Sotilas+kuumassa+loppuraportti

Sotilas kuumassa – 

toimintakyvyn turvaaminen sekä 

seulontamenetelmän kehittäminen 

Loppuraportti 

Harri Lindholm, Hannu Rintamäki, Sirkka Rissanen, Riitta Simonen, Tero Mäkinen, 

Heikki Kyröläinen, Maria Holsen, Matti Mäntysaari, Kai Nyman, Teijo Heinonen, 

Markku Virtala, Kai Pihlainen ja Matti Santtila

SOTILAS KUUMASSA – TOIMINTAKYVYN TURVAAMINEN 

SEKÄ SEULONTAMENETELMÄN KEHITTÄMINEN 

Loppuraportti 

Harri Lindholm, Hannu Rintamäki, Sirkka Rissanen, Riitta Simonen, Tero Mäkinen, 

Heikki Kyröläinen, Maria Holsen, Matti Mäntysaari, Kai Nyman, Teijo Heinonen, 

Markku Virtala, Kai Pihlainen ja Matti Santtila

SOTILAS KUUMASSA – TOIMINTAKYVYN TURVAAMINEN 

SEKÄ SEULONTAMENETELMÄN KEHITTÄMINEN 

Loppuraportti 

2011 

Harri Lindholm 1 , Hannu Rintamäki 1 , Sirkka Rissanen 1 , 

Riitta Simonen 1 , Tero Mäkinen 1 , Heikki Kyröläinen 2 , 

Maria Holsen 3 , Matti Mäntysaari 3 , Kai Nyman 4 , 

Teijo Heinonen 5 , Markku Virtala 5 , Kai Pihlainen 6 ja Matti Santtila 6 

1 

Työterveyslaitos, 

2 

Jyväskylän yliopisto, liikuntabiologian laitos, 

3 

Sotilaslääketieteen keskus, 

4 

Maanpuolustuskorkeakoulu, 

5 

Porin Prikaati, 6 Pääesikunta, henkilöstöosasto 

ISBN: 978-951-25-2300-9 

Juvenes Print – Tampereen yliopistopaino Oy 

Tampere 

2012

SISÄLLYSLUETTELO 

ESIPUHE ............................................................................................................................... 5 

FÖRORD .............................................................................................................................. 8 

PREFACE ............................................................................................................................ 11 

1 SYSTEMAATTINEN KIRJALLISUUSKATSAUS ...................................................................... 14 

Johdanto ...................................................................................................................... 14 

Menetelmä ................................................................................................................... 14 

Systemaattisen katsauksen tulokset aihepiireittäin ......................................................... 15 

Lämpökuormittumisen mittausmenetelmät.... ............................................................... 15 

Neste- ja suoltatasapainon merkitys lämmönsäätelyssä.... .............................................. 18 

Kestävyyskunto, kehon koostumus ja lämpökuormitus .................................................. 23 

Lämpökuormitus ja kognitiivinen suorituskyky ............................................................... 26 

Suojavarusteet kuumassa.. .......................................................................................... ..28 

Kuumanhaittojen torjuntamenetelmät.. ...................................................................... ..32 

Lämpösairauksien esiintyminen ja riskitekijät sotilastyössä ............................................. 36 

Vakavien lämpösairauksien diagnostiikka, ensiapu ja hoito ............................................ 40 

Johtopäätökset ............................................................................................................. 48 

2 KANSALLISET KÄYTÄNNÖT ERI MAISSA ........................................................................ 49 


3 SOTILAS KUUMASSA – TUTKIMUS KRIISINHALLINTATEHTÄVIEN 

LÄMPÖKUORMITUKSESTA JA SEN VAIKUTUKSISTA FYYSISEEN KUNTOON JA 

KEHON KOOSTUMUKSEEN ........................................................................................... 52 

Tiivistelmä ..................................................................................................................... 52 

Sammanfattning: Soldaten i stark värme – undersökning om värmebelastningen vid 

krishanteringsuppdrag och hur den påverkar den fysiska konditionen och kroppens 

sammansättning ........................................................................................................... 53 

Summary: Soldier in Hot Conditions – a study of heat load in crisis management 

operations and its impacts on physical condition and body composition ........................ 54 

Tutkimuksen tausta ....................................................................................................... 55 

Tutkimuksen tavoitteet .................................................................................................. 61 

Mittausmenetelmät ...................................................................................................... 62 

Tutkimuksen toteuttaminen .......................................................................................... 64 

Kohdealueen ja joukon tehtävien kuvaus ...................................................................... 64 

Tulokset ........................................................................................................................ 69 

Kehon koostumus ......................................................................................................... 75 

Lihaskunto .................................................................................................................... 77 

SOTILAS KUUMASSA 

3

Kestävyyskunto ............................................................................................................. 78 

Hormonaaliset vasteet .................................................................................................. 78 

Ravitsemus ................................................................................................................... 80 

Koettu sopeutuminen ja jaksaminen operaation aikana ................................................. 81 

Rotaatiokyselyt ............................................................................................................. 83 

Pohdinta .......................................................................................................................85 


4 KOULUTUSMATERIAALI ................................................................................................ 89 

Luentopaketti ............................................................................................................... 89 

Kuumakortti ................................................................................................................. 89 

5 POHDINTA JA YHTEENVETO .......................................................................................... 90 

Toimenpide-ehdotukset ................................................................................................ 92 

Sanasto ........................................................................................................................94 

Kirjallisuuslähteet .......................................................................................................... 94 

Liite 1: Ohje lääkärille .................................................................................................. 105 

Liite 2: Terveyskysely ................................................................................................... 106 

Liite 3: Lämpöhalvauspotilaan jälkiseurantamenettely .................................................. 108 

Liite 4: Ilmoitus lämmön aiheuttamasta sairastumisesta ............................................... 109 

Liite 5: Koulutusmateriaali 

Opetusdiat ...................................................................................................... 110 

Kouluttajan opas ............................................................................................. 132 

Liite 6: Kuumakoulutuskortit ....................................................................................... 150 

Liite 7: Sotilas kuumassa hankkeen julkaisut vuosina 2010–2011 ................................ 155 

4 LOPPURAPORTTI

ESIPUHE 

Sotilaan fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn 

turvaaminen kaikissa ympäristöoloissa on perusta 

operatiivisen tehtävän toimeenpanossa. Sotilaan 

fyysinen kuormitus vaihtelee jatkuvaa tarkkaavaisuutta 

edellyttävistä ja fyysisesti kevyistä valvonta-, 

tarkkailu- ja vartiotehtävistä fyysisesti raskaisiin partiointi-, 

linnoitus- sekä taistelutehtäviin. Tehtävien 

aikana sotilaiden elimistön on sopeuduttava sekä 

kuuma- että kylmäkuormitukseen. Univaje hidastaa 

palautumista rasituksesta. Tämän lisäksi nesteen ja 

ravinnon saanti voi olla epäsäännöllistä. Nestevaje ja 

elimistön energiavarastojen tyhjeneminen on estettävä, 

koska ne romahduttavat hyväkuntoisenkin sotilaan 

suorituskyvyn nopeasti. Hyvä fyysinen kunto vahvistaa 

elimistön sopeutumismekanismeja, suurentaa 

toimintakykyreservejä äkillisiin kuormitushuippuihin 

sekä nopeuttaa elimistön palautumista. 

Kriisinhallintatehtävät ja rauhanturvaoperaatiot 

edellyttävät toimintaa kaukana Suomen ympäristöstä, 

usein kuumissa olosuhteissa. Operaatioiden aikana 

on taistelutehtäviin joutuminen mahdollista, vaikka 

päätehtävä onkin ylläpitää turvallisia elinolosuhteita 

ja estää konflikteja. Joukon toimintakyky riippuu 

jokaisen sotilaan kyvystä selviytyä omasta tehtävästään. 

Siksi valittaessa henkilöitä operaatioihin, on 

pyrittävä ottamaan huomioon myös tehtävien ja 

toiminta-alueen asettamat vaatimukset. 

liittyviä tekijöitä. Hanke koostui useista alaprojekteista. 

Kirjallisuudesta kartoitettiin laajasti sotilastyötä kuumassa 

käsittelevät artikkelit ja kerättiin muissa maissa 

annettuja käytännön toimenpideohjeita. Tieteellisessä 

tutkimusosassa seurattiin tarkasti kriisinhallintatehtävissä 

Tshadissa toimineita sotilaita. Tutkimuksen 

kohteena olivat erityisesti lämpökuormitustekijät, 

fyysinen kunto, ravinto sekä stressitasapaino. Erillisenä 

osahankkeena analysoitiin kyselyjä, joilla säännöllisesti 

kartoitetaan kriisinhallintatehtävissä toimineiden 

sotilaiden henkilökohtaisia kokemuksia operaatiosta. 

Keskeinen osa hanketta on ollut koulutusmateriaalin 

tuottaminen puolustusvoimille. Materiaali on 

laadittu sellaiseksi, että sitä voidaan käyttää apuna 

kaikessa sotilaskoulutuksessa. Koulutusmateriaalin 

lisäksi keskeisin tieto on tiivistetty jokaiselle sotilaalle 

jaettavaan ”Sotilas kuumassa” korttisarjaan. Loppuraporttiin 

on koottu kaikki hankkeessa tuotettu tieto. 

Siinä esitetyt johtopäätökset ja toimenpideohjeet 

ovat tarkoitettu turvaamaan sekä jokaisen sotilaan 

että joukon toimintakyky kuumissa olosuhteissa. 

Hanke on toteutettu Työterveyslaitoksen, puolustusvoimien 

ja Jyväskylän yliopiston yhteistyönä. 

Ohjausryhmän puheenjohtajana on toiminut puolustusvoimien 

henkilöstöpäällikkö kontra-amiraali 

Antero Karumaa. 

Tämän tutkimushankkeen tarkoituksena on ollut 

selvittää suomalaisen sotilaan kuumakuormitukseen 


5

LOPPURAPORTIN TOIMITUSKUNTA SEKÄ OHJAUSRYHMÄN KOKOONPANO 

Työterveyslaitos 

Lindholm Harri, erikoislääkäri, LL, hankkeen johtaja, asiantuntija lämpösairauksien ehkäisyä ja hoitoa 

käsittelevissä osissa. 

Rintamäki Hannu, tiimipäällikkö, professori, FT, lämpöfysiologian ja ympäristön lämpöolojen riskin 

arvioinnin asiantuntija. 

Rissanen Sirkka, erikoistutkija, FT, lämpöfysiologian ja suojavarusteiden asiantuntija. 

Simonen Riitta, erikoistutkija, TtT, fyysisen kuormituksen ja toimintakyvyn arvioinnin asiantuntija, 

kirjallisuuskatsauksen vastuuhenkilö. 

Mäkinen Tero, tutkija, FM, lämpöfysiologisten mittausten analyysit. 

Puolustusvoimat 

Heinonen Teijo, kapteeni, Porin Prikaati, kriisinhallintatehtäviin liittyvän koulutuksen asiantuntija. 

Holsen Maria, ylilääkäri, LL, Sotilaslääketieteen keskus, kriisinhallintatehtävien terveydenhuollon asiantuntija. 

Leskinen Jukka T, professori, Maanpuolustuskorkeakoulu, psyykkisen kuormituksen ja toimintakyvyn 

arvioinnin asiantuntija. 

Mäntysaari Matti, ylilääkäri, professori, Sotilaslääketieteen keskus, sotilasterveydenhuollon asiantuntija. 

Nyman Kai, toimialapäällikkö, psykologi, PsM, Maanpuolustuskorkeakoulu, kriisinhallintatehtävien 

psyykkisen kuormittavuuden arvioinnin asiantuntija. 

Pihlainen Kai, liikuntasuunnittelija, Pääesikunta, sotilasliikunnan asiantuntija, ohjausryhmän sihteeri. 

Santtila Matti, everstiluutnantti, FT, Pääesikunta, sotilaan suorituskyvyn ja fyysisen kuormituksen arvioinnin 

asiantuntija, ohjausryhmän varapuheenjohtaja. 

Virtala Markku, luutnantti, Porin Prikaati, kriisinhallintatehtävien sotilasasiantuntija. 

Jyväskylän yliopisto, liikuntabiologian laitos 

Kyröläinen Heikki, professori, fyysisen suorituskyvyn ja kuormituksen arvioinnin asiantuntija. 

HANKETTA OVAT OLLEET MYÖS TOTEUTTAMASSA 

Työterveyslaitokselta tutkija Janne Halonen, vanhempi tutkija, dosentti Ari Hirvonen, apulaistutkija Sirpa 

Hyttinen, tutkija Jussi Konttinen, asiantuntija Heli Sistonen ja tutkija Henna Torpo. 

Puolustusvoimista: luutnantti Heikki Nousiainen (pro gradu tutkielma) 

Jyväskylän yliopistosta: opiskelija Kasimir Schildt (kandidaatin tutkielma) ja opiskelija Hanna Seikola (pro 

gradu- tutkielma). 

Lisäksi on tarvittu useiden muiden asiantuntijoiden korvaamaton työpanos mittausten suorituksessa, 

tulosten analysoinnissa ja koulutusmateriaalin tuottamisessa. 

6 LOPPURAPORTTI

SOTILAS KUUMASSA -PROSESSIKUVAUS 

Sotilas kuumassa hankkeessa on tuotettu seuraavat tulokset tai menetelmät (Kuva 1): 

• Systemaattinen kirjallisuuskatsaus 

• Kuvaus kansallisista käytännöistä eri maissa 

• Tutkimustulokset 4 kk:n kriisinhallintatehtävien vaikutuksista lämpötasapainoon, 

fyysiseen toimintakykyyn sekä kehon rakenteeseen ja koostumukseen 

• Tulokset kriisinhallintatehtäviin liittyneistä lämpösairauksista 

• Luentopaketti ja siihen liittyvä oheismateriaali kouluttajalle 

• Sotilaan tietokortti toiminnasta kuumassa 

• Ohje lääkärille valintakokeisiin 

• Terveyskyselykaavake kriisinhallintatehtävistä palaaville 

• Ohje kriisinhallintatehtävistä palaavan lämpöhalvauspotilaan jälkiseurantamenettelystä 

• Ilmoituslomake lämmön aiheuttamasta sairastumisesta kriisinhallintatehtävissä 

Prosessikuvaus 

Puolustusvoimien tilaus ja projektin nimeäminen: Sotilas kuumassa 

Esiselvitykset, aliprojektien suunnittelu, ohjausryhmän nimeäminen, yhteistyöhanke: 

Puolustusvoimat, Työterveyslaitos, Jyväskylän yliopisto 

Systemaattinen 

kirjallisuuskatsaus 

Kansallisten hyvien 

käytäntöjen kartoitus 

Kyselyiden ja haastattelujen 

analyysi 

Tieteellinen 

kenttätutkimus 

Olemassa olevan 

kirjallisuuden 

kartoitus 

Kirjallisuushaun 

päivitykset 

Tietokantojen 

analyysi 

Henkilökohtaiset 

yhteydenotot 

Rotaatiokyselyiden 

analyysi (3 kyselyä) 

Lämpösairauden 

ilmoitusten analyysi 

Kriisinhallintatehtävissä 

toimineen lääkintähenkilöstön 

haastattelut 

Tutkimussuunnitelma, eettiset 

menettelyt, osarahoituksen 

hakeminen MATINElta 

Mittaukset ennen komennusta, 

sen aikana ja sen jälkeen 

Tulosten analysointi 

Koulutusmateriaali: interaktiivinen 

kehitystyö Kriisinhallintakeskuksen 

koulutuksessa 

Lääketieteellisten 

käytäntöjen 

kehittäminen 

Loppuraportti MATINElle, 

Kongressiabstraktit 

Kouluttajan opas 

Kuumakortti 

Lämpösairausriskin tunnistusohje valintakokeissa 

Jälkitarkastuksen tarkistuslista ja lämpöhalvauspotilaan seuranta 

Lämpösairauden ilmoitusmenettely 

Tieteelliset 

julkaisut, opinnäytetyöt 

L O P P U R A P O R T T I 

KUVA 1. Sotilas kuumassa -hankkeen prosessi ja tuotokset. 


7

SOLDATEN I STARK VÄRME – TRYGGANDET AV HANDLINGSFÖRMÅGAN OCH 

UTVECKLING AV SCREENINGSMETODEN 

Slutrapport 

FÖRORD 

Vid genomförandet av operativa uppdrag är det 

viktigt att trygga soldatens fysiska och psykiska handlingsförmåga 

i alla förhållanden. Soldatens fysiska 

belastning varierar från fysiskt lätta övervaknings-, 

observations- och posteringsuppdrag som kräver 

ständig uppmärksamhet till fysiskt tunga patrullerings-, 

befästnings- och stridsuppdrag. Under 

uppdragen måste kroppen anpassa sig efter både 

värme- och köldbelastning. Sömnbrist gör återhämtningen 

från ansträngningen långsammare. Dessutom 

kan vätske- och näringsintaget vara oregelbundet. 

Prestationsförmågan försämras snabbt även hos 

soldater med god kondition om de får vätskebrist 

och kroppens energiförråd töms och därför bör detta 

förhindras. En god fysisk kondition stärker kroppens 

anpassningsmekanismer, ger ökade reservkrafter för 

snabba belastningsökningar och påskyndar kroppens 

återhämtning. 

Krishantering och fredsbevarande operationer 

måste genomföras långt borta från den finländska 

miljön, ofta i mycket varma förhållanden. Under 

operationerna kan det hända att soldaterna måste 

utföra stridsuppdrag, även om huvuduppdraget är 

att upprätthålla trygga levnadsförhållanden och 

förhindra konflikter. Hur truppen fungerar beror 

på varje individs förmåga att klara sin egen uppgift. 

Vid valet av personer till operationerna bör man 

därför ta hänsyn till de krav som uppgifterna och 

verksamhetsområdet ställer. 

Syftet med detta forskningsprojekt har varit att 

utreda faktorer i anknytning till värmebelastningen 

som finländska soldater utsätts för. Projektet bestod 

av flera delprojekt. Med hjälp av litteratur gjordes 

en omfattande kartläggning av artiklar om militärt 

arbete i mycket varma förhållanden och en sammanställning 

av andra länders praktiska handlingsplaner. 

I den vetenskapliga forskningsdelen gjorde man en 

noggrann uppföljning av soldater som arbetade med 

krishantering i Tchad. Undersökningsobjekten var 

i synnerhet värmebelastningsfaktorer, fysisk kondition, 

näring och stressnivå. Som en särskild del av 

delprojektet analyserades enkäter som används för 

att regelbundet kartlägga personliga erfarenheter 

av operationer bland personer som utfört krishanteringsuppdrag. 

En central del av projektet har varit att producera 

utbildningsmaterial till försvarsmakten. Materialet är 

utarbetat så att det kan användas vid all slags militär 

utbildning. Utöver utbildningsmaterialet har den 

viktigaste informationen sammanfattats i kortserien 

”Sotilas kuumassa” (Soldaten i stark värme), som har 

delats ut till alla soldater. Slutrapporten innehåller 

alla fakta som har framkommit under projektet. 

Slutsatserna och handlingsplanen i den syftar till 

att skydda soldaters handlingsförmåga och truppers 

funktionsförmåga i mycket varma förhållanden. 

Projektet har genomförts som ett samarbete mellan 

Arbetshälsoinstitutet, försvarsmakten och Jyväskylä 

universitet. Konteramiral Antero Karumaa, försvarsmaktens 

personalchef, har varit styrgruppens 

ordförande. 

8 LOPPURAPORTTI

SLUTRAPPORTENS REDAKTION OCH STYRGRUPPENS SAMMANSÄTTNING 

Arbetshälsoinstitutet 

Lindholm Harri, specialläkare, ML, projektledare, sakkunnig för avsnitten om förhindrande och behandling 

av värmerelaterade sjukdomar 

Rintamäki Hannu, gruppchef, professor, FD, sakkunnig inom värmefysiologi och riskbedömning av 

omgivningens temperaturförhållanden 

Rissanen Sirkka, specialforskare, FD, sakkunnig inom värmefysiologi och skyddsutrustning 

Simonen Riitta, specialforskare, HVD, sakkunnig inom bedömning av fysisk belastning och handlingsförmåga, 

ansvarig för litteraturöversikten 

Mäkinen Tero, forskare 

Försvarsmakten 

Heinonen Teijo, kapten, Björneborgs Brigad, sakkunnig inom krishanteringsutbildning 

Holsen Maria, överläkare, ML, Centret för Militärmedicin, sakkunnig inom krishanteringsrelaterad hälsovård 

Leskinen Jukka T, professor, Försvarshögskolan, sakkunnig inom bedömning av fysisk belastning och 

handlingsförmåga 

Mäntysaari Matti, överläkare, professor, Centret för Militärmedicin, sakkunnig inom militär hälsovård 

Nyman Kai, sektorchef, psykologi, PsM, Försvarshögskolan, sakkunnig inom bedömning av krishanteringsuppdragens 

psykiska belastning 

Pihlainen Kai, idrottsplanerare, Huvudstaben, sakkunnig inom militäridrott, styrgruppens sekreterare 

Santtila Matti, överstelöjtnant, FD, Huvudstaben, sakkunnig inom bedömning av soldatens prestationsförmåga 

och fysiska belastning, styrgruppens vice ordförande 

Virtala Markku, löjtnant, Björneborgs Brigad, militär sakkunnig inom krishantering 

Jyväskylä universitet, institutionen för idrottsbiologi 

Kyröläinen Heikki, professor, sakkunnig inom bedömning av fysisk prestationsförmåga och belastning 

I PROJEKTET DELTAR ÄVEN 

Från Arbetshälsoinstitutet: forskare Janne Halonen, äldre forskare, docent Ari Hirvonen, biträdande forskare 

Sirpa Hyttinen, forskare Jussi Konttinen, sakkunniga Heli Sistonen och forskare Henna Torpo 

Från försvarsmakten: löjtnant Heikki Nousiainen (pro gradu-avhandling) 

Från Jyväskylä universitet: studerande Kasimir Schildt (kandidatavhandling) och studerande Hanna Seikola 

(pro gradu-avhandling) 

Därtill har många andra sakkunniga bidragit med oersättliga arbetsinsatser genom att utföra mätningar, 

analysera resultat och utarbeta utbildningsmaterial. 


9

BESKRIVNING AV PROCESSEN FÖR SOLDATEN I STARK VÄRME 

I detta projekt har följande resultat och metoder (figur 1) använts i anknytning till 

militär verksamhet i stark värme: 

• Systematisk litteraturöversikt 

• Beskrivning av nationell praxis i olika länder 

• Forskningsresultat om hur fyra månaders arbete med krishantering påverkar värmebalansen, 

den fysiska handlingsförmågan samt kroppsbyggnaden och kroppens sammansättning 

• Resultat gällande värmerelaterade sjukdomar i samband med krishanteringsuppdrag 

• Föreläsningspaket och kompletterande material till utbildare 

• Faktakort till soldater om verksamhet i stark värme 

• Anvisningar till läkare inför urvalsprov 

• Formulär för hälsoundersökning för dem som återvänder från krishanteringsuppdrag 

• Anvisningar om metoder för efterkontroll av personer som har drabbats av värmeslag och 

återvänder från krishanteringsuppdrag 

• Formulär för anmälan av sjukdomar orsakade av värme under krishanteringsuppdrag 

FIGUR 1. Processen och resultaten för projektet Soldaten i stark värme. 

10 LOPPURAPORTTI

SOLDIER IN HOT CONDITIONS – SUSTAINING FUNCTIONAL ABILITY 

AND DEVELOPMENT OF SCREENING METHODS 

Final report 

PREFACE 

Sustaining the physiological and psychological functional 

ability of soldiers in all climatic conditions 

is crucial for the implementation of an operative 

mission. The physical load of a soldier varies from 

physically light tasks as supervision, observation 

and guarding duties requiring constant vigilance to 

physically strenuous scouting, fortification or combat 

duties. During the mission, the body of a soldier must 

adapt to the demands caused by both heat and cold 

conditions. Sleep deprivation attenuates the process 

of recovery. In addition, the intake of fluid and nutrition 

may be irregular. Prevention of dehydration 

and the depletion of the body’s energy resources are 

essential, as they quickly reduce functional capacity 

even among soldiers with good physical performance. 

Good physical fitness strengthens the body’s 

adaptive mechanisms, increases functional ability 

to manage sudden peak loads and enhances body 

recovery process. 

Crisis management and peace-keeping operations take 

place in environments vastly different from Finland, 

often in hot conditions. The operations include the 

possibility of ending up in combat situations, even 

though their main objective is to maintain safe living 

conditions and prevent conflict. The functional ability 

of a group of soldiers depends on the capability 

of each solder to manage their own duties. For this 

reason, when selecting soldiers to take part in different 

operations, requirements set for the duties and the 

operative environment should be taken into account. 

The purpose of the present research project has been 

to explore factors associated with Finnish soldiers affected 

by heat load. The project consisted of several 

subprojects. In the literature review, a large number 

of articles was examined on the work of soldiers in 

hot conditions. In addition, practical measures and 

applications used in other countries were collected. 

In the experimental part of the project, soldiers 

participating in a crisis management operation in 

Chad were monitored in detail. In particular, the 

research targeted for heat strain, physical performance, 

nutrition and stress balance. A separate subproject 

consisted of the analysis of questionnaire based on 

surveys that were used regularly to chart the personal 

experiences of soldiers who have served in crisis 

management operations. 

A central aspect of the project has been the production 

of training methods and material for the use of 

the Finnish Defence Forces. The material has been 

prepared in such a way that it can be used as a tool 

in all military training provided to soldiers. The most 

central information from the training material has 

been summarised into a hand booklet distributed 

to all soldiers entitled “Soldier in Hot Conditions”. 

All information produced in the project has been 

compiled into the final report. Conclusions and 

recommended measures are intended to secure the 

functional ability of each soldier and unit in hot 

conditions. 

The project has been implemented in a close collaboration 

between the Finnish Institute of Occupational 

Health, the Finnish Defence Forces and the 

University of Jyväskylä. The Deputy Chief of Staff 

of the Finnish Defence Forces, Rear Admiral Antero 

Karumaa has acted as chair of the steering group. 


11

EDITORIAL GROUP OF THE FINAL REPORT AND COMPOSITION OF THE STEERING GROUP 

Finnish Institute of Occupational Health 

Lindholm Harri, Specialist in Clinical Physiology, MD, leader of the project, expert in sections concerning 

the prevention and treatment of heat disorders. 

Rintamäki Hannu, Team Leader, Professor, PhD, expert in thermal physiology and risk assessment regarding 

the thermal environment 

Rissanen Sirkka, Specialised Research Scientist, PhD, expert in thermal physiology and protective equipment 

Simonen Riitta, Specialised Research Scientist, D.H.Sc., expert in physical loading and the assessment of 

functional ability, person in charge of the literature review 

Mäkinen Tero, Research Scientist 

Finnish Defence Forces 

Heinonen Teijo, Captain, Pori Brigade, expert in training for crisis management operations 

Holsen Maria, Chief Physician, MD, Centre for Military Medicine, expert in health care in crisis management 

missions 

Leskinen Jukka T, Professor, National Defence University, expert in assessment of psychological loading 

and functional assessment 

Mäntysaari Matti, Chief Physician, Professor, Centre for Military Medicine, expert in military health care 

Nyman Kai, Head of Department, Psychologist, MA Psych, National Defence University, expert in the 

assessment of psychological loading in crisis management operations 

Pihlainen Kai, Exercise Planner, Defence Command, expert in exercise for soldiers, secretary for the steering 

group 

Santtila Matti, Lieutenant Colonel, PhD, Defence Command, expert in the functional capacity, physical 

training and physical loading of the soldier, vice chair of the steering group 

Virtala Markku, Lieutenant, Pori Brigade, military expert in crisis management missions 

University of Jyväskylä, Department of Biology of Physical Activity 

Kyröläinen Heikki, Professor, expert in the assessment of physical functional capacity and loading 

THE FOLLOWING PERSONS WERE ALSO INVOLVED IN THE IMPLEMENTATION OF THE 

PROJECT: 

From the Finnish Institute of Occupational Health: Janne Halonen, researcher; Ari Hirvonen, Senior 

Research Scientist; Sirpa Hyttinen, Assistant Researcher; Jussi Konttinen, Researcher; Heli Sistonen, 

Specialist and Henna Torpo, Researcher. 

From the Finnish Defence Forces: Lieutanant Heikki Nousiainen (Master’s thesis) 

From the University of Jyväskylä, Department of Biology of Physical Activity: Kasimir Schildt, student 

(Bachelor’s thesis) and Hanna Seikola, student (Master’s thesis) 

In addition, the project has required the invaluable contribution of several other experts in the implementation 

of measurements, analysis of results and production of the training material. 

12 LOPPURAPORTTI

SOLDIER IN HOT CONDITIONS – PROCESS DESCRIPTION 

The following results or methods have been produced in the project in relation to the activities 

of soldiers in hot conditions (Figure 1): 

• A systematic literature review 

• Description of national practices in different armed forces 

• Research results on the effect of a four-month mission crisis management operation 

on soldiers’ heat balance, physical functional ability and the structure and composition 

of the body 

• Results on heat disorders related to crisis management operations 

• Education materials for trainers 

• Soldier’s hand booklet on how to act in hot conditions 

• Instructions for physicians regarding tests for selecting soldiers to take part in the missions 

• Health questionnaire for those returning from crisis management operations 

• Instructions for the monitoring of heat stroke patients for those returning from crisis 

management operations 

• Notification form on heat-induced illness in crisis management operations 

FIGURE 1. Process and products of the Soldier in Hot Conditions project. 


13

1 SYSTEMAATTINEN KIRJALLISUUSKATSAUS 

JOHDANTO 

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on 

tuottaa ajankohtaista tutkimukseen perustuvaa tietoa 

kuumien olosuhteiden vaikutuksesta sotilaan fyysiseen 

ja henkiseen toimintakykyyn operatiivisissa tehtävissä. 

Katsaus on rajattu aihepiiriltään sotilastyöhön 

maavoimissa. Tietoa voidaan soveltaa kansallisiin ja 

kansainvälisiin sotilashankkeisiin. Alkuperäistutkimusten 

lisäksi on katsauksen lääketieteellisessä osiossa 

käytetty myös yksittäistapaustutkimuksia. 

Kirjallisuuskatsausta on hyödynnetty Sotilas kuumassa 

-hankkeeseen liittyvien koulutusmateriaalien 

laadinnassa. 

MENETELMÄ 

Kirjallisuushakuun sisällytettiin syyskuuhun 2011 

mennessä julkaistut lähteet. Hakukoneena käytettiin 

PubMed-tietokantaa. Hakusanoja olivat military 

tai soldier, jotka yhdistettiin termeihin heat illness, 

heat stroke, heatstroke, heat balance, heat tolerance, 

heat intolerance, heat exhaustion, heat injury, heat 

stress disorders, thermoregulation, thermal strain, 

thermal stress. 

Aineistosta poistettiin heprean-, turkin-, kiinan- ja 

venäjänkieliset artikkelit (6 kpl) ja lämpöfysiologiaan 

tai asevoimiin kuulumattomat artikkelit (14 kpl). 

Ilmavoimiin liittyvät lämpöfysiologiset julkaisut (12 

kpl) poistettiin myös tästä katsauksesta, sillä siitä 

aihepiiristä on tehty ilmavoimille esiselvitys vuoden 

2010 aikana. Myöskään kemialliseen sodankäyntiin 

(13 kpl) tai farmakologiaan (7 kpl) liittyviä artikkeleita 

ei liitetty tähän katsaukseen. Katsausartikkelit 

(68 kpl) sekä pääkirjoitus- ja mielipidekirjoitukset 

(47 kpl) poistettiin katsauksesta. Katsausartikkeleita 

tosin hyödynnettiin soveltuvin osin aihepiirikohtaisen 

yhteenvedon laadinnassa. Varsinaiseen systemaattiseen 

14 LOPPURAPORTTI

katsaukseen hyväksyttiin alkuperäistutkimukset (110 

kpl) sekä yksittäistapausselosteet (25 kpl), yhteensä 

135 julkaisua. 

Vanhin lähteistä oli vuodelta 1955. Katsaukseen 

sisällytetyistä alkuperäisjulkaisuista eniten oli julkaistu 

lehdissä Aviation, Space and Environmental 

Medicine (34 julkaisua), Military Medicine (32 

julkaisua), Journal of the Royal Army Medical Corps 

(7 julkaisua) Medicine and Science in Sports and 

Exercise (6 julkaisua) sekä Journal of the Royal Naval 

Medical Service (6 julkaisua). 

