saatesanat - Rengas

Diakonia on radikaalia rakkauttaMitä varten Jeesus eli ja tuli? Jeesuksen omavastaus kysymykseen on konkreettinen: ”Herranhenki on minun ylläni, sillä hän on voidellutminut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaanköyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituillevapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämäänsorretut vapauteen ja julistamaan Herranriemuvuotta.”Näillä sanoilla Jeesus määrittelee, miksi Jumalaon hänet maailmaan lähettänyt. Samallahän määrittelee omien seuraajiensa ja kristillisenkirkon ydintehtävän. Tätä merkitsee uskonja rakkauden yhteys, tätä merkitsee kristittynäja seurakuntana eläminen. Kaikki muu on sivuseikkaaja reunallista.Das in Lukas 4, 18-19 beschriebene war die MissionJesu, der Sinn seines Lebens. Das ist eine Missionder gelebten Diakonie, eine lebendige undglaubwürdige Einheit von Wort und Tat. Wegender Mission Jesu war es sowohl der ganzen Kirchewie den einzelnen christlichen Gemeinden vomUrchristentum her eine klare prinzipielle Selbstverständlichkeit,dass Gottes- und Menschendiensteine untrennbare Einheit bilden. Die Bewegung,die sich Diakonie nennt, ist vor allem die BewegungGottes zu der Welt, zu den Armen, zu denGefangenen, zu den Zerschlagenen dieser Welt,eine Bewegung Gottes, in der das Innerste Gotteszu ahnen ist. Schon zu seiner Zeit hat Lutherdiese Bewegung mit dem Wesen Gottes begründet:„Dies heißt Gottsein: Gutes nicht empfangen, sondernzu geben...“ Nach Luthers Meinung gibt Gottuns also alles, was er hat – noch mehr – er gibtuns alles, was er ist. Gott ist die Bewegung der Liebe,die er selbst in der Mitte dieser ambivalentenund widersprüchlichen Welt ist. Die Mission derDiakonie ist zutiefst in Gott selbst begründet.Gott selbst heißt Diakonie.Diakonian juuret ovat löydettävissä inhimillisyydessä,Jumalan inhimillisyydessä ja ihmisenkanssaihmisyydessä. Diakoniassa on kysymysihmisen aina uudesta ihmiseksi tulemisesta jayhteiskuntamme inhimillistymisestä. Minusta eiautomaattisesti tule ihmistä, saati sitten inhimillistä,vastuullista, rakastavaa ihmistä. Yhtä vähänihmisten yhteiskunta on missään tullut hyväksija vastuulliseksi yhteiskunnaksi jonkinlaisenautomatismin varassa.Ihmiseksi tuleminen merkitseeaina taistelua, myös kamppailuaomassa sisimmässä ja omastasisimmästä. Minun on ratkaistavaja valittava, mitentahdon elää, mitä tahdonsaavuttaa elämässäni,tässä yhteiskunnassa,mille tahdon elää.Näiden kysymystenedessä jokainenon yksin. Niidenedessä ihminenjoutuu kohtaamaanitsensä,kaipuunsa,pelkonsa,tarkoituksensajat a r k o i -tuksettomuutensa.Raakuva:© Dron - Fotolia.commatun mukaan ihminen voi sekä löytääelämänsä että kadottaa sen. Elämäntodellisuus julistaa mielestäni aivansamaa.Nach Luther sind wir indem Kern unseres Glaubens,wenn wir für dieMenschen kämpfen, dievon der Gesellschaftund von ihrenMitmenschenwegen ihrerSchuld, Schande,Krankheit undSünde stigmatisiertund wegen diesem Stigmaausgegrenzt werden. Individuellgesehen ist die Diakonie immereine Vergegenwärtigung der Gnadeund der Menschenwürde in einer konkreten,aktuellen Situation der Ausgrenzung,also eine Aktualisierung und Konkretisierungdes Evangeliums hierund jetzt. Und dieGnade, die Gnade, diekeine Bedingungen hat,findet ihre Wahrheit nurda, wo die Schuld und Schandeam tiefsten sind.Diakonia on yksin tämän – meilleusein mitä kiusallisimman evankeliumin– palveluksessa lupaamalla ilmanmitään epäilyä ihmisarvon ihmiselle,joka ei ansaitse sitä minkään inhimillistenmittareiden, ei myöskään yhteiskuntamme nykyisten– usein erittäin epäinhimillisten - mittareidenmukaan. Diakonia on pohjimmiltaan olemassa”repiäkseen alas syyllisyyden ja häpeänverhot” (Paavo Voutilainen). Juuri siksi diakoniamerkitsee ihmisarvoa heille, joille kukaan eianna arvoa, yhteyttä ja luottamusta heihin, joihinkukaan ei luota ja joita kaikki karttavat.Diakonia ei ole mikään mukava, poroporvarillinenseurakunnan uudistusohjelma. Se muodostaamitä syvimmän eksistentiaalisen haasteenjokaiselle kristitylle, jokaiselle seurakunnalle jakoko kirkolle. Tässä mielessä se on mitä syvimminuskon haaste. Mutta eikö juuri siinä avaudukaikille samalla syy, miksi olla olemassa, miksielää?Kai Henttonen | 10 • 2008 10 • 2008 |

Vapaaehtoisena naapuriaputyössäNAAPURIAPUEsitimme eri seurakuntien naapuriaputyössä toimiville seuraavat kysymykset:1. Mitä tekemäsi naapuriaputyö konkreettisesti on?2. Miksi teet naapuriaputyötä?3. Mikä sinua ilahduttaa työssä eniten?4. Mitä ongelmia näet?Ja näin he kertoilivat:Ritva Taschner, Nürnbergin seurakunta:1. Useimmiten seon vastaamista puhelimessamitä erilaisimpiinkysymyksiintai auttamistaeteenpäin.2. Kun suomalaisessaseurakunnassammekäynnistettiinnaapuriaputyötä,olin yksi vastuunkantajista,niinpä oliluonnollista aloittaa auttajana. Sitä paitsi kauanSaksassa asuneena tiedän monenlaista, mitäesim. uusmuuttajat etsivät ja hakevat. Suomikoulunpiirissä meillä on muutamia vasta Suomestamuuttaneita perheitä, joille täkäläiset tavatja käytännöt ovat monasti outoja, on silloinmukavaa antaa neuvoja tarvittaessa.3. On mukavaa, jos voi auttaa kanssasisaria/-veljiä. Siitä saa kiitosta ja hyvän mielen. Naapuriapulaisillejärjestetyt seminaarit ovat olleetjoka kerta ikimuistoinen viikonloppu. Niistä saaasianmukaista tietoa, uusia voimia ja motivaatiota.Harmi olikin, kun kerran en päässyt osallistumaan.Seminaareissa on ollut hyvin innostavialuennoitsijoita Suomesta.Tässä pieni välähdys: Vanha mummo meni(Suomessa) sosiaaliluukulle hakemaan jotainkaavaketta. Häntä palveli nuori virkailija-“tyttö“,joka tokaisi mummon toivomuksen kuultuaan:„Printtaa netistä!