Palotutkimuksen pÃ¤ivÃ¤t 2009 - Pelastustieto

PALOTUTKIMUKSEN PÄIVÄT 2009 

Palokuolleista 91 prosenttia kuoli rakennuspaloissa, 7 prosenttia liikennevälinepaloissa, muissa 

havaitaan, että vapaapalokokeissa palo on levinn 

sprinklatuissa kokeissa seinävanerit ovat osallistune 

2007 muita kuin tapaturmaisia kuolemia oli viisi kappaletta ja vuonna 2008 14 kappaletta. 

Vuoden 2007 palokuolemista 10 oli viivästyneitä palokuolemia ja vuonna 2008 16, jolloin henkilö 

kuoli 30 vuorokauden kuluessa tulipalossa saamiinsa vammoihin. Viivästyneiden palokuolemien 

lisäksi tulipaloissa loukkaantui vakavasti 46 henkilöä vuonna 2007 ja 59 henkilöä 

vuonna 2008. 

tulipaloissa neljästi henkilön vaatteet olivat syttyneet palamaan ja kerran teltta. Vakavasti loukkaantuneilla 

jakauma oli samankaltainen. 

(a) Sohvapalo kokeen jälkeen, vapaa palo (b 

Palokuolema koituu kohtaloksi useimmiten kylmien kuukausien aikaan (Kuva 1). Jo syyskuussa 

palokuolleiden määrä lisääntyy voimakkaasti kesän jälkeen. Tammi-, helmi-, maalis- ja joulukuussa 

kuoli yhteensä 94 henkilöä eli lähes puolet kaikista uhreista. Tulipaloissa vakavasti 

loukkaantuneiden kuukausijakauma poikkesi palokuolemien jakaumasta. Vakavasti loukkaantuneiden 

määrän vaihtelu kuukausittain oli maltillisempi kuin vaihtelu palokuolemissa. Ainoastaan 

tammi- ja maaliskuu poikkesivat selvästi muista kuukausista useamman loukkaantuneen 

myötä. 

Uusi liekinleviämisen 

tutkimuslaite s. 48 

lanka sylinterimäisen koivunäytteen alapuolella, b) 

timen teho noin 250 W, asteikko polttimen takana cm:ssä. 

Kuva 1. Palokuolleiden lukumäärät (n) kuukauden mukaan vuosina 2007–2008. 

Vakavia henkilövahinkoja aiheuttaneet 

tulipalot 2007–2008 s. 12 

Palokuolema tapahtuu useimmiten maanantaisin, torstaisin, perjantaisin tai lauantaisin (Kuva 

2). Tulipalojen jakaumassa ei ole yhtä suuria eroja kuin palokuolemien jakaumissa. Myös vakavien 

loukkaantumisten vaihtelu viikonpäivän mukaan oli tasaisempi kuin palokuolemissa. Perjantai 

oli ainoa päivä, jolloin tulipaloissa tapahtui muita enemmän vakavia loukkaantumisia. 

3 

ESPOON HANASAARESSA 25.–26.8.2009 

Sammutusjärjestelmien 

suorituskyky asuntopaloissa s. 75 

(c) Sohvapalo kokeen jälkeen, järjestelmä F1 (d) N 

Kuva 4. Vahingot palon jälkeen. Alemman r 

sammutusjärjestelmä on kastellut seinät tehokkaasti ja

Kauanko 

ämä miehet 

jaksavat s.12 

ruunukalusteen tulipalo oli palokunnalle 

Lähes 60 vuotta 

paloja pelastusalan 

ammattiasiaa 

10 kertaa vuodessa! 

livoimainen vastus 

ian metsäpalot Abloyn lukkotehtaan tulipalosta Potkurin ruhjoma paloesimies 

messa s. 16 

miljoonavahingot Joensuussa s. 8 

paranee vauhdilla s. 28 

TEEMANA HÄLYTYSAJONEUVOT JA KALUSTO 

ppisopimuksella 

esipelastajaksi s. 36 

4/2009 

13.5. 

Palomiesten eläkeikä ei laske 

– urapolkuja selvitetään s. 8 

Kolmen VPK:n 

kimppatreenit s.40–42 

Helsinkiin saapuva Madonna vaatii 

Erheelliset paloilmoitukset 

erikoista myös turvajärjestelyissä s.44 

vähentyneet alkuvuonna s. 55 

SEURAAVA PELASTUSTIETO ILMESTYY 19. ELOKUUTA 

iireellistä sairaankuljetusta esitetään 

ailla pelastustoimen tehtäväksi 

palontorjuntatekniikka-erikoisnumero 

Palo-, pelastus- ja vss-alan johtava ammattilehti, 60. vuosikerta 

arvitaan vaikuttavuutta 

– pienen kylän turva 

ikön sammutinleikkurille Millä mit 

vähän ke 

Pelastusalueita voidaan tarkastella 

kustannusten ja palvelutason perusteella 

”Halpa – hyvä palvelutaso” 

”Halpa – huono palvelutaso” 

1) Bru tokusta nukset ilman vuokria 

Millä mit 

”Kallis – hyvä palvelutaso” 

”Ka lis – huono palvelutaso” 

koko = Asukkaita al 

Julkaisija 

Päätoimittaja Esa Aalto 

Pasilankatu 8, 00240 Helsinki, Puh. (09) 2293 380, www.pelastustieto.fi 

Ulkoasu ja taitto Kimmo Kaisto Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy 

Kannen kuva Tapio Sovijärvi 

ISSN 0031-0476, Aikakauslehtien liiton jäsen

SISÄLTÖ 

Palotutkimuksen päivät 2009 

TILASTOTIETOJEN HYÖDYNTÄMINEN 

4 ......... Paloriskin arvioinnin tilastopohjaiset tiedot Kati Tillander, Esa Kokki ja Tuuli Oksanen 

8 ......... Palovahinkojen määrän ja vahinkomenon tarkastelua tilastojen pohjalta Sampo Martiskainen 

12 ...... Vakavia henkilövahinkoja aiheuttaneet tulipalot 2007–2008 Esa Kokki ja Jarkko Jäntti 

ASUMISEN PALOTURVALLISUUS 

17 ...... Kotien paloturvallisuusriskien kartoitus Palovara-aineiston pohjalta Hanna Hykkyrä, Kati Tillander ja Tuula Hakkarainen 

21 ...... Tulipysäkki-hankkeen vaikuttavuuden arviointi Brita Somerkoski 

RAKENTEELLINEN PALOTURVALLISUUS 

26 ...... Rakenteiden toiminnallinen palomitoitus Jyri Outinen 

30 ...... Puurakenteet – uutta paloturvallisuudesta Esko Mikkola, Stefania Fortino, Tuula Hakkarainen, Jukka Hietaniemi ja Tuuli Oksanen 

33 ...... Kantamattoman puurunkoisen ulkoseinän ja betonisen ontelolaattavälipohjan liitoksen palotekninen toimivuus – polttokoe 

VTT:n palolaboratoriossa Markku Karjalainen ja Tuuli Oksanen 

38 ...... Puurakenteisen yläpohjaelementin palonkestävyys Päivi Myllylä, Hanna Aho, Pertti Iso-Mustajärvi, Timo Inha ja Ralf Lindberg 

44 ...... Materiaalien pyrolyysiparametrien estimointi kiinteän faasin reaktioille Anna Matala ja Simo Hostikka 

48 ...... Uusi liekinleviämisen tutkimuslaite Johan Mangs 

YHDYSKUNTASUUNNITTELUN RISKIENHALLINTA 

52 ...... Pelastustoimen alueellistamisen lähtölaukaus 2004 Olavi Kallio 

56 ...... Tilastollisen paloturvallisuusseurannan kehittämishanke Sami Häkkinen, Suomen Palopäällystöliitto 

62 ...... Talouden taantuma ja pelastustoimen kehitys Markku Haranne, Esko Kaukonen ja Reijo Tolppi 

66 ...... Palomääräyksissä on eroja – onko tarvetta harmonisointiin Esko Mikkola 

VAPAA-AIKA JA AKTIIVISET PALONTORJUNTAJÄRJESTELMÄT 

70 ...... Vapaa-ajan ja elämyspalveluiden turvallisuuden edistäminen Hannu Mattila 

75 ...... Sammutusjärjestelmien suorituskyky asuntopalossa Tuomas Paloposki, Tuomo Rinne, Kati Tillander ja Jukka Vaari 

80 ...... ”Pölyräjähdysten torjuminen kipinäilmaisu- ja sammutusjärjestelmillä” Esa Laaksonen 

SAMMUTUS- JA PELASTUSMENETELMÄT, TYÖTURVALLISUUS 

84 ...... Laivojen selviytymiskyky tulipaloissa Tuula Hakkarainen, Jukka Hietaniemi, Simo Hostikka, Teemu Karhula, Terhi Kling, Johan Mangs, 

Esko Mikkola ja Tuuli Oksanen 

88 ...... Pelastusyksikön alkuselvityksiin kuluva aika eri vahvuuksilla Jarkko Jäntti ja Kati Tillander 

JÄLKIVAHINGOT JA YMPÄRISTÖUHKAT 

93 ...... Palokohteissa työskentelevien suojautuminen haitallisilta yhdisteiltä Kati Tillander, Helena Järnström, Tuula Hakkarainen ja Tuomas Paloposki 

97 ...... Jätekeskusten paloturvallisuus – Riskit ympäristölle tulipalotilanteessa Tuomo Rinne, Hanna Hykkyrä, Kati Tillander, Jarkko Jäntti, 

Timo Väisänen, Pasi Yli-Pirilä, Ilpo Nuutinen ja Juhani Ruuskanen 

103 ... Kipinät metsäpalojen levittäjinä Topi Sikanen, Simo Hostikka, Johan Mangs, Tuomas Paloposki ja Esko Mikkola 

108 ... Palokuoleman ehkäisykeinojen arviointi – tuloksia esitutkimuksesta Olavi Keski-Rahkonen, Teemu Karhula ja Simo Hostikka

Kati Tillander ja Tuuli Oksanen VTT, PL 1000, 02044 VTT • Esa Kokki, Pelastusopisto, Hulkontie 83, 70820 Kuopio 

Paloriskin arvioinnin 

tilastopohjaiset tiedot 

PALORISKIN ARVIOINNIN TILASTOPOHJAISET TIEDOT 

Kati Tillander ja Tuuli Oksanen 

VTT 

PL 1000, 02044 VTT 

Esa Kokki 

Pelastusopisto 

Hulkontie 83, 70820 Kuopio 

Tiivistelmä 

Syttymistaajuustiheys [1/m 2 a] 

1.0E-4 

TiiViSTeLmä 

toimintavalmiusaikakertymiä sekä tehtiin yhteenveto alkusammutusta koskevista tilastois 

Suomen rakennuspalojen Aineistona tiheyden syttymistaajuustiheyden käytettiin riippuvuuteen PRONTOn rakennuksen tietoja riippuvuuteen koosta vuosilta tulee suhtautua rakennuksen 2001–2007. kriittisesti käytettävissä koosta Tämän on olleen lisäksi teht 

Tutkimuksessa tarkasteltiin rakennuspalojen on aiemmin sovitettu kahden potenssifunktion 

summa, jota on kutsuttu yleistetyksi 

aiemmin sovitettu yhteenvetoja kahden potenssifunktion onnettomuustiheyksistä summa, jota pelastustoimen havaintoaineiston 

on kutsuttu yleistetyksi 250×250 pienuuden 

Barrois’n metrin vuoksi. Kuvassa 

2 esitetään liike- ja kokoontumisrakennus- 

ruutuaineist 

syttymistaajuustiheyttä, syttymien lukumäärien 

riippuvuutta malliksi kunnan [2-7] perusteella. 

kerrosalasta ja asukasluvusta, 

taloudellisia vahinkoja, toimintatu 

yleistetty Barrois’n malli. 

Barrois’n malliksi [2-7] 

ten syttymistaajuustiheyshavaintoihin sovitet- 

'' r s 

valmiusaikakertymiä sekä tehtiin yhteenveto f 

m 

= c1 

A + c2 

A , (1) 

(1) 

alkusammutusta koskevista tilastoista. SYTTYMISTAAJUUSTIHEYS 

Aineistona 

käytettiin missä PRONTOn c 1 , c 2 , tietoja r s vuosilta ovat kokeellisesti missä c 1 , c 2 , r tilastoaineistosta ja s ovat kokeellisesti tilastoaineistosta 

tulipaloriskiä määritettäviä parametreja. kuvaava syttymistaajuustiheys SYTTYMISEN AIKAJAKAUMAT 

saadaan jakamalla tilastoituj 

määritettäviä RAKENNUSPALOJEN 

parametreja. 

2001–2007. Tämän lisäksi tehtiin yhteenvetoja 

onnettomuustiheyksistä Nämä aikaisemmassa pelastustoimen rakennuspalojen kirjallisuudessa Nämä aikaisemmassa lukumäärä esitettyjen kirjallisuudessa [1] mallien tarkasteltavien esi- 

parametrit Rakennuspalojen rakennusten päivitettiin aikajakaumia yhteenlasketulla tuoreemmalla tarkasteltiin kerrosalal 

Rakennuksen 

250–250 metrin ruutuaineiston perusteella. 

tilastoaineistolla, Syttymistaajuustiheyden tettyjen mallien parametrit 

joka kattoi rakennuspalot yksikkönä päivitettiin 

vuosilta on tuoreemmalla 

tilastoaineistolla, joka kattoi ra- 

2007. Muusta joukosta merkitsevästi poik- 

[1/m2a], tilastoaineistolla, 

2001–2007. syttymien joka 

Tulokset määrä kattoi kerrosalan vuodet 2001– 

esitettiin neliömet 

rakennustyypeittäin. kohden Mallien vuodessa. 

kennuspalot tuloksia vuosilta voidaan 2001–2007. käyttää Tulokset arvioitaessa keavat ajanjaksot yksittäisten määritettiin rakennusten (95 %) luottamusvälitarkastelun 

parametrien kelpoisuusalueet. 

perusteella. 

SYTTYMISTAAJUUSTIHEYS 

syttymistaajuuksia. On kuitenkin esitettiin rakennustyypeittäin. otettava huomioon Mallien mallin tuloksia 

toimisto-, 

ja 

Rakennuksen tulipaloriskiä Osaan tuloksista 

Kuvassa 

kuvaava syttymistaajuustiheys 

saadaan kriittisesti jakamalla käytettävissä tilastoitujen vuosina 2001–2007. 

(esim. 

1 esitetään keskimääräiset 

voidaan käyttää hoitoalan arvioitaessa sekä 

syttymistaajuustiheyden 

yksittäisten 

rakennusten Syttymistaajuustiheyksissä 

opetusrakennukset) tulee 

arvot 

suhtautua 

eri rakennustyypeis 

Kaiken kaikkiaan rakennuspaloja syttyi 

olleen havaintoaineiston syttymistaajuuksia. pienuuden On kuitenkin 

syttymistaajuustiheyshavaintoihin otettava huomioon syttymistaajuustiheys mallin ja paramet- 

näyttäisi 21 sovitettu (kuva 3). silmävaraisen Vastaavasti yleistetty muita tarkastelun 

vuoksi. muita on vuorokaudenaikoja eroja rakennustyypeittäin. 

Kuvassa 2 esitetään enemmän liike- klo 15– Toimistorakennuspalojen 

ja lukumäärä kokoontumisrakennusten [1] tarkasteltavien 

rakennusten yhteenlasketulla kerrosalal- 

olevan muita rien kelpoisuusalueet. pienempi. Vastaavasti Osaan tuloksista teollisuus- (esim. aikoja varastorakennuksissa vähemmän paloja syttyi yöllä syttymistaajuustihe 

klo 3–9. 

opetusrakennuksissa 

Barrois’n vuorokauden-perustee 

malli. 

la. Syttymistaajuustiheyden yksikkönä näyttäisi on [1/ toimisto-, olevan muita hoitoalan suurempi. sekä opetusrakennukset) Rakennustyyppikohtainen tarkastelu osoitti, 

m 2 a], syttymien määrä kerrosalan neliömetriä 

kohden vuodessa. 

Liike- ja kokoontumisrakennukset, 

2.5E-05 

Kuvassa 1 esitetään keskimääräiset syttymistaajuustiheyden 

arvot eri 

N 2001-2007 = 2178 

rakennustyypeissä 

vuosina 2001–2007. Syttymistaajuustiheyksissä 

on eroja rakennustyypeittäin. Toimisto- 

ja opetusrakennuksissa syttymistaajuustiheys 

näyttäisi silmävaraisen tarkastelun 

perusteella olevan muita pienempi. 1.0E-5 Vastaavasti 

teollisuus- ja varastorakennuksissa 

syttymistaajuustiheys näyttäisi olevan muita 

suurempi. 

Suomen rakennuspalojen syttymistaajuus- 

Tutkimuksessa tarkasteltiin rakennuspalojen syttymistaajuustiheyttä, syttymien lukumääri 

riippuvuutta kunnan kerrosalasta ja asukasluvusta, taloudellisia vahinko 

1.0E-6 

10 


2.0E-05 

1.5E-05 

1.0E-05 

5.0E-06 

0.0E+00 

100 

Asuin- ja vapaa-ajan asuin 

1 000 

Kuva 1. Keskimääräinen syttymistaajuustiheys vuosina 2001–2007 eri rakennustyypeissä. 

4 Palotutkimuksen Päivät 2009 

10 000 

Kerrosala [m 2 ] 

Kuva 2. Syttymistaajuustiheys kerrosalan funktiona liike- ja kokoontumisrakennuksissa. 

PRONTOn rakennuspaloaineistoon (v. 2001–2007) [1] perustuvat havainnot on merkitty 

Liike 

Toimisto 

Liikenne 

Hoitoala 

100 000 

Kokoontumis 

Opetus 

1 000 000 

Teollisuus 

Varasto 

2001 

2002 

2003 

2004 

2005 

2006 

2007

oontumisrakennusten syttymistaajuustiheyshavaintoihin sovitettu yleistetty Barrois’n 


1.0E-4 

1.0E-5 

1.0E-6 

10 

Liike- ja kokoontumisrakennukset, 

N 2001-2007 = 2178 

100 

1 000 

10 000 

100 000 

40 % 

että kaikissa rakennustyypeissä käyttäytyminen 

ei kuitenkaan ollut samanlaista. 

20 % 

nuspalojen Samaan aikajakaumia tapaan tarkasteltiin tarkasteltiin eroja rakennuspalojen 

esiintymisessä merkitsevästi eri kuukausina. poikkeavat ajanjaksot määritettiin (95 %) 

tilastoaineistolla, joka kattoi vuodet 2001–2007. 

0 % 

a joukosta 

0-2 3-5 6-8 9-11 12-14 15-17 18-20 21-23 

usvälitarkastelun Kun katsotaan perusteella. 

kaikkia rakennuspaloja, niitä 

on kesäisin (kesä–elokuu) sekä alkutalvi- 

Kellonaika 

sin (joulu–tammikuu) enemmän kuin lopputalvella 

rakennuspaloja (helmi–maaliskuu) syttyi ja syksyllä muita (syys– vuorokaudenaikoja enemmän klo 15–21 (kuva 

kaikkiaan 

Kuva 3. Kaikkien rakennuspalojen jakautuminen eri vuorokaudenajoille. Sytty 

astaavasti lokakuu). muita Aineistossa vuorokaudenaikoja oli havaittavissa rakennustyyppikohtaisia 

eroja. 

räjähdysvaara, ihmisen pelastaminen, vaaralluokkien 

ruutuihin, jolloin asukkaan kan- 

vähemmän nepalo, maastopalo, paloja muu tulipalo, syttyi räjähdys/ yöllä klo vähemmän 3–9. 

suhteellinen lukumäärä keskiarvoon verrattuna kolmen 

ihmisiä suhteessa 

tunnin 

muiden 

jaksoissa. 

riski- 

Pohj 

PRONTOn rakennuspaloaineistoon vuosilta 2001–2007 [1]. 

Viikonpäivätarkastelussa havaittiin, että listen aineiden onnettomuus, liikenneonnettomuus 

ja sortuma/sortumavaara. 

Riskiluokan IV ruuduissa tapahtuu asukasnalta 

tilanne onkin päinvastainen (kuva 6). 

kaiken kaikkiaan rakennuspaloja syttyy lauantaisin 

enemmän kuin muina viikonpäivinä. 

Ilmiö toistuu asuin-, vapaa-ajan Samaan asuin- 2 tapaan PRONTOsta tarkasteltiin poimittuja tilastoyhteenveto- 

eroja rakennuspalojen kennuspaloja esiintymisessä kuin riskiluokassa eri I. kuukausina. 

Näissä yleisissä tarkasteluissa käytettiin ta kohden yli seitsemän kertaa enemmän ra- 

ja varastorakennuksissa sekä ryhmässä katsotaan ”muut tietoja, kaikkia jotka rakennuspaloja, on tehty ensisijaisen niitä onnetto- 

kesäisin Kerrosalaa (kesä-elokuu) kohden määritetyssä sekä rakennuspalotiheydessä 

ilmiö oli ja samankaltainen. syksyllä Ris- 

(syys-loka 

alkutalvisin (j 

rakennukset”. Opetus- ja teollisuusrakennuksissa 

ilmiö on päinvastainen: rakennuspaloja tava, että tarkasteluissa onnettomuuden riskikiluokassa 

IV tapahtui 12 kertaa enemmän 

tammikuu) muustyypin enemmän mukaan. kuin Näin lopputalvella ollen on huomat- 

(helmi-maaliskuu) 

Aineistossa oli havaittavissa rakennustyyppikohtaisia eroja. 

on eniten maanantaista perjantaihin. Sen sijaan 

muissa rakennustyypeissä mitkään kakeen 

luokka, joka yksittäistapauksissa saattaa riskiluokan I ruuduissa. 

luokan määrää PRONTOon kirjattu riskialu- 

rakennuspaloja kerrosneliötä kohden kuin 

si päivää eivät eronneet toisistaan. Viikonpäivätarkastelussa poiketa yksittäisen ruudun havaittiin, riskiluokasta. että kaiken Samantyyppiset kaikkiaan rakennuspaloja ilmiöt olivat havaittavissa 

myös, toistuu kun tarkasteltiin asuin-, rakennuspalova- 

vapaa-ajan asuin 

syttyy lauan 

enemmän Yleisenä kuin havaintona muina todettiin, viikonpäivinä. että riskiluo-Ilmikassa IV tapahtuu sekä lukumääräisesti ryhmässä eniten ”muut on-rakennukset”hinkoja eri riskiluokissa. Opetus- Riskiruutua ja teollisuusrakennuk 

koh- 

varastorakennuksissa 

ONNETTOMUUSTIHEYDET ilmiö on päinvastainen: nettomuuksia muihin rakennuspaloja riskiluokkiin verrattuna 

(kuva 4). Riskiluokan IV ruutuja on kui- 

osa sijoittui riskiluokkaan I (kuva 7b). Kun 

on eniten den maanantaista määritettynä vahinkosummasta perjantaihin. suurin Sen sijaan m 

RISKIRUUTUAINEISTOON 

POHJAUTUEN 

rakennustyypeissä mitkään kaksi päivää eivät eronneet toisistaan. 

tenkin Suomessa eniten, joten onnettomuuksien 

esiintymistiheys ruutua kohden on riskirosneliötä 

(kuva 7d) kohden, suurin arvo si- 

asiaa tarkasteltiin asukasta (kuva 7c) tai ker- 

Riskiruutuaineistoa ja PRONTOn onnettomuustietoja 

hyödyntäen tehtiin yleisellä tasolla 

olevia tarkasteluja onnettomuustiheyk- 

ONNETTOMUUSTIHEYDET den määritetty rakennuspalojen RISKIRUUTUAINEISTOON tiheys on ris- 

POHJAUTUEN 

luokassa IV alhaisin (kuva 5). Ruutua kohjoittui 

riskiluokkaan IV. 

sistä eri riskiluokan ruuduissa. Tarkastelut kiluokkaan I kuuluvissa ruuduissa 3-kertainen 

riskiluokkaan ja PRONTOn II verrattuna, onnettomuustietoja 18-kertai- 

ALKUSAMMUTUS hyödyntäen tehtiin yleisellä ta 

tehtiin rakennuspaloille, kiireellisille Riskiruutuaineistoa onnettomuuksille 

ja kaikille tehtäville. Kiireellisiksi nen riskiluokkaan III ja 390-kertainen riskiluokkaan 

IV verrattuna. 

tarkasteltiin rakennustyypeittäin: oliko koh- 

Alkusammutusta ja sen vaikutusta paloon 

olevia tarkasteluja onnettomuustiheyksistä eri riskiluokan ruuduissa. Tarkastelut t 

onnettomuuksiksi luokiteltiin seuraavat onnettomuustyypit: 

rakennuspalo, liikenneväli- 

rakennuspaloille, Riskiluokan kiireellisille IV ruuduissa asuu onnettomuuksille kuitenkin teessa alkusammutuskalustoa ja kaikille tehtäville. käytettävissä, Kiireell 

onnettomuuksiksi luokiteltiin seuraavat onnettomuustyypit: rakennuspalo, liikenneväline 

maastopalo, muu tulipalo, räjähdys/räjähdysvaara, Palotutkimuksen ihmisen Päivät pelastaminen, 2009 5 vaaral 

aineiden onnettomuus, liikenneonnettomuus ja sortuma/sortumavaara. 

1 000 000 

Rakennustyyppikohtainen Kerrosala [m 2 ] tarkastelu osoitti, että kaikissa rakennustyypeissä käyttäytym 

ei kuitenkaan ollut samanlaista. 

2. Syttymistaajuustiheys kerrosalan funktiona liike- ja kokoontumisrakennuksissa. 

TOn rakennuspaloaineistoon (v. 2001–2007) [1] perustuvat 160 % havainnot on merkitty 

pisteillä. Harmautetuilla alueilla havaintoja on niin vähän, ettei 

140 % 

istaajuustiheydestä voida tehdä päätelmiä riittävällä tarkkuudella. Havaintoihin sovitettu 

120 % 

ty Barrois’n malli (kaava (1)) on merkitty kuvaan viivalla. Malli ei ole voimassa 

100 % 

utetuilla alueilla. 

Rakennuspalojen suhteellinen 

lukumäärä keskiarvoon 

verrattuna 

NNUSPALOJEN SYTTYMISEN AIKAJAKAUMAT 

80 % 

60 % 

Kaikki rakennukset, N=25823

45 % 

alhaisin (kuva 

N2007 = 4025 

50 % 

5). Ruutua kohden määritetty rakennuspalojen 

N2007 = 29453 

tiheys on riskiluokkaan 

47 % 

I 

39 % 

40 % 

45 % 

kuuluvissa ruuduissa 3-kertainen riskiluokkaan II verrattuna, 18-kertainen riskiluokkaan III ja 

35 % 

40 % 

390-kertainen riskiluokkaan IV verrattuna. 

35 % 

Rakennuspalojen prosentuaalinen 

jakautuminen eri riskiluokkiin kuuluviin 

ruutuihin vuonna 2007 

30 % 

25 % 

25 % 

30 % 

20 % 

25 % 

20 45 % 

N2007 = 4025 

50 20 % 

16 % 

N2007 19 = % 

47 % 

39 % 

20 % 

29453 

15 40 % 

45 14 % 

15 % 

10 35 % 

40 10 % 

30 5 % 

35 5 % 

% 

25 0 % 

25 30 0 % 

20 % 

20 I % II III IV 

25 % 

16 % 

20 % 

I 

19 % 

20 II% 

III IV 

15 % 

15 % 

14 % 

10 % 

10 % 

5 % 

5 % 

Kuva 4. Rakennuspalojen ja kiireellisten onnettomuuksien jakaantuminen eri 

0 % 

0 % 

riskiluokkiin. Mukana I koko II maan III havainnot IV vuodelta 2007 [1]. I II III IV 

Rakennuspalojen prosentuaalinen 

jakautuminen eri riskiluokkiin kuuluviin 

ruutuihin vuonna 2007 

"Kiireellisten onnettomuuksien" 

prosentuaalinen jakautuminen eri 

riskiluokkiin kuuluviin ruutuihin vuonna 

2007 


prosentuaalinen jakautuminen eri 

riskiluokkiin kuuluviin ruutuihin vuonna 

2007 

Rakennuspalojen lkm tuhatta asukasta 

kohden [kpl/1000 as.] 

Kuva 4. Rakennuspalojen b) 

0.12 

ja kiireellisten onnettomuuksien jakaantuminen eri 

N2007 = 4025 

0.8 

30 "Kiireelliset onnettomuudet" 

riskiluokkiin. Mukana koko maan havainnot vuodelta 2007 [1]. 

0.00 

0.06 I II 

I 

III 

II 

IV 

III IV 

kohden koko maassa 0.00 

a) 

eri riskiluokkiin (I–IV) kuuluvissa ruuduissa. 

I 

b) 

PRONTOn aineisto 

II III IV 

Rakennuspalojen lkm tuhatta asukasta 

kohden [kpl/1000 as.] 

3.5 

3.0 

2.5 

2.0 

1.5 

1.0 

0.5 

0.0 

3.5 

3.0 

2.5 

Rakennuspalot 

N = 4025 

Kuva 7. 5 % Rakennuksen ja irtaimiston yhteenlaskettu vahinko 2 000 koko maan rakennuspaloissa a) 

jakautuminen 0 % eri riskiluokan ruutuihin, b) riskiruutua kohden, 0 c) asukasta kohden ja d) 

käytettiinkö sitä I ja mikäli II käytettiin, III IVmitkä 

vaikutusta paloon, I oli II korkeintaan III IV 

kerrosneliötä kohden. PRONTOn aineisto vuosilta 2006–2007 [1]. 

15 % ja 

olivat toimenpiteiden c) vaikutukset paloon. tapauk sia, joissa alkusammutin d) ei toiminut, 

Teollisuusrakennuksista 350 N = 8124 ja hoitoalan rakennuksista 

korkeintaan 6 N = 81241 %. 

300 

vain muutamasta prosentista puut-tui 

alkusammutuskalusto. 

lustosta 4 – pikapaloposti, käsisammutin (jau- 

Omatoimisesti 5 käytetystä alkusammutuska- 

250 

200 

Kun tilastoaineistosta otettiin huomioon he, CO3 

2 , muu kaasu, vesi tai vaahto), sammutuspeite, 

sankoruisku tai jokin muu menetel- 

150 

2 

ainoastaan 100 kohteet, joissa alkusammutuskalustoa 

oli ollut, alkusammutus sammutti pamä 

– kerättyä tietoa tarkasteltiin rakennustyy- 

50 

1 

0 

0 

lon tai rajoitti Isitä lähes II 60 %:ssa III teollisuusrakennuksista. 

Myös hoitoalan rakennukline 

oli jauhekäsisammutin, kun ei huomioida 

IV peittäin. Yleisin 

I 

ensisijainen 

II III 

alkusammutusvä- 

IV 

sissa 

Kuva 

ja luokassa 

7. Rakennuksen 

”muut 

ja 

rakennukset” 

irtaimiston yhteenlaskettu 

vaikutusta 

jakautuminen oli yli 50 %:ssa eri riskiluokan tapauksista. ruutuihin, Tapauksia, b) riskiruutua pikapaloposti kohden, oli lähes c) asukasta yhtä usein kohden käytetty ja ensi- 

d) 

kohtaa 

vahinko 

”muu 

koko 

väline”. 

maan 

Teollisuusrakennuksissa 

rakennuspaloissa a) 

joissa kerrosneliötä alkusammutuksella kohden. PRONTOn ei ollut aineisto lainkaan vuosilta sijainen 2006–2007 alkusammutusväline. 

[1]. 

"Kiireelliset onnettomuudet" tuhatta 

asukasta kohden [kpl/1000 as.] 

Rakennuspalojen lukumäärä Rakennuspalojen 2007 lukumäärä 2007 

riskiruutua kohden riskiruutua kohden 

N = 29441 

0.10 

0.08 

0.06 

0.12 

0.04 

0.10 

0.02 

0.08 

0.04 

0.02 

N2007 = 4025 


lukumäärä 2007 riskiruutua kohden 

4 

0.4 

0.8 

0.3 

0.7 

0.2 

0.6 

0.1 

0.5 

0.0 

0.4 

0.3 

0.2 

0.1 

0.0 

N2007 = 29453 

Kerrosalaa kohden määritetyssä rakennuspalotiheydessä 20 ilmiö oli samankaltainen. 

2.0 

Riskiluokassa IV tapahtui 12 kertaa enemmän rakennuspaloja Kuva 5. Rakennuspalojen ja kiireellisten onnettomuuksien lukumäärä riskiruutua 

15 kerrosneliötä kohden kuin 

1.5 

riskiluokan I ruuduissa. 

Riskiluokan kohden koko IV maassa ruuduissa eri riskiluokkiin asuu kuitenkin (I–IV) vähemmän kuuluvissa ihmisiä ruuduissa. suhteessa PRONTOn muiden aineisto riskiluokkien 

1.0 

10 

ruutuihin, vuodelta 2007 jolloin [1]. asukkaan kannalta tilanne onkin päinvastainen (kuva 6). Riskiluokan IV 

0.5 

5 

Samantyyppiset ilmiöt olivat havaittavissa myös, kun ruuduissa tarkasteltiin tapahtuu rakennuspalovahinkoja asukasta kohden eri 

0.0 

yli seitsemän kertaa enemmän rakennuspaloja kuin 

riskiluokissa. Riskiruutua kohden määritettynä vahinkosummasta 0 

suurin osa sijoittui 

I II III IV 

riskiluokassa I I. II III IV 

riskiluokkaan I (kuva 7b). Kun asiaa tarkasteltiin asukasta (kuva 7c) tai kerrosneliötä (kuva 

7d) kohden, suurin arvo sijoittui riskiluokkaan IV. Riskiluokan IV ruuduissa asuu kuitenkin vähemmän ihmisiä suhteessa muiden riskiluokkien 

ruutuihin, jolloin asukkaan kannalta tilanne onkin päinvastainen (kuva 6). Riskiluokan IV 

Kuva 6. a) Rakennuspalojen ja b) kiireellisten onnettomuuksien ruuduissa tapahtuu lukumäärä asukasta tuhatta asukasta 

a) 

b) 

kohden yli seitsemän kertaa enemmän rakennuspaloja kuin 

kohden koko maassa eri riskiluokkiin (I–IV) kuuluvissa riskiluokassa ruuduissa. I. PRONTOn aineisto 

40 % N = 8124 

14 000 N = 8124 

vuodelta 2007 [1]. 

20 % 

Kerrosalaa kohden määritetyssä rakennuspalotiheydessä 6 000 ilmiö oli samankaltainen. 

15 % 

Riskiluokassa 

10 % 

IV tapahtui 12 kertaa enemmän rakennuspaloja 4 000 kerrosneliötä kohden kuin 

riskiluokan 5 % I ruuduissa. 

2 000 

I II III IV 

Samantyyppiset ilmiöt olivat havaittavissa myös, kun tarkasteltiin rakennuspalovahinkoja eri 

riskiluokissa. Riskiruutua c) kohden määritettynä vahinkosummasta d) suurin osa sijoittui 

riskiluokkaan 350 N = 8124 I (kuva 7b). Kun asiaa tarkasteltiin asukasta 6 N = 8124 (kuva 7c) tai kerrosneliötä (kuva 

7d) kohden, 

300 

suurin arvo sijoittui riskiluokkaan IV. 5 

Rakennuksen ja irtaimiston 

yhteenlaskettu vahinko [%] 


yhteenlaskettu vahinko asukasta kohden 

[€/asukas] 

150 

40 % 

100 

35 % 

30 

50 

% 

250% 

20 % 

15 % 

10 % 

Rakennuspalot 

N = 4025 

N = 8124 

a) 

I II III IV 

Kuva 6. a) Rakennuspalojen ja b) kiireellisten onnettomuuksien lukumäärä tuhatta asukasta 

vuodelta 2007 [1]. 


yhteenlaskettu vahinko [%] 


yhteenlaskettu vahinko asukasta kohden 

[€/asukas] 

35 % 

30 % 

25 % 

0 % 

250 

200 

I II III IV 

a) 

I II III IV 

"Kiireelliset onnettomuudet" tuhatta 

asukasta kohden [kpl/1000 as.] 


yhteenlaskettu vahinko riskiruutua 

kohden [€/riskiruutu] 


yhteenlaskettu vahinko kerrosneliötä 

kohden [€/m 2 ] 

25 

20 

15 

10 

5 

0 


yhteenlaskettu vahinko riskiruutua 

kohden [€/riskiruutu] 


yhteenlaskettu vahinko kerrosneliötä 

kohden [€/m 2 ] 


lukumäärä 2007 riskiruutua kohden 

4 

0.7 

0.6 

0.5 

N2007 = 29453 

I II III IV 

Kuva 5. Rakennuspalojen ja kiireellisten onnettomuuksien I lukumäärä II III riskiruutua IV 

kohden 30 "Kiireelliset onnettomuudet" 

koko maassa eri riskiluokkiin (I–IV) kuuluvissa ruuduissa. PRONTOn aineisto 

N = 29441 

vuodelta 25 2007 [1]. 

12 000 

10 000 

4 

3 

8 000 

0 

14 000 

2 

6 000 

4 000 

N = 8124 

b) 

12 000 

1 

10 000 

0 

8 000 I II III IV 

TALOUDELLISET VAHINGOT 

Tarkasteltu aineisto kattoi taloudelliset vahingot 

rakennuspaloissa vuosina 2006–2007. 

Aineiston tarkastelu osoitti, että kokonaisvahinkosummassa 

merkittävä osuus on erittäin 

suuria vahinkoja aiheuttavilla paloilla, 

joita määrällisesti on vähän mutta joiden taloudellinen 

vaikutus on huomattava (kuva 

8). Käytännössä tämä vahvistaa sitä käsitystä, 

että mikäli vahinkosummaa halutaan pienentää, 

tulisi kiinnittää huomiota näiden suurten 

palojen ennaltaehkäisyyn. 

Kun tarkasteltiin vuorokaudenajan ja vahinkojen 

suuruuden välistä yhteyttä, havaittiin, 

että yöaikaan syttyneissä paloissa aiheutui 

enemmän suuria vahinkoja kuin päiväaikaan 

syttyneissä. Eri rakennustyyppien välillä 

oli jonkin verran eroja. Rakennus- ja irtaimistovahingon 

keskiarvo ja mediaani vuorokaudenajan 

suhteen esitetään kuvassa 9. 

Rakennuksen suojaustason vaikutus omaisuusvahinkoihin 

havaittiin vain teollisuusra- 


5

Vahinkosumma 

Rakennuspalojen 

lukumäärä 

50% vahinkosummasta 

2% 

rakennuspaloista 

kennuksissa. Kun teollisuusrakennuksissa oli 

automaattinen paloilmoitin tai automaattinen 

sammutuslaitteisto, vahinkojen määrä oli 

pieni. Rakennuksen iän ja omaisuusvahinkojen 

välillä havaittiin olevan yhteys sekä teollisuus- 

että asuinrakennuksissa. Vanhemmissa 

rakennuksissa esiintyi enemmän suuria vahinkoja 

aiheuttaneita paloja. Myös alkusammutuksella 

ja sen onnistumisella havaittiin 

olevan selkeä vaikutus vahinkojen suuruuteen 

useimmissa rakennustyypeissä. 

Toimintavalmiusaikaluokkien ja omaisuusvahinkojen 

riippuvuustarkastelussa havaittiin 

vahinkojen olevan useimmiten pieniä, kun 

toimintavalmiusaika oli alle 10 minuuttia. 

Kun toimintavalmiusaika ylitti 10 minuuttia, 

vahingot olivat useimmiten suuria. Tästä 

tarkastelusta ei pystytä näkemään sitä, millä 

muilla tekijöillä on ollut vaikutusta suurempiin 

vahinkoihin näissä 10 minuutin toimintavalmiusajan 

ylittävissä tapauksissa. Suppeassa 

ristiintarkastelussa huomattiin kuitenkin 

esimerkiksi alkusammutuksen ja toimintavalmiusajan 

välinen yhteys asuinrakennuksissa. 

Toimintavalmiusajan ollessa alle 10 minuuttia 

kolmasosa asuinrakennuspaloista oli 

sammutettu alkusammutuksella. Toimintavalmiusajan 

arvolla 10–20 minuuttia vastaava 

osuus oli 26 % ja lopuilla 23 %. Tästä 

tarkastelusta ei aukottomasti nähdä kaikkia 

vahinkoihin vaikuttavia tekijöitä, minkä 

vuoksi ei pystytä arvioimaan kvantitatiivisesti 

myöskään sitä, mikä vaikutus toimintavalmiusajan 

lyhentämisellä mahdollisesti olisi 

vahinkoihin. 

KIITOKSET 

Hanketta rahoittivat Palosuojelurahasto sekä 

VTT. 

Hankkeen toteutusta ohjaamaan perustettiin 

ohjausryhmä, jonka kokoonpanossa olivat 

edustajat seuraavilta tahoilta: VTT, Pelastusopisto, 

Keski-Uudenmaan pelastuslaitos, 

Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos, Tampereen 

aluepelastuslaitos, KK-Palokonsultti Oy, Palotekninen 

insinööritoimisto Markku Kauriala 

Oy ja L2 Paloturvallisuus Oy. 

LÄHDELUETTELO 

1. Pelastusopisto 2008. Pelastustoimen resurssija onnettomuustilasto 

(PRONTO). prontonet.fi. 

2. Rahikainen 1998. Palotilastojen analysointi toiminnallisten 

Vahinkosumma 

Vahinkosumma 




lukumäärä 


lukumäärä 

10% 


28% 


Kuva 8. Vahinkosumman kertymän suhde rakennuspalohavaintojen lukumäärään. 

Oikealla niiden rakennuspalojen a) prosentuaalinen osuus, joiden b) yhteenlasketut vahingot 

muodostavat 140 vasemmanpuoleisen kuvan 

N = 8078 

mukaisen 30osuuden vahinkosummasta. N = 8078 

Välittömän vahingon keskiarvo 

[m 2 ] 

120 

100 

80 

Kun tarkasteltiin vuorokaudenajan ja vahinkojen suuruuden välistä yhteyttä, havaittiin, että 

15 

60 

yöaikaan syttyneissä paloissa aiheutui enemmän suuria vahinkoja kuin päiväaikaan 

10 

40 

syttyneissä. Eri rakennustyyppien välillä oli jonkin verran eroja. Rakennus- ja 

20 

5 

irtaimistovahingon keskiarvo ja mediaani vuorokaudenajan suhteen esitetään kuvassa 9. 

Rakennus- ja irtaimistovahingon 

keskiarvo [€] 

0 

200 000 

180 000 

160 000 

140 000 

120 000 

100 000 

80 000 

60 000 

40 000 

20 000 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 

0 

Vuorokaudenaika 

c) 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 


N = 8124 

7 

Kuva 9. a) Välittömän vahingon [m 2 ] keskiarvo, b) välittömän vahingon [m 2 ] mediaani, c) 

palosäädösten rakennus- pohjaksi. Espoo, ja irtaimistovahingon VTT. VTT Tiedotteita - Meddelanden [€] keskiarvo, d) rakennus- ja irtaimistovahingon [€] 

- Research mediaani Notes 1892. 111 eri s. + vuorokaudenaikoina. liitt. 79 s. ISBN 951-38-5198-2; Perustuu 951-38- PRONTO-aineistoon vuosilta 2006–2007 [1]. 

5199-0. Http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/1998/T1892.pdf 

3. Rahikainen & Keski-Rahkonen 1998. Determination of ignition 

frequency Rakennuksen of fires in different premises suojaustason in Finland. Fire Engineers vaikutus omaisuusvahinkoihin havaittiin vain teollisuusrakennuksissa. 

s. 33–37. 

Kun teollisuusrakennuksissa oli automaattinen paloilmoitin tai 

Journal, Nov, 

4. Rahikainen 

automaattinen 

& Keski-Rahkonen 

sammutuslaitteisto, 

2004. Statistical determination 

vahinkojen määrä oli pieni. Rakennuksen iän ja 

of ignition 

omaisuusvahinkojen 

frequency of structural fires in 

välillä 

different premises 

havaittiin 

in Finland. 

Fire Technology, 

olevan yhteys sekä teollisuus- että asuinrakennuksissa. 

Vanhemmissa 

Vol. 40, No. 

rakennuksissa 

4, s. 335–353. 

esiintyi enemmän suuria vahinkoja aiheuttaneita paloja. Myös 

alkusammutuksella ja sen onnistumisella havaittiin olevan selkeä vaikutus vahinkojen 

5. Tillander & Keski-Rahkonen 2001. Rakennusten syttymistaajuudet 

PRONTO-tietokannasta 1996–1999. Espoo, VTT Rakennus- 

suuruuteen useimmissa rakennustyypeissä. 

ja yhdyskuntatekniikka. VTT Tiedotteita - Meddelanden - Research ter, Massachusetts, USA. International Association for Fire Safety 

Toimintavalmiusaikaluokkien ja omaisuusvahinkojen riippuvuustarkastelussa havaittiin 

Notes 2119. 66 s. + liitt. 16 s. ISBN 951-38-5929-0; 951-38-5930-4. Science, s. 1051–1062. 

vahinkojen olevan useimmiten pieniä, kun toimintavalmiusaika oli alle 10 minuuttia. Kun 

Http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2001/T2119.pdf. 

7. Tillander 2004. Utilisation of statistics to assess fire risks in 

toimintavalmiusaika ylitti 10 minuuttia, vahingot olivat useimmiten suuria. Tästä tarkastelusta 

6. Tillander & Keski-Rahkonen 2003. The ignition frequency of buildings. Espoo, VTT Building and Transport. VTT Publications 537. 

ei pystytä näkemään sitä, millä muilla tekijöillä on ollut vaikutusta suurempiin vahinkoihin 

structural fires in Finland 1996–99. Fire safety science: proceedings 224 s. + liitt. 37 s. ISBN 951-38-6392-1; 951-38-6393-X. Http://www. 

näissä 10 minuutin toimintavalmiusajan ylittävissä tapauksissa. Suppeassa ristiintarkastelussa 

of the seventh international symposium, 16–21 June 2002, Worces- vtt.fi/inf/pdf /publications/2004/P537.pdf 

huomattiin kuitenkin esimerkiksi alkusammutuksen ja toimintavalmiusajan välinen yhteys 

asuinrakennuksissa. Toimintavalmiusajan ollessa alle 10 minuuttia kolmasosa 

asuinrakennuspaloista oli sammutettu alkusammutuksella. Palotutkimuksen Toimintavalmiusajan Päivät 2009 arvolla 710– 

20 minuuttia vastaava osuus oli 26 % ja lopuilla 23 %. Tästä tarkastelusta ei aukottomasti 

nähdä kaikkia vahinkoihin vaikuttavia tekijöitä, minkä vuoksi ei pystytä arvioimaan 

Välittömän vahingon mediaani 

[m 2 ] 

Rakennus- ja irtaimistovahingon 

mediaani [€] 

25 

20 

0 

16 000 

14 000 

12 000 

10 000 

8 000 

6 000 

4 000 

2 000 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1011121314151617181920212223 

0 


d) 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 


N = 8124

Sampo Martiskainen, Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiola, 02010 TAPIOLA 

Palovahinkojen ja vakuutuskorvausten 

kehitys 

TiiViSTeLmä 

Suomessa paloturvallisuutta on totuttu pitämään 

varsin hyvällä tasolla. Ainoastaan 

palokuolemien osalta turvallisuustilannetta 

pidetään heikkona, koska Suomen palokuolemien 

määrä on Länsi-Euroopan suurimpia. 

Vakuutusyhtiöiden vahinkotilastot 

osoittavat, että myöskään omaisuuden osalta 

paloturvallisuuden tilanne ei ole hyvä. Tilastojen 

mukaan paloturvallisuus näyttäisi 

jopa heikkenevän. Erityisesti tulipalojen aiheuttamat 

suurvahingot lisääntyvät jyrkästi. 

Tapahtuneiden suurpalojen jälkikäteen tehdyt 

tietokonesimuloinnit ovat osoittaneet, 

että näiden suurten kohteiden paloa ei olisi 

voitu sammuttaa paikallisen aluepelastuslaitoksen 

resursseilla, vaan kohteen paloteho 

ylitti sammutustehon tulipalon jokaisella hetkellä. 

Suomessa on satoja ellei tuhansia vaihe 

vaiheelta laajentuneita teollisuus- ja myymälärakennuksia, 

joiden paloturvallisuus on 

yksittäisissä laajennuksissa todettu rakennuslupavaiheessa 

viranomaissäädökset täyttäviksi. 

Käytännön tilanne tulipalojen ja erityisesti 

suurpalojen lisääntyessä osoittaa kuitenkin, 

että suurten rakennusten paloturvallisuudessa 

on runsaasti parannettavaa. 

Kuva 1. Palokuolemat vuosina 1997-2007 (/1/). 



PALOKUOLEMAT 

SiSäiSen TUrVaLLiSUUden ohjeLman 

TaVoiTTeeT 

Suomen turvallisuustilannetta alettiin kehittää 

valtioneuvoston vuonna 2004 hyväksy- 


Kuva Kuva 2. Toisen 2. Toisen sisäisen turvallisuuden ohjelman palokuolemien vähentämistavoite (/2/). (/2/). 

Kuva 2. Toisen sisäisen turvallisuuden ohjelman palokuolemien vähentämistavoite (/2/). 

Palokuolemaan johtavalle onnettomuudelle on ominaista, että onnettomuuteen joutuu 

yksittäinen ihminen, joka ei pysty pelastautumaan tilanteesta omin avuin alentuneen

akennuspaloihin 3998 kertaa, vuonna 2007 lähdettiin 4025 kertaa ja viime vuonna 4485, kun 

vuosien 2003–2005 keskiarvo oli 3497. Tulipalojen lukumäärien perusteella ollaan siis 

menossa paloturvallisuuden kannalta huonompaan suuntaan. 

mällä ensimmäisellä sisäisen turvallisuuden 

ohjelmalla, jossa esitettiin turvallisuuden keskeiset 

tavoitteet ja toimenpiteet. Ohjelma uusittiin 

vuonna 2008. Sisäisen turvallisuuden 

ohjelman tavoitteena on lisätä arjen turvallisuutta 

vähentämällä onnettomuuksia, erityisesti 

kotija vapaa-ajan tapaturmien määrää. 

Ohjelman tavoitteena on, että Suomi on Euroopan 

turvallisin maa vuonna 2015. 

Synkkien palokuolematilastojen parantamisessa 

ensimmäinen ohjelma tähtäsi palokuolemien 

määrän voimakkaaseen vähentämiseen 

asteittaisesti 30 palokuolemaan saakka 

vuoteen 2012 mennessä. Palokuolemien 

määrä Suomessa on pysynyt pitkään noin 

20 palokuolleessa miljoonaa asukasta kohti. 

Ensimmäisen ohjelman aikana määrät eivät 

laskeneet suunnitellusti. Kävi pikemminkin 

päinvastoin: vuosi 2006 oli 30 vuoden periodilla 

huonoin 126 palokuolleella. Viime 

vuonna 2008 palokuolleita oli 103. Uusitulla 

ohjelmalla tähdätään palokuolemien osalta 

50 palokuolleeseen vuonna 2015, mikä on 

siis noin puolet nykyisestä tasosta. Tavoite on 

kova, mutta siihen pääseminen on Suomelle 

Länsi-Euroopan normaalin turvallisuustason 

saavuttamiseksi välttämätöntä. 

Palokuolemaan johtavalle onnettomuudelle 

on ominaista, että onnettomuuteen joutuu 

yksittäinen ihminen, joka ei pysty pelastautumaan 

tilanteesta omin avuin alentuneen toimintakyvyn 

vuoksi. Toimintakykyä laskevat 

alkoholi ja muut päihteet, sairaudet sekä 

korkea ikä. Vaikka ehkäiseviä toimia on ollut 

runsaasti, ne eivät ole kääntäneet palokuolemamääriä 

aleneviksi. Ilman näitä toimia tilastot 

voisivat siis olla vieläkin synkempiä. 

Näyttää siltä, että tilastojen ja tilanteen parantamiseen 

tarvitaan aikaisempaa kovempia 

keinoja. Vakavasti harkittavaksi tuleekin nykyistä 

laajempi sprinklereiden käyttö asuinrakennuksissa 

sekä hoitolaitostyyppisissä rakennuksissa. 

Rakentamismääräykset edellyttävätkin 

jo nyt henkilöturvallisuuden kannalta 

vaativiin kohteisiin turvallisuusselvityksen 

tekemistä. Turvallisuusselvityksessä selvitetään 

poistumisturvallisuuden mahdollisuudet 

ja automaattisen sammutuslaitteiston tarve. 

Käytännössä näiden määräysten (RakMK 

E1) perusteella tehdyt turvallisuusselvitykset 

eivät vielä ole kaikilta osin johtaneet tarvittavaan 

turvallisuustason nostamiseen, jolloin 

siltä osin kyseessä olevissa kohteissa voidaan 

katsoa olevan selkeä turvallisuusvaje. 

kpl 

20000 

15000 

PRONTO Tulipalot 

Koko maa 

887 

803 

951 

1393 

1108 

1034 

795 

753 

847 

2510 

896 

938 

734 

1051 

914 

995 

1173 

1075 

1306 

2869 

1043 

1314 

1068 

1511 

1943 1952 2068 

1324 

1667 

2261 

1739 

2544 

1557 1321 

1737 

1332 1120 

741 813 828 

780 798 

643 711 811 702 784 

841 979 1108 955 1120 

Vakuutusyhtiöiden palovahinkomeno 

Joulu 

Marras 

Loka 

Syys 

Elo 

Heinä 

10000 

Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana vakuutusyhtiöiden palovahinkojen 

Kesä 

korvau 

Touko 

on noussut jyrkästi. Kuvassa 4 on esitetty Finanssialan Keskusliiton kok 

Huhti 

vakuutusyhtiöiden 5000 palo-, murto- ja vuotovahinkojen kokonaisvahinkomeno. Palovahin 

Maalis 

osalta vahinkokehitys on ollut nouseva 1995 lähtien. Vuodet 2006 ja 2007 Helmi olivat eri 

synkkiä palovahinkovuosia, jolloin vakuutusyhtiöt maksoivat vakuutuskorvauksia Tammi 152 

182 M€. PRONTOn 0 

12 897arvion 17 mukaan 441 palovahinkojen 14 343 14 644 kokonaismäärä ennätysvuonna 20 

240 M€, mikä ka. on 2003-2005 yli 90 M€ 2006 suurempi 2007 kuin edellisenä 2008 vuonna. 2009Vuonna 2008 laskuk 

tuotantotoiminnan väheneminen pienensi Vuosi jonkin verran vahinkomenoa. Kuvaajan raham 

eri vuosina ovat vertailukelpoisia. 

Kuva 3. PRONTOn tilasto kaikista tulipaloista Suomessa (/3/). 

milj. euroa 

200 

180 

160 

140 

120 

100 

80 

3 

60 

40 

20 

0 

1983 

1985 

1987 

1989 

1991 

1993 

1995 

1997 

1999 

Palo Murto Vuoto 

2001 

2003 

2005 

2007 

Kuva 4. Finanssialan keskusliiton tilastovahinkomenon kehityksestä vuosina 1983–2008 

Myös kuvan 5 vakuutusyhtiöiden korvaamien suurvahinkojen (>200 000 €) 

vahinkokäyrä on nouseva niin kappalemäärien kuin euromäärienkin osalta. 

RAKENNUSTEN 

VakUUTUSyhTiöiden PaLoVahinkomeno 

PALOTURVALLISUUS 

160 

180 

Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana 

vakuutusyhtiöiden palovahinkojen kor- 

140 

160 

PronTo-TiLaSTo 

120 

vausmeno on noussut 

140 

jyrkästi. Kuvassa 4 on 

PRONTO-tilasto kuvassa 3 osoittaa viimeisten 

vuosien osalta, että vuosittaisten tulipa- 

vakuutusyhtiöiden palo-, 100 murto- ja vuotova- 

M€ 

esitetty Finanssialan 120 Keskusliiton kokoama 

100 

lojen määrä 80 on Suomessa huolestuttavasti hinkojen kokonaisvahinkomeno. Palovahinkojen 

osalta vahinkokehitys on ollut nouse- 

80 

kpl 

noussut. 60 Vuosi 2006 oli ennätysvuosi, jolloin 

syttyi 17441 tulipaloa. Vuonna 2007 va 1995 lähtien. Vuodet 2006 ja 2007 olivat 

60 

40 

tulipaloja oli 14343 ja viime vuonna 14644, erityisen synkkiä palovahinkovuosia, 40 

jolloin 

kun vuosien 20 2003–2005 tulipalojen keskiarvomäärä 

oli 12897. Osittain vuoden 2006 sia 152 M€ ja 182 M€. PRONTOn arvi- 

vakuutusyhtiöt maksoivat 20 vakuutuskorvauk- 

0 

0 

tulipalojen lukumäärää nosti kuiva ja lämmin 

kesä ja sen maastopalot, mutta myös ra- 

ennätysvuonna 2006 oli 240 M€, mikä on 

on mukaan palovahinkojen kokonaismäärä 

kennuspalojen osuus nousi edellisvuodesta yli 90 M€ suurempi kuin edellisenä vuonna. 

Kuva 5. Suurpalojen vahinkokehitys vuosina 1990–2007 (/4/). 

selkeästi. Vuonna 2006 pelastuslaitokset lähtivät 

rakennuspaloihin 3998 kertaa, vuonna nan väheneminen pienensi jonkin verran va- 

Vuonna 2008 laskukauden tuotantotoimin- 

2007 lähdettiin 4025 kertaa ja viime vuonna 

4485, kun vuosien 2003–2005 keskiarvo sina ovat 4 vertailukelpoisia. 

hinkomenoa. Kuvaajan rahamäärät eri vuo- 

oli 3497. Tulipalojen lukumäärien perusteella 

ollaan siis menossa paloturvallisuuden kanmien 

suurvahinkojen (>200 000 €) osalta va- 

Myös kuvan 5 vakuutusyhtiöiden korvaanalta 

huonompaan suuntaan. 

hinkokäyrä on nouseva niin kappalemäärien 

M€ 

1990 

1992 

1994 

1996 

1998 

2000 

2002 

2004 

2006 

Kpl 

Palotutkimuksen Päivät 2009 9

Myös kuvan 5 vakuutusyhtiöiden korvaamien suurvahinkojen (>200 000 €) osalta 

vahinkokäyrä on nouseva niin kappalemäärien kuin euromäärienkin osalta. 

160 

140 

160 

120 

140 

100 

120 

80 

100 

M€ 

80 

kpl 

60 

40 

60 

40 

hinkojen estämiseen. Tosin samalla vaikutetaan 

myös pienten vahinkojen ehkäisemiseen. 

20 

Ennakoiva vahingontorjunta on hyödyllistä 

20 

ja välttämätöntä sekä omaisuuden suojan että 

henkilöturvallisuuden ylläpitämiseksi. On 

0 

0 

muistettavan, että jokaisen vahingon taustalla 

on omaisuusvahinkojen lisäksi mittaamaton 

määrä inhimillistä kärsimystä. 

Kuva 5. Suurpalojen vahinkokehitys vuosina 1990–2007 (/4/). 

Palovahinkokehitys, kpl 

Kuvissa 8 ja 9 on esitetty Tapiola-ryhmän 

Palovahinkokehitys, kpl 

suurten vahinkojen (vuoteen 2007 suuren 

800 

vahingon raja oli 85 000 € ja vuodesta 2008 

4 

700 

lähtien 100 000 €) vahinkomäärien ja vahinkomenon 

kehitys kohteen mukaisesti. Suur- 

800 

600 700 

2005 

ten vahinkojen kappalemäärissä nousu on ollut 

lievä. Samaan aikaan euromääräinen va- 

500 600 

2006 2005 

400 500 

2007 hinkomenon nousu on ollut varsin jyrkkä. 

300 

2006 

400 

Tapiola-ryhmän vakuutuskanta kyseessä olevissa 

kohteissa ei kuitenkaan ole noussut va- 

200 

2008 2007 

300 

100 200 

2008 

hinkojen suhteessa, jolloin kuvaajat tarkoittavat 

sitä, että yksittäiset vahingot ovat olleet 

100 

0 

0 

< 2000 2 - 5000 5 - 10 - 20 - 50 - > 

aikaisempaa suurempia. Näyttääkin siltä, että 

teollisuuskohteissa tapahtunut vahinko, 

10000 20000 50000 200000 200000 

< 2000 2 - 5000 5 - 10 - 20 - 50 - > 

10000 20000 50000 200000 200000 

joka tavallisesti on tulipalo, on aikaisempaa 

useammin suurvahinko ja yhä useampi palovahinko 

(/5/). nousee ”miljoonavahingoksi”, mikä 

Kuva 6. Tapiola-ryhmän vahinkokehitys (kpl) vahingon suuruusluokan mukaan 

Kuva 6. Tapiola-ryhmän vahinkokehitys (kpl) vahingon suuruusluokan mukaan (/5/). näkyy heti myös vakuutusyhtiöiden vahinkomenotilastoissa. 

(/5/). 

Kuva 6. Tapiola-ryhmän vahinkokehitys (kpl) vahingon suuruusluokan mukaan 

Selvitettäessä Tapiola-ryhmän suurten vahinkojen 

syitä näyttäisi vahingontorjuntatyö 

Palovahinkokehitys, 1000 euroa 

onnistuneen erityisesti tuhopolttojen ja tulitöiden 

osalta, koska niiden määrät ovat vä- 

Palovahinkokehitys, 1000 euroa 

30000 

hentyneet. Sen sijaan sähköpalojen osuus ja 

25000 

erityisesti sähkökeskusten ja ilmanvaihdon 

30000 

2005 

huippuimurien aiheuttamat suuret vahingot 

20000 25000 

ovat Tapiola-ryhmän vahinkokannassa yliedustettuna 

ja joihin on pikaisesti paneudut- 

2006 

15000 

2005 

20000 

2007 tava tehostetulla vahingontorjunnalla. 

2006 

10000 15000 

2008 Teollisuuskohteiden vahinkoja selvitettäessä 

ei ole noussut esille selvää syytä vahinko- 

2007 

10000 5000 

2008 määrien nousuun. Selvää sen sijaan on, että 

teollisuuskohteet ovat entistä suurempia 

5000 

0 

< 2000 2 - 5000 5 - 10 - 20 - 50 - > 

omaisuuskeskittymiä ja tapahtunut vahinko 

0 

10000 20000 50000 200000 200000 

vähänkin laajetessaan muodostaa suurvahingon. 

< 2000 2 - 5000 5 - 

10000 

10 - 

20000 

20 - 

50000 

50 - 

200000 

> 

200000 

Turvallisuudesta vastaava henkilöstön 

määrä ei ole lisääntynyt, vaikka kohteet ovat 

Kuva 7. Tapiola-ryhmän palovahinkojen korvausmeno (€) vahingon suuruusluokan mukaan (/5/). suurentuneet. Turvallisuus- ja huoltoresursseja 

on nykyajan hengen mukaisesti ulkoistet- 

Kuva 7. Tapiola-ryhmän palovahinkojen korvausmeno (€) vahingon suuruusluokan mukaan 

(/5/). 

tu, jolloin käytetyn henkilökunnan tietämys 

Kuva 7. Tapiola-ryhmän palovahinkojen korvausmeno (€) vahingon suuruusluokan mukaan 

kuin euromäärienkin osalta. 

uttama vahinkomeno on erittäin suuri ja viimeisten 

vuosien aikana jyrkästi nouseva. Toioista 

ei ole tuttua. Lisäksi keskeytysvahingot 

yrityksen vaaranpaikoista ja turvallisuusasi- 

(/5/). 

Vahinkovakuutusyhtiö Tapiolan vahinkokehitys 

Kuvissa noudattaa 8 ja 9 on Finanssialan esitetty Tapiola-ryhmän Keskusliiton saalta, suurten vaikka vahinkojen pieniä vahinkoja (vuoteen on lukumääräisesti 

2007 suuren nykyisessä vahingon teollisuustuotannossa muodostu- 

paljon, 100 000 on niiden €) vahinkomäärien rahallinen vahinko-jvat vahinkomenon 

jo lyhyen tuotantokatkoksen tapahtuessa 

kaikkien raja oli vakuutusyhtiöiden 85 000 € ja vuodesta vahinkokehitystä. 

kehitys Kuvissa kohteen 86 ja 79 Tapiola-ryhmän on mukaisesti. esitetty Tapiola-ryhmän vahinko- 

Suurten meno vahinkojen suurten pieni. Jos vahinkojen kappalemäärissä erityisesti halutaan (vuoteen vähentää nousu 2007 on suuriksi. suuren ollut vahingon Tuotannon lievä. keskeytys voi vaikuttaa 

2008 lähtien 

tilastoista Samaan raja oli huomataan, aikaan 85 000 euromääräinen € että ja suurten vuodesta vahinkojen 

vahinkomenon 2008 vahinkomenoa, lähtien nousu 100 000 olisi on €) siten ollut vahinkomäärien tehokkainta varsin jyrkkä. koh- 

ja Tapiola-ryhmän 

nopeasti vahinkomenon myös yrityksen markkinatilantee- 

vakuutuskanta kehitys lukumäärä kohteen on pieni, kyseessä mukaisesti. mutta olevissa niiden Suurten aihe- 

kohteissa distaa vahinkojen ei vahingontorjuntatoimet kuitenkaan kappalemäärissä ole noussut suurten vahinkojen nousu vaseen, 

on ja suhteessa, ollut pahimmassa lievä. tapauksessa asiakkaiden 

jolloin Samaan kuvaajat aikaan tarkoittavat euromääräinen sitä, vahinkomenon että yksittäiset nousu vahingot on ovat ollut olleet varsin aikaisempaa jyrkkä. Tapiola-ryhmän 

suurempia. 

10 Näyttääkin vakuutuskanta Palotutkimuksen siltä, kyseessä että teollisuuskohteissa Päivät olevissa 2009kohteissa tapahtunut ei kuitenkaan vahinko, ole joka noussut tavallisesti vahinkojen on tulipalo, suhteessa, on 

aikaisempaa jolloin kuvaajat useammin tarkoittavat sitä, suurvahinko että yksittäiset ja vahingot yhä useampi ovat olleet palovahinko aikaisempaa suurempia. nousee 

M€ 

1990 

1992 

1994 

1996 

1998 

2000 

2002 

2004 

2006 

180 

Kpl

yliedustettuna ja joihin on pikaisesti paneuduttava tehostetulla vahingontorjunnalla. 

siirtymiseen toisen, ”varmemman” ja siten 

kilpailukykyisemmän tuottajan asiakkaaksi. 

kpl 

kpl 

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008* 

Maatila 

Koti 

Yritys 

Maatila 

Koti 

Yritys 

PaLoTUrVaLLiSUUden LähTökohdaT Kuva 8. Tapiola-ryhmän suurten vahinkojen kappalemäärän jakaantuminen kohteittain (/5/). 

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008* 

Suomalaisten palomääräysten pitäisi ottaa 

huomioon kohteen palovaarallisuusluokittelu 

ja suuruus, jonka perusteella suunnittelun 

Kuva 8. Tapiola-ryhmän suurten vahinkojen kappalemäärän jakaantuminen kohteittain (/5/). 

ja toteutuksen tulisi luoda henkilö- ja omaisuudensuojan 

kannalta riittävän paloturvallinen 

lopputulos. 

Suomessa on selvitetty jälkikäteen muutamien 

tapahtuneiden suurpalokohteiden palonkehitys, 

Maatila 

turvallisuuteen liittyvät raken- 

Koti 

teelliset tekijät sekä sammutus- ja pelastustehtävien 

järjestelyt. Tällaisia kohteita ovat 

Maatila 

Yritys 

olleet muun muassa Tampereen Kruunukalusteen 

palo sekä Lestijärven Hirviset Oy:n 

Koti 

Yritys 

huonekalutehtaan palo, joihin VTT ja dosentti 

Olavi Keski-Rahkonen ovat määrittäneet 

palojen leviämisen numeerisesti ja simuloineet 

palot tietokoneella. Näissä molemmissa 

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008* 

tapauksissa todettiin, että palo levisi Kuva ra- 

9. Tapiola-ryhmän suurten vahinkojen vahinkomenon jakaantuminen kohteittain (/5/). 

kennuksessa niin nopeasti, että pelastuslaitos linen 

2000 

paloturvallisuustaso 

2001 2002 

saattaa 

2003 

jäädä 

2004 

kovastikin 

puutteelliseksi, kuten näissä kahdestotoimintaa, 

osastointien toteutus, kone- 

2005 

suuskulttuurin 

2006 2007 

asettaminen 

2008* 

osaksi tuotan- 

oli sammuttamisen kannalta jatkuvasti alivoimainen, 

kun verrattiin pelastuslaitoksen 

Teollisuuskohteiden 

teoreettista 

sammutustehoa palotehoon. Palo- 

Keskusliiton ja vakuutusyhtiöiden tilastojen oma alkusammutusvalmius jne. Paloturval- 

Kuva sa 9. tapauksessa Tapiola-ryhmän voidaan 

vahinkoja suurten nähdä. Finanssialan vahinkojen selvitettäessä vahinkomenon ja laitehuolto 

ei ole 

sekä jakaantuminen noussut 

sähkölaitteiden 

esille kohteittain huolto, 

selvää (/5/). syyt 

vahinkomäärien nousuun. Selvää sen sijaan on, että teollisuuskohteet ovat entistä suurempi 

turvallisuus ei siis näissä kohteissa ollut kokonaisuuden 

kannalta riittävä. Palo sammui Teollisuuskohteiden tasossa ja turvallisuuskulttuurissa vahinkoja on selvitettäessä runsaasti na tunnistamaan ei ole rakennusten noussut esille erikoisriskejä, 

mukaan suurten kohteiden paloturvallisuuslisuuden 

ammattilaisia voidaan käyttää apu- 

omaisuuskeskittymiä ja tapahtunut vahinko vähänkin laajetessaan muodostaa suurvahingon 

Turvallisuudesta vastaava henkilöstön määrä ei ole lisääntynyt, vaikka selvää kohteet syyt ova 

molemmissa tapauksissa, kun sen nopea palokuorma 

oli palanut loppuun eli ”palo suurentuneet. rajattä 

alimpaan Turvallisuus- hyväksyttävään ja palosäädöstasoon 

huoltoresursseja ti on käyttäytyvät nykyajan ontelot hengen ovatkin mukaisesti silmämääräi- 

ulkoistettu 

vahinkomäärien 

parantamisen 

nousuun. 

varaa. Voidaan 

Selvää 

jopa 

sen 

puhua, 

sijaan 

et- 

on, 

vaikka 

että 

esimerkiksi 

teollisuuskohteet 

palotilanteessa 

ovat 

hankalas- 

entistä suurempi 

omaisuuskeskittymiä ja tapahtunut vahinko vähänkin laajetessaan muodostaa suurvahingon 

tiin kivijalkaan”. 

jolloin on käytetyn vaikeuksia henkilökunnan päästä. tietämys yrityksen sissä tarkastuksissa vaaranpaikoista vaikea ja löytää. turvallisuusasioista Palo- ja rakennusviranomaisen 

asema on haasteellinen, 

e 

Turvallisuudesta vastaava henkilöstön määrä ei ole lisääntynyt, vaikka kohteet ova 

Samanlaisia suuria teollisuus- ja kaupparakennuksia 

Suomesta löytyy runsaasti. Ole- 

sillä suurten kohteiden paloturvallisuuden ti- 

suurentuneet. Turvallisuus- ja huoltoresursseja on nykyajan hengen mukaisesti ulkoistettu 

jolloin käytetyn henkilökunnan tietämys yrityksen 7 vaaranpaikoista ja turvallisuusasioista e 

tamme paloturvallisuuden olevan kunnossa, 

PaLoTUrVaLLiSUUden noSTaminen lanne esittäytyy vasta silloin, kun se on liian 

kun kohde on suunniteltu palomääräys- 

myöhäistä. Kuitenkin kaikki edellä esitetyt 

ten mukaisesti, laajennuksille on saatu rakennusluvat, 

pelastussuunnitelma on laaditsuutta 

ei voida laskea pelastuslaitosten toimiden 

parantamisessa tarvitaan laaja-alaista ryh- 

Koska on jo hyvin tiedossa, että paloturvalli- 

indikaattorit 7 osoittavat, että paloturvallisuutu, 

poistumista harjoiteltu ja palotarkastaja 

en varaan, on rakennuksen omistajan ja haltitiliikettädä 

tehnyt palotarkastuksen. Paikalla voi käyjan 

otettava entistä vastuullisempi ote. Hyvä 

myös vakuutusyhtiön edustaja toteamassa 

lähtökohta olisi lähteä liikkeelle aivan palo- 

tilanteen. Kun rakennuksen koko kasvaa, turvallisuuden perusasioista: rakennuksen LÄHDELUETTELO 

myös sen paloriski lisääntyy potenssifunktiona 

paloturvallisuustason ja toiminnan turvalli- 

osaston kerrosalan mukaan. Tällöin 

todel- 

Vakavasti harkittavaksi tuleekin 

nykyistä laajempi sprinklereiden käyttö 

asuinrakennuksissa sekä hoitolaitostyyppisissä 

rakennuksissa. 

1. Tilastokeskuksen palokuolematilasto. 

2. Sisäisen turvallisuuden ohjelma, Sisäasiainministeriön 

julkaisuja 16/2008, ISBN 978- 

952-491-346-1. 

3. Pelastustoimen PRONTO-tietojärjestelmä. 

4. Finanssialan keskusliitto, vahinkomenotilasto. 

5. Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiola, vahinkomenotilasto. 


Esa Kokki ja Jarkko Jäntti, Pelastusopisto, PL 1122, 70821 Kuopio 

Vakavia henkilövahinkoja 

aiheuttaneet tulipalot 

2007–2008 

Vuonna 2007 palokuolleiden määrä oli 85 henkilöä ja vuonna 2008 107 henkilöä. Vuonna 

2007 tapahtui yksi kolmen uhrin kuolinpalo ja vuonna 2008 yksi viiden uhrin palo. Vuonna 

2007 muita kuin tapaturmaisia kuolemia oli viisi kappaletta ja vuonna 2008 14 kappaletta. 

Vuoden 2007 palokuolemista 10 oli viivästyneitä palokuolemia ja vuonna 2008 16, jolloin 

henkilö kuoli 30 vuorokauden kuluessa tulipalossa saamiinsa vammoihin. Viivästyneiden 

palokuolemien lisäksi tulipaloissa loukkaantui vakavasti 46 henkilöä vuonna 2007 ja 59 

henkilöä vuonna 2008. 

Palokuolleista 91 prosenttia kuoli rakennuspaloissa, 7 prosenttia liikennevälinepaloissa, 

TiiViSTeLmä 

muissa toimintoja tulipaloissa tehostamalla, neljästi sillä henkilön ratkaiseva vaatteet viive olivat Tilastojen syttyneet mukaan palamaan Suomessa kuolee ja kerran tulipa-telttaloissa 

keskimäärin 90 henkilöä vuosittain [2]. 

Vakavasti tapahtumaketjussa loukkaantuneilla on jakauma tapahtunut oli jo samankaltainen. 

palon 

Palontutkinnan kehittämishankkeen 2007– syttymisen ja havaitsemisen välillä. Suomessa on toteutettu useita pelastustoimen 

2008 tavoitteena oli löytää keinoja palokuolemien 

vähentämiseksi. Tapahtuneita syyskuussa vaka- 

palokuolleiden määrä lisääntyy voimakkaasti hankkeita ja kesän on esitetty jälkeen. useita Tammi-, toimenpide- 

helmi-, 

Palokuolema koituu kohtaloksi useimmiten kylmien palontutkinnan kuukausien kehittämiseen aikaan tähdänneitä (Kuva 1). Jo 

via tulipaloja tutkittiin 22 pelastuslaitoksella. maalis- JOHDANTO ja joulukuussa kuoli yhteensä 94 henkilöä ehdotuksia eli palokuolemien lähes puolet vähentämiseksi 

kaikista uhreista. 

Kerätyt tiedot analysoitiin yksinkertaisilla Tulipaloissa vakavasti loukkaantuneiden kuukausijakauma [3]. Silti palokuolleiden poikkesi määrä ei palokuolemien 

ole vähentynyt. 

vaihtelu Suomessa kuukausittain ei ole myöskään oli maltillisempi ollut vakio- 

kuin 

määrällisillä menetelmillä Pelastusopistossa. 

Vuonna 2007 tulipaloissa kuoli 85 vaihtelu ja vatu 

palokuolemissa. tavoitteeksi, että vuonna Ainoastaan 2015 palokuol- 

tammi- ja muotoista maaliskuu palokuolematietojen poikkesivat selvästi ylläpito- ja muista 

jakaumasta. Sisäisen Vakavasti turvallisuuden loukkaantuneiden ohjelmassa on asetet- 

määrän 

kavasti loukkaantui 46 henkilöä. Vastaavat kuukausista leiden useamman määrä on korkeintaan loukkaantuneen 50 henkilöä myötä. [1]. analysointijärjestelmää. Sisäisen turvallisuuluvut 

vuonna 2008 olivat 107 ja 59 henkilöä. 

Vakavasti loukkaantuneet olivat nuorempia 

kuin palokuolleet. Tupakointi oli yleisin 

kuolinpalon syttymissyy, ensimmäisenä syttyivät 

useimmiten huonekalut olo- tai makuuhuoneessa. 

Palovaroitin oli 56 prosentissa 

asunnoista. Palokuolleista puolet ei reagoinut 

paloon ajoissa. Uhri asui useimmiten yksin. 

Kahdella kolmesta uhrista toimintakyky 

oli alentunut päihteiden käytön seurauksena. 

Vakavasti loukkaantuneet olivat useammin 

selvinpäin. Tulipalosta hätäilmoituksen 

teki usein sivullinen henkilö. Kuolinpalot olivat 

useimmiten jo palamisvaiheessa, kun palokunta 

saapui kohteeseen. Harvaanasutuilla 

alueilla oli nelinkertainen palokuoleman 

riski taajaan asuttuihin alueisiin verrattuna. 

Palokuolemaluvut eivät parane palokunnan 

12 Palotutkimuksen Päivät 2009 Kuva 1. Palokuolleiden lukumäärät (n) kuukauden mukaan vuosina 2007–2008.

palokuolemissa. Perjantai oli ainoa päivä, jolloin tulipaloissa tapahtui muita enemmän vakavia 

loukkaantumisia. 

den ohjelman ministeriryhmä päätti joulukuussa 

2006, että kaikki vuosina 2007–2008 

vakavia henkilövahinkoja aiheuttaneet tulipalot 

tutkitaan. Samaan aikaan Pelastusopistossa 

käynnistettiin palontutkinnan kehittämishanke, 

jonka yhteydessä pelastuslaitosten 

palontutkijat keräsivät palontutkintatietoja 

yhteistyössä paikallisen poliisin kanssa. Pelastustoimen 

resurssija onnettomuustilasto 

PRONTOon luotiin erillinen palontutkintaseloste, 

johon palontutkinnan tiedot 

dokumentoitiin. Tiedot analysoitiin Pelastusopistossa, 

ja tiedoista julkaistiin kaksi tutkimusraporttia 

[3], [4]. Tässä artikkelissa esitellään 

loppuraportin [3] tuloksia, ja tuloksia 

verrataan vuosien 1988–1997 palokuolematilanteeseen 

Suomessa [5]. Kuva 2. Palokuolleiden lukumäärät (n) viikonpäivän mukaan vuosina 2007–2008. 

nä tavoitteena oli luoda valtakunnallinen verkosto 

pelastuslaitosten palontutkijoista. Sisäasiainministeriö 

Tilastollisten menetelmien perusoletus havaintojen 

riippumattomuudesta on otettava 

TUTKIMUKSEN TAVOITTEET palontutkintaselosteella nimesi joulukuussa palontutkija 2006 huomioon arvioi tuloksia ajan tulkitessa, syttymästä sillä samassa tulipalon 

PRONTOn 

havaitsemiseen jokaiselle pelastuslaitokselle ja ajan havaitsemisesta palontutkinnan hätäilmoituksen tulipalossa menehtyneiden tekoon. Näiden uhrien tiedot tietojen eivät 

ja 

ole tapahtuma-aika. keskenään riippumattomia. Kuolemaan johtaneita 

Tutkimuksen yleisenä tavoitteena oli ilmoitusajan tarkastella 

yhteyshenkilön. perusteella Pelastuslaitoksesta voidaan arvioida riippuen tulipalon 

vakavia henkilövahinkoja aiheutta- 

paloja tapahtui palontutkijoiden eniten määrät illalla ovat ja vaihdelleet yöllä. Neljäsosa yh- 

palokuolemista aiheutuu klo 20–24 ja 

neiden tulipalojen henkilövahinkojen viidesosa ja tapahtumaympäristöjen 

piirteitä, tulipalojen vuorokauden vuoden ajan aikana mukainen palontutkijat vaihtelu kokoontui- 

ei poikennut TULOKSET merkittävästi kuolinpalojen jakauman 

destä klo yhteentoista. 00–04 välisenä Kehittämishankkeen aikana syttyneistä kah- 

paloista. Vakavissa loukkaantumisissa 

ominaisuuksia sekä pelastustoimia tulipalojen vaihtelusta. vat yhteiseen Kun kuolemaan koulutukseen johtaneen viidesti. palon Lisäksi tapahtuma-aikaa verrataan kaikkien tulipalojen 

yhteydessä. Varsinaiset tutkimuskysymykset ilmoitusaikoihin, palontutkijoiden vahvistuu tiedonvaihtoon käsitys, että perustettiin illalla ja yöllä on suurempi riski kuin päivällä kuolla 

olivat: 1) millaiset ovat palokuolemien yleiset tulipalon Moodle-ympäristöön seurauksena. oma sivusto. 

PaLokUoLemaT ja VakaVaT 

piirteet nykyisin, 2) miksi henkilö ei poistunut 

Tutkimusaineiston lähtökohta oli PRON- LoUkkaanTUmiSeT 2007–2008 

turvaan hengenvaarallisesta tilanteesta 40 prosenttia ja TOn palontutkintaselosteiden uhreista kuoli kohteessa, listaus joka tulipa- 

sijaitsee pienimmän riskin alueella, riskialueella IV. 

3) mitkä tekijät erottelevat tulipaloissa Riskialueella kuolleet 

vakavasti loukkaantuneista. Kysymyksiin uhreista. ta. Riskialueella Listaukseen tulee IV asuvalla tieto tulipaloista, on kolminkertainen joihin henkilöä riski ja kuolla vuonna tulipalossa 2008 107 muualla henkilöä. asuviin 

loissa kuolleista I kuoli 20 ja prosenttia, vakavasti loukkaantuneis- 

riskialueella II 26 Vuonna prosenttia 2007 ja palokuolleiden riskialueella määrä III 13 oli prosenttia 85 

vastaamalla toivottiin löydettävän keinoja verrattuna. palokuolemien 

määrän vähentämiseksi. toiminnan johtajana toiminut viranomai- 

kuolinpalo ja vuonna 2008 yksi viiden uhrin 

pelastusviranomaisia Suurin riski selittyy on hälytetty. osittain sillä, Pelastus- 

että riskialueella Vuonna 2007 IV syttyy tapahtui eniten yksi tulipaloja. kolmen uhrin 

Palojen nen ominaisuuksia 

kirjaa onnettomuusselosteelle henkilövahingot. 

Kuolleiden kohdalla tietoja täy- 

kuolemia oli viisi kappaletta ja vuonna 2008 

palo. Vuonna 2007 muita kuin tapaturmaisia 

TUTKIMUSAINEISTO JA Tupakointi dennettiin oli syttymissyy Suomen pelastusalan lähes kolmasosassa keskusjär-palokuolemistjestön 14 kappaletta. Vuoden (Taulukko 20071). palokuolemista Palokuolemia ja 

KÄYTETYT MENETELMÄT vakavia henkilövahinkoja 

(SPEK) mediaseurannan 

aiheuttaneissa 

avulla 

paloissa 

keräämistä 

10 oli 

tupakoinnin 

viivästyneitä 

suhteellinen 

palokuolemia 

osuus 

ja vuonna 

oli 6- 

kertainen verrattuna 

tiedoista 

rakennuspaloihin.Vakavasti 

tapauksista, joissa henkilön 

epäiltiin 

2008 

loukkaantuneilla 

16, jolloin henkilö 

tuhopolttojen 

kuoli 30 vuorokauden 

kuluessa tulipalossa saamiinsa vammoi- 

osuus oli 

Pelastustoimen resurssija onnettomuustilaston 

(PRONTO) tulipaloja koskevat tie- 

seurauksena, mutta joista ei ollut tullut tiehin. 

Viivästyneiden palokuolemien lisäksi tu- 

kaksinkertainen palokuolemiin 

tai tiedettiin kuolleen 

verrattuna. 

tulipalon 

dot on ennen vuotta 2007 kerätty kolmeen toa pelastusviranomaisille. Tutkimusaineisto 

lipaloissa loukkaantui vakavasti 46 henkilöä 

täydennettiin lopuksi poliisin tietojärjes- 

4 vuonna 2007 ja 59 henkilöä vuonna 2008. 

eri selosteeseen: hälytys-, onnettomuus- ja rakennusselosteeseen. 

Palokuolemien vähentämiselle 

telmän avulla. Vuonna 2007 Ahvenanmaalla 

Palokuolleista 91 prosenttia kuoli rakennuspaloissa, 

asetettujen tavoitteiden näkökulmasta 

ongelmaksi on osoittautunut selosteisiin kirjattavien, 

palokuolemia ja poistumisturvallisuutta 

koskevien tietojen puutteellisuus ja 

hajanaisuus. Merkittävä askel asian korjaamiseksi 

toteutui vuonna 2007 erityisen palontutkintaselosteen 

käyttöönoton yhteydessä. 

Palontutkintaseloste on kirjattava, kun onnettomuusselosteelle 

on kirjattu tulipalossa 

kuolleeksi tai vakavasti loukkaantuneeksi vähintään 

henkilö. 

Palontutkinnan kehittämishankkeen yhtevissä 

menehtyneen tiedot eivät olleet käytettä- 

analyysiä tehtäessä. Tutkimusaineistoa 

täydennettiin Verohallinnon veroluettelotiedoilla. 

Tulipaloissa vakavasti loukkaantuneiden 

tietoja ei vahvistettu poliisi- eikä terveysviranomaisilta. 

Näin ollen tiedot vakavasti 

loukkaantuneista eivät ole yhtä luotettavia 

kuin tiedot kuolleista. 

Tutkimusmenetelminä käytettiin sekä määrällisiä 

että laadullisia menetelmiä. Aineistoa 

analysoitiin tavanomaisilla kuvailevilla menetelmillä, 

tunnusluvuilla, kuvioilla ja testeillä. 

7 prosenttia liikennevälinepa- 

loissa, muissa tulipaloissa neljästi henkilön 

vaatteet olivat syttyneet palamaan ja kerran 

teltta. Vakavasti loukkaantuneilla jakauma 

oli samankaltainen. 

Palokuolema koituu kohtaloksi useimmiten 

kylmien kuukausien aikaan (Kuva 1). Jo 

syyskuussa palokuolleiden määrä lisääntyy 

voimakkaasti kesän jälkeen. Tammi-, helmi-, 

maalis- ja joulukuussa kuoli yhteensä 94 henkilöä 

eli lähes puolet kaikista uhreista. Tulipaloissa 

vakavasti loukkaantuneiden kuukausi- 


Taulukko 1. Palokuolleiden ja tulipaloissa vakavasti loukkaantuneiden lukumäärät (n) ja 

palokuolleiden, tulipaloissa vakavasti loukkaantuneiden ja kaikkien rakennuspalojen 

suhteelliset osuudet (%) syttymissyyn mukaan vuosina 2007–2008. 

Vakavasti 

Palokuolleet 

Syttymissyy 

loukkaantuneet 

Rakennuspalot 

n % n % % 

Tupakointi 56 29 34 32 5 

Tuhopoltto 22 11 23 22 10 

Sähkö 21 11 1 1 14 

Huolimaton avotulen käsittely 18 9 9 9 6 

Laitteen väärä käyttö 11 6 8 8 20 

Muu syy 19 10 11 10 32 

Ei tiedossa 45 23 19 18 13 

Yhteensä 192 100 105 100 100 

Palontutkintaselosteella kerätään tietoa myös ensimmäisenä syttyneestä materiaalista. 

Vuosien 2007–2008 kuolinpaloissa huonekalut tai sisusteet olivat syttyneet ensimmäisenä 

useimmiten 

jakauma poikkesi 

(34 

palokuolemien 

% uhreista), 

jakaumasta. 

vaatetus 

sa 

tai 

palokuolemista 

muut tekstiilit 

(Taulukko 

toiseksi 

1). Palokuolemia 

ja vakavia henkilövahinkoja aiheuttaneis- 

oli kaksinkertainen muihin verrattuna. Pa- 

useimmin 

prosenttia. 

(15 %) 

Pientaloissa 

ja 

palokuoleman riski 

Vakavasti loukkaantuneiden määrän vaihtelu 

rakennusosat ja pintamateriaalit kolmanneksi useimmin (13 %). 

kuukausittain oli maltillisempi kuin vaihtelu sa paloissa tupakoinnin suhteellinen osuus lokuolemista 73 tapahtui yksikerroksisessa 

palokuolemissa. Ainoastaan tammi- ja maaliskuu 

poikkesivat selvästi muista kuukausista hin.Vakavasti loukkaantuneilla tuhopolttohuoneessa 

syttyneiden palokuolemia aihe- 

oli 6-kertainen verrattuna rakennuspaloi- 

ja 58 kaksikerroksisessa rakennuksessa. Olo- 

Palokuoleman aiheuttama rakennuspalo syttyi useimmiten huolimattomuuden seurauksena (38 % 

uhreista). 

useamman loukkaantuneen 

Niiden osuus 

myötä. 

oli hieman suurempi 

jen osuus 

kuin 

oli kaksinkertainen 

rakennuspaloissa 

palokuolemiin 

yleensä. 

uttaneiden 

Vastaavasti 

asuinrakennuspalojen osuus (21 

tahallaan Palokuolema sytytettyjen tapahtuu ja useimmiten vahingossa maanantaisin, 

torstaisin, kuin palojen perjantaisin yleensä. tai lauan- 

Palontutkintaselosteella kerätään tietoa huoneessa syttyneiden (21 %) kaksinkertai- 

syttyneiden, verrattuna. kuoleman aiheuttaneiden palojen % uhreista) osuus oli oli kolminkertainen ja makuu- 

pienempi 

taisin (Kuva 2). Tulipalojen jakaumassa ei myös ensimmäisenä syttyneestä materiaalista. 

Vuosien jotka 2007–2008 olivat kuolinpaloissa syttymisvaiheessa huo- 

asuinrakennuspaloissa palokunnan tulipalo syttyi useamnen 

kaikkiin paloihin verrattuna. Kaikissa 

Kuudesosa ole yhtä suuria tulipalojen eroja kuin palokuolemien uhreista kuoli jakaumissa. 

Myös kohteeseen. vakavien loukkaantumisten 

Lähes kaksi kolmasosaa nekalut tai sisusteet uhreista olivat menehtyi syttyneet paloissa, ensimmin 

jotka keittiössä olivat kuin olo- tai makuuhuonees- 

paloissa, 

saapuessa 

palamisvaiheessa vaihtelu viikonpäivän mukaan palokunnan oli tasaisempi saapuessa mäisenä kohteeseen. useimmiten (34 13 % uhreista), uhrin kohdalla vaatetus 

sa. Rakennuspaloista oli 42 prosenttia tapahtui 

tulipalo tai muut oli tekstiilit sammunut toiseksi tai useimmin sammutettu (15 yksikerroksisissa palokunnan ja 33 prosenttia kaksikersa. 

jäähtymisvaiheessa kuin palokuolemissa. Perjantai 23 uhrin oli ainoa kohdalla päivä, 

jolloin tulipaloissa kohteeseen. tapahtui muita enem- 

saapuessa 

män vakavia loukkaantumisia. 

Rakennusten PRONTOn palontutkintaselosteella ominaisuuksia palontutkija 

arvioi ajan syttymästä tulipalon 

%) ja rakennusosat ja pintamateriaalit kolmanneksi 

useimmin (13 %). 

Palokuoleman aiheuttama rakennuspalo 

syttyi useimmiten huolimattomuuden seurauksena 

roksisissa rakennuksissa. Omistus- ja vuokra-asunnoissaan 

kuoli lähes yhtä monta palokuolmena 

uhria, mutta asuntojen lukumäärään 

suhteutettuna vuokra-asunnoissa asu- 

94 prosenttia (38 % uhreista). kuului rakentamismääräyskokoelman 

Niiden osuus oli villa palokuoleman riski oli kaksinkertainen 

Rakennuksissa havaitsemiseen ja tapahtuneista ajan havaitsemisesta tulipaloista hätäilmoituksen 

tekoon. 

E1-luokituksen mukaan 

Näiden tietojen 

ryhmään 

ja ilmoitusajan 

perusteella voidaan arvioida tuli- 

yleensä. Vastaavasti tahallaan sytytettyjen ja lövahinkoja aiheuttaneissa tulipaloissa asun- 

asuinrakennukset 

hieman suurempi kuin 

ja vapaa-ajan 

rakennuspaloissa 

asuinrakennukset. 

omistusasunnoissa asuviin verrattuna. Henki- 

Hoitolaitoksissa vakavasti loukkaantuneiden osuus oli suurempi kuin palokuolleiden osuus. 

palon tapahtuma-aika. Kuolemaan johtaneita 

vahingossa syttyneiden, kuoleman aiheuttanon 

koko oli keskimääräistä pienempi. Li- 

paloja tapahtui eniten illalla ja yöllä. Nelneiden 

palojen osuus oli pienempi kuin pasäksi 

palokuoleman ja vakavan loukkaantu- 

Asuinrakennuspaloista hieman yli puolet tapahtui pientalossa. Kerrostaloissa menehtyi 27 

jäsosa palokuolemista aiheutuu klo 20–24 ja lojen yleensä. 

misen riski kasvaa kun asunnon koko pienenee. 

Rakennuksen syttymisosaston palokuor- 

prosenttia uhreista ja rivitaloissa 8 prosenttia. Pientaloissa palokuoleman riski oli 

viidesosa klo 00–04 välisenä aikana syttyneistä 

paloista. Vakavissa 

Kuudesosa tulipalojen uhreista kuoli paloissa, 

jotka olivat 

kaksinkertainen muihin 

loukkaantumisissa 

verrattuna. 

vuorokauden 

ajan mukainen rakennuksessa. vaihtelu ei poiken- 

Olohuoneessa kunnan saapuessa syttyneiden kohteeseen. palokuolemia Lähes kaksi aiheuttaneiden 

mien esiintymiseen. Valtaosa palokuolemis- 

Palokuolemista 73 

syttymisvaiheessa 

tapahtui yksikerroksisessa 

paloman 

määrällä 

ja 58 

ei ollut vaikutusta palokuole- 

kaksikerroksisessa 

asuinrakennuspalojen nut merkittävästi kuolinpalojen osuus jakauman (21 % uhreista) kolmasosaa oli uhreista kolminkertainen menehtyi paloissa, ja jot- 

makuuhuoneessa 

ta tapahtui rakennuksissa, joissa palokuorma 

syttyneiden vaihtelusta. Kun kuolemaan (21 %) johtaneen kaksinkertainen palon 

olivat kaikkiin palamisvaiheessa paloihin palokunnan verrattuna. saapuessa 

kohteeseen. keittiössä 13 uhrin kuin kohdalla olo- tai palo makuuhuoneessa. 

oli tavanomainen. Kaikissa 

asuinrakennuspaloissa tapahtuma-aikaa verrataan kaikkien tulipalo tulipalojen 

syttyi useammin 

ilmoitusaikoihin, 42 vahvistuu prosenttia käsitys, tapahtui että oli yksikerroksisissa jäähtymisvaiheessa ja ja 33 23 prosenttia uhrin kohdalla kaksikerroksisissa 

Rakennuspaloista 

rakennuksissa. illalla ja yöllä on suurempi Omistus- riski ja vuokra-asunnoissaan kuin päivällä 

tulipalo oli kuoli sammunut lähes tai yhtä sammutettu monta palokuolmena palo- 

SUojaUS- uhria, ja PeLaSTUSToimiSTa 

kuolla tulipalon seurauksena. 

kunnan saapuessa kohteeseen. 

40 prosenttia uhreista kuoli kohteessa, joka 

sijaitsee pienimmän riskin alueella, riski- 

5 

loissa palovaroitin tai palovaroitinjärjestelmä 

Asuntojen ja vapaa-ajanasuntojen kuolinpaalueella 

IV. Riskialueella I kuoli 20 prosenttia, 

riskialueella II 26 prosenttia ja riskialueella 

III 13 prosenttia uhreista. Riskialueella 

IV asuvalla on kolminkertainen riski kuolla 

tulipalossa muualla asuviin verrattuna. Suurin 

riski selittyy osittain sillä, että riskialueella 

IV syttyy eniten tulipaloja. 

PaLojen ominaiSUUkSia 

Tupakointi oli syttymissyy lähes kolmasosas- 

rakennUSTen ominaiSUUkSia 

Rakennuksissa tapahtuneista tulipaloista 

94 prosenttia kuului rakentamismääräyskokoelman 

E1-luokituksen mukaan ryhmään 

asuinrakennukset ja vapaa-ajan asuinrakennukset. 

Hoitolaitoksissa vakavasti loukkaantuneiden 

osuus oli suurempi kuin palokuolleiden 

osuus. 

Asuinrakennuspaloista hieman yli puolet 

tapahtui pientalossa. Kerrostaloissa menehtyi 

27 prosenttia uhreista ja rivitaloissa 8 

hälytti 43 tapauksessa (26 %), mutta henkilö 

menehtyi silti. 47 uhrin tapauksessa (30 

%) asunnossa oli palovaroitin, mutta sen toimintaa 

ei tiedetä. Palovaroitinta, palovaroitinryhmää 

tai palovaroitinjärjestelmää ei ollut 

lainkaan 72 uhrin tapauksessa (44 %). 

Palokuolemia aiheuttaneissa tulipaloissa ei 

ole eroa kaikkiin asuinrakennusten ja vapaaajan 

asuntojen paloihin verrattuna [6]. Kaikista 

asuinrakennusten ja vapaa-ajan asuntojen 

paloista 40 prosenttia oli sellaisia, joissa 

ei ollut lainkaan palovaroitinta. 

14 Palotutkimuksen Päivät 2009

Taulukko 2. Keskimääräiset ajat syttymästä palokunnan toiminnan alkamiseen palokuolemien 

yhteydessä vuosina 2007–2008. 

Ajankulku 

mediaaniaika [mm:ss] 

Aika syttymästä hätäilmoituksen tekoon 11:00 

Hätäkeskuksen toimintavalmiusaika 01:30 

Palokunnan toimintavalmiusaika 08:33 

Selvitysaika 02:00 

Kuolinpalosta ilmoituksen teki useimmiten 

sivullinen henkilö (65 % uhreista). Kuusi 

uhria teki itse ilmoituksen kuolinpalosta. 

Aika syttymästä palokunnan toiminnan alkamiseen 29:25 

Ilmoituksen tekijä oli 19 tapauksessa Uhrien sarin 

tietoja 11 minuuttia (Taulukko 2). Hätäkeskukla. 

Joka kolmannen uhrin toimintakyky ei ol- 

massa huoneistossa ja 35 tapauksessa samassa 

rakennuksessa. Automaattinen paloilmoi- 

Palokuolleista minuuttia, miehiä palokunnan oli 132 toimintavalmiusaika 

ja naisia 54 kappaletta. kaantuneista Vakavasti kahdella loukkaantuneiden 

kolmesta toimintakyky 

sen toimintavalmiusaika oli keskimäärin 1:30 lut tiedossa. Myös tulipaloissa vakavasti louktin 

välitti ilmoituksen tulipalosta neljän uhrin 

sukupuolijakauma vahvuudella 1+3 ei keskimäärin poikennut palokuolleista. 8:33 minuut- 

Vakavasti oli alentunut. loukkaantuneista Sen sijaan normaali 78 prosenttia toiminta- 

oli 

tapauksessa. Vakavasti loukkaantuneiden miehiä tia ja ja 22 palokunnan prosenttia selvitysaika naisia. keskimäärin 2 kyky on arvioitu olevan neljäsosalla vakavas- 

kohdalla ilmoituksen teki useimmiten henkilö 

minuuttia. 

ti loukkaantuneista. Päihteillä oli vaikutustisen 

samasta rakennuksesta. Myös automaat- 

Tulipaloissa kuolleiden miesten ikä vaihteli 18 vuodesta onnettomuuden 92 vuoteen. syntyyn Tulipaloissa 127 uhrin tapa- 

kuolleiden 

paloilmoittimen ja uhrin itsensä tekemiä 

naisten ikä vaihteli 7 vuodesta 89 vuoteen. Miesten uksessa iän palontutkijoiden keskiarvo oli 56 arvioiden vuotta ja mukaan. mediaani 57 

ilmoituksia oli enemmän kuin kuollei- 

vuotta. Uhrien Naisten TieToja iän keskiarvo oli 57 vuotta ja mediaani Tulipaloissa 61 vuotta. vakavasti Miehillä loukkaantuneilla palokuoleman tilan- 

riski 

den kohdalla. 

oli suurin ikäluokassa 60–69-vuotta 67 henkilöä ne miljoonaa oli samankaltainen. asukasta kohti Miehistä (Taulukko 27 prosentilla 

3). Myös 

ja naisista riski 52 oli prosentilla suurempi päihteillä kuin yhdessäkään ei ol- 

Rakennuspaloissa uhri oli useimmiten yksin. 

ikäluokissa Palokuolleista 40–49-, miehiä 50–59-, oli 132 70–79- ja naisia ja 80–89-vuotta 54 

Samassa huoneessa tai samassa palo-osas- 

naisten kappaletta. ikäluokassa. Vakavasti Vanhimmassa loukkaantuneiden ikäluokassa sulut 

vaikutusta asukkaiden onnettomuuden määrä syntyyn. niin pieni, Mie- 

että 

tossa oli muu henkilö tai muita henkilöitä yksittäinen ainoastaan 

kupuolijakauma tapaus nostaa ei poikennut kyseisen palokuolleis- 

ikäluokan riskiä. hillä Naisilla päihteiden palokuoleman käytön vaikutus riski palokuole- 

oli kasvaa iän 

23 uhrin lisäksi (13 %). Samassa myötä, rata. 

ollen Vakavasti suurin loukkaantuneista ikäluokassa 80–89-vuotta 78 prosenttia 26 miin henkilöä oli suurempi miljoonaa kuin vaikutus asukasta loukkaantu- 

kohti. 

kennuksessa oli muita henkilöitä 54 uhrin lisäksi 

oli miehiä ja 22 prosenttia naisia. 

misiin. Naisilla vastaavaa eroa ei ole. 

(31 %). Läheisessä rakennuksessa tai Poliisin ul- 

Tulipaloissa ja Verohallinnon kuolleiden tietojärjestelmistä miesten ikä vaihte-saatiin Palontutkintaselosteella uhrin sosioekonomiseen palontutkija asemaan arvi- 

liittyviä 

kona läheisyydessä oli muita ihmisiä 35 uhrin tietoja. li 18 Palokuolleista vuodesta 92 vuoteen. 60 prosenttia Tulipaloissa oli kuolleiden 

pienituloisia. perussyyn Kun siihen, väestöstä miksi pienituloisia henkilö ei poistu- 

on alle 15 

naisten pienituloisten ikä vaihteli 7 palokuoleman vuodesta 89 vuo- 

riski nut turvaan on 10-kertainen hengenvaarallisista muihin olosuhteis- 

verrattuna. 

lisäksi (20 %). Lähimmän ihmisen sijainti prosenttia, ei 

ollut tiedossa 62 uhrin tapauksessa (35 %). Sosioekonomiselta teen. Miesten iän asemaltaan keskiarvo oli suurin 56 vuotta osa oli ja joko ta. Sekä eläkeläisiä kuolleissa (40(60 %) uhria) tai työntekijöitä että loukkaantuneissa 

(35 %). 

(35(38 %) henkilöä) tai eronneita oli eniten (28 henkilöitä, %). Eronneilla 

Vakavasti loukkaantuneiden jakauma oli erilainen. 

Siviilisäädyltään mediaani 57 useimmat vuotta. Naisten olivat iän joko keskiarvo naimattomia 

Lähimmän ihmisen sijainti oli tiedos- 

oli kuitenkin oli 57 vuotta 4-kertainen ja mediaani palokuoleman 61 vuotta. Miehil- 

riski naimattomiin jotka eivät reagoineet verrattuna. ajoissa Useampi tulipalon aihe- 

kuin kaksi 

sa 80 loukkaantuneen (83 %) kohdalla. Samassa 

kolmesta lä palokuoleman uhrista asui riski yhden oli suurin hengen ikäluokas- 

ja joka uttamaan viides hengenvaaraan. kahden hengen Palokuolleista asuntokunnassa. 40 

rakennuksessa oli ihmisiä 47 vakavas- 

Yksinasuvilla sa 60–69-vuotta oli yli 67 3-kertainen henkilöä miljoonaa palokuoleman asu- 

riski uhria muihin ei havainnut verrattuna. paloa lainkaan. Paloon 

ti loukkaantuneen (49 %) lisäksi. 

Palokuolemista lähes puolet tapahtui rakennuspaloissa, 

joissa alkusammutuskalustoa 

ei ole ollut käytettävissä. Alkusammuttimista 

ei ollut tietoa joka kolmannen uhrin 

kohdalla. Rakennuspaloissa, joissa oli alkusammutuskalustoa, 

41 henkilöä kuoli ja 

28 loukkaantui vakavasti. Kaksi kolmasosaa 

palokuoleman uhreista kuoli rakennuksessa, 

jossa alkusammuttimia ei käytetty. Vakavissa 

loukkaantumisissa suurimmassa osassa alkusammutusta 

yritettiin. Kuolinpaloissa alkusammutuksen 

vaikutus ja käyttö poikkeaa 

myös kaikista rakennuspaloista. Vuosina 

kasta kohti (Taulukko 3). Myös ikäluokissa 

40–49-, 50–59-, 70–79- ja 80–89-vuotta 

riski oli suurempi kuin yhdessäkään naisten 

ikäluokassa. Vanhimmassa ikäluokassa asukkaiden 

määrä on niin pieni, että yksittäinen 

tapaus nostaa kyseisen ikäluokan riskiä. Naisilla 

palokuoleman riski oli kasvaa iän myötä, 

ollen suurin ikäluokassa 80–89-vuotta 26 

henkilöä miljoonaa asukasta kohti. 

Poliisin ja Verohallinnon tietojärjestelmistä 

saatiin uhrin sosioekonomiseen asemaan 

liittyviä tietoja. Palokuolleista 60 prosenttia 

oli pienituloisia. Kun väestöstä pienituloisia 

on alle 15 prosenttia, pienituloisten palo- 

reagoimattomien kanssa näitä oli yhteensä 

puolet kaikista uhreista. Vastaavasti vakavasti 

loukkaantuneita oli vain 4 henkilöä, jotka 

eivät havainneet paloa lainkaan. Palokuolleista 

20 uhria ei osannut toimia oikein tulipalon 

sattuessa. Vakavasti loukkaantuneiden 

osuus oli kaksinkertainen. Alentunut liikuntakyky 

aiheutti kaksi kertaa useammin palokuoleman 

(20 uhria) kuin vakavan loukkaantumisen 

(10 henkilöä). 

VERTAILU VUOSIEN 1988–1997 

PALOKUOLEMIIN 

2007–2008 rakennuspaloista neljäsosaskuoleman 

riski on 10-kertainen muihin verkasta 

sa ei ollut alkusammuttimia [6]. Rakennuspaloista 

joka viides sammui onnistuneen alrin 

osa oli joko eläkeläisiä (40 %) tai työnlemia 

verrataan Jussi Rahikaisen tutkimukrattuna. 

Sosioekonomiselta asemaltaan suu- 

7 

Tässä luvussa vuosien 2007–2008 palokuokusammutuksen 

myötä, kun vain 3 prosenttia 

kuolinpaloista saatiin sammutettua alkusammutuksella. 

Palontutkintaselosteella arvioidaan aika 

syttymästä palon havaitsemiseen, havaitsemisesta 

hätäilmoituksen tekoon sekä palokunnan 

selvitysaika. Näiden ja onnettomuusselosteelle 

kirjautuvien hätäkeskuksen ja palokunnan 

toimintavalmiusaikojen perusteella 

voidaan arvioida asiakkaan kannalta merkittävää 

kokonaisaikaa tulipalon syttymästä 

pelastustoiminnan aloittamiseen. Syttymästä 

hätäilmoituksen tekoon kului keskimäätekijöitä 

(35 %). Siviilisäädyltään useimmat 

olivat joko naimattomia (35 %) tai eronneita 

(28 %). Eronneilla oli kuitenkin 4-kertainen 

palokuoleman riski naimattomiin verrattuna. 

Useampi kuin kaksi kolmesta uhrista 

asui yhden hengen ja joka viides kahden 

hengen asuntokunnassa. Yksinasuvilla 

oli yli 3-kertainen palokuoleman riski muihin 

verrattuna. 

Kahdella kolmesta palokuolleesta (123 uhria) 

toimintakyky oli palontutkijan arvion 

mukaan normaalia alempi. Normaali toimintakyky 

oli arvioitu olleen ainoastaan 14 uhrilsen 

Palokuolemat Suomessa vuosina 1988– 

1997 [5] tuloksiin. 

Kuolinpalojen tyypissä ei ole eroja kymmenen 

vuoden takaiseen tilanteeseen. Rakennuspaloissa 

kuolee edelleen suurin osa kohtalokkaan 

palon uhreista. Palokuolemien määrä 

on vähentynyt tammikuussa muita kylmiä 

kuukausia alemmalle tasolle ja vastaavasti lisääntynyt 

syyskuussa kylmien kuukausien tasolle. 

Edelleen kuolinpalot painottuvat viikonloppuihin. 

Rahikaisen tutkimuksessa tulipalon 

vuorokaudenaika määriteltiin ilmoitusajan 

perusteella, mikä tämän tutkimuksen 


t miljoonaa asukasta kohti vuodessa (n/inh) ikäluokan ja sukupuolen mukaan 

07–2008. 

Ikäluokka 

Mies 


60–69 39 28 67.1 12 22 19.2 Palokuolleiden määrä ei ole vähentynyt Suomessa. 

Vuosittain kuolee edelleen vajaa sata 

70–79 15 11 44.8 10 19 22.2 

henkilöä tulipalon seurauksena. Koska suurin 

80–89 5 4 39.9 7 13 25.7 

osa palokuolemista tapahtuu rakennus- 

90+ 1 1 80.2 0 0 0.0 

paloissa, kylmä sää ja ajanvietto sisätiloissa 

lisäävät palokuoleman riskiä. Talvikuukausien 

lisäksi syyskuu poikkeaa lämpimämmistä 

Ei tiedossa 1 1 

kuukausista. Suurin osa asuinrakennuspaloista 

tapahtuu edelleen pientaloissa. Tupakoin- 

Yhteensä 138 100 26.4 54 100 10.0 

ti on edelleen yleisin syttymissyy. Kuolinpalo 

syttyy useimmiten olo- tai makuuhuoneessa. 

Yksinasuvien osuus palokuolleista on lisääntynyt. 

Palovaroitin mukaan puuttuu edelleen joka kol- 

olmesta mukaan palokuolleesta voi poiketa huomattavasti (123 tulipalon uhria) toimintakyky pienentynyt 57 prosentista oli palontutkijan 44 prosenttiin. arvion 

syttymisajasta. Tämä voi olla syy, että vuorokaudenajan 

jakauma poikkeaa Rahikaisen tu- 

osuus on kasvanut 24 prosentista 35 prokee 

useimmiten sivullinen henkilö. Alkoholin 

Vastaavasti kaksi kerroksisten rakennusten mannesta asunnosta. Ilmoituksen palosta te- 

alempi. Normaali toimintakyky oli arvioitu olleen ainoastaan 14 uhrilla. Joka 

uhrin loksista. toimintakyky Tuolloin eniten ei kuolinpaloja ollut tiedossa. sattui senttiin. Myös tulipaloissa Kohtalokkaan palon vakavasti syttymishuoneen 

osuuksissa sijaan normaali sen sijaan on tapahtunut toimintakyky hieti- 

ja on toimintakyky arvioitu tulipalon tapahtumahet- 

loukkaantuneista 

käytöstä aiheutunut uhrin alentunut reagoin- 

olmesta yöllä, toimintakyky kello 00–04 välisenä oli aikana. alentunut. Nykyisin Sen 

tulipaloissa kuolee eniten ihmisiä kello 20– man muutoksia. Keittiössä syttyneiden palojen 

osuus on pienentynyt 23 prosentista 15 määrän pysymisen ennallaan. 

kellä selittävät pitkälti palokuolemien luku- 

ljäsosalla vakavasti loukkaantuneista. Päihteillä oli vaikutusta onnettomuuden 

24 välillä syttyneissä paloissa. 