Alkuperäisjulkaisut jaettiin sisältöanalyysin jälkeen 

aihepiireittäin seuraavasti: kuumakuormittumisen 

mittausmenetelmät (8 kpl), neste- ja elektrolyyttitasapaino 

(17), kestävyyskunto ja kehon koostumus (9 

kpl), kognitiivinen suorituskyky (7 kpl), suojavarusteet 

(15 kpl) ja kuumahaittojen torjuntamenetelmät (16 

kpl). Lääketieteelliset julkaisut luokiteltiin lisäksi 

lämpösairauksien esiintymiseen ja riskitekijöihin (23 

kpl) sekä vakavien lämpösairauksien diagnostiikkaan, 

ensiapuun ja hoitoon (40 kpl) liittyviin julkaisuihin. 

Katsauksessa käytetyt julkaisut ovat taulukoituna 

aihepiireittäin. Neljä kokenutta Työterveyslaitoksen 

tutkijaa arvioivat alkuperäisjulkaisut aihepiireittäin. 

Kaksi tutkijaa arvioi aihepiirin luokituksen kullekin 

julkaisulle. Lisäksi on referoitu keskeisiä kansallisia 

ohjeita, mikäli niistä saatava informaatio selventää 

johtopäätöksiä. 

SYSTEMAATTISEN KATSAUKSEN 

TULOKSET AIHEPIIREITTÄIN 

LÄMPÖKUORMITTUMISEN 

MITTAUSMENETELMÄT 

Ihmisen lämpötasapainoon vaikuttavat ympäristön 

lämpöolot (lämpötila, kosteus, ihoon kohdistuva 

ilmanvirtaus ja lämpösäteily), fyysisen työn kuormitus 

(aineenvaihdunnan lämmöntuotanto) sekä vaatetuksen 

ja varusteiden lämmöneristävyys. Lämpötasapainon 

arvioinnissa käytetään samoja menetelmiä sekä sotilas- 

että siviilitehtävissä. Menetelmät on kuvattu 

yksityiskohtaisesti muun muassa ISO-standardeissa 

ja lämpöfysiologian käsikirjassa (Parsons 2003, ks. 

täydentävä kirjallisuusluettelo) (Taulukko 1). 

Lämpökuormitus voi heikentää sotilaan toimintakykyä 

ja altistaa lämpösairauksille. Näiden välttämiseksi 

pyritään estämään riskirajojen ylittäminen mittausten 

tai ennustemallien avulla. Ennustemallit voivat 

perustua ympäristöoloihin tai malliin voidaan liittää 

myös tietoja toiminnasta ja vaatetuksesta/varusteista. 

Kuumakuormituksen tason arvioinnissa on ratkaisevaa 

tieto kehon sisäosien lämpötilasta. Rektaalilämpötila 

on tavanomaisimmin mitattu syvälämpötila, mutta 

sen jatkuva mittaaminen ei tule kyseeseen päivästä 

toiseen jatkuvassa toiminnassa. Hansenin ym. (1996) 

tutkimus selvitti, voisiko kuumakuormittumisen tason 

päätellä infrapunalämpötilamittauksilla korvan tärykalvolta. 

Tulosten perusteella lämpimässä ympäristössä 

virhe on peräsuolilämpötilaan eli rektaalilämpötilaan 

verrattuna pieni, mutta kuumassa ympäristössä suuri. 

Kuumassa ei luotettavaa kuumakuormituksen tason 

arviointia voida tehdä ilman korjauskertoimia. 

Ympäristön lämpöoloista johtuvaa kuumakuormituksen 

tasoa arvioidaan sekä siviili- että sotilastehtävissä 

WBGT-menetelmän avulla (Wet Bulb Globe Temperature, 

kuva 2), mitä pidetään olosuhdeindeksien 

kultaisena standardina. Kumuloituvan lämpökuormittumisen 

tunnistamiseksi tulisi WBGT-mittaukset 

tehdä kahden päivän aikana (Wallace ym. 2005). 

WBGT-menetelmä ei kuitenkaan sovellu sellaisenaan 

läpäisemättömiin suojavarusteisiin, kuten kemikaalisuojapukuun 

pukeutuneille henkilöille (Tilley ym. 

1987), vaan lämpökuormitusta arvioidaan lisäämällä 

WBGT-lämpötilaan 10 °C (Reneau 1996). 

Koska WBGT-indeksin mittaaminen vaatii verraten 

mutkikkaita ja hieman vaikeasti liikutettavia mittauslaitteita, 

on pyritty kehittämään yksinkertaisempia 

kenttäkelpoisia menetelmiä. WBGT:stä yksinkertaistetulla 

Botsball-menetelmällä ei kuitenkaan päästä 

riittävään ennustetarkkuuteen (Matthews ym. 1987). 

Märkälämpötilaan ja ilman lämpötilaan perustuva 

modifioitu epäviihtyvyysindeksi (MDI) antaa luotettavampia 

tuloksia (Moran ja Pandolf 1999). 


15

KUVA 2. Wet Bulb Globe Temperature 

(WBGT) -laitteisto 

ympäristön kuumakuormituksen 

mittaukseen. 

Tarkimmat kuumakuormittumisen ennustemallit 

perustuvat tietoon 1) vaatetuksesta, 2) fyysisen työn 

tasosta, 3) kuumasopeutumisesta, 4) ympäristön 

lämpöoloista (ilman lämpötila, kosteus, tuuli ja lämpösäteily) 

ja 5) hyväksytystä lämpösairauksien määrästä 

(Pandolf ym. 1995). Edellä mainittuihin muuttujiin 

perustuvien laskentaohjelmista ARIEM-EXP antaa 

luotettavimman syvälämpötilan ennustearvon. Tosin 

kaikki tutkitut ennustemallit tarvitsevat parempaa 

kytkentää ihmisen lämmönsieto-ominaisuuksiin, 

jotta lämpösairausriski voitaisiin ennustaa paremmin 

(Cadarette ym. 1999). Yksilötason lämmönsietokyvyn 

määrittämiseen on kehitetty lämpölaboratoriossa 

suoritettava lämmönsietotesti, joka tunnistaa luotettavasti 

sekä väliaikaisen että pysyvän aleneman 

lämmönsiedossa (Moran ym. 2007). 

16 LOPPURAPORTTI

TAULUKKO 1. Kuumakuormittumisen mittausmenetelmät. 

Lähdeviite N, Maa Tutkimusasetelma ja lämpökuormitus Yhteenveto 

1. Cadarette ym. 

1999 

N=7, USA Verrattiin kolmen ennustemallin (ARIEM, HSDA ja ARIEM-EXP) kykyä 

ennustaa syvälämpötila kuumakuormituksessa. Kuormitustasoina olivat 

kuiva kuuma (43 °C, 20 % suhteellinen kosteus (RH)) ja kostea kuuma (35 

°C, 50 % RH). Käytössä oli kaksi kemikaalisuojapukua (avoin ja suljettu). 

2. Hansen ym. 1996 N=8, Itävalta Tutkittiin infrapunalämpömittarilla (IR) mitatun tärykalvon lämpötilan 

korrelaatio rektaalilämpötilan kanssa lämpimissä (30 °C, 60 % RH) ja 

kuumissa (40 °C, 30 % RH) olosuhteissa 100 min kestoisen marssin aikana. 

3. Matthews ym. 

1987 

N=110 lämpöuupumuspotilasta 

ja 176 muuta 

lämpösairauspotilasta, 

USA 

Tutkimuksessa selvitettiin, voisiko yksinkertaisemmalla Botsball-mittarilla 

(Wet Globe Temperature, WGT) arvioida ympäristön lämpökuormittavuus 

riittävän tarkasti verrattuna standardina käytettyyn WBGT-menetelmään 

(Wet Bulb Globe Temperature). 

4. Moran ym. 2007 4 tapausselostusta, Israel Selvitettiin lämmönsietotestin kykyä tunnistaa yksilöllinen lämmönsieto. 

Testaus tehtiin kuumassa (40 °C, 40 % RH) 120 min kävelyn aikana 

juoksumatolla (5 km/h, 2 % ylämäki). 

5. Moran ym. 1999 4 aineistoa: N= 950, >2000, Kuumakuormituksen arviointi ympäristöolosuhteiden perusteella tapahtuu 

standardinomaisesti WBGT -menetelmällä, jota pidetään kuitenkin 

2482 ja 3207, Israel, USA 

hankalana liikkuvien joukkojen käyttöön. Selvitettiin modifioidun märkälämpötilaan 

ja ilman lämpötilaan perustuvan epäviihtyvyysindeksin 

(MDI) käyttökelpoisuutta WBGT:n sijasta kenttäoloissa. Mittausaineistot 

kerättiin erilaisissa sotilasharjoituksista lämpimässä ja kuumassa. 

6.Pandolf ym. 1995 N=12 ja 23, USA USARIEM on kehittänyt kuumakuormituksen ennustemallin, joka perustuu 

tietoon 1) vaatetuksesta, 2) fyysisen työn tasosta, 3) kuumasopeutumisesta, 

4) ympäristön lämpöoloista (ilman lämpötila, kosteus, tuuli ja 

lämpösäteily) ja 5) hyväksytystä lämpösairauksien määrästä (lievä = 5 

%, keskivaikea = 20 % ja vaikea = >50 %). Ohjelman voi ohjelmoida 

pienikokoisiin laskukoneisiin tai tietokoneisiin. Tutkimuksessa selvitettiin 

mallin soveltuvuutta avaruuslentojen evakuointitilanteissa. 

7. Tilley ym. 1987 N=11, UK, Australia WBGT -indeksi ennustaa lämpökuormitusta ympäristöolosuhteiden 

perusteella, eikä ota huomioon työn tasoa eikä vaatetusta. Tutkimuksessa 

selvitettiin, voiko WBGT:llä ennustaa kemikaalisuojapukua (NBC) 

käyttävän lämpökuormittumista 14,3–28,3 °C lämpötiloissa (WBGT 

12,4–27,6 °C). 

8. Wallace ym. 2005 N=2069, USA Retrospektiivinen tutkimus ympäristölämpötilan mittareiden käyttökelpoisuudesta 

lämpösairauksien riskin arvioinnissa. Lämpösairaudet 

koottiin merivoimien sairaalarekisteristä vuosilta 1979–1997. Tarkempi 

tapaustarkastelu tehtiin satunnaisesti valituille sairastapauksille ennen 

ja jälkeen sairastumisen. 

Terveillä ja kuumasopeutuneilla koehenkilöillä ARIEM ja HSDA 

ennustavat syvälämpötilan nousevan jyrkästi. Turvarajat 

saavutetaan nopeasti. ARIEM-EXP ennustaa syvälämpötilaa 

luotettavimmin, mutta edellyttää korjausta matalilla 

kuormitustasoilla. Mallit tarvitsevat parempaa kytkentää 

ihmisen lämmönsieto-ominaisuuksiin 

Lämpimässä IR-lämpötila tärykalvolta mitattuna oli korkeampi 

kuin rektaalilämpötila (ero alle 0,2 °C). Kuumassa ero oli 

yli 0,4 °C. Sellaisenaan tärykalvon IR-lämpötila ei tunnista 

riittävän tarkasti kuumakuormituksen eri tasoja. Sen vuoksi 

on huomioitava myös ympäristön ja ihon lämpötilat. 

Botsball-menetelmä antamat arvot poikkeavat WBGT-lämpötilasta. 

Botsball-lukeman korjauskertoimet eivät paranna 

luotettavuutta riittävästi, vaan tarvittaisiin lisäksi tietoa 

kosteudesta ja tuulesta. Lisävarusteilla Botsball-lukeman 

voitaneen pystyä korjaamaan, mutta kenttävalidointeja 

tarvittaisiin. 

Lämmönsietotesti tunnisti luotettavasti sekä väliaikaisen 

että pysyvän aleneman lämmönsiedossa. 

Kaikissa tutkimusaineistoissa MDI-indeksi korreloi hyvin 

WBGT:n kanssa. Tekijät suosittavat MDI-indeksiä kenttäkäyttöön 

sen hyvän käytettävyyden vuoksi. 

Ennustemalli ennakoi minimaalista kuumakuormitusta 

avaruuslennon lähtötilanteessa mutta evakuointitilanteessa 

yli 39,0 °C rektaalilämpötilaa. Evakuointitilanteen kaltaista 

lämpökuormitusta ihminen kestäisi 6 min ajan. 

Tulokset osoittivat yksiselitteisesti, että WBGT:llä ei ole ennustearvoa 

kemikaalisuojapukuun pukeutuneiden henkilöiden 

kuumakuormittumisen arvioinnissa leudoissa, lämpimissä 

ja kuumissa olosuhteissa. Fyysisen työn taso vaikuttaa ratkaisevasti 

kuumakuormittumiseen. 

Ympäristön lämpötilan mittaus WBGT-mittarilla kahden päivän 

ajalta on parempi kumuloituvan lämpökuormittumisen ja 

lämpösairastumisriskin arvioinnissa, kuin perinteinen yhden 

päivän ajalta suoritettu mittaus. 


17

NESTE- JA SUOLATASAPAINON 

MERKITYS LÄMMÖNSÄÄTELYSSÄ 

Elimistö säätelee kehon lämpötilaa muun muassa hikoilun 

ja pintaverenkierron vilkastumisen välityksellä. 

Riittävästä nesteytyksestä on huolehdittava jo ennen 

kuuma-altistusta. Nestetasapainon ylläpitämiseen 

vaikuttavat esimerkiksi akuutit sairaudet, alkoholin 

nauttiminen ja jotkut lääkkeet. Jos elimistön verivolyymi 

ei ole riittävä tehokkaan pintaverenkierron 

ylläpitämiseen, lämpö ei pääse poistumaan kehosta. 

Valmiiksi kuiva elimistö uupuu nopeasti rasituksessa. 

Kuumassa ympäristössä tulee nesteytyksen lisäksi 

huolehtia fyysisen kuormituksen tauotuksesta ja 

kehon viilennyksestä. Nestehukan määrää voi 

seurata painoaan punnitsemalla sekä arvioimalla 

virtsan määrää ja väriä. Normaalikuntoisen miehen 

marssiessa 25 kg:n lisävarustuksessa hikeä haihtuu 

noin litra tunnissa. Suuremmalla kuormitusteholla 

lämmöntuotannon kiihtyessä hien määrä voi lisääntyä 

kaksinkertaiseksi (Koskenvuo 1990). Jo noin 3 %:n 

väheneminen elimistön nestevolyymissa aiheuttaa 

tarkkuustyön ja psyykkisen hyvinvoinnin laskua, 

5 %:n vähentyminen heikentää fyysistä suorituskykyä 

ja 10 %:n vähentyminen romahduttaa fyysisen sekä 

psyykkisen suorituskyvyn (Gardner ja Kark, 2007). 

Liiallinen nesteytys voi aiheuttaa veren alhaisesta 

natriumpitoisuudesta johtuvaa huonovointisuutta, 

oksentelua ja mielialamuutoksia sekä pahimmillaan 

nesteen kertymisen aivoihin henkeä uhkaavasti 

(Gardner ja Kark, 2007). (Taulukko 2) 

Riittävä nesteytys ja elektrolyyttilisät nesteissä ovat 

tarpeellisia lämpösairauksien ehkäisyssä, mikäli työn 

kuormitus kuumassa on pitkäkestoinen (Armstrong 

1992, Kolka 2003). Muutaman tunnin kestoisen 

rasituksen aikana terveen ja hyväkuntoisen henkilön 

nestetasapaino säilyy, jos hän saa juodakseen vettä 

janon tunteen mukaan (Nolte 2010). Pitempikestoisessa 

kuuma-altistuksessa olosuhteet huomioon 

ottava nesteytyksen sekä työn tauotuksen ohjeistus 

on tarpeen (Montain 1999). Taulukossa 3 esitetyssä 

ohjeistuksessa on otettu huomioon fyysinen kuormitus 

ja WGBT -indeksi sekä määritelty myös maksiminesteytys. 

USARIEMin viimeaikaiset nesteytyssuoritukset 

ovat samansuuntaiset, mutta nesteytyksen 

tarve suurimmilla kuormilla ja lämpötiloilla on 1–4 

dl suurempi kuin Montainin (1999) suosituksissa. 

18 LOPPURAPORTTI

Tavanomaisen kiinteän ravinnon nauttiminen kuumalla 

tukee tehokkaasti neste- ja suolatasapainon 

ylläpitoa (Rose 1991, World 2008). Suljetussa tilassa, 

esimerkiksi ajoneuvossa, elimistöön kohdistuu kova 

lämpökuormitus ja toimintakykyä haittaava nestevaje 

voi kehittyä, vaikka fyysisen aktiivisuuden aste on 

vähäinen (Singh 1995). Sotilastyössä ylinesteytyksen 

vaara on suurimmillaan lämpösopeutumisen alkuvaiheessa 

erityisesti fyysisesti harjaantumattomilla 

(O’Brien 2001). 

Kofeiini on diureetti, mikä kiihdyttää virtsan eritystä. 

Kofeiini myös vähentää pintaverenkiertoa, jolloin 

lämmön poistuminen kehosta vaikeutuu. Se vilkastaa 

lisäksi perusaineenvaihduntaa ja hapenkulutusta, 

mikä osaltaan lisää elimistön lämmöntuottoa. Kofeiinipitoisten 

juomien nauttimista on perinteisesti 

ohjeistettu välttämään kuumassa ympäristössä tapahtuvan 

kuormituksen aikana. 

Tutkimusten mukaan kofeiinin saannilla ei kuitenkaan 

ole olennaista vaikutusta lämmönsäätelyyn 

ja suorituskykyyn (Bell ym. 1999, Roti ym. 2006, 

Ely ym. 2011). Kofeiini ja efedriini nostavat syketaajuutta 

kuormituksen alussa noin minuutin ajan, 

mutta tilanne palautuu sen jälkeen lähes ennalleen. 

Vaikka kofeiini on diureetti, ei sillä tavanomaisia 

määriä nautittuna ole olennaista vaikutusta seerumin 

elektrolyyttitasapainoon. Edellä mainituissa 

tutkimuksissa nautittu kofeiinimäärä on ollut 3–9 

mg/kg, mikä vastaa noin 80 kg painoisella henkilöllä 

noin 3–9 dl suodatinkahvia (1,25 dl kahvikupillinen 

sisältää noin 100 mg kofeiinia). Niin sanotut 

energiajuomat sisältävät kofeiinia selvästi enemmän 

kuin kahvi. Niillä saattaa olla epäedullinen vaikutus 

lämmönsäätelyä tukevaan verenkiertoon, koska kofeiini 

nostaa sykettä ja kiihdyttää nesteen poistumista 

kehosta. Kofeiinipitoisia juomia ei näin ollen pitäisi 

käyttää janojuomina. 


19

TAULUKKO 2. Neste- ja elektrolyyttitasapainon merkitys lämmönsäätelyssä. 


1. 

Armed Forces 

Health Surveillance 

Center 

2011c 

USA:n 

armeijan 

tilastot 

1999–2010 

USA:n armeijassa diagnosoidut ylinesteytykseen liittyvät oireistot 

vuosilta 1999–2010, joissa sairaus vaati joko sairaalahoitoa tai 

lääkinnällisen yksikön saapumista yksikköön. 

Vuosina 1999–2010 ylinesteytyksen kriteerit täyttäviä sairastapauksia oli yhteensä 

1011 (keskiarvo 84, vuotuinen vaihteluväli 43–149). Ylinesteytyksen määrät lisääntyivät 

seuranta-ajan loppupuolella, mutta tämä voi johtua myös lisääntyneestä 

tietoisuudesta ylinesteytyksen vaikutuksista. 

2. 

Bell ym. 1999 

3. 

Ely ym. 2011 

N=10, 

Kanada 

N=10 miestä, 

USA 

4. 

Garigan 1999 Tapausselostus 

5. 

Hamilton ym. 

2006 

3 tapausta 

Irakin sodasta 

Koehenkilöt suorittivat fyysisen kuormittumisen harjoituksen 

laboratoriossa (50 % VO 2 

max, 40°C, 30 % RH) kunnes sisälämpötila 

saavutti 39,3°C, syketaso oli 95 %, ilmeni haitallisia 

oireita tai koe kesti yli 3 h. Tutkimus oli plasebokontrolloitu ja 

selvitettiin kofeiinin ja efedriinin vaikutuksia lämpötasapainoon. 

Kofeiinipitoisuus kapselissa oli 5 mg/kg ja efedriinin 1 mg/kg. 

Puolen tunnin polkupyöräergometri-kuormitus 50 % VO 2 

max, 

40 °C, 25 % RH kofeiinia nauttineella ryhmällä sekä plaseboryhmällä. 

Kofeiinimäärä oli 9 mg/kg 

18 v sotilas 

Ampumaharjoitus 38 °C 

lämpötilassa juoksuhautaoloissa. Käytössä 

oli tiivis vaatetus, ei kovaa fyysistä rasitusta. 

Paljon kuumassa autossa matkustanut 58-vuotias kirjeenvaihtaja. 

28- ja 30-vuotiaat hyvin akklimoituneet sotilaat. 

Piristeet eivät vaikuttaneet sisälämpötilaan, iholämpötilaan tai hikoilun määrään, 

mutta hapenkulutus lisääntyi. Syketaso kasvoi altistuksen 20 ensimmäisen minuutin 

ajaksi, mutta palautui sitten muiden ryhmien tasolle. 

Pienissä määrin nautittuna (esim. pari kuppia kahvia) kofeiinilla ja efedriinillä ei ole 

haitallista vaikutusta lämmönsäätelyyn kuumassa, kuivassa ympäristössä. 

Kofeiinia nauttineella ryhmällä oli kuormituksen alkaessa hieman korkeampi sisälämpötila 

(+0,25°C ), hapenkulutus sekä hien eritys kuin plaseboryhmällä ja tämä 

ero säilyi ryhmien välillä koko 30 min kuormituksen ajan. Kofeiinimäärällä ei ollut 

vaikutusta subjektiiviseen lämpökuormittumiseen puolen tunnin kohtuukuormitteisessa 

liikuntasuorituksessa kuumassa ympäristössä. 

Johti kuolemaan. Ensimmäisen kahden viikon oli juonut runsaasti pelkkää vettä. 

Akklimatisaation aikana natriumia poistuu hiessä enemmän ja jatkuva pelkän veden 

juonti lisää laimenemista. Hyponatremia voi lisätä juomisen tarvetta. Matala natrium 

johtaa aivoödeemaan ja kuolemaan. 

Nesteytys pelkällä vedellä pitkien ja matalatehoisten harjoitusten aikana saattaa provosoida 

”vesimyrkytyksen”. Nesteytyksen laatua on myös tarkkailtava määrän ohella. 

Kirjeenvaihtajan ikä oli > 50 v ja hän oli juonut vettä 15 l vettä/vrk. Oireena oli pyörrytys. 

Todettiin vaikea hyponatremia. Toipui täysin. 

Toisella sotilaalla myötävaikuttava tekijänä oli hoitamaton angiina ja siihen liittynyt 

munuaishäiriö (IgA nefropatia). Se aiheutti lisääntyneen virtsanerityksen ja elektrolyyttikadon. 

Nestettä oli nauttinut 8 l/vrk. Tässä tilanteessa pelkän veden käyttö 

aiheutti hyponatremian. 

Toinen sotilas oli aiemmin kerran ollut tiputuksessa nestevajeen vuoksi ja pyrki siksi 

juomaan runsaasti. Joi pelkkää vettä usean vrk ajan ja söi niukasti partio-oloissa. 

Pelkän veden nauttiminen pitkään laimentaa verta. Kiinteästä ravinnosta on huolehdittava. 

Hyponatremian oireita ovat ruoansulatuskanavan vaivat ja huimaus. Niitä voi 

olla vaikea erottaa lämpösairaudesta (huom. rektaalilämpötilan mittauksen merkitys 

myös tässä suhteessa). Natrium on määritettävä ja korjaus tehdään rauhallisesti. 

Liian nopea korjaus pahentaa tilannetta. Annettava neste on 0,9 % suolaliuos ja 

tarvittaessa rajoitetaan nesteen määrää. Yleensä toivutaan 2–3 vrk:ssa. Nopeasti 

ilmenevät voimakkaat aivo-oireet huonontavat ennustetta. 

20 LOPPURAPORTTI


6. 

Kenefick ym. 

2011 

7. 

Kolka ym. 

2003 

8. 

Montain ym. 

1999 

9. 

Nolte ym. 

2010 

10. 

O’Brien ym. 

2001 

11. 

Reynolds ym. 

1998 

N=9 Iholle voideltavan DEET- hyönteiskarkoitteen vaikutus lämpötasapainoon, 

lämpökuormittumiseen ja lämpöaistimuksiin kohtuukuormitteisen 

liikuntasuorituksen aikana. Lämpösopeutumiseen 

käytettiin 5 päivää. Altistustestin aikana lämpötila oli 40 °C, 20 

% RH. Tutkitut kävelivät kävelymatolla 645 W teholla 30 min. 

Kontrollimittausten lisäksi karkotetta käytettiin käsivarressa sekä 

N= 550, 

USA 

erillisessä testissä 13 %:ssa kehon pinta-alasta. 

Verrattiin uutta USA:n armeijan uudistettua ja aiempaa nesteytysohjetta 

neste- ja suolatasapainoon ulkoharjoituksessa. 

N=20, USA Viiden päivän kuumaan sopeutumisen jälkeen tutkittavat 

suorittivat kuuman sään taisteluvaatetuksessa (BDU) 12 kuumakuormitusharjoitetta 

satunnaisessa järjestyksessä. Fyysinen 

kuormitus toteutettiin kävelymatolla 250, 425 ja 600 W kuormalla. 

Kosteassa ympäristössä suhteellinen ilmankosteus oli 75 

% lämpötiloissa 28 °C, 

31 °C ja 36 °C sekä kuivassa ympäristössä suhteellinen ilmankosteus 

oli 25 % lämpötiloissa 36 °C, 41 °C ja 46 °C. 

N=15 

(13 miestä ja 

2 naista), 

Etelä-Afrikka 

N=17, 

USA 

7 tapausselostusta 

Nestetasapainoa tutkittiin 16,4 km pitkän ja neljä tuntia kestävän 

marssin aikana sotilailla, jotka saivat nauttia marssin aikana 

nesteitä tuntemustensa mukaisen määrän. Kantamuksen paino 

oli 20,7 kg. Lämpöolosuhteet vaihtelivat WBGT 22–29°C ja 

suhteellinen kosteus oli 51–65 %. 

Retrospektiivinen tutkimus sairaalarekistereistä vuosilta 1996– 

1997. 

1. 20-vuotias miessotilas, jolla 3 pyörtymistä päivän aikana 

2. 49-vuotias nainen laivastossa, kuntotestin jälkeen joi runsaasti 

jäävettä 

3. 23-vuotias miessotilas, heikotus ja paheneva huimaus usean 

tunnin kuluessa johon jääveden juonti ei auttanut 

4. 36-vuotias naissotilas, heikotus, sekavuus, huimaus 

5. 52-vuotias naisvirkailija armeijassa 

6. 22-vuotias naissotilas, oireena heikotus, pahenevia oireita 

5 vrk ajan 

7. 25-vuotias upseeri, joi runsaasti ulkona pidetyn oppitunnin 

aikana, heikotuksen vuoksi annettiin lisää nestettä, ulkoinen 

lämpötila 38 °C 

Hyönteiskarkotteen käytöllä paikallisesti käsivarressa tai laajemmin (13 % kehon pintaalasta) 

ei ollut vaikutusta tutkittujen syketasoon, sisälämpötilaan, ihon lämpötilaan tai 

lämpötuntemuksiin. Myöskään hikoilun määrässä, hikoilun alkamisajankohdassa, tai 

ihon kosteudessa ei ollut eroja eri testitilanteissa. DEET-hyönteiskarkoite osoittautui 

käyttökelpoiseksi kuumassa ympäristössä. 

Uuden ohjeistuksen ryhmässä natriumpitoisuus nousi ulkoharjoituksen aikana keskimäärin 

0,4 mEkv/L. Vanhan ohjeistuksen ryhmässä Na-pitoisuus laski 0,5 mEkvl/L ja 

8 %:lla seerumin kaliumpitoisuus laski suositusten alle. Kehon paino lisääntyi vanhan 

ohjeistuksen ryhmässä keskimäärin 1,3 kg ja laski uuden ohjeistuksen ryhmässä 0,4 

kg, joten koeryhmä vältti paremmin ylinesteytyksen. 

Tietokonemallinnuksella luotiin uusi kuumiin soveltuva kuormitus/lepo/nesteytyssuositus 

(Taulukko 3), joka ottaa huomioon suhteellisen kosteuden, nesteytyksen ja 

vaatetuksen. Suositus auttaa ehkäisemään sisälämpötilan nousua yli 38,5°C:een ja 

välttämään ylinesteytyksen vaaraa. 

Sotilaat nauttivat nesteitä keskimäärin 383 ml/h (153–665 ml/h). Hikoilun määrä 

oli keskimäärin 626 ml/h. Kehon vesimäärä putosi marssin aikana keskimäärin 500 

mL eli 0,6 % kehon painosta. Kehon paino putosi 1,0 kg (1,4 % kehon massasta). 

Sisälämpötila marssin kuluessa oli keskimäärin 37,6 °C eikä sillä ollut yhteyttä painonlaskuun. 

Seerumin natriumpitoisuus ja plasman osmolaliteetti pysyivät samana 

marssin aikana. 

Hyponatremia-diagnoosin saaneilla sotilailla natriumtasot olivat keskimäärin 122 

mmol/L. Suurin osa (77 %) liiallisista nesteytyksistä tapahtui ensimmäisten neljän 

palvelusviikon aikana. Oireita olivat mielialamuutokset, oksentelu, pahoinvointi sekä 

huimaus. 

1. Juonut runsaasti pelkkää vettä, voimakas univaje, toipui nopeasti nesteytyksellä 

ja hyponatremian korjauksella. 

2. Oireena huimaus, pahoinvointi, sekavuus 

Toipui muutamassa tunnissa nesteytyksellä ja hyponatremian korjauksella. 

3. Toipui nopeasti nesteytyksellä alle vrk:ssa ja hyponatremian korjauksella. 

4. Myötävaikuttava tekijä: 2 pv aiemmin nesteytys lämpöuupumisen vuoksi, tämän 

jälkeen nesteyttänyt ”aggressivisesti” juomalla vettä. Toipui oikeaoppisella nesteytyksellä 

ja hyponatremian korjauksella nopeasti. 

5. Joi erittäin runsaasti vettä lämpöuupumisen ehkäisyyn (ravintoneuvoja). Toipui 

nopeasti nestehoidolla ja liiallisen nesteen rajoituksella. 

6. Altistava tekijä: ripuli ja vatsatauti, jota hoiti runsaasti nesteyttämällä. 

7. Myötävaikuttava tekijä: ripulisairaus, jota hoiti runsaasti juoden. Kiinteä ravinto 

palautti tilanteen nopeasti normaaliksi. Hyponatremia korjautui 24 tunnissa oikeaoppisen 

nesteytyksen ja nesterajoituksen myötä. 

Liian runsas nesteytys pelkällä vedellä johtaa hyponatremiaan. Se on usein vältettävissä, 

jos kiinteän ravinnon määrää ei vähennetä. Hoitona on sopiva neste ja toisaalta 

nesterajoitus. Altistavia lääkkeitä ovat antihistamiinit, trisykliset antidepressantit ja 

diureetit. Noin 10–15 % lasku verivolyymissa tai 1–2 % lasku suoloissa aiheuttaa 

virtsaeristystä vähentävän hormonin aktivoitumisen. Nestettä jää kehoon ja jos juodaan 

tuossa vaiheessa paljon pelkkää vettä voi seurata hyponatremia. 

TAULUKKO 2. Jatkuu seuraavalla sivulla... 


21

TAULUKKO 2. Jatkuu... 


12. 

Rose ym. 

1991 

13. 

Roti ym. 

2006 

14. 

Singh ym. 

1995 

15. 

Szlyk ym. 

1991 

16. 

Venuto ym. 

2011 

17. 

World ym. 

2008 

N ei 

raportoitu, 

USA 

Elektrolyyttitasapaino kahdella eri nesteellä (Na+, K+ ja Mg+ 

-sisältävä neste sekä verrokkina vesi) 8 päivän kenttäharjoituksen 

aikana kuumassa. 

N=59, USA Yksi koehenkilöryhmä nautti kofeiinia 3 mg/kg 1–6 päivinä, 

N=9, 

Intia 

N=61, 

USA 

7–12 päivinä ryhmästä osa nautti kofeiinia joko 3 tai 6 mg/kg. 

Tuloksia verrattiin verrokkiryhmään. Neste- ja suolatasapaino 

mitattiin 1,5 h kuormituksessa, kun lämpöolosuhteet olivat 37,7 

°C, suhteellinen kosteus 56,3 %. Kävelynopeus juoksumatolla 

oli 1,56 m/s ja nousukulma 5°. 

Lämpökuormitus aseistetussa ajoneuvossa 24 h kestävän 

taisteluharjoituksen aikana erämaassa. Harjoitusta edelsi 

45 päivän oleskelu harjoitusalueella. Tutkittavat olivat lämpösopeutuneita. 