“ Mummo-parka oli ihmeissään;tyttö sanoi hänelle vain kaksi sanaa,eikä hän ymmärtänyt niitä kumpaakaan... olivatkone edes suomea?4. Seurakunnassamme on vain pari, kolmeaktiivista. Jos emme enää monen vuoden jälkeenjaksa tai ehdi, näyttää tilanne hyvin huonolta.Toivoisin, että myös nuoremmat seurakuntalaisetkiinnostuisivat auttamistyöstä. Apuatarvitsevia esim. vanhoja ja sairaita alkaa olla yhäenemmän seurakunnassamme. Toivoisin myöskin,että seminaareja voitaisiin edelleen järjestää,vähintään joka toinen vuosi ja että niille löytyisirahoitus.Arja Kugele, Karlsruhen seurakunta:1. Tavalliset yhteydenototovatavunpyyntöjä erilaisiinjokapäiväisiinpulmiin esim.toimistoasiat, koulut,kielikoulut.Toinen päätyö ovatsuomalaiset, joillaon vaikeuksia alkoholin,lääkkeitten,psyyken, aviopuolison,lasten kanssa. Usein viimeaikoina ovatvakavat sairaudet olleet huolien aiheita.2. Huomasin vuosia sitten hyvää ystävää saattaessani(hän kuoli vakavaan sairauteen), mitentärkeää on saada juuri tuolloin puhua „omallakielellä“. Olen ollut pitkään sairaanhoitajanasyöpäosastolla ja tiedän, miten tärkeää on saadapuhua, jos vaikeudet yllättää. Haluan auttaaja minulla on nyt siihen mahdollisuus ja aikaa,kun en ole enää töissä.3. Ilahdun, jos osasin auttaa oikein.4. Ongelmina näen vanhenevat suomalaiset,yksin asuvat ja yksinäiset. Mielestäni heidänavunpyyntönsä ovat lisääntyneet. Nuoret uusmuuttajatovat tavallisesti hyvin informoituja jaosaavat auttaa itse itseään.Liian harvat yhteydenotot „pääpaikalta“. Tuntuujoskus aika yksinäiseltä tämä auttaminen.Toivoisin enemmän mahdollisuuksia koulutuksiinja seminaareihin. Yritin päästä tänä vuonnaHampurissa pidettyyn senioriseminaariin,mutta en saanut edes junarahaa Hannoverista.Se teki kipeää!Terttu Schubert, Dresdenin seurakunta:1. Dresdenin suomalainenseurakuntaperustettiinvasta marraskuussa2000, joten meilläei ole vielä paljonkokemuksia naapuriaputyöstä.Olenseurakuntamme ensimmäinenja tähänmennessä ainoa naapuriaputyöntekijä.Alkuvuosina minullaoli jopa „töitä“, etupäässä käännöstöitä, virastoissaja lääkärin vastaanotolla annoin tulkkausapua.Kuuden viime vuoden ajan onkin sittenollut tosi „hiljaista“.2. Teen naapuriaputyötä ennen kaikkea siksi,että olen mielelläni ihmisten kanssa, ja jos voinauttaa vielä omia maanmiehiäni täällä vieraallamaalla, niin mikä sen hienompaa.3. Tässä työssä minua ilahduttaa ennen kaikkease, että saan olla avuksi muille.4. Tähän mennessä minulle ei ole tullut eteenoikeastaan minkäänlaisia ongelmia. Kai se johtuusiitä, ettei meillä ole ollut paljon avuntarvitsijoita.Leila Klawiter, Hampurin seurakunta(tukihenkilö uusmuuttajille):1. Autan „uusmuuttajia“tarpeenmukaan, että heidänolisi helpompialoittaa uudessamaassa (kuin esim.itselläni, kun tulinSaksaan). Konkreettisestinäkisin,että miksi en antaisitoisille tietoa, jotaminulla on ja näenheidän tarvitsevan.2. Teen vaan, koska haluan „maanmiehiä“auttaa, tarpeen mukaan. On hyvä kertoa uusilletulokkaille heidän velvollisuuksistaan ja oikeuksistaanuudessa asuinmaassa, ennenkuinhe saattavat tehdä virheitä ja sitten todella tarvitsevatapua.3. Kun autettava on tyytyväinen saadessaanapua.4. Minun puoleltani, en varsinaisesti mitään.Paitsi, jos avun saaja alkaa kritisoida maan tapojaja alkaa vertailla niitä Suomen oloihin jo hetitullessaan. Eikä tämäkään ole varsinaisesti ongelma,vaan se „lyö jotenkin takaisin“. Autettavahaluaa ja ei halua... apua.Marja-Leena Müller, Münchenin seurakunta:1. Saan paljon kyselyjä meilien sekä puhelimenvälityksellä. Eli jaan tietoa asuinpaikkakuntanioloista, sosiaali- ja koulujärjestelmästä, asumisestajne. Olen Münchenin seurakunnan naapuriapuryhmänkoordinaattori ja kokouksiinkutsuja. Suunnittelemme ryhmässämme toimintaammeja pohdimme ongelmia. Tällä hetkelläme yritämme ideoida paikkakuntamme suoma- | 10 • 2008 10 • 2008 |

NAAPURIAPUlaisten vanhusten hoitomahdollisuuksia ja löytääerilaisia ratkaisuja hoitolaitosten suhteen.2. Olen ammatiltani lastensairaanhoitaja, jokaon kutsumusammatti. Autan mielelläni toisia ihmisiä.Me suomalaiset olemme niin pieni kansa,että tuntuu hyvältä pitää yhtä ja auttaa toinentoistaan ulkomaillakin.3. Iloitsen saadessani palautetta siitä, että apuon tuottanut tulosta. Joskus voi olla kyse pikkuasioistakin, mutta uudelle paikkakuntalaiselle nesilti ovat tärkeitä.4. Ongelmina näen: Tulevaisuuden näkymätikääntyvistä suomalaisista ja heidän (meidän)hoidon järjestäminen mahdollisimman hyvinottaen huomioon myös kielikysymykset, kutenopitun kielen häviäminen vanhuuden dementianyhteydessä. Suomalaisen hoitohenkilökunnanhankkimisesta täkäläisiin vanhusten hoitolaitoksiin.Siinäpä meille haasteita tulevaisuudessa. Siistyötä riittää.Eila Tapanainen, Berliinin seurakunta:1. Naapuriapu on ihan mitä vaan. Arkipäiväisistävihjeistä, mistä löytyy halvimmat kahvikoneet,henkiseen hätään asti. Yritämme löytääasioihin vastausta tai annamme tiedot henkilöstä,joka mahdollisesti voi auttaa paremmin.Kuuntelemme.2. Miksi teen, hyvä kysymys. En osaa vastatailman, että se ei kuulostaisi pateettiselta. Eikö seole ihan luonnollista, että joku sitä tekee?3. Muistelen, että teen tätä työtä jo pitkälti toistakymmentävuotta. Tässä on ehtinyt tapahtuapaljonkin asioita, jotka ovat tuottaneet iloa. Jokuon saanut hyvän lääkärihoidon. Toinen taas onselvinnyt sairaalareissusta ja alkoholikierteestä.Jollekin on saatu Suomen-matka järjestetyksi.Tai on saanut olla pitelemässä kättä, kun suruon suurin.4. Ongelmaksi koen sen, että nykyään vähemmänotetaan yhteyttä. Syytä en tiedä. Tarvetta onvarmasti. Tämä työ on passiivista odottelua.Rauli Lundgren, Lyypekin seurakunta:Olen päätyössäni pankissa ja minulla on n.400 suomalaista ja eestiläistä asiakasta. Olen auttanutheitä tietenkin työhöni kuuluvissa, muttamyös muissa asioissa.Naapuriapuni on auttamista „ensi askelissa“Saksassa, erilaisten asiapaperien kääntämistäsuomeksi, tulkkausapua viranomaisten kanssakäydyissä neuvotteluissa, apua Saksaan ilmoittautumisessa,asunnon hankinnassa ja siihenliittyvässä „paperisodassa“, neuvotteluja („tinkiminen“)saksalaisten autokauppiaitten kanssa,erilaisia vakuutusasioita ja niiden hoitamista,puhelinsopimusten hankintaa, ajan varaamistalääkärille/tulkkausta, lentolippujen tilaamistaSuomeen, lomamatkojen varauksia ulkomaille.Naapuriapuun kuuluu paljon kuuntelemista.Usein minulle tulee soittoja illalla tai yöllä ja henkilöhaluaa vain jutella jonkun kanssa. Soitanmyös itse ihmisille kysyäkseni: „Miten menee?