Birkku 1 / 2006

Teksti ja kuvat: Petri Eklund,
hcp 11,2 – PADI AOWD
Golf ja sukellus,
harrastuksia, jotka aiheuttavat riippuvuutta!
Mitä yhteistä on golfilla ja sukelluksella Ainakin se, että ne molemmat
ovat harrastuksia, joihin joko rakastuu tai sitten niistä ei pidä
lainkaan. Mainosmaailmassa ja kiekkokaukalossa viihtyvän Petri
Eklundin ovat molemmat lajit vieneet pahasti mennessään – ja hulluus
sen kun vain pahenee!
Aloitin golfi n parissa noin 17 vuotta sitten.
Kova halu oppia lisää ja kehittyä nopeasti
sekä saada tasoitusta lasketuksi muodostui
nopeasti miltei pakkomielteeksi. Treenasin
yhä useammin, otin jopa yksityistunteja
– löysin aikaa harrastamiselle aina kun
halusin, kelistä riippumatta. Vaikka satoi
kaatamalla, niin ei kun sadeasua päälle ja
piikkipohjaisilla kumisaappailla kentälle
– luonnollisesti joku lajiin höyrähtänyt
ystävä mukana. Näin meni ensimmäinen
golfkausi ja kokemusta kertyi. Kehitys kuitenkin
hidastui, ja jostain piti ammentaa
lisää motivaatiota. Miten, mistä
Vaihtelu virkistää sanotaan
– pitää paikkansa!
Pelaako kierroksen punaisilta, keltaisilta
vaiko kenties valkoisilta tiiltä Luonnollisesti
uudet golfkentät kiehtoivat, niitä piti
”korkata” kiivaalla tahdilla. Ja tietysti välineitä
piti ostaa koko ajan lisää. Varastoa
tonkiessa huomaakin, että aika monenlaista
vimpainta tuli ostetuksi, ja niistä
pääosa pölyttyy nyt nurkissa. Ulkomaan
lomamatkat suuntautuivat poikkeuksetta
kohteisiin, joissa pystyi myös golfaamaan.
Näin kävi minulle – golf oli vienyt
mennessään, eikä paluuta entiseen ollut
näköpiirissä. Rakkaus lajiin on vieläkin
voimakas, mutta uusi harrastus on hieman
muuttanut tulevaisuuden suunnitelmia
vapaa-ajan ja lomien suhteen – nimittäin
sukellus!
Kaikki alkoi noin kolme vuotta sitten
Thaimaan Phuketissa. Mietin, mitä tehdä
lomalla Miten saada aika kulumaan mukavasti
+ 35 asteen kosteassa kuumuudessa
Golfaaminen ei maistunut pätkääkään,
eikä kaksi viikkoa rannalla löhöten kiehtonut
yhtään enempää – masentavaa.
Lomamme toisena aamuna lueskelin
matkanjärestäjämme opasta hotellimme
aulassa. Pirteältä kuulostava naisääni sanoi
vieressä: ”Hei! Olen Saga ja vedän
täällä sukelluskoulua. Nyt olisi mahdollisuus
kokeilla sukeltamista.”
Seuraavana aamuna klo 09.00 istuin
ilmastoidussa luokkahuoneessa yhdeksän
muun suomalaisen kanssa opiskelemassa
laitesukelluksen teoriaa ja perusteita. Iltapäivällä
päästiin itse asiaan, kun menimme
uima-altaalle varusteet mukana. Fiilis
oli mahtava ja odotus kova. Aikaisemmin
olin vain snorklannut ja tiesin, että jotain
uutta ja mielenkiintoista oli tulossa. Mielessä
askarsi kysymys – pystyisinkö oikeasti
hengittämään veden alla vai iskeekö paniikki
Ensimmäinen kerta tuntui aivan upealta,
vaikka ympärillä oli vain kaakeloitua
seinää. Kouluttajamme olivat erittäin ammattitaitoisia,
ja etenimme harjoittelussa
suunnitellun mukaisesti! Maskia tyhjennettiin,
tehtiin hätänousuja, tasapainotettiin
noste neutraaliksi...
Aika kului huomaamatta, ja kohta
edessä oli ensimmäinen sukelluskerta Andamaanien
meressä – jee! Sukeltaisimme
rannalta.
Olo oli kuin Jacques Cousteaulla, kun
kävelin rensselit päällä uimarannalla ja
ihmiset ympärillä katselivat uteliaan näköisinä.
Ei kun veden alle ja uusi maailma
aukeni silmieni eteen. Väriloisto, kalat,
korallit – uskomattoman kaunista! Tehtiin
harjoituksia ja katseltiin ilman kulutusta,
suunnistettiin ja pidettiin huolta,
että oma sukelluspari on lähellä. Ensimmäinen
avovesisukellus meni hienosti.
Kolmas aamu ja edessä oli totiset paikat.
Päivän päätteeksi joko saa sukelluksen
green cardin eli Open Water Diver -kortin
18 19