Ajoneuvojen sisälämpötila vaihteli 45,5– 

52,8 °C ja ulkolämpötila 40,4–43,5 °C. Suhteellinen kosteus oli 

18–28 %. WBGT arvot vaihtelivat 31,8–34 °C välillä. 

Kaksi erilaista hiilihydraatti-elektrolyytti-nestettä ja verrokkina 

maustettu vesi. Reserviläiset majoittuivat teltoissa 8 vuorokauden 

ajan. Ensimmäiset 5 päivää sisälsivät liikuntaharjoitteita ja 

6.–8. päivät kenttäharjoituksia. Lämpöolosuhteet vaihtelivat 

WBGTmax 25,8–32,4 °C. 

N= 400 000 Vuosien 1997–2007 välillä USA:n ilmavoimien keskeisellä peruskoulutusleirillä 

harjoitelleet alokkaat. 

5 kuolemantapausta, joista 1 lämpöhalvaus. 

N=23, Irak Lämpösairauden vuoksi lääkärin hoitoon hakeutuneet brittisotilaat 

Irakin sodan aikana. Elektrolyyttitasapaino mitattiin vastaanotolla 

(seerumin virtsahappopitoisuus, kreatiniini, natrium ja kalium). 

Lisäksi raportoidaan tarkemmin kaksi sairaustapausta. 

Seerumin elektrolyyttitasoissa ei esiintynyt eroja elektrolyyttejä ja pelkkää vettä saaneiden 

ryhmien välillä. Tutkijat arvioivat, että hiilihydraatti-elektrolyyttilisää ei tarvita, 

jos kuuma-altistusta edeltää tavanomainen ruokailu. 

Ryhmien välillä ei ollut eroa sisälämpötiloissa, iholämpötiloissa, suolatasapainossa, 

hapen kulutuksessa tai hengitysosamäärässä. 

3 ja 6 mg/kg kofeiininsaanti ei vaikuta lämpötasapainoon 

Syke nousi keskimäärin tasolta 63/min tasolle 81/min. Uloshengityksen huippuvirtaus 

aleni 511:sta l/min 480:een l/min. Suusta mitattu sisälämpötila ei noussut merkittävästi. 

Ad libitum -nesteytys ei ollut riittävä nestetasapainon ylläpitämisessä. 

Sotilaat menettivät keskimäärin 3 % massastaan harjoituksen aikana. 

Testijuomien sisältämät elektrolyyttilisät (natrium, kloridi, kalium, magnesium, bikarbonaatti) 

tai fruktoosi eivät aiheuttaneet ruoansulatuskanavan haitallisia oireita. 

Lämpöhalvaukseen liittyneen kuoleman tärkeimpänä syynä oli liiallisesta nesteytyksestä 

johtunut veren natriumpitoisuuden lasku ja siitä johtunut aivopöhö. 

Suolalisät ovat tarpeellisia kuumina palveluskuukausina, mieluiten ruokaan lisättynä. 

22 LOPPURAPORTTI

TAULUKKO 3. Nesteytyssuositus kuumassa ympäristössä harjoittelua varten akklimatisoituneelle taisteluvarustuksessa 

olevalle sotilaalle (Montain ym. 1999). 

Kevyt työ 

Keskiraskas työ 

Raskas työ 

Kuumuus 

kategoria 

WBGT-indeksi 

(°C) 

• Aseen huolto 

• Kävely kovalla alustalla 

4 km/h, ≤ 13,6 kg taakka 

• Aseenkäsittelyharjoitukset 

• Ampumataito-harjoitukset 

• Sulkeisharjoitukset 

Työ-leposykli 

(min) 

Veden tarve 

(l/h ) 

• Kävely irtohiekalla 4 km/h, 

ilman taakkaa 

• Kävely kovalla alustalla, 

5,6 km/h, ≤ 18 kg taakka 

• Kuntosaliharjoittelu 

• Partiointi 

• Etenemisharjoitukset, esim. 

ryömintä, konttaus 

• Tuliaseman perustaminen 

• Hyökkäystilanne 


(min) 

Veden tarve 

(l/h ) 

• Kävely kovalla 

alustalla 5,6 km/h, 

> 18 kg taakka 

• Kävely irtohiekalla 

4 km/h taakan kanssa 


(min) 

Veden tarve 

(l/h ) 

1 25,6–27,7 Ei raj. 0,55 Ei raj. 0,83 40 / 20 0,83 

2 27,8–29,4 Ei raj. 0,55 50 / 10 0,83 30 / 30 1,1 

3 29,4–31,1 Ei raj. 0,83 40 / 20 0,83 30 / 30 1,1 

4 31,1–32,2 Ei raj. 0,83 30 / 30 0,83 20 / 40 1,1 

5 >32,2 50 / 10 1,1 20 / 40 1,1 10 / 50 1,1 

Taulukossa mainitun työ-lepo -suhteen ja nautitun 

nestemäärän on arvioitu ylläpitävän toimintakykyä 

vähintään neljän tunnin ajan kussakin kuumuusluokassa. 

Yksilöllinen vaihtelu nestemäärän tarpeessa 

on ±0,28 l/h. Lepo tarkoittaa minimaalista fyysistä 

aktiivisuutta (istumista tai seisomista) mahdollisuuksien 

mukaan varjossa. Tunnin aikana nautittu 

nestemäärä ei saisi ylittää 1,5 litraa (1,5 quarts liquid 

USARIEM:n uusimmat ohjeet), ja päivän aikana 

nautittu nestemäärä ei saisi ylittää 12 l (12 quarts 

= 11,4 litraa). 

KESTÄVYYSKUNTO, KEHON 

KOOSTUMUS JA LÄMPÖKUORMITUS 

Hyvä kestävyyskunto edesauttaa kuumassa jaksamista. 

Harjoitelleilla urheilijoilla sisälämpötila voi 

kohota lämpimässä (26,4 °C) ja kosteassa (81 % 

RH) ympäristössä juoksun aikana jopa 39,5–40,4 

°C:een ilman lämpöuupumisen oireita (Lee ym. 

2010). (Taulukko 4) 

Tutkimuksissa on todettu, että lämpösairauden riski 

kohoaa 3-kertaiseksi, mikäli 12 minuutin juoksutestissä 

(Cooper 1968) tulos jää alle 2500 metrin. Riski 

kasvaa 8-kertaiseksi, jos kehon ylipaino on merkittävä 

(BMI > 30) (Gardner ym. 2009, Kark ym. 2009). 

Rasvakudos toimii elimistössä lämmöneristeenä 

ja huonontaa lämmön poistumista. Ylipaino on 

lisäkuorma, mikä lisää lihasten energiankulutuksen 

tuottamaa lämpökuormaa. Rasva sisältää vähemmän 

vettä kuin lihas. Samanpainoisilla henkilöillä lihavan 

henkilön viiden prosentin painon menetys merkitsee 

suurempaa kiertävän verimäärän pienenemistä 

kuin lihaksikkaalla henkilöllä sekä täten nopeampaa 

suorituskyvyn laskua. 

Korkea BMI on lämpösairauden riskitekijä erityisesti 

palvelusajan alkuaikoina, mikä saattaa johtua ylipainoisen 

henkilön huonommasta lämpösopeutumisesta 

normaalipainoisiin verrattuna. Singaporelaisilla 

ylipainoisilla varusmiehillä (BMI>27) oli 3,5-kertaa 

suurempi riski saada lämpösairaus kuin normaalipai- 


23

noisilla. Riski kasvoi 4,3-kertaiseksi, mikäli ylipainoisilla 

oli lisäksi sairaushistoriaa (Chung ym. 1996). 

USA:n armeijan sotilailla mitattiin vielä suurempia 

riskikertoimia. BMI:n ollessa yli 25 lämpösairauden 

riski kasvoi 7,25-kertaiseksi 90 päivän palveluksen 

aikana (Bedno ym. 2010). Huonokuntoisilla miehillä, 

joiden maksimaalinen hapenottokyky (VO 2 

max) oli 

alle 41 ml/kg/min (vastaa 2350 metriä 12 minuutin 

juoksutestissä), on 5-kertainen riski lämpösairauteen 

verrattuna hyväkuntoisiin (VO 2 

max yli 48 ml/kg/min, 

2650 metriä 12 minuutin juoksutestissä) (Wallace 

ym. 2006). Kuormittuminen kuumassa lisääntyy 

kannettaessa painavia ulkoisia kuormia, kuten esimerkiksi 

taisteluvarustus tai muu kantolaite. Sen vuoksi 

sotilastyössä korostuu hyvän lihasvoiman merkitys. 

Suorituskykytestejä ei suositella toteutettavaksi, mikäli 

testin aikana WBGT-indeksi nousee yli 25 °C:een 

(Bricknell 1997). Koulutuksella on ennaltaehkäisevä 

vaikutus lämpösairauksien esiintymiseen. Jo lyhyellä, 

kenttäolosuhteissa annettavalla, nestehuoltoon 

liittyvällä koulutuksella sekä kuumakuormituksen 

kenttämittauksilla vähennetään lämpösairauksia. 

Koulutusta edellä mainituista asioista tulee antaa 

sekä esimiehille että heidän alaisilleen. 

24 LOPPURAPORTTI

TAULUKKO 4. Kestävyyskunto, kehon koostumus ja lämpökuormitus. 


2. Bricknell 1997 N=11 ryhmää kooltaan 

6–19 

sotilasta, Kypros 

3. Chung ym. 1996 n= 218 + 537, 

Singapore 

4. Ely ym. 2010 n=8 

USA 

5. Johnson ym. 1995 N=15, 

USA 

6. Kerstein ym. 1986 N=306 koehenkilöä ja 220 

verrokkia, 

reserviläisiä, USA 

7. Lim ym. 1997 N=9, 

Singapore 

8. Wallace ym. 2006 N=627 tapausta ja 1802 

verrokkia 

USA 

9. Yokota ym. 2008 N=1773 (vuonna 1998) ja 

480 (vuonna 2004), USA 

1. Bedno ym. 2010 N=9667 miessotilasta, USA Lämpösairauksien esiintyminen ylipainoisilla (BMI > 25) sotilailla 

(N=826) verrattuna normaalipainoisiin 3 kuukauden varusmiespalveluksen 

aikana. 

Combat Fitness Test suoritettiin ryhmittäin erilaisissa olosuhteissa 

hyväkuntoisilla lämpöön sopeutuneilla miessotilailla. 

Retrospektiivinen tutkimus palvelusajan lämpösairauksista 

ylipainoisilla sotilailla (BMI > 27). 

Mitattiin tehdyn työn määrä (kJ) 30 min ja 15 minuutin ergometripyöräilyn 

(5 minuutin tauko välissä) aikana, kun hapenkulutus 

pidettiin 50 % VO 2 

max-tasolla, ja 5 minuutin levon jälkeen seurasi 

15 minuutin työjakso. Koe suoritettiin satunnaistetussa lämpötilassa 

21 °C, 50 % RH, sekä 40°C, RH 25 % 5–7 päivän välein. 

Kokeen lopussa oli intensiivisen pyöräilyn jakso 2 minuutin ajan. 

Eri painoisten reppujen (34 kg, 48 kg, 61 kg) kantamisen aiheuttamat 

subjektiiviset oireet 20 km marssin aikana. Ympäristön 

lämpötilaa ei raportoitu. 

Lämpösairauksien esiintyminen niillä, jotka saivat koulutusta 

Provisional Heat Doctrinen mukaan (nesteytys, WBGT:n huomioiminen 

sekä työ-lepo -rytmitys kuumassa) verrattuna ei 

kyseistä koulutusta saaneisiin. Tutkimusjakso elokuussa, jolloin 

keskilämpötila oli 85 °F ja RH 80 %. 

4 kuukauden seuranta kuumasopeutumiseen. Tutkittavat 

suorittivat tavanomaisessa asevarustuksessa ja armeija-asussa 

1 h kestoisen marssin kävelymatolla nopeudella 5,5 km/h 

ja nousukulmana 5 %. Lämpökammion olosuhteet olivat: 

32 °C, 60 % RH, 900 W/m2 simuloitu auringon säteily ja 3 m/s 

tuulennopeus. Testit tehtiin normaalin palveluksen kuluessa 

seurannan alussa, 2. viikolla, 6. viikolla ja 16. viikolla. 9/30 

miestä osallistui kaikkiin testeihin. 

Vuosina 1988–1996 lämpösairauden poteneiden kaltaistettujen 

verrokkien palvelusajan alussa mitatun kestävyyskunnon ja BMI:n 

vaikutus lämpösairauden riskiin. 

Retrospektiivinen tutkimus alokkaiden ruumiinrakenteesta 

vuosilta 1988 ja 2004 ja muutosten vaikutus lämmönsietoon 

simuloiduissa olosuhteissa. 

Ylipainoisilla varusmiehillä oli 7,25-kertainen riski (95 % CI: 

4,17–12,61) saada lämpösairaus palveluksen aikana normaalipainoisiin 

verrattuna. 

Combat Fitness Testiä ei suositella tehtäväksi jos testin alussa tai 

oletettavasti lopussa WBGT on yli 25 °C. Tällöin sisälämpötila ei 

nouse yli 0,6 °C. 

Ylipainoisilla oli 3,5-kertainen riski saada lämpösairaus normaalipainoisiin 

verrattuna. Jos sairaushistoriassa oli ollut merkintöjä, 

ylipainon aiheuttama riski oli 4,3–kertainen. 

Työmäärä 15 minuutin kokeen aikana oli kuumassa ympäristössä 

17 % pienempi (keskimäärin 148 kJ) kuin huoneenlämmössä 

(177 kJ). Kuumassa ei polkemisnopeutta pystytty ylläpitämään 

kokeen lopussa olleen 2 min kiihdytyksen aikana. Aerobinen 

suorituskyky heikentyy kuumassa ympäristössä työskennellessä 

jo 15 minuutin suorituksessa vaikka elimistön sisälämpötila ei 

nousekaan merkittävästi. 

Lämpöuupuminen oli todennäköisintä raskaimmalla kuormalla 

(61 kg) verrattuna kevyempiin (34 ja 48 kg). 

Lämpösairauksia esiintyi kontrolliryhmässä enemmän kuin koeryhmässä 

(9,1 % vs. 4,2 %). 

Koulutus lämpökuormittumisesta ja ympäristöolosuhteiden huomioimisesta 

ehkäisee lämpösairauksien esiintymistä. 

Kuumuuteen sopeutuminen ilmeni iho-, korva- ja sisälämpötilan 

laskuna sekä hikoilun määrän muutoksina. Sykevasteet eivät 

muuttuneet. 

Huono kestävyyskunto oli merkittävä suorituksen keskeyttämisen 

kriteeri. 

Korkea BMI oli lämpösairauden riskitekijä erityisesti palvelusajan 

alussa. Huono kestävyyskunto altistaa lämpösairaudelle erityisesti 

miehillä, ja sen merkitys näkyy koko palvelusajan. Huonokuntoisilla 

miehillä, joilla VO 2 

max (ml/kg/min) oli alle 41,0 oli 5-kertainen 

riski lämpösairauteen verrattuna hyväkuntoisiin (VO 2 

max yli 48,2 

ml/kg/min). 

Mallinnettu fysiologinen vaste lämpökuormitukseen ei ollut 

erilainen 1988 ja 2004 alokkaiden välillä. Alokkaiden paino oli 

noussut 16 vuoden aikana keskimäärin 2,3 kg. 


25

LÄMPÖKUORMITUS JA 

KOGNITIIVINEN SUORITUSKYKY 

Lyhytkestoisissa lämpökuormituksissa kognitiivinen 

suorituskyky säilyy hyvin (Amos ym. 2000). 

Liebermanin ym. (2005) tutkimuksen mukaan 

yksikin äärimmäisen pitkäkestoinen (53 h), uuvuttava 

taisteluharjoitus yhdessä energia-, neste- sekä 

univajeen kanssa heikentää kuumassa (19–31 °C) 

motorista suorituskykyä ja aiheuttaa mielialamuutoksia. 

Muutosten kestoa tai pysyvyyttä ei ole tutkittu. 

Toisaalta kuumuuteen sopeutuneet nuoret terveet 

sekä nesteytyksestään huolehtineet sotilaat sietävät 

lyhytkestoisia kolmen päivän välein tapahtuvia tiedustelu- 

ja hyökkäysharjoituksia kuumassa ilman 

kognitiivisen toimintakyvyn muutoksia. (Taulukko 5) 

Usein lämpötasapainon heikkenemisen ensimmäisiä 

oireita ovat levottomuus, ärtyisyys tai kömpelyys ja 

keskittymiskyvyn häiriöt. Kognitiivisen eli päätöksentekoon 

ja tarkkaavaisuuteen liittyvän suorituskyvyn 

heikkeneminen altistaa virheille tarkkuutta vaativissa 

tehtävissä, kuten ajaminen, valvontatehtävät tai ampuminen. 

Lämpötasapainon heikkeneminen heikentää 

lisäksi henkistä arvostelukykyä ja tilanteiden hallintaa 

johtamistehtävissä sekä alaisten toimintakyvyn 

seurannassa. Samalla suunnitelmallisuus ja reagointi 

muuttuviin tilanteisiin huononevat. Lämpösairauden 

vakavuudesta riippuen vaikutukset keskushermoston 

toimintaan voivat olla pitkäkestoisia. Lämpöuupumisen 

jälkitilana voi ilmetä jopa useamman kuukauden 

kestäviä mielialamuutoksia, muistin huonontumista 

sekä hienomotoriikan häiriöitä (Chia ym. 2001 

ja 2003). Muutokset korjaantuvat yleensä puolen 

vuoden aikana. Vakava lämpösairaus voi kuitenkin 

pahimmassa tapauksessa jättää pysyviä kognitiivisia ja 

psyykkisiä toimintahäiriöitä (Romero 2000, Canuso 

ym. 2008). Lämpösairauden jälkeen pelkkä fyysisen 

toipumisen seuranta ei riitä erityisesti kognitiivisesti 

vaativissa tehtävissä. 

Edellä mainittujen tutkimusten perusteella voidaan 

todeta, että lämpöuupumisesta seuraa usein häiriöitä 

keskittymiskyvyssä, tarkkaavaisuudessa sekä hienomotoriikassa. 

Oireiden kesto riippuu lämpösairauden 

vaikeusasteesta. Toisaalta lämpöön sopeutunut sotilas 

kestää tavanomaisia palvelustehtäviä kuumassa saamatta 

kognitiivisia oireita, kun huolehditaan hänen 

riittävästä nesteytyksestään ja työn tauotuksesta. 

26 LOPPURAPORTTI

TAULUKKO 5. Lämpökuormitus ja kognitiivinen suorituskyky. 


1. Amos ym. 2000 N=14, 

Australia 

2. Caldwell ym. 

2011 

Tutkittiin fyysistä ja kognitiivista suorituskykyä 

partiointitehtävissä (30 kg varustus, 

kesto 1,5 h) sekä hyökkäystä simuloiden 

(1 h, nestepullo, ase). Harjoitus toistettiin 

kolmena peräkkäisenä päivänä. Ulkolämpötila 

oli 30–33 °C ja suhteellinen kosteus 

52–59 %. 

N=9, Australia Kävely 2,5 tunnin ajan eri varusteissa 

(taisteluasu + kangashattu; ballistinen 

suojaliivi + taisteluasu + kangashattu; 

ballistinen suojaliivi + taisteluasu + kypärä) 

36 °C lämpötilassa, 60 % RH. 

3. Canuso ym. 2008 Tapausselostus 18–vuotias hyväkuntoinen mies sairastui 

4. Chia ym. 2001 n=37 lämpöuupumisen 

sairastanutta ja 37 

verrokkia, 

Singapore 

5. Chia ym. 2003 n=21 lämpöuupumisen 

6. Lieberman ym. 

2005 

sairastanutta ja 18 

verrokkia, 

Singapore 

7. Romero 2000 3 tapaus– 

selostusta 

juoksulenkillä oltuaan palveluksessa 1 kk. 

Vaatetuksesta ei kuvausta, ei tarkkoja 

olosuhdetietoja 

Prospektiivinen seurantatutkimus lämpöuupumisoireita 

saaneille sotilaille ja 

kaltaistetuille verrokeille. Testaus 2 viikkoa 

sairastumisesta. 

Prospektiivinen 3 vuoden seurantatutkimus 

lämpöuupumisoireita saaneille sotilaille ja 

kaltaistetuille verrokeille. 

N=31 miessotilasta USA Toimintakyky 53 tuntia kestävän kuumassa 

tapahtuvan uuvuttavan taisteluharjoituksen 

jälkeen 

17–vuotias sotilas sairastui pitkän juoksulenkin 

aikana peruskoulutuskaudella. 

Lämpötila oli 37 °C. 

Syvälämpötila nousi partioinnin aikana 38,2 °C:een ja hyökkäyksessä 38,4 °C:een. Sykemaksimi 

oli molemmissa 160/min. Hikoilun määrä partiotehtävissä oli 9 g/kg/h hyökkäyksessä 

14 g/kg/h. Kognitiivisessa suorituskyvyssä ei tapahtunut muutoksia intervention aikana. 

Syväälämpötila kokeen aikana nousi taisteluasuun ja kangashattuun pukeutuneilla 0,37 

°C (=kontrolliryhmä), ballistiseen suojaliiviin, taisteluasuun ja hattuun pukeutuneilla 0,41 

°C ja taisteluasuvarustukseen pukeutuneilla 0,51 °C. Koeryhmät hikoilivat enemmän ja 

heidän syketasonsa oli korkeampi kuin kontrolliryhmän. Eri taisteluasusteet eivät kuitenkaan 

lisää lämpökuormitusta niin paljoa, että sillä olisi vaikutusta kognitiiviseen suorituskykyyn 

Vain 4 pv:n sairaalahoidon jälkeen paluu palvelukseen. Uudelleen nopeasti eteneviä 

psyykkisiä oireita ja lopulta psykoosi, josta ei enää toipunut ja vapautus palveluksesta. Jää 

epäselväksi oliko aivometabolinen alttius psykoosille ja lämpöhalvaukselle jo olemassa vai 

aiheuttiko lämpöhalvaus jonkin pysyvän muutoksen. 

Lämpöuupumuksen sairastaneilla tasapaino ja hienomotoriikka olivat heikentyneet kontrolleihin 

verrattuna. Väsymysoireita (neurastehenia) esiintyi sairastaneilla enemmän kuin 

kontrolleilla. 

Lämpöuupumisen motoriikkaa huonontava vaikutus korjautuu puolessa vuodessa. 

Taisteluharjoituksen jälkeen sotilaiden paino oli vähentynyt keskimäärin 5 %. Kognitiivinen 

suorituskyky aleni huomattavasti, reaktionopeus ja muisti huononi. Harjoituksen jälkeen 

esiintyi myös mielialamuutoksia (sekavuutta, depressiota, uupumusta, jännittyneisyyttä). 

Pääoireet olivat pahoinvointi ja sekavuus. Jakovaiheessa kehittyi maksavaurio ja vauriot pikkuaivoihin 

ja aivotumakkeeseen. Neuropsykologiassa tulivat esiin voimakkaat muutokset vielä 

3 viikon kuluttua. Osa aivovaurioista jäi pysyväksi ja mies vapautettiin sotilaspalveluksesta. 

30–vuotias sotilas sai lämpöhalvauksen 

fyysisen tavanomaisen harjoittelun yhteydessä. 

Sää oli lämmin, tarkat olosuhdetiedot 

puuttuvat (ei helle). 

Sairaalahoitoa tarvittiin 11 vrk. Mieliala– ja kognitiohäiriöitä oli vielä 2,5 kk kuluttua ja 

osa niistä jäi pysyviksi. 

20–vuotias sotilas sai lämpöhalvauksen 

palveluksessa. Tarkkoja tapahtumatietoja 

ei ole. 

Oireina olivat äkillinen tajuttomuus ja kouristukset. 

Vielä 2 kk kuluttua tapahtumasta esiintyi muistihäiriöitä, jotka kuitenkin palautuivat 

hiljalleen ja pystyi palaamaan palvelukseen. Mikäli lämpöhalvaukseen liittyy kognitiivisia 

häiriöitä, tilanne olisi kontrolloitava 1 vuoden kuluttua. 


27

SUOJAVARUSTEET KUUMASSA 

Suojavarusteet, jotka suojaavat radioaktiiviselta 

säteilyltä sekä kemiallisilta ja biologisilta (NBC) taisteluaineilta, 

koostuvat suojapuvusta, hengityssuojaimesta, 

suojasaappaista ja -käsineistä. Suojavarusteiden 

materiaalit ovat joko vesihöyryä osittain läpäiseviä 

tai läpäisemättömiä. Nykyisin käytetään nimitystä 

CBRNe (chemical, biological, radiological, nuclear 

and enhanced explosive threat) kuvaamaan tarkemmin 

erilaisten vaarallisten aineiden käyttömahdollisuutta 

sota- ja terrorismitilanteissa. 

Yhteistä kaikille suojavarusteille on, että hien 

haihtuminen on enemmän tai vähemmän estynyt, 

mikä vaikeuttaa lämmön poistumista elimistöstä 

ympäristöön. Tämän seurauksena elimistön sisäosien 

lämpötila nousee. Kuumakuormittuminen heikentää 

sotilaan suorituskykyä ja lyhentää työskentelyaika, 

koska hän uupuu nopeammin (Bishop ym. 1991, 

McLellan 1993 ja McLellan ym. 1993). Lisääntynyt 

paino ja vaatekerrosten määrä sekä joidenkin suojapukujen 

jäykkyys lisäävät työn kuormittavuutta. 

Hengityssuojain lisää hengitysvastusta sekä yhdessä 

hupun kanssa kaventaa näkökenttää ja heikentää 

kuuloaistimusta. Käsineet heikentävät lisäksi sorminäppäryyttä 

(Amos ym. 1997, Armstrong ym. 1992). 

Suojapuku taisteluasun päällä lisää myös vaate- ja 

ilmakerrosten määrää ja vaatetuksen lämmöneristävyyttä 

(McLellan 1993). (Taulukko 6) 

Uusilla, kevyemmillä materiaaleilla ja erilaisilla 

vaatetuskäytännöillä kuumakuormittumista on 

pyritty vähentämään lisäämällä vesihöyryn läpäisevyyttä 

ja pienentämään lämmöneristävyyttä. Tällöin 

kuumakuormittuminen vähenee ja työskentelyaika 

pitenee (Amos ym. 1997, McLellan 1996). Useissa 

maissa NBC-suojaus on integroitu taisteluasuun 

hyväksikäyttäen uutta hiiliadsorptiotekniikkaa 

(Amos ym. 1997). Uuden CB-asun etuna verrattuna 

taisteluasu-suojapuku -yhdistelmään on, että 

ylimääräiset ilma- ja vaatekerrokset jäävät pois. 

Tuuletusaukkojen lisääminen on lisäksi vähentänyt 

kuumakuormittumista (McLellan 2008). Toisaalta 

kuumakuormittumista voidaan vähentää lisäämällä 

suojapukumateriaalin ilman läpäisevyyttä käyttämällä 

suojakangasta, jonka ilman läpäisevyys on suurempi 

kuin selektiivisesti läpäisevän kalvon (Havenith ym. 

2011). Ilmanläpäisevyyden lisäämisellä saataneen 

suurempi hyöty kuumakuormittumisen ennaltaehkäisyyn 

kuin vaatetusmateriaalin ohentamisella. 

28 LOPPURAPORTTI

Työn tauottaminen vähentää kuumakuormittumista, 

koska riittävän pitkän (10–20 min) tauon aikana tapahtuu 

elimistön jäähtymistä ja kokonaistyöskentelyaika 

pitenee. Tästä huolimatta elimistön lämpötila nousee 

tauollakin käytettäessä suojapukua hyvin kuumassa 

(40 °C) (McLellan 1996). Kuumaan totuttautumisen 

seurauksena hien eritys lisääntyy.Tämä saattaa lisätä 

lämpökuormittumista, kun käytetään vesihöyryä 

huonosti läpäisevää suojapukua keskiraskaassa tai 

raskaassa työssä (Aoyagi ym. 1994). Kevyessä työssä 

kuumaan totuttautumisesta on jonkin verran hyötyä. 

Sen sijaan pidentämällä kuumaan totuttautumisaikaa 

6 päivästä 12 päivään ei ole osoitettu olevan hyötyä 

muutoin kuin käytettäessä taisteluasua (Aoyagi ym. 

1995). Tiivis suojapuku ja kuuma ympäristö tuottavat 

kuumakuormittumistilan, jossa elimistö ei pysty 

saavuttamaan lämpötasapainoa hikoilun avulla vaan 

elimistön lämpötila nousee tasaantumatta (uncompensable 

heat stress). Elimistön kuumakuormituksen 

sietokykyyn ja työskentelyaikaan kuumassa voidaan 

parhaiten valmistautua pitkäkestoisella kestävyysharjoittelulla 

sekä hyvällä aerobisella kunnolla (Cheung 

ja McLellan 1998a). Lieväkin nestevaje heikentää 

kuumansietokykyä hallitsemattoman kuumakuorman 

aikana sekä kevyessä että raskaassa työssä (Cheung 

ja McLellan 1998b). Nestevajeen korvaaminen 

rasituksen aikana paransi kuuman sietokykyä ja 

työskentelyaikaa vain kevyen työn aikana (Cheung 

ja McLellan 1998b). 

Hikoilu NBC-varusteissa on runsasta, mutta elektrolyyttejä 

ei poistu elimistöstä sen enempää kuin 

normaalissa taisteluasussa (Armstrong ym. 1992). 

Arvioitaessa WBGT-menetelmällä kuumakuormituksen 

tasoa suojapukua käytettäessä, tulee indeksin 

lämpötila-arvoon lisätä 10 °C (Reneau 1996). 


29

TAULUKKO 6. Suojavarusteet kuumassa. 


1. 

Amos ym. 

1997 

2. 

Aoyagi ym. 

1995 

3. 

Armstrong 

ym. 1991 

4. 

Armstrong 

ym. 1992 

5. 

Bishop ym. 

1991 

6. 

Cheung ja 

McLellan 

1998b 

7. 

Havenith ym. 

2010 

8. 

McLellan 

ym. 1992 

N=9 miessotilasta, 

Australia 

Vertailtiin kahden kemikaalisuojapuvun aiheuttamaa kuormittumista 

kuumassa ja kosteassa ympäristössä. 

30 °C, 60 % RH 

Kävely 510 W, 100 min. 

1) Mk4 NBC: erillinen suojapuku taisteluasun päällä 

2) Uusi taistelusuojapuku (chemical/biological combat suit, CBCS). 

N=16 miestä, Kanada Tutkittiin 6 ja 12 päivän kuuma-akklimaation vaikutusta kuuman 

N=18 miestä, 

USA 

N=15 miestä, 

USA 

N=17 miestä, 

USA 

N=8 miestä, 

Kanada 

N=5 (exp 1) 

N=6 (exp 2), 

UK, Alankomaat, 

Norja 

sietokykyyn käytet täessä NBC-suoja pukua ja taisteluasua kevyen 

työn aikana. 

Olosuhteet: 40 °C, 30 % RH 

Selvitettiin voidaanko yksilön fyysisillä ominaisuuksilla ja fysiologisilla 

mittauksilla ennustaa rasitus-kuumatoleranssia (exercise-heat 

tolerance, EHT) 

Olosuhteet 33 °C, 20 % RH 

6 x 50 min kävely (4 km/h), NBC-suojapuku (MOPP IV) 

Ryhmät: 

1) korkea EHT (H) (360 min) 

2) matala EHT (L) (222 min). 

Tutkittiin eritasoisen suojau tumisen vaikutusta neste- ja elektrolyyttitasoihin 

kuumassa. Lämpötila 30 °C 

6 h työ/lepo (50/10 min) 

Taisteluasu ja taisteluasu + 3 NBC-pukuvariaatiota: 

MOPP IV (3-tasoa) 

Määritettiin rasitusaikarajoituksia raskasta työtä 21 °C:ssa tekeville 

kun varusteina on kemi kaalisuojapuku. 

Olosuhteet 21 °C, 65-70 % RH, 

Käsi- ja jalkatyö, 450 W, uupumukseen asti. 

Puoliläpäisevä kemikaalisuojapuku 

Rajat: lämpösisällön muutos (S) 140 Wh. 

Selvitettiin nestevajeen ja nestekorvauksen vaikutusta kuumansietokykyyn 

NBC-suojapukua käytettäessä. 

Olosuhteet: 40 °C, 30 % RH (uncompensable heat stress) 

NBC-puku 

Kevyt ja raskas työ 

Verrattiin matalan höyrynvastuksen omaavia selektiivisesti läpäiseviä 

kalvoja kangasmateriaaleihin, joilla on samanlainen höyrynvastus 

mutta ovat ilmaa läpäiseviä. Kangasmateriaalien ilman läpäisevyyttä 

myös tutkittiin. 

N=11, Kanada Selvitettiin uuden NBC-suojapuvun vaikutusta toimintakykyyn kuumassa. 