“Autan tarvittaessa vapaa-ajan ongelmien ratkaisemisessa(paikalliset tapahtumat yms.)Aloitin tätä „Naapuriapua“ jo silloin, kun se eivielä ollut „Naapuriavun“ nimellä. Jotenkin olenniin kasvanut tähän toimeen, että se on minulleihan normaalia. Jopa työnantajani on tietoinensiitä, että monet suomalaiset soittavat minulletöihin muissakin kuin pankkiasioissa, mutta hänelläei ole mitään näitä puheluita vastaan, niinkauan kuin hoidan myös pankkityöni. Saan päivittäinvarmaankin 5-10 puhelua, jotka koskevat„Naapuriapua“. Usein nämä asiat selviävät ihanlyhyessä ajassa, joskus voi asioiden selvitys viedämontakin päivää (jos kyseessä ovat saksalaisetviranomaiset!)Eniten „Naapuriavussa“ minua ilahduttaa se,että voin auttaa. Itse en tätä „Naapuriapua“ edesTYÖKSI katso, koska minulla ei ole mitään virallistatyöpaikkaa, työaikaa enkä saa tästä rahapalkkaa,eli tämä ”Naapuriapu” ei minulle oletyötä! Ilman „Naapuriapua“ olisi elämäni varmastipaljon tyhjempää enkä olisi tutustunutniin moneen mukavaan henkilöön näiden vuosienaikana. Olisi jäänyt monet ilot ja surut näidenhenkilöiden kanssa kokematta!Vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja niitä ei saalisää. Puheluja apua tarvitsevilta tulee vuosi vuodeltayhä enemmän ja joskus ei aika riitä...Hely Kramer, Hannoverin seurakunta(Braunschweig):1. Olen Braunschweiginja Harzinalueen „napuri“.Minua pyydetäänauttamaan lääkärikäynneillätai kuljetuksissa.Usein kyselläänmyös nuortenopiskelumahdollisuuksistaja harjoittelupaikoistaSuomessa- tai suomenkielen kesäkursseja loman aikana perheen jäsenille.Välitän Suomi-Seuran osoitteen ja kerronkirjastoista, joista voi saada ohjelmia ja tietopaketteja.Suomesta käsin minulta kysytään savirakennuskursseja,alpakan hoidosta, luontaistuotteistaja myös opiskelu- ja harjoittelupaikoista.2. Tapahtumia on aika vähän. Muistan, kuinkaouto otus olin täällä maaseudulla, kun ajelinVW-bussilla lasten kanssa metsään ja kaupunkiinleikkipaikoille. Siksi minusta on hauskaa tavatanuoria perheitä ja auttaa heitä. Nuoret tulevattänne jo kaikenlaista tietoa saaneina ja heilläon työpaikat. Ehkä lastentarhan tai sopivan koulunlöytäminen lapsille on avuksi.3. Iloitsen, jos olen saanut hiukan ilon pilkettäautettavan silmiin ja voimme nauraa yhdessä jaolemme löytäneet eteenpäin vievän tien alkuun.On hauskaa tavata uusia, nuoria suomalaisia, jotkaedustavat Suomea.4. Suurin ongelma ovat vanhenevat naiset jaavioparit. Aviopuolisot tarvitsevat apua kotihoidossa.Usein vaimo on ollut kotiäiti ja työtä onvaikeaa löytää. Monasti ongelmana ovat taloudellisetkysymykset: Mistä saa avustusta vaikeassasairaustapauksessa, kun sairaskassalta ei hetialusta asti saa korvausta? Mistä saa apua kulujenmaksamiseen ennenkuin eläkekassa alkaa maksaa?Toivoisin, että olisi „pika-apu“-kassa rahaatarvitseville, jos joutuu odottamaan eläkekassantai sairaskassan maksuja kahdeksan viikkoa.Irja Six, Frankfurtin seurakunta:Miksi olen mukana naapuriaputyössä? Kysymykseenei ole helppo vastata. Minusta tuntuu,että ainakin nuoret osaavat auttaa itse itseään. Internetistälöytyy kaikki tarvittavat tiedot. Lisäksinuoret auttavat toinen toistaan, ainakin nämänuoret, jotka lähtevät ulkomaille. Heillä on tietytvalmiudet olemassa. Avuttomuutta he tuskintuntevat. Lisäksi useimmilla meistä on ystäväpiiri,joka tarpeen tullen pystyy auttamaan.Luku sinänsä ovat vanhenevat suomalaiset.On kokemusta ja tietoa, mutta sairauden tai vanhuudenmyötä ei ehkä enää pystykään käyttämäännäitä avuja hyväkseen. Melkein jokaisenkohdalla tulee varmasti eteen se ajankohta, ettäei enää olekaan niin itsenäinen ja joutuu ottamaanapua vastaan. Useimmilla täällä asuvillasuomalaisilla on lapsia, jotka ainakin jossainmäärin pitävät huolta vanhemmistaan. Mutta onmyös perheitä, joissa asia ei ole näin. Lapset saat-10 | 10 • 2008 10 • 2008 | 11

Olipas mukavia ja tuttuja virsiätavat asua kaukana, jopa ulkomailla, jolloin vanhenevistavanhemmista huolehtiminen voi jäädävähäiseksi. Toinen varmasti apua tarvitseva ryhmäovat suomalaiset, jotka eivät ole olleet aviossatai ovat eronneet ja ovat lapsettomia.Minusta on tärkeää, että juuri tästä ryhmästä,jolta perheen tuki puuttuu, pidetään huoltaja että suomalaisessa seurakunnassa on tietoanäistä ihmisistä ja tietty huolenpito on seurakunnassajärjestetty. Olisi hyvä, jos joku seurakunnanpuolesta voisi käydä heitä tapaamassa,mikäli tätä toivotaan. Varsin tärkeää on pitääheistä huolta silloin, kun he joutuvat siirtymäänhoitokoteihin. Tärkeää on, että hoitokodeissatiedetään, että on olemassa suomalainen seurakunta,joka välittää näistä vanhuksista ja valvoomyös heidän etujaan tarpeen vaatiessa.Myös ohjelman järjestäminen seurakunnassavanheneville suomalaisille tuntuu olevan tärkeää.Meillä Frankfurtissa Asta Fleglerin vetämä50-plus-ryhmä on menestys. Nämä tapaamisetovat joko teemallisia tai vapaamuotoisia. Ajatustenvaihtaminen ja kertominen omasta elämäntilanteestaomalla äidinkielellä ovat tärkeitä.Ohjelmaa voisi tietenkin laajentaa, vaikeutenasaattavat kuitenkin olla pitkät matkat