27 uhrin Tupakoinnin tapauksessa osuus syttymissyistä palontutkijoiden nykyisin 

tilanne hieman oli pienempi samankaltainen. kuin vuosina 1988– Miehistä palojen osuus 27 prosentilla 34 prosentista 21 ja prosenttiin. naisista 52 prosentilla 

prosenttiin arvioiden ja makuuhuoneessa mukaan. syttyneiden Tulipaloissa vakavasti 

neilla 

1997. Vuosina 2007–2008 tupakoinnista aiheutui 

29 prosenttia kohtalokkaista tulipa- 

suurentunut 17 prosentista makuuhuoneen 

Olohuoneessa syttyneiden palojen osuus on 

ei ollut vaikutusta onnettomuuden syntyyn. Miehillä päihteiden käytön KIITOKSET vaikutus 

iin oli loista, suurempi kun kymmenen kuin vuotta vaikutus sitten loukkaantumisiin. tupakoinnin 

tasolle. Vuonna 1998 Naisilla palovaroittimien vastaavaa käyt- 

eroa Kiitämme ei ole. Palosuojelurahastoa hankkeen ra- 

osuus oli 44 prosenttia. Sähköisten töaste oli noin 60 prosenttia. Tuolloin olehoituksesta. 

Kiitämme myös kaikkia henki- 

ntaselosteella 

syiden aiheuttamien 

palontutkija 

kohtalokkaiden 

arvioi 

palojen 

perussyyn 

tettiin, että 1999 

siihen, 

voimaan 

miksi 

tullut laki 

henkilö 

palovaroittimien 

pakollisuudesta muuttaa paloneet 

hankkeen toteutukseen. 

löitä 

ei 

ja 

poistunut 

pelastuslaitoksia, jotka ovat osallistu- 

osuus vuosina 2007–2008 on suurempi (11 

ngenvaarallisista %) kuin vuosina 1988–1997 olosuhteista. (7 %). Sekä Kaikissa 

tulipaloissa henkilöitä, näiden syttymissyiden jotka osuudet eivät 2008 reagoineet kohtalokkaiden ajoissa rakennuspalojen tulipalon koh- 

aiheuttamaan 

kuolleissa kuolematilanteen (60 radikaalisti. uhria) että Vuosina loukkaantuneissa 2007– (38 

oli eniten 

raan. 

ovat 

Palokuolleista 

pysyneet muuttumattomina. 

40 uhria ei havainnut 

teista edelleen 

paloa 

vain 

lainkaan. 

vajaassa 60 prosentissa 

Paloon 

oli 

reagoimattomien 


Tahallaan sytytettyjen tulipalojen seurauksena 

yhteensä kuoli 12 puolet prosenttia kaikista uhreista vuosina uhreista. varoitin Vastaavasti ei toiminut. vakavasti loukkaantuneita 1. Sisäasiainministeriö. oli Turvallinen elämä jo- 

palovaroitin, mutta näistä yli puolessa palo- 

tä oli 

nkilöä, 2007–2008. jotka eivät Vastaava havainneet osuus vuosina paloa 1988– lainkaan. Palokuoleman Palokuolleista uhreista kolme neljäsosaa 20 on uhria kaiselle ei – osannut Sisäisen turvallisuuden ohjelma. Sisäasiainministeriön 

julkaisuja, 16/2008. 

ein tulipalon 

1997 oli 10 prosenttia. 

sattuessa. 

Palokunnan 

Vakavasti 

saapuessa 

paikalle tulipalo on kehittynyt pidemmäl- 

on myös pysynyt entisenlaisena. Miehistä 2. Tilastokeskus. Taulukot - Kuolemansyyt. 

loukkaantuneiden 

edelleen miehiä. Palokuolleiden 

osuus 

ikäjakauma 

oli kaksinkertainen. 

liikuntakyky le nykyisin aiheutti kuin aiemmin. kaksi Rahikaisen kertaa tutkimuksessa 

(10 henkilöä). palamisvaiheessa oli 84 prosenttia loissa, erityisesti ikäluokassa 60–69-vuotta. html [6.2.2009]. 

useammin keski-ikäisillä palokuoleman on suurin riski kuolla (20 uhria) tulipa- 

kuin Saatavilla: vakavan www.tilastokeskus.fi/til/ksyyt/tau. 

misen 

kohtalokkaista paloista, kun vastaava osuus 

vuosien 2007–2008 tulipaloista on 63 prosenttia. 

Naisista suurin riski kuolla tulipalossa on 

ikääntyneillä naisilla, tarkemmin sanottuna 

3. Kokki, E., Jäntti, J. Vakavia henkilövahinkoja 

aiheuttaneet tulipalot 2007–2008. Pe- 

Viime vuosina kohtalokkaista palois- 

ikäluokassa 80–89-vuotta. Myös siviilisäälastusopiston 

julkaisu, B2/2009. 

U VUOSIEN ta 13 prosenttia 1988–1997 on jo sammunut PALOKUOLEMIIN 

tai sammutettu 

dyn vaikutus on pysynyt entisenlaisena. Lu- 

4. Kokki, E., Jäntti, J., Rasmus, T., Tervo, V.- 

palokunnan saapuessa paikalle, kun vaskumäärältään 

eniten tulipaloissa kuolee nai- 

P. Pelastuslaitosten tutkimat palokuolemat 

taava osuus vuosina 1988–1997 oli vain kakmattomia 

(noin 35 %), mutta suurin palokuoleman 

verrataan riski on eronneilla. Jussi Rahikaisen Yksinasuvien 5. tutkimuksen 

Rahikainen, J. Palokuolemat Suomes- 

2007. Pelastusopiston julkaisu, B1/2008. 

ussa vuosien prosenttia. 2007–2008 palokuolemia 

mat Suomessa Rakennustyypin vuosina jakaumassa 1988–1997 ei ole tapahtunut 

[5] osuus tuloksiin. palokuolleista on lisääntynyt. Vuosina 

sa vuosina 1988–97. Poliisiammattikorkeakoulun 

muutoksia, palokuolemat tapahtuvat 

lähes aina asuinrakennuksissa. Yksikerroksisten 

rakennusten osuus palokuolemissa on 

1985–1987 palokuolleista 54 prosenttia 

oli yksinasuvia, kun nykyisin yksinasuvien 

osuus on 69 prosenttia. Alkoholin vaikutuk- 

tutkimuksia 4/1998. 

6. Pelastusopisto 2009. PRONTO. Saatavilla: 

prontonet.fi [15.4.2009]. 

sen alaisia on edelleen lähes 70 prosenttia tulipaloissa 

kuolleista. 

YHTEENVETO 

8 

Nainen 

n % n/inh n % n/inh 

0–9 0 0 0.0 1 2 1.8 

10–19 4 3 6.0 1 2 1.6 

20–29 4 3 5.9 5 9 7.7 

30–39 9 7 13.6 4 7 6.3 

40–49 26 19 34.4 4 7 5.4 

50–59 34 25 43.1 10 19 12.6

Hanna Hykkyrä, Kati Tillander ja Tuula Hakkarainen, VTT, PL 1000, 02044 VTT 

kotien paloturvallisuus riskien 

kartoitus Palovara-aineiston 

pohjalta 

TiiViSTeLmä 

VTT on kehittänyt Palovara-nettisivuston, 

www.palovara.fi, arkipäivän paloturvallisuuskulttuurin 

ja ihmisten omaehtoisen riskienhallinnan 

edistämiseksi. Palovara koostuu 

kolmesta osiosta, jotka ovat kodin paloriskien 

kartoituskysely, linkit internetistä löytyvään 

paloturvallisuustietoon ja tulipalon 

kehittymistä havainnollistavat simulaatiot. 

Kartoituskysely koostuu kotiympäristön eri 

paloturvallisuusaiheisiin liittyvistä monivalintakysymyksistä. 

VTT analysoi tilastollisesti kodin paloriskien 

kartoituskyselyyn ajalla 13.5.–31.10.2008 

tallentuneet vastaukset. Kodin paloriskien 

kartoituskyselyn tulosanalyysin perusteella 

tulisi kotien paloturvallisuuden parantamiseen 

tähtäävät toimet kohdistaa erityisesti 

tulipalon ennaltaehkäisyyn ja pelastautumiseen, 

palovaroittimiin ja sammutusvälineisiin, 

sähkölaitteisiin ja niiden käyttöön sekä 

tupakointiin. Selkein havainto kodin paloriskien 

kartoituskyselyn vastausten tilastollisen 

analyysin pohjalta on nuorimpien ikäluokkien 

heikko tietämys kaikilla tarkastelluilla 

osa-alueilla. Tulokset vahvistavat käsitystä, 

että paloturvallisuuteen liittyvä opastus 

ja valistus olisi syytä aloittaa jo päiväkotija 

kouluikäisistä. 

JOHDANTO 

Suomessa tilastoidaan vuosittain noin 4000 

rakennuspaloa. Yli 95 % palokuolemista tapahtuu 

asuinrakennuksissa. Merkittävä kotiympäristön 

paloriskejä lisäävä tekijä on ihmisten 

vieraantuminen tulen käytöstä. Kun 

kodin paloriskejä ei ymmärretä, vaaratilanteita 

syntyy harkitsemattoman toiminnan seurauksena. 

Myös tietämys tulipalon nopeasta 

kehittymisestä ja järkevistä toimenpiteistä tulipalon 

sattuessa voi olla puutteellista. 

Arkipäivän paloturvallisuuskulttuurin ja 

ihmisten omaehtoisen riskienhallinnan edistämiseksi 

VTT on kehittänyt Palovara-nettisivuston, 

www.palovara.fi, joka julkistettiin 

13.5.2008. Sivuston etusivu on esitetty kuvassa 

1. Jo ensimmäisen kuukauden aikana 

sivustolla oli yli 4000 kävijää. Palovara koostuu 

kolmesta osiosta, jotka ovat kodin paloriskien 

kartoituskysely, linkit internetistä 

löytyvään paloturvallisuustietoon ja tulipa- 

lon kehittymistä havainnollistavat simulaatiot. 

Sivuston tärkein tehtävä on viestittää, että 

jokainen ihminen voi itse parantaa oman 

kotinsa paloturvallisuutta. 

PALOVARA-SIVUSTO 

kodin PaLoriSkien karToiTUSkySeLy 

Palovara-sivuston yhtenä osana on kodin 

paloriskien kartoituskysely, joka koostuu eri 

paloturvallisuusaiheisiin liittyvistä monivalintakysymyksistä. 

Kartoituskysely kehitettiin 

kahdessa vaiheessa. Kyselyn ensimmäinen 

versio oli koekäytössä ja pilotti-vastaajien 

kommentoitavana. Pilotti-vastaajina olivat 

Savon Sanomien, Kuhmon kaupungin ja 

VTT:n työntekijät sekä Pelastusopiston opiskelijat. 

Koekäytössä saatiin yli 300 vastausta 

Palotutkimuksen Päivät 2009 

17

ja noin 50 kirjallista palautetta. Palautteen 

perusteella kyselyä kehitettiin edelleen. Kodin 

paloriskien kartoituskyselyn osiot ovat 

seuraavat: 

1. Tulipalon ennaltaehkäisy ja 

pelastautuminen 

2. Palovaroittimet ja sammutusvälineet 

3. Sähkölaitteet ja niiden käyttö 

4. Kynttilät ja ulkotulet 

5. Tupakointi 

6. Grillaus 

7. Tulisijat. 

Kyselyä täyttäessään vastaaja saa välittömästi 

palautteen jokaisen kysymyksen kohdalla. 

Lopuksi vastaaja saa tuloksena arvion 

oman kotiympäristönsä paloturvallisuustilanteesta 

ja ehdotuksen parannustoimenpiteistä 

leikkimielisen todistuksen muodossa. 

Paloriskien kartoituskysely toimii paitsi 

opastavana tiedonvälittäjänä myös tiedonkeruuvälineenä. 

Järjestelmä tallentaa kyselyyn 

annetut vastaukset ja vastaajan vapaaehtoisesti 

antamat taustatiedot (ikä, sukupuoli, 

asuintalotyyppi ja kotikunnan asukasluku) 

tutkimustarkoituksiin ja viranomaiskäyttöön. 

Tietoja voidaan hyödyntää selvitettäessä kehitys- 

ja toimenpidetarpeita asumisen paloturvallisuuden 

parantamiseksi. 

PaLoTUrVaLLiSUUSTieToa inTerneTiSSä 

Sivustolle on kerätty linkkikokoelma paloturvallisuusaiheista 

tietoa sisältävistä wwwosoitteista. 

Kokoelman tarkoitus on helpottaa 

kodin paloturvallisuuteen liittyvän tiedon 

etsimistä. Linkit on ryhmitelty aihepiireittäin, 

jotta käyttäjä löytäisi etsimänsä 

tiedon mahdollisimman helposti. 

Kuva 3. Huoneiston lieskahtaminen. 

Aihepiirit ovat seuraavat: 

TULiPaLoSimULaaTioT 

– yleisiä ohjeita 

TILASTOLLINEN 

– palovaroittimet ja sammutusvälineet 

ANALYYSI 

Palovara-sivustolle on koottu tulipalosimulaatioita, 

joissa esitetään esimerkkejä tulipa- 

– toiminta tulipalotilanteessa ja pelastautuminen 

kodin paloriskien lon kartoituskyselyn kehittymisestä erilaisissa vastaukset tiloissa ja tallentuvat tilan- 

tie 

Palovara-sivuston 

tutkimusta – sähkölaitteet ja ja viranomaiskäyttöä niiden varten. teissa. Analyysia Videoiden avulla varten katsojan tietokannasta on helpompi otettiin aj 

– tupakointi 

ymmärtää, että tulipalotilanteessa on tärkeää 

– kynttilät ja ulkotulet 

toimia nopeasti ja poistua paikalta ripeästi. 

– grillaus ja tulen käyttö ulkona 

Lisäksi simulaatiot 4 havainnollistavat, että savu 

heikentää merkittävästi näkyvyyttä tuli- 

– rakennusten korjaustyöt 

– turvatietoa lapsille 

palotilanteessa, toisin kuin esimerkiksi katastrofielokuvissa. 

– säkerhetsinformation på svenska – turvatietoa 

ruotsiksi 

Tulipalosimulaatiot toteutettiin Fire Dynamics 

Simulator (FDS) -ohjelmalla. Simulaa- 

– turvallisuusaiheisia kampanjoita. 

tioissa kuvataan, miten huoneistossa syttynyt 

rasvapalo tai sohvasta alkanut tulipalo kehittyy, 

savun leviämistä ja näkyvyyden heikkenemistä 

porrashuoneessa (kuva 2) sekä lieskahtamisvaihetta 

olohuoneessa (kuva 3). Simulaatioissa 

on varioitu huoneiston palokuormaa 

ja pintamateriaalien syttymisherkkyyttä, 

jotta näiden seikkojen vaikutus tulipalon 

kehittymiseen on saatu esiin. 

TILASTOLLINEN ANALYYSI 

Palovara-sivuston kodin paloriskien kartoituskyselyn 

vastaukset tallentuvat tietokantaan 

tutkimusta ja viranomaiskäyttöä varten. 

Analyysia varten tietokannasta otettiin ajanjaksolla 

13.5.–31.10.2008 kertyneet tiedot, 

kaikkiaan yli 3000 vastausta. Kun eri osioista 

karsittiin vastaamatta jättäneet ja osin 

puutteelliset vastaukset, tarkasteltavaksi jäi 

aihepiiristä riippuen 2147–2650 täydellistä 

vastaussarjaa. Kooste kyselyn ja sen osioiden 

vastausmääristä on esitetty taulukossa 1. 

Eri tarkasteluryhmien (ikäryhmät, sukupuoli, 

asuinrakennustyyppi, kunnan asukas- 


Kuva 2. Savun leviäminen porrashuoneessa.

esitetty taulukossa 1. 

Taulukko 1. Kodin paloriskien kartoituskyselyn vastausmäärät 13.5.–31.10.2008. 

Osio 

1. Tulipalon ennaltaehkäisy ja 

pelastautuminen 

2. Palovaroittimet ja 

sammutusvälineet 

Osioon 

vastanneet 

(kpl) 

Osioon vastasi 

(%) kaikista 

vastaajista 

Osion kaikkiin 

kysymyksiin 

vastanneet (kpl) 

2712 99.6 2650 

2650 97.3 2585 

3. Sähkölaitteet ja niiden käyttö 2501 91.8 2435 

4. Kynttilät ja ulkotulet 2356 86.5 2300 

5. Tupakointi 2324 85.3 2147 

6. Grillaus 2282 83.8 2233 

7. Tulisijat 2247 82.5 2233 

Kodin paloturvallisuuden 

tarkistuslista 

Taulukko 2. Vastaajien saama pistemäärä (suhteutettuna kokonaispistemäärään) osioittain. 

Osuus 

kokonaispisteistä 

2720 99.9 2699 

Koko Osio kysely 2724 1915 

1 2 3 4 5 6 7 

0-0.50 0.3 % 6 % 3 % 0.3 % 3 % 1 % 0.4 % 

0.51-0.70 11 % 26 % 15 % 1 % 9 % 2 % 1 % 

0.71-0.90 74 % 53 % 69 % 15 % 63 % 10 % 8 % 

0.91-1.00 15 % 15 % 13 % 84 % 25 % 87 % 91 % 

N = 16580 N = 2650 N = 2585 N = 2435 N = 2300 N = 2147 N = 2231 N = 2232 

0.71-0.90 74 % 53 % 69 % 15 % 63 % 10 % 8 % 

Taulukossa 2 on esitetty vastaajien tulokset osioittain suhteutettuna kokonaispistemäärään. χ 2 - 

testin 0.91-1.00 perusteella 15 % osioiden 15 % välillä 13 oli % merkittävää 84 % eroa. 25 % Vastaajat 87 % saivat tyypillisesti 91 % 

huonommat 

N = 16580 

pisteet 

N = 2650 

osioista 

N = 

1−3 

2585 

ja 5 

N 

kuin 

= 2435 

osioista 

N = 

4 

2300 

ja 6−7. 

N = 2147 N = 2231 N = 2232 

Tulosesimerkkinä ovat vastaajien saamat pisteet osiossa 2 (Palovaroittimet ja 

sammutusvälineet), jotka on esitetty kuvissa 4–7. Vastaajat on kuvaajissa ryhmitelty iän, 

sukupuolen, asuinrakennustyypin ja kunnan asukasluvun mukaan. Osion maksimipistemäärä 

on 18. 

40 % 

35 % 

30 % 

25 % 

20 % 

15 % 

10 % 

5 % 

0 % 

Tulosesimerkkinä 0-19 ovat vastaajien 35 % saamat pisteet osiossa 2 (Palovaroittimet ja 

sammutusvälineet), jotka on esitetty kuvissa 4–7. Vastaajat on kuvaajissa ryhmitelty mies 

20-39 

iän, 

sukupuolen, asuinrakennustyypin ja 30 kunnan % asukasluvun mukaan. Osion maksimipistemäärä nainen 

40-59 

on 18. 

60- 

25 % 

40 % 

35 % 

30 % 

0-10 11-12 13-14 15-16 17-18 

25 % 

Pisteet / Osio 2 

20 % 

Kuva 4. Pisteet osiosta 2, kun vastaajat on jaettu ryhmiin iän mukaan. 

Kuva 4. Pisteet osiosta 2, kun vastaajat on jaettu ryhmiin iän mukaan. 

15 % 

10 % 

luku) välisiä eroja tarkasteltiin ristiintaulukoimalla 

saatu pistemäärä näiden muuttujien 

suhteen. Erojen tilastollista merkittävyyttä 

6 

tarkasteltiin χ 2 -riippumattomuustestillä. Tässä 

tarkastelussa käytettiin tilastollisen merkittävyyden 

rajanaχ 2 -testin p-arvoa p < 0.05. 

5 % TULokSia 

0 % 

20 % 

15 % 

10 % 

5 % 

0 % 

0-10 11-12 

2013-14 % 

15-16 17-18 


Kuva 4. Pisteet osiosta 2, kun vastaajat 10 % on jaettu ryhmiin iän mukaan. 

Palotutkimuksen Päivät 2009 19 

5 % 

5 

0-19 

20-39 

40-59 

Taulukko 2. Vastaajien saama pistemäärä (suhteutettuna kokonaispistemäärään) osioittain. 

Eri Osuus tarkasteluryhmien (ikäryhmät, sukupuoli, Osio asuinrakennustyyppi, kunnan asukasluku) 

välisiä kokonaispisteistä 

eroja tarkasteltiin ristiintaulukoimalla saatu pistemäärä näiden muuttujien suhteen. 

Erojen tilastollista 1 merkittävyyttä 2 tarkasteltiin 3 χ 2 -riippumattomuustestillä. 4 5 6 Tässä tarkastelussa 7 

käytettiin tilastollisen merkittävyyden rajana χ 2 -testin p-arvoa p < 0.05. 

0-0.50 0.3 % 6 % 3 % 0.3 % 3 % 1 % 0.4 % 

Tuloksia 0.51-0.70 11 % 26 % 15 % 1 % 9 % 2 % 1 % 

60- 

0-10 11-12 13-14 15-16 17-18 


Kuva 5. Pisteet osiosta 2, kun vastaajat on jaettu ryhmiin sukupuolen mukaan. 


40 % 

35 % 

30 % 

0 % 

Kerros-/luhtitalo 

Rivi-/paritalo 

Omakotitalo 

Taulukossa 2 on esitetty vastaajien 25 % tulokset 

osioittain suhteutettuna kokonaispistemäärään. 

χ 2 -testin perusteella osioiden välillä oli 

merkittävää eroa. Vastaajat saivat 15 % tyypillisesti 

huonommat pisteet osioista 1–3 ja 5 kuin 

osioista 4 ja 6–7. 

Tulosesimerkkinä ovat vastaajien saamat 

pisteet osiossa 2 (Palovaroittimet ja sammutusvälineet), 

jotka on esitetty kuvissa 4–7. 

Vastaajat on kuvaajissa ryhmitelty iän, su-


kupuolen, asuinrakennustyypin ja kunnan 

asukasluvun mukaan. Osion maksimipistemäärä 

on 18. 

TULoSTen ePäVarmUUSTekijäT 

On huomattava, että kodin paloriskien kartoituskyselyn 

päätarkoituksena on antaa käyttäjälleen 

tietoa kodin paloriskeistä ja niiden 

hallinnasta. Kyselyn käyttäjä näkee kysymyksen 

vieressä palautteen valittuaan vastausvaihtoehdon 

ja voi halutessaan muuttaa antamaansa 

vastausta. Osa vastaajista saattaa tässä 

tilanteessa pyrkiä antamaan ”oikean” vastauksen, 

minkä seurauksena tulokset voivat antaa 

kotiympäristön paloturvallisuustilanteesta todellisuutta 

positiivisemman kuvan. Toisaalta 

kyselyyn voi vastata pilan päiten myös siten, 

että kokonaistulos on epärealistisen huono, 

mutta tällaisia vastaajia lienee vain vähän. 

Tuloksia tarkasteltaessa on siis pidettävä 

mielessä, että tulosten oikeellisuus riippuu 

siitä, miten totuudenmukaisesti vastaajat ovat 

kyselyä täyttäneet. Tämän epävarmuustekijän 

vaikutus tuloksiin ei ole arvioitavissa kvantitatiivisesti. 

On kuitenkin todennäköistä, että 

suuri enemmistö kyselyn käyttäjistä on vastannut 

kysymyksiin melko rehellisesti. 

Toinen huomionarvoinen asia tulosten tarkastelussa 

on se, että kyselyn vastaajat ovat 

kiinnostuneita kotinsa paloturvallisuudesta ja 

toivottavasti myös sen parantamisesta. Kysely 

ei todennäköisesti tavoita sellaisia ihmisryhmiä, 

jotka eivät kanna huolta turvallisuudesta, 

mutta joiden kotiympäristön paloturvallisuudessa 

ja omassa paloturvallisuusriskien 

hallinnassa olisi paljonkin parannettavaa. 

Kuva 6. Pisteet 

osiosta 2, kun 

vastaajat on 

jaettu ryhmiin 

asuinrakennustyypin 

mukaan. 

Kuva 7. Pisteet 

osiosta 2, kun 

vastaajat on 

jaettu ryhmiin 

kunnan asukasluvun 

mukaan. 

40 % 

35 % 

30 % 

25 % 

20 % 

15 % 

10 % 

5 % 

0 % 

Kerros-/luhtitalo 

Rivi-/paritalo 

Omakotitalo 

0-10 11-12 13-14 15-16 17-18 


Kuva 6. Pisteet osiosta 2, kun vastaajat on jaettu ryhmiin asuinrakennustyypin mukaa 

35 % 

30 % 

25 % 

20 % 

15 % 

10 % 

5 % 

0 % 

0-10 000 

10 001-40 000 

40 001-100 000 

yli 100 000 

0-12 13-14 15-16 17-18 19-20 


7 

johToPääTökSeT 

Kuva 7. Pisteet osiosta 2, kun vastaajat on jaettu ryhmiin kunnan asukasluvun muka 


Kodin paloriskien kartoituskyselyn tulosanalyysin 

perusteella toimet kotien paloturvallisuuden 

parantamiseksi tulisi kohdistaa 

erityisesti tulipalon ennaltaehkäisyyn ja pelastautumiseen, 

palovaroittimiin ja sammutusvälineisiin, 

sähkölaitteisiin ja niiden käyttöön 

sekä tupakointiin. 

Selkein havainto kodin paloriskien kartoituskyselyn 

vastausten tilastollisen analyysin 

pohjalta on nuorimpien ikäluokkien vanhempia 

heikompi tietämys kaikilla tarkastelluilla 

osa-alueilla. Yksi ilmeinen syy tähän 

on se, että perheissä kodin paloturvallisuusasioista 

päävastuussa ovat vanhemmat eivätkä 

lapset ja nuoret, kuten toki tuleekin olla. 

Tulokset kuitenkin vahvistavat käsitystä, että 

paloturvallisuuteen liittyvä opastus ja valistus 

olisi syytä aloittaa jo päiväkoti- ja kouluikäisistä. 

Analyysissä havaittiin myös muita tilastollisesti 

merkittäviä eroja vastaajaryhmien välillä 

muutamiin osa-alueisiin liittyen. Naisten ensimmäisen kuukauden aikana julkaisemisen 

jälkeen. Eniten sivustosta hyötyvät suo- 

tietämys oli hieman Tulosten heikompi epävarmuustekijät 

kuin miesten 

liittyen tulipalon ennaltaehkäisyyn ja pelastautumiseen, 

palovaroittimiin On huomattava, ja sammutus- 

että kodin daan paloriskien käyttää myös kartoituskyselyn koulutustarkoituksiin. päätarkoituksena 

menkieliset käyttäjät. Palovara-sivustoa voivälineisiin 

sekä 

käyttäjälleen 

tupakointiin. 

tietoa 

Kerroskodin 

ja luhtitaloissa 

asuvat 

paloriskeistä 

Tietokantaan 

ja 

tallentuvat 

niiden 

vastaukset 

hallinnasta. 

ja vastaajien 

Kyselyn käytt 

kysymyksen 

saivat huonompia 

vieressä 

pisteitä 

palautteen valittuaan 

taustatiedot 

vastausvaihtoehdon 

muodostavat aineiston, 

ja voi 

jota 

halutessaa 

antamaansa vastausta. Osa vastaajista saattaa tässä tilanteessa pyrkiä antamaan 

kuin muiden asuinrakennustyyppien asukkaat 

koskien tulipalon ennaltaehkäisyä ja pe- 

viranomaiset ja tutkijat voivat hyödyntää. 

vastauksen, minkä seurauksena tulokset voivat antaa koti 

paloturvallisuustilanteesta todellisuutta positiivisemman kuvan. Toisaalta kyselyyn 

lastautumista, palovaroittimia ja sammutusvälineitä, 

sähkölaitteita 

pilan päiten myös siten, että kokonaistulos on epärealistisen huono, mutta tällaisi 

lienee vain 

ja niiden 

vähän. 

käyttöä sekä KIITOKSET 

tupakointia. Asukasluvultaan pienten kuntien 

asukkaiden Tuloksia tietämys tarkasteltaessa palovaroittimista on ja siis Hanke pidettävä on toteutettu mielessä, VTT:llä että tulosten vuosina 2007– oikeellisuus rii 

sammutusvälineistä miten sekä totuudenmukaisesti sähkölaitteista ja nii-vastaajaden käytöstä oli vaikutus parempaa tuloksiin kuin suurissa ei ole kun- 

arvioitavissa lurahasto, kvantitatiivisesti. sisäasiainministeriön On kuitenkin pelastusosasto todennäköistä 

2009. Hanketta ovat kyselyä ovat rahoittaneet täyttäneet. Palosuoje- 

Tämän epävarm 

nissa asuvien. enemmistö kyselyn käyttäjistä on ja VTT. vastannut Kiitämme kysymyksiin yhteistyöstä melko Suomen rehellisesti. Pelastusalan 

Keskusjärjestöä (SPEK), Pelastusopistoa 

tulosten ja Finanssialan tarkastelussa Keskusliittoa on se, että (FK). kyselyn vast 

Toinen huomionarvoinen asia 

SIVUSTON kiinnostuneita HYÖDYNTÄMIS- kotinsa paloturvallisuudesta ja toivottavasti myös sen parantamisesta 

MAHDOLLISUUDET todennäköisesti tavoita sellaisia ihmisryhmiä, jotka eivät kanna huolta turvallisuud 

joiden kotiympäristön paloturvallisuudessa ja omassa paloturvallisuusriskien hallin 

Palovara-sivustolla paljonkin vieraili parannettavaa. yli 4000 ihmistä 

Johtopäätökset 

Kodin paloriskien kartoituskyselyn tulosanalyysin perusteella toime

Brita Somerkoski 

sen työskentelymalliin. Tavoitteena oli estää 

luvattoman sytyttelyn jatkuminen ja lapsen 

tai nuoren syrjäytyminen tapaamalla lapsia 

ja heidän vanhempiaan interventiotilaisuudessa. 

Turvallisuusala on jo vuosien ajan perustunut 

Suomessa hankkeille, joilla hyviä käytäntöjä 

haetaan suhteellisen pienelle toimijajoukolle. 

On yleistä, että toiminta perustuu projektimaiseen 

työskentelyyn: turvallisuuskokonaisuudet 

jaetaan pieniin osasiin. Toiminnan 

filosofinen pohja, kysymys siitä, miksi jotakin 

tehdään, jää usein selvittämättä. Vaikuttavuuden 

arvioinnin tavoitteena ensinnäkin 

parantaa asiantuntijuutta ja toiseksi lisätä tietoa 

hyvistä käytänteistä. [3, s. 125; 4] 

Sosiaalisten ongelmien ehkäisyyn liittyvä 

toiminta voidaan jakaa kolmeen osaan. Tämä 

jako perustuu preventiotasoille. Primaaripreventio 

on suurten, ennalta valikoimattomien 

ryhmien opettamista, sekundaaripreventio 

potentiaalisiin rikoksentekijöihin vaikuttamista 

ja tertiaaripreventio esimerkiksi 

kriminaalihuoltotyötä [5.] Tulipysäkki-interventio 

liittyy sekundaarisiin toimintatapoihin. 

Hankkeella pyritään vaikuttamaan 

niihin nuoriin, joilla on jo ollut riskialtista 

käyttäytymistä. 

Dahler-Larsen on määritellyt vaikuttavuuden 

arvioinnin käsitteen. Hänen mukaansa 

vaikuttavuus on kausaliteetin eli selittävyyden 

hakemista kahdella perusulottuvuudella: 

prosessin ja tuloksen. [6, s. 7.] Näitä molempia 

näkökulmia tarkastellaan tässä sekä primaariedunsaajan 

että asiantuntijan näkökul- 

Tulipysäkki-pilotointihankkeen 

vaikuttavuus 

TiiViSTeLmä 

Vaikuttavuuden arvioinnilla selvitetään, missä 

määrin edunsaajan ongelmissa tapahtuneet 

muutokset ovat projektin ja intervention 

tuottamia. Tässä vaikuttavuuden arviointiin 

sisältyy toiminnan tavoitteet, vaikuttamisen 

prosessi ja itse vaikutus. 

Pelastustoimessa on käynnistetty lukuisia 

valistukseen ja turvallisuusopetukseen liittyviä 

hankkeita viime vuosien aikana. Hankkeiden 

vaikuttavuutta ei kuitenkaan ole arvioitu. 

Vaikuttavuusarvioinnin tekee haasteelliseksi 

se, että lopulliset vaikutukset nähdään 

vasta vuosien kuluttua, jolloin kausaliteettia 

on vaikea osoittaa. 

Raision poliisilaitoksen Raision alueella 

pilotoitu Tulipysäkki-hanke on väitöstutkimukseen 

perustuva interventio-ohjelma, jossa 

luvattomasti tulta käsitelleiden lasten ja 

heidän vanhempiensa tapaamisilla pyritään 

keskeyttämään häiriökäyttäytyminen. Hankkeen 

toimintamalli on moniviranomaispohjainen: 

yhteistyötä tehdään poliisi-, sosiaali-, 

terveys- ja pelastusviranomaisten kesken. 

Tulipysäkki-hankkeen vaikuttavuusarvioinnin 

tavoitteena on, että tieto interventiosta 

ohjaa työtä oikeaan suuntaan ja vaikuttaa 

myönteisesti sen kehittämiseen ja työkäytäntöihin. 

Teorialähtöinen vaikutusarviointi 

perustuu muutosajatukselle. Tarkoituksena 

on siis selvittää, mitkä prosessit ja sosiaaliset 

rakenteet aiheuttavat ongelmakäyttäytymistä 

ja minkälaisilla menetelmillä ja prosesseilla 

tähän ongelmaan voidaan vaikuttaa. Jotta 

saadaan luotettavaa arviointia siitä, mitkä tekijät 

vaikuttavat edunsaajan tilanteeseen, aineistona 

käytetään tässä sekä laadullisia että 

määrällisiä menetelmiä. Vaikuttavuuden arvioinnilla 

tavoitellaan tietoa siitä, mitä ja millaisia 

kuluja lapsen sytyttely pelastustoimelle 

aiheuttaa ja millaisia muutoksia lasten sytyttelyyn 

on saatu intervention avulla. Laadullinen 

aineisto kerätään haastattelemalla 

ja määrällinen poliisin ja pelastustoimen tilastotietokannoista. 

[1, 2] 

Tulipysäkki-hankkeen vaikuttavuuden arviointiin 

liittyvän empiirisen aineiston keruu 

tehdään kevään 2009 aikana. Vaikuttavuusarvioinnilla 

toimintaa ja resursseja voidaan ohjata 

tarkoituksenmukaiseen suuntaan. Vaikuttavuusarviointia 

tarvitaan myös, jotta voidaan 

tehdä päätöksiä siitä, kannattaako toimintaa 

jatkaa ja millaisin muutoksin toiminnalla 

saavutettaisiin tehokkaampia tuloksia. 

Tavoitteena on antaa malleja ja hyviä käytänteitä 

vaikuttavuuden arviointiin niihin pelastustoimen 

hankkeisiin, joissa käsitellään toiminnan 

tarkoituksellisuutta ja resurssien tarkoituksenmukaista 

suuntaamista. 

JOHDANTO 

Tulipysäkki-hanke käynnistyi tutkimusprojektilla 

vuonna 2004. Sen jatkona toteutettiin 

lasten luvattomaan sytyttelyyn liittyvä 

pilottihanke Raisiossa. Raision kihlakunnan 

alueelle luotiin moniammatillinen palvelujärjestelmä, 

joka perustui varhaisen puuttumi- 


joukkoa voidaan arvioida sukupuoleltaan (kaikki interventioon osallistuneet ovat poikia) ja 

luvattoman tulen käsittelyn tekotavalta melko homogeeniseksi joukoksi. 

PANOS 

TUOTOS 

1. 

Lapsi 

sytyttelee tai 

on mukana 

sytyttelyssä 

2. 

Kutsu 

interventioon 

3. Interventio 4. 

Vanhemmat 

tehostavat 

valvontaa 

5. 

Lapsi 

muuttaa 

käytöstään 

ja lopettaa 

sytyttelyn 

KATTAVUUS 

Kuinka moni 

sytytelleistä 

osallistuu 

interventioon 

PROSESSI 

Miten prosessi toimii 

Onko prosessi tehokas 

• aika 

• asiantuntijuus 

VAIKUTTAVUUS 

Muuttuuko kodin 

turvallisuuskulttuuri 

VAIKUTTAVUUS 

Miksi lapsi 

lopettaa 

sytyttelyn 

Kuvio 1. Tulipysäkki-interventiohankkeen vaikuttavuuden, kattavuuden ja prosessin arviointi 

ja mista niihin [7]. Edunsaajia liittyvät arviointikysymykset. 

ovat Tulipysäkki-hankkeessa 

sytyttelijälapset ja heidän perheensä, 

ja asiantuntijoita ne viranomaiset, joiden resursseja 

hankkeisiin käytetään. Yleisesti ot- 

Kustannusnäkökohta 

taen voidaan todeta, että turvallisuus on yhteydessä 

yhteiskunnan rakenteeseen ja toimintaan 

sekä asukkaiden elämään ja terveyteen. 

[3, s. 14–15.] Vaikka tässä Tulipysäk- 

kustannuksista. 

ki-hankkeen vaikuttavuutta tarkastellaan lähinnä 

paloturvallisuusperspektiivistä, PANOS kyseessä 

on myös sosiaalinen rikoksentorjunta, joka 

1. 

2. 

Vuosi tarkoittaa rikosten sosiaalisin syihin vaikuttamista 

sytyttelee [8, s. tai 12]. interventioon 

Lapsi 2008 (PRONTO-ajo Kutsu 9.2.2009) 

on mukana 

Vaikuttavuuden sytyttelyssä arviointi ei ole yksiselitteistä, 

koska vaikuttavuus on usein monita- 

Omaisuus 

vahinko 

hoisten ja monimutkaisten toimintojen seurausta. 

Vaikuttavuuden ikä voidaan (arvio) 

Aiheuttajan 

KATTAVUUS 

PROSESSI 

katsoa ilmenevän 

Kuinka moni 

muutoksena 

Miten 

asiakkaan 

prosessi toimii 

tilanteessa. 

sytytelleistä 

Onko prosessi tehokas 

[Vrt. osallistuu 9.] Tarkasteltaessa vaikuttavuutta • aika ei voida 

sivuuttaa sitä, että vaikutuksia voi olla vai- 

interventioon 

• asiantuntijuus 

kea nähdä tai että välittömiä, myönteisiä vaikutuksia 

ei ole lainkaan. On muistettava, että 

ja useiden niihin liittyvät hankkeiden arviointikysymykset. 

hyödyt ovat pääasiallisesti 

välillisiä. Välilliset vaikutukset voidaan 

erotella esimerkiksi tieteellisiin, teknologisiin, 

taloudellisiin, Kustannusnäkökohta yksilöllisiin tai yhteiskunnallisiin. 

Yhteiskunnalliset vaikutukset voivat ol- 

Ihmisen 

aiheuttamia 

la esimerkiksi sosiaalisia, kulttuurisia, taloudellisia 

kustannuksista. tai poliittisia [10]. 

Vaikutusarviointi on sidoksissa sosiaaliseen 

kontekstiinsa. Laaksosen (2002, 14) mukaan 

Mattson ja Juås ovat määritelleet pelastustoimen 

alaan liittyvän ennaltaehkäisevän työn 

vaikuttavuuden mittauskeinoja ja mittareiden 

paremmuutta. Heidän mukaansa parhaita 

ovat sellaiset vaikuttavuusarvioinnit, joissa 

mitataan lopputuloksia, kuten palokuolemien 

väheneminen. Eräs peruskysymyksistä 

on kausaalisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että 

myös ihmistieteisiin TUOTOS liittyy tietty ennustettavuus. 

Kausaalisuutta voidaan etsiä määrällisillä 

ja laadullisilla menetelmillä. Laadullisil- 

5. 

Vanhemmat 

Lapsi 

la menetelmillä tehostavat haettua kausaalisuutta muuttaa voidaan 

kutsua kausaalisuuden prosessilähtöi- 

ja lopettaa 

valvontaa 

käytöstään 

Uhattu 

sytyttelyn 

seksi strategiaksi. [6, s. 7.] 

omaisuus 

Teorialähtöinen vaikutusarviointi perustuu 

muutosajatukselle. 

VAIKUTTAVUUS 

Tarkoituksena 

VAIKUTTAVUUS 

on siis selvittää, 

mitkä 

Muuttuuko 

prosessit 

kodin 

ja sosiaaliset 

Miksi lapsi 

rakenteet 

turvallisuuskulttuuri lopettaa 

aiheuttavat ongelmakäyttäytymistä sytyttelyn ja minkälaisilla 

menetelmillä ja prosesseilla tähän 

ongelmaan voidaan vaikuttaa. Muutosteoria 

kuvaa syiden ja vaikutusten ketjua ja sitä, 

miten interventiolla saadaan haluttuja vaikutuksia 

aikaan. Myös se, miksi muutos tapahtuu, 

on muutosteorian fokuksessa. (Korteniemi 

2005, Korteniemi 2005, Rossi, Freeman 

& Lipseyn 1999 mukaan.) Tulipysäkkihankkeessa 

interventiota tarjotaan niille lapsille, 

joiden sytyttely on poliisin rekisterissä. 

Interventioon osallistuneiden lasten joukkoa 

voidaan arvioida sukupuoleltaan (kaikki interventioon 

osallistuneet ovat poikia) ja luvattoman 

tulen käsittelyn tekotavalta melko 

homogeeniseksi joukoksi. 

Kustannus-hyötyanalyysi tarjoaa vertailunäkökulman toiminnasta aiheutuvien hyötyjen 

tarkasteluun. 

niille lapsille, joiden 

Pelastustoimen 

sytyttely on 

PRONTOn 

poliisin rekisterissä. 

tietokantaan 

Interventioon 

kirjataan 

osallistuneiden 

arvio tulipalon 

lasten 

kUSTannUSnäkökohTa 

aiheuttamista 

joukkoa voidaan arvioida sukupuoleltaan (kaikki interventioon osallistuneet ovat poikia) ja 

luvattoman tulen käsittelyn tekotavalta melko homogeeniseksi joukoksi. 

Taulukko 1. Ihmisen aiheuttamat tulipalot Suomessa [12]. 

Kustannus-hyötyanalyysi tarjoaa vertailunäkökulman 

toiminnasta aiheutuvien hyötyjen 

tarkasteluun. Pelastustoimen PRONTOn tietokantaan 

kirjataan arvio tulipalon aiheuttamista 


PRONTOn tietokannan mukaan vuonna 

2008 Raision kihlakunnan alueella oli 61 sellaista 

paloa, jonka sytyttelijän voidaan päätellä 

olevan lapsi. Pelastuslaitokselle näiden palojen 

sammuttamiseen koitui seuraavia kustannuksia 

(taulukko 2). 

Aiempaan tutkimustietoon perustuen voidaan 

olettaa, että ellei lapsen sytyttelyyn puututa, 

lapsi jatkaa sytyttelyä. Näin ei aina kuitenkaan 

käy. Lisäksi on huomattava, että lapsen 

jäädessä kiinni luvattomasta tulen käsitte- 

(arvio) Tulipaloja Omaisuusvahinko 

keskimäärin 

(euroa) (euroa) (lkm) (euroa) 

0–6 vuotta 422 272 620 70 6 

7–15 vuotta 66 832 23 374 190 565 118 

16–25 vuotta 370 905 15 380 060 493 752 

Kuvio 1. Tulipysäkki-interventiohankkeen vaikuttavuuden, kattavuuden ja prosessin arviointi 

26–65 vuotta 1 372 624 241 710 540 2 277 603 

Yli 65 vuotta 33 927 4 303 522 434 78 

Ei voida arvioida 2 234 125 144 518 093 4 467 lystä kyseessä 500 ei suinkaan ole välttämättä ensimmäinen 

kerta. Toisaalta, lapsen jatkaessa 

Kustannus-hyötyanalyysi tarjoaa vertailunäkökulman toiminnasta aiheutuvien hyötyjen 

sytyttelyä kustannukset ovat moninkertaiset 

esitettyihin lukuihin verrattuina. Oheinen 

yhteensä tarkasteluun. Pelastustoimen PRONTOn 4 078 tietokantaan 835 429 kirjataan 559 025 arvio tulipalon aiheuttamista 8 306 491 

Taulukko 1. Ihmisen aiheuttamat tulipalot Suomessa [12]. 

Vuosi 2008 (PRONTO-ajo 9.2.2009) 

Aiheuttajan ikä 

Omaisuus 

vahinko 

(arvio) 

3. Interventio 4. 

Uhattu 

omaisuus 3 

(arvio) Tulipaloja Omaisuusvahinko 

keskimäärin 

(euroa) 

(euroa) (euroa) (lkm) 

0–6 vuotta 422 272 620 70 6 

7–15 vuotta 66 832 23 374 190 565 118 

16–25 vuotta 370 905 15 380 060 493 752 

26–65 vuotta 1 372 624 241 710 540 2 277 603 

Yli 65 vuotta 33 927 4 303 522 434 78 

Ei voida arvioida 2 234 125 144 518 093 4 467 500 

Ihmisen 

aiheuttamia 

yhteensä 4 078 835 429 559 025 8 306 491 

laskelma taulukossa 3 antaa suuntaviivoja sille, 

millaisiin kulueriin on varauduttava, kun 

sytyttely saa jatkua poliisin tutkintaan asti ilman 

interventiota. Kulurakenne on selvitetty 

todellisten tapausten perusteella vaikuttavuustutkimusta 

varten. 

Raision kihlakunnan alueeseen kuului vielä 

vuosina 2006–2008 11 kuntaa. Nämä olivat 

Askainen, Lemu, Masku, Merimasku, Naantali, 

Nousiainen, Raisio, Rusko, Rymättylä, 

Vahto ja Velkua. Alueella on yhteensä 61 

774 (poliisin tietokanta, 11.7.2008) asukas- 


Taulukko 2. Pelastuslaitoksen välittömät ja välilliset kustannukset lasten ja nuorten 

sytyttämien palojen osalta Raision kihlakunnan alueella vuonna 2008. 

ta. Näistä nuorten (alle 26-vuotiaat) osuus on 

31,9 %. Nuorten osuus on Raision kihlakunnan 

alueella maamme keskimääräistä arvoa 

suurempi. Vuoden 2009 voimaan astuneen 

poliisin organisaatiouudistuksen jälkeen entinen 

Raision kihlakunnan alue on osa Varsinais-Suomen 

poliisilaitoksen Raision poliisiaseman 

aluetta. 

Varsinais-Suomessa 1170 palosta 73 (6 %) 

voitiin tilastoida nuorten sytyttämäksi. Raision 

kihlakunnan alueella luvut olivat 163 paloa, 

joista 28 (17 %) oli varmuudella nuorten 

aiheuttamia. Raision kihlakunnan alueella 

tapahtuneet rakennus- ja maastopalot sekä 

muut tulipalot edustavat 13,9 % osuutta Varsinais-Suomen 

vastaavista tulipaloista. Näiden 

tulipalojen omaisuusvahinkojen osuus 

on 2,7 % koko Varsinais-Suomen omaisuusvahingoista 

näissä tulipalotyypeissä vuonna 

2008. Luvuista voidaan päätellä, että Raision 

kihlakunnan alueella sattui vuoden 2008 

aikana paljon sellaisia tulipaloja, joissa menetetyn 

omaisuuden arvo on vähäinen. Tällaisia 

ovat tyypillisesti lasten ja nuorten aiheuttamat 

tulipalot. 

Poliisi kirjasi Patja-rikostietokantaan [12] 

vuonna 2008 Raision kihlakunnassa lasten ja 

nuorten luvattomaan tulen käsittelyyn liittyviä 

tutkintailmoituksia 62 kappaletta. Näistä 

selvitettyjä on 17. Määrää voidaan pitää kohtuullisen 

hyvänä, koska teot kuuluvat vaikeasti 

selvitettävien rikosten joukkoon. Tällaisista 

rikoksista on olemassa vain vähän tai 

ei lainkaan silminnäkijähavaintoja. Yleisesti 

voidaan todeta, että Raision kihlakunnan 

alueella poliisin tietokannan mukaan ilotulitteilla 

on tehty runsaasti ilkivaltaa. Lisäksi 

lapset ja nuoret ovat sytyttäneet maastopaloja. 

Vuoden kuluessa on ollut tasaisin väliajoin 

jäteastiapaloja. 

inTerVenTion VaikUTTaVUUS aSiakkaan 

näkökULmaSTa 

Asiakasnäkökulmaa tutkittiin kyselyllä, johon 

osallistuivat interventioon osallistunut 

lapsi ja toinen hänen vanhemmistaan. Tutkimusaineiston 

keräsi ohjausryhmään kuuluva 

sosiaalityöntekijä, joka tunsi lapset ja 

heidän perheensä. Sosiaalityöntekijä kuuluu 

Tulipysäkki-hankkeen ohjausryhmään. Lisäksi 

hänellä on ainoana hankkeessa toimivana 

viranomaisena kokonaiskuva lapsen ja perheen 

tilanteesta. Kyselyyn vastasi 18 aikuista 

Kustannuskohta f yht. € huomioita 

miehistön palkka h (20 €/h) 3257 65 140 välillinen kuluerä, 

arvioitu 

sopimuspalokuntapalkkio h 

(20 €/h) 

pelastusyksikön käyttö h 

(150 €/h) 

yhteensä 217 940 

1295 25 900 välitön kuluerä, 

PRONTOn 

tietokannan mukaan 

846 126 900 välitön kuluerä, 

arvioitu, 

polttoainekuluja ei 

ole otettu huomioon 

Taulukko Aiempaan 3. Esimerkki tutkimustietoon kulurakenteesta, perustuen kun voidaan sytyttely olettaa, jatkuu ilman että interventiota ellei lapsen sytyttelyyn puututa, 

lapsi jatkaa sytyttelyä. Näin ei aina kuitenkaan käy. Lisäksi on huomattava, että lapsen 

jäädessä Kulukohta kiinni luvattomasta tulen € käsittelystä kyseessä Huomioita ei suinkaan ole välttämättä 

ensimmäinen 11 tulipaloa kerta. Toisaalta, lapsen 37 723 jatkaessa sytyttelyä korvausmäärä kustannukset oikeuden ovat moninkertaiset 

esitettyihin lukuihin verrattuina. Oheinen laskelma taulukossa päätöksellä 3 antaa suuntaviivoja sille, 

millaisiin palomestari kulueriin on varauduttava, 1 250 kun sytyttely saa laskennallinen jatkua poliisin arvio, tutkintaan välillisiä asti ilman 

interventiota. 50 työtuntia/ á 25 € Kulurakenne on selvitetty kuluja todellisten tapausten perusteella 

vaikuttavuustutkimusta varten. 

• tutkinta 

• hälytykset 

• tilastointi ja huolto 

operatiiviset toiminnot 

1 palo= 8h /á 20 € =160 

11 X 160 

poliisin tutkinta 

80 tuntia/ á 25 € 

40 tuntia/ á 20 € 

1760 laskennallinen arvio, välillisiä 

kuluja 

• operatiivinen toiminta 

• huolto ja ylläpito 

2800 laskennallinen arvio, 

välillisiä kuluja 

• tutkinta 

• toimistotyöt 

sosiaalityöntekijän tunnit á 25 € 1250 tarkka tieto, välillisiä kuluja 

• asiakkaiden tapaamiset 

• oikeuden istunnot 

• kuulustelut 

• toimistotyö 

• verkostotyö 

kriminaalihuollon kulut 

10 x 25 h 

250 välillisiä kuluja 

• pidätysaika 

• vangitsemisaika 

oikeuslaitoksen kulut 

390 

välillisiä kuluja 

syyttäjän ja 

3000 

• tuomioistuimen työtunnit 

oikeudenkäynnin kulut 

• toimistotyö 

4 

asianajajapalkkio 2000 välitön kulu 

Yhteensä 50 423 

Raision kihlakunnan alueeseen kuului vielä vuosina 2006–2008 11 kuntaa. Nämä olivat 

Askainen, Lemu, Masku, Merimasku, Naantali, Nousiainen, Raisio, Rusko, Rymättylä, Vahto 

ja Velkua. Alueella on yhteensä 61 774 (poliisin tietokanta, 11.7.2008) asukasta. Näistä 

nuorten (alle 26-vuotiaat) osuus on 31,9 %. Nuorten osuus on Raision kihlakunnan alueella 

ja maamme 18 lasta. Kaikki keskimääräistä interventioon arvoa osallistuneet suurempi. Vuoden sitellä tulta 2009 varovaisemmin voimaan astuneen intervention poliisin jälkeen. 

kihlakunnan Vanhemmat alue on arvioivat osa Varsinais-Suomen 

intervention vai- 

olivat organisaatiouudistuksen demografiselta taustaltaan jälkeen entinen kantasuomalaisia. 

poliisilaitoksen Raision poliisiaseman aluetta. kuttaneen myös heidän omaan käytökseen- 

Raision 

Vanhemmat arvioivat intervention vaikutuksia 

lapseen. Kaikki vastanneet vanhemmat lisää rajoituksia tulen käsittelyyn, kahdeksan 

sä. Kymmenen (56 %) vanhemmista asetti 

arvioivat, että interventio vaikutti lapseen siten, 

ettei hän sytytellyt enää jälkeenpäin. 15 5 paan paikkaan ja kuusi (33 %) tarkisti ko- 

(44%) siirsi tulentekovälineet turvallisem- 

(83 %) vanhemmista katsoi, että tämä johtui 

siitä, että lapsi ymmärsi intervention jälta 

yhdeksän (50 %) asetti lapselle rajoituksia 

tinsa palovaroittimen paristot. Vanhemmiskeen 

tapahtuman seuraukset. Vanhempien harrastusten tai kavereiden suhteen ja kuusi 

vastausten mukaan yksi lapsista alkoi pelätä 

tulta ja seitsemän (39 %) lapsista alkoi kä- 

arvioivat myös intervention yksittäisten 

(33 %) lisäsi lapsen valvontaa. Vanhemmat 

te- 


Taulukko 4. Vanhempien arviointi intervention vaikutuksista lapseen. 

tulen Vanhempien käsittelyyn. arviointi Noin neljäsosa intervention lapsista vaikutustekijöistä 

raportoi muuttaneensa käytöstään Keskiarvo siten, että 

käsittelevät Lapsi reagoi tulta hänelle varovaisemmin, annettuun ei rangaistukseen sytyttele enää kavereiden kanssa ja kysyy 4,17 lupaa tulen 

käyttöön vanhemmiltaan. Lapset arvioivat myös, missä tilanteessa olisivat nyt, jos 

Lapsi pelästyi, kun tuli levisi 3,75 

interventiota ei olisi toteutettu. Kaksi (11 %) lapsista olisi jatkanut sytyttelyä silloin tällöin 

ilman 

Lapsi 

interventiota, 

reagoi vanhempien 

13 (72 %) 

reaktioihin 

olisi joka tapauksessa lopettanut sytyttelyn ja kaksi 

3,71 

(11 %) ei 

olisi Lapsi kertonut olisi joka kenellekään tapauksessa sytyttelystä. lopettanut Lapset sytyttelyn arvioivat myös sitä, miksi 3,64 he lopettivat 

sytyttelyn. Lapsi ymmärsi Taulukossa tulipalon 5 on vaaran esitetty prosenttiosuuksin syitä, jotka lasten mielestä 3,62 johtivat 

siihen, Lapselle että määrätty lapsi lopetti korvaus sytyttelyn. tai työtehtävä Yleisimmin auttoi lapset vastuuseen kertoivat lopettaneensa, koska 3,41 tulipalo 

oli Lapsen vaarallinen kaverit ja koska lopettivat sytyttelystä sytyttelyn joutui poliisiasemalle. 

3,37 

Taulukko 5. Lapsien vastaukset sytyttelyn lopettamisen syistä. 

Taulukko 4. Vanhempien 

Useissa vanhempien vastauksissa korostettiin sitä, että käsittelyn pitää olla arviointi oikeudenmukaista 

intervention vaikutuksista 

lapseen. 

ja 

Sytyttelyn 

keskustelunomaista. 

lopettamisen 

Poliisin 

syy 

ja pelastuslaitoksen 

% 

edustajan läsnäoloa pidettiin tärkeänä tai 

pelästyin, kun tuli syttyi 33 

jopa välttämättömänä. Vastauksissa mainittiin myös virka-asuun pukeutuminen, minkä 

jouduin poliisiasemalle 50 

uskottiin lisäävän kunnioitusta ja asian vakavuutta. 

vanhemmat olivat vihaisia 39 

tulipalo on vaarallinen 50 

Myös lapset itse arvioivat intervention onnistumista. Lapsia pyydettiin määrittelemään, 

sain rangaistuksen kotoa 17 

kuinka 

olisin lopettanut 

tärkeinä he 

joka 

pitivät 

tapauksessa 

luvattomaan tulen käsittelyyn 

50 

liittyviä puheenaiheita. Taulukkoon 5 

on koska kirjattu kaveritkin puheenaiheiden lopettivat tärkeyttä ilmaisevat osuudet 6 keskiarvoina (Maksimipistemäärä 5, 

minimipistemäärä jouduin korvaamaan 1 sytyttelyn piste, Likert-asteikko). 

rahalla tai työllä 11 

kijöiden Asiantuntijoiksi vaikutuksia lapseen. Taulukossa 4 kanssa kysyvät lupaa tulen käyttöön vanhemmiltaan. 

Lapset arvioivat myös, missä titelmä. 

Tavoitteiden toteutuminen edellytlut 

todellinen varhaisen puuttumisen mene- 

Lapsista 10 (56 nimitetään %) kertoi olevansa tässä ohjausryhmän nyt varovaisempi jäseniä, tulen jotka käsittelyssä ovat olleet ja alusta 12 (67 lähtien %) vastasi, 

on kuvattu keskiarvot tapahtuneesta. (Maksimipistemäärä 

ettei enää toiminnassa 

mukana 

on sytyttele ja 

ollut 5, minimipistemäärä 

perustuvalla 1 piste, Likert-asteikko). kyselyllä ja kahden työryhmän toteutettu. jäsenen Kaksi (11 osalta %) lapsista strukturoidulla olisi jatkatä 

teemahaastattelulla. 

ja osallistumista. Viranomaisten yhteistyö 

kavereiden sen kehittämisessä. kanssa. lanteessa olisivat Lapsista Asiantuntijanäkökulmaa 

nyt, jos seitsemän interventiota (39 selvitettiin 

ei olisi %) ti raportoi itsearviointiin 

kuitenkin vanhemmilta kysyvänsä myötämielisyyt- 

lupaa 

Useissa vanhempien vastauksissa korostettiin 

Tavoitteiden sitä, että käsittelyn toteutumisen pitää olla oikeuden- 

osalta tiota, todettiin 13 (72 yleisesti, %) olisi 

nut sytyttelyä silloin tällöin ilman interven- 

on kehittynyt ja parantunut hankkeen kuluessa. 

ollut Tosin tavoitteiden 

korkealaatuisuutta ovat haitan- 

7 

joka tapauksessa että toiminta lopettanut 

nähtiin sytyttelyn ja olevan kaksi (11 kiinteässä %) ei olisi kerto- 

yhteydessä neet aikataulujen siihen, yhteensovittamisen miten vaike- 

on 

mukaista suuntaista. ja keskustelunomaista. Tavoitteiden Poliisin toteutumisen ja 

pelastuslaitoksen varhain rikoshistoriaa edustajan läsnäoloa ajatellen pidet-luvattomaatiin tärkeänä tai jopa välttämättömänä. Vas- 

myös sitä, miksi he lopettivat sytyttelyn. Tau- 

ollut toiminnassa, on kuitenkin selkeä. Toinut 

kenellekään toimintaan sytyttelystä. Lapset päästään arvioivat puuttumaan. udet. Ero aiempaan Hankkeen aikaan, jolloin hanke ei 

tekijät ovat olleet nuoria ja usein ensikertalaisia, minkä vuoksi kyseessä on ollut todellinen 

tauksissa mainittiin myös virka-asuun pukeutuminen, 

minkä uskottiin lisäävän kunnioi- 

jotka lasten mielestä johtivat siihen, että lapsi tyistä huomiota. 

lukossa 5 on esitetty prosenttiosuuksin syitä, mivuuteen on kiinnitetty Tulipysäkissä eri- 

varhaisen puuttumisen menetelmä. Tavoitteiden toteutuminen edellytti kuitenkin vanhemmilta 

tusta myötämielisyyttä ja asian vakavuutta. ja osallistumista. lopetti Viranomaisten sytyttelyn. Yleisimmin yhteistyö lapset kertoivat on kehittynyt Asiantuntijat ja parantunut arvioivat hankkeen kouluikäisten 

yhteensovittamisen 

kohderyhmän tavoitettavuutta si- 

hankkeen Myös lapset kuluessa. itse arvioivat Tosin intervention korkealaatuisuutta onnistumista. 

vaikeudet. Lapsia Ero pyydettiin aiempaan määrittelemään, aikaan, jolloin ja koska sytyttelystä hanke ei joutui ollut poliisiasemalle. toiminnassa, on ten, että kuitenkin 11–17-vuotiaiden selkeä. sytyttelijöiden ta- 

lopettaneensa, ovat koska haitanneet tulipalo oli aikataulujen vaarallinen 

kuinka Toimivuuteen tärkeinä he pitivät on kiinnitetty luvattomaan Tulipysäkissä tulen erityistä huomiota. 

voitettavuus on ollut erinomaista, koska toiminta 

on ollut vakiintunutta ja kaikki nuo- 

käsittelyyn liittyviä puheenaiheita. Taulukkoon 

5 on kirjattu puheenaiheiden tärkeyttä 

ilmaisevat osuudet keskiarvoina (Maksi- 

aSianTUnTijan näkökULmaSTa 

ni ja ohjattu interventioon. Hankkeen toi- 

inTerVenTion VaikUTTaVUUS 

ret sytyttelystä kiinni jääneet on saatu kiin- 

Asiantuntijat arvioivat hankkeen kouluikäisten kohderyhmän tavoitettavuutta siten, että 11– 

mipistemäärä 17-vuotiaiden 5, minimipistemäärä sytyttelijöiden 1 piste, tavoitettavuus on ollut erinomaista, koska mintaprosessia toiminta asiantuntijat on ollut pitivät yleisesti 

Likert-asteikko). vakiintunutta ja kaikki nuoret sytyttelystä Asiantuntijoiksi kiinni nimitetään jääneet tässä ohjausryhmän 

jäseniä, asiantuntijat jotka ovat olleet pitivät alusta yleisesti lähtien tää ottaen mahdollisimman liian hitaana. pian, enintään viikon 

on saatu ottaen kiinni liian hitaana. ja ohjattu Interventio tulisi järjes- 

interventioon. Kukaan lapsista ei Hankkeen raportoinut sytytelleensä 

Interventio uudelleen intervention tulisi järjestää jälkeen. Kolmel- 

mahdollisimman mukana toiminnassa pian, enintään ja sen kehittämisessä. viikon kuluttua tapahtuneesta. 

Myös muiden töi- 

toimintaprosessia 

la Myös lapsella muiden (17 %) oli töiden vielä intervention todettiin hidastaneen jälkeenkin 

intervention omat sytytysvälineet. tuloksia. Lisäksi Lapset arvioi- 

asiantuntijat ointiin perustuvalla totesivat, kyselyllä että interventio ja kahden työ- 

ei saa ei kuitenkaan olla ajallisesti nähty heikentävän niin interven- 

Asiantuntijanäkökulmaa prosessia. Tämän selvitettiin ei kuitenkaan itsearviden 

nähty todettiin heikentävän hidastaneen prosessia. Tämän 

vat intervention keskustelun tarpeellisuutta. ryhmän jäsenen osalta strukturoidulla teemahaastattelulla. 

että interventio ei saa olla ajallisesti niin lätion 

tuloksia. Lisäksi asiantuntijat totesivat, 

lähellä sytyttelytapahtumaa, että lapsi on vielä järkyttynyt tulipalon syttymisestä. 

12 (67 %) lasta piti toimintaa tärkeänä tai 

erittäin Interventioon tärkeänä. Lapsista kutsuminen 10 (56 %) on kertoi ollut Tavoitteiden tehokasta. toteutumisen Tässä keskeinen osalta todettiin 

yleisesti, että toiminta on ollut tavoittei- 

järkyttynyt tulipalon syttymisestä. Interven- 

osuus hellä on sytyttelytapahtumaa, ollut poliisin että lapsi on vielä 

olevansa erityissosiaalityöntekijällä. 

nyt varovaisempi tulen käsittelyssä 

ja 12 (67 %) vastasi, ettei enää sytyttele kavereiden 

kanssa. Lapsista seitsemän (39 %) nähtiin olevan kiinteässä yhteydessä siihen, keskeinen osuus on ollut poliisin erityissosiden 

suuntaista. Tavoitteiden toteutumisen tioon kutsuminen on ollut tehokasta. Tässä 

raportoi kysyvänsä lupaa tulen käsittelyyn. miten varhain rikoshistoriaa ajatellen luvattomaan 

toimintaan 8 päästään puuttumaan. Asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, etaalityöntekijällä. 

Noin neljäsosa lapsista raportoi muuttaneensa 

käytöstään siten, että käsittelevät tulta varovaisemmin, 

eivät sytyttele enää kavereiden ensikertalaisia, minkä vuoksi kyseessä on olsi 

sytyttelyä ja lisäsi vanhempien 

Hankkeen tekijät ovat olleet nuoria ja usein tä toiminta on ollut vaikuttavaa: se vähen- 

käyttäyty- 


Taulukko 5. Lapsien vastaukset 

sytyttelyn lopettamisen syistä. 

Kukaan lapsista ei raportoinut sytytelleensä uudelleen intervention jälkeen. Kolmella lapsella 

Intervention (17 %) oli vielä vaikuttavuus intervention asiantuntijan jälkeenkin omat näkökulmasta sytytysvälineet. Lapset arvioivat intervention 

keskustelun tarpeellisuutta. 12 (67 %) lasta piti toimintaa tärkeänä tai erittäin tärkeänä.

mistä ja turvallisuuskulttuurin paranemista 

kodeissa. Työryhmän asiantuntijuuden tasoa 

ja ohjausryhmän toimivuutta pidettiin 

erinomaisena. Ohjausryhmän tiimiin sopisi 

hyvin vielä nuorisopsykiatrisen avohuollon 

paikallinen edustaja. Nuoriso- ja koulupoliisi 

voisivat osallistua hankkeen ennalta estävän 

osuuden toteuttamiseen. Heille nuorten 

häiriökäyttäytymisen kohtaaminen on 

jo ennalta tuttua. Hänen pyytämistään mukaan 

onkin harkittu. Asiantuntijat totesivat, 

että varamiehityksen puuttuminen on toisinaan 

haitannut interventioiden tehokasta 

etenemistä. Toiminnan on nähty vahvistavan 

erittäin voimakkaasti viranomaisverkoston 

toimintaa. Yhteydenottoa toiseen viranomaiseen 

pidettiin helppona, kun asiantuntijuutta 

on voinut saada heti ja tutulta henkilöltä. 

Myös henkilökohtainen motivaatio ja 

yleinen viihtyminen hankkeen parissa on lisännyt 

toiminnan koheesiota. 

Asiantuntijat eivät olleet yksimielisiä siitä, 

tulisiko Tulipysäkki-toiminta liittää kiinteämmäksi 

osaksi hallintokuntien omaa toimintaa. 

Osa asiantuntijoista koki, että Tulipysäkki-interventioiden 

tulisi olla omana, irrallisena 

toimintana ja osa taas, että hanke tulisi 

kirjata jokaisen hallintokunnan päivittäistoiminnan 

osaksi ja lisäksi hanke tulisi kirjata 

toimintastrategiaan, palvelutasoihin ja turvallisuussuunnitelmiin. 

Hankkeen asiantuntijat 

kokivat, että heillä oli riittävästi tai vähintään 

keskinkertaisesti ammattitaitoa intervention 

toteuttamiseen ja viranomaiset saavat sopivasti 

tukea toisiltaan interventiossa. Viranomaisten 

oli kuitenkin toisinaan vaikea tavoittaa 

toisiaan millään medialla. Tämän koettiin 

haittaavan toimintaa. 

Erityisen arvokkaana asiantuntijat pitivät 

sitä, että Tulipysäkki tavoittaa ensikertalaiset 

ja nuoret rikoksentekijät. Viranomaisten 

tiivistynyt yhteistyö on lisännyt kiinni 

jäämisen todennäköisyyttä. Koska interventio 

tavoittaa rikosuransa alussa olevat lapset 

ja nuoret, toiminta voi vaikuttaa myös muuhun 

rikolliseen käyttäytymiseen ennalta ehkäisevästi. 

Vaikuttavuuden keskeinen näkökulma 

on viranomaisyhteistyön lisääntyminen 

ennalta ehkäisevässä työssä. Moniauttajamallin 

toteuttamisen nähtiin myös parantavan 

sitä palvelua, jonka hallinnonalat kuntalaisille 

tarjoavat. 

ehdoTUkSeT ja PohdinTa 

Usein on niin, että paikalliset rikoksentorjuntakeinot, 

kuten esimerkiksi Tulipysäkki-toiminta, 

puuttuu vain yhteen ongelmaan kerrallaan. 

Toisaalta tällainen tilannetorjunnan 

toimi voi aikaansaada myönteisiä leviämisvaikutuksia 

muille, esimerkiksi luvattoman sytyttelyn 

vähenemisen muidenkin osalta. Vaikutukset 

voivat parhaimmillaan ulottua myös 

muihin rikostyyppeihin. [8, s. 32–33.] 

Asiakkaan kannalta tarkasteltuna Tulipysäkki-intervention 

voidaan todeta parantaneen 

perheiden turvallisuuskulttuuria. Kaikki 

interventioon osallistuneet vanhemmat 

muuttivat jollakin tavalla kodin käytänteitä 

turvallisempaan suuntaan lisäämällä lapsen 

valvontaa, tarkastamalla palovaroittimen pariston 

tai antamalla lapselle rajoituksia tulen 

käsittelyssä. Vanhemmat arvioivat, että suurin 

syy lapsen sytyttelyn loppumiseen oli se, 

että lapsi reagoi hänelle annettuun rangaistukseen 

tai se, että lapsi pelästyi tulipaloa. 

Puolet vanhemmista arvioi, että heidän lapsensa 

kokonaistilanne muuttui paremmaksi 

intervention jälkeen. 

Lapsien mukaan heidän luvaton tulen käsittelynsä 

loppui tulipalon vaarallisuuden ja 

poliisiasemalle joutumisen vuoksi. Yli 2/3 

lapsista piti Tulipysäkki-interventiota tärkeänä 

tai erittäin tärkeänä. Kaikki lapset kertoivat 

muuttaneensa tulen käsittelyä jollakin 

tavalla: joko käsittelemällä tulta varovaisemmin, 

eivät sytyttele enää ja kysyvät lupaa tulen 

käyttöön vanhemmiltaan tai lopettamalla 

sytyttelyn kokonaan. Osalla lapsista tulen 

käsittely oli vaihtunut luvalliseksi; tällaisiksi 

mainittiin muun muassa kastekynttilän ja 

grillin sytyttäminen. 

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että Tulipysäkki-hankkeen 

toimintamallia voidaan 

pitää myös kustannuksiltaan tehokkaana tapana 

toimia. Virkatyönä tehty interventio on 

edullista verrattuna kuluihin joita aiheutuu, 

jos sytyttely saa uusia, vahinkoja aiheuttavia 

muotoja, kuten esimerkkitapauksessa, jossa 

kokonaiskustannukset nousivat 50 423 euroon. 

Lasten sytyttely aiheuttaa pelastustoimelle 

välillisiä ja välittömiä kuluja. Näitä kertyi 

Raision kihlakunnan alueella pelastustoimelle 

arvion mukaan vuonna 2008 yhteensä 

yli 217 000 euroa. Lisäksi lasten perheet korvasivat 

asianomistajille menetyksiä sekä työkorvauksina 

että rahana. 

Raision kihlakunnan alueella Tulipysäkkiinterventioon 

osallistuneet lapset olivat pääosin 

vasta aloittamassa epäsosiaalisella polullaan. 

Interventiota voidaan täten pitää hyvänä 

varhaisen puuttumisen mallina. Interventiossa 

ei saatu pilotoinnin aikana riittävästi 

kokemusta siitä, hyödyntääkö Tulipysäkkiinterventio 

niitä lapsia ja nuoria, joilla luvaton 

tulen käsittely on saanut pitkälle edenneitä, 

kehittyneitä muotoja. 

Kansallisen ja poikkihallinnollisen sisäisen 

turvallisuuden ohjelman ”Turvallinen elämä 

jokaiselle” tavoitteena on, että Suomi olisi 

Euroopan turvallisin maa vuonna 2015. Paikallisen 

tason Tulipysäkki-toiminta toteuttaa 

onnistuessaan varsinkin viranomaisyhteistyön, 

varhaisen puuttumisen ja syrjäytymisen 

ehkäisemisen osalta niitä strategisia linjauksia 

ja toimenpiteitä, joita painotetaan sisäisen 

turvallisuuden ohjelman tavoitteistossa. 

LÄHTEET 

[1] Korteniemi, P. 2005. Vaikuttavuuden arvioinnin 

perusasiat. http://www.socca.fi/arvo/aineistot/vaikuttavuuden.ppt#1 

[2] Korteniemi, P.2006. Mitä vaikuttavuuden 

arvioinnilta edellytetään. Sosiaalialan 

työn vaikuttavuuden arviointi asiakastietojärjestelmiin 

-seminaari 29.9.2006. 

http://www.isonetti.net/tietoteknologia/ 

Korteniemi_290906_b.pdf 

[3] Welander, G. , Svanström, L. & Ekman, 

R. 2004. Safety promotion – an Introduction. 

(2. painos) Karolinska Institutet: 

Kristianstads Boktryckeri. 

[4] Tuomisto, J. osaamisen ja oppimisen 

uudet haasteet työelämässä – Onko Taylorismi 

tullut tiensä päähän http://www.uta. 

fi/laitokset/kasvlait/pdf/valintakoe2009/Tuomisto1.pdf 

[5] van Dijk, J. & de Waard, J. 1991. A 

Two-dimensional Typology of Crime Prevention 

Projects; Criminal Justice Abstracts. 

September 1991, 483 – 503. 

[6] Dahler-Larsen, P. 2005. Hyvät käytännöt. 

Menetelmä-käsikirja. STAKES: Helsin- 

kihttp://www.sosiaaliportti.fi/File/ba0950a9- 

1b8a-470f-9957-d58f728288cb/vaikuttavuuden_arv.pdf. 

[7] Dalal, K.2009. Karolinska Institutet. 

Hankkeiden vaikuttavuuden arviointi. Suullinen 

tiedonanto 10.2.2009. 

[8] Rikoksentorjuntaneuvosto a. 2001. 

Rikoksentorjunnan rakentaminen. Paikallisen 

rikoksentorjunnan ideakirja #1. 

Edita:Helsinki. 

[9] Silvennoinen-Nuora, L. 2005.Vaikuttavuuden 

arviointi. Esimerkkinä hoitoketjut. 

http://www.tay.fi/laitokset/tsph/perttu/ 

pdf/silvennoinen.pdf 

[10] Suomen akatemia. Tiede yhteiskunnassa. 

Tulokset ja vaikutukset. 

http://www.aka.fi/fi/A/Tiedeyhteiskunnassa/Tulokset-ja-vaikutukset/ 

[11] Laaksonen, J. 2002. Pelastustoimen 

ennaltaehkäisyn vaikuttavuus. 

http://www.pelastustoimi.fi/media/ 

raportit/j_p_laaksonen/eva_maaliskuu2002. 

pdf 

[12] PRONTO. Pelastustoimen resurssija 

onnettomuustietojärjestelmä. Sisäasiainministeriö. 

[13] Poliisi. Patja-rikosilmoitusjärjestelmä. 

[14] Poliisi. TRIP-tehtäväilmoitusjärjestelmä. 


Jyri Outinen, Rautaruukki Oyj, Teknobulevardi 3–5, 01531 Vantaa 

rakenteiden toiminnallinen 

palomitoitus 

TiiViSTeLmä 


Oletettuun palonkehitykseen perustuva toiminnallinen 

paloturvallisuussuunnittelu on 

kotimaisissa ja eurooppalaisissa viranomaismääräyksissä 

hyväksytty menettely rakenteellisen 

paloturvallisuuden varmistamiseksi. Toiminnallisella 

palomitoituksella voidaan ottaa 

huomioon rakennuksen yksilölliset ominaispiirteet 

sekä passiiviset ja aktiiviset palontorjuntatoimet 

rakenteiden paloturvallisuussuunnittelussa. 

Rakenteiden palotekninen mitoitus voidaan 

myös tehdä perustuen oletettuun palonkehitykseen. 

Tämä edellyttää riittävällä 

varmuustasolla tehdyt oletukset mahdollisista 

uhkakuvista ja sitä kautta palon aiheuttamista 

rasituksista rakenteille kohteessa. Näiden 

määritykseen on Suomessa erinomaiset 

lähtökohdat muun muassa onnettomuuksien 

kattavan tilastoinnin ansiosta. 

Vuosina 2007–2008 toteutetussa tutkimusprojektissa 

kehitettiin rakenteiden toiminnallisen 

palomitoituksen ohjeistusta ja 

tuotemallipohjaista suunnittelua. Yhteistyökumppaneina 

olivat Tekes, Rautaruukki Oyj, 

VTT, Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) 

ja Teräsrakenneyhdistys ry (TRY). Yhteistyötä 

tehtiin myös viranomaisten kanssa. 

Haasteellisinta projektissa oli eri ohjelmistojen 

yhteensovittaminen. Projektissa kehitettiin 

palosimulointiohjelmien analyysien 

tulosten käyttömahdollisuus suoraan rakenneanalyysissä. 

Projektissa tehtiin perustavaa 

tutkimusta myös palokuormien määrittämisen 

suhteen VTT:n toimesta, ja nämä tulokset 

palvelevat sekä viranomaisia että suunnittelua. 

Tässä artikkelissa esitellään ”Natural Fire 

Design” -projektin tuloksia ja lisäksi näkökulmia 

rakenteiden toiminnallisen palomitoituksen 

suunnittelun toteuttamisen ongelmakenttään. 

TAVOITTEET 

Projektin päätavoitteena oli kehittää ohjelmaympäristö 

rakenteiden toiminnalliseen palomitoitukseen 

perustuen kaupallisiin ohjelmistoihin. 

Toisena tärkeänä tavoitteena oli 

informaation levittäminen muun muassa 

suunnittelijoille ja viranomaisille sekä selvitys 

viranomaismääräyksistä ja käytännöistä 

paloteknisessä mitoituksessa eri maissa. 

Lisäksi merkittävä työ oli palomitoituksen 

perustietämyksen tutkimus ja eri rakennustyyppien 

tyypillisten palokuormien määrä 

eli niin sanottujen palopakettien julkaisu 

VTT:n toimesta. Tutkimuksella pyrittiin lisäksi 

selvittämään toiminnalliseen palomitoituksen 

käyttö eri maissa ja myös tämän hyväksymiskriteerien 

perusteet. Tämä osuus oli 

julkista tutkimusta, jonka tulokset palvelevat 

sekä suunnittelijoita että viranomaisia. 

Ohjelmistokehityksen pääasiallisen työn 

teki Tampereen teknillinen yliopisto. Rakenteiden 

toiminnallisen palomitoituksen ohjeen 

[2] kirjoituksesta ja informaatiotyöstä vastasi 

Teräsrakenneyhdistys. Koordinaattorina toimi 

Rautaruukki Oyj. 

OHJELMISTOKEHITYKSEN JA 

TUTKIMUKSEN TILANNE 

Projektin aluksi selvitettiin eri ohjelmistojen 

ominaisuuksia ja niiden soveltuvuutta toiminnallisen 

palomitoituksen toteutukseen. 

Olennaista olivat tiedonsiirtomahdollisuudet 

eri ohjelmien välillä, koska tavoitteena 

oli koota kokonaisuus, jolla saataisiin koko 

rakenteiden toiminnallisen palomitoituksen 

suunnitteluketju aikaiseksi. Tuloksena koottiin 

taulukko potentiaalisista ohjelmista ja 

niihin liittyvistä ominaisuuksista. Tavoitteena 

oli luoda ketju, jossa rakenteiden mallinnusohjelma 

ja analyysiohjelma sekä palosimulointiohjelma 

toimisivat yhdessä. 

Toinen pääpaino oli toiminnallisen palomitoituksen 

käytön tutkiminen eri maissa. 

Tästä teki VTT selvityksen [3]. Tuloksista 

huomattiin, että Euroopan unionin sisällä 

on maittain huomattavia eroja käytännöissä 

sekä myös viranomaisvaatimuksissa koskien 

rakenteiden palonkestoa. 

Yksi hyödyllinen selvitys, joka tehtiin projektin 

aikana, oli eurooppalaisena yhteistyönä 

tehty kyselytutkimus rakenteiden palomitoituksessa 

käytetyistä määräyksistä ja ohjeista, 

ohjelmistoista ja hyväksyntäkäytännöistä 

eri maissa [5]. 

Lisäksi asia, josta on keskusteltu paljon ja 

joka edelleen herättää keskustelua, on toiminnallisen 

paloturvallisuussuunnittelun hyväksymiskriteerit. 

Tähän teki myös VTT selvityksen 

[4], jossa on perusteltu toiminnallisen 

palomitoituksen hyväksymiskriteerejä.

TOIMINNALLISEN 

PALOMITOITUKSEN OHJEISTUS 

Projektissa tuotettiin ohjeistus toiminnallisen 

palomitoituksen tueksi rakennuttajille, suunnittelijoille 

ja viranomaisille [2]. Ohjeessa on 

esitetty suunnittelun periaatteet, vaatimukset 

ja dokumentointi. Ohje on satavilla suomen, 

ruotsin ja englannin kielillä Teräsrakenneyhdistyksestä 

[6] ja Rautaruukista [7]. 

Ohjeen tavoitteena on ollut helpottaa rakennusten 

tilaajien, rakennuttajien, suunnittelijoiden 

ja viranomaisten yhteistyötä. Ohjeessa 

on esitetty kaavioilla ja listoilla yksinkertaisesti 

olennaiset toiminnalliseen palomitoitukseen 

liittyvät asiat. Ohjetta voi käyttää 

lähtökohtana aloitettaessa kohteen toiminnallinen 

palomitoitus. 

Julkaisun pääasiallisesta kirjoituksesta vastasi 

Teräsrakenneyhdistys, ja sisällön kommentointiin 

osallistuivat projektin muut osapuolet 

sekä lisäksi paloviranomaiset. Julkaisu 

on jaettu Suomessa kaikkien kuntien rakennusvalvontoihin. 

Lisäksi julkaisua on jaettu 

lukuisissa informaatiotilaisuuksissa. 

Kuva 1. Rakenteiden toiminnallinen palomitoitus – julkaisu k 

nittelijan sekä rakennus- ja pelastusviranomaisten 

on toimittava yhteistyössä erityisesti 

lähtötietoja määritettäessä. Suunnitteluprosessi 

noudattaa yksinkertaistettuna kuvassa 

2 esitettyä kaaviota. 

Tämä kriittisten mitoituspalojen määrittäminen 

suunniteltavalle rakennukselle on 

olennainen vaihe suunnittelussa. Mahdollisia 

uhkakuvia voi rakennukselle olla tietysti 

määritettävissä hyvin suurin määrä, mutta 

SUUNNITTELUPROSESSI 

noen uhkakuvat, on sovittava projektin palosuunnittelun 

aloituspalaverissa. 

Kun toiminnallisen palomitoituksen lähtötietona 

käytettävät uhkakuvat (skenaariot) 

on määritetty, lasketaan tilan palonkehitys ja 

siitä aiheutuvat lämpötilat. Palonkehityksen 

laskentaan on eritasoisia menetelmiä: 

Rakenteiden toiminnallisen palomitoituksen suunnittelu 

suunnitteluosapuolien kesken. Erityisesti rakennesuunnittel 

sekä rakennus- ja pelastusviranomaisten on toimittava y 

määritettäessä. Suunnitteluprosessi noudattaa yksinkertaiste 

• Yksinkertaisilla malleilla tarkoitetaan pääasiassa 

esisuunnitteluvaiheessa tarkasteltavia 

parametrisia paloja (huonepalo). Parametriset 

palokäyrät ottavat huomioon muun mu- 

vain osa niistä on kriittisiä ja vaatii laajempaa 

Kuva 1. Rakenteiden tarkastelua. toiminnallinen Mitoituspalot palomitoitus riippuvat 

– 

muun julkaisu assa kolmella palokuorman kielellä. suuruuden, palo-osaston 

muassa rakennuksen geometriasta, käyttötarkoituksesta, 

palokuormituksesta ja niin • Vyöhykemalleilla (1- tai 2-vyöhyke) voi- 

koon ja tuuletusaukkojen määrän. 

SUUNNITTELUPROSESSI SUUNNITTELUPROSESSI edelleen. Erilaisille uhkakuville on määritettävä 

kriittisyysaste ja esiintymistodennäköi- 

huolimatta ottaa huomioon kaikki tärkeimdaan 

niiden suhteellisesta yksinkertaisuudesta 

Rakenteiden toiminnallisen Rakenteiden palomitoituksen 

suunnittelussa on tehtävä yhteistyötä eri paukset valitaan. Tärkeätä on muistaa myös • Kenttämallit tarjoavat ainoan keinon 

toiminnallisen syys, joiden perusteella palomitoituksen tarkasteltavat suunnittelussa palotamät 

paloon on vaikuttavat tehtävä tekijät. yhteistyötä eri 

suunnitteluosapuolien kesken. Erityisesti rakennesuunnittelijan ja paloteknisen suunnittelijan 

suunnitteluosapuolien kesken. Erityisesti rakennesuunnittelijan 

sekä ja paloteknisen rakennus- suun- 

ja pelastusviranomaisten suhteen. Mitoittavat palotapaukset, on toimittava toisin sa- 

kohteita. yhteistyössä Kenttämalleilla erityisesti tarkoitetaan lähtötietoja esimer- 

herkkyystarkastelun tekeminen eri tekijöiden laskea monimutkaisen geometrian omaavia 

määritettäessä. Suunnitteluprosessi noudattaa yksinkertaistettuna kuvassa 2 esitettyä kaaviota. 

Staattiset kuormat 

- Omapaino, 

- Hyötykuormat, 

- Tuuli, 

- Lumi jne. 

Palotilan olosuhteet 

- Palokuorma 

- Ilmanvaihtoolosuhteet 

- Tilan geometria 

- Pintojen lämpötekniset 

ominaisuudet 

Riskitarkastelu 

- Palon 

aktivoitumisrisk 

- Aktiivisen 

palontorjunnan 

vaikutus 

Staattiset kuormat 

- Omapaino, 

- Hyötykuormat, 

- Tuuli, 

- Lumi jne. 

Palotilan olosuhteet 

- Palokuorma 

- Ilmanvaihtoolosuhteet 

- Tilan geometria 

- Pintojen lämpötekniset 

ominaisuudet 

Riskitarkastelu 

- Palon 

aktivoitumisriski 

- Aktiivisen 

palontorjunnan 

vaikutus 

Henkilöturvallisuus 

- Poistumisaika 

- Palokunnan toimintamahdollisuuksien 

turvaaminen 

- Rakenteiden mahdollinen 

sortuminen tai vaadittu 

palonkestoaika 

Palon mallinnus, jonka tuloksena mitoituspalokäyr 

- Monte Carlo –laskenta 

- FDS –laskenta 

- Muut verifioidut laskentaohjelmat 

Palon mallinnus, jonka tuloksena mitoituspalokäyrät 

- Monte Carlo –laskenta 

- FDS –laskenta 

- Muut verifioidut laskentaohjelmat 

Kuormitukset 

Kuormitusyhdistelmät 

palotilanteessa. 

Rakennelaskenta 

Rakenteiden kestävyys valituissa 

mitoituspaloissa. 

Mitoitusehdon tarkistus 

Vertailu laskennallisesti 

toteutuvan palonkestoajan 

ja vaaditun palonkestoajan 

välillä. Vaatimus: 

Kuormitukset 

Kuormitusyhdistelmät 

palotilanteessa. 

Rakennelaskenta 

Rakenteiden kestävyys valituissa 

mit oituspaloissa. 

nat 

t 

fi, d 

≥ t 

fi, 

requ 

Kuva 2. Suunnitteluprosessin kulku toiminnallisessa palo 


Kuva 2. Suunnitteluprosessin kulku toiminnallisessa palomitoituksessa. 

Tämä kriittisten mitoituspalojen määrittäminen suunnit 

i raken

akenteiden toiminnallinen palomitoitus käyttäen kunkin kohteen suunnittelun alussa sovittuja 

palon uhkakuvia. Kuvassa 3 on esitetty yksinkertaistettuna ohjelmakokonaisuuden toiminta. 

Kuva 3. Natural Fire Design -projektissa kehitetty ohjelmistojen yhteistoimintamalli. 

kiksi numeerisen virtausmallinnuksen käyttöäkomitoituksen 

omaisesta poikkeavia ja niin sanotun tauluk- 

Ohjelmien välinen tiedonsiirto kehitettiin 

pinta-ala- tai muiden rajojen toimimaan seuraavasti: 

Yhteistoimintamallissa käytettäviksi ohjelmiksi valittiin yleisesti käytössä olevat ja hyviksi 

Palonkehityksen laskennan perusteella saadaan 

työkaluiksi määritettyä tilan todetut: ja rakenteiden Tekla lämpö-Structures Kohteen vaativuudesta [8] -tuotemalliohjelma, riippuen voi rakentöliittymästä 

SCIA voidaan Engineering määritellä laskettavak- 

[9] - 

ulkopuolelle jääviä. 

• Rakennuksen tuotemalliohjelman käyttilakehitys. 

rakenneanalyysiohjelma Lämmön siirtyminen rakenteisiin ja Fire nusvalvonta dynamics vaatia simulator myös paloturvallisuussuunnitelmalle 

kolmannen osapuolen tarsen 

uhkakuvat. 

[10] -palon si rakennuksen simulointiohjelma. geometria ja palomitoituk- 

Näiden 

voidaan laskea eri tarkkuuksilla riippuen käytössä 

olevista menetelmistä. Samoin rakenteikastuksen. 

Tämä on ollut jo käytäntö useassa • Rakennuksen geometria siirretään ra- 

ohjelmien välinen tiedonsiirto saatiin toimimaan, ja tulos vastasi projektin tavoitetta. Projektin 

den tekniset käyttäytymisen tulokset arviointi ovat palotilanteessa 

vain Rautaruukki kohteessa, ja Oyj tällä -yrityksen varmistetaan suunnitelmi- 

käyttöön. kenneanalyysimalliin ja palosimulointioh- 

voidaan suorittaa eritasoisin menetelmin en oikeellisuus ja rajataan mahdollisten virjelmaan. 

määritetyn 

Ohjelmien 

lämpötilajakauman 

välinen tiedonsiirto 

ja palotilanteessa 

vaikuttavien kuormien perusteella. tämä ei ole välttämätöntä, mikäli suunnittelisa 

määritetään kuormitukset, kuormayhdis- 

kehitettiin 

heiden mahdollisuutta. 

toimimaan 

Kaikissa 

seuraavasti: 

tapauksissa • Rakennemalli tai -analyysi -ohjelmas- 

Yksinkertaisessa mallissa laskenta perustuu jat ja viranomaiset katsovat lähtökohtien olevan 

riittävän selkeät. käyttöliittymästä voidaan maalissa määritellä lämpötilassa laskettavaksi 

ja lisäksi määritetään 

telmät ja tehdään rakenteiden mitoitus nor- 

niin sanottuun • Rakennuksen määrättyyn kriittiseen tuotemalliohjelman lämpötilaan. 

Jos rakenteen 

rakennuksen 

lämpötila pysyy 

geometria 

kriittistä 

lämpötilaa alempana, rakenne kestää siitaan 

laskettavan palosimuloinnin perusteel- 

ja palomitoituksen uhkakuvat. 

rakenteiden kohdat, joiden lämpötilat haluhen 

kohdistuvat rasitukset. 

PROJEKTIN 

la. Tämä voidaan tehdä joko manuaalisesti 

ja tai automaattisesti palosimulointiohjelmaan. 

käyttäen ohjelman ole- 

Kehittyneempiä • Rakennuksen malleja, kuten geometria elementtimenetelmään 

OHJELMISTOKEHITYS 

siirretään rakenneanalyysimalliin 

perustuvia numeerisia malletusta 

käyttää tietty määrä lämpötilapisteitä / 

ja, voidaan myös käyttää. Laskennan tuloksena 

saadaan • yleensä Rakennemalli rakenteen muodonmuu- 

tai -analyysi jelman -ohjelmassa yhteistoimintamalli, määritetään jolla voidaan kuormitukset, to- 

• Käyttöliittymästä kuormayhdistelmät 

käynnistetään FDS-oh- 

Projektin tuloksena kehitettiin kolmen oh- 

tarkasteltava rakenneosa. 

tokset koko ja palon tehdään aikana. rakenteiden Rakenteen käyttäytymisen 

mitoitus teuttaa rakenteiden normaalissa toiminnallinen lämpötilassa palomitoitujelma, 

ja lisäksi jolla simuloidaan määritetään palotilanteet. 

tunteminen 

rakenteiden 

palossa 

kohdat, 

mahdollistaa 

joiden lämpötilat 

käyttäen kunkin 

halutaan 

kohteen suunnittelun 

laskettavan 

• 

palosimuloinnin 

FDS-ohjelman lämpötilat rakenteissa 

tapauskohtaisesti paloturvallisuuskriteerien alussa sovittuja palon uhkakuvia. Kuvassa 3 siirretään rakenneanalyysiohjelmaan, jossa 

asettamisen perusteella. rajoitettujen muodonmuutosten 

ja rakenteen ohjelman vaurioitumisen oletusta perusteella. käyttää naisuuden tietty määrä toiminta. lämpötilapisteitä / toitus tarkasteltava rakenteille. rakenneosa. 

Tämä voidaan on esitetty tehdä yksinkertaistettuna joko manuaalisesti ohjelmakoko- 

tai automaattisesti rakennemalli päivitetään käyttäen ja tehdään palomi- 

Toimivuuskriteerien asettaminen riippuu sortuman 

seurauksista ja rakennuksen käytöstä. 

Esimerkiksi joillekin korkean vaatimustason 

Yhteistoimintamallissa käytettäviksi ohjelmiksi 

valittiin yleisesti käytössä olevat ja hyviksi 

työkaluiksi todetut: Tekla Structures [8] 

• Malli paalutetaan tuotemalliin, jota voidaan 

käyttää muun muassa tuotanto- ja kokoonpanopiirustusten 

luomiseen. 

monikerroksisille rakennuksille tämä voi tarkoittaa, 

että palon aikana ei saa tapahtua mi- 

-rakenneanalyysiohjelma ja Fire dynamics sioille, 

kunnes riittävä määrä laskentaa on saa- 

-tuotemalliohjelma, SCIA Engineering [9] • Prosessi toistetaan kaikille paloskenaari- 

5 

tään rakenteellisia vaurioita. 

Suunnittelijaosapuolilta vaaditaan riittävä 

pätevyys tehtäviin, kuten muillakin alueilla. 

Usein kohteet, joihin toiminnallinen palotekninen 

suunnittelu tehdään, ovat tavanmulator 

[10] -palon simulointiohjelma. Näiden 

ohjelmien välinen tiedonsiirto saatiin 

toimimaan, ja tulos vastasi projektin tavoitetta. 

Projektin tekniset tulokset ovat vain Rautaruukki 

Oyj -yrityksen käyttöön. 

tu vastaamaan haluttua turvallisuustasoa. 

Kehitetyllä mallilla nopeutetaan prosessia, 

ja sitä kautta myös alennetaan kustannuksia. 

Lisäksi vähennetään suunnitteluvirhei- 


Kuva 3. Natural Fire Design -projektissa kehitetty ohjelmistojen yhteistoimintamalli.

den syntymisen riskejä erityisesti suunnittelun 

rajapinnoissa, koska samaa mallia hyödynnetään 

ja siirretään eri suunnittelutyökalujen 

välillä automaattisesti eikä luoda mallia 

uudestaan joka ohjelmassa. 

Palon lähtötietoina käytetään pätevän paloturvallisuussuunnittelijan 

kanssa määriteltyjä 

uhkakuvia, joissa voidaan hyödyntää muun 

muassa VTT:n keräämää palodataa ja sen perusteella 

koottuja niin sanottuja palopaketteja, 

joissa erilaisten rakennustyyppien tilastollisesti 

tyypillisiä palokuormia on koottu laskennan 

lähtötiedoiksi. 

HAASTEITA TOIMINNALLISELLE 

SUUNNITTELULLE 

Kuten jo aiemmin on mainittu, on toiminnallinen 

palomitoitus yksi normaali ja hyväksytty 

tapa tehdä myös rakenteiden palomitoitusta. 

Itse menetelmä on kehitetty jo aikaa 

sitten muun muassa Natural Fire Safety Concept 

-projektissa ja sitä myöhemmin seuranneessa 

informaatioprojektissa [11]. 

Tosiasia on, että oletettuun palonkehitykseen 

perustuva eli toiminnallinen paloturvallisuus-suunnittelu 

on sekä kotimaisissa (Rak- 

MK E1) että eurooppalaisissa viranomaismääräyksissä 

(EN -standardit) hyväksytty 

menettely rakenteellisen paloturvallisuuden 

varmistamiseksi. 

Rakenteiden toiminnallisen paloteknisen 

mitoituksen haasteita on kuitenkin lukuisia. 

Ensimmäisenä voidaan törmätä suunnittelijoiden 

ja viranomaisten erilaisiin mielipiteisiin 

siitä mitkä ovat vaatimukset ja mahdolliset 

keinot täyttää nämä kussakin kohteessa. 

Tämä voi tulla kyseeseen erityisesti kohteissa, 

joille ei ole suoranaisesti aiempaa vertailupohjaa. 

Näissäkin tapauksissa saadaan kuitenkin 

kohteen käyttöiän aikainen suunniteltu 

käyttö huomioon ottaen kartoitettua riittävät 

tarkasteltavat uhkakuvat palokonsultin 

Kohteen vaativuudesta 

riippuen voi rakennus 

valvonta vaatia myös 

paloturvallisuussuunnitelmalle 

kolmannen 

osapuolen tarkastuksen. 

tai tutkimuslaitosten toimesta. 

Myös toiminnallisen palomitoituksen dokumentointi 

ja sen vaatiminen on ollut haasteellista. 

Tähän on kuitenkin tuonut apua jo 

aiempien ohjeiden ja määräysten jatkoksi julkaistu 

ohje [2]. Ohje helpottaa sekä tekijän 

että tarkastajan työtä. Olennaista suunnittelun 

sujuvan edistymisen kannalta on paloteknisten 

vaatimusten, uhkakuvien ja kaikkien 

lähtötietojen sopiminen ennen varsinaista 

suunnittelua yhteistyössä viranomaisten ja 

suunnittelijoiden kesken. 

Palosimuloinnin ja rakennesuunnittelun 

yhdistäminen on edelleen haasteellista, mutta 

työkalut sen tekemiseen ovat olemassa. 

Suunnittelun, erityisesti palosimuloinnin ja 

vaativien rakenteiden suunnittelun tekeminen 

vaatii tekijältä korkeaa osaamista, kuten 

mikä tahansa muukin vaativa suunnittelu. 

Mikäli kohteen suunnitelmille vaaditaan 

kolmannen osapuolen tarkastusta, voi 

ongelmaksi koitua resurssipula, koska Suomessa 

palotekninen korkeakoulutus on melko 

vähäistä. Tämä tulee jatkossakin tuottamaan 

haasteita sekä suunnittelun että tarkastuksen 

osalta. 

Ohjelmistokehityksen haasteina jatkossa 

ovat muun muassa ohjelmien melko lyhyellä 

aikavälillä jatkuvasti tulevat uudet versiot 

ja niiden kautta yhteensopivuuden ylläpito. 

Tiedonsiirto ei edelleenkään ole yleisesti 

ottaen yksinkertaista kaupallisten ohjelmien 

välillä. Toiminnallisen palomitoituksen tekemiseen 

on kuitenkin olemassa riittävät ohjelmistot, 

ja niiden käytettävyys ja varsinkin 

laskennan tehokkuus tulee varmasti paranemaan 

tietoteknisen kehityksen myötä. 

LOPUKSI 

Toiminnallisen palomitoituksen tavoitteena 

on saavuttaa riittävä paloturvallisuusmääräyksissä 

asetettu turvallisuustaso ja määrittää 

kohdekohtaisesti todenmukaisempia arvoja 

tekijöille, jotka paloturvallisuuteen vaikuttavat. 

Tällä suunnittelutavalla saavutetaan 

yhtä hyvä tai parempi turvallisuustaso kuin 

yleisillä standardipaloon perustuvilla määräyksillä. 

Paloturvallisuussuunnittelun tärkein asia 

on varmistua rakennuksessa olevien henkilöiden 

ja pelastushenkilökunnan turvallisuudesta 

ja toissijaisena tavoitteena pienentää palosta 

aiheutuvia taloudellisia, aineellisia ja rakenteellisia 

vahinkoja. 

Projektissa tuotettiin julkista tutkimusta ja 

tämän lisäksi myös yrityskohtaista tutkimusta 

suunnitelman mukaisesti. Tavoitteena oli 

alan yleisen tutkimuksen ja tuotekehityksen 

edistäminen ja lisäksi suomalaisen teollisuuden 

kilpailukyvyn parantaminen. 

Toteutetulla projektilla luotiin lisää perustietoutta 

toiminnallisen palomitoituksen perustaksi 

ja julkaistiin informaatiota palvelemaan 

koko rakentamisen kenttää. Tietoteknisellä 

kehitystyöllä saavutettiin tavoitteiden 

mukaisesti tehokkuutta ja toimintavarmuutta 

suunnitteluketjulle ja vietiin eteenpäin myös 

tuotemalliajattelun käytännön toteutusta paloteknisen 

ja rakenneteknisen suunnittelun 

välillä. 

Projektin jatkoajatuksia työstetään, ja jo 

saavutettuja tuloksia käytettäessä kerätään 

kokemuksia ja tietoutta jatkokehityksen tueksi. 

Yhteistyö projektiosapuolten kesken jatkuu 

edelleen. 

KIITOKSET 

Kirjoittaja tahtoo kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita: 

VTT:tä, TRY:tä ja TTY:tä sekä 

Tekesiä hyvästä ja hedelmällisestä yhteistyöstä 

sekä hyvin toteutuneesta projektista aikataulun, 

kustannusten ja ennen kaikkea tavoiteltujen 

tulosten saavuttamisen johdosta. 


1. E1 Suomen Rakentamismääräyskokoelma. 

Rakennusten paloturvallisuus. Määräykset ja 

ohjeet 2002. Ympäristöministeriö 2002. 

2. Oletettuun palonkehitykseen perustuva 

paloturvallisuussuunnittelu. Teräsrakenneyhdistys 

ry, ISBN 952-9683-27-8, Helsinki 

2004 

3. Hietaniemi J., Application of FSE in 

Structural design, VTT 2007 

4. Hietaniemi, J., Rakenteiden toiminnallisen 

paloturvallisuussuunnittelun hyväksymiskriteerit, 

VTT 2008 

5. Heinisuo M. (2008). “Fire Design in 

Europe”, COST Action C26, Urban Habitat 

Constructions under Catastrophic Events, 

edited by Mazzolani F., Mistakidis E., Borg, 

R.P., Byfield M:, De Matteis G., Dubina D., 

Indirli M., Mandara A., Muzeau J.P., Wald 

F., Wang Y., Malta University, Malta, 2008. 

6. Teräsrakenneyhdistys ry, www.terasrakenneyhdistys.fi 

7. Rautaruukki Oyj, www.ruukki.com 

8. Tekla Structures, Tekla Corporation, 

www.tekla.fi 

9. SCIA Engineering, NemetscekScia, 

www.scia-online.com 

10. Dynamics Simulator, National Institute 

of Standards and Technology, USA, 

www.nist.gov 

11. Natural fire safety concept – Valorisation 

project, Dissemination of Structural Fire 

Safety Engineering Knowledge – DIFISEK, 

RFS-C2-03048, 2005. 


Esko Mikkola, Stefania Fortino, Tuula Hakkarainen, Jukka Hietaniemi & Tuuli Oksanen, VTT, PL 1000, 02044 VTT 

Puurakenteet – uutta 

paloturvallisuudesta 

TiiViSTeLmä 

Eurooppalaisessa WoodWisdom-Net -kokonaisuuteen 

kuuluvassa “Fire resistance of 

Innovative Timber structures” -hankkeessa 

luodaan puurakenteiden paloturvalliselle 

käytölle uusia mahdollisuuksia kehittämällä 

laskentamenetelmiä sekä uusia puurakenteiden 

komponentteja. Hankkeessa jalostettava 

ja tuotettava tieto saatetaan suunnittelijoille 

käyttökelpoiseen muotoon. Tutkimuksen 

kohteina ovat mitoituspalot, puurakenteiden 

lämmönsiirtomallit ja suojauksen menetelmät, 

liitostekniikat ja uusien puurakenteiden 

palonkestävyyttä parantavien materiaalien ja 

komponenttien toimivuuden arviointi ja kehittäminen. 

Tässä esityksessä kuvataan vuoden 

2010 alussa päättyvän hankkeen tavoitteita 

ja sisältöä. 

TAUSTAA 

Noin kymmenen Euroopan maata käsittävä 

puun paloturvallista käyttöä koskeva tutkijoiden 

ja teollisuuden verkosto, Fire Safe Use 

of Wood, aloitti yhteistyön vuonna 2003. 

Tavoitteiksi määriteltiin muun muassa paloriskianalyysiin 

perustuvien menetelmien kehittäminen 

puurakenteiden laajenevaa käyttöä 

tukemaan. Ensimmäisinä vuosina tämä 

verkosto teki työtä pääasiassa olemassa olevien 

kansallisten osaamisten ja kokemusten levittämisessä 

muidenkin käyttöön. Myös tiedonsiirto 

eurooppalaisesta standardisoinnista 

on ollut keskeisesti esillä. 


Verkosto on tähdännyt myös uuden tiedon 

luomiseen, ja tästä esimerkkinä on vuoden 

2007 lopulla alkanut WoodWisdom- 

Net -kokonaisuuteen kuuluva “Fire resistance 

of Innovative Timber structures” (FireIn- 

Timber) -projekti [1]. Tämä projekti koostuu 

seuraavista osista: 

– Kantavien puurakenteiden palonkestävyyden 

suunnittelukonseptit – mitoituspalot. 

– Massiivisten ja keveiden puurakenteiden 

palonkestävyys – lämmönsiirtomallit ja suojauksen 

menetelmät. 

– Liitostekniikoiden kehittäminen niiden 

toiminnan optimoimiseksi. 

– Uusien puurakenteiden palonkestävyyttä 

parantavien materiaalien ja komponenttien 

toimivuuden arviointi ja kehittäminen. 

– Eurooppalaisen käsikirjan laatiminen. 

Hankkeen toteuttajina on yhteensä 14 tutkimustahoa 

yhdeksästä maasta: Ruotsi (koordinointi), 

Suomi, Saksa, Ranska, Norja, Iso- 

Britannia, Itävalta, Sveitsi ja Viro. Hanke 

kuuluu puuteollisuuden Building With 

Wood (BWW) -ohjelmaan. Seuraavassa kuvataan 

hankkeen tavoitteita ja sisältöä tarkemmin. 

MITOITUSPALOT JA LASKENTA- 

MENETELMÄT 

Suurin osa rakenteiden paloturvallisuuden 

suunnittelua myös puurakentamisen osalta 

käyttää ja tulee käyttämään mitoituspalona 

standardipalokäyrää. Siitä on eniten kokeellista 

tietoa, ja sen käyttöön perustuvat turvallisuustasot 

ovat aikojen myötä muotoutuneet 

hyväksyttäväksi pohjaksi palonkestävyyden 

vaatimuksille, jotka esitetään taulukkoarvoina. 

Riskipotentiaalien kasvaessa uusien rakenneratkaisujen 

ja rakentamisen konseptien 

kehityksen myötä on tullut entistä tarpeellisemmaksi 

käyttää yhä enemmän toiminnallista 

palomitoitusta taulukkomitoitusta 

täydentävänä. Paloturvallisuussuunnittelija 

tarvitsee kuitenkin ohjeita mitoituspalojen 

valintaan kohteen luonteen ja käyttötavan 

mukaan. Kuvassa 1 on eräs esimerkki siitä, 

miten todennäköisistä palotehokäyristä voidaan 

muokata yksinkertaistettuja mitoituspalon 

käyriä. Käynnissä olevassa projektissa 

tullaan antamaan ohjeita suunnittelijalle 

tyyppikohteiden mitoituspaloista ja siitä, miten 

niitä tulee soveltaa kantavien puurakenteiden 

suunnittelussa. 

Standardipalokäyrän mukaiset hiiltymisnopeudet 

saadaan suoraan taulukkoarvoina, 

mutta esimerkiksi kuvan 1 mukaiselle tapaukselle 

ei ole valmiita taulukoituja arvoja hiiltymisnopeuksille. 

Näille tapauksille tarvitaan 

menettely, jolla mitoituspaloista johdetaan 

yksinkertaistaen kumulatiiviseen lämpörasitukseen 

perustuva hiiltymissyvyyden arviointi 

tarkasteltaville ajanjaksoille. 

Projektissa tehdään myös yhteenveto ja arviointi 

puurakenteiden mitoituksessa käytettävistä 

laskentatyökaluista sisältäen niiden 

käyttöalueet ja rajoitukset sekä yksinkertaisten 

ja kehittyneiden laskentamenetelmien 

vertailuja.

tyyppikohteiden mitoituspaloista ja siitä, miten niitä tulee soveltaa kantavien puurakenteiden 

– Lämmönsiirron 

suunnittelussa. 

ja termomekaanisten analyysien menetelmät; sovelluskohteena muun 

muassa ristiinlaminoidut puutuotteet. 

a) b) 

Tehtävä laskentamenetelmien kehitystyö sisältää sekä pienen mittakaavan että täyden 

mittakaavan kokeita tulosten varmistamiseksi. 

Liitokset 

Puurakenteiden liitoksia koskevassa osassa tavoitteena on muun muassa Eurokoodi 5:n [2] 

puu-puu- ja teräs-puuliitosten vetoa ja puristusta koskevien ohjeiden laajentaminen 60–90 

minuutin palonkestävyysajoille, laskentamenetelmien kehittäminen sekä uusien liitostyyppien 

palo-ominaisuuksien analysointi. 

Kuvassa 2 on esitetty eräs esimerkki puu-teräsliitoksen Abaqus-ohjelmalla [3] toteutetusta 

mallista, jolla voidaan laskea sekä lämmönsiirtoa että jännitysjakaumia puussa ja teräksessä. 

Tällaiset työkalut ovat käyttökelpoisia etenkin uusien liitostyyppien tuotekehityksessä. 

Suunnittelijalle tarkoitetut työkalut ovat yksinkertaistettuja ja helppokäyttöisempiä. 

Kuva 1. Mitoituspalokäyrän muodostaminen: a) Monte Carlo -otos mahdollisista 

palotehokäyristä a) ja b) niistä valittu mitoituspalo. b) 

Standardipalokäyrän mukaiset hiiltymisnopeudet saadaan suoraan taulukkoarvoina, mutta 

esimerkiksi kuvan 1 mukaiselle tapaukselle ei ole valmiita taulukoituja arvoja 

hiiltymisnopeuksille. Näille tapauksille tarvitaan menettely, jolla mitoituspaloista johdetaan 

yksinkertaistaen kumulatiiviseen lämpörasitukseen perustuva hiiltymissyvyyden arviointi 

tarkasteltaville ajanjaksoille. 

Projektissa tehdään myös yhteenveto ja arviointi puurakenteiden mitoituksessa käytettävistä 

laskentatyökaluista sisältäen niiden käyttöalueet ja rajoitukset sekä yksinkertaisten ja 

kehittyneiden laskentamenetelmien vertailuja. 