40 °C, 25 % RH 

Kevyt jaksottainen ja raskas jatkuva työ. 

1) NBC +taisteluasu 

2) uusi kevyt kaasunsuoja-asu (NPC) 

Uusi kevyempi taistelu/kemikaalisuojapuku (CBCS) oli vähemmän kuormittava 

kuin taisteluasun päälle puettava erillinen Mk4. Suurin kuormittavuus tulee 

maskista, hupusta ja käsineistä, jotka rajoittavat sotilaan suorituskykyä. 

Menetelmät, jotka parantavat lämmönhukkaa näiltä alueilta vähentävät 

lämpökuormaa ja lisäävät kestävyyttä, kun käytetään osit tain läpäisevää 

suojapukua. 

Kuuma-akklimaatioajan pidentäminen 6 päivästä 12 päivään ei vähennä 

kuumakuormittumista NBC-pukua käytettäessä toisin kuin taisteluasua 

käytettäessä. 

Paino, rasvaprosentti ja paino-pinta-alasuhde ennustivat korkean ja matalan 

toleranssiryhmän eron. 

Korkeampi keskimääräinen iholämpötila (Tsk) ja syke matalan toleranssin 

ryhmässä viittaavat korkeampaan verenkiertoelimistön kuormittumiseen 

NBC-pukua käytettäessä, koska korkeampi Tsk aiheutti suuremman 

verimäärän ohjautumisen iholle, alentuneen sydämen täyttöpaineen ja 

nopeamman uupumisen. 

NBC-suojaus maskin ja hupun kanssa aiheutti suuremman nestehukan ja 

kuormittumisen kuin taisteluasu tai NBC-puku ilman maskia ja huppua. 

Ei eroa elektrolyyttipoistumissa asujen välillä. 

Kuuden tunnin työ eri asusteissa laski Na + ja Ca 2+ -elektrolyyttitasoja 

enemmän kuin normaali päivittäinen saanti on. 

Työskentelyajat pitemmät (108, 78 ja 69 min) kuin USA:n ohjeistuksessa. 

Vain 2 keskeytti kehon lämpösisällön (S) ylittyessä 140 Wh. Syvälämpötilan 

nousu ja uupumus ra joittivat työskentelyaikaa enemmän kuin lämpösisällön 

nousu. Yksilöiden välillä suurta vaihtelua, mikä on huomioitava 

ennustemalleja tehtäessä. 

Jo lievä (2,2 %) nestevaje merkittävästi heikentää kuuman sietokykyä ympäristössä, 

jossa hien haihtuminen on estynyt sekä kevyessä että raskaassa 

työssä. Nestevaje laski plasmatilavuutta ja nosti plasman osmolaliteettia, 

jotka voivat estää ääreisverenkiertoa ja hikoilua aiheuttaen lisääntyvän 

lämpömäärän kertymisen elimistöön. Nesteen nauttiminen kevyen työn 

aikana pidensi työskentelyaikaa mutta raskaassa työssä vaikutusta ei ollut. 

Lisäämällä suojapukukankaan ilman läpäisykykyä voidaan kuumakuormittumista 

alentaa kalvollisiin materiaaleihin verrattuna heikentämättä 

kuitenkaan suojaustehoa. Kangasmateriaalin ilmanläpäisevyyden lisäämisellä 

on todennäköisesti suurempi vaikutus kuumakuormittumisen torjunnassa 

kuin materiaalin paksuuden vähentämisellä. 

Työskentelyaika piteni ja vesihöyryn haihtuminen suurempi uutta suojapukua 

käytettäessä. Uudessa kaasunsuojapuvussa fyysinen suorituskyky 

oli parempi. Taisteluasua ei pitäisi pukea NBC-asun alle. 

30 LOPPURAPORTTI


9. 

McLellan 

ym. 

1993 

10. 

McLellan 

1993 

11. 

McLellan 

1996 

12. 

McLellan 

ja Cheung 

2000 

13. Reneau 

1996 

14. 

Stewart ym. 

2011 

15. 

Van den 

Heuvel ym. 

2010 

N=8 miestä, Kanada Selvitettiin työ ja lepo -syklien hyötyä sotilaan suoritusaikaan käytettäessä 

eri tasoista NBC-suojausta. 

30 °C, 50 % RH. 

Kevyt ja raskas työ. 

1) Taisteluasu (L) 

2) Taisteluasu ja puoliläp. NBC (M) 

3) M+ maski, käsineet, jalkineet (H) 

N=19 miestä, Kanada Selvitettiin ympäristön lämpötilan ja metabolian tason vaikutusta 

suoritusaikaan käytettäessä eri tasoista NBC-suojapukua kuumassa. 

40 °C, 50 % RH 

Kevyt jaksottainen, kevyt jatkuva, keskiraskas jatkuva, raskas jatkuva työ. 

1) Taisteluasu (L) 

2) Taisteluasu ja puoliläp. NBC (M) 

3) M + maski, käsineet, jalkineet (H) 

N=9 miestä, Kanada Vertailtiin kuumakuormittumista käytettäessä uutta NBC-suojapukua 

(NBC-BDU) ja käytössä olevaa kanadalaista NBC puku (current Canadian). 

40 °C, 30 % RH 

Työ/lepo 15/15 min. 

1) NBC-puku ilman taisteluasu 

2) NBC-puku ja taisteluasu 

3) Uusi NBC-taisteluasu, joka puetaan alimmaiseksi tai alusasun 

päälle (NBC-CDU) 

N=8 miestä, Kanada Selvitettiin nesteytyksen vaikutusta lämpötasapainoon kuumakuorman 

aikana. 

40 °C, 30 % 

NBC-suojapuku 

N=5 miestä, USA Selvitettiin 10 °C WBGT korjauksen sopivuutta kemikaalisuojapukua 


Suojapuvussa WBGT 20 °C, taisteluasussa WBGT 30 °C. 

60 min kävely (450 W) ja 45 min lepo. 

N=6 miestä, Australia Selvitettiin pommin purkajien kuumakuormittumista suojavarustuksessa 

kenttäoloissa. 

1) 33,2 °C, 34,5 % RH 

2) 23,5 °C, 74,8 % RH 

Kaksi testirataa (7–13 min) 

EOS-puku (explosive ordnance deposit) ja kypärä (paino 35 kg) 

N=8 Selvitettiin viiden eri alusasuvaihtoehdon soveltuvuutta alusasuksi 

fyysisessä suorituksessa kuumassa ympäristössä: 120 min kävely (4 

km/h), jonka jälkeen 20 vuorotellen juoksu 2 min 10 km/h ja kävely 

2 min 4 km/h lämpötilassa 41,2 °C 30 % suhteellisessa kosteudessa. 

1) Ilman t-paitaa 

2) 100 % puuvillainen T-paita 

3) 100 % villa T -paita 

4) Synteettinen T -paita 

5) Hybridi T-paita 

Työ- ja lepojaksotus lisää kokonaistyöaikaa, koska kehon jäähtymistä ja 

palautumista tapahtuu työjaksojen välisen levon aikana. 

Kuuma, 40 °C ympäristö laskee suorituskykyä kaikilla suojaustasoilla. Levossakin 

kehon lämpösisällön ja syvälämpötilan nousu jatkuu. Jaksottaisessa 

työssä suoritusaika kasvaa, vaikka jaksottainen työ/lepo ei välttämättä 

alenna lämpösairauksien riskiä. 

Kaikki kuumakuormittumisen indikaattorit: toleranssiaika, hikoilu, hien 

haihtuminen, rektaalilämpötila, keskimääräinen iholämpötila (Tsk), ihon 

ja vaatetuksen höyryosapaine ja sydänsyke osoittivat taisteluasun poisjättämisen 

olevan hyödyllistä. Uudessa NBC-BDU-asussa syväläm pötila sekä 

ihon ja vaatetuksen höyryosapaineet olivat alempia 2 h altistuksen jälkeen 

kuin NBC-puku ilman taisteluasua. Muissa parametreissä (toleranssiaika, 

hikoilu, hien haihtuminen, Tsk) ei ollut eroja. Kevyessä, tauotetussa 

työssä, jossa lämmöntuotanto on vähäistä, taistelupuvun poisjättäminen 

Canadian NBC-suojapukukokonaisuudesta on suositeltavaa pienemmän 

kuumakuormittumisen vuoksi. 

Nesteytyksellä lämmön kertyminen elimistöön ei muutu kevyen tai raskaan 

työn aikana NBC-suojapukua käytettäessä. Nesteytys kuitenkin mahdollistaa 

suuremman lämpösisältökapasiteetin kun lämmöntuotanto on matala. 

Rasituksen kesto myös paranee. 

WBGT:n nosto 10 °C vastaamaan vaatetuksen lisäystä tuotti samansuuruiset 

fysiologiset vasteet. Teollisuuden käyttöön tehty korjaus vesihöyryä 

läpäisemättömien varusteiden yhteydessä soveltuu myös armeijan käyttöön. 

Kaikki koehenkilöt altistuivat kuumakuormittumiselle ja kokivat lämpösairausoireita, 

jotka pahenivat kovemman fyysisen kuormituksen aikana. 

Tutkittujen alusvaatteiden materiaaleilla ei ollut vaikutusta lämpökuormittumiseen 

tai subjektiivisiin tuntemuksiin. Myöskään vaatteiden kosteuden 

sitomiskyvyssä ei ollut eroja. 


31

KUUMANHAITTOJEN 

TORJUNTAMENETELMÄT 

Henkilökohtaiseen kuumakuormittumisen torjuntaan 

voidaan käyttää ilma- ja nestejäähdytteisiä 

varusteita sekä jää- tai faasimuutokseen perustuvia 

jäähdytyspakkauksia. Jäähdytysvarusteiden, muun 

muassa liivi, huppu ja sukat, tavoitteena on hidastaa 

kuumasta johtuva fyysisen ja psyykkisen suorituskyvyn 

heikkeneminen sekä estää lämpösairauksien kehittyminen. 

Ilmajäähdytteisillä menetelmillä pyritään 

lisäämään konvektiivista (lämmön kuljettuminen) 

lämmönhukkaa sekä haihtumisen kautta tapahtuvaa 

lämmönhukkaa. Nestejäähdytteisillä menetelmillä 

pyritään lisäämään konduktiivista (lämmön johtuminen) 

lämmönhukkaa. Ilmajäähdytteisissä varusteissa 

ilmanvirtausta keholla lisätään puhaltimella, 

mikä on kytketty yleensä liivimäiseen vaatteeseen. 

Nestejäähdytteisissä malleissa putkisto on integroitu 

vaatetukseen ja jäähdytetty/jäähdyttämätön neste 

kuljetetaan mukana joko vyötäröllä tai repussa. 

Ajoneuvoissa ja tukikohdissa voi olla suurempia 

nestejäähdytysyksiköitä. (Taulukko 7) 

Henkilökohtainen jäähdytysjärjestelmä hidastaa 

elimistön lämpenemistä. Samalla ihon lämpötila on 

alempi ja hikoilu on vähäisempää. Sen lisäksi hien 

haihtuminen iholta ja vaatetuksesta on suurempaa. 

Hikoilun vähentyminen vähentää myös juomisen 

tarvetta (Pimental 1987). Työskentelyaika pitenee 

vähentyneen kuumakuormituksen ansiosta. Nestejäähdytteisten 

järjestelmien käyttö kuumakuorman 

torjunnassa on tehokkaampaa jaksotettuna kuin 

yhtäjaksoisena jäähdytyksenä (Cheuvront ym. 2003, 

Constable ym. 1994). Ilmajäähdytteisissä liiveissä 

jäähtyminen näyttäisi olevan tehokkaampaa työn 

aikana kuin levossa (Bomalaski ym. 1995, Hadid 

ym. 2008), mutta päinvastainenkin tulos on esitetty 

(Barwood ym. 2009). Erot voivat johtua erilaisista 

liivimalleista, varusteista ja lepotilanteesta, esimerkiksi 

istuen tai seisten. Tutkimuksissa on kokeiltu sekä 

jäähdytettyä tai jäähdyttämätöntä ilmaa tai nestettä. 

Jäähdytyslaitteen käyttö kuitenkin rajoittaa sotilaan 

liikkumisaluetta. 

Jäähdytysjärjestelmien (pumppu, nestesäiliö, akku) 

tulisi olla mahdollisimman kevyitä, jotta jäähdytystehon 

vaikutus ei kumoutuisi lisääntyneen painon 

aiheuttaman lisäkuormituksen johdosta (McLellan 

ym. 1999). Uusien puhaltimien akut ovat nykyään 

keveitä ja pitkäkestoisia. 

Käsien tai jalkojen upottaminen kylmään tai viileään 

veteen lieventää kuumakuormittumista (House ym. 

1997, Livingstone ym. 1995). Jäähtymisteho paranee, 

jos samanaikaisesti käytetään keskivartalolla 

jäähdyttävää liiviä (House ym. 2003). Jääpussit, 

vesisuihku ja tuuletin sekä suonensisäinen infuusio 

jäähdytetyllä (20 °C) suolaliuoksella soveltuvat hypertermisen 

potilaan syvälämpötilan alentamiseen 

kenttäolosuhteissa ja kuljetuksen aikana (Sinclair 

ym. 2009). 

32 LOPPURAPORTTI

TAULUKKO 7. Kuumahaittojen torjuntamenetelmät. 


1. Amorim ym. 

2010 

N=10, USA Selvitettiin jäähdyttävän liivin ja koneellisen sekä vesialtaassa tapahtuvan 

käsien jäähdyttämisen vaikutusta hypertermiaan ja koettuihin 

oireisiin. Kontrolliryhmä ilman viilentäviä menetelmiä. 

Kävely 56 % VO 2 

max 100 min (kaksi 50 min periodia joiden välillä 

15 min tauko) lämpötilassa 42 °C, 30 % suhteellisessa kosteudessa. 

Testi tehtiin 10 kertaa kahden viikon aikana. 

Käsien jäähdytyksessä käytettiin RTX-laitetta. Vartalon jäähdytyksessä 

viileällä vedellä 15–16 °C täytetty liivi elektronisella jäähdyttimellä 

varustettuna. 

2. Banta ym. 1992 N=12 miestä, USA Selvitettiin 1. lämpötilaolot helikopterilennon ja leijunnan aikana, 

3. Barwood ym. 

2009 

4. Bomalaski ym. 

1995 


2002 


2006 

2. verenkiertoelimistön kuormittuminen kuumakuorman aikana ja 

3. jäähdytysliivin tehokkuus kuumakuorman torjunnassa. 

Helikopterin ohjaamossa: 31 °C (lento) – 48,6 °C (leijailu). 

1. Jää-jäähdytysliivi (Steele) 

2. Ilman liiviä. 

N=9 miestä, UK Selvitettiin ilmastoivan liivin tehokkuutta lisätä haihtumalla tapahtuvaa 

N=8 (lämmin ja 7 

(kuuma), USA 

N=8 (6 miestä, 2 

naista), USA 

jäähtymistä kuuman ja kuivan altistuksen aikana. 

Olosuhteet: 45 °C, 10 % RH 

6h lepo ja kävely 5 km/h+ 2 % kulma. 

1. aavikkoasu, ballistinen liivi, kypärä, kantolaite (28 kg). 

2. lisäksi jäähdyttävä liivi (29,3 kg), jäähdyttämätön ilma. 

Vertailtiin yhtäjaksoisesti ja jaksottaisesti (lepo) toimivan ilmajäähdytteisen 

liivin vaikutusta kuumakuorman torjunnassa kemikaalisuojapukua 


Lämpötilat: 28 °C ja 38 °C 

työ/lepo. 

USAF kemikaalisuojapuku. 

Ilman virtaus 18 ft 3 /min ja ilman lämpötila 20 °C. 

1. Vertailtiin höyrykompressori- (MCC) ja jää-jäähdytyslaitteen (PIC) 

tehokkuutta alentaa kuumakuormaa, kun käytetään tiivistä suojapukua. 

2. vertailtiin koko kehon peittävään asuun ja t-paitaan integroidun 

jäähdytysputkiston vaikutusta MCC ja PIC käytettäessä. 

38 °C, 30 % RH, 0,9 m/s tuuli. 

Impermeable self-contained toxic environment protective outfit (STEPO) 

N=4 miestä, USA Verrattiin jaksottaisesti (2 min) ja jatkuvasti jäähdyttävän nestejäähdytteisen 

vaatteen (huppu, liivi, housut) tehokkuutta alentaa kuumakuormaa 

kemikaalisuojapuvussa (MOPP 3). 

30 °C, 30 % RH 

80 min kävely, 224 W/m 2 . 

1) Jatkuva jäähdytys (CC) 

2) jaksottainen (2- min intervalli) (IC), 

3) ei jäähdytystä (NC). 

Neste 21 °C, virtaus 1,2 l/min 

Viileällä vedellä täytetty liivi ehkäisi rektaalilämpötilan nousua 

molempien lämpökuormitusvaiheiden aikana ja syketason nousua 

ensimmäisen kuormitusvaiheen aikana verrattuna muihin ryhmiin. 

Käsien jäähdyttäminen (joko koneellisesti tai vesialtaassa) ei ole yhtä 

tehokas keino kuin viilennetyllä vedellä täytetyn liivin käyttö lämpökuormittumisen 

hallinnassa. 

Lennot merellä kuumassa ympäristössä ovat kuumakuormittavia ja 

voivat aiheuttaa verenkiertoelimistön ylirasitusta ja lämpösairauksia. 

Kuormittuminen on suurinta leijunnan aikana ja laivan kannella, jolloin 

lämpötila ohjaamossa on korkein. Jäähdyttävän liivin käyttö vähensi 

helikopterilentojen aikaista kuumakuormittumista. 

Jäähdyttävän liivin kanssa 18 % pitempi kävelyaika, alempi iholämpötila 

ballistisen liivin alla. Jäähdytysvaikutus 28 W työn aikana ja 72 

W levossa. Ilmastoiva liivi vähentää kuumakuormittumista ja lisää 

työskentelyaikaa aiheuttamatta ihon ärtymistä ja epämukavuutta. 

Sekä yhtäjaksoinen (työ ja lepo) että jaksottainen (lepo) jäähdytys 

pidensivät työskentelyaikaa ja syvälämpötila, syke ja hikoilu olivat 

alempia kuin ilman jäähdytystä kemikaalisuojapukua käytettäessä. 

Yhtäjaksoinen jäähdyttäminen vähensi hikoilua, lisäsi haihtumista ja 

viihtyvyyttä enemmän kuin jaksottainen (vain levon aikana) jäähdytys. 

MCC- ja PIC -jäähdytyslaitteet olivat yhtä tehokkaita, mutta kummassakin 

altistusaika jäi 4 tunnin tavoiteajasta (131 min koko kehon 

jäähdytys ja 83 min t-paitajäähdytys). 

Tiiviin suojapuvun (STEPO) alla konvektiivinen jäähtyminen oli tehokkaampaa, 

altistusaika oli pitempi ja elimistön lämpeneminen oli 

hitaampaa koko kehoa peittävässä nestejäähdytysasussa kuin vain 

t-paitaan integroidussa jäähdytysjärjestelmässä. 

Johtumalla tapahtuva (konduktiivinen) lämmönluovutus ilman 

jäähdytystä 94, IC 142 ja CC 146 W/m 2 . IC lisäsi enemmän ihon ja 

nestekierron välistä johtumalla tapahtuvaa lämmönhukkaan ja alensi 

lämpökuormaa enemmän kuin yhtäjaksoinen jäähdytys suojapukua 


Nestejäähdytteinen vaate passiivisesti absorboi lämpöä vaikka kiertoa 

ei olisi päällä. 



33




2007 

8. Constable ym. 

1994 

N=7, USA Arvioitiin reflektiivisten lämpöinserttien (RTI) vaikutusta vähentää 

fyysistä kuormittumista säteilykuorman aikana. 

40 °C, 20 % RH, 1 m/s tuuli 

Lisäksi säteily (irradiance). 

1) RTI ja ballistinen liivi 

2) ballistinen liivi 

Ilman säteilylisäystä tai säteilyn kanssa. 

N=8, USA Selvitettiin jaksottaisen (levon aikana) jäähdyttämisen käyttöä fysiologisen 

kuumakuorman vähentämiseksi suojapukua käytettäessä. 

Lämpötila 38 °C. Jäähdytysneste 13 °C, 1 l/min 

30 min kävely 30 min istuminen. 

1) kontrolli 

2) kemikaalisuojapuku 

3) kemikaalisuojapuku ja jaksottainen nestejäähdytysliivi 

9. Hadid ym. 2008 N=12 miestä, Israel Arvioitiin voidaanko kuumakuormittumista lieventää uudella henkilökohtaisella 

jäähdytysliivillä, jossa on puhallin. 

40 °C, 40 % RH ja 35 °C, 60 % RH 

Kävely 115 min, palautuminen 70 min 

Taisteluasu ja ballistinen liivi jäähdytysliivin kanssa tai ilman. Jäähdyttämätön 

ilma. 

10. House ym. 1997 N=4, UK Määritettiin käsi-immersion veden lämpötila, joka tehokkaimmin jäähdyttäisi 

kuuma-altistuksessa. Hypoteesi: ääreisosien vasokonstriktiota 

ei tapahdu kun syvälämpötila on koholla. 

Altistuslämpötila 40 °C. 

Veden lämpötila 10, 20 ja 30 °C. 

Palosuojapuku, keskiraskas työ 45 min, 30 min lepo jolloin immersio. 

11. House ym. 2003 N=9 miestä, UK Selvitettiin jäähdytystehon kasvua kun käsi-immersion lämpötila on 

0 °C verrattuna 10 °C. Lisäksi selvittiin jääliivin vaikutusta työskentelyaikaan 

yhdessä käsi-immersion kanssa. 36,3 °C, 55 % RH 

Veden lämpötila 0 ja 10 °C 

Askellus (310 W) 

Työ 10 / lepo 5 min 

Kemikaalisuoja-asu NBC 

Jääliivi 

12. Livingstone 

ym. 1995 

N=6 miessotilasta, 

Kanada 

Selvitettiin, onko jalkojen jäähdyttäminen yhtä tehokasta lieventämään 

kuumakuormittumista kuin käsien jäähdyttäminen. Lisäksi selvitettiin 

jäähdyttävien sukkien (vesijäähdytys) tehokkuutta jäähdyttää aktiivista 

kävelevää ihmistä. 

35 °C, 50 % RH 

Istuen: immersio-lämpötila: 

10, 15, 20, 25 ja 30 °C 

Kävellen 90 min kemikaalisuojapuvussa ja jäähdyttävät sukat. 

Suoritusajat eivät eronneet. Kypärän sisällä lämpötila alempi RTI:n 

kanssa kuin ilman. Fysiologisissa vasteissa ei eroja. RTI:n pukeminen 

suojaliivin ja kypärän kanssa ei alenna kuumakuormittumista korkean 

eikä matalan säteilykuorman aikana. 

Jäähdytys lepotaukojen aikana oli tehokasta kaksinkertaistaen kävelyajan 

ja vähentäen lämmön kertymistä elimistöön kemikaalisuojapukua 


Jäähdytysliivi oli tehokas alentamaan kuormittumista työn aikana mutta 

ei palautumistauon aikana. Jäähdytysliivin tehokkuutta parannettava. 

Jäähdytysteho eri veden lämpötiloilla: 

334 (10 °C), 307 (20 °C), 113 W (30 °C). Vesi-immersion lämpötila 

10–30 °C jäähdyttää kuumakuormittunutta henkilöä työn jälkeen. 

Soveltuu teollisuuden ja armeijan työtehtäviin, joissa altistutaan kuumalle 

ja työ on tauotettua. Kylmä vesi on tehokkain. 

10 ja 0 °C vesi alentaa kuumakuormittumista, 0 °C tehokkaammin. 

Jääliivin käyttö yhdessä käsi-immersion kanssa alentaa vielä enemmän 

kuumakuormittumista ja pidentää turvallisesti työskentelyaikaa. 

Lämmönhukka jaloista oli 151–55 W ollen suurinta kylmässä vedessä. 

Lämpöä voidaan poistaa kehosta sekä käsi- että jalkojen immersion 

avulla. Jäähdytyksen vaikuttavuus kuumakuormaan edellyttää syvälämpötilan 

nousua yli 37,5 °C. Jalkojen jäähdytys lieventää kuumakuormittumista, 

mutta käytännön toteutus kuitenkin rajallinen. 

34 LOPPURAPORTTI


13. Muza ym. 1988 N=6 miessoti-lasta, 

USA 

14. Pimental ym. 

1987 

15. Sinclair ym. 

2009 

16. Vernieuw ym. 

2007 

Selvitettiin jäähdyttämättömän ja jäähdytetyn ilman käyttöä levossa 

vähentämään kuumakuormittumista ja parantamaan toleranssiaikaa. 

35 (dry) ja 40,6 °C (wet) 

250 min: 50 min kävely (M 420W) ja 50 min istuen. 

Kemikaalisuojapuku ja ballistinen suojaliivi. 

Jäähdytys jäähdyttämättömällä ilmalla työn aikana, virtaus 10 tai 18 

cfm (5 tai 8 l/s). Levossa jäähdytettyä ilmaa (22 °C) 18 cfm. 

N=4 miestä, USA Arvioitiin ilmajäähdytteisen liivin tehokkuutta alentaa kuumakuormaa 

N=11 miestä, Australia 

kemikaalipukua käytettäessä. 

Lämpötila 49 °C 

300 min kävely/tauko 

Kevyt 175 ja raskas 315 W työ. 

Kemikaalisuojapuku ilman jäähdytystä ja viisi erilaista kuiva- (20–27 

°C) ja kastepistelämpötilaista (7–18 °C) jäähdytysilmaa. 

Selvitettiin kolmen altistuksen jälkeisen jäähdytysmenetelmän 1) 

jääpussit niskassa, kainaloissa ja nivusissa, 2) vesisuihku ja tuuletin ja 

3) 2 litraa 20 °C iv suolaliuosta 20 min ajan tehoa alentaa kohonnut 

syvälämpötila. Jäähdytys 40 min. 

Syvälämpötila nostettiin 40 °C:een kävellen 34 °C:ssa. 

N=8 miestä, USA Selvitettiin, vaikuttaako erilaisten jäähdytysmenetelmien käyttö negatiivisesti 

lämpöviihtyvyyteen ja -tuntemukseen. 

30 °C, 30 % RH 

Kävely 80 min (225 W/m 2 ) 

Jatkuva jäähdytys (CC), vaiheittain (PC) ja PC ohjattuna keskimääräisen 

iholämpötilan avulla (PCskin) 

Kemikaalisuojapuku. 

Nestejäähdytteinen kolmiosainen vaate, joka peittää pään (huppu), 

torson (liivi) ja jalat (housut). 

Toleranssiaika piteni ja fysiologiset vasteet olivat alemmat jäähdytyksellä 

kuin ilman. Ei eroja 10 ja 18 cfm välillä. Jäähdytys, jossa jäähdyttämätöntä 

ilmaa johdetaan liiviin työn aikana ja jäähdytettyä levon aikana 

lisää toleranssiaikaa ja vähentää kuormittumista. 

Ilman jäähdytystä suoritusajat: 118 ja 73 min ja jäähdytysliivin kanssa 

300-242 min. 

Paras teho saatiin kuivalla lämpötilalla. Liivin käyttö alentaa hikoilua ja 

siten juomisen tarve vähenee. Kaikki viisi lämpötilayhdistelmää alensivat 

kuumakuormittumista ja pidensivät työskentelyaikaa. Kevyemmällä 

työn tasolla koehenkilöt pystyivät ylläpitämään lämpötasapainoa. 

Raskaammalla työn tasolla liivin tehokkuus pidentää työskentelyaikaa 

on rajallinen. 

Syvälämpötila laski kaikilla jäähdytysmuodoilla. Menetelmät soveltuvat 

käytettäväksi ensihoidossa kentällä ja kuljetuksen aikana. Jäähdytetty 

iv suolaliuos ei aiheuttanut kontraindikaatioita. 

Ihon lämpötilan mukaan ohjautuva jäähdytysmenetelmä (PCskin) 

koettiin yhtä ”viileäksi” kuin jatkuva jäähdytys (CC) ja ”viileämmäksi” 

kuin vaiheittainen jäähdytys (PC). 


35

LÄMPÖSAIRAUKSIEN ESIINTYMINEN JA 

RISKITEKIJÄT SOTILASTYÖSSÄ 

Lämpötasapainon pettäminen voi johtaa lämpösairauteen, 

mikä voi kehittyä jopa muutamissa tunneissa 

tai usean päivän aikana (Epstein ym. 1999, Kark 

ym. 1996). Suora päähän kohdistuva säteilylämpö 

voi aiheuttaa auringonpistoksen. Lämpökrampit 

ovat lihasten kivuliaita kouristuksia, jotka usein 

johtuvat riittämättömästä suola- ja nestetasapainosta. 

Lämpöpyörtyminen on seurausta kehon nesteiden 

nopeasta uudelleenjakautumisesta, jolloin aivojen 

verensaanti huononee hetkellisesti. Lämpöuupuminen 

johtuu kehon lämpötilan nousun ja nestehukan 

aiheuttamasta suoritus- ja toimintakyvyn häiriöstä. 

Lämpöhalvaus on vakava, henkeä uhkaava tila, joka 

edellyttää välitöntä ensiapua jo tapahtumapaikalla 

ja jopa tehohoitotasoista jatkohoitoa. Lämpösairaustapauksien 

järjestelmällinen dokumentointi on 

osa riskinhallintaa. (Taulukko 8) 

Lämpösairauksien esiintyvyys on 1,3–4 (USA:ssa) ja 

2,4–6,9 (Singapore) tapausta 1000 henkilöä kohden 

(Smalley ym. 2003, Carter ym. 1988 ja Lee ym. 

1991). Jopa kolmasosan ei-traumaattisista kuolemantapauksista 

USA:n armeijassa on arvioitu johtuvan 

lämpösairaudesta (Scoville ym. 2004). Sotilaiden 

lämpösairaudet ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä. 

Tähän ovat myötävaikuttaneet parantunut 

ohjeistus ja esimerkiksi sääolosuhteiden huomioon 

ottaminen fyysisesti raskaiden harjoitteiden toteutuksessa 

(Bricknell 1994 ja 1996b). USA:n tuoreimpien 

tilastojen (Brundage 2011) mukaan lämpöhalvausten 

määrä on hieman laskenut vuosina 2009 ja 2010 ollen 

viimeksi 0,24/1000 henkilövuotta. Kuitenkin lähes 

15 prosentilla lämpöhalvauspotilaista oli useampi 

lämpöhalvaus vuodessa. Huomioitavaa on myös, 

että lievempien lämpösairauksien ilmaantuvuus on 

ollut nousussa USA:n armeijassa ja oli vuonna 2010 

1,8/1000 henkilövuotta. Erityisen merkittävä on 

väärin toteutettuun liialliseen nesteytykseen liittyvän 

aivo-oireisen hyponatremian ilmaantuvuuden lähes 

5-kertaistuminen 2000-luvulla. Lämpösairauden 

riski on suurimmillaan palveluksen alussa (Epstein 

ym. 1999) ja kesäaikana (Dickinson 1994, Bricknell 

1996a). Taistelukentän oloissa on muistettava lääkkeiden 

negatiiviset vaikutukset lämpötasapainoon 

(Arad ym. 1992, Franklin 1999, Gabaree ym. 1997). 

Rokotuksia tulee myös välttää lämpösopeutumisvaiheessa 

(Franklin 1999). 

Kumuloituva, useamman päivän ajalta kertynyt 

lämpökuormittuminen lisää riskiä saada lämpösairaus 

(Carter ym. 1988, Kark ym.1996). Kovan 

lämpökuormituksen jälkeen on varattava aikaa palautumiseen. 

Koulutuksessa on lisäksi kiinnitettävä 

huomiota sotilaiden kykyyn havaita itsessään tai 

taistelutovereissaan lämpötasapainon pettämisen 

oireet (Barthel 1990). Systemaattisella esimiesten 

ja sotilaiden koulutuksella pystytään huomattavasti 

vähentämään vakavien lämpösairauksien esiintymistä 

(Bolton ym. 2006, Carter 3rd ym. 2005, Wasserman 

ym. 1997). Koulutuksen pääsisältö ovat lämpöolojen 

huomioon ottaminen fyysisen rasittavien työtehtävien 

ja koulutuksen ajoituksessa, tauotuksessa ja 

nestetasapainon ylläpidossa. 

36 LOPPURAPORTTI

TAULUKKO 8. Lämpösairauksien esiintyminen ja riskitekijät sotilastyössä. 