seurakuntaan.Vanhenevaa ihmistä ei saa unohtaa; hänelläon usein monenlaisia taitoja ja tietoja, joita suomalainenseurakuntakin voi positiivisessa mielessähyödyntää, myöskin yhteistyössä nuorempiensukupolvien kanssa.Mielestäni suomalaisten seurakuntien naapuriavuntärkein tulevaisuuden tehtävä on juuriikääntyvistä suomalaisista huolehtiminen.Mitä minuun itseeni tulee, olen vielä ansiotyössä,työpäivät saattavat venyä pitkiksi, jotenminulle ei juurikaan jää aikaa eikä energiaa panostaaseurakunnan työhön tai naapuriapuun.Ajattelen kuitenkin, että jos terveyttä riittää, niinmuutaman vuoden kuluttua, kun työsarkani alkaaolla lopullaan, voin keskittyä enemmän naapuriapuunja tässä juuri meidän ikääntyvien suomalaistentilanteeseen.Mieltäni on jo pitkään vaivannut eräs ongelma.Miten valita tuttuja virsiä jumalanpalvelukseen?Ajoittain on toki hyvä opetella joitain uusiaja tuntemattomia virsiä, onhan katekeesi elikristillinen opetus yksi seurakunnan tehtävistä.Enemmän pitää kuitenkin laulaa tuttuja ja turvallisia,iloa ja tunnelmaa tuovia virsiä. Muttame emme osaa välttämättä valita kuin omastamielestämme tuttuja virsiä.Kuvailenpa hieman jumalanpalveluksen virsienvalintaa. Jokaisella jumalanpalveluksessa laulettavallavirrellä on oma paikkansa ja tehtävänsä,mikä pitää ottaa huomioon. On johdattelevaaalkuvirttä, mahtipontista kiitosvirttä, sunnuntainaiheeseen liittyvää päivän virttä ja montaamuuta. Otan esimerkiksi vaikkapa päivän virrenadventtina, juuri ennen joulua. Monissa seurakunnissavietetään silloin jo varsin jouluisia jumalanpalveluksia.Pohdin, miten kuitenkin saisimukaan adventtiajan odotuksentäyteistä tunnelmaa,jonkun muistuman kotoa Suomesta. Päätänottaa päivän virreksi jonkin tutun adventtivirren.Laitan silmäni kiinni. Näen itseni istumassapikkupoikana kirkon penkissä. „Avaja porttis,ovesi”, kaikuu korvissani. Aivan, tämä on tuttu.Selaan vielä virsikirjan adventtivirret läpi, vainhuomatakseni, että valinta on varsin selvä.Mutta oliko virsi tuttu? Ei varmastikaan kaikille.Mutta mikä olisi ollut parempi valinta? Ensuoraan sanoen tiedä. Virren tuttuus riippuu liianmonista tekijöistä - mitä virsiä laulettiin kotona,mistä päin Suomea tulee, vaikuttaako kotiseudullajokin herätysliike, kuinka usein käykirkossa - vain muutamia mainitakseni. Tarvitsemmesiis eittämättä apuanne ja neuvojanne.Mikä virsi tai hengellinen laulu on sinulle tuttu?Minkä virren tai hengellisen laulun haluaisitlaulaa suomalaisessa jumalanpalveluksessa? Näitäpohditaan Kahvila Renkaaseen (www.rengas.de) avatussa keskustelussa. Ajatuksia aiheesta voitoki esittää muutenkin, vaikka postikortin omanalueen papille lähettäen tai keskustelussa kirkkokahvillajumalanpalveluksen jälkeen. Jospa voisimmesitten edes joskus yhdessä laulettuammehuokaista: „Olipas mukavia ja tuttuja virsiä“.Miika RosendahlNAAPURIAVUN YHTEYSHENKILÖIDEN NEUVOTTELUPÄIVÄTHANNOVERISSA 14.-16.11.2008www.STEPHANSSTIFT.deErityisluennoitsijana Prof. Dr. Dr. Klaus Dörner (Saksan psykiatrialiikkeen ”isä”)Ilmoittautumiset 30.10. mennessä SKTK:n toimistosta saatavalla lomakkeella,info@zfka.de, puh. 0511-2796-600.Tarkempia tietoja pastori Kai Henttoselta,Kai.Henttonen@arcor.de,matkapuh. 0173-2445479,puh. 030-91705633kuva: Ritva Prinz12 | 10 • 2008 10 • 2008 | 13

Työn konkareita“Panssariniityn” taustaaPastori Heikki Palmuoli Etelä-Saksan suomalaispappinavuosina1993-2000. Nyt häntoimii työnohjaajanaja työyhteisökouluttajanaTurun ja Kaarinanseurakuntayhtymässä.Pyynnöstämmekirjailija-pastori muistelivanhoja.Millainen perhe sinulla on?Vaimoni Kristiina on fysioterapeutti ja oli osaaikatyössämyös Münchenissä. Lapset ovat aikuisia:Antilla on jo kaksi lasta, eli olen ollut „ukko“jo kymmenen vuotta. Hän toimii Jussi-työssä jaon sairaanhoitaja ja perheterapeutti. Sakari jatkaapitempään töissä oltuaan opintojaan tullakseen„valmiiksi“. Ja Saksassa mukanamme ollutKirsi valmistui toukokuussa fyysikoksi, hän aikooerikoistua sairaala-fyysikoksi.Miksi aikoinaan lähdit Saksaan?Se oli alunperin nuoruuden haave. Olin koulupoikanakesällä 1965 ja -66 Saksassa töissä jakieltä oppimassa. Halusin nähdä Saksaa sisältäpäin,oppia kieltä ja kulttuuria. Siksi tartuin innokkaastitilaisuuteen.Mikä oli paras kokemuksesi Saksan-vuosina?Mikä vaikein?- Luulin osaavani saksaa ja niin sanottiinkin.Perillä oli tosi rankka kokemus tajuta, ettei kielitaitoriittänytkään puheiden pitämiseen ja kirjeittenkirjoittamiseen. Olin ollut kielen vahvaammattilainen ja äkkiä putosinkin kielivammaiseksi.Lisäksi olin seurakunnissa ainoa palkattu,ahkerien ja taitavien ehrenamtlich-naisten joukossa.En osannut sanoa tuota pientä sanaa „ei“,ja niin lopulta uuvuin työn alle. Se oli hyvin raskaskokemus - ja hyvin hyödyllinen.- Etelä-Saksan seurakuntien paimenena olipaljon hyviä ja jopa riemullisia hetkiä. Suomessaharvoin näkee sellaista yhteistyötä ja vastuunkantamista.Pienillä resursseilla saatiin paljonaikaan, myös pienissä ryhmissä, seurakuntapiireissäesimerkiksi Bodenseellä ja Allgäussa. Toimintaoli usein syntynyt jumalanpalvelusyhteisöksijohonkin DFG:n alueyhdistykseen.- Kaikkein hauskinta vapaa-aikana oli vaeltaminenja vuorikävelyt. Sitä usein kaipaa – ja tietystiihmisiä, joiden kanssa sai ystävystyä.Kerro joku hauska tapaus Saksan-vuosiltasi!- Tulosaarnani pidin Dankeskirkossa, Münchenissäsaksaksi. Olin ollut vasta puolitoistakuukautta kaupungissa. Tämä piti sanoa saksanverbillä „aufhalten“. Sitten en sanonutkaan „aufgehalten“,vaan „ausgehalten“ - ja ihmiset alkoivatnauraa!Miten arvioit Saksan suomalaisen kirkollisentyön kehitystä viime vuosina?Kaukaa eli Suomesta katsoen työ on koko ajanmennyt eteenpäin, tullut entistä monipuolisemmaksi.Haasteena taitaa olla niinkuin ennenkinpula tekijöistä ja rahasta. Suomen saksalaisenseurakunnan resurssit ovat täysin toista luokkaa.Siitä voisi ehkä joskus kirkkojen välillä keskustella.Iso haaste taitaa olla myös seurakuntaaktiivienjoukon ikääntyminen. Kun kaikkea eivoi saada, pitää ehkä entistä enemmän miettiä,mihin voimat riittävät.Miten luonnehtisit tyypillistä saksansuomalaista?