RAKENTEIDEN TOIMINTA 

Kuva 2. a) Esimerkki Kantavat puu-teräs rakenteet liitoksen mallista ja b) teräsosan jännitysjakaumasta. 

– Keveiden I-palkkirakenteiden laskenta ja 

suojaus. 

– Puurakenteiden suojaaminen kipsi-, puujne. 

levyillä. 

– Puurakenteiden kantavuuden mitoitusmenetelmien 

soveltuvuus uusille tuotteille. 

– Lämmönsiirron ja termomekaanisten analyysien 

menetelmät; sovelluskohteena muun 

muassa ristiinlaminoidut puutuotteet. 

Tehtävä laskentamenetelmien kehitystyö 

sisältää sekä pienen mittakaavan että täyden 

mittakaavan kokeita tulosten varmistamiseksi. 

Kantavia rakenteita koskevassa osassa tutkitaan sekä massiivisia että keveitä puurakenteita 

RAKENTEIDEN Läpiviennit TOIMINTA puurakenteissa LiiTokSeT 

ensiarvoisen tärkeää, että myös läpivientien 

kehittäen muun muassa seuraavia kokonaisuuksia: 

osastoivuudesta on asianmukaisesti huolehdittu. 

kanTaVaT Rakennusosien rakenTeeT osastoivuuden kannalta 

Puurakenteiden 

on 

liitoksia 

ensiarvoisen 

koskevassa 

tärkeää, 

osassa tavoitteena 

on muun muassa Eurokoodi 5:n [2] tyisen hyvää huolta, jotta palo ei pääse le- 

että myös 

Puurakenteissa 

läpivientien 

tästä on pidettävä eri- 

osastoivuudesta on asianmukaisesti huolehdittu. Puurakenteissa tästä on pidettävä erityisen 

Kantavia rakenteita koskevassa osassa tutkitaan 

hyvää sekä massiivisia huolta, että jotta keveitä palo puuraken- 

ei pääse ta koskevien leviämään ohjeiden myöskään laajentaminen 60–90 rakenteen 2 

puu-puu- ja teräs-puuliitosten vetoa ja puristusviämään 

myöskään rakenteen sisään ja sitä 

minuutin 

tai toiseen palonkestävyysajoille, palo-osastoon. laskentamenetel- 

Hankkeessa toiseen tehdään palo-osastoon. yhteenveto Hankkeessa tehdään 

kautta sisään mahdollisesti ja sitä muihin kautta rakenteisiin tai 

teita mahdollisesti kehittäen muun muihin muassa seuraavia rakenteisiin kokonaisuuksiamien 

kehittäminen sekä uusien liitostyyppien yhteenveto puurakenteisiin soveltuvista läpivientiratkaisuista 

palo-ominaisuuksien analysointi. 

ja annetaan ohjeistusta lä- 

Kuvassa 2 on esitetty eräs esimerkki puuteräsliitoksen 

pivientien toteutusratkaisuista. 

Abaqus-ohjelmalla [3] 

toteutetusta 

mallista, jolla 3 voidaan laskea sekä lämmönsiirtoa 

että jännitysjakaumia puussa ja 

teräksessä. Tällaiset työkalut ovat käyttökelpoisia 

etenkin uusien liitostyyppien tuotekehityksessä. 

Suunnittelijalle tarkoitetut työkalut 

ovat yksinkertaistettuja ja helppokäyttöisempiä. 

LäPiVienniT PUUrakenTeiSSa 

Rakennusosien osastoivuuden kannalta on 

UUDET PUURAKENTEIDEN 

MATERIAALIT JA TUOTTEET 

Puurakenteiden palonkestävyyttä parantavien 

uusien materiaalien ja komponenttien 

osuudessa arvioidaan muun muassa muusta 

käytöstä saatujen kokemusten pohjalta soveltuvuutta 

puurakentamisen käyttöön sekä seulotaan 

esiin uusia tuoteratkaisuja arvioimalla 

niiden toimivuutta. Tutkimukseen kuuluvia 

aihekokonaisuuksia ovat: 


Ohuina suojaavina kerroksina on kokeiltu muun muassa paisuvia palonsuojamaaleja joko 

sellaisenaan (esimerkki kuvassa 3) tai muihin tuotteisiin yhdistettynä. 

a) b) 

– puurakenteissa käytettävät liimat 

– vaihtoehtoiset lämmöneristemateriaalit 

– kipsilevylle vaihtoehtoiset suojaverhoukset 

– ohuet lämpösulkukerrokset (maalit, foliot 

jne.). 

Näiden tuotteiden kehitystä varten määritellään 

toiminnallisia vaatimuksia, joita kyseisten 

tuotteiden tulee täyttää ollakseen kelpoisia 

käytettäviksi puurakenteiden palonkestävyyden 

parantamisessa. Työhön kuuluu 

myös kokeita potentiaalisten materiaali- 

ja tuote-ehdokkaitten toimivuuden arvioimiseksi. 

Ohuina suojaavina kerroksina on kokeiltu 

muun muassa paisuvia palonsuojamaaleja 

joko sellaisenaan (esimerkki kuvassa 3) tai 

muihin tuotteisiin yhdistettynä. 

Suojaavien kerrosten vaikutusta hiiltymisnopeuteen 

on tutkittu pienessä mittakaavassa 

(pinta-alana 10 cm x 10 cm) käyttäen kartiokalorimetria 

(kuva 4). Näytekappaleen pintaan 

on kohdistettu 50 kW/m 2 lämpösäteilyteho, 

mikä kumulatiivisena puolen tunnin 

altistuksena vastaa suurin piirtein puolen 

tunnin altistusta rakenteiden standardipalokäyrän 

mukaisessa kokeessa. Altistustaso 

Hankkeen tuloksena julkaistaan käsikirjatyyppinen yhteenveto, joka sisältää suunnittelun 

perusteita ja menetelmiä lyhyine ohjeineen. le Sisältönä puurankentamisen kirjaan on paloturvallisuuden tulossa muun parissa 

toimiville. 

muassa 

on tässä kokeessa vakio, joten kokeen alussa seuraavaa: 

sen aiheuttama lämpörasitus on siis suurempi 

kuin standardipalokäyrän aiheuttama. Tästä – taustaa palomääräyksistä 

johtuu, että puutuotteen hiiltymisnopeudet – eurooppalaiset rakennustuotteiden vaatimukset KIITOKSET (palon kannalta) 

tässä kartiokalorimetrikokeessa ovat alkuvaiheessa 

jonkin verran suurempia kuin standar- 

– puutuotteiden paloturvallisuus pintamateriaalina FireInTimber -projektin rahoittajat ovat Te- 

– paloturvallisuuden tavoitteiden saavuttamisen keinot 

dipalokäyrän mukaisessa kokeessa. 

PALOTURVALLISEN 

PUURAKENTAMISEN KÄSIKIRJA 

Hankkeen tuloksena julkaistaan käsikirjatyyppinen 

yhteenveto, joka sisältää suunnittelun 

perusteita ja menetelmiä lyhyine ohjeineen. 

Sisältönä kirjaan on tulossa muun 

muassa seuraavaa: 

– taustaa palomääräyksistä 

– eurooppalaiset rakennustuotteiden vaatimukset 

(palon kannalta) 

– paloturvallisuuden tavoitteiden saavuttamisen 

keinot 


puutuotteen hiiltymisnopeudet tässä kartiokalorimetrikokeessa ovat alkuvaiheessa jonkin 

verran suurempia kuin standardipalokäyrän mukaisessa kokeessa. 

Kuva 3. Esimerkki paisuvalla palonsuojamaalilla suojatusta puunäytteestä (a) ja sen 

palamisesta (b). 

Char depth (mm) 

25 

Suojaavien kerrosten vaikutusta hiiltymisnopeuteen 24 min on 34 tutkittu min pienessä mittakaavassa 51 min (pintaalana 

10 cm x 10 cm) käyttäen kartiokalorimetria (kuva 4). Näytekappaleen pintaan on 

20 

kohdistettu 50 kW/m 2 lämpösäteilyteho, mikä kumulatiivisena puolen tunnin altistuksena 

vastaa suurin piirtein puolen tunnin altistusta rakenteiden standardipalokäyrän mukaisessa 

kokeessa. Altistustaso on tässä kokeessa vakio, joten kokeen alussa sen aiheuttama 

lämpörasitus 15 on siis suurempi kuin standardipalokäyrän aiheuttama. Tästä johtuu, että 

11 min 19 min 24 min 34 min 

10 

4 

LVL uncoated 

LVL+Al+intumescent 

5 

LVL+intum. A 200g/m2 

LVL+intum. A 400g/m2 

6 min 

LVL+intum. B 

0 

0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 

Time (min) 

Kuva 4. Esimerkkejä hiiltymissyvyyksien muutoksista eri pintakäsittelyillä. 

Kuva 4. Esimerkkejä hiiltymissyvyyksien muutoksista eri pintakäsittelyillä. 

PALOTURVALLISEN PUURAKENTAMISEN KÄSIKIRJA 

Ohuina suojaavina 

kerroksina on kokeiltu 

muun muassa paisuvia 

palonsuojamaaleja 

– kantavat puurakenteet 

kes (rahoituspäätös 40203/07), Building With 

– osastoivat puurakenteet 

Wood / CEI-Bois Roadmap asbl ja VTT. Kiitämme 

projektin tutkijoita ja ohjausryhmän jä- 

– läpiviennit puutuotteiden puurakenteissa paloturvallisuus pintaseniä 

yhteistyöstä ja tutkimuksen tuesta. 

– puurakenteiden liitokset 

materiaalina – aktiivisen palontorjunnan keinot 

– poistumisen kantavat puurakenteet turvallisuus 

– 

toiminnallisen 

osastoivat puurakenteet 

paloturvallisuussuunnittelun 


mahdollisuudet 

– 

uusien 

puurakenteiden 

puutuotteiden 

liitokset 

käyttöönotto 

– läpiviennit puurakenteissa 

1. FireInTimber project: http://www.nexdo. 

Käsikirjan julkaisuajankohta on vuoden 2010 alkupuolella ja se on tarkoitettu kaikille 

– aktiivisen palontorjunnan keinot com/view.dow=579&page=FireInTimber. 

puurankentamisen paloturvallisuuden parissa toimiville. 

– poistumisen turvallisuus 

2. EN 1995-1-2:2004 Eurocode 5: Design 

of timber structures – Part 1-2: Gene- 

– toiminnallisen paloturvallisuussuunnittelun 

mahdollisuudet 

ral – Structural fire design. European Standard. 

European Committee for Standardiza- 

– uusien puutuotteiden käyttöönotto 

tion, Brussels, 2004. 

Käsikirjan julkaisuajankohta on vuoden 3. ABAQUS version 6.5-3 documentation, 

5 

2010 alkupuolella ja se on tarkoitettu kaikil- 

2007.

Markku Karjalainen, Oulun yliopisto, arkkitehtuurin osasto, Puustudio, PL 4100, 90014 OULUN YLIOPISTO 

Tuuli Oksanen, VTT, Paloturvallisuus, PL 1000, 02044 VTT 

kantamattoman puurunkoisen 

ulkoseinän ja betonisen ontelolaattavälipohjan 

liitoksen 

Markku Karjalainen 

Oulun yliopisto, 

palotekninen 

arkkitehtuurin osasto, Puustudio 

PL 4100, 90014 OULUN YLIOPISTO 

& 

toimivuus – polttokoe 

Tuuli Oksanen 

VTT, Paloturvallisuus 

PL 1000, 02044 VTT 

VTT:n palolaboratoriossa 

KANTAMATTOMAN PUURUNKOISEN ULKOSEINÄN JA BETONISE 

ONTELOLAATTAVÄLIPOHJAN LIITOKSEN PALOTEKNINEN 

TOIMIVUUS – POLTTOKOE VTT:N PALOLABORATORIOSSA 

Tiivistelmä 

Suomeen on toteutettu lukuisia niin kutsuttuja sekatekniikkakerrostaloja, joissa rakennus 

kantavan betonisen välipohjan ja kantamattoman puurunkoisen ulkoseinän liitok 

paloteknisissä vaatimuksissa on esiintynyt paljon poikkeavia käytäntöjä. Kyseise 

TiiViSTeLmä 

liitosdetaljilla on merkitystä työmaalla ulkoseinien elementoinnin, tiivistyst 

asennustekniikan sekä työjärjestelyjen ja -kustannusten kannalta. Tulkintakirjavuuks 

Suomeen on toteutettu lukuisia poistamiseksi niin kutsuttuja 

sekatekniikkakerrostaloja, puurunkoisen joissa ratiin 

ja palon -julkisivuisen leviämistä sivusuunnassa ulkoseinän ulkosei- 

ja betonisen tänyt olevan ontelolaattavälipohjan merkitystä palon leviämisen ja yläpuole 

lovettuna) on suoritettu välipohjan ohi. polttokoe, Samalla tutkit- 

jossa kantamattomilla testattiin palon puurunkotolpilla leviämistä ei kantamattom 

näytkennusten 

kantavan betonisen tapauksessa, välipohjan nän jossa ja betonisen ulkoseinän väliseinän puiset liitoksen runkotolpat kautta. kerrososastoinnin ja ulkoseinän (REI mineraalivillaeristys 60) kannalta. jatkui 

ja kantamattoman puurunkoisen ulkoseinän 

liitoksen paloteknisissä vaatimuksissa sä käyttäytymisessä ei ollut yllätyksiä. Ulko- 

Polttokokeessa puu-ulkoseinän paloteknises- 

(50 mm lovettuna) välipohjan ohi. Samalla tutkittiin palon leviämistä sivusuunna 

on esiintynyt paljon poikkeavia 

ulkoseinän 

käytäntöjä. seinä 

ja 

paloi 

betonisen 

puhki 36 

väliseinän 

minuutissa. Polttokoe 

liitoksen 

TUTKIMUKSEN 

kautta. Polttokokeessa 

LÄHTÖKOHDAT 

puu-ulkosein 

Kyseisellä liitosdetaljilla on merkitystä paloteknisessä työmaalla 

ulkoseinien elementoinnin, Polttokoe tiivistys- 

sammutettiin jälkeen voitiin todeta, 60 minuutin ettei palo kohdalla. ollut levin- 

Kokeen TaUSTaajälkeen voitiin todeta, ettei palo o 

sammutettiin käyttäytymisessä 60 minuutin kohdalla. ei ollut Kokeen yllätyksiä. Ulkoseinä paloi puhki 36 minuutis 

ten, asennustekniikan sekä työjärjestelyjen levinnyt ja ontelolaatan nyt yläpinnan puolelle ulkoseinäelementtien 

eikä ja palossa ontelolaatan ulkoseinän vaakasauman ulkopuolen Suomen palomääräykset kautta. Polttokokeen (RakMK E1) muu-perustesien 

poistamiseksi on suoritettu 

ulkoseinäelementtien ja ontelolaatan vaakasaum 

-kustannusten kannalta. Tulkintakirjavuuk- 

liitoksen kautta 

ontelolaattavälipohjan 

polttokoe, liitoksen kautta 

ohi 

eikä 

jatkuvilla 

palossa ulkoseinän 

ulkoseinän 

ulkopuolen 

kautta. Polttokokeen perusteella on- 

on mahdollista rakentaa asuinkerrostaloja 

kantamattomilla 

tettiin 1.9.1997 alkaen 

puurunkotolpilla 

siten, että nykyisin 

ei näyttä 

jossa testattiin palon leviämistä kantamattoman 

puurunkoisen ja -julkisivuisen ulkotelolaattavälipohjan 

ohi jatkuvilla ulkoseinän myös puurunkoisina ja puujulkisivuisina aina 

olevan merkitystä palon leviämisen ja kerrososastoinnin (REI 60) kannalta. 

seinän ja betonisen ontelolaattavälipohjan 

yläpuolelle 

tapauksessa, jossa ulkoseinän 

puiset runkotolpat ja 

ulkoseinän mineraalivillaeristys 

jatkuivat (50 mm 

Kuvat 1. ja 2. Vasemmalla polttokokeen 

lähtötilanne. Oikealla 

koeseinä tunnin palon jälkeen. 

(Kuvat: Jouni Koiso-Kanttila 

ja Markku Karjalainen) 

Kuvat 1. ja 2. Vasemmalla polttokokeen lähtötilanne. Palotutkimuksen Oikealla koeseinä Päivät tunnin 2009 palon 33 jälkee 

(Kuvat: Jouni Koiso-Kanttila ja Markku Karjalainen)

(esim. [1] RT 99-10779, Tiiviin puutaloalueen suunnittelu – Moderni puukaupunki, luku 5: 

Paloturvallisuus; [2] VTT tiedotteita 2202, Ontelotilojen paloturvallisuus ja [3] VTT 

tiedotteita 2253, Puujulkisivujen paloturvallisuus lähiökerrostaloissa). 

Ontelolaatan yläpinnalle oli asetettu teräspainoin tasainen kuorma 225 kg/m 2 , jonka 

aiheuttama rasitus vastasi 40 mm paksun pintavalun ja 0,6 kN/m 2 hyötykuorman aiheuttamaa 

momenttirasitusta 3,6 m jännevälillä. 

Seinärakenteen eteen, 400 mm etäisyydelle seinän pinnasta, asetettiin 3460 mm x 3460 mm 

kokoinen tiiliseinä suojaseinäksi halliin päin, jotta koetta pystyttäisiin jatkamaan sen jälkeen, 

kun ulkoseinäelementti oli uunin palotilan kohdalta palanut pois ja palotila oli avoin 

koehalliin. Suojaseinästä johtuen uunista tulevat kuumat kaasut kohdistuivat eniten 

yläpuoliseen liitoskohtaan. 

Kuvat 3. ja 4. Vasemmalla yleinen tapa katkaista ulkoseinän puurungot betonirunkoisen 

kerrostalon 

4-kerrokseen saakka. 

välipohjien 

Tällaisia 

kohdalla 

puukerrostaloja 

on rakennettu maahamme tähän mennessä 

(kuva: Jouni Koiso-Kantila). Oikealla polttokokeessa 

kahdeksalle paikkakunnalle 13 kohdetta, yhteensä 

30 taloa ja 499 asuntoa. Lisäksi on rakennettu 

kaksi puurunkoista ja -julkisivuista 

2 

työpaikkarakennusta; 3-kerroksinen Metlatalo 

Joensuuhun ja 4-kerroksinen Finnforestin 

Modular Office (FMO) Espoon Tapiolaan. 

Suomeen on myös toteutettu lukuisia 

2–4-kerroksisia, niin kutsuttuja sekatekniikkakerrostaloja, 

joissa kantava runko on betonia 

ja kantamattomat ulkoseinät puurunkoisia 

ja usein myös puujulkisivuisia. Lisäksi 

valtaosa maamme P1-luokan kerrostaloista 

toteutetaan kantavilta välipohjiltaan betonirakenteisina 

(REI 60) ontelolaattojen ja betonipintavalun 

avulla. Näissä rakennuksissa 

huoneistojen väliset seinät ovat pääsääntöisesti 

massiivisia kantavia betoniseiniä (REI 

60). Ulkoseinät ovat useimmiten kantamattomia 

puurunkoisia seiniä, joilla ei ole yleensä 

osastointivaatimusta. 

TUTkimUSkySymyS 

Sekatekniikkakerrostalojen kantavan betonisen 

välipohjan ja kantamattoman puurunkoisen 

ulkoseinän liitoksen paloteknisissä vaatimuksissa 

on esiintynyt paljon poikkeavia 

käytäntöjä eri puolilla Suomea paloja rakennusvalvontaviranomaisten 

keskuudessa. 

Tulkintakäytäntöjen kirjavuus ei ole niinkään 

keskittynyt tällaisissa rakennuksissa enää puujulkisivujen 

palokatkoihin eikä räystäsratkaisuihin, 

koska näihin yksityiskohtiin liittyen 

on tehty paljon arvokasta tutkimustyötä ja 

julkaistu paloteknisesti toimivia malliratkaisuja. 

(esim. [1] RT 99-10779, Tiiviin puutaloalueen 

suunnittelu – Moderni puukaupunki, 

luku 5: Paloturvallisuus; [2] VTT 

tiedotteita 2202, Ontelotilojen paloturvallisuus 

ja [3] VTT tiedotteita 2253, Puujulkisivujen 

paloturvallisuus lähiökerrostaloissa). 

Tulkintakirjavuuksien poistamiseksi on 

puuelementtiteollisuuden aloitteesta tehty 


Kuva polttokoe 5. Testatun [4], jonka seinän tavoitteena koejärjestely. oli selvittää 

onko asuinkerrosten välisen osastointivaatimuksen 

kannalta sallittavaa, että ulkoseinän 

kantamaton puurunko jatkuu yhtenäisenä 

välipohjan ohi vai onko paloteknisistä syistä 

pystysuuntaiset puurunkotolpat katkais-tava 

kokonaan välipohjan kohdalla. Kyseisellä 

liitosdetaljilla on merkitystä ulkoseinien 

elementoinnin, tiivistysten, asennustekniikan 

sekä työjärjestelyjen ja -kustannusten 

kannalta. Mikäli runkotolpat voisivat jatkua 

lovettuina myös välipohjan osalla, ulkoseinät 

voitaisiin elementoida valmiiksi ja yhtenäisiksi 

pintaverhouksineen koko kerroskorkeuden 

matkalta. Muussa tapauksessa kyseinen liitoskohta 

on viimeisteltävä elementtiasennusten 

jälkeen työmaalla ulkopuolelta erillisenä työvaiheena. 

Huomattavaa on, että puukerrostaloissa 

ulkoseinän puurungot voivat jatkua välipohjan 

ohi ilman erityisvaatimuksia. 

POLTTOKOE VTT:N 

PALOLABORATORIOSSA 

Liitosdetaljien palonkestävyyden selvittämiseksi 

tehtiin VTT:n vertikaaliuunilla palonkestävyyskoe, 

jossa testattiin palon leviämistä 

ulkoseinän ja ontelolaatan liitoksen kautta 

ontelolaatan yläpuolelle sekä ulkoseinän ja

NBS Fire resistance PUR Foam, ja sen kuivuttua sauma kitattiin paisuvalla 

lyakryylikitillä Pyro Plex intumecent sealant, Reddiplex Group Plc. Ontelolaatan 

puolelta sauma tiivistettiin palosuojatulla polyuretaanivaahdolla, kuva 6. 

– tuulensuojakipsilevy 9 mm 

– koolaus 21x50 k 600 pystyyn 

– ulkoverhous laudoitus UYV 21x95 vaakaan. 

Betoniseinien vapaa väli oli 3000 mm. 

Ontelolaatan paksuus oli 265 mm, ja betonin 

kosteuspitoisuus koeajankohtana 2,5 

% RH(%). Ontelolaatan ympärillä ei ollut 

rengasraudoitusta eikä reunavaluja. Betoniset 

sivuseinät ja lattialaatta oli suojattu palotilan 

puoleiselta pinnaltaan kivivillakerroksella, 

koska niiden palonkestävyyttä ei kokeessa 

tutkittu. 

Ontelolaatan yläpinnalle oli asetettu teräspainoin 

tasainen kuorma 225 kg/m2, jonka 

aiheuttama rasitus vastasi 40 mm paksun 

pintavalun ja 0,6 kN/m2 hyötykuorman 

aiheuttamaa momenttirasitusta 3,6 m 

jännevälillä. 

Seinärakenteen eteen, 400 mm etäisyydelle 

seinän pinnasta, asetettiin 3460 mm x 3460 

mm kokoinen tiiliseinä suojaseinäksi halliin 

päin, jotta koetta pystyttäisiin jatkamaan sen 

jälkeen, kun ulkoseinäelementti oli uunin palotilan 

kohdalta palanut pois ja palotila oli 

vat 6. Ulkoseinän ja ontelolaatan välinen liitos. 

avoin koehalliin. Suojaseinästä johtuen uunista 

tulevat kuumat kaasut kohdistuivat eniten 

yläpuoliseen liitoskohtaan. 

Ulkoseinän ja ontelolaatan välissä oli saumassa 

20 mm paksu kivivillakaista, ja sauma 

tiivistettiin ontelolaatan alapuolelta palosuojatulla 

polyuretaanivaahdolla Flume Shield 

ReBus KS/NBS Fire resistance PUR Foam, ja 

sen kuivuttua sauma kitattiin paisuvalla polyakryylikitillä 

Pyro Plex intumecent sealant, 

Reddiplex Group Plc. Ontelolaatan yläpuolelta 

sauma tiivistettiin palosuojatulla polyuretaanivaahdolla, 

kuva 6. 

Ulkoseinän elementtien välinen pystysauma 

eristettiin pystysuuntaisilla kivivillakaistoilla 

reunimmaisten puurankojen ja betoniseinän 

kohdalta. Betoniseinän ja ulkoseinäelementtien 

välinen rako tiivistettiin betoniseinän 

molemmin puolin palosuojatulla 

polyuretaanivaahdolla Flume Shield ReBus 

KS/NBS Fire resistance PUR Foam ja sen 

kuivuttua kitattiin paisuvalla polyakryylikitillä 

Pyro Plex intumecent sealant, Reddiplex 

Group Plc, kuva 7. 

uvat 7. Ulkoseinän betonisen väliseinän ja betoniseinän liitoksen kautta välinen välisei- 

liitos. betonisten välipohjien ja betoniseinärakenteiden 

eteen, pystysuuntaisilla kuva 5. Ulkoseinäelementtien kivivillakaistoilla 

lkoseinän elementtien palotilan vastakkaiselle välinen puolelle pystysauma [4]. eristettiin 

eunimmaisten puurankojen ja betoniseinän kohdalta. välinen Betoniseinän vaakasauma oli ontelolaatan ja ulkoseinäelementtien 

yläpinnan 

puolin kohdalla palosuojatulla pystysauma polyuretaanivaahdolla 

toisen betonisen koe 

älinen rako tiivistettiin betoniseinän molemmin 5 

lume Shield TeSTaTTU ReBus rakenne KS/NBS ja koejärjeSTeLyT Fire resistance PUR sivuseinän Foam ja kohdalla. sen kuivuttua Puurunkoiset kitattiin lasivillaeristeiset 

elementit Group oli Plc, verhoiltu kuva 7. sisältä kipsi- 

Koe suoritettiin soveltaen standardia EN 

paisuvalla 

olyakryylikitillä Pyro Plex intumecent sealant, Reddiplex 

Liitosrakenteiden testausta varten koottiin kartonkilevyillä ja ulkoa lautaverhoilulla. Rakenne 

sisältäpäin oli seuraava: 

General requirements”. 

1363-1:1999 ”Fire resistance tests - Part 1: 

uunin testausaukon eteen seuraava rakenne: 

uvassa 8 on valokuvia koekappaleesta ennen koetta. 

uunin aukon alareunan tasolle tuettiin betonilaatta 

ja sen päälle betoniset sivuseinät – 13 mm kipsikartonkilevy (kiinnitettiin teillä 100 mm:n etäisyydellä ulkoseinän pin- 

Uunin lämpötilaa mitattiin plate-elemen- 

ja puurunkoinen ulkoseinä sekä betoniseinien 

päälle välipohjaksi ontelolaatta. Ulkosei- 

– hs-muovi 0,2 mm 

lämpötilaa säädettiin standardilämpötilakäy- 

asennusvaiheessa) 

nasta sekä ontelolaatan alapinnasta. Uunin 

nä koostui kolmesta kantamattomasta elementistä, 

jotka tuettiin käytäntöä vastaavasti (mitattu tiheys 14,6 kg/m3) 

ten, että 100 mm ontelolaatan 

– puurunko 42x198 k 600, lasivilla 200 mm rän mukaisesti. Uunin painetta säädettiin si- 

alapuolella 


Kuvassa 8 on valokuvia koekappaleesta ennen koetta. 

sa 8 on valokuvia koekappaleesta ennen koetta. 

Uunin Uunin puolelta puolelta ennen ennen koetta koetta 

Ennen Ennen kokeen kokeen alkua, suojaseinä alkua, suojaseinä edessä edessä 

Kuvat Kuvat 8. 8. Koekappale ennen koetta. 

Asennusvaihe 

Asennusvaihe 

Koe 

Koe 

Koe suoritettiin soveltaen standardia EN 1363-1:1999 ”Fire resistance tests - Part 1: General 

Koe requirements”. suoritettiin soveltaen standardia EN 1363-1:1999 ”Fire resistance tests - Part 1: Gener 

requirements”. 

Ulkoseinä / betoniseinä liitos 

Uunin lämpötilaa mitattiin plate-elementeillä 100 mm:n Uunin etäisyydellä puolelta ulkoseinän ennen koetta pinnasta sekä Enn 

ontelolaatan alapinnasta. Uunin lämpötilaa säädettiin standardilämpötilakäyrän mukaisesti. 

Uunin painetta säädettiin siten, että 100 mm ontelolaatan Kuvat 8. Koekappale alapuolella ennen vallitsi koetta. +20 Pa:n paineero 

koehalliin nähden. Kun ulkoseinään oli palanut useita aukkoja läpi noin 43 minuutin 

kohdalla, uunin lämpötila ja paine alkoivat poiketa standardiarvoista. 

Ulkoseinä / betoniseinä liitos 

Koe 

6 

Koe suoritettiin soveltaen standardia EN 1363-1:1999 ”F 

requirements”. 

Uunin lämpötilaa mitattiin plate-elementeillä 100 mm:n etäisyydellä ulkoseinän pinnasta se 

ontelolaatan alapinnasta. Uunin lämpötilaa säädettiin standardilämpötilakäyrän mukaises 

Uunin painetta säädettiin siten, että 100 mm ontelolaatan alapuolella vallitsi +20 Pa:n pain 

ero koehalliin nähden. Kun ulkoseinään oli palanut useita aukkoja läpi noin 43 minuu 

kohdalla, uunin lämpötila ja paine alkoivat poiketa standardiarvoista. 

6 

Uunin lämpötilaa mitattiin plate-elementeillä 100 mm:n 

ontelolaatan alapinnasta. Uunin lämpötilaa säädettiin 

Uunin painetta säädettiin siten, että 100 mm ontelolaata 

ero koehalliin nähden. Kun ulkoseinään oli palanut u 

kohdalla, uunin lämpötila ja paine alkoivat poiketa stand 

Ennen kokeen alkua, suojaseinä edessä 

Koeaika 36 min 5 s Koeaika 47 min 16 s. 

Koeaika 36 min 5 s Koeaika 47 min 16 s. 

3-1:1999 

vallitsi 

”Fire 

+20 

resistance 

Pa:n paine-ero 

tests - 

koehalliin 

Part 1: General 

nähden. 

Kun ulkoseinään oli palanut useita auk- 

osittain koehalliin. 

koja läpi noin 43 minuutin kohdalla, uunin 

ä 100 mm:n 

lämpötila 

etäisyydellä 

ja paine 

ulkoseinän 

alkoivat poiketa 

pinnasta 

standardiarvoista. 

sekä 

säädettiin standardilämpötilakäyrän mukaisesti. 

ontelolaatan 

Koekappaleen 

alapuolella 

lämpötiloja 

vallitsi +20 

mitattiin 

Pa:n 

seinän 

paineli 

palanut 

ja liitosten 

useita aukkoja 

pinnalta sekä 

läpi 

rakenteiden 

noin 43 minuutin 

sisältä. 

oiketa standardiarvoista. 

Lisäksi mitattiin ontelolaatan taipumaa laatan 

keskeltä. 

Koe lopetettiin 60 minuutin kuluttua kokeen 

aloittamisesta. Kuvassa 9 on valokuvia 

koekappaleesta kokeen aikana ja sen jälkeen. 

koeTULokSeT 

Kokeen tuloksesta voidaan todeta seuraavaa: 

Ulkoseinäelementit: 

Kokeessa ulkoseinäelementti täytti tiiviys- ja 

eristyskykyvaatimukset 36 minuutin ajan. 

Tällöin seinän ulkopinta syttyi liekkeihin ja 

koeajassa 37 minuuttia vaakasauman yläpuolisen 

elementin ulkoverhous syttyi palamaan. 

Seinä paloi Koeaika läpi useasta 47 min kohdasta 16 s. koeajassa 42 

minuuttia, ja uunin lämpövirta alkoi levitä 


Kokeen jälkeen voitiin todeta, että seinärakenne 

oli palanut kokonaan pois palotilan 

kohdalta. Ulkoseinän palotilan yläpuolisen 

elementin laudoitetun alueen osalta ulkolaudoitus 

ja tuulensuojalevy olivat palaneet pois, 

runkopuut olivat osittain hiiltyneet ja elementin 

eriste oli osittain sulanut ja sintraantunut. 

Elementin ontelolaatan puolella ollut 

kipsikartonkilevy oli vahingoittumaton. 

Ontelolaatta: 

Ontelolaatan keskiontelon alakannaksen kohdalle 

syntyi halkeama koeajassa 29 minuuttia, 

ja kokeen päättyessä voitiin todeta pitkittäishalkeama 

toisen ontelon yläkannaksen 

kohdalla. Kokeen päättyessä jännepunosten 

todettiin liukuneen 2…7 mm laatan toisessa 

päädyssä. Laatan taipuma kokeen aikana oli 

12 mm mitattuna yläpinnan keskikohdalla. 

Laatta oli käyristynyt sivuilta ylöspäin. 

7 

Ulkoseinän ja ontelolaatan välinen liitos: 

Kokeen jälkeen voitiin todeta, että palo ei ollut 

levinnyt ontelolaatan yläpinnan puolelle 

ulkoseinäelementtien ja ontelolaatan vaakasauman 

liitoksen kautta. Alemman seinäelementin 

yläpuu oli paikoin hiiltynyt läpi, 

ylemmän elementin Koeaika 36 alapuu min 5 oli s osittain hiiltynyt, 

mutta palo ei ollut tunkeutunut ontelolaatan 

yläpinnan puolelle eikä ylemmän 

elementin sisäpinnalle. 

7 

Ulkoseinän ja betonisen väliseinän välinen 

liitos: 

Liitoksessa väliseinän tulen vastakkaisella 

puolella ei ollut havaittavissa mitään muutoksia. 

Liitos oli lähes 

7 

vaurioitumaton. 

Kuvassa 10 on valokuvia liitoksista kokeen 

jälkeen. 

YHTEENVETO JA 

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 

Palonkestävyyskokeessa testattiin palon leviämistä 

kantamattoman puurunkoisen ja 

-julkisivuisen ulkoseinän ja betonisen ontelolaattavälipohjan 

yläpuolelle tapauksessa, 

jossa ulkoseinän puiset runkotolpat ja ulkoseinän 

mineraalivillaeristys jatkuivat (50 mm

osittain sulanut ja sintraantunut. Elementin ontelolaatan puolella ollut kipsikartonkilevy oli 

vahingoittumaton. 

Ontelolaatta: 

Ontelolaatan keskiontelon alakannaksen kohdalle syntyi halkeama koeajassa 29 minuuttia, ja 

kokeen päättyessä voitiin todeta pitkittäishalkeama toisen ontelon yläkannaksen kohdalla. 

Kokeen päättyessä jännepunosten todettiin liukuneen 2…7 mm laatan toisessa päädyssä. 

Laatan taipuma kokeen aikana oli 12 mm mitattuna yläpinnan keskikohdalla. Laatta oli 

käyristynyt sivuilta Koeaika ylöspäin. 53 min 28 s. Koeaika 58 min 24 s. 

Ulkoseinän ja ontelolaatan välinen liitos: 

Kokeen jälkeen voitiin todeta, että palo ei ollut levinnyt ontelolaatan yläpinnan puolelle 

ulkoseinäelementtien ja ontelolaatan vaakasauman liitoksen kautta. Alemman seinäelementin 

yläpuu oli paikoin hiiltynyt läpi, ylemmän elementin alapuu oli osittain hiiltynyt, mutta palo 

ei ollut tunkeutunut ontelolaatan yläpinnan puolelle eikä ylemmän elementin sisäpinnalle. 

Ulkoseinän ja betonisen väliseinän välinen liitos: 

Liitoksessa väliseinän tulen vastakkaisella puolella ei ollut havaittavissa mitään muutoksia. 

Liitos oli lähes vaurioitumaton. 

Ylempi seinäelementti poistettu 

Kuvassa 10 on valokuvia liitoksista kokeen jälkeen. 

Koeaika 60 min 8 s. 

Kuvat 9. Koekappale kokeen aikana ja sen jälkeen. 

Kokeen jälkeen. 

Kuvat 10. Liitokset kokeen jälkeen. 

Koekappaleen lämpötiloja mitattiin seinän ja liitosten pinnalta sekä rakenteiden sisältä. 

Lisäksi mitattiin ontelolaatan taipumaa laatan keskeltä. 

YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 

Koe lopetettiin 60 minuutin kuluttua kokeen aloittamisesta. Kuvassa 9 on valokuvia 

koekappaleesta kokeen aikana ja sen jälkeen. 

Koetulokset 

Kokeen tuloksesta voidaan todeta seuraavaa: 

Ylempi seinäelementti poistettu 

Palonkestävyyskokeessa testattiin palon leviämis 

ulkoseinän ja betonisen ontelolaattavälipohja 

puiset runkotolpat ja ulkoseinän mineraal 

ontelolaattavälipohjan ohi. Samalla tutkittiin 

Seinä / seinäliitos, sivuseinä poistettu 

betonisen väliseinän liitoksen kautta vä 

Polttokokeessa puu-ulkoseinän paloteknisessä 

paloi puhki 36 minuutissa. Polttokoe sammut 

voitiin todeta, ettei palo ollut levinnyt ontelolaa 

Ulkoseinäelementit: 

Kokeessa ulkoseinäelementti täytti tiiviys- ja Kuvat eristyskykyvaatimukset 10. Liitokset kokeen 36 minuutin jälkeen. ajan. 

Tällöin Laatta seinän / ulkopinta seinäliitos syttyi kokeen liekkeihin jälkeen ja koeajassa Vasen 37 minuuttia reuna kokeen vaakasauman jälkeen, villa yläpuolisen poistettu 

elementin ulkoverhous syttyi palamaan. Seinä paloi läpi useasta kohdasta koeajassa 

42 minuuttia, ja uunin lämpövirta alkoi levitä osittain koehalliin. 

YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 

lovettuna) ontelolaattavälipohjan ohi. Samalla 

tutkittiin palon leviämistä sivusuunnassa toinnin (REI 60) kannalta. 

tasi Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston 

merkitystä palon leviämisen ja kerrososas- 

Kokeen jälkeen voitiin todeta, että seinärakenne oli palanut kokonaan pois palotilan kohdalta. 

Ulkoseinän palotilan yläpuolisen elementin laudoitetun Palonkestävyyskokeessa alueen osalta ulkolaudoitus testattiin palon ja leviämistä kantamattoman puurunkoisen ja -julkisivuisen 

tuulensuojalevy ulkoseinän betonisen olivat palaneet väliseinän pois, runkopuut liitoksen olivat ulkoseinän osittain – Ulkoseinän hiiltyneet ja betonisen ja ja välipohjan elementin ontelolaattavälipohjan eriste liitoksen oli saumausaineet 

runkotolpat ja -kitit ja ovat ulkoseinän tärkeässä roolissa. mineraalivillaeristys jatkuivat (50 mm lovettuna) 

Puustudio. yläpuolelle tapauksessa, jossa ulkoseinän 

kautta väliseinän palotilan vastakkaiselle puolelle. 

Polttokokeessa puu-ulkoseinän palotek- 

ontelolaattavälipohjan Niihin ei useinkaan aseteta ohi. Samalla erityisvaatimuk- 

tutkittiin palon leviämistä sivusuunnassa ulkoseinän ja 

puiset 

nisessä käyttäytymisessä ei ollut yllätyksiä. 8 

betonisen sia työmailla, väliseinän vaikka syytä liitoksen olisi sekä kautta ilmatiiviyden, 

ääneneristyksen puu-ulkoseinän että paloteknisessä palotiiviyden käyttäytymisessä ei ollut yllätyksiä. Ulkoseinä 

väliseinän LÄHDELUETTELO 

palotilan vastakkaiselle puolelle. 

Ulkoseinä paloi puhki 36 minuutissa. Polttokoe 

sammutettiin 60 minuutin kohdalla. 

Polttokokeessa 

paloi 

vuoksi. 

puhki 36 minuutissa. Polttokoe sammutettiin 

[1] Rakennustieto 

60 minuutin kohdalla. 

Oy. RT 99-10779. 

Kokeen jälkeen 

Tiiviin 

puutaloalueen suunnittelu – Moder- 

voitiin todeta, ettei palo ollut levinnyt ontelolaatan yläpinnan puolelle ulkoseinäelementtien ja 

Kokeen jälkeen voitiin todeta, ettei palo ollut – Pitkillä jänneväleillä (6–12 metriä) ontelolaatta 

ontelolaatan vaakasauman liitoksen kautta eikä palossa ulkoseinän ulkopuolen kautta. Palo ei 

levinnyt ontelolaatan yläpinnan puolelle ulkoseinäelementtien 

ja ontelolaatan vaakasau- 

vastakkaiselle jopa yli 10 cm. puolelle. Miten tähän Liitoksien pitäisi suhtautua toiminnan kannalta 2002, 19 oleellista s. oli liitosten tiivistäminen 

myöskään ollut 

voi pitkittyneessä 

levinnyt ulkoseinän 

tulipalossa 

ja 

taipua 

betonisen 

ni 

väliseinän 

puukaupunki. 

liitoksen 

RT-ohjetiedosto, 

kautta väliseinän 

elokuu 

tulen 

man liitoksen kautta eikä palossa ulkoseinän 9 

palosuojatulla kyseisen liitoksen polyuretaanivaahdolla osalla ja paisuvalla polyakryylikitillä. 

[2] Hietaniemi, J., Hakkarainen, T., Huhta, 

J., Jumppanen U-M., Kouhia, I., Vaari, J. 

ulkopuolen kautta. Palo ei myöskään ollut 

levinnyt ulkoseinän ja betonisen väliseinän Johtopäätösten tekeminen polttokokeen perusteella & Weckman, on mielenkiintoinen H. Ontelotilojen asia. paloturvallisuus 

esille: – Ontelopalojen leviämisen katkaisemi- 

Seuraavat 

liitoksen kautta väliseinän tulen vastakkaiselle 

puolelle. Liitoksien toiminnan kannalta 

nen. VTT Tiedotteita 2202, Espoo 2003. 

huomiot KIITOKSET ovat nousseet asiantuntijoiden keskuudessa 

oleellista oli liitosten tiivistäminen palosuojatulla 

polyuretaanivaahdolla ja paisuvalla po- 

Metsäteollisuus kantamattomilla ry ja puurunkotolpilla Saint-Gobain Raken- 

ei näyttänyt kisivujen olevan paloturvallisuus merkitystä palon lähiökerrostaloissa. 

leviämisen ja 

Polttokoetutkimuksen – Polttokokeen päärahoittajia perusteella ontelolaattavälipohjan olivat [3] Korhonen, ohi T. & jatkuvilla Hietaniemi, ulkoseinän J. Puujullyakryylikitillänustuotteet 

kerrososastoinnin 

Oy. Tutkimusaloitteesta 

(REI 60) kannalta. 

vastasi VTT Tiedotteita 2253, Espoo 2004. 

Johtopäätösten tekeminen polttokokeen ja puuelementit toimitti Suomen Rakennustuote 

[4] Kantamattoman puurunkoisen ulkoseinän 

– Ulkoseinän ja välipohjan liitoksen saumausaineet ja -kitit ovat tärkeässä roolissa. 

perusteella on mielenkiintoinen asia. Seuraavat 

huomiot ovat nousseet asiantuntijoinimestarit 

ilmatiiviyden, Oy. Puuelementtien ääneneristyksen asennukset että palotiiviyden jan liitoksen vuoksi. palonkestävyyskoe. (Koeme- 

Niihin 

Oy. Betonielementit 

ei useinkaan aseteta 

valmisti 

erityisvaatimuksia 

Beto- 

työmailla, 

ja betonisen 

vaikka 

ontelolaattavälipoh- 

syytä olisi sekä 

den keskuudessa esille: 

VTT:n palolaboratoriossa suoritti Päijänteen netelmä: Soveltaen standardia EN 1363- 

– Polttokokeen perusteella ontelolaattavälipohjan 

ohi jatkuvilla ulkoseinän kantamatti 

Tremco jopa yli Oy 10 ja cm. palosaumakitit Miten tähän pitäisi Trader-Koo suhtautua ral kyseisen requirements”. liitoksen Testausseloste osalla Nro VTT- 

Puuelementti – Pitkillä Oy. jänneväleillä Palosaumavaahdot (6–12 metriä) toimit- 

ontelolaatta 1:1999 ”Fire voi pitkittyneessä resistance tests tulipalossa – Part 1: Gene- 

taipua 

tomilla puurunkotolpilla ei näyttänyt olevan Oy. Tutkimushankkeen koordinoinnista vas- 

S-11172-08. 

ontelolaatan vaakasauman liitoksen kautta eikä 

myöskään ollut levinnyt ulkoseinän ja betonis 

vastakkaiselle puolelle. Liitoksien toiminnan 

palosuojatulla polyuretaanivaahdolla ja paisuva 

Johtopäätösten tekeminen polttokokeen peru 

huomiot ovat nousseet asiantuntijoiden keskuud 

– Polttokokeen perusteella ontelola 

kantamattomilla puurunkotolpilla ei näy 

kerrososastoinnin (REI 60) kannalta. 

– Ulkoseinän ja välipohjan liitoksen sa 

Niihin ei useinkaan aseteta erityisvaat 

ilmatiiviyden, ääneneristyksen että palotii 

– Pitkillä jänneväleillä (6–12 metriä) on 

jopa yli 10 cm. Miten tähän pitäisi suhtau 

1 

10 

Palotutkimuksen Päivät 2007 2009 

37

Päivi Myllylä, Hanna Aho, Pertti Iso-Mustajärvi, Timo Inha ja Ralf Lindberg, Tampereen teknillinen yliopisto, rakennustekniikan laitos, PL 600, 33101 Tampere 

Puurakenteisen yläpohjaelementin 

palonkestävyys 

TIIVISTELMÄ 

Tampereen teknillisessä yliopistossa aloitettiin 

vuonna 2007 tutkimushanke, jossa yhtenä 

osakokonaisuutena on puurakenteisen 

yläpohjaelementin palonkestävyys ja paloturvallisuuden 

kehittäminen. Tavoitteena oli 

kehittää yläpohjaelementtien rakennetta niin, 

että ne täyttävät kantavuusvaatimusten lisäksi 

myös osastoivuusvaatimukset. Tutkimus 

päättyy vuonna 2009. Tutkimuksen lähtöaineistona 

on käytetty muun muassa puurakenteisen 

kattoelementin paloturvallisuutta 

koskevia aikaisemmin tehtyjä tutkimuksia ja 

polttokokeita, joiden analysointi toimi pohjana 

tutkimustarpeiden tarkemmalle määrittelylle. 

Kehitettyjen yläpohjaelementtirakenteiden 

palotekninen toiminta varmistettiin 

täyden mittakaavan polttokokeilla. Tässä artikkelissa 

esitellään polttokokeilla saatua tietoa 

yläpohjaelementin puuosien hiiltymisestä 

ja elementin alapinnan levytysten suojauskyvystä. 

TUTKIMUKSEN TAUSTA JA 

TAVOITTEET 


Suomen palomääräysten kokonaisuudistus ei 

ole suunnitteilla, määräysten muutostyö toteutetaan 

pieninä kokonaisuuksina. Nykyiset 

lämmöneristysmääräykset tulivat voimaan 

1.1.2008, ja seuraava uudistus tulee voimaan 

vuoden 2010 alusta. U-arvojen kiristymisen 

vuoksi eristepaksuudet ovat kasvaneet, mistä 

on syntynyt tarve käyttää paremman lämmöneristyskyvyn 

omaavia eristeitä ja kehittää 

uusia yläpohja- ja ulkoseinärakenteita. 

Suomen nykyisten palomääräysten mukaan 

voi rakennuksen kantavilta rakenteilta 

vaadittava palonkestävyys olla eri toteutusvaihtoehdoilla 

hyvin erilainen tai tietyn 

ratkaisun kokonaan poissulkeva yksittäisten 

rakennustarvikkeiden palo-ominaisuuksien 

takia. Enintään kaksikerroksisissa P1- ja P2- 

luokan rakennuksissa yläpohjan kantaville 

puurakenteille on asetettu pidemmät palonkestovaatimukset 

kuin paloluokan A2-s1,d0 

vaatimukset täyttäville rakenteille, esimerkiksi 

teräs- ja betonirakenteille. Kantavien 

rakenteiden palonkestovaatimusaikaan vaikuttaa 

myös käytettävien lämmöneristeiden 

paloluokka. 

Rakentamismääräykset antavat rakennusvalvontaviranomaisille 

mahdollisuuden hyväksyä 

myös muita kuin palomääräyksissä 

esitettyjä rakenteita, mikäli saavutettava turvallisuustaso 

on vähintään määräysten mukainen. 

Hankekohtaisesti hyväksytään erilaisia 

rakenneratkaisuja, ja käytäntö vaihtelee 

eri kunnissa. Rakenteet, joilla ei ole ollut 

vaadittua paloluokitusta, on voitu hyväksyä 

kohdekohtaisesti asiantuntijalausuntojen tai 

polttokoetulosten perusteella. 

Tutkimushankkeen tavoitteena on ollut kehittää 

tutkimuksen ja testauksen avulla puurakenteisten 

kattoelementtien paloturvallisuutta. 

Tavoitteena oli kehittää hyviä rakenneratkaisumalleja 

mineraalivilla- ja polyuretaanieristeisille 

kattoelementeille. Tutkimuksessa 

käsitellään puurakenteisten kattoelementtien 

paloturvallisuutta enintään kaksikerroksisissa 

rakennuksissa. Rakennusmateriaalien 

paloturvallisuutta tarkastellaan ainoastaan 

kun sillä on merkitystä yläpohjarakenteen 

palonkestävyyteen tai määräyksissä 

annetaan yläpohjarakenteissa käytettäville 

materiaaleille paloluokkavaatimuksia. Tutkimuksessa 

ei oteta kantaa rakennusten runkomateriaaliin. 

TOIMENPITEET 

Tutkimuksen lähtöaineistona on ollut puurakenteisen 

kattoelementin paloturvallisuutta 

koskevat, aikaisemmat tutkimukset. Hankkeessa 

hyödynnettiin vuosina 2002–2003 

VTT:llä tehtyjä palokokeita, joiden analysointi 

toimi pohjana tutkimus- ja kehitystarpeiden 

tarkemmalle määrittelylle. Kattoelementtien 

rakenteiden kehittäminen 

toteutettiin teollisuuden ja TTY:n palolaboratorion 

yhteisten kehityspalavereiden pohjalta. 

Kehitystyössä otettiin huomioon myös 

elementtien valmistusprosessi. 

Kattoelementtien paloturvallisuuden kehittämisen 

lähtökohtana on ollut, että kantavuusvaatimusten 

lisäksi myös osastoivuusvaatimukset 

täyttävä kattoelementti on paloturvallisempi 

rakenne kuin ainoastaan kantavuusvaatimukset 

täyttävä rakenne. Kehitettyjen 

rakenteiden palotekninen toiminta 

varmistettiin standardin SFS-EN 1365- 

2, ”Kantavien rakennusosien palonkestä-

asennettuihin välipalkkeihin. Akustiikkalevyjen kiinnitys tehdään kiinnityslistojen avulla, 

kipsilevyt ja palokipsilevyt kiinnitetään ruuveilla ja lisäksi käytetään välipalkkien kohdalla 

kiinnityslistoja, alapinnan levyjen kiinnitys on esitetty kuvassa 1. 

600 600 

vyystestit. Osa 2: Väli- ja yläpohjat” mukaisten 

hiiltymäkaavoilla antaa kokeissa mitattuja kiinnitetään 600 mm välein asennettuihin 

1. palotestausten Akustiikkalevyjen avulla. Testauksilla kiinnitys saatiin välipalkkien suuremmat hiiltymät. alapintaan Vierekkäisten kiinnityslistojen yläpoh- 

välipalkkeihin. avulla. Akustiikkalevyjen kiinnitys 

Kuva 

Kipsilevyjen myös lisätietoa ja palokipsilevyjen puurakenteiden hiiltymisestä 

kiinnityksessä jaelementtien käytetään kantavat ruuvikiinnityksen kertopuupalkit suo-lisäksi tehdään vastaavia kiinnityslistojen avulla, kipsilevyt ja 

elementin kuin alapinnan akustiikkalevyn levytysten suoja- 

kiinnityksessä. jaavat toisiaan hiiltymiseltä, ja elementtien palokipsilevyt kiinnitetään ruuveilla ja lisäk- 

kiinnityslistoja 

uskyvystä. 

välisen sauman puulistat sekä alapinnan levytysten 

si käytetään välipalkkien kohdalla kiinnitys- 

TTY:n palolaboratoriossa vuosina 2008– 

kiinnityslistat hidastavat kertopuulistoja, 

alapinnan levyjen kiinnitys on esitetsi 

2009 tehdyissä polttokokeissa testattiin tuulettumattomia 

alapinnan kovavillaelementtejä levytyksen sekä tuu- 

suojauskyky menttien alapinnan ja välipalkkien levytyksen kiinnityksessä hiiltyminen Tehdyissä polttokokeissa koekappaleeseen 

palkkien kylkien hiiltymistä. Tutkittujen elety 

kuvassa 1. 

Elementin 

lettuva mineraalivillaeristeinen kattoelementti. 

Polttokokeet ja lämpötilan mittapisteiden 

sijainti suunniteltiin siten, että lämpötilojen 

mittaustuloksia voidaan hyödyntää 

puurakenteiden ja lämmöneristeiden palon 

aikaisen käyttäytymisen tarkempaan analysointiin. 

Kovavillaelementissä välipalkin yläpintaan 

kiinnitetyn harvalaudoituksen alapinta on samalla 

korkeudella kuin polyuretaanieristeisessä 

kattoelementissä välipalkkien yläpuolella 

olevan eristeen alapinta. Testattujen kovavillaelementtien 

harvalaudoituksen alapinnasta 

mitattuja lämpötiloja voidaan hyödyntää 

arvioitaessa polyuretaanieristeisen kattoelementin 

paloteknistä toimintaa. Elementin 

välipalkkeihin ja kantaviin kertopuupalkkeihin 

asennettujen mittapisteiden lämpötilojen 

avulla saadaan tietoa alapinnan levytysten 

suojauskyvystä sekä elementin ontelotilojen 

puurakenteiden mahdollisen hiiltymisen 

alkamishetkestä. 

Tutkimushankkeen tulokset julkaistaan lisensiaatintutkimuksena. 

Tässä artikkelissa käsitellään 

elementtien alapinnan levytyksen 

suojauskykyä ja välipalkkien hiiltymistä sekä 

elementtien kantavien kertopuupalkkien hiiltymistä. 

Tarkastelu tehdään sekä standardissa 

SFS-EN 1995-1-2: ”Eurokoodi 5: Puurakenteiden 

suunnittelu. Osa 1-2: Yleinen. Rakenteiden 

palomitoitus” annettujen hiiltymänopeuksien, 

eri levyjen suojaus- ja murtumisaikojen 

että kattoelementeille tehtyjen polttokokeiden 

lämpötilan mittaustulosten ja kokeen 

jälkeisten havaintojen perusteella. Standardista 

SFS-EN 1995-1-2 käytetään tässä 

esityksessä nimitystä eurokoodi 5. 

TUTKIMUKSEN TULOKSET 

Yläpohjaelementtien kantavien kertopuupalkkien 

tarkastelu eurokoodi 5:n mukaisilla, 

kolmelta suunnalta palolle alttiin rakenteen 

käytetään ruuvikiinnityksen lisäksi kiinnityslistoja, 

joiden vaikutus on merkittävä tutkittaessa 

alapinnan levyjen yläpuolisten rakenteiden 

hiiltymistä. 

3 

TUTkiTUT kaTToeLemenTTirakenTeeT 

Tutkitut kattoelementit ovat yleensä kaksitai 

kolmiaukkoisia, elementin suurin pituus 

on noin 26 metriä. Kattoelementtien tyypillisiä 

käyttökohteita ovat hallirakennukset. 

Kattoelementtien kantavina palkkeina käytetään 

kertopuupalkkeja, joiden väliin on 600 

mm välein kiinnitetty välipalkit. Välipalkkien 

alapintaan kiinnitetään elementin alapinnan 

levytys. Kovavilla- ja polyuretaanieristeisissä 

elementeissä välipalkkien yläpuolelle kertopuiden 

väliin asennetaan eristekerrokset, 

jonka yläpintaan asennetaan vesikate. Tuulettuvassa 

mineraalivillaeristeisessä kattoelementissä 

lämmöneristys asennetaan myös 

välipalkkien väleihin, kertopuupalkkien yläpintaan 

kiinnitetään välipalkkien kohdalle 

yläpalkit, joiden väliin jää tuuletustila ja yläpalkkien 

yläpintaan asennetaan vesikatteen 

alusta. 

Kehitystyössä yhtenä tavoitteena on ollut 

valita elementtien alapintaan levytys, joka 

suojaa yläpuolisia rakennekerroksia palolta 

ja hiiltymiseltä. Kehitetyt kattoelementtirakenteet 

täyttävät kantavuusvaatimuksen lisäksi 

myös osastoivuusvaateet suunnitellun 

palonkestoajan. Kehitystyössä yhtenäistettiin 

eri elementtityyppien rakenteita. Tutkituissa 

kattoelementeissä käytetään elementin 

alapinnan levytyksenä normaaleja tai erikoiskovia 

kipsilevyjä, lasikuituhuopapintaisia lasivilla-akustiikkalevyjä 

sekä palokipsilevyjä. 

Alapinnassa käytetään yhtä tai useampaa levykerrosta 

palonkestovaatimuksien ja tilaajan 

asettamien pintavaatimusten mukaan. 

Elementin alapinnan 1200 mm leveät levyt 

ulottuvat kahden välipalkin välin yli ja 

asennettiin lämpötilan mittapisteitä palon 

vastakkaisen pinnan lisäksi myös rakenteen 

sisään. Kovavillaelementissä välipalkin yläpintaan 

kiinnitetyn harvalaudoituksen alapinta 

on samalla korkeudella kuin polyuretaanieristeisessä 

kattoelementissä eristeen alapinta. 

Testattujen kovavillaelementtien harvalaudoituksen 

alapinnasta mitattuja lämpötiloja 

voidaan hyödyntää arvioitaessa polyuretaanieristeisen 

kattoelementin paloteknistä 

toimintaa. Elementin välipalkkeihin ja kantaviin 

kertopuupalkkeihin asennettujen mittapisteiden 

lämpötilojen avulla saatiin tietoa 

alapinnan levytysten suojauskyvystä sekä elementin 

ontelotilojen puurakenteiden mahdollisen 

hiiltymisen alkamishetkestä. 

eLemenTin aLaPinnan LeVyTykSen 

SUojaUSkyky ja VäLiPaLkkien 

hiiLTyminen 

Yläpohjaelementin alapinnan levyjen suojauskykytarkastelu 

perustui eurokoodi 5:ssä 

välipohjarakenteille annettuihin levyjen suojausaikoihin 

sekä VTT:llä vuonna 2002 tehdyn 

esipalokokeen tuloksiin ja TTY:llä vuosina 

2008–2009 tehtyjen kattoelementtien 

polttokokeiden lämpötilan mittaustuloksiin, 

kokeen jälkeen tehtyihin havaintoihin 

ja hiiltymämittauksiin. Eurokoodi 5:n mukaan 

puurakenteiden hiiltymisen katsotaan 

alkavan 300 o C lämpötilassa. Hiiltymisnopeudet 

ovat erilaisia koko palorasituksen ajan 

palolle alttiina olevilla suojaamattomilla pinnoilla 

ja suojatuilla pinnoilla, joiden hiiltyminen 

alkaa ennen suojauksen putoamista tai 

suojauksen putoamisen jälkeen.[1] 

Eurokoodi 5:n kansallisen soveltamisasiakirjan 

liitteessä annetaan taulukoituna kipsilevyn, 

palokipsilevyn ja vanerin tai muun 

puulevyn suojaamien puurakenteiden hiiltymisen 

alkamishetki, levyn murtumishetki 

sekä tehollisen hiiltymäsyvyyden laskennas- 


Taulukko 1. Hiiltymisen alkamishetki t ch ja levyjen murtohetki t r välipohjarakenteissa 

eurokoodi 5:n kansallisen liitteen mukaan [2]. 

Normaalikipsilevy, jonka paksuus on 13 mm, suojaa vaakarakenteissa puurake 

Levytys 

eurokoodi 

T 

5:ssä 

ch [min] 

annettujen 

T r [min] 

taulukkoarvojen mukaan hiiltymiseltä 10 minuuttia, jonka jä 

levy murtuu ja suojauskyky pettää. Palokipsilevy, jonka paksuus on 15 mm, s 

A-levy ( 13 mm paksu kipsilevy) vaakarakenteissa 10 puurakenteita 10 hiiltymiseltä 15 minuuttia, jonka jälkeen levyty 

2 * A-levy 

suojaamien puuosien 

30 

hiiltyminen 

30 

alkaa. Palokipsilevy murtuu ajassa 30 minuuttia. Euro 

5 mukaan lasivillalla eristetylle onteloille käytetään samoja arvoja kuin edellä esitetyt ty 

A-levy + F-levy onteloiden arvot. 40 Eurokoodi 45 5:ssä annetut eri levyjen suojauskykyä kuvaavat ajat on an 

F-levy ( 15 mm paksu palokipsilevy 

kuvassa 

) 

2 esitetylle 

15 

rakenteelle. 

30 

Tutkimuksessa käsitellyissä elementeissä alapinnan le 

kiinnityksessä käytetään lisäksi kiinnityslistoja, mitkä parantavat alapinnan le 

yläpuolisten välipalkkien suojausta. [2] 

4 

Normaalikipsilevy, jonka paksuus on 13 mm, suojaa vaakarakenteissa 2 puurakenteita 

eurokoodi 5:ssä annettujen taulukkoarvojen mukaan hiiltymiseltä 10 minuuttia, jonka jälkeen 

levy murtuu ja suojauskyky pettää. Palokipsilevy, jonka paksuus on 15 mm, suojaa 

vaakarakenteissa puurakenteita hiiltymiseltä 15 minuuttia, jonka jälkeen levytyksen 

suojaamien puuosien hiiltyminen alkaa. Palokipsilevy murtuu ajassa 30 minuuttia. Eurokoodi 

3 

5 mukaan lasivillalla eristetylle onteloille käytetään samoja arvoja kuin edellä 

1 

esitetyt tyhjien 

onteloiden arvot. Eurokoodi 5:ssä annetut eri levyjen suojauskykyä kuvaavat ajat on annettu 

kuvassa 2 esitetylle rakenteelle. Tutkimuksessa käsitellyissä elementeissä alapinnan levyjen 

kiinnityksessä käytetään lisäksi kiinnityslistoja, mitkä parantavat alapinnan levyjen 

yläpuolisten välipalkkien suojausta. [2] 


3 

sa käytettäviä kertoimia; eurokoodi 5:ssä annetut 

arvot kipsilevylle ja palokipsilevylle on 

esitetty taulukossa 1. Eurokoodi 5 ei anna lasivilla-akustiikkalevyn 

suojauskykyyn liittyviä 

arvoja; akustiikkalevyn suojauskykyä arvioitaessa 

on käytettävissä ainoastaan polttokokeiden 

tulokset.[2] 

Normaalikipsilevy, jonka paksuus on 13 

mm, suojaa vaakarakenteissa puurakenteita 

eurokoodi 5:ssä annettujen taulukkoarvojen 

mukaan hiiltymiseltä 10 minuuttia, jonka 

jälkeen levy murtuu ja suojauskyky pettää. 

Palokipsilevy, jonka paksuus on 15 mm, 

suojaa vaakarakenteissa puurakenteita hiiltymiseltä 

15 minuuttia, jonka jälkeen levytyksen 

suojaamien puuosien hiiltyminen alkaa. 

Palokipsilevy murtuu ajassa 30 minuuttia. 

Eurokoodi 5 mukaan lasivillalla eristetylle 

onteloille käytetään samoja arvoja kuin 

edellä esitetyt tyhjien onteloiden arvot. Eurokoodi 

5:ssä annetut eri levyjen suojauskykyä 

kuvaavat ajat on annettu kuvassa 2 esitetylle 

rakenteelle. Tutkimuksessa käsitellyissä 

elementeissä alapinnan levyjen kiinnityksessä 

käytetään lisäksi kiinnityslistoja, mitkä 

parantavat alapinnan levyjen yläpuolisten välipalkkien 

suojausta. [2] 

Vuonna 2002 tehdyssä esipalokokeessa tutkittiin 

erilaisten kattoelementin alapinnassa 

käytettävien levyvaihtoehtojen vaikutusta 

elementin palonkestävyyteen. Tässä hankkeessa 

oli käytettävissä esipalokokeen lämpötilanmittaustulokset 

13 mm paksun kipsilevyn 

yläpinnalta tyhjässä ontelossa sekä 

kivivillaeristeisessä ontelossa, jossa eristepaksuus 

oli noin 60 mm. Esipalokoe kesti 45 

minuuttia, ja kipsilevy alkoi murtua, kun 

koe oli kestänyt 18 minuuttia. Alapinnan 

kipsilevyn suojauskykytarkastelun kriteerinä 

käytettiin hiiltymisen alkamisen edellyttämän 

+300 o C lämpötilan esiintymistä ontelossa. 

Tyhjässä ontelossa kipsilevyn yläpinnalta 

mitattu lämpötila oli 15 minuutin kuluttua 

kokeen alkamisesta enintään +134 o C 

ja kivivillaeristeisessä ontelossa alapinnan levyn 

ja eristekerroksen välistä mitattu lämpötila 

oli enintään + 114 o C. Lämpötilan mittaustulosten 

perusteella välipalkkien hiiltyminen 

ei olisi alkanut 15 minuutin palon aikana. 

A-tyypin normaali kipsilevy ei murtunut TTY:llä vuonna 2008 tehdyssä 30 minuutin 

polttokokeessa kovavillaelementin alapin- 

15 minuutin palon aikana ja levyn suojauskyky 

säilyi 15 4minuuttia.[3] 

nassa 4 käytettiin palokipsilevyä. Kokeen jälkeen 

tehtyjen havaintojen sekä lämpötilan 

2 

TTY:llä vuonna 2008 tehdyssä 15 minuutin 

polttokokeessa kovavillaelementin alapinnassa 

käytettiin 30 mm ja 50 mm paksuja la- 

paksu palokipsilevy suojaa välipalkkeja hiil- 

mittaustulosten mukaan F-tyypin 15 mm 

sikuituhuopapintaisia lasivilla-akustiikkalevyjä. 

Koekappaleeseen oli kahteen välipalk- 

sijaitsevat tyhjässä ontelossa. Palokipsilevy ei 

tymiseltä 30 minuutin ajan, kun välipalkit 

kien väliin asennettu 100 mm paksu lasivillaeriste 

alapinnan levyn yläpuolelle. Kokeen sä välipalkin alapinnassa lämpötila oli noin 

murtunut kokeen aikana. Kokeen päättyes- 

jälkeen tehtyjen havaintojen sekä lämpötilan 

1 

115 o C ja välipalkin kyljessä 20 mm palokipsilevyn 

yläpuolelta mitattu lämpötila oli kor- 

mittaustulosten mukaan kattoelementin alapinnassa 

käytettävät 30 mm ja 50 mm paksut 

lasivilla-akustiikkalevyt eivät murtuneet TTY:n palolaboratoriossa vuonna 2009 

keimmillaan 287 o C.[5] 

kokeen aikana ja suojasivat elementin puisia tehdyssä polttokokeessa testattiin tuulettuva 

välipalkkeja hiiltymiseltä 15 minuuttia, kun kattoelementti, jossa elementin ontelotila oli 

välipalkit sijaitsivat tyhjässä ontelossa. Kun täytetty lasivillalla; elementin alapinnassa oli 

ontelo oli täytetty lasivillalla, akustiikkalevyn 

yläpuolella sijaitsevat välipalkit alkoivat pötilat ylittivät +300 o C lämpötilan kokeen 

palokipsilevy. Välipalkin kyljistä mitatut läm- 

15 minuutin kokeen aikana hiiltyä. 30 mm kestettyä 21,5 minuuttia, jolloin alapinnassa 

paksun akustiikkalevyn ja lasivillaeristeen välistä 

mitattu lämpötila saavutti hiiltymisen al- 

alueelta alas. Välipalkkien alapinnasta mitatut 

ollut palokipsilevy murtui ja putosi pieneltä 

4 

kamisrajana pidetyn +300 o C lämpötilan kokeen 

kestetty noin 12 minuuttia. Akustiikkakeen 

kestettyä 27 minuuttia. Lasivillatäyttei- 

lämpötilat ylittivät +300 o C lämpötilan kolevyn 

ja yläpuolisen lasivillan välissä lämpötila 

oli kokeen päättyessä 489 °C ja 100 mm kokeen aikana alapinnasta ja kyljistä. Puolen 

sessä ontelossa sijainneet välipalkit hiiltyivät 

paksun lasivillakerroksen yläpuolella 77 °C. tunnin kokeen jälkeen elementin ulossiirron 

ja kuormituksen poiston aikana elemen- 

Kokeen perusteella akustiikkalevyn yläpuolella 

oleva lasivilla toimii hyvin eristeenä ja tin puuosissa palo jatkui, kuitenkin hitaampana 

kuin kokeen aikana. Kokeen jälkeen 

estää ylempien rakennekerrosten lämpenemisen, 

mutta nostaa välipalkkien alapinnan mitatut hiiltymät olivat välipalkin (koko 48 

ja kylkien lämpötilan korkeammaksi kuin mm * 98 mm) alapinnasta mitattuna enimmillään 

11,5 mm. Välipalkin kyljen hiilty- 

tyhjässä ontelossa olleiden välipalkkien lämpötilat. 

Polttokokeen jälkeen mitatut hiiltymäsyvyydet 

lasivillatäytteisessä ontelossa sikin 

alaosassa. [6] 

mäsyvyys oli suurimmillaan noin 6 mm paljainneiden 

välipalkkien alapinnassa ja kylkien 

alaosissa olivat enintään 2 mm. Hiiltymä estää lämmön siirtymisen, ja alapinnan levy 

Alapinnan levyn yläpuolella oleva eriste 

ulottui 123 mm korkean välipalkin kyljessä murtuu lasivillaeristeisen ontelon tapauksessa 

huomattavasti aiemmin kuin tyhjän onte- 

enimmillään noin 30 mm korkeudelle välipalkin 

alapinnasta mitattuna.[4] 

lon tapauksessa. Kyseisille kattoelementeille,

Lasivillaeristeisen akustiikkalevyt ontelon alkoivat alapinnasta irrota. Akustiikkalevyn palokipsilevy murtui yläpuolelle aiemmin asennetu ja levyn 

pudota kokeen uuniin loppuajan kokeen Lasivillaeristeisen kestettyä yläpuolisia hieman ontelon rakenteita yli alapinnasta 21 minuuttia. palolta. palokipsilevy Kokeen päättyessä murtui aiemm v 

mitatut lämpötilat pudota uuniin olivat kokeen erikoiskovan kestettyä hieman kipsilevyn yli 21 alueella minuuttia. enintään + 

Syksyllä 

kipsilevyn 

2008 tehdyssä 

alueella 

30 

noin 

minuutin 

100 

polttokokeessa 

°C; vastaavasti 

kovavillaelementin 

välipalkin kyljestä 

alapinna 

kahta levyä: Syksyllä kipsilevyn 2008 lisäksi tehdyssä käytettiin 30 minuutin 50 polttokokeessa mm paksua kovavillaeleme lasikuituh 

kipsilevyjen kahta yläpinnan levyä: yläpuolelta kipsilevyn mitatut lisäksi lämpötilat käytettiin olivat 50 mm 93 ja paksu 97 

akustiikkalevyä. Elementti oli jaettu jännevälin keskeltä puoliksi: toisessa osa 

erikoiskovaa palolaboratoriossa kipsilevyä akustiikkalevyä. tehdyn ja toisessa Elementti kovavillakattoelementin normaalikipsilevyä; oli jaettu jännevälin molempien 30 keskeltä minuutin levyjen puoliksi: po p 

mm. kipsilevyn Tehdyn polttokokeen erikoiskovaa ja akustiikkalevyn tulosten kipsilevyä perusteella yhdistelmä ja toisessa erityyppisten normaalikipsilevyä; suojasi yläpuolisia kipsilevyjen molempie puur suoj 

testatussa paremmin rakenteessa kuin mm. palokipsilevy. 

Tehdyn ollut kovin polttokokeen suurta eroa. tulosten Kokeen perusteella kestettyä erityyppisten 20 minuuttia, kips ak 

kiinnitykseen testatussa käytettyjen rakenteessa poikittaisten ollut kovin kiinnityslistojen suurta eroa. Kokeen palasia kestettyä putosi 20 

akustiikkalevyt 

kiinnitykseen 

alkoivat irrota. 

käytettyjen 

Akustiikkalevyn 

poikittaisten 

yläpuolelle 

kiinnityslistojen 

asennetut kipsilev 

pal 

akustiikkalevyt alkoivat irrota. Akustiikkalevyn yläpuolelle asen 

kokeen loppuajan yläpuolisia rakenteita palolta. Kokeen päättyessä välipalkkie 

kokeen loppuajan yläpuolisia rakenteita palolta. Kokeen päättyess 

mitatut lämpötilat olivat erikoiskovan kipsilevyn alueella enintään +140 °C 

mitatut lämpötilat olivat erikoiskovan kipsilevyn alueella enintä 

kipsilevyn alueella noin 100 °C; vastaavasti välipalkin kyljestä 20 mm 

kipsilevyn alueella noin Kuva 4. 100 Koekappaleen °C; vastaavasti alapinnasta on välipalkin poistettu kylje 

kipsilevyjen yläpinnan yläpuolelta mitatut lämpötilat olivat 93 ja 97 °C.[7] K 

kipsilevyjen yläpinnan kipsilevyt yläpuolelta 3.10.2008 mitatut tehdyn 30 lämpötilat minuutin polttokokeen 

jälkeen, kipsilevyn alapuolelle asennet- 

minuutin 

olivat 93 ja 

palolaboratoriossa 

palolaboratoriossa 

tehdyn kovavillakattoelementin 

tehdyn kovavillakattoelementin 

30 minuutin 

30 

polttokokee 

kipsilevyn ja akustiikkalevyn kipsilevyn ja akustiikkalevyn yhdistelmä 

tu suojasi yhdistelmä oli irronnut 

yläpuolisia suojasi kokeen 

puurakenteita 

aikana. yläpuolisia p 

paremmin kuin paremmin palokipsilevy. kuin palokipsilevy. 

Välipalkit eivät olleet hiiltyneet kokeen aikana. 

Lasivillaeristeisen ontelon alapinnasta palokipsilevy murtui aiemmin ja levyn palasia alko 

pudota uuniin kokeen kestettyä hieman yli 21 minuuttia. 

Syksyllä 2008 tehdyssä 30 minuutin polttokokeessa kovavillaelementin alapinnassa käytettiin 

kahta levyä: kipsilevyn lisäksi käytettiin 50 mm paksua lasikuituhuopapintaista 

akustiikkalevyä. Elementti oli jaettu jännevälin keskeltä puoliksi: toisessa osassa käytettiin 

erikoiskovaa kipsilevyä ja toisessa normaalikipsilevyä; molempien levyjen paksuus oli 13 

mm. Tehdyn polttokokeen tulosten perusteella erityyppisten kipsilevyjen suojauskyvyllä e 

testatussa rakenteessa ollut kovin suurta eroa. Kokeen kestettyä 20 minuuttia, akustiikkalevyn 

kiinnitykseen käytettyjen poikittaisten kiinnityslistojen palasia putosi uuniin ja 

akustiikkalevyt alkoivat irrota. Akustiikkalevyn yläpuolelle asennetut kipsilevyt suojasiva 

kokeen loppuajan yläpuolisia rakenteita palolta. Kokeen päättyessä välipalkkien alapinnasta 

mitatut lämpötilat olivat erikoiskovan kipsilevyn alueella enintään +140 °C ja normaalin 

kipsilevyn alueella noin 100 °C; vastaavasti välipalkin kyljestä 20 mm korkeudella 

kipsilevyjen yläpinnan yläpuolelta mitatut lämpötilat olivat 93 ja 97 °C.[7] Kahden TTY:n 

palolaboratoriossa tehdyn kovavillakattoelementin 30 minuutin polttokokeen perusteella 

kipsilevyn ja akustiikkalevyn yhdistelmä suojasi yläpuolisia puurakenteita hiiltymiseltä 

paremmin kuin palokipsilevy. 

Lasivillaeristeisen ontelon alapinnasta palokipsilevy murtui aiemmin ja 

pudota uuniin kokeen kestettyä hieman yli 21 minuuttia. 

Syksyllä 2008 tehdyssä 30 minuutin polttokokeessa kovavillaelementin al 

kahta levyä: kipsilevyn lisäksi käytettiin 50 mm paksua las 

akustiikkalevyä. Elementti oli jaettu jännevälin keskeltä puoliksi: toises 

erikoiskovaa kipsilevyä ja toisessa normaalikipsilevyä; molempien lev 

mm. Tehdyn polttokokeen tulosten perusteella erityyppisten kipsilevyj 

testatussa rakenteessa ollut kovin suurta eroa. Kokeen kestettyä 20 minu 

kiinnitykseen käytettyjen poikittaisten kiinnityslistojen palasia 

akustiikkalevyt alkoivat irrota. Akustiikkalevyn yläpuolelle asennetut 

kokeen loppuajan yläpuolisia rakenteita palolta. Kokeen päättyessä vä 

mitatut lämpötilat olivat erikoiskovan kipsilevyn alueella enintään + 

kipsilevyn alueella noin 100 °C; vastaavasti välipalkin kyljestä 

kipsilevyjen yläpinnan yläpuolelta mitatut lämpötilat olivat 93 ja 97 

palolaboratoriossa tehdyn kovavillakattoelementin 30 minuutin po 

kipsilevyn ja akustiikkalevyn yhdistelmä suojasi yläpuolisia puur 

paremmin kuin palokipsilevy. 

joissa elementin alapinnassa oli palokipsilevy, 

tehtiin yksi polttokoe kummallekin rakennevaihtoehdolle, 

ja levyn murtumisen välillä oli 

selkeä ero. Elementissä, jossa välipalkit sijaitsevat 

tyhjässä ontelossa, palokipsilevy murtui 

vasta 30 minuutin polttokokeen päättymisen 

jälkeen, kun elementti siirrettiin ulos hallista. 

Lasivillaeristeisen ontelon alapinnasta palokipsilevy 

murtui aiemmin ja levyn palasia 

alkoi pudota uuniin kokeen kestettyä hieman 

yli 21 minuuttia. 

Syksyllä 2008 tehdyssä 30 minuutin polttokokeessa 

kovavillaelementin alapinnassa 

käytettiin kahta levyä, kipsilevyn lisäksi käytettiin 

50 mm paksua lasikuituhuopapintaista 

akustiikkalevyä. Elementti oli jaettu 

287 

jännevälin 

°C.[5] 

keskeltä puoliksi: toisessa osassa 

käytettiin erikoiskovaa kipsilevyä ja toisessa 

normaalikipsilevyä; molempien levyjen paksuus 

oli 13 mm. Tehdyn polttokokeen tulosten 

perusteella erityyppisten kipsilevyjen 

suojauskyvyllä ei testatussa rakenteessa ollut 

kovin suurta eroa. Kokeen kestettyä 20 minuuttia, 

akustiikkalevyn kiinnitykseen käytettyjen 

poikittaisten kiinnityslistojen palasia 

putosi uuniin ja akustiikkalevyt alkoivat 

irrota. Akustiikkalevyn yläpuolelle asennetut 

kipsilevyt suojasivat kokeen loppuajan 

yläpuolisia rakenteita palolta. Kokeen päättyessä 

välipalkkien alapinnasta mitatut lämpötilat 

olivat erikoiskovan kipsilevyn alueella 

enintään +140 o C ja normaalin kipsilevyn 

alueella noin 100 o C; vastaavasti välipalkin 

kyljestä 20 mm korkeudella kipsilevyjen yläpinnan 

yläpuolelta mitatut lämpötilat olivat 

93 ja 97 o C.[7] Kahden TTY:n palolaboratoriossa 

tehdyn kovavillakattoelementin 30 minuutin 

polttokokeen perusteella kipsilevyn ja 

akustiikkalevyn yhdistelmä suojasi yläpuolisia 

puurakenteita hiiltymiseltä paremmin 

kuin palokipsilevy. 

kanTaVien kerToPUUPaLkkien 

hiiLTyminen 

Kuva 4. Koekappaleen alapinnasta on poistettu kipsilevyt 3.10.200 

Eurokoodi polttokokeen 5:n mukaan suojaamattomien 

puurakenteiden aikana. Välipalkit hiiltymänopeus eivät olleet hiiltyneet kokeen aikana. 

oletetaan ajasta riippumattomaksi vakioksi. 

Kun tarkastellaan suorakaidepoikkileikkausta, 

Kuva Kantavien 4. Koekappaleen esimerkiksi kertopuupalkkien palkkeja, alapinnasta on poistettu hiiltyminen kipsilevyt 3.10.2008 tehdyn 30 minuutin 

jotka polttokokeen ovat palolle alttiina jälkeen, useammalta kipsilevyn alapuolelle asennettu akustiikkalevy oli irronnut kokeen 

jälkeen, kipsilevyn alapuolelle asennettu akustiikkalev 

sivulta, aikana. käytetään Välipalkit hiiltymissyvyyden eivät olleet laskemiseen 

nimellistä Kuva Eurokoodi 4. hiiltymisnopeutta, Koekappaleen Kuva 5:n mukaan 4. joka Koekappaleen alapinnasta sisäl- 

suojaamattomien toisesta on alapinnasta kyljestä poistettu noin puurakenteiden kipsilevyt on 17 poistettu mm ja elementtien 3.10.2008 kipsilevyt hiiltymäno tehdyn 3.10. 

hiiltyneet kokeen vytyksen aikana. kiinnityslista hiiltyy alapinnasta ja 

tää kulmapyöristyksen polttokokeen riippumattomaksi jälkeen, ja polttokokeen halkeamien kipsilevyn vakioksi. vaikutuksen. 

Kantavien Rakenteiden palkkeja, kertopuupalkkien mitoituksessa jotka ovat käytetään hiiltyminen 

jälkeen, 

alapuolelle välisen Kun kipsilevyn sauman tarkastellaan asennettu puulista alapuolelle alapinnastaan akustiikkalevy suorakaidepoikkile 

asennettu noin akustiikka 

oli irr 

aikana. Välipalkit 

aikana. 

eivät 

Välipalkit 

olleet palolle hiiltyneet 

eivät 17 mm. alttiina olleet 

kokeen Kertopuupalkit hiiltyneet 

aikana. useammalta kokeen hiiltyivät aikana. sivulta, 15 minuutin 

polttokokeessa palolle joka alttiista sisältää alaosastaan kulmapyöris 

käytetä 

tehollista laskemiseen poikkileikkausta, nimellistä joka saadaan vähentämällä 

vaikutuksen. alkuperäisestä poikkileikkaukses- 

hiiltymisnopeutta, 

Eurokoodi 5:n mukaan suojaamattomien puurakenteiden hiiltymänopeus oletetaan ajasta 

riippumattomaksi vakioksi. Rakenteiden Kun tarkastellaan mitoituksessa kolmelta sivulta, 

suorakaidepoikkileikkausta, käytetään alapinnasta tehollista ja molemmista 

esimerkiks poikkilei 

ta tehollinen 

vähentämällä 

hiiltymissyvyys Kantavien 

alkuperäisestä 

kaikilta palolle kertopuupalkkien hiiltyminen 

palkkeja, Kantavien jotka kertopuupalkkien ovat palolle alttiina hiiltyminen 

useammalta poikkileikkauksesta 

kyljistä. Kertopuupalkin 

sivulta, käytetään tehollinen 

alapinnassa palkin 

hiiltymissyvyyden 

alttiina laskemiseen olevista pinnoista. Tehollinen hiiltymissyvyys 

vaikutuksen. lasketaan Rakenteiden kaavalla Eurokoodi 1. 5:n mukaan suojaamattomien puurakenteiden hiiltym 

alttiina nimellistä olevista pinnoista. hiiltymisnopeutta, Tehollinen joka keskilinjalta sisältää mitattu 

hiiltymissyvyys kulmapyöristyksen hiiltymäsyvyys 

lasketaan ja oli halkeamien kaavall 

mitoituksessa noin käytetään 18 mm, tehollista elementin poikkileikkausta, sisemmässä kyljessä 

Eurokoodi 5:n joka saadaan 

vähentämällä alkuperäisestä riippumattomaksi 

mukaan suojaamattomien 

poikkileikkauksesta vakioksi. 

puurakenteiden 

tehollinen Kun tarkastellaan 

hiiltymänopeus 

hiiltymissyvyys suorakaidepoik 

ol 

hiiltymä ulottui elementin alapinnan kaikilta levyjen 

kiinnitysrimojen alapintaan kaavalla useammalta asti 1. noin sivulta, 20 käy 

riippumattomaksi palolle 

alttiina d 

ef olevista = β 

ntpinnoista. + palkkeja, k0d 

vakioksi. 

0 Tehollinen jotka (1) 

Kun 

hiiltymissyvyys ovat tarkastellaan palolle lasketaan alttiina suorakaidepoikkileikkausta, 

palkkeja, jotka laskemiseen ovat palolle nimellistä alttiina hiiltymisnopeutta, useammalta sivulta, joka sisältää käytetään kulmapy hiilty 

mm korkeudelle kertopuupalkin alkuperäisestä 

alapinnasta. mitoituksessa joka 

Kaavassa d 

laskemiseen 

ef 

= β 

nton + knimellisen 0d 

nimellistä vaikutuksen. 

0 

hiiltymisnopeuden 

mitoitusarvo: vaikutuksen. kertopuulla Rakenteiden vähentämällä 0,7 mm/min mitoituksessa alkuperäisestä massa olevan käytetään poikkileikkauksesta kylkilistan tehollista alapinnan poikkileikkausta, 

tehollinen hiiltymä hiilty 

hiiltymisnopeutta, Rakenteiden Elementtien 

sisältää käytetään kulmapyöristyksen 

välisessä tehollista sau- 

poikj 

(1) 

ja sahatavaralla vähentämällä 0,8 mm/min alkuperäisestä alttiina ja t olevista on palonkestoaika. 

alttiina Lujuuden olevista ja jäykkyyden pinnoista. menettä- 

Tehollinen TTY:n hiiltymissyvyys palolaboratoriossa 7 lasketaan tehtiin kaavalla kolme 30 1. 

poikkileikkauksesta pinnoista. oli noin Tehollinen 2 mm. [4] tehollinen hiiltymissyvyys hiiltymissyvyys lasketaan kaa k 

neen kerroksen paksuutta d kuvaava vakio 7 

ef 

= β 

nt 

+ k0d 

minuutin polttokoetta, joissa kaikissa kantavien 

kertopuupalkkien korkeus oli 360 mm 

0 

on 7 mm d 

efja = kerroin β 

nt 

+ k0don 0 suojaamattomalla 

pinnalla 1, kun t ≥ 20 min ja t/20, kun t ja leveys 45 mm. Koekappaleet nostettiin kokeiden 

jälkeen uunin päältä ja siirrettiin ulos 

< 20 min. [1] Esitetyllä kaavalla laskien kertopuun 

tehollinen hiiltymissyvyys on 15 minuutin 

palossa noin 16 mm ja 30 minuutin ja koekappaleet sammutettiin. Koekappalei- 

hallista, minkä jälkeen kuormitus 7 poistettiin 

7 

palossa 28 mm, sahatavaran teholliset hiiltymissyvyydet 

ovat vastaavasti noin 17 mm tuksen poiston ajan, joten mitattujen hiiltyden 

hiiltyminen jatkui ulossiirron ja kuormi- 

ja 31 mm. 

mien tarkastelu antaa varmalla puolella olevat 

tulokset. Paloluokkaan REI 30 suunni- 

TTY:llä tehdyssä 15 minuutin polttokokeessa 

koekappaleen kantavan kertopuupalkin 

korkeus oli 360 mm ja leveys 39 mm. palkki hiiltyy eurokoodi 5:n mukaan palolteltujen 

elementtien 45 mm leveä kertopuu- 

Eurokoodi 5:n mukaan 39 mm leveä kertopuupalkki 

hiiltyy 15 minuutin palon aikana kyljistä ja alapinnasta noin 28 mm, levytykle 

alttiina olevasta alaosastaan molemmista 

palolle alttiilta osaltaan molemmista kyljistä sen 20 mm paksu kiinnityslista hiiltyy kokonaan 

ja kiinnityksen takana kertopuu sekä alapinnasta noin 16 mm, alapinnan le- 

hiiltyy 

Kuva 3. Koekappaleen alapinnasta on poistettu yksi akustiikkalevy 19.4.2008 tehdyn 15 

minuutin polttokokeen jälkeen. Tyhjässä ontelotilassa olevat välipalkit eivät olleet hiiltyneet. 

Elementin oikeassa reunassa ontelotila oli lasivillatäytteinen, miltä alueelta akustiikkalevy 

irtosi kokeen loppuvaiheessa kuvassa näkyvällä tavalla. 

TTY:llä vuonna 2008 tehdyssä 30 minuutin polttokokeessa kovavillaelementin alapinnassa 

käytettiin palokipsilevyä. Kokeen jälkeen tehtyjen havaintojen sekä lämpötilan 

mittaustulosten mukaan F-tyypin 15 mm paksu palokipsilevy suojaa välipalkkeja hiiltymiseltä 

30 minuutin ajan, kun välipalkit sijaitsevat tyhjässä ontelossa. Palokipsilevy ei murtunut 

kokeen aikana. Kokeen päättyessä välipalkin alapinnassa lämpötila oli noin 115 °C ja 

välipalkin kyljessä 20 mm palokipsilevyn yläpuolelta mitattu lämpötila oli korkeimmillaan 

Kuva 4. Koekappaleen alapinnasta on poistettu kipsilevyt 3.10 

polttokokeen jälkeen, kipsilevyn alapuolelle asennettu akustiikk 

aikana. Välipalkit eivät olleet hiiltyneet kokeen aikana. 

Kantavien kertopuupalkkien hiiltyminen 

Eurokoodi 5:n mukaan suojaamattomien puurakenteiden hiil 

riippumattomaksi vakioksi. Kun tarkastellaan suorakaidep 

palkkeja, jotka ovat palolle alttiina useammalta sivulta, 

laskemiseen nimellistä hiiltymisnopeutta, joka sisältää kulm 

vaikutuksen. Rakenteiden mitoituksessa käytetään tehollista p 

vähentämällä alkuperäisestä poikkileikkauksesta tehollinen hi 

alttiina olevista pinnoista. Tehollinen hiiltymissyvyys lasketaan 

TTY:n palolaboratoriossa vuonna 2009 tehdyssä polttokokeessa testattiin tuulettuva 

kattoelementti, jossa elementin ontelotila oli täytetty lasivillalla; elementin alapinnassa oli 

palokipsilevy. Välipalkin kyljistä mitatut lämpötilat ylittivät +300 °C lämpötilan kokeen 

kestettyä 21,5 minuuttia, jolloin alapinnassa ollut palokipsilevy murtui ja putosi 

ensimmäiseltä alueelta alas. Välipalkkien alapinnasta mitatut lämpötilat ylittivät +300 °C 

lämpötilan kokeen kestettyä 27 minuuttia. Lasivillatäytteisessä ontelossa sijainneet välipalkit 

hiiltyivät kokeen aikana alapinnasta ja kyljistä. Puolen tunnin kokeen jälkeen elementin 

ulossiirron ja kuormituksen poiston aikana elementin puuosissa palo jatkui, kuitenkin 

hitaampana kuin kokeen aikana. Kokeen jälkeen mitatut hiiltymät olivat välipalkin (koko 48 

mm * 98 mm) alapinnasta mitattuna enimmillään 11,5 mm. Välipalkin kyljen hiiltymäsyvyys 

oli suurimmillaan noin 6 mm palkin alaosassa. [6] 

d = β t + k 

ef n 0d0 

Alapinnan levyn yläpuolella oleva eriste estää lämmön siirtymisen, ja alapinnan levy murtuu 

lasivillaeristeisen ontelon tapauksessa huomattavasti aiemmin kuin tyhjän ontelon 

tapauksessa. Kyseisille kattoelementeille, joissa elementin alapinnassa oli palokipsilevy, 

tehtiin yksi polttokoe kummallekin rakennevaihtoehdolle, ja levyn murtumisen välillä oli 

selkeä ero. Elementissä, jossa välipalkit sijaitsevat tyhjässä ontelossa, palokipsilevy murtui 

vasta 30 minuutin polttokokeen päättymisen jälkeen, kun elementti siirrettiin ulos hallista. 


7

61 

40 ... 52 

50 

109 

40 ... 54 

50 

140 

60 

50 

a) b) c) 

Kuva 5. TTY:llä 2008–2009 tehtyjen 30 

minuutin polttokokeiden jälkeen mitatut 

kantavien kertopuupalkkien hiiltymät: 

a) ja b) kovavillakattoelementit, 

jossa alapinnan levyn yläpuolella tyhjä 

ontelo ja c) tuulettuva kattoelementti, 

jossa alapinnan levyn yläpuolella oli lasivillaeristeinen 

ontelo. 

Kuva 

noin 

5. 

16 

TTY:llä 

mm. Elementtien 

vuosina 2008 

välisen 

- 2009 tehtyjen 

sauman 

30 

tettäessä. 

minuutin polttokokeiden 

Rakenteiden paloturvallisuutta 

jälkeen mitatut kantavien 

arvioitaessa 

tulisi jossa ottaa alapinnan huomioon levyn koko yläpuolella raken-tyhjlista 

hiiltyy ainoastaan alapinnastaan ja hidas- 

listaan asti. Elementtien välisen sauman puu- 

kertopuupalkkien puulista hiiltyy 30 hiiltymät: minuutin a) ja palossa b) kovavillakattoelementit, alapinnastaan 

ja 31 c) tuulettuva mm. Polttokokeiden kattoelementti, aikana jossa ker- 

alapinnan teen levyn toiminta yläpuolella suojauksineen. oli lasivillaeristeinen ontelo. taa kertopuupalkin kyljen hiiltymistä. Toisen 

ontelo 

topuupalkit hiiltyivät palolle alttiista alaosastaan 

Tutkimushankkeen tavoitteena oli kehittää kyljen hiiltymiseen vaikuttaa alapinnan levytyksen 

kolmelta sivulta, alapinnasta ja molem- 

YHTEENVETO 

mista kyljistä. Kertopuupalkkien hiiltyminen 

ei ollut symmetristä. Elementtien välisen 

elementtien rakennetta niin, että ne täyttävät 

kantavuusvaatimusten lisäksi myös osastoivuusvaatimukset 

suunnitellun palonkesto- 

ja levytyksen kiinnitykseen käytetyn 

kiinnityslistan alapinnan korkeus. Alapinnan 

levyjen pitkittäiset kiinnityslistat hidastavat 

sauman määräyksissä puolelta kertopuupalkki kattorakenteiden hiiltyi paloturvallisuuden ajan. Kehitystyössä arviointi kiinnitettiin perustuu erityistä kantavien huo- 

kertopuupalkin kyljen hiiltymistä. 

Nykyisissä 

rakenteiden kertopuiden väliseen ja suojaamattoman puulistaan asti, lämmöneristeen toisesta 

reunasta alapinnan materiaalien levytyksiin palo-ominaisuuksiin asti. Ele- 

alapinnassa perustuvat käytettävien palonkestovaatimukset levyjen suojausky- 

johtavat ten sekä kokeiden jälkeen tehtyjen havainmiota 

alapinnan paloluokitukseen. levytysten Yläpohjarakenteissa 

kiinnitykseen Polttokokeiden lämpötilan mittaustulos- 

käytettyjen 

puurakenteita 

menttien välistä 

ja 

saumaa 

palavia 

kuvanneessa 

eristeitä sisältävien 

kertopuiden 

välissä puulistan hiiltymä oli enim- 

kattoelementtityyppiä. Kovavillaelementissä kertopuupalkin alapinnan hiiltyminen oli eukyyn. 

rakennusosien 

Tutkimuksessa 

kohdalla 

on mukana 

pidempiin 

kolme eri 

palonkestoaikavaatimuksiin 

kuin A2-s1,d0- paloluokan materiaaleja käytettäessä. Rakenteiden 

tojen perusteella 15 minuutin palon aikana 

paloturvallisuutta arvioitaessa tulisi ottaa huomioon koko rakenteen toiminta suojauksineen. 

millään noin 10 mm. Kertopuiden alaosasta 

ja polyuretaanieristeisessä elementissä kattorokoodi 

5:n mukaista. Alapinnan levytyksen 

oli kokonaan yläpohjaelementin hiiltynyt kovavillakattoele- 

paloturvallisuuden elementin välipalkit kehittämishankkeen sijaitsevat tyhjässä tavoitteena onte- 

oli kiinnityslistat hiiltyivät osittain ja pitkittäisen 

Puurakenteisen 

kehittää menteissä elementtien noin 54 mm rakennetta ja tuulettuvassa niin, että kattoelementissä 

noin 60 mm. Kehitystyössä Alapinnan levy- 

kiinnitettiin elementissä erityistä välipalkit huomiota ovat lasivillaeristeisessä 

alapinnan levytysten ei hiiltynyt. Puolen tunnin palon aikana ele- 

ne lossa. täyttävät Tuulettuvassa kantavuusvaatimusten mineraalivilla¬eristeisessä lisäksi myös kiinnityslistan takana kertopuupalkin kylki 

osastoivuusvaatimukset. 

kiinnitykseen tyksen pitkittäisen ja alapinnassa kiinnityslistan käytettävien alapinnan levyjen ontelossa. suojauskykyyn. Tutkimuksessa Tutkimuksessa kehitettyjen on rakenteiden 

mukana menttien välisen sauman puulista hiiltyi ala- 

palotekninen ja polyuretaanieristeisessä toiminta varmistettiin elementissä pinnastaan noin 10 mm, kertopuupalkki oli 

kolme tasolla eri kertopuupalkin kattoelementtityyppiä: kylki hiiltyi kovavillaelementissä enimmillään 

17 mm, kiinnityslistan välipalkit yläpinnan sijaitsevat tasol- 

tyhjässä standardin ontelossa. SFS-EN Tuulettuvassa 1365-2, ”Kantavien mineraalivilla- 

ra- 

alapinnastaan kokonaan hiiltynyt enintään 

kattoelementin 

eristeisessä la kertopuupalkkien elementissä kyljen välipalkit hiiltymä oli ovat alle lasivillaeristeisessä kennusosien palonkestävyystestit. ontelossa. Tutkimuksessa 

Osa 2: Väli- 

ja varmistettiin yläpohjat” mukaisilla standardin polttokokeilla. SFS-EN 1365-2, tien välisen sauman puulista. Alapinnan levy- 

60 mm eli samalle korkeudelle kuin element- 

kehitettyjen 5 mm. Kolmelta rakenteiden sivulta palolle palotekninen alttiina olleet toiminta 

”Kantavien 

alapinnan levytyksen 

rakennusosien 

poikittaiset 

palonkestävyystestit. 

kiinnitysrimat 

ja kahdelta sivulta palolle alttiit pitkittäivat 

välipalkit eivät hiiltyneet 15 minuutin kyljen hiiltymä oli pienempi kuin eurokoo- 

Kattoelementin 

Osa 2: Välityhjässä 

ja yläpohjat” 

ontelotilassa 

mukaisilla 

olejen 

kiinnityslistan alapuolelta kertopuupalkin 

polttokokeilla. 

set kiinnityslistat olivat 30 minuutin kokeen polttokokeen aikana kun elementin alapinnassa 

käytettiin käytettiin 13 13 mm mm paksua paksua normaalia normaalia kana kertopuupalkin kyljen hiiltymä ulottuu 

di 5:n mukainen hiiltymä. Kiinnityslistan ta- 

Kattoelementin tyhjässä ontelotilassa olevat välipalkit eivät hiiltyneet 15 minuutin 

polttokokeen aikana kokonaan aikana, hiiltyneet, kun pitkittäiset elementin kiinnityslistat 

olivat tai vähintään kokeen jälkeen 30 mm osittain paksua pai- 

lasikuituhuopapintaista kipsilevyä tai vähintään lasivilla-akustiikkalevyä. 

30 mm paksua lasi- 

enintään alapinnan levytykseen asti, alapin- 

alapinnassa 

kipsilevyä 

Puolen koillaan. tunnin Kovavillaelementtien polttokokeen aikana alapinnan tyhjässä kip-ontelosssilevyt kuituhuopapintaista sijainneet välipalkit lasivilla-akustiikkalevyä. 

eivät hiiltyneet, kun nan levytyksen alapinnan korkeudella kerto- 

ja palokipsilevyt alapinnassa käytettiin pysyivät paikoillaan joko 15 mm Puolen paksua tunnin palokipsilevyä polttokokeen tai levy-yhdistelmää aikana tyhjässä 13 puupalkin hiiltymä oli enintään 1 mm. 

elementin 

mm ruuvikiinnityksen paksu normaali varassa. tai [5, erikoiskova 6, 7] kipsilevy ontelossa ja 50 sijainneet mm paksu välipalkit lasikuituhuopapintainen 

eivät hiiltyneet, Eurokoodi 5:n kansallisen soveltamisasiakirjan 

akustiikkalevy. Kuvassa 5 on esitetty 30 minuutin polttokokeen 

kun elementin alapinnassa käytettiin joko 15 

liitteessä annetaan välipohjarakenteissa 

jälkeen mitatut hiiltymät, a) elemen- 

mm paksua palokipsilevyä tai 13 mm paksua käytettäville levyille suojaus- ja murtumisai- 

Lasivillatäytteisessä tin alapinnassa kipsilevyn ontelossa ja akustiikkalevyn 

lämpötila nousee kipsilevyä korkeammalle ja 50 mm kuin paksua tyhjässä lasikuituhuopapintaista 

ontelossa akustiikkalevyä. oleva eriste ja välipalkit altistuvat pohjaelementissä, jossa alapinnan levytyksen 

ontelossa, mikä koja. Tehtyjen polttokokeiden perusteella ylä- 

voi yhdistelmä, aiheuttaa b) alapinnan ja c) elementin levyn alapinnassa murtumisen, pa-jolloilokipsilevy. palolle. Kattoelementissä, 

Vasemman puoleinen 

jossa elementin 

kertopuupalkki 

toimi kattoelementin kantavana palkla 

nousee alapinnan levyn yläpinnalla korvyjen 

suojauskyky säilyi pitempään kuin eu- 

ontelo 

Lasivillatäytteisessä 

oli täytetty lasivillalla 

ontelossa 

ja alapinnassa 

lämpöti- 

käytettiin 

lasikuituhuopapintaista akustiikkalevyä, välipalkit hiiltyivät 15 minuutin palon aikana 

yläpuolella oli tyhjä ontelotila, alapinnan le- 

noin 2 mm alapinnasta ja kylkien alaosasta. Puolen tunnin polttokokeessa elementin alapinnan 

kina. Koekappaleeseen toteutettiin elementtien 

keammalle kuin tyhjässä ontelossa, mikä voi rokoodi 5:ssa annetut suojausajat. Lasivillatäytteisten 

välinen sauma lisäämällä oikeanpuoleinen 

kertopuupalkki kuvaamaan viereisen elementin 

kantavaa palkkia. 

YHTEENVETO 

Nykyisissä määräyksissä yläpohjarakenteiden 

palonkestovaatimukset määräytyvät kantavissa 

rakenteissa käytettyjen materiaalien ja lämmöneristeiden 

paloluokituksen perusteella. 

Yläpohjarakenteissa käytettyjen materiaalien 

palo-ominaisuuksiin perustuvat palonkestovaatimukset 

johtavat puurakenteita ja palavia 

eristeitä sisältävien rakennusosien kohdalla 

pidempiin palonkestoaikavaatimuksiin 

kuin A2-s1,d0-paloluokan materiaaleja käy- 

aiheuttaa alapinnan levyn murtumisen, jolloin 

ontelossa oleva eriste ja välipalkit altistuvat 

palolle. Katto¬elementissä, jossa elemen- 

9 

tin ontelo oli täytetty lasivillalla ja alapinnassa 

käytet¬tiin lasikuituhuopapintaista akustiikkalevyä, 

välipalkit hiiltyivät 15 minuutin 

palon aikana noin 2 mm alapinnasta ja kylkien 

alaosasta. Puolen tunnin polttokokeessa 

elementin alapinnan 15 mm paksu palokipsilevy 

murtui yhdessä välipalkkien välissä 

kokeen kestettyä hieman yli 21 minuuttia, lasivillatäytteisessä 

ontelossa olevan välipalkin 

alapinnan hiiltymä oli kokeen jälkeen enimmillään 

11,5 mm ja kyljen 6 mm. 

Elementin kantavat kertopuupalkit ovat 

alussa palolle alttiina kolmelta sivulta 50 mm 

korkeudelle elementtien välisen sauman puulevytyksen 

onteloiden kohdalla alapinnan 

suojauskyky petti aiemmin kuin 

rakenteissa, joissa oli tyhjät ontelot, mutta 

myös lasivillatäytteisten onteloiden alapinnassa 

levytys säilytti suojauskykynsä eurokoodi 

5 annettuja suojausaikoja pitempään. 

Tehtyjen polttokokeiden perusteella kantavien 

kertopuupalkkien hiiltymäsyvyydet olivat 

puolen tunnin palon jälkeen pienempiä 

kuin eurokoodi 5 mukaan lasketut teholliset 

hiiltymäsyvyydet. Tutkimuksen perusteella 

voidaan sanoa, että eurokoodi 5 mukainen 

laskennallinen tarkastelu antaa varmalla 

puolella olevan ratkaisun tutkimuksessa tarkastellulle 

yläpohjarakenteelle. Välipohjarakenteiden 

laskentamenetelmä soveltuu siten 

myös yläpohjarakenteelle. Täyden mittakaa- 


van polttokokeiden perusteella voidaan kuitenkin 

saada tarkempaa tietoa yläpohjarakenteiden 

palokäyttäytymisestä, tätä tietoa voidaan 

hyödyntää rakenteen paloteknisen toimivuuden 

arvioinnissa. 

KIITOKSET 

Haluamme kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita. 

Tutkimuksen on rahoittanut SPU 

Systems Oy. Tutkimuksessa on tehty yhteistyötä 

myös Rakennuspolyuretaaniteollisuuden 

kanssa. 

NYT 

Tilaa 

Pelastustieto 


1. SFS-EN 1995-1-2 Eurokoodi 5. Puurakenteiden 

suunnittelu, Osa 1-2: Yleistä. Rakenteiden 

palomitoitus, 21.12.2004 

2. Kansallinen liite standardiin SFS-EN 

1995 Eurokoodi 5: Puurakenteiden suunnittelu, 

Osa 1-2: Yleistä. Rakenteiden palomitoitus, 

15.10.2007 

3. Testausseloste No RTE1549/02, SPUyläpohjaelementin 

esipalokoe, standardin 

SFS-EN 1364-1, 2000, Fire resistance tests 

for non-loadbearing elements –Part 2:Ceiling 

mukaisesti, VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, 

17.6.2002, 3 sivua + 39 liitesivua. 

Ei julkinen. 

4.Tutkimusselostus N:o PALO/1683/2008, 

SPU-kattoelementin palonkestävyyskoe, 15 

minuuttia. Koemenetelmä SFS-EN 1365-2 

Kantavien rakennusosien palonkestävyystestit. 

Osa 2: Väli- ja yläpohjat. TTY Rakennustekniikan 

laitos, Palolaboratorio, 27.6.2008, 

8 sivua + 27 liitesivua. Ei julkinen. 

5.Tutkimusselostus N:o PALO/1689/2008, 

SPU-kattoelementin palonkestävyyskoe, 30 




laitos, Palolaboratorio, 8.9.2008, 9 

sivua + 39 liitesivua. Ei julkinen. 

6. Tutkimusselostus N:o PA- 

LO/1695/2008, SPU-kattoelementin palonkestävyyskoe, 

30 minuuttia, elementin 

alapinnassa kipsilevy + akustiikkalevy. Koemenetelmä 

SFS-EN 1365-2 Kantavien rakennusosien 

palonkestävyystestit. Osa 2: Väli- 

ja yläpohjat. TTY Rakennustekniikan laitos, 

Palolaboratorio, 20.10.2008, 11 sivua + 

42 liitesivua. Ei julkinen. 

7.Tutkimusselostus N:o PALO/1747/2009, 

SPU Systems Oy:n valmistaman tuulettuvan 

kattoelementin palonkestävyyskoe, 30 




laitos, Palolaboratorio, 21.4.2009, 

10 sivua + 38 liitesivua. Ei julkinen. 


11.3. 

ammattilaisen 

TUhTi tietopaketti 

10 kertaa vuodessa! 

Kauanko 

nämä miehet 

jaksavat s.12 

Vuositilaus 56 €/vuosikerta 

kestotilaus 50 €/vsk 

nuoriso-/opiskelija-/eläkeläistilaus 28 €/vsk 

Soita numeroon (09) 2293 3811 

tai meilaa tilaukset@pelastustieto.fi • www.pelastustieto.fi 


43 

Voisivatko Australian metsäpalot Abloyn lukkotehtaan tulipalosta Potkurin ruhjoma paloesimies 

toteutua myös Suomessa s. 16 

miljoonavahingotJoensuussa s. 8 

paranee vauhdilla s. 28 


Loppuvuoden 

lehdet kaupan 

päälle! 


17.6. 

Oppisopimuksella 

vesipelastajaksi s. 36 

Palomiesten eläkeikä ei laske 

– urapolkuja selvitetään s. 8 

Helsinkiin saapuva 

erikoista myös tur 

SEURAAVA PELASTUSTIE

Anna Matala ja Simo Hostikka, VTT, Kivimiehentie 4, 02044 VTT 

materiaalien pyrolyysiparametrien 

estimointi 

kiinteän faasin reaktioille 

TiiViSTeLmä 

Nykypäivän paloturvallisuussuunnittelussa 

turvaudutaan yhä enenevässä määrin liekinleviämisen 

laskennalliseen ennustamiseen 

oletettuun palotehoon perustuvien reunaehtojen 

sijaan. Eräs haastavimmista vaiheista 

palosimuloinnissa on tarvittavien materiaaliparametrien 

määrittäminen. Tässä työssä 

kehitettiin menetelmä pyrolyysimallin parametrien 

estimointiin käyttäen FDS-simulointiohjelmaa 

ja geneettistä algoritmia. Esimerkkimateriaaleina 

esitellään PVC, PMMA 

ja voimakaapeli. 

JOHDANTO 


Nykypäivän paloturvallisuussuunnittelu perustuu 

usein liekinleviämisen ennustamiseen 

laskennallisesti reunaehtojen määrittämisen 

sijaan. Palon leviämisen mallintamiseksi on 

tunnettava ne kiinteän olomuodon reaktiot, 

joita materiaalissa tapahtuu, kun sitä lämmitetään. 

Palonleviämisen simulointiin liittyy 

monia haasteita kuten suuruusluokkaerot 

materiaali-ilmiöiden ja suurten geometrioiden 

välillä, massan- ja lämmönsiirron mallintaminen 

kiinteässä faasissa ja malliin tarvittavat 

parametrit. 

Laskennallisista ohjelmistoista FDS (Fire 

Dynamic Simulator) versio 5 [1] tarjoaa 

mahdollisuuden määritellä kiinteän aineen 

pyrolyysireaktiot entistä yleisemmin ja – tarvittaessa 

– monimutkaisemmin. Monimutkaisempi 

reaktio tarkoittaa valitettavasti myös 

useampaa tuntematonta, käyttäjän määriteltäväksi 

jäävää parametria. Nämä parametrit 

ovat materiaalikohtaisia ja riippuvat usein ennen 

kaikkea valituista reaktiopoluista. Siksi 

niitä ei ole juurikaan listattu käsikirjoissa. 

Parametrit voidaan estimoida sovittamalla 

sopiva malli kokeelliseen dataan. Tässä työssä 

esitellään tehokas menetelmä parametriestimointiin. 

Menetelmää käyttäen määritetään 

parametrit muutamalle esimerkkimateriaalille. 

Tavoitteena on koota kattava materiaalitietokanta 

tulevia suuremman kokoluokan palosimulointeja 

varten. 