Lähdeviite N, Maa Ajanjakso Tutkimusasetelma Yhteenveto 

1. Arad ym. 1992 N=8 tervettä 

miestä, 

akklimoituneita 

2. Armed Forces 

Health Surveillance 

Center (AFHSC) 2011a 

USA:n armeijan 

tilastot 

3. Barthel 1990 Tapausselostus 

4. Bourdon ym. 1995 Hypoteesin 

esitys 

5. Bricknell 1994 N=8–18/vuosi, 

6. Bricknell 1996a N=96, 

englantilaiset 

joukot 

Kyproksessa 

englantilaiset 

joukot 

Kyproksessa 

7. Bricknell 1996b N= 490 (UK) ja 

97 (Kypros) 

8. Bolton ym. 2006 N=6000 

brittisotilasta 

Kuwaitissa 

Kaksi erilaista kemikaalisuojapukua 

(MOPPIII, BDU). 

60 min lepo ja sen jälkeen 50 min 

kävely 40 % tasolla VO 2 

max-tasosta. 

Tutkittavat saivat pyridostigmiinia 

(kemiallisen sodankäynnin hoitoaine) 

suun kautta. 

2006–2010 Lämpösairauksien esiintyvyys USA:n 

armeijassa 

24-vuotias upseeri sairastui fyysisen 

harjoittelun aikana. WBGT lämpötila 

oli +23 °C. 

1988–1992 Retrospektiiviset lämpösairaudet 

vaikeusasteineen 

1990–1994 Retrospektiiviset lämpösairaudet 

vaikeusasteineen ja ympäristöolosuhteineen 

1986–1994 Lämpösairauksien määrän vertailu 

UK ja Kyproksen välillä 

Varustettiin erityinen yksikkö (HIU, 

Heat Illness Unit). 

Pyridostigmiinilla oli vaikutuksia hengitykseen ja jonkin verran myös kognitioon. 

Vuonna 2010 lämpösairauksien esiintyvyys oli 1,77 tuhatta henkilötyövuotta kohden, ja 

lämpöhalvauksien esiintyvyys 0,21 tuhatta henkilötyövuotta kohden. Lämpöhalvauksien 

esiintyvyys oli vähentynyt v. 2010 verrattuna edellisiin vuosiin. Kaikkien lämpösairauksien 

esiintyvyys oli kuitenkin vuonna 2010 noin 48 % suurempi kuin vuonna 2008. Vuonna 

2010 oli 381 lämpöhalvausta, ja näistä 59:llä lämpöhalvaus oli ollut useammin kuin 

kerran vuoden aikana. 

Myötävaikuttavana tekijänä oli puutteellinen lämpösopeutuminen. Ensimmäinen oire oli 

tajunnan menetys. Ensiavuksi sai jäähdytystä pirskotetulla vedellä. Palvelukseen paluu 

tapahtui 2 kk kuluttua. Keskeistä ehkäisyssä on ympäristöolojen monitorointi (WBGT), 

oikea tauotus (Work Rest Cycle) ja riittävä nesteytys (Water Doctrine). 

Vaativiin sotilastehtäviin valittavien lihassolujen lämpöherkkyys tulisi testata malignia 

hypertermiaa provosoivilla kemikaaleilla. 

Lämpösairaudet vähenivät merkittävästi vuosien 1990 ja 1992 välillä. Vähentyminen liittyi 

WBGT-indeksin huomioimiseen erityisesti fyysisesti raskaiden tehtävien ohjeistuksessa. 

Vuosien 1990 ja 1995 välillä 96 lämpösairautta, joista 10 oli vakavia. Riskiaika ajoittui 

touko-elokuulle, kun WBGT oli 26–29 °C ja riski liittyi marsseihin. 

Englantilaisilla maajoukoilla esiintyi huomattavasti enemmän lämpösairauksia kuin kyproslaisilla 

joukoilla, joilla tarkempi ohjeistus raskaista fyysisistä harjoituksista. Sairastuneet 

olivat useimmiten sotilaita, joiden lämpösopeutuminen oli kesken. 

Annettua ohjeistusta noudatettiin hyvin. 

Lämpösairauksien esiintyvyys oli 50/1000 sotilasta ja kriittinen aika oli kaksi ensimmäistä 

viikkoa. Todettiin 300 tapausta 1. kk:n aikana ja näistä 15 vakavaa vaatien erityistason 

hoitoa. 90 % tapauksista ensimmäisten 10 pv aikana. Vakavista lämpösairauksista 14 % 

ilmeni raskaan ponnistelun yhteydessä, 8 % ajaessa ja 46 % kevyen rasituksen yhteydessä. 

Pääoireita olivat pahoinvointi (46 %), uupuminen (39 %), pyörtyminen (17 %) ja 

tajuttomuus (2 %). Altistavia tekijöitä olivat nestevaje, vajavainen lämpösopeutuminen 

ja unen puute. Hoito-ohjeisiin sisällytettiin nesteytyksessä kirkas krystalloidi 1–2 l 

kaikille. Korostettiin porrastettua hoitoketjua ja tapausten kunnollista dokumentointia. 

Lämpösopeutumiseen on varattava aikaa. Palvelukseen palasi lämpösairastuneista 2/3. 



37



9. Brundage 2011 Koko USA:n 

armeija 

10. Carter ym. 1988 N=6000 

sotilasta 

11. Carter3rd ym. 2005 N=5246, 

USA 

12. Dickinson 1994 N= keskimäärin 

135 vuodessa, 

Englanti 

2006–2010 316 lämpöhalvausta ja 2576 muuta 

lämpösairautta 

26 kenttäsairaalaan lämpösairauden 

vuoksi joutunutta ja heille yksi samoissa 

oloissa ollut verrokki. 

Lämpösairauden tarkistuslista (Lehtmet) 

Psyykkinen kysely (SAMS) 

Haastattelu 

1980–2002 Lämpösairaudet ja kuolemat USA:n 

armeijassa 

1981–1991 Retrospektiivinen tutkimus lämpösairauksien 

esiintymisestä englantilaisilla 

joukoilla Englannissa, Hong Kongissa 

ja Kyproksella. 

13. Drehner ym. 1999 N=6, 1956–1996 Kuolinsyyt ja niihin liittyvät ympäristöaltisteet 

USA 

USA:n armeijassa. 

14. Epstein ym. 1999 N=150, Israel 1988–1996 Retrospektiivinen tutkimus lämpöhalvaustapausten 

esiintymisestä 

Israelin armeijassa. 

15. Franklin 1999 Tapausselostus 21-vuotias mies sairastui 3 km juoksun 

aikana. Ilma oli leuto. 

16. Gabarée ym. 1997 N=10 Kävely urheiluvaatetuksessa 5,5 km/h 

uupumiseen saakka, kun lämpötila 

on 36 °C. 

Levitettiin paikallisesti aurinkosuojavoide 

noin viidesosalle ihon pinnasta ja 

verrattiin tilanteeseen ilman voitelua. 

17. Kark ym. 1996 N=1454, 

USA 

1983–1991 Retrospektiivinen tutkimus merivoimien 

klinikoiden ja sairaaloiden 

sairausrekisteristä 12 viikon perusharjoituksen 

(basic training) aikana. 

Lämpösairauksien kirjaaminen 

oli tullut pakolliseksi rekisteriin. 

Potilasasiakirjoista poimittiin myös 

sairastumisten olosuhdetiedot sekä 

WBGT. Kohortin suuruus oli 217000 

varusmiestä. 

Lämpöhalvauksen ilmaantuvuus on ollut noin 0,2–0,3/1000 henkilövuotta keskimäärin. 

Lievempien lämpösairauksien ilmaantuvuus on noussut tasolta 1,4 tasolle 1,8/1000 

henkilövuotta. Kliinisesti merkittävien ylinesteytyksestä johtuvien hyponatremiatapausten 

ilmaantuvuus on 5- kertaistunut 2000-luvulla. 

Esiintyvyys oli 4,3/1000 sotilasta. Sekavuutta ja heikotusta oli lähes puolella esioireena 

ennen varsinaista voimakasta oireilua. Kognitiiviset testit noin 1 vrk kuluttua eivät eronneet. 

Aiempi lämpösairaus lisää riskiä sairastua lämpösairauteen uudelleen. 

22 vuoden aikana 5246 sotilasta sai lämpösairauden. Heistä 37 menehtyi. Sairaalahoitoa 

vaativat tapaukset vähentyivät 22 vuoden aikana 60 %, joka selittyy lämpöuupumuksen 

vähentymisellä. Lämpöhalvaukset viisinkertaistuivat. Tärkeä selittävä tekijä oli mm. nestehukka 

(17 %). Akuutti munuaisten toimintahäiriö oli suhteellinen tavallista sairastuneilla 

(13 %). Afroamerikkalaisilla esiintyi vähemmän sairaalahoitoa vaativia lämpösairauksia 

kuin valkoisilla ja naisilla enemmän kuin miehillä. 

Lämpösairauksia esiintyi myös viileään vuodenaikaan, lähinnä kuitenkin kesäaikaan. 

Sairauksista 74 % oli lämpöuupumuksia ja 13 % lämpöhalvauksia. 

Kaikista kuolinsyistä (n=85) lämpösairaudesta johtuneita v. 1956–1996 oli 6 kpl. 

Yli 50 % lämpöhalvauksista tapahtui ensimmäisen 6 palveluskuukauden aikana ja 

kesä-syyskuussa, mutta 30 % ajoittui kevääseen. Noin 40 % sairastumisista liittyi lyhytkestoiseen 

fyysiseen suoritukseen ja niistä, 60 % ajoittui ensimmäisen 2 tunnin ajalle 

suorituksen alkamisesta. Eniten sairastumisia tapahtui aamulla klo 6–10 välisenä aikana. 

Johti kuolemaan. 

Myötävaikuttavia tekijöitä olivat ylipaino, aivokuumerokotus ennen rasitusta ja käytetty 

pseudoefedriinilääke. Pseudoefedriiniä on mm. yskän-, nuha-, ja laihdutuslääkkeissä. 

Auringonsuojavoiteen käyttö nostaa ruokatorvilämpötilaa noin 0,5 °C 4 tunnin aikana 

verrattuna ei voiteeseen. 

1454 sairastuneesta 89 % oli miehiä ja 11 % naisia. Miehistä 11 % oli joutunut sairaalahoitoon, 

naisista ei kukaan. Lämpösairauksien riskitekijöiksi osoittautui raskas 

fyysinen kuormitus ja lämpökuormitus ilman riittävää palautumista. Lämpösairauksien 

riski kasvaa jo 18 °C:ssa. 24–27 °C:ssa lämpösairauksien riski on jo 26–39 -kertainen 

verrattuna alle 18 °C:een lämpötilaan. 

38 LOPPURAPORTTI


18. Lee ym. 1991 N=78-252 

sairastunutta 

vuosittain, 

Singapore 

19. Reynolds ym. 1995 24 tervettä 

koehenkilöä 

20. Scoville ym. 2004 N=46, 

USA 

21. Smalley ym. 2003 N=51, 

USA 

22. Wallace ym. 2007 N=3971, 

USA 

23. Wasserman ym. 

1997 

1984–1989 Kaikki armeijan rekistereihin raportoidut 

lämpösairaudet (lämpöuupumukset 

ja lämpöhalvaukset) 

Marssi kävelymatolla 21 kg:n taakkaa 

kantaen nopeudella 1,39 m/s 

ja kulmana 1 %. Lämpötila oli 28 

°C ja kosteus 25 %. Tutkittiin 2 eri 

ihovoiteen vaikutuksia hikoiluun ja 

ihon hiertymien ehkäisyyn Kontrollina 

oli kuormitus ilman voiteita. 

Kaikkien lämpösairauksien esiintyvyys vaihteli 2,4–6,9 /1000 sotilasta kohti. 

Ei vaikutuksia kliinisiin löydöksiin 

1977–2001 Retrospektiivinen tutkimus USA:ssa. Nontraumaattisista kuolemantapauksista (N=276) 33 % (n=46) oli lämpösairauden 

aiheuttamia. 

1999 Lämpösairauksien esiintyvyys texasilaisessa 

ilmavoimien tukikohdassa tapausta. Näistä 21 oli tarkemmin määrittelemättömiä, 4 auringonpistosta, 22 lämpö- 

Lämpösairauksien esiintyvyys oli 1,3 tapausta 1000 henkilöä kohden, yhteensä 51 

uupumusta ja 5 lämpöhalvausta. 

Lämpösairauden vuoksi sairaalahoidossa olleilla miehillä oli 1,7-kertainen suurentunut 

1971–2000 Ennustaako lämpösairauden sairaalahoito 

muuta ennenaikaista 

kuolleisuutta 

N= 3000 Sotilaita eri aselajeista 

(palvelualue Saudi Arabia) 

riski menehtyä sydän- ja verisuonisairauksiin ja 2,2-kertainen riski menehtyä iskeemiseen 

sydänsairauteen. 

Lämpösairauksien esiintyvyys 0,5 % 

Vähyyteen pääsyynä tehokas preventio: ei- välttämättömien kovien rasitusten välttäminen 

erityisesti ensimmäisten viikkojen aikana (harjoittelu), oikea nesteytys ja oireiden 

tunnistaminen 


39

VAKAVIEN LÄMPÖSAIRAUKSIEN 

DIAGNOSTIIKKA, ENSIAPU JA HOITO 

Suomalaiset ohjeet sotilaan lämpötasapainon säilyttämisestä 

poikkeavissa ympäristöoloissa (Sotilasterveydenhuolto, 

1990 ja Kenttälääkintä, 1993) ovat 

edelleen käyttökelpoiset. Ensiapu käynnistetään 

viivytyksettä. Jo yli 30 minuutin viive jäähdytyksen 

ja nesteytyksen aloittamisessa lisää huomattavasti 

lämpöhalvauksen kuolleisuusriskiä (Carter 2007, 

Bruce ym. 2008, Epstein ym. 1995, Henderson 1986, 

Hiss ym. 1994). Jäähdytyksen aikana on seurattava 

peräsuolilämpötilaa. Se ilmaisee jäähdytyksen tehokkuuden 

ja paljastaa hypotermisen tilan eli elimistön 

liikajäähtymisen kehittymisen (Makranz ym. 2011). 

(Taulukko 9) 

Lihaskudoksen vaurio eli rabdomyolyysi on sekä 

tärkeä lämpöhalvauksen ennusteellinen, että monille 

elinkomplikaatiolle altistava tekijä (Amundson ym. 

1989, Gardner ym. 1994, Delaune ym. 2009). Lihastuhon 

tunnistamiseksi seerumin kreatiinikinaasi 

on keskeinen laboratoriotutkimus (Hsu ym. 1997, 

Epstein ym. 1995, Shieh ym. 1995). Lihastuho voi 

käynnistyä myös viivästyneesti. Lämpösairauteen 

liittynyt lihasvaurio lisää myös lihaskalvotulehduksen 

riskiä (Korenyi-Both ym. 1992, Brown ym. 1992). 

Tuoreessa USA:n armeijaa koskevassa raportissa todetaan 

vakavien lihastuhotapausten määrän olevan 

kasvussa. Niistä noin puolet liittyy lämpösairauksiin 

(Hill ym. 2011). Merkittäviä altistavia tekijöitä ovat 

sodankäynnin fyysisiin tehtäviin liittyvän lihaskuormituksen 

kasvu (taakat), tottumattomuus raskaisiin 

40 LOPPURAPORTTI

asituksiin kuumassa sekä riittämätön palautuminen 

fyysisesti raskaista työtehtävistä. Huonosti hoidetun 

rabdomyolyysin uusiutumisriski on selvästi lisääntynyt, 

etenkin jos asianmukainen hoito laiminlyödään. 

Vakavasta lämpösairaudesta toipumisen ennustetta 

ja uusiutumisriskiä voidaan arvioida oireiden sekä 

laboratoriolöydösten perusteella luodulla luokituksella. 

Tärkeimmät osatekijät ovat suolatasapaino, lihas- ja 

maksaentsyymit sekä oireet (Hakre ym. 2004, Roberts 

1998). Suolatasapainoarvot ovat tärkeitä myös 

mahdollisen hyponatremian tunnistamiseksi. Sydänlihaksen 

toimintahäiriö on suhteellisen harvinainen 

ja yleensä ohimenevä oire. Sen tunnistaminen on 

tärkeää turvallisen palvelukseen paluun vuoksi sekä 

ensi vaiheen nestehoidon suunnittelussa (Atar 2003, 

Zahger 1989). Geneettisiä häiriöitä, jotka lisäävät 

lämpötasapainon pettämisen vaaraa ovat kystinen 

fibroosi, lihasmyopatiat ja maligni hypertermia 

(Smith 1995, Brown 1992, Porter 2003). Niiden 

tunnistamiseen on olemassa erityisiä diagnostisia 

testejä, jotka eivät kuitenkaan sovellu laajaan seulontakäyttöön. 

Tapausselostuksien yhteydessä on esitetty 

eräitä tiedonkeräyksen ja kliinisen päätöksenteon 

tukilomakkeita, joista käytäntöön sovellettavilta 

vaikuttavat Minardin lämpösairauden riskinarviointilomake 

(Rav-Acha 2004) ja lämpösairauspotilaan 

seurantakortti (Pollman 2001). 

Lämpösairauden sairastaneilla on raportoitu yleisen 

kuolleisuuden lisääntymistä alle 40 vuoden iässä 

(Wallace 2007). Lämmönsietotestiä suositellaan 

erityisesti, jos potilaalla on esiintynyt neurologisia tai 

vakavia psyykkisiä oireita lämpöhalvauksen yhteydessä 

(Epstein ym. 1995, Cooper ym. 1996, Porter ym. 

2003). Lämmönsietokoetta voidaan kehittää edelleen 

sotilastyön ammattikohtaiset vaatimukset huomioon 

ottaen. Lämpötilan, sykkeen, sykevariaation, 

verenpaineen, hien tuotannon (painon muutos) ja 

subjektiivisten tuntemusten lisäksi laktaattitasojen 

määritys olisi helppo lisätä mittauksiin (Hsu 1997). 

Vaikean lämpösairauden palvelukseen paluuta 

koskevan lämmönsietotestin (4–8 viikkoa) lisäksi 

9 kuukauden testi on suositeltava, mikäli epäillään 

pysyvää lämmönsäätelyn häiriötä (Chung 1999). 

Kenttäkelpoiset modernit rekisteröintitekniikat sekä 

uudet laboratoriomenetelmät mahdollistavat myös 

uusien vakaviin lämpösairauksiin liittyvien tutkimusten 

käynnistämisen. Mielenkiintoisia yksittäisiä tutkimuksia 

on raportoitu esimerkiksi aineenvaihdunnan 

muutoksista lievän lämpösairauden jälkeen (Quin 

1999, Hsu ym. 1997), tulehdusmekanismeista lämpösairauksien 

synnyssä (Chung 1999), kumuloituvasta 

lämpökuormittumisesta (Mitchell ym. 1991) sekä 

muiden fysikaalisten altisteiden ja lämpökuorman 

yhteisvaikutuksista (Quin ym. 1999). 


41

TAULUKKO 9. Vakavien lämpösairauksien diagnostiikka, ensiapu ja hoito. 

Lähdeviite N, Maa Tutkimusasetelma Päätulokset 

1. Amundson 1989 N=4 Koehenkilöiden ikä 18–24 vuotta, perusterveitä, 

normaalikuntoisia. Kahdella 

oli esitiedoissa joskus sairastettuun 

lämpösairauteen viittaava tapahtuma. 

Varustuksena oli marssivarustus tai kevyt 

palvelusvarustus. 

Yhdellä sotilaalla oireet ilmenivät jo 3 km 

2. Armed Forces Health 

Surveillance Center 2011b 

USA:n armeijan 

tilastot 

2006–2010 

marssin jälkeen. Ei tarkkoja olosuhdetietoja 

Fyysiseen kuormitukseen liittyvät rabdomyolyysi- 

(lihastuho-) tapaukset armeijan 

tilastoissa. 

3. Atar ym. 2003 N=1 19-vuotias erikoisjoukkojen sotilas, jolla 

oli hyvä fyysinen kunto. Ripulitaudin oli 

sairastanut edellisenä päivänä. Sairastui 

40 km marssin aikana, ei lämpötilatietoja. 

4. Brown ym. 1992 N=1 19-vuotias perusterve jalkaväen mies, joka 

sairastui aamulla juoksulenkillä. 

5. Bruce ym. 2008 N=75 Nijmegen marssi, 75 hoidettua lämpösairautta 

6. Carter ym. 2007 N=994 Lämmönsietotutkimuksen koehenkilö, jolla 

oli nilkan alueen ei- kuumeinen tulehdus. 

Voimakas lämpövaste kevyessä rasituksessa. 

Lämpöhalvauspotilaita vuosina 1980-2002. 

7. Chen ym. 1996 N= 18 

lämpöhalvaustapausta, 

7 verrokkia 

Fyysiseen rasitukseen liittyvään lämpösairauteen voi liittyä vaikea-asteinen lihastuho. Sen 

ensioireita ovat alaraajaturvotus ja –kipu. 

Nopea kirurginen lihasaitiopaineen alennus voi olla tarpeen. 

Munuaisfunktion pettäminen voi edellyttää dialyysihoitoa. 

Fyysisen kuormituksen yhteydessä esiintyneitä rabdomyolyysi-diagnoosien esiintyvyys vuonna 

2010 oli 24,5 tapausta 100 000 henkilövuotta kohden (yhteensä 358 tapausta). Viiden 

vuoden aikana rabdomyolyysitapausten määrä oli lisääntynyt 70 %, mutta lisäys voi selittyä 

uudistetulla diagnoosikäytännöllä. Suhteellisesti eniten rabdomyolyysiä esiintyi laivastossa 

(42,5 tapausta 100 000 henkilötyövuotta kohden), alle 20-vuotiailla (59,1 tapausta 100 

000 henkilötyövuotta kohden), ja ’combat-specific occupation’ -toimenkuvalla olevilla (29,3 

tapausta 100 000 henkilötyövuotta kohden). 

Hyväkuntoisenkin elimistön täytyy toipua kunnolla. 

Ripulitauteihin liittyvä nestehukka ja suolatasapaino on korjattava. Sydänlihasvaurio on 

harvinainen, mutta mahdollinen lämpöhalvauksen komplikaatio. Jos sydänlihaksen pumppuvoima 

on heikentynyt, nesteytystä on tarkoin monitoroitava. Väärin toteutettu nesteytys 

voi aiheuttaa keuhkopöhön. Nopea jäähdytys supistaa ääreissuonia ja voi lisätä sydämen 

kuormaa. Lämpöhalvauspotilaan pumppufunktio on syytä varmistaa esim. ultraäänitutkimuksella. 

Perusterve sydänlihas toipuu nopeasti. Palvelukseen takaisin noin 2 kk:n kuluttua 

ja kontrolleina ultraäänitutkimus sekä kliininen rasituskoe. 

Myötävaikuttava tekijä oli runsas alkoholinkäyttö edellisenä iltana (olut). Alkuvaiheessa lämpöhalvauksessa 

uhkaavat hyytymishäiriö ja maksan toimintahäiriö. Harvinainen komplikaatio 

on yli viikon kuluttua käynnistynyt etenevä lihastuho (rabdomyolyysi), joka reagoi suotuisasti 

steroidihoitoon. Magnettispektroskopiassa havaittiin tässä tapauksessa lämpösairauksille 

altistava geneettisen lihasaineenvaihdunnan häiriö. 

Täydellinen toipuminen tapahtui 2 kk:ssa. 

Hyvät tulokset lämpöhalvausta lievemmän lämpösairauden hoidosta ja preventiosta. Suun 

kautta hyvä lämpösairauden ensihoitovaste saatiin dioralytella, jos pystyi juomaan yli 3 l 

seuraavien 3–4 tunnin aikana. 

Iv-nesteenä käytettiin krystalloidia, yleensä 2 l. 

Tulehdukset altistavat lämpösairaudelle. 

Lämpöhalvauspotilaista 87 % oli alle 30-vuotiaita ja 85 % miehiä. Joka kymmenes tarvitsi yli 

viikon sairaalahoitoa, joka neljännellä oli merkittävä lihastuho ja joka 10. munuaistoiminnan 

häiriö. Kuolemantapauksia oli 37/994 (3,7 %). Nopea hoito on parantanut ennustetta. 

Yksilöllisesti toipuminen vaihtelee paljon ja voi kestää jopa vuosia. 

Tapaus-verrokki -asetelma. Lämpöhalvaukseen liittyy kilpirauhashormonitasojen lasku, joka todennäköisesti on elimistön 

oma kompensaatio lämmöntuotannon vähentämiseksi. Ei hoideta akuutisti, vaan 

seurataan. Tila normalisoituu, kun muukin tila normalisoituu. Kilpirauhastoiminnalla ei ole 

suoraa yhteyttä munuaistoiminnan häiriöön. 

42 LOPPURAPORTTI


8. Chung ym. 1999 N=9 

lämpöhalvaustapausta, 

12 verrokkia 

9. Cooper 1996 N=2 sotilasta Ikä 21 vuotta. 

Lämpöhalvaus keskimäärin 15 kk aiemmin. 

Lämmönsietotesti (1 tunnin marssi 

kävelymatolla). Varustuksena oli kypärä, 

maastovaatetus, ase ja muu varustus yht. 

17 kg. Lämpötila oli 32 °C, kosteus 67 %, 

säteilylämpö 900 W/m2 säteily, ilmavirta 

2,5 m/s. Keskeytysraja oli elimistön lämpötila 

39,5 °C (korvalämpötila) tai oireet. 

Laboratoriokokeet: IL-6, IL-19, TNF α 

VO 2 

max oli ollut >47 ml/min/kg (Army 

Basic Test limit) suorassa testissä 

Marssilla lämpimässä tajunnan menetys ja 

kouristelua. Diagnoosi oli lämpösairaus, 

ei kuitenkaan lämpöhalvaus. 

10. Delaune ym. 2009 N=1 27-vuotias sotilas, sairastui 8 km marssilla. 

Ei tarkkoja olosuhde- tai varustetietoja. 

11. Dickinson 1989 N=1 21-vuotias sotilas sairastui kuntotestin 

yhteydessä (Battle Field Test). Lämpötila 

oli 12 °C ja kosteus 88 %. 

Lämpöhalvauspotilaiden lämpötila nousi nopeammin, he hikosivat vähemmän ja heidän 

sykkeensä nousi enemmän. 

Lämpöhalvauspotilaiden sytokiinitasot olivat merkitsevästi korkeammat lähtötilanteessa, 

mutta vaste ei eronnut. 

Äärioloissa poikkeava sytokiinitaso saattaa olla merkityksellinen lämpöhalvauksen provosoitumisessa. 

Jos lämmönsietokoe 9 kk kuluttua tapahtumasta on edelleen poikkeava, häiriöstä on jäänyt 

pysyviä muutoksia. 

Lämpökammiotestissä muutaman viikon kuluttua (One Hour Heat Test), lämpötilannousu 

normaali. Aivosähkötoimintaan provosoitui kuumakuormituksessa muutokset ja kehittyi 

myös oireet. Vakava lämpösairaus saattaa jättää pysyviä muutoksia aivosähkötoimintaan. 

Lämmönsietotestiä suositellaan ennen koviin kuumakuormituksiin joutumista vakavien 

lämpösairauksien jälkeen. Fysiologisten mittausten lisäksi (lämpötila, syke jne.) myös oireseuranta 

on tärkeä. 

Hyytymishäiriöriski erityisesti 1. vrk aikana 

Lihassäietyyppi saattaa vaikuttaa lämpöhalvaukseen liittyvän lihastuhon kehittymiseen. 

Johti kuolemaan. 

Myötävaikuttavia tekijöitä olivat vuotta aiemmin sairastettu lämpösairaus, ylipaino (BMI 

28), flunssa ja nuhapillerit (vasokonstriktio). Todennäköisesti ei ollut palautunut myöskään 

edellisen päivän rasituksesta. 

12. Epstein ym. 1995 N=2 2 tapausta 

1. Kaksi erikoisjoukkojen sotilasta 

Aavikkoharjoitus, lämpötila 40-45 °C 

Molemmat mukaan kesken harjoituksen 

2. 18-vuotias sotilas, 4 pv palveluksen 

jälkeen, 4 km marssi, lämpötila 26 °C, 

kosteus 78 %, kantamus 20 kg + 10 l 

vesiastia 

13. Gardner ym. 1994 N=1 30-vuotias mies, joka sairastui raskaan 

ylämäkimarssin aikana täydessä taisteluvarustuksessa. 

Lämpötila oli 10-13 °C 

ja ilma kostea. 

14. Hakre ym. 2004 N=88000 Harjoitusleireiltä vuosina 1988-1992. 

Todettiin 565 lämpösairautta, ja verrattiin 

sairaalahoitoa tarvinneita (N=61) sairaalan 

ulkopuolella hoidettuihin. Käytössä oli 

lääketieteellinen tietojenkeruulomake 

(NAVMED6500) sekä sairauskertomustiedot. 

1. Molemmat johtivat kuolemaan. Rektaalilämpötila sairaalassa oli +45 °C. Oireita jo edellisenä 

iltana (outo käytös). Seuraavana päivänä kumpikin pyörtyi 15 min kuluttua rasituksen 

alkamisesta. Välissä oli 4 tunnin yöuni. Ensiapu viivästyi 2 tuntia. 

2. Johti kuolemaan. Psyykkinen oireilu aiheutti alkuun väärän diagnoosin, tarkoituksenmukainen 

ensiapu viivästyi. Huonon ennusteen merkki oli tajuttomuus, vaikka lämpötila 

normalisoitunut. Kreatiinikinaasin (CK) määrittäminen on tärkeää lihastuhon toteamiseksi, 

mutta se ei ole lämpöhalvaukselle diagnostinen. On varottava lihasvärinän kehittymistä 

jäähdytettäessä (liian nopean jäähtymisen vuoksi isot lihakset alkavat väristä ja tuottaa 

nopeasti uutta lämpökuormaa). Siihen voidaan tarvittaessa antaa klooripromatsiinia ja 

varsinaisiin kouristuksiin diatsepaamia. Myöhäisvaiheessa ovat mahdollisia hypokalemia, 

hypo- tai hyperkalsemia sekä hypomagnesemia. 

Johti kuolemaan. Myötävaikuttavana tekijänä oli sirppisoluanemia, johon liittyy 100-kertainen 

riski saada rasituksen provosoima sairaus. Ensihoidossa ei tunnistettu lämpösairauden ”hiljaisia” 

komplikaatioita eli lihastuhoa, veren sokerin laskua, nestevajetta ja munuaistoiminnan 

heikkenemistä. Vakavien lämpösairauksien yhteydessä on tehtävä laboratoriomittauksia. 

Ennustavina tekijöinä erottui 6 muuttujaa: sekavuusoireet, rektaalilämpö, systolinen verenpaine, 

S-LDH-entsyymi, S-kalium ja S-kreatiniini. Näistä muodostettu luokitus (score) ennusti 

sairaalahoidon tarvetta 87 % sensitiivisyydellä ja 91 % spesifisyydellä. Riskisuhde oli 9,7. 



43



15. Harris ym. 1985 N=20 20/216 kadettia (9,3 %) sai akuutin lämpösairauden 

samassa 7 km juoksutestissä. 

Varustuksena oli kivääri, T-paita, pitkät 

housut ja maihinnousukengät. 

Lämpötila oli 37 °C ja kosteus 41 % 

16. Henderson ym. 1986 N=57 1. 45 lämpösairautta 1 vuoden aikana, 

niistä 12 oli lämpöhalvauksia. 

2. Elokuussa erittäin kuumana päivänä 

22 sotilasta sai lämpöuupumisen kukkulan 

valloitusharjoituksen yhteydessä. 

Varustuksesta ei kuvausta 

3. Lokakuussa 18 sotilasta sai lämpösairauden 

4 km pikamarssiharjoituksen 

yhteydessä (täysi varustus). Edeltävä 

päivä oli ollut erittäin helteinen, selvästi 

yli 30 °C, marssipäivä lämmin noin 28 °C. 

1 kuoli akuutisti ja 2 parin päivän kuluttua. Kolme oli tajuttomina ja kouristelevina useita 

tunteja, 1 toipui 2 viikossa. 14 toipui alle vrk:ssa ja 2 toipui viikossa. Kaikkien menehtyneiden 

kunto oli erinomainen eikä ylipainoa ollut. Miehet olivat akklimoituneet jo 2 kk ajan. Muutama 

oli kuitenkin ollut lomalla ennen harjoitusta ja se ehkä oli vähentänyt akklimoitumisen 

tasoa. Tärkein syy suuren sairastavuuteen ja komplikaatioihin oli vääränlainen harjoitus 

poikkeuksellisen kuumissa oloissa sekä ensihoidon viivästyminen. 

1. Kaikki sairastuneet olivat lämpösopeutuneita. 

2. Kaikilla ensi oire oli pyörtyminen. Nesteytyksellä kaikki toipuivat 2 päivässä. Diagnooseina 

oli lämpöuupuminen. 