- Naapuriaputyössä huomasin, ettei sitä ”tyypillistäsaksansuomalaista” olekaan. On vain erilaisia,persoonallisia ihmisiä. Jos jotakin pitäisisanoa, niin tämän tapaisia ominaisuuksia: aktiivinen,määrätietoinen, pärjäävä.Minkälaista oli palata Suomeen?- Vaikka olin siitä lukenut, vähän yllätys oli, etteiseitsemän vuoden jälkeen ollut helppo palata.Suomessa ja Saksassa on paljon samaa, muttakuitenkin myös paljon eroa.Miten aika ulkomailla muutti sinua?- Kyllä se varmaan muutti, paljonkin, eikä vainpinnalta, vaan syvemmältä. Miten? Sitä on vaikeaitse arvioida. Olen onnellinen noista vuosista.Kokemus oli paljon rankempi, kuin ennaltaajattelin. Siinä oli sekä murhetta että iloa, molempia,mutta päällimmäiseksi tunteeksi on jäänytkiitollinen mieli noista vuosista.Kiitos, Heikki, ajatuksistasi! Kaikkea hyvääsinulle ja perheellesi!Moni müncheniläinen tietää Panssariniityn.Se on iso, entinen armeijan harjoituskenttäMünchenin pohjoisrajoilla, parin korttelin päässäsuomalaisen papin asunnosta. Kirkkaalla ilmallaniityltä näkee Alpit. Panssareita siellä eiollut, kesällä kyllä isoja lammaslaumoja. Ja viimevuosina on niityn eteläiseen osaan alkanutnousta kerrostaloja.Panssariniitty on symbolinen nimi kirjalleni,jota olen tehnyt pitkään kuin Iisakin kirkkoa, lähesviisi vuotta. Esikoiskirjastani Harmaa päiväkirja– Kuvia Suomen puolustuslaitoksesta sainvuonna 1970 Eino Leinon palkinnon. Tämän 11.kirjani alaotsikoksi olen laittanut Ulkosuomalaisenpäiväkirja.Kerron jotakin kirjan taustasta:Kaikki lähti liikkeelle Lahden kirjailijakokouksestakesällä 2001. Keskustelin silloisenWSOY:n kirjallisen johtajan Touko Siltalan kanssaMukkulan verannalla. Ehdotin, että kirjoittaisinseitsemästä vuodestani Saksanmaalla, jaTouko osoitti jonkinlaista kiinnostusta. Ulkosuomalaisistaon kirjoitettu vähän. Todella vähänsiihen nähden, että ulkomaille lähtö on tänäpäivänä iso trendi Suomessa.Kirjoitustyöhön pääsin vasta kesällä 2003, jolloinkirjoitin kuukauden Sveitsissä, Aaraussa.Materiaalista ei ollut pulaa. Paperia oli mappikaupalla,lisäksi pää täynnä ajatuksia. Ensimmäinenversio lähenteli viittäsataa A4-liuskaa ja Toukonarvio olikin, että teksti on aivan liian pitkä.Kirjoitin sen uudestaan, karsin puolet pois. Turhauttavaaoli, kun Touko Siltala sen jälkeen epäili,kiinnostaisiko tarina suurta yleisöä.Ateljee-kriitikkoina minulla oli kaksi ystävää,Leena Schön Münchenistä ja Aulikki MäkinenKuopiosta. Molemmilta sain arvokkaita neuvoja.Leena oli sitä mieltä, että minun olisi kannattanutkirjoittaa teksti romaanimuodossa. Jälkikäteenajatellen se olisi ollut todella houkuttelevaratkaisu. Pirkko Saisio sanoo kirjoittavansafiktiota omasta elämästään. Se olisi vapauttanutmonesta pulmasta!Hämmästykseksi myös itselleni löytyi kolmannenkäsikirjoitusversion kustantajaksi SuomenLähetysseura. Kustannusjohtaja Minna Saarelmasanoi, että he ovat kiinnostuneita suomalaisistamaailmalla ja eri kulttuurien kohtaamisesta.Ja mitä syys-lokakuussa ilmestyvä kirja pitääsisällään? Osaksi se on hyvin henkilökohtainentarina papin elämästä ja työstä. Onnistumisestaja epäonnistumisesta, uupumisesta ja siitä nousemisesta.Samalla teksti vilisee ihmisiä ja onkertomus suomalaisyhteisöistä, seurakunnista jasiirtokunnista. Sisään rakennettuna se antaa kuvanNaapuriavun alkuajoista. Vaikka tarina onjoltakin osalta tumman sävyinen ja suorastaansynkkä - ihme kyllä, se sisältää myös huumoriaja hauskoja sattumuksia.Tietenkin olen jäävi arvioimaan lopputulosta– sen jätän Teille!Turussa, kesäkuussa 2008Heikki Palmupastori, kirjailija, työnohjaajaHeikki Palmu, PanssariniittyIlmestyy lokakuussa 2008sid., n. 350 sivua, hinta EUR 32,-ISBN 978-951-624-367-516 | 10 • 2008 10 • 2008 | 17

leikattuaSuomen lehdistäKirkon tutkimuskeskus kartoitti Suomen uskonnolliset yhteisötLämmin kiitos kaikille läksiäisjuhlissani 12.07.2008 Suomi-Kodilla osaksenitulleista kukista, lahjoista, korteista ja puheista.Vielen Dank für die lieben Worte, für die Blumen undGeschenke anlässlich meines Abschiedfestes am 12.07.2008 in Suomi-Koti.Renkaan tilausmaksu 2009mikäli et ole suomalaisen seurakunnan jäsen, mutta luet edelleen mielelläsi Rengasta,niin maksa vuoden 2009 tilausmaksu € 25,- tilille:Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit e.V.,Evangelische Kreditgenossenschaft, Konto 619264, BLZ 520 604 10merkinnällä Rengastilaus 2009 marraskuun 30. päivään mennessä.Suomalaisten seurakuntien jäsenille lehti on ilmainen.Rengas-Abonnement 2009Maija-Liisa ZawallichFalls Sie nicht Mitglied in einer finnischen Gemeinde sind, aber trotzdem weiterhin gerneRengas lesen möchten, zahlen Sie bitte € 25,- für Ihr Abonnement bis zum 30. Novemberauf das oben genannte Konto (Verwendungszweck Rengas-Abo 2009).An alle Gemeindemitglieder wird Rengas automatisch und kostenlos zugesandt.Naisten seminaari 18.-19.10. Münster - vielä mahdollista ilmoittautua info@zfka.deUskonnollisten ja uskonnollistaustaisten yhteisöjen määrä on lisääntynyt Suomessa nopeasti, vaikkajäsenyysluvuilla mitaten viime vuoden lopulla evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 81,7 prosenttiaja rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin noin 66 800 suomalaista eli 1,3 % väestöstä.