Estimointimenetelmänä käytettiin geneettistä 

algoritmia (GA). Se on evoluutioteoriaan 

perustuva optimointimenetelmä, jonka 

hyviin puoliin kuuluu tehokkuus suurissa ja 

epälineaarisissa ongelmissa sekä se, etteivät 

ne helposti jää jumiin lokaaleihin minimeihin. 

Algoritmi laskee eron kokeellisen ja simuloidun 

datan välillä ja etsii sopivat parametrit 

siten, että tämä erotus minimoituu. 

Geneettinen algoritmi valitsee ratkaisuehdokkaita 

osittain satunnaisesti, osittain perustuen 

erotukseen. Se suppenee iteraatioaskelten 

edetessä kohti mallia, joka ennustaa 

kokeelliset tulokset mahdollisimman hyvin. 

Satunnaisuus auttaa algoritmia etsimään aina 

vain parempia ratkaisuja lokaalien minimien 

ulkopuolelta. 

Kineettiset reaktioparametrit estimoitiin 

TGA (Thermogravimetric analysis) -datasta, 

erilaisia reaktiopolkuja ja estimointirajoja 

käyttäen. Kun kineettiset parametrit olivat 

selvillä ja kiinnitetyt, estimoitiin termiset 

parametrit kartiokalorimetri-dataa käyttäen. 

Havaittiin, että kineettiset parametrit 

riippuvat ennen kaikkea valitusta reaktiopolusta, 

muuttujille annetuista vaihteluväleistä 

sekä suhteesta toisiin kineettisiin parametreihin. 

On mahdollista löytää useita parametrijoukkoja, 

jotka tuottavat yhtä tarkan 

ennusteen kokeelliselle TGA-käyrälle. Termiset 

ominaisuudet sen sijaan ovat materiaalikohtaisia, 

ja monia niistä onkin saatavilla käsikirjoissa 

ja taulukoissa. 

Koska termiset ominaisuudet eivät juuri 

riipu valitusta mallista, voidaan niitä estimoida 

nopeammin myös ilman automaattista algoritmia. 

Tähän tarkoitukseen esitellään niin 

kutsutut peukalosäännöt, joiden avulla kunkin 

parametrin vaikutus paloteho- tai massanmuutoskäyrään 

voidaan ennustaa. Näin 

löydettyjä parametreja voidaan käyttää myös 

alkuarvauksena tai suuruusluokkana geneettisen 

algoritmin parametriestimoinnille. 

Parametriestimointi tehtiin useille erilaisille 

materiaaleille kuten puille, muoveille ja kaapeleille. 

Tuloksina saatavia parametreja voidaan 

käyttää suoraan FDS-simuloinneissa, 

kunhan muistetaan, etteivät parametrit toimi 

mallista irrotettuina. Geneettisen algoritmin 

avulla onnistuttiin löytämään jokaiselle materiaalille 

sellaiset parametrit, joiden avulla kokeet 

voitiin ennustaa riittävän tarkasti.

ominaisuudet on esitetty Taulukossa 1. 

Taulukko 1. Esimerkkimateriaalien ominaisuudet. 

Materiaali Kuvaus ρ (kg/m 3 ) 

PVC Puhdas PVC putki 1440 

Musta PMMA ICI, Perspex 1180 

Voimakaapeli 

Vaippa 

Eriste 

Täyte 

Johdin + muut metallit 

NOKIA AHXCMK 10 kV 3 x 95/70 

PVC 

PEX 

- 

Alumiini + kupari 

1501 

1039 

950 

3042 

MENETELMÄT 

kokeeLLiSeT meneTeLmäT 

Tässä työssä kineettiset parametrit estimoitiin 

käyttäen TGA (Thermogravimetric Analysis) 

and DSC (Differential Scanning Calorimetry) 

-dataa [2]. Kokeet suoritetaan yhtäaikaisesti. 

Pieni näyte (10–50 mg) asetetaan 

uuniin, jota lämmitetään tasaisesti. Tyypillisesti 

lämmitysnopeus vaihtelee 2–20 K/min. 

Lämmitysnopeus on riittävän hidas, jotta 

näytteen voidaan olettaa olevan koko ajan 

tasapainossa uunin lämpötilan kanssa. TGA 

mittaa näytteen massan muutosta lämmityksen 

aikana. DSC antaa tulokseksi reaktioiden 

energiat. Usein tulokset ovat enemmän kvalitatiivisia 

ja kertovat lähinnä sen, onko reaktio 

endo- vai eksoterminen. DSC- kokeen 

voi kuitenkin tehdä myös erikseen, ja tällöin 

tuloksista voidaan saada selville oikea reaktiolämpö 

ja ominaislämpökapasiteetti. Kokeet 

tehtiin sekä ilmassa että typessä. Typessä 

näkyvät ainoastaan kiinteän faasin reaktiot, 

kun taas ilmassa näkyy lisäksi palaminen ja 

hapettuminen. Parametrit estimoidaan käyttäen 

typessä saatuja tuloksia. Ilmassa saatuja 

tuloksia käytetään reaktiotyypin määrittämiseen. 

Esimerkkimateriaalien ominaisuudet on 

esitetty Taulukossa 1. 

GeneeTTiSeT aLGoriTmiT (Ga) 

Parametrit estimoitiin minimoimalla erotusta 

kokeellisen datan ja mallin välillä. Estimointimenetelmäksi 

valittiin geneettinen algoritmi. 

Geneettiset algoritmit ovat tehokkaita 

isoille ja epälineaarisille ongelmille eivätkä 

ne suppene helposti lokaaleihin minimeihin. 

Geneettisiä algoritmeja on käytetty kiinteän 

aineen reaktioiden parametriestimointiin hyvällä 

menestyksellä aikaisemminkin (Lautenberger 

at al. [3] ja Rein et al. [4]). 

Geneettiset algoritmit perustuvat evoluutioteoriaan 

([3]-[5]). Prosessi on iteratiivinen, 

ja jokainen iteraatiokierros vastaa yhtä sukupolvea. 

Ensimmäinen 2 sukupolvi muodostetaan 

arpomalla satunnaislukuja yriteratkaisuille 

eli yksilöille. Yksilö on vektori, joka 

koostuu materiaaliparametreja vastaavista reaaliluvuista. 

Yhden sukupolven kaikki yksilöt 

muodostavat populaation. Populaation voidaan 

jakaa alussa vielä pienempiin alipopulaatioihin 

ratkaisuyritteiden monimuotoisuuden 

säilyttämiseksi. Jokainen sukupolvi käy 

läpi sarjan erilaisia prosesseja. Aluksi yksilön 

sopivuutta mitataan fitness-funktion avulla. 

Funktion palauttaman fitness-luvun perusteella 

yksilöt järjestetään paremmuusjärjestykseen, 

ja sopivimmat valitaan tuottamaan 

jälkeläisiä. Jälkeläiset muodostetaan yhdistämällä 

kahden yksilön alleeleja (vektorin arvoja). 

Tämän jälkeen jotkin yksilöistä mutatoituvat 

satunnaisesti erikseen määritellyn mutaatio-todennäköisyyden 

perusteella. Mutaatiossa 

satunnaisesti valitun yksilön satunnaisesti 

valittu alleeli korvataan täysin uudella 

satunnaisluvulla. Seuraava sukupolvi muodostetaan 

valitsemalla parhaat vanhemmat 

ja parhaat uudet jälkeläiset. 

Populaation koko ja etenkin sen jakaminen 

alipopulaatioihin on tärkeää silloin, kun 

halutaan välttää liian nopea suppeneminen 

kohti lokaalia minimiä. Populaation sisällä 

ratkaisut suppenevat yleensä nopeasti kohti 

parasta vaihtoehtoa, joka ei välttämättä ole 

lähellä globaalia ratkaisua. Kun populaatioita 

on enemmän kuin yksi, todennäköisyys 

tuntia, käyttäen yhtä prosessoria. 

löytää globaali minimi kasvaa. Testisimuloinneissa 

jako alipopulaatioihin osoittautui paljon 

tärkeämmäksi asiaksi kuin yksilöiden lukumäärä. 

Populaation koko on tärkeä parametri 

estimoinnin onnistumista ajatellen. 

Yksilöitä täytyy olla riittävä määrä, jotta hyvä 

ratkaisu löytyisi. 

Mutaatio-todennäköisyys on tärkeä parametri 

monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Se 

kuvaa yksilön todennäköisyyttä mutatoitua 

sukupolven aikana. Jos tämä todennäköisyys 

on liian pieni, ratkaisut suppenevat liian nopeasti 

kohti lokaalia minimiä. Jos todennäköisyys 

taas on liian suuri, hyvätkin ratkaisut 

saatetaan menettää liiallisten mutaatioiden 

vuoksi. 

Tulosten yleisyyden takaamiseksi TGA-kokeet 

tulisi tehdä useammalla kuin yhdellä 

lämmitysnopeudella. Jos parametrit estimoidaan 

käyttäen ainoastaan yhtä lämmitysnopeutta, 

se ei välttämättä ennusta muita oikein. 

Tässä työssä käytettiin lämmitysnopeuksia 

2, 5, 10 ja 20 K/min. 

Geneettinen algoritmi toteutettiin käyttäen 

Matlabille tarkoitettua GA toolboxia, joka 

on kehitetty Sheffieldin yliopistossa Englannissa 

[6]. Se on saatavilla ilmaiseksi osoitteesta 

http://www.shef.ac.uk/acse/research/ecrg/ 

getgat.html. Monia algoritmin parametreja 

tutkittiin ja testattiin, ja parhaiksi havaitut on 

listattu Taulukossa 2. Muuttujien nimet vastaavat 

Matlab-sovelluksen parametreja. 

Huolimatta yksinkertaistetuista FDS-malleista, 

parametriestimointi on laskennallisesti 

kallista. FDS-ohjelma ajetaan jokaiselle yksi- 

lämmitysnopeudella erikseen. Tämän työn parametriestimoinnit kestivät kukin noin 10–24 

Taulukko 2. Algoritmissa käytetyt parametrit. 

Yksilöiden lkm populaatiossa NIND 20 

Sukupolvien välinen kokoero. GGAP 0.8 

Risteytyksen tn XOVR 0.7 

Mutaation tn MUTR 1/Estimoitavien parametrien 

lkm 

Sukupolvien max lkm MAXGEN 1200 

Jälkeläisten osuus uudessa INSR 0.9 

populaatiossa 

Alipopulaatioiden lkm SUBPOP 4 

Vaeltamisen tn MIGR 0.2 

Vaeltavien geenien lkm MIGGEN 20 

TULOKSET 


lölle, jokaisessa sukupolvessa ja jokaisella lämmitysnopeudella 

erikseen. Tämän työn parametriestimoinnit 

kestivät kukin noin 10–24 

tuntia, käyttäen yhtä prosessoria. 

TULOKSET 

Kineettiset ja termiset parametrit estimoitiin 

käyttäen geneettistä algoritmia. Prosessi on 

kuvattu tarkemmin lähteissä [7] ja [8]. TGAkokeet 

tehtiin typessä, sillä haluttiin välttää 

hiilen hapettumisen vaikutus massakäyrään. 

Estimointirajat valittiin kirjallisuusarvojen 

ja alkuarvausten perusteella, ja ne on esitelty 

esimerkkimateriaaleille Taulukossa 3. Estimointialue 

valittiin tarkoituksella laajaksi, 

jotta saataisiin mahdollisimman monipuolinen 

kuva tuloksista. Valitettavasti rajojen 

valinta vaikuttaa myös estimointituloksiin. 

Tämä on demonstroitu mustan PMMA:n 

tapauksessa, jossa kahdet eri parametrit estimoitiin 

erilaisilla reaktion kertaluvun n rajoilla. 

Termiset parametrit k ja c estimoitiin 

kartiokalorimetrikokeiden tuloksista. Reaktio- 

ja palamislämmöt estimoitiin myöhemmin 

manuaalisesti. Ratkaisut löytyivät useimmiten 

ensimmäisten 50 sukupolven aikana, 

mutta estimointia jatkettiin ainakin 100:an, 

joskus jopa 1000:een sukupolveen saakka. 

Tulokset on esitetty Taulukossa 4 sekä alla 

esitellyissä kuvissa. 

PVC 

PVC 

Taulukko 3. Estimointialueet esimerkkimateriaaleille. 

Materiaali A (s -1 ) E 

(kJ/mol) 

n residue k 

(W/m·K) 

c p 

(kJ/kg·K) 

PVC 

[10 8 ,10 20 ] [100,300] [0,4] [0,1] [0.05,0.7] [1,3] 

(kaikki reaktiot) 

Black PMMA [10 2 ,10 10 ] [100,300] [0,2] - [0.05,0.7] [1,3] 

nro 1 

Black PMMA [10 2 ,10 10 ] [100,300] [0,7] - [0.05,0.7] [1,3] 

nro 2 

Power cable 

(kaikki osat) 

[10 5 ,10 15 ] [100,300] [0,3] [0,1] [0.05,0.7] [1,3] 

Näyte oli lähes puhdasta PVC (polyvinyl 

chloride) -putkea. PVC voidaan mallintaa 

kahdella reaktiolla: klooria tuottava hajoaminen 

lämpötilassa 200-300 C sekä hiiltä 

ja polttoainetta tuottava pyrolyysireaktio 

400 C:ssa. Reaktiotuotteita ovat Hcl, bentseeni 

ja tolueeni [9]. 

Haihtuvien aineiden massaosuudeksi oletettiin 

54 % (kuvasta katsomalla). Kokeellisen 

datan ja mallin vertailu on esitetty Kuvassa 

1. Kiinteä viiva esittää kokeellista dataa, 

ja katkoviiva FDS-mallin ennustamaa 

käyrää. PVC:n pyrolyysireaktio onnistuttiin 

ennustamaan kaikilla lämmitysnopeuksilla 

erittäin hyvin. Numeroarvot on esitetty Taulukossa 

4. 

mUSTa Pmma 

PMMA (Polymethyl methacrylate) on muovi, 

joka sulaa ja palaa kokonaan jättämättä 

hiiltä. Estimointiprosessi suoritettiin kahdesti 

käyttäen erilaisia estimointirajoja reaktion 

kertaluvulle. Kuvassa 2 esitetty tulos on estimoinnille 

nro 1. Nro 2:n tulos näytti täsmälleen 

samalta, vaikka parametrien numeroarvot 

olivat hyvinkin erilaiset. Tämä viittaa 

siihen, että kineettiset parametrit voidaan valita 

vapaasti erilaisissa suuruusluokissa. Numeeriset 

tulokset on esitetty Taulukossa 4. 

VoimakaaPeLi 

Hieman monimutkaisempia mallinnettavia 

ovat esimerkiksi voimakaapelit, jotka koostuvat 

useista kerroksista erilaisia komponentteja 

hankalassa geometriassa. Näytteenä oli 

NOKIA AHXCMK 10 kV 3 x 95/70, jonka 

pääkomponentteja olivat vaippa, täyte, eriste 

ja johdin. Vaipan tiedettiin olevan PVC:tä 

ja eristeen PEX:iä. Kineettiset ja termiset parametrit 

estimoitiin jokaiselle komponentille 

erikseen. Tämän jälkeen tulokset koottiin 

Taulukko 3. Estimointialueet esimerkkimateriaaleille. 

yhteen ja malli kokonaisesta kaapelista rakennettiin. 

Tulokset on esitetty Kuvassa 3 ja 

Taulukossa 4. 

JOHTOPÄÄTÖKSET JA 

YHTEENVETO 

Kineettiset ja termiset malliparametrit estimoitiin 

erilaisille kiinteille materiaaleille 

käyttäen FDS:n materiaalimallia ja geneettistä 

algoritmia. Estimointiparametrit, kuten 

muuttujien rajat ja aika-askeleen pituus, valittiin 

huolella minimoiden estimointiin kuluvaa 

aikaa. Tulokset ovat lupaavia ja osoittavat, 

että geneettistä algoritmia voidaan 

käyttää tehokkaana työkaluna palotutkimuksen 

parametriestimointiin. Kaikki TGA-käyrät 

pystyttiin ennustamaan erittäin tarkasti 

näiden parametrien avulla. Kartiotulosten 

ennustaminen oli hieman vaikeampaa, mutta 

tärkeimmät tulokset, kuten syttymisaika ja 

piikkien paikat, pystyttiin toistamaan mallin 

avulla oikein. Koska parametrit on estimoitu 

käyttäen oikeaa palosimulointiohjelmaa, 

ovat tulokset suoraan hyödynnettävissä sovellutuksissa. 

Estimointiprosessi on laskennallisesti 

kallista, mutta toisaalta parametrit pitää 

estimoida kullekin materiaalille vain kerran. 

Seuraavaksi löydetyt parametrit tulisi validoida 

suurempien kokeiden avulla. 

Monet kineettisistä parametreista poikkesivat 

huomattavasti kirjallisuudessa esitetyistä 

arvoista. Tämä osoittaa, että parametrit riip- 

Näyte oli lähes puhdasta PVC (polyvinyl chloride) -putkea. PVC voidaan mallintaa kahdella 

reaktiolla: klooria tuottava hajoaminen lämpötilassa 200-300 °C sekä hiiltä ja polttoainetta 

tuottava pyrolyysireaktio 400 °C:ssa. Reaktiotuotteita ovat Hcl, bentseeni ja tolueeni [9]. 

Haihtuvien aineiden massaosuudeksi oletettiin 54 % (kuvasta katsomalla). Kokeellisen datan 

ja mallin vertailu on esitetty Kuvassa 1. Kiinteä viiva esittää kokeellista dataa, ja katkoviiva 

FDS-mallin ennustamaa käyrää. PVC:n pyrolyysireaktio onnistuttiin ennustamaan kaikilla 

lämmitysnopeuksilla erittäin hyvin. Numeroarvot on esitetty Taulukossa 4. 

Kuva 

46 

1. 

Palotutkimuksen 

Kokeelliset ja 

Päivät 

simuloidut 

2009 

tulokset PVC-näytteelle. Vasemmalla TGA-tulokset ja 

oikealla paloteho ja massanmuutosnopeus kartiokalorimetrilta.

Kuva 2. Estimointitulokset mustalle PMMA:lle. Vasemmalla TGA-käyrät, oikealla 

kartiotulokset. 

Voimakaapeli 

Hieman monimutkaisempia mallinnettavia ovat esimerkiksi voimakaapelit, jotka koostuvat 

useista kerroksista erilaisia komponentteja hankalassa geometriassa. Näytteenä oli NOKIA 

AHXCMK 10 kV 3 x 95/70, jonka pääkomponentteja olivat vaippa, täyte, eriste ja johdin. 

Vaipan tiedettiin olevan PVC:tä ja eristeen PEX:iä. Kineettiset ja termiset parametrit 

estimoitiin jokaiselle komponentille erikseen. Tämän jälkeen tulokset koottiin yhteen ja malli 

kokonaisesta kaapelista rakennettiin. Tulokset on esitetty Kuvassa 3 ja Taulukossa 4. 

Kuva 2. Estimointitulokset mustalle PMMA:lle. Vasemmalla TGA-käyrät, oikealla 

kartiotulokset. 

Voimakaapeli 

Hieman monimutkaisempia mallinnettavia ovat esimerkiksi voimakaapelit, jotka koostuvat 

useista kerroksista erilaisia komponentteja hankalassa geometriassa. Näytteenä oli NOKIA 

AHXCMK 10 kV 3 x 95/70, jonka pääkomponentteja olivat vaippa, täyte, eriste ja johdin. 

Vaipan tiedettiin olevan PVC:tä ja eristeen PEX:iä. Kineettiset ja termiset parametrit 

estimoitiin jokaiselle komponentille erikseen. Tämän jälkeen tulokset koottiin yhteen ja malli 

kokonaisesta kaapelista rakennettiin. Tulokset on esitetty Kuvassa 3 ja Taulukossa 4. 

puvat ensisijaisesti mallista ja sen oletuksista, 

eikä niitä tulisi ajatella materiaalikohtaisina 

vakioina. Parametreja tulisi käyttää vain 

samanlaisissa malleissa, samanlaisilla oletuksilla. 

Jopa FDS-version vaihtuminen saattaa 

vaikuttaa numeroarvoihin. 

KIITOKSET 

Tämä työ oli Valtion Ydinjäterahaston (VYR) 

rahoittama. TGA- ja DSC-datasta kiitämme 

Tuula Leskelää Teknillisestä korkeakoulusta 

ja kartiokalorimetrituloksista Johan Mangsia 

VTT:sta. 

Taulukko 4. Esimerkkimateriaaleille estimoidut parametrit. 

Materiaali A (s -1 ) E 

(kJ/mol) 

n residue 

k 

(W/m·K) 

c p 

(kJ/kg·K) 

ΔH 

(kJ/kg) 

ΔH c 

(MJ/kg) 

PVC 

6.12·10 16 198 2.18 0 0.15 2.2 700 - 

k 1 

(haihtuminen) 

PVC 

3.63·10 13 219 2.08 0.589 0.15 3 500 12.5 

(pyrolyysi) k 2 

Black PMMA – 2.43·10 9 146 1.758 0 0.19 1.8 1000 22.4 

1 

Black PMMA – 1.35·10 9 143 4.01 0 0.19 1.8 1000 22.4 

Kuva 3. Estimointitulokset voimakaapelille. Vasemmalla TGA-käyrät eri komponenteille, ja 

oikealla koko kaapelin kartiotulos. 

2 

Vaippa 56 % 

11 % 

33 % 

127 

1.78·10 9 

6.61·10 8 159 

8.64·10 12 290 

netic Kineettiset algorithm ja termiset to estimate malliparametrit material properties 

for fire modeling from bench-scale 6 fire and Systems Engineering, University of rajat Shef- 

estimoitiin Guide. erilaisille Department kiinteille materiaaleille of Automatic käyttäen Control 

Kuva 


3. Estimointitulokset voimakaapelille. FDS:n materiaalimallia Vasemmalla ja geneettistä TGA-käyrät algoritmia. eri Estimointiparametrit, komponenteille, kuten muuttujien ja 

oikealla koko kaapelin kartiotulos. ja aika-askeleen pituus, valittiin huolella minimoiden estimointiin kuluvaa aikaa. Tulokset 

test data. Fire Safety Journal 41: 204-214. field. 

ovat lupaavia ja osoittavat, että geneettistä algoritmia voidaan käyttää tehokkaana työkaluna 

1. McGrattan, K., Hostikka, S., Floyd, J., doi:10.1016/j.firesaf.2005.12.004 

palotutkimuksen parametriestimointiin. Kaikki TGA-käyrät 7. Matala, pystyttiin A. Estimation ennustamaan of solid erittäin phase 

Baum, H. and Rehm, R. Fire Dynamics Simulator 

tarkasti 4. Rein, näiden G., Lautenberger, parametrien C., avulla. Fernandez- Kartiotulosten reaction ennustaminen parameters oli for hieman fire simulation. vaikeampaa, Dip- 

(Version 5) Technical Reference Pello, mutta C., tärkeimmät Torero, J., tulokset, Urban, D., kuten (2006). syttymisaika App- 

ja lomityö piikkien TKK paikat, (2008). pystyttiin http://www.sal.hut.fi/ 

toistamaan mallin 

Guide. National Instititute of Standards and lication avulla of oikein. genetic Koska algorithms parametrit and on thermogravimetry 

to determine the kinetics of po- 

8. Matala, A., Hostikka, S. and Mangs, J. 

estimoitu käyttäen Publications/t-ala.html#Heading86 

oikeaa palosimulointiohjelmaa, ovat 

tulokset suoraan hyödynnettävissä sovellutuksissa. Estimointiprosessi on laskennallisesti 

Technology, MD. USA. NIST Special Publication 

1018-5. 86 p. (Draft: August 26, lyurethane Seuraavaksi foam löydetyt in smoldering parametrit tulisi combusti- 

validoida suurempien Estimation kokeiden of pyrolysis avulla. model parameters 

kallista, mutta toisaalta parametrit pitää estimoida kullekin materiaalille vain kerran. 

2007). 

on. Combustion and Flame 146: 95-108. for solid materials using thermogravimetric 

2. Kellner, R., Mermet J.-M., Otto, M., huomattavasti data. Fire Safety kirjallisuudessa Science - Proceedings esitetyistä of 

doi:10.1016/j.combustflame.2006.04.013 

Monet kineettisistä parametreista poikkesivat 

Valcárcel, M., Widmer, H. M., Analytical arvoista. 5. Reeves, Tämä Colin osoittaa, R., Rowe, että parametrit Jonathan riippuvat E., the ensisijaisesti Ninth International mallista ja sen Symposium, oletuksista, International 

Parametreja Association tulisi käyttää for Fire vain Safety samanlaisissa Science. 

eikä 

Chemistry: A Modern Approach to Analytical 

Science, Second editition. Wiley-VCH tive. Kluwer Academic Publishers. Kluwer 2008. (Preprint) 

Genetic niitä tulisi algorithms ajatella materiaalikohtaisina - principles and perspec- 

vakioina. 

malleissa, samanlaisilla oletuksilla. Jopa FDS-version vaihtuminen saattaa vaikuttaa 

numeroarvoihin. 

Verlag GmbH & Co. KGaA, Weinheim, Academic Publishers, 2002. 

9. Harper, C. (ed.) Handbook of building 

2004. 

6. Chipperfield, A., Fleming, P., Pohlheim, materials for fire protection. McGraw-Hill 

3. Lautenberger, C., Rein, G., Fernandez- H., KIITOKSET Fonseca, C. Genetic Algorithm Toolbox 

Handbooks. The McGraw-Hill Companies 

Pello, C., (2006). The application of a ge- 

for Use with Matlab. Version 1.2. User’s Inc., 2004. 

Tämä työ oli 6Valtion Ydinjäterahaston (VYR) rahoittama. TGA- ja DSC-datasta kiitämme 

Tuula Leskelää Teknillisestä korkeakoulusta ja kartiokalorimetrituloksista Johan Mangsia 

VTT:sta. 


1 

1 

1 

0 

0.474 

0.6184 

43 

0.1 

0.05 

0.05 

2.5 

1 

1 

200 

300 

1700 

Eriste 6.53·10 12 218 0.308 0 0.16 2 2200 35 

Täyte 6.27·10 12 220 0.135 0 0.25 3 7000 35 

Taulukko 4. Esimerkkimateriaaleille estimoidut parametrit. 

JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO 

- 

20 

50

Johan Mangs, VTT, PL 1000, 02044 VTT 

Uusi liekinleviämisen 

tutkimuslaite 

TiiViSTeLmä 

Ilman virtausnopeus (puhaltimen pyörimisnopeus) säädetään Commander SK -taajuusmuuttajalla, 

ja lämmitys ohjataan Drews R 1140 -lämmityksen säätäjällä. Kaikki kytkennät ja 

ohjaustoiminnot sijaitsevat ohjausyksikössä laitteen ulkoseinässä. 

Liekin leviäminen jähmeän aineen pinnalla 

on tulipalojen riskianalyyseissä huomattava 

ongelma ja on ollut keskeinen tutkimuskohde 

kansallisten ydinturvallisuustutkimusohjelmien 

SAFIR ja SAFIR2010 paloturvallisuusprojekteissa 

POTFIS (2003–2006) 

ja FIRAS (2007–2010). Tutkimuksessa on 

vuorovaikutteisesti yhdistelty mallintamisen, 

kokeellisten ja numeerisen laskennan työkaluja. 

Tutkittaessa liekin leviämistä pystysuoraan 

ylöspäin havaittiin, että kaksi metriä 

pystysuorassa, pyöreässä näytteessä liekki saavuttaa 

jonkin ajan jälkeen vakioleviämisnopeuden 

unohtaen syttymisolosuhteet. Pienkokeiden 

tulosten perusteella leviämisnopeus 

riippuu karkeasti eksponentiaalisesti ympäristön 

alkulämpötilasta. Palosimulointimallien 

validoimiseksi ja niiden syöttöparametrien 

arvioimiseksi tulisi pystyä määrittämään 

liekin leviämisnopeus ympäristön lämpötilan 

funktiona. 

Tähän tarkoitukseen on rakennettu mittaus 

laite kahden metrin näytteelle, jonka 

lämpötila voidaan nostaa halutulle tasolle 

huoneenlämpötilasta 400 o C:een asti. Lait- 

Kuva 1. Kahden metrin liekinleviämisen tutkimuslaite 

pystyasennossa: a) yleiskuva, b) poikkileikkaus 

ja keskeiset toiminnot, c) mitat pystysuunnassa. 

Alkuperäiset piirustukset Protoshop Oy. 


Kuva 1. Kahden metrin liekinleviämisen tutkimuslaite pystyasennossa: a) yleiskuva, b) poikkileikkaus 

ja keskeiset toiminnot, c) mitat pystysuunnassa. Alkuperäiset piirustukset Protoshop Oy.

näytteiden Laitteen palotehon näytteiden yläraja palotehon on arviolta yläraja enintään on arviolta 100 kW, enintään yleensä 100 alle kW, 20 yleensä kW, ja alle 20 kW, ja 

a korvausilman vastaava virtaus korvausilman alle 0,3 virtaus m/s, yleensä alle 0,3 alle m/s, 50 yleensä mm/s. Koska alle 50 lämmitys mm/s. Koska on päällä lämmitys on päällä 

okeen myös aikana, kokeen tarvitaan aikana, tietty tarvitaan ilmavirtaus tietty lämmitysvastuksien ilmavirtaus lämmitysvastuksien ylikuumenemisen ylikuumenemisen 

eksi, ja mainittu estämiseksi, 0,3 m/s ja mainittu on arvioitu 0,3 m/s riittäväksi. on arvioitu riittäväksi. 

. Ilman kierto Kuva 2. a) Ilman lämmitysvaiheen kierto a) lämmitysvaiheen aikana, b) kokeen aikana, aikana b) korvausilman kokeen aikana sisäänotto korvausilman sisäänotto 

skanavan lämmityskanavan yläosasta ja palamistuotteiden yläosasta ja palamistuotteiden poisto koekanavan poisto yläosasta, koekanavan ylempi yläosasta, ylempi 

yhdistävä kanavia aukko yhdistävä on suljettu. aukko Alkuperäiset on suljettu. piirustukset Alkuperäiset Protoshop piirustukset Oy. Protoshop Oy. 

teessa ilma lämmitetään sähkövastuksilla ja 

kierrätetään puhaltimella lämmittäen pystysuoraan 

ripustettua näytettä haluttuun lämpötilaan. 

Näytteen alaosa sytytetään propaanikaasuliekillä 

kokeen alussa, ja liekin leviämistä 

ylöspäin seurataan termopareilla näytteen 

pinnan välittömässä läheisyydessä. Tässä 

3 

3 

esitellään laitteen rakennetta ja toimintaa sekä 

koetuloksina liekin leviämisnopeutta lämpötilan 

funktiona sylinterimäisillä koivupuunäytteillä 

ja PVC-kaapelinäytteillä. 

tauksen Ilmavirtauksen tasasuuntaamiseksi tasasuuntaamiseksi on laitteen alaosan on laitteen mutkan alaosan jälkeen mutkan asennettu jälkeen kuvan asennettu 3 kuvan 3 

en yksikkö, mukainen joka koostuu yksikkö, hunajakennosta, joka koostuu hunajakennosta, jonka solun pituus jonka solun 50 mm pituus ja halkaisija on 50 mm 5 ja halkaisija 5 

hden 1 mm, kahden teräsverkon 1 mm välissä. teräsverkon Ilmavirtauksen välissä. Ilmavirtauksen nopeus mitataan nopeus kaksisuuntaisella mitataan kaksisuuntaisella 

LIEKINLEVIÄMISEN TUTKIMUS- 

LAITTEEN TOTEUTUS 

Liekinleviämisen tutkimuslaitteen toteutus, 

käyttöönottokokeet ja ensimmäiset koesarjat 

on esitetty yksityiskohtaisessa raportissa [1]. 

Tässä esitetään raportin pääkohdat. 

LaiTTeen rakenne 

Tutkimuslaitteen rakenne on esitetty kuvassa 

1. Noin kolme metriä korkea laite on kiinnitetty 

massiiviseen tukikehikkoon saranalla, 

joka mahdollistaa kokeita sekä pysty- että 

vaaka-asennossa (kuva 1a). Laitteessa on teräsputkirunko, 

0,5 mm paksut teräslevyt ulko- 

ja sisäpintoina ja niiden välissä 100 mm 

paksu Kaowool-lämpöeristekerros. Laite on 

teräslevyllä jaettu kahteen osaan, lämmitysja 

koekanavaan (0,30 m x 0,33 m), jotka ovat 

yhdistettynä toisiinsa laitteen ylä- ja alaosassa. 

Yläosan yhdyskanava on suljettavissa. Kanavien 

etupuolella on vastaavasti lämpöeristetty 

ovi, lämmityskanavan yläosassa ilman sisäänottoaukko 

ja koekanavan yläosassa palamistuotteiden 

poistoaukko. Molemmat aukot 

ovat suljettavissa. Lämmityskanavan yläosassa 

on puhallin ja 7 kW:n lämmitysvastus. Koekanavassa 

on näyte tukitelineessä, pystysuora, 

ja vaakasuora termoparirivi ja propaanipoltin 

Kuva 2. Ilman kierto a) lämmitysvaiheen aikana, 

b) kokeen aikana korvausilman sisäänotto 

lämmityskanavan yläosasta ja palamistuotteiden 

poisto koekanavan yläosasta, 

ylempi kanavia yhdistävä aukko on suljettu. 

Alkuperäiset piirustukset Protoshop Oy. 

sytytyslähteenä. Koekanavan alaosassa on lisäksi 

kaasuvirtauksen tasasuuntaaja. 

Ilman virtausnopeus (puhaltimen pyörimisnopeus) 

säädetään Commander SK -taajuusmuuttajalla, 

ja lämmitys ohjataan Drews 

R 1140 -lämmityksen säätäjällä. Kaikki kytkennät 

ja ohjaustoiminnot sijaitsevat ohjausyksikössä 

laitteen ulkoseinässä. 

Lämmitysvaiheessa ilman sisäänottoaukko 

ja palamistuotteiden poistoaukko ovat kiinni, 

yläosan yhdyskanava on auki ja ilma kiertää 

laitteessa mahdollisimman suurella nopeudella 

lämmittäen näytettä (kuva 2a). Kokeen aikana 

korvausilmaa tuodaan laitteeseen lämmityskanavan 

yläosan aukosta, palamistuotteet 

poistuvat koekanavan kattoaukon kautta 

ja laitteen yläosan yhdyskanava on kiinni 

(kuva 2b). 

Laitteen näytteiden palotehon yläraja on 

arviolta enintään 100 kW, yleensä alle 20 

kW, ja vastaava korvausilman virtaus alle 0,3 

m/s, yleensä alle 50 mm/s. Koska lämmitys 

on päällä myös kokeen aikana, tarvitaan tietty 

ilmavirtaus lämmitysvastuksien ylikuumenemisen 

estämiseksi, ja mainittu 0,3 m/s on 

arvioitu riittäväksi. 

Ilmavirtauksen tasasuuntaamiseksi on laitteen 

alaosan mutkan jälkeen asennettu kuvan 

3 mukainen yksikkö, joka koostuu hunajakennosta, 

jonka solun pituus on 50 mm ja 

halkaisija 5 mm, kahden 1 mm teräsverkon 

välissä. Ilmavirtauksen nopeus mitataan kaksisuuntaisella 

virtausanturilla kytkettynä paine-erolähettimeen. 

Anturi sijaitsee alemman 

teräsverkon ja hunajakennon välissä. 

näyTeTeLine ja TermoPariT 

Kaksi metriä pitkä näyte on yläosasta ripustettu 

näytetelineeseen (kuva 4). Terävät pidikkeet 

250 mm välein pystysuunnassa pitävät 

näytteen keskellä kanavaa. Liekin leviämistä 

ylöspäin seurataan 0,25 mm K-tyypin termopareilla 

T1...T19 keraamisissa eristeputkissa 

teräsputkien suojaamina. Termoparit 

asetetaan koskettamaan näytteen pintaa 100 

mm välein pystysuunnassa. Liekin leviämisen 

mittaamisen lisäksi yritettiin mitata vaakasuora 

lämpötilaprofiili 0.25 mm K-tyypin 

termopareilla eristeputkissa kiinnitettynä 3 

mm teräslevyyn (kuva 4a). Rakenne osoittautui 

kuitenkin häiriöalttiiksi eikä vaakasuoria 

lämpötilajakaumia saatu tässä vaiheessa. 

SyTyTySLähde 

Näyte sytytetään alhaalta propaanipoltinhehkulankayhdistelmällä. 

Poltin muodostuu 

kierukkamuotoon taivutetusta 6 mm:n teräsputkesta, 

jonka toinen pää on suljettu ja jonka 

yläpintaan on porattu 1,5 mm:n reikiä 10 

mm:n välein. Poltin sytytetään kierukkamuotoisella 

hehkulangalla polttimen yläpuolella. 

Propaanivirtausta seurataan rotametrillä. Järjestelmä 

on esitetty kuvassa 5, polttimen halkaisija 

on tässä rajoitettu 30 mm:iin. 

LIEKINLEVIÄMISKOKEET 

Kaksi koesarjaa suoritettiin, sylinterimäisillä 

koivupuunäytteillä ja MMJ 4 x 1,5 mm 2 

PVC-kaapelinäytteillä. 

kokeiden SUoriTUS 

virtausanturilla kytkettynä paine-erolähettimeen. Anturi sijaitsee alemman teräsver 

hunajakennon välissä. 

Liekinleviämiskokeen alussa kuuma ilma 

Kuva 3. Virtauksen tasasuuntaaja Kuva 3. Virtauksen tasasuuntaaja koekanavan koekanavan alaosassa. Alkuperäinen piirustus Protoshop piirustus Oy. Protosh 

Näyteteline ja termoparit 


Kuva 5. a) Propaanipoltin ja hehkulanka sylinterimäisen koivunäytteen alapuolella, 

Kuva 4. a) Näyteteline kahden metrin näytteille, ripustus ylhäältä, pidikkeet 250 mm välein pitävät 

propaanipolttimen liekki ilman näytettä, polttimen teho noin 250 W, asteikko polttimen takana cm:s 

näytteen keskellä kanavaa. b) Lähikuva telineen yläosasta. Alkuperäiset piirustukset Protoshop Oy. 

Sytytyslähde 

kiertää laitteessa mahdollisimman suurella 

LIEKINLEVIÄMISKOKEET 

koeTULokSia 

nopeudella, tuloja poistoaukot suljettuina. 

Näyte sytytetään alhaalta propaanipoltin-hehkulankayhdistelmällä. Kaksi koesarjaa suoritettiin, Poltin sylinterimäisillä muodostuu koivupuunäytteillä ja MMJ 4 x 1,5 mm 2 PV 

kierukkamuotoon 

Kun haluttu lämpötila 

taivutetusta 

koekanavassa 

6 mm 

on 

teräsputkesta, 

saavutettu, 

ilmankierto on porattu pienennetään 1,5 mm reikiä nopeuteen 10 mm välein. puukoesarjan Poltin näytteitä sytytetään ja tuloksia. kierukkamuotoisella Liekin le- 

koivunäytteillä, jotka oli kuivatettu lämpö- 

Taulukossa 

jonka 

1 

toinen 

ja kuvassa 

pää 

8 

on 

esitetään 

suljettu 

koivu- 

ja jonka 

paan tilan kokeet tehtiin 0,8 m:n pituisilla 

kaapelinäytteillä. 

yläpintaan 

hehkulangalla 0,3 m/s, kytketään polttimen virta yläpuolella. hehkulankaan, Propaanivirtausta propaanikaasua 

kuvassa polttimeen, 5, polttimen sytytetään halkaisija näyte on sen tässä rajoitettu aalisesti ympäristön 30 mm:iin. alkulämpötilasta. Kokeet tetty. Tämän prosessin aikana lämpökaapisviämisnopeus 

seurataan riippuu rotametrillä. karkeasti eksponenti- 

Järjestelmä on kaapissa, asennettu näytetelineeseen ja syty- 

Kokeiden suoritus 

esitetty 

alaosasta ja avataan korvausilman tuloja palamistuotteiden 

poistoluukut. Propaanipollytetyillä 

näytteillä ilman kuivatusta, kokeissuus 

nousi arviolta yhteen prosenttiin. Uu- 

FS2 ja FS3 suoritettiin laboratoriotilassa säita 

otettujen kuivien näytteiden kosteuspitoi- 

Liekinleviämiskokeen alussa kuuma ilma kiertää laitteessa mahdollisimman suure 

nopeudella, tuloja poistoaukot suljettuina. Kun haluttu lämpötila koekanavassa 

tin sammutetaan syttymisen ja vakiintuneen sa FS4...FS6 näytteet kuivuivat osittain lämmityksen 

aikana ennen sytytystä ja kokeissa tä, jonka kosteus on noin 6 % että kuivasta 

dessa laitteessa koetuloksia on sekä näyttees- 

saavutettu, ilmankierto pienennetään nopeuteen 0,3 m/s, kytketään virta hehkulankaa 

liekin leviämisen alkamisen jälkeen. Kokeen 

propaanikaasua polttimeen, sytytetään näyte sen alaosasta ja avataan korvausilman tulopalamistuotteiden 

poistoluukut. Propaanipoltin sammutetaan syttymisen ja vakiintuneen liek 

aikana seurataan liekkirintaman etenemistä 

näytteen pinnan lähelle asennetuilla ter- 

105 

FS7...FS11 näytteet kuivatettiin laitteessa näytteestä. Vapaan tilan koetulokset asettuvat 

näiden pisteiden väliin. Kuvan 9 tulok- 

leviämisen C:n lämpötilassa. 

alkamisen jälkeen. Kokeen aikana seurataan liekkirintaman etenemistä näytte 

mopareilla. 

Kuvassa 8 on myös esitetty MMJ-kaapelikoesarjan 

tulokset. Kaapelin vaippa- ja eris- 

vaikutus ole huomattava. 

set ovat johdonmukaisia eikä ilmavirtauksen 

Kuvassa 6 esitetään lämpötila-aikakäyrät 5 

pinnan lähelle asennetuilla termopareilla. 

7,8 mm sylinterimäisen koivunäytteen liekinleviämiskokeesta, 

keskimääräinen lämpö- 

lämpötila-alueella 22...187 

temateriaali on PVC. Kokeita suoritettiin 

Kuvassa 6 esitetään lämpötila-aikakäyrät 7,8 mm sylinterimäisen koivunäytte 

liekinleviämiskokeesta, keskimääräinen C:ssa. Koesarjaa 

ei jatkettu korkeimpiin lämpötiloihin, JOHTOPÄÄTÖKSET 

lämpötila koekanavassa oli 181 o C sytytyshetkel 

tila koekanavassa oli 181 o C sytytyshetkellä. 

Liekkirintaman eteneminen arvioidaan lämpötilakäyristä. Etenemisen kriteeriksi on vali 

Liekkirintaman eteneminen arvioidaan lämpötilakäyristä. 

Etenemisen kriteeriksi on va- 

sulaminen tekee kokeen suorittamisen epä- 

Uusi liekinleviämisen tutkimuslaite, joka 

koska kaapelimateriaalin pehmeneminen ja 

lämpötilan jyrkimmän nousun ajanhetki, joka silmämääräisesti on noin 300 o C:n kohdal 

Määrittämällä hetki jolloin termopari tietyllä korkeudella ilmoittaa lämpötilan ylittäneen 3 

littu lämpötilan jyrkimmän nousun ajanhetki, 

joka silmämääräisesti on noin 300 o C:n Uudessa liekinleviämislaitteessa näyte on on rakennettu ja otettu käyttöön. Laite on 

varmaksi. o mahdollistaa kokeita eri alkulämpötiloissa 

C saadaan kuvan 7 mukainen käyrä. Alkupalon jälkeen liekkirintama eten 

vakionopeudella. Sovittamalla suora tähän osaan saadaan liekin leviämisnopeus. 

kohdalla. Määrittämällä hetki jolloin termopari 

kapeahkossa kanavassa ja kokeen aikana ka- 

osoittautunut toimivaksi, joskaan kaikkia sen 

tietyllä korkeudella ilmoittaa lämpötilan navassa on pieni ilmavirtaus. Tämän vaiku- 

ominaisuuksia ja mahdollisuuksia ei ole vielä 

ylittäneen 300 o C saadaan kuvan 7 mukainen tusta on arvioitu vertaamalla vapaassa tilassa 

selvitetty. Tässä vaiheessa on rajoituttu liekin 

käyrä. Alkupalon jälkeen liekkirintama etenee 

tehtyjen kokeiden tuloksiin [2]. Kuvas- 

pystysuoran leviämisen kokeisiin eikä vaaka- 

vakionopeudella. Sovittamalla suora tähän 

sa 9 esitetään sylinterimäisten koivunäytteisuorien 

kokeiden mahdollisuuksia ole vie- 

osaan saadaan liekin leviämisnopeus. den koetuloksia huoneenlämpötilassa. Valsa 

selvitetty. 


Kuva 6. Pystysuoran termoparirivin lämpötilat sylinterimäisen kuivatun koivunäytteen 

liekinleviämiskokeessa. Koekanavan keskimääräinen lämpötila sytytyshetkellä oli 181 o C. 

11.1.2008 FS6, Koivu 7.8 mm, Tkesk = 181 C 

T1 [C] 

11.1.2008 FS6, Koivu 7.8 mm, T kesk = 181 C 

T2 [C] 

800 

T3 [C] 

2000 

T4 [C] 

700 

1800 

T5 [C] 

y = 25.512x - 40299 

T6 [C] 

1600 

600 

T7 [C] 

1400 

500 

T8 [C] 

T9 [C] 

1200 

400 

T10 [C] 

1000 

T11 [C] 

800 

300 

T12 [C] 

T13 [C] 

600 

200 

T14 [C] 

400 

T15 [C] 

100 

T16 [C] 

200 

T17 [C] 

0 

Koetuloksia 0 

T18 [C] 

1540 1560 1580 1600 1620 1640 1660 

1450 1500 1550 1600 1650 1700 1750 1800 1850 T19 [C] 

Taulukossa 1 ja kuvassa 8 esitetään koivupuukoesarjan näytteitä ja tuloksia. Liekin 

Aika (s) 

leviämisnopeus riippuu karkeasti eksponentiaalisesti ympäristön alkulämpötilasta. Kokeet 

Aika (s) 

FS2 ja FS3 suoritettiin laboratoriotilassa säilytetyillä näytteillä ilman kuivatusta, kokeissa 

FS4...FS6 näytteet kuivuivat osittain lämmityksen aikana ennen sytytystä ja kokeissa 

Kuva 6. Pystysuoran termoparirivin lämpötilat 

FS7...FS11 näytteet kuivatettiin laitteessa 105 o sylinterimäisen kuivatun koivunäytteen 

C:n lämpötilassa. 

Kuva 7. Liekkirintama ajan funktiona sylinterimäisen kuivatun koivunäytteen 

liekinleviämiskokeessa. Kuva 6. Pystysuoran Koekanavan termoparirivin keskimääräinen lämpötilat sylinterimäisen sytytyshetkellä oli kuivatun 181 o C. 

liekinleviämiskokeessa. 

Kuva 7. Liekkirintama 

Sovitetun 

ajan 

suoran 

funktiona 

kulmakerroin 

sylinterimäisen 

antaa liekin 

kuivatun 

leviämisnopeuden. 

koivunäytteen 

Kuvassa 8 on myös esitetty MMJ-kaapelikoesarjan tulokset. Kaapelin vaippa- ja 

koivunäytteen liekinleviämiskokeessa. Koekanavan keskimääräinen 

eristemateriaali on PVC. Kokeita suoritettiin lämpötila-alueella 22...187 o C:ssa. Koesarjaa ei 

lämpötila jatkettu korkeimpiin sytytyshetkellä lämpötiloihin, oli koska 181 kaapelimateriaalin C. 

pehmeneminen ja sulaminen 

tekee kokeen suorittamisen 11.1.2008 epävarmaksi. FS6, Koivu 7.8 mm, T kesk = 181 C 

Taulukko 2000 1. Liekinleviämiskokeita sylinterimäisillä koivunäytteillä, nimellishalkaisija 8 mm. 

liekinleviämiskokeessa. Sovitetun suoran kulmakerroin antaa liekin leviämisnopeuden. 

7 

1800 

Koe Halkaisija Arvioitu kosteus Koekanavan lämpötila y = 25.512x Liekinleviämisnopeus 

(mm/s) 

- 40299 

1600 (mm) sytytyshetkellä sytytyshetkellä ( o C) 

Koivu, pyörörima, 8 mm ja PVC-kaapeli MMJ 4x1,5 mm 2 

1400 (massa %) 

FS2 1200 7.8 5.6 22 6.4 

70 

1000 

FS3 800 7.8 6.0 26 6.5 

60 Koivu, osittain kuivattu 

FS4 

600 

7.9 2.6 97 8.4 

Koivu, kuivattu 

50 

400 

MMJ 

FS5 200 7.9 2.4 142 13.5 

40 

0 

FS6 7.8 

1540 

2.3 

1560 

181 

1580 1600 

25.5 

1620 1640 1660 30 

FS7 8.0 kuiva 32 Aika (s) 10.6 

20 

FS8 7.7 kuiva 162 21.7 

Kuva 7. Liekkirintama ajan funktiona sylinterimäisen kuivatun koivunäytteen 

liekinleviämiskokeessa. Sovitetun suoran kulmakerroin antaa liekin leviämisnopeuden. 

FS9 8.0 kuiva 197 25.5 

10 

0 

FS10 7.8 kuiva 233 48.2 

0 50 100 150 200 250 300 

Lämpötila (C) 

Korkeus (mm) 

FS11 7.9 kuiva 271 7 

61.5 

Liekin leviämisnopeus (mm/s) 

Korkeus (mm) 

Lämpötila ( o C) 

Taulukko 1. Liekinleviämiskokeita sylinterimäisillä koivunäytteillä, 

nimellishalkaisija 8 mm. 

KIITOKSET 

Tutkimustyön rahoittajina ovat olleet Valtion 

ydinjätehuoltorahasto (VYR) ja VTT. Protoshop 

Oy suoritti yksityiskohtaisen suunnittelun 

ja rakensi laitteen. 


1. Mangs, J. A new apparatus for flame 

spread experiments. VTT Working Papers 

112. Espoo 2009. 51 p. + App. 28 p. http:// 

www.vtt.fi/publications/index.jsp. 

2. Mangs, J., Keski-Rahkonen, O. & Hostikka, 

S. 2006. Vertical flame spread. Development 

of and experiments on small and 

medium scale test rigs. VTT Building and 

Transport. POTFIS 1.1 + 2.1 work report 

for year 2005 (internal unpublished report). 

110 p. 

8 

Liekin leviämisnopeus (mm/s) 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

Kuva 8. Koivu- ja MMJ-kaapelinäytteiden liekinleviämisnopeus lämpötilan funktiona. 

Kuva 8. Koivu- ja MMJ-kaapelinäytteiden liekinleviämisnopeus lämpötilan funktiona. 

Uudessa liekinleviämislaitteessa näyte on kapeahkossa kanavassa ja kokeen aikana kanavassa 

on pieni ilmavirtaus. Tämän vaikutusta on arvioitu vertaamalla vapaassa tilassa tehtyjen 

kokeiden tuloksiin [2]. Kuvassa 9 esitetään sylinterimäisten koivunäytteiden koetuloksia 

huoneenlämpötilassa. Vapaan tilan kokeet tehtiin 0,8 m pituisilla koivunäytteillä, jotka oli 

kuivatettu lämpökaapissa, asennettu näytetelineeseen ja sytytetty. Tämän prosessin aikana 

lämpökaapista Koivunäytteitä otettujen kuivien 2 m näytteiden laitteessa kosteuspitoisuus ja vapaassa tilassa nousi arviolta yhteen prosenttiin. 

Uudessa laitteessa koetuloksia on sekä näytteestä jonka kosteus on noin 6 % että kuivasta 

näytteestä. Vapaan tilan koetulokset asettuvat näiden pisteiden väliin. Kuvan 9 tulokset ovat 

johdonmukaisia eikä ilmavirtauksen vaikutus ole huomattava. 

vapaa tila, l = 0.8 m, kosteus ~ 1% 

2 m laite, kosteus ~ 6% 

2 m laite, kuivattu 

0 

0 2 4 6 9 8 10 12 

Näytteen halkaisija (mm) 

Kuva 9. Sylinterimäisten koivunäytteiden liekinleviämisnopeus huoneenlämpötilassa uudessa uudessa laitteessa 

ja vapaassa ja vapaassa tilassa. Näytteiden tilassa. pituus Näytteiden vapaassa tilassa pituus 0.8 m, vapaassa liekinleviämislaitteessa tilassa 0.82 m. m, 

laitteessa 

liekinleviämislaitteessa 2 m. 

JOHTOPÄÄTÖKSET 


Olavi Kallio, Tampereen yliopisto, taloustieteiden laitos, Kanslerinrinne 1, 33014 Tampereen yliopisto 

Pelastustoimen alueellistamisen 

lähtölaukaus 2004. ensimmäisten 

vuosien kokemuksia 2004–2006 

TiiViSTeLmä 

Pelastustoimen tehtävät siirtyivät vuoden 

2004 alussa yksittäisiltä kunnilta alueellisten 

pelastuslaitosten hoidettaviksi. Pelastustoimi 

säilyi edelleen kunnallisena tehtävänä, jota 

kunnat toteuttavat yhteistyössä valtioneuvoston 

vahvistamilla pelastustoimen alueilla. 

Tutkimus kartoittaa edellä mainitun muutoksen 

vaikutuksia ensisijaisesti kuntien ja 

asukkaiden näkökulmasta. Keskeisiä kysymyksiä 

tutkimuksessa olivat: miten uudistus 

on vaikuttanut pelastustoimen palvelutasoon, 

kustannuksiin sekä kuntien vaikutusmahdollisuuksiin 

Tutkimusta varten kerättiin empiirinen 

havaintoaineisto viiden pelastustoimen 

alueen kaikista kunnista. Tulosten mukaan 

pelastustoimi on selvinnyt ensimmäisistä 

muutoksen jälkeisistä vuosista kohtuullisen 

hyvin: palvelutaso on säilynyt hyvänä. Kuntien 

näkökulmasta ongelmina ovat vaikutusmahdollisuuksien 

heikentyminen ja kustannusten 

kasvu. Tilastotarkastelu ei kuitenkaan 

tukenut kuntaedustajien käsityksiä kustannusten 

voimakkaasta noususta. 

TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHTA JA 

TAVOITE 

Pelastustoimen alueellistaminen toteutui vuoden 

2004 alussa. Pelastustoimi säilyi kunnallisena 

toimintana, jota kunnat toteuttavat 

yhteistyössä valtioneuvoston vahvistamil- 


Tutkimuksiin 

ja tilastoihin 

pohjautuva 

selvitys 

Kyselyihin 

pohjautuva 

selvitys 

1. vaihe 2. vaihe 

Tilanne ennen 

• voimavarat 

• kustannukset 

• palvelutaso 

• muut näkökohdat 

v. 2000-01 

Kuntien johdon ja yhteistyötahojen 

käsitykset ennen 

uudistusta 

• palvelutasosta 

• kustannuksista 

• uudistushankkeen 

valmistelusta 

v. 2004 

Uudistuksen vaikutukset 

(ennen – jälkeen -vertailu) 

Tilanne jälkeen 

• voimavarat 

• kustannukset 

• palvelutaso 

• muut näkökohdat 

v. 2005-06 

aika 

Kuntien johdon ja yhteistyötahojen 

käsitykset 

uudistuksen toteuduttua 

• palvelutasosta 

• kustannuksista 

• uudistushankkeen 

toteutumisesta 

Kuvio 1. Pelastustoimen alueellistamista koskevan seurantatutkimuksen asetelma 

la pelastustoimen alueilla [1, 3 §]. Käytännössä 

tehtävistä vastaavat isäntäkuntien PALVELUTASO tai pelastustoimen 2001 JA 2006 on kyettävä antamaan apua 

nettomuuksia kuitenkin tapahtuu, ja tällöin 

PELASTUSTOIMEN 

maakunta¬liittojen ylläpitämät alueiden pelastuslaitokset 

yhdessä (468/2003) sopimuspalokuntien mukaan pelastustoimi Tampereen on yliopistossa suunniteltava toteutettiin siten, vuon- 

että pelastus 

nopeasti ja tehokkaasti. 

Pelastuslain 

palvelutaso kanssa. Pelastustoimen vastaa alueen tavoitteena onnettomuusuhkia. ennakoivasti 

vähentää kuntia onnettomuuksia. kuultuaan. On- 

Palvelutasopäätöksessä lisen paloja pelastustoimen on selvitettävä tilaa ennen uu- alueella esi 

na 2003 Alueen tutkimus, pelastustoimi jossa selvitettiin päättää kunnal- 

pelastus 

palvelutasosta 

uhat, käytettävissä olevat voimavarat ja määriteltävä onnettomuuksien ennaltaehkä 

pelastustoiminnan palvelutaso.

Taulukko 1. Pelastustoimen palvelutasoa määrittävät tekijät ja niiden mittarit. 

Palvelutasoa määrittävä tekijä 

A. Onnettomuuksien ehkäisy 

B. Pelastustoimen toimintavalmius 

C. Väestönsuojelun (VSS) 

palvelutaso 

Palvelutason mittari 

A1 Valistus- ja neuvottelutilaisuuksiin 

osallistuneet 

A2 Turvallisuussuunnitelmat 

A3 Palotarkastukset 

B1 Toimintavalmiusaika 

B2 Henkilöstö, sen määrä ja laatu 

B3 Kalusto, sen lukumäärä ja keski-ikä 

C1 VSS-tehtäviin sijoitettujen henkilöiden 

lukumäärä / tavoitemäärät 

C2 Suojapaikat ja tarkastetut suojapaikat 

Taulukko 2. Yhteenveto palvelutasoa kuvaavista tuloksista otosalueilla 2001 ja 2006. 

Palvelutasoa kuvaava tieto on poimittu 

2001 

Pronto-tietokannasta 

2006 

[3]. 

Kehityssuunta 

Palvelutason mittari 

Ero Tiedonkeruujärjestelmä on 

(I vaihe) (II vaihe) 

alueuudistuksen jälkeen muuttunut, joten kaikkia ensimmäisen vaiheen mittareita ei voitu 

A1. Valistus ja neuvonta: 

toistaa seurantatutkimuksen II vaiheessa. 7,5 11,8 + 4,3 + 

osallistumisaste 

A2. Turvallisuussuunnitelmat: 

58,5 72,5 + 14 + 

jestelmä on alueuudistuksen jälkeen muuttunut, 

joten kaikkia ensimmäisen vaiheen 

mittareita ei voitu toistaa seurantatutkimuksen 

II vaiheessa. 

Tulosten mukaan alueellinen pelastustoimi 

on selviytynyt ensimmäisistä muutoksen jälkeisistä 

vuosista hyvin. Pelastustoimen palvelutaso 

on säilynyt hyvänä ja jopa parantunut. 

Seuraavaan taulukkoon on tiivistetty palvelutason 

mittareiden osoittamat tulokset vuosina 

2001 ja 2006. Taulukon viimeisessä sarakkeessa 

kuvataan kehityssuuntaa. Positiivista 

kehityssuuntaa kuvataan symbolilla + 

(plus), negatiivista kehityssuuntaa symbolilla 

– (miinus). 

Seurantatutkimuksessa kyettiin toistamaan 

kymmenen eri palvelutason ulottuvuutta. 

Kymmenestä palvelutasomittarista yhdeksän 

osoitti positiivista kehitystä, kun verrataan 

vuosia 2001 ja 2006. Yhdessä tapauksessa 

(ensilähdön ajoneuvojen keski-ikä) ti- 

Suunnitelmat/suunnitteluvelvolliset 

Tulosten mukaan alueellinen pelastustoimi on selviytynyt ensimmäisistä muutoksen 

A3. jälkeisistä Palotarkastukset: vuosista Tarkastusprosentti hyvin. Pelastustoimen palvelutaso on säilynyt hyvänä ja jopa parantunut. 

81,9 92,7 + 10,8 

kerran Seuraavaan vuodessa tarkastettavissa taulukkoon tiloissa 

+ 

on tiivistetty palvelutason mittareiden osoittamat tulokset vuosina 

B1. 2001 Toimintavalmiusaika: ja 2006. Taulukon viimeisessä 0:11:18 sarakkeessa 0:10:48 kuvataan - 30 s. kehityssuuntaa. Positiivista 

B1a. Keskimääräinen toimintavalmiusaika 

+ 

kehityssuuntaa kuvataan symbolilla + (plus), negatiivista kehityssuuntaa lanne symbolilla hieman – heikentynyt, toisin sanoen 

B1. Toimintavalmiusaika: 

(miinus). 

0:13:40 0:13:17 - 23 s. ensilähdön ajoneuvojen keski-ikä oli Prontotietokannan 

mukaan 

B1b Kohde saavutettu 1+3 vahvuudella 

+ 

noussut. 

B2. Henkilöstö: 

Koko henkilöstön lukumäärä/1000 asukasta 

B3. Kalusto, sen lukumäärä ja keski-ikä: 

B3a Ensilähdön ajoneuvojen määrä/10 000 as. 

B3. Kalusto, sen lukumäärä ja keski-ikä: 

B3b Ensilähdön ajoneuvojen keski-ikä 

C2. Suojapaikat ja tarkastetut suojapaikat: 

C2a Suojapaikat suhteutettuna väkilukuun 

6,9 7,0 + 0,1 + 

10,8 13,8 + 3 + 

10,8 11,1 + 0,2 – 

31,0 % 32,9 % + 1,9 + 

PELASTUSTOIMEN MENOJEN 

MUUTOS OTOSALUEIDEN 

KUNNISSA 2003–2006 

Kuntien näkökulmasta tärkeä kysymys palvelutason 

ohella on se, miten oman kunnan 

C2. Suojapaikat ja tarkastetut suojapaikat: 

29,9 % 51,6 % + 21,7 

C2b Tarkastetut suojapaikat 

+ 

kustannukset eli maksuosuudet aluepelastuksen 

ylläpitäjälle ovat muuttuneet. Tilastokeskuksen 

Taulukko 2. Yhteenveto palvelutasoa kuvaavista tuloksista otosalueilla 2001 ja 2006. 

kuntien tilinpäätöksistä julkaisemien 

Seurantatutkimuksessa kyettiin toistamaan kymmenen eri palvelutason ulottuvuutta. tietojen perusteella [4] otosalueiden kuntien 

Kymmenestä palvelutasomittarista yhdeksän osoitti positiivista kehitystä, kun verrataan nettokäyttökustannusten muutoksista syntyi 

seuraavan kuvion mukainen tulos. Sii- 

vuosia 2001 ja 2006. Yhdessä tapauksessa (ensilähdön ajoneuvojen keski-ikä) tilanne oli 

distusta. Tutkimuksen toisessa vaiheessa tarkastellaan 

PELASTUSTOIMEN 

hieman heikentynyt, toisin sanoen ensilähdön ajoneuvojen keski-ikä oli Pronto-tietokannan 

mukaan noussut. 

pelastustoimen alueellistamisen PALVELUTASO 2001 JA 2006 nä muutoksia tarkastellaan vuoden 2006 rahanarvossa. 

kokemuksia ensimmäisinä toimintavuosina 

2004–2006. Keskeisiä kysymyksiä kuntien Pelastuslain (468/2003) mukaan pelastustoimi 

Kuvion 2 perusteella vuosien 2003–2006 

OTOSALUEIDEN on suunniteltava KUNNISSA siten, että pelastus- 

2003–2006 kustannuskehityksestä otosalueiden kunnis- 

näkökulmasta PELASTUSTOIMEN on se, miten MENOJEN pelastustoimen MUUTOS 

alueuudistus on vaikuttanut palvelutasoon, toimen palvelutaso vastaa alueen onnettomuusuhkia. 

sa voidaan todeta seuraavaa: 

ohella Alueen on pelastustoimi se, miten oman päättää kunnan – Yksittäisten kuntien kustannukset ovat 

kustannuksiin Kuntien näkökulmasta ja kuntien tärkeä vaikutusmahdollisuuksiin. 

kustannukset Näin muodostui eli maksuosuudet ennen–jälkeen- 

aluepelastuksen pelastustoimen ylläpitäjälle palvelutasosta ovat kuntia muuttuneet. kuul- 

joko nousseet tai laskeneet. 

kysymys palvelutason 

tutkimusasetelma, 

Tilastokeskuksen 

jossa 

kuntien 

keväällä 

tilinpäätöksistä 

2008 valmistuneen 

toisen vaiheen tuloksia voidaan alueella esiintyvät 

julkaisemien 

tuaan. Palvelutasopäätöksessä 

tietojen perusteella 

on 

[4] 

selvitettävä 

otosalueiden 

– Kuntia, joissa kustannukset ovat nousseet 

kuntien nettokäyttökustannusten muutoksista syntyi seuraavan 3 kuvion mukainen tulos. Siinä 

uhat, käytettävissä olevat ja laskeneet, on suunnilleen yhtä paljon. 

muutoksia tarkastellaan vuoden 2006 rahanarvossa. 

verrata ennen uudistusta olleeseen tilanteeseen 

voimavarat ja määriteltävä onnettomuuksien 

tutkimuskunnissa. 

Tutkimuksen molemmat vaiheet perustuvat 

viiden pelastustoimen alueen – Kainuun, 

Keski-Suomen, Länsi-Uudenmaan, Pirkanmaan 

ja Päijät-Hämeen – kuntien edustajille 

tehtyihin kyselyihin. Kyselyjen lisäksi hankittiin 

virallisista tilastoista ja tietokannoista 

ennaltaehkäisyn ja pelastustoiminnan pal- 

velutaso. 

Pelastustoimen palvelutasoa määrittävät tekijät 

ja niiden mittarit valittiin seurantatutkimuksen 

I vaiheessa [2, s. 107]. Seurantatutkimuksen 

toisessa vaiheessa tietoa palvelutasosta 

kerättiin samojen tekijöiden ja niitä kuvaavien 

Kustannusten muutoksia tarkasteltaessa on 

huomattava, että niihin ovat vaikuttaneet 

useat tekijät. Vuosi 2003 oli otosalueilla vielä 

kunnallisen pelastustoimen aikaa (poikkeuksena 

Pirkanmaa), joten vuoden 2003 kustannustieto 

perustuu kuntien omiin tilinpäätöksiin 

ja toisistaan poikkeaviin kirjaus- 

mittareiden perusteella. 

käytäntöihin. Erityisesti paloasemien hoito- 

(Altika, Pronto) tilastotietoa pelastustoimen 

4 

palvelutasosta, taloudesta ja kunnille aiheutuneista 

Palvelutasoa kuvaava tieto on poimittu ja ylläpitomenojen sekä hallinnon menojen 


Pronto-tietokannasta [3]. Tiedonkeruujär- 

kirjaamisessa oli kuntakohtaisia eroja. 

Nämä 


ti, jopa kohtuuttoman paljon. Taloustilastoihin 

perustuva tarkastelu, jota on kuvattu 

edellä, ei kuitenkaan antanut tukea tällaisille 

näkemyksille. 

Mahdollinen selitys toteutuneen talouskehityksen 

ja kuntavastaajien käsityksen väliselle 

ristiriidalle saattaa löytyä edellä mainituista 

ensimmäisen vuoden maksuosuuksien 

jakoperusteista, jotka pohjautuivat kunnallisen 

pelastustoimen viimeisten vuosien toteutumiin. 

Siirtyminen kohti asukaslukupohjaista 

kustannusjakoa on merkinnyt yksittäisten 

kuntien näkökulmasta suuria muutoksia – 

toisin sanoen maksuosuuksien lisäyksiä joissain 

erot 

Kuvio 

selittävät 

2. Pelastustoimen 

suurelta osin kuviossa 

nettokäyttökustannusten 

näkyviä rustuminen kunnallisen 

muutokset 

pelastustoimen 

€/asukas vuosina 

viimeisten 

2003–2006 

kunnissa ja vähennyksiä toisissa. Lisäykset 

ovat nousseet kuntien kannanotoissa sel- 

kustannusten 

vuoden 2006 

erisuuntaisia 

rahan arvossa. 

muutoksia. 

(Kuntatalouden 

Alueellisen 

hintaindeksi 

vuosien menoihin 

1995=100) 

ja niiden suhtee- 

pelastustoimen aikana kustannusten seen. Kirjauksia ei tuolloin tehty yhtenäisin västi voimakkaammin esille kuin vähennyk- 

muutoksiin ovat vaikuttaneet seuraavat tekijät 

Kuvion ja asiat: 2 perusteella vuosien 2003–2006 kyy eräissä kustannuskehityksestä tapauksissa voimakkaina otosalueiden maksukuvaa 

kunnissa voimakkaasta kustannustason nousus- 

perustein. Alkuvuosien tasojen erilaisuus näset, 

ja tämä on osaltaan luonut yleistä mieli- 

voidaan – Alueellisen todeta pelastustoimen seuraavaa: toteutuneet osuuksien muutoksina, kun seuraavina vuosina 

ta. Toisaalta kunnat eivät voi alueellisen pe- 

kustannusjaossa alkoi asteittain painottua lastustoimen kaudella vaikuttaa samalla tata. 

nettokulut, jotka sopimusten mukaan jäävät 

sopijakuntien – Yksittäisten maksettaviksi. kuntien kustannukset ovat asukaslukujen joko nousseet suhteeseen tai laskeneet. perustuva jako. valla pelastustoimen menoihin kuin aikaisemmin, 

ja tämä on synnyttänyt pelkoa sii- 

– Ensimmäisenä vuonna (2004 ja osassa 

alueita – 2005) Kuntia, sopijakuntien joissa kustannukset välinen kustannusjako 

ovat nousseet ja laskeneet, on suunnilleen yhtä paljon. tä, että kustannuskehitys ei ole hallinnassa ja 

perustui kunnallisen pelastustoimen KUNTAEDUSTAJIEN NÄKEMYK- että maksuosuudet tulevat nousemaan voi- 

viimeisten Kustannusten vuosien muutoksia menoihin, tarkasteltaessa toisin sanoen SET on huomattava, PELASTUSTOIMEN että niihin ALUEEL- ovat vaikuttaneet makkaasti. useat 

niiden tekijät. suhteeseen. Vuosi 2003 oli otosalueilla vielä LISTAMISEN kunnallisen VAIKUTUKSISTA 

pelastustoimen aikaa (poikkeuksena Tutkimuksessa kartoitettiin myös keskeisten 

yhteistyöviranomaisten ja 

käsityksiä pelas- 

Pirkanmaa), – Seuraavina joten vuosina vuoden (2005–06) 2003 maksuosuudet 

toisistaan perustuivat poikkeaviin osaksi kirjauskäytäntöihin. edelleen kunnal- 

Tutkimuksessa Erityisesti kartoitettiin paloasemien sähköisen hoito- ja e-lo- 

ylläpitomenojen tustoimen alueuudistuksesta ja sen vaiku- 

kustannustieto perustuu kuntien omiin tilinpäätöksiin 

lisen sekä pelastustoimen hallinnon menojen kirjaamisessa suhteeseen oli makekyselyn kuntakohtaisia avulla eroja. otosalueilla Nämä sijaitsevien erot selittävät tuksista. suurelta Yhteistyöviranomaisina, jotka vastasivat 

kyselyyn e-lomakkeella, olivat polii- 

osaksi osin asukaslukujen kuviossa näkyviä suhteeseen. kustannusten Siirtymäkauden 

aikana pituudessa kustannusten ja muissa muutoksiin järjestelyissä ovat on vaikuttaneet alueuudistuksen seuraavat vaikutuksista. tekijät ja asiat: Vastaajina sin, terveydenhuollon, ympäristönsuojelun 

erisuuntaisia kuntien käsityksiä muutoksia. ja arvioita Alueellisen pelastustoimen pelastustoimen 

alueittaisia eroja. 

olivat johtavassa asemassa olevat luottamushenkilöt 

ja rakennustarkastuksen edustajat. Vastausten 

nettokulut, ja viranhaltijat. jotka Kysely sopimusten lähetettiin mukaan mukaan jäävät alueuudistuksen vaikutukset yhteis- 

Kuntien – Alueellisen taloustilastojen pelastustoimen ja otokseen kuuluvien 

toteutuneet 

aluepelastuslaitosten sopijakuntien maksettaviksi. tilinpäätösten ana- 

lyyseistä saatujen tulosten perusteella voidaan 

kaikkiin kuntiin, jotka kuuluvat Kainuun, 

Keski-Suomen, Länsi-Uudenmaan, Pirkanmaan 

työhön ovat olleet kohtuullisen pieniä. Yhteistyön 

arvioitiin parantuneen suuronnetto- 

ja osassa ja Päijät-Hämeen alueita 2005) pelastusaluei- 

sopijakuntien muuksien välinen hoidon ja öljyvahinkojen torjuntyöhön 

tiivistetysti – Ensimmäisenä esittää seuraavia johtopäätöksiä: 

vuonna (2004 

– Otosalueiden kustannusjako kuntien perustui nettokäyttökustannukset 

kunnallisen siin. pelastustoimen Vastauksia saatiin viimeisten 69 kunnasta. vuosien Kyselyyn 

menoihin, nan kohdalla. toisin Muutos on ollut päinvastaista 

sanoen nousivat niiden ennen suhteeseen. alueuudistusta 

vuosina 2001–2003 yleistä kuntatalouden vastanneiden luottamushenkilöiden ja 

viranhaltijoiden mukaansa alueellistamisella 

liikenneonnettomuuksien hoidon ja kiireellisen 

sairaanhoidon kohdalla: yhteistyö on 

kustannuskehitystä – Seuraavina voimakkaammin. vuosina (2005–06) Alueuudistuksen 

maksuosuudet on ollut sekä myönteisiä perustuivat että osaksi kielteisiä edelleen vaiku- 

alueuudistuksen kunnallisen jälkeen hieman heikentynyt. 

pelastustoimen jälkeen vuosina menojen 2004–2006 suhteeseen kustuksia. 

ja osaksi Tärkeimmät asukaslukujen kuntien suhteeseen. edustajien esit- 

Siirtymäkauden Yhteistyöviranomaisten edustajien mukaan 

tannuskehitys pituudessa on pysynyt ja muissa suhteellisen järjestelyissä vakaa-ona tämät alueittaisia vaikutukset eroja. 

kokemukset on esitetty pelastustoimen alueellistaminen on ollut tar- 

noudatellen yleistä kustannuskehitystä. seuraavassa taulukossa. 

peellinen – jopa välttämätön – uudistus. 

– Pelastustoimen alueellistamisesta ei ole Otosalueiden kuntien edustajat arvioivat 

aiheutunut voimakasta yleistä kustannustason 

nousua. Kuntakohtaiset menomuutokdistuksen 

jälkeisinä vuosina hyvänä – ja eräil- 


5 

palvelutason pysyneen uuset 

YHTEENVETO TUTKIMUKSEN 

aluepelastuksen kaudella 2004–2006 ovat 

kuitenkin eräissä tapauksissa kohtalaisen suuria: 

eräiden kuntien kustannukset ovat nousseet 

ja toisten laskeneet. Kustannusten nousuja 

ja laskuja on suunnilleen yhtä paljon. 

Yhtenä selityksenä kustannusten huomattaviin 

muutoksiin (lisäyksiin ja vähennyksiin) 

on vertailun lähtötilanteen (vuosi 2003) petä 

osin jopa parantuneen. Ongelmiksi nähdään 

heikot mahdollisuudet vaikuttaa pelastustoimen 

asioihin sekä pelastustoimen kustannusten 

kasvu. Kuntaedustajien vastauksissa 

aluepelastuksen kustannuksia tarkastellaan 

voittopuolisesti oman kunnan maksuosuuksien 

muutoksena, ja tähän kuntaedustajat 

ovat tyytymättömiä. Heidän mukaansa 

kustannukset ovat nousseet voimakkaas- 

KESKEISISTÄ HAVAINNOISTA 

Kuntien näkökulmasta alueuudistus on ollut 

merkittävä. Alueellinen yhteistyö on merkinnyt 

aikaisempaan verrattuna päätösvallan 

ja vaikutusmahdollisuuksien vähentymistä. 

Asioista ei enää voida päättää omassa kunnassa 

vaan niistä päätetään yhdessä useiden 

muiden kuntien kanssa. Kuntien edustaji- 


– Otosalueiden kuntien nettokäyttökustannukset nousivat ennen alueuudistusta vuosina 

2001–2003 yleistä kuntatalouden kustannuskehitystä voimakkaammin. Alueuudistuksen 

makkaampina ja ongelmallisempina. Yritystoiminta 

hiipuu, väestö vähenee ja ikääntyy, 

KIITOKSET 

jälkeen vuosina 2004–2006 kustannuskehitys on pysynyt suhteellisen vakaana noudatellen 

yleistä kustannuskehitystä. 

en näkökulma pelastusalueilla tehtävään yhteistyöhön 

on ainakin vielä kuntakeskeinen. 

Tapahtuneita muutoksia tarkastellaan oman 

kunnan näkökulmasta: millainen on palvelutaso 

omassa kunnassa ja paljonko kunta maksaa 

pelastustehtävien hoitamisesta. Kyselyihin 

saaduissa vastauksissa heijastuu kuntapäättäjien 

mielikuva pelastustoimen kustannusten 

voimakkaasta kasvusta aluepelastuksen 

kaudella. Mielikuva hallitsemattomasta kustannusten 

kasvusta ei kuitenkaan tilastollisten 

talousanalyysien mukaan ole paikkansapitävä. 

Pelastustoimella on lähivuosina ratkaistavana 

useita toimintaympäristön muuttumisesta 

johtuvia haasteita. Näistä merkittävimpiä 

ovat pelastustoimen henkilöstön ikääntyminen 

ja tehtävien vaativuuteen nähden 

korkea eläkeikä sekä riittävien voimavarojen 

turvaaminen vaatimusten ja tarpeiden lisääntyessä 

erityisesti väestön kasvualueilla. Harvaan 

asutuilla, aktiivi-ikäistä väestöä menettävillä 

alueilla ongelmana on riittävän palvelutason 

VAIKUTUKSISTA 

ja valmiuden säilyttäminen VPK-toimintaan 

aktiivisesti osallistuvien vanhentuessa 

ja vähentyessä. 

Tutkimus antaa viitteitä siitä, että parhaiten 

näihin haasteisiin kyetään vastaamaan 

kohtuullisen isoilla ja monipuolisilla alueilla, 

joilla on paljon asukkaita ja myös kehittyviä 

kaupunkikeskuksia. Tällaisilla pelastustoimen 

alueilla on potentiaalia vastata myös 

haja-asutusalueiden sekä vähenevän ja ikääntyvän 

väestön tuomiin haasteisiin. Pienet pelastustoimen 

alueet, joilla ei ole vetovoimaisia 

kaupunkikeskuksia, kokevat muuttuvan 

yhteiskunnan haasteet keskimääräistä voi- 

ja tulot pienenevät. Tulojen ja menojen epätasapaino 

eli taloudellinen niukkuus koettelee 

voimakkaana pienten alueiden kaik- 

– Pelastustoimen alueellistamisesta ei ole aiheutunut voimakasta yleistä kustannustason 

kia kuntia. Niillä ei ole voimavaroja eikä halukkuutta 

menomuutokset kehittää pelastustointa. aluepelastuksen Tämä näosaston 

ja kaudella Suomen Kuntaliiton 2004–2006 edustajia hy-ovat 

kuitenkin eräissä tapauksissa kyy yhteisen kohtalaisen kehittämistahdon suuria: puuttumise-eräidevin sujuneesta kuntien yhteistyöstä. kustannukset ovat 

tämme myös sisäasiainministeriön pelastus- 

nousua. Kuntakohtaiset 

na ja kuntien välisinä kiistoina kustannus- 

Seurantatutkimuksen toisen vaiheen ra- 

nousseet ja toisten laskeneet. Kustannusten nousuja ja laskuja on suunnilleen yhtä paljon. 

ten jaosta. Asukaslukuun perustuva kustannusjako 

on väestöä menettävillä alueilla sii- 

Yhtenä selityksenä kustannusten nä mielessä huomattaviin ongelmallinen, että muutoksiin palvelutarpeet 

ja onnettomuusriskit 

koistutkija (lisäyksiin Olavi Kallio ja vähennyksiin) Tampereen yliopistosta 

ja Pelastusopiston 

on 

vertailun lähtötilanteen (vuosi 2003) perustuminen 

eivät pienene 

kunnallisen 

väestön 

vähentymisen suhteessa. Näillä alueil- 

”Pelastustoimen alueellistamisen lähtölauka- 


rehtori Reijo 

viimeisten 

Tolppi. 

vuosien menoihin ja niiden la voi suhteeseen. väestön vähentymisestä Kirjauksia huolimatta ei olla tuolloin us 2004” -julkaisun tehty yhtenäisin voi tilata osoitteesta perustein. Tiedekirjakauppa 

voimakkaina Taju, puh. 03-3551 maksuosuuksien 

6055, säh- 

Alkuvuosien tasojen erilaisuus sellaisia onnettomuusriskejä näkyy eräissä lisääviä tapauksissa toimintoja 

vuosina (esim. suuret kustannusjaossa matkailukeskukset, alkoi tehköposti: 

asteittain taju@uta.fi. painottua Raportti asukaslukujen 

on saatavissa 

muutoksina, kun seuraavina 

suhteeseen perustuva jako. 

taat, vilkkaat liikenneväylät ja satamat), joiden 

vuoksi kunnan asukaslukuun perustuvaa 

kustannusjakoa ei pidetä toimivana eikä oikeudenmukaisena. 

Aluepelastus on vielä muutosvaiheessa, eli LÄHDELUETTELO 

KUNTAEDUSTAJIEN NÄKEMYKSET PELASTUSTOIMEN ALUEELLISTAMISEN 

organisatorisesti uudistusta vasta ”ajetaan sisään”. 

Muutokset verrattuna kunnalliseen pelastustoimeen 

ovat olleet eri alueilla suuria, 

ja ne jatkuvat vielä tulevina vuosina. Yhteis- 

Tutkimuksessa kartoitettiin sähköisen e-lomakekyselyn avulla otosalueilla sijaitsevien kuntien 

kunnassa on parhaillaan tapahtumassa suuria 

muutoksia, jotka väistämättä alueuudistuksen vaikuttavat pere vaikutuksista. 2003 Vastaajina olivat 

ensimmäisen vaiheen loppuraportti. Tam- 

käsityksiä ja arvioita pelastustoimen 

johtavassa asemassa olevat myös luottamushenkilöt pelastustoimeen. Alueellisen ja pelastustoimen 

on otettava huomioon odotettavissa 

ja onnettomuustilastojärjestelmä. 

viranhaltijat. [3] Pronto Kysely -tietokanta. lähetettiin Pelastustoimen resurs- 

kaikkiin 

kuntiin, jotka kuuluvat Kainuun, Keski-Suomen, Länsi-Uudenmaan, Pirkanmaan ja Päijätolevat 

muutokset ja toimittava responsiivisesti, 

toisin Vastauksia sanoen varauduttava saatiin niihin 69 hyvis-kunnastatien talous ja toiminta, Kyselyyn kuntien vastanneiden 

toimintame- 

[4] Altika aluetietokanta. Tilastokeskus. Kun- 

Hämeen pelastusalueisiin. 

luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden sä ajoin. Tällaisina suurina mukaansa muutoksina alueellistamisella voidaan 

mainita vuosina 2008–2012 toteutetta- 

[5] Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuknot 

ja -tulot 2003–2006. on ollut sekä myönteisiä 

että kielteisiä vaikutuksia. Tärkeimmät kuntien edustajien esittämät vaikutukset ja 

va kunta- ja palvelurakenneuudistus [5] sekä sesta 9.2.2007/169. 

kokemukset on esitetty seuraavassa taulukossa. 

talouden taantuma, johon maamme ajautui 

vuodenvaihteessa 2008–2009. 

Parhaimmat kiitokset Palosuojelurahastolle 

sen myöntämästä taloudellisesta tuesta, joka 

mahdollisti tutkimuksen toteutuksen. Kii- 

portti valmistui huhtikuussa 2008. Tutkimuksen 

toteutuksesta ovat vastanneet eri- 

myös sähköisenä osoitteesta: http://www.pelastustoimi.fi/raportit/39851/ 

[1] Pelastuslaki. 13.6.2003/468 

[2] Kallio, Olavi. Pelastustoimen alueellistaminen 

lähtökuopissa. Seurantatutkimuksen 

Taulukko 3. Yhteenveto otosalueiden kuntien edustajille suunnattujen kyselyjen tuloksista. 

Asia 


palvelutaso 

VPK:n asema 

Kuntien vaikutusmahdollisuudet 


asioihin 

Kustannukset ja 

kuntien maksuosuudet 

Alueuudistuksen 

onnistuminen 

Kuntavastaajien enemmistön näkemys 

Palvelutaso on säilynyt hyvänä ja jopa parantunut alueuudistuksen jälkeen 

(mm. valistustoiminta ja palotarkastus) 

Vapaapalokuntien toimintamahdollisuudet ovat heikentyneet jonkin verran. 

Erityisesti kaukana kaupunkikeskuksista sijaitsevissa kunnissa kannetaan 

huolta VPK-toiminnan jatkuvuudesta nuorten poismuuton vuoksi. 

Vaikutusmahdollisuudet ovat heikentyneet voimakkaasti. Tämä koskee niin 

johtavia luottamushenkilöitä kuin myös viranhaltijoita. Samoin kunnan 

asukkaiden mahdollisuudet ovat heikentyneet oleellisesti päätöksenteon 

siirryttyä kauas kunnasta maakuntakeskukseen (isäntäkuntaan). 

Pelastustoimen kustannukset ja sopijakuntien maksuosuudet 

aluepelastukselle ovat kasvaneet voimakkaasti. Vastaajista yli 80 % oli tätä 

mieltä. 

Uudistusta pidetään kohtuullisen onnistuneena aluejaon ja palvelutason 

osalta. Mutta talouden osalta uudistus on onnistunut huonosti 

Taulukko 3. Yhteenveto otosalueiden kuntien edustajille suunnattujen kyselyjen tuloksista. 

6 


Sami Häkkinen, Tampereen teknillinen yliopisto, Korkeakoulunkatu 10, 33720 Tampere 

Tilastollisen paloturvallisuusseurannan 

kehittäminen 

TiiViSTeLmä 

Paloturvallisuuden seuranta perustuu Suomessa 

Sisäisen turvallisuuden ohjelman mukaisesti 

palokuolemien ja taloudellisten vahinkojen 

seuraamiselle. Tarkastelu osoitti, 

ettei kuolemien ja vahinkojen seuranta riitä 

kehittämistarpeiden kartoittamiseen. Tilastollisen 

tarkastelun lisäksi työtä varten haastateltiin 

viittä pelastusalan asiantuntijaa ja 

perehdyttiin aihealuetta käsittelevään kirjallisuuteen. 

Analyyseissä paloturvallisuuden kannalta 

olennaisimmiksi tekijöiksi osoittautuivat 

alueen riskiluokka, miesväestön osuus, kaupunkimaisuus, 

pientalovaltaisuus, yksinasuminen, 

ikääntyneiden osuus, rakennusten 

ikä, tietyt juhlapäivät, työllisyys, koulutustaso 

ja asukkaiden tulotaso. Monissa tarkasteluissa 

Suomi jakaantuu luode–kaakko-linjaa 

myöten kahtia ja yksittäisten tekijöiden vaikutusta 

on vaikea arvioida. 

Suomen paloturvallisuuden kannalta tärkeimmät 

kehittämiskohteet liittyvät tutkimuksen 

perusteella erityisryhmien asumisturvallisuuteen, 

tahallisten tulipalojen torjuntaan 

ja taajamien ulkopuolisten alueiden 

paloturvallisuuden parantamiseen. Tärkeimmiksi 

toimenpiteiksi nousi ihmisten turvallisuuskäyttäytymisen 

ja -asenteiden kehittäminen, 

pelastustoimen strategisen suunnitelmallisuuden 

parantaminen ja asuntosprinklaus. 


JOHDANTO 

Suomen paloturvallisuustaso on kansainvälisesti 

verrattuna yleistä länsimaista tasoa heikompi, 

kun vertaillaan asukaslukuihin suhteutettuja 

palokuolemien määriä [1], eikä 

tulipalojen ja palokuolemien määrän kasvua 

ole tähänastisilla onnettomuuksien ehkäisyn 

keinoilla saatu pysäytettyä [2]. 

Paloturvallisuusseuranta perustuu Suomessa 

pääasiassa palokuolemien seurannalle [3]. 

Pelastustoimi tarkastelee lisäksi omaa toimintaansa 

sisäisten tunnuslukujen kuten toimintavalmiusaikojen 

avulla [4], mutta toiminnan 

vaikuttavuudesta on vain vähän tietoa. 

Tähänastinen paloturvallisuustutkimus tarkastelee 

ongelmaa monipuolisesti, mutta tilanteesta 

ei muodostu kokonaiskuvaa. Rakenteellista 

paloturvallisuutta ja palotorjunnan 

teknologisia mahdollisuuksia käsittelevää 

tutkimusta on runsaasti saatavilla [5, 6, 7, 8, 

9, 10, 11, 12, 13]. Yhteiskunnallisten ja sosiaalisten 

tekijöiden ja muutosten vaikutusta 

paloturvallisuuteen käsitellään aiemmassa 

tutkimuksessa vähän [14, 15]. 

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli löytää 

tunnuslukuja ja mittareita, joiden avulla voidaan 

kuvata paloturvallisuustasoa, parantaa 

Suomen paloturvallisuuden ennustettavuutta 

ja helpottaa oikeiden kehittämistoimenpiteiden 

valintaa. Tutkimusongelma kulminoituu 

kahteen kysymykseen: 

Mitä tunnusomaisia piirteitä sattuneista 

tulipaloista ja niihin johtaneista olosuhteista 

voidaan eritellä Millä keskeisillä tunnusluvuilla 

paloturvallisuustason ennustettavuutta 

voidaan parantaa 

Tutkimuskysymyksiä lähestytään Halen 

pyramidimallin avulla [16] (kuva 1), ja tulokset 

on koostettu Kaplanin ja Nortonin tasapainotetun 

tuloskortin [17] periaatteita soveltaen 

(liite 1). Perinteisessä Heinrichin pyramidimallissa 

[18] on oletettu, että jokainen 

vaaratilanne on yhtä tärkeä torjuttaessa 

suuronnettomuuksia [19, 20, 21]. Tosiasiassa 

näin ei ole vaan tilanne noudattaa ennemminkin 

Halen mallia [16] (kuva 1). 

Mitä Luokkiin tunnusomaisia III ja IV piirteitä kuuluvat sattuneista tapaukset tulipaloista eivät 

missään olosuhteissa voi johtaa suuriin 

ja niihin 

eritellä Millä keskeisillä tunnusluvuilla paloturvallisuustas 

rantaa 

tuhoihin, vaikka paloa ei sammutettaisi (kuva 

Tutkimuskysymyksiä 1). Luokkien II ja lähestytään I palot ovat Halen pelastustoiminnan 

koostettu Kaplanin järjestämisen ja Nortonin ja onnettomuuk- 

tasapainotetun tuloskortin [1 

pyramidimallin avu 

Perinteisessä Heinrichin pyramidimallissa [18] on oletettu, e 

sien tärkeä ennaltaehkäisyn torjuttaessa suuronnettomuuksia kannalta kiinnostavia, [19, 20, 21]. Tosia 

noudattaa ennemminkin Halen mallia [16] (kuva 1). 

Kuva Kuva 1. 1. Onnettomuuspyramidi (mukailtu lähteestä lähteestä 

[16]) 

[16]) 

Luokkiin III ja IV kuuluvat tapaukset eivät missään olosuht 

vaikka paloa ei sammutettaisi (kuva 1). Luokkien II ja 

järjestämisen ja onnettomuuksien ennaltaehkäisyn kannalta 

pahimmassa tapauksessa aiheutua jo mittavia materiaali-

keskiarvon ollessa 2,66 [2, 27]. Kunnan pinta-alalla ei ole huomattavaa korrelaatiota paloturvallisuuteen. 

koska Kuva niistä 2. Palokuolemasuhde voi pahimmassa tapauksessa ikäluokittain aiheutua 

sä [23, 2002–2006 24]. Yksi esitetty [29] ratkaisu ongelmaan 10–14-vuotiaissa. Palokuolemasuhde on miehillä 

jo mittavia materiaali- ja henkilövasä 

hinkoja. Sisäisen turvallisuuden ohjelman 

on automaattiset sammutuslaitteistot, joista 

on ulkomaisissa tutkimuksissa hyviä kokemuksia 

tasaisen korkea 45–69-vuotiaana ja uuhinkoja. 

destaan 80–84-vuotiaana. Naisilla palokuo- 

399 ja [25]. naisia 125. Miesten palokuolemasuhde lemasuhde on alle kaksi on palokuolemaa vuodestaan 

mukaisesti Miehiä luokkaan kuoli tarkasteluajanjaksolla I luetaan kuuluvaksi 

ne tulipalot, joista on mahdollisuus kehittyä 

suurpalo tai kuolemaan johtava tulipalo sentilla ihmisistä on toimiva palovaroitin 

Kyselytutkimuksen mukaan noin 95 prodessa 

kaikissa ikäluokissa ennen 75 ikävuot- 

korkeampi kaikissa ikäluokissa paitsi 10–14-vuotiaissa. Palokuolemasuhde on miehillä 

[3]. Onnettomuuspyramidiin sisäänrakennettu 

20/80-sääntö, jonka mukaan 20 prosenttia 

[26]. Palokuolemista tehdyssä selvityksessä 

havaittiin, että varoittimien käyttö ei näytsenttia 

onnettomuuksista aiheuttaa 80 protäisi 

kuitenkaan 3 olevan niin yleistä kuin ky- 

vahingoista, pätee hyvin, kun tarkastellaan 

selytutkimus antaa ymmärtää [9]. Rakennuspalotilastot 

suurpaloja ja ihmishenkiä vaatineiselytutkimus 

ta tulipaloja. 

puhuvat myös kyselytutkimuksen 

tuloksia vastaan [2]. 

Automaattisten paloilmoittimien tekemillä 

hälytyksillä ja tulipaloilla ei ole samanlainen 

TULOKSET 

kausittainen luonne. Tulipaloja on eniten 

huhtikuusta elo–syyskuuhun toukokuun ollessa 

rakenTeeLLinen PaLoTUrVaLLiSUUS 

selvästi vilkkain kuukausi. Automaatti- 

hälytyksiä on eniten loppukesästä ja keskitalvesta, 

mutta vähemmän kevätkesästä ja syystalvesta. 

[2] Asiantuntijan arvion mukaan palohälytysten 

määrä on tammi-, elo- ja heinäkuussa 

korkeampi lähinnä kylmien ja kuumien 

sääolojen vuoksi. 

Tutkimuksessa käytettyä tilastotietoa on kerätty 

Kuntatiedon keskuksen, Sosiaali- ja terveysalan 

tutkimus- ja kehittämiskeskuksen 

(Stakes) SOTKAnetin, Tilastokeskuksen ja 

väestörekisterikeskuksenkin tiedoista. Johtopäätöksiä 

ja toimenpidesuosituksia varten on 

tehty asiantuntijahaastatteluita, jotka muodostavat 

yhdessä kirjallisuusselvityksen kanssa 

työn laadullisen aineiston. Tutkimuksessa 

käytetty tulipalosuhde tarkoittaa vuodessa 

tuhatta henkilöä kohden sattuneita tulipaloja 

vuosien 2003–2007 keskiarvona. Palokuolemasuhde 

puolestaan tarkoittaa vuosittain 

100000 henkilöä kohden sattuneita palokuolemia 

2003–2007. 

Tulipalon välittömässä läheisyydessä olevien 

ihmisten hengen kannalta ensimmäiset 

2–3 minuuttia ovat ratkaisevia, joten pelastustoiminnalla 

palokuolemien torjunta on 

vaikeaa [5, 10, 22]. Palon varhaisen torjumisen 

kannalta ratkaisevaa on palon syttymishetkellä 

paikalla olevien ihmisten osaaminen 

ja käytössä olevat tekniset ratkaisut. Lähes 

kaikki palokuolemat aiheutuvat henkilöille, 

joiden toimintakyky on nuoresta iästä, 

ikääntymisestä, vammasta tai päihteistä 

johtuen normaalia heikompi, joten palontorjunnan 

teknisillä järjestelmillä on keskeinen 

asema palokuolemien vähentämises- 

aSUmiSen PaLoTUrVaLLiSUUS 

Riskialueiden välisessä vertailussa ilmeni, että 

riskialueella IV tulipaloihin lähetettiin yli 

viisinkertainen määrä yksiköitä asukasta kohden 

kuin riskialueilla I ja II. Myös riskialueella 

III on tulipaloiksi luokiteltuihin onnettomuuksiin 

lähetetty noin puolitoista kertaa 

niin paljon yksiköitä kuin riskialueilla I ja II, 

kun suhteutetaan luvut asukasmääriin. Taajama-asteen 

ja asukastiheyden vaikutukset 

paloturvallisuuteen ovat tuloksiltaan samansuuntaisia. 

Tilastokeskuksen kaupunkimaisiksi 

luokittelemissa kunnissa tulipalotaajuus 

on 2,20, kun se taajaan asutuissa kunnissa on 

3,18 ja maaseutumaisissa kunnissa 3,86 valtakunnallisen 

keskiarvon ollessa 2,66 [2, 27]. 

Kunnan pinta-alalla ei ole huomattavaa korrelaatiota 

paloturvallisuuteen. 

Miehiä kuoli tarkasteluajanjaksolla 399 

ja naisia 125. Miesten palokuolemasuhde 

on korkeampi kaikissa ikäluokissa paitsi 

ta. (kuva 2) 

Erityisriskiryhmäksi osoittautui pientaloissa 

yksin asuvat ihmiset, joista kaksi kolmannesta 

on 55 vuotta täyttäneitä eli ikääntyneiden 

osuus on selvästi suurempi kuin kerrostaloissa 

[29]. Myös rivitaloissa yksin asuminen 

lisää tilastollisesti tulipaloriskiä. Kerrostaloissa 

yksin asuminen ei kuitenkaan tarkoita 

kuntien välisessä vertailussa korkeampaa tulipalosuhdetta. 

Jotain vaikutusta lienee sillä, 

että kerrostaloja koskevat tiukemmat paloturvallisuusmääräykset 

[28]. Toisaalta rivi-, ketju- 

ja pientaloissa etäisyys lähimpiin naapureihin 

on suurempi, jolloin samassa asuntokunnassa 

asuvien merkitys paloturvallisuudelle 

kasvaa. 

Tilastokeskuksen ja PRONTOn tiedoista 

on koostettu eri-ikäisille rakennuksille syttymis- 

ja palokuolemataajuustiheys. Ennen 

vuotta 1920 ja vuosina 1940–1959 rakennetuissa 

rakennuksissa on noin kymmenkertainen 

palokuolemataajuustiheys ja lähes 

kaksinkertainen syttymistaajuustiheys kuin 

2000-luvulla rakennetuissa rakennuksissa. 

Kaiken kaikkiaan, mitä uudempi rakennus 

on, sitä parempi paloturvallisuus. Paloturvallisuuden 

kannalta suurimmat hyppäykset 

ovat vuosien 1960 ja 1980 kohdalla. [2, 29] 

TULiPaLojen kaUSiLUonne 

Suomessa sattui vuosina 2003–2007 keskimäärin 

38,6 tulipaloa päivittäin. Päiväsuhde 

vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Helmikuun 

keskimääräinen tulipalojen päiväsuhde 

on 24,6 tulipaloa, ja toukokuussa se on 58,1 

tulipaloa päivässä. 

Juhlapyhistä harvat näkyvät tulipalotilastoissa. 

Uutenavuotena tulipaloja sattuu neljä 

kertaa niin paljon kuin tavallisena joulu- tai 

tammikuisena päivänä, ja vappuna tulipalo- 


musta keskiarvoa korkeampaa suhdelukua. Harmaalla väritet 

tulipalo- tai palokuolemasuhteella mitattuna valtakunnallisen ke 

suhde on 70–80 prosenttia korkeampi kuin 

tavallisesti huhti–toukokuussa. Juhannusaattona 

syttyy nimellisesti enemmän tulipaloja 

kuin tavallisena kesäkuisena päivänä. Joulun 

pyhät, pääsiäinen ja koulujen päättymisen 

viikonloppu ovat tulipaloilla mitattuna 

tavallista hiljaisempia ajankohtia. Myöskään 

kesäviikonloput eivät ole tulipaloilla mitattuna 

poikkeuksellisia riskipäiviä. 

Vaihtelut eri viikonpäivien välillä ovat vähäisiä. 

Kun vertaillaan kello 00–04 välisenä 

aikana sattuneita tulipaloja, ovat lauantain ja 

sunnuntain luvut noin kaksinkertaisia muihin 

viikonpäiviin verrattuna. Kello 06 lauantain 

ja sunnuntain tulipalot ovat jo muiden 

viikonpäivien tasolla. Arkipäivien osalta vaihtelut 

ovat hyvin vähäisiä. Kotimaan matkailulla, 

mökkeilyllä ja muulla sesonkikäyttäytymisellä 

ei ole tilastollista vaikutusta paloturvallisuuteen. 

Tulipalojen vuorokausivaihtelut noudattavat 

kosinikäyrää. Myös aiemmassa tutkimuksessa 

on tehty sama havainto [15]. Aivan kuten 

kuukausittainen tulipalojakaumakin, tulipalojen 

määrän vuorokauden ajan mukaiset 

vaihtelut on selitettävissä ihmisten toimeliaisuuden 

perusteella. Jakauma on samanlainen 

arkipäivien ja viikonlopun osalta. 

Kuukausittainen palokuolemien jakauma 

on rakennuspalojen kuukausittaisen jakauman 

kanssa ristiriidassa. Rakennuspaloja sattui 

tammikuussa ja huhti-heinäkuussa muita 

kuukausia enemmän. Palokuolemissa jouluja 

maaliskuu olivat selvästi muita kuukausia 

synkempiä. Maaliskuisista rakennuspaloista 

3,3 prosenttia ja joulukuisista 2,9 prosenttia 

johti kuolemaan. Kesä- ja elokuussa sattuneista 

rakennuspaloista alle 1,2 prosenttia 

aiheutti kuoleman. [2] 

PaLoTUrVaLLiSUUS ja SoSiaaLiSeT TekijäT 

Sosiaaliset ongelmat vaikuttavat paloturvallisuuteen 

ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen 

monilla tavoin. Pitkällä aikavälillä alkoholinkulutuksen 

kasvu lisää alkoholiongelmaisten 

ihmisten joukkoa, joiden keskuudessa tapaturma- 

ja väkivaltariskit ovat merkittävät, 

mutta toisaalta myös satunnaisesti alkoholia 

käyttävillä henkilöillä on korkeampi tapaturma- 

ja välivaltariski päihtyneenä ollessaan. 

[3, 30, 31] Alkoholin kulutus ei kuitenkaan 

kuntakohtaisesti tarkoita korkeaa tulipalo- tai 

palokuolemasuhdetta. 

Tulipalosuhteella on heikko korrelaatio 

työttömyysasteen kanssa, mutta työllisyysasteen 

ja tulipalosuhteen välinen korrelaatio 

on voimakkaampi. Kuntakohtaisella nuorisotyöttömyydellä 

ei ole korrelaatiota tulipalosuhteeseen 

tai palokuolemasuhteeseen. 

Myöskään pitkäaikaistyöttömyys ei ennusta 

tulipalo- tai palokuolemasuhdetta. 


3. palokuolema- ja rakennuspalosuhteet pelastustoimialueittain. 

Kuva 3. Tulipalo-, palokuolema- ja rakennuspalosuhteet pelastu 

Monet asiat kuten työllisyys, ikärakenne 

ja koulutus jakavat maan hyvin selvästi luode–kaakko-linjaa 

myöden, eikä yksittäisten 

asioiden vaikutusta paloturvallisuuteen voi 

välttämättä täysin erottaa. Koulutuksella on 

positiivinen korrelaatio esimerkiksi eliniänodotteeseen, 

tupakoimattomuuteen, alkoholin 

kohtuukäyttöön, säännölliseen liikunnan 

harrastamiseen ja muutenkin terveellisiin elämäntapoihin 

selitä [32]. eroa. [2, 35] 

Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 

17–24-vuotiaiden nuorten osuus ei korreloi 

tulipalosuhteen kanssa. Sen sijaan korkeakoulutettujen 

kuntakohtainen osuus ja keskimääräinen 

peruskoulun jälkeinen koulutus 

korreloivat tulipalosuhteen kanssa. [2, 34] 

Tulipalosuhteen ja ansio- ja pääomatulojen 

välinen toiminta. korrelaatiokerroin on pelastustoimialueittain 

–0,68 ja palokuolemasuhteen ja 

tulojen välinen korrelaatiokerroin –0,35. Järjestyksessä 

viisi korkeatuloisinta pelastustoimen 

aluetta ovat 1) Helsinki, 2) Länsi-Uusimaa, 

3) Keski-Uusimaa, 4) Itä-Uusimaa ja 

5) Varsinais-Suomi. 

Työtapaturmia sattui vuosina 2003–2006 

Tapaturmavakuutusliiton tilastojen perusteella 

418 537, joista 415 täyttävät tulipalon 

tunnusmerkit. Tapaturmia on niin vähän, 

ettei tilastollinen tarkastelu ole mielekäs. 

Rakennuspaloissa sattui vuosina 2003– 

2007 405 palokuolemaa, joista 28:a lukuun 

ottamatta kaikki sattuivat asuin- tai vapaaajan 

rakennuksissa. 

Yli 90 prosenttia 277 suurpalosta oli rakennuspaloja. 

Palokuolemia sattui 19, joista 

kaikki rakennuspaloissa ja 178 loukkaantumisesta 

yhtä lukuun ottamatta kaikki aiheutuivat 

rakennuspalossa. Henkilövahinkoja aiheuttaneet 

suurpalot olivat yleisesti asuin- ja 

vapaa-ajan rakennusten paloja. Yli kolme neljännestä 

suurpalovahingoista sattui toimisto-, 

teollisuus-, myymälä-, varasto-, maatalous-, 

pelastustoimen tai liikenteen rakennuksissa. 

Selvästi suurimmat vahingot aiheutuivat 

teollisuuden tuotanto- tai varastorakennusten 

paloissa. 

Hoitoilmoitusrekisteristä kerättyjen tilastojen perusteella 

aiheuttamien hoitopäivien määrissä ovat huomattavia. Etelä 

Pohjanmaalla tulipaloista aiheutuu vähemmän hoitopä 

valtakunnallisesti, vaikka TULiPaLojen tulipalosuhde aLUeeLLiSUUS alueilla on noin 20–3 

Manner-Suomessa keskimäärin. Etelä-Savossa aiheutuu ke 

jokaisesta tulipalosta, ja Kainuussa vastaava suhdeluku on 0,42 

Vuosina 2003–2007 tulipaloissa kuoli 

PRONTOn tietojen mukaan 432 ihmistä 

190 kunnassa. Yli puolessa Suomen kunnista 

ei ole sattunut yhtään palokuolemaa kyseessä 

olevina vuosina eikä näissä kunnissa voida 

toiminnan tasoa parantaa. Kyseisissä kunnissa 

sattuu kuitenkin lähes 30 prosenttia Suomen 

kaikista tulipaloista ja niiden tulipalosuhde 

on valtakunnallista tasoa korkeampi. 

Kuvan 3 kartoissa on havainnollistettu 

tulipalo-, palokuolema- ja rakennuspalotilanteen 

alueellisia eroja. Valkea väri tarkoittaa 

valtakunnallista keskiarvoa alhaisempaa 

suhdelukua ja musta keskiarvoa korkeampaa 

suhdelukua. Harmaalla väritetyt pelastustoimen 

alueet ovat tulipalo- tai palokuolemasuhteella 

mitattuna valtakunnallisen keskiarvon 

tasolla. 

Hoitoilmoitusrekisteristä kerättyjen tilastojen 

perusteella alueelliset erot tulipalojen aiheuttamien 

hoitopäivien määrissä ovat huomattavia. 

Etelä- ja Itä-Savossa sekä Keski- 

Pohjanmaalla tulipaloista aiheutuu vähemmän 

hoitopäiviä ja hoitojaksoja kuin valtakunnallisesti, 

vaikka tulipalosuhde alueilla on 

noin 20–30 prosenttia korkeampi kuin Manner-Suomessa 

keskimäärin. Etelä-Savossa aiheutuu 

keskimäärin 0,084 hoitopäivää jokaisesta 

tulipalosta, ja Kainuussa vastaava suhdeluku 

on 0,421. Erilainen tulipalojakauma 

ei selitä eroa. [2, 35] 

Maastopalot olivat sitä yleisempiä, mitä 

kuivempi kasvupaikkatyyppi on kyseessä. 

Metsäpaloja maastopaloista oli noin kolmannes. 

Kaatopaikoilla, tuotantokäytössä olevilla 

soilla ja erityisesti turveaumoissa itsesytty- 

Maastopalot olivat sitä yleisempiä, mitä kuivempi kasv 

Metsäpaloja maastopaloista oli noin kolmannes. Kaatopaiko 

soilla ja erityisesti turveaumoissa itsesyttymiset aiheuttivat me 

tapauksissa, joissa aiheuttaja tunnettiin, se oli lähes 80 pr 

liikennevälinepaloista. Alueelliset erot liikennevälinepaloj 

Tulipalojen kohteeksi joutuu yleensä vanhoja ja arvoltaan halpo 

Liikennevälinepaloista lähes kaksi kolmannesta o 

tieliikenneajoneuvoille sattuneet palot muodostivat 

Muut tulipalot ovat määrällä mitattuna suurin tulipalotyyppi. T 

suurempi kuin muissa tulipalotyypeissä. Yleisimmin muut tul 

lehtien poltto sekä roskalavoihin kohdistunutta ilkivaltaa 

nokipaloja, muuntajien sähköpaloja ja vahingossa levinneitä nuo 

YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 

Monet tutkimuksen tuloksista on hankittu kuntien välise 

suoraviivaisesti vetää johtopäätöstä, että mikä pätee kuntata 

myös paikallisesti tai kansainvälisesti. Vastaavasti kunta 

paloturvallisuuden kannalta olennaisia tekijöitä. Ta 

6

miset aiheuttivat merkittävän osan paloista. 

Niissä tapauksissa, joissa aiheuttaja tunnettiin, 

se oli lähes 80 prosentissa tapauksista 

ihmisen toiminta. 

Liikennevälinepaloista lähes kaksi kolmannesta 

oli henkilöautopaloja, ja tieliikenneajoneuvoille 

sattuneet palot muodostivat 88,4 

prosenttia kaikista liikennevälinepaloista. 

Alueelliset erot liikennevälinepalojen määrässä 

olivat suuria. Tulipalojen kohteeksi joutuu 

yleensä vanhoja ja arvoltaan halpoja autoja. 

Muut tulipalot ovat määrällä mitattuna 

suurin tulipalotyyppi. Tahallisten tulipalojen 

osuus on suurempi kuin muissa tulipalotyypeissä. 

Yleisimmin muut tulipalot ovat roskien, 

paperin ja lehtien poltto sekä roskalavoihin 

kohdistunutta ilkivaltaa. Myös prosessiteollisuuden 

nokipaloja, muuntajien sähköpaloja 

ja vahingossa levinneitä nuotioita oli 

suhteellisen paljon. 

YHTEENVETO JA 


Merkittävä enemmistö 

palokuolematapauksista 

on tapahtunut 

olosuhteissa, joissa uhri 

on ollut tilanteessa yksin. 

Monet tutkimuksen tuloksista on hankittu 

kuntien välisellä vertailulla. Tästä ei voi suoraviivaisesti 

vetää johtopäätöstä, että mikä 

pätee kuntatasolla valtakunnallisesti, pätisi 

myös paikallisesti tai kansainvälisesti. Vastaavasti 

kuntatarkastelu ei löydä kaikkia paloturvallisuuden 

kannalta olennaisia tekijöitä. 

Tarkempi kaupunginosa- ja kiinteistökohtainen 

tutkimus eri pelastustoimen alueilla auttaisi 

ymmärtämään paikallisia riskitekijöitä. 

Suomi jakaantuu Oulu–Joensuu-linjaa pitkin 

paloturvallisuuden kannalta kahteen erilaiseen 

alueeseen. 

Paloturvallisuuden mittarit jakaantuvat 

neljään ryhmään: aiheutuneisiin vahinkoihin, 

sidosryhmiin ja yhteiskuntaan liittyviin 

mittareihin, onnettomuuksien ehkäisyyn sekä 

oppimiseen ja kehitykseen (liite 1). Onnettomuuksien 

ehkäisytoimenpiteiden vaikuttavuuden 

arviointi ja oppimisen ja kehityksen 

tunnusluvut jäivät diplomityössä vaillinaisiksi, 

ja niitä täydennetään hankkeen toisessa 

vaiheessa. 

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella 

puhuttaessa paloturvallisuudesta puhutaan 

ennen kaikkea rakennusten paloturvallisuudesta. 

Asuin- ja vapaa-ajan rakennusten 

tulipaloissa aiheutui 93 prosenttia vuosien 

2003–2007 palokuolemista. Vastaavasti 

mittavimpia taloudellisia vahinkoja aiheutuu 

teollisuuden tuotanto- ja varastorakennuspalojen 

lisäksi toimisto-, myymälä-, maatalous-, 

pelastustoimen tai liikenteen rakennuksissa. 

Ulkomailta saadut tulokset asuntosprinklauksen 

tehokkuudesta ovat hyviä. 

Kotitalousvähennyksen myöntäminen olisi 

hyvä ensiaskel sprinklaamisen yleistymisen 

edistämiseksi. 

Paloturvallisuuden parantamisessa tulee aktivoida 

ihmisten omaehtoista asumisen paloturvallisuuden 

parantamista ja turvallisia toimintatapoja. 

Tahalliset tulipalot muodostavat 

41 kunnassa yli puolet vuosien 2003–2007 

ihmisen aiheuttamista tulipaloista, ja näissä 

kunnissa tahallisten tulipalojen torjunta on 

erityisen tärkeää. 

Monet haastatelluista pitivät suomalaista 

viranomaisuskoa, uusavuttomuutta ja henkilökohtaista 

vastuuttomuutta suurimpina 

syinä länsieurooppalaista tasoa heikompaan 

paloturvallisuuden tasoon. Yhteisöllisyyden 

puute näyttää vaikuttavan myös paloturvallisuusriskiin. 

Merkittävä enemmistö palokuolematapauksista 

on tapahtunut olosuhteissa, joissa 

uhri on ollut tilanteessa yksin. Suurimmassa 

osassa tapauksista pelastautuminen ei 

ole onnistunut, koska uhrin liikunta-, ymmärrys- 

ja/tai havainnointikyky ovat rajoittuneita. 

[23] Nykyisessä yhteiskunnallisessa 

tilanteessa, kun 90 prosenttia yli 75-vuotiaista 

asuu itsenäisesti [36], on palokuolemien 

torjuminen haasteellista ilman asuntosprinklausta. 

KIITOKSET 

Työn tilaaja ja omistajaorganisaatio oli Suomen 

Palopäällystöliitto ry. Tutkimuksen ohjausryhmän 

puheenjohtajana toimi dosentti 

Veli-Pekka Nurmi, ja muita ohjausryhmän 

jäseniä olivat Ari Keijonen, Matti Orrainen, 

Seppo Pekurinen, Kirsi Rajaniemi ja Paavo 

Tiitta. Tampereen aluepelastuslaitos tarjosi 

työtä varten työtilan lisäksi paljon arvokasta 

asiantuntija-apua. Työn tarkasti professori 

Jouni Kivistö-Rahnasto. Martti Honkala, Esa 

Kokki, Seppo Männikkö, Veli-Pekka Nurmi 

ja Kati Tillander antoivat työtä varten asiantuntijahaastattelun. 

Työn toiseen vaiheeseen 

on myönnetty Palosuojelurahaston sataprosenttinen 

rahoitus. 

VIITTEET 

1. World Fire Statistics. Information Bulletin 

of the World Fire Statistics 24. 2008. Geneva, 

The Geneva Association: Risk and Insurance 

Economics. 10 p. Saatavissa: http://www.ge- 

nevaassociation.org/PDF/WFSC/GA2008- 

FIRE24.pdf. Viitattu 22.4.2009. 

2. PRONTO (Pelastustoimen resurssija 

tapaturmatilasto) -tietojärjestelmä. Sisäasiainministeriö. 

Saatavissa: http://prontonet. 

fi/. Viitattu 22.4.2009. 

3. Sisäisen turvallisuuden ohjelma. 2008. 

Valtioneuvoston yleisistunto 8.5.2008. Saatavissa: 

http://www.intermin.fi/intermin/ 

hankkeet/turva/home.nsf/files/STO%20 

080508/$file/STO%20080508.pdf. Viitattu 

22.4.2009. 

4. Pirkanmaan pelastustoimen palvelutaso 

2005-2009. 2005. Tampereen aluepelastuslaitos. 

5. Asumisen paloturvallisuustilanne ja sen 

kehittämistarve Suomessa. 2007. Tampereen 

aluepelastuslaitoksen muistio 8.7.2007. 

6. Brown, H. 2005. Economic Analysis of 

Residential Fire Sprinkler Systems. NISTIR 

7277. National Institute of Standards and 

Technology, Gaithersburg, MD. 

7. Ettala, M., Vaajasaari, K., Ahtiainen, J. 

& Rossi, E. 1997. Sammutusvaahdotteiden 

aiheuttama ympäristöriski. Alueelliset ympäristöjulkaisut 

49. Hämeenlinna, Hämeen 

ympäristökeskus. 47 s. 

8. Fraser-Mitchell, J. 2004. Effectiveness 

of sprinklers in residential premises. Section 

6: cost-benefit analysis. BRE project report 

number 204505. Saatavissa: http://www.bre. 

co.uk/filelibrary/rpts/sprinkler/sprinkler_section6.pdf. 

Viitattu 22.4.2009. 

9. Kokki, E., Jäntti, J., Rasmus, T. & Tervo, 

V-P. 2008. Pelastuslaitosten tutkimat palokuolemat 

2007. Pelastusopiston julkaisu, 

B-sarja: tutkimusraportit, 1/2008. 92 s. 

10. Ma, Z. & Mäkeläinen, P. 2000. Parametric 

temperature-time curves of medium 

compartment fires for structural design. Fire 

Safety Journal 34, pp. 361-375. 

11. Nurmi, V-P. 2001. Sähköpalojen riskienhallinta. 

TUKES-julkaisu 3/2001. Helsinki, 

Turvatekniikan keskus. 123 s. Saatavissa: 

http://www.tukes.fi/Tiedostot/julkaisut/3_2001.pdf. 


12. Rinne, T., Tillander, K., Vaari, J., Belloni, 

K. & Paloposki, T. 2008. Asuntosprinklaus 

Suomessa. I Vaikuttavuuden arviointi. 

VTT Tiedotteita 2430. Espoo, 2008. 

Saatavissa: http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2008/T2430.pdf. 


13. Tillander, K. & Keski-Rahkonen, 


O. 2001. Rakennusten syttymistaajuudet 

PRONTO-tietokannasta 1996-1999. Espoo, 

VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka. 

Tiedotteita – Reserach Notes: 2119. 66 

s. + liitt. 16 s. Saatavissa: http://www.vtt.fi/ 

inf/pdf/tiedotteet/2001/T2119.pdf. Viitattu 


14. Rahikainen, J. 1998. Palotilastojen 

analysointi toiminnallisten palosäädösten 

pohjaksi. VTT Tiedotteita 1892. Espoo, 

VTT Rakennustekniikka. 192 s. Saatavissa: 

http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/1998/ 

T1892.pdf. Viitattu 22.4.2009. 

15. Tillander, K., Korhonen, T., Keski- 

Rahkonen O. 2005. Pelastustoimen määräiset 

mittarit. Espoo, VTT Rakennus- ja 

yhdyskuntatekniikka. VTT Working papers 

19. 123s. + liitt. 5 s. Saatavissa: www.vtt.fi/ 

inf/pdf/workingpapers/2005/W19.pdf. Viitattu 


16. Hale, A.R., Guldenmund, F., Goossens 

L.H.J. & Bellamy, L.J. 2000. Modelling of 

major hazard management systems a a basis 

for developing and evaluating tailored audits. 

In: P.R. Mondelo, M. Mattila, W. Karwowski 

(eds.) Proceedings ORP 2000, First International 

Conference on Occupational Risk Prevention, 

Tenerife, Canary Islands, Spain, 23- 

25 February 2000 Universitat Politecnica de 

Catalunya, Barcelona, 2000, p. 7-20 

17. Kaplan, R. & Norton, D. 1992. The 

Balanced Scorecard — Measures that Drive 

Performance. Harvard Business Review. 70, 

1, pp. 71-79. 

18. Heinrich, H. W. 1931. Industrial Accident 

Investigation. First Edition. New York, 

McGraw-Hill. 

19. Inoue, K. & Kawase, M. 2007. Innovative 

Probabilistic Prediction of Accident 

Occurence. Proceedings of TransNav’2007 - 

The 7th International Symposium on Navigation. 

Gdynia, Poland, June 20 - 22, 2007. 

Saatavissa: http://transnav.am.gdynia.pl/proceedings/pdfs/35.pdf. 


20. Monnery, N. 1999. The costs of accidents 

and work-related ill-health to a cheque 

clearing department of a financial services organisation. 

Safety Science 31, pp. 59-69. 

21. Heinrich, H. W., Petersen, D., Roos, 

N. 1980. Industrial Accident Prevention – 

A Safety Management Approach. 5th Edition. 

United States of America, McGraw-Hill 

Book Company. 468 p. 

22. Joka kodin paloturvallisuusopas -DVD. 

2007. Helsingin pelastuskoulu, Pelastuslaitos 

& Suomen palopäällystöliitto. 38 min. 

23. Männikkö, S. 2006. Palotutkinnan 

kokeiluhanke vuonna 2005. Loppuraportti. 

Sisäasiainministeriön julkaisut 5/2006. 

19 s. Saatavissa: http://www.intermin.fi/intermin/biblio.nsf/2C2680D6903C5AF3C 

2257132004FAA69/$file/052006.pdf. Viitattu 


24. Onnettomuuksien ja tapaturmien 

määrän vähentäminen sekä asumisen ja liikenneturvallisuuden 

parantaminen. Sisäisen 

turvallisuuden ohjelman valmisteluun osallistuneen 

asiantuntijaryhmän loppuraportti. 

2008. Sisäasiainministeriö. 39s. Saatavissa: 

http://www.intermin.fi/intermin/hankkeet/turva/home.nsf/files/onnettomuuksien_vahentaminen/$file/onnettomuuksien_ 

vahentaminen.pdf. Viitattu 22.4.2009. 

25. Rohr, K. D. & Hall Jr., J. R. 2005. U. 

S. Experience with Sprinklers and Other Fire 

Extinguishing Equipment. National Fire Protection 

Association, Quincy, MA. 66 s. 

26. Palovaroitin sähkö- ja elektroniikkalaitteena. 

Turvatekniikan keskus. Saatavissa: 

http://www.tukes.fi/tiedostot/pelastustoimen_laitteet/ohjeet/palovaroitin_elektroniikkalaite.pdf. 


27. Tilastollinen kuntaryhmitys 2008. Tilastokeskus. 

Saatavissa: http://www.stat.fi/ 

meta/luokitukset/kuntaryhmitys/001-2008/ 

index.html. Viitattu 22.4.2009. 

28. E1 Suomen rakentamismääräyskokoel- 

Oppiminen ja kehitys 

Tarkastelutaso 

Mittarin 

V / P 

Mittari 

Asuntotuotanto 

laatu 

M TULE 

V / P / K Väestön ikääntyminen 

M / L 

Sprinklattujen asuntojen ja erityiskohteiden 

V / P osuus 

M 

V 

Kaupungistuminen ja pientalovaltaisuus M / L 

V 

Viranomaisusko ja turvallisuuskulttuuri L 

V / P Valistus ja neuvonta 

L / M 

V 

Tulenkäsittely- ja alkusammutustaidot L / M 

V 

Tutkimuksen järjestelmällisyys ja laatu L 

V / P Tutkimusten soveltaminen käytäntöön L 

Tarkastelutaso Selite 

Aiheutuneet vahingot 

V 

valtakunnallinen 

Tarkastelutaso 

Mittarin 

alueellinen 

Mittari 

laatu 

P 

(pelastustoimen) 

V / P Palokuolemat 

M MENN 

K kunnallinen P / K Tulipalojen terveyshaitat 

M 

Y yksilökohtainen P / K Syttyneet tulipalot 

M 

Kursivointi tarkoittaa, että mittari 

V / P / K Tahallisten tulipalojen osuus 

M 

tarvitsee jatkotutkimusta 

P / K Asuinakennusten palot 

M 

Mittarin laatu, tärkeämpi ensin 

V 

Suurpalot 

M 

(L)aadullinen (M)äärällinen V / P Taloudelliset vahingot 

M 

Palot teollisuus-, varasto- ja toimisto-, 

myymälä-, maatalous-, pelastustoimen ja 

V / P liikenteen rakennuksissa 

M 

Sidosryhmät ja yhteiskunta 

Onnettomuuksien ehkäisy 

Tarkastelutaso Mittari 

Mittarin laatu Tarkastelutaso Mittari 

Mittarin laatu 

Kunnallisten 

K / Y 

Sukupuoli(jakauma) M 

V 

turvallisuussuunnitelmien laatiminen L / M 

Kaupunkiasuminen 

Kunnallisten 

K / Y 

(taajama-aste) M 

K 

turvallisuussuunnitelmien 

L 

K / Y Yksinasuminen M V PRONTOn (riittävä) vastausprosentti M 

K / Y Työllisyys 

M P / K Nuohous 

L / M 

K / Y Yli 55-vuotiaiden osuus M P / K Palotarkastukset 

L / M 

Y 

Rakennuksen ikä M 

Yritysyhteistyö ja omatoiminen 

P / K / Y Koulutustasoindeksi M 

V / P / K varautuminen 

L / M 

V / Y 

Alkoholin suurkulutus M 

K / Y 

Pientaloasuminen M 

NYKY 


ma. Rakennusten paloturvallisuus. Määräykset 

ja ohjeet 2002. Ympäristöministeriön asetus 

rakennusten paloturvallisuudesta. Helsinki, 

2002. Saatavissa: http://www.finlex.fi/ 

data/normit/10530-37-3762-4.pdf. Viitattu 

22.4.2009 

29. StatFin-tilastotietokanta. Tilastokeskus. 

Saatavissa: http://pxweb2.stat.fi/database/StatFin/databasetree_fi.asp. 

Viitattu 


30. Kuolleet peruskuolemansyyn (3-numerotason 

luokitus), iän ja sukupuolen 

mukaan 1998 - 2007. 2007. Tilastokeskus. 

Saatavissa: http://pxweb2. 

stat.fi/Dialog/varval.aspma=050_ 

ksyyt_tau_105_fi&ti=Kuolleet+per 

uskuolemansyyn+%283%2Dnumer 

otason+luokitus%29%2C+i%E4n+j 

a+sukupuolen+mukaan+1998%2D+ 

+2007&path=../Database/StatFin/ter/ 

ksyyt/&lang=3&multilang=fi. Viitattu 


31. Alkoholi ja väkivalta. Työryhmäraportti 

11.2.2005. 57 s. Saatavissa: 

http://www.rikoksentorjunta.fi/uploads/gaovtel.pdf. 


32. Koko perhe kierteessä. Lähisuhdeväkivalta 

ja alkoholi. 2007. Sosiaali- ja terveysministeriön 

selvityksiä 2007: 27. Helsinki. 

80s. Saatavissa: http://www.stm.fi/ 

Resource.phx/publishing/store/2007/09/ 

ka1189686534019/passthru.pdf. Viitattu 


33. Helakorpi, S., Prättälä, R. & Uutela, 

A. 2008. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen 

ja terveys, kevät 2007. Kansanterveyslaitoksen 

julkaisuja B 6/2008. Helsinki, 

Kansanterveyslaitos: Terveyden edistämisen 

ja kroonisten tautien ehkäisyn osasto: 

Terveyden edistämisen yksikkö. Saatavissa: 

http://www.ktl.fi/attachments/suomi/julkaisut/julkaisusarja_b/2008/2008b06.pdf. 

Viitattu 


34. SOTKAnet. Indikaattoripankki. Sosiaali- 

ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. 

Saatavissa: http://uusi.sotkanet.fi/ 

portal/page/portal/etusivu/hakusivu. Viitattu 


35. Hoitoilmoitustietokannat (Netti-Hilmo). 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavissa: 

http://www.stakes.fi/FI/tilastot/nettihilmo/index.htm. 

Viitattu 17.10.2008. 

36. Pelastuslain uudistamisen esiselvitys 

-hanke: Onnettomuuksien ehkäisyä koskevien 

säännösten muutostarpeet -alahanke. Sisäasiainministeriön 

pelastusosaston työryhmämuistio 

31.3.2008. 2008. Sisäasiainministeriö. 

146 s. Saatavissa: http://www.pelastustoimi.fi/wp-content/uploads/2008/04/onnettomuuksien-ehkaisya-koskevat-muutostarpeet-tyoryhmamuistio-3132008.pdf. 

Viitattu 


Jäikö jotain 

lukematta 

 

Tilaa nyt! 


11.3. 

Kauanko 

nämä miehet 

jaksavat s.12 

s. 16 s. 8 s. 28 


Tilaa vanhoja lehtiä itsellesi tai kollegallesi! 

Hinta 3 € / lehti (sis. alv:n) + postimaksu. 

Merkitse tilauskuponkiin haluamasi lehtien numerot. 

Tee tilaus postitse, faxilla, puhelimitse tai sähköpostilla. 

Nimi 

Osoite 

Puh. 


Pasilankatu 8, 00240 HELSINKI 

Puh. ( 09) 229 33 811, fax (09) 229 33 833 

s-posti: tilaukset@pelastustieto.fi 

Tilaan seuraavat lehdet hintaan 3 € / lehti (+ postikulut): 

Sähköposti 



Pelastustieto 7/2004 

23.09.2004 

7/2004 

14.3.2007 2/2007 

Pelastuslaitokset hankkivat yhdessä 

uudet virka-asut 

Järvenpään työtapaturma osoitti puutteita VIRVEssä 

Suuronnettomuus lähellä Pitkäniemen sairaalassa 

Teemana häly 

neuvot ja 


61

Markku Haranne, Etelä-Suomen lääninhallitus, PL 110, 00521 Helsinki 

Esko Kaukonen, Reijo Tolppi ja Ulla-Maija Leppäkoski, Pelastusopisto, PL 1122, 70821 Kuopio 

Talouden taantuma ja 

pelastustoimen kehitys 

TiiViSTeLmä 

Talouden taantuma seurausvaikutuksineen 

saattaa osoittautua tärkeäksi ja pitkävaikutteiseksi 

muutostekijäksi sekä pelastustoimessa 

että koko turvallisuuskentässä. Kehityksellä 

on tiivis yhteys turvallisuuskulttuurien 

muutokseen ja tilaan. Pelastustoimen tulevaisuusluotausraati 

on pitänyt tärkeänä käynnistää 

nopeasti selvitys talouden taantuman 

vaikutuksista pelastustoimeen. Talouden 

taantumasta ja sen merkityksestä pelastustoimen 

kannalta on tarpeen saada mahdollisimman 

oikea kuva suunnittelua ja ratkaisuja 

varten. Pelastustoimen on tärkeää kyetä nopeaan 

reagointiin, jotta uhkia voidaan hallita 

ja mahdollisuuksia hyödyntää, esimerkiksi 

toteuttavien elvytystoimien käyttämiseksi 

pelastustoimen hankkeissa. 

YLEISESTÄ TALOUSKEHITYKSESTÄ 


Esitelmöidessään talouden tilasta Helsinki 

aikajanalla -seminaarissa 10.2.2009 tohtori 

Antti Suvanto Suomen Pankista totesi, että 

globalisaatio ottaa nyt taka-askelia. Protektionismi 

lisääntyy. 1930-luvulla protektionismi 

aiheutti syvän ja pitkän laman. Yhdysvaltain 

taantuma on nyt kulutuslamaa, 

mutta Euroopan taantuma on tuotanto- ja 

vientilamaa. 

Rahoitusmarkkinoiden vapautuminen on 

aiheuttanut toisaalla ylivelkaantumista ja toisaalla 

ylijäämiä sekä kohtuutonta riskinottoa, 

matalan inflaation ja nyt velkaantumisen 

purkuvaiheen, pankeille tappioita ja sen seurauksena 

antolainauksen rajoituksia. Suvannon 

mukaan maailman kokonaiskansantuote 

laskee ensimmäistä kertaa sinä aikana, kun tilastoja 

on tehty 1950-luvulta alkaen. 

Yhdysvaltain asuntokaupan futuurien kehityksen 

mukaan arvioiden taantuman pohja 

olisi vuoden 2010 alussa. Myös pessimistisempiä 

arvioita on esitetty. Nokia Oyj:n 

hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila arvioi 

Yleisradiossa Arto Nybergin ohjelmassa 

15.2.2009 maailmantalouden taantuman 

kestävän vielä kahdesta kolmeen vuoteen. Ollilan 

mukaan taantumasta on tulossa paljon 

vaikeampi kuin miltä vielä muutama kuukausi 

sitten näytti. 

Myönteisinä asioina on huomattava, että 

euro suojaa valuuttahäiriöiltä, suomalaispankit 

ja valtiontalous ovat kunnossa, vaihtotase 

on ylijäämäinen, valtionvelka on maltillinen, 

luottolamaa torjutaan pankkitukitoimin 

ja elvytys pehmentää tilannetta. Taantuma 

aiheuttaa silti tuhoa: talous supistuu, 

huonoista yrityksistä siirtyy rahaa uusiin, ja 

paljon hyvin koulutettuja ihmisiä on menettämässä 

työnsä. 

Tilastokeskuksen (27.2.2009) mukaan 

bruttokansantuotteen volyymi laski vuoden 

2008 loka–joulukuussa 1,3 prosenttia edellisestä 

neljänneksestä. Vuoden 2007 neljänteen 

neljännekseen verrattuna bruttokansantuote 

laski työpäiväkorjattuna 2,4 prosenttia. 

Bruttokansantuotteen volyymin muutos 

vuoden 2008 kolmannella neljänneksellä 

tarkentui +1,4 prosenttiin vuoden takaisesta 

ja -0,3 prosenttiin edellisestä neljänneksestä, 

kun joulukuun julkaisussa vastaavat muutokset 

olivat +1,1 % ja +0,1 %. Jos taantuman 

määritelmänä käytetään kahden peräkkäisen 

vuosineljänneksen laskua bruttokansantuotteen 

volyymissa, on Suomen kansantalous 

nyt taantumassa. Koko vuonna 2008 bruttokansantuote 

kasvoi vain 0,9 prosenttia. Edellisen 

kerran bruttokansantuote on vuositasolla 

kehittynyt yhtä heikosti vuonna 1993, jolloin 

se laski 0,9 %. Vuoden neljännellä neljänneksellä 

bruttokansantuote supistui Eurostatin 

kokoaman ennakon mukaan EUalueella 

1,5 prosenttia edellisestä neljänneksestä 

ja 1,1 prosenttia vuoden takaisesta. 

Bruttokansantuotteen volyymi laski lokajoulukuussa 

1,3 prosenttia edellisestä neljänneksestä 

Tilastokeskuksen ennakkotietojen 

mukaan. Vuoden 2007 neljänteen neljännekseen 

verrattuna bruttokansantuote laski 

työpäiväkorjattuna 2,4 prosenttia. Työpäiviä 

oli neljännellä neljänneksellä yksi enemmän 

kuin vuotta aiemmin. Kolmannen neljänneksen 

bruttokansantuotteen muutos tarkentui 

+1,4 prosenttiin vuoden takaisesta ja 

-0,3 prosenttiin edellisestä neljänneksestä. Jos 

taantuman määritelmänä käytetään kahden 

peräkkäisen vuosineljänneksen laskua bruttokansantuotteen 

volyymissa, on Suomen kansantalous 

nyt taantumassa (ks. kuva 1). 

Viennin volyymi pieneni neljännellä neljänneksellä 

14,2 prosenttia vuoden takaises-

prosenttiin edellisestä neljänneksestä. Jos taantuman määritelmänä käytetään kahden 

peräkkäisen vuosineljänneksen laskua bruttokansantuotteen volyymissa, on Suomen 

kansantalous nyt taantumassa (ks. kuva 1). 

ta, ja tuonnin volyymi laski 14,5 prosenttia. 

Yksityisen kulutuksen volyymi pieneni neljännellä 

neljänneksellä 1,2 prosenttia ja investoinnit 

vähenivät 2,1 prosenttia. Volyymi 

tarkoittaa hintamuutoksista puhdistettua arvotietoa. 

Viitevuoden 2000 hintaiset volyymit 

on ilmaistu suhteessa vuoden 2000 euromääräiseen 

tasoon. (Kansantalouden tilinpito 

2008, 4. neljännes. Tilastokeskus.) 

KUNTATALOUDEN TILA JA 

KEHITYS 

Verotulojen vähetessä heikkenee myös kuntien 

taloustilanne. Tätä ilmentää myös Kuntaliiton 

(11.2.2009) näkemys kuntatalouden 

kehityksestä. Kuntien toimintakate heikkeni 

viime vuonna yllättävän nopeasti, mikä johti 

kuntien yhteenlasketun tuloksen heikkenemiseen 

peräti kymmenellä prosentilla. Tämä 

ilmenee Tilastokeskuksen keräämistä kuntien 

viime vuoden tilinpäätösten ennakkotiedoista. 

Tuloksen heikkenemisen taustalla 

on kuntien toimintamenojen noin seitsemän 

prosentin kasvu. 

Vuonna 2009 kuntien yhteenlaskettu tulos 

jää negatiiviseksi ensimmäistä kertaa tällä 

vuosikymmenellä, ja ensi vuosi on vielä heikompi. 

Jotta talouden syvenevä taantuma ei 

murenna kansalaisten peruspalveluita, Suomen 

Kuntaliitto on laatinut kuntapalvelujen 

pelastusohjelman, joka nojautuu toiminnan 

tehostamiseen, normien keventämiseen 

ja valtion lisäpanostukseen. Verotulojen romahdus 

edellyttää yhteensä noin miljardin 

euron korjausliikettä valtiolta kuntien valtionosuuksien 

ja verotulojen lisäyksenä tänä 

ja ensi vuonna. Kuntien on vastaavasti tehostettava 

toimintaansa jatkamalla ja tiivistämällä 

Paras-hanketta, jotta palvelut kyetään 

turvaamaan. 

Kuntatalous-tiedotteessa 2/2009 (Kuntaliitto 

23.4.2009) todetaan, että kuntien verotulot 

pienenevät vuonna 2009 arviolta noin 

500 miljoonaa euroa yhteisöveron romahtaessa. 

Kustannukset pysyvät kuitenkin yhä 

korkealla tasolla ja lisäävät kuntien menoja 

yhteensä noin 1500 miljoonaa euroa. Tästä 

syntyvä noin kahden miljardin euron rahoitusaseman 

heikkeneminen vastaa kuntaveron 

korottamista yli kahdella prosenttiyksiköllä. 

Ilman valtion lisäpanosta kuntien verotus 

uhkaa kiristyä merkittävästi. 

Kuntien ja kuntayhtymien yhteenlaskettu 

vuosikate laski jo viime vuonna. Toiminta- 

Kuva 1. Bruttokansantuote, vuosineljänneksittäin viitevuoden 2000 hintoihin (Tilastokeskus 

27.2.2009) 

menot lisääntyivät noin seitsemän prosenttia 

edellisvuodesta. Kunta-alan toimintamevioissa 

ja menoissa. Kuntien arviot verotulo- 

Taloustilanne näkyy uusissa verotuloar- 

Viennin volyymi pieneni neljännellä neljänneksellä 14,2 prosenttia vuoden takaisesta, ja 

nojen kasvun taustalla ovat korkeahko palkkaratkaisujen 

kehityksestä olivat helmikuussa kääntyneet 

tuonnin volyymi laski 14,5 prosenttia. Yksityisen kulutuksen volyymi pieneni neljännellä 

neljänneksellä 

palvelujen 

1,2 

lisääntynyt 

prosenttia 

kysyntä 

ja investoinnit 

ja 

vähenivät 

olennaisesti 

2,1 

synkemmiksi 

prosenttia. Volyymi 

kuin vuoden 

tarkoittaa 

muun hintamuutoksista muassa hoitotakuun puhdistettua vaatimat arvotietoa. tehostetut 

suhteessa toimenpiteet. vuoden Verotulot 2000 kasvoivat euromääräiseen kaiknä. 

tasoon. Tuolloin (Kansantalouden verotulojen arvioitiin tilinpito kasvavan 2008, 4. 

Viitevuoden 2009 talousarviota 2000 hintaiset laadittaessa volyymit viime syksy- 

on ilmaistu 

kialla, neljännes. mutta talouserot Tilastokeskus.) ovat suuret: Manner- reilut kaksi prosenttia vuoden 2008 tasosta. 

Suomessa 44 kunnassa vuosikate jäi negatiiviseksi 

eli tulot eivät riittäneet toiminta- ja ravioivat, 

että kasvun sijaan verotulot laskevat 

Vain kolmen kuukauden kuluttua kunnat arhoitusmenojen 

kattamiseen, pääomakustannuksista 

puhumattakaan. Kunnat velkaantuimä 

merkitsisi noin 850 miljoonaa euroa al- 

lähes 2 viisi prosenttia. Koko maan tasolla tävat 

yhä enemmän. 

haisempia verotuloja kuin talousarvioissa. Tämä 

vastaa kuntataloudessa yhden veropro- 

Kuntapalvelujen pelastusohjelma edellyttää, 

että kunnat itse jatkavat rakenteiden senttiyksikön verotuottoa. 

ja palvelujen kehittämistä Paras-hankkeen Kunnat aikovat pienentää kuluvan vuoden 

hengessä. Tuottavuutta on saatava nostettua. toimintamenojen kasvun ennakoidusta 4,7 

Tuottavuuden esteenä olevia normeja ja mitoituksia 

Kuntaliitto esittää tarkasteltavakja 

supistetaan kaksi prosenttia talousarviois- 

prosentista neljään prosenttiin. Investointesi 

kuntien ja valtion yhteistyönä. Velvoitteiden 

ja resurssien välistä jännitettä tulisi purtuna 

ne kasvaisivat helmikuussa tehdyn arta, 

mutta viime vuoden toteutumaan verratkaa 

erillisellä tuottavuuden esteet -projektilla. vion mukaan kuusi prosenttia tänä vuonna. 

Kuntien on itse pyrittävä pitämään yllä tarpeellista 

investointitasoa. Omat menot on sohaan 

ennakoitua enemmän. Pitkäaikaisia lai- 

Kunnat joutuvat myös turvautumaan lainarapeutettava 

tuloihin pitkällä tähtäimellä. Keskeistä 

on saavuttaa erittäin maltillinen palk- 

kuin talousarvioita tehtäessä arvioitiin. Pitnoja 

otettaneen yli viisi prosenttia enemmän 

karatkaisu tuleville vuosille. 

käaikaisen rahoituksen hinta oli noussut yli 

Kuntaliitto (2.4.2009) teki helmikuussa puolessa vastanneista kunnista. Viime vuoden 

toteutumaan verrattuna kuntien lainan- 

2009 kuntien taloutta selvittävän kyselyn, 

johon vastasi 170 kuntaa. Kuntaliiton kyselyllä 

pyrittiin muodostamaan kokonaiskäsivan, 

minkä johdosta myös kuntien lainakanoton 

arvioidaan tänä vuonna kaksinkertaistutys 

siitä, miten taloustilanteen heikentyminen 

näkyy kuntien talousarvioissa ja rahoi- 

saatavuutta ei kunnissa vielä helmikuussa pinan 

kasvu kiihtyy. Ulkopuolisen rahoituksen 

tuksen saatavuudessa ja hinnassa. Tuloksista detty vaikeana. Enemmistö kunnista ei katsonut 

tarpeellisiksi ryhtyä erityistoimiin lai- 

ilmenee, että kaksi kolmasosaa kunnanhallituksista 

on jo ottanut tämän vuoden talousarvion 

avaamisen esille tiukentuneen talous- 

maksuvalmiuden varmistamiseksi. 

narahoituksen, rahamarkkinasijoitusten tai 

tilanteen vuoksi. Muutostarpeen määrittelyt 

ja valmistelu on aloitettu joka viidennes- 

alentui viime vuonna. Kunnat joutuivat vii- 

Myös kuntien rahoitusomaisuuden arvo 

sä kunnassa. 

me vuonna kirjaamaan niin luotto- ja takaus- 


tappioita kuin arvonalennuksiakin osakkeista, 

osuuksista ja muista arvopapereista. Koko 

kuntakenttään suhteutettuna rahoitusomaisuuden 

arvonalennukset viime vuodelta ovat 

noin 200 miljoonaa euroa. Kysely on tarkoitus 

tehdä uudelleen kuluvan vuoden syksyllä. 

Silloin selviää, kuinka moni kunta on tehnyt 

konkreettisia muutoksia tämän vuoden talousarvioihin 

ja minkälaisia ne ovat. Samalla 

selviää, kuinka kuntasektorin rahoituksen 

saatavuus ja hinta on kehittynyt. 

TUTKIMUSTEHTÄVÄ 

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kuntapäättäjien 

ja pelastuslaitosten johdon arviot 

taloustilanteen vaikutuksista pelastustoimen 

kehitykseen ajalla 2009–2013. Tutkimukseen 

liittyy yhdeksän kartoituskohdetta. Niiden 

esittelyn yhteydessä tarkastellaan Pelastustoimen 

omistajafoorumin seminaarissa 6.2.2009 

sekä Palopäällystöpäivillä 26.–28.3.3009 Levillä 

pilotin tyyppisesti tehtyjen kyselyjen vastauksia. 

Todetaan kuitenkin, että taloustilanteen 

vaikean ennustettavuuden vuoksi sekä 

tutkimustehtävää että kartoituskohteita voidaan 

joutua muuttamaan. 

Kartoituskohde 1: Arviot pelastustoimen 

määrärahojen kehityksestä kaudella 2009– 

2013. 

Koska kuntien talous heikkenee ja verotulot 

vähenevät, joudutaan kaikilla hallinnonaloilla 

tekemään säästöjä. Tämä koskee 

myös pelastuslaitoksia, joiden määrärahat tulevat 

pienenemään. Vähennyksen suuruusarviot 

vaihtelevat kahden ja kymmenen prosentin 

välillä. Osa määrärahoista tullaan jäädyttämään. 

Määrärahoja joudutaan myös kohdentamaan 

tarkemmin kuin ennen tai muuttamaan 

niiden painotuksia. Investointeja jäädytetään 

ja hankinnoista sekä niiden määrärahoista 

supistetaan. Hankintoja tulee myös 

pystyä perustelemaan paremmin kuin ennen. 

Kalustohankintoja lykätään tai niitä ei 

tehdä ja kaluston ylläpito vaikeutuu. Henkilöstöpuolella 

vältetään sijaisten palkkaamista. 

Tehokkuus voi kuitenkin lisääntyä, koska 

samalla summalla saadaan aikaan parempi 

teho. 

Koska kuntien talous heikkenee ja verotulot 

vähenevät, joudutaan kaikilla 

hallinnonaloilla tekemään säästöjä. 


palvelutason kehityksestä kaudella 2009– 

2013 

Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että 

palvelutaso tulee heikkenemään. Muutaman 

vastaajan mielestä näin ei kuitenkaan tapahdu, 

sillä resurssien käyttöä tehostamalla palvelutaso 

voi pysyä ennallaan. 

Enemmistön mielestä palvelutaso tulee 

heikkenemään, mikäli valmiuksista tingitään 

säästöjen takia. Taantuma voidaan nähdä 

myös sijaissyyksi, vaikka heikkeneminen 

tapahtuisi itse järjestelmän vuoksi. Toimintavalmiuteen 

voi tulla muutoksia ja lähtövalmius 

24 t/7 pv voi supistua. Hälytysvasteita 

voidaan muuttaa ja ensilähdön kokoa 

tarkastaa uudelleen. Työvuorojen vahvuuksia 

ja henkilöstön määrää voidaan pienentää, 

ei tehdä ylitöitä eikä palkata sijaisia. Myös lomautuksia 

voi tulla. Tämä aiheuttaa savusukellusvalmiuden 

heikkenemisen. Mikäli sijaisia 

ei palkata vuosilomien ajaksi, voidaan 

kesällä joutua sulkemaan aluepaloasemia. Se 

voi aiheuttaa toimintavalmiusaikojen ylityksiä, 

koska osa asemapaikoista on suljettuina. 

Myös määräaikaisten virkojen jatkoja mietitään 

tarkemmin kuin ennen. 

Johtamisalueita ja päivystysalueita suurennetaan 

ja rationalisoidaan. Myös sopimuspalokuntien 

määrä arvioidaan uudelleen. Investoinnit 

tulevat vähenemään ja pitkällä aikavälillä 

tämä voi vaikuttaa kaluston toimintavarmuuteen. 

Myös ennaltaehkäisytyö ei vastaa 

pelastuslain henkeä. Taantuma voi tuoda 

tehtävien karsimista ja niiden maksulliseksi 

tulemista. Mikäli yritysten lomautukset ja 

irtisanomiset toetutuvat, voivat ne halvaannuttaa 

sopimuspalokuntia. 

Kartoituskohde 3: Arviot vaikutuksesta 

pelastustoimen palvelutasopäätösten toteutumiseen 

Vastaajien mukaan voi olla mahdollista, 

etteivät palvelutasopäätökset toteudu niin 

kuin pitäisi. Erään vastaajan mielestä taantuman 

pitäisi vaikuttaa päätöksiin vahventavasti, 

koska hälytysmäärien arvioidaan kasvavan. 

Taloudellisen epävarmuuden merkitys palvelutasopäätöksissä 

lisääntyy eikä lisäresursseja 

ole luvassa. Myös investointien toteuttamisaikataululuihin 

ja resurssien suuruuksiin tulee 

muutoksia. Uusia paloasemia tai uusia yksiköitä 

(henkilöstöä) ei tule eivätkä suunnitellut 

vakanssilisäykset toteudu. Vakinaisten pelastushenkilöiden 

tarpeellisuutta tarkastellaan 

tarkemmin. Minimivahvuudet ja palotarkastus 

heikkenevät. Lähtövalmius 24 t/7 pv voi 

supistua hieman. Hälytysvasteet ja ensivastekeikat 

joutuvat tarkasteluun. Osa tehtävistä 

karsitaan ja osa tulee maksulliseksi. Muutoksia 

voi tulla paloasemaverkostoon, voidaan 

esimerkiksi perustaa niin sanottuja kevytasemia. 

Toivottavasti paloasemia ei jouduta sulkemaan. 

Pelkona on myös, että haja-asutusalueet 

jäävät huonompaa asemaan. 

Yhtäältä oletetaan, että taantuma ei tuo 

muutoksia palvelutasopäätöksiin. Toisaalta 

taas tuodaan esille, että taantumaa käytetään 

hyväksi. 

Kartoituskohde 4: Arviot organisaationmuutosten 

tarpeellisuudesta 

Pelastuslaitosten tiivistyvä yhteistoiminta 

ja yhteiset palvelut yleistyvät. Pelastuslain 

uudistuksen jälkeen tulee mahdollisesti aluemuutoksia, 

jopa pelastuslaitosten yhdistymisiä. 

Myös kuntien yhdistymiset ovat todennäköisiä, 

ehkä esimerkiksi Helsinki ja Vantaa 

vuonna 2013. Kuntien kurjan tilanteen 

vuoksi jopa pelastustoimen valtiollistaminen 

on mahdollinen vaihtoehto. 

Pelastustoimessa on karsittava turhaa hallintoa 

ja keskitettävä sitä. Henkilöstön parissa 

tullaan tekemään seutukunnallisia järjestelyitä. 

Vakinaisia palokuntia voidaan vaihtaa 

niin sanottuun puolivakinaiseen ja työvuoroihin 

voi tulla pienempi miehitys. Kevytyksiköiden 

ja muiden 1+3-lähtöä edullisempien 

vaihtoehtojen kokeilu voisi olla ennakkoluulottomampaa, 

kun lähdetään etsimään 

kustannussäästöjä. Vakituisia pelastajia 

ei palkata lisää vaikka eläköidytään, koska 

virkoja ei laiteta auki. VPK:n rooli tulee 

korostumaan. 

Kartoituskohde 5: Arviot vaikutuksista vapaaehtoistyön 

tarpeeseen 

Jatkossa vapaaehtoistyön tarve täsmentyy 

ja pystytään mittaamaan tarjottua palvelua. 

Voimakkaat sopimuspalokunnat laajentavat 

toimialueitaan. Koska toiminta on erittäin 

kustannustehokasta, tulee sopimuspalokuntien 

tarve ja käyttö lisääntymään sekä rooli 

vahvistumaan. Tähän vaikuttaa vakinaisten 

henkilöstöresurssien tiukentuminen, vakinaisen 

henkilöstön väheneminen ja virkanimitysten 

toteumattomuus. Myös haja-asutusalueiden 

uskotaan jäävän paikallisten asukkaiden 

hoidettaviksi. Vaikka syrjäytyminen 

ja sen mukanaan tuomat ongelmat lisääntyvät, 

voi taloudellisen toimeliaisuuden hiljentyessä 

jotkut onnettomuustyypit kuitenkin 

vähentyä. 

Kartoituskohde 6: Arviot vaikutuksista vapaaehtoishenkilöstön 

tilanteeseen ja saatavuuteen 

Työttömyyskorvauksilla elävillä on ongelmana 

hälytystoimintaan osallistuminen. 


Työttömänä oleva VPK:n henkilö ei voi osallistua 

hälytyksiin, koska saa niistä palkan. 

Tällöin hän menettäisi työttömyyskorvauksensa. 

Tämä heikentää vapaapalokuntalaisten 

saatavuutta taantuman aikana. Epäkohta 

olisikin ratkaistava heti, koska vaikka aikaa 

toimintaan olisi, ei voi osallistua korvausten 

menettämisen pelossa. Näin myös hälytyksiin 

lähtökynnys ja kuormittavuus kasvavat. 

Sopimuspalokuntana toimivassa teollisuuspalokunnassa 

eivät työttömät eivätkä lomautetut 

osallistu toimintaan. Taantuman aikana 

voi olla vaikeampi rekrytoida henkilöitä 

VPK:hon. Työntekijät myös liikkuvan työn 

perässä ja vaihtavat kuntaa. 

Toisaalta taas, koska työtön työvoima lisääntyy, 

halutaan hankkia lisätuloja ja palkkioita 

muun muassa VPK:sta. Henkilöstön 

saatavuus paranee ja vapaaehtoistyö on väylä 

pitää verkostot yllä myös työttömänä. Tilanne 

voi jopa parantua, sillä lomautetulla on 

mahdollisuus toimia myös virka-aikana. Yhden 

vastaajan mielestä taantumalla ei ole vaikutusta 

vapaaehtoishenkilöstön tilanteeseen 

tai saatavuuteen. 

Kartoituskohde 7: Arviot vaikutuksista arjen 

turvallisuuteen 

Taantuman vaikutuksista arjen turvallisuuteen 

löytyi kolme erilaista ajattelutapaa: 1. arjen 

turvallisuus heikkenee, 2. arjen turvallisuus 

lisääntyy, 3. sillä ei ole vaikutusta. 

1. Arjen turvallisuus heikkenee ja sosiaaliset 

ongelmat lisääntyvät työttömyyden myötä. 

Lomautetut ja työttömät ovat kotona, joten 

taloudellisten ongelmien haasteet ovat 

kotitalouksissa. Työttömillä on myös paljon 

vapaa-aikaa. Syrjäytyminen ja alkoholismi 

lisääntyvät, työttömyys aiheuttaa turhautumista, 

levottomuutta ja yleistä epävarmuutta 

sekä turvattomuutta. Ihmisten säästämistarve 

voi lisätä riskejä, jos esimerkiksi turvallisuuslaitteiden 

hankintoja siirretään myöhemmäksi. 

Hoitohenkilökunnan vähentäminen 

heikentää arjen turvallisuutta. Valmiusajat 

pitenevät hälytysvasteitten myötä ja ammattiavun 

saapuminen kestää pitempään, jolloin 

omatoimisuus tulee tärkeäksi. Toiminnan 

painopiste keskittyy taajamiin. 

2. Arjen turvallisuus lisääntyy, koska ihmiset 

ovat huolellisempia ja harkitsevat toimiaan 

tarkemmin. Ihmiset myös varautuvat 

vahinkojen varalle omatoimisesti paremmin, 

sillä raha on hyvä konsultti. Myös onnettomuuksien 

määrä laskee taantuman aikana 

hieman ihmisten ollessa varovaisempia. 

3. Taantumalla ei olennaista vaikutusta arjen 

turvallisuuteen. Säästöt investoinneissa 

luovat kuitenkin paineita laman jälkeiselle 

ajalle, ”investointivelkaa”. 

Koska toiminta on erittäin kustannustehokasta, 

tulee sopimuspalokuntien tarve ja käyttö 

lisääntymään sekä rooli vahvistumaan. 

Kartoituskohde 8: Arviot vaikutuksista 

turvallisuuskulttuuriin 

Taantuman vaikutuksesta turvallisuuskulttuuriin 

vastaajat olivat kahta eri mieltä. 

Enemmistön mielestä turvallisuuskulttuuri 

tulee heikentymään taantuman seurauksena. 

Osa vastaajista kuitenkin uskoi, että turvallisuuskulttuuri 

tulee parantumaan. 

Heikentymiseen johtaa se, että turvallisuusasioista 

säästetään. Yritykset keskittyvät 

ydintehtäviin ja varsinaisen työn tekemiseen 

sekä samalla heikentävät riskienhallintaa. 

Omia panostuksia vähennetään esim. 

tehdaspalokuntia, supistetaan turvallisuushenkilöstön 

määrää ja uusien palkkausta vältetään. 

Yritykset tinkivät määrärahoista ja resursseista. 

Otetaan tietoisia riskejä, sillä lomautetut 

eivät sitoudu enää yrityksen tai laitoksen 

turvallisuustavoitteisiin. Koska ihmisiä 

on vähemmän töissä, on onnettomuusriskien 

kasvu teollisuudessa mahdollista. 

Myös kehittäminen ja investoinnit minimoidaan 

yrityksissä, jotka ovat taloudellisesti 

vaikeuksissa. Turvallisuutta lisäävien järjestelmien 

rakentamista ja uudistamista lykätään 

eikä henkilöstön koulutusta (esim. 

turvallisuuskoulutusta) ylläpidetä. Vähemmän 

tärkeät asiat jätetään oman onnensa varaan. 

Myös arvot kovenevat. Turvallisuusorganisaatiot 

voidaan minimoida tai ulkoistaa. 

Kustannussäästöjä voidaan tehdä koulutuksen 

lisäksi harjoittelua supistamalla. Taantuma 

vaikuttaa taloudellisesti myös kaikkiin 

kuntien palveluihin. 

Toisaalta turvallisuuskulttuurin merkitys 

korostuu ja se voi parantua taantuman aikana. 

Turvallisuusinvestoinnit voivat kuitenkin 

pienentyä. Parantumiseen tarvitaan panostuksia 

esim. ennaltaehkäisevään koulutukseen 

lomautusten vaihtoehtona, jolloin 

osaaminen lisääntyy. Taantuman aikana ollaan 

myös tarkempia asioissa ja välinpitämättömät 

henkilöt poistetaan. Koska toiminta 

hiljenee, myös vahinkotilanteet vähenevät. 

Taantuma voi vaikuttaa myös valppauden ja 

oman varautumisen lisääntymiseen. 


vaikuttamismahdollisuuksista 

Pelastustoimi ei ole immuuni kuntatalouden 

heikkenemiselle, joten sen tulee ymmärtää 

kokonaistilanne. Koska pelastustoimi on 

riippuvainen kuntien rahoitusosuuksista, on 

sen keskusteltava kuntien kanssa voidakseen 

lieventää taantuman vaikutuksia. Suurin osa 

vastaajista ehdotti hankintoja ja investointeja 

taantuman vaikutuksia lieventämään. Voitaisiin 

nopeuttaa uusien paloasemien rakentamisaikatauluja 

ja suorittaa toimitilojen remontteja 

ja perusparannuksia, koska työvoimaa 

yms. olisi nyt saatavilla. Investoinnit olisi 

kuitenkin hyvä tehdä Suomesta eikä esimerkiksi 

Puolasta. Kiinteistöinvestointien vaikeutena 

on mm. se, asemat pääosiltaan kuntien 

kiinteistöjä eivätkä kriisikunnat eivät saa tehdä 

investointeja, vaikka se olisi kaikkien kannalta 

järkevää. Täytyisi voida käyttää myös 

ulkopuolista rahoitusta. 

Lisäksi pelastustoimi voi lievittää taantuman 

vaikutuksia pitämällä yllä ja kehittämällä 

nykyistä palvelutasoaan. Sen on myös yritettävä 

pitää ihmiset terveinä ja kehittää nopeaa 

sekä tehokasta ensivastetoimintaa ja ensihoitoa. 

Jos annetaan talojen palaa, tulee lisää 

saneerauskohteita. Pelastustoimi voi palkata 

työllistämistuella miehiä huolto- ja tukitehtäviin. 

Työttömien sopimuspalokuntalaisten 

palkkion vaikutus työttömyyskorvaukseen 

tulisi myös ratkaista. 


Tilastokeskus (27.2.2009). Neljännesvuositilinpito 

2008. Internet-sivulla http://www. 

stat.fi/til/ntp/2008/04/ntp_2008_04_2009- 

02-27_fi.pdf 

Kuntaliitto (11.2.2009). Kuntapalvelujen 

pelastusohjelma. Internet-sivulla www.kunnat.net/pelastusohjelma 

Kuntaliitto (23.4.2009). Kuntatalous – 

Kommunalekonomi nro 2/nr 2/2009. 

Kuntaliitto (2.4.2009). Valtaosa kunnista 

arvioi uudelleen kuluvan vuoden talousarvionsa. 

Internet-sivulla www.kunnat.net/k_ 

peruslistasivu.asppath=1;29;347 (luettu 

24.4.2009). 


Esko Mikkola, VTT, PL 1000, 02044 VTT 

Palomääräyksissä eroja 

– onko tarvetta harmonisointiin 

TiiViSTeLmä 

Eri maiden paloturvallisuusvaatimusten taustalla 

on paljon paikalliseen perinteeseen, kokemuksiin 

ja olosuhteisiin perustuvia ohjeita 

ja turvallisuustasojen valintoja. Viimeisen 

viidentoista vuoden aikana näiden valintojen 

on pitänyt perustua eurooppalaisiin standardeihin 

(CEN). Tämän lisäksi muiden maiden 

(lähinnä naapurimaiden) ja muun kansainvälisen 

yhteistyön kautta on saatu merkittävästi 

vaikutteita kansallisten määräysten kehitykseen. 

Pohjoismaisena yhteistyönä on vertailtu, 

miten eurooppalaiset paloluokitukset on 

otettu käyttöön eri maissa sekä esitetty muutamia 

ehdotuksia määräysten harmonisoimiseksi. 

Näihin tuloksiin perustuen tässä esityksessä 

kuvataan pohjoismaisissa palomääräyksissä 

käytettyjen vaatimustasojen keskeisiä 

eroja ja mahdollisuuksia harmonisointiin 

sekä turvallisuuden että kaupankäynnin 

kannalta. 

TAUSTAA 

välillä ennen rakennustuotedirektiiviä. Tämä 

oli yksi vaihe alueellista harmonisointia Euroopan 

sisällä. 

Vielä viime vuosikymmenen alkupuolelle 

asti pohjoismainen yhteistyö palomääräysten 

laatijoiden välillä oli varsin kiinteää. Sen jälkeen 

yhteistyön aktiviteetti on vähitellen laskenut 

samalla kun kussakin maassa alettiin 

soveltaa rakennustuotedirektiiviä käytäntöön 

varsin kansallisista näkökulmista. 

Kuvassa 1 on esitetty yleisesti määräysten eri 

Määräysten eri tasot 

rakennUSTUoTedirekTiiVi 

tasoja ja niihin liittyvien työkalujen keskinäisiä 

suhteita. ja niihin Ylimmällä liittyvien tasolla työkalujen määritellään keskinäisiä ta- 

Kuvassa 1 on esitetty yleisesti määräysten eri tasoja 

Rakennustuotedirektiivin suhteita. Ylimmällä tasolla [2] määritellään käyttöönotto tavoitteet tulipalon sattuessa. Seuraavalla tasolla tasolla 

aloitti esitetään aikanaan kaksi Euroopan mahdollista laajuisen reittiä: harmonisoinnin 

hyväksyttyjen tuotevaatimusten mitoitusratkaisujen kautta. Palotur- 

menetelmä luokkiin tai ja numeroarvoihin toiminnalliseen perustuva, paloturvallisuus- 

ennalta 

joko paloluokkiin esitetään ja kaksi numeroarvoihin mahdollista reittiä: perustuva, joko palo- 

ennalta 

vallisuus suunnitteluun koskee melkeinpä perustuva kaikkia mitoitusmenetelmä. tämän di- 

hyväksyttyjen Kolmannella mitoitusratkaisujen tasolla ovat työkaluina menetelmä joko 

eurooppalaiset testaus- ja luokitusmenetelmät tai insinöörimenetelmät, joiden avulla 

määritetään tarvittavat luokkavaatimukset tai tuotteiden ja rakenteiden toimintavaatimukset. 

rektiivin piiriin kuuluvia tuotteita, joten se 

on yksi tärkeimmistä olennaisista vaatimuksista 

tässä lainsäädännössä. Tähän kokonaisuuteen 

kuuluvat niin harmonisoidut tuotestandardit 

sekä testaus- ja luokitusstandardit 

kuin vaatimusten täyttymisen osoittamisjärjestelmäkin. 

määräySTen eri TaSoT 

RAKENTAMISMÄÄRÄYKSET 

Pohjoismainen komitea Nordiska kommittén 

för byggbestämmelser (NKB) valmisteli 

aikanaan harmonisoituja, rakennustuotteiden 

tyyppihyväksyntää ja tuotannon laadunvarmistusta 

koskevia sääntöjä [1]. Nämä olivat 

suosituksia, joita voitiin ottaa käyttöön kansallisissa 

määräyksissä. Vuosien 1985 ja 1990 

välillä tuli voimaan joukko testausta ja luokitusta 

koskevia sääntöjä, joilla oli suuri merkitys 

tuotteiden liikkuvuudelle Pohjoismaiden 

Suunnittelu 

Tuotteet 

Taulukko 

suunnittelu 

Paloluokat ja 

numeeriset kriteerit 

Eurooppalaiset (EN) 

testaus- ja luokitusstandardit 

Toiminnallinen 

suunnittelu 

Paloturvallisuussuunnittelu, 

FSE 

Testaus tai laskenta 


Kuva 1. Määräysten ja työkalujen liittyminen toisiinsa.

tai toiminnalliseen paloturvallisuussuunnitteluun 

perustuva mitoitusmenetelmä. Kolmannella 

tasolla ovat työkaluina joko eurooppalaiset 

testaus- ja luokitusmenetelmät tai insinöörimenetelmät, 

joiden avulla määritetään tarvittavat 

luokkavaatimukset tai tuotteiden ja rakenteiden 

toimintavaatimukset. 

Paloturvallisuutta koskevilla määräyksillä 

on ollut merkittäviä vaikutuksia rakentamiseen 

aina asemakaavoista lähtien jatkuen rakennusten 

esteettisiin piirteisiin, toimintaan 

ja kustannuksiin asti. Rakentamisen voimakas 

kehitys on tuonut tullessaan muun muassa tavanomaisesta 

poikkeavia rakenteita ja suunnitteluratkaisuja, 

rakennusten koko on kasvanut 

merkittävästi ja sen mukana rakennusten 

sisältämät arvot ja riskit ovat moninkertaistuneet. 

Siten aiempi kokemusperäinen tieto paloturvallisuudesta 

ja tarpeellisista rakentamismääräyksistä 

ei ole ollut enää yksistään riittävää 

kasvaneiden uhkien hallitsemiseen. Onneksi 

samanaikaisesti tämän kehityksen kanssa 

ovat paloturvallisuussuunnittelun työkalut 

kehittyneet voimallisesti tulipalon dynamiikan 

ja myös ihmisten käyttäytymisen ymmärtämisen 

myötä. Tämän seurauksena nykyisin 

käytetään vaativissa kohteissa yhä enemmän 

toiminnallista paloturvallisuussuunnittelua 

taulukkomitoitusta täydentävänä. 

VERTAILUJA POHJOISMAIDEN 

VÄLILLÄ 

Seuraavassa esitetään yhteenveto vertailuista 

eri Pohjoismaissa käytössä olevista paloluokista 

sekä ehdotetuista muutoksista, joilla 

voitaisiin harmonisoida vaatimustasoja. Näiden 

ehdotusten taustalla on turvallisuustason 

pysyminen vähintään nykytasolla, mahdollisuuksien 

antaminen uusille tuote- ja rakentamisratkaisulle 

sekä rakennustuotteiden kaupan 

esteiden vähentäminen. Esitys perustuu 

pohjoismaisen Nordisk InnovationsCenterin 

(NICe) rahoittaman hankkeen yhteenvetoon 

”The use of fire classification in the 

Nordic countries – Proposals for harmonisation” 

[3]. Hankkeen työ- ja ohjausryhmään 

kuului tutkimuksen ja testauksen edustajia 

kaikista Pohjoismaista sekä viranomaisia Islannista, 

Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta. 

PinTakerrokSeT ja maTeriaaLiT 

Pohjoismaissa tällä hetkellä käytössä olevat 

pintakerrosluokat tai käytettäviltä materiaaleilta 

vaadittavat luokat on esitetty taulukossa 

1. Suomessa palomuureissa vaadittavaa A1- 

luokitusta ei käytetä muissa Pohjoismaissa. 

A2- ja B-luokan tasoihin liittyvät savun sekä 

palavien pisaroiden tai osien vaatimustasot 

ovat kaikissa maissa samat. C-luokkaa 

vaatimuksissa määräyksissä on silloin, isoja eroja. kun E-luokkaa putkimaisten käytetään lämmöneristetuotteiden vain Ruotsissa. määrä on vähäinen ver 

kyseisen tilan vaipan pintoihin: 

Taulukko 

A2 

1. Pintakerrokset ja materiaalit 

L -s1,d0 tai B L -s1,d0 tai C L -s3,d0 tai D L -s3,d0 tai E L -d2. 

Pääluokkien ehdotetaan olevan samalla tasolla, siis esimerkiksi D L -s3, d0 silloin 

Käytetyt luokat 

pintakerros-luokan vaatimus on D-s2,d0. 

Tanska* A2-s1,d0 B-s1,d0 D-s2,d2 

Suomi A1 A2-s1,d0 B-s1,d0 C-s2,d1 D-s2,d2 

Islanti Pintojen uudelleenmaalaus A2-s1,d0 ja -tapetointi B-s1,d0 D-s2,d0 

Norja A2-s1,d0 B-s1,d0 D-s2,d0 

Ruotsi Useat maalikerrokset tai tapetoinnit A2-s1,d0 voivat B-s1,d0 muuttaa C-s2,d0 pintakerrosten D-s2,d0 E palo-ominais 

* merkittäväksi, Tanskassa ei käytetä joten pintakerrosluokka erityisesti uloskäytävillä -termiä vaan tämä luokkia tulisi käytetään ottaa vain huomioon. materiaaleille. Arviointi vo 

tehdä esimerkiksi palotarkastusten yhteydessä samalla kun tarkastetaan muun m 

Taulukko 1. Pintakerrokset ja materiaalit 

Taulukko mahdollisen 2. Putkimaisille liikuteltavan lämmöneristeille palokuorman esiintyminen käytetyt luokat. uloskäytävillä. 

C-luokan käyttö on varsin rajallista, ja samoin tähän luokkaan kuuluvia tuotteita on kovin 

vähän. Pohjoismaisessa raportissa [1] suositellaankin C-luokan käytön välttämistä, ja lisäksi 

suositellaan Lattianpäällysteet 

Käytetyt luokat 

palavien pisaroiden tai osien luokkien d1 ja d2 käytön välttämistä erityisesti 

sisäkatoissa 

Tanska 

ja uloskäytävillä. 

Ei vaatimuksia 

Suomi Lattianpäällysteille ei useinkaan A2 L -s1,d0 ole asetettu B L -s1,d0 luokkavaatimuksia, C L -s2,d1 D L mutta -s2,d2 yleisin vaa 

Lämmöneristeet 

Islanti luokitus on D A2-s1,d0 B-s1,d0 D-s2,d0 

fl -s1 (taulukko 3). Palamattomia lattianpäällysteitä voidaan 

Norja 

palovaarillisissa kohteissa, ja Ruotsissa on käytössä 

Ei vielä päätetty 

myös C fl -s1 -vaatimus uloskäytävill 

Lämmöneristeiden Ruotsi osalta eurooppalaisessa A2 L -s1,d0 standardisointityössä B L -s1,d0 C L -s3,d0 on meneillään D L -s3,d0 menetelmän 

kehittäminen kytevän palamisen ominaisuuden luokittamiseksi. Pohjoismaisena kannanottona 

tähän Taulukko on todettu, 3. Lattianpäällysteille Taulukko että kyseisen 2. Putkimaisille ominaisuuden käytetyt lämmöneristeille luokat. suhteen käytetyt ei ole luokat. välitöntä tarvetta ottaa tätä 

ominaisuutta Näitä tuotteita mukaan käytetään määräyksiin yleensä ehkä vain ullakoiden varsin rajallisia lämmöneristystä määriä lukuun suhteessa ottamatta sen tilan (silloin pintojen 

kun alaan, lämmöneristettä joihin on asennettu. ei ole mitenkään Siten on suojattu). päädytty ehdottamaan, Käytetyt luokat että seuraavia luokkia käytetään 

määräyksissä 

Putkimaiset Tanska silloin, kun putkimaisten lämmöneristetuotteiden 

lämmöneristetuotteet A2 määrä on vähäinen verrattuna 

fl -s1 D fl -s1 

kyseisen tilan vaipan pintoihin: 

Suomi A2 

A2 

Putkimaisille L -s1,d0 tai B 

lämmöneristetuotteille L -s1,d0 tai C L -s3,d0 tai D 

tehty L -s3,d0 tai fl -s1 D 

E 

erillinen luokitus L -d2. 

fl -s1 

(näytteenasennus loppukäyttöä 

Pääluokkien 

Islanti 

ehdotetaan olevan samalla tasolla, siis esimerkiksi D 

edustavaan tapaan ja luokkien raja-arvoissa eroja) on otettu käyttöön varsin L -s3, 

D fl 

d0 

-s1 

silloin, kun 

eri tavoin eri 

maissa 

pintakerros-luokan Norja 

(katso taulukko 

vaatimus 

2) tai käyttöönotosta 

on D-s2,d0. 

D fl -s1 

ei ole vielä päätetty. 

Ruotsi A1 fl C fl -s1 D fl -s1 

Pintojen uudelleenmaalaus ja -tapetointi 

Taulukko 3. Lattianpäällysteille käytetyt luokat. 

Useat Julkisivut maalikerrokset – ulkopuoliset tai tapetoinnit pintakerrokset voivat muuttaa pintakerrosten palo-ominaisuuksia 

merkittäväksi, joten erityisesti uloskäytävillä tämä tulisi ottaa huomioon. Arviointi voitaisiin 

käytetään tehdä vain Suomessa ja Ruotsissa, mutta 

mahdollisen palavien pisaroiden liikuteltavan tai osien palokuorman vaatimus on esiintyminen töönotosta uloskäytävillä. 

ei ole vielä päätetty. 

tavoin eri maissa (katso taulukko 2) tai käyt- 

Julkisivujen esimerkiksi pintakerrosvaatimusten palotarkastusten yhteydessä välillä olevat samalla erot kun koskevat tarkastetaan käytettyjä muun savun muassa ja pa 

pisaroiden tai osien luokkia taulukon 4 mukaisesti. 

eri. D-luokkaan liittävä savuvaatimus on sama 

Lattianpäällysteet 

kaikissa maissa, mutta palavien pisaroisin 

rajallisia määriä suhteessa sen tilan pinto- 

Näitä tuotteita käytetään yleensä vain var- 

3 

den tai osien vaatimuksissa on isoja eroja. E- jen alaan, joihin ne on asennettu. Siten on 

luokkaa Lattianpäällysteille käytetään vain ei Ruotsissa. useinkaan ole asetettu päädytty luokkavaatimuksia, ehdottamaan, että mutta seuraavia yleisin luokkia 

käytetään määräyksissä lattianpäällysteitä silloin, kun voidaan put- 

vaatia 

vaadittava 

luokitus C-luokan käyttö on Don fl -s1 varsin (taulukko rajallista, ja 3). samoin 

Palamattomia 

palovaarillisissa 

tähän luokkaan 

kohteissa, 

kuuluvia 

ja 

tuotteita 

Ruotsissa 

on 

on käytössä 

kimaisten 

myös 

lämmöneristetuotteiden 

C fl -s1 -vaatimus uloskäytäville. 

määrä 

kovin vähän. Pohjoismaisessa raportissa [1] on vähäinen verrattuna kyseisen tilan vaipan 

pintoihin: 

suositellaankin Taulukko 3. Lattianpäällysteille C-luokan käytön välttämistä, 

ja lisäksi suositellaan palavien pisaroiden A2 L -s1,d0 tai B L -s1,d0 tai C L -s3,d0 tai D L - 

käytetyt luokat. 

4 

tai osien luokkien d1 ja d2 käytön välttämistä s3,d0 Käytetyt tai Eluokat 

L -d2. 

erityisesti Tanska sisäkatoissa ja uloskäytävillä. A2 fl Pääluokkien -s1 ehdotetaan Dolevan fl -s1 samalla tasolla, 

fl -s1 siis esimerkiksi D L -s3, D fl -s1 d0 silloin, kun 

Suomi A2 

Islanti 

pintakerros-luokan vaatimus 

D fl -s1 

on D-s2,d0. 

LämmöneriSTeeT 

Norja D fl -s1 

Ruotsi A1 fl C fl -s1 D fl -s1 

Lämmöneristeiden osalta eurooppalaisessa PinTojen UUdeLLeenmaaLaUS ja 

standardisointityössä 

Julkisivut – ulkopuoliset 

on meneillään 

pintakerrokset 

menetelmän 

kehittäminen kytevän palamisen omi- 

-TaPeToinTi 

naisuuden Julkisivujen luokittamiseksi. pintakerrosvaatimusten Pohjoismaisena välillä Useat olevat maalikerrokset erot koskevat tai käytettyjä tapetoinnit savun voivat ja palavien 

kannanottona pisaroiden tai tähän osien on luokkia todettu, taulukon että kyseisen 4 mukaisesti. muuttaa pintakerrosten palo-ominaisuuksia 

ominaisuuden suhteen ei ole välitöntä tarvetta 

ottaa tätä ominaisuutta mukaan määräyk- 

tämä tulisi ottaa huomioon. Arviointi voitai- 

merkittäväksi, joten erityisesti uloskäytävillä 

siin ehkä ullakoiden lämmöneristystä lukuun siin tehdä esimerkiksi palotarkastusten yhteydessä 

samalla kun tarkastetaan muun muassa 

ottamatta (silloin kun lämmöneristettä ei ole 

mitenkään suojattu). 

mahdollisen liikuteltavan palokuorman esiintyminen 

uloskäytävillä. 

PUTkimaiSeT LämmöneriSTeTUoTTeeT 

Putkimaisille lämmöneristetuotteille tehty 

erillinen luokitus (näytteenasennus loppukäyttöä 

edustavaan tapaan ja luokkien rajaarvoissa 

eroja) on otettu käyttöön varsin eri 

4 

LaTTianPääLLySTeeT 

Lattianpäällysteille ei useinkaan ole asetettu 

luokkavaatimuksia, mutta yleisin vaadittava 

luokitus on D fl -s1 (taulukko 3). Palamatto- 


Taulukko 4. Julkisivuille käytetyt pintakerrosluokat. 

mia lattianpäällysteitä voidaan vaatia palovaarillisissa 

kohteissa, ja Ruotsissa on käytössä 

myös C fl -s1-vaatimus uloskäytäville. 

jULkiSiVUT – ULkoPUoLiSeT 

PinTakerrokSeT 

Julkisivujen pintakerrosvaatimusten välillä 

olevat erot koskevat käytettyjä savun ja palavien 

pisaroiden tai osien luokkia taulukon 

4 mukaisesti. 

Rakennuksen ulkopuolella savun aiheuttamat 

riskit ovat pienemmät kuin rakennuksen 

sisällä: ulkotilassa savu pääsee vapaasti leviämään 

eikä siten vaikeuta poistumista. Tähän 

perustuen Norjassa ei ole savulle vaatimusrajoja 

(s3 tarkoittaa, että ei täytä s2 vaatimusta 

tai ei ole testattu). Myöskään Suomessa 

ei ollut savun tuotolle vaatimuksia ennen 

vuotta 2002, eikä sitä tuolloin koettu ongelmaksi. 

Siten olisi perusteltua käyttää julkisivussa 

alempia vaatimuksia kuin sisäpuolisille 

pinnoille. Pohjoismaisena ehdotuksena esitetään, 

että julkisivujen pinnoille s2 olisi korkein 

vaatimustaso. 

Matalissa rakennuksissa palavien pisaroiden 

tai osien aiheuttamat riskit ovat merkittävästi 

pienempiä kuin korkeissa rakennuksissa, 

joten suosituksena on, että d2 -luokkaa 

käytettäisiin silloin kun pääluokkana on 

D (D-luokan käyttö liittyy mataliin rakennuksiin). 

jULkiSiVUT – PaLon LeViäminen 

jULkiSiVUrakenTeiSSa 

Ruotsissa käytetään ison mittakaavan julkisivukoetta 

silloin kun halutaan selvittää palon 

mahdollista leviämistä julkisivurakenteen sisällä 

tai sen kautta muihin rakenteisiin. Eurooppalaista 

harmonisoitua menetelmää tälle 

ei vielä ole, mutta joitakin tuoteryhmiä 

koskevan menetelmän kehitystyö on alkuvaiheessa. 

kaTTeeT 

Kaikissa Pohjoismaissa on käytössä B ROOF (t2) 

-vaatimustaso, joka tehdään menetelmää 2 

käyttäen (= vanha pohjoismainen katemenetelmä). 

Euroopan laajuisesti harmonisointi ei 

vielä kuitenkaan ole toteutunut, koska kaikkiaan 

tällä hetkellä on käytössä neljä eri menetelmää, 

joiden luokitukset eivät vastaa toisiaan. 

Yhden harmonisoidun menetelmän 

kehittäminen on vasta alkamassa. 

Suomi K 1 10 A2-s1,d0 K 2 10 A2-s1,d0 

Islanti 

K 2 10 B-s1,d0 

Taulukko 4. Julkisivuille käytetyt K 2 

pintakerrosluokat. 

10 D-s2,d0 

Norja 

K 2 10 A2-s1,d0 

K 2 10 B-s1,d0 Käytetyt luokat 

Tanska K 2 10 D-s2,d0 B-s1,d0* D-s2,d2 

Ruotsi 

Suomi 

K 2 10 B-s1,d0 

B-s1,d0 D-s2,d2 

Islanti B-s1,d0 D-s2,d0 

Kantavat Norja rakenteet 

B-s3,d0 D-s3,d0 

Ruotsi A2-s1,d0 D-s2,d0 

Kantavien * Seuraa suojausverhouksen rakenteiden aikaluokat vaatimuksista 

alkavat 15 minuutista ja maasta riippuen jatkuvat 60–240 

Taulukko 5. Suojaverhouksille käytetyt luokat. 

minuuttiin. Kantavien rakenteiden materiaaleihin voi myös kohdistua vaatimuksia (A2-s1,d0; 

rakennustyypistä ja käyttötavasta johtuen) paitsi Ruotsissa, missä riittää aina se, että rakenne 

säilyttää Rakennuksen kantavuutensa ulkopuolella vaaditun savun ajan. Käytetyt luokat 

Tanska K 

aiheuttamat riskit ovat pienemmät kuin rakennuksen s 

1 10 B-s1,d0 

K 2 30 A2-s1,d0 K 2 60 A2-s1,d0 

ulkotilassa savu K 1 

pääsee 10 D-s2,d2 vapaasti leviämään eikä siten vaikeuta poistumista. Tähän peru 

Osastoivat rakennusosat 

Suomi Norjassa ei ole K 1 10 savulle A2-s1,d0 vaatimusrajoja K 2 10 A2-s1,d0 (s3 tarkoittaa, että ei täytä s2 vaatimusta tai 

Osastoiville Islanti testattu). Myöskään rakennusosille Suomessa käytetyt ei KEI 2 10 ollut -luokat B-s1,d0 savun on esitetty tuotolle taulukossa vaatimuksia 6. Sekä ennen minuuttiluokkien vuotta 2002, eik 

alapäässä tuolloin koettu että yläpäässä ongelmaksi. eroavuuksia Siten K 2 10 olisi D-s2,d0 maiden perusteltua välillä. käyttää Näiden lisäksi julkisivussa eroavuuksia alempia syntyy vaatim 

siitä, Norja kuin sisäpuolisille että materiaaleihin pinnoille. voi myös Pohjoismaisena K 2 10 kohdistua A2-s1,d0 vaatimuksia ehdotuksena (A2-s1,d0; esitetään, rakennustyypistä että julkisivujen ja pin 

käyttötavasta s2 olisi korkein johtuen), vaatimustaso. paitsi Ruotsissa, K 2 10 B-s1,d0 missä ei ole käytössä palamattomuusvaatimuksia. 

Kun palomuurin materiaaleille esitetään K 2 10 D-s2,d0 vaatimuksia (kaikki Ruotsia lukuun ottamatta), ovat 

ne Ruotsi Matalissa yhteneväiset rakennuksissa muualla A2-s1,d0 palavien paitsi K 2 10 pisaroiden B-s1,d0 Suomessa, jossa tai osien vaatimuksena aiheuttamat on A1. riskit ovat merkitt 

pienempiä kuin korkeissa rakennuksissa, joten suosituksena on, että d2 -luokkaa käytet 

Taulukko 5. Suojaverhouksille käytetyt luokat. 

Taulukko 

Kantavat 

silloin kun 6. Osastoiville 

rakenteet 

pääluokkana rakennusosille on D (D-luokan käytetyt käyttö luokat. liittyy mataliin rakennuksiin). 

Kantavien Julkisivut rakenteiden – palon aikaluokat leviäminen alkavat julkisivurakenteissa 

15 Käytetyt minuutista luokat ja maasta riippuen jatkuvat 60–240 

Tanska minuuttiin. Kantavien rakenteiden EI 30 materiaaleihin EI 60 voi myös kohdistua EI 120 vaatimuksia (A2-s1,d0; 

Suomi rakennustyypistä Ruotsissa käytetään ja EI käyttötavasta 15 ison EI mittakaavan 30 johtuen) EI paitsi 60 julkisivukoetta Ruotsissa, EI 90 missä silloin EI riittää 120 kun aina halutaan se, että rakenne selvittää 

Islanti säilyttää mahdollista kantavuutensa leviämistä vaaditun julkisivurakenteen EI ajan. 30 EI 60 sisällä tai EI sen 120 kautta muihin rakent 

Norja 

Eurooppalaista 

EI 

harmonisoitua 

15 EI 30 

menetelmää 

EI 60 

tälle ei vielä ole, mutta joitakin tuoter 

Ruotsi Osastoivat 

koskevan menetelmän 

rakennusosat EI 30 EI 60 EI 120 EI 240 

kehitystyö on alkuvaiheessa. 

Osastoiville rakennusosille Taulukko 6. käytetyt Osastoiville EI -luokat rakennusosille on esitetty käytetyt taulukossa luokat. 6. Sekä minuuttiluokkien 

Ovet, alapäässä Katteet ikkunat että yläpäässä ja muut on aukot eroavuuksia maiden välillä. Näiden lisäksi eroavuuksia syntyy 

siitä, että materiaaleihin voi myös kohdistua vaatimuksia (A2-s1,d0; rakennustyypistä ja 

Palo-ovien käyttötavasta Kaikissa Pohjoismaissa suhteen johtuen), eri maiden paitsi on Ruotsissa, välillä käytössä on suuria missä B ROOF soveltamisen ei (t2) ole -vaatimustaso, käytössä eroja palamattomuusvaatimuksia. 

alkaen joka Suomessa tehdään olevasta menetelm 

SUojaVerhoUkSeT 

mahdollisuudesta Kun käyttäen palomuurin (= vanha materiaaleille pohjoismainen käyttää esitetään myös katemenetelmä). kansallisesti vaatimuksia oSaSToiVaT (kaikki rakennUSoSaT 

määriteltyjä Euroopan Ruotsia laajuisesti lukuun kriteereitä. ottamatta), harmonisointi Yhtenä ovat e 

harmonisointiehdotuksena ne kuitenkaan yhteneväiset ole muualla toteutunut, A2-s1,d0 on ottaa koska paitsi käyttöön kaikkiaan Suomessa, savuluokista tällä jossa hetkellä vaatimuksena joko S a tai on Skäytössä m on . A1. neljä eri menete 

Suojaverhouskokeessa joiden luokitukset voidaan eivät vastaa käyttää toisiaan. eri Osastoiville Yhden harmonisoidun rakennusosille menetelmän käytetyt EI kehittämin 

alustamateriaaleja, 

Suomessa Taulukko vasta alkamassa. 6. osastoivassa Osastoiville joiden seurauksena 

rakennusosassa rakennusosille luokituksen 

merkintä on joko K 1 tai K 2 . Luokituknuuttiluokkien 

alapäässä että yläpäässä on 

käytetyt olevan 

-luokat luokat. oven, 

on 

ikkunan 

esitetty taulukossa 

ja muuta pienehköä 

6. Sekä mi- 

aukkoa 

suojaavan rakennusosan palonkestävyysajan tulee yleensä olla vähintään puolet osastoivalle 

sella Suojaverhoukset 

K 2 on laajempi käyttöalue (kattaa kaikki Käytetyt eroavuuksia luokat maiden välillä. Näiden lisäksi 

alustat). Tanska Eri maissa on otettu käyttöön EI 30 luokkia 

Suomi Suojaverhouskokeessa taulukon 5 mukaisesti. EI 15 Lisäksi voidaan EI itse 30 suoja- 

käyttää EI voi eri 606 

myös alustamateriaaleja, EI kohdistua 90 vaatimuksia EI 120 joiden (A2-s1,d0; seurauksena luokit 

EI eroavuuksia 60 syntyy siitä, EI 120 että materiaaleihin 

verhoustuotteelle/materiaalille Islanti merkintä on joko K 1 tai on KEI 2 annettu . 30 Luokituksella eri EI rakennustyypistä 60 K 2 on laajempi ja käyttötavasta EI käyttöalue 120 johtuen), (kattaa kaikki al 

vaatimuksia 

Norja 

vaihdellen 

EI 

luokkien 

15 EI 

A2-s1,d0 

30 

ja 

EI 

paitsi 

60 

Eri maissa on otettu käyttöön luokkia Ruotsissa, taulukon missä ei 5 ole käytössä mukaisesti. palamattomuusvaatimuksia. 

annettu eri Kun vaihdellen palomuurin luokkien A2 

Lisäksi 

Ruotsi EI 30 EI 60 EI 120 EI 240 

D-s2,d2 suojaverhoustuotteelle/materiaalille välillä. Suomessa on tiukin linja suo-ojaverhouksen D-s2,d2 materiaalin välillä. suhteen: Suomessa aina vaadi- 

on tiukin materiaaleille linja suojaverhouksen esitetään vaatimuksia materiaalin (kaik- 

suhteen: 

taan 

Ovet, vaaditaan vähintään 

ikkunat vähintään luokkaa 

ja muut 

A2-s1,d0. luokkaa aukot A2-s1,d0. ki Ruotsia lukuun ottamatta), ovat ne yhteneväiset 

muualla A2-s1,d0 paitsi Suomessa, 

Suojaverhousten osalta eri Pohjoismaiden 

käyttämät Palo-ovien Suojaverhousten vaatimustasot suhteen eri osalta maiden kuvastavat eri välillä Pohjoismaiden selvästi 

mahdollisuudesta aikaisempia kansallisia käyttää käyttötapoja. käyttötapoja. myös Mah-kansallisesti Mahdollisuuksia määriteltyjä käytön laajentamisen kriteereitä. Yhtenä näyttäisi o 

on suuria jossa soveltamisen vaatimuksena käyttämät eroja on vaatimustasot A1. alkaen Suomessa kuvastavat olevasta se 

dollisuuksia harmonisointiehdotuksena useimmissa käytön maissa laajentamisen Tanskan on ottaa esimerkin näyttäisi käyttöön pohjalta. savuluokista joko S a tai S m . 

olevan useimmissa maissa Tanskan esimerkin 

Suomessa pohjalta. osastoivassa rakennusosassa olevan oven, ikkunan ja muuta pienehköä aukkoa 

oVeT, ikkUnaT ja mUUT aUkoT 

suojaavan rakennusosan palonkestävyysajan Palo-ovien tulee yleensä suhteen olla eri vähintään maiden välillä puolet on osastoivalle suuria 

soveltamisen eroja alkaen Suomessa ole- 

5 

kanTaVaT rakenTeeT 

vasta mahdollisuudesta käyttää myös kansallisesti 

6 määriteltyjä kriteereitä. Yhtenä 

Kantavien rakenteiden aikaluokat alkavat 15 harmonisointiehdotuksena on ottaa käyttöön 

savuluokista joko S a tai S m . 

minuutista ja maasta riippuen jatkuvat 60– 

240 minuuttiin. Kantavien rakenteiden materiaaleihin 

voi myös kohdistua vaatimuksia van oven, ikkunan ja muuta pienehköä auk- 

Suomessa osastoivassa rakennusosassa ole- 

(A2-s1,d0; rakennustyypistä ja käyttötavasta 

johtuen) paitsi Ruotsissa, missä riittää aivyysajan 

tulee yleensä olla vähintään puolet 

koa suojaavan rakennusosan palonkestäna 

se, että rakenne säilyttää kantavuutensa osastoivalle rakennusosalle vaaditusta palonkestävyysajasta. 

Muissa Pohjoismaissa ei vaaditun ajan. 

ole 


tällaista sääntöä, vaan kaikkien osastoivien rakennusosien 

tulee täyttää samat kyseisen tilan 

osastoimiseen esitetyt vaatimukset. 

SaVUnPoiSToLaiTTeeT 

Savunpoistolaitteiden vaatimustasoihin vaikuttavat 

myös paikalliset olosuhteet (kuten 

lumikuorma, lämpötila, tuulikuorma), joten 

kaikkia kriteereitä koskeva harmonisointi 

ei ole mahdollinenkaan. Joidenkin ominaisuuksien 

vaatimustasoja voitaisiin kuitenkin 

yhdenmukaistaa esimerkiksi seuraavalla tavalla: 

– luotettavuus (savutuuletukselle): RE 50 

– luotettavuus (yleisilmanvaihdolle): RE 10 

000 

– lämpörasituksen paloluokka: B 300 

– paloteknisen käyttäytymisen luokka: 

E-d2. 

LOPUKSI 

Esitetyt vertailut ja muutosehdotukset perustuvat 

pohjoismaiseen yhteistyöprojektiin, jossa 

oli mukana niin palotutkimuksen ja -testauksen 

kuin viranomaistenkin edustajia, joten 

tekijöillä ja ohjauksella on varsin laaja-alainen 

asiantuntemus taustana. 

Tarkoituksena hankkeella oli esittää mahdollisuuksia 

vähentää rakennustuotteiden 

kaupan esteitä Pohjoismaiden välillä ja samalla 

saada sekä kustannushyötyjä että parantaa 

paloturvallisuutta. Aika näyttää, miten 

nämä ehdotukset otetaan vastaan määräysten 

ja ohjeiden laadinnassa. 

Missä se taas on...! 

Nyt löytyy! Pelastustiedon 

säilytyskansioon mahtuu 

koko vuoden tuhdit lehdet. 

Hinta vain 10 € alveineen 

+ postimaksu. 

Soita ja tilaa numerosta 

(09) 2293 3811. 

KIITOKSET 

Pohjoismaisen vertailuprojektin rahoitti Nordisk 

InnovationsCenter (NICe) (rahoituspäätös 

06145). Erityiset kiitokset pohjoismaisille 

kollegoille ja projektin ohjausryhmälle yhteistyöstä 

hankkeen aikana. 



1. NKB’s skriftserie för Produktregler, 1 – 16, 

Januari 1985 – Januari 1990. 

2. Construction Products Directive: http:// 

ec.europa.eu/enterprise/construction/internal/cpd/ 

cpd.htm 

3. Thureson, P., Sundström, B., Mikkola, 

E., Bluhme, D., Steen Hansen, A. & Karlsson, 

B. The use of fire classification in the 

Nordic countries – Proposals for harmonisation. 

Borås: SP Technical Research Institute 

of Sweden, 2008. 73 p. (SP Report 

2008:29.) 


11.3. 

Kauanko 

nämä miehet 

jaksavat s.12 

17.6. 

Oppisopimuksella 

vesipelastajaksi s. 36 


Hannu Mattila, Kuluttajavirasto, Tuoteturvallisuus, PL 5, 00531 Helsinki 

ohjelmapalveluiden 

turvallisuus 

1 OHJEIDEN TARKOITUS 

Ohjeiden tarkoituksena on kulutustavaroiden 

ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta 

annetun lain (jäljempänä KuTuL) perusteella 

määrittää ohjelmapalveluiden turvallisuutta 

koskevat vähimmäisvaatimukset, lisätä ohjelmapalveluiden 

turvallisuutta ja tehostaa 

KuTuL:n mukaista turvallisuuden valvontaa 

sekä ennaltaehkäistä onnettomuuksia ja 

tapaturmia. 

2 SOVELTAMISALA 

KuTuL koskee elinkeinonharjoittajan kuluttajille 

elinkeinotoimintansa yhteydessä tarjoamia 

palveluita. Elinkeinonharjoittaja voi 

olla yksityinen henkilö, yritys, yhdistys tai 

järjestö, joka taloudellista hyötyä saadakseen 

(esim. maksua vastaan tai kylkiäisenä) ammattimaisesti 

suorittaa, pitää kaupan, myy 

tai muuten elinkeinotoimintansa yhteydessä 

tarjoaa palvelua kuluttajille. Näitä ohjeita 

sovelletaan ohjelmapalveluiden turvallisuuden 

määrittämiseen. Ohjelmapalveluita 

ovat muun muassa erilaisissa toimintaympäristöissä, 

kuten sisä- ja ulkotiloissa, taajamissa, 

maastossa, ilmassa, vesillä ja tiellä tapahtuvat 

ohjelma-, seikkailu-, elämys-, luonto- ja 

liikuntapalvelut sekä teema- ja huvipuistoissa, 

tivoleissa, safareilla ynnä muualla tapahtuvat 

toiminnat. Ohjeita sovelletaan sekä omatoimiseen 

että ohjattuun ohjelmapalvelutoimintaan 

ja/tai sen osaan. Jäljempänä näissä 

ohjeissa käytetään soveltamisalasta termiä 

ohjelmapalvelu. Kuluttajavirasto on laatinut 


joillekin palveluille yksityiskohtaisemmat erityisohjeet 

(mm. uimahallit ja kylpylät, laskettelurinteet, 

karting). Tätä ohjetta voidaan 

soveltaa ohjelmapalveluihin niiltä osin kuin 

erityisohjeet eivät kata toimintaa (esim. kartingradan 

ulkopuolinen toiminta). 

3 PERUSKÄSITTEET 

Elinkeinonharjoittaja/toiminnanharjoittaja: 

yksityinen henkilö, yritys, yhdistys, kerho, 

kunnan nuorisotoimi, seurakunta jne., joka 

elinkeinotoimintaan liittyen (esim. maksua 

vastaan tai kylkiäisenä) tarjoaa palvelua 

kuluttajille. 

Ohjattu ohjelmapalvelu: Kuluttajalle tarjottava 

palvelu, joka suoritetaan esim. ohjaajan, 

oppaan tms. valvonnassa, ohjauksessa 

tai seurannassa. 

Omatoiminen ohjelmapalvelu: Kuluttajalle 

palveluna tarjottava omatoiminen retki, 

vaellus tms., jossa vastiketta vastaan saadaan 

käyttöön opastusta, materiaalia, varusteita, 

ruokaa ym. 

Pelastussuunnitelma: Pelastuslainsäädännön 

edellyttämä pelastussuunnitelma. 

Riski: Vaarallisen tapahtuman todennäköisyys 

ja seurausten vakavuus. 

Riskien arviointi: Laaja-alaista ja järjestelmällistä 

vaarojen ja terveyshaittojen tunnistamista 

sekä niiden merkitysten arvioimista 

turvallisuudelle, terveydelle ja omaisuudelle. 

Tavoitteena on parantaa turvallisuutta. 

Turvallisuus: Toiminta on turvallista, jos 

siihen liittyvät riskit ovat hyväksyttäviä. Turvallisuudella 

tarkoitetaan kokonaisvaltaista 

fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta niin, ettei 

kenellekään aiheudu loukkaantumista tai 

vammautumista eikä horjuteta tarpeettomasti 

psyykkistä tasapainoa. 

Turvallisuusasiakirja: Toiminnanharjoittajan 

laatima kirjallinen asiakirja, jossa on määritelty 

ohjelmapalvelun toimintaan ja turvallisuuteen 

liittyviä asioita esim. henkilöstön 

tehtävänjako, riskien arviointi, turvallisuussuunnitelma, 

avunhälyttämisjärjestelyt 

erilaisiin onnettomuus-, vaara- ja vahinkotilanteisiin. 

Turvallisuussuunnitelma: Toiminnanharjoittajan 

laatimat ohjeet yksittäisten toimintojen 

ja suorituspaikkojen turvalliseen toimintaan. 

Vaara: Tekijä tai olosuhde, joka voi saada 

aikaan fyysisesti, psyykkisesti tai taloudellisesti 

haitallisen tapahtuman. 

4 OHJELMAPALVELUIDEN 

TUR VALLISUUDELLE ASETETTAVAT 

YLEISET VAATIMUKSET 

Ohjelmapalvelu tai siihen osallistuminen ei 

saa olla KuTuL:n 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla 

vaarallista ohjelmapalveluun osallistuvan kuluttajan 

terveydelle tai omaisuudelle. Ohjelmapalvelu 

ei saa myöskään aiheuttaa vaaraa 

tai haittaa sen vaikutuspiirissä oleville muille 

henkilöille esim. sivullisille, ohikulkijoille. 

Palvelun tulee olla ympäristön huomioivaa

ja kestävän kehityksen mukaista. Työntekijöiden 

turvallisuus tulee huomioida työturvallisuuslain 

edellyttämällä tavalla. KuTuL:n 

3 §:n mukaisesti toiminnanharjoittaja vastaa 

ohjelmapalvelun turvallisuudesta koko sen 

suoritusketjun ajan. Ohjelmapalvelun on oltava 

kulloinenkin osallistujaryhmä ja osallistujien 

lukumäärä huomioon ottaen joka 

hetki turvallista. Vallitsevat maasto-, ympäristö- 

ja sääolosuhteet sekä osallistujaryhmä 

(esim. lapset, nuoret, ikääntyneet henkilöt, 

liikuntarajoitteiset) ja ohjaajien lukumäärä 

on otettava huomioon. Toiminnanharjoittajan 

on etukäteen määritettävä ohjelmapalveluun 

tai sen osaan yhtäaikaisesti osallistuvien 

asiakkaiden enimmäismäärä. Toiminnanharjoittajan 

on myös etukäteen määritettävä turvallisuuden 

kannalta tarpeelliset ikä-, kunto-, 

taito- tai muut vaatimukset ja rajoitukset. 

Ohjelmapalveluun tai sen osaan osallistuvien 

asiakkaiden yhtäaikainen enimmäismäärä sekä 

mahdolliset rajoitukset on merkittävä turvallisuusasiakirjaan. 

Ohjelmien suorittamiselle 

tulee asettaa olosuhderajat. 

5 MARKKINOINTI JA 

OSALLISTUJILLE TOIMITETTAVAT 

ENNAKKOTIEDOT 

Kuluttajansuojalain mukaan markkinoinnissa 

ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai 

muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta 

menettelyä. Markkinointia, joka ei sisällä 

kuluttajien terveyden tai taloudellisen 

turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja, 

pidetään aina sopimattomana. Lain mukaan 

markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia 

tai harhaanjohtavia tietoja (esim. kuluttajalle 

syntyy tavalla tai toisella väärä käsitys 

tarjotun ohjelmapalvelun sisällöstä tai sen 

hankkimiseen liittyvistä seikoista). Oikeitakin 

tietoja sisältävä markkinointi voi johtaa 

harhaan, jos siitä jätetään pois joitakin kuluttajan 

kannalta merkittäviä tietoja tai esitetään 

tiedot epäselvästi. Markkinointimateriaalin 

(esim. mainokset, esitteet) tulee kuvata 

realistisesti tarjottavia toimintoja ja palveluita. 

Markkinointimateriaalissa tulee kuvata, 

kenelle tapahtuma on tarkoitettu. Markkinoinnissa 

esitetyn kuvamateriaalin tulee olla 

todellisilta suorituspaikoilta. Markkinoinnissa 

ei saa yllyttää lainvastaiseen toimintaan 

tai sivuuttamaan säädettyjä turvallisuusmääräyksiä. 

Näin ollen kuvissa esiintyvillä henkilöillä 

tulee olla toimintaan tarkoitetut henkilönsuojaimet 

ja kuvien toimintapaikoissa on 

käytettävä asianmukaisia ja tarpeellisia turvallisuusvälineitä. 

Pääsääntöisesti yli neljä tuntia 

kestäviin ja valmistautumista, varusteita, 

fyysistä tai psyykkistä kuntoa ja/tai taitoa 

vaativiin ohjelmiin osallistuville tulisi toimittaa 

ennen ohjelman alkua kirjallista ennakkotietoa. 

Kirjallinen ennakkotieto tulee antaa 

yleisimmillä osallistujaryhmien kielillä 

niin, että osallistuja ymmärtää turvallisuuden 

kannalta tarpeelliset seikat. Kielikysymykset 

eivät saa aiheuttaa turvallisuusriskejä, 

joten on varmistuttava siitä, että asiakkaat 

ymmärtävät annetut ohjeet. Ohjelmapalveluun 

liittyvät ennakkotiedot voidaan esittää 

myös markkinointimateriaalissa. Ohjelmapalvelusta 

annettavien ennakkotietojen tulisi 

sisältää muun muassa: 

− Kuvaus toiminnan luonteesta (esim. missä 

toimintaympäristössä toiminta tapahtuu, 

esim. taajama, metsä, vesistö). 

− Ohjelman ajallinen kesto. 

− Ohjelman vaativuustaso ja millaisia edellytyksiä 

osallistujilta vaaditaan mm. iän, 

fyysisen ja psyykkisen kunnon sekä terveydentilan 

suhteen. 

− Maininta, jos ohjelmapalveluun liittyy 

eläinten kanssa toimiminen osallistujien 

mahdollisten allergioiden vuoksi. 

− Olosuhteet, jotka voivat johtaa ohjelman 

peruuntumiseen ja välittömään keskeyttämiseen. 

− Ennakko-ohjeet, joissa tulee mainita, mitä 

tietoja ja taitoja osallistujilta edellytetään 

sekä miten osallistujan tulisi varautua vaatetuksen 

ja muiden varusteiden suhteen. 

− Tieto siitä, jos päihteiden vaikutuksen 

alaisena ohjelmapalveluun tai sen osaan osallistuminen 

on kiellettyä. Tarvittaessa täytyy 

kertoa etukäteen, että osallistujien toimintakunto 

voidaan tarkastaa ennen ohjelmapalveluun 

osallistumista. 

6 TURVALLISUUSASIAKIRJA 

6.1 yLeiSTä 

Toiminnanharjoittajan tulee laatia kirjallinen 

turvallisuusasiakirja, joka sisältää vähimmäistiedot 

ohjelmapalvelun turvallisuuden varmistamisesta. 

Turvallisuusasiakirjan sisällön 

ja laajuuden on oltava tarkoituksenmukaisessa 

suhteessa ohjelmapalvelun laajuuteen ja 

toimintaan. Turvallisuusasiakirja kattaa ohjelmapalvelutoiminnan 

kokonaisuudessaan. Jos 

ohjelmapalvelu koostuu useammasta toiminnasta 

ja/tai suorituspaikasta, tulee turvallisuusasiakirjan 

liitteeksi laatia kirjalliset ohjeet (ns. 

turvallisuussuunnitelma) yksittäisten toimintojen 

ja suorituspaikkojen osalta. Turvallisuusasiakirja 

tulee käydä läpi henkilökunnan kanssa 

ja henkilökunnan tulee varmentaa sisällön 

ymmärtäminen nimikirjoituksellaan. Turvallisuusasiakirja 

tulee säilyttää sellaisessa paikassa, 

josta henkilökunta, mukaan lukien sijaiset 

ja tilapäiset työntekijät, sen helposti löytävät. 

Turvallisuusasiakirjaa tulee päivittää tilanteiden 

ja olosuhteiden muuttuessa. Henkilökunnan 

tulee kerrata turvallisuusasiakirjan sisältö 

säännöllisesti ja turvallisuusasiakirja tulee käydä 

läpi aina uuden henkilön perehdyttämisen 

yhteydessä. Turvallisuusasiakirja voidaan 

yhdistää pelastuslainsäädännön edellyttämän 

pelastussuunnitelman kanssa. Pelastuslainsäädännön 

mukaan liiketoiminnan harjoittaja ja 

muukin yhteisö on velvollinen toiminnassaan 

ja sen suunnittelussa ehkäisemään vaaratilanteiden 

syntymistä, varautumaan henkilöiden, 

omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteissa 

sekä varautumaan niihin pelastustoimenpiteisiin, 

joihin ne omatoimisesti 

kykenevät. Velvollisuus laatia kirjallinen suunnitelma 

em. toimenpiteistä koskee pelastuslainsäädännössä 

erikseen määriteltyjä kohteita 

tai toimintaa. Kirjallisen turvallisuus- tai pelastussuunnitelman 

laatiminen auttaa kaikkia 

palveluntuottajia tunnistamaan tarpeelliset 

toimet onnettomuuksien ehkäisemisessä 

ja pelastamiseen varautumisessa. Toiminnanharjoittajan 

tulee ottaa huomioon myös työturvallisuuslain 

vaatimukset, mm. laatia työsuojelun 

toimintaohjelma. 

6.2 riSkien arVioinTi 

Toiminnanharjoittajan tulee joko itse tai ulkopuolista 

asiantuntijaa käyttäen arvioida 

ohjelmapalveluun liittyvät riskit (mitä vaaroja 

liittyy toimipaikkaan saapumiseen, suorituspaikalta 

toiselle siirtymiseen, avun hälyttämiseen 

ym.). Riskien arviointi tulee laatia 

kirjallisesti osana turvallisuusasiakirjaa. Ohjeen 

kohdan 6.3 turvallisuussuunnitelman 

osana tulee arvioida riskit eri toiminnoissa ja 

suorituspaikoilla. Riskien arvioinnin avulla 

voidaan suunnitelmallisesti ennaltaehkäistä 

mahdollisten tapaturmien ja onnettomuuksien 

syntyminen. 

Riskien arvioinnissa: 

1. Tunnistetaan, mitä vaaroja toimintaan 

liittyy, missä tilanteissa ja millaisia tapaturmia 

tai onnettomuuksia toiminnassa voi sattua 

(esim. kaatuminen, putoaminen, liukastuminen). 

2. Arvioidaan vaaran esiintymisen todennäköisyys 

ja seuraus: 

- kuinka todennäköistä on, että tapahtuma 

tapahtuu (epätodennäköinen, mahdollinen 

vai todennäköinen) 

- onko siitä syntyvä seuraus vähäinen, haitallinen 

vai vakava (esim. mustelma, luun 

murtuminen, kuolema/pysyvä vamma). 

3. Toimenpiteet vaarojen poistamiseksi, riskien 

pienentämiseksi tai tapaturmien ja onnettomuuksien 

ennaltaehkäisemiseksi. 

Toiminnanharjoittajan itse suorittama 

riskien arviointi (vaikkakin ulkopuolisella 

opastuksella) sitouttaa toiminnanharjoittajaa 

parhaiten turvallisuushakuiseen toimintatapaan. 


6.3 TUrVaLLiSUUSSUUnniTeLma 

Ohjelmapalvelun koostuessa useammasta toiminnasta 

ja/tai suorituspaikasta, tulee turvallisuusasiakirjan 

liitteenä olla kirjalliset ohjeet 

(ns. turvallisuussuunnitelma) yksittäisten toimintojen 

ja suorituspaikkojen osalta. Turvallisuussuunnitelmassa 

tulee esittää jokaisen 

toiminnan/suorituspaikan osalta (kyseiseen 

ohjelmapalveluun soveltuvilta osin): 

1. Toiminnan/suorituspaikan kuvaus 

2. Toiminnan turvallisuudesta vastaava 

henkilö ja hänen varahenkilönsä sekä heidän 

yhteystietonsa 

3. Ajo-ohjeet tai muut ohjeet suorituspaikalle 

saapumiseen (myös pelastus- ja sairaankuljetusyksikköjen 

kulkureitit) 

4. Jos kyseessä on reitti: reittiselostus, lähtöpaikka, 

paluupaikka, päivämatkat, yöpymis- 

ja taukopaikat, toimintapaikat. Liitteenä 

kartta, johon on merkitty selkeästi edellä 

mainitut kohdat. 

5. Toimintaan/suorituspaikkaan liittyvät 

riskit 

6. Riskien hallinta: 

− Osallistujien enimmäismäärä suorituspaikalla 

− Toimintaan liittyvät rajoitukset (säätila, 

muut olosuhteet, päihteet) 

− Ohjaajien pätevyysvaatimukset 

− Ohjaajien toiminta ennen ohjelman alkua 

(esim. suorituspaikan turvallisuuden ja 

varusteiden, mm. ensiapuvälineiden, hälytysyhteyden, 

varmistaminen) 

− Osallistujien perehdyttäminen ja opastaminen 

toimintaan 

− Käytettävät varusteet: henkilönsuojaimet, 

turvallisuusvälineet 

− Koneet ja laitteet (esim. turvallisuusvaatimusten 

täyttäminen) 

− Erityisvarusteet 

− Elintarvikkeiden ja veden kuljetus ja säilytys 

− Paloturvallisuus (esim. palovaroittimet, 

tulen käsittely, materiaalien paloturvallisuus) 

7. Toiminta fyysisen vamman sattuessa asiakkaalle 

tai työntekijälle 

8. Toiminta muissa onnettomuus- ja vahinkotilanteissa 

(esim. tulipalo, häkämyrkytys) 

9. Yleisiä toimintaohjeita (esim. tulen käsittely, 

metsäpalovaroitukset) 

10. Toiminta tapaturman tai onnettomuuden 

jälkeen: 

− Raportointi (esim. onnettomuuskirjapito) 

− Tapahtumasta tiedottaminen (esim. tiedotuksesta 

vastaava henkilö ja toimintatapa) 

− Viranomaisille ilmoittaminen (Kuluttajavirasto, 

työsuojelupiiri, poliisi) 

− Jälkihoito (esim. loukkaantuneen kuljetus, 

mahdollinen kriisiapu) 


11. Muut huomioitavat asiat. 

Laadittaessa suorituspaikkakohtaisia turvallisuussuunnitelmia 

tulee kiinnittää erityistä 

huomiota varsinkin toimintoihin, joihin 

saattaa liittyä suuria riskejä 

6.4 onneTTomUUSkirjanPiTo, 

onneTTomUUden Syyn TUTkinTa ja 

iLmoiTUSVeLVoLLiSUUS 

Toiminnanharjoittajan on pidettävä onnettomuuskirjanpitoa, 

joka sisältää tapahtuneiden 

onnettomuuksien lisäksi myös vakavat 

läheltä piti -tilanteet. Apuna onnettomuuksien 

dokumentoinnissa voidaan käyttää tapausilmoituslomaketta, 

johon merkitään sekä 

osallistujille että työntekijöille sattuneet 

onnettomuudet ja läheltä piti -tilanteet sekä 

niiden seuraukset. Toiminnanharjoittaja voi 

itse laatia tapausilmoituslomakkeen, johon 

merkitään mm. tietoja vahingoittuneesta, itse 

vahinkoon liittyvät tiedot (aika, paikka, 

vamman aiheuttaja), vamman laatu, tiedot 

vahingon sattumisesta ja syistä sekä tapahtuman 

jälkeiset parannus-/korjaustoimenpiteet. 

Onnettomuuksien ja niiden syiden tutkinta 

ja analysointi antaa pohjaa riskien arvioinnille 

ja turvallisuusjärjestelmän kehittämiselle. 

Onnettomuuskirjanpidon kautta tiedot ovat 

tarvittaessa viranomaisten ja mm. vakuutusyhtiöiden 

tarvitsemia tietoja varten saatavilla. 

Onnettomuuskirjanpito auttaa toiminnanharjoittajaa 

edistämään omaa liiketoimintaa 

sekä helpottaa lisätietojen antamisessa, jos 

onnettomuutta täytyy selvitellä jälkikäteen. 

KuTuL:n 4 §:n mukaan sattuneista onnettomuuksista 

ja erityisen vakavista läheltä piti 

-tilanteista tulee ilmoittaa ensi tilassa kunnan 

tuoteturvallisuusvalvontaviranomaiselle (terveystarkastajalle), 

lääninhallitukselle tai Kuluttajavirastolle. 

Ilmoitusvelvollisuuden perusteella 

saatavien tapausraporttien ansiosta 

selviävät riskialat ja niiden turvallisuuden parantamiseen 

voidaan vaikuttaa mm. laatimalla 

alakohtaisia turvallisuusohjeita. Työsuojelun 

valvontalain ja tapaturmavakuutuslain 

mukaan työnantajan tulee ilmoittaa työntekijälle 

sattuneet vakavat onnettomuudet työsuojeluviranomaiselle 

ja poliisille. 

7 OSALLISTUJAT 

7.1 ennakkoTiedoT oSaLLiSTUjiSTa 

Toiminnanharjoittajan etukäteen saamat tiedot 

osallistujista auttavat valmistautumaan 

tarvittaviin toimenpiteisiin. Jos osallistujina 

on esim. erityisryhmiä, kuten lapsia, ulkomaalaisia 

tai liikuntarajoitteisia, tulee toiminnanharjoittajan 

muuttaa ohjelman rakennetta 

erityisryhmän vaatimusten mukaan. Muutokset 

ohjelman rakenteeseen voivat liittyä esim. 

ohjelman vaativuustasoon tai kestoaikaan. 

Erityistä fyysistä ja/tai psyykkistä kuntoa vaativiin 

ohjelmiin osallistuvien terveydentila ja 

taidot olisi hyvä kartoittaa etukäteen. Terveydentila 

voidaan kartoittaa erillisellä terveystietolomakkeella, 

jonka avulla saadaan selville 

mm. ohjelmapalvelun kannalta huomioon 

otettavat sairaudet ja allergiat. Myös lyhytkestoisemmissa 

ohjelmissa voidaan kysyä osallistujilta 

tietoja, joilla on ohjelman kannalta 

merkitystä. Tiedoista on apua mm. ohjelmapalvelun 

rakenteen ja ruokailun suunnittelussa. 

Terveystietolomakkeiden osalta tulee ottaa 

huomioon henkilötietolain vaatimukset 

ja lomakkeet tulee hävittää ohjelman päättymisen 

jälkeen. Jos ohjelmapalvelussa on suuri 

todennäköisyys joutua veden varaan, tulee 

osallistujien uimataito kartoittaa etukäteen 

(esim. suullisesti). 

7.2 oSaLLiSTUjien rajoiTUkSeT ja 

VarUSTaUTUminen 

Toiminnoissa, jotka saattavat sisältää suuria 

riskejä (esim. toiminnat, jotka on lueteltu 

kohdassa 6.3), toiminnanharjoittaja voi osallistujilta 

saatujen ennakkotietojen avulla arvioida 

ennen ohjelman alkua, millainen on 

osallistujien fyysinen tai psyykkinen kunto 

ja kyky. Saatujen tietojen perusteella voidaan 

tarvittaessa rajoittaa osallistumista tai muuttaa 

ohjelman rakennetta. Osallistujien hyvinvointia 

tulee tarkkailla aktiviteetin aikana 

mm. hypotermian, lämpöuupumisen, paleltumisen, 

väsymisen, sairastumisen tai pelkotilojen 

vuoksi. Toiminnanharjoittajan tulee 

määrittää selkeä raja päihteiden käytön suhteen. 

Osallistujille tulee ennen ohjelman alkua 

kertoa ohjelman mahdolliset fyysiset tai 

psyykkiset vaaratekijät. Lisäksi tulee painottaa 

henkilönsuojainten käyttämisen pakollisuutta 

sekä käydä läpi suojainten pukeminen, 

kiinnittäminen ja irrottaminen. Osallistujille 

tulee antaa ohjeet, miten toimitaan mahdollisessa 

hätätilanteessa ja miten hälytetään apua 

sekä kuka on ohjelman vastuuhenkilö. Ennen 

ohjelman alkua, toiminnanharjoittajan tulee 

tarkastaa, että osallistujilla on toiminnan 

edellyttämä, asiallinen vaatetus, joka suojaa 

riittävästi esim. sääolosuhteilta. Toiminnanharjoittajan 

tulee tarvittaessa varustaa osallistujat 

suojaavilla vaatteilla. Suorituksen aikana 

osallistujien ja henkilökunnan tulee käyttää 

tarvittavia ja hyväksyttyjä turvallisuusvarusteita 

ja henkilönsuojaimia. Jos osallistujat 

käyttävät omia henkilönsuojaimia ja turvallisuusvälineitä, 

tulee toiminnanharjoittajan 

varmistaa niiden asianmukaisuus toimintaan 

nähden. Toiminnanharjoittaja vastaa kaikkien 

varusteiden ja suojainten asianmukaisuudesta 

ja valvoo niiden oikeaa käyttöä.

7.3 LaPSeT ja nUoreT oSaLLiSTUjaT 

Alle 18-vuotiailla suuririskisiin ohjelmapalveluihin 

(esim. toiminnat, jotka on lueteltu 

kohdassa 6.3) osallistujilla tulee olla huoltajan 

suostumus. Toiminnanharjoittajan tulee varmistaa 

suostumus luotettavasti (esim. huoltajan 

allekirjoituksella varustettu suostumus). 

Jos alle 18-vuotiaat osallistuvat suuririskiseen 

toimintaan huoltajan suostumuksella, mutta 

huoltaja ei ole paikalla, tulisi toiminnanharjoittajan 

kerätä huoltajien yhteystiedot, jotta 

heihin saadaan tarvittaessa yhteys. 

7.4 ULkomaaLaiSeT oSaLLiSTUjaT 

Ulkomaalaisten osallistujien osalta tulee ottaa 

huomioon erilaisista kulttuureista tulevien 

osallistujien tavat, uskomukset ja arvot. Henkilökunnassa 

on oltava osallistujien määrään 

nähden tarpeellinen määrä riittävän kielitaitoisia 

ohjaajia. Suuria riskejä sisältävissä lajeissa 

ohjaajien tulisi joko osata osallistujien 

äidinkieltä tai heillä tulisi olla yhteinen kieli, 

jolla ohjeet voidaan antaa selkeästi. Apuna 

voidaan käyttää myös tulkkia. Ulkomaalaisille 

osallistujille tulee antaa riittävästi opastusta 

ja ohjausta, ja ohjeiden ymmärtäminen tulisi 

varmistaa. 

7.5 aSiakkaiden fyySiSen 

TUrVaLLiSUUden VarmiSTaminen 

Toiminnanharjoittajan tulee vastata järjestyksenpidosta 

ja tarvittaessa (esim. suuret yleisötapahtumat 

tai muut vastaavat tilaisuudet) 

huolehtia asiakkaiden turvallisuudesta myös 

mahdollisten pahoinpitelyjen tai niiden uhkien 

tai muun häiritsevän käyttäytymisen varalta 

järjestämällä tilaisuuteen riittävä määrä 

järjestyksenvalvojia. Järjestyksenvalvojien 

osalta tulee huomioida laki järjestyksenvalvojista. 

Yleistä järjestystä ja turvallisuutta edistämään 

on säädetty järjestyslaki. 

8 HENKILÖKUNTA JA HENKILÖ- 

KUNNAN ENSIAPU- JA 

TURVALLISUUSKOULUTUS 

8.1 henkiLökUnnaLLe aSeTeTTaVaT 

PerUSVaaTimUkSeT 

Toiminnanharjoittajan tulee nimetä yrityksen 

turvallisuusvastaava sekä hänen varahenkilönsä. 

Turvallisuusvastaavan ja varahenkilön 

nimi, yhteystiedot ja tehtävät on merkittävä 

turvallisuusasiakirjaan ja niiden on oltava 

kaikkien henkilökuntaan kuuluvien tiedossa. 

Henkilökuntaa tulee olla riittävästi ottaen 

huomioon toiminnan laatu ja laajuus sekä 

asiakkaiden määrä. Henkilökuntaan kuuluvilla 

tulee olla toimintaan soveltuva koulutus ja 

heidät tulee työhöntulovaiheessa perehdyttää 

tehtäväänsä (esim. käydä läpi turvallisuusasiakirja). 

Erikoisaktiviteettien ohjaajilla tulee olla 

alan pätevyystodistus (esim. lajiliiton todistus 

mm. seinäkiipeily, kalliokiipeily, melonta, 

vuokraveneenkuljettajan tutkinto) ja osaaminen 

tulee olla varmennettu työpaikalla. 

8.2 henkiLökUnnan enSiaPU- ja 

TUrVaLLiSUUSkoULUTUS 

Henkilökunnalla tulee olla toiminnan luonne 

ja laatu huomioon ottaen riittävät kieli-, ensiapu, 

pelastus- ja alkusammutustaidot. Kaikkien 

työntekijöiden on osattava hälyttää apua ja 

tiedettävä erilaiset keinot avun hälyttämiseksi. 

Jokaisessa työvuorossa tulee olla vähintään 

yksi ensiapukoulutuksen (vähintään SPR:n 

EA1 tai vastaavat tiedot ja taidot) ja alkusammutuskoulutuksen 

saanut henkilö työvuoroa 

kohti. Ensiapukoulutuksen saaneiden henkilöiden 

koulutuksen kertaus on järjestettävä 

riittävän usein (esim. SPR:n EA -kortin voimassaoloaika 

on 3 vuotta). Kaikille työntekijöille 

tulee antaa peruskoulutus ensiavun antamisesta. 

Ensiapu- ja pelastustaitovaatimukset 

ovat suuremmat silloin, kun toiminta tapahtuu 

maastossa tai taajama-alueen ulkopuolella. 

Tällöin ohjaajien ensiaputaitona tulee olla 

vähintään SPR:n EA2 -tasoinen koulutus (tai 

vastaavat tiedot ja taidot) sovellettuna suoritettaviin 

toimintoihin. Myös kielitaitovaatimukset 

ovat suuremmat silloin, kun palveluja 

tarjotaan pääosin ulkomaalaisille osallistujille. 

Kaikkien työntekijöiden tiedossa tulee olla 

henkilöstön tehtäväjako (kuka pelastaa, antaa 

ensiapua, hälyttää apua, menee opastamaan 

jne.) ja johtamisvastuun määräytyminen onnettomuustilanteessa. 

Riskialttiimmissa (esim. 

kohdassa 6.3 luetellut toiminnat) toiminnoissa 

tehtävänjako on käytävä läpi aina ennen 

toiminnan aloittamista mahdollisten henkilömuutosten 

takia. Koko henkilökunnalle tulee 

järjestää vähintään kerran vuodessa, esim. ennen 

kauden alkamista, turvallisuuskoulutusta 

ja valmiusharjoitus, jolloin kerrataan käytännössä 

hälyttämistoimenpiteet, pelastus- ja 

sammutusvälineiden käyttö, elvytys ja toiminta 

tavallisimmissa sairaskohtaustapauksissa ja 

tapaturmissa. Erityisesti tulee harjoitella pelastustoimenpiteitä 

ja henkilöstön yhteistoimintaa. 

9 KONEET, LAITTEET, RAKENTEET 

JA RAKENNUKSET 

9.1 koneeT ja LaiTTeeT 

Koneiden ja laitteiden (esim. moottorikelkat, 

mönkijät, moottorisahat ja muut käsityökoneet) 

tulee olla suoritettavaan toimintaan soveltuvia 

ja täyttää niitä koskevat määräykset. 

Jos ohjelmapalvelua järjestetään tiellä, on liikenneturvallisuus 

otettava huomioon niin, 

että noudatetaan tieliikennelain ja ajoneuvolain 

säännöksiä. Maastoliikennelaissa ja -asetuksessa 

säädetään moottorikäyttöisen ajoneuvon 

käyttämisestä maastossa. Maastossa 

ajaminen on pääsääntöisesti luvanvaraista. 

Koneille ja laitteille tulee olla nimetty vastuuhenkilö, 

jonka nimi ja yhteystiedot tulee olla 

merkittynä turvallisuusasiakirjaan. Koneet 

ja laitteet tulee tarkastaa ja huoltaa säännöllisesti. 

Koneiden ja laitteiden tarkastuksesta ja 

huollosta tulee tehdä huoltosuunnitelma ja 

niistä tulee pitää huoltopäiväkirjaa. 

9.2 rakenTeeT 

Ohjelmapalveluissa käytettävien rakenteiden 

tulee olla kestäviä ja turvallisia sekä niissä 

suoritettavaan toimintaan soveltuvia. Rakenteiden 

tulee täyttää olemassa olevat turvallisuusvaatimukset 

(esim. rakennusmääräykset 

sekä mahdolliset standardit). Köysiradoista ja 

erikoistoimintoon liittyvistä rakenteista tulee 

olla piirustukset ja lujuuslaskelmat. Käytettävien 

rakenteiden suunnittelija, rakentaja 

ja rakentamisajankohta tulee olla toiminnanharjoittajan 

tiedossa. Suosituksena on, että 

ratojen suunnittelun ja teknisen toteutuksen 

tekee niiden tekemiseen perehtynyt ja erikoistunut 

taho. Rakenteiden turvallisuusseikoista 

on hyvä keskustella kunnan rakennustarkastajan 

kanssa. Erityistä huomiota tulee 

kiinnittää köysiratojen ym. vastaavien rakenteiden 

varmistukseen. Toiminnanharjoittajan 

hallinnassa olevat ja palveluiden suorittamisessa 

käytettävät rakenteet tulee huoltaa ja 

tarkastaa säännöllisesti. Huollosta ja tarkastuksesta 

tulee tehdä huoltosuunnitelma ja 

niistä tulee pitää huoltopäiväkirjaa. Huollolle 

ja tarkastukselle tulee olla nimetty vastuuhenkilö, 

jonka nimi ja yhteystiedot tulee olla 

merkittynä turvallisuusasiakirjaan. 

9.3 rakennUkSeT ja majoiTTUminen 

Rakennuksia, kuten majoitus-, kokoontumis- 

ja liiketiloja, sekä rakennuksiin verrattavia 

tiloja, kuten telttoja, grillikatoksia ja 

siirrettäviä vapaa-ajan asuntoja, rakennettaessa 

tulee ottaa huomioon Suomen rakentamismääräyskokoelman 

määräykset (mm. lujuuksien 

ja paloturvallisuuden suhteen) sekä 

pelastuslainsäädännön mukaiset paloturvallisuusmääräykset. 

Edellä mainittujen määräysten 

ja säädösten mukaan rakennuksista 

tulee olla riittävä määrä poist umisteitä ja 

poistumistiet tulee merkitä selvästi. Raken- 


nuksissa tulee olla palovaroittimet/ paloilmoitinjärjestelmä 

ja helposti saatavilla oleva 

alkusammutuskalusto. Tilapäisessä käytössä 

olevat majoitustilat tulee varustaa palovaroittimella 

yöpymisen ajaksi. Jos majoitus tapahtuu 

kamiinalla tai vastaavalla lämmitettävissä 

teltoissa, voidaan paloturvallisuus varmistaa 

jatkuvalla valvonnalla. 

10 TURVALLISUUSVÄLINEET JA 

HENKILÖNSUOJAIMET 

Turvallisuusvälineiden ja henkilönsuojainten 

tulee olla suoritettavaan toimintaan soveltuvia. 

Niiden tulee täyttää voimassa olevat määräykset. 

Valtioneuvoston päätös henkilönsuojaimista 

sisältää näitä määräyksiä. Lajeja, 

joihin osallistujat tulee varustaa hyväksytyllä 

kypärällä ovat mm. polkupyöräily, rullaluistelu, 

ratsastus, koskenlasku ym. vastaavat 

lajit, kalliokiipeily, ilmailu, kelkkailu, värija 

muovikuulasota sekä muut tapahtumat, 

joissa päähän kohdistuvat iskut ovat mahdollisia. 

Moottoriajoneuvoja käytettäessä tulee 

käyttää tyypiltään hyväksyttyjä suojakypäriä. 

Turvallisuusvälineille ja henkilönsuojaimille 

tulee olla nimetty vastuuhenkilö. Henkilönsuojaimet, 

esim. pelastus- ja kelluntaliivit, 

kiipeilyvälineet, tulee tarkastaa ja huoltaa 

määräajoin ja niiden tarkastuksesta tulee 

pitää huoltopäiväkirjaa. Välineet ja suojaimet 

tulee säilyttää ja huoltaa valmistajan 

antamien ohjeiden mukaisesti (esim. kiipeilyvälineet 

valolta suojattuna lämpimissä sisätiloissa). 

Turvallisuusvälineiden ja henkilönsuojainten 

tulee olla ehjiä, puhtaita ja helposti 

saatavilla. Rikkinäiset ja käyttökelvottomat 

välineet pitää hävittää, jotta ne eivät missään 

olosuhteissa sekoitu käyttökelpoisten varusteiden 

kanssa. 

Vesistön rannalla sijaitsevien ohjelmapalveluyritysten 

tulee huomioida vesiturvallisuus. 

Ranta on varustettava olosuhteet huomioon 

ottaen riittävällä määrällä pelastusveneitä ja/ 

tai -renkaita. Uimapaikalla on oltava ilmoitustaulu, 

jossa on hälytys- ja ensiapuohjeet. 

Ilmoitustauluun voi lisäksi merkitä muut varoitukset 

ja kiellot esim. pohjalla olevat isot 

kivet, moottorikäyttöisten vesikulkuneuvojen 

käyttökielto. 

11 HÄTÄTILANNEVALMIUS 

11.1 enSiaPU- ja PeLaSTUSVaLmiUS 


Hätätilanteiden varalta tulee olla kirjalliset 

toimintaohjeet. Ohjeistuksesta on ilmettävä, 

mitä hätätilanteessa tulee tehdä, vastuut (kuka 

tekee ja mitä) ja miten apu saadaan paikalle 

(esim. piirrokset tai karttakoordinaatit). 

Suuririskisissä toiminnoissa myös osallistujille 

tulee kertoa ennen ohjelman suorittamista, 

miten hätätilanteissa tulee toimia ja mitä 

osallistujien tulee tehdä, jos ohjaaja on toimintakyvytön. 

Toimintaohjeista tulee ilmetä 

myös, mitä tehdään onnettomuuden jälkeen: 

kuka tiedottaa onnettomuudesta omassa organisaatiossa, 

osallistujien omaisille, tiedotusvälineille; 

kuka tekee ilmoituksen viranomaisille 

(Kuluttajavirasto, poliisi, työsuojelupiiri); 

miten jälkihoito järjestetään; miten sattuneet 

onnettomuudet raportoidaan ja analysoidaan. 

Toiminnoissa tulee olla mukana ja helposti 

saatavilla riittävä ja toiminnan laatu huomioon 

ottaen sopiva ensiapu- ja pelastusvälineistö. 

Mukana tulee olla tarvittavat varusteet 

potilaan lämpimänä pitämiseen. Ensiapuvarusteisiin 

tulee kuulua mahdollisten veritartuntojen 

varalta mm. kertakäyttökäsineitä 

ja elvytyssuoja. Toiminnanharjoittajan tulee 

varmistaa mahdollisuus avun hälyttämiseen. 

Matkapuhelimen toimivuus ja akkujen latauksen 

riittävyys on varmistettava. Mahdolliset 

toimintamaaston katvealueet on oltava 

henkilökunnan tiedossa. Lähimpien lankapuhelimien 

sijainti on oltava tiedossa. Tarvittaessa 

on käytettävä erikoisratkaisuja kuten 

radio- tai satelliittipuhelinta. Kiinteän puhelinyhteyden 

vieressä on oltava kirjalliset soitto-ohjeet 

puhelinnumeroineen ja osoitteineen 

sekä ajo-ohjeet hälytysajoneuvoille. Jos mahdollista, 

asiakkaille on oltava selkeät opasteet, 

joiden avulla löydetään puhelinyhteys, jolla 

voidaan kutsua apua paikalle. Toiminnanharjoittajan 

tulee varmistaa, että suorituspaikalle 

tai sen läheisyyteen voidaan toimittaa apua tai 

hänen on tehtävä toimintasuunnitelma hätätilanteen 

varalle. Pysyvien suorituspaikkojen 

on oltava pelastuslaitoksen tiedossa ja toiminnanharjoittajan 

tulisi ottaa etukäteen yhteyttä 

pelastuslaitokseen/sairaankuljetukseen tarkan 

pelastamispaikan määrittämiseksi. Myös 

mahdolliset pelastushelikopterin laskeutumispaikat 

tulee selvittää. Toiminnanharjoittajan 

on hyvä selvittää etukäteen, mikä on paikallisen 

pelastuslaitoksen todellinen toimintavalmiusaika 

eli aika hälytyksen tekemisestä 

kohteelle saapumiseen sekä toimintaresurssit. 

Ohjelmapalveluun kuuluvissa toimipisteissä, 

kulkuvälineissä, majoitustiloissa ja leiripaikoilla 

tulee olla riittävä määrä (riskien mukaista) 

huollettua alkusammutuskalustoa. Alkusammutuskalusto 

on sijoitettava näkyvälle 

paikalle ja helposti saataville sekä merkittävä 

selvästi. Henkilöstön joukossa tulee olla riittävä 

määrä alkusammutuskoulutuksen saaneita 

henkilöitä, jokaisessa ryhmässä vähintään 

yksi henkilö. Sammutustilanteita tulee 

harjoitella säännöllisin väliajoin ja pidetyistä 

harjoituksista on pidettävä kirjaa. Turvallisuusasiakirjassa 

tulee olla ohjeet tulen käsittelyyn 

sisä- ja ulkotiloissa. 

11.2 eVakUoinTiVaLmiUS 

Kohteissa, joissa saattaa olla tarve nopeasti 

poistua kohteesta, tulee tehdä etukäteen kirjallinen 

evakuointisuunnitelma. Suunnitelmasta 

tulee ilmetä, kuka päättää evakuoinnin 

suorittamisesta, miten evakuoinnista ilmoitetaan 

kohteessa oleville, miten henkilökunta 

toimii, missä poistumisreitit sijaitsevat ja 

mikä on niiden vetävyys, missä on kokoontumispaikka 

ja miten todetaan henkilöiden turvassa 

oleminen (esim. laskemalla henkilöiden 

lukumäärä). Kohteen evakuointi tulee suunnitella 

ns. pahimman mahdollisen tilanteen 

varalta. Henkilökunnan tulee harjoitella evakuointia 

vähintään kerran vuodessa. 

11.3 eTSinTäVaLmiUS 

Ohjelmissa, joissa on mahdollista, että osallistuja 

eksyy pääjoukosta tai ohjaajasta (esim. 

vaellukset, safarit), tulee osallistujille antaa 

toimintaohjeet eksymisen varalta. Toiminnanharjoittajan 

tulee tehdä kirjalliset toimintaohjeet 

myös osallistujan katoamistilanteen 

varalta: miten järjestetään etsintä ja hälytetään 

apua. Kun on perusteltua syytä olettaa 

henkilön kadonneen tai loukkaantuneen, 

tulee katoamistapaukset ilmoittaa poliisille. 

Näissä tapauksissa poliisi johtaa etsintää. 

12 VUOKRAUS JA ALIHANKINTA 

KuTuL:n mukaan toiminnanharjoittaja, joka 

tarjoaa palvelun kuluttajalle, vastaa palvelun 

turvallisuudesta. Tämä koskee myös vuokraus- 

ja alihankintatoimintaa. Käytettäessä alihankintapalveluja 

tulee toiminnanharjoittajan 

varmistaa kokonaispalvelun turvallisuus. 

13 ELINTARVIKETURVALLISUUS 

Toiminnanharjoittajan tulee varmistaa, että 

ohjelmapalvelun yhteydessä mahdollisesti 

myytävät/tarjottavat elintarvikkeet ovat turvallisia. 

Mikäli ohjelmapalveluun sisältyy ateriapalveluja, 

toiminnanharjoittajan tulee aina 

ottaa yhteyttä kunnan terveystarkastajaan 

ja selvittää, millä edellytyksin ruokaa voidaan 

valmistaa ja/tai tarjota, ja mitä asioita omavalvonnassa 

tulee huomioida. 

14 OHJELMAPALVELUUN 

LIITTYVÄT ELÄIMET 

Ohjelmapalveluissa, joihin liittyy eläinten kanssa 

toimiminen (esim. ratsastus, koira- ja porovaljakot, 

kotieläintilat), tulee eläinten soveltua ja 

olla koulutettuja kyseiseen toimintaan.

Tuomas Paloposki, Tuomo Rinne, Kati Tillander ja Jukka Vaari, VTT, PL 1000, 02044 VTT 

Sammutusjärjestelmien 

suorituskyky asuntopaloissa 

TiiViSTeLmä 

Tammikuussa 2009 toteutettiin VTT:n laboratoriotiloissa 

Espoossa laaja koesarja, jossa 

tutkittiin erilaisia asuntokäyttöön tarkoitettuja 

automaattisia vesisammutusjärjestelmiä 

eli niin sanottuja asuntosprinklerijärjestelmiä. 

Koesarja on osa tutkimushanketta ”Asuntosprinklaus 

Suomessa”, joka käynnistyi vuonna 

2006. Hankkeen ensimmäisen vaiheen 

loppuraportti ilmestyi huhtikuussa 2008, ja 

parhaillaan on käynnissä toinen vaihe, joka 

alkoi syksyllä 2008. Hankkeen ensimmäistä 

vaihetta esiteltiin Palotutkimuksen päivillä 

2007. 

Tammikuun 2009 kokeissa tutkittiin useiden 

erilaisten sammutusjärjestelmien sammutustehoa 

kolmessa eri palotilanteessa. Palotilanteet 

ja kokeissa tehdyt mittaukset mukailivat 

sammutusjärjestelmille käytettäviä 

ja ehdotettuja testistandardeja. Tulokset ovat 

parhaillaan analysoitavina, ja niitä tullaan 

käyttämään myös sammutuksen numeerisen 

mallinnuksen tukena. 

Jo nyt on tuloksista nähtävissä, että sammutusjärjestelmien 

avulla voidaan merkittävästi 

parantaa ihmisten mahdollisuuksia 

selviytyä asuntopalosta. Sammutusjärjestelmät 

rajoittavat sekä lämpötiloja että myöskin 

myrkyllisten ja haitallisten kaasujen pitoisuuksia. 

Hyviä tuloksia voidaan saavuttaa 

mitä erilaisimmilla laitetekniikoilla. Tekniselle 

innovatiivisuudelle on tilaa, ja paloturvallisuuden 

kannalta on tärkeää, että kehitystä 

ei pysäytetä liian rajoittavilla säännöillä 

ja määräyksillä. Toki tulee pitää huolta siitä, 

että asennettavien järjestelmien suorituskyky 

on todennettu asianmukaisilla testeillä 

ja että asennustyön ja ylläpidon laatu varmistetaan 

riittävän huolellisesti. 

TAVOITTEET 

Asuntosprinklausta käsittelevän hankekokonaisuuden 

tavoitteena on arvioida voidaanko 

palokuolemien ja loukkaantumisten 

määrää Suomessa vähentää merkittävästi 

asunto sprinklauksella, selvittää mitkä ovat 

sprinklauksen kustannukset ja toisaalta vaikutus 

tuli paloista aiheutuviin omaisuusvahinkoihin, 

sekä arvioida ovatko nyt käytetyt 

mitoitus perusteet kokemusten valossa oikeita 

vai pitäisikö niitä mahdollisesti muuttaa. 

Alkuperäisen suunnitelman mukaan tavoitteet 

piti saavuttaa analysoimalla kotimaasta 

kerättyä tilastoaineistoa. Kotimainen 

aineisto osoittautui kuitenkin liian suppeaksi 

yksityiskohtaisten johtopäätösten tekemiseen. 

Tämä johtui sekä siitä, että asuntosprinkleriasennusten 

määrä on suhteellisen vähäinen 

että myöskin siitä, että toteutetut asennukset 

ovat pääasiassa melko uusia. Toisessa vaiheessa 

valittiinkin painopisteiksi sprinklauskokeet 

ja niiden numeerinen mallinnus. 

Kokeiden päätarkoituksena oli tuottaa julkisesti 

saatavilla olevaa mittausaineistoa, jota 

voidaan käyttää arvioitaessa tulipalojen simuloinnissa 

käytettävän FDS-ohjelman [1] 

kelpoisuutta asuntosprinklauksen laskentaan. 

Arvioinnin jälkeen FDS-ohjelmaa voidaan 

luotettavammin käyttää tuottamaan laskennallista 

tietoa asuntosprinklauksen vaikuttavuudesta. 

Koetuloksia ei ole tarkoitus käyttää 

minkään yksittäisen sprinklerisuuttimen 

tai sammutusjärjestelmän hyväksyttävyyden 

arviointiin eikä myöskään järjestelmien keskinäisen 

paremmuuden vertailuun. Tällainen 

vertailu ei olisi sikälikään järkevä, että joidenkin 

järjestelmien kohdalla suurin suojausala 

poikkesi kokeissa käytetystä suojausalasta. 

KOEJÄRJESTELYT 

koeSUUnniTTeLUn LähTökohdaT 

Asuntosprinklereiden tavallisimmin käytetty 

hyväksymiskoe on määritelty standardissa 

UL 1626 [2]. Standardin mukaisessa kokeessa 

paloskenaariona on pehmustettujen 

huonekalujen muodostaman ryhmän syttyminen 

huoneen nurkassa. Pehmustettuja 

huonekaluja jäljitellään kokeessa asetelmalla, 

joka koostuu heptaanilla täytetystä altaasta, 

puutapulista sekä kahdesta vaahtomuovilevystä. 

Lisäksi huoneen seinät on päällystetty 

vanerilla 1,2 metrin etäisyydelle nurkasta. 

Asetelma tarjoaa mahdollisuuden jäljitellä 

esimerkiksi sohvan ja nojatuolin muodostaman 

ryhmän palamista hallitusti ja helposti 

toistettavissa olevalla tavalla. 

UL 1626:n mukainen nurkkapalo on varsin 

raju palo. Lämmönkehitys on voimakas- 


Kokeissa palokuormina käytetyt keittiö, sohva ja nurkka näkyvät kuvan 1 

havaintopiirroksessa ja lisäksi valokuvina kuvassa 2. Kussakin kokeessa koehuoneeseen oli 

sijoitettu vain yksi palokuorma, vaikka ne kaikki kolme ovat näkyvissä kuvan 1 piirroksessa. 

Kuva 1. Sammutuskokeissa käytetty koehuoneisto. 

Vasemmalla huoneisto ylhäältä päin kuvattuna, 

oikealla perspektiivikuva yläviistosta. Kokeissa 

palokuormana käytetyt sohva, keittiökaapisto 

ja pehmustettuja huonekaluja simuloiva nurkkaus 

näkyvät koehuoneessa. 

Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyvät vihreät 

täplät ovat lämpötilanmittauspisteitä; koehuoneessa 

sijaitsevat termoelementtipuut näkyvät 

neljän täplän ryhminä huoneen keskellä. 

Kuva 1. Sammutuskokeissa käytetty koehuoneisto. Vasemmalla huoneisto ylhäältä päin 

kuvattuna, oikealla perspektiivikuva yläviistosta. Kokeissa palokuormana käytetyt sohva, 

keittiökaapisto ja pehmustettuja huonekaluja simuloiva nurkkaus näkyvät koehuoneessa. 

Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyvät vihreät täplät ovat lämpötilanmittauspisteitä; 

koehuoneessa sijaitsevat termoelementtipuut näkyvät neljän täplän ryhminä huoneen 

keskellä. 

Kuva 1. Sammutuskokeissa käytetty koehuoneisto. Vasemmalla huoneisto ylhäältä päin 

kuvattuna, oikealla perspektiivikuva yläviistosta. Kokeissa palokuormana käytetyt sohva, 

keittiökaapisto ja pehmustettuja huonekaluja simuloiva nurkkaus näkyvät koehuoneessa. 

Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyvät vihreät täplät ovat lämpötilanmittauspisteitä; 

koehuoneessa sijaitsevat termoelementtipuut näkyvät neljän täplän ryhminä huoneen 

keskellä. 

Kuva 2. Valokuvat kokeissa käytetyistä palokuormista. Vasemmalla keittiö, keskellä sohva ja oikealla nurkka. 

Kuva 2. Valokuvat kokeissa käytetyistä palokuormista. Vasemmalla keittiö, keskellä sohva ja oikealla 

Kuva 2. Valokuvat kokeissa käytetyistä palokuormista. Sammutusjärjestelmäkokeiden Vasemmalla keittiö, keskellä sohva lisäksi ja kaikille oikealla kolmelle paloskenaariolle tehtiin vapaapalokoe 

(tunnuskoodi V). Vapaapalokokeet jouduttiin sammuttamaan käsin, jotta koehuoneisto ei olisi 

ta ja jos sammutukseen ei ryhdytä, palo kasvaa 

nopeasti pystysuunnassa pitkin seinien 3 perinteistä ja leviää sitten kattosuutinta lieden 3yläpuolella ilman peitelevyä olevaan pui-sekä tutkimuksessa peitelevyllistä haluttiin kattosuutinta valita kokeiltaviksi korkeammalla 

vaurioitunut 

öljystä, joka jätetään 

liikaa. Nurkkapalokokeissa 

liedelle kuumentumaan 

tehtiin 

puutteellisena 

lisäksi kaksi 

suorituskykynä. 

lisäkoetta, joissa 

Nyt tehdyssä 

käytettiin 

vanerilevyjä ja päätyy lieskahdukseen muutamassa 

minuutissa. Nurkkapalo on myös sam- 

palokohde on osittain katveessa ja siten han- 

Nyt tehdyissä kokeissa haluttiin mahdolli- 

vesivuontiheydellä. 

seen keittiökaapistoon. Myös keittiöpalossa teknisesti valmiimpia järjestelmiä. 

mutuksen kannalta hankala, sillä palokuormana 

olevat vaahtomuovilevyt ovat sammutuksen 

kannalta katveessa; sammutusveden 

jäähdyttävä vaikutus tulee pakostakin olemaan 

kala sammutettava; merkittävä osa palamisesta 

tapahtuu keittiökaapiston sisällä. 

KOETULOKSET 

Norjalaisten tekemien kokeiden pohjalta 

on sittemmin kehitetty ehdotus helpos- 

Yleistä 

suuksien mukaan seurailla norjalaisten raportissa 

kuvattuja koejärjestelyjä, jotta vertailtavuus 

aiempiin tuloksiin olisi mahdollisimman 

hyvä. Lisäksi näin saatua koeaineistoa 

epäsuora. 

ti asennettavien sammutusjärjestelmien hy- 

voitaisiin käyttää arvioitaessa ehdotetun hykala 

Norjassa on vuonna 2006 julkaistu asuntosprinklausjärjestelmiä 

koskeva tutkimusra- 

Norjalaisten tutkimus ei kuitenkaan riikaisuutta. 

Käytännön työn helpottamisek- 

Kokeet 

väksymiskoestandardiksi 

onnistuivat pääosiltaan 

[4]. 

hyvin. Vapaapalokokeet 

väksymiskoestandardin 

tehtiin ensimmäisinä; 

[4] tarkoituksenmu- 

niiden aikana 

jotkin mittaukset eivät vielä olleet toimintakunnossa, mutta pääosiltaan mittaukset saatiin 

tehdyiksi. Yksi varsinaisista järjestelmäkokeista jouduttiin tekemään uudestaan koehuoneen 

portti [3]. Raportissa kuvataan kokeita, joissa 

käytettiin kolmea erilaista paloskenaariota. odotusten Tähän on mukaisesti. kaksi syytä. Ensimmäinen Tilarajoitusten syy vuoksi on osalta esitetään joitakin seuraavassa poikkeamia. tuloksia Haluttiin sohva- myös ja 

tä suomalaisten tavoitteiden saavuttamiseen. si tehtiin muun muassa materiaalivalintojen 

vaurioiduttua kokeen aikana. Tutkitut sammutusjärjestelmät toimivat teknisesti oikein ja 

Näistä yksi oli UL 1626:ta mukaileva nurkkapaloskenaario, 

yksi oli laivojen sammutus- 

ole saatavilla, joten erityisesti mallinnuksen syttymishuoneen ulkopuolelle, joten koehuo- 

nurkkakokeista. 

se, että yksityiskohtainen mittausaineisto ei tarkastella mahdollisuuksia palon leviämiseen 

järjestelmien testauksessa käytettävää sohvapaloa 

Toistettavuus 

tueksi tarvittavat vertailut laskelmien ja koeneen 

oviaukon eteen lisättiin käytävätila. 

mukaileva paloskenaario ja yksi oli nortulosten 

välillä jäävät puutteellisiksi. Toinen, 

jalaisten itsensä kehittämä keittiöpaloskenaario. 

Palojen vielä tärkeämpi toistettavuus syy on oli se, suhteellisen että norjalaisten hyvä. Kuvassa 3 esitetään tuloksia lämpötilankapalolle; 

Sohvapalo on varsin läheistä sukua nurkmittauksista 

tutkimuksessa palon monet yläpuolella. kokeilluista Lämpötilankehitys järjestel- 

koeaSeTeLma sytytyshetkestä järjestelmien laukeamiseen 

erona on lähinnä se, että sohvapalossa 

sammutusvesi pääsee esteettä jäähdyt- 

saakka mistä olivat kaikissa vielä teknisesti nurkkapalokokeissa keskeneräisiä, keskenään mikä 

näkyi 

hyvinkin samanlainen; sohvapalokokeissa 

hajontaa oli 

kokeissa 

jonkin 

sekä 

verran 

järjestelmien 

enemmän. 

toimintahäiriöinä 

ja jopa suoranaisina vaurioitumity 

koehuoneisto, joka koostui huoneesta ja 

Nurkka- ja 

Kokeita 

sohvapaloissa 

varten rakennettiin 

palonkehitys 

kuvassa 

on sytyttämisen 

1 esitet- 

jälkeen nopeaa, joten hajonta aika-akselilla on luonnostaan vähäisempää verrattuna keittiöpalokokeisiin, 

joissa liedellä kuumenevan öljyn syttymistä edeltää pitkähkö esilämmitysvaihe. 

tämään paloa. Keittiöpalo haluttiin kehittää 

esimerkiksi hitaasti kehittyvästä palosta, joka sina että myöskin joissain tapauksissa melko sen edessä olevasta käytävätilasta. Huoneen 

Keittiöpalojen osalta toistettavuuden analysointi on tätä kirjoitettaessa vielä kesken. 

alkuvaiheessaan tuottaa runsaasti savua mutta 

vain rajoitetusti lämpöä. Palo syttyy ruoka- 

Lämpötila [°C] 

1000 

800 

600 

400 

T4 (kaasun lämpötila sohvan yläpuolella) 

SV 

SU1 

SP1 

SP2 

SF1 

SF2 

SQ1 

200 

Vapaan palon 

sammutus 

0 

0.0 1.0 2.0 3.0 

Aika sytytyksestä [min] 


1000 

800 

600 

400 

200 

T2 (kaasun lämpötila nurkassa 

palon yläpuolella) 

NSFV 

NSFU1_NAK 

NSFU1 

NSFU2 

NSFP1 

NSFP2 

NSFF1 

NSFF2 

NSFQ1 

0 

0.0 1.0 2.0 3.0 


Vapaan palon 

sammutus 


Kuva 3. Kaasun lämpötilat palon yläpuolella 2,4 m korkeudessa kokeen alusta järjestelmien 

laukeamisen saakka. Vasemmalla: sohvapalokokeet. Oikealla: nurkkapalokokeet. 

Käyrästön tunnuskoodit selostettu kohdassa ”Koejärjestelyt”.

lessa havaitaan, että vapaapalokokeissa palo on levinnyt voimakkaasti seinävanereissa, kun 

taas sprinklatuissa kokeissa seinävanerit ovat osallistuneet paloon vain hyvin vähäisessä 

määrin. 

pohja oli neliön muotoinen ja kooltaan 4,8 

m x 4,8 m. Käytävän leveys oli 2 m ja pituus 

8 m. Huonetta ja käytävää yhdistävän oviaukon 

leveys oli 0,9 m ja korkeus 2,1 m. Huoneiston 

sisäkorkeus oli 2,5 m. 

Kokeissa palokuormina käytetyt keittiö, 

sohva ja nurkka näkyvät kuvan 1 havaintopiirroksessa 

ja lisäksi valokuvina kuvassa 2. 

Kussakin kokeessa koehuoneeseen oli sijoitettu 

vain yksi palokuorma, vaikka ne kaikki 

kolme ovat näkyvissä kuvan 1 piirroksessa. 

Koehuoneistossa oli yhteensä 23 lämpötilanmittauspistettä. 

Mittauspisteistä kahdeksan 

oli norjalaisen koeraportin [3] ja ehdotetun 

hyväksymiskoestandardin [4] mukaisesti 

sijoitettu kahteen koehuoneen sisällä sijaitsevaan 

termoelementtipuuhun neljälle eri 

korkeudelle (0,6 m, 1,2 m, 1,8 m ja 2,4 m). 

Koehuoneen sisältä sivuseinän vierestä imettiin 

näytekaasua kahdesta eri kohdasta (0,6 

m korkeudelta ja 1,8 m korkeudelta) ja lisäksi 

vielä käytävältä yhdestä kohdasta 1,8 m 

korkeudelta. Savuntiheys käytävällä mitattiin 

1,8 m korkeudelta optisella, valonsäteen vaimenemiseen 

perustuvalla mittarilla. Lisäksi 

mitattiin sammutusveden paine ja virtaama. 

Kaikki mittaustulokset talletettiin tietokoneelle. 

Kaikki kokeet myös videoitiin kahdella 

tai kolmella digitaalivideokameralla. 

Koehuoneen mitat ja muoto noudattelivat 

aiemmin mainitun norjalaisen raportin 

koehuonetta [3]. Koehuoneiston instrumentointi 

oli jonkin verran perusteellisempi kuin 

norjalaisten kokeissa lukuunottamatta norjalaisilla 

käytössä ollutta savuntiheyden mittausta 

koehuoneen sisällä. 

TUTkiTUT SammUTUSjärjeSTeLmäT 

Tutkittuja järjestelmiä oli yhteensä kuusi (suluissa 

järjestelmien tunnuskoodit): 

• Normaali, ”perinteinen” asuntosprinklerijärjestelmä 

kahdella eri toteutuksella: peitelevyllinen 

kattosuutinjärjestelmä (U1) ja 

ilman peitelevyä oleva sivusuutinjärjestelmä 

(F1). 

• Kiinteä matalapaineinen vesisumujärjestelmä 

perinteisellä lasikapselilaukaisulla 

(F2). 

• Kiinteä korkeapaineinen vesisumujärjestelmä 

sekä lasikapselilaukaisulla (P1) että savuilmaisuun 

perustuvalla laukaisulla (P2). 

• Liikuteltava korkeapaineinen vesisumujärjestelmä 

savuilmaisuun perustuvalla laukaisulla 

(Q1). 

(a) Sohvapalo kokeen jälkeen, vapaa palo 

(c) Sohvapalo kokeen jälkeen, järjestelmä F1 

(b) Nurkkapalo kokeen jälkeen, vapaa palo 

(d) Nurkkapalo kokeen jälkeen, järjestelmä F1 

Kuva 4. Vahingot palon jälkeen. Alemman rivin kuvista näkyy selvästi, kuinka 

sammutusjärjestelmä on kastellut seinät tehokkaasti ja siten estänyt palon leviämisen. 

koeohjeLma 

suutinta ilman peitelevyä sekä peitelevyllistä 

kattosuutinta korkeammalla vesivuonti- 

Lämpötilaolosuhteet koehuoneessa 

Kaikille kuudelle järjestelmälle toteutettiin 

jokainen Kuvassa kolmesta 5 esitetään paloskenaariosta: lämpötilanmittauksia keittiö 

koehuoneen (tunnuskoodi taaempi K), termoelementtipuu, nurkka (tunnuskoodi joka sijaitsi huoneen keskilinjalla 3,2 m etäisyydellä 

koehuoneessa heydellä. palon aikana. Mittauskohtana on 

NSF) oviaukosta. ja sohva Tulokset (tunnuskoodi näyttävät, S). että Keittiö- vapaissa ja paloissa lämpötilat kohoavat nopeasti ihmisen 

nurkkapalot kestokyvyn kannalta toteutettiin sietämättömälle siten, että koehuoneen 

ja käytävän välinen ovi oli auki; sohva- 

tasolle sekä 

KOETULOKSET 

ajatellen poistumista huoneesta kävelemällä 

(mittauskorkeus 1,8 m) että myöskin ajatellen poistumista huoneesta ryömimällä (mittauskorkeus 

0,6 m). Kaikki kokeissa tutkitut sammutusjärjestelmät sen sijaan rajoittivat 

palokokeissa koehuoneen koehuoneen lämpötiloja tehokkaasti. ja käytävän välinen yLeiSTä 

ovi suljettiin heti sytytyksen jälkeen. Kokeita 

jatkettiin 15 minuutin ajan järjestelmän laukeamisen 

jälkeen. 

palokokeet tehtiin ensimmäisinä; niiden ai- 

Kokeet onnistuivat pääosiltaan hyvin. Vapaa- 

Norjalaisten tekemissä kokeissa [3] havaittiin 

korkeimmat CO-määrät sohvakokeissa mintakunnossa, mutta pääosiltaan mittaukset 

kana jotkin mittaukset eivät vielä olleet toi- 

7 

oven ollessa kiinni, joten tämä koe on mielenkiintoinen 

erityisesti haluttaessa arvioida mäkokeista jouduttiin tekemään uudestaan 

saatiin tehdyiksi. Yksi varsinaisista järjestel- 

ihmisten altistumista myrkyllisille kaasuille 

palon aikana. Keittiö- ja nurkkakokeis- 

Tutkitut sammutusjärjestelmät toimivat tek- 

koehuoneen vaurioiduttua kokeen aikana. 

sa CO-määrät olivat tyypillisesti pienempiä nisesti oikein ja odotusten mukaisesti. Tilarajoitusten 

vuoksi esitetään seuraavassa tuloksia 

kuin sohvakokeissa eikä määrään paljoakaan 

vaikuttanut se, oliko ovi kokeen aikana auki 

vai kiinni. Keittiökokeissa vähäinen CO- 

sohva- ja nurkkakokeista. 

määrä ei yllätä, sillä palokuorma on puuperäistä 

materiaalia, jolle CO-ominaispäästökerroin 

on tyypillisesti alhainen, selvästi al- 

ToiSTeTTaVUUS 

haisempi kuin sohva- ja nurkkakokeiden palokuormana 

olevan polyesterin CO-ominais- 

Kuvassa 3 esitetään tuloksia lämpötilanmit- 

Palojen toistettavuus oli suhteellisen hyvä. 

päästökerroin [5]. Tiedossamme ei ole, miksi 

norjalaisten tekemissä nurkkakokeissa hatys 

sytytyshetkestä järjestelmien laukeamitauksista 

palon yläpuolella. Lämpötilankehivaittiin 

pienempiä CO-määriä kuin sohvakokeissa. 

keskenään hyvinkin samanlainen; sohvapaseen 

saakka oli kaikissa nurkkapalokokeissa 

Sammutusjärjestelmäkokeiden lisäksi kaikille 

kolmelle paloskenaariolle tehtiin vamän. 

Nurkka- ja sohvapaloissa palonkehitys 

lokokeissa hajontaa oli jonkin verran enempaapalokoe 

(tunnuskoodi V). Vapaapalokokeet 

jouduttiin sammuttamaan käsin, jotta 

aika-akselilla on luonnostaan vähäisempää 

on sytyttämisen jälkeen nopeaa, joten hajonta 

koehuoneisto ei olisi vaurioitunut liikaa. verrattuna keittiöpalokokeisiin, joissa liedellä 

Nurkkapalokokeissa tehtiin lisäksi kaksi lisäkoetta, 

joissa käytettiin perinteistä kattokö 

esilämmitysvaihe. Keittiöpalojen 

kuumenevan öljyn syttymistä edeltää pitkäh- 

osalta 




T11 (kaasun lämpötila koehuoneessa 

korkeudella 1,8 m, takimmainen termoelementtipuu) 

600 

500 

400 

300 

200 

100 

0 

0.0 5.0 10.0 15.0 20.0 


SV 

SU1 

SP1 

SP2 

SF1 

SF2 

SQ1 



600 

500 

400 

300 

200 

100 

0 

0.0 5.0 10.0 15.0 20.0 


SV 

SU1 

SP1 

SP2 

SF1 

SF2 

SQ1 



600 

500 

400 

300 

200 

100 



0 

0.0 5.0 10.0 15.0 20.0 

600 

500 

400 

300 

200 

100 


NSFV 

NSFU1_NAK 

NSFU1 

NSFU2 

NSFP1 

NSFP2 

NSFF1 

NSFF2 

NSFQ1 



0 

0.0 5.0 10.0 15.0 20.0 


NSFV 

NSFU1_NAK 

NSFU1 

NSFU2 

NSFP1 

NSFP2 

NSFF1 

NSFF2 

NSFQ1 

Kuva 5. Kaasun lämpötilat koehuoneessa taaemman termoelementtipuun kohdalla eri 

korkeuksilla. toistettavuuden analysointi Vasemmalla on tätä sohvakokeet, kirjoitettaessa 

vielä kohdassa kesken. ”Koejärjestelyt”. Viivatyyppi koehUoneeSSamuuttuu kuvissa yhtenäisestä palokokeissa katkoviivaksi myrkylliset kaasut pysyivät var- 

myrkyLLiSTen oikealla kaaSUjen nurkkakokeet. PiToiSUUdeT Käyrästön Tulokset tunnuskoodit osoittavat, että erityisesti nurkka- 

selostettu 

järjestelmän laukeamishetkellä. 

sin hyvin hallinnassa. FED-arvojen suhteen 

VahinGoT PaLon jäLkeen 

Kokeiden aikana analysoitiin kaasun koostumusta 

seuraavissa näytteenottokohdissa: 

nurkan vapaapalokoe ei kuitenkaan erotu 

lainkaan niin selvästi kuin lämpötilanmittausten 

suhteen (kuva 5); tämä johtuu pitkälti 

Myrkyllisten kaasujen pitoisuudet koehuoneessa 

• Koehuone, sivuseinän vierellä 1,8 m korkeudella: 

O 2 , CO 2 , CO. 

siitä, että vapaapalokoe jouduttiin keskeyttä- 

Kuvassa 4 on esitetty koehuone palon jälkeen. 

Vapaan palon vertailukohdaksi on • Koehuone, sivuseinän vierellä 0,6 m korkeudella: 

O 2 , CO 2 , CO, HCN. 

vat FED-käyrät olivat keskeytyshetkellä jyrmään 

hyvin varhain. Vapaapalokoetta kuvaa- 

Kokeiden aikana analysoitiin kaasun koostumusta seuraavissa näytteenottokohdissa: 

otettu perinteinen, sivusuuttimella toteutettu 

asuntosprinklausjärjestelmä F1. Vahinkoja 

• Koehuone, tarkastellessa sivuseinän havaitaan, että vierellä vapaa- 

1,8 keudella: m korkeudella: O 2 , CO 2 , CO, O 2 , HCN. CO 2 , CO. että palon jatkuessa FED-arvot olisivat nous- 

• Käytävä, sivuseinän vierellä 1,8 m korkässä 

nousussa, ja voidaan pitää luultavana, 

palokokeissa palo on levinnyt voimakkaasti Näistä CO ja HCN ovat suoranaisesti seet ihmisten selviytymistä ajatellen sietämättömän 

korkeiksi. 

seinävanereissa, • Koehuone, kun sivuseinän taas sprinklatuissa vierellä kokeissa 

0,6 myrkyllisiä, m korkeudella: mutta myös O 2 , hengitysilman CO 2 , CO, HCN. hap- 

seinävanerit ovat osallistuneet paloon pipitoisuuden lasku ja hiilidioksidipitoisuu- 

Sohvapalokokeiden suhteen FED-arvot 

vain hyvin vähäisessä määrin. 

den nousu voivat vaikuttaa haitallisesti ihmisen 

toimintakykyyn [6]. 

tai ylittivät arvon 0,3 useassa tapauksessa. Tä- 

olivat kauttaaltaan korkeampia ja hipoivat 

• Käytävä, sivuseinän vierellä 1,8 m korkeudella: O 2 , CO 2 , CO, HCN. 

mä oli tietysti siinä mielessä odotettua, että 

Näistä LämPöTiLaoLoSUhTeeT CO ja HCN koehUoneeSSa ovat suoranaisesti Mittaustuloksina myrkyllisiä, saatiin mutta eri kaasujen myös pitoisuudet 

ajan nousu funktiona. voivat Tuloksista vaikuttaa laskettiin haitallisesti vakokeissa ihmisen suljettuna, joten raitista ilmaa ei 

hengitysilman koehuoneen happipitoisuuden 

lasku ja hiilidioksidipitoisuuden 

ja käytävän välinen ovi oli soh- 

toimintakykyyn Kuvassa 5 esitetään [6]. lämpötilanmittauksia standardin ISO 13571 [7] mukaiset FEDarvot, 

päässyt virtaamaan koehuoneeseen. 

koehuoneessa palon aikana. Mittauskohtana 

jotka kuvaavat haitallisten ja myrkyl- 

Poistumiseen käytettävissä olevan ajan voi- 

Mittaustuloksina on koehuoneen taaempi saatiin termoelementtipuu, 

eri kaasujen pitoisuudet listen kaasujen ajan vaikutusta funktiona. ihmisten Tuloksista toiminta-laskettiikykyyn daan silti standardin 

arvioida olevan kohtuullisen pitkä, 

jotka ja kuvaavat selviytymiseen haitallisten (FED = Fractional ja myrkyllisten tyypillisesti kaasujen viidestä kymmeneen minuuttia. 

joka ISO sijaitsi 13571 huoneen [7] keskilinjalla mukaiset 3,2 FED-arvot, m etäi- 

vaikutusta 

syydellä oviaukosta. 

ihmisten 

Tulokset 

toimintakykyyn 

näyttävät, että 

ja 

Effective 

selviytymiseen 

Dose = annos 

(FED 

ajan 

= 

hetkellä 

Fractional 

t suhteessa 

kuolettavaan annokseen, annos = pi- 

edustivat huomattavaa parannusta verrattu- 

Effective 

Tässä mielessä 

Dose 

kaikki 

= 

tutkitut järjestelmät 

vapaissa paloissa lämpötilat kohoavat nopeasti 

ihmisen kestokyvyn kannalta sietämättömälle toisuus x aika). FED on siis paljas luku nollan 

na tilanteeseen, jossa mitään sammutusjär- 

ja ykkösen 8 välillä; arvoa 0,3 voidaan pijestelmää 

ei ole käytössä; nyt kokeilluissa vana 

tasolle sekä ajatellen poistumista huoneesta kävelemällä 

(mittauskorkeus 1,8 m) että myöskin tää rajana, jonka ylittäminen haittaa jo merkittävästi 

paissa paloissa lämpötilojen voimakas nousu 

ajatellen poistumista huoneesta ryömimällä 

(mittauskorkeus 0,6 m). Kaikki kokeissa tutkitut 

sammutusjärjestelmät sen sijaan rajoittivat 

koehuoneen lämpötiloja tehokkaasti. 

ihmisten kykyä omatoimiseen poispaissa 

tumiseen [7]. 

Sohvapalojen ja nurkkapalojen tulokset on 

koottu kuvaan 6. 

johti muutamassa minuutissa ihmisen selviytymisen 

kannalta kestämättömiin olosuhteisiin 

(kuva 5). 


haittaa jo merkittävästi ihmisten kykyä omatoimiseen poistumiseen [7]. 

Kuva 6. Kaasun koostumuksen perusteella lasketut 

FED-arvot koehuoneessa. Vasemmalla: sohvapalokokeet. 

Oikealla: nurkkapalokokeet. Kokeessa 

SV (sohvan vapaapalo) kaasupitoisuusmittaukset 

eivät olleet vielä asennettuina 0,6 m:n korkeudella 

olevassa mittauskohdassa. Käyrästön tunnuskoodit 

selostettu kohdassa ”Koejärjestelyt”. 

oLoSUhTeeT käyTäVäLLä 

Kuvassa 7 esitetään mitatut kaasun lämpötilat 

käytävän katon läheisyydessä koehuoneen 

oven ulkopuolella. Sohvapalokokeessa 

lämpötilat pysyivät hyvin alhaisina, sillä 

koehuoneen ja käytävän välinen ovi oli kiinni. 

Jos vapaapalokoe olisi saanut jatkua, olisi 

lämpötilan käyttäytyminen riippunut oven 

kestävyydestä. Oven mahdollisesti pettäessä 

palo olisi todennäköisesti voimistunut nopeasti 

ja lämpötila olisi vastaavasti kohonnut; 

oven kestäessä palo olisi saattanut tukahtua 

hapenpuutteeseen ja lämpötila olisi 

pysynyt alhaisena. 

Nurkkapalokokeessa koehuoneen ja käytävän 

välinen ovi oli avoinna, mikä näkyy 

korkeampina lämpötiloina. Vapaapalon tapauksessa 

palo olisi mitä ilmeisimmin levinnyt 

käytävään. Sammutusjärjestelmät onnistuivat 

tässäkin tapauksessa rajoittamaan lämpötilaa 

tehokkaasti. 


Kaikki kokeissa käytetyt järjestelmät kykenivät 

rajoittamaan palon siten, että palo ei olisi 

päässyt leviämään huoneesta käytävälle. Järjestelmät 

pystyivät myös parantamaan ihmisten 

mahdollisuuksia selviytyä tulipalosta sekä 

rajoittamalla lämpötiloja koehuoneessa että 

myöskin rajoittamalla myrkyllisten ja haitallisten 

kaasujen pitoisuuksia koehuoneessa. 

Pitempään jatkuvassa palossa myrkyllisten ja 

haitallisten kaasujen vaikutus ihmiseen saattaa 

kuitenkin muodostua merkittäväksi. 

Koetulokset viittaavat siihen, että sammutusjärjestelmien 

avulla voidaan parantaa asumisen 

paloturvallisuutta merkittävästi. Koetulosten 

avulla ei voi kuitenkaan vielä punnita 

saavutettavien hyötyjen suhdetta kustannuksiin. 

Tämä on nyt käynnissä olevan hankekokonaisuuden 

toinen osa-alue. 

Kaikki käytetyt järjestelmät toimivat teknisesti 

hyvin: ilman häiriöitä, virhetoimin- 

Kuva 7. Kaasun lämpötilat käytävällä koehuoneen 

oven ulkopuolella 2,4 m korkeudessa. Vasemmalla: 

sohvapalokokeet. Oikealla: nurkkapalokokeet. Käyrästön 

tunnuskoodit selostettu kohdassa ”Koejärjestelyt”. 

Viivatyyppi muuttuu kuvissa yhtenäisestä katkoviivaksi 

järjestelmän laukeamishetkellä. 

Sohvapalojen ja nurkkapalojen tulokset on koottu kuvaan 6. 

FED [ ] 

FED [ ] 

1E+0 

1E-1 

1E-2 

SV 

SU1 

SP1 

1E-3 

SP2 

SF1 

1E-4 

SF2 

h = 1,8 m 

SQ1 

1E-5 

0 5 10 15 20 

1E+0 

1E-1 

1E-2 

1E-3 

1E-4 


h = 0,6 m 

1E-5 

0 5 10 15 20 


SU1 

SP1 

SP2 

SF1 

SF2 

SQ1 

FED [ ] 

FED [ ] 

1E-5 

0 5 10 15 20 

Kuva toja ja laiterikkoja. 6. Kaasun Hyviä koostumuksen tuloksia voidaan perusteella tåkeanlegg lasketut i omsorgsboliger FED-arvot – koehuoneessa. En kartlegging 

av hvilken Kokeessa effekt SV mobile (sohvan og lett vapaapalo) flyttba- 

Vasemmalla: saavuttaa mitä sohvapalokokeet. erilaisimmilla laitetekniikoilla. 

Tekniselle innovatiivisuudelle on tilaa, ja re vanntåkeanlegg har på brannsikkerheten i 

Oikealla: nurkkapalokokeet. 

kaasupitoisuusmittaukset eivät olleet vielä asennettuina 0,6 m korkeudella olevassa mittauskohdassa. 

Käyrästön tunnuskoodit selostettu kohdassa ”Koejärjestelyt”. 

paloturvallisuuden kannalta on tärkeää, että omsorgsboliger. Trondheim: SINTEF 2006. 

kehitystä ei pysäytetä liian rajoittavilla säännöillä 

ja osoittavat, määräyksillä. että Toki erityisesti tulee nurkkapalokokeissa pitää huol- 

82-14-02462-5. myrkylliset kaasut http://nbl.sintef.no/publica- 

pysyivät varsin 

32 s. SINTEF Rapport NBL A06108. ISBN 

Tulokset 

hyvin ta siitä, hallinnassa. että asennettavien FED-arvojen järjestelmien suhteen nurkan suorituskyky 

on todennettu asianmukaisilla tes- 

[4] Easily installed automatic ex- 

vapaapalokoe tion/lists/docs/NBL_A06108.pdf 

ei kuitenkaan erotu lainkaan 

niin selvästi kuin lämpötilanmittausten suhteen (kuva 5); tämä johtuu pitkälti siitä, että 

vapaapalokoe jouduttiin keskeyttämään hyvin varhain. Vapaapalokoetta kuvaavat FED-käyrät 

olivat teillä keskeytyshetkellä ja että asennustyön jyrkässä ja ylläpidon nousussa, laatu ja voidaan tinguishing pitää luultavana, systems. että palon DSB jatkuessa & Räddningsverket 

sietämättömän 2007. korkeiksi. http://www.srv. 

FED-arvot varmistetaan olisivat riittävän nousseet huolellisesti. ihmisten selviytymistä ajatellen 

se/upload/F%C3%B6rebyggande/ 

Sohvapalokokeiden suhteen FED-arvot olivat kauttaaltaan Brandf%C3%B6rebyggande/ 

korkeampia ja hipoivat tai ylittivät 

arvon 0,3 useassa tapauksessa. Tämä oli tietysti siinä mielessä odotettua, että koehuoneen ja 

käytävän 

KIITOKSET 

välinen ovi oli sohvakokeissa suljettuna, joten Sl%C3%A4cksystem/Easily%20instal- 

raitista ilmaa ei päässyt virtaamaan 

koehuoneeseen. Poistumiseen käytettävissä olevan ajan led%20automatic%20extinguishing%20sys- 

tem%20-%20English%20version.pdf 

Tässä mielessä kaikki tutkitut 

voidaan silti arvioida olevan kohtuullisen 

Haluamme pitkä, tyypillisesti kiittää kaikkia viidestä tutkimuksen kymmeneen onnistumiseen 

edustivat vaikuttaneita huomattavaa VTT:n työnteki- 

parannusta verrattuna [5] Tewarson, tilanteeseen, A. Generation jossa mitään of heat and 

minuuttia. 

järjestelmät 

sammutusjärjestelmää jöitä sekä kokeissa käytettyjä ei ole käytössä; sammutusjärjestelmiä 

nousu toimittaneita johti muutamassa yrityksiä minuutissa ja niiden ihmisen book selviytymisen of Fire Protection kannalta Engineering, kestämättömiin toim. 

nyt kokeilluissa chemical compounds vapaissa paloissa in fires. SFPE lämpötilojen Hand- 

voimakas 

olosuhteisiin työntekijöitä. (kuva 5). 

9 P. DiNenno, s. 1-179 – 1-199. Quincy: NF- 

PA 1988. ISBN 0-87765-353-4. 

Olosuhteet käytävällä 

[6] Purser, D. Toxicity assessment of combustion 

products. SFPE Handbook of Fi- 


Kuvassa 7 esitetään mitatut kaasun lämpötilat käytävän katon läheisyydessä koehuoneen oven 

re Protection Engineering, toim. P. DiNenno, 

s. 1-201 olisi saanut – 1-245. jatkua, Quincy: olisi NFPA lämpötilan 1988. 

ulkopuolella. Sohvapalokokeessa lämpötilat pysyivät hyvin alhaisina, sillä koehuoneen ja 

käytävän [1] http://www.fire.nist.gov/fds/ 

välinen ovi oli kiinni. Jos vapaapalokoe 

käyttäytyminen [2] UL 1626, riippunut UL Standard oven kestävyydestä. for Safety for Oven ISBN mahdollisesti 0-87765-353-4. pettäessä palo olisi todennäköisesti 

Residential voimistunut Sprinklers for nopeasti Fire-Protection ja lämpötila Ser-olisvice, saattanut 3rd Ed. tukahtua (2001). Northbrook: hapenpuutteeseen Underw- 

ja lämpötila components olisi pysynyt of fire alhaisena. — Guidelines for the es- 

vastaavasti [7] ISO 13571:2007(E), kohonnut; oven Life-threatening 

kestäessä palo 

olisi 

riters Laboratories Inc. (UL). ISBN 0-7629- timation of time available for escape using fire 

data. ovi Geneve: oli avoinna, International mikä näkyy Organization korkeam- 

Nurkkapalokokeessa 0688-X. koehuoneen ja käytävän välinen 

pina [3] lämpötiloina. Drangsholt, Vapaapalon G. & Rossebø, tapauksessa B. Vann- palo for olisi Standardization. 

mitä ilmeisimmin levinnyt käytävään. 

Sammutusjärjestelmät onnistuivat tässäkin tapauksessa rajoittamaan lämpötilaa tehokkaasti. 


600 

500 

400 

300 

200 

100 

T22 (kaasun lämpötila käytävän katossa 

lähinnä koehuoneen ovea) 

0 

0.0 5.0 10.0 15.0 20.0 


SV 

SU1 

SP1 

SP2 

SF1 

SF2 

SQ1 

Kuva 7. Kaasun lämpötilat käytävällä koehuoneen Palotutkimuksen oven ulkopuolella Päivät 2,4 2009 m korkeudessa. 79 

Vasemmalla: sohvapalokokeet. Oikealla: nurkkapalokokeet. Käyrästön tunnuskoodit selostettu 

kohdassa ”Koejärjestelyt”. Viivatyyppi muuttuu kuvissa yhtenäisestä katkoviivaksi järjestelmän 

1E+0 

1E-1 

1E-2 

1E-3 

1E-4 

1E+0 

1E-1 

1E-2 

1E-3 

1E-4 

h = 1,8 m 


h = 0,6 m 

NSFV 

NSFU1_nak 

NSFU1 

NSFU2 

NSFP1 

NSFP2 

NSFF1 

NSFF2 

NSFQ1 

1E-5 

0 5 10 15 20 


600 

500 

400 

300 

200 

100 


T22 (kaasun lämpötila käytävän katossa 

lähinnä koehuoneen ovea) 

NSFV 

NSFU1_nak 

NSFU1 

NSFU2 

NSFP1 

NSFP2 

NSFF1 

NSFF2 

NSFQ1 

0 

0.0 5.0 10.0 15.0 20.0 


NSFV 

NSFU1_NAK 

NSFU1 

NSFU2 

NSFP1 

NSFP2 

NSFF1 

NSFF2 

NSFQ1

Esa Laaksonen, If Vahinkovakuutusyhtiö Oy, PL 2014, 20025 IF 

Pölyräjähdysten torjuminen 

kipinäilmaisu- ja sammutusjärjestelmillä 

johdanTo 

Suomessa on tapahtunut useita vakavia pölyräjähdyksiä 

vuosittain. Kuitenkin vasta räjähdysvaarallisia 

tiloja koskevan lainsäädännön 

voimaantulon jälkeen pölyräjähdysvaara 

on saanut enemmän huomiota osakseen. 

Useimmiten pölyräjähdyksiä tapahtuu hienojakoisten 

materiaalien siirto-, suodatus- ja 

siilojärjestelmissä. Kipinäilmaisu- ja sammutusjärjestelmillä 

on erittäin merkittävä osuus 

vähennettäessä kipinöiden ja kuumien hiukkasten 

aiheuttamaa pölyräjähdysvaaraa näissä 

järjestelmissä. Tavoitteena on havaita ja sammuttaa 

järjestelmään päässyt tai siinä syntynyt 

kipinä tai muu kuuma hiukkanen ennen 

kuin se pääsee paikkaan, jossa se voi sytyttää 

räjähdyskelpoisen pölyilmaseoksen. Kipinäilmaisu- 

ja sammutusjärjestelmä ei pysty estämään 

jo alkanutta räjähdystä, vaan tällöin 

tarvitaan muita tekniikoita räjähdyksen seurausten 

vähentämiseksi. 

KIPINÄILMAISU- JA SAMMUTUS- 

JÄRJESTELMÄ 


Kipinäilmaisu- ja sammutusjärjestelmällä havaitaan 

pölyvirrassa olevat sytytyslähteet, kuten 

kipinät tai kuumat hiukkaset, ja sammutetaan 

ne ennen kuin ne pääsevät sellaiseen 

kohtaan, jossa ne voivat aiheuttaa pölyräjähdyksen 

tai pölypalon. Räjähdyskelpoisen ilmaseoksen 

sytytyslähteenä voi toimia toki 

muukin tekijä kuin kipinä tai kuuma hiukkanen, 

mutta varsinkin pölyjen pneumaattisessa 

siirrossa kipinät ja kuumat hiukkaset 

aiheuttavat huomattavan riskin. Kipinät 

ja kuumat hiukkaset voivat syntyä esimerkiksi 

hiomakoneessa, höyläkoneessa, sahassa, 

murskaimessa, siirtojärjestelmän puhaltimessa 

ja niin edelleen. Tyypillisesti kipinä 

tai kuuma hiukkanen syntyy iskusta tai hankauksesta. 

Puuntyöstökoneissa puun kiilautuminen 

koneen rungon ja terän väliin aiheuttaa 

usein puumateriaalin kuumentumisen 

ja siitä irtautuvia hehkuvia hiukkasia. Hiomakoneen 

nauhan katkeaminen tai ohjautuminen 

koneen runkoon aiheuttaa usein 

voimakasta kipinöintiä. Kuitumaisen aineen 

hehkuvat hiukkaset aiheuttavat suuremman 

vaaran kuin iskusta syntyneet kipinät, koska 

kuitumainen aine hehkuu pidempään. Tällöin 

hiukkanen kulkeutuu kuumana pidemmän 

matkan ja voi päästä kohtaan, jossa räjähdysvaarallinen 

pölyilmaseos esiintyy. 

Kipinät ja kuumat hiukkaset eivät yleensä 

aiheuta räjähdysvaaraa itse putkistossa, koska 

niissä suurten siirtoilmamäärien johdosta pölypitoisuudet 

ovat alhaisia. Suurin riski muodostuu 

suodattimissa ja siiloissa, joissa pölypitoisuudet 

voivat olla pysyvästi räjähdyskelpoisella 

alueella. Kipinäilmaisu- ja sammutusjärjestelmällä 

voidaan havaita ja sammuttaa 

juuri ne kipinät ja kuumat hiukkaset, 

jotka ovat kulkeutumassa putkistoa myöten 

kohteeseen, jossa pölyräjähdys voi tapahtua. 

Putkistojen, joissa pölypitoisuus on yli alemman 

räjähdysrajan, kipinäilmaisu- ja sammutusjärjestelmää 

ei voida käyttää, koska kipinä 

tai kuuma hiukkanen voi aiheuttaa räjähdyksen 

jo ennen kuin sammutusjärjestelmä ehtii 

toimimaan. Tällöin on käytettävä räjähdyksen 

tukahduttamisjärjestelmää. 

Kipinäilmaisu- ja sammutusjärjestelmä 

muodostuu kipinän ilmaisimista, ohjauskeskuksesta, 

magneettiventtiilillä ja sammutussuuttimilla 

varustetusta putkistosta ja vesilähteestä. 

Kipinäilmaisin havaitsee pölyilmaseoksessa 

olevan kipinän, tieto siirtyy ohjauskeskukselle, 

joka avaa magneettiventtiilin, ja 

vesi purkautuu sammutussuuttimista. Purkautuva 

vesi muodostaa putkeen vesiverhon, 

johon kipinä tai kuuma hiukkanen osuus ja 

sammuu. Vesilähteenä toimii tyypillisesti pieni 

painesäiliö, joka pystyy syöttämään välittömästi 

sammutussuuttimille riittävällä paineella 

vettä. Painesäiliöön on liitetty pumppu, 

joka pumppaa painesäiliöön vettä, jotta 

painesäiliössä on riittävästi vettä, mikäli sammutustapahtuma 

uusiutuu tai sammutus on 

jatkuvaa. Ohjauskeskus voi myös pysäyttää 

prosessin ja antaa paikallisen hälytyksen. Tapauksessa, 

jossa kipinää tai kuumaa hiukkasta 

ei voida sammuttaa, se voidaan ohjata nopeasti 

avautuvalla luukulla tai venttiilillä vaarattomaan 

suuntaan. Tällöin kyseessä on kipinäilmaisu- 

ja erotusjärjestelmä. Kuvassa 1 

on esitetty tyypillinen kipinäilmaisu- ja sammutusjärjestelmä. 

Kun kuuma hiukkanen havaitaan, kuluu

tyypillinen kipinäilmaisu- ja sammutusjärjestelmä. 

aikaa ennen kuin suuttimista purkautuva vesi 

muodostaa tehokkaan sammutuskohdan 

kuumalle hiukkaselle. Sen vuoksi kuljetettaessa 

pölyjä pneumaattisesti ilmaisukohdan ja 

sammutuskohdan etäisyyden toisistaan on oltava 

riittävä. Etäisyys riippuu pölyn kuljetusnopeudesta, 

ja se on tyypillisesti pölynpoistojärjestelmissä 

6–9 metriä. 

Kipinäilmaisu- ja sammutusjärjestelmän 

tyypillisin käyttökohde on pneumaattinen 

hienojakoisen materiaalin kuljetusputkisto, 

kuten pölynpoistojärjestelmä. Yleensä pneumaattisessa 

siirrossa materiaali on tasaisesti jakaantunut, 

jolloin siinä olevat kuumat hiukkaset 

on helposti havaittavissa. Kipinäilmaisu 

perustuu kuuman hiukkasen lähettämän 

infrapunasäteilyn havaitsemiseen. Infrapunasäteily 

läpäisee jonkin verran myös materiaaleja, 

mutta käytännössä kipinäilmaisimet eivät 

pysty luotettavasti havaitsemaan materiaalin 

sisällä olevaa hehkuvaa ainesta silloin 

kun materiaalia kuljetetaan esimerkiksi kuljettimella. 

Sen vuoksi kipinäilmaisu pitää sijoittaa 

paikkaan, jossa materiaaliin on sekoittunut 

tai sekoittuu ilmaa. Kuljettimella 

kulkevassa materiaalissa oleva kuuma hiukkanen 

voidaan havaita materiaalin pudotuskohdassa. 


ei sovellu kohteisiin, joissa pölyilmaseos 

jo muodostaa räjähdyskelpoisen ilmaseoksen 

– kuuma hiukkanen näissä tilanteissa on 

jo voinut aiheuttaa pölyilmaseoksen räjähtämisen 

ennen kuin sammutussuuttimista purkautuu 

vettä. 


JÄRJESTELMÄN KOMPONENTIT 

kiPinäiLmaiSin 

Kipinäilmaisin havaitsee kuuman hiukkasen 

lähettämän infrapunasäteilyn. Kipinäilmaisimesta 

tieto havaitusta infrapunasäteilystä lähetetään 

välittömästi ohjauskeskukselle, joka 

aktivoi sammutustapahtuman. 

Ilmaisimen herkkyydelle (esimerkiksi minkä 

kokoiset ja minkä lämpötilarajan ylittävät 

kuumat hiukkaset on havaittava) ei ole pystytty 

sopimaan yhtenäistä vaatimusta. Syynä 

tähän on osaltaan ollut ilmaisimien valmistajien 

haluttomuus antaa tarkkoja tietoja ilmai- 

5 

3 

Kuva 1. Kipinäilmaisu- vänvalo ja – vaikkapa sammutusjärjestelmän 

itse ilmaisimesta kaukana 

olevan popniitin reiästä heijastuva päivänvalon 

säde – aiheuttaa virheilmaisun. 

sammutusjärjestelmä muodostuu seuraavista kompon 

sammutussuutin, 3) ohjausyksikkö, Kipinäilmaisimen 4) käyttölämpötila sammutusvesilähde 

on tyypillisesti 

noin +70 

Kuvassa näkyy myös puhaltimen pintalämpötilan o C:een saakka. Korkeammissa 

lämpötiloissa käytetään valokuitukaa- 

valvo 

Periaatekuvassa on esitetty Aspensec Oy:n kipinäilmaisu- 

simista. Tyypillisesti ilmaisimet havaitsevat 

kuuman hiukkasen, jonka lämpötila on yli 

+200 o C. Tämä lämpötila on riittävä, koska 

tällöin kuuman hiukkasen lämpötila ei vielä 

ole niin korkea, että se pystyisi sytyttämään 

tavanomaisia pölyilmaseoksia. Yleensä pölyilmaseoksen 

sytyttämiseen kykenevän hiukkasen 

pintalämpötilan pitää olla suuruusluokkaa 

+400 o C. Tosin tältä osin tarkkoja tutkimustuloksia 

ei ole. Luonnollisestikin ennen 

ilmaisimien valintaa pitää selvittää pölyilma- 

peleita. Valokuitukaapelin pää sijoitetaan 

paikkaan, josta ilmaisu halutaan saada, ja 

infrapunasäteily siirretään kaapelin kautta ilmaisimelle. 

Valokuitukaapelin pää voi olla jo- 

Kun kuuma hiukkanen pa havaitaan, +600 o C:n lämpötilassa. kuluu aikaa ennen 

Kipinäilmaisimen linssi muotoillaan siten, 

muodostaa tehokkaan sammutuskohdan 

että ilmavirtaus pitää linssin puhtaana. 

kuumalle 

Ilmaisin 

voidaan myös varustaa ja automaattisella sammutuskohd 

hiuk 

pölyjä pneumaattisesti ilmaisukohdan 

puhdistuksella, jolloin linssin pinnalle puhalletaan 

jatkuvasti puhdistavaa ilmaa. 

riittävä. Etäisyys riippuu pölyn kuljetusnopeud 

pölynpoistojärjestelmissä 6–9 Kipinäilmaisimella metriä. on tyyppikohtainen havaintokulma, 

joka on alle 180 o . Sen vuoksi 

riippuen pölynsiirtoputkiston halkaisijas- 

Kipinäilmaisu- ja sammutusjärjestelmän ta kipinäilmaisimia joudutaan sijoittamaan tyypillisin 

hienojakoisen materiaalin 

putkistoon 

kuljetusputkisto 

aina vähintään kaksi tai useampia, 

jotta saadaan kaikissa olosuhteissa var- 

kuten 

pneumaattisessa siirrossa materiaali on tasaisesti jakaan 

2 

4 

seoksen ominaisuudet, jotta ilmaisimiksi valitaan 

sellaiset ilmaisimet, että ne pystyvät havaitsemaan 

kuumat hiukkaset riittävän suurella 

turvamarginaalilla. 

Suuren herkkyyden vuoksi ilmaisimet havaitsevat 

kuumat hiukkaset pölyilmaseoksessa 

ja jopa pölykerroksen tai kuljetettavan materiaalin 

läpi. Tosin ilmaisimien herkkyys pölykerroksessa 

tai materiaalissa olevan kuuman 

hiukkasen havaitsemiseen riippuu huomattavasti 

materiaalista. Mitään testimenetelmää 

ilmaisimille ei ole, jolla voitaisiin puolueettomasti 

osoittaa ilmaisimien herkkyys kuuman 

hiukkasen havaitsemiseen materiaalin sisällä. 

Myös markkinointihenkilöiden näyttäviin 

kokeisiin ilmaisimen herkkyydestä kannattaa 

suhtautua varauksella. 

Kipinäilmaisimia on kahdenlaisia: päivänvaloon 

reagoivia ja päivänvaloon reagoimattomia 

ilmaisimia. Päivänvaloon reagoivia ilmaisimia 

voidaan käyttää vain tilassa, johon 

päivänvalon pääsy on täysin estetty. Ilmaisin 

on erittäin herkkä, ja jo vähäinenkin päi- 

ma ilmaisu. 

Kipinäilmaisimia ei kannata sijoittaa työstävien 

koneiden tai puhaltimien välittömään 

läheisyyteen. Niissä voi syntyä kuumia hiukkasia, 

jotka hehkuvat vain hetken eivätkä 

2 

aiheuta vaaraa. Jos kipinäilmaisin on asennettu 

liian lähelle työstävää konetta tai puhallinta, 

ilmaisu aiheuttaa turhan sammutuksen. 

Kipinäilmaisimien parhaimmat paikat 

ovat esimerkiksi pölynpoistojärjestelmän 

kokoojaputkistoissa, koska tällöin muuta- 

1 


malla ilmaisimella voidaan valvoa useita koneita. 

Myös puhaltimessa voi tapahtua kipinöintiä 

vieraan esineen päästessä järjestelmään 

tai puhaltimen siivistön ottaessa kiinni 

kuoreen. Sen vuoksi ilmaisun ja sammutuksen 

tulisi sijaita puhaltimen jälkeen ennen 

suodatinta tai siiloa. Valitettavasti vain tämä 

yleensä ei ole mahdollista, koska järjestelmätoimittajat 

asentavat puhaltimet aivan suodattimen 

viereen ajattelematta, minkä riskin 

puhallin aiheuttaa. 

Kipinäilmaisimien ja sammutuskohtien oikea 

sijoittelu vaatii prosessin hyvää tuntemusta 

ja prosessissa aiheutuvien riskien tunnistamista. 

Kuvassa 2 on esitetty periaatekuvaus 

kuitulevyteollisuuden prosessin suojauksesta 

kipinäilmaisu- ja sammutusjärjestelmällä. 

prosessissa aiheutuvien riskien tunnistamista. Kuvas 

kuitulevyteollisuuden prosessin suojauksesta kipinäilmaisu 

ohjaUSkeSkUS 

Ohjauskeskus vastaanottaa kipinäilmaisimelta 

tulevat signaalit ja aktivoi tarvittavat toimenpiteet. 

Ohjauskeskuksella on oltava seuraavat 

valvonnat ja ilmoitukset: hälytystieto 

havaitusta kuumasta hiukkasesta, laitteisto 

toimintavalmiina, verkkojännitteen häiriö, 

akkuvarmennuksen häiriö, häiriö sammutussuuttimen 

lämmitysjärjestelmässä (jos 

sammutussuutin on kylmässä tilassa ja se on 

varustettu lämmitysjärjestelmällä) sekä kaapelien 

vikavalvonta. 

Jokaisen havaitun kuuman hiukkasen tulee 

aiheuttaa kuuluva ja näkyvä hälytys ohjauskeskuksessa. 

Hälytys voidaan johtaa myös 

muualle tuotantotiloissa. Tyypillisesti yksi 

havaittu kuuma hiukkanen aiheuttaa hetkellisen 

ilmoituksen ohjauskeskuksessa ja sen 

mahdollisen kirjautumisen laitteen lokitiedostoon 

sekä sammutustapahtuman, mutta 

muutoin toiminta jatkuu normaalisti. 

Jos kuumia hiukkasia havaitaan useampia, 

niin hälytys johdetaan miehitettyyn paikkaan. 

Usean kuuman hiukkasen havaitsemisesta 

seurauksena on prosessin alasajo, ja tällöin 

on tärkeää, että asia tulee käyttöhenkilökunnan 

tietoon mahdollisimman nopeasti. 

Hälytystä ei johdeta hätäkeskukseen mutta 

usein käytäntönä on, että jos kuumia hiukkasia 

on esiintynyt paljon, käyttöhenkilökunta 

hälyttää pelastuslaitoksen paikalle. Tällöin 

on mahdollista varmistaa, että kaikki kydöt 

ovat sammuneet ja esimerkiksi putkiston sisälle 

ennen sammutuskohtaa ei ole jäänyt 

vaaraa aiheuttavia kytöjä. 

SammUTe 

Kipinäilmaisu- ja sammutusjärjestelmässä 

sammutteena käytetään vettä ilman mitään 

lisäaineistusta. Jos muita sammutteita halutaan 

käyttää, niiden tehokkuus kuumien 

Kuva 2. Esimerkki kipinäilmaisimien ja sammutuskohtien sij 

hiukkasten nopeassa sammutuksessa on varmistettava 

esimerkiksi sammutuskokeilla. 

SammUTUSTaPahTUma 

Kipinäilmaisimen havaitessa kuuman hiukkasen 

tieto siirtyy välittömästi ohjauskeskukselle. 

Ohjauskeskus avaa sammutusputkistoon 

sijoitetut magneettiventtiilit ja vesi 

purkautuu sammutussuuttimista pölykanavaan. 

Kuumat hiukkaset osuvat pölykanavaan 

muodostuvaan vesiverhoon ja sammuvat. 

Sammutussuuttimista purkautuu vettä 

asetetun ajan, joka yleensä on vähintään viisi 

sekuntia. Aika riippuu muun muassa kuljetettavasta 

materiaalista, sen tiheydestä ja kuljetusnopeudesta. 

Tämän jälkeen magneettiventtiili 

sulkeutuu ja veden tulo lakkaa, ja 

järjestelmä on valmis uuteen sammutustapahtumaan. 

Jos kipinänilmaisin havaitsee 

toistuvasti tai jatkuvasti kuumia hiukkasia, 

sammutus on jatkuvaa kunnes kuumia 4 hiukkasia 

ei enää esiinny. Jos sammutustapahtuma 

kestää yli 15 sekuntia, ohjauskeskuksen 

on pysäytettävä prosessi ja hälytettävä käyttöhenkilökunta. 

Yhdestä sammutussuuttimesta virtaa vettä 

1–2 litraa sekunnissa. Vesimäärä on niin vähäinen, 

että se ei yleensä aiheuta haittaa itse 

prosessille. Sammutussuuttimen on oltava 

toiminnaltaan sellainen, että kaikissa olosuhteissa 

saadaan koko pölyputken poikkileikkauksen 

kattava vesiverho. Tarvittaessa 

on käytettävä useampia sammutussuuttimia 

esimerkiksi silloin kun suojattavan pölyputken 

halkaisija on suuri. 

Sammutussuuttimet on asennettava riittä- 


vän etäälle kipinäilmaisimista, jotta sammuttava 

vesiverho ehtii muodostumaan ennen 

kuumien hiukkasten osumista siihen. Etäisyys 

riippuu materiaalin kuljetusnopeudesta 

ja järjestelmän kokonaisviiveajasta. Kokonaisviiveaika 

muodostuu ilmaisujärjestelmän 

reagointiajasta, magneettiventtiilin avautumisajasta, 

tehokkaan vesiverhon muodostumisajasta 

sekä varolisäajasta. Tyypillisesti kokonaisviiveaika 

on noin 0,3 sekuntia; tosin 

lyhyempääkin kokonaisviiveaikaa voidaan 

käyttää, jos laitteistovalmistaja osoittaa sen 

olevan mahdollista. Kun kokonaisviiveaika 

on 0,3 sekuntia ja materiaalin kuljetusnopeus 

on 30 m/s, kipinäilmaisun ja sammutussuuttimien 

välimatkan on oltava 0,3 s x 30 

m/s = 9 m. 

Sammutussuuttimet voidaan sijoittaa myös 

ulos, mikäli esimerkiksi pölyputkiston sijainnin 

vuoksi asennusta ei voida tehdä sisällä. 

Ulkona olevat sammutussuuttimet ja 

sammutusputkisto on suojattava jäätymiseltä 

lämmityskaapelilla ja lämpöeristyksellä. 

Lämmityskaapelin toimintaa on valvottava 

ohjauskeskuksella. 

SammUTUSVeSiVaraSTo 

Sammutusvesivaraston koko on määritettävä 

hydraulisin laskelmin, koska tarvittavan veden 

määrään ja paineeseen vaikuttavat monet 

eri tekijät, kuten vaadittava paine etäisimmällä 

sammutussuuttimella, putkiston koko, 

sammutuskohtien ja sammutussuuttimien 

määrä. Yleensä sammutussuuttimilla veden 

paineen on oltava noin 7 bar, jotta sammuttava 

vesiverho muodostuu kanavan sisälle. 

Tämän vuoksi käyttövesiliitännästä ei yleensä 

saada riittävää painetta, vaan vesilähteeksi 

on asennettava painesäiliö. Pelkkä pumppu ei 

ole riittävä, koska sen käynnistyminen vie liian 

kauan aikaa. Pumpulla huolehditaan siitä, 

että sammutustapahtuman jälkeen painesäiliöön 

pumpataan uutta vettä ja säiliön paine 

pysyy riittävänä. 

Sammutusveden määrän on riitettävä 60 

sekunnin jatkuvaan sammutukseen sillä alueella, 

jossa sammutusveden käyttö on suurinta. 

Jos kipinäilmaisu- ja sammutusjärjestelmä 

suojaa useita erillisiä kohteita, on veden määrää 

lisättävä 50 %:lla. 


JÄRJESTELMÄN HANKINTA 

5 

3 

Kipinäilmaisu- ja sammutusjärjestelmä on 

pelastustoimen laitteista annetun lain alainen 

turvajärjestelmä. Lisäksi se on räjähdysvaarallisia 

tiloja ja olosuhteita koskevan lainsäädännön 

alainen, ja tämä lainsäädäntö asettaa 

velvoitteita kipinäilmaisu- ja sammutusjärjestelmien 

valmistajille. 


suunnitellaan ja asennetaan Comité Européen 

des Assurances (CEA) laatiman asiakirjan 

"Specifications for spark detection, 

spark extinguishing and spark diversion systems 

– Planning and Installation, CEA 4044" 

mukaisesti. Asiakirja on englanninkielinen eikä 

sitä ole suomennettu. CEA on laatinut 

myös vaatimukset ja testimenettelyn kipinän 

ilmaisu- ja sammutusjärjestelmässä käytetyille 

tietyille laitteille. 

Koska kipinän ilmaisu- ja sammutusjärjestelmää 

ei liitetä hätäkeskukseen, sen tarkastusta 

sammutuslaitteiston tarkastuslaitoksen 

toimesta ei edellytetä. Toisaalta laitteiston tilaajan 

kannalta olisi suotavaa, että järjestelmän 

sääntöjen mukaisuuden tarkastaa kolmas 

osapuoli – esimerkiksi näiden laitteistojen 

tarkastukseen erikoistunut tarkastuslaitos. 

Näitä tarkastuslaitoksia ei valitettavasti tällä 

hetkellä ole. Suomessa on tällä hetkellä vajaa 

kymmenen kipinän ilmaisu- ja sammutusjärjestelmiä 

toimittavaa liikettä. 

On tärkeää huomata, että kipinäilmaisu- ja 

sammutusjärjestelmää ei hankita vain esimerkiksi 

pelkän pölynpoistojärjestelmän suojaamiseksi 

vaan koko teollisuuskohteen paloja 

räjähdysturvallisuuden parantamiseksi. Pölynpoistojärjestelmässä 

tai pölyräjähdysvaarallisessa 

prosessissa pölyräjähdys aiheuttaa 

aina erittäin vakavan uhan henkilöstölle ja 

koko yrityksen olemassaololle. Kipinäilmaisu- 

ja sammutusjärjestelmän hankinnasta aiheutuva 

kustannus ei ole laitteiston hankinnan 

esteenä, kun ymmärretään siitä saatava 

kokonaishyöty. 

Kipinäilmaisu- ja sammutusjärjestelmä on 

tehokas estämään prosessissa syntyvien kipinöiden 

ja kuumien hiukkasten aiheuttamaa 

räjähdysvaaraa. Kipinäilmaisu- ja sammutusjärjestelmä 

ei kuitenkaan voi olla ainut 

turvajärjestelmä silloin kun prosessissa 

aiheutuu pölyräjähdysvaara, vaan tällöin tarvitaan 

myös muita turvajärjestelyitä pölyräjähdyksen 

estämiseksi ja sen seurausten minimoimiseksi. 

Näitä turvajärjestelmiä voivat 

olla esimerkiksi räjähdyksen tukahduttamisjärjestelmät 

ja räjähdyksen paineenkevennysjärjestelmät. 


1. Comité Européen des Assurances. Specifications 

for spark detection, spark extinguishing 

and spark diversion systems, Planning 

and Installation, CEA 4044, 2004. 

Kipinäilmaisimen havaitessa kuuman 

hiukkasen tieto siirtyy välittömästi ohjauskeskukselle. 

Ohjauskeskus avaa sammutusputkistoon 

sijoitetut magneettiventtiilit ja vesi purkautuu 

sammutussuuttimista pölykanavaan. Kuumat 

hiukkaset osuvat pölykanavaan muodostuvaan 

vesiverhoon ja sammuvat. Sammutussuuttimista 

purkautuu vettä asetetun ajan, 

joka yleensä on vähintään viisi sekuntia. 

2 

4 

1 


Tuula Hakkarainen, Jukka Hietaniemi, Simo Hostikka, Teemu Karhula, Terhi Kling, Johan Mangs, Esko Mikkola ja Tuuli Oksanen, VTT, PL 1000, 02044 VTT 

Laivojen selviytymiskyky 

tulipalossa 

TiiViSTeLmä 

Laivojen selviytymiskyky tulipalossa -tutkimushankkeessa 

(SURSHIP-FIRE) on luotu 

laivojen paloturvalliseen selviytymiskykyyn 

liittyvää, tieteellisesti perusteltua 

tutkimustietoa hyödyntäen ja kehittäen uusimpia 

paloturvallisuusanalyysin menetelmiä. 

SURSHIP-FIRE -projektin keskeiset 

tutkimusaiheet ovat: 1) laivoissa käytettävien 

materiaalien ja tuotteiden tietokanta paloturvallisuuteen 

liittyvien ominaisuuksien 

kannalta, 2) paloriskianalyysiin perustuvat 

tarkastelut keskeisistä vaihtoehtoisen paloturvallisuussuunnittelun 

osa-alueista, 3) rakenteelliset 

tarkastelut kriittisistä olosuhteista 

ja 4) poistumisen laskennan integrointi palonkehittymiseen 

laivaolosuhteissa. Projektin 

tavoitteita ja hyötyjä ovat uuteen tietoon 

ja laskentatekniikkaan perustuvat laivojen paloturvallisuusratkaisut, 

laivanrakentamisessa 

uusien paloturvallisuuskonseptien laajeneminen 

suunnittelussa, laskennan laajamittainen 

käyttö säädösten kehittämisessä, alan kilpailukyvyn 

kehittyminen uusimman tiedon soveltamisen 

kautta sekä meriturvallisuuden 

paraneminen. 

for ships. SURSHIP-ohjelmassa ovat mukana 

Alankomaat, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, 

Suomi, Tanska ja Iso-Britannia. Siihen 

kuuluu useita kansallisesti rahoitettuja projekteja, 

jotka ovat linjassa ohjelman tavoitteiden 

kanssa. Suomalainen Laivojen selviytymiskyky 

tulipalossa eli SURSHIP-FIRE 

-tutkimushanke on yksi SURSHIP-ohjelman 

projekteista. 

SURSHIP-FIRE -projektin tutkimustyöstä 

vastaa VTT. Projekti käynnistyi 1.6.2007, 

ja se päättyy 30.6.2009. Tulokset julkaistaan 

Vuodesta 2001 alkaen laivojen paloturvallisuussuunnittelu on ollut sallittua toteu 

vaihtoehtoisella tavalla [2]. Vaihtoehtoisen suunnittelun tavoitteena on varmistaa, e 

paloturvallisuus on riittävällä tasolla. Toteutettavat ratkaisut on osoitettava 

turvallisiksi paloturvallisuus- ja riskianalyysin keinoin ja dokumentoitava yksityisk 

Riittävä paloturvallisuustaso osoitetaan dokumentin MSC 72/16 mukaisesti [3]. 

I - Materiaalit 

III - Rakenteet 

SURSHIP-FIRE 

II - Riskit 

IV - Poistuminen 

SURSHIP-FIRE -PROJEKTIN 

LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET 

ERA-NET TRANSPORT on kansallisten liikennetutkimusohjelmien 

verkosto Euroopassa. 

Yhtenä sen osana on meriturvallisuuden 

tutkimusohjelma SURSHIP – Survivability 


Laivojen selviytymiskyky 

tulipalossa 

Kuva 1. SURSHIP-FIRE -projektin osatehtävät. 

Kuva 1. SURSHIP-FIRE -projektin osatehtävät. 

SURSHIP-FIRE -projektin tavoitteena on, että laivojen paloturvallisuusratkaisu

onnettomuuksien esiintymistaajuuden riippuvuutta uhrien lukumäärästä. Analyysi on tätä 

kirjoitettaessa vielä keskeneräinen. 

projektin loppuraportissa, joka tätä kirjoitettaessa 

on vielä tekeillä. 

SURSHIP-FIRE:ssa on neljä osatehtävää, 

joiden tutkimusaiheet ovat laivoissa käytettävien 

materiaalien ja tuotteiden palo-ominaisuudet, 

kvantitatiiviset laivojen paloriskianalyysit, 

laivan rakenteiden kriittiset olosuhteet 

tulipalossa ja poistumisen simulointi 

laivaolosuhteissa. SURSHIP-FIRE:n osatehtävät 

ja niiden vuorovaikutus esitetään 

kuvassa 1. 

A B C 

TaVoiTTeena meriTUrVaLLiSUUden 

Paraneminen 

Laivojen paloturvallisuusvaatimukset ovat perinteisesti 

perustuneet materiaalien ja rakenteiden 

palotesteihin ja lukuarvoina ilmaistuihin 

vaatimuksiin. Toisin sanoen laivoissa 

on käytetty vain tuotteita ja ratkaisuja, jotka 

läpäisevät vaaditut palotestit [1] ja täyttävät 

vaatimukset. Erityisesti suurten laivojen ja 

uusien ratkaisujen toteuttaminen perustuen 

luokkavaatimuksiin ja lukuarvoihin on kuitenkin 

vaikeaa. 

Vuodesta 2001 alkaen laivojen paloturvallisuussuunnittelu 

on ollut sallittua toteuttaa 

myös vaihtoehtoisella tavalla [2]. Vaihtoehtoisen 

suunnittelun tavoitteena on varmistaa, 

että laivan paloturvallisuus on riittävällä 

tasolla. Toteutettavat ratkaisut on osoitettava 

riittävän turvallisiksi paloturvallisuus- ja 

riskianalyysin keinoin ja dokumentoitava yksityiskohtaisesti. 

Riittävä paloturvallisuustaso 

osoitetaan dokumentin MSC 72/16 mukaisesti 

[3]. 

SURSHIP-FIRE -projektin tavoitteena on, 

että laivojen paloturvallisuusratkaisut tulevat 

perustumaan entistä enemmän uuden tiedon 

ja laskentatekniikan käyttöön ja soveltamiseen. 

Tulokset mahdollistavat laivanrakentamisessa 

uusien paloturvallisuuskonseptien 

yleistymisen suunnittelussa sekä simuloinnin 

ja riskianalyysin laajamittaisen käytön 

säädösten kehittämisessä. Alan kilpailukykyä 

on mahdollista kehittää uusimman 

tiedon soveltamisen kautta. Keskeinen tavoite 

on myös meriturvallisuuden paraneminen, 

kun tuotteita ja laivoja voidaan tarkastella kokonaisuuksina. 

MATERIAALIEN JA TUOTTEIDEN 

TIETOKANTA 

SURSHIP-FIRE:n osatehtävässä I on kerätty ja 

yhdistetty olemassa olevaa tietoa laivoissa yleisesti 

käytettävien materiaalien ja tuotteiden paloturvallisuuteen 

vaikuttavista tekijöistä. Näitä 

ovat erityisesti lämmön- ja savuntuotto. Kootut 

testitulokset on syötetty SP Fire Database -palotietokantaan 

www.sp.se/fire/fdb, josta ne ovat 

Kuva 2. Tarkastellun hyttialueen pohjapiirros. Poistumistiet on merkitty nuolilla. Palon 

Osatehtävässä II suoritettiin kvantitatiivisia 

laivojen paloriskianalyyseja mukaan lukien 

tilanteet, joissa sovelletaan vaihtoehtoista 

suunnittelua. Työssä tarkasteltiin palon kehittymistä, 

savun leviämistä, turvallisuustavoitteita 

ja riskikonsepteja. Tavoitteina oli saada 

tietoa palokuormien ja suojauskeinojen mer- 

sijaintipaikat olivat hyttialueen takaosassa (A), keskellä (B) ja etuosassa (C). 

saatavilla suunnittelijoiden käyttöön. Tietokanta 

on käytettävissä veloituksestta, mutta edellytda 

konsepti laivojen kriittisten tilojen kvankityksestä 

laivojen paloturvallisuudelle ja luotää 

rekisteröitymistä. Metodologia riskianalyysiin titatiiviseen riskien arviointiin sovellettavaksi 

sekä uudis- että korjausrakentamiseen. 

Laivojen eri tilojen riskien arvioimiseksi Paloriskianalyysien kvantitatiivisesti aiheina on osatehtävässä olivat matkustajalaivan 

ja hyttipalo tax free -myymälöihin. ja tarkastelun laajentami- 

III määritelty 

vaihtoehtoisen paloturvallisuussuunnittelun periaatteita, joita voidaan soveltaa erilaisiin 

PaLoTeSTiTULokSeT 

tarkastelukohteisiin, 

SimULoinniSSa 

esimerkiksi 

ja 

ravintoloihin 

TUoTekehiTykSeSSä 

nen hyttialueeseen. Lisäksi kehitettiin laivojen 

vaihtoehtoisen toteuttamisessa paloturvallisuussuunnitte- 

ja sen hyväksymiskriteerien 

Lähtökohtana vaihtoehtoisen suunnittelun 

Laivojen paloturvallisuussuunnittelun asetannassa ovat riskit. Analyysissä kannalta 

keskeisimmät palotestit ovat liekinlelettaviksi 

erilaisiin kohteisiin ja tilanteisiin. 

lun tarkastellaan, konsepti, mille jossa tasolle kuvataan turvallisuustoimet periaatteet sovel- 

ja kriteerit 

tulee asettaa, jotta paloriskit asettuvat siedettävän alhaiselle tasolle. Tulokseen vaikuttavat 

viämistesti IMO FTPC Part 5 [1, s. 23–25 Mallinnuksissa käytettiin palon ja poistumisen 

simulointiin 4 Fire Dynamics Simula- 

ja 61–93] ja kartiokalorimetrikoe ISO 5660 

[4,5]. Hyväksyntätestinä lattia-, laipio-, seinä- 

ja kattopinnoitteille käytetään liekinleviälaskentamodulia 

(FDS+Evac) [7]. 

tor -ohjelmaa (FDS 5) [6] ja sen poistumismistestiä. 

Simulointien syötteeksi paremmin 

soveltuvaa tietoa saadaan kuitenkin kartiokalorimetrikokeesta. 

hyTTiPaLon LeViämiSTä rajoiTTaa 

Näiden palotestien tulossuureita vertailemalla 

on kehitetty periaatteet, joiden mu- 

SULjeTTU oVi 

kaan tuotteen liekinleviämistestitulosten perusteella 

voidaan arvioida simuloinnissa käyttökelpoisia 

lämmöntuottoarvoja pinta-alayksikköä 

kohti. Toisaalta on määritelty kartiokalorimetrikokeen 

lämmöntuotto- ja syttymisaikakriteerit, 

jotka täyttävällä tuotteella 

on mahdollisuus läpäistä liekinleviämistesti. 

Niiden perusteella on mahdollista käyttää 

tuotekehityksessä liekinleviämistestin sijasta 

hinnaltaan edullisempaa ja vain pienikokoisen 

(10 cm × 10 cm) näytteen vaativaa kartiokalorimetrikoetta. 

PALORISKIANALYYSIT 

Tilastotietojen perusteella matkustajalaivan 

hytissä syttyy tulipalo noin kerran viidessä 

vuodessa (syttymistaajuus/laivavuosi). Hyttipalon 

riskiperustaiseen määrittämiseen valitut 

uhkakuvat olivat tuhopoltto, tupakasta 

syttyvä palo vuoteessa ja roskakorin palo. Simulointien 

avulla tarkasteltiin palon aiheuttamia 

vahinkoja hytissä ja sen mahdollisuutta 

levitä käytävään tai viereiseen hyttiin. 

Hyttipalon leviämisen riskiin vaikuttavat 

eniten alkupalon voimakkuus, sen kasvunopeus 

ja hytin oven tila. Tiiviisti suljettu hytin 

ovi estää tehokkaasti vakavien vahinkojen 

syntymistä. 

Matkustajalaivan hyttipalon analyysin yksityiskohdat 

löytyvät hyttipalon riskiperustaista 

määritystä käsittelevästä diplomityöstä 

[8] ja lehtiartikkelista [9]. 

hyTTiaLUeen PoiSTUmiSSimULoinneiSTa 

Hyttialueen riskiperustaisessa mallinnukses- 


pohjaisen simuloinnin avulla, jolla saadaan selville tulipalon mahdolliset seuraukset (laajuus 

ja todennäköisyys). 

PROBABILISTIC 

SIMULATION 

HAZARD! 

Osatehtävän IV tavoitteena oli palon kehittymisen 

ja ihmisten käyttäytymisen integroitu 

simulointi laivaolosuhteissa, mukaan lukien 

monimutkaiset poistumistilanteet. Tuloksena 

on laivoille soveltuva uuden sukupolven poistumislaskentamenetelmä, 

joka täyttää Kansainvälisen 

merenkulkujärjestön IMO:n vaatimukset 

simulointimenetelmälle [10]. 

Työn aluksi kartoitettiin laivoille ominaisia 

piirteitä, jotka on poistumislaskennassa 

huomioitava. Yleisesti nämä piirteet liittyvät 

teknisiin reunaehtoihin ja ihmisjakaumiin 

sekä ihmisten käyttäytymiseen ja päätöksentekoon. 

Esimerkkinä erityispiirteistä mainittakoon 

tilanne, jossa ihmiset menevät ensin 

käymään hytissään ja siirtyvät vasta sitten 

kokoontumisasemalle, mistä seuraa vastavirtauksia. 

Detection 

Stability 

Escape & 

access 

First-aid 

Integrity 

routes 

ext. 

Insulation 

Passengers 

SHEVS 

Fire load: 

amount & 

Crew 

Autom. 

combustibility 

Survivability 

extinguishing 

Ventilation 

Fire fighting 

CONSE- 

QUENCES 

magnitude 

probability 

RISKS 

Kuva 3. Laivojen paloturvallisuusanalyysin metodologia. 

sa käytettiin lähtökohtana monitoimimurtajan 

suunniteltua hyttialuetta, joka esitetään 

kuvassa 2. Perustapauksena oli hytin mitoituspalo 

RAKENTEIDEN tuhopoltossa. Palohytin KRIITTISET ovi oli auki, OLOSUHTEET 

mutta muiden hyttien ovet kiinni. Matkustajien 

oletettiin olevan aikuisia ja sijoittuvan 

hyttialueelle satunnaisesti. Palo havaittiin 99 

%:n todennäköisyydellä savuilmaisimen välityksellä 

ja muussa tapauksessa aistein. Matkustajat 

poistuivat suorinta reittiä lähimmälle 

ovelle ja olivat turvassa päästessään pois palo-osastosta. 

Simuloinneissa tulipalo vaikutti poistumiseen 

siten, että savu hidasti kävelynopeutta 

heikentyneen näkyvyyden sekä ärsyttävän 

ja muassa tukehduttavan alumiini- vaikutuksen ja komposiittirakenteet. 

vuoksi. Lämpötilalla 

ei oletettu olevan vaikutusta. Henkilö 

Uhkakuvana lamaantui, kun konehuonepalo niin sanottu FED-in-autokannen alla 

OLOSUHTEET 

deksi (engl. fractional effective dose) saavutti 

arvon 1. FED-arvo kuvaa CO 2 - ja COpitoisuuksien 

noususta ja happipitoisuuden 

laskusta aiheutuvaa lamauttavaa annosta. 

Monte Carlo -simulointien avulla määritetään 

hyttialueelle F–N-käyrä, joka esittää onnettomuuksien 

nousevaa hiilivety- esiintymistaajuuden eli HC-käyrää. riippuvuutta 

uhrien lukumäärästä. Analyysi on tätä 

kirjoitettaessa vielä keskeneräinen. 

Laivojen eri tilojen riskien arvioimiseksi 

kvantitatiivisesti on osatehtävässä II määritelty 

vaihtoehtoisen paloturvallisuussuunnittelun 

periaatteita, joita voidaan soveltaa 

erilaisiin tarkastelukohteisiin, esimerkiksi ravintoloihin 

ja tax free -myymälöihin. 

Lähtökohtana vaihtoehtoisen suunnittelun 

toteuttamisessa ja sen hyväksymiskriteerien 

asetannassa ovat riskit. Analyysissä tarkastellaan, 

mille tasolle turvallisuustoimet ja 

kriteerit tulee asettaa, jotta paloriskit asettuvat 

siedettävän alhaiselle tasolle. Tulokseen 

vaikuttavat sekä aktiiviset että passiiviset paloturvallisuustoimet. 

Kvantitatiivisessa riskianalyysissa 

huomioidaan eri tekijöiden vaihtelevuus 

ja epävarmuustekijät. 


Laivojen paloturvallisuusanalyysin metodologia 

esitellään kaaviona kuvassa 3. Kokonaispaloturvallisuuden 

osatekijöinä ovat lai- 

Termiseen analyysiin ja kantokykytarkasteluun 

valittiin paloskenaario, jossa tulipalo 

syttyy konehuoneessa autokannen alapuolella. 

Analysoitu rakenne esitetään kuvassa 

4. Tutkimuksessa varioitiin kannen paksuutta, 

palkin mittoja sekä eristystapaa. Palorasituksena 

käytettiin niin sanottua standardipalokäyrää 

sekä nopeammin ja korkeampaan 

van rakenteet ja niiden ominaisuudet, kiinteä lämpötilaan nousevaa hiilivety- eli HC-käyrää. 

ja irtain palokuorma, ilmanvaihto ja savunpoisto, 

palon SURSHIP-yhteistyön havaitsemiseen ja sammuttami- 

puitteissa Analyysissa kysely, havaittiin, jossa että kokonaan kivi- 

Osatehtävässä III toteutettiin kansainvälisen 

seen liittyvät järjestelmät, poistumisreitit ja villalla (paksuus 40 mm, tiheys 100 kg/m 3 ) 

kartoitettiin laivan rakenteille kriittisiä tulipalotilanteita. Rakenteiden kannalta kriittisiksi 

-järjestelyt sekä laivan miehistön ja matkustajien 

toiminta. happirajoitteinen Näiden yhteisvaikutuksena ja siten pitkäkestoinen 400 o C:n 60 minuuttia rahti-, kestävässä standar- 

palosuojatun teräksen lämpötilat jäävät alle 

paloskenaarioiksi arvioitiin muun muassa 

kontti- tai tankkilaivan palo erityisesti muodostuvia laivan keskikohdalla, paloriskejä voidaan konehuonepalo tarkastella dipalorasituksessa, palon rajoittamistoimien 

epäonnistuttua sekä palo matkustajalaivassa todennäköisyyspohjaisen kuormitetun simuloinnin palosuojaamattoman avulteetti 

ei alene. HC-käyrän kannen mukaisessa palo- 

jolloin momenttikapasi- 

alla, jossa on myös palosuojaamattomia la, jolla kantavia saadaan selville pilareita. tulipalon Ongelmana mahdolliset rasituksessa pidettiin teräksen myös lämpötilat sitä, nousevat korkeammalle, 

mutta pilarit jäävät alle 600 o C:n. Täl- 

ettei eräille kriittisille rakenneosille seuraukset ole palonkestovaatimuksia (laajuus ja todennäköisyys). (esim. suojaamattomat 

löin momenttikapasiteetin alenema voi kui- 

suurissa yleisötiloissa). Rakenteita, jotka tiedetään tai arvioidaan riskialttiiksi ovat muun 

RAKENTEIDEN KRIITTISET 

Osatehtävässä III toteutettiin kansainvälisen 

SURSHIP-yhteistyön valittiin paloskenaario, puitteissa kysely, jossa na, että tulipalo momenttikapasiteetti syttyy alenee alle 20 

Termiseen analyysiin ja kantokykytarkasteluun 

jossa kartoitettiin laivan rakenteille kriittisiä 

tulipalotilanteita. Rakenteiden kannalta palkki taipuu, mistä voi seurata rakojen muo- 

%:iin. Kapasiteetin alenemisen seurauksena 

konehuoneessa autokannen alapuolella. Analysoitu rakenne esitetään kuvassa 4. 

Tutkimuksessa varioitiin kannen paksuutta, kriittisiksi palkin paloskenaarioiksi mittoja arvioitiin sekä eristystapaa. muun dostuminen Palorasituksena 

palosuojaukseen tai sen irtoaminen 

kokonaan. lämpötilaan 

käytettiin niin sanottua standardipalokäyrää muassa happirajoitteinen sekä nopeammin ja siten pitkäkestoinen 

rahti-, kontti- tai tankkilaivan palo 

ja korkeampaan 

erityisesti laivan keskikohdalla, konehuonepalo 

palon kivivillalla rajoittamistoimien (paksuus epäonnistut- 

40 mm, POISTUMINEN 

tiheys 100 kg/m 3 ) 

Analyysissa havaittiin, että kokonaan 

tua sekä palo matkustajalaivassa kuormitetun LAIVAOLOSUHTEISSA 

palosuojatun teräksen lämpötilat jäävät alle 400 °C:n 60 minuuttia kestävässä standardi- 

meTodoLoGia riSkianaLyySiin 

palosuojaamattoman kannen alla, jossa on 

myös palosuojaamattomia kantavia pilareita. 

Ongelmana pidettiin myös sitä, ettei eräille 

kriittisille rakenneosille ole palonkestovaati- 

5 

muksia (esim. suojaamattomat pilarit suurissa 

yleisötiloissa). Rakenteita, jotka tiedetään 

tai arvioidaan riskialttiiksi ovat muun muassa 

alumiini- ja komposiittirakenteet. 

UhkakUVana konehUonePaLo 

aUTokannen aLLa 

tenkin olla merkittävä. 

Osittain palosuojatun teräksen lämpötilat 

nousevat alalaipassa ja uumassa niin korkeiksi 

sekä standardipalo- että HC-käyrän mukaisessa 

palorasituksessa 60 minuutin aika-

PorTaikkojen määriTTeLy heLPoTTUi 

Merkittävä osa SURSHIP-FIRE -projektin 

poistumislaskennan kehitystyötä oli uuden 

portaikkomallin luominen FDS+Evac:iin [7]. 

Laivojen portaikoilla on keskeinen merkitys 

poistumisreitteinä. Aiemmin portaikon 

määritteleminen poistumissimulointia varten 

vaati jopa satoja rivejä simuloinnin syöttötiedostoon. 

Uuden portaikkomallin avulla 

sama määrittely hoituu noin kymmenellä rivillä, 

joten työtä säästyy huomattavasti. 

Uudessa portaikkomallissa poistuvien ihmisten 

kohdekerroksen valinta voi olla automaattinen 

tai erikseen määritelty. Eri ihmisryhmille 

voidaan määritellä erilaiset liikkumisnopeudet, 

ja kulkusuunnan (ylös/alas) 

vaikutus liikkumisnopeuteen voidaan huomioida. 

YHTEENVETO 

SURSHIP-tutkimusohjelman tavoitteena 

on, että siihen kuuluvilla projekteilla on 

vaikutusta IMO:n säädöskehitykseen. SUR- 

SHIP-FIRE -projektin mahdollisia vaikutuksia 

tarkastellaan yhteistyössä Merenkulkulaitoksen 

kanssa. Projektin tuloksena syntyy 

ohjeistusta materiaalien palotestitulosten 

käytöstä simuloinneissa ja vaihtoehtoisen 

paloturvallisuussuunnittelun konsepti, jotka 

voivat toimia myös säädöskehityksen pohjana. 

Rakenteille kriittisten tulipalotilanteiden 

kartoitus voi tuoda aiheita säädöskehitykseen. 

Poistumislaskennan kehitystyö voi 

vaikuttaa poistumissimulointien ohjeistukseen 

esimerkiksi monikerroksisten portaikkojen 

osalta. 

SURSHIP-FIRE -projektin loppuraportti 

julkaistaan kesällä 2009, ja se tulee vapaasti 

saataville VTT:n internet-sivujen kautta: 

http://www.vtt.fi/publications/index.jsp. 

KIITOKSET 

nization, 26 June 2001. 1 s. + 15 liites. 

3. MSC 72/16. Formal Safety Assessment. 

Decision parameters including risk acceptance 

criteria. London: International Maritime 

Organization, 14 February 2000. 3 s. 

+ 22 liites. 

4. ISO 5660-1. Reaction-to-fire tests – Heat 

release, smoke production and mass loss 

rate – Part 1: Heat release rate (cone calorimeter 

method). Geneva: International Organization 

for Standardization, 2002. 39 s. 

5. ISO 5660-2. Reaction-to-fire tests – 

Heat release, smoke production and mass 

loss rate – Part 2: Smoke production rate 

(dynamic measurement). Geneva: International 

Organi-zation for Standardization, 

2002. 14 s. 

6. National Institute of Standards and 

Technology, Gaithersburg, Maryland, USA, 

and VTT Technical Research Centre of Finland, 

Espoo, Finland. Fire Dynamics Simulator, 

Technical Reference Guide, 5th edition, 

October 2007. NIST Special Publication 

1018-5 (Four volume set). 

7. Korhonen, T. & Hostikka, S. Fire Dynamics 

Simulator with Evacuation: FDS+Evac. 

Technical Reference and User’s Guide. Espoo: 

VTT, 2009. 91 s. (VTT Working Papers 

119.) ISBN 978-951-38-7180-2. Http:// 

www.vtt.fi/inf/pdf/workingpapers/2009/ 

W119.pdf. 

8. Karhula, T. Matkustajalaivan hyttipalon 

riskiperustainen määrittäminen. Diplomityö, 

TKK / Rakenne- ja rakennustuotantoteknii- 

VTT on tutkinut laivojen selviytymiskykyä 

tulipalossa kansainväliseen meriturvallisuuden 

SURSHIP-FIRE -projektin rahoittivat Tekes 

tutkimusohjelmaan kuuluvassa SUR- (rahoituspäätös 40082/07), Merenkulkulai- 

SHIP-FIRE -projektissa. Projektissa oli neljä 

tos, Varustamoliikelaitos Finstaship, Adiaba- 

osatehtävää: I – Materiaalit, II – Riskit, III tix Oy, Antti-Teollisuus Oy, Fintex-Tetrakem 

– Rakenteet ja IV – Poistuminen. Osassa I on Oy, Kiilto Oy, Rakennuspolyuretaaniteollisuus, 

koottu laivoissa käytettävien tuotteiden palotestituloksia 

Renotech Oy, STX Finland Cabins Oy, 

tietokantaan suunnittelijoiden Surma Ltd ja VTT. Kiitämme projektin johtoryhmän 

hyödynnettäviksi sekä määritelty periaatteet 

jäseniä aktiivisesta osallistumises- 

testitulosten käytölle palonsimuloinneissa ja ta ja tutkimuksen tuesta. 

tuotekehityksessä. Osan II tuloksina ovat laivan 

hytin ja hyttialueen riskiperustaiset paloturvallisuusanalyysit 

sekä metodologia laivo- 


9. Karhula, T. Laivan hyttipalon riskipekan 

laitos, 2008. 106 s. 

palorasituksessa, jolloin momenttikapasiteetti ei alene. HC-käyrän mukaisessa 

jen kvantitatiiviseen palorasituksessa paloriskitarkasteluun. teräksen lämpötilat nousevat korkeammalle, rustainen mutta määrittäminen. jäävät alle Julkaistaan 600 °C:n. Pelastustieto-lehdessä, 

2009. 

Osassa III tarkasteltiin Tällöin rakenteen momenttikapasiteetin kantokykyä 1. FTP Code. alenema International voi kuitenkin Code for Application 

olla merkittävä. 

palotilanteessa, jossa tulipalo syttyy konehuoneessa 

of Fire Test Procedures. London: In- 

10. MSC.1/Circ.1238. Guidelines for Ev- 

autokannen alapuolella. Osittain Osan palosuojatun IV tuloksina 

ter-national teräksen Maritime lämpötilat Organization, nousevat 1998. alalaipassa acuation ja uumassa Analysis for niin New korkeiksi and Existing sekä Pasteitä 

kartoitettiin laivoille standardipalo- ominaisia piir- 

että 323 HC-käyrän s. ISBN 92-801-1452-2. mukaisessa palorasituksessa sen-ger Ships. 60 minuutin London: International aikana, Mari- 

että 

poistumissimuloinneissa momenttikapasiteetti ja luotiin uusi alenee 2 . MSC/Circ.1002. alle 20 %:iin. Guidelines Kapasiteetin on Alternative 

muodostuminen Design and Arrangements palosuojaukseen for Fire Sa- 

+ tai 43 sen liites. irtoaminen kokonaan. 

alenemisen time Organization, seurauksena 30 October palkki 2007. taipuu, 2 s. 

helppokäyttöinen portaikkomalli mistä voi FDS+Evac seurata rakojen 

-ohjelmaan. 

fety. London: International Maritime Orga- 

AUTOKANSI 

Kansi: 

paksuus 10/15/20 mm 

KONEHUONE 

450 mm 

ERISTE: 

- kivivilla 40/25 mm, 

- tiheys 100 kg/m 3, 

- hyväksytty A60-luokan kannessa 

LASKENTATAPAUKSET: 

- kansi ja 450 mm uumasta eristetty 

- kansi ja koko uuma eristetty, 

- kansi, uuma ja alalaippa eristetty 

40 mm 

Uuma: 

Alalaippa: 

400x10 

600x10 

800x10 

900x10 

1200x12 

100x15 

150x15 

200x15 

300x20 

400x20 

Kuva 4. Analysoitu rakenne konehuone-autokans i-skenaariossa. 


Jarkko Jäntti, Pelastusopisto, PL 1122, 70821 Kuopio • Kati Tillander, VTT, PL 1000, 02044 VTT 

Pelastusyksikön alkuselvityksiin 

kohteessa 

kuluva aika eri vahvuuksilla 

TiiViSTeLmä 

Tutkimushankkeessa keskitytään kahteen 

onnettomuustyyppiin: liikenneonnettomuuksiin 

ja rakennuspaloihin. Tavoitteena 

on tuoda todellisiin mittauksiin pohjautuvaa 

lisätietoa toimintavalmiusaikajanan tuntemattomista 

ajanjaksoista sekä tuottaa tutkittua 

tietoa pelastusyksikön suorituskyvystä 

eri vahvuuksilla pelastuslaitosten ja -henkilöstön 

toimintakykyhankkeen tarpeisiin. Tutkittua 

tietoa kerätään sekä harjoitusolosuhteissa 

että oikeista onnettomuustilanteista. 

Tutkimus on parhaillaan käynnissä, ja se 

jatkuu vuoden 2009 loppuun saakka. Tässä 

artikkelissa keskitytään harjoitustilanteista 

kerättyjen tietojen esittelyyn. 

JOHDANTO 

Pelastustoimen henkilöstöllä on pitkältä aikaväliltä 

kokemusta siitä, että tulipaloissa lyhyetkin 

viiveet sen havaitsemisessa tai palon 

rajoittamiseen ryhtymisessä johtavat nopeasti 

suurempiin vahinkoihin. Vuonna 2008 

tulipalojen kokonaismäärä oli noin 14 000, 

joista rakennuspaloiksi kirjattiin 4485 kpl. 

Palokuntien keskimääräinen toimintavalmiusaika 

hälytyksestä kohteeseen vuonna 2008 

niissä rakennuspalotapauksissa, joissa vahvuus 

1+3 täyttyi (n=4292), oli 11 min 47 s 

[1]. Toimintavalmiusaikojen seuraamiseen 

on olemassa vakiintuneet menetelmät, mutta 

erittäin oleellinen yksityiskohtaisempi tieto 


siitä, mitä tapahtuu kohteeseen saapumisen 

jälkeen, on puuttunut. Tätä tietoa on kansainvälisestikin 

erittäin vähän saatavilla [2]. 

Todellisissa onnettomuustilanteissa tiedusteluun, 

käskyihin ja selvityksiin kuluvan ajan 

mittaamista ei ole ollut helppoa dokumentoida. 

Rakennuspaloissa olosuhteet vaihtelevat 

paljon – rakennus voi olla pieni ”mummonmökki” 

tai kauppakeskuskompleksi. Palo voi 

olla vielä pieni savuttava kytöpalo syttymisvaiheessa 

tai palaa täydellä teholla avopalona 

palokunnan ensimmäisen yksikön saapuessa. 

Pelastushenkilöstö on koulutettu kuitenkin 

soveltamaan lähes kaikkiin tilanteisiin sopivia 

kaluston selvitysmalleja. 

Tieliikenneonnettomuuksissa kuolee kolminkertainen 

määrä ihmisiä tulipaloihin verrattuna. 

Tieliikenneonnettomuuksissa vammautumiseen 

vaikuttavat onnettomuustyyppi 

ja onnettomuusmekanismi, jotka ovat edelleen 

sidoksissa liikenneympäristöön. Tieliikenneonnettomuuksien 

alatyypeistä suistumisonnettomuudet 

ovat nousseet kuolemaan 

johtaneiden onnettomuuksien osalta suurimmaksi 

ryhmäksi [3]. Vuonna 2008 pelastuslaitokset 

osallistuivat kaikkiaan 13 400 liikenneonnettomuuden 

seurausten minimointiin. 

Palokuntien keskimääräinen toimintavalmiusaika 

hälytyksestä kohteeseen vuonna 

2008 niissä liikenneonnettomuuksissa, joissa 

vahvuus 1+3 täyttyi (n=10 900), oli 10 

min 36 s [1]. Liikenneonnettomuuksien pelastustoimiin 

kuluvaa aikaa tai yksikön henkilövahvuuden 

vaikutusta ajan funktiona ei 

ole aiemmin Suomessa tutkittu tällä tarkkuudella. 

TUTKIMUKSEN TAVOITTEET 

Tutkimuksen tavoitteena on kerätä tieteelliset 

kriteerit täyttävää tietoa nykyisin käytössä 

olevista menetelmistä, jotta uusien vaihtoehtoisten 

menetelmien tehokkuutta voidaan 

verrata nykyisin käytössä oleviin ja pohtia 

uusien menetelmien käyttöönottoa. Toisaalta 

kun nähdään, mitkä toimenpiteet kohteessa 

vievät eniten aikaa voidaan punnita, miten 

niihin voitaisiin vaikuttaa. Pelastustoimiin 

ryhtymiseen kuluvalla ajalla on merkitystä rakennuspalojen 

ennaltaehkäisyssä muun muassa 

toiminnallista palomitoitusta ja turvallisuusselvitystä 

tehtäessä. Pelastustoimintaa 

johtavan on myös kyettävä arvioimaan käynnistettävän 

toiminnan aikaviiveet. 

TUTKIMUSASETELMAT JA 

KÄYTETYT MENETELMÄT 

yLeiSTä 

Seuraavassa kuvataan Pelastusopiston harjoitusalueelta 

suoritettujen mittausten tutkimusasetelmat 

ja tulokset yleisellä tasolla. 

Suoritukset tallennettiin kahdella videokame-

alla, joiden nauhoilta käsiajanoton paikkansapitävyys 

tarkistettiin. Tämän jälkeen tiedot 

kirjattiin taulukkolaskentasovelluksella sähköiseen 

muotoon analyysiä varten. 

rakennUSPaLo – PerUSSeLViTyS 

SiSäkaUTTa koLmanTeen kerrokSeen 

Mittaukset tehtiin Pelastusopiston harjoitusalueen 

palotalossa. Palotalon kolmannen 

kerroksen tasanne sijaitsee 7,0 m maantason 

yläpuolella. Porrashuone on väljä: porrassyöksyjen 

vapaa leveys on 1,3 m, välitasanteiden 

koko 1,6 x 2,8 m ja kerrostasanteiden 

koko 2,9 x 2,8 m. Askelman nousu on 175 

mm ja etenemä noin 320 mm. Välitasanteilta 

on yhteys tuuletusparvekkeille. Porrassyöksyjen 

välissä on avokaiteilla suojattu, noin 0,2 

m leveä ja 1,9 m pitkä aukko (kuva 1). Porrashuoneen 

varustukseen kuuluva savunpoistoluukku 

katolla ja tuuletusparvekkeen ovi 

pidettiin auki mittausten aikana. Mittaukset 

tehtiin valaistussa porrashuoneessa päiväsaikaan. 

Ennen suoritusta tutkimukseen osallistuvien 

koehenkilöiden kanssa käytiin läpi kunkin 

yksikön jäsenen tehtävät, tarvittava kalusto 

sekä tutustuttiin porrashuoneeseen. 

ykSikkö SeLViTySharjoiTUkSeSSa 

Kuva 2. Mittauksissa käytetyn huoneiston 

(3H+K+S+KHH, 80 m 2 ) pohjapiirros. Piirros ei ole 

mittakaavassa. Huoneiston leveys on 8 m, syvyys 

10 m ja vapaa korkeus 2,7 m. Piirrosmerkkien (piirtäjä: 

Ilmo Saukonoja) selitykset: 1 = savusukellusparia 

seuraava opettaja tai yksikönjohtaja lämpökameran 

kanssa, 2 = savusukelluspari, 3 = alkupalo, 

4 = kiinteästi asennettu tallentava lämpökamera 

ja 5 = uhria kuvaava 50 kg nukke. 

Letkujen selvitysharjoituksia suoritettiin kahdella 

eri vahvuisella yksiköllä. Vahvuudella 

1+5 toimittaessa kussakin yksikössä oli viisi 

jäsentä, jotka myöhemmin on nimetty seuraavin 

termein: konemies (kuljettaja), ykkönen, 

kakkonen, kolmonen ja nelonen, joista 

ykkönen ja kakkonen muodostivat ensimmäisen 

sammutusparin ja kolmonen ja nelonen 

vahvuudella 1+5 myös suojaparin työjohto. 

Kuva 

toisen 

1. 

sammutusparin. 

Palotalon kolmas 

Yksikönjohtajana 

kerrostasanne on 

Konemiestä 

7,0 metriä maanpintaa 

lukuunottamatta 

ylempänä. 

koehenkilöt 

Suorituksia 

tarkkailtiin tuuletusparvekkeelta ja kuvattiin kahdella digitaalivideokameralla. Oikealla: 

toimi opettaja. Kukin yksikkö suoritti kaksi saivat pukea täydellisen savusukellusvarustuksen 

valmiuteen valmiiksi autossa. Pelas- 

työjohto selvitettiin portaiden ja suojaparille porrassyöksyjen välisen aukon kautta. 

selvitystä, joihin kuluvat ajat mitattiin erikseen. 

Yhteensä selvityksiä vahvuudella 1+5 tusyksikkö oli pysäköitynä 20 metrin etäisyydellä 

palotalon pääovesta. Kun ryhmät 

suoritettiin Yksikkö selvitysharjoituksessa 

34 kpl. Vahvuudella 1+3 toimittaessa 

kussakin yksikössä oli neljä jäsentä. ilmoittivat olevansa valmiina, opettaja antoi 

radiolla eri vahvuisella toimintakäskyn. yksiköllä. Ajan Vahvuudella mittaus al- 

1+5 

Tällöin Letkujen yksikönjohtajana selvitysharjoituksia toimi suoritettiin vuorollaan kahdella 

yksi toimittaessa koehenkilöistä. kussakin Sivutoimisista yksikössä henkilöistä 

oli viisi jäsentä, koi siitä, jotka kun myöhemmin pelastusyksikön on nimetty miehistötilan seuraavin 

termein: 

muodostetut 

konemies 

ryhmät 

(kuljettaja), 

tekivät 16 

ykkönen, 

ja oppilaista 

muodostetut ryhmät 14 selvitystä. Yhteen- 

Ensimmäisenä yksikön jäsenet ottivat esiin 

kakkonen, 

ovet aukesivat. 

kolmonen ja nelonen, joista ykkönen ja 

kakkonen muodostivat ensimmäisen sammutusparin ja kolmonen ja nelonen toisen 

sammutusparin. Yksikönjohtajana toimi opettaja. Kukin yksikkö suoritti kaksi selvitystä, 

sä joihin selvityksiä kuluvat vahvuudella ajat mitattiin 1+3 suoritettiin erikseen. Yhteensä 30 mallin selvityksiä mukaisesti vahvuudella määritellyn 1+5 kaluston. suoritettiin En-3simmäisen 

yksikössä parin ykkönen oli neljä kantoi jäsentä. työjohto- 

Tällöin 

kpl. kpl. Harjoitus Vahvuudella suoritettiin 1+3 siten, toimittaessa että eri selvityskerroilla 

yksikönjohtajana kunkin koehenkilön toimi vuorollaan rooli vaihtui yksi kehikon koehenkilöistä. ja suihkuputken Sivutoimisista vuorojakoliittimel- 

henkilöistä 

kussakin 

eikä muodostetut siten kukaan ryhmät ollut tekivät kahdella 16 eri ja selvityskerralla 

selvityksiä samassa vahvuudella tehtävässä. 1+3 suoritettiin 30 jakoliittimeen kpl. Harjoitus ja siirtyi suoritettiin parinsa kanssa siten, letkua että eri 

oppilaista le, muodostetut jätti työjohdon ryhmät pään 14 kytkettäväksi selvitystä. vuoro- 

Yhteensä 

selvityskerroilla kunkin koehenkilön rooli vaihtui kehikolta eikä porrashuoneen siten kukaan ulkokehälle ollut kahdella selvit-ertäen 

kolmannen kerroksen tasanteelle. Sa- 

selvityskerralla samassa tehtävässä. 

käyTeTTy SeLViTySmaLLi 

manaikaisesti vahvuudella 1+5 toimittaessa 

Käytetty selvitysmalli 

konemies tai toisen parin kolmonen ja ne- 

Perusselvitysmallina käytettiin niin niin sanottua 

tilanteissa opiston [3]. mallia Kaikki savusukellusta suoritukset edellyttä- 

tehtiin paineistamalla jakoliittimen pääjohto sille määrättyyn ja työjohto sekä paikkaan vahvuudella por- 

sanottua lonen opiston selvittivät mallia varmennetun savusukellusta pääjohdon edellyttävissä ja 

vissä 1+5 tilanteissa myös suojaparin [3]. Kaikki työjohto. suoritukset Konemiestä tehtiin 

täydellisen paineistamalla savusukellusvarustuksen pääjohto ja työjohto sekä valmiuteen mittaessa valmiiksi konemies autossa. huolehti Pelastusyksikkö yksin pääjoh-oli 

pysäköitynä 20 metrin etäisyydellä palotalon don pääovesta. sekä vuorojakoliittimen Kun ryhmät ilmoittivat selvittämisestä. olevansa 

rashuoneen lukuunottamatta alaovelle. koehenkilöt Vahvuudella saivat 1+3 toi- 

pukea 

Pääjohto ilmattiin ja paineistettiin vesimerkin 

annon jälkeen. Kolmannen kerroksen tasanteella 

ensimmäinen pari valmistautui savusukellustehtävään 

3 

varaamalla yhden 20 m pitkän, 

sisähalkaisijaltaan 42 mm letkun työvaraksi 

huoneistossa liikkumista ajatellen. Kakkonen 

useimmiten kiinnitti letkunkannatinkoukun 

portaan avokaiteeseen vaimentamaan 

mekaanista iskua ja estämään työvaran valumista 

alaspäin. Ykkönen kiinnitti suihkuputken 

ja pyysi radiolla päästämään vesipaineen 

vuorojakoliittimeltä eteenpäin. Pari puki paineilmalaitteiden 

pikakiinnikkeillä varustetut 

kasvo-osat ja ilmoitti savusukelluksen alkamisesta 

savusukellusvalvojalle radiolla. Ykkönen 

testasi suihkuputken ja kakkonen ”mursi” 

ylös kantamillaan raivausvälineillä oven auki. 

Lukoton metalliovi oli ”murtamista” varten 

kiilattu ovilehden ja kerrostasanteen väliin 

asetetulla puukiilalla kiinni. 


Kuva 2. Mittauksissa käytetyn huoneiston (3H+K+S+KHH, 80 m 2 ) pohjapi 

ole mittakaavassa. Huoneiston leveys on 8 m, syvyys 10 m ja vapaa

kun pelastusyksikkö kohteessa saa selvityskäskyn siihen, kunnes ensimmäinen pari menee 

sisään kolmannen kerroksen palavaan huoneistoon. 

Perusselvitykseen kuluva aika savusukellustilanteessa 

(pari sisään 3. krs) 

Havaintojen lukumäärä [kpl] 

18 

16 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 

0:00 - 0:29 

0:30 - 0:59 

1:00 - 1:29 

1:30 - 1:59 

2:00 - 2:29 

2:30 - 2:59 

3:00 - 3:29 

3:30 - 3:59 

4:00 - 4:29 

4:30 - 4:59 

5:00 - 5:29 

5:30 - 5:59 

6:00 - 6:29 

6:30 - 6:59 

7:00 - 7:29 

7:30 - 7:59 

8:00 - 8:29 

8:30 - 8:59 

9:00 - 9:29 

namiikan kerrottiin olevan vakaa. Potilaiden 

irrotus määrättiin etukäteen tutkimuksellisista 

Aika [min:ss] 

syistä tehtäväksi siten, että ensin ava- 

taan auton kylki tien puolelta ja vasta sitten 

leikataan katto pois ja nostetaan pahemmin 

loukkaantunut potilas rangan suuntaisesti 

onnettomuusautosta. kuluneesta ajasta. Potilaat kannettiin 

rakennUSPaLo Kuva 3. Histogrammi - SammUTUS- perusselvitykseen ja 

tessa heitä sisäkautta lämpökameran kolmanteen kanssa. Lähtötietoina 

oppilaille kerrottiin, 1. pari että murtautui heidän tehtä- 

savusukellusvarustuksessa 

noin 15 metrin päässä tiellä odottavaan sai- 

kerrokseen 

PeLaSTUSTehTäVä Luokittelemattomassa koLmannen aineistossa kerrokSen nopeimmillaan 

PaLaVaSSa sisään palavaan hUoneiSToSSa huoneistoon 3 min vänään 7 s kuluttua on etsiä mahdolliset selvityskäskystä. uhrit, sammuttaa 

Mediaaniaika raankuljetusyksikköön. selvityksille 

40 palo s [4 ja suorittaa min 12 savutuuletuuletus s, 5 min 18 suih- 

s]. Kahdessa Henkilöautoina oppilaiden hankkeen käytettävissä oli 

eri vahvuuksilla (n=64) oli 4 min 

Savusukellusparin tekemässä selvityksessä etenemistä palavassa oli suuria huoneistossa 

tutkittiin palotalon kolmannen tehtävä itsenäisesti, ja palaute annettiin vaskimäärin 

purkamishetkellä oli jo noin 21 

ongelmia. kuputkella. Oppilaiden annettiin suorittaa pääasiassa neliovisia autoja, joiden ikä kes- 

kerroksen kalustetussa huoneistossa helmimaaliskuussa 

2009. Mittaukset tehtiin Pelastusopiston 

normaalin opetuksen yhteydessä. 

Huoneiston väliseinät muurattiin uuteen 

järjestykseen ennen mittauksia, joten huonejärjestys 

ei ollut tutkimuksessa annettua 

tehtävää suorittaneille entuudestaan tuttu. 

Huoneiston viitteellinen pohjapiirros on esitetty 

kuvassa 2. 

Mittauksissa vuoroteltiin satunnaisessa järjestyksessä 

kahden eri skenaarion välillä. Ensimmäisessä 

alkupalo sytytettiin keittiön ruokailuryhmän 

takana sijainneeseen nurkkaukseen. 

Keittiön palaessa uhri sijoitettiin välittömästi 

oikealla sijainneen makuuhuoneen 

sängylle. Toisessa tapauksessa uhri ja alkupalo 

olivat molemmat olohuoneessa siten, että 

uhri istutettiin keskelle huonetta nojatuoliin 

ja alkupalo sytytettiin TV-tason taakse nurkkaan. 

Koehenkilöt eivät tienneet etukäteen, 

missä alkupalo tai mahdollinen uhri sijaitsi. 

Kaikille ryhmille kerrottiin, että tutkimusyksikkö 

kuvaa heidän suorituksensa opettajan 

mukana kulkevan tallentavan lämpökameran 

lisäksi kiinteästi asennetulla piilokameralla 

ja että mukana seuraava opettaja 

kertoo väliaikatietoja radioteitse parin etenemisestä 

huoneiston ulkopuolella sijaitseville 

tarkkailijoille. Ryhmille annettiin lähtölupa, 

kun alkupalo paloi kunnolla ja näkyvyys palokaasujen 

ja keinosavujen johdosta oli huono 

koko huoneistossa. 

Koehenkilöinä toimineet oppilaat etenivät 

huoneistossa heille aiemmin opetetulla 

tavalla ilman lämpökameraa opettajan seurata 

jälkikäteen. 

Oppilaskoehenkilöiden lisäksi tutkimukseen 

osallistuivat 6 Kuopion paloaseman työvuorot, 

joista muodostettiin kolmen henkilön 

savusukellusryhmiä. Savusukellusparien 

kanssa sukeltaneilla esimies- tai päällystövirassa 

työskenneillä henkilöillä oli mukanaan 

laitoksen käyttämää mallia vastaava lämpökamera, 

jota he saivat käyttää hyödykseen 

etsinnässä. Uhria kuvanneen nuken ylävartalon 

kohdalle ohuen kankaan alle asetettiin 

keholle lämpöä luovuttava noin 20 x 30 x 2 

cm lämpöpakkaus. 

LiikenneonneTTomUUS - henkiLöaUTo 

kyLki edeLLä PUUSSa, kakSi 

LoUkkaanTUnUTTa 

Harjoitusalueelle lavastettiin liikenneonnettomuustilanne, 

jossa henkilöauto oli luisunut 

kylki edellä kaarteessa ulos ja paiskautunut 

etuoven kohdalta, kymmenen metrin 

päässä tien reunasta, puuhun. Auton etuistuimille 

turvavöihin sijoitettiin kaksi potilasta, 

joille ensihoidon opettaja määritteli kyseisessä 

onnettomuustyypissä tyypilliset vammat. 

Kaikissa mitatuissa tapauksissa puun puolella 

puristuksissa istuvan potilaan sovittiin 

olevan tajuton, hänellä oli ruhje ohimolla ja 

epästabiili lantio. Tien puolella istuvan potilaan 

ilmoitettiin olevan muistamaton, mutta 

tajuissaan. Tämän lisäksi hänellä oli ruhje 

päässä ja hän valitti nilkkansa murtumaa. 

Kohdattaessa kummankin potilaan hermody- 

vuotta ja valmistusvuodet väliltä 1980–1995. 

Ajan mittaus aloitettiin hetkestä, jolloin pelastusyksikkö 

pysähtyi tien reunaan kymmenen 

metrin päähän onnettomuusautosta. 

Kussakin yksikössä oli neljästä viiteen koehenkilöä 

vastaavalla tavalla kuin rakennuspaloharjoituksissa. 

Tilanteet kuvattiin kahdella 

digitaalivideokameralla, ja niistä pidettiin 

mittauspöytäkirjaa. 

TULOKSISTA 

rakennUSPaLoharjoiTUkSeT 

Perusselvityksistä mitatuista väliajoista laadittiin 

erilaisia kuvioita ja laskettiin tunnuslukuja. 

Tunnusluvuista tässä artikkelissa on 

käytetty jakauman keskimmäistä arvoa eli 

mediaania ja hajontaa kuvaavaa kvartiiliväliä 

[Q1,Q3]. Kvartiilivälillä alakvartiilista (Q1) 

yläkvartiiliin (Q3) sijaitsevat keskimmäiset 

50 % havainnoista. Määrällisten tarkastelujen 

lisäksi videotallenteita katsomalla tehtiin 

kriittisiäkin laadullisia tarkasteluja siitä, miten 

eri osa-alueilta mitattuja aikoja voisi lyhentää. 

Tässä artikkelissa tyydytään kuvailemaan 

määrällisiä tuloksia yleisellä tasolla. 

Kuvassa 3 yksittäiset havainnot on jaettu 30 

sekunnin jaolla luokkiin ja arvojen luku kussakin 

luokassa esitetty histogrammina. Ajat 

ovat aikaväliltä alkaen siitä, kun pelastusyksikkö 

kohteessa saa selvityskäskyn siihen, 

kunnes ensimmäinen pari menee sisään kolmannen 

kerroksen palavaan huoneistoon. 


1+5 oppilaat, 

n=34 

1+3 oppilaat, 

n=14 

1+3 sivutoimiset, 

n=16

etäisyydeltä huoneiston ovesta suuntaa-antava mediaaniaika 3 min 46 s [1 min 41 s, 5 min 2 

s] sekä uhrin löytymiselle 6 min 39 s [4 min 6 s, 9 min 54 s]. 

Olohuone palaa, uhri nojatuolissa 

100 % 

75 % 

Kertymä Ft 

50 % 

Alkupalo lämpökameran avulla, n=8 

Alkupalo ilman lämpökameraa, n=16 

25 % 


Kaikki havainnot yhteensä, n=24 

100 % 

0 % 

0 300 600 900 

75 % 

Olohuone palaa, uhri Aika [s] nojatuolissa 

Kertymä Ft 

Kertymä Ft 

50 % 

Uhri löydetty lämpökameran avulla, n=8 

75 % 


Uhri löydetty ilman lämpökameraa, n=16 

25 % 

100 Kaikki havainnot yhteensä, n=24 

50 % 


0 % 

75 0 300 Uhri löydetty 600 ilman lämpökameraa, n=16 900 

25 % 

Aika [s] 

SUojaParin TyöjohToSeLViTyS 

koLmanTeen kerrokSeen 

50 % 



Suojaparin (kolmonen ja nelonen) työjohtoselvitys 

tehtiin vuorojakoliittimeltä porrassyöksyjen 

väliin jäävän aukon kautta (kuva 

0 % 

Kuva 5. 0 Kertymäfunktio 300 uhrin 

Uhri 

kohtaamiseen 

löydetty 600 ilman lämpökameraa, 

kuluneesta 

n=16 900 ajasta olohuoneen palaessa. 

25 % 

Mediaaniajat lämpökameran avulla 

Aika [s] 

3 min 51 s ja ilman lämpökameraa 6 min 1) vain 3 s. vahvuudella 1+5 toimittaessa. Letkunkannatin 

kiinnitettiin ensimmäisen lii- 


tinparin alapuolelle, ja yhden 20 m letkun 

0 % 

Kuva 5. 0 Kertymäfunktio 300 uhrin kohtaamiseen 600 kuluneesta 900 ajasta olohuoneen mittainen työvara palaessa. selvitettiin samalla tavalla 

kolmannen 3 s. kerroksen tasanteelta ylöspäin 

Mediaaniajat lämpökameran Keittiö palaa, uhri makuuhuoneen avulla Aika [s] 3 min sängyllä 51 s ja ilman lämpökameraa 6 min 

7 

porrassyöksyyn ja välitasanteelle kuin ensimmäisen 

parinkin työjohto. Suojaparin suih- 

100 % 

Kuva 5. Kertymäfunktio uhrin kohtaamiseen kuluneesta ajasta olohuoneen kuputkella vesi palaessa. oli keskimäärin (mediaani, 

Mediaaniajat 75 % lämpökameran Keittiö palaa, uhri makuuhuoneen avulla 3 min sängyllä 51 s ja ilman lämpökameraa 6 min n=33) 36 s. min 34 s [5 min 41 s, 8 min 26 s] 

100 % 

50 % 

75 % 

kuluttua aloituksesta. Portaiden nousuun ja 

työjohdon selvittämiseen nousun yhteydessä 


kului aikaa ensimmäiseltä parilta keskimäärin 

49 s [42 s, 54 s] ja suojaparilta 1 min 12 

Keittiö palaa, uhri makuuhuoneen sängyllä 

Alkupalo ilman lämpökameraa, n=12 

25 % 

100 s [55 s, 1 min 44 s]. Suojaparin hitaampi selvitysaika 

selittyy osin ensimmäisen parin toi- 


50 % 


0 % 

minnan ensisijaisuudella. Vaikka kerrostasanne 

oli väljä, suojapari joutui odottamaan 

75 0 300 Alkupalo 600 ilman lämpökameraa, n=12 900 

25 % 

Aika [s] 


usein, että ensimmäinen pari menisi ensin 

50 % 


edestä sisälle palavaan huoneistoon. 

0 % 

Kuva 6. 0Kertymäfunktio 300 alkupalon kohtaamiseen 

Alkupalo 600 kuluneesta 

ilman lämpökameraa, n=12 900 ajasta keittiön palaessa. 

25 % 

Mediaaniajat lämpökameran avulla 

Aika [s] 

1 min 34 s ja ilman lämpökameraa 3 min 45 s. 


SammUTUS- ja PeLaSTUSTehTäVä 

koLmannen kerrokSen PaLaVaSSa 

0 % 

Kuva 6. 0Kertymäfunktio 300 alkupalon kohtaamiseen 600 kuluneesta 900 ajasta keittiön hUoneiSToSSa palaessa. 

Mediaaniajat lämpökameran Keittiö palaa, uhri makuuhuoneen avulla Aika [s] 1 min sängyllä 34 s ja ilman lämpökameraa 3 min 45 s. 

Savusukellustilanteissa aika alkoi kaikissa tapauksissa 

siitä, kun ryhmä oli kokonaisuu- 

100 % 


Kuva 6. Kertymäfunktio Uhri löydetty ilman lämpökameraa, alkupalon n=12 kohtaamiseen kuluneesta ajasta keittiön dessaan palaessa. siirtynyt huoneiston ovesta sisään. 

Mediaaniajat 75 % Kaikki havainnot 

lämpökameran Keittiö palaa, yhteensä, uhri n=22makuuhuoneen avulla 1 min sängyllä 34 s ja ilman lämpökameraa 3 min Myöhemmin 45 s. tässä esitettävät ajat voidaan lisätä 

100 % 

perusselvitykseen kuluneen ajan perään. 


50 % 

Kuvissa 4–7 on esitetty aikavälien ”ryhmä sisään 

– alkupalo löydetty” sekä ”ryhmä sisään 


75 % Kaikki havainnot Keittiö palaa, yhteensä, uhri n=22makuuhuoneen sängyllä 

– uhri löydetty” kertymäfunktiot molemmille 

25 % 

100 % 

tapauksille erikseen. Kuvien perusteella näyttää 

siltä, että lämpökameralla varustautunut 


50 % 


0 % 

ryhmä suoriutui tehtävistään keskimäärin 

75 % Kaikki havainnot yhteensä, n=22 

0 300 600 900 

nopeammin kuin oppilaat ilman lämpökameraa. 

Yhdistämällä kaikki havainnot 

25 % 

Aika [s] 

(n=46) 

Kertymä Ft 

Kertymä Ft 

Kertymä Ft 

Kertymä Ft 

Kertymä Ft 

Kertymä Ft 

Kertymä Ft 

100 % 

Kuva 4. Kertymäfunktio alkupalon kohtaamiseen kuluneesta ajasta olohuoneen palaessa. 

Mediaaniajat lämpökameran avulla 2 min 7 s ja ilman lämpökameraa 4 min 36 s. 

50 % 

0 % 

Kuva 7. 0 Kertymäfunktio 300 makuuhuoneessa 600 sijainneen uhrin 900 löytymiseen Palotutkimuksen kuluneesta ajasta Päivät 2009 91 

25 % 

keittiön palaessa. Mediaaniajat lämpökameran 

Aika [s] 

avulla 6 min 15 s ja ilman lämpökameraa 12 min 7 s.

Vaikeavammaisen potilaan selviytymismahdollisuuksia voidaan kuitenkin edesauttaa 

parhaiten nopeuttamalla hänen kuljettamistaan sairaalaan, jossa on valmius aloittaa tehohoito. 

Nopeimmin annettava ensihoitotoimenpide onnettomuuspaikalla on lisähapen antaminen. 

Aika (s) 

900 

600 

300 

0 

Auto kylki edellä puussa, 2 potilasta. 

Tilanteen hoitoon kuluneiden keskiarvoaikojen alustavaa vertailua 

Yksikkö 

pysähtynyt 

1+5, N=18 

1+3, N=29 

1+2, N=18 

Tiedustelu 

päättynyt, 

käskyt 

annettu 

Levitin 

valmiina 

Leikkuri 

valmiina 

Auto 

virraton 

Auto 

stabiloitu 

1. ovi irti Auton ovet 

ja B-pilari 

poistettu 

Aika (s) 

1800 

1500 

1200 

900 

600 

300 

0 

Auto kylki edellä puussa, 2 potilasta. 

Tilanteen hoitoon kuluneiden keskiarvoaikojen alustavaa vertailua 

1+5, N=18 

1+3, N=29/23 

1+2, N=18/9 

Potilas 1 ulkona Potilas 1 

sakussa 

Katto irti Potilas 2 ulkona Potilas 2 

sakussa 

Kuva 8. Keskiarvoaikojen 

alustavaa vertailua eri vahvuuksien 

välillä. Pylväiden 

mitta kuvaa aikaa siitä, kun 

yksikkö pysähtyi kohteessa. 

Virhejanat on piirretty vastaamaan 

95 % luottamusväliä. 

Lyhemmät pylväät 1+2 

vahvuudella selittyvät osin 

sillä, että suoritukset tekivät 

Pelastusopiston henkilökunnasta 

muodostetut ryhmät. 

Katto ja potilas 2 irrotettiin 

23/29 tapauksessa vahvuudella 

1+3 ja 9/18 tapauksessa 

vahvuudella 1+2. 

saadaan Kuva alkupalon 8. Keskiarvoaikojen löytymiselle noin alustavaa kymme-vertailunen aikaa metrin siitä, etäisyydeltä kun yksikkö huoneiston pysähtyi ovesta kohteessa. loissa perusselvitykselle Virhejanat ulkokautta on piirretty viidenteen vastaamaan lon. Sammutuksen 95 % jälkeen ryhmät saivat paton 

selvitysmalleilla eri vahvuuksien tekemiä. välillä. Rakennuspa- 

Pylväiden ensin mitta suurimman kuvaa uhkan sammuttamalla pa- 

suuntaa-antava luottamusväliä. mediaaniaika Lyhemmät 3 min pylväät 46 s [11+2 kerrokseen vahvuudella on harjoitusolosuhteissa selittyvät osin aiemmin sillä, että remman suoritukset näkyvyyden suihkuputkella savutuulettamalla. 

2 irrotettiin Savutuuletuksen ajaksi etsintä 

min tekivät 41 s, 5 Pelastusopiston min 2 s] sekä uhrin henkilökunnasta löytymiselle esitetty muodostetut ohjeellinen ryhmät. aika 3 Katto min vahvuudelle 

1+5 tapauksessa ja 4 min vahvuudelle vahvuudella 1+3. 1+2. Maanta- 

keskeytyi, mutta parempi näkyvyys nopeutti 

ja potilas 

6 min 23/29 39 tapauksessa s [4 min 6 s, 9 vahvuudella min 54 s]. 1+3 ja 9/18 

sossa vesi suihkuputkella pitäisi olla vastaavasti 

1 min ja 1,5 min kuluttua käskystä [3]. mistä seitsemän löysi uhrin ennen alkupaloa. 

etsinnän loppuun saattamista. Toisaalta ryh- 

LiikenneonneTTomUUSharjoiTUkSeT 

Ensimmäisen potilaan irrottaminen auton Kyseiset kylkeen ajat tehdystä eivät suoraan aukosta ole (n=65) verrattavissa kesti lähes Uhri tuotiin 11 min porrashuoneeseen, mikä hidasti 

hieman s]. Katon palon sammutusta. 

kohteeseen pysähtymisestä. Mediaaniaika tässä oli tutkimuksessa 10 min 58 s mitattuihin [9 min 47 s, aikoihin. 13 min 10 

Liikenneonnettomuuksista poistaminen tämän jälkeen (n=65) tehdyistä vei keskimäärin Jos vertailua yli kuitenkin 5 min. halutaan Toisen tehdä potilaan voidaan 

todeta, tuli että 20 vesi min ei voi 38 olla s [18 maantasossa min 9 s, 24 min 48 s]. 

irrottamiselle 

mittauksista kohteeseen on pysähtymisestä nähtävissä, että yhden (n=50) ajoneuvon 

onnettomuuksissa yksikön henkilö- 

suihkuputkella aikaisemmin kuin se on ol- 

KIITOKSET 

mediaaniajaksi 

vahvuuden kasvattamisella vahvuudesta 1+3 lut vuorojakoliittimellä. Tutkimuksessa mitattu 

aika (mediaani) hetkelle, jolloin vesi oli Tutkimuksen rahoittajina toimivat Pelastus- 

vahvuuteen TULOSTEN 1+5 ei VERTAILUSTA potilaiden irrotustyö JA nopeudu 

(kuva 8). Tilanteessa käy päinvastoin. vuorojakoliittimellä, oli 1 min 24 s vahvuuopisto 

ja Palosuojelurahasto. Merkittävällä 

TULKINNASTA 

Suuremmalla Tuloksia tulkittaessa vahvuudella paikalla on huomattava, oli useasti että della havaintojen 1+5 (n=34). määrä Vahvuudella on varsin 1+3 (n=30) pieni ja oman mitattujen työn osuudella hankkeeseen osallistuvat 

myös Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen 

vielä aikojen lisäkäsinä vaihteluväli kaksi pelastajaa suuri. sekä Nämä lääkinnällisen 

harjoitusolosuhteissa pelastustoiminnan johtaja Pelastusopiston L4 ja hänen ehtoisille selvitysmalleilla selvitysmalleille sisäkautta tekemiä. kerrok- 

Rakennuspaloissa 

pelastuslaitokset sekä Tampereen aluepelas- 

ajat ovat aikaa pääasiassa kului keskimäärin nuorien 2 ja min terveiden 24 s. Vaihto- 

pelastajaoppilaiden 

alaisinaan perusselvitykselle neljä sairaankuljettajaa. ulkokautta Potilaiden viidenteen siin kerrokseen ei ole esitetty on harjoitusolosuhteissa ohjeellisia aikoja. On ilmeistä, 

ja että 4 min mitattaessa vahvuudelle ajat muodostuisivat 1+3. Maantasossa kalan ja Hanna vesi Ritvasen pyyteetöntä 

aiemmin tuslaitos. esitetty Ilman Tarja Niemisen, Martti Hon- 

hoitaminen ohjeellinen muodostui aika 3 tällöin min vahvuudelle ensisijaiseksi 1+5 työtä 

ja suihkuputkella irrottaminen jäi toissijaiseksi. pitäisi olla Vaikeavammaisen 

potilaan selviytymismahdollisuuksia tettyinä aiempia ohjeellisia aikoja yli minuuteista 

ei olisi onnistunut. Kiitos kuuluu myös 

vastaavasti 1 letkut min sisäkautta ja 1,5 min viidenteen kuluttua kerrokseen käskystä selvi- 

[3]. Kyseiset tiedonkeruu ajat todellisista onnettomuustilan- 

voidaan kuitenkin edesauttaa parhaiten nopeuttamalla 

hänen kuljettamistaan sairaalaan, 

jossa on valmius aloittaa tehohoito. Nopeimmin 

annettava ensihoitotoimenpide onnettomuuspaikalla 

on lisähapen antaminen. 

Ensimmäisen potilaan irrottaminen auton 

kylkeen tehdystä aukosta (n=65) kesti lähes 

11 min kohteeseen pysähtymisestä. Mediaaniaika 

oli 10 min 58 s [9 min 47 s, 13 min 

10 s]. Katon poistaminen tämän jälkeen vei 

keskimäärin yli 5 min. Toisen potilaan irrottamiselle 

kohteeseen pysähtymisestä (n=50) 

mediaaniajaksi tuli 20 min 38 s [18 min 9 s, 

24 min 48 s]. 

tin pidemmiksi. Kolmanteen kerrokseen vesi 

ykkösen suihkuputkelle saatiin nopeimmillaan 

ajassa 9 2 min 39 s (Md1+5 oli 3 min 49 

tutkimushankkeen ohjausryhmälle ja Pelastusopistolla 

Pertti Miettiselle, Timo Loposelle, 

Ilmo Saukonojalle ja Kari Kotilaiselle. 


TULOSTEN VERTAILUSTA 

JA TULKINNASTA 

Tuloksia tulkittaessa on huomattava, että havaintojen 

määrä on varsin pieni ja mitattujen 

aikojen vaihteluväli suuri. Nämä ajat ovat 

pääasiassa nuorien ja terveiden pelastajaoppilaiden 

harjoitusolosuhteissa Pelastusopis- 


s ja Md1+3 oli 3 min 39 s). Näihin tulisi lisää 

vielä kahden kerrostasanteen välisten portaiden 

nousuun kuluva aika, jonka voidaan arvioida 

olevan minuutin luokkaa. 

Savusukellustilanteissa nopeimmillaan alkupalo 

löytyi 38 s ja hitaimmillaan vasta 7 

min 52 s kuluttua ryhmän sisälle menosta. 

Uhrin löytymiselle nopein mitattu aika oli 

1 min 29 s ja hitain aika 14 min 58 s. Palon 

löytymiseen - ja erityisesti uhrin löytymiseen 

makuuhuoneesta - vaikutti merkittävästi 

ryhmien toteuttama etsintäjärjestys 

ja -tekniikka. Puolet ryhmistä eli 23 ryhmää 

eteni vasemmalla kädellä seinäkontaktissa 

järjestelmällisesti kodinhoitohuoneen, 

saunan ja wc:n kautta palotilaan. Oikean käden 

tekniikan valitsi vain kaksi ryhmää. Yhteensä 

14 ryhmää tarkasti sivutilat kummaltakin 

puolelta edetessään kohti paloa. Kuusi 

ryhmää havaitsi palon käytävältä pian sisään 

mentyään, keskeytti etsinnän ja päätti torjua 

1. Pelastusopisto 2009. Pelastustoimen resurssi- 

ja onnettomuustilasto (PRONTO). 

prontonet.fi 

2. Jäntti, J., Tillander, K. Pelastusyksikkö 

kohteessa - mitä sitten Pelastustieto, 2009. 

Vol. 60, nro 1, s. 22–25. Palo- ja pelastustieto 

ry. 

3. Miettinen, P. 2007. Pelastusyksikön ensitoimenpiteisiin 

kuuluvat selvitykset vedenkuljetuksessa. 

Pelastusopiston julkaisu. Sarja 

A: Oppimateriaalit 2/2007 

4. Vertanen, V., Aitolehti, L., Kanninen, 

S., Östlund, Raini. Loukkaantumisten vakavuus 

tieliikenneonnettomuuksissa. Helsinki: 

Tilastokeskus. LINTU-tutkimusohjelma, 

2007. 55 s. (LINTU-julkaisuja 3/2007) 

ISBN 951-201-099-5

Kati Tillander, Helena Järnström, Tuula Hakkarainen ja Tuomas Paloposki, VTT, PL 1000, 02044 VTT 

Juha Laitinen, Mauri Mäkelä ja Panu Oksa, Työterveyslaitos, PL 93, 70701 Kuopio 

Palokohteissa työskentelevien 

suojautuminen haitallisilta 

yhdisteiltä 

TiiViSTeLmä 

VTT:n ja Työterveyslaitoksen yhteisprojektissa 

tutkitaan asuntopalokohteissa palon 

jälkeen työskentelevien ihmisten altistumista 

terveydelle haitallisille yhdisteille. Tutkimuksessa 

toteutetaan asuntopaloa jäljitteleviä 

palokokeita, joiden jälkeen suoritetaan 

altistumismittauksia poltetuissa tiloissa työskenteleville 

koehenkilöille. Altistumiskokeilla 

määritetään työsuorituksen kannalta 

tarkoituksenmukainen suojavarustus, joka 

antaa riittävän suojan haitallisia yhdisteitä 

vastaan. Tutkimushanke sisältää kaksi vaihetta: 

jo päättyneessä ensimmäisessä vaiheessa 

tarkasteltiin palosaneeraajien altistumista, 

ja parhaillaan käynnissä olevassa toisessa vaiheessa 

keskitytään palokohteessa ennen saneeraustyötä 

vierailevien ihmisten altistumisen 

arviointiin. 

kaista palokoetta samankaltaisissa koetiloissa, 

jotka oli sisustettu normaalia asuntoa vastaaviksi. 

Valokuvat koetilojen keittiö- ja olohuoneratkaisuista 

esitetään kuvissa 2 ja 3. 

PALON SYTTYMINEN 

Vaiheen 1 kokeissa jäljiteltiin tilannetta, jossa 

palo alkaa keittiössä tiskipöydällä olevasta 

kahvinkeittimestä (kuva 4a) ja leviää yläpuolella 

oleviin keittiökaappeihin. Palon annettiin 

kehittyä ja levitä vapaasti noin 15 minuutin 

ajan, jonka jälkeen palotilaa alettiin 

jäähdyttää vedellä. Loppusammutus suoritettiin 

20 minuutin kuluttua kokeen alusta. 

Vaiheen 2 kokeissa jäljiteltiin televisiosta 

syttyvää asuntopaloa (kuva 4b). Palon annettiin 

levitä vapaasti noin yhdeksän minuuttia, 

minkä jälkeen palotilaa alettiin jäähdyttää 

vedellä lieskahduksen estämiseksi. Kokeiden 

loppusammutus suoritettiin noin 11,5– 

Kuva 1. Valokuva Kuva 1. Valokuva VTT:n sammutushalliin Kuva VTT:n vaihetta 1. sammutushalliin Valokuva 1 varten VTT:n rakennetusta sammutushalliin vaihetta koetilasta. vaihetta 1 varten rakennetusta koetilasta. 

1 varten rakennetusta koetilasta. 

a) a) b) 

b) 

PALOKOKEET JÄLJITTELIVÄT 

ASUNTOPALOA 

Altistumismittauksia varten VTT:n sammutushalliin 

rakennettiin väliaikaisrakentein 

asuntoa muistuttavat koetilat (kuva 1), joissa 

suoritettiin asuntopaloa jäljitteleviä palokokeita. 

Vaiheessa 1 koetilana oli pieni kipsilevyrunkoinen 

kaksio, jossa keittiö ja olohuone 

oli erotettu väliseinällä toisistaan. Vaiheen 2 

koetila oli pieni yksiö, jossa ei ollut väliseiniä. 

Molemmissa vaiheissa tehtiin kaksi rinnak- 

Kuva 2. Näkymä 

a) keittiöstä ja 

b) olohuonenurkkauksesta 

vaiheen 

1 

Kuva 2. Näkymä a) keittiöstä ja b) olohuonenurkkauksesta vaiheen 1 koetilassa. 

koetilassa. 



a) b) 

a) b) 

Kuva 3. Näkymä a) 

keittiöstä ja b) olohuonenurkkauksesta 

vaiheen 

2 koetilassa. 

a) b) 


PALON SYTTYMINEN 

Kuva 4. a) Vaiheessa 1 jäljiteltiin kahvinkeittimestä lähtevää paloa keittiössä ja b) vaiheessa 2 

Vaiheen 1 kokeissa jäljiteltiin tilannetta, kirjahyllyyn jossa palo sijoitetun alkaa television keittiössä paloa. tiskipöydällä olevasta 

kahvinkeittimestä (kuva 4a) ja leviää yläpuolella oleviin keittiökaappeihin. Palon annettiin 

kehittyä ja levitä vapaasti noin 15 minuutin PALOTEKNISET ajan, jonka MITTAUKSET jälkeen palotilaa alettiin jäähdyttää 

vedellä. Loppusammutus suoritettiin 20 minuutin kuluttua kokeen alusta. 

Kokeiden aikana mitattiin lämpötiloja useista eri mittauspisteestä. Lämpötilamittausten lisäksi 

Vaiheen 2 kokeissa jäljiteltiin televisiosta 

tilasta 

syttyvää 

mitattiin 

asuntopaloa 

myös kaasupitoisuuksia 

(kuva 4b). Palon 

palon 

annettiin 

aikana. Mittauspisteiden 

levitä 

paikat on esitetty 

kuvassa 5. 

vapaasti noin yhdeksän minuuttia, minkä jälkeen palotilaa alettiin jäähdyttää vedellä 

lieskahduksen estämiseksi. Kokeiden loppusammutus suoritettiin noin 11,5–13 minuutin kuluttua 

13 minuutin kuluttua sytytyksestä. 

a) 

b) 

Sytytyskohta 

sytytyksestä. 

Palon rajoittamisesta ja sammuttamisesta 

Kuva 4. a) Vaiheessa 1 jäljiteltiin kahvinkeittimestä lähtevää paloa keittiössä ja b) vaiheessa 2 

x C 

kirjahyllyyn sijoitetun 0.7 m television paloa. 

1.6 m 

C1 (h = 2.3 m) 

huolehti molempien vaiheiden kokeissa Helsingin 

Pelastuskoulu. rajoittamisesta ja sammuttamisesta huolehti A molempien vaiheiden kokeissa Helsingin 

A1 (h = 2.3 m) 

1.7 m 

1.7 m 

Palon 

A2 (h = 2.0 m) 

2.4 m 

Pelastuskoulu. 

x A A3 (h = 1.7 m) 

A4 (h = 1.4 m) 

PALOTEKNISET B MITTAUKSET 

C 

A5 (h = 1.1 m) 

D 

PALOTEKNISET MITTAUKSET Kokeiden D aikana E mitattiin F lämpötiloja G H useista eri mittauspisteestä. Lämpötilamittausten lisäksi 

0.8 m 

B1 (h = 2.3 m) D1 (h = 1.8 m) 

1.0 m 1.0 m 1.0 m 1.0 m 

B2 (h = 2.0 m) D2 (h = 0.6 m) 

2.4 m 

tilasta mitattiin myös kaasupitoisuuksia palon aikana. Mittauspisteiden x paikat B B3 (h = 1.7 m) 

on esitetty 

OVI 

B4 (h = 1.4 m) 

2.4 m 

B5 (h = 1.1 m) 

Kokeiden aikana mitattiin lämpötiloja useista 

eri mittauspisteestä. Lämpötilamittausten 

kuvassa 5. 

1.6 m 

4.8 m 

a) 

b) 

lisäksi tilasta mitattiin myös kaasupitoisuuksia 

palon aikana. Mittauspisteiden paikat on 

x 

Sytytyskohta 

OVI 

0.9x2.0 m 

C 

0.7 m 

1.6 m 

C1 (h = 2.3 m) 

esitetty kuvassa 5. 

1.7 m 

1.7 m 

A 

A1 (h = 2.3 m) 

Kuvassa 6 on esitetty samoista pisteistä mitatut 

lämpötilat molempien vaiheiden rin- 

A2 (h = 2.0 m) 

Kuva 5. Mittauspisteet a) vaiheen 1 ja b) vaiheen 2 kokeissa. 2.4 m 

x A A3 (h = 1.7 m) 

A4 (h = 1.4 m) 

B 

C 

A5 (h = 1.1 m) 

nakkaiskokeissa. Lämpötila- ja sisäilmamittausten 

tulosten perusteella koetilojen poltot DNORMAALI F JA PARANNETTU 

E G H hengityksensuojainta (suojauskerroin 200) 

ALTISTUMISKOKEISSA 

vaatteiden päällä, puhaltimella varustettua 

D x 

toteutuivat sekä vaiheessa 1 että 2 molemmissa 

toistokokeissa samankaltaisina, joten 

kaaleilta suojaavia 1.6 vinyylikäsineitä m ja märkä- 

SUOJAVARUSTUS 

0.8 m 

B1 (h = 2.3 m) D1 (h = 1.8 m) 

1.0 m 1.0 m 1.0 m 1.0 m 

B2 (h = 2.0 m) D2 (h = 0.6 m) 

2.4 m 

OVI 

sekä suojakäsineinä 

x B B3 (h = 1.7 m) 

kuivatyövaiheessa B4 (h = 1.4 m) kemi- 

2.4 m 

B5 (h = 1.1 m) 

4.8 m 

haitallisten yhdisteiden pitoisuuksien voidaan Vaihe 1 (Saneeraajien aLTiSTUminen) työvaiheessa nitriilisuojakäsineitä (kuva 9b). 

olettaa olleen samankaltaiset molemmissa altistumiskokeissa. 

Vaiheessa 1 palotila alipaineistettiin kokeen puuvillaisia aluskäsineitä. 

Suojakäsineiden alla käytettiin kokeessa 2 

OVI 

4 

0.9x2.0 m 

jälkeisenä päivänä. Kolmantena päivänä pa- 

TILANNE KOKEIDEN JÄLKEEN 

Näkymät keittiöstä ja olohuoneesta palon jälkeen 

esitetään kuvissa 7–8. Ensimmäisen vaiheen 

kokeissa palo rajoittui keittiökaapistoon 

ja sen läheisyyteen. Olohuoneen vauriot olivat 

savuvahinkoja. Toisen vaiheen kokeissa 

palo rajoittui olohuonenurkkauksen kirjahyllyyn 

ja osittain sohvakalustoon. Muu asunto 

kärsi savuvahinkoja. 


lokokeiden jälkeen suoritettiin palotilan saneeraus 

ja altistumiskokeet. Koehenkilöiden 

Kuva 5. Mittauspisteet a) vaiheen 1 ja b) vaiheen 2 kokeissa. 

suojavarustuksena kokeessa 1 oli pitkähihaiset 

ja -lahkeiset 3 suojavaatteet, hengityksensuojaimena 

suodattava ulospuhallusventtiilillä 

varustettu puolinaamari (suojauskerroin 

20) sekä suojakäsineinä kuivatyövaiheessa 

nahkakäsineet ja märkätyövaiheessa nukatut 

luonnonkumikäsineet tai nitriilisuojakäsineet 

4 

(kuva 9a). Kokeessa 2 käytettiin lyhytaikahaalaria 

pitkähihaisten ja -lahkeisten suoja- 

Vaihe 2 (PaLokohTeeSSa heTi PaLon 

jäLkeen VieraiLeVien henkiLöiden 

aLTiSTUminen) 

Vaiheessa 2 palotilaa ei alipaineistettu. Palokoetta 

seuraavana päivänä tilassa oleskeli kaksi 

koehenkilöä, joiden suojavarustus kokeessa 

1 oli pitkähihainen ja -lahkeinen asu sekä 

nahkakäsineet (kuva 9c). Koehenkilöt eivät 

käyttäneet hengityksensuojaimia. Kokeessa 2 

x

a) 

PISTE B (keskellä keittiötä) 

Lämpötila (°C) 

Lämpötila [C] 

1000 

800 

600 

400 

200 

0 

600 

500 

400 

300 

200 

100 

1. jäähdytys sammutus 

230 cm (B1) 

200 cm (B2) 

170 cm (B3) 

140 cm (B4) 

110 cm (B5) 

0 10 20 30 

Aika (min) 

5 

b) 

PISTE B (keskellä keittiötä) 

1. jäähdytys sammutus 

1000 

230 cm (B1) 

800 

200 cm (B2) 

170 cm (B3) 

140 cm (B4) 

600 

110 cm (B5) 


400 

200 

0 

0 10 20 30 

Aika (min) 

Vaihe 1, KOE 1 Vaihe 1, KOE 2 

c) 

0 

0 5 10 15 20 

Aika [min] 

230 cm (A1) 

200 cm (A2) 

170 cm (A3) 

140 cm (A4) 

110 cm (A5) 

Lämpötila [C] 

600 

500 

400 

300 

200 

100 

d) 

0 

0 5 10 15 20 

Aika [min] 

230 cm (A1) 

200 cm (A2) 

170 cm (A3) 

140 cm (A4) 

110 cm (A5) 


a) b) 

Kuva 6. Lämpötilat a) vaiheen 1 kokeessa 1 keskellä keittiötä, b) vaiheen 1 kokeessa 2 keskellä 

keittiötä, c) vaiheen a) 2 kokeessa 1 pisteessä A (ks. kuva 5) ja d) vaiheen b) 2 kokeessa 2 pisteessä A 

(ks. kuva 5). 

Kuvassa 6 on esitetty samoista pisteistä mitatut lämpötilat molempien vaiheiden 

rinnakkaiskokeissa. Lämpötila- ja sisäilmamittausten tulosten perusteella koetilojen poltot 

toteutuivat sekä vaiheessa 1 että 2 molemmissa toistokokeissa samankaltaisina, joten 

haitallisten yhdisteiden pitoisuuksien voidaan olettaa olleen samankaltaiset molemmissa 

altistumiskokeissa. 

TILANNE KOKEIDEN JÄLKEEN 

Näkymät keittiöstä ja olohuoneesta palon jälkeen esitetään kuvissa 7–8. Ensimmäisen vaiheen 

kokeissa palo rajoittui keittiökaapistoon ja sen läheisyyteen. Olohuoneen vauriot olivat 

savuvahinkoja. Kuva 7. Näkymä Toisen a) keittiöstä vaiheen ja kokeissa b) olohuonenurkkauksesta palo rajoittui olohuonenurkkauksen vaiheen 1 koetilassa kirjahyllyyn kokeen ja jälkeen. 

Kuva 7. Näkymä a) keittiöstä ja b) olohuonenurkkauksesta vaiheen 1 koetilassa kokeen jälkeen. 

Kuva 

osittain 

7. Näkymä 

sohvakalustoon. 

a) keittiöstä 

Muu 

ja b) 

asunto 

olohuonenurkkauksesta 

kärsi savuvahinkoja. 

vaiheen 1 koetilassa kokeen jälkeen. 

a) b) 

a) b) 



Kuva käytetty 8. Näkymä suojavarustus a) keittiöstä oli ja sama, b) olohuonenurkkauksesta kuin vaiheen PAH-pitoisuudet vaiheen 2 koetilassa (PAH kokeen = polysykliset jälkeen. aromaattiset 

hiilivedyt). Koko kehon ihoal- 

1 kokeessa 2 (kuva 9d). Kuitenkaan suojakäsineiden 

alla ei käytetty NORMAALI aluskäsineitä. JA PARANNETTU tistumista SUOJAVARUSTUS 

kuvaavat näytteet kerättiin iho- 

ALTISTUMISKOKEISSA NORMAALI JA PARANNETTU SUOJAVARUSTUS 

ALTISTUMISKOKEISSA 

Vaihe 1 (saneeraajien altistuminen) altistumiskeräimillä suojavaatetuksen alta 

Vaihe 1 (saneeraajien altistuminen) koehenkilöiden rinnasta ja selästä. Käsiin 

Vaiheessa ALTISTUMISEN 1 palotila MÄÄRITYS 

alipaineistettiin kokeen joutuneet jälkeisenä PAH-yhdisteet päivänä. Kolmantena mitattiin pesemällä päivänä 

Vaiheessa palokokeiden 1 palotila jälkeen alipaineistettiin suoritettiin palotilan kokeen jälkeisenä saneeraus päivänä. ja altistumiskokeet. Kolmantena Koehenkilöiden 

päivänä 

koehenkilöiden kädet auringonkukkaöljyllä. 

palokokeiden 

suojavarustuksena 

jälkeen suoritettiin 

kokeessa 

palotilan 

1 oli 

saneeraus 

pitkähihaiset 

ja altistumiskokeet. 

ja -lahkeiset 

Koehenkilöiden 

suojavaatteet, 

suojavarustuksena Altistumisen määrittämiseksi 

hengityksensuojaimena 

kokeessa 

suodattava 

1 mitattiin oli pitkähihaiset koehenkilöiden 

hengitysvyöhykkeeltä suodattava ulospuhallusventtiilillä ilman le ja bentseenille varustettu mitattiin puolinaamari virtsan naftolin, 

Kokonaisaltistumista 

ulospuhallusventtiilillä 

ja -lahkeiset naftaleenille, 

varustettu 

suojavaatteet, pyreeneil- 

puolinaamari 

hengityksensuojaimena 

(suojauskerroin 20) sekä suojakäsineinä kuivatyövaiheessa nahkakäsineet ja 

(suojauskerroin 20) sekä suojakäsineinä kuivatyövaiheessa nahkakäsineet ja 

märkätyövaiheessa nukatut luonnonkumikäsineet tai nitriilisuojakäsineet (kuva 9a). Kokeessa 

märkätyövaiheessa nukatut luonnonkumikäsineet tai nitriilisuojakäsineet (kuva 9a). Kokeessa 

2 käytettiin lyhytaikahaalaria pitkähihaisten ja -lahkeisten suojavaatteiden päällä, 

2 käytettiin lyhytaikahaalaria pitkähihaisten ja -lahkeisten suojavaatteiden päällä, 

puhaltimella varustettua hengityksensuojainta (suojauskerroin 200) sekä suojakäsineinä 

puhaltimella varustettua hengityksensuojainta (suojauskerroin 200) sekä suojakäsineinä 

kuivatyövaiheessa kemikaaleilta suojaavia vinyylikäsineitä ja märkätyövaiheessa 

pyrenolin ja mukonihapon avulla. 

PAH-yhdisteitä muodostuu epätäydellisen 

orgaanisen materiaalin palamisen seurauksena. 

PAH-yhdisteet eivät ole akuutisti 

myrkyllisiä, mutta niiden haitallisuus perustuu 

niiden pitkäaikaisvaikutuksiin. Tunnetuin 

näistä vaikutuksista on syöpä, jonka 

kohde-elimenä ovat keuhkot, iho ja virtsarakko. 

Bentseeni on myös syöpää aiheuttava 

aine ja aiheuttaa suurina annoksina luuytimen 

toimimattomuutta ja myöhäisvaikutuksena 

leukemiaa. 

VAIHEEN 1 PALOSANEERAAJIEN 

KOETULOKSET KERTOVAT 

ALTISTUMISRISKISTÄ 

Vaiheen 1 mittaukset osoittivat, että palon 

jälkeen palokohteessa työskentelevät ja vierailevat 

ihmiset voivat altistua syöpävaarallisille 

PAH-yhdisteille, vaikka huoneistoa olisi 

asianmukaisesti tuuletettu. Palavat materiaalit 

ja palo-olosuhteet vaikuttavat merkittävästi 

syntyneisiin epäpuhtauspitoisuuksiin, jotka 

voivat tietyissä olosuhteissa olla suurempiakin 

kuin näissä kokeissa havaitut pitoisuudet. Altistumisriski 

höyrymäisille PAH-yhdisteille 

pienenee tuuletuksen edetessä, mutta hiukkasmaiset 

PAH-yhdisteet pysyvät pinnoilla 

kauemmin ja altistavat sen vuoksi useiden 

viikkojenkin jälkeen. Mitä aiemmin kohteeseen 

palon jälkeen mennään, sitä tärkeämpää 

on käyttää asianmukaista hengityksensuojainta. 

Tulokset osoittivat, että hiukkasmaiset ja 

höyrymäiset PAH-yhdisteet altistivat myös 

ihon kautta. Huolimatta saneeraajien käsien 

suojauksesta pieniä määriä PAH-yhdisteitä 

joutui heidän käsiinsä. Käsien kautta tulevan 

altistumisen vähentämiseksi suojakäsineiden 

käyttö on saneeraustyössä ehdottoman tarpeellista. 

Toinen tärkeä tekijä käsien kautta 

tulevan altistumisen vähentämiseksi ja käsien 

kautta välittyvän kontaminaation välttämiseksi 

on henkilökohtainen hygienia. Käsien 

pesulla vähennetään merkittävästi käsien 

kautta välittyvää altistumista ja myös kontaminaatiota. 

Koko kehon ihoaltistuminen oli molemmissa 

kokeissa samansuuruista, vaikka koehenkilöillä 

oli toisessa kokeessa käytössä lyhytaikahaalari. 

Tulosta selittää se, että käytetty 

suojahaalari ei suojaa höyrymäisiltä 


a) b) 

a) b) 

pohjalta pohditaan, miten edellä mainittua 

saneeraajien suojautumista tulisi tarkentaa 

jatkossa. 



c) 

c) 

d) 

d) 

TULOKSENA SUOJAUTUMISOPAS 

Vaiheiden 1 ja 2 tutkimustulokset yhdistämällä 

saadaan tietoa siitä, miten palopaikoilla 

palon jälkeen työskentelevien ja vierailevien 

ihmisten tulee asianmukaisesti suojautua 

haitallisilta yhdisteiltä. Tältä perustalta laaditaan 

kirjallinen opas, jota muun muassa 

pelastuslaitokset, JVT-alan yritykset, vahinkotarkastajat 

ja työterveysorganisaatiot voivat 

hyödyntää työturvallisuuden varmistamisessa, 

työhön ohjauksessa, opetuksessa ja 

koulutuksessa. 

Vaihe Vaihe 2, KOE 2, 1 KOE 1 Vaihe 2, Vaihe KOE 22, KOE 2 

1. VAIHEEN LOPPURAPORTTI ON 

JULKAISTU 

Kuva PAH-yhdisteiltä. Kuva 9. Suojavarustus 9. Suojavarustus Lisäksi a) vaiheen a) haalareissa vaiheen 1 kokeessa 1 esiintyvä 

ja vaiheen d) pumppausvaikutus vaiheen 2 kokeessa 2 kokeessa 2. 

kokeessa 1, b) vaiheen 1, myös b) vaiheen kypärä 1 kokeessa 1 on kokeessa integroitavissa 2, c) vaiheen 2, c) vaiheen 2 kokeessa suojavarustukseen. 

Koko keho tulee suojata vähintään teutuksesta ja tuloksista löytyy tutkimus- 

2 kokeessa 1 Yksityiskohtaisempaa 1 

tietoa kokeiden to- 

ja d) 

voi 2. lisätä koko kehon 

altistumista. Lyhytaikahaalarin käyttöä ei siis puuvillaisella pitkähihaisella ja -lahkeisella hankkeen ensimmäisen vaiheen raportista 

ALTISTUMISEN voi perustella mittaustulosten avulla, mutta 

sillä 

ALTISTUMISEN 

MÄÄRITYS 

suojahaalarilla tai lyhytaikahaalarilla. Hupullinen 

haalari suojaa myös korvia. Kuivatyöteessa 

http://www.vtt.fi/inf/pdf/workingpa- 

[1], joka on vapaasti saatavilla nettiosoit- 

voidaan estää päällysvaatteiden 

MÄÄRITYS 

nokeentuminen, 

määrittämiseksi joista noki voi edelleen mitattiin siirtyä koehenkilöiden henvaiheessa 

hengitysvyöhykkeeltä kädet on syytä suojata ilman tiiviillä PAH-käpers/2008/W103.pdf 

Altistumisen 

Altistumisen määrittämiseksi mitattiin koehenkilöiden hengitysvyöhykkeeltä ilman PAHpitoisuudet 

(PAH = polysykliset aromaattiset hiilivedyt). Koko kehon ihoaltistumista 

pitoisuudet kilön mukana (PAH ja = altistaa polysykliset tarpeettomasti aromaattiset myös hiilivedyt). sineillä, joissa Koko on tiivis kehon resori ihoaltistumista ranteessa, tai 

kuvaavat ulkopuolisia näytteet 

kuvaavat näytteet 

henkilöitä. kerättiin ihoaltistumiskeräimillä 

kerättiin ihoaltistumiskeräimillä 

käsineillä, suojavaatetuksen 

suojavaatetuksen 

jotka muutoin alta koehenkilöiden 

estävät 

alta koehenkilöiden 

noen pääsyn 

käsineisiin. mitattiin Myös pesemällä purku- koehenkilöiden ja raivaustyös-kädet 

KIITOKSET 

rinnasta 

rinnasta Korvien ja selästä. 

ja todettiin Käsiin 

selästä. Käsiin myös joutuneet 

joutuneet joutuvan PAH-yhdisteet alttiiksi 

auringonkukkaöljyllä. saneeraustyössä Kokonaisaltistumista esiintyvälle Kokonaisaltistumista pölylle. Korvi- 

naftaleenille, pyreeneille ja bentseenille mitattiin 

mitattiin pesemällä koehenkilöiden auringonkukkaöljyllä. 

PAH-yhdisteet 

virtsan naftolin, pyrenolin ja mukonihapon avulla. 

naftaleenille, sä esiintyvät pyreeneille terävien esineiden ja bentseenille aiheuttamat mitattiin 

en virtsan suojaaminen naftolin, on pyrenolin mahdollista ja mukonihapon puhaltimel-avullala 

riskit on otettava huomioon käsineitä valittaessa. 

Haluamme kiittää kaikkia tutkimuksen onnistumiseen 

varustetulla hengityksensuojaimella, jos- 

sa kasvonsuojain sisältää hupun, tai hupullisella 

Märkätyövaiheessa on käytettävä kemi- 

kaalikäsineitä, jotka suojaavat pesuaineilta ja vaikuttaneita VTT:n, Työtervesa 

yslaitoksen, jälkivahinkojen saneerausalan, 

haalarilla. 

8 pesuveteen liuenneilta epäpuhtauksilta. pelastusalan, vakuutusalan, poliisitoimen ja 

Vaiheen 2 altistumismittaustulosten käsittely 

8 Hankkeen toisen vaiheen tuloksena saa- 

kiinteistöalan työntekijöitä. Erityiskiitokset 

on vielä kesken. 

daan samankaltainen ohjeistus myös palo- 

kohteissa heti palon jälkeen vieraileville henkilöille, 

osoitamme altistumismittauksiin osallistuneille 

koehenkilöille. 

kuten muun muassa vahinkotarkas- 

SUOJAUTUMISELLA TYÖ- 

TURVALLISUUTTA SANEERAAJILLE 

tajille, palotarkastajille, poliisin palonsyyntutkijoille, 

kiinteistönhoitajille ja isännöitsijöille. 


Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen perusteella 

päädyttiin suosittelemaan saneeraajille 

puhaltimella varustettua hengityksensuojainta 

(suojauskerroin 200), jossa on A2-luokan 

kaasusuodatin ja P3-luokan hiukkassuodatin. 

Korvien suojaamiseksi tulisi käyttää hengityksensuojainta, 

jonka kasvonsuojain sisältää 

hupun ja suojaa näin myös korvat. Tässä 

yhteydessä on kuitenkin huolehdittava, että 


LABORATORIOKOKEIDEN TODEN- 

TAMINEN CASE-TUTKIMUKSILLA 

Hankkeen toiseen vaiheeseen on sisällytetty 

case-tapauksia, joissa saneeraajien altistumista 

tutkitaan todellisissa palokohteissa. Casetapauksia 

on kaksi, joista saatavien tulosten 

1. Tillander, Kati; Järnström, Helena; Hakkarainen, 

Tuula; Laitinen, Juha; Mäkelä, Mauri; 

Oksa, Panu. 2008. Palokohteiden savu-, 

noki- ja kemikaalijäämät ja niiden vaikutukset 

työturvallisuuteen. Polttokokeet ja altistumisen 

arviointi. Espoo, VTT. 67 s. VTT 

Working Papers; 103. ISBN 978-951-38- 

7164-2. Http://www.vtt.fi/inf/pdf/workingpapers/2008/W103.pdf

Tuomo Rinne, Hanna Hykkyrä, Kati Tillander, VTT, PL 1000, 02044 VTT 

Jarkko Jäntti, Timo Väisänen, Pelastusopisto, Hulkontie 83, 70820 Kuopio 

Pasi Yli-Pirilä, Ilpo Nuutinen, Juhani Ruuskanen, Kuopion yliopisto, Yliopistonranta 1 E, 70210 Kuopio 

jätekeskusten paloturvallisuus 

– riskit ympäristölle 

tulipalotilanteessa 

TiiViSTeLmä 

Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli kartoittaa 

jätekeskusten paloturvallisuuteen liittyviä 

tekijöitä ja jätteiden palamisen ympäristölle 

aiheuttamia uhkia. Tutkimuksessa 

kartoitettiin jätekeskusten paloturvallisuustasoa 

jätealan toimijoille ja pelastusviranomaisille 

suunnatulla kyselyllä sekä tehtiin 

suppea katsaus jätekeskuksissa sattuneisiin 

tulipaloihin. Hankkeen kokeellisessa osuudessa 

tarkasteltiin sekä pienessä että suuressa 

mittakaavassa eri jätejakeiden palamista ja 

sammuttamista sekä analysoitiin palamisen 

ja sammuttamisen aikana syntyvien savukaasujen 

sekä sammutusjätevesien koostumusta. 

Kokeellisia tuloksia hyödynnettiin hankkeen 

laskennallisessa osuudessa, jossa arvioitiin savukaasupäästöjen 

leviämistä ympäristöön ja 

lämpösäteilyn vaikutuksesta aiheutuvaa palon 

leviämistä kohteesta toiseen. 

JOHDANTO 

Jätehuoltojärjestelmien kehittyessä on maahamme 

muodostettu alueellisia keskitettyjä 

jätteiden hyödyntämislaitoksia, joissa jätteet 

punnitaan, lajitellaan, varastoidaan, murskataan 

ja tarvittaessa paalataan hyödyntämistä 

varten joko materiaalina tai energianlähteenä. 

Suoranainen uhka ympäristölle on suuren 

auman tai jätepenkan tulipalossa mahdollisesti 

syntyvä runsas savu ja savun mukana 

kulkeutuvat haitalliset aineet. Esimerkiksi 

Keimolan rengasterminaalin tulipalossa tuhoutui 

noin 150000 rengasta, minkä voidaan 

viitteen [1] ominaispäästöarvoja käyttäen 

arvioida synnyttäneen suuruusluokkaa 

1000 kg PAH-yhdisteitä, mikä on merkittävä 

osa, suuruusluokkaa 5 %, Suomen vuotuisista 

PAH-päästöistä (15000 kg vuonna 

2000). Paikallisesti näin suuri päästö merkitsee 

vakavaa ympäristövahinkoa. Välillisen 

uhan ympäristölle muodostaa suurien jätepenkkojen 

sammuttamisen hankaluus: palo 

voi levitä syväpalona, sammutustyö kestää 

yhteistyö pel.lait. kanssa 

pelastusharjoitukset 

henkilökunnan koulutus 

kirjalliset ohjeet 

sammutusvesien talteenotto 

tehdaspalokunta 

valvontakamerat 

liekkivahdit 

kipinäilmaisimet 

sammutusjärjestelmä 

paloilmoitinjärjestelmä 

alkusammutuskalusto 

usein pitkään ja sammutus vaatii usein paljon 

sammutteiden käyttöä. Siten esimerkiksi 

sammutusveden mukana maaperään kulkeutuva 

ja edelleen leviävä haitallisten aineiden 

määrä voi olla suuri. 

JÄTEKESKUSTEN PALO- 

TURVALLISUUS SUOMESSA 

kySeLyTUTkimUS 

Jätealan toimijoille ja pelastuslaitoksille suunnatun 

kyselytutkimuksen avulla haluttiin 

selvittää, minkälaisia ongelmia jätealan toimijoiden 

mielestä liittyy jätekeskusten pa- 

Kierrätyslaitokset (%) 

JLY:n jäsenet (%) 

Kuva 1. Jätteenkäsittelylaitosten 

varautuminen tulipaloon. 

0 20 40 60 80 100 

% 

Kuva 1. Jätteenkäsittelylaitosten varautuminen tulipaloon. 


Paloteho (kW/m 2 ) 

a) 

900 

800 PET PAP 

700 ENE REN 

600 

YHD SER 

500 

400 

300 

200 

100 

0 

0 50 100 150 200 250 300 

Aika (s) 

c) 

REN 

ENE 

PCP 

PCDF 

PCDD 

PAH 

b) 

SER 

YHD 

REN 

ENE 

PAP 

1.E-8 1.E-7 1.E-6 1.E-5 1.E-4 1.E-3 1.E-2 1.E-1 1.E+0 1.E+1 

Päästökerroin (g/kg) 

d) 

PET 

YHD 

SER 

SER 

YHD 

PET 

PAP 

1E-4 1E-3 1E-2 1E-1 1E+0 

Keskimääräinen vapautumisnopeus (g·m -2·s -1 ) 

ENE 

PAP 

PET 

REN 

1E-6 1E-5 1E-4 1E-3 1E-2 1E-1 1E+0 

Keskimääräinen vapautumisnopeus (g·m -2·s -1 ) 

loturvallisuuteen. Tutkimus suunnattiin erityisesti 

vaikka tulipalo olisi saatu itse sammutettua. liin tai irtaimistoon. Tamppauskoneesta tai 

Kuva 

kierrätyslaitoksiin 

2. Kartiokalorimetrikokeissa 

ja jätekeskuksiin, 

ja 

Yhdellä 

päästömittauksissa 

kierrätyslaitoksella oli 

mitatut 

ollut huomattava 

määrä (93 kpl) 

a) palotehot, 

paalaimesta 

b) 

lähtenyt kipinä oli syynä useassa 

joissa 

kloorifenolien 

käsitellään useita 

(PCP), 

eri jätelajeja. 

PCDD/F- 


PCP-yhdisteiden edustajilta kysyttiin keskimääräiset näkemyksiä vapautumisnopeudet jäteloja, 

mikä on lähes tutkituilla puolet kaikista näytteillä. kierrätys- 

energiajaepalojen syitä ovat itsesyttyvät aineet 

ja PAH-yhdisteiden päästökertoimet 

itse sammutettuja tulipa- 

sekä c) 

paperi- 

PAHja 

ja 

sekajätteen 

d) 

tulipalossa. Tyypillisiä 

keskusten paloturvallisuudesta, suurimmista laitoksissa tapahtuneista tulipaloista. tai jätteeseen sekoittunut kuuma tuhka. Raportoiduista 

paloista useimmat olivat pieneh- 

riskeistä ja jätepalojen sammuttamiseen liittyvistä 

SUUREN ongelmista. MITTAKAAVAN KOKEET silla on varauduttu tulipaloihin. JLY:n jäsenköjä 

sekä sammuttamisen kestolla että vahin- 

Kuvaan 1 on koottu, miten näillä laitok- 

Jäte- ja kierrätysalan toimijoille suunnattu yritykset on tässä erotettu omaksi ryhmäkseen, 

järjestettiin koska niistä suurimmalla Pelastusopiston osalla ei ole harjoitusalueen 

aika oli suuren hakekasan (80000 m 3 ) paloskojen 

suuruusluokassa mitattuna. Pisin palo- 

lomake Suuren lähetettiin mittakaavan kaikille Jätelaitosyhdistys kokeet 

ry:n alkusammutuskentällä. (JLY) jäsenyrityksille (35 Harjoitusalueella kpl), ja Ympäristöyritysten 

varsinaisia tehtiin kierrätyslaitoksia yhteensä viisi toimipaikoillaan. 

koetta. Ensimmäiset sa, joka kolme kesti viikon ajan. Suurin taloudellile 

koetta tehtiin liitto niin ry (YYL) sanottuina välitti sen ”kuution omil- 

Kaikilla kokeina”, vastanneilla joissa yrityksillä poltettiin oli alkusam- 

yksittäisiä nen paperi- vahinko, ja arviolta 10 miljoonaa euroa, ai- 

energiajaepaaleja. jäsenilleen. Lisäksi lomake Lisäksi lähetettiin tehtiin kahdeksalletoista 

kaksi mutuskalusto, suuremman mutta mittakaavan muutoin varautumi- 

koetta heutui käyttämällä biojätelaitoksen palosta. Laitos tuhoutustoimelle 

energiajaekasan kierrätysalan poltossa yritykselle. noin 4 × Pelas- 

6 m:n nen kokoista tulipaloihin miilua vaihteli ja paperipaalien huomattavasti poltoissa sekä tui kahta palossa 8 kokonaan. m Yhden ongelmajätepa- 

pitkää ja suunnattu 1,6 m korkeata kyselylomake paaliriviä. lähetettiin 

Kussakin kaluston, koulutuksen kokeessa tehtiin että pelastuslaitoksen palotekniset mittaukset lon ilmoitettiin ja aiheuttaneen kierrätyslaitoktoksille 

päästömittaukset kaikille Suomen alueellisille ilmasta pelastuslai- 

(vapaan palon kanssa tehdyn ja sammutuksen yhteistyön suhteen. aikainen mittaus) sen työntekijälle sekä vammoja. 

sammutusjätevedestä. 

(22 kpl). JLY:n jäsenyhdistyksistä kyselyyn 

Aluepelastuslaitosten vastauksien perusteel- 

vastasi 23 kpl eli noin 66 %. Lisäksi la koko maassa oli tapahtunut vuodesta 2004 

vastauksia Tulokset lähetti 18 kierrätyslaitosta. Näistä 

osa oli YYL:n jäseniä. Yhteensä vastauk- 

tai kaatopaikka-alueen tulipaloa. Joillain alu- 

noUSSeiTa PaLoTUrVaLLiSUUden 

lähtien 39 vakavaa jätteenkäsittelylaitoksen kySeLyTUTkimUkSeSSa eSiLLe 

sia Kuvassa saatiin 41 3 esitetään kpl. Aluepelastuslaitoksista keskeisimmät tulokset kyselyyn 

osalta. vastasi Palaminen 17 kpl, joista oli täysin saatiin erilaista, yhteensä kun millään paperipaali tulipaloja ilmoitettiin ja energiajaepaali olleen kym- 

paloivat yksittäin 

eilla niin vakavia sanottujen paloja ei kuution ollut yhtään, kokeiden ja enim- 

ja kenttäkokeiden 

ParannUSToimenPiTeiTä 

19 (kuvat vastausta. 3a ja 3b). Kahden paperipaalirivin menkunta. tapauksessa Yhdeltä pelastuslaitokselta havaittiin liekkirintaman saatiin 

vastauksia 

Kyselytutkimuksen etenevän vastausten perusteella paloturvallisuutta 

parantavina toimenpiteinä 

paperipaalirivien välissä (kuva 3d) jopa noin 1–2 m/min. 

useammalta henkilöltä, jotka 

ilmoittivat hieman toisistaan poikkeavia lukumääriä. 

tulisi kartoittaa alkusammutuskapasiteetin 

Pienempien syttymien määrää ei riittävyys sekä sisätiloissa että ulkoalueilla ja 

TaPahTUneeT TULiPaLoT 

kysytty, 5mutta seitsemän pelastuslaitosta ilmoitti 

kiinnittää huomiota siihen, että sopivat alkusammutusvälineet 

JLY:n jäsenyritysten ja muiden kierrätyslaitosten 

ilmoittamia tulipaloja vuoden 2004 

jälkeen oli ollut 315 kpl, joista vakavia ympäristöhaittoja 

aiheuttaneita tulipaloja oli ollut 

arviolta 17 kpl. Tulipaloista itse sammutettuja 

syttymiä oli ollut yhteensä 229 kpl. 

Pelastuslaitos oli kutsuttu sammuttamaan 97 

tulipaloa. Lukuja tarkastellessa on syytä huomioida, 

että osa yrityksistä kutsuu aina pelastuslaitoksen 

paikalle varmistamaan tilanteen, 

ne omatoimisesti. Pieniä syttymiä ra- 

portoitiin olleen yhteensä 85 kpl. Suurin osa 

pienistä syttymistä oli kaatopaikoilla tapahtuneita 

sekajätteen, hakkeen tai energiajakeen 

penkka- ja kasapaloja. 

Suurin osa vakavista tulipaloista oli saanut 

alkunsa laitteen, kuten murskaimen tai kuljettimen 

vioittumisesta tai tukoksesta. Joissakin 

tapauksissa palo oli levinnyt syttyneestä 

laitteesta lähistöllä olleeseen jätemateriaakaan. 

on valittu kohteen mu- 

Alkusammutusvälineet on merkittävä 

pelastussuunnitelmassa olevaan karttaan. 

Palopostien määrän lisäksi on syytä tarkistaa, 

että letkujen pituus on riittävä ja että 

sammutusveden saatavuus on turvattu myös 

suurempien tulipalojen sammuttamisessa. 

Sammutusvesien talteenotto on toistaiseksi 

harvassa paikassa järjestetty, joten sen tarpeellisuus 

on syytä selvittää. Automaattisten 


a) 

b) 

Paloteho (kW) 

80 

70 

60 

50 

40 

30 

20 

10 

0 

0 10 20 30 40 50 60 

Aika (min) 

Paloteho (kW) 

1800 

1600 

1400 

1200 

1000 

800 

600 

400 

200 

0 

KOE 2 

KOE 3 

0 10 20 30 40 50 

Aika (min) 

Lämpösäteily (kW/m 2 ) 

c) 

12 

PT1 ENE-paali PT2 

10 

PT3 

8 

PT3 

6 

PT2 

4 

PT1 

2 

0 

0 20 40 60 80 100 

Aika (min) 


900 

800 

700 

600 

500 

400 

300 

200 

100 

+4,0m 

+2,4m 

+0,8m 

-0,8m 

-2,4m 

d) 

0 

0 1 2 3 4 5 

Aika (min) 

Kuva 3. Palotehot yksittäiselle a) paperi- ja b) energiajaepaalille kokeissa 1-3. Lämpösäteilyarvot 

energiajaepaalin hälytys- sammutusjärjestelmien kolmella eri asentami- 

sivulla (koe loppuraportista 3) noin yhden [2]. metrin etäisyydellä ja d) yhdistettä, lämpötilojen ja yleensä ne esiintyvät ainoastaan 

kehittyminen voi olla hyvä sytytyskohdan lisäturva useassa lähellä tapauksessa. 

kahden paalirivin Dioksiinit välissä on yhteisnimitys (sytytyskohta monille kohdassa ke- 

monimutkaisina 0,0 m). seoksina muun muassa pa- 

Pelkkä asentaminen ei kuitenkaan riitä mikaaleille, joihin kuuluu polykloorattuja lamistuotteissa. PAH-yhdisteitä muodostuu 

Sammutusvaikutuksesta vaan järjestelmiä on myös huollettava ja vesimääristä oikein. dibentso-p-dioksiineja saatiin näissä kokeissa (PCDD-yhdisteitä), 

suuntaa antavia muun arvoja, muassa joiden metsäpaloissa ja tulivuorenpurkauksissa, 

muunnellen. ja niitä voidaan myös tuottaa 

yleistämiseksi Raivauskaluston tulisi saatavuus tehdä on varmistettava huomattavasti polykloorattuja suurempi joukko dibentsofuraaneja kokeita lähtöarvoja (PCDFyhdisteitä) 

Näyttäisi 

tulipalotilanteen 

kuitenkin 

varalta. 

siltä, että näiden kokeiden perusteella 

ja eräitä niin 

sammutusvoimien 

sanottuja dioksiininkaltaisia 

polykloorattuja bifenyylejä (PCB- 

Eläinkokeet osoittavat, että useat PAH- 

resursoimisessa 

yksittäin tutkimustarkoituksiin [5]. 

Merkille pantavaa on, että huomattava osa 

voisi soveltaa seuraavia ohjeellisia nyrkkisääntöjä: 

yrityksistä ei ollut järjestänyt henkilökunnalle 

yhdisteitä) (fi.wikipedia.org/wiki/Dioksiini). yhdisteet voivat aiheuttaa monia haitallilut 

minkäänlaista koulutusta eikä kaikilla ol- 

Dioksiineja on 210 johdosta (kongeneeria), sia vaikutuksia, kuten immuunitoksisuutyhdisteitä) 

1. myöskään Sammuttaessa kirjallisia ohjeita on käytettävä tulipalotilanteen 

paineilmalaitetta. 

joista 17 on toksisia ja erittäin pysyviä, ja ne ta, genotoksisuutta, karsinogeenisyyttä ja litä 

varalta. Välineistä ei ole hyötyä, jos nii- 

kertyvät rasvaliukoisina ympäristön hiiltä sisääntymistoksisuutta, 

ja ne voivat mahdol- 

ei 2. osata Yhdellä käyttää. työjohdolla Jatkuva koulutus pystyy ja riskien saamaan sältäviin 20 paperipaalin maaperän ja palon sedimenttien hallintaan matriiseihin 

viidessä lisesti minuutissa. aiheuttaa ateroskleroosia eli valtimon 

säännöllinen kartoittaminen pitäisi olla osa 

ja organismien rasvakudoksiin, kuten kovettumatautia. 

yrityksen 3. Jätekeskusten normaalia toimintaa. sammutuksessa Säännöllinen tulee eläimiin varautua ja ihmisiin. koneelliseen Dioksiinit sammutusraivaukseen. 

aiheuttavat 

harjoittelu on ensiarvoisen tärkeää, jotta tulipalotilanteessa 

4. Jälkisammutukseen osattaisiin toimia kuluu oikein. päiviä sia, ja paljon kuten suurentunutta vettä. riskiä ihon leesiol- 

kloorattuihin yhdisteisiin liittyviä vaikutukle, 

maksatoimintojen ja rasva-aineenvaihdunnan 

PIENEN MITTAKAAVAN KOKEET 

muutoksia, 

5. Sammutusvettä tulee varata vähintään sama määrä 

yleistä 

kuin 

heikkoutta 

on palavaa 

ja huomattavaa 

painon vähenemistä, muutoksia makkittiin 

pienen mittakaavan kokeissa kartioka- 

materiaalia. 

Jätteiden palamisen aiheuttamia päästöjä tut- 

JÄTTEIDEN PALAMISESTA 

SYNTYVÄT HAITALLISET YHDISTEET san entsyymien aktivaatiossa, immuunisysteemin 

vasteen laskemista ja sisäeritysjärjes- 

sytytetään palamaan sähkövastuksen synnytlorimetrin 

avulla. Kartiokalorimetrissa näyte 

6. Jäteauman pintapalon hallintaan riittää 1 l/min/m 2 :n keskimääräinen jatkuva 

Jätepaloissa sammutusvesivirtaama, palon olosuhteet eivät ole mutta opti-syväpalomaaliset, telmän ja sammutus hermostojärjestelmän on vaikeaa. epänormaatämän 

lämpösäteilyn avulla. Kartiokalorimetpen 

ja palaminen on muun muassa halia 

toimintaa [3]. 2,3,7,8-tetraklooridibentsorissa 

käytetty näytekoko on 100 mm x 100 

7. määrästä Syväpalon johtuen sammuttaminen usein erittäin epätäydellistä. 

nopeutuu, p-dioksiinin jos veteen on lisätään todettu pintajännitystä olevan karsinogeeninen 

pienentävää mm. lisäainetta. Näytteen paksuus voi olla maksimissaan 

Lisäksi yhdyskuntajäte sisältää monia 

erilaisia materiaaleja, kuten klooria sisältävää 

polyvinyylikloridia, jonka palaessa muodostuu 

monia haitallisia yhdisteitä, kuten dioksiineja 

ja furaaneja. Lisäksi epätäydellisessä 

palamisessa muodostuu myös polyaromaattisia 

hiilivetyjä eli PAH-yhdisteitä. Tarkemman 

kuvauksen em. yhdisteiden muodostumisprosesseista 

voi lukea tutkimushankkeen 

ihmisille ja siksi se kuuluu korkeimpaan 

kategoriaan 6 1 syöpää aiheuttavien kemikaalien 

arvioinnissa [4]. 

Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH) 

ovat monimutkaisten orgaanisten yhdisteiden 

luokka. Niitä muodostuu hiilen, öljyn, 

kaasun, puun, jätteen tai muun orgaanisen 

aineen epätäydellisessä palamisessa. Polysyklisiä 

aromaattisia hiilivetyjä on yli 100 erilaista 

50 mm. 

Pienen mittakaavan kokeissa poltettiin 

kuutta eri jätemateriaalia: PET-murskaa 

(PET), keräyspaperia (PAP), energiajaetta 

(ENE), rengasmurskaa (REN), yhdyskuntajätettä 

(YHD) sekä SER-murskaa (SER). 

Näytekoot yksittäisissä kokeissa vaihtelivat 

noin 38– 65 g:n välillä. Kartiokalorimetrikokeissa 

näytteistä mitattiin muun muassa 


Suuren palon pääasiallinen leviämismekanismi on lämpösäteily. Lämpösäteilyn voimakkuus 

ja altistusaika vaikuttavat kohteen syttymiseen. Säteilyn ollessa pientä vaaditaan ulkoinen 

lämmönlähde, esimerkiksi kipinä, jotta syttymä aiheutuu. Suurilla säteilyintensiteeteillä 

tapahtuu spontaani syttyminen ilman ulkoista energialähdettä. Puulle alimpana lämpösäteilyn 

voimakkuutena, jolla spontaani syttymä aiheutuu, voidaan pitää arvoa 12 kW/m 2 [13]. 

a) 

b) 

15km-20km 

15km-20km 

10km-15km 

10km-15km 

5km-10km 

5km-10km 

3km-5km 

3km-5km 

6000m2 

3000m2 

1000m2 

100m2 

1km-3km 

500m-1km 

100m-500m 

0m-100m 

6000m2 

3000m2 

1000m2 

100m2 

1km-3km 

500m-1km 

100m-500m 

0m-100m 

1E-6 1E-5 1E-4 1E-3 1E-2 1E-1 1E+0 1E+1 

Pitoisuus (mg/m 3 ) 

1E-6 1E-5 1E-4 1E-3 1E-2 1E-1 1E+0 1E+1 

Pitoisuus (mg/m 3 ) 

Kuva 4. PAH-yhdisteiden pitoisuudet maanpinnasta 100 metriin yltävällä pystysuuntaisella 

lämmönvapautumisnopeus (kW/m 2 ), kokonaislämpömäärä 

(MJ/m 2 ), massan muutos- 

poltossa noin 4 x 6 m:n kokoista miilua ja 7. Syväpalon sammuttaminen nopeutuu, 

kaavan koetta käyttämällä energiajaekasan mutus on vaikeaa. 

vyöhykkeellä eri etäisyyksillä tulipalosta rengasmurskan palaessa eri pinta-aloilla (100 m 2 , 

nopeus (g/s), tehollinen lämpöarvo (MJ/kg) paperipaalien poltoissa kahta 8 m pitkää ja jos veteen lisätään pintajännitystä pienentävää 

a) lisäainetta. 5 m/s ja b) 1 m/s. 

1 ja 000 savuntuottoarvo. m 2 , 3 000 Päästönäytteenotto m 2 , 6 000 mliitet- 

tiin savukaasujen poistoputken mittausyhtee- 

tehtiin palotekniset mittaukset ja päästömit- 

2 ). Tuulen 1,6 m korkeata nopeus paaliriviä. lähellä Kussakin maan kokeessa pintaa 

Kuvassa seen. Kerätyistä 5a savukaasunäytteistä esitetään, miten analysoi-palavatiin polyaromaattiset hiilivedyt (PAH), kloosen 

aikainen mittaus) sekä sammutusjäteve- 

PÄÄSTÖARVOJEN VERTAILU 

taukset ilmasta kohteen (vapaan dimensiot palon ja sammutuk- 

(korkeus h, pituus l) vaikuttavat 

kriittiseen 

ribentseenit, kloorifenolit, 

etäisyyteen 

polyklooratut 

(etäisyys, 

bifenyylit 

(PCB), dioksiinit lämpösäteilyaltistuksessa). (PCDD) ja furaa- 

Palon eli säteilevän pinnan oletetaan rajoittuvan pintadestä. 

jota kauempana uhattuna olevan KIRJALLISUUTEEN 

kohteen syttyminen ei ole 

mahdollista 

alaltaan 

nit (PCDF). 

h × l suuruisen paalirivin sivuun. Esimerkissä oletetaan, 

Kartiokalorimetrikokeissa 

että palavan 

polttomateriaalin 

pinnan 

TULokSeT 

palaminen saatiin aikaan lämpösäteilyn avulla. 

Ulkoisesta kohteen säteilyaltistuksesta syttymisraja johtuen on pa- 

lämpösäteilyn voimakkuus on 60 kW/m 2 ja uhattuna olevan 

12 TULokSeT kW/m 2 . Kuvassa 5b tarkastellaan Kuvassa 3 puolestaan esitetään keskeisimmät palon tulokset ajallisen lamismekanismissa kehittymisen korostuu vaikutusta 

voimakas pyrolyysikaasujen 

palaminen. 

kriittiseen etäisyyteen ensimmäisen 

niin sanottujen 

30 minuutin 

kuution kokeiden 

ajalta. 

ja 

Laskuesimerkeissä 

kenttäkokeiden 

osalta. Palaminen oli täysin erilais- 

kokeissa palamisprosessi oli erilainen, kos- 

palava 

Suuren 

pinta-ala 

mittakaavan 

Kuvassa 2 esitetään kartiokalorimetrikokeiden 

tuloksia lineaarisesti palotehoista ja päästömittauksis- 

eri liekinleviämisarvojen ta, kun paperipaali ja energiajaepaali v fl mukaisesti. paloivat ka Tulokset ulkoista säteilylähdettä ovat esimerkkejä, 

ei ollut. Siinä pa- 

muuttuu 

mutta ta tutkituilla ne osoittavat näytteillä. Suurimmat samalla, palotehot, kuinka yksittäin nopeasti (kuvat 3a tilanne ja 3b). Kahden voi paperipaalirivin 

muuttua, lamisessa jos palamiselle oli mukana myös on suotuisten suotuisat molekyylien, 

kuten hapen diffuusio huokoisen 

olosuhteet 

noin 800 kW/m 

(esim. 2 ja 550 

geometria, 

kW/m 2 , havaittiin 

palavan materiaalin 

tapauksessa havaittiin 

laatu). 

liekkirintaman 

muovipohjaisilla näytteillä (PET, SER) paperisilpun 

jäädessä noin 100 kW/m 2 tasolle. jopa noin 1–2 m/min. 

nen palomekanismi vaikuttaa osaltaan pienen 

etenevän paperipaalirivien välissä (kuva 3d) polttoaineen pintaan ja sisäpuolelle. Erilai- 

Tuloksista voitiin laskea myös a) päästökertoimet 

(kuva 2b) eli muodostuneiden päästö- 

saatiin näissä kokeissa suuntaa antavia arvo- 

erilaisuuteen, kuten siihen, miksi kartioka- 

Sammutusvaikutuksesta ja vesimääristä b) ja suuren (h = 6 mittakaavan m) kokeiden päästöjen 

16 

14 

v_fl = 1.6 m/min 


jen määrä suhteessa h=6m kuluneen polttoaineen ja, joiden yleistämiseksi tulisi tehdä v_fl huomattavasti 

suurempi joukko kokeita 12 lähtöarvoja v_fl = 0.2 m/min disteitä kierrätyspaperin eikä energiajakeen 

= 0.4 m/min lorimetrikokeissa ei havaittu PCDD/F-yh- 

määrään. 14 Tästä h=4m edelleen voitiin laskea keskimääräiset 

12 haitallisten h=2m aineiden vapautumis- 

muunnellen. Näyttäisi kuitenkin siltä, että polttokokeissa. Kartiokalorimetrikokeiden, 

v fl = 0.1 m/min 

10 

nopeudet pinta-alayksikköä kohti palamisen näiden kokeiden perusteella sammutusvoimien 

resursoimisessa voisi 8soveltaa seuraavia kokeiden päästömittaustekniikat poikkesi- 

niin sanottujen kuution kokeiden ja kenttä- 

10 

aikana (kuvat 2c ja 2d). Ainoana dioksiinien 

ja furaanien 8 lähteenä toimi SER-murska, jolle ohjeellisia nyrkkisääntöjä: 

vat toisistaan, minkä vuoksi havaitut päästöarvotkin 

ovat erisuuruisia. 

-1 ja PCDF-yhdis- 

keskimääräinen vapautumisnopeus PCDDyhdisteille 

oli 0,1 ng·m -2·s 1. Sammuttaessa on käytettävä 

6 

6 

paineilmalaitetta. 

Kaatopaikkapalon aikana ilman PAH-piteille 

23 ng·m -2·s 4 

4 

-1 . 

2. Yhdellä työjohdolla pystyy saamaan 20 toisuudeksi (14 PAH-yhdistettä) on aiemmin 

mitattu 0,81–1,67 µg/m 3 [6]. Tämän 

2 

paperipaalin palon hallintaan 2 viidessä minuutissa. 

tutkimuksen suuren mittakaavan kenttäko- 

0 

0 

SUUREN 0 MITTAKAAVAN 10 20 KOKEET 30 40 3. Jätekeskusten 50 60 sammutuksessa tulee varautua 

koneelliseen sammutusraivaukseen. päästöt 

keissa energiajakeen ja kierrätyspaperin PAH- 

0 5 10 15 20 25 30 

Paalirivin pituus (m) 

Aika 

(16 

(min) 

PAH-yhdistettä) olivat selvästi 

suuremmat, 22–95 µg/Nm 3 . Samassa [6] 

Suuren mittakaavan kokeet järjestettiin Pelastusopiston 

harjoitusalueen alkusammutusjon 

vettä. 

tutkimuksessa raportoitiin teollisuuskaato- 

4. Jälkisammutukseen kuluu päiviä ja pal- 

Kuva kentällä. 5. Harjoitusalueella Kriittinen etäisyys tehtiin yhteensä palavan 5. Sammutusvettä ja uhattuna tulee olevan varata vähintään kohteen paikkapalon välillä tapauksissa, (sisältänyt siistausjätettä) kun aikana 

liekinleviämisnopeuksilla). 

PCB-yhdisteiden pitoisuudeksi 11–590 

a) 

palava viisi koetta. pinta-ala Ensimmäiset on kolme vakio koetta ja, tehtiin 

niin sanottuina ”kuution kokeina”, joissa 6. Jäteauman pintapalon hallintaan riittää ng/m 3 . Tämä vastaa hyvin suuren mittakaa- 

kun sama b) palava määrä kuin pinta-ala on palavaa materiaalia. muuttuu (eri 

poltettiin yksittäisiä paperi- ja energiajaepaaleja. 

Lisäksi tehtiin kaksi suuremman mittamutusvesivirtaama, 

mutta syväpalon sam- 

(355–484 ng/Nm 3 ). Suuren mittakaavan 

1 l/min/m 2 :n keskimääräinen jatkuva samvan 

kierrätyspaperin polttokokeen päästöjä 

9 

ko- 

Kriittinen etäisyys (m) 


Kriittinen etäisyys (m)

keissa PCB:n lähteeksi arvioitiin itsejäljentävää 

paperia, joka olisi joutunut kyseisen kierrätyspaperin 

joukkoon esimerkiksi vanhojen 

arkistopapereiden hävityksen yhteydessä. 

Sosiaali- ja terveysministeriö on määritellyt 

ohjearvot työntekijöiden hengitysilman 

epäpuhtauksille, jotka voivat aiheuttaa haittaa 

tai vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle 

[7]. Näihin ohjearvoihin verrattuna pitoisuudet 

palopaikan läheisyydessä palokentällä 

tehdyssä polttokokeissa olivat pieniä. 

Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin 

neuvosto ovat asettaneet kiinteää yhdyskuntajätettä 

polttaville laitoksille savukaasujen 

dioksiini- ja furaanipäästöille raja-arvon 

0,1 ng TEQ/Nm 3 (2000/76/EY). Raja-arvoon 

nähden näissä kokeissa saadut päästöt 

ovat korkeat. SER-murskan polttokokeessa 

PCDD/F-päästö oli 3,4 ng TEQ/Nm 3 . 

Kuution polttokokeissa energiajakeen päästöt 

vaihtelivat 0,1–1,5 ng TEQ/Nm 3 välillä. 

Kierrätyspaperin PCDD/F-päästö oli vain 

noin 0,01 ng TEQ/Nm 3 . 

Suomessa lähellä kaatopaikkapaloa PCDD/ 

F-pitoisuudeksi on mitattu 51–427 pg TEQ/ 

Nm 3 [8]. Myös tämän tutkimuksen suuren 

mittakaavan energiajakeen polttokokeissa palokentällä 

muutaman metrin päästä itse tulipalosta 

kerättyjen savukaasunäytteiden pitoisuudet 

olivat samaa suuruusluokkaa (95– 

103 pg TEQ/Nm 3 ). Hengitysilmasta saadun 

PCDD/F-yhdisteiden hyväksyttäväksi päiväsaannoksi 

(ADI) on ehdotettu arvoa 5 pg 

TEQ/kg [9]. Esimerkiksi 80 kg painavan ihmisen, 

joka hengittää 20 l/min ja työskentelee 

kahdeksan tuntia päivässä kentällä, jossa 

PCDD/F-pitoisuudet vaihtelisivat 10–100 

pg TEQ/Nm 3 välillä, teoreettinen päivittäinen 

saanto hengitysteiden kautta olisi noin 

1–12 pg TEQ/kg. Saanto voi olla huomattavasti 

suurempikin ottaen huomioon, että 

ihmisen ventilaatio vaihtelee noin 10–100 l/ 

min riippuen fyysisen rasituksen tasosta. 

SammUTUSjäTeVedeT 

Sammutusvoimien resursoimisessa voisi 

soveltaa seuraavia ohjeellisia nyrkkisääntöjä: 

1. Sammuttaessa on käytettävä paineilmalaitetta. 

2. Yhdellä työjohdolla pystyy saamaan 20 paperipaalin 

palon hallintaan viidessä minuutissa. 

3. Jätekeskusten sammutuksessa tulee varautua 

koneelliseen sammutusraivaukseen. 

4. Jälkisammutukseen kuluu päiviä ja paljon vettä. 

5. Sammutusvettä tulee varata vähintään 

sama määrä kuin on palavaa materiaalia. 

6. Jäteauman pintapalon hallintaan riittää 1 l/min/m 2 :n 

keskimääräinen jatkuva sammutusvesivirtaama, 

mutta syväpalon sammutus on vaikeaa. 

7. Syväpalon sammuttaminen nopeutuu, jos veteen 

lisätään pintajännitystä pienentävää lisäainetta. 

Suuren mittakaavan kokeissa tutkittiin myös 

sammutuksen vaikutusta päästöihin. Palon 

sammutuksen aikana palo-olosuhteet muuttuvat 

epäsuotuisemmiksi, ja tällöin myös epätäydellisen 

palamisen päästöt voivat kasvaa. 

Sammutuksen aikana vesisuihku myös irrottaa 

palanutta jätemateriaalia, joka voi kulkeutua 

pieninä hiukkasina savukaasuvanan mukana 

ympäristöön. Kokeissa sammutuksen 

aikaiset päästöt olivat yleensä hieman (noin 

1,5–5 kertaa) suuremmat kuin palon aikaiset. 

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 

(STM 461/2000) sanotaan talousveden 

laatuvaatimuksista, ettei PAH-yhdisteiden 

(benzo[b]fluoranteeni, benzo[k]fluoranteeni, 

indeno[1,2,3-cd]pyreeni ja benzo[g,h,i] 

peryleeni) pitoisuus saisi ylittää arvoa 0,1 

µg/L ja bentso(a)pyreenin 0,01 µg/L. Kokeiden 

sammutusjätevesinäytteissä ei havaittu 

kyseisiä STM:n määrittelemiä PAH-yhdisteitä. 

Havaittujen PAH-yhdisteiden (naftaleeni, 

asenaftyleeni, asenafteeni, fluoreeni, 

fenantreeni, antraseeni ja fluoranteeni) sammutusjätevesinäytteiden 

kokonaispitoisuudet 

(0,5–61 µg/L) olivat selvästi suurempia kuin 

STM:n raja-arvo 0,1 µg/L. Vertailussa täytyy 

ottaa huomioon se, että edellä mainittu kokonaispitoisuus 

koostuu eri yhdisteistä kuin 

mitä STM:n raja-arvossa mainitaan. Ruotsissa 

tehdyssä yhdyskuntajätteen polttokokeessa 

[10] mitattiin sammutusjätevedestä 31– 

48 µg/L:n pitoisuuksia. PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuus 

koostui lähinnä samoista yhdisteistä, 

joita havaittiin suuren mittakaavan 

sammutusjätevesistä. 

Suuren mittakaavan kuution kokeissa tutkittiin, 

miten sammutusveteen lisätty lisäaine 

(A-vaahto) vaikutti energiajakeen polttokokeen 

sammutusjätevesipäästöihin. Kokeessa 

havaittiin A-vaahdon lisäävän sammutusjäteveden 

PAH-pitoisuuden noin kymmenkertaiseksi 

tavalliseen sammutusveteen verrattuna 

(tavallinen sammutusvesi: 0,5–5,9 

µg/L:sta ja A-vaahto: 61 µg/L). Yleensä PAHyhdisteet 

ovat heikosti vesiliukoisia ja pyrkivät 

vedessä kiinnittymään johonkin orgaaniseen 

ainekseen. Sammutusveteen lisätty lisäaine 

on voinut estää PAH-yhdisteen sitoutumista 

orgaaniseen ainekseen tai lisätä suoraan 

sen liukenevuutta sammutusjäteveteen sammutetusta 

jätemateriaalista. Tämä voi osaltaan 

selittää sammutusjätevesinäytteissä havaitun 

eron tavallisen järviveden ja lisätyn lisäaineen 

välillä. 

Kloorifenolien kokonaispitoisuudelle talousvedessä 

on annettu raja-arvo 10 µg/L 

(STM 461/2000). Sammutusjätevesinäytteissä 

kloorifenolien kokonaispitoisuudet olivat 

pieniä (välillä 2,0–6,4 µg/L) eivätkä ylittäneet 

STM:n raja-arvoa. 

PÄÄSTÖJEN JA PALON 

LEVIÄMISEN LASKENNALLISET 

TARKASTELUT 

PääSTöjen kULkeUTUminen 

Päästöjen kulkeutumista ilmassa on tarkasteltu 

yhdysvaltalaisen NISTin (National Institute 

of Standards and Technology) kehittämällä 

ALOFT-ohjelmalla [11,12] (A Large 

Outdoor Fire plume Trajectory model). Malli 

laskee lähtötietojen ja virtausyhtälöiden avulla 

tulipalosta syntyvän savupilven etenemistä 

pysty- ja poikkisuuntaisesti tuulen suunnassa. 

Laskennan lähtötiedoissa annetaan määrittelyt 

muun muassa palolle (koko ja paloteho), 

vapautuvien yhdisteiden päästökertoimille, 

tuulen nopeudelle ja niin edelleen. Lisäksi 

ohjelma tarvitsee syötetietoina meteorologisia 

parametreja, kuten tuulen nopeus ja lämpötilan 

muuttuminen korkeussuunnassa (lapse 

rate). Laskenta-alueen yhden hilakopin dimensiot 

pituus ja poikkisuuntaan ovat karkeasti 

arvioiden noin 50 metriä ja pystysuunnassa 

noin 20–50 metriä. 

Kuvassa 4 esitetään, kuinka suuri vaikutus 

tuulella on maanpinnan lähellä muodostu- 


mutta ne osoittavat samalla, kuinka nopeasti tilanne voi muuttua, jos palamiselle on suotuisat 

olosuhteet (esim. geometria, palavan materiaalin laatu). 

a) 

b) (h = 6 m) 


16 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

h=6m 

h=4m 

h=2m 


14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 





v fl = 0.1 m/min 

0 

0 10 20 30 40 50 60 

Paalirivin pituus (m) 

0 

0 5 10 15 20 25 30 

Aika (min) 

Kuva 5. Kriittinen etäisyys palavan ja uhattuna olevan kohteen välillä tapauksissa, kun a) 

palava pinta-ala on vakio ja, kun b) palava pinta-ala muuttuu (eri liekinleviämisnopeuksilla). 

9 

vaan savukerrokseen jo varsin alhaisilla tuulennopeuksilla. 

Kuvissa 4a ja 4b tuulen nopeudet 

ovat 5 m/s ja 1 m/s. Pitoisuudet jo 

noin 1 km:n etäisyydellä palosta laimenevat 

tekijällä 10 -3 –10 -4 alkuperäisestä, palon lähellä 

ennustetusta arvosta. 

PaLon LeViäminen 

Suuren palon pääasiallinen leviämismekanismi 

on lämpösäteily. Lämpösäteilyn voimakkuus 

ja altistusaika vaikuttavat kohteen syttymiseen. 

Säteilyn ollessa pientä vaaditaan 

ulkoinen lämmönlähde, esimerkiksi kipinä, 

jotta syttymä aiheutuu. Suurilla säteilyintensiteeteillä 

tapahtuu spontaani syttyminen ilman 

ulkoista energialähdettä. Puulle alimpana 

lämpösäteilyn voimakkuutena, jolla 

spontaani syttymä aiheutuu, voidaan pitää 

arvoa 12 kW/m 2 [13]. 

Kuvassa 5a esitetään, miten palavan kohteen 

dimensiot (korkeus h, pituus l) vaikuttavat 

kriittiseen etäisyyteen (etäisyys, jota kauempana 

uhattuna olevan kohteen syttyminen 

ei ole mahdollista lämpösäteilyaltistuksessa). 

Palon eli säteilevän pinnan oletetaan rajoittuvan 

pinta-alaltaan h x l suuruisen paalirivin 

sivuun. Esimerkissä oletetaan, että palavan 

pinnan lämpösäteilyn voimakkuus on 60 

kW/m 2 ja uhattuna olevan kohteen syttymisraja 

on 12 kW/m 2 . Kuvassa 5b tarkastellaan 

puolestaan palon ajallisen kehittymisen vaikutusta 

kriittiseen etäisyyteen ensimmäisen 

30 minuutin ajalta. Laskuesimerkeissä palava 

pinta-ala muuttuu lineaarisesti eri liekinleviämisarvojen 

v fl mukaisesti. Tulokset ovat esimerkkejä, 

mutta ne osoittavat samalla, kuinka 

nopeasti tilanne voi muuttua, jos palamiselle 

on suotuisat olosuhteet (esim. geometria, 

palavan materiaalin laatu). 

KIITOKSET 

Hanke on toteutettu vuonna 2008 VTT:n, 

Kuopion yliopiston ja Pelastusopiston yhteistyönä. 

Hanketta ovat rahoittaneet VTT, Palosuojelurahasto, 

Paperinkeräys Oy, Jätekukko 

Oy, Finanssialan keskusliitto ry, Kuopion 

yliopisto sekä Pelastusopisto. 


1. Hietaniemi, J. & Rinne, T. Tulipalojen yksittäispäästöt 

ilmaan: laskennallinen lähestymistapa. 

2005. http://www.vtt.fi/inf/pdf / 

workingpapers/2005/W37.pdf. 

2. Rinne, Tuomo; Hykkyrä, Hanna; Tillander, 

Kati; Jäntti, Jarkko; Väisänen, Timo; 

Yli-Pirilä, Pasi; Nuutinen, Ilpo & Ruuskanen, 

Juhani. Jätekeskusten paloturvallisuus. 

Riskit ympäristölle tulipalotilanteessa. 2008. 

http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2008/ 

T2457.pdf 

3. UNEP. United nations environment 

programme, dioxin and furan inventories. 

National and Regional Emissions of PCDD/ 

PCDF. 1999. UNEP Chemicals, Geneva, 

Switzerland. 

4. IARC. Ploychlorinated dibenzo-paradioxins 

and polychlorinated dibenzofurans. 

1997. IARC Monographs on the evaluation 

of carcinogenic risks to humans, 69. Lyon. 

5. ATDSR. Toxicological profile for polycyclic 

aromatic hydrocarbons. U.S. Department 

of Health and Human Services, 1995. 

Public Health Service, Agency for Toxic Substances 

and Disease Registry. 

6. Ruokojärvi, P., Ruuskanen, J., Ettala, 

M., Rahkonen, P. & Tarhanen, J. Formation 

of polyaromatic hydrocarbons and polychlorinated 

organic compounds in municipal 

waste landfill fires. 1995. Chemosphere, 

31: 3899–3908. 

7. HTP-arvot. Haitalliseksi tunnetut pitoisuudet. 

Helsinki, 2007. 71 s. Sosiaali- ja terveysministeriön 

julkaisuja 2007:4. 

8. Ruokojärvi, P., Ettala, M., Rahkonen, 

P., Tarhanen, J. & Ruuskanen, J. Polychlorinated 

dibenzo-p-dioxins and -furans 

(PCDDs and PCDFs) in municipal waste 

landfill fires. 1995. Chemosphere, 30: 1697– 

1708. 

9. Ahlborg, U.G., Håkansson, H., Wärn, 

F., Hahnberg, A. Nordisk dioxinrisk-bedömning. 

Nordic Council of Ministers. Miljörapport 

1988:7. Copenhagen, Denmark. 

10. Lönnermark, A., Blomqvist, P. & 

Marklund, S. Emissions from simulated 

deep-seated fires in domestic waste. 2008. 

Chemosphere, 70: 626–639. 

11. ALOFT-ohjelman kotisivut: http:// 

www.fire.nist.gov/aloft/ 

12. McGrattan, K.B., Baum, H.R., Walton, 

W.D. & Trelles, J.J. 1997. Smoke Plume 

Trajectory From In Situ Burning of Crude 

Oil in Alaska: Field Experiments and Modeling 

of Complex Terrain. NISTIR 5958, 

NIST SP 995, Vol. 2. 135 s. 

13. Drysdale, D. An introduction to fire 

dynamics. 1999. 2nd Ed. Chichester, GB: 

John Wiley & Sons. 451 s. ISBN 0-471- 

97290-8. 


Topi Sikanen, VTT, PL 1000, 02044 VTT 

kipinät metsäpalojen 

levittäjinä 

TiiViSTeLmä 

Tuulen mukana kulkeutuvat palavat hiukkaset 

ovat tärkeä metsäpalon leviämisen mekanismi. 

Kipinät saattavat kulkeutua tuulen 

mukana jopa kilometrejä ja sytyttää uusia 

tulipaloja kaukana palorintamasta. Kipinät 

saattavat edistää palon leviämistä myös tiiviisti 

rakennetuilla asuinalueilla. Tässä artikkelissa 

esitellään kipinöiden leviämisen ennustamiseen 

kehitettyä mallia. 

Palavien hiukkasten liikkeiden ennustamiseen 

kehitettiin Fire Dynamics Simulator 

-palonsimulointiohjelmaan sopiva malli. 

Malli ottaa huomioon kipinöiden muodon 

ja niiden palamisen. Mallia verrattiin 

muualla tehtyihin kokeellisiin havaintoihin, 

ja yhteensopivuuden todettiin olevan melko 

hyvä. Mallia voidaan käyttää kipinöiden aiheuttaman 

palovaaran tutkimiseen. Ilmeisiä 

sovelluskohteita ovat erilaisten turvaetäisyyksien 

määrittäminen ja eri rakenteiden alttiuden 

kipinöiden aiheuttamalle syttymiselle 

tutkiminen. 

Mallin avulla arvioitiin metsäpalosta rakennuksille 

aiheutuvaa vaaraa. Tarkasteltavana 

oli tilanne, jossa rakennusta uhkaavat kipinät 

läheisestä metsäpalosta. Tarkasteltiin sekä 

kipinöiden kantamia ja laskeutumispaikkajakaumia 

että kipinöiden tunkeutumista 

rakennuksiin seinien aukkojen kautta. 

JOHDANTO 

Palavat hiukkaset muodostavat tärkeän palonleviämismekanismin 

etenkin metsäpaloissa 

ja rakennetun ympäristön sekä metsän 

yhtymäkohdissa. Tulipalon aiheuttamat 

voimakkaat nostevirtaukset voivat nostaa ilmaan 

palavaa materiaalia, kuten oksanpätkiä, 

käpyjä tai kaarnanpalasia. Nämä ilmaan 

nousseet kipinät saattavat kulkeutua tuulen 

mukana poispäin palorintamasta ja laskeutuessaan 

sopivalle alustalle sytyttää uusia paloja. 

Lyhyen kantaman kipinöintiä tapahtuu 

jatkuvasti, mutta välillä palavaa materiaalia 

saattaa nousta myös korkeammalle ja kulkeutua 

kauemmaksikin, jopa useiden kilometrien 

päähän. 

Kipinöiden leviäminen on ollut melko aktiivisen 

tutkimuksen kohteena ainakin 60-luvulta 

alkaen. Ensimmäiset kipinöitä koskevat 

kokeelliset tutkimukset käsittelivät erimuotoisten 

hiukkasten ilmanvastusta ja palamisaikoja. 

Näiden kokeiden avulla voitiin rakentaa 

yksinkertainen malli kipinöiden maksimikantamalle. 

Myöhemmin malleja on laajennettu 

ottamaan huomioon muun muassa 

hiukkasten pyöriminen ja erilaiset materiaalit. 

Kipinöiden aiheuttaman paloriskin mallintamiseksi 

halutaan tietää ainakin kipinöiden 

laskeutumispaikkojen jakauma palorintaman 

suhteen sekä kipinöiden tila niiden 

laskeutuessa maahan. Tätä varten on mallinnettava 

metsäpalon synnyttämät nostevirtaukset, 

vallitsevat tuulet, kipinöiden liikeradat 

sekä kipinöiden palaminen. 

Kipinöiden määrään ja laatuun vaikuttaa 

muun muassa palavan materiaalin laatu ja 

kosteus: puista syntyy tyypillisesti sylinterimäisiä 

kipinöitä ja kosteasta puusta syntyy 

vähemmän kipinöitä kuin kuivasta [1]. Lisäksi 

kipinöiden leviämiseen vaikuttavat voimakkaasti 

vallitsevat sääolosuhteet ja maaston 

muodot. Kipinöiden aiheuttamaan syttymiseen 

puolestaan vaikuttaa hyvin paljon kipinöiden 

tila ja koko niiden osuessa syttyvälle 

pinnalle: liekehtivä palo ja suuri energiasisältö 

aiheuttavat syttymisen helpommin kuin 

kytevä palo ja pieni energia. Kokeissa havupuun 

neulasista koostuvan pedin sytyttämiseen 

riitti vain yksi liekehtivä kipinä, kun kyteviä 

kipinöitä tarvittiin kokonainen suihku 

[2]. Tästä syystä kipinöiden termisten reaktioiden 

mallintaminen on tärkeää kipinöiden 

aiheuttaman paloriskin mallintamiseksi. 

Aikaisemmissa tutkimuksissa kipinämalleja 

on käytetty yhdessä yksinkertaisten palopatsasmallien 

tai ennaltalaskettujen aikakeskiarvotettujen 

aikakeskiarvoistettujen virtauskenttien 

kanssa. Tässä työssä kipinämalli liitetään 

osaksi FDS-palonsimulointiohjelmistoa 

(FDS) jota käytetään myös palon aiheuttamien 

virtausten laskemiseen. 

kiPinöiden Liikkeen ja PaLamiSen 

maLLinTaminen 

Kipinöiden aiheuttaman paloriskin mallintaminen 

voidaan jakaa karkeasti neljään erilliseen 

osaan: kipinöiden syntyminen, niiden 


nen noste jätetään huomioimatta. Lisäksi jokaisen 

hiukkasen oletetaan putoavan asennossa, 

joka maksimoi ilmanvastuksen. Kuva 

1 havainnollistaa hiukkasten putoamisasentoja 

ja palamisen etenemissuuntia. Kunkin 

hiukkasen liikeradat ratkaistaan erikseen 

Kuva 

kulkeutuminen 

1. Kipinöiden 

ilmavirtojen 

mallit ja 

mukana, 

orientaatiot 

palaminen 

ilmavirrassa. 

mallia laajennettiin 

Kipinöiden 

kattamaan 

oletetaan 

palavat 

tippuvan 

hiukkaset. 

Tämä lähestymistapa poikkeaa aikai- 

liikeyhtälöstä. Mallin toteuttamista koskevat 

asennossa joka 

ja 

maksimoi 

niiden aiheuttama 

ilmanvastuksen. 

syttyminen. 

Näistä palaminen, kulkeutuminen ja sytyttäminen 

riippuvat leviämisen toisistaan: mallintamiseksi kipinä menettää tarvitaan lon malli aiheuttaman tulipalon virtauskentän aiheuttamille virtauksille ratkaisemi- 

ja 

semmista tutkimuksista siten, että metsäpa- 

yksityiskohdat on raportoitu lähteessä [4] 

Kipinöiden 

kipinän massaansa palamiselle. palamisen Tässä seurauksena, työssä metsäpalorintaman mikä vaikuttaa 

FDS:ia, sen lentorataan. jonka Lisäksi hiukkasmallia kipinän läm- 

laajennettiin palopatsasmallin kattamaan sijasta. palavat hiukkaset. Tämä VaLidoinTi 

seen käytetään aiheuttaman virtaslaskentaa virtauksen yksinkertaisen mallintamiseen 

käytettiin 

lähestymistapa pötila vaikuttaa poikkeaa sen kokemaan aikaisemmista ilmanvastukseen. 

Kipinän ratkaisemiseen aiheuttamaan syttymisriskiin 

käytetään virtaslaskentaa nee käsittelemään yksinkertaisen levyn, pallon palopatsasmallin 

ja sylinterin Yhdysvaltojen National Institute of Stan- 

tutkimuksista Tässä työssä siten, käytetty että metsäpalon kipinän malli aiheuttaman kyke- 

virtauskentän 

sijasta. puolestaan vaikuttaa kipinän massa ja tila sen muotoisia hiukkasia, jotka puolestaan vastaavat 

esimerkiksi lehtiä tai kaarnanpalasia, kennustutkimusinstituutti suorittivat vuonna 

dards and Technology (NIST) ja Japanin ra- 

osuessa maahan. 

Tässä Tähänastiset työssä käytetty tutkimukset kipinän ovat malli keskittyneet 

kipinöiden 

kykenee käpyjä käsittelemään ja oksia. Palamisen levyn, pallon mallintamiseen ja sylinterin 2007 sarjan kokeita kipinöiden leviämisestä 

ja vaikutuksista rakennuksiin [5]. Kokeita 

muotoisia hiukkasia, 

kulkeutumisen 

jotka puolestaan 

tutkimiseen 

vastaavat 

käytetään 

esimerkiksi 

yksityiskohtaista 

lehtiä tai kaarnanpalasia, 

mallia, joka 

käpyjä 

käsittää 

ja oksia. 

ja ovat olleet 

Palamisen 

lähinnä 

mallintamiseen 

teoreettisia tutkimuksia. 

Kokeellista tutkimusta kipinöiden leviälä 

sekä hiilen hapettumisreaktiot [3]. Malli la pystyttiin tuottamaan halutun muotoisia ja 

käytetään yksityiskohtaista 

lämmönjohtumisen 

mallia, 

hiukkasen 

joka 

sisäl- 

käsittää 

varten oli rakennettu kipinägeneraattori, jol- 

lämmönjohtumisen hiukkasen sisällä sekä hiilen hapettumisreaktiot [3]. Malli on hyvin 

samankaltainen FDS:n pyrolyysimallin kanssa. Hiukkasen oletetaan menettävän massaansa 

misestä ja niiden aiheuttamasta syttymisestä 

on tehty varsin vähän. Tässä työssä keskimallin 

kanssa. Hiukkasen oletetaan menettä- 

lumilingon näköinen laite, joka sylkee put- 

on hyvin samankaltainen FDS:n pyrolyysi- 

kokoisia kipinöitä. Generaattori on hieman 

palamisen seurauksena, mutta hiukkasen tilavuus pienenee vain palamista seuraavissa hiilen 

hapettumisreaktioissa. Hiukkasen pintalämpötila pidetään vakiona ilmalennon ajan 

tyttiin mallintamaan kipinöiden palamista ja vän massaansa palamisen seurauksena, mutta 

hiukkasen 

kestaan kipinöitä puhaltimen voimalla. Kun 

Hiukkasten 

kulkeutumista. 

pallomaisesta 

Kipinöiden 

poikkeava 

aiheuttamaa 

muoto 

syttymistä 

ei 

otetaan huomioon 

tilavuus 

ilmanvastuksen 

pienenee vain 

laskennassa. 

palamista 

tämä laite sijoitetaan tuulitunneliin saadaan 

Hiukkasten pyöriminen 

mallinneta. 

ja mahdollinen noste jätetään 

seuraavissa 

huomioimatta. 

hiilen hapettumisreaktioissa. 

Lisäksi jokaisen 

konkreettista tietoa kipinöiden kantamista 

hiukkasen Kipinöiden oletetaan leviämisen putoavan mallintamiseksi asennossa, tarvitaan 

malli hiukkasten tulipalon aiheuttamille putoamisasentoja virtauk- 

ja palamisen ilmalennon etenemissuuntia. ajan Kunkin hiukkasen Generaattorilla ammuttiin kipinöitä tuuli- 

joka Hiukkasen maksimoi pintalämpötila ilmanvastuksen. pidetään vakiona Kuva 1 tietyissä tuuliolosuhteissa. 

havainnollistaa 

liikeradat sille ja ratkaistaan kipinän palamiselle. erikseen Tässä liikeyhtälöstä. työssä met-Mallisäpalorintaman lähteessä aiheuttaman [4] virtauksen malto 

otetaan huomioon ilmanvastuksen laskentialle 

asetettuihin vesiastioihin. Näin saatiin 

Hiukkasten toteuttamista pallomaisesta koskevat poikkeava yksityiskohdat muo- 

on tunneliin ja laskeutuvat kipinät kerättiin lat- 

raportoitu 

lintamiseen käytettiin FDS:ia, jonka hiukkasnassa. 

Hiukkasten pyöriminen ja mahdolli- 

numeerista aineistoa sylinterin ja levyn muotoisten 

hiukkasten leviämisestä eri tuuliolois- 

Validointi 

sa. Tuulitunnelikokeesta rakennettiin FDSmalli 

ja verrattin ennustettuja kipinöiden laskeutumispaikkoja 

kokeellisesti havaittuihin. 

Kaksi validoinnissa käytettyä tapausta on esitetty 

kuvassa 2. 

3 

) (a) 

(b) 

(b) 


a skeutumispaikka 2. Simuloitujen laskeutumispaikka jakaumien vertaaminen jakaumien kokeellisiin. vertaaminen Punaiset kokeellisiin. palkit Punaiset palkit 

ävät kipinägeneraattorikokeista saadun hiukkasten saadun laskeutumispaikkajakauman. hiukkasten laskeutumispaikkajakauman. Musta 

Musta

Kipinöiden rakennuksille aiheuttama vaara 

Kipinöiden rakennuksille aiheuttama vaara 

kiPinöiden rakennUkSiLLe aiheUTTama 

Vaara 

delle käytetään arvoja 5,10 ja 15 m/s, jotka 

vastaavat sunnilleen kohtalaista, navakkaa ja 

myrskytuulta. Suoraan palavien puiden yläpuolelle 

sijoitetulta tasolta laskettiin liikkeel- 

Kuva 3. Kipinöiden leviäminen rakennetun ympäristön ja metsän rajapinnassa. Kaaviokuva 

Suurimmassa osassa simulaatioita kipinöi- 

simulointimallista. 

den keskimääräinen etäisyys kipinägeneraattorista 

selkeästi yliarvioidaan. Tämä saattaa 

johtua simuloinnissa kipinöille annetusta 2 Kipinöiden rakennuksille aiheuttamaa vaaraa 

tutkittiin simulaatioiden avulla. Kuvasle 

palavia hiukkasia. Kipinät olivat muodol- 

m/s lähtönopeudesta, joka on hieman liian 

suuri. Kipinöiden Todellisuudessa rakennuksille kipinät ovat lähteneet aiheuttamaa sa 3 on esitetty vaaraa simuloinneissa tutkittiin käytetty simulaatioiden sketaan 

sylinterimäisiä, avulla. ja halkaisijat Kuvassa vaihtelivat 3 on 1 

generaattorin esitetty simuloinneissa putkesta nopeudella, käytetty joka on 

skenaario. Herkkyystarkastelun Herkkyystarkastelun avulla päädyttiin millistä avulla 5 milliin. päädyttiin Kipinät lasketaan käyttämään liikkeelle 

jonkin verran 

laskennalliselle Kuva pienempi 3. Kipinöiden kuin putkessa 

alueelle leviäminen virtaavan 

kaasun nopeus. Lisäksi kipinöiden pinutta 

(H) 30 metriä ja palorintaman etäisyy- 

kaasun paikallinen nopeus. Palorintaman ja 

käyttämään 

korkeutta rakennetun laskennalliselle 

(H) 30 ympäristön alueelle 

metriä ja ja palorintaman metsän korke-rajapinnassa. palavina, niiden 

etäisyydeksi Kaaviokuva alkunopeus on sama kuin 

tuulireunasta 

asetettiin 

simulointimallista. 

talämpötila jää arvailujen (D) 20 varaan, metriä. ja erilaisilla 

diskretointiväli pintalämpötilaoletuksilla oli 25 saadaan cm jonkin puiden Laskennallinen ja rakennuksen alue jaettiin luona. useaan hilaan ja 10, 30 ja 50 metrin välillä. 

Laskennallinen deksi tuulireunasta asetettiin alue jaettiin (D) 20 metriä. useaan rakennuksen hilaan välistä ja etäisyyttä pienimmillään 

(L) vaihdeltiin 

verran erilaisia tuloksia. Jakaumien muodot pienimmillään diskretointiväli oli 25 cm puiden 

ja rakennuksen vaaraa tutkittiin luona. simulaatioiden laskeutumispaikkoja, avulla. Kuvassa niin 3 on myös kipinöiden 

Simuloinneilla tutkittiin paitsi kipinöiden 

ovat kuitenkin Kipinöiden hyvin samankaltaisia rakennuksille havaittujen 

Tulipalon jakaumien esitetty kuvaamiseen kanssa, simuloinneissa joten malli näyttäi- 

käytetään käytetty skenaario. Tulipalon 48:aa kuvaamiseen Herkkyystarkastelun puunrunkoa käytetään joiden 48:aa avulla pinnalta tunkeutumista päädyttiin vapautuvan käyttämään rakennukseen seiniin lämmön tehty- 

aiheuttamaa 

si määrää toimivan laskennalliselle 

säädellään kohtuullisesti. Ottaen siten, 

alueelle huomioon 

hiukkasten asetettiin lähtöarvojen (D) mallinnukseen 20 metriä. Laskennallinen lämmön määrää alue säädellään jaettiin siten, useaan että ha- 

hilaan tusta koosta ja pienimmillään 

johtuen varsin moni lähetetyistä 

että 

korkeutta 

haluttu puunrunkoa (H) 

lämmönvapautumisnopeus 

30 joiden metriä pinnalta ja palorintaman vapautuvan etäisyydeksi jen saavutetaan. reikien kautta. tuulireunasta Laskennallisen Simuloinneissa alueen raja- 

vaihdellaan palorintaman ja rakennuksen välistä etäisyyttä, sekä tuulen nopeutta. 

liittyvät epävarmuudet, diskretointiväli on mallin oli 25 toiminta 

Simuloinneissa tyydyttävää. palorintamalle taan. käytetään Simuloinneissa intensiteettejä vaihdellaan palorinta- 

10 alueesta. MW/m Tämä vaikutti ja erityisesti 40 MW/m. pienimpi- 

cm puiden luttu ja rakennuksen lämmönvapautumisnopeus luona. saavute- 

kipinöistä lensi suoraan ulos laskennallisesta 

Tuulennopeuden Kipinägeneraattorikokeet Tulipalon kuvaamiseen oletetaan koskivat kuitenkin 

vain varsin määrää yksinkertaisia säädellään geometrioita siten, että ja haluttu tuulen nopeutta. lämmönvapautumisnopeus Simuloinneissa p palorinta- 

saavutetaan. sitellään vain Simuloinneissa 

niitä kipinöitä, jotka ovat las- 

riippuvan käytetään man ja 48:aa rakennuksen korkeudesta puunrunkoa välistä kaavan etäisyyttä, joiden pinnalta sekä en vapautuvan 1 mm kipinöiden lämmön tuloksiin. Jatkossa kä- 

suhteellisen vaihdellaan hitaita virtausnopeuksia. palorintaman Monimutkaisemmissa 

geometrioissa ja tulipaloti- 

40 UMW/m. w 

ja malle rakennuksen käytetään intensiteettejä ⎛ z ⎞ 10 MW/m ja 

( z) 

= Tuulennopeuden U 

⎜ 

välistä 

z 

⎟ 

etäisyyttä, sekä keutuneet tuulen laskennallisen nopeutta. alueen sisälle. Osa 

0 oletetaan riippuvan 

korkeudesta ⎝ kaavan 0 ⎠ 

mällekin kuin tässä esitetyt tulokset anta- 

(1) 

Simuloinneissa palorintamalle käytetään intensiteettejä 10 MW/m kipinöistä ja olisi 40 siis MW/m. saattanut lentää pidemlanteissa 

eroja simulointien ja kokeiden välille 

saattaisi syntyä huomattavasti enemmän. 

Tuulennopeuden oletetaan riippuvan korkeudesta kaavan 

p 

vat ymmärtää. 

Lisäksi on huomioitava, että näissä kokeissa 

⎛ z ⎞ 

kipinät mukaan. olivat Tässä kokonaan zhiiltä 0 =5 ja m näin ja ollen p=0.3 ja UUw 

( 0 z) 

= on U referenssituulennopeus. ⎜ 

Referenssituulennopeudelle 

z 

⎟ 

0 

(1) 

(1) 

⎝ 0 ⎠ 

kipinöiden käytetään palomallia arvoja ei päästy 5,10 testaamaan. ja 15 m/s, jotka vastaavat sunnilleen TULokSeT kohtalaista, navakkaa ja 

Kipinöille 

myrskytuulta. 

käytetty pyrolyysimalli 

Suoraan 

on validoitu 

jo aikaisemmin mukaan. [3,4,6]. Tässä z 0 =5 m ja p=0.3 renssituulennopeus. ja U 0 on referenssituulennopeus. Referenssituulennopeu- 

Referenssituulennopeudelle 

Kipinöiden tyypillinen laskeutumispaikkaja- 

palavien 

mukaan. 

puiden 

Tässä zyläpuolelle 0 =5 m ja p=0.3 ja Usijoitetulta 0 on refe- 

tasolta laskettiin liikkeelle 

palavia käytetään hiukkasia. arvoja Kipinät 5,10 ja olivat 15 m/s, muodoltaan jotka vastaavat sylinterimäisiä, sunnilleen kohtalaista, ja halkaisijat navakkaa vaihtelivat ja 1 

millistä myrskytuulta. 5 milliin. Kipinät Suoraan palavien lasketaan puiden liikkeelle yläpuolelle palavina, sijoitetulta ja tasolta niiden Palotutkimuksen laskettiin alkunopeus liikkeelle Päivät on sama 2009 kuin 105 

kaasun 

palavia 

paikallinen 

hiukkasia. 

nopeus. 

Kipinät 

Palorintaman 

olivat muodoltaan 

ja rakennuksen 

sylinterimäisiä, 

välistä 

ja halkaisijat 

etäisyyttä 

vaihtelivat 

(L) vaihdeltiin 

1 

10, 

millistä 5 milliin. Kipinät lasketaan liikkeelle palavina, ja niiden alkunopeus on sama kuin

inöitä, jotka ovat laskeutuneet laskennallisen alueen sisälle. Osa kipinöistä olisi siis 

ttanut lentää pidemmällekin kuin tässä esitetyt tulokset antavat ymmärtää. 

va 4. Kipinöiden laskeutumispaikkajakauma kun palon intensiteetti on 10 MW/m, 

ennuksen etäisyys palorintamasta 10 metriä ja tuulen nopeus 15 m/s 

kauma (ks. kuva 4) on kaksimoodinen: suurin 

osa kipinöistä tippuu hyvin lähelle lähtöpaikkaa; 

toisinaan kuitenkin voimakkaampi 

lokset 

nostevirtaus heittää joukon kipinöitä kauemmas. 

Kipinöiden laskeutumisetäisyydet 

inöiden poikkeavat tyypillinen merkittävästikin laskeutumispaikkajakauma aikaisemmissa leen lineaarisesti. (ks. 

tutkimuksissa saaduista arvioista. Aiemmin 

kipinöiden kantamille on saatu arvoja noin 

50 metristä aina useisiin kilometreihin asti. 

Yksi syy eroavaisuuksiin on todennäköisesti 

FDS:n käyttö virtauskentän laskemiseen: 

aikaisemmissa tutkimuksissa on tyypillisesti 

käytetty joko yksinkertaista palopatsasmallia 

tai aikakeskiarvotettua virtauskenttää. Lisäksi 

suuri osa etenkin pienistä kipinöistä len- 


kennukselle aiheutuvaa riskiä) myös suunnil- 

tutkitun kaltaisten tapausten osalta. Kipinät 

va 4) on kaksimoodinen: suurin osa kipinöistä Ylivoimainen tippuu hyvin enemmistö lähelle kipinöistä lähtöpaikkaa; laskeutuu 

ja toisinaan niiden aiheuttama riski rakennuksille ovat 

joukon rakennuksen kipinöitä katolle; kauemmas. vain muuta- 

Kipinöiden edelleen aktiivisen tutkimuksen kohteena ja 

tenkin voimakkaampi nostevirtaus heittää 

keutumisetäisyydet poikkeavat merkittävästikin mat kipinät aikaisemmissa tunkeutuvat rakennuksen tutkimuksissa sisälle 

seinissä sijaitsevista aukoista. Lisäksi suumeaikoina 

NISTissä. 

erityisesti saaduista kokeellista tutkimusta on tehty vii- 

ioista. Aiemmin kipinöiden kantamille on saatu arvoja noin 50 metristä aina useisiin 

rin osa kipinöistä laskeutuu metsäpalon puolelle 

todennäköisesti rakennusta. Kaikki FDS:n rakennukseen käyttö tun- 

virtauskentän 

ometreihin asti. Yksi syy eroavaisuuksiin on 

kemiseen: aikaisemmissa tutkimuksissa on keutuvat tyypillisesti kipinät ovat käytetty kyteviä. Tämä joko on luultavasti 

seurausta Lisäksi siitä, että suuri kytevien osa kipinöi- 

etenkin pienistä 

yksinkertaista KIITOKSET 

opatsasmallia tai aikakeskiarvotettua virtauskenttää. 

inöistä lensi suoraan ulos laskennallisesta den alueesta tiheys on eikä laskenut näin puuhiilen ollen tullut tiheyden huomioiduksi Tämä työ on tehty osana EU:n ja VTT:n rahoittamaa 

isyysjakaumia si suoraan laskettaessa. 

ulos laskennallisesta alueesta eikä 

näin ollen tullut huomioiduksi etäisyysjakaumia 

laskettaessa. 

Kuvasta 5 voidaan nähdä eri parametrien 

vaikutus rakennuksen luokse laskeutuvien kipinöiden 

määrään. Kuviin 5a–b on piirretty 

rakennuksen saavuttavien kipinöiden keskimääräiset 

prosenttiosuudet kaikista liikkeelle 

lähetetyistä kipinöistä. Mikäli kipinä laskeutuu 

tasolle, ja näinollen ne helpommin suraavat 

pieniä ilmavirtoja. Raskaammat liekehtivät 

kipinät tippuvat enimmäkseen rakennuksen 

katolle. 

YHTEENVETO 

Palavien hiukkasten liikkeiden ennustami- 

maastopaloja käsittelevää FIRE- 

PARADOX-hanketta. 


1. S. L. Manzello, A. Maranghides, W. E. 

Mell, Thomas G. Cleary, J. C. Yang, Firebrand 

production from burning vegetation, 

alle metrin päähän rakennuksesta, voiseen 

kehitettiin virtauslaskentaohjelmistoon Forest Ecology and Management, vol. 234, 

daan sen katsoa saavuttaneen rakennuksen. 7sopiva malli. Malli sopii yhteen muualla tehtyjen 

s. S119, 2006. 

Odotetusti palon intensiteetin kasvattaminen 

lisää suurten hiukkasten kantamaa (ks. 

kuva 5). Toisaalta pienempien kipinöiden 

osalta vaikutus on päinvastainen. Pienemmät 

kipinät seuraavat virtausta tarkemmin 

ja näinollen lentävät suoraan ulos laskennallisesta 

alueesta. Rakennuksen ja palorintaman 

välisen etäisyyden kasvaessa kipinöiden 

määrä vähenee nopeasti (ks. kuva 5c). Tuulen 

nopeus puolestaan kallistaa palopatsasta 

rakennusta kohti ja lisää rakennukselle tulevien 

kipinöiden määrää. Aikaisemmissa tutki- 

kokeellisten havaintojen kanssa melko 

hyvin. Laskennalliselta raskaudeltaan malli 

on kohtuullinen. Useimmissa simuloinneissa 

kipinöiden lentoratojen laskentaan kului 

noin 1 % kokonaislaskenta-ajasta, mutta jos 

palavia hiukkasia syntyy runsaasti, voi mallin 

laskennallinen raskaus käydä suureksi. 

Mallin avulla analysoitiin metsäpalosta rakennukselle 

aiheutuvaa riskiä. Kipinöiden 

tunkeutumisen rakennukseen havaittiin olevan 

vähäistä. Suurin uhka näytti muodostuvan 

suurista kipinöistä, joita päätyi raken- 

2. S. L. Manzello, T. G. Cleary, J. R. 

Shields, A. Maranghides, W. Mell and J. C. 

Yang, Experimental investigation of firebrands: 

Generation and ignition of fuel beds, 

Fire Safety Journal, vol. 43, s. 226–233, 

2008. 

3. B. Benkoussas, J.-L. Consalvi, B. Porterie, 

N. Sardoy and J.-C. Loraud, Modelling 

thermal degradation of woody fuel particles, 

International Journal of Thermal Sciences, 

vol. 46, s. 319–327, 2007. 

4. T. Sikanen. Kipinöiden leviämisen mal- 

muksissa kipinöiden kantomatkan ja tuulen 

nopeuden välillä on havaittu lineaarinen yhteys. 

Tässä tapauksessa tuulen nopeus näyttäisi 

lisäävän kipinöiden määrää (ja siten ra- 

nuksen luokse eniten. Sekä kipinöiden koon 

että materiaalien mallinnuksessa on kuitenkin 

vielä suuria epävarmuuksia, joten tuloksia 

on pidettävä lähinnä suuntaa-antavina. 

Lisävalidointia tarvitaan etenkin tässä työssä

(a) 

(b) 

(c) 

lintaminen palon simuloinnissa, Diplomityö, 

Systeemianalyysin laboratorio, Teknilli- 

Kuva nen korkeakoulu, 5. Prosenttiosuus 2008. lähetetyistä kipinöistä, jotka saavuttavat rakennuksen eri tilanteissa. 

Kuva 5. S. L. a) Manzello, kertoo J. R. määrän Shields, T. G. tuulen Cleary, 

A. Maranghides, W. E. Mell, J. C. Yang, 6. N. Sardoy, J-L Consalvi, B. Porterie, 

nopeuden funktiona ja Kuva b) palon intensiteetin funktiona. 

Kuvassa c) puolestaan esitetään kipinöiden määrä palorintaman ja rakennuksen välisen 

Y. Hayashi, D. Nii, T. Kurita. On the De- 

etäisyyden funktiona. 

velopment and Characterization of a Firebrand 

Generator. Fire Safety Journal, Vol. 43, 

s. 258–268, 2008. 

A. C. Fernandez-Pello, Modeling transport 

and combustion of firebrands from burning 

trees, Combustion and Flame, vol. 150, s. 

151–169, 2007 


hankkimaan tarvittavia syötetietoja. Ohjelman sisältöä ja tavoitteita sekä joitakin 

esitelty julkisuudessa toisaalla [3]; tässä estellään palokuormia ohjelman jo t 

Olavi Keski-Rahkonen a , Teemu Karhula ja Simo Hostikka, VTT, PL 1000, 02044 VTT 

jaksolta. 

ASUINHUONEISTOJEN MITAT JA PALOKUORMAT 

Palokuolemat tapahtuvat valtaosin asunnoissa. Vaikka Tilastokeskuksen asunto 

erilaisia tietoja asunnoista, tässä työssä tarvittavat tiedot puuttuvat lähes kokonaa 

mittojen lisäksi palokuormat ovat tärkeimpiä tarvittavista suureista. Suomes 

Palokuormien jakaumat 

palokuoleman ehkäisykeinojen 

palokuorman määritys yhteensä 181 huonetilasta [6]. 

arviointiohjelmassa 

palokuormia 1990-luvun lopulla muutamasta rakennustyypistä, laajimmin toimi 

[4, 5], mutta asuinrakennuksista ainut mittaus on kerrostaloista vuonna 1969 tehty 

Keski-Rahkonen pani Pelastusopistolla ammattikorkeakoulun opiskelijoita kerää 

asunnoista vuosina 2003–05 osana opiskelusuorituksiaan. Kerääjiä ohjeistettiin l 

itse keruusta järjestettiin demonstraatio Pelastusopiston tiloissa. Tulokset kerätti 

laskentalomakkeelle (kuvat L1–L4 liitteessä), joka oli samalla kirjallinen ke 

kuvasivat asunnon osana rakennusta (kuva L2), piirsivät mitoitetut asunnon p 

(kuva L1) ja ilmoittivat siinä vakinaisesti asuvat henkilöt sekä mittasivat asunnon 

TiiViSTeLmä 

ja ulkotilaan antavien ovi- ja ikkuna-aukkojen mitat (kuva L3) tarkentaen tuloksia 

mukaan ohjelmaan keräämään tietoja osana 

lisätiedoilla ikkunoiden 

palotarkastustoimintaansa 

rakenteesta. Lopuksi 

alueensa suurten 

he määrittivät asunnon kiinteät 

palokuormat huonekohtaisesti henkilöriskien laskemalla kohteista. sen palokuormayksikköinä mutta kuvaa 

mistä materiaaleista palokuorma koostuu (kuva L4). 

Sisäasianministeriön käynnistämässä tutkimusohjelmassa 

on tavoitteena laatia laskentamalli, 

joka ennustaa Suomen palokuolemien 

torjunnan keinojen tehokkuutta kvantitatiivisesti 

käyttäen paloriskianalyysin työkaluina 

tulipalojen numeerista simulointia ja Monte 

Carlo -laskentaa (myöhemmin MC) perustaen 

lähtötietonsa erilaisiin tilastotietokantoihin. 

Tärkeä syöte on syttyvän tilan 

palokuorma, josta Suomesta ei ollut kovin 

ajantasaista tietoa. Osatehtävänä analysoitiin 

asuinhuoneistosta aiemmin kerätty aineisto 

ja määritettiin kerrosalojen, tilojen korkeuksien, 

tilavuuksien sekä irtaimen ja kokonaispalokuormien 

teoreettiset jakaumat. Niiden 

parametrit esitetään taulukkoina. Tulosten 

pohjalta voidaan hahmottaa laajempi keruuohjelma 

myöhemmin Pelastusopistolla toteutettavaksi. 

Samalla kutsutaan pelastuslaitoksia 

TUTKIMUSOHJELMA JA SEN 

TAUSTAA 

Valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden ohjelmassa 

[1] tavoitteena on lisätä arjen turvallisuutta. 

Ohjelman strategisiin linjauksiin 

kuuluu onnettomuuksien vähentäminen ja 

ennalta estävän työn tehostaminen; yhtenä 

kohtana on palokuolemien vuotuisen määrän 

merkittävä vähentäminen. Tämän tavoitteen 

toteuttaminen vaatii tehokkaita toimenpiteitä. 

Sisäasiainministeriössä laadittiin periaatepäätöksen 

pohjalta konkreettiset toimenpide-ehdotukset 

[2]. Tavoite olemassa olevan 

tiedon tehokkaasta hyödyntämisestä loi pohjan 

tälle tutkimukselle. Ehdotettu kolmivuotinen 

tutkimusohjelma sisälsi yhden vuoden 

esitutkimuksen idean mielekkyyden tarkistamiseksi, 

joka rahoitettiin ja on nyt päättynyt, 

sekä kaksivuotisen varsinaisen tutkimuksen 

työvälineen toteuttamiseksi ja testaamiseksi. 

Kolmivuotiseksi suunniteltu tutkimusohjelma 

aloitettiin virallisesti esitutkimuksella 

vuoden 2008 alusta ja päättyi vuoden 2009 

maaliskuussa. Esitetty perusidea havaittiin 

käyttökelpoiseksi. Koko ohjelman suunnittelu 

oli tehty rahoitushakemusta varten syksyllä 

2007; sitä korjattiin esitutkimusten tulosten 

perusteella vain lievästi pääohjelmaa varten 

maaliskuussa 2009. Nyt käynnissä oleva 

pääohjelma, jonka ensimmäisen vuoden rahoituskin 

on hyväksytty, jatkui suoraan esitutkimuksesta 

ja sen suunniteltu päätösai- 

Esiprojektissa aineisto on tarkistettu ja kelvolliset osat syötetty tietokantaan. Tä 

ensi kertaa saatuja tuloksia (N =) 67 asunnosta. Näyte on siten suurin piirtein sam 

mutta epähomogeenisempi kuin vuoden 1969 työ [6]. Näytteenottoa ei vo 

satunnaiseksi, ja sen lisäksi pyrittiin erityisesti suosimaan kerrostaloasuntoja. Ku 

verrattu tämän näytteen asuntokunnan koon ja kuvassa 1b huoneiston huoneiden 

jakaumaa (pisteet) Tilastokeskuksen tietokannasta (yhtenäinen viiva) saataviin, k 

vastaaviin jakaumiin vuodelta 2007. Havaintopisteisiin liitetty virhejanan pituus 

a 

Eläkkeellä VTT:ltä, konsulttina 

ohjelman tieteellinen johtaja: 

olavikr (at) gmail.com 

0,5 

0,4 

0,5 

0,4 

Kuva 1. (a) Asuntokunnan 

koon ja (b) huoneiston 

huoneiden lukumäärän 

jakaumat näytteessä (N = 

67, pisteet virhejanoineen) 

ja koko Suomessa 2007 

(yhtenäinen viiva). 

Kertymä 

a 

0,3 

0,2 

0,1 

0,0 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 

Asuntokunta henkilöä 

Kertymä 

b 

0,3 

0,2 

0,1 

0,0 

1 2 3 4 5 6 7 8 

Huoneiden lukumäärä 

Kuva 1. (a) Asuntokunnan koon ja (b) huoneiston huoneiden lukumäärän jakauma 

(N = 67, pisteet virhejanoineen) ja koko Suomessa 2007 (yhtenäinen viiva). 


ka on maaliskuun lopussa 2011. Ohjelmassa 

80 

on tavoitteena laatia kvantitatiivinen laskentamalli, 

joka ennustaa Suomen palokuole- 

60 

mien torjunnan keinojen tehokkuutta käyttäen 

paloriskianalyysin työkaluina tulipalo- 

40 

jen numeerista simulointia ja MC-laskentaa 

20 

perustaen lähtötietonsa erilaisiin tilastotietokantoihin. 

Palokuoleman ennustamisen lastettuina, 

joten erillisten pientalojen osuuden 

80 

0 

80 

Erillinen pientalo Rivi- tai ketjutalo Asuinkerrostalo 

60 

80 

60 

kentaprosessi on hyvin monimutkainen eikä 

täytyy olla aliedustettuina. 

40 

60 

40 

meillä ole siihen Kuva esikuvia 2. Talotyyppien [3]. Siksi sitä on rakennettu 

osa kerrallaan, jotka ulkopuoliseskeissa 

on esitetty näytteestä 20 saadut huone- 

osuudet Suomen asuntokannassa (vinoviiva) Taulukon ja 1 vasemmanpuoleisissa näytteessä (avoimet sarak- 

80 

20 

40 

pylväät, N = 67). 

60 

0 

20 

ta näyttävät irrallisislta, pahimmillaan irrelevanteilta. 

Eri osatehtävien tuloksia, kuten täs- 

sekä mittasivat asunnon väliseinien ja ulkopuoleisissa 

sarakkeissa kerrosalan ja tilavuumoittivat 

siinä vakinaisesti asuvat henkilöt tyypit ja niitten lukumäärät 0 N sekä oikean- 

40 

0 

20 

sä palokuormia, on järkevää tarkastella yhtenä 

kokonaisuutena julkaista niitä käsitteletat 

(kuva L3) tarkentaen tuloksia tarvittaessa Kuvassa 3a on näytteen kaikkien huoneitilaan 

antavien ovi- ja ikkuna-aukkojen miden 

pylväät, 

pylväät, jakaumien 

N = 

N 

67). 

= 67). parametrit huonetyypeittäin. 

0 


on Poissonjakauman yksi hajonta ( n ), mikä on n:n näytteen pylväät, tilastokohinan N = 67). 

mitta [7]. 

vä asia myös yhdessä, sillä tuloksilla on käyttöä 

monilla muillakin alueilla, jotka eivät misi 

he määrittivät asunnon kiinteät ja irtaineiden 

lisätiedoilla ikkunoiden rakenteesta. Lopukden 

ja kuvassa 3b esimerkkinä makuuhuo- 

Kuva 2. Talotyyppien osuudet Suomen asuntokannassa 

on 

on 

Poissonjakauman 

Poissonjakauman (vinoviiva) 

(MH), olohuoneiden 

yksi 

ja yksi 

hajonta 

näytteessä hajonta 

(OH) 

( 

((avoimet 

Kuvasta 1 nähdään, että kummankaan jakauman osalta näyte ei – virherajojen puitteissa ja keittiöiden 

2 on (K) samaten kerrosalan esitetty kertymäfunktiot pylväinä pis- 

– 

pylväät, N = 67). 

Poissonjakauman yksi hajonta ( 

tenkään ole poikkea tekemisessä merkittävästi palokuolemien kanssa. 

Ohjelman Suomen kokonaisuus asuntokannan – ja ensimmäiset sekä la sen näytteen palokuormayksikköinä (virhejanoineen) mutta kuvaa- 

jakaumat teinä. MC-simuloinneissa kolmen talotyypin syöteparametreil- 

kesken. 

valtakunnallisista met palokuormat huonekohtaisesti jakaumista. laskemal- 

Kuvassa 

on Poissonjakauman yksi hajonta ( n ), mikä on n:n näytteen tilastokohinan mitta [7]. 

ennakkotulokset – hahmottuvat vasta ensimmäisten 

täysmittaisten simulointien myöma 

koostuu poikkea (kuva merkittävästi L4). valtakunnallisista jakaumista. tujan mahdolliselta vaihteluväliltä. Siksi teomalla 

myös, mistä materiaaleista palokuorle 

tarvitaan tilastolliset jakaumat koko muut- 

Vain rivi- ja ketjutalossa näyte Kuvasta on 1 nähdään, valtakunnallisesti että kummankaan jakauman edustava; osalta näyte asuikerrostalot ei – virherajojen puitteissa ovat – 

aliedustettuina. 

aliedustettuina. Kuvassa 2 on samaten esitetty pylväinä 

tä. Niitä ei tehtävänannon vielä ole tehty, sillä tämän mukaisesti hetken yliedustettuina, Esiprojektissa Suomen aineisto asuntokannan joten on tarkistettu sekä erillisten näytteen ja kelvolliset 

osat 

(virhejanoineen) pientalojen reettinen aliedustettuina. 

jakauman jakaumat osuuden kolmen kuvaus talotyypin on täytyy periaatteessa kesken. olla 

tutkimuskapasiteetti aliedustettuina. on valjastetu täysin mallittamaan 

prosessia ja hankkimaan tarvittavia tetään ensi aliedustettuina. kertaa saatuja tuloksia (N =) 67 käyttäminen sellaisinaan. Matemaattinen ja- 

Vain 

syötetty 

rivi- ja 

tietokantaan. 

ketjutalossa 

Tässä 

näyte 

esi- 

on valtakunnallisesti 

parempi kuin 

edustava; 

kokeellisten 

asuikerrostalot 

havaintopisteiden 

ovat 

tehtävänannon mukaisesti yliedustettuina, joten erillisten pientalojen osuuden täytyy olla 

syötetietoja. 

Taulukon 

Ohjelman sisältöä 

1 vasemmanpuoleisissa 

ja tavoitteita asunnosta. Näyte on siten suurin piirtein saman 

kokoinen 

kauma ottaa paremmin huomioon jakaumien 

sekä joitakin tuloksia julkaistaan toisaalla [3]; 

Taulukon 

sarakkeissa 

mutta 


on esitetty 

epähomogeenisempi 

sarakkeissa 

näytteestä 

on 

hännät, 

esitetty näytteestä 

saadut 

jotka ovat 

saadut 

huonetyypit 

ilmeisen 

huonetyypit 

merkityksellisiä 

palokuolemissa. 

ja 

80 

tässä esitellään 

niitten 

palokuormia 

lukumäärät 

ohjelman 

N 

jo 

sekä 

toteutuneelta 

parametrit jaksolta. huonetyypeittäin. voitu Kuvassa 

kuin 

oikeanpuoleisissa niitten lukumäärät 

vuoden 1969 työ [6]. 

sarakkeissa N sekä oikeanpuoleisissa 

Näytteenottoa ei 

kerrosalan sarakkeissa ja kerrosalan tilavuuden ja Toimistohuoneiden 

jakaumien 

parametrit huonetyypeittäin. Kuvassa 3a on näytteen kaikkien huoneiden ja 3b 

60 

järjestää esimerkkinä satunnaiseksi, 3a makuuhuoneiden on ja näytteen sen lisäksi (MH), pyrittiin 

erityisesti 

kaikkien olohuoneiden mallin mukaisesti huoneiden (OH) ja keittiöiden [4] näytteen ja kuvassa (K) havaintoihin 

kerrosalan 3b 

kertymäfunktiot 

suosimaan 

pisteinä. 

kerrostaloasuntoja. 

Kuvassa periaatteessa 1a on verrattu tämän näytteen 

MC-simuloinneissa 

40 

sovitettiin 

syöteparametreille 

silmävaraisesti 

tarvitaan 

logaritmisesti 

tilastolliset jakaumat 

koko muuttujan mahdolliselta vaihteluväliltä. Siksi teoreettinen jakaumakuvaus on 

esimerkkinä makuuhuoneiden (MH), olohuoneiden (OH) ja keittiöiden (K) kerrosalan normaalin 

havaintopisteiden tarvitaan jakauman [7] käyttäminen tilastolliset sellaisinaan. jakau- 

kertymäfunktiot pisteinä. MC-simuloinneissa 

20 parempi syöteparametreille kuin kokeellisten 

2 

ASUINHUONEISTOJEN MITAT JA asuntokunnan Matemaattinen koon ja jakauma kuvassa ottaa 1b huoneiston 

huoneiden lukumäärän jakaumaa (pis- 

paremmin huomioon jakaumien 2 

0 

1 

1 hännät, 

⎛ 

⎞ 

PALOKUORMAT 

⎜ ⎛ − ⎞ 

Erillinen pientalo Rivi- tai ketjutalo Asuinkerrostalo = 

− 

1 ⎛ jotka ⎞ 

⎜ ln( 

1 ⎛x 

ln( ovat 

) 

x) 

μ− 

ilmeisen μ ⎞ 

mat koko muuttujan mahdolliselta merkityksellisiä vaihteluväliltä. palokuolemissa. Siksi Toimistohuoneiden teoreettinen 

f ( x 

f 

; 

( μx 

, 

; σμ 

) 

, σ ) mallin = 

exp 

jakaumakuvaus mukaisesti exp − ⎟ 

⎟ 

⎜ 

⎜ 

⎟ 

⎟ 

(1) 

2πσ 

⎝ 

2⎝ 

2 

[4] 

2 

⎝ 

⎝ σ σ 

näytteen on 

2 

πσ 1 

⎛ 

⎠ 

⎠ 

⎠ 

⎠ 

⎞ 

Kuva 2. 

teet) 

Talotyyppien 

Tilastokeskuksen 

osuudet 

tietokannasta 

Suomen asuntokannassa 

(yhte- 

⎜ 

1 ⎛ ln( x) 

− μ ⎞ 

periaatteessa parempi kuin kokeellisten havaintoihin sovitettiin havaintopisteiden silmävaraisesti logaritmisesti f normaalin käyttäminen ( x; 

μ, 

σ ) = jakauman exp [7] − 

(vinoviiva) ja näytteessä ⎟ 

sellaisinaan. 

⎜ ⎟ 

2πσ 

(avoimet 

⎝ 

2 ⎝ σ ⎠ ⎠ 

Palokuolemat Matemaattinen tapahtuvat valtaosin jakauma asunnoissa. 

Vaikka Tilastokeskuksen asuntokannastaaviin 

jakaumiin 

pylväät, ottaa näinen N = 67). paremmin viiva) saataviin, huomioon koko Suomen vas-2 

kertymäfunktio 

F ( x; 

F ( μ,σ x; μ,σ ) ) 

1 ⎛ 

⎞ 

. Jotta yhtälöstä (1) 

⎜ 

1 ⎛ ln( 

jakaumien 

x) 

− μ 

hännät, jotka ovat ilmeisen 

⎞ 

f ( x; 

μ, 

σ ) 

vuodelta 

= exp 

2007. 

− 

⎟ 

Havaintopisteisiin 

liitetty virhejanan pituus on Poistaan 

muodossa z = ln 

( x 

/ 

x 

0 

) 

, jolloin μ 

= ln ( x 0 

) 

. 

⎜ ⎟ tulisi muodossa 

muodossa laaduista z = 

z 

ln 

= 

( riippumaton, x 

ln 

/( x / 

0 

) 

x 

, 0jolloin ), jolloin muuttuja = ln 

= 

( x 

ln 

0 

)( (1) x 

merkityksellisiä palokuolemissa. Toimistohuoneiden 

) 

2πσ 

kertymäfunktio F 

( x; μ,σ 

) 

0 laske- 

⎝ 

2 ⎝ σ ⎠mallin ⎠ mukaisesti [4] näytteen 

sa on erilaisia tietoja asunnoista, tässä työssä 

havaintoihin sovitettiin silmävaraisesti logaritmisesti normaalin jakauman [7] 

tarvittavat tiedot puuttuvat lähes kokonaan. on Poissonjakauman sonjakauman Kuvassa kertymäfunktio 4 yksi on hajonta esitetty F ( x; ( μ,σn ).), huonekorkeuden Jotta mikä yhtälöstä n:n (1) Kun tulisi näytteen jakauma. x laaduista x 0 esitetään tilastokohinan riippumaton, Huoneiden samoissa muuttuja mitta korkeus yksiköissä, lasketaan [7]. on ja- 

Asunnon mittojen lisäksi palokuormat Kuvasta ovat n:n 1 rakentamismääräyksissä nähdään, näytteen muodossa että tilastokohinan kummankaan z = ln( niin x / x0hyvin mitta ), jakauman jolloin säädelty, [7]. μ Kuvasta 

merkittävästi tiheysfunktio 1 nähdään, jakauma valtakunnallisista [7] saadaan että 

= ln osalta ( että x 0 

) 

. jakauma näyte Kun x saadaan ei ja on – x hyvin 0 virherajojen esitetään laaduttomaan kapea. samoissa Normaalijakauman 

puitteissa muotoon, yksiköissä, – ja 

tärkeimpiä tarvittavista suureista. Suomessa poikkea ⎛ 

2 

kummankaan laaduttomaan jakaumista. muotoon, jakauman 

asuntokannan osalta 

Kuvassa ja silloin 2 myös on samaten σ esitetty pylväinä 

3 

1 

⎞ 

on laaduton luku. Kuvasta 3 

mitattiin palokuormia 1990-luvun lopulla Suomen ⎜ 

1 ⎛ ln( x) 

− μ 

havaitaan, 

⎞ 

näyte sekä ei 

että 

– näytteen virherajojen 

silmävaraisesti (virhejanoineen) puitteissa 

sovitetut käyrät jakaumat selittävät kolmen havainnot talotyypin erittäin hyvin kesken. huoneiston 

f ( x; 

μ, 

σ ) = exp − 

⎟ 

havaitaan, että silmävaraisesti sovitetut käyrät 

selittävät ovat silmälle havainnot yhtä hiveleviä erittäin kuin hyvin pinta- 

huo- 

muutamasta rakennustyypistä, laajimmin Vain toi- 

⎜ ⎟ 

(1) 

rivi- – poikkea ja ketjutalossa pinta-alan osalta 

merkittävästi näyte (kuva 

valtakunnallisista on 3a) valtakunnallisesti ja 2 aika hyvin myös 

jakaumista. 

edustava; erillisten huoneiden asuikerrostalot osalta (kuva ovat 3b). 

2πσ 

mistohuoneista [4, 5], mutta asuinrakennuksista 

ainut mittaus on kerrostaloista vuonna väinä Suomen virhearvioiden asuntokannan tekemistä sekä ei näytteen nähty vaivan hyvin arvoiseksi myös erillisten enempää huoneiden silmävaraisella osalta kuin (ku- 

tehtävänannon 

⎝ 

2 ⎝ 

Tilavuusjakaumista 1⎠ 

⎛ 

⎞ 

mukaisesti 

Kuvassa 2 

yliedustettuina, 

⎠ ⎜ 

1ei ⎛ole x − kuvia, μ ⎞ mutta sovitteet f ( x; 

μ, 

σ ) = exp − ⎟ 

aloille. Näytteen on samaten ⎜ ⎟ 

esitetty 

joten 

pyl- 

erillisten pientalojen osuuden täytyy olla (2) 

2πσ 

koko oli vielä aliedustettuina. 

⎝ 

2 ⎝ σ ⎠ ⎠ niin pieni, neiston että tarkempaa pinta-alan sovittamista osalta (kuva ja sovitteiden 3a) ja aika 

numeerisillakaan menetelmillä. Tämä tehdään ohjelmassa, kun suurempi näytejoukko on 

1969 tehty kertymäfunktio 62 asunnon palokuorman F ( x; 

Taulukon 

määritys 

yhteensä 181 huonetilasta [6]. niitten lukumäärät pin havaintojoukkoa kesken. jakaumien N Vain sekä 

μ,σ ).(virhejanoineen) jossa Jotta 

1 vasemmanpuoleisissa parametrien yhtälöstä 

saatu käyttöön. jakaumat μ (1) = Kuvassa 2,55 tulisi 

sarakkeissa 

kolmen m 3b ja laaduista 

olohuoneen talotyy- 

σ on = 0,08 esitetty (OH) va riippumaton, m 3b). arvot ja näytteestä makuuhuoneen Tilavuusjakaumista määritettiin muuttuja 

saadut (MH) silmävaraisesti, huonetyypit jakaumissa ei ole lasketaan kuvia, 

ja näkyi kuvaa mut- 

melko rivi- oikeanpuoleisissa alapäässä ja hyvin. ketjutalossa mahdollista Tästä kapeasta 

sarakkeissa poikkeamaa näyte jakaumasta kerrosalan käyrältä, sovitteet johtuu, joka ovat ja saattaisi tilavuuden silmälle että sekä osoittaa, yhtä huoneiden 

jakaumien hiveleviä että mukana ala että 

muodossa z = ln( x / x 

kuin 

0 

), jolloin 

Keski-Rahkonen pani Pelastusopistolla parametrit on tilavuus 

huonetyypeittäin. valtakunnallisesti noudattavat 

μ = ln( x 

olisi myös ryhmä samaa edustava; 0 

). Kun 

valtaosaa logaritmisesti 

x ja 

Kuvassa 3a asuikerrostalot 

ovat makuuhuoneiden muotoon, tehtävänannon ja (MH), mukaisesti silloin olohuoneiden yliedus- 

myös (OH) σ pieni, on ja että laaduton keittiöiden tarkempaa luku. (K) sovittamista kerrosalan Kuvasta ja sovit- 3 

huomattavasti normaalia 

x 

pienempiä 0 

esitetään 

huoneita. 

on näytteen pinta-aloille. jakaumaa. 

samoissa yksiköissä, 

kaikkien huoneiden Näytteen ja koko kuvassa oli vielä 3b niin 

3 

ammattikorkeakoulun jakauma saadaan opiskelijoita laaduttomaan keräämään 

tietoja havaitaan, asunnoista vuosina että silmävaraisesti 2003–05 kertymäfunktiot sovitetut pisteinä. MC-simuloinneissa käyrät selittävät syöteparametreille havainnot erittäin tarvitaan tilastolliset hyvin huoneiston 

jakau- 

esimerkkinä 

Taulukko 1. Huoneiston ja erillisten huoneiden pinta-ala- ja tilavuusjakaumien parametrit. 

osana opiskelusuorituksiaan. Kerääjiä ohjeistettiin 

luennoilla, ja itse keruusta järjestettiin periaatteessa 

mat koko muuttujan mahdolliselta vaihteluväliltä. Siksi teoreettinen jakaumakuvaus on 

pinta-alan osalta (kuva 3a) ja 

parempi 

aika 

kuin 

hyvin 

kokeellisten 

myös Ala erillisten 


3 huoneiden Tilavuus 

käyttäminen 

osalta 

sellaisinaan. 

(kuva 3b). 

Tila N A 

0 

[m 

demonstraatio 

Tilavuusjakaumista 

Pelastusopiston tiloissa. 

Matemaattinen ei 

Tulokset 

kerättiin aloille. taulukkolaskentalomakkeel- 

Näytteen koko oli 

ole kuvia, jakauma mutta ottaa sovitteet paremmin huomioon ovat 2 ] σ 

A 

V 

0 

[m 

silmälle jakaumien yhtä hännät, hiveleviä 3 ] σ 

V 

jotka ovat kuin ilmeisen pinta- 


Koko huoneisto 


67 

Toimistohuoneiden 

67 

mallin 

0,44 

mukaisesti 

175 

[4] näytteen 

0,42 

havaintoihin 

Makuuhuone vielä niin 

sovitettiin 

MH pieni, 


107 että 


12,0 tarkempaa 

normaalin 

0,25 sovittamista 

jakauman [7] 

31 ja sovitteiden 0,25 

le (kuvat L1–L4 virhearvioiden liitteessä), joka oli tekemistä samalla Olohuone ei nähty OH vaivan 71 arvoiseksi 20,5 enempää 0,32 silmävaraisella 53 0,30 kuin 

kirjallinen keruuohje. He kuvasivat asunnon Keittiö K 65 

2 

10,0 0,55 26 0,50 

numeerisillakaan menetelmillä. 1Tämä ⎛ tehdään ⎞ 

osana rakennusta (kuva L2), piirsivät mitoitetut 

asunnon pohjakaaviot (kuva L1) ja il- 

⎜ 

1 ⎛ ln( x) 

− μohjelmassa, ⎞ kun suurempi näytejoukko on 

f ( x; 

μ, 

σ ) WC = exp − 

⎟ 

⎜ 

26 

⎟ 

2,9 0,35 7,5 (1) 0,45 

saatu käyttöön. Kuvassa 3b olohuoneen Pesuhuone 2πσ 

PE ⎝ 

2 ⎝ (OH) 60 σ ⎠ja ⎠ 

makuuhuoneen 5,0 0,40 (MH) jakaumissa 13 0,35 näkyi 

jakaumien alapäässä mahdollista Sauna SA poikkeamaa 22 käyrältä, 3,5 joka saattaisi 0,40 osoittaa, 8,5 että mukana 0,45 

Eteinen ET 68 4,8 0,55 12 0,50 

olisi myös ryhmä valtaosaa kertymäfunktio huomattavasti F ( x; μ,σ ). Jotta pienempiä yhtälöstä (1) huoneita. tulisi laaduista riippumaton, muuttuja lasketaan 

Tuulikaappi TK 12 2,3 0,30 6,2 0,25 

muodossa Käytävä/välitila z = ln( x / x0 

), KT jolloin 28 μ = ln( x 0 

). 4,2 Kun x ja x 0,60 0 

esitetään samoissa 10 yksiköissä, 0,80 

jakauma saadaan Kodinhoitohuone laaduttomaan KH muotoon, 10 ja 6,0 silloin myös 0,50 σ on laaduton 16 luku. Kuvasta 0,50 3 

havaitaan, Vaatehuone että silmävaraisesti VH sovitetut 21 käyrät 3,0 selittävät havainnot 0,25 erittäin 7,5 hyvin huoneiston 0,30 

pinta-alan Varastohuone osalta (kuva VA 3a) ja aika 6 hyvin 15,0 myös erillisten 0,30 huoneiden osalta 37 (kuva 3b). 0,30 

Tilavuusjakaumista Parveke PA ei ole kuvia, 20 mutta sovitteet 5,0 ovat silmälle 0,30 yhtä hiveleviä 13 kuin pintaaloille. 

Näytteen koko oli vielä 

0,30 

3niin pieni, että tarkempaa sovittamista ja sovitteiden 

virhearvioiden tekemistä ei nähty vaivan arvoiseksi enempää silmävaraisella kuin 

numeerisillakaan Kuvassa menetelmillä. 5a on irtaimen Tämä ja kokonaispalokuorman tehdään ohjelmassa, 

Palotutkimuksen tiheyden kun suurempi [MJ/m 2 ] kertymäfunktiot näytejoukko 

Päivät 2009 

on esitetty 109 

saatu käyttöön. pisteinä Kuvassa koko aineistosta 3b olohuoneen huoneittain. (OH) Havaintoihin ja makuuhuoneen voitiin (MH) sovittaa jakaumissa kahden logaritmisesti näkyi 

normaalin jakauman summa 

Osuus (%) 

Osuus (%) 

Osuus (%) 

Osuus (%) 

Osuus (%) 


pientalo Rivi- ketjutalo Asuinkerrostalo 

Erillinen tai 

Suomen 

Suomen Erillinen pientalo asuntokannassa 

asuntokannassa Rivi- tai ketjutalo Asuinkerrostalo 

(vinov 

(v 

n ), 

n 

mikä 

), mikä 

on 

on 

n:n 

n:n 

näytt 

nä 

Kuvasta 

Kuvasta 

1 nähdään, 

1 nähdään, 

että 

että 

kummankaan 

kummankaan 

jakauman 

jakauman 

n ), osalta mikä osalta 

on näyte 

näy 

n:n 

poikkea 

poikkea 

merkittävästi 

merkittävästi 

valtakunnallisista 

valtakunnallisista 

jakaumista. 

jakaumista. 

Kuvassa 

Kuvass 

Kuvasta 1 nähdään, että kummankaan jakauman osalta 

2 

Suomen 

Suomen 

asuntokannan 

asuntokannan 

sekä 

sekä 

näytteen 

näytteen 

(virhejanoineen) 

(virhejanoineen) 

jakaum 

jaka 

poikkea merkittävästi valtakunnallisista jakaumista. Kuv 

Vain 

Vain 

rivirivija 

ja 

ketjutalossa 

ketjutalossa 

näyte 

näyte 

on 

on 

valtakunnallisesti 

valtakunnallisesti 

Suomen asuntokannan sekä näytteen (virhejanoineen) edj 



mukaisesti 

mukaisesti 



joten 

joten 

erillisten 

erillisten 

Vain rivi- ja ketjutalossa näyte on valtakunnallise 

pien 

tehtävänannon mukaisesti yliedustettuina, joten erillist 

Taulukon 

Taulukon 



sarakkeissa 

sarakkeissa 

on 

on 

esitetty 

esitetty 

näy 

n 

niitten 

niitten 

lukumäärät 

lukumäärät 

N sekä 

N sekä 

oikeanpuoleisissa 

oikeanpuoleisissa sarakkeissa 

kerros 

ke 

Taulukon 1 vasemmanpuoleisissa sarakkeissa on esite 

parametrit 

parametrit 

huonetyypeittäin. 

huonetyypeittäin. 

Kuvassa 

Kuvassa 

3a 

3a 

on 

on 

näytteen 

näytteen 

kaikkie 

kai 

niitten lukumäärät N sekä oikeanpuoleisissa sarakkeissa 

esimerkkinä 

esimerkkinä 

makuuhuoneiden 

makuuhuoneiden 

(MH), 

(MH), 

olohuoneiden 

olohuoneiden 

(OH) 

(OH) 

parametrit huonetyypeittäin. Kuvassa 3a on näytteen 

ja 



pisteinä. 

pisteinä. 



syöteparametreill 

syöteparametr 

esimerkkinä makuuhuoneiden (MH), olohuoneiden ( 

mat 

mat 

koko 

koko 

muuttujan 

muuttujan 

mahdolliselta 

mahdolliselta 

vaihteluväliltä. 

vaihteluväliltä. 

Siksi 

Siksi 

kertymäfunktiot pisteinä. MC-simuloinneissa syöteparam 

teo 

periaatteessa 

periaatteessa 

parempi 

parempi 

kuin 

kuin 

kokeellisten 

kokeellisten 


havaintopistei 

mat koko muuttujan mahdolliselta vaihteluväliltä. Si 

Matemaattinen 

Matemaattinen 

jakauma 

jakauma 

ottaa 

ottaa 

paremmin 

paremmin 

huomioon 

huomioon 

jakaumien 

jakaum 

periaatteessa parempi kuin kokeellisten havaintop 







mallin 

ma 

Matemaattinen jakauma ottaa paremmin huomioon jak 

havaintoihin 

havaintoihin 

sovitettiin 

sovitettiin 





normaalin 

normaa 

merkityksellisiä palokuolemissa. Toimistohuoneiden 

havaintoihin sovitettiin silmävaraisesti logaritmisesti norm 

. Jotta 

. Jotta 

yhtälöstä 

yhtälöstä 

(1) 

(1) 

tulisi 

tulisi 

laaduista 

laaduista 

rii 

. Jotta μ μ yhtälöstä . Kun 

. (1) Kun x tulisi ja 

x ja 

x laadu 

x 

0 

e 0 

jakauma 

jakauma 

saadaan 

saadaan 

laaduttomaan 

laaduttomaan 

muotoon, 

muotoon, 

ja silloin 

ja silloin . myös Kun myös x σ ja 

havaitaan, 

havaitaan, 

että 

että 



sovitetut 

sovitetut 

käyrät 

käyrät 

selittävät 

selittävät 

havain 

hav 

jakauma saadaan laaduttomaan muotoon, ja silloin my 

pinta-alan 

pinta-alan 

osalta 

osalta 

(kuva 

(kuva 

3a) 

3a) 

ja aika 

ja aika 

hyvin 

hyvin 

myös 

myös 

erillisten 

erilliste 

havaitaan, että silmävaraisesti sovitetut käyrät selittävät 

h 



ei ole 

ei ole 

kuvia, 

kuvia, 

mutta 

mutta 

sovitteet 

sovitteet 

ovat 

ovat 

silmäll 

silm 

pinta-alan osalta (kuva 3a) ja aika hyvin myös eril 

aloille. 

aloille. 

Näytteen 

Näytteen 

koko 

koko 

oli 

oli 

vielä 

vielä 

niin 

niin 

pieni, 

pieni, 

että 

että 

tarkempaa 

tarkem 

Tilavuusjakaumista ei ole kuvia, mutta sovitteet ovat 

virhearvioiden 

virhearvioiden 

tekemistä 

tekemistä 

ei 

ei 

nähty 

nähty 

vaivan 

vaivan 

arvoiseksi 

arvoiseksi 

aloille. Näytteen koko oli vielä niin pieni, että tar ene 

numeerisillakaan 

numeerisillakaan 

menetelmillä. 

menetelmillä. 

Tämä 

Tämä 

tehdään 

tehdään 

ohjelmassa, 

ohjelmassa, 

virhearvioiden tekemistä ei nähty vaivan arvoisek 

ku 

saatu 

saatu 

käyttöön. 

käyttöön. 

Kuvassa 

Kuvassa 

3b 

3b 

olohuoneen 

olohuoneen 

(OH) 

(OH) 

ja makuuhuon 

ja makuuh 

numeerisillakaan menetelmillä. Tämä tehdään ohjelma 

jakaumien 

jakaumien 

alapäässä 

alapäässä 

mahdollista 

mahdollista 

poikkeamaa 

poikkeamaa 

käyrältä, 

käyrältä, 

joka 

jok 

saatu käyttöön. Kuvassa 3b olohuoneen (OH) ja mak 

s 

olisi 

olisi 

myös 

myös 

ryhmä 

ryhmä 

valtaosaa 

valtaosaa 

huomattavasti 

huomattavasti 

pienempiä 

pienempiä 

huoneita. 

huoneit 

jakaumien alapäässä mahdollista poikkeamaa käyrältä, 

olisi myös ryhmä valtaosaa huomattavasti pienempiä huo 

Osuus (%) 

3

alotyyppien osuudet Suomen asuntokannassa (vinoviiva) ja näytteessä (avoimet 

Kahden tai useamman jakauman summan esiintyminen selittyy kohteiden ryhmittymisellä. 

= 67). 

jakauman tai kahden sellaisen summan likimääräinen esiintyminen selittyy normaalijakauman 

Tässä rakennustyypit ovat tällaisia ryhmiä. 

0,4 teorian kautta. Gaussin normaalijakauma seuraa ilmiöstä, jossa usea 0,4 toisistaan riippumaton 

jakauman yksi hajonta ( n ), mikä on n:n näytteen tilastokohinan ilmiö mitta summautuu [7]. skalaarina. Saman teorian mukaan logaritmisesti normaali K jakauma 

teiden virhearvioiden tekemistä ei nähty vaivan 

valtakunnallisista arvoiseksi enempää jakaumista. silmävaraisella Kuvassa 2 on samaten kuin Kahden esitetty pylväinä tai useamman jakauman summan esiintyminen selittyy kohteiden ryhmittymisellä. 

MH 

nähdään, että kummankaan jakauman osalta näyte ei – virherajojen saadaan, 1,0 

puitteissa kun – usea toisistaan riippumaton ilmiö 1,0 vaikuttaa lopputulokseen kertautuvasti. 

0,2 

0,2 

erkittävästi 

0,8 

0,8 

untokannan numeerisillakaan sekä näytteen (virhejanoineen) menetelmällä. jakaumat Tämä kolmen tehdään 

ohjelmassa, 

talotyypin Tässä rakennustyypit kesken. ovat tällaisia ryhmiä. 

ja ketjutalossa näyte on valtakunnallisesti suurempi näytejoukko 

edustava; asuikerrostalot ovat 

0,0 0,6 

0,6 

0,0 

non mukaisesti yliedustettuina, joten erillisten pientalojen osuuden 

0 

täytyy olla 

50 100 150 200 OH 

ina. on saatu käyttöön. Kuvassa 3b olohuoneen 

1,0 

Kuvassa 4 on esitetty huonekorkeuden jakauma. 0,4 Huoneiden korkeus on 

0,4 

(OH) ja makuuhuoneen (MH) jakaumissa 

Ala (m 2 1,0 

a 

) 

b 

rakentamismääräyksissä niin hyvin säädelty, että jakauma on hyvin kapea. Normaalijakauman 

K 

0,8 

0,8 

MH 


näkyi tiheysfunktio jakaumien [7] 

sarakkeissa 

alapäässä 

on esitetty 

mahdollista 

näytteestä 

poikkeamaa 

Kuvassa käyrältä, 3a joka on näytteen saattaisi kaikkien osoittaa, että 

saadut huonetyypit ja 

0,2 

0,2 

määrät N sekä oikeanpuoleisissa sarakkeissa kerrosalan ja tilavuuden jakaumien 

0,6 

0,6 

huonetyypeittäin. 2 huoneiden ja kuvassa 3b 

OH 

⎛ 

⎞ 

0,0 

0,0 

ä makuuhuoneiden mukana olisi (MH), 

1myös olohuoneiden ryhmä ⎜ 

1 ⎛ x −valtaosaa μ 

(OH) ⎞ ⎟ ja huomattavasti 

keittiöiden (K) 0kerrosalan 

0,4 50 100 150 200 

0,4 0 10 20 30 40 50 

f ( x; 

μ, 

σ ) = exp − 

ktiot pisteinä. MC-simuloinneissa ⎜ ⎟ 

(2) 

2πσ 

pienempiä huoneita. 

syöteparametreille ⎝ 

2 ⎝ σ ⎠ tarvitaan tilastolliset a jakaumuuttujan 

mahdolliselta vaihteluväliltä. Siksi teoreettinen jakaumakuvaus on 

Ala (m 

⎠ 

2 ) 

b 

K 

MH 

Ala (m 2 ) 

0,2 

0,2 

sa parempi Kuvassa 4 on esitetty huonekorkeuden 

jossa kuin parametrien kokeellisten μ = 2,55 havaintopisteiden m ja σ = 0,08 käyttäminen sellaisinaan. 

jakauma. Huoneiden korkeus on rakentamismääräyksissä 

tilavuus noudattavat Toimistohuoneiden samaa niin hyvin logaritmisesti säädelty, mallin normaalia erikseen: että mukaisesti ja- 

jakaumaa. makuuhuone sovitettu 

Kuva 

m arvot 

3. 

määritettiin 

Asuntojen 

silmävaraisesti, 

kerrosalojen 

kuvaa 

jakaumat: (a) koko huoneisto, (b) kolme huoneryhmää 

nen jakauma havaintojoukkoa ottaa paremmin melko huomioon hyvin. Tästä jakaumien kapeasta hännät, jakaumasta jotka johtuu, ovat että ilmeisen sekä huoneiden ala että 

normaalinen 

llisiä palokuolemissa. [4] näytteen (MH), käyrä olohuone yhtenäisellä (OH) ja keittiö (K). viivalla. 

0,0 

0,0 

0 50 100 150 200 

0 10 20 30 40 50 

a 

Ala (m 

Havainnot pisteinä, logaritmisesti 

2 ) 

b 

Ala (m 2 ) 

n sovitettiin Kuvassa silmävaraisesti 4 logaritmisesti on esitetty normaalin huonekorkeuden jakauman jakauma. Huoneiden korkeus on 

kauma on hyvin kapea. Normaalijakauman normaalinen [7] sovitettu käyrä yhtenäisellä viivalla. 

Taulukko rakentamismääräyksissä 1. Huoneiston ja erillisten niin hyvin huoneiden säädelty, pinta-ala- että Kuva jakauma tilavuusjakaumien 3. on Asuntojen hyvin kapea. parametrit. kerrosalojen Normaalijakauman jakaumat: (a) koko huoneisto, (b) kolme huoneryhmää 

tiheysfunktio [7] [7] 2 

1 ⎛ 

⎞ 

⎜ 

1 ⎛ ln( x) 

− μ ⎞ 

erikseen: makuuhuone (MH), olohuone (OH) ja keittiö (K). Havainnot pisteinä, logaritmisesti 

= exp − 

⎟ 

⎜ ⎟ 

Ala 

Tilavuus (1) 

2πσ 

⎝ 

2 ⎝ σ ⎠ 

normaalinen sovitettu käyrä yhtenäisellä viivalla. 

Tila ⎠ N A 

0 

[m 2 ] σ 

2 

A 

V 

0 

[m 3 ] σ 

V 

1 ⎛ 

⎞ 

⎜ 

1 ⎛ x − μ ⎞ 

5 

Koko f ( x; 

huoneisto μ, 

σ ) = exp 67 − ⎟ 

⎜ 

67 

⎟ 

0,44 175 0,42 

(2) 

ktio F ( x; μ,σ ). Jotta yhtälöstä 2πσ(1) tulisi laaduista (2) 

⎝ 

2 ⎝ σ riippumaton, ⎠ muuttuja lasketaan 

5 

Makuuhuone MH 107 12,0 0,25 31 0,25 

4 

⎠ 

z = ln( x / xOlohuone 0 

), jolloin OH μ = ln( x 0 

). 71 Kun x ja 20,5 x 0 

esitetään 0,32 samoissa yksiköissä, 53 0,30 

5 

3 

adaan laaduttomaan jossa 

Keittiö 

jossa parametrien 

K muotoon, 

parametrien μ ja 

μ = silloin 65 

2,55 myös 

= 2,55 m 

10,0 

ja σ on laaduton luku. Kuvasta 3 

m ja = σ 0,08 = 0,08 m 

0,55 26 0,50 

4 

4 

m arvot määritettiin silmävaraisesti, kuvaa 

että silmävaraisesti WC sovitetut käyrät 26 selittävät havainnot 2,9 erittäin 0,35 hyvin huoneiston 7,5 0,45 

2 

arvot 

osalta (kuva 

havaintojoukkoa määritettiin 

3a) ja aika hyvin 

melko silmävaraisesti, 

myös 

hyvin. 

erillisten 

Tästä kuvaa kapeasta havaintojoukkoa 

Sauna tilavuus ole kuvia, SA noudattavat mutta melko sovitteet samaa 22 hyvin. ovat logaritmisesti Tästä silmälle 3,5 kapeasta yhtä normaalia hiveleviä 0,40 jakaumaa. kuin pinta- 

8,5 0,45 

huoneiden 

jakaumasta 

osalta (kuva 

johtuu, 

3b). 

että sekä huoneiden 3 

Pesuhuone PE 60 5,0 0,40 13 0,35 ala että 

3 

1 

aumista ei 

2 

ytteen koko jakaumasta 

Eteinen oli ET vielä johtuu, niin pieni, että 

68 että sekä tarkempaa huoneiden 

4,8 sovittamista ala 

0,55 ja sovitteiden 12 0,50 

0 

1 

1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 

den tekemistä Tuulikaappi 

että Taulukko tilavuus ei nähty 1. TK Huoneiston noudattavat vaivan 12 arvoiseksi ja samaa erillisten 2,3 


Kodinhoitohuone normaalia 3b olohuoneen jakaumaa. KH 

enempää huoneiden silmävaraisella 0,30 pinta-ala- ja 6,2 kuin tilavuusjakaumien 0,25 

2 

parametrit. 

Korkeus (m) 

0 

akaan menetelmillä. 

Käytävä/välitila 

Tämä 

KT 

tehdään 

28 

ohjelmassa, 

4,2 

kun suurempi 

0,60 

näytejoukko 

10 

on 

0,80 

1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 

Korkeus (m) 

töön. Kuvassa (OH) 

10 

ja makuuhuoneen 

6,0 

Ala (MH) 

0,50 

jakaumissa näkyi 

16 0,50 

1 

Tilavuus 

alapäässä 

Vaatehuone 

Tila mahdollista Kuvassa 

VH 

poikkeamaa 5a on irtaimen 

21 

käyrältä, N ja joka kokonaispalokuorman 

huomattavasti 

3,0 

Kuva 

A 

saattaisi 

0 

[m 2 ] 

osoittaa, 

0,254. Asuinhuoneistojen 

että 

σ 

mukana 

7,5 0,30 

korkeuden havaintopisteet (N = 524) ja niihin sovitettu 

A 

V 

0 

[m 3 ] σ 

V 

ryhmä valtaosaa 

Varastohuone VA 

tiheyden pienempiä 

6 

[MJ/m huoneita. 

Koko isto huone 67 2 15,0 normaalijakauman 0,30 Kuva 4. 37 Asuinhuoneistojen tiheysfunktio. 0,30 korkeuden havaintopisteet (N = 524) ja niihin sovitettu 

] kertymäfunktiot 

0 

Parveke PA 20 5,0 67 0,30 normaalijakauman 0,44 13 175 tiheysfunktio. 

0,30 0,42 

1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 

esitetty Makuuhuone pisteinä H koko aineistosta 107 M huoneittain. 12,0 0,25 31 0,25 

Korkeus (m) 

Havaintoihin Olohuone H voitiin sovittaa O 71 kahden 20,5 logaritmisesti 

Keittiö K normaalin jakauman 65 summa 

2 ] kertymäfunktiot esitetty 

Kuvassa 5a on irtaimen ja kokonaispalokuorman tiheyden [MJ/m 

0,32 53 0,30 

pisteinä koko aineistosta 10,0 1,0 0,55 26 0,50 

3 huoneittain. Havaintoihin voitiin 1,0 sovittaa kahden logaritmisesti 

1,0 

1,0 

normaalin WC jakauman summa 26 2,9 0,35 Irtain 7,5 pk Irtain pk 0,45 

0,8 

0,8 

Pesuhuone E P 60 5,0 0,40 13 0,35 

Sauna F( x; μ, 

SA σ ) = cF1 ( x; 

μ1, 

σ 

1 

) + (1 −22 c) 

F2 

( x; 

μ 

2 

, 3,5 σ 

2 

) 

0,40 8,5 (3) 

normaalijakauman 

(3) 

tiheysfunktio. 

0,8 0,8 

0,45 

0,6 

0,6 

0,6 0,6 

Eteinen ET 68 4,8 0,55 12 0,50 

missä c on jakaumien kytkentävakio eli painokerroin. Silmävaraisesti tehdyt sovitteen Kokonaispk Kokonaispk 

Irtain Irtain pk pk 

0,4 

ovat 

0,4 

erittäin 

Tuulikaappi 

hyviä, kuten 

K 

kuvasta 

T 

5a 

12 

näkyy, sillä 

2,3 0,4 

yhtenäisellä viivalla 

0,30 

esitettyjä sovitekäyriä 

6,2 

tuskin 

0,25 

0,4 

missä 

näkyy Käytävä/välitila c on jakaumien 

havaintopisteiden T kytkentävakio 

takaa. 28 KSoviteparametrit 4,2 eli painokerroin. 

huoneiden Kodinhoitohuone irtaimistolle, Silmävaraisesti H sitten 10 kiinteän tehdyt K palokuorman 6,0 sovitteet 

0,2 

on esitetty 0,60 

0,2 taulukossa 2 ensin 10 kaikkien 0,80 

0,2 

0,2 

osille 0,50 lattiassa, seinässä 16 ja katossa 0,50 

Kokonaispk 

Kokonaispk 

0,0 

ovat erikseen Vaatehuone erittäin sekä lopulta hyviä, H koko kuten Vhuoneen 21 kuvasta palokuormalle 5a 3,0 näkyy, yhteensä. 0,25 Seuraavaksi koko 7,5 aineisto on 

1 10 100 0,30 1000 10000 b 0,0 

0,0 

järjestetty Varastohuone huoneistoittain A edellisen V6 kaltaisella 15,0 alaryhmityksellä 1 10 

0,30 (kuva 5b) 100 

37 ja lopuksi 1000 10000 

sillä yhtenäisellä viivalla esitettyjä sovitekäyriä 

kuvien 

0,30 

0,0 

10 100 1000 

a 

Palokuorman tiheys [MJ/m 2 ] 

b 10 Palokuorman tiheys 100 [MJ/m 2 ] 

1000 

huonetyypeittäin ensin irtaimen ja sitten 1,0kokonaispalokuorman mukaan. Missään esitetyistä 

Parveke tuskin 3–5 

PA näkyy käyrissä havaintopisteiden sovitteet 

20 

eivät ole täydellisiä, takaa. 5,0 a 

Palokuorman tiheys [MJ/m 

So-vaaviteparametrit käyrästä on nähtävissä. on esitetty Meillä taulukossa ei ole mitään 2 teoriaa, ensin josta tässä käytetyt jakauman Irtain muodot pk 

selviä 

0,30 

poikkeamia teoreettisesta 

13 2 ] 

0,30 b 

Palokuorman tiheys [MJ/m 2 ] 

1,0 

Kuva 5. Irtaimen ja kokonaispalokuorman tiheyden jakaumat (a) koko aineistossa huoneittain 

seuraisivat. Onhan selvää, että ihmiset voivat Kuva haalia asuntoihinsa 5. (N Irtaimen = 446) eri määrät ja (b) kokonaispalokuorman palavaa huoneistoittain ainesta ja (N = 67) tiheyden käsiteltyinä. jakaumat (a) koko aineistossa huoneittain 

0,8 

kaikkien 

myös Kuvassa rakennusten 

huoneiden 

5a on irtaimen rungoissa 

irtaimistolle, 

ja kokonaispalokuorman sitten 

määrä 

kiinteän 

pisteinä palokuorman koko aineistosta osille lattiassa, huoneittain. seinässä Havaintoihin ja voitiin sovittaa kahden logaritmisesti 

vaihtelee. tiheyden Logaritmisesti [MJ/m 2 0,8 

(N = 446) ja (b) huoneistoittain ] kertymäfunktiot normaalin (N = esitetty 67) käsiteltyinä. 

katossa normaalin erikseen jakauman sekä summa lopulta koko 0,6 huoneen 4 

0,6 

palokuormalle yhteensä. Seuraavaksi koko aineisto 

F( x; μon , σ ) järjestetty = cF1 ( x; 

μ1huoneistoittain , σ 

1 

) + (1 − c) 

F2 

( xedellisen 

; μ 

2 

, σ 

2 

) 

Kokonaispk 

(3) 

0,4 

0,4 

kaltaisella alaryhmityksellä (kuva 5b) ja lopuksi 

huonetyypeittäin ensin irtaimen ja sittoman 

ilmiön tulo. Kahden tai useamman ja- 

yhteisvaikutus on usean toisistaan riippumat- 

vaihtoehtoja. Lopulta päätettiin, että keruu 

missä c jakaumien kytkentävakio eli painokerroin. Silmävaraisesti tehdyt sovitteen ovat 5 

suorittettaisiin kampanjana, jolloin opiskelijat 

toimisivat niillä (koti)seuduillaan, 0,2 

mistä 

erittäin hyviä, kuten kuvasta 5a näkyy, sillä yhtenäisellä viivalla esitettyjä sovitekäyriä tuskin 

ten näkyy kokonaispalokuorman havaintopisteiden takaa. mukaan. 

0,2 

Soviteparametrit Missään kauman on esitetty summan taulukossa esiintyminen 2 ensin selittyy kaikkien kohteiden 

osille ryhmittymisellä. lattiassa, seinässä Tässä rakennustyypit 5 

esitetyistä huoneiden kuvien irtaimistolle, 3–5 käyrissä sitten sovitteet kiinteän eivät palokuorman ja katossa he keruun suorittaisivat. Keruu voidaan nyt 

ole erikseen täydellisiä, sekä lopulta vaan selviä koko huoneen poikkeamia 0,0 palokuormalle teoreettisesta 

järjestetty käyrästä huoneistoittain nähtävissä. edellisen 1Meillä kaltaisella ei alaryhmityksellä 10 (kuva 1005b) ja lopuksi 1000 set on analysoitu 10000 ja niistä b 0,0 

10on opittu riittäväs- 

ovat yhteensä. tällaisia Seuraavaksi ryhmiä. koko aineisto on panna toimeen, kun aiemman keruun tulok- 

ole huonetyypeittäin mitään teoriaa, ensin josta irtaimen tässä käytetyt ja sitten jakauman 

muodot seuraisivat. Onhan selvää, että PELASTUSOPISTON 

kokemuksia koko ohjelman mallittamises- 

kokonaispalokuorman Palokuorman mukaan. Missään tiheys [MJ/m esitetyistä 

a 

2 ] ti. Keruun ohjeistamisessa b on myös odotettu 

kuvien 3–5 käyrissä sovitteet eivät ole täydellisiä, vaan selviä poikkeamia teoreettisesta 

käyrästä on nähtävissä. Meillä ei ole mitään teoriaa, josta tässä käytetyt jakauman muodot 

ihmiset seuraisivat. voivat Onhan haalia selvää, asuntoihinsa että ihmiset eri voivat määrät haalia KERUUOHJELMA 

asuntoihinsa eri määrät palavaa ainesta ja ta, jotta keruuseen voitaisiin sisällyttää kaikki 

tehtävän kannalta olennaiset asiat. Liitteen 

palavaa myös rakennusten ainesta ja myös rungoissa rakennusten palokuorman rungoissa 

palokuorman määrä vaihtelee. Logaritmi- 

AmK-opiskelijoiden keruusta saatujen ko- 

kuvissa L1–L4 olevat ohjeet oli tehty vain 

määrä vaihtelee. Logaritmisesti normaalin 

sesti normaalin jakauman (N tai kahden = 446) sellaisen ja 

4 kemusten (b) huoneistoittain pohjalta Keski-Rahkonen (N ehdotti, 

että myös laajamittaisemman ke- 

saaduista kokemuksista. Olennaista keruun 

= sormituntumalta. 67) käsiteltyinä. 

Niitä on päivitettävä nyt 

summan likimääräinen esiintyminen selittyy 

normaalijakauman teorian kautta. Gaussin 

normaalijakauma seuraa ilmiöstä, jossa ja henkilökunta. Se kirjattiin osaksi hankelokset 

sähköisenä tietokantaan ja keruun valruun 

suorittaisivat Pelastusopiston oppilaat toteuttamiselle on, että kerääjät syöttävät tu- 

usea toisistaan riippumaton tekijä summautuu 

skalaarina. Saman teorian mukaan lola 

neuvoteltiin eri osapuolten kanssa keruu- 

tarvittavia korjauskehoituksia. 

suunnitelmaa. Lokakuussa Pelastusopistolvojat 

tarkastavat ne heti tuoreeltaan tehden 

garitmisesti normaali jakauma saadaan, kun ohjelman toimeenpanosta punniten erilaisia 


Kertymä 

Kertymä 

Kertymä 

Kuva 3. Asuntojen kerrosalojen jakaumat: (a) koko huoneisto 

erikseen: makuuhuone (MH), olohuone (OH) ja keittiö (K). Havain 

Lukumäärä 

Lukumäärä 

Kuva 4. Asuinhuoneistojen korkeuden havaintopisteet (N = 

Kertymä 

Kertymä 

Kertymä 

Lukumäärä 

Kuva 5. Irtaimen ja kokonaispalokuorman tiheyden jakaumat (a) k 

Kertymä 

Kertymä 

Kertymä 

Kertymä 

Kertymä 

Kertymä 

0 10 20 

Paloku

Taulukko 2. Palokuormien tiheyden jakaumien soviteparametrit. 

Tila N c 

F 

1 

F 

2 

q 

10 

[MJ/m 2 ] σ 

1 

q 

20 

[MJ/m 2 ] σ 

2 

Kaikki huoneet 

Irtaimisto 446 0,07 35 0,70 200 0,75 

Lattia 330 0,35 43 0,60 80 0,18 

Seinä 271 0,30 15 2,00 70 1,20 

Katto 214 0,33 20 0,90 80 0,30 

Yhteensä 446 0,10 45 0,60 295 0,93 

Huoneistoittain 

Irtaimisto 67 0,00 - - 215 0,38 

Lattia 67 0,35 43 0,80 67 0,17 

Seinä 53 0,40 15 2,00 50 0,75 

Katto 36 0,48 8 0,70 72 0,30 

Yhteensä 67 0,70 300 0,25 450 0,40 

Huonetyypeittän 

Irtain palokuorma 

Makuuhuone MH 106 0,80 160 0,50 420 0,25 

Olohuone OH 68 0,65 125 0,35 290 0,25 

Keittiö K 63 0,05 120 0,50 350 0,60 

WC 25 0,65 65 0,60 340 0,35 

Pesuhuone PE 59 0,30 27 0,50 190 0,70 

Sauna SA 21 0,00 - - 160 0,60 

Eteinen ET 51 0,15 35 0,20 170 0,85 

Vaatehuone VH 21 0,80 350 0,60 1600 0,40 

Kokonaispalokuorma 

Makuuhuone MH 106 0,00 - - 350 0,50 

Olohuone OH 68 0,45 200 0,20 400 0,35 

Keittiö K 63 0,03 115 0,10 480 0,50 

WC 25 0,30 60 0,70 480 0,40 

Pesuhuone PE 59 0,10 29 0,18 230 0,65 

Sauna SA 21 0,00 - - 400 0,50 

Eteinen ET 51 0,15 110 0,80 380 0,70 

Vaatehuone VH 21 0,75 540 0,40 1500 0,40 

PELASTUSOPISTON KERUUOHJELMA 

AMK-opiskelijoiden keruusta saatujen kokemusten pohjalta Keski-Rahkonen ehdotti, että 

LOPPUPÄÄTELMIÄ myös laajamittaisemman JA keruun suorittaisivat Pelastusopiston ole tutkijoille oppilaat luonnollisesti ja henkilökunta. avoinna, pelastusviranomaisten 

ja mahdollisesti myös sosi- 

Se 

kirjattiin osaksi hankesuunnitelmaa. Lokakuussa Pelastusopistolla neuvoteltiin eri osapuolten 

HAASTEITA PELASTUSTOIMELLE 

kanssa keruuohjelman toimeenpanosta punniten erilaisia vaihtoehtoja. Lopulta päätettiin, että 

keruu suorittettaisiin kampanjana, jolloin opiskelijat aaliviranomaisten toimisivat niillä yhteistyö (koti)seuduillaan, on tässä tarpeen. mistä 

Vaikka he keruun tässä suorittaisivat. esitetyt havainnot Keruu näyttävät voidaan nyt antavan 

hyvän kuvan asuntojen palokuormista varmuuden, että mitään tärkeää asiaan vai- 

panna Riittävä toimeen, joukko kun aiemman tällaisia kohteita keruun tulokset antaisi on myös 

ja suunniteltu keruukin saatujen kokemusten 

pohjalta onnistuisi hyvin, emme ole aivan mioon. Käytämmekin tätä kanavaa kutsuna 

kuttavaa tekijää ei ole jätetty ottamatta huo- 

6 

varmoja, että tulokset vastaisivat koko ohjelmalle 

asetettuun kysymykseemme. Kuvas- 

ohjelmaan tiedonkerääjinä. Sellainen voitai- 

pelastusviranomaisille tulla mukaan tähän 

ta 2 näkyy, että opiskelijoiden lähiympäristöönsä 

kohdentama keruu ei anna edustavaa tää osana palotarkastuksia, jotka suuntautusiin 

pienin lisäkustannuksin ilmeisesti järjes- 

näytettä suomalaisesta todellisuudesta. Kohdistuvuutta 

voidaan hiukan parantaa näyt- 

henkilöriskien kohteisiin. 

vat asianomaisen pelastusalueen suurimpien 

teen kokoa kasvattamalla. Silti jää epäilys, 

että kaikkein kriittisimmät kohteet eivät sittenkään 

tule mukaan. Palokuolemien olosuhteista 

tehdyt useat tutkimukset osoitta- 

KIITOKSET 

vat, että uhrin kotiympäristö jää erilaisista Tutkimusta ovat rahoittaneet Palosuojelurahasto, 

sisäasiainministeriö, ympäristöministe- 

mittareista saatujen jakaumien ääripäähän 

kun taasen suuren opiskelijajoukon kotiympäristöstä 

poimitut havainnot lähestyvät valto 

ja VTT. Kiitämme nimiä mainitsematta, 

riö, sosiaali- ja terveysministeriö, Pelastusopistakunnallisia 

keskiarvoja ilmeisesti turvallisemmalta 

puolelta. Siksi havaintojamme on kurssien A2, A3 ja N1 opiskelijoita, jotka 

kuten sovittiin, niitä Pohjois-Savon AmK:n 

täydennettävä suurten riskien kohteilla, jotka 

tilastotietojen mukaan ovat vanhusten, liisivät 

harjoitustyönään Keski-Rahkoselle täs- 

Pelastusopistolla vuosina 2003–2005 keräkuntarajoitteisten 

ja sosiaalisesti heikompien sä asunnoista esitetyn aineiston (saanto 61 

kansalaisten koteja. Koska näiden ovet eivät prosenttia!). 


1. Arjen turvaa – Sisäisen turvallisuuden 

ohjelma, Valtioneuvoston periaatepäätös 

23.9.2004, 80 s. 

2. Tervo, V.-P., Jäntti, J. & Pawli, J., 2006. 

Asumisen paloturvallisuuden edistäminen, 

Sisäasiainmimisteriö, Helsinki, 14 s. 

3. Keski-Rahkonen, O., Karhula, T. & 

Hostikka, S., Palokuoleman ehkäisykeinojen 

arviointiohjelma – tuloksia esitutkimuksesta, 

Pelastustieto 2009. Vol. 60, nro x, s. xxxx, 

(painossa). Vol. 60, nro 6, s. 36–41. 

4. Korpela, K. & Keski-Rahkonen, O., Fire 

loads in office buildings. Teoksessa: Proceedings 

of the 3rd International Conference 

on Performance-Based Codes and Fire Safety 

Design Methods, Lund, Sweden , 15–17 

June 2000. Lund: Lund University, 2000. S. 

278–286. 

5. Korpela, K. & Keski-Rahkonen, O., 

Suurten liikuntahallien palokuormat, Palontorjuntatekniikka, 

1998. Vol. 28, nro 4, 

s.18–21. 

6. Holm, C. & Oksanen, P., Palokuorman 

määrä kerrostalojen asuinhuoneistoissa, 

Palontorjuntatekniikka, 1970. Vol. 1, nro 

2, s.1–4 . 

7. McCormick, N.J., Reliability and 

Risk Analysis, Orlando, FA: Academic, 

1981, 446 s. 

LiiTe 

Kuva L1. Asunnon tietojenkeruun ohjeistava 

taulukkolaskentalomake. 

Kuva L2. Rakennuksen tietojenkeruun ohjeistava 


Kuva L3. Asunnon väliseinien ja ulkotilaan 

johtavien aukkojen tietojenkeruun ohjeistava 


Kuva L4. Palokuormien keruun ohjeistava 



Safety Design Methods, Lund, Sweden , 15-17 June 2000. Lund: Lund University, 2000. 

S. 278-286. 

5. Korpela, K. & Keski-Rahkonen, O., Suurten liikuntahallien palokuormat, 

Palontorjuntatekniikka, 1998. Vol. 28, nro 4, s.18-21. 

6. Holm, C. & Oksanen, P., Palokuorman määrä kerrostalojen asuinhuoneistoissa, 

Palontorjuntatekniikka, 1970. Vol. 1, nro 2, s.1- 4 . 

7. McCormick, N.J., Reliability and Risk Analysis, Orlando, FA: Academic, 1981, 446 s. 

Liite 

Asunto 

Paikkakunta Halvila Piirrä x-koordinaatti jonkun seinän suuntaiseksi 

Hahmottele pohjakuva oheisen mallin mukaiseksi 

y 

H1 

I1 

Piirustuksen ei tarvitse olla mittakaavainen 

I1 

Jos todellinen pohjakuva on saatavissa helposti, käytä sitä 

O1 H2 

O8 

Merkitse kuitenkin tässä kuvassa esitetyt symbolit 

Ilmansuunta O4 

siihen ja anna tiedot alla taulukossa 

likimain 

I2 

H3 I5 Jos asunnosta on saatavissa tasopiirustukset, ota niistä 

nuolella 

sähköiset kopiot ja liitä kuvina tämän sivun alareunaan 

O2 

O5 O6 

I3 

H4 

O3 

A1 

I4 

H5 

O7 

I6 

Karkea huoneiston pohjakuva mittoineen, huoneiden korkeudet, 

aukkojen sijainti ja mitat (leveys, korkeus, korkeus lattian tasosta), 

sekä rakennusmateriaalit (kantavat rakenteet, pintakerrokset). 

Asunnossa olevien henkilöiden määrä, ikä, sukupuoli, 

sekä tupakointi 

x 

Huoneet Huoneen Näissä oletusarvo on ei Tilassa 

Huoneen Mitat (m) Korkeus (m Pintakerrokset mahdollinenPalovaroitinSammutin Muu avotulen 

käyttö x y z lattia seinät katto nimikkokäyttö paloturvallismahdollisuu 

H1 mh 4,1 2,9 2,6 parketti tapetti rapattu k 

H2 oh 5,8 4,0 3,2 parketti tapetti rapattu takka 

H3 kk 2,5 3,0 2,6 parketti maalattu rapattu k kaasuhella 

H4 kh 2,0 2,8 2,6 kaakeli kaakeli rapattu 

Henkilöt 

tiedot huoneistossa asuvista henkilöistä 

sukupuoli ikä tupakointi 

He1 n 40 säännöll. 

He2 m 38 joskus 

He3 m 16 ei tietoa 

Tähän alapuolelle mahdollinen sähköinen piirustus asunnosta 

Kuva L1. Asunnon tietojenkeruun ohjeistava taulukkolaskentalomake. 


Rakennus 

Jos rakennus on suuri, 

Jos asunto on osa suurempaa rakennusta, arvioi tiedot mittaamalla 

anna seuraavat tiedot 

sopivia paikkoa ulkopuolelta. 

Yleistiedot 

Rakennuksen tyyppi kerrostalo kerrostalo, rivitalo, ketjutalo, 

Kerrosten lukumäärä 5 omakotitalo, muu (selitä) 

Sijaintikerros 2 

Huoneistojen määrä rakennuksessa yksiöitä 4 

kaksioita 14 

kolmioita 20 

4h+k 8 

Koko rakennuksen kerrosala (km2) 

Naapurihuoneistojen tyyppi ja kerrosala (km2) 

Anna tiedot kaikista naapuriasunnoista, joita erottaa vain 

yksi rakennusosa tarkasteltavasta kohteesta 

Taso 

N1 1+k 

42 sama 

N2 2+k 

68 sama 

N3 4+k 

109 yläp 

Portaassa kerroksia 

Rajoittuvat porraskäytävät Ala (km2) yläp. alap. Hissi 

P1 40 3 1 on 

P2 

Kantavan rakenteen materiaali 

betoni 

Etäisyys lähimmästä paloasemasta (km) 3,2 

Kaavio naapurihuoneistojen sijoittumisesta 

1. Samassa kerroksessa Yhteisen erottavan 

rakenteen ala (m2) 

N1 15 

As 

N2 20 

N3 

N3 15 

N1 

P1 5 

P1 

N2 

2. Alapuolisessa kerroksessa Yhteisen erottavan 

Asunnon sijainti punaisella katkoviivalla rakenteen ala (m2) 

N4 15 

N4 

3. Yläpuolisessa kerroksessa Yhteisen erottavan 

rakenteen ala (m2) 

N5 15 

N6 

N5 

N6 20 

P1 

P1 

Kuva L2. Rakennuksen tietojenkeruun ohjeistava taulukkolaskentalomake. 


Asunnon aukot väliseinissä ja ulkotilaan 

Oletusasento: normaalisti auki (NA), normaalisti suljettu (NS), satunnainen (S), muu (selitä) 

Aukko auki (valitse kolme tyypillisesti erilaista vuorokaudenaikaa 

Merkitse aukiolo likimääräisenä avautumiskulmana asteina, suljettu = 0o) 

Kerää tieto kolmen vuorokauden ajalta. Ilmoita keräysajankohta minuutin tarkkuudella. 

Aukon Kynnys Oletus- Päivä 1 4.12.2003 Päivä 2 Päivä 3 

Korkeus Leveys lattiasta asento Aika 1 Aika 2 Aika 3 Aika 1 Aika 2 Aika 3 Aika 1 Aika 2 Aika 3 

mm mm mm 8:00 14:00 22:00 

Oletusasento: normaalisti auki (NA), normaalisti suljettu (NS), satunnainen (S), muu (selitä) 

Aukko auki (valitse kolme tyypillisesti erilaista vuorokaudenaikaa 

Merkitse aukiolo likimääräisenä avautumiskulmana asteina, suljettu = 0o) 

Kerää tieto kolmen vuorokauden ajalta. Ilmoita keräysajankohta minuutin tarkkuudella. 

Aukon Kynnys Oletus- Päivä 1 4.12.2003 Päivä 2 Päivä 3 

Korkeus Leveys lattiasta asento Aika 1 Aika 2 Aika 3 Aika 1 Aika 2 Aika 3 Aika 1 Aika 2 Aika 3 

mm mm mm 8:00 14:00 22:00 

Asunnon aukot väliseinissä ja ulkotilaan 

Ovet 

O1 

O2 

O3 2100 900 9 NA 0 90 45 

O4 

O5 

O6 

Ovet 

O1 

O2 

Valoaukon Kynnys Oletus- 

O3 2100 900 9 NA 

O4 Ikkunat Korkeus Leveys lattiasta asento 

0 90 45 

O5 

mm mm mm 

I1 O6 

I2 1200 3000 900 NS 0 90 45 

I3 

Muut aukot Korkeus Valoaukon Leveys lattiasta Kynnys Oletus- 

Ikkunat mm Korkeus Leveys mm lattiasta mm asento 

A1 mm 2000 mm 4000 mm 800 NS 200 mm 400 mm 0 mm 

A2 I1 

I2 1200 3000 900 NS 0 90 45 

I3 

Kuva Muut aukot L3. Asunnon Korkeus Leveys väliseinien lattiasta ja ulkotilaan johtavien aukkojen tietojenkeruun ohjeistava 

mm mm mm 


A1 2000 4000 800 NS 200 mm 400 mm 0 mm 

A2 

Kuva L3. Asunnon väliseinien ja ulkotilaan johtavien aukkojen tietojenkeruun ohjeistava 

Tilojen palokuormat 


Luettele palokuormat huoneittain yksilöiden suurimmat yksittäiset kohteet 

Kiinteä palokuorma 

Kaikki tilassa kiinteästi olevat rakenteet 

Tilojen palokuormat 

Arvioi kiinteä palokuorma ensimmäiseen palamattomaan osastoivaan rakenteeseen saakka 

Lattia Palamis- Katto Palamis- Seinät Palamis 

Materiaali Ala Massa lämpö PalokuormaMateriaali Ala Massa lämpö PalokuormaMateriaali Ala Massa lämpö Palokuorma 

Luettele palokuormat m2 huoneittain kgyksilöiden MJ/kg suurimmat yksittäiset MJ kohteet m2 kg MJ/kg MJ m2 kg MJ/kg MJ 

H1 parketti 11,9 59,5 15,0 892 betoni 11,9 0,0 0 tap+kipsil. 32,9 39,5 15,0 592 

H2 Kiinteä palokuorma 

parketti 23,2 Kaikki 116,0 tilassa kiinteästi 15,0 olevat 1 740 betoni rakenteet 23,2 0,0 0 tap+kipsil. 59,7 71,7 15,0 1 075 

H3 parketti 7,5 37,5 15,0 563 betoni 7,5 0,0 0 maalattu 28,6 likimain 0 0,0 0 

Arvioi H4 kiinteä kaakeli palokuorma ensimmäiseen 5,6 palamattomaan 0,0 osastoivaan 0 betoni rakenteeseen saakka 5,6 0,0 0 kaakeli 25,0 0 0,0 0 

H5 Lattia parketti 16,0 80,0 Palamis-15,0 1 200 betoni Katto 16,0 Palamis- 0,0 0 Seinät tap+kipsil. 36,6 43,9 Palamis 15,0 659 

Materiaali Ala Massa lämpö PalokuormaMateriaali Ala Massa lämpö PalokuormaMateriaali Ala Massa lämpö Palokuorma 

Irtain palokuorma m2 kg MJ/kg MJ m2 kg MJ/kg MJ m2 kg MJ/kg MJ 

H1 parketti 11,9 59,5 15,0 892 betoni 11,9 Sähkökäyttö 0,0 0 tap+kipsil. 32,9 39,5 15,0 592 

H2 Esine parketti Mitat (m) 23,2 116,0 15,0 Materiaali 1 740 Massa betoni PalamislämPalokuormaverkossa 23,2 0,0 paristokäyttöinen 0 tap+kipsil. 59,7 71,7 15,0 1 075 

H3 parketti Pituus 7,5 Leveys37,5 Korkeus15,0 563 kg betoni MJ/kg 7,5 MJ 

0,0 0 maalattu 28,6 likimain 0 0,0 0 

H1 H4 Sänky kaakeli 2,1 5,6 1,6 0,6 0,0 Puu 0 betoni 32,0 15,0 5,6 480 ei 0,0 ei 0 kaakeli 25,0 0 0,0 0 

H1 H5 Patjat parketti 16,0 2,1 80,0 1,6 15,0 0,3 PU 1 200 betoni 50,4 16,0 806 ei 0,0 ei 0 tap+kipsil. 36,6 43,9 15,0 659 

H1 Petivaatteet Kangas 3,0 17,0 51 ei ei 

H1 Irtain palokuorma 

Tuoli puu 5 15,0 75 ei ei 

H1 Radio 0,7 Sähkökäyttökyllä 

H1 Esine Mitat (m) Materiaali Massa PalamislämPalokuormaverkossa paristokäyttöinen 

H2 Sohva Pituus Leveys Korkeus kg MJ/kg MJ 

H1 H2 Kirjahylly Sänky 2,1 1,6 0,6 Puu 32,0 15,0 480 ei ei 

H1 H2 Patjat Kirjat 2,1 1,6 0,3 paperi PU 50,4 30 16,0 15 806 ei ei 

H1 H2 Petivaatteet TV Kangas 3,0 17,0 51 ei kyllä ei 

H1 H2 Tuoli Nojatuoli 

puu 5 15,0 75 ei ei 

H1 H2 

H1 H3 

Radio 

liesi 

0,7 

kyllä 

kyllä 

H2 H3 Sohva JKP kyllä 

H2 H3 Kirjahylly työtaso 

H2 H4 Kirjat pesukone 

paperi 30 15 

H2 H4 hylly TV kyllä 

H4 H2 Nojatuoli vaatteet 

H5 H2 

H3 liesi kyllä 

H3 JKP kyllä 

H3 työtaso 

Kuva H4 L4. pesukone Palokuormien keruun ohjeistava taulukkolaskentalomake. 

H4 hylly 

H4 vaatteet 

H5 

Kuva L4. Palokuormien keruun ohjeistava taulukkolaskentalomake. 


Pelastusopisto on... 

sisäasiainministeriön 

alainen oppilaitos, joka 

vastaa pelastustoimen 

ja hätäkeskusten 

ammatillisesta koulutuksesta, 

normaaliolojen 

häiriötilanteisiin 

ja poikkeusoloihin 

varautumiseen 

tähtäävästä koulutuksesta 

sekä kansainvälisiin 

pelastustoimenja 

siviilikriisinhallintatehtäviin 

valmentavasta 

koulutuksesta. 

Koulutustehtävän 

ohella Pelastusopisto 

huolehtii osaltaan pelastustoimen 

tutkimus- 

ja kehittämistoiminnasta. 

Lisäksi Pelastusopisto 

vastaa 

pelastustoimen toimenpiderekisterin 

(PRONTO) ylläpidosta 

ja ylläpitää pelastustoimen 

keskuskirjastoa. 

www.pelastusopisto.fi

Palotutkimuksen 

päivät seuraavan 

kerran 2011 

Palotutkimuksen päivät järjestää Palotutkimusraati, 

jonka tehtävänä on koordinoida, täydentää 

ja edistää Suomessa tehtävää paloalan 

tutkimusta. Se tapahtuu yhteistyössä teollisuuden, 

vakuutusalan ja muun elinkeinoelämän, 

korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, valtion 

ja kuntien viranomaisten sekä alan järjestöjen 

kanssa. Toimintaa johtaa em. tahoja 

edustava johtokunta. 

Vuosi 2009 on Palotutkimusraati ry:n 18. toimintavuosi 

rekisteröitynä yhdistyksenä.

Palotutkimuksen pÃ¤ivÃ¤t 2009 - Pelastustieto

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?