3. Ensihoito ja evakuointi järjestettiin nopeasti. 11/18 eteni lämpöhalvaukseksi. Myötävaikuttava 

tekijä oli huono nesteytys ennen harjoitusta. Nestettä oli kielletty nauttimasta 

harjoituksen aikana. Lämpöuupuneet joutuivat välttämään 2 viikkoa kovia ponnistuksia, 

lämpöhalvauspotilaat 2 kuukautta. Ne, joille oli annettu koulutusta lämpösairauden tunnistamisesta 

ja olivat jonkinasteisesti yrittäneet huolehtia nesteytyksestä, toipuivat nopeammin. 

4. Yhdessä tapauksessa puhkesi lavantauti eli tulossa oleva sairaus altisti. 

4. Yksittäistapauksia 4 kpl 

Kaikissa kova fyysinen ponnistelu kuumassa 

17. Hill ym. 2011 N ei ilmoitettu USA armeijan terveydenhuollon rekistereistä 

rabdomyolyysitapaukset. 

18. Hiss ym. 1994 N=2 20 ja 24 v ikäiset sotilaat sairastuivat 

mäkisessä maastossa marssittaessa. 

Lämpötila oli 40-44 °C. Molemmilla oli 

ollut oireita jo edellisenä iltana (toinen 

saanut iv- nestettä ja toinen nesteytetty 

juottamalla). Marssi iltapäivällä ja lämpötila 

noin 31 °C. Äkillinen oireilu alkoi 45 min 

19. Hsu ym. 1997 N=37 

lämpöhalvaus 

tapausta 

15 

kontrollia 

marssin jälkeen. 

Tapaus-verrokki-asetelma. Lihasnäyte 

otettiin viikon sisällä tapahtumasta ja 

lisäksi tehtiin 

kävelymattotesti 3-5 kk kuluttua. Maton 

nopeus oli 4 m/s, kesto 25 min ja kulma 

riippuen kunnosta. Määritettiin veren 

laktaatti rasituksen yhteydessä. 

7–8 vakavaa rabdomyolyysia/10000 sotilasta vuodessa, joka on 400 % enemmän kuin 

muussa väestössä. 56 % liittyi lämpösairauksiin. Lihastuho on lämpösairauteen liittyvä vakava 

komplikaatio, joka voi johtaa akuuttiin munuaisten toiminnanvajaukseen ja aiheuttaa pitkäaikaisia 

lihastoiminnan häiriöitä. Alistaviksi tekijöiksi todettiin harjaantumattomuus äkillisiin 

raskaisiin rasituksiin kuumassa, liian lyhyet palautumisajat harjoituksissa, sotilastehtävien 

lihasrasitusten kasvaminen (taakat). Lisäksi havaittiin, että uusiutumisriski kasvoi selvästi, 

jos tilan kunnollinen hoito laiminlyödään (nesteytys, lepo, palautuminen). 

Toisella pääoire oli äkillinen tajunnan menetys ja toisella (auttamaan mennyt lääkintämies) 

oireina oli huonovointisuus, joka tulkittiin väärin psyykkiseksi oireeksi. Ensiapu viivästyi. 

Rektaalilämpötila sairaalassa >43 °C sairaalassa. Molemmat kuolivat. Nopeasta ensiavusta 

huolimatta johti kuolemaan. Rektaalilämpö oli 43 °C. Lämpöolot otettava huomioon harjoituksia 

suunniteltaessa. Lämpösairauksien ensiavun periaatteet on tunnettava 

Jos tyyppi II lihassoluja paljon, lämpöhalvaukseen liittyvä lihastuho (rabdomyolyysi) oli suurempi. 

Tyyppi II lihassäikeisillä lämpöhalvauspotilailla laktaattikynnys saavutettiin nopeammin 

toipilasvaiheessa 6 min versus 9,5 min. 

44 LOPPURAPORTTI


20. Kerle ym. 1996 N=1 26-vuotias mies sairastui laivaston kuntotestin 

yhteydessä (3 km juoksu). Kuntotaso 

oli arvioitu normaaliksi aiemmin. 

Lämpötila oli 21 °C, kosteus 80 % 

Johti kuolemaan. Asianmukainen ensiapu annettiin. 

Myötävaikuttava tekijä oli huono syöminen ja juominen edeltävän vrk:n aikana. Pääoireina 

olivat aggressiivisuus, sekavuus, pohjekipu. Kuolinsyynä olivat laaja-alainen veren hyytymishäiriö 

(DIC) ja vaikea sydämen rytmihäiriö. 

21. Korenyi-Both ym. 1992 N=458 Analysoitiin 4 vuoden aikana harjoitusoloissa 

kenttäsairaalassa hoidettuja potilaita. 

Sairastumishetkinä ulkoinen lämpötila 

oli 33-38 °C ja kosteus matala (Israel). 

22. Leithead ym. 1958 N=128 Laivapalveluun liittyvä tutkimus, joita 

on analysoitu erittäin vähän. Kahden 

vuoden aikana 

esiintyi 128 lämpösairautta, joista 6 oli 

lämpöhalvausta (1 fataali) ja 59 lämpöuupumuksia. 

Loput olivat lievempiä 

23. Makranz ym. 2011 N=1 21 km jalkamarssi, lämpötila 14 °C ja 

24. Marom ym. 2011 N=5 lämpöhalvauksen 

saanutta sotilasta 

kosteus 50 %. Lämpöhalvaus ja peräsuolilämpötila 

40 °C akuutisti. 

Raskas fyysinen koulutus, jonka aikana 

sotilaat ovat saaneet lämpöhalvaukseen 

viittaavia oireita. 

Lämpösairaus oli syynä sairaalahoitoon 7,0-9,2 %:ssa. Lämpöön liittyvät ongelmat tavallisia, 

usein toipumisen jälkeen ongelmat jatkuvat esim. penikkatautiherkkyytenä (lihastuho). 

Alistavia tekijöitä lämpösairauksille laivapalvelussa olivat: akklimaation aste, fyysisen työn 

raskaus, tuuletuksen puute tai alhainen teho suljetussa tilassa sekä nesteytyksen laiminlyönti. 

Jäähdytettiin aggressiivisesti kuljetuksen aikana. Jäähdytystä jatkettiin sairaalassa. Peräsuolilämpötilaa 

ei kontrolloitu. Ilmaantui voimakasta lihasvärinää ja tajunnan taso laski. 

Peräsuolilämpötilaksi mitattiin 33 °C. Toipui lämmityksellä. Jäähdytys on tärkeä osa ensiapua 

ja lämpöhalvaus voi kehittyä alle 15 °C lämpötilassakin. Jäähdytyksen kuluessa on kuitenkin 

syytä seurata peräsuolilämpötilaa mahdollisen hypotermian tunnistamiseksi. 

Israelin armeijan ensiapuohje toteutunut hyvin ja uhrit saatiin evakuoitua noin tunnissa 

sairaalaan. Jäähdytys aloitettiin jo tapahtumapaikalla. Erittäin nopea toipuminen 1-2 vrk:ssa 

ilman jälkiseurauksia. Hyvä ensiapu vaikuttaa erittäin merkittävästi ennusteeseen. 

25. McLellan ym. 1994 N=10 Tutkittiin ondrasteronin vaikutusta lämmönsäätelyyn. 

Ondrasteroni on säteilysairauden 

hoitoon käytetty pahoinvointilääke. Koehenkilö 

eivät olleet lämpösopeutuneita. 

Kuormituksena oli kävelymattorasitus 

nopeudella 4,8 km/h ja kulmana 2 %. 

Kesto oli 3 tuntia taisteluvarustuksessa. 

Tutkimus oli plasebokontrolloitu. 

26. Mitchel 1991 N=1 32-vuotias kokenut helikopterilentäjä, 

joka oli lentänyt 6 peräkkäisenä päivänä 

keskimäärin 6 tuntia päivässä kemikaalisuojapuvussa. 

Ei ollut lämpösopeutunut, 

lämpötila oli 39–33 °C. 

27. Parnell ym. 1986 N=1 17-vuotias alokas, joka sairastui varhain 

aamulla 6 km pikamarssin aikana. Varustuksen 

paino oli 12 kg. Lämpötila oli 

16,7 °C ja kosteus 87 %, Kyseessä oli 

3. harjoituspäivä ja alokas oli nukkunut 

edeltävänä yönä vain 2 tuntia. 

Lääkkeellä ei ollut vaikutusta rasituksen sietoon, lämpötasapainoon tai verenkierron kuormittumiseen. 

Voidaan käyttää kuumissa oloissa. 

Lämpöpyörtyminen oli ensi oire. Rektaalilämpötila ja syke viittasivat pettämässä olevaan 

lämpötasapainoon. Subjektiivisesti koki itsensä lentokykyiseksi, mutta menetti äkillisesti 

tajuntansa maassa. Sai ensiavun nopeasti ja toipui alle vrk:ssa. 

Johti kuolemaan. Kuolinsyy oli laaja-alainen veren hyytymishäiriö (DIC) ja munuaisten 

toiminnan loppuminen. 

Ensioire oli tajunnan menetys. 



45



28. Phinney ym. 2001 N=924 872 avohoidossa hoidettua lämpösairautta 

ja 50 sairaalahoitoa vaatinutta tapausta 

vuosina 13 v aikana. Seuranta-aika oli 4 

vuotta palveluksen päättymisen jälkeen. 

Lämpöhalvauspotilaat poissuljettiin. 

29. Pollman 2001 N=1 29-vuotias sotilas sairastui kuntotestijuoksun 

aikana, jota olivat edeltäneet 

lihaskuntotestit. Lämpötila oli 16 °C ja 

kosteus matala. 

Lämpöuupumisia esiintyvyydet olivat 0,5/1000 (ei aiempaa lämpösairautta), 1,7/1000 (lämpösairaus 

lievä ja hoidettu avohoidossa) ja 7,5/1000 (lämpösairaus hoidettu sairaalassa). 

Lievempienkin kuin lämpöhalvauspotilaiden osalta uusiutumisriski on suurentunut, jos on 

tarvittu sairaalahoitoa 1. kerralla 

Oireina olivat hoipertelu, sekavuus. Selkeitä altistavia tekijöitä ei ollut, mutta kuntotaso oli 

saattanut laskea vähentyneen liikunnan vuoksi. Hoitona oli jääpussit kainaloihin ja nivusiin 

ja muualle asetettiin kosteat pyyhkeet. 

Lihasvärinän hoitoon sai midatsolaamia. Metabolinen asidoosi vaati erityishoitoa ja sen laukeaminen 

korreloi kliinisen tilan paranemiseen. Munuaistoiminta palautui 2 viikon kuluessa 

30. Porter 2003 N=1 23-vuotias kadetti, sairastui marssijuoksu-rynnäkköharjoituksessa. 

Varustuksena 

olivat saappaat ja maastopuku. 

Kypärää ei ollut. Sää oli lämmin, mutta 

ei helteinen. Kantamuksen paino oli 18 

kg ja BMI oli 25. 

31. Qin ym. 1999 N=1 24 lentäjällä mitattiin punasolujen 

32. Rav-Acha ym. 2004, 

Israel 

seinämän ATP-aasi aktiviteetti. Lämpö 

pommikoneessa oli 45 °C - 53 °C, melu 

97 dB ja lento kesti 3 tuntia. 

N=134 Lämpöhalvaustapauksia vuosien 1992–2002 

välillä, joista kuusi johti kuolemaan (4,5 %). 

1. Sotilas sairastui taisteluvarustuksessa 

tehdyn 5 km juoksun aikana. Lämpötila 

oli 30 °C ja kosteus 55 %. 

2. Eliittijoukkojen sotilas sairastui suunnistusharjoituksessa. 

Lämpötila oli 32 °C 

ja kosteus 20 %. 

3. Jalkaväen sotilas sairastui kevyessä 

taisteluvarustuksessa tehdyn 5 km 

juoksun aikana. Lämpötila oli 29 °C, ja 

kosteus 50 %. 

4. Sotilas sairastui 5 km yömarssilla. 

Lämpötila oli 33 °C ja kosteus 40 %. 

Johti kuolemaan. Myötävaikuttava tekijä 4 kk aiemmin 3 km juoksussa kehittynyt lämpösairaus 

ja oli palannut juuri palannut toipilaslomalta (4 kk). Mikäli vain yksi joukosta 

saa lämpösairauden, on hänen alttiutensa tarkasti selvitettävä. Lämpötoleranssikoe on 

aiheellinen vakavien lämpösairauksien jälkeen noin 6-8 viikon kuluttua, Jos se on poikkeava, 

testi uusitaan 2-4 viikon kuluttua. Jos sekin poikkeava, ei enää takaisin taistelujoukkoihin. 

Geneettistä alttiutta on ehkä joissain tilanteissa tutkittava (maligni hypertemia). 

Kuuman ja melun yhteisvaikutus näytti lisäävän ATP-aasin aktiivisuutta. Katabolinen aineenvaihdunta 

kiihtyi. 

1. Myötävaikuttavia tekijöitä olivat 6 viikon toipilaskausi takana jalkavamman takia sekä 

univaje edeltävinä öinä. 

Esioireita oli ollut aiempina päivinä, mutta jatkoi kuormitusta. Ensiaputilanteessa ei mitattu 

rektaalilämpöä eikä aloitettu jäähdytystä. Ensihoitoviive oli noin 40 min. 

2. Myötävaikuttava tekijä oli voimakas univaje. Lisäksi oli lähes juomatta ja syömättä 2 vrk. 

Ensiapuryhmä löysi vasta 2 tunnin oireiden alkamisesta. 

3. Myötävaikuttava tekijä oli, ettei ollut osallistunut fyysisiin harjoituksiin moneen viikkoon. 

Lisäksi oli ollut ripulioireita edeltävinä päivinä jotka salasi esimiehiltä. Jäähdytyksenä oli vain 

niukka veden valelu. Hoitoviive oli 60 min. 

Kuolinsyy oli maksavaurio 5 vrk myöhemmin. 

4. Myötävaikuttavia tekijöitä olivat ylipaino (BMI 30), huono fyysinen kunto sekä harjaantumattomuus 

(astunut palvelukseen 2 viikkoa aiemmin). Ensiapua ei osattu antaa ja 

hoitoviive oli useita tunteja. 

Minardin riskitaulukkoa käyttäen oli useita riskitekijöitä, joihin ei olut riittävästi kiinnitetty 

huomiota. Tärkeimmät yhteiset tekijät olivat huono fyysinen kunto ja univaje. Lämpötila 

oli yli 27 °C ja useissa tapauksissa oli paljon suoraa lämpösäteilyä. Harjoitukset oli ajoitettu 

pääosin väärin ja rasitus mitoitettu liialliseksi kuntotasoon nähden. Ensiavun periaatteita ei 

tunnettu ja ensihoitoon saattaminen viipyi. 

46 LOPPURAPORTTI


33. Roberts ym. 1998 N=4131 Seuranta aavikkoharjoituksen aikana. 

Todettiin 495 lämpösairautta (12 % miehistä). 

Lämpöhalvauksia ei ollut, mutta 

suonensisäistä nesteytystä käytettiin paljon. 

Palvelukseen paluu 2 vrk kuluttua. 

Laboratoriokokeita. 

Lämpösairauden saaneet palasivat keskimäärin 2 vrk kuluttua palvelukseen. Noin 8 % (42) 

sai uuden lämpösairauden. Uusiutumisriskiä ennusti seerumin ASAT-arvo ja uusiutuneissa 

lihas- ja maksavaurio oli selvempi. 

34. Shieh ym. 1995 N=68 Analysoitiin lämpöhalvaustapauksia. 17 tapauksessa kehittyi munuaisten vajaatoiminta ja hypokalsemia. 7 tapauksessa kehittyi 

munuaisten vajaatoiminta. Hypokalsemia oli 54 % lämpöhalvauspotilaista 

S-CK (kreatiinikinaasi) ennusti munuaishäiriötä. Riskiraja oli 1000 U/l. S-CK ennusti myös 

hypokalsemiaa sekä munuaisvaurioon liittyen että ilman sitä. 

35. Smith ym. 1995 N=1 Sotilas sai kaksi kertaa lämpöuupumisen 

fyysisen ponnistelun yhteydessä kuumissa 

oloissa. 

Henkilö oli akklimoitunut sekä Saudi-Arabian että Kyproksen komennuksille. Todettiin 

taustalla geneettinen häiriö (kystinen fibroosi). Normaalioloissa ei fyysisessä rasituksessa 

ollut oireita, mutta kuumat olot laukaisevat runsaan hikoilun ja ao. potilaat menettävät 

hikoillessa enemmän suoloja kuin muut. Kuumatyö ei sovi. 

36. Sweeney ym. 1992 Kuvaileva artikkeli jäähdyttämisestä laivalla. Pelastuslautalla uhri asetetaan puoli-istuvaan asentoon. Suihkutus annetaan hienojakoisena 

ja ilmavirtaa tehostetaan tuulettimilla. 

37. Tong ym. 

2011 

N=68 lämpöhalvauksen 

saanutta sotilasta 

Tutkittiin seerumin prokalsitoniin ennustearvoa. 

Korkea prokalsitoniiniarvo sairaalaan tullessa lisäsi kuolemanriskiä 3-kertaiseksi. Käyttökelpoinen 

lisäindikaattori, mikäli määritys on saatavissa. 

38. Wale ym. 1989 N=84 Seuranta viidakkopartioinnin aikana. Seurannan aikana ilmeni 25 sairastapausta, joista 5 oli lämpösairautta, joista yksi uusiutui 

(vaikein). Viidakko-oloissa on erittäin vaikea erottaa infektioita ja lämpösairauksia. Kuumepotilasta 

hoidetaan kuten lämpösairasta eli jäähdytetään ja nesteytetään. Laboratorioarvoja 

39. Yu ym. 1997 N=20 

lämpöhalvausta 

10:ssä tapauksessa lämpöhalvaukseen 

liittyi munuaisten vajaatoiminta ja 10:ssä 

ei liittynyt. 

on vaikea saada nopeasti. 

Hengityskaasuilla mitattu lepoaineenvaihdunta oli kiihtynyt lämpöhalvauspotilailla sekä 

munuaisten toimintahäiriöiden ilmetessä että ilman niitä. Kiihtyminen oli noin 30 %. 

Vaikutus ensihoidon ajan ravinnon sisältöön akuutti vaiheen hoidon aikana jäi epävarmaksi. 

40. Zahger ym. 1989 N=2 18-vuotias erinomaisessa kunnossa ollut 

alokas sairastui äärimmäisen raskaan 

harjoituksen aikana. Ympäristön lämpötila 

oli 40 °C. 

Sotilas sairastui lämpöuupumiseen tavallisen 

fyysisen harjoittelun yhteydessä. 

Oireina olivat aluksi ripuli ja väsymys ja myöhemmin sitten uneliaisuus ja hengenahdistus. 

Kehittyi sydämen oikean puolen vajaatoiminta ja keuhkopöhö. Sydämen toiminta korjaantui 

2 viikossa normaaliksi eikä pysyviä vaurioita jäänyt. 

Nesteytyksen aikana turvotus paheni nopeasti ja sydämen pumppausteho heikkeni oikean 

puolen vajaatoiminnan seurauksena. Sydänlihaksen supistusvoima voi laskea lämpöhalvauksessa. 

Vasen kammio toipuu yleensä nopeasti. Nesteytys rasittaa oikeaa puolta, joka 

toipuu hitaammin. 


47

JOHTOPÄÄTÖKSET 

Sotilastyötä kuumassa koskevat suositukset pohjautuvat 

useiden vuosikymmenien aikana kertyneeseen 

tutkimustietoon ja käytännön työstä saatuihin 

kokemuksiin. Puolustusvoimissa annetut ohjeet ja 

toimintakyvyn säilyttämisen periaatteet ovat pääosin 

hyvin ajan tasalla. 

Kirjallisuuskatsauksen perusteella keskeiset johtopäätökset 

ovat: 

1. Lämpöolojen seurantaan on kehitetty kenttäkelpoisia 

mittausvälineitä. Ne otetaan käyttöön 

ja annetaan käyttöä ja tulkintaa koskeva koulutus. 

Tämä parantaa joukon tilannekohtaista 

lämpöolojen riskinarviointia. 

2. Käynnistetään järjestelmällinen lämpöoloihin 

liittyneiden sairaustapausten ja läheltä piti 

-tilanteiden seuranta. Se tehostaa koulutusta, 

parantaa tietoisuutta lämpöolojen merkityksestä 

terveydelle ja toimintakyvylle sekä auttaa 

tunnistamaan lämpösairauksien riskitekijöitä. 

3. Otetaan käyttöön tässä hankkeessa laadittu 

koulutusmateriaali, jota pidetään ajan tasalla 

esimerkiksi puolustusvoimien asiakirjahallintajärjestelmässä. 

Näin pystytään vähentämään 

lämpösairauksien esiintyvyyttä vaativissakin 

kuumaoloissa. 

4. Jokaisen sotilaan on osattava lämpösairauksia 

ennaltaehkäisevän nesteytyksen periaatteet ja 

joukon johtaja seuraa niiden toteuttamista. 

5. Jokaisen sotilaan on osattava lämpösairauden 

ensiapu ja tunnistettava lämpösairautta ennakoivat 

oireet sekä itsessä että toisissa. 

6. Vakavan lämpösairauden jälkeen on huolehdittava 

systemaattisesta jälkiseurannasta. Erityistä 

huomiota kiinnitetään lämmönsiedon 

palautumiseen ja neurologisten jälkiseurausten 

arviointiin. Erityistapauksissa voidaan operaation 

jälkeen tehdä Suomessa lämmönsietotesti 

pysyvien haittojen poissulkemiseksi. 

7. Kenttäkelpoiset uudet jäähdytysmenetelmät 

otetaan käyttöön. 

8. Ylipaino ja fyysinen kunto ovat riskitekijöitä, 

joihin sairauksien lisäksi tulee kiinnittää huomiota 

kuumiin olosuhteisiin lähtevien sotilaiden 

valinnoissa. 

9. Kuumasopeutuminen toteutetaan järjestelmällisesti. 

Se toteutetaan ennen tehtäväalueelle 

siirtymistä operaatioalueen kaltaisissa oloissa. 

Sopeutumisohjelmasta annetaan erilliset ohjeet. 

10. NBC-suojapukua käytettäessä tauotus, hyvä 

nestetasapaino ja hyvä fyysinen kunto parantavat 

kuumansietokykyä ja lisäävät turvallista 

työskentelyaikaa etenkin hallitsemattomassa 

kuumakuormitustilanteessa, jossa lämpötasapainoa 

ei voida saavuttaa. 

48 LOPPURAPORTTI

2 KANSALLISET KÄYTÄNNÖT ERI MAISSA 

Kansallisia käytäntöjä kartoitettiin internet-hauilla 

(Google, AltaVista, Yahoo, Deepdyve). Etsintää suoritettiin 

myös suorilla yhteydenotoilla kansainvälisissä 

verkostoissa toimiviin sotilaiden lämpökuormituksen 

asiantuntijoihin. Seuraavassa käytäntöjä on tarkasteltu 

siten, että U.S. Army Research Institute of Environmental 

Medicine:n (USARIEM) ohjeistuksen 

ydinkohdat on esitetty aluksi. Nämä ohjeet ovat 

useimpien muiden asevoimien kuumakuormitusohjeistusten 

perustana. Kansallisiin käytäntöihin 

on koottu lisäksi niiden maiden ohjeita, joissa on 

lisätietoa USARIEM:n ohjeiden lisäksi. 

Yhdysvallat 

USA:n armeijan internet-sivustolla on runsaasti materiaalia 

kuumakuormituksen hallinnasta. Kyseessä 

on monipuolisin kokonaisuus ja siihen tukeudutaan 

useiden muiden asevoimien kansallisissa ohjeissa. 

Ohjeiden ydinkohtia ovat riskien tunnistaminen, 

riskien arviointi, riskien kontrollointi, koulutus 

ja arviointi. Riskien tunnistaminen sisältää sekä 

ulkoisten olojen (kunnollinen mittaustieto) että 

yksilöllisten riskitekijöiden (lämpösopeutuminen, 

kunto, ylipaino, sairaudet) tunnistamisen. Riskien 

arviointi dokumentoidaan. Sen lisäksi suunnitellaan 

toimintaohjeet (nesteytys, kuormituksen annostelu, 

lepo) ja varmistetaan, että ohjeita noudatetaan. Koulutuksessa 

kiinnitetään huomiota lämpösairauksien 

tunnistamiseen, niiden ensiapuun, nestetasapainon 

ylläpitoon sekä myös ylinesteytyksen tunnistamiseen, 

psyykkisin oirein ilmenevän lämpösairauden tunnistamiseen 

sekä lämpösairauksien hoitoon. Lämpösairauksien 

esiintymistä, niihin liittyneitä olosuhteita 

ja muita ennalta ehkäisyä palvelevia tietoja kerätään 

järjestelmällisesti. 

http://www.usariem.army.mil/Pages/tmd.html 

Australia 

Australian asevoimien ohjeistus keskittyy erilaisten 

lämpösopeutumisohjelmien vertailuun ja niiden 

valintaan eri tilanteissa. Monet menetelmät edellyttävät 

vaativaa monitorointia tai hyvin kontrolloituja 

olosuhteita. Yleisohjeena korostetaan, että lämpösopeutumiseen 

liittyvä fyysinen harjoittelu ei ole 

tarkoitettu kunnon kohottamiseen vaan tukemaan 

elimistön fysiologisia mekanismeja. Harjoitusten 

teho saattaa hyväkuntoisesta tuntua hyvin matalalta. 

Jos voidaan mitata peräsuolilämpötilaa, pyritään 

tasolle yli 38,5 °C, mutta alle 39,5 °C. Harjoittelun 

kesto säädetään tarpeen mukaan. Perussuosituksena 

on 100 min harjoitus päivässä kahden viikon ajan. 

Taylor N, Patterson M, Regan J, Amos D. Heat acclimation 

procedures: Preparation for hot humid exposures. 

(1997). DSTO-TR-580. Department of Defense. 

DSTO Aeronautical Maritime Research Laboratory. 


49

Alla olevan viitedirektiivin ohjeet ovat hyvin pelkistetyt 

ja USARIEM:n kaltaiset. Niissä korostetaan 

nesteytystä fyysisessä rasituksessa. Määräksi 

pitkäkestoisessa tasaisesti kuormittavassa tehtävässä 

suositellaan 1,5–2 dl nestettä pari kertaa tunnissa. 

WBGT:n ja fyysisen rasituksen taso on otettava 

huomioon tauotuksessa sekä harjoitusajankohdan 

valinnassa. Lämpösopeutumisen kehittyminen vaatii 

arviolta 10–14 vrk. 

Commander Australian Army Cadets-AAC Heat 

management directive-February 2010. 

Iso-Britannia 

Iso-Britannian armeijalla on erittäin hyvä ja laaja 

käsikirja sotilaan nesteytyksestä kuumassa. Se noudattaa 

pitkälti USARIEM:n ohjeita. Erityiskohteena 

on ns. urheilujuomien järkevä käyttö. Ne soveltuvat 

erityisesti palautusvaiheen nestekorvaukseen. Palautumisvaiheessa 

suosituksena on nauttia ainakin litra 

nestettä kuormituksen loppumisen jälkeisen kahden 

tunnin aikana. Alkoholi (olut) ja hyvin sokeripitoiset 

juomat ovat huonoja palautusnesteitä. Lievien lämpösairauksien 

hoidoksi kannattaa käyttää erityistä 

suolojen suhteen tasapainotettua nestettä. 

Kuumiin oloihin tultaessa tarvitaan 10–14 vrk:n sopeutumisjakso. 

Omaa suorituskykyä ei pidä yliarvioida. 

Nestettä kannetaan jatkuvasti mukana. Virtsan väriä 

seurataan. Janon tunne on huono nesteytystarpeen 

mittari. Jokainen sotilas voi opetella ennen kuumiin 

oloihin joutumista itselleen sopivan nesteytystavan. 

Pääasia on, että suositeltu nestemäärä tulee juotua aina 

parin tunnin aikana. Taukojen tarve kasvaa rasituksen 

kasvaessa ja erityisen nopeasti suojavarusteiden 

lisääntyessä. Joukon johtaja on vastuussa miehistään. 

Muuta kuin vettä janojuomana käytettäessä neste on 

syytä testata etukäteen, sillä normaalioloissa hyvältä 

maistuva juoma voi olla kuvottavaa kuumassa. 

Sotilaan painoa tulee seurata jo ennen kuumiin oloihin 

siirtymistä eritasoisten harjoitusten ja erilaisten nesteytysmenetelmien 

avulla, jotta löydetään yksilöllisesti 

sopivimmat nesteet ja nesteytystavat. Onnistuneen 

nesteytyksen merkki on mahdollisimman vakaana 

säilyvä kehon paino kuormitustilanteissa. 

http://www.mod.uk/NR/rdonlyres/8396CFDE-FB52- 

4E7B-BDCB-1E611F8DF609/0/DFSFluidIntake.pdf 

Commander’s guide. Fluid intake during military 

operations in the heat. toim. Nevola, V, Staerck J, 

Harrison M. 

Alankomaat 

Hollannin asevoimien ohjeessa kuvataan kriisinhallintatehtäviin 

siirtyvien joukkojen käyttöön soveltuva 

lämpösopeutumisohjelma. Ohjeessa korostetaan sitä, 

että teholtaan nousujohteinen fyysinen harjoittelu 

edistää parhaiten sotilaiden sopeutumista kuumiin 

olosuhteisiin, mukaan lukien lämmönsäätelyn sopeutumismekanismit. 

Ohjelmaa ei ole tarkoitettu 

ensisijaisesti fyysisen suorituskyvyn kohottamiseen, 

mikä toteutetaan eri koulutusvaiheessa ennen toimialueelle 

siirtymistä. Lämpösopeutumisohjelman kesto 

on 10 päivää. Lämpösopeutumisen aikana seurataan 

sotilaiden subjektiivisia oireita, virtsan väriä ja kehon 

painoa. Suunnitelman mukaiset lepotauot käytetään 

lepoon ja palautumiseen. 

Beleidsaanwizzing Militaire Gezondhediszorg DMG. 

Inzet en acclimatiseringkernbegrippen in warme uitzendgebieden. 

Singapore 

Singaporen asevoimien ohjeistus noudattaa pääosin 

USARIEM:n linjauksia. Ohjeessa korostetaan unen 

merkitystä kuumakuormituksesta palautumisessa. 

Mikäli operatiiviseen tehtävään lähdetään yöllä, 

suositellaan juotavaksi 0,5 –1 litraa nestettä 2 tunnin 

aikana ennen nukkumaan menoa. Lämpösopeutumisjakson 

aikana kuormituksen tehon tulisi olla 

sellainen, että peräsuolilämpötila nousee noin 1 °C:lla 

ja rasitus aiheuttaa hikoilua. Kuumassa tapahtuvasta 

lämpösopeutumisen aikaisesta harjoitteesta annetaan 

esimerkkinä 3 kilometrin juoksulenkki rauhallista 

vauhtia 2 kertaa päivässä. 

Preventing Heat Injuries. Commanders’ guide. 1999. 

Muut 

NATO:n standardoimiselimen laatimista ohjeista 

(STANAG) saatiin käyttöön sotilaan lämpötasapainoa 

koskevaa ohjeistoa. Lisäksi kerättiin luentomateriaalia, 

tapauskohtaisia kuvauksia yleistajuisissa lehdissä 

sekä lyhyitä tehtäväkohtaisia pelkistettyjä ohjeita. 

Niistä pystyttiin luomaan käsitys kyseisen maan 

50 LOPPURAPORTTI

käytännöistä. NATO:n, Belgian, Viron, Itävallan, 

Sveitsin ja Ruotsin dokumentit vastasivat hyvin 

pitkälle USARIEM:n ja suomalaisia ohjeita. 

Merkittävin täydentävä tieto tällaisesta materiaalista 

saatiin Israelin armeijan käytännöistä. Keskeisiä 

asioita ovat joukkuetasolla käytössä oleva lämpöolojen 

mittauslaite (Kestrel). Sen avulla pystytään 

seuraamaan reaaliajassa ympäristöolojen muutoksia, 

jotka saattavat vaihdella samallakin alueella eri 

maastokohdissa merkittävästi. Nopean ensiavun ja 

-hoidon merkitystä korostetaan. Israelin asevoimien 

käytössä on käsite ”golden hour”, mikä tarkoittaa, 

että yli tunnin viive tehokkaassa lämpösairauden 

hoidossa huonontaa merkittävästi sairaudesta toipumisen 

ennustetta. Lämpöhalvauksen jälkeen on 

sotilaiden aina osallistuttava lämmönsietotestiin, 

millä arvioidaan heidän kelpoisuutensa palata takaisin 

sotilastehtäviin kuumassa. 


Seuraavassa on lueteltu keskeiset johtopäätökset eri 

maiden kuumasopeutumiseen liittyvistä kansallisista 

käytännöistä: 

• Suomalaiset Sotilasterveydenhuolto- ja Kenttälääkintä 

-kirjoissa annetut ohjeet sotilaan 

toimintakyvyn säilyttämisestä ovat monelta osin 

edelleen varsin käyttökelpoiset. 