„Jäsenyysluvut kätkevät kuitenkin lisääntyvän hengellisen moninaisuuden, vaikka muita merkkejäuskonnollisen aktiivisuuden lisääntymisestä ei ole“, arvioi tutkija FT Kimmo Ketola. Hän tiivistääuskonnon mukautumisen modernisaation haasteisiin kahteen havaintoon: Monista eri uskontoperinteistäon noussut esiin menestyviä liikkeitä, joissa näkyy voimakas pyrkimys uskonnolliseendemokratisoitumiseen ja yksilön voimaannuttamiseen. Samoin eri uskontoperinteissä on syntynytliikkeitä, joissa korostetaan rituaalien välineellistä tulkintaa symbolisen sijaan. Voidaan esimerkiksipohtia, mitä voin muuttaa maailmassa tai itsessäni osallistumalla johonkin rituaaliin.„Uskontodialogiin liittyvää toimintaa oli vuonna 2007 joka kymmenennessä seurakunnassa. Seurakunnista13 prosenttia on järjestänyt monikulttuurisuuteen liittyvää koulutusta. Kirkon maahanmuuttajatyössäon kehitetty monikulttuurista perhe- ja avioparityötä. Kirkon sairaalasielunhoidonkeskuksen tiivistelmä, Vakaumuksen kunnioittaminen - eri uskontojen käytännöistä kuolevan hoidossa,on levinnyt laajasti“, arvioi Espoon piispa Mikko Heikka.(Kirkon tiedotuskeskus 1.9.2008)Riittääkö armoa kaikille, jos kirkko käy ihmisten pariin?Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei vuosien mittaan ole pahemmin asettunut poikkiteloin valtiovallantai yleensä julkisen vallan kanssa. Jonkinlaista muutosta saattaa enteillä se, että aivan viimeaikoina kirkko on ottanut varsin selkeästi kantaa ja jopa toiminut. Eräät seurakunnat ovat suojelleetpakolaisia, jotka viranomaiset haluaisivat heittää pois maasta. Enossa seurakunta on asettunuttukemaan kansanliikettä, joka vastustaa uraanikaivoksen mahdollista sijoittumista paikkakunnalle.Jos seurakunta haluaa elää mukana paikkakunnan suruissa ja iloissa, tällaisessa suuressa kysymyksessäsen esiintulo on aivan oikein. Nykyaikana on erittäin tärkeätä, että kirkko on mukanayhteiskunnallisessa keskustelussa. Tällöin pitää kuitenkin muistaa, että useimmiten asiasta kuinasiasta on vähintään kaksi mielipidettä. Samasta kirkonpenkistä on aina löydyttävä sijaa kumpaakinmieltä oleville.(Karjalainen / Pekka Sitari 18.8.2008)Kämpästä koti siunaamallaSiunaus tekee kämpästä kodin. Näin ajatellaan luterilaisessa kirkossa, joka on ryhtynyt markkinoimaankodin siunausta. Se on vanha kirkollinen tapa, joka on jäänyt muiden kirkollisten toimitustenvarjoon. Nyt se on hiljalleen yleistymässä muun muassa Oulun läänin eteläosan seurakunnissa.Mikään samppanjakekkeri kodin siunauksen ei Helsingin seurakuntayhtymän oppilaitospastoriJussi Murtovuoren mukaan tarvitse olla. „Siunausta tarvitaan nimenomaan arjen keskellä. Siksisen voi toimittaa aivan hyvin vaikka arki-iltapäivänä. Tilaisuus voidaan rakentaa juuri oman kodinnäköiseksi.“(Kaleva 11.8.2008)Kirkon tiedotuskeskuksen uutisista poimiRitva Prinz18 | 10 • 2008 10 • 2008 | 19

„Es heisst die leere Hand undnicht der leere Kopf!“Im Jahr 1985 entdeckte ich fürmich die Kampfkunst Karate.Schnell konnte ich mich als 16-jährige mit jugendlichem Enthusiasmusfür Karate begeisternund war dankbar für eineFreizeitbeschäftigung in einemgeselligen Verein, die mich sorichtig auspowerte.Karate oder Karate-do, was direktübersetzt „leere Hand“ bzw.„der Weg der leeren Hand“ bedeutet,ist eine grundsätzlichwaffenlose Kampfkunst. Manlernt Abwehr- und Angriffsmethodenund stärkt den Körperdurch ausgiebiges Training mitvielen Gymnastik- und Krafttraining-Elementen.Karatedient jedoch auch der Charakterbildung:Die Karate-Philosophielehrt Respekt, Disziplinund Verständnis. Irgendwannauf dem Weg zum „schwarzenGürtel“ wurde dann auch fürmich Karate zu einem wichtigenLebensinhalt, den ich mirheute gar nicht mehr wegdenkenkann. Und dann lernte ichRisto Kiiskilä kennen!Der finnische „Karate-Professor“ Risto Kiiskiläin Frankfurt/MainIch hatte gerade eine „Babypause“hinter mir, alsich im Jahr 2002 einenKaratelehrgang in meinerHeimatstadt Münster/Westfalen besuchte. DerName des Trainers warmir bekannt, schließlichwar Risto damals schoneiner der wichtigstenKarate-Trainer Deutschlands.Trainiert hatte ichbei ihm allerdings bislangnoch nicht. „Schön,„Wer aufhört besser zu werden,hat aufgehört, gut zu sein“, istein Motto des finnischen „Karate-Professors“Risto Kiiskilä.dass sich auch noch ältereHerrschaften hier hertrauen“,dachte ich beimBlick in die Teilnehmerrunde. Denn einer der Karatekawar sichtlich angegraut, mit Schnäuzer undbestimmt über 50 Jahre alt.Ich staunte nicht schlecht, als dieser Herr sich dannvor dem Training nicht bei uns einreihte, sondernfür die Kurz-Meditation uns gegenüber abkniete: Eswar Risto Kiiskilä! Dass ein fortgeschrittenes Alterkeinen Verlust von Ausstrahlung, Kampfgeist oderFitness bedeuten muss, merkte ich sehr schnell! DerLehrgang bestand aus drei Trainingseinheiten à 90Minuten und fast die ganze Zeit hatte ich lauterFragezeichen im Kopf: Was will mir dieser Trainersagen? Ich war recht frustriert – immerhin war ichals Trägerin des „braunen Gürtels“ keine Anfängerinmehr. Zehn Minuten vor Schluss des Lehrgangspurzelten dann die Erkenntnis-Münzen bei mir undes stellte sich ein großes AHA-Erlebnis ein! Seitdemversuche ich, möglichst oft bei Risto zu trainieren.Sei es hier in Münster, in Berlin, in Ristoseigenem Verein in Frankfurt oder bei seinen Lehrgängenin Finnland.Risto lehrt traditionelles Shotokan-Karate, er hatjedoch seine eigene Herangehensweise. Wer diesesSystem einmal entschlüsselt hat, der kann fast alleTechniken und Bewegungen für sich selbst darausableiten. „Das System ist einfach, die Entwicklungwar es nicht“, sagt er. Das glaube ich gerne. Denndie Logik, die dahinter steckt, beruht nicht nur aufdem Ableiten von Theorien aus bekannten Lehrbüchern.Es ist vielmehr eine Art System-Baukasten,mit dem man selbst sein eigenes Karate „konstruieren“kann. Und „Professor“ Risto ist der Karate-Ingenieur. Alles ist auf wissenschaftlichem Niveaudurchdacht. „Das heißt die leere Hand und nichtder leere Kopf!