Uudet insuliinivalmisteet ja insuliinin ottomuodot - Terveyskirjasto
Uudet insuliinivalmisteet ja insuliinin ottomuodot - Terveyskirjasto
Uudet insuliinivalmisteet ja insuliinin ottomuodot - Terveyskirjasto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>insuliinin</strong> vaikutus on lyhyempi kuin glargiinin,<br />
<strong>ja</strong> kliinisissä tutkimuksissa on lähdetty kahdesta<br />
päivittäisestä pistoksesta.<br />
Pitkävaikutteisten insuliinianalogien ei ole<br />
tutkimuksissa havaittu parantavan glykohemoglobiiniarvo<strong>ja</strong>.<br />
Hypoglykemioiden on kuitenkin<br />
todettu vähenevän, <strong>ja</strong> hoitomyönteisyys vaikuttaa<br />
paremmalta kuin NPH-insuliinia käytettäessä<br />
(Ratner ym. 2000).<br />
Insuliinipumppuhoito<br />
Yritykset käyttää insuliinia nenän <strong>ja</strong> suun limakalvojen<br />
tai ruoansulatuskanavan kautta tai<br />
ihon läpi ovat toistaiseksi poikkeuksetta johtaneet<br />
umpiku<strong>ja</strong>an. Inhaloitavan <strong>insuliinin</strong> kehitys<br />
näyttää edenneen pidemmälle, mutta tätäkään<br />
ottomuotoa ei ole odotettavissa kliiniseen<br />
käyttöön lähivuosina, sillä näyttö sen turvallisuudesta<br />
on vielä puutteellista. Siten <strong>insuliinin</strong><br />
ottaminen <strong>ja</strong>tkuvana ihonalaisena infuusiona insuliinipumpun<br />
avulla on toistaiseksi ainoa pistoshoidon<br />
vaihtoehto. Insuliinipumppu mahdollistaa<br />
tarjolla olevista hoitomuodoista täsmällisimmin<br />
terveen haiman <strong>insuliinin</strong>eritystä jäljittelevän<br />
<strong>insuliinin</strong> oton. Sen avulla voidaan tyydyttää<br />
sekä perus- että ateria<strong>insuliinin</strong> tarve tarkasti<br />
<strong>ja</strong> oikeaan aikaan. Toisaalta menetelmien<br />
joustavuus <strong>ja</strong> helppous antaa mahdollisuuden<br />
suurempaan aterioiden <strong>ja</strong> liikunnan määrän<br />
vaihteluun. Pumppuhoidon onkin osoitettu lisäävän<br />
diabetesta potevien lasten <strong>ja</strong> nuorten elämänlaatua<br />
(Boland ym. 1999, Litton ym. 2002).<br />
Insuliinipumppua on käytetty pistosten vaihtoehtona<br />
1970-luvun lopulta lähtien. Ensimmäisen<br />
sukupolven pumppuihin liittyi kuitenkin<br />
runsaasti teknisiä ongelmia <strong>ja</strong> niiden käyttö varsinkin<br />
lasten <strong>ja</strong> nuorten diabeteksen hoidossa<br />
jäi aluksi varsin vähäiseksi. Insuliinipumpun<br />
suosio alkoi kuitenkin 1990-luvulta alkaen lisääntyä<br />
nopeasti. Yhdysvalloissa insuliinipumppu<strong>ja</strong><br />
on käytössä jo yli 200 000; Suomessa oli<br />
pumppu<strong>ja</strong> vuonna 2002 käytössä noin 750, joista<br />
runsaat 200 alle 18-vuotiailla (T. Tulokas,<br />
suullinen tiedonanto). Saha ym. (1998) kuvasivat<br />
kokemuksiaan insuliinipumpun käytöstä<br />
lapsilla <strong>ja</strong> nuorilla tässä lehdessä kuusi vuotta<br />
sitten. Yksi syy pumppujen suosion kasvuun on<br />
ollut tekninen kehitys, jonka ansiosta pumput<br />
ovat nykyään pienikokoisia, helppokäyttöisiä <strong>ja</strong><br />
varmatoimintaisia. Toinen tärkeä tekijä on lisääntynyt<br />
tutkimustieto intensiivisen insuliinihoidon<br />
merkityksestä diabeteksen lisäsairauksien<br />
ehkäisyssä (The Diabetes Control and<br />
Complications Trial Research Group 1993). Yhdysvaltalaisessa<br />
DCCT-tutkimuksessa, jossa ensimmäisen<br />
kerran kiistatta osoitettiin glukoositasapainon<br />
yhteys nefro- <strong>ja</strong> retinopatiaan, suuri<br />
osa intensiivisen hoidon ryhmään satunnaistetuista<br />
käytti insuliinipumppua (Implementation<br />
of treatment protocols in the Diabetes Control<br />
and Complications Trial 1995).<br />
Satunnaistettu<strong>ja</strong> tutkimuksia insuliinipumpun<br />
vaikutuksesta glukoositasapainoon on julkaistu<br />
hämmästyttävän vähän. Useissa suurissa potilasaineistoissa<br />
on kuitenkin taannehtivasti osoitettu<br />
merkittävästi pienempi HbA 1C<br />
-arvo insuliinipumppuhoidon<br />
aikana verrattuna hoidon aloitusta<br />
edeltäneeseen tilanteeseen. Tuore metaanalyysi<br />
näyttää vahvistavan nämä havainnot:<br />
niissä tutkimuksissa, joissa pumpun käyttö kesti<br />
yli vuoden, HbA 1C<br />
-arvo parani lähtötilanteeseen<br />
nähden keskimäärin 1,2 prosenttiyksikön<br />
verran (Weissberg-Benchell ym. 2003). Insuliinihoidon<br />
tehostamiseen usein liittyvät haittavaikutukset,<br />
kuten vakavien hypoglykemioiden lisääntynyt<br />
riski <strong>ja</strong> painon nousu, näyttivät<br />
DCCT-tutkimuksen mukaan koskevan myös insuliinipumppua.<br />
Myöhemmissä tutkimuksissa<br />
on kuitenkin osoitettu, että insuliinipumppua<br />
käyttävillä nämä ongelmat ovat harvinaisempia<br />
kuin monipistoshoidossa. Kahdenkymmenenkolmen<br />
9–14-vuotiaan lapsen satunnaistetussa<br />
ristikkäistutkimuksessa painoindeksi <strong>ja</strong> insuliiniannos<br />
kasvoivat 3,5 kuukauden monipistoshoito<strong>ja</strong>kson<br />
aikana mutta pienenivät insuliinipumppu<strong>ja</strong>kson<br />
aikana (Weintrob ym. 2003).<br />
Vakavien hypoglykemioiden riski on insuliinipumppua<br />
käyttävillä lapsilla <strong>ja</strong> nuorilla selvästi<br />
pienentynyt (Boland ym. 1999, Maniatis ym.<br />
2001, Weintrob ym. 2003).<br />
Yksi insuliinipumpun käyttöalueista on ollut<br />
0–2-vuotiaiden labiilia diabetesta sairastavien <strong>ja</strong><br />
erityisesti yölliseen hypoglykemiaan taipuvaisten<br />
lasten hoito. Näillä lapsilla pieninkin insuliiniannos<br />
pistoksena vähentää liiaksi verenglukoosi-<br />
1170<br />
I. Sipilä <strong>ja</strong> T. Saukkonen
Change language