• Operaation alussa kuumissa oloissa toteutetaan 

järjestelmällinen lämpösopeutumisohjelma 

(esimerkki koulutusmateriaalissa). 

• Nesteytys on tärkeä. Kriisinhallintatehtävissä 

tarjotaan veden lisäksi, esimerkiksi urheilujuomatyyppisiä 

nesteitä varsinkin fyysisen rasituksen 

jälkeen palautumisvaiheessa. 

• Koulutuksessa opetetaan seuraamaan painon 

muutoksia ja virtsan väriä sekä tunnistamaan 

lämpösairauksien ensioireita. 

• Annetaan koulutus lämpösairauden välittömästä 

ensiavusta. 

• Unen merkitys palautumisessa otetaan huomioon. 

Nukkumisympäristöä ilmastoidaan mikäli 

mahdollista. 

• Otetaan käyttöön järjestelmällinen lämpösairauksien 

kirjaamismenettely (liite 4). 

• Annetaan ohjeet lämpöhalvauspotilaan jälkiseurannasta 

(liite 3). 


51

3 SOTILAS KUUMASSA – TUTKIMUS 

KRIISINHALLINTATEHTÄVIEN 

LÄMPÖKUORMITUKSESTA JA SEN 

VAIKUTUKSISTA FYYSISEEN KUNTOON 

JA KEHON KOOSTUMUKSEEN 

TIIVISTELMÄ 

Kansainväliset kriisinhallintatehtävät suuntautuvat 

yhä useammin kuumiin ympäristöolosuhteisiin myös 

suomalaisilla sotilailla. Siksi erilaisissa lämpöolosuhteissa 

toimintakykyä tukevat ja lämpösairauksia 

ehkäisevät toimintatavat edellyttävät selkeitä ohjeita, 

koulutusta sekä oikeaa asennetta. Pakkastalvesta jopa 

tropiikkimaisiin olosuhteisiin siirtyminen edellyttää 

sotilaiden elimistöltä tehokasta adaptoitumista eli 

sopeutumista kuumaan. Kuumassa ympäristössä 

lämpöolot voivat vaihdella suuresti samallakin alueella 

johtuen erityisesti tuulen, kosteuden ja suoran 

auringonpaisteen eroista. Ajoneuvoissa ja jäähdyttämättömissä 

sisätiloissa lämpökuorma nousee usein 

korkeaksi ilman fyysistä ponnistelua. 

Tutkimuksessa seurattiin 20 terveen sotilaan sopeutumista 

kuumiin olosuhteisiin Tshadissa kriisinhal- 

lintatehtävän aikana. Keskimääräinen ympäristölämpötila 

oli 31,9°C (min 18,1°C ja max 37,7°C). 

Ilman suhteellinen kosteus oli keskimäärin 25 % ja 

tuuli 2,5 m/s. Ajoneuvoissa lämpötilat vaihtelivat 

13,5–57,0°C:n välillä, toimistoteltassa 16,0–39,0°C 

välillä ja majoitusteltoissa 15,0–52,0°C välillä. Majoitusteltoissa 

illan ja yön aikaiset lämpötilat olivat 

kuitenkin lämpöviihtyisällä tasolla. Suomalaiset sotilaat 

sopeutuivat hyvin Tshadin kuumaan ja kuivaan 

ilmastoon. Kuumiin oloihin siirtymisen alkuvaiheissa 

on erittäin tärkeä mitoittaa fyysinen rasitus ympäristön 

lämpöolojen mukaan. Ajoneuvojen ilmastointi, 

kuljetusten ja siirtymisten tauotus sekä nestehuolto 

ovat erittäin tärkeitä, vaikka fyysinen rasitus saattaa 

olla vähäistä. Majoitustilojen yöllinen jäähdytys estää 

sotilaiden elimistön lämpökuorman kumuloitumista 

eli jatkuvaa lisäkertymistä, mahdollistaa riittävän 

unen ja edistää tehokkaasti fyysistä sekä psyykkistä 

palautumista. 

52 LOPPURAPORTTI

Vaikeita fysiologisia stressireaktioita ei ilmennyt ja 

vakavilta lämpösairauksilta vältyttiin. Kuitenkin 

kestävyyskunnolla, ylipainoisuudella ja erityisesti 

kehon rasvamassalla oli yhteys autonomisen hermoston 

eli stressihermoston tilaan sekä eräisiin 

hormonaalisiin stressivasteisiin. Ennen operaatioon 

lähtemistä suoritetussa 12 minuutin juoksutestissä 

alle 2500 m tulos, kehon painoindeksi >27 tai kehon 

rasvamassan lisääntyminen operaation aikana korreloivat 

sekä tahdosta riippumattoman eli autonomisen 

hermoston että sylkinäytteistä analysoituihin stressin 

biokemiallisiin merkkiaineisiin. Saatua tietoa on jo 

hyödynnetty muun muassa kriisinhallintatehtävien 

koulutuksessa. 

Sotilaiden on ylläpidettävä operaation aikana hyvää 

fyysistä kuntoa sekä säännöllistä liikunta-aktiivisuutta. 

Raskas taisteluvarustus ja tukirangan toimintakyky 

edellyttävät hyvää lihaskuntoa. Aseistus, suoja- ja 

muut varusteet lisäävät mukana kuljetettavaa taakkaa 

useita kymmeniä kiloja. Esimerkiksi 80 kg painava 

sotilas saattaa painaa täydessä varustuksessaan 

120–130 kg. Raskaassa fyysisessä rasituksessa kova 

lihastyö tuottaa runsaasti lämpöenergiaa, mikä on 

poistettava esimerkiksi hikoilemalla. Tehokas verenkierto 

estää lämmön kertymisen elimistön sisäosiin. 

Sydämen ja verenkierron suorituskykyä parannetaan 

parhaiten säännöllisellä vähintään 3–5 kertaa viikossa 

toteutetulla kestävyysharjoittelulla. Tukirangan toimintakykyä 

parannetaan vastaavasti viikoittaisella 

1–3 kertaa toteutetulla voimaharjoittelulla. Fyysinen 

harjoittelu tulee mahdollistaa myös toiminta-alueella, 

jotta sotilaiden suorituskyky ei pääse heikkenemään 

operaatioiden aikana. 

SAMMANFATTNING: 

Soldaten i stark värme – 

undersökning om värmebelastningen 

vid krishanteringsuppdrag och hur den 

påverkar den fysiska konditionen och 

kroppens sammansättning 

Även finländska soldater får allt oftare utföra internationella 

krishanteringsuppdrag i mycket varma miljöer. 

Därför krävs det tydliga anvisningar, utbildning 

och rätt inställning avseende metoder som främjar 

handlingsförmågan i varma miljöer och förhindrar 

värmerelaterade sjukdomar. Vid förflyttning från 

vinterklimat med köldgrader till tropiska förhållanden 

måste soldaternas kropp snabbt adapteras, 

det vill säga anpassas, till värmen. I mycket varma 

miljöer kan temperaturen variera mycket till och 

med i samma område beroende på i synnerhet skillnader 

i vind, fuktighet och direkt solljus. I fordon 

och inomhusutrymmen som inte går att kyla blir 

värmebelastningen ofta hög utan fysisk ansträngning. 

I undersökningen övervakades hur 20 friska soldater 

anpassade sig till mycket varma förhållanden under ett 

krishanteringsuppdrag i Tchad. Medeltemperaturen 

i miljön var 31,9°C (min. 18,1°C och max. 37,7°C). 

Den relativa luftfuktigheten var i genomsnitt 25 % och 

vinden 2,5 m/s. I fordonen varierade temperaturen 

mellan 13,5 och 57,0°C, i kontorstältet mellan 16,0 

och 39,0°C och i förläggningstälten mellan 15,0 och 

52,0°C. I förläggningstälten låg kvälls- och nattemperaturerna 

ändå på en behaglig nivå. De finländska 

soldaterna anpassade sig väl till det mycket varma 

och torra klimatet i Tchad. När man förflyttar sig 

till mycket varma förhållanden är det till en början 

mycket viktigt att anpassa den fysiska belastningen 

efter temperaturen i miljön. Luftkonditionering i 

fordon, pauser under transporter och förflyttningar 

samt vätskeintag är oerhört viktigt även om den fysiska 

belastningen är låg. Svala sovutrymmen under 

natten förhindrar att värmebelastningen på kroppen 

kumulerar – dvs. fortlöpande ökar, möjliggör tillräckligt 

med sömn samt främjar effektivt fysisk och 

psykisk återhämtning. 

Inga svåra fysiologiska stressreaktioner uppstod och 

allvarliga värmerelaterade sjukdomar kunde undvikas. 

Uthållighetskonditionen, övervikt och i synnerhet 

fettmassan i kroppen hade dock samband med det 

autonoma nervsystemets, dvs. stressystemets, tillstånd 

och vissa hormonella stressreaktioner. Resultat på 

under 2 500 m vid 12 minuters löptestet som utfördes 

före operationen, ett BMI högre än 27 eller 

ökad kroppsfettmassa under operationen korrelerade 

med biokemiska spårämnen av stress i både det icke 

viljestyrda, dvs. autonoma, nervsystemet och analyserade 

salivprov. Uppgifterna som framkom har redan 

tillgodogjorts bl.a. i krishanteringsutbildningen. 

Soldaterna måste upprätthålla en god fysisk kondition 

och motionera regelbundet under operationen. 

Den tunga stridsutrustningen och ett välfungerande 


53

skelett kräver starka muskler. Vapen, skyddsutrustning 

och annan utrustning ökar bördan som soldatens 

ska bära med tiotals kilo. En soldat som väger 80 

kg kan med full utrustning väga 120–130 kg. Tungt 

muskelarbete vid stor fysisk belastning ger upphov 

till mycket värmeenergi, som måste avlägsnas till 

exempel genom svettning. God blodcirkulation förhindrar 

att värmen samlas i kroppens inre. Hjärtats 

och blodcirkulationens kapacitet förbättras bäst med 

regelbunden uthållighetsträning minst 3–5 gånger i 

veckan. På motsvarande sätt stärks skelettet bäst med 

styrketräning 1–3 gånger i veckan. Fysisk träning 

måste kunna genomföras även i verksamhetsområdet 

så att soldaternas prestationsförmåga inte försämras 

under operationerna. 

SUMMARY: 

Soldier in Hot Conditions – a study of 

heat load in crisis management 

operations and its impacts on physical 

condition and body composition 

With increasing frequency, international crisis 

management operations take place in countries with 

hot conditions also in the case of Finnish soldiers. 

Work in challenging thermal conditions requires 

operating methods that promote functional ability 

and prevent heat disorders. These are supported by 

clear instructions, training and the right attitude. 

A transition from Finnish winter of several minus 

degrees Celsius to tropic-like conditions requires 

fast adaptation from the body of the soldier. In a 

hot climate, thermal conditions may vary greatly 

even in the same area due to differences caused by 

wind, humidity and direct sunlight. In vehicles and 

uncooled indoor premises, the heat load will often 

become very high even without physical load. 

The present study followed the adaptation of 20 

healthy soldiers to hot conditions during a crisis 

management operation in Chad. The average ambient 

temperature was 31.9°C (min 18.1°C and max 

37.7°C). On average, relative humidity was 25% 

and wind 2.5 m/s. Temperatures in vehicles varied 

between 13.5–57.0°C, in the office tent between 

16.0–39.0°C and in the accommodation tents between 

15.0–52.0°C. However, night-time temperatures in 

accommodation tents remained within the level of 

thermal comfort. The Finnish soldiers adapted well 

to the hot and dry climate of Chad. Modifying the 

level of physical exertion in accordance with thermal 

conditions of the environment is important in the 

early stages of shifting to a hot environment. Airconditioning 

of vehicles, appropriate breaks during 

transports and transitions and sufficient fluid intake 

are essential, even though the level of physical exertion 

may be low. Nocturnal cooling of accommodation 

facilities prevents the accumulation of the thermal 

strain in the body, enables sufficient sleep and effectively 

promotes physical and psychological recovery. 

Severe physiological stress reactions did not occur 

and serious heat disorders were also avoided. However, 

physical performance in terms of endurance, 

excess weight and particularly the mass of body fat 

was connected to the status of the autonomic nervous 

system and certain hormonal stress responses. A 

result of less than 2500 m in a 12-minute running 

test, BMI >27 or increase of body fat mass during 

the operation correlated with the status of autonomic 

nervous system and biochemical markers of stress 

detected in the saliva samples. The information 

obtained has already been utilised for example in 

training for crisis management operations. 

During the operation, the soldiers must maintain good 

physical fitness and regular exercise. Heavy combat 

gear and functional ability of the musculoskeletal 

system require good muscle fitness. Weaponry and 

protective and other equipment may add as much as 

50 to 60 kg to the load to be carried. For example, 

a soldier weighing 80 kg may, in full gear, reach the 

weight of 120 to 130 kg. In heavy physical exertion, 

the work done by muscles produces a large amount 

of thermal energy that must be removed for example 

through sweating. Effective circulation prevents the 

build-up of heat in the inner organs of the body. 

Performance of the heart and blood circulation is 

best improved through regular endurance training 

at least 3 to 5 times a week. The functional ability 

of the musculoskeletal system can be improved by 

strength training carried out 1 to 3 times per week. 

Physical training should also be enabled in the area 

targeted so that the functional capacity of soldiers 

is not reduced during the operations. 

54 LOPPURAPORTTI

TUTKIMUKSEN TAUSTA 

Ihmisen elimistö pyrkii ylläpitämään homeostaasia 

eli tasapainotilaa, mikä voi järkkyä ulkoisten tai 

sisäisten tekijöiden seurauksena. Järkkymisen voivat 

aiheuttaa esimerkiksi liikunta, kylmä, kuuma ja 

kostea ilma, neste- tai energiavaje, unen puute tai 

riittämätön palautuminen. Jos tasapainotila järkkyy 

voimakkaasti tai pitkäkestoisesti, voi seurauksena olla 

sairaus. Kuumissa olosuhteissa tasapainotilan kannalta 

suurin haaste elimistölle on poistaa kehoon kertynyt 

lämpömäärä sekä säilyttää elimistön nestetasapaino 

(mm. Armstrong ym. 2000). 

LÄMPÖTASAPAINON SÄÄTELY 

Lämpötasapainon säätely perustuu iholla ja kehon 

sisäosissa oleviin lämpötilareseptoreihin, väliaivojen 

hypotalamuksessa sijaitsevaan lämmönsäätelyn 

ohjausjärjestelmään, keskushermoston ohjaamaan 

lämmönluovutukseen (ihon ja raajojen verisuonten 

laajentaminen tai supistaminen sekä hikoilu) ja lämmöntuotantoon 

(lihastyö ja muu aineenvaihdunnan 

lämmöntuotanto). Keskushermosto ohjaa lämmönluovutusta 

ja -tuotantoa autonomisen hermoston 

ja hormonaalisen säätelyn avulla. Lämmönsäätelyn 

kannalta on erotettavissa kehon sisä- ja pintaosien 

lämpötila: sisäosien (erityisesti aivojen, valtimoveren 

ja sisäelinten) lämpötilaa pyritään pitämään lähes 

muuttumattomana, kun taas pintaosien (iho ja 

raajat) lämpötilaa muutetaan verenkierron avulla 

lämmönluovutuksen tarpeiden mukaisesti. 

Kehon ja ympäristön välinen lämmönsiirto voi 

tapahtua neljää reittiä; 1) säteilemällä (lämpimästä 

pinnasta kohti viileämpää pintaa), 2) kuljettumalla 

(tuuli kuljettaa lämpöä pois ihon ja vaatetuksen 

pinnalta, 3) johtumalla (pinnat ovat kontaktissa 

ja lämpö siirtyy kohti viileämpää pintaa) sekä 4) 

haihtumalla (hiki ja muu kosteus sitoo haihtuessaan 

lämpöä) (Parsons 2003). Kuumassa ympäristössä ja/ 

tai raskaassa fyysisessä kuormituksessa hikoilu on 

tärkein lämmönluovutusmekanismi. Edellytyksenä 

on kuitenkin, että hiki pääsee haihtumaan. Jos hiki 

tiivistyy vaatetukseen (esim. sirpaleliivin alle), lämpöä 

ei poistu elimistöstä, vaikka nestettä menetetään 

(Kuva 3). 

KUVA 3. Lämmönsiirron muodot elimistössä 

sekä ihmisen ja ympäristön välillä. 


55

Elimistö on lämpötasapainossa, kun lämmöntuotanto ja 

lämmönluovutus ovat yhtä suu ret. Lämpötasapainoon 

vaikuttavat 1) työ (lämmöntuotanto), 2) ympäristö 

(ennen kaikkea lämpötila, auringon säteilylämpö, 

ilman suhteellinen kosteus ja tuuli) ja 3) vaatetus ja 

varusteet (eristävät ihmisen ympäristöstä ja luovat 

oman mikroilmaston). Näi den lisäksi on otettava 

huomioon yksilöllisten ominaisuuksien vaikutukset, 

erityisesti lämpösopeutumisen taso, fyysinen kunto 

ja terveys. 

Lämpötasapainon tasosta riippuen on kysymys 1) 

lämpöviihtyvyydestä, 2) lämpöepäviih tyvyydestä, 

3) suorituskyvyn laskusta, 4) sietorajasta tai 5) 

terveyshaitoista (Taulukko 10). Suorituskyvyn ja 

miellyttävyyden varmistamiseksi olisi pyrittävä pitämään 

lämpötasapaino viihtyvyysalueella, jolloin 

lämpötasapainoa voidaan ylläpitää pelkästään pintaverenkiertoa 

säätelemällä. Sotilastehtävissä tämä ei 

ole useinkaan mahdollista, vaan realistisempi tavoite 

on pyrkiä pitämään lämpötasapaino viihtyvyys- tai 

epäviihtyvyysalueella, mutta turvata suori tuskyvyn 

säilyminen. 

Suojavarustusta edellyttävissä suorituksissa lämpöä 

ja vesihöyryä huonosti läpäisevät tai kokonaan läpäisemättömät 

suojavarusteet pahentavat ympäristön 

aiheuttamaa lämpökuormitusta (Rissanen 1998). 

Sirpale- ja luotiliivit, kypärä sekä erilaiset kantamukset 

haittaavat lämmönluovutusta ja lisäävät lihastyön 

lämmöntuottoa. Myös suljetuissa kuljetusajoneuvoissa 

lämpötila voi nousta nopeasti suorituskykyä 

rajoittavalle tasolle. Nestehuollon pettäminen altistaa 

nopeasti toimintakyvyn laskulle ja lämpötasapainon 

häiriöille. Kuumiin olosuhteisiin sopivaa ravinto- ja 

nesteytyssuositusta noudattamalla voidaan säilyttää 

optimaalinen energia- ja elektrolyyttitasapaino sekä 

pienentää lämpötasapainon pettämisen vaaraa. 

VERENKIERTOELIMISTÖN 

KUORMITTUMINEN JA NESTETASAPAINO 

Kuumissa olosuhteissa toimittaessa verenkiertoelimistö 

joutuu sopeutumaan 1) lihaksiston verenvirtaustarpeen 

(hapen ja ravintoaineiden saannin) turvaamiseen ja 

2) riittävään pintaverenkierron kautta tapahtuvaan 

lämmönpoistoon. Kuumissa olosuhteissa sydämen 

iskutilavuus pienentyy, jolloin verenkierron riittävyyttä 

joudutaan kompensoimaan nostamalla sydämen 

syketaajuutta. 

Plasmatilavuuden laajeneminen on keskeinen muutos 

kuumiin olosuhteisiin sopeutumisessa. Plasmatilavuus 

kasvaa 3–6 päivän kuluessa 3–27 %. Se lisää kiertävää 

verimäärä ja rauhoittaa sydämen sykintätaajuutta. 

Sopeutumisen myötä sydämen leposyke laskee 15–20 

% ja lämpösopeutuneen henkilön syke nousee maltillisemmin 

kuin sopeutumattoman (Armstrong ym. 

2007). Leposykkeen mittaus esimerkiksi aamuisin on 

yksinkertainen tapa seurata yksilöllistä verenkierron 

lämpösopeutumista. 

TAULUKKO 10. Kuumakuormituksen eräitä fysiologisia raja-arvoja (Lotens 1988). 

Keskimääräinen 

iholämpötila 

(°C) 

Rektaalilämpötila 

(°C) 

Hikoilu 

(l/h) 

Nestevaje 

(% painosta) 

Lämpökuorma 

(J/g) 

Aineenvaihdunta 

(W) 

Viihtyisä Epäviihtyisä Suorituskyky laskee Sietoraja Vaurio 

33 >35 36 – >45 

37 38 työssä 38,2 seisten: >38,0 

työ 1 h: >39,5 

työ 2 h: 38,8 

0,03 – sopeutunut 4 h: 1,5 

sopeutumaton 4 h: 0,75 

2–3 – 

0 2 2–4 5–6 15–20 

0 3 5 8–10 14 

120 350 500 1 h: 700 - 

41–42 

altistusajasta 

riippuen 

56 LOPPURAPORTTI

Kuumiin olosuhteisiin sopeutuminen tapahtuu 

parhaiten sopivan tehoisella ja nousujohteisella 

liikuntaharjoittelulla. Kuormituksen tulee olla 

etenkin sopeutumisjakson alussa rasitusteholtaan 

riittävän alhainen, eikä kuormitus saa kestää liian 

kauan. Kuormituksen tulee kuitenkin olla yli 50 % 

maksimaalisesta hapenottokyvystä (VO 2 

max), jotta 

paras hyöty harjoituksesta saadaan irti. 

Normaaleissa olosuhteissa aikuinen ihminen kuluttaa 

päivittäin noin 2,5 litraa nestettä. Pääosa nesteestä 

poistuu elimistöstä virtsassa. Keho menettää pieniä 

määriä nestettä myös ihon läpi tapahtuvalla diffuusiolla, 

hengitysilman mukana sekä ulosteissa. 

Liikunnan aikana hengitys tihenee ja sen mukana 

menetettävän nesteen määrä kasvaa. Viileänä päivänä 

ihminen hikoilee noin desilitran päivässä. Lämpimässä 

ympäristössä lämpöä poistetaan hikoilun 

avulla. Jo 1 g haihtuminen minuutissa aiheuttaa 40 

W lämmönluovutuksen. Kosteassa ympäristössä 

osa hiestä voi tippua haihtumatta, mikä heikentää 

lämmönpoistoa. Hikoillessa voidaan menettää ääriolosuhteissa 

raskaassa fyysisessä kuormituksessa jopa 

7 litraa nestettä. Kun elimistön nestevajaus kasvaa yli 

2 prosenttiin kehon massasta, fyysinen toimintakyky 

alkaa heiketä. Nestevajauksesta johtuva väsyminen on 

yhteydessä sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan, 

lämmönsäätelyjärjestelmään, keskushermostoon ja 

muuhun elimistön aineenvaihduntaan. Riittävällä 

nesteen nauttimisella ennaltaehkäistään nestevajauksesta 

aiheutuvat ongelmat (Cheuvront ym. 2003). 

Veressä kulkeutuvien aineiden kierto hidastuu nestehukan 

myötä ja esimerkiksi lihaksiston tarvitseman 

hapen kulku kudoksiin häiriytyy. Tämän vuoksi 

etenkin fyysisissä kuormitustilanteissa kuumassa on 

tärkeää säilyttää elimistön nestetasapaino. Syketiheyden 

suureneminen ja sydämen iskutilavuuden pieneneminen 

ovat suoraan verrannollisia nestehukkaan. 

Ylimääräinen kehon rasva vaikuttaa negatiivisesti lämpötasapainoon 

ja fyysiseen toimintakykyyn kuumissa 

olosuhteissa. Rasva on taakka, jonka kantaminen lisää 

energiankulutusta noin 3 %/kg. Ihonalainen rasva 

toimii lisäksi lämmöneristeenä lihasten ja ihon välissä 

sekä heikentää lämmön johtumista kehon pintaan, 

vaikka se ei vaikutakaan verenkierron välityksellä 

tapahtuvaan lämmön siirtymiseen. 

LÄMPÖSAIRAUDET 

Kuumissa ympäristöoloissa toimintakykyä uhkaa 

lämpötasapainon pettämisen lisäksi tapaturmat, 

psyykkinen stressi ja tartuntataudit. Siirtyminen 

pakkasoloista kuumiin lämpöoloihin asettaa elimistön 

sopeutumiselle ja toimintakyvylle lisävaatimuksia, ja 

nämä kaikki tekijät tulee huomioida lämpösopeutumisessa 

ja lämpösairauksien hoidossa. Infektiot heikentävät 

nestetasapainoa ja häiritsevät lämmönsäätelyä. 

Lämpötasapainon pettämisen alkuoireet heikentävät 

kehon hallintaa ja altistavat tapaturmille. Lisäksi 

joskus olosuhteisin liittyvä jatkuva psyykkinen stressi 

voi aiheuttaa suojatoimien laiminlyöntejä. Vakavan 


57

lämpösairauden ensioireina on usein voimakkaita 

psyykkisiä oireita, kuten epätarkoituksenmukainen 

käytös, ärtyisyys ja aggressiivisuus. 

Lämpösairauksien ehkäisemiseksi on Suomen 

olosuhteissa toteutettaviin sotilastehtäviin annettu 

ohjeistus 1990-luvulla, joka pätee pääosin edelleenkin 

(Lindholm ja Koskenvuo 1993, Koskenvuo ym. 

1996). Kansainvälisiä ohjeita on saatavissa muun 

muassa USA:n maavoimista (USARIEM Technical 

note 91–3, jne.) ja Israelin armeijasta (Shibolet 

ym. 1976, Shapiro ja Seidman 1990, Epstein ym. 

1999, Bouchama ja Knochel 2002, Heled ym. 2004, 

Armstrong ym. 2007). Niissä kiinnitetään erityistä 

huomiota hengenvaarallisen lämpöhalvausriskin 

torjuntaan, hoitoon ja jälki seurantaan. Lämpöhalvauksen 

väärä diagnoosi ja hoidon viivästyminen 

voivat olla kohtalokkaita. 

Vakavien, henkeä uhkaavien lämpösairauksien kuten 

lämpöhalvauksen hoito voi olla kenttäoloissa vaikeaa. 

Siksi niiden ennaltaehkäisyn tarve korostuu. Nopeasti 

tehohoitoon päässeiden osalta kuolleisuus on alle 10 

%. Jo muutamien tuntien viive hoitoon pääsyssä 

lisää kuolleisuutta. Mikäli viive on useita tunteja, 

voi kuolleisuus tehohoidossakin olla yli 60 % (Pease 

ym. 2009). Kenttäoloissa tämä merkinnee sitä, että 

hoitamattomana lämpöhalvauksen kuolleisuusriski 

on useita kymmeniä prosentteja. Ainoa torjuntatapa 

on tehokas ennaltaehkäisy, mihin kuuluvat kuumiin 

olosuhteisiin huonosti sopeutuvien ennalta tunnistaminen 

ja oikeat lämpösopeutumisen huomioivat 

toimintatavat kenttäoloissa. Vakavien lämpösairauksien 

syntymekanismeista ja pysyville haitoille altistavista, 

erityisesti tulehduksellisista prosesseista, on saatu 

uutta tutkimustietoa (Sucholeiki 2005, Leon 2007). 

Syntymekanismien tarkempi tuntemus auttaa myös 

ennaltaehkäisevien toimien ja toipumisen seurannan 

suunnittelua. Viime aikoina on saatu viitteitä myös 

lämpötasapainon häiriöille altistavista perintötekijöistä 

(Lambert ym. 2008, Protasi ym. 2009). Lämpösopeutuminen 

ja lämpösairauksien alttius voi olla 

perinnöllistä, jolloin sen tiedon lisääntymisen myötä 

voidaan identifioida yksilöllisiä huonosti kuumaan 

sopeutuvia riskiprofiileja. 

Lämpösairauksille altistavat muun muassa ylipaino, 

huono fyysinen kunto, eräät lääkkeet ja monet 

krooniset sairaudet. Lämpöhalvausta lievempi lämpöuupuminenkin 

heikentää toimintakykyä jopa 

muutamaksi kuukaudeksi (kuva 4). Suurella osalla 

hyväkuntoisistakin lämpöuupumisen sairastaneista on 

ainakin muutaman viikon ajan todettavissa väsymystä 

ja mitattavissa olevia psykomotoriikan häiriöitä, kuten 

lieviä muistihäiriöitä, reaktioajan pidentymistä ja 

tasapainohäiriöitä (Chia ja Teo, 2003). 

58 LOPPURAPORTTI

KUVA 4. Uusiutuva lämpöuupumus ja pitkäaikaisen toimintakyvyn heikkenemisen vaara. 

Vaativissa kenttäoloissa näiden lämpösopeutumiseen 

liittyvien tekijöiden merkitys toimintakyvyn ylläpidossa 

korostuu. Toisaalta nämä psykofysiologiset muutokset 

ovat täysin palautuvia, jos lämpöuupuminen ei 

uusiudu palautumisvaiheessa (O’Connor ym. 2007). 

FYYSINEN KUNTO 

Operatiiviset kriisihallintatehtävät edellyttävät hyvää 

fyysistä kuntoa, jolloin sotilas pystyy useiden päivien 

kestoisiin, erittäin raskaitakin kuormitushuippuja 

sisältäviin toistuviin ponnistuksiin. Se edellyttää, että 

sotilaan fyysisen kunnon on oltava riittävän hyvä jo 

ennen operaatioiden alkua (Puolustusvoimat, 2008). 

Fyysistä kuntoa on ylläpidettävä myös operaatioiden 

aikana, jotta fyysinen toimintakyky ei heikkene 

merkittävästi (Sharp ym. 2008). Kestävyyskunnon 

ohella sotilaan on erittäin tärkeä huolehtia lihaskunnostaan 

(Santtila 2010). Omaehtoisen harjoittelun 

lisäksi tarvitaan kriisinhallintatehtävissäkin johdettua 

harjoittelua, jotta koko joukon fyysinen toimintakyky 

säilyy riittävänä (Dyrstad ym. 2007). Fyysisen 

harjoittelun määrällä rauhaturvatehtävien aikana on 

raportoitu olevan merkittävä yhteys myös henkiseen 

jaksamiseen (Dyrstad ym. 2010). 

Fyysinen kunnon eri osatekijöitä voidaan seurata 

biokemiallisin analyysein ja kuvantamistutkimuksin. 

Insuliinin kaltaiset kasvutekijät (IGF, insulin like 

growth factor) osallistuvat solujen uudismuodostukseen, 

soluvaurioiden korjaamiseen ja kudosten 

rakennusproteiinien tuotantoon. IGF-1 -pitoisuus 

nousee, kun aerobinen kestävyys ja lihaskestävyys 

paranevat (Nindl ym. 2011). Sotilasoperaatioissa 

pitkäkestoisen fyysisen rasituksen, unen puutteen, 

neste- ja energiavajeen ja lämpökuormituksen on 

todettu vaikuttavan aineenvaihduntaan (Alemany 

ym. 2008). Kortisolihormonin tasot nousevat ja 

testosteronin sekä sitä säätelevien hormonien eritys 

pienenee (Kyröläinen ym. 2008). Elimistön rakentavan 

(anabolinen) ja hajottavan (katabolinen) aineenvaihdunnan 

tasapaino järkkyy. Sen seurauksena kehon 

rasvaton massa saattaa vähentyä, mikä voi heikentää 

lihaskestävyyttä ja -voimaa. 

Kehon rasvattoman massan väheneminen johtuu 

kuumissa olosuhteissa pääosin nesteen menetyksestä. 

Nopea painon lasku kuumassa merkitsee vain harvoin 

lihas- tai rasvakudoksen määrän vähenemistä eikä se 

siten ole aitoa laihtumista. Jos lihaksen poikkipintaala 

kuitenkin pienenee tietyn ajanjakson aikana, 


59

liittyy olosuhteisiin yleensä kuumuuden lisäksi myös 

intensiivinen harjoittelu ja energiavaje. (Nindl ym. 

2007). Isojen lihasten rakenteen muutoksia voidaan 

seurata magneettikuvauksella (Seger ym. 1998). 

HENKINEN STRESSI 

Sotilastyössä on tärkeää sekä fyysisen että psyykkisen 

toimintakyvyn tukeminen (Plat 2011). Fyysisen 

kunnon lisäksi henkistä hyvinvointia tulee kriisinhallintatehtävissä 

seurata järjestelmällisesti ja pyrkiä 

vakavien häiriöiden ennaltaehkäisyyn (Bartone ym. 

1998, Sareen ym. 2007). Sopiva määrä stressiä nostaa 

vireystilaa ja valppautta sekä parantaa suorituskykyä. 