“ rief Risto dann auch einmal imTraining, als wir eine Übung so gar nicht verstehenwollten. Zudem werden alle Techniken und Theorienauch von Risto persönlich „qualitätsgesichert“– am eigenen Sandsack im Karate-Dojo. Denn: „ImSandsack liegt die Wahrheit.“ Funktioniert hier dieTechnik mit der richtigen Kraftübertragung und allenanderen wichtigen Einzelheiten, so ist sie auchim Freikampf effektiv.Wer also Karate nur als Ausgleichssport betreibt, istbei Risto falsch. Bei Risto wird „trainiert, worauf esankommt“ – nicht mehr, aber auch nicht weniger.Karate ist hier nicht nur für den Körper anstrengend,sondern erfordert auch echtes Mitdenken.Eine japanische Kampfkunst in Deutschland miteinem finnischen Trainer – Risto zeigt, dass sichdies durchaus verbinden lässt. So hat er unter anderemauch eine eigene Kata entwickelt, eine ArtForm oder „Kampfkunst-Choreografie“. Er nanntesie Hokkyokuo. Das ist japanisch und bedeutetPolarlicht!Risto wurde am04.05.1947 im südfinnischenLahti geboren.Er begann sein Karatetraining1970 währendseines Studiumsin Frankfurt/M. Seinerster Trainer, ShinzukeTakano, war ein Perfektionistund selten mitseinen Schülern zufrieden. DieGrundlagen wurden monatelanggeschliffen. 1973 wurde Ristovom Karate-Bundestrainer ShihanOchi in den Nationalkaderberufen und krönte seine siebenjährigeWettkampfkarriere mitdem Vize-Weltmeistertitel (Tokio1977). In den Jahren 1977 bis–79 war er Deutscher Meister.Schließlich machte Risto Karatezu seinem Beruf. Trainingsaufenthaltein Japan und in Südafrikaund der Austausch mitweltbesten Karatekas ergänztenseine Ansichten über Karateund bestimmten seinen zukünftigenWeg. Er war tätig als Landestrainerin West-Berlin, TechnischerBerater für Karate in derdamaligen DDR, Honorar- undJugendtrainer im Deutschen KarateVerband und Trainer desStützpunktes Ost. Heute ist er alsVerbandstrainer und Instructordes Deutsch-Japanischen-Karatebundes(JKA) unter BundestrainerShihan Hideo Ochi tätig.Er ist ständig bundesweit alsTrainer unterwegs, aber auch inEstland und natürlich in Finnland.Weitere Informationenüber Trainingsmöglichkeitenin seiner Karateschule Dojo IpponFrankfurt/Main (Alt Nied 6,65934 Frankfurt/M.) gibt’s unterwww.kd-ippon.deAndrea Haeusler, Münster20 | 10 • 2008 10 • 2008 | 21

Stereotyypit saksalaisessatodellisuudessammekuva: Ritva Prinzkuva: mmMeillä jokaisella on jonkinlainen mielikuvamuista maista ja kansallisuuksista: ”italialaisetovat äänekkäitä”, ”amerikkalaiset ovat välittömiä”,”suomalaisiin on vaikea tutustua”, ”englantilaisillaon hyvä huumorintaju”, ”venäläiset ovat melankolisia”ja niin edelleen. Tällaisia kaavamaisiakäsityksiä muista ihmisistä ja ihmisryhmistäkutsutaan stereotyypeiksi. Entä mitä stereotyyppisiämielikuvia saksalaisuudesta on? Olen kuullutväitettävän, että saksalaiset ovat säästäväisiä,tosikkoja ja säntillisiä. Näinköhän on?Heti muutettuani Saksaan huomioni kiinnittyisiihen, että Karlsruhen katukuvasta puuttuvatkokonaan suomalaiseen kaupunkimaisemaanolennaisesti kuuluvat muovikassit. Sitävastoinjokaisella, ikään, rotuun tai sukupuoleen katsomatta,on kädessään usein jo parhaat päivänsänähnyt kangaspussi. Kun olin ensimmäisiä kertojaostoksilla ja tempaisin suomalaiseentuhlailevaan tapaani ostoshihnallepari muovikassia, seurassani ollutsaksalainen ystävätär raastoine kauhuissaan käsistäni jakaivoi repustaan pari monessakäytössä kulunutta ryppyistäkangaspussia, joihin ostoksetsitten kiltisti pakkasin. Opin,ettei kukaan saksalainentuhlaa rahojaan kalliisiin jaluontoa saastuttaviin muovikasseihin.Nyt omankinreppuni vakiovarusteisiinkuuluu pari kangaskassia.Mielestäni tällainensäästäväisyys, ”ekokäyttäytyminen”,kelpaa ihanvientituotteeksi asti. Olenjo opettanut tämän hyvän tavan 80-vuotiaalleäidillenikin.Tiedän erään perheen, joka seuraa tarkasti eripuhelinoperaattoreiden tarjouksia ja vaihtaa ainahalvimman tarjouksen niin vaatiessa perheenkaikki puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet.Uudet yhteystiedot on sitten tietysti ilmoitettavasuvulle ja tuttavapiirille. Tämä on näkemyksenimukaan aika pitkälle menevää säästäväisyyttä.Itse en välittäisi moiseen ryhtyä. Säästäväisyydenäärimuoto on omaa ja muiden elämää rajoittavaitaruus - tästä minulla onneksi ei ole kokemuksia.Saksalaisetko tosikkoja? Kyllä saksalaisilla onhuumorintajua, siitä vain puuttuu esimerkiksienglantilaiselle ja suomalaiselle huumorille tyypillinenabsurdius ja ironia. Saksalainen ei hevinnäe (vakavia) arkipäivän tilanteita koomisessavalossa eikä koskaan naura itselleen. PaitsiRoman Schatz, mutta hän onkin puolisuomalainen.Suomalaiselle kanssakäymiselle luonteenomainen”herjanheitto” ei myöskään kuulusaksalaiseen seurustelukulttuuriin. Tästä olensaanut opetuksen. Älykäs, ystävällinen ja huumorintajuinenkälyni kertoi innostuneesti uudestatyöstään, joka on kiinnostavana ja haasteellisenaoikea unelmatyö, mutta vaatii pitkiäpäiviä ja välillä viikonloppujakin poissa kotoa.Koska tiesin, että aviomies on perheelleen omistautunuthyvä puoliso ja isä, erehdyin tähän pilailumielessäheittämään, että mitäs jos miehesiottaakin uuden naisen, kun olet aina töissä. Sensijaan, että olisi nauranut, käly otti sanomani tosissaan.Ja minun piti kiireesti korjata, että kyseessäoli vain vitsi. Enpä ole tämän koomminviljellyt hirtehishuumoria muuten kuin tarkoinvalikoidussa seurassa.Entä täsmällisyys? Kaikki julkisettilaisuudet alkavat yleensä määräaikaan,mutta kaukoliikenteen junatovat kutakuinkin säännöllisestimyöhässä. Remonttimiehillä jatavarantoimittajilla saattaa myösolla varsin suurpiirteinen aikakäsitys.Kutsuille tullaan yleensäajoissa. Saavuin kerran syntymäpäivillekymmenen minuuttia myöhässäja pelkäsin tulevani liian aikaisin. Ellei olisisatanut kaatamalla, olisin vielä kiertänyt korttelinpari kertaa ympäri. Onneksi en ryhtynyt vilustumisriskinuhalla tähän vaivaan, sillä saapuessanihuomasinkin olevani viimeisenä juhlapaikalla.Englannissa ja Ranskassa moinen täsmällisyysolisi katastrofi. Kirjailija-europarlamentaarikkoLasse Lehtinen kertoo riemastuttavassakirjassaan ”Minä ja Thatcher” kuinka hän saapuuillallisille hienoon englantilaiseen herraskartanoontäsmälleen kutsussa mainittuun aikaanja joutuu noloon tilanteeseen, kun isäntäväki onvasta menossa kylpyyn. Kömmähdyksestä sel-Pirjo Zirra on toiminut toimittajanayleisradiossa, ylitarkastajana opetusministeriössäja erikoissuunnittelijanaCIMO:ssa (Centre for International Mobility).Hän on asunut vuodesta 2006Saksassa Karlsruhessa ja työskenteleevapaana kirjoittajana.vittiin tietysti englantilaisella huumorilla.Stereotyypit ovat kaksiteräinen miekka.Pahimmillaan ne pönkittävät rasistisia ennakkoluuloja,parhaimmillaan niillä leikittely auttaahahmottamaan ja jäsentämään todellisuutta.Olen entisessäni työssäni tehnyt matkojalähes kaikkiin Euroopan maihin, Yhdysvaltoihinja Venäjälle ja ollut havaitsevinani, että stereotyypitaika usein pitävät ainakin jossain määrinpaikkansa. Sitäkin ilahduttavampaa on tavataihmisiä, jotka eivät mahdu stereotyyppinsä raameihin.Arto Paasilinnanhullunhauskoilla kirjoilla onvakiintunut lukijakuntansaSaksassa. Herkuttelen joskusajatuksella kutsua Paasilinnanabsurdin huumorin ystävätyhteiseen illanviettoon.Millainen seurustelukulttuurisiellä mahtaisi syntyä?Pirjo Zirra22 | 10 • 2008 10 • 2008 | 23

KIELIKOULUTervehdys koululaisille, opettajilleja vanhemmille!Lomat ovat olleet ja menneet. Toivottavastiloma tuli todella lomaksi kaikkien osalta, vaikkakinSuomessa oli suureksi osaksi melkeinsyksyiset ilmat!Onhan tärkeää käydä Suomessa katsomassasukulaisia ja ystäviä, saunoa ja uida sekä soudella,ja syödä vaikkapa lohikeittoa tai lihapiirakoita,jokainen omien mieltymystensä mukaan.Sekä tietysti puhua suomea!Suomessa vietetyt lomat lujittavat suhdettammeSuomeen kaikin tavoin, mutta myös erityisestikielen ja kulttuurin osalta. Siitä voimmesitten ammentaa vuoden mittaan voimiaitsellemme.Ja nekin, jotka eivät syystä tai toisesta päässeettai halunneet tänä kesänä käydä Suomessa,ovat varmasti saaneet energiaa tulevaa talveavarten.Niin, nyt Berliinin ja Hampurin koulujenkinjuhlittua 30-vuotisjuhlaansa, voimme taas keskittyäahertamaan kouluissamme.Toivotan kaikille voimia ja virkeyttä tulevaasyksyä varten!Kuulemisiin taasPäivi Nurmi-SteinkePuh.: 040-7221295P.Nurmi-Steinke@t-online.deHaastatteluIida-Maija Silfverhuth 10 v., HampuriT. = toimittaja, P. = pappiT. Päivää! Saisinko haastatella teitä?P. Totta kai! Minulla on juuri nyt hieman aikaa.T. Onko papin virkaura noin kiireistä?P. Onhan se. >huokaus

Lahja-Sisko Helmers † 20.07.2008Lahja-Sisko Helmers, o.s. Räihä, syntyi 7. helmikuuta 1928 menetetyssä Karjalassa,Vahvialan kylässä 6 km Vainikkalan asemalta itään. Hän sai kokea kaksitoista huoletontavuotta, kesät olivat kuumia ja pitkiä, jokainen vuosi hyvä mansikkavuosi eikälehmien paimentaminenkaan tuntunut työltä.Sitten tuli sotatalvi 1939. Yölliset pommitukset ajoivat suin päin metsään suojaa etsimään,aina ei ehtinyt panna jalkaan kuin toisen huopikkaan. Vuonna 1940 oli lähdettäväevakkoon. Sotilaat lahtasivat karjan, tavarajunaan sai ottaa mukaan sen,mitä nyytteihin mahtui.Lahja saapui Punkalaitumen Nastolan isoon ja ystävälliseen taloon ja oli onnellinen,kun sai vihdoinkin nukkua. Evakkoretki jatkui edelleen Tampereen seudulle Vehmaisiin,missä isä löysi töitä rautateiltä. Vanhemmilla oli kaipuu kotiin Karjalaan ja hetikun välirauha solmittiin, lähdettiin takaisin. Koti oli hävitetty, isä ja veli kävivät rakentamassauudet asumukset.Tuskin oli päästy muuttamaan, kun alkoi taas kuulua tykin jylinää. Jatkosota alkoikesällä 1941. Juhannuksena 1944 oli taas uusi lähtö edessä, tällä kertaa lopullinen.Lahjalla ei ollut kenkiä, hän kulki paljain jaloin pitkän taipaleen Koijärvelle saakkaKanta-Hämeeseen. Siellä päädyttiin Mäkipirtin taloon, missä evakot otettiin hyvinvastaan ja autettiin uuden elämän alkuun.Vuonna 1949, nipin napin 21-vuotiaana, Lahja päätti lähteä takaisin Karjalaan.Vahvialaan ei ollut enää menemistä, mutta edes Lappeenrantaan. Äiti oli aina sanonuttyttöä rämäpäiseksi – ja niin hänelle uskottiin talon osto. Sopiva mökki löytyija vanhemmat tulivat perässä. Lahja sai töitä osuusmeijeriltä ja tulevaisuus oliselkeänä edessä.Elettiin kesää 1954, kun Helsinki-Imatra - pikajunasta astui saksalainen opiskelijapoikaFriedel Helmers. Hän ei ollut Lahjan tumma ja tulinen unelmamies, oli valkotukkainenja -ripsinen, mutta kipinät lentelivät silti. Saksasta alkoi saapua tiheäänkirjeitä, jotka oli allekirjoitettu selvällä suomen kielellä: „ sinun pikku Friedelisi“. Sellaistaei voinut vastustaa ja Lahja kävi kihlautumassa Saksassa. Vuonna 1958 hänsitten vietti häitä „pikku Riitelin“ kanssa Lappeenrannan kirkossa.Saksa ei Lahjaa pelottanut. Hän ajatteli vain, että jos menen, niin ei se ole ensimmäinenlähtö minun kohdallani. Eikä hän sitä koskaan katunut. Ystävällisesti otti vierasympäristö hänet vastaan, ja hyvin hän, vieras, sopeutui uusiin elämänkuvioihin.Lahja omistautui perheelleen, miehelleen ja pojalleen.50 vuotta Saksassa Ruhrin alueella oli pitkä aika. Siihen mahtui paljon, eikä aina olluthelppoa. Lahja jäi varhain leskeksi, vetäytyi, piti vain pientä ystäväpiiriä. Viimeisetvuotensa hän vietti vanhainkodissa, sopeutui sinnekin, hiipui hiljaa pois. Hän kuoliBochumissa 20. heinäkuuta 2008. Kiitos, että sain ottaa osaa elämääsi, Lahja!Marketta Göbel-Uotila30 | 10 • 2008