saatesanat - Rengas

Työn konkareita“Panssariniityn” taustaaPastori Heikki Palmuoli Etelä-Saksan suomalaispappinavuosina1993-2000. Nyt häntoimii työnohjaajanaja työyhteisökouluttajanaTurun ja Kaarinanseurakuntayhtymässä.Pyynnöstämmekirjailija-pastori muistelivanhoja.Millainen perhe sinulla on?Vaimoni Kristiina on fysioterapeutti ja oli osaaikatyössämyös Münchenissä. Lapset ovat aikuisia:Antilla on jo kaksi lasta, eli olen ollut „ukko“jo kymmenen vuotta. Hän toimii Jussi-työssä jaon sairaanhoitaja ja perheterapeutti. Sakari jatkaapitempään töissä oltuaan opintojaan tullakseen„valmiiksi“. Ja Saksassa mukanamme ollutKirsi valmistui toukokuussa fyysikoksi, hän aikooerikoistua sairaala-fyysikoksi.Miksi aikoinaan lähdit Saksaan?Se oli alunperin nuoruuden haave. Olin koulupoikanakesällä 1965 ja -66 Saksassa töissä jakieltä oppimassa. Halusin nähdä Saksaa sisältäpäin,oppia kieltä ja kulttuuria. Siksi tartuin innokkaastitilaisuuteen.Mikä oli paras kokemuksesi Saksan-vuosina?Mikä vaikein?- Luulin osaavani saksaa ja niin sanottiinkin.Perillä oli tosi rankka kokemus tajuta, ettei kielitaitoriittänytkään puheiden pitämiseen ja kirjeittenkirjoittamiseen. Olin ollut kielen vahvaammattilainen ja äkkiä putosinkin kielivammaiseksi.Lisäksi olin seurakunnissa ainoa palkattu,ahkerien ja taitavien ehrenamtlich-naisten joukossa.En osannut sanoa tuota pientä sanaa „ei“,ja niin lopulta uuvuin työn alle. Se oli hyvin raskaskokemus - ja hyvin hyödyllinen.- Etelä-Saksan seurakuntien paimenena olipaljon hyviä ja jopa riemullisia hetkiä. Suomessaharvoin näkee sellaista yhteistyötä ja vastuunkantamista.Pienillä resursseilla saatiin paljonaikaan, myös pienissä ryhmissä, seurakuntapiireissäesimerkiksi Bodenseellä ja Allgäussa. Toimintaoli usein syntynyt jumalanpalvelusyhteisöksijohonkin DFG:n alueyhdistykseen.- Kaikkein hauskinta vapaa-aikana oli vaeltaminenja vuorikävelyt. Sitä usein kaipaa – ja tietystiihmisiä, joiden kanssa sai ystävystyä.Kerro joku hauska tapaus Saksan-vuosiltasi!- Tulosaarnani pidin Dankeskirkossa, Münchenissäsaksaksi. Olin ollut vasta puolitoistakuukautta kaupungissa. Tämä piti sanoa saksanverbillä „aufhalten“. Sitten en sanonutkaan „aufgehalten“,vaan „ausgehalten“ - ja ihmiset alkoivatnauraa!Miten arvioit Saksan suomalaisen kirkollisentyön kehitystä viime vuosina?Kaukaa eli Suomesta katsoen työ on koko ajanmennyt eteenpäin, tullut entistä monipuolisemmaksi.Haasteena taitaa olla niinkuin ennenkinpula tekijöistä ja rahasta. Suomen saksalaisenseurakunnan resurssit ovat täysin toista luokkaa.Siitä voisi ehkä joskus kirkkojen välillä keskustella.Iso haaste taitaa olla myös seurakuntaaktiivienjoukon ikääntyminen. Kun kaikkea eivoi saada, pitää ehkä entistä enemmän miettiä,mihin voimat riittävät.Miten luonnehtisit tyypillistä saksansuomalaista?- Naapuriaputyössä huomasin, ettei sitä ”tyypillistäsaksansuomalaista” olekaan. On vain erilaisia,persoonallisia ihmisiä. Jos jotakin pitäisisanoa, niin tämän tapaisia ominaisuuksia: aktiivinen,määrätietoinen, pärjäävä.Minkälaista oli palata Suomeen?- Vaikka olin siitä lukenut, vähän yllätys oli, etteiseitsemän vuoden jälkeen ollut helppo palata.Suomessa ja Saksassa on paljon samaa, muttakuitenkin myös paljon eroa.Miten aika ulkomailla muutti sinua?- Kyllä se varmaan muutti, paljonkin, eikä vainpinnalta, vaan syvemmältä. Miten? Sitä on vaikeaitse arvioida. Olen onnellinen noista vuosista.Kokemus oli paljon rankempi, kuin ennaltaajattelin. Siinä oli sekä murhetta että iloa, molempia,mutta päällimmäiseksi tunteeksi on jäänytkiitollinen mieli noista vuosista.Kiitos, Heikki, ajatuksistasi! Kaikkea hyvääsinulle ja perheellesi!Moni müncheniläinen tietää Panssariniityn.Se on iso, entinen armeijan harjoituskenttäMünchenin pohjoisrajoilla, parin korttelin päässäsuomalaisen papin asunnosta. Kirkkaalla ilmallaniityltä näkee Alpit. Panssareita siellä eiollut, kesällä kyllä isoja lammaslaumoja. Ja viimevuosina on niityn eteläiseen osaan alkanutnousta kerrostaloja.Panssariniitty on symbolinen nimi kirjalleni,jota olen tehnyt pitkään kuin Iisakin kirkkoa, lähesviisi vuotta. Esikoiskirjastani Harmaa päiväkirja– Kuvia Suomen puolustuslaitoksesta sainvuonna 1970 Eino Leinon palkinnon. Tämän 11.kirjani alaotsikoksi olen laittanut Ulkosuomalaisenpäiväkirja.Kerron jotakin kirjan taustasta:Kaikki lähti liikkeelle Lahden kirjailijakokouksestakesällä 2001. Keskustelin silloisenWSOY:n kirjallisen johtajan Touko Siltalan kanssaMukkulan verannalla. Ehdotin, että kirjoittaisinseitsemästä vuodestani Saksanmaalla, jaTouko osoitti jonkinlaista kiinnostusta. Ulkosuomalaisistaon kirjoitettu vähän. Todella vähänsiihen nähden, että ulkomaille lähtö on tänäpäivänä iso trendi Suomessa.Kirjoitustyöhön pääsin vasta kesällä 2003, jolloinkirjoitin kuukauden Sveitsissä, Aaraussa.Materiaalista ei ollut pulaa. Paperia oli mappikaupalla,lisäksi pää täynnä ajatuksia. Ensimmäinenversio lähenteli viittäsataa A4-liuskaa ja Toukonarvio olikin, että teksti on aivan liian pitkä.Kirjoitin sen uudestaan, karsin puolet pois. Turhauttavaaoli, kun Touko Siltala sen jälkeen epäili,kiinnostaisiko tarina suurta yleisöä.Ateljee-kriitikkoina minulla oli kaksi ystävää,Leena Schön Münchenistä ja Aulikki MäkinenKuopiosta. Molemmilta sain arvokkaita neuvoja.Leena oli sitä mieltä, että minun olisi kannattanutkirjoittaa teksti romaanimuodossa. Jälkikäteenajatellen se olisi ollut todella houkuttelevaratkaisu. Pirkko Saisio sanoo kirjoittavansafiktiota omasta elämästään. Se olisi vapauttanutmonesta pulmasta!Hämmästykseksi myös itselleni löytyi kolmannenkäsikirjoitusversion kustantajaksi SuomenLähetysseura. Kustannusjohtaja Minna Saarelmasanoi, että he ovat kiinnostuneita suomalaisistamaailmalla ja eri kulttuurien kohtaamisesta.Ja mitä syys-lokakuussa ilmestyvä kirja pitääsisällään? Osaksi se on hyvin henkilökohtainentarina papin elämästä ja työstä. Onnistumisestaja epäonnistumisesta, uupumisesta ja siitä nousemisesta.Samalla teksti vilisee ihmisiä ja onkertomus suomalaisyhteisöistä, seurakunnista jasiirtokunnista. Sisään rakennettuna se antaa kuvanNaapuriavun alkuajoista. Vaikka tarina onjoltakin osalta tumman sävyinen ja suorastaansynkkä - ihme kyllä, se sisältää myös huumoriaja hauskoja sattumuksia.Tietenkin olen jäävi arvioimaan lopputulosta– sen jätän Teille!Turussa, kesäkuussa 2008Heikki Palmupastori, kirjailija, työnohjaajaHeikki Palmu, PanssariniittyIlmestyy lokakuussa 2008sid., n. 350 sivua, hinta EUR 32,-ISBN 978-951-624-367-516 | 10 • 2008 10 • 2008 | 17