Voimavarat ylittävä stressi vaikuttaa haitallisesti 

aineenvaihduntaan, fyysiseen palautumiskykyyn, 

uneen ja heikentää liikuntaharjoittelun merkitystä 

sairauksien ehkäisyssä (McEwen 2008). Arviossa keskeisiä 

ovat päivittäisen havainnoinnin ohella kyselyt 

ja haastattelut. Kyselyiden tukena voidaan käyttää 

tutkimustyössä biokemiallisia merkkiaineita. Stressin 

biokemiallisista merkkiaineista kortisoli heijastaa 

aivolisäke-lisämunuaisen kuori -akselin toimintaa ja 

alfa-amylaasi katekoliamiinien (esim. adrenaliinin) 

eritystä (Kyrou ja Tsigos 2009). Stressimerkkaineita 

voidaan mitata nykyisin myös sylkinäytteestä, joka 

mahdollistaa aiempaa helpommin seurannan kenttäoloissa 

(Ali ja Pruessner 2011). 

Tahdosta riippumattoman eli autonomisen hermoston 

tilaa voidaan seurata verenkiertomittauksilla. 

Sydämen sykevälivaihtelussa voidaan erottaa rentoutumiseen 

ja kiihtymiseen liittyviä vaihteluita. 

Yksi tapa ilmaista stressitilaa on laskea kiihdyttävän 

osan ja rentouttavan osan toimintaa kuvaavien 

sykevälimuuttujien suhdelukua (LF/HF-suhde). 

Suhdeluvun suureneminen viittaa sympaattisen osan 

aktiivisuuden kasvuun. Lepotilassa ja rentoutuneena 

suhdeluvun pitäisi olla pieni (Hartikainen ym. 1998). 

Tuoreessa tutkimuksessa myös prolaktiinihormonin 

on raportoitu lisääntyvän stressitilassa (Lennartsson 

ja Jönsdottir 2011). Kortisolierityksen ja autonomisen 

hermoston sympaattisen osan aktiivisuuden 

lisääntyminen ovat henkisen hyvinvoinnin lisäksi 

myös yhteydessä miesten lihomiseen (Wallerius ym. 

2003, Schmid ym. 2010). 

Kriisinhallintatehtäviin valintakokeiden terveystarkastuksissa 

pyritään löytämään sellaiset terveyden 

yksilölliset riskitekijät, jotka voisivat aiheuttaa erityistä 

sairastumisen vaaraa poikkeavien ympäristöolojen, 

raskaiden fyysisten kuormitusten tai poikkeuksellisten 

henkisesti stressaavien tilanteiden vuoksi. 

60 LOPPURAPORTTI

TUTKIMUKSEN TAVOITTEET 

Sotilas kuumassa – toimintakyvyn turvaaminen ja 

seulontamenetelmien kehittäminen -tutkimushankkeen 

tavoitteena oli 

1. Kehittää vaativissa kriisinhallinta- tai rauhanturvatehtävissä 

lämpimässä operoivien sotilaiden 

terveystarkastuskäytäntöä 

2. Arvioida lämpimissä olosuhteissa operoivien 

sotilaiden kuormittumis- ja toimintakykyriskejä 

3. Rakentaa lämpimissä olosuhteissa toimivien ja 

sieltä palanneiden sotilaiden terveyden ja toimintakyvyn 

seurantajärjestelmä sekä tarkentaa 

nykyisiä fyysisen suorituskyvyn minimivaatimuksia 

4. Tarkentaa lämpötasapainon pettämisen yksilölliset 

riskitekijät suomalaisessa kohderyhmässä 

sekä kehittää valintamenetelmiä 

5. Tuottaa koulutus- ja opetusmateriaalia kuormittumisen 

hallintaan lämpimissä oloissa 

6. Täydentää lämpimien olosuhteiden sotilastyöstä 

koottavaa tietopankkia. 

Operaatioalueella Tshadissa tehtyjen mittausten sekä 

arviointien avulla pyrittiin kehittämään suomalaisten 

joukkojen toimintakyvyn ja sotilaan suorituskyvyn 

turvaamisen toimenpideohjeita kriisinhallintatehtävissä 

sekä muissa sotilastehtävissä. Palvelusturvallisuus 

paranee, kun yksilöllisten riskitekijöiden varhainen 

tunnistaminen tarkentuu. Lisäksi kerättiin tietoa 

koulutukseen ja varusteiden kehitystyöhön. 

TUTKIMUSJOUKKO JA 

KENTTÄTUTKIMUKSEN KULKU 

Varsinaiseksi tutkimusryhmäksi valittiin yksi joukkue 

(N=20) marraskuussa 2009 alkaneesta Tshadin operaation 

rotaatiosta. Joukkue osallistui neljän kuukauden 

ajan kriisinhallintatehtäviin vaativissa lämpöoloissa. 

Joukkue osallistui rotaatiokoulutukseen Säkylässä ja 

palveli kohdealueella samankaltaisissa operatiivisissa 

tehtävissä kuin pääjoukko. Tutkittavat kotiutuivat 

operaatiosta maaliskuussa 2010. Tutkittavat olivat 

vapaaehtoisia ja heille oli tehty kriisinhallintatehtäviin 

hakeutuvien lääkärintarkastus. Rotaatiokoulutus 

annettiin Suomessa kylmänä vuodenaikana ja lämpösopeutuminen 

toimialueella aloitettiin operatiivisen 

vastuunoton yhteydessä Tshadissa. Yksityiskohtaisiin 

lihasrakenteen ja biokemiallisiin mittauksiin valittiin 

lisäksi kontrolliryhmäksi 11 tervettä kotimaahan 

jäänyttä miestä, jotka mitattiin samoilla menetelmillä 

vastaavina ajankohtina ennen ja jälkeen harjoituksen. 

Tutkittavien keski-ikä, -pituus ja -paino on esitetty 

taulukossa 11. 

TAULUKKO 11. Tutkimusryhmän (N=20) keski-ikä, -pituus ja -paino. 

Muuttuja Keskiarvo (N=20) Keskihajonta Vaihteluväli 

Ikä (v) 21 1 19–24 

Pituus (cm) 179,6 5,6 169–190 

Paino (kg) 78,4 11,5 63,1–106,2 

Fyysisen kunnon, kehon koostumuksen ja elimistön 

stressitilaa koskevat biokemialliset ja autonomisen 

hermoston mittaukset toteutettiin Porin Prikaatissa 

ennen operaation alkua. Kenttätutkimusjakso ajoitettiin 

neljä kuukautta kestäneen operaation puoliväliin. 

Sen aikana kerättiin monipuolisesti tietoa elimistön 

stressitasapainosta, mitattiin lämpösopeutumista ja 

tarkennettiin toimintaolosuhteiden riskikartoitusta. 

Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitos toteutti 

tutkimukseen liittyvät fyysisen suorituskyvyn, 

energian saannin, seerumin hormonivasteiden ja 

rasva- ja sokeriarvojen sekä lihasrakenteen mittaukset. 

Maanpuolustuskorkeakoulun käyttäytymistieteen 

laitoksen menetelmin tutkittiin lisäksi sotilaiden 

psyykkistä hyvinvointia. Tutkimuksen kulku on 

kuvattu kuvassa 5. 


61

Alkutarkastus, Säkylä 

Valittiin 20 vapaaehtoista operatiiviseen toimintaan osallistuvaa sotilasta marraskuun 2009 

rotaation henkilöstöstä (N=60). 

Terveystarkastus: lääkärintarkastus, joka sisälsi myös lämpösairauden riskitekijäkyselyn 

Fysiologiset testit: juoksutesti, lihaskuntotestit, kevennyshyppytesti, reiden ojentajalihasten 

maksimivoiman mittaus, kehon koostumuksen mittaus, verenkierron autonomisen säätelyn 

mittaus ortostaattisella kokeella 

Verikokeet: testosteroni, SHBG (sex hormone binding globulin), kortisoli, prolaktiini, 

interleukiini- ja sytokiinimääritykset, IGF-1 (insulin like growth factor), rasva- ja 

sokeriaineenvaihdunnan merkkiaineita, S100B proteiini. 

Sylkinäytteet: kortisoli, melatoniini ja alfa-amylaasi. 

Kuvantaminen: reisilihaksen kudosrakenteen magneettikuvaus 

Joukolle annettiin syketallentimia, liikeantureita omatoimisen kuormituksen ja liikemäärien 

arviointiin, tutkittavat täyttivät ruokapäiväkirjan operaatioalueella ensimmäisen kolmanneksen 

aikana, operaation keskivaiheilla ja sen loppukolmanneksen aikana. 

Tutkijakäynti toiminta-alueella 

Fysiologiset testit: tutkijan ohjaamana tehtiin kaikille 24 tunnin sykevälirekisteröinti, elimistön 

sisälämpötilan vuorokausiprofiili kartoitettiin nielaistavan lämpöanturikapselin avulla ja fyysinen 

aktiivisuus kartoitettiin liikemittarilla, ortostaattinen koe toistettiin. 

Verikokeet: testosteroni, SHBG, kortisoli, prolaktiini, interleukiini-ja sytokiinimääritykset, IGF-1, 

rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan merkkiaineita, S100B proteiini. 


Haastattelut ja kyselyt: lämpökuormitusoireita kartoitettiin fysiologisten mittausten 

yhteydessä, psykologi haastatteli tutkittavat ja tehtiin psyykkisen hyvinvoinnin kysely. 

Paluutarkastus Säkylä 

Terveystarkastus 

Fysiologiset testit: juoksutesti, lihaskuntotestit, kevennyshyppytesti, reiden ojentajalihasten 

maksimivoiman mittaus, kehon koostumuksen mittaus, ortostaattinen koe. 

Verikokeet: testosteroni, SHBG, kortisoli, prolaktiini, interleukiini-ja sytokiinimääritykset, IGF-1, 

rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan merkkiaineita, S100B proteiini. 


Haastattelut ja kyselyt: rotaatiokysely. 

Kuvantaminen: reisilihaksen kudosrakenteen magneettikuvaus. 

KUVA 5. Tutkimuksen kulku ja mittaukset eri vaiheissa. 

MITTAUSMENETELMÄT 

FYYSISEN SUORITUSKYVYN JA KEHON 

KOOSTUMUKSEN MITTAUKSET 

Fyysisen suorituskyvyn ja kehon koostumuksen mittaukset 

suoritettiin ennen operaatiota ja operaation 

jälkeen Porin Prikaatissa. Tutkimukseen osallistuvien 

sotilaiden kestävyyskunto arvioitiin 12 minuutin 

juoksutestillä (Cooper 1968). Heidän lihaskuntonsa 

arvioitiin etunojapunnerrus-, istumaannousu-, puristusvoima- 

sekä toistokyykistystestillä. Alaraajojen 

ojentajien isometrinen maksimaalinen voimantuotto 

mitattiin jalkadynamometrillä (Liikuntabiologian 

laitos, Jyväskylän yliopisto, Suomi). Tutkittavien 

pituus, paino ja kehonkoostumus mitattiin bioimpedanssimenetelmällä 

(InBody, Biospace, Etelä-Korea). 

Tutkittavilta analysoitiin lisäksi reisilihaksen kudosrakenne 

magneettikuvauksella (MRI). 

AUTONOMISEN HERMOSTON 

MITTAUKSET 

Autonomisen hermoston toimintaa tutkittiin levossa 

ja pystyynnousutestin (ortostaattinen koe) yhteydessä 

tehdyillä verenkierron heijastemittauksilla ennen 

operaatiota. Testin aikana seurattiin jatkuvasti sydämen 

rytmiä EKG:lla (WinACq, Absolute Aliens, 

Suomi) ja verenpaineen muutoksia lyönti lyönniltä 

(Portapres, Finapres Medical Systems, Hollanti). Tu- 

62 LOPPURAPORTTI

lokset analysoitiin vaativien autonomisen hermoston 

mittauksiin tarkoitetulla ohjelmistolla (WinCPRS, 

AbsoluteAliens, Suomi). Muuttujina laskettiin useita 

sykevälivaihtelun, systolisen ja diastolisen verenpaineen, 

verisuonten ääreisvastuksen tunnuslukuja sekä 

baroheijasteen herkkyys. 

Sotilas kuumassa -hankkeen keskeinen vaihe oli 

yhden viikon kestoinen intensiivinen ympäristö- ja 

yksilövasteiden mittaus toiminta-alueella. Tällöin 

kerättiin mm. tarkkoja tietoja lämpökuormittumisesta 

ja fysiologisesta stressistä. Autonomisen hermoston 

stressitasapainoa, leiriolosuhteiden energiankulutusta, 

unen palauttavuutta ja elimistön yleistä kuormittuneisuutta 

arvioitiin 24 tunnin sykevälivaihtelun 

mittauksella (Bodyguard, Mega Elektro, Suomi). 

Tulosten laskennassa käytettiin syke- ja sykevälianalyyseihin 

kehitetty ohjelmistoa (Hyvinvointianalyysi, 

Firstbeat Technologies, Suomi). 

SYLKINÄYTTEET 

Sylkinäytteestä analysoitiin keskeinen stressihormoni 

kortisoli, autonomisen hermoston sympaattisen eli 

kiihdyttävän osan aktiviteetin muutoksia heijastava 

α-amylaasi sekä vuorokausirytmin merkkiaineena 

melatoniini. Samat biokemialliset sylki- ja verinäytteet 

otettiin kotimaassa ennen operaatiota, operaation 

aikana ja operaation jälkeen.Tutkittavia ohjeistettiiin 

keräämään sylkinäyte polyetyleenivanutuppoon 

(Sarstedt AG, Nürnbrecht, Saksa) heti heräämisen 

jälkeen ja 30– 45 minuutin kuluttua heräämisestä. 

Syljen kortisoli määritettiin käyttäen kaupallista 

ELISA-tekniikkaan (enzyme linked immunosorbent 

assay) perustuvaa mittausta (Cortisol Saliva LIA, IBL 

Immuno-Biological Laboratories, Hampuri, Saksa). 

Melatoniinimääritys tehtiin käyttäen kaupallista 

ELISA-tekniikkaan ja värimuutoksiin perustuvaa 

tekniikkaa (Bühlmann Laboratories AG, Schönenbuch, 

Sveitsi). Syljen amylaasi määritettiin värimuutoksiin 

perustuvalla menetelmällä (Salivary a-Amylase assay, 

Salimetrics, State College, USA). 

Verinäytteistä tutkittiin suolatasapaino, rasvat, sokeriaineenvaihdunnan 

merkkiaineita, testosteroni, 

kortisoli, prolaktiini, tulehduksen merkkiaineita eli 

sytokiineja ja S100B-proteiini sekä IGF-pitoisuus 

(insulin-like growth factor, insuliinin kaltainen 

kasvutekijä). Tässä raportissa kuvataan tuloksia erityisesti 

niistä analyyseista, joissa havaittiin aiemmin 

raportoimattomia löydöksiä rauhanturvaoperaatioista. 

IGF-1, prolaktiini- ja sukupuolihormoneja sitovan 

proteiinin (SHBG, sex hormone binding protein) 

määritysten periaate oli kemiluminometrinen (Immulite 

1000, Siemens Healthcare Diagnostics, Saksa). 

ENERGIANSAANNIN JA -KULUTUKSEN 

MITTAUKSET 

Tutkittavilta kerättiin komennuksen aikana ravinnon 

saantiin liittyvää tietoa ruokapäiväkirjalla. 

Energiankulutuksen mittauksessa käytettiin sykesykevälivaihtelutekniikkaan 

perustuvaa analyysia 

(Hyvinvointianalyysi, Firstbeattechnologies Oy, 

Jyväskylä, Suomi). Sen virhemarginaali energiankulutuksen 

(hapenkulutuksen) arvioinnissa on terveillä 

normaalikuntoisilla ja -painoisilla henkilöillä fyysisessä 

työssä todelliseen hapenkulutukseen verrattuna 

keskimäärin 1,5 ml/min/kg (0,4 MET) eli 0–5 % 

(Smolander ym. 2011). 

SOTILAAN LÄMPÖTILOJEN JA 

YMPÄRISTÖN LÄMPÖOLOJEN 

MITTAUKSET 

Tutkittaville (n=17) suoritettiin 24 tunnin mittainen 

lämpötasapainon rekisteröinti, jonka aikana tutkittavat 

suorittivat tavanomaisia tehtäviään. Mittauksessa 

seurattiin kehon sisäosien lämpötilaa nielaistavan, 

telemetrisen lämpötilamittarin (Jonah Temperature 

capsule, Mini Mitter, USA) ja vyölle kiinnitettävän 

rekisteröintilaitteen (VitalSense monitor IP52, Mini 


63

Maanpuolustuskorkeakoulun psykologi suoritti 

operaatioalueella psyykkistä hyvinvointia kartoittavan 

henkilökohtaisen haastattelun ja tutkittavat täyttivät 

standardoidun kyselylomakkeen. Hanketta varten 

suunniteltujen kysymysten lisäksi tutkittavat täyttivät 

psyykkisen hyvinvoinnin kyselyn (GHQ-12, general 

health questionnaire, Goldberg, 1972). 

Mitter, USA) avulla. Iholämpötiloja (rinta, olkavarsi, 

reisi ja pohje) mitattiin termistoreilla (YSI 427, Yellow 

Springs, USA) ja tiedot kerättiin dataloggerille 

(Veriteq Instruments Type 1400, Kanada). Iholämpötiloja 

mitattiin vain tutkittavan valveillaoloaikana. 

Toimisto-, majoitus- ja hyvinvointiteltoista (90 cm 

korkeudelta) sekä ajoneuvoista (selkänojan hartiakorkeudelta) 

kerättiin lämpötilatietoa tunnin väliajoin 

30:llä lämpötilakeräimellä (iButton, Thermochron, 

USA) 12 viikon ajan. Alueen lämpötila- ja ilman 

kosteustietoa kerättiin lähimmiltä säähavaintoasemilta 

(Am Timan ja Abeche) koko operaation ajan. Joukon 

johtajalla oli lisäksi käytössään lämpötilan, kosteuden 

ja ilman virtausnopeuden mittauslaite (Kestrel 

3500, Nielsen-Kellerman, USA), jolla hän rekisteröi 

ympäristöolosuhteita ajoittain. 

Keskimääräinen iholämpötila laskettiin pinta-alapainotettuna 

keskiarvona paikallisista iholämpötiloista 

(Hardy ja DuBois 1938). Koska luotettavaa säteilylämpötilatietoa 

ei ollut pitkäkestoisesti saatavilla, 

laskettiin WBGT-indeksin (Wet Bulb Globe Temperature) 

likiarvo säähavaintoasemien lämpötila- ja 

kosteusarvoista yhtälöllä WBGT = 0,567 × Ta + 

0,393 × e + 3,94, missä Ta = ympäristölämpötila ja 

e = vesihöyryn osapaine (American College of Sports 

Medicine 1984). 

MUUT MITTAUKSET JA KYSELYT 

Operaation jälkeen kotimaassa tutkimusryhmä vastasi 

lämpökuormitukseen, toimintakykyyn ja fyysiseen 

kuntoon liittyviin kysymyksiin. Kyselyn tarkoituksena 

oli kerätä subjektiivisia kokemuksia operaation 

ajalta ja siihen vastasivat muutkin kuin fysiologisiin 

mittauksiin osallistuneet. Kysely toistettiin myös 

kahdelle muulle Tshadin rotaatiolle, vaikka heille ei 

suoritettu fysiologisia eikä biokemiallisia mittauksia. 

TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 

Tutkimuksen saatiin Helsingin ja Uudenmaan 

sairaanhoitopiirin (HUS) eettisen toimikunnan 

puoltava lausunto (318/13/03/00/2009). Hankkeessa 

oli tarkoitus suorittaa kuormitusmittaukset 

kahtena vuodenaikana, mutta kriisinhallintatehtävä 

keskeytyi ennen toista mittauskierrosta. Tutkimuksen 

toteuttamiseen MATINE myönsi erillisen tutkimusmäärärahan. 

KOHDEALUEEN JA JOUKON 

TEHTÄVIEN KUVAUS 

Kohdealue sijaitsi keskellä eteläistä Saharaa, missä suomalaisten 

toimialue sijaitsi Sahelin savannivyöhykkeellä 

Tshadissa. Operaatioon liittyvä tutkimusjakso ajoittui 

kuivaan kauteen. Sotilaiden lämpösopeutuminen 

kesti toiminta-alueella keskimäärin kaksi viikkoa. 

Jääkärijoukkueen tehtäviä suoritettiin periaatteella 

24/7, joskin sunnuntai pyrittiin pyhittämään lepopäiväksi. 

Tehtäviin lähdettäessä varustuksena oli aina 

taisteluvarustus ja suojaliivi (uhkatasosta riippuen 

raskas- tai kevyt suojaliivi), joiden keskipaino oli noin 

35 kg. Sotilaiden varustukseen kuului lisäksi noin 15 

kg:n painoinen reppu, missä oli kahden vuorokauden 

vesi, muona ja taisteluun liittyvä varustus. 

Tutkimusryhmän fyysisestä aktiivisuudesta kerättiin 

tietoa kiihtyvyysantureilla (Actigraph, LLC, Pensacola, 

USA). 

64 LOPPURAPORTTI

SKJT/Jääkärijoukkue suoritti operaatiossa pääasiassa 

neljää päätehtävää. Sector Mobile Reserve (SMR) 

-operaatioiden tueksi oli käsketty motorisoitu reserviosasto 

(myöhemmin mainittuna SMR-osasto), 

mikä oli valmiudessa viikon jokaisena päivänä. SMRosastoon 

kuului kerrallaan neljä ryhmää vastuuvuorossa 

olevasta joukkueesta. SMR-osaston valmiusvuoron 

kesto oli 24 tuntia, alkaen aamulla kello 06:00 ja 

loppuen seuraavana aamuna kello 06:00. 

SMR-osaston tehtävät olivat seuraavat: 

• 10 minuutin lähtövalmius 

• Partiointi Goz Beïdan kaupungissa ja sen ympäristössä 

FRAGO:n antamien aikojen mukaan. 

• Lentokentän suojaaminen (jäljempänä APOD:n) 

leirin ulkopuolella toteutetun kestävyysharjoittelun 

aikana 

• Lentokentän suojaaminen tärkeiden lentojen 

aikana. 

• Suorittaa Sector S:n evakuointisuunnitelmien 

mukaiset tehtävät 

• Muodostaa puolustustarkoituksiin soveltuva 

liikkumiskykyinen reservi omilla ajoneuvoilla 

tai helikopterilla. 

• Pystyä toimimaan itsenäisesti 24 tunnin ajan. 

SMR-osaston ajoneuvot tulivat olla pakattuina ja 

tankattuina sekä viestiliikenneyhteydet tarkastettuina 

työvuoron alkuun mennessä. Henkilöstön tuli 

olla lähtövalmiudessa koko työvuoron ajan Camp 

MINURCAT:ssa. Mikäli suoritettiin jalkapartiointia, 

vaunumiehistö (ajaja, johtaja ja ampuja) jäivät 

vaunulle pitämään tähystyspaikkaa sekä yhteyttä 

viestikeskukseen. SMR-osasto suoritti partiointia 

kaikkina vuorokauden aikoina. Partiointeja oli yhden 

työvuoron aikana 4–8 kertaa ja yksi partiointitehtävä 

oli kestoltaan noin kaksi tuntia. Partioinnin määrä 

vaihteli alueen uhkatason mukaan. 


65

Partiointia kutsuttiin Long Range Patroliksi (jäljempänä 

LRP) silloin, kun partio suuntautuu pidemmälle, 

kuin esimerkiksi leirin vieressä olevaan Goz Beïdan 

kaupunkiin SKJT suoritti toimialueellaan partiointia 

sekä jalkaisin että ajoneuvoilla. LRP kesti yöpymisineen 

yhdestä vuorokaudesta useampaan vuorokauteen. LRPtehtäväksi 

katsottiin myös suoritetut saattotehtävät, 

joita tehtiin eri avustusjärjestöjen suojaamiseksi. Jalkapartiointitehtävään 

siirryttiin yleensä helikopterilla 

ja laskeutumispaikalta matkaa jatkettiin jalkaisin. 

Ajoneuvopartioissa kulkuvälineinä olivat SISU XA- 

180/185, SISU NA (telakuorma-auto), sekä SISU 

E 11 8x8. Tehtävään sopivin kulkuväline ja –reitti 

valittiin aina välimatkan sekä sää- ja tieolosuhteiden 

perusteella operaatiokeskuksen toimesta. 

Camp Security (CS) -leirin vartiointivastuuvuoro 

kesti kerrallaan vuorokauden. Se alkoi päivittäin 

klo 06:00. Tehtävien vaihtoon siirryttiin kuitenkin 

jo 05:30. Ilmoittautumisen jälkeen aamuvuoroon 

tuleva osasto vapautti edellisen vuoron vartiomiehet 

tehtävistään klo 06:00 mennessä. Päivän vartiovuorot 

olivat yleensä jaettu kolmeen osaan: aamu-, keski- ja 

iltavuoroihin. Aamuvuoro loppui klo 11:40, keskivuoro 

klo 17:40 ja iltavuoro kesti seuraavan aamun 

vuoronvaihtoon saakka. Aamuvuoron aikana leirin 

vartiointiosastolle kuului myös alueellisia tehtäviä. 

Niitä suoritti keskivuoron eli operatiivisen reservin 

henkilöstö. Kyseisiä tehtäviä olivat muun muassa 

leirin yhteisten tilojen siivoaminen, roskakuljetusten 

vartiointi sekä keittiöhenkilöstön avustaminen. 

Kuvassa 6 on esitetty kartta operaatioalueelta. 

66 LOPPURAPORTTI

KUVA 6. Karttakuva kenttätutkimukseen osallistuneiden sotilaiden toiminta-alueesta. 

Sotilaiden varustuksena oli vartiossa uhkatason 

mukainen taisteluvarustus ja päähineenä käytettiin 

yhtenäistä YK-päähinettä. Leirialueen vartiointitehtävissä 

käytettiin kevyttä luotisuojaliiviä ja kypärää, 

mutta niitä ei tarvinnut pitää jatkuvasti päällä, vaan 

niiden tuli olla lähellä nopeasti saatavilla. 

Koukou Angaranan (KKA) tehtävänä oli suojata 

sinne rakennettavan tukikohdan rakennustöitä sekä 

suorittaa lähialuepartiointia ympäristössä oleviin kyliin 

ja pakolaisleireihin. KKA sijaitsi noin 40 km päässä 

Goz Beidasta ja sinne ajoneuvoilla siirtyminen kesti 

noin 3 tuntia. KKA-tehtävävuoro kesti yhden viikon. 

Tehtävään asetetun joukon minimivahvuus oli 30 

henkilöä. Suomalaiset suorittivat ryhmien vaihdon 

torstaina, jolloin vaihdettiin 2 ryhmää eli 1 ryhmä 

oli KKA:ssa koko viikon. Olosuhteet KKA:ssa olivat 

huomattavasti karummat kuin päätukikohdassa. 

KOETTUUN FYYSISEEN KUORMITUKSEEN 

VAIKUTTAVAT TEKIJÄT OPERAATION 

AIKANA 

Taisteluvarustus lisää merkittävästi fyysistä kuormitusta. 

Kuvassa 7 on esitetty alueella olevan joukon 

taisteluvarusteiden aiheuttama taakka kiloina ja 

suhteutettuna normaalipainoisen sotilaan painoon. 


67

KUVA 7. Taisteluvarustuksen aiheuttama painon lisäys 80 kg painoisella sotilaalla. 

Pandolfin (1977) kaavalla laskettuna kuvan taisteluvarustuksen 

kantaminen kävelynopeudella 5 km/h 

hiekkaisessa maastossa aiheuttaisi energiankulutuksen, 

mikä 50 %:n toimintareservitasoa käyttäen edellyttäisi 

2650 metrin kestävyyskunnon tulosta 12 minuutin 

juoksutestissä. Tässä varustuksessa suoritettujen tehtävien 

kuormitushuippujen kesto rajoittui yleensä 

1,5–2 tuntiin. Ajoneuvoilla siirryttäessä suojavarusteet 

ja ajoneuvon sisätilan kuumuus aiheuttivat subjektiivista 

lämpökuormittumista. Hengityselimiä rasitti 

hiekkapöly. Tukirankaan kohdistui lisäksi ajoneuvon 

jatkuva ja voimakas tärinä. 

Sotilaista yhdeksäntoista kahdestakymmenestä raportoi 

lenkkeilleensä operaation aikana säännöllisesti vähintään 

30 minuuttia kerrallaan. Juoksualustana oli kova ja 

hiekkainen maasto. Suurin osa koehenkilöistä juoksi 

1–3 kertaa viikossa ja kaksi heistä juoksi 3–5 kertaa 

viikossa. Kyseessä olivat samat kaksi henkilöä, jotka 

harjoittelivat myös kuntosalilla 3–5 kertaa viikossa. 

Toiminta-alueella oli fyysiseen harjoitteluun tarkoitettu 

monipuolinen ja tilava kuntosali. Koehenkilöistä 

kuusitoista kahdestakymmenestä raportoi käyneensä 

kuntosalilla säännöllisesti. Loput neljä kävivät salilla 

vain muutamia kertoja komennuksensa aikana. Kymmenen 

koehenkilöä kertoi kuormittaneensa kuntosalilla 

koko vartaloa, loput kertoivat harjoittaneensa 

ainoastaan ylävartaloa. Suurin osa koehenkilöistä 

kävi salilla 1–3 kertaa viikossa ja kaksi koehenkilöä 

raportoi käyneensä kuntosalilla 3–5 kertaa viikossa. 

68 LOPPURAPORTTI

TULOKSET 

YMPÄRISTÖN, TELTTOJEN JA 

AJONEUVOJEN LÄMPÖTILAT 

Säähavaintoasemalta mitattu vuorokauden keskilämpötila 

koko operaation aikana oli 31,9 °C (min 

18,1 °C, max 37,7 °C). Ilman suhteellinen kosteus 

(RH) oli keskimäärin 25 % ja tuulen nopeus 

keskimäärin 2,5 m/s. Lämpötilasta ja kosteudesta 

laskettu WBGT-indeksi oli keskimäärin 26,7 °C ja 

maksimilämpötilojen aikaan 31,7 °C. 

Leirialueella mitattu ulkolämpötila oli aamuisin (klo 

6–8) keskimäärin 22,9 °C ja päivän (klo 10–17) 

aikana keskimäärin 35,5 °C (25,4–40,9 °C). Ilman 

suhteellinen kosteus oli vain 13,9 %. Lämpötilasta 

ja kosteudesta laskettu WBGT-arvo oli 27,1 °C. 

Teltoista ja ajoneuvoista kerätyt lämpötilatiedot on 

esitetty kuvissa 8–12. Niille kaikille on tyypillistä 

voimakas vaihtelu vuorokaudenajoittain. Suurin 

lämpötilavaihtelu mitattiin ajoneuvoista ja korkeimmat 

ilman lämpötilat rekisteröityivät maastoauton 

ohjaamossa. Ajoneuvoissa lämpötilat vaihtelivat 

13,5–57,0 °C:n välillä, toimistoteltassa 16,0–39,0 

°C välillä ja majoitusteltoissa 15,0–52,0 °C välillä. 

Vaikka majoitusteltassa oli päiväaikaan hyvin kuuma, 

olivat yölämpötilat maltillisia (noin 20–24 °C). 

Maksimilämpötiloista lasketut WBGT-arvot olivat 

ajoneuvoissa 53,2 °C, toimistoteltassa 32,9 °C ja 

majoitusteltassa 46,7 °C. 

KUVA 8. Joukkueenjohtajan Land Roverin ohjaamon lämpötila mitattuna 12 viikon aikana. 


69

KUVA 9. Panssariajoneuvon matkustamon lämpötila mitattuna 12 viikon aikana. 

KUVA 10. Huoltojoukkueen toimistoteltan lämpötila mitattuna 12 viikon aikana. 

70 LOPPURAPORTTI

KUVA 11. Hyvinvointiteltan lämpötila mitattuna 12 viikon aikana. 

KUVA 12. Majoitusteltan lämpötila mitattuna 12 viikon aikana. 


71

IHO- JA SYVÄLÄMPÖTILAT 

Tutkittujen sotilaiden syvälämpötilan vuorokausirytmi 

oli normaali ja koko vuorokauden yksilötason 

keskiarvot vaihtelivat välillä 36,4–37,4 °C (kuva 13). 

Lämpötilaminimi oli noin klo 4 ja maksimit klo 12 ja 

17. Kahdella henkilöllä lämpötila oli korkeimmillaan 

38,2–38,4 °C. Muilla elimistön syvälämpötila oli 

koko ajan alle 38 °C. Keskimääräinen iholämpötila oli 

tasaisesti 34,5 °C:n tasolla klo 8–18 välillä. Ainoastaan 

aamulla (klo 6–8) mitattiin matalampia arvoja (kuva 

14). Koko vartalon pinta oli hyvin tasalämpöinen ja 

keskivartalolta, olkavarresta ja jalasta mitattiin varsin 

samanlaisia lämpötