Transseksuaalien hoito - Terveyskirjasto
Transseksuaalien hoito - Terveyskirjasto
Transseksuaalien hoito - Terveyskirjasto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
puolitunnusmerkkien poistamisella, kuten rintarauhasten<br />
poistolla, ääniterapialla tai partakarvojen<br />
poistolla. Naisesta mieheksi haluavan<br />
hoidossa ensimmäinen leikkaus on yleensä rintarauhasten<br />
poisto. Se pyritään tekemään gynekomastialeikkauksen<br />
tapaan nänninpihan alareunan<br />
myötäisestä viillosta. Kuitenkin useimmat<br />
potilaat ovat jo vuosien ajan sitoneet rintansa<br />
vartaloa vasten tiukalla sidoksella tai vyöllä,<br />
joten rintojen muoto<br />
on muuttunut ja iho on<br />
venynyt ja riippuva. Tästä<br />
syystä joudutaan usein<br />
hyväksymään varsin näkyvät<br />
arvet. Transseksuaalipotilaan<br />
rintarauhasen<br />
poisto vaatii plastiikkakirurgista<br />
erityisosaamista.<br />
Suosituksen näihin kirurgisiin<br />
<strong>hoito</strong>ihin antaa yleensä psykiatrian erikoislääkäri,<br />
ja päätös niiden ajoituksesta voidaan<br />
tehdä moniammatillisessa työryhmässä.<br />
Sukupuolielinkirurgiassa tehdään elimistöön<br />
korjaantumattomia muutoksia. Lähetteen sukupuolielinleikkaukseen<br />
tulee olla kahden sukupuoli-identiteetin<br />
häiriöiden arvioon ja <strong>hoito</strong>on<br />
perehtyneen psykiatrian erikoislääkärin allekirjoittama.<br />
Tässä vaiheessa ei edellytetä toiselta<br />
psykiatrilta potilaan henkilökohtaista tapaamista,<br />
vaan paperikonsultaatio riittää.<br />
Naisesta mieheksi haluavan sukupuolielinleikkaus<br />
aloitetaan kohdun ja munasarjojen<br />
poistolla. Tämä tehdään yleensä tähystysleikkauksena<br />
ja voidaan toteuttaa missä tahansa gynekologisessa<br />
yksikössä, kunhan asianmukainen<br />
lausunto on kirjoitettu. Varsinainen sukupuolenkorjausleikkaus<br />
tehdään HYKS:n plastiikkakirurgian<br />
klinikassa. Potilas ja plastiikkakirurgi<br />
valitsevat sopivan leikkaustyypin potilaan toiveiden<br />
ja ruumiinrakenteen mukaisten toteutusmahdollisuuksien<br />
mukaan mahdolliset komplikaatiot<br />
ja haittavaikutukset punniten. Peniksen<br />
rakentaminen eli falloplastia voidaan tehdä usealla<br />
eri tekniikalla. Ideaalinen lopputulos olisi<br />
luonnollinen ulkonäkö, mahdollisuus virtsata<br />
seisaallaan, erogeeninen tunto ja yhdyntämahdollisuus,<br />
mutta usein joudutaan tyytymään jonkinlaiseen<br />
kompromissiin.<br />
Tutkimuksissa on yhdenmukaisesti<br />
todettu, että sukupuolen korjaamiseen<br />
tähtäävät toimenpiteet ovat<br />
tuloksekkaita. Edellytyksinä ovat<br />
oikeassa paikassa tehty huolellinen<br />
diagnostiikka, hyvä <strong>hoito</strong>suunnitelma<br />
ja taitava kirurgia.<br />
Tavallisimmin käytetyt tekniikat ovat metaidoioplastia,<br />
jolloin hormonihoidon hypertrofioimasta<br />
klitoriksesta muotoillaan mikropenis<br />
(Hage 1996), lähikudosten varrellinen ihorasvakudoskieleke<br />
tai mikrokirurginen etäkieleke<br />
(Cheng ym. 1995). Potilaan niin toivoessa<br />
pyritään myös rakentamaan peniksen kärkeen<br />
ulottuva virtsaputki. Naisen lyhyttä virtsaputkea<br />
voidaan jatkaa neopeniksen tyveen esimerkiksi<br />
sisempiä häpyhuulia<br />
apuna käyttäen. Virtsaputken<br />
rakentamiseen<br />
liittyy kuitenkin huomattava<br />
jälkiongelmien – fistelien,<br />
striktuuroiden ja<br />
tulehdusten – riski, jonka<br />
vuoksi kaikki potilaat eivät<br />
sitä toivo. Yleensä sukupuolielinten<br />
korjauksen<br />
yhteydessä tehdään myös emättimen poisto<br />
ja muodostetaan suuria häpyhuulia apuna käyttäen<br />
kivespussi. Klitoris voidaan jättää paikalleen,<br />
mutta yleensä sen iho-osa poistetaan ja se<br />
upotetaan neopeniksen alle. Kivesproteesit asetetaan<br />
tavallisesti noin vuoden kuluttua primaarileikkauksesta.<br />
Jos valittu falloplastiamenetelmä<br />
on aikaansaanut riittävän ihotunnon peniksen<br />
kärkeen, on teoriassa mahdollista asentaa<br />
erektioproteesi 1–2 vuoden kuluttua.<br />
Miehestä naiseksi haluavan kirurgisiin toimenpiteisiin<br />
kuuluvat kivesten ja siittimen poisto<br />
ja samalla tehtävä vaginoplastia. Nykyään<br />
käytetyin vaginoplastiamenetelmä on poistetun<br />
siittimen ihon invertoiminen lantionpohjaan tehtyyn<br />
neovaginaonkaloon, tarvittaessa ihosiirrettä<br />
apuna käyttäen (Krege ym. 2001). Glansin<br />
dorsaalinen erogeenisesti tunnokas osa säästetään<br />
hermo-verisuonipedikkelinsä varassa, ja siitä<br />
muodostetaan uusi klitoris. Kivespussien<br />
ihosta muodostetaan ulommat häpyhuulet. Vaginoplastian<br />
jälki<strong>hoito</strong> on vaativaa ja edellyttää<br />
potilaalta omatoimista elinikäistä säännöllistä<br />
laajentamista. Nämä leikkaukset on keskitetty<br />
HYKS:n plastiikkakirurgian klinikkaan.<br />
Muitakin korjaavia leikkauksia voidaan<br />
suunnitella, mutta käytännössä ne toteutetaan<br />
nykyisin yksityispuolella potilaan maksukyvyn<br />
mukaan. Tällaisia ovat rintojen suurentaminen,<br />
<strong>Transseksuaalien</strong> <strong>hoito</strong><br />
2049
Change language