Lue julkaisu (pdf) - Emma

16 EMMA
EMMA 17
Saastamoisen säätiön
kokoelmataiteilijoita
ARI KARTTUNEN
Hautala
& Harri
Taidemaalari Jorma Hautala
kävi katsomassa kollegansa
Juhani Harrin ”Maailma
matkalaukussa” -näyttelyä.
Taidemaalari Jorma Hautala vieraili taiteilijaystävänsä Juhani Harrin näyttelyssä EMMAssa.
Taidemaalari Jorma Hautala
katselee kollegansa Juhani Harrin
”Maailma matkalaukussa”
-näyttelyä keskittyneesti, välillä
myhäillen ja tunnistaen. Hän
haluaa käydä kokonaisuuden
läpi kronologisesti alusta loppuun.
Jorma Hautala (s. 1941)
tunsi Juhani Harrin (1939–
2003) 60-luvun alusta lähtien. Yhdessä he osallistuivat
Taidehallin ”Turhat pojat” näyttelyyn
Harrin kuolinvuonna 2003.
Päivi Karttunen: Kun ripustimme näyttelyarkkitehti
Hannele Grönlundin ja EMMAn museomestareiden
kanssa näyttelyä marraskuussa
2011 yllätyin monta kertaa Harrin vahvasta
maalauksellisuudesta. Miten sinä taidemaalarina
katsot näitä?
Jorma Hautala: Jannella on tämä pidättyvä
väripaletti, ajattelen sen juontuvan siitä, että
esittävä aihe on eräällä tapaa vastakkainen värille.
Väreillä on oma tunnesisältönsä ja voimakas
assosiaatiokenttänsä. Maavärit ovat luontaisia
Harrille, hän omasi hienostuneen värimaailman.
PK: Ajattelet, että Jannen teosten esineluonne
ja tarinallinenkin viritys puhuttelevat jo sinällään
eikä väri ole niin keskeinen.
JH: Mutta, miten taitavasti hän sitten käyttää
väriä, jos käyttää, vaikka tuossa ”Juhannusyössä”,
juuri oikea määrä sinistä tapettia teoksen alalaidassa.
Harri hallitsi hyvin määrät ja suhteet.
PK: Sommittelun mestari, kyky nähdä nopeasti
vastaan tulevasta esineestä tai materiaalista,
kuinka sitä voi tulevassa työssä käyttää. Katso
tätä seinää: ”Ääniä”, ”Matkalla” ja ”Ergon”.
JH: Tässä huomaa yhden Jannelle tyypillisen
tavan rakentaa teos. Se tulee varmaankin Antoni
Tàpiesilta. Hän irtautuu sommittelun perinteestä,
ei ole enää klassista kultaista leikkausta.
”Matkalla” on hyvä esimerkki tästä. Teoksen
keskiala on passiivinen ja reunat aktiiviset. Kyllä
Janne on Rothkonsa ja Tàpiesinsa nähnyt.
PK: Suurelle yleisölle Harri on usein yhtä
kuin laivat. Näyttelymme kolme laivaa ”Talviyö”,
”Haaksirikko” ja ”Lentäen” ovat hengeltään
kaikki hyvin erilaisia.
JH: Ajattele, miten Harri saa näin suuresta kliseestä
aikaan hyvin henkilökohtaisen tulkinnan.
PK: Laivamaalauksia ja runoja maailmaan
mahtuu! Hyvä taiteilija tyrmää kliseen ja katsomme
”laivaa” uusin silmin.
JH: Harri on myös paradoksien taiteilija kuten
vaikka René Magritte, jonka kuvat ovat täynnä
vastakohtia. Esimerkiksi tuo ”Pieni yösoitto”. Siinä
leikitään viulun keveydellä ja kiven raskaudella.
PK: Koetko näissä huumoria?
JH: Hiljainen mietiskelevä huumori on minun
mielestäni Jannelle tyypillistä, se häivähtää esimerkiksi
”Lukevassa munkissa” tai ”Kuutamossa”.
Tiedämme Suomen ainoan Rembrandtin
maalauksen (”Lukeva munkki” 1661, Sinebrychoffin
taidemuseo) ja sitten Janne tekee tämän…
”Kuutamossa” taas antiikkinen jousipatjan runko,
siis ei mikään heteka, ja saha… yllättävä yhdistelmä…
hymyilyttää.
PK: Ja kaiken huippu: siivilän pohja-kuu! Harrin
”Munkki” on arvoituksellinen pelkistyneisyydessään
ja näethän valon. Huomion arvoista on,
ettei jäädä hetkellisen vitsin tasolle, teos elää
pitempään. Mihin perinteeseen sinä asettaisit
Harrin?
JH: Yksi on surrealistinen perinne, jossa yhdistetään
keskenään erilaisia, epäloogisia asioita,
se unen logiikka, joka näkyy Harrillakin vaikka
vähän Max Ernstin tapaan. Ja kyllä voi sanoa,
että Harri ymmärsi välittömästi 1960-luvun
pop-taiteen, vaikkei itse tehnytkään teoksia siitä
lähtökohdasta. Mutta jo varhaisessa teoksessa
”Isoäiti” hän käyttää toistoa, siinä noita viittä
salamavalolamppua. Toiston tarjoamat mahdollisuudet
hän varmaankin omaksui popista.
PK: Harria on joskus sanottu dada-taiteilijaksi,
en miellä häntä siitä traditiosta käsin…
onko kysymys enemmän esteettisyydestä, intuitiosta,
tietenkin taiteen tuntemuksesta, ei
niinkään älyllisestä painotuksesta tai maailman
muuttamisesta…
JH: .. Harrin lähestymistapa oli lähinnä
romanttinen ja esteettinen. •
Päivi Karttusen ja Jorma Hautalan
keskustelu EMMAssa 21.12.2011