Uudet insuliinivalmisteet ja insuliinin ottomuodot - Terveyskirjasto
Uudet insuliinivalmisteet ja insuliinin ottomuodot - Terveyskirjasto
Uudet insuliinivalmisteet ja insuliinin ottomuodot - Terveyskirjasto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
tuli kliiniseen käyttöön vasta 1990-luvulla.<br />
Tämä valmiste oli pikavaikutteinen lisproinsuliini.<br />
Se rekisteröitiin Suomessa v. 1996. Toinen<br />
pikainsuliinianalogi aspartinsuliini rekisteröitiin<br />
meillä v. 2000. Ensimmäinen pitkävaikutteinen<br />
insuliini glargiini rekisteröitiin EU-alueella vuonna<br />
2001.<br />
Pikainsuliinit<br />
Pikainsuliinien tulo markkinoille oli merkittävä<br />
virstanpylväs insuliinihoidon kehityksessä. Ihonalaiseen<br />
kudokseen ruiskutetun <strong>insuliinin</strong> vaikutuksen<br />
hitaus johtuu siitä, että insuliinimolekyylit<br />
sitoutuvat toisiinsa dimeereiksi <strong>ja</strong> heksameereiksi<br />
(Binder 1993). Pikainsuliineissa<br />
nämä sidokset ovat löyhempiä kuin ihmisinsuliinissa,<br />
mikä aiheuttaa nopeamman absorption<br />
subkutiksesta. Markkinoilla on nyt kaksi pikavaikutteista<br />
insuliinianalogia: 1996 rekisteröity<br />
lisproinsuliini, jossa insuliinimolekyylin beetaketjun<br />
aminohappojen <strong>ja</strong> proliini 28:n <strong>ja</strong> lysiini<br />
29:n järjestys on käännetty päinvastaiseksi, <strong>ja</strong><br />
vuonna 2000 rekisteröity aspartinsuliini, jossa<br />
beetaketjun loppuun on lisätty ylimääräinen asparagiini<br />
(DiMarchi ym. 1994, Koivisto 1999,<br />
Home ym. 2000). Näiden muutosten seurauksena<br />
insuliinimolekyylien adherenssi toisiinsa<br />
suurissa pitoisuuksissa vähenee <strong>ja</strong> <strong>insuliinin</strong> vaikutus<br />
alkaa nopeammin. Monipistoshoitoa voidaan<br />
soveltaa mielekkäästi, kun pika<strong>insuliinin</strong><br />
vaikutus alkaa lähes heti pistämisen jälkeen,<br />
huippupitoisuus osuu noin tunnin päähän pistoa<strong>ja</strong>nkohdasta<br />
<strong>ja</strong> vaikutus on jokseenkin kadonnut<br />
kolmen tunnin päästä. Pika<strong>insuliinin</strong><br />
vaikutus muistuttaa varsin paljon hiilihydraatin<br />
imeytymisprofiilia.<br />
Pikainsuliinia voidaan todella pistää juuri aterioiden<br />
yhteydessä, <strong>ja</strong> välipalojen tarve jää<br />
useimmiten olemattomaksi. Hoito edellyttää<br />
kunnollista perus<strong>insuliinin</strong> annostelua eli NPHinsuliinia<br />
käytettäessä vähintään kahta, usein<br />
kolmea pistosta. Perusaterioita insuliinipistoksineen<br />
tulee olla vähintään kolme, yleisimmin aamiainen,<br />
lounas <strong>ja</strong> päivällinen. Koululaiset haluavat<br />
usein syödä runsaan välipalan koulusta<br />
tultuaan, <strong>ja</strong> insuliinipistos on joskus aihetta liittää<br />
siihen. Myös iltapalan yhteydessä on usein<br />
hyvä ottaa insuliinia. Tämä voidaan tehdä turvallisesti<br />
<strong>ja</strong> hallitusti, eikä pika<strong>insuliinin</strong> loppuvaikutus<br />
ole epätarkoituksenmukaisesti pitkään<br />
häiritsemässä, kuten kävisi tavallista ihmisinsuliinia<br />
käytettäessä.<br />
Yksi pika<strong>insuliinin</strong> käyttäjäryhmä ovat pienet<br />
<strong>ja</strong> syömätavoiltaan usein arvaamattomat<br />
lapset. Lapsen voidaan antaa syödä ensin halunsa<br />
<strong>ja</strong> nälkänsä mukaan, <strong>ja</strong> insuliini annetaan<br />
vasta aterian päätyttyä, mieluiten kuitenkin 15–<br />
30 minuutin kuluessa syömisen aloittamisesta<br />
(Tupola ym. 2001, Danne ym. 2003). Moni perhe<br />
on selvinnyt ruoalla pelaavan lapsen vaikeista<br />
vaiheista tällä menetelmällä.<br />
Sekä lisproinsuliini että aspartinsuliini ovat<br />
vakiinnuttaneet meillä paikkansa lasten diabeteksen<br />
hoidossa. Molemmat ovat osoittautuneet<br />
käytännössä hyviksi, eikä käyttäjä juuri huomaa<br />
ero<strong>ja</strong> preparaattien välillä. Aikuisdiabeetikoilla<br />
tehdyissä tutkimuksissa on kuitenkin<br />
osoitettu, että aspart<strong>insuliinin</strong> vaikutus alkaa<br />
hieman hitaammin kuin lispro<strong>insuliinin</strong>, <strong>ja</strong> samansuuntainen<br />
ero on myös vaikutuksen kestolla<br />
(Plank ym. 2002). On vaikea uskoa, että<br />
ero olisi kliinisessa käytössä merkittävä.<br />
Pika<strong>insuliinin</strong> paremmuutta tavalliseen ihmisinsuliiniin<br />
verrattuna on ollut vaikea todistaa.<br />
Ensimmäiseksi on todettu hypoglykeemisten<br />
vaiheiden harvenemista, mutta vaikutus hoitotasapainon<br />
paranemiseen HbA 1C<br />
-arvojen valossa<br />
on tullut selväksi vasta meta-analyysin<br />
avulla. DCCT-tutkimuksen jälkeen hoitotasapaino<br />
parantui aluksi jonkin verran, mutta selvä<br />
uusi paranemisharppaus nähtiin vasta lispro<strong>insuliinin</strong><br />
tultua markkinoille (Chase ym. 2001).<br />
Myös hoitomyöntyvyyden on todettu lisääntyneen<br />
pikainsuliinia käytettäessä.<br />
Pitkävaikutteiset insuliinit<br />
NPH-insuliine<strong>ja</strong> kutsutaan meillä usein pitkävaikutteisiksi,<br />
vaikka ne itse asiassa ovat keskipitkävaikutteisia.<br />
Ihon alle pistetyn NPH-<strong>insuliinin</strong><br />
vaikutuksella on selvä huippuarvonsa noin<br />
neljän <strong>ja</strong> kuuden tunnin välillä. Vaikka <strong>insuliinin</strong><br />
valmista<strong>ja</strong>t esittävät kaavakuvissaan vaikutuksen<br />
kestävän 24 tuntia, ei vaikutusaika lapsilla<br />
ole usein edes kahtatoista tuntia, <strong>ja</strong> se jää<br />
1168<br />
I. Sipilä <strong>ja</strong> T. Saukkonen
Change language