Julkaisuun (pdf) - Kuntoutussäätiö

psyykkistä ja sosiaalista orientoitumista sairauden kanssa elämiseen. Kuntoutusohjauksen
avulla tuetaan ja ohjataan kuntoutujaa ja hänen lähiyhteisöään sekä tiedotetaan
toimintamahdollisuuksiin liittyvistä palveluista. Tämän lisäksi kuntoutukseen kuuluvat
kuntoutustarvetta ja -mahdollisuuksia selvittävä tutkimus, työ- ja toimintakyvyn arviointi,
erilaiset terapiat ja vastaavat toimintakykyä parantavat ja ylläpitävät toimenpiteet sekä
sopeutumisvalmennus. 6
Sydänpotilaiden kuntoutuksen järjestämisvastuu jakautuu Suomessa terveydenhuollon,
Kelan ja työeläkelaitosten kesken. Sydänkuntoutus ei kuitenkaan toteudu määrältään eikä
sisällöltään toivottavalla tavalla julkisessa terveydenhuollossa. Tarjottavat kuntoutus- ja
ohjauspalvelut vaihtelevat suuresti eri sairaaloissa ja terveyskeskuksissa, eikä niitä ole
tarjolla kuin vain murto-osalle potilaista. Lyhentyneet sairaalahoitoajat asettavat uusia
haasteita potilaan ohjaukselle ja neuvonnalle sekä akuuttihoidon jälkeiselle jatkohoidolle ja
kuntoutukselle. Kuntoutusvastuu siirtyy yhä enemmän sairaalahoidon jälkeiseen aikaan ja
perusterveydenhuoltoon. Tutkimuksen (Ruotsalainen 2006) mukaan hoidon etenemisen ja
ohjauksen suurimmat puutteet kohdistuvat nimenomaan sairaalassaolon jälkeiseen aikaan.
Kuntoutukseen määrä ja laatu vaikuttavat potilaan tietoon, taitoon ja kykyyn selviytyä
sairautensa kanssa kotona. Juuri sairaalahoidon jälkeen potilaat kokivat monenlaisia hoidon
etenemiseen liittyviä puutteita. He olivat usein tietämättömiä keskeisistä omaan hoitoonsa
kuuluvista asioista, erityisesti lääkkeiden käytön syistä, kestosta ja reseptien uusimisesta.
Epätietoisuutta oli myös jatkohoitopaikasta, sairauden kulusta, hoitovaihtoehdoista,
normaaleista ja epänormaaleista oireista, uusiutumisvaarasta, Kelan korvausten hakemisesta
sekä siitä, onko omahoito ollut oikeanlaista. Sydänkuntoutuspalveluja tulisikin lisätä
kehittämällä uudenlaisia, ammattirakenteeltaan keveämpiä kuntoutusmuotoja erityisesti
perusterveydenhuoltoon. Sydänkuntoutuksen on todettu olevan tuloksellista ja vaikuttavaa
silloin, kun kuntoutusohjelmat ovat tavoitteellisia ja sisältävät potilasopetusta, liikuntaa ja
psykologisia interventioita. Hyvin suunniteltujen ja tavoitteellisten kuntoutusohjelmien on
osoitettu olevan myös kustannustehokkaita. Tästä huolimatta sepelvaltimotautipotilaiden
kuntoutukseen käytetään Suomessa varsin niukasti voimavaroja. 7
6 Mäkinen & Penttilä 2007, 7–9
7 Mäkinen & Penttilä 2007, 11–13; Ruotsalainen 2006 Mäkisen & Penttilän 2007, 13 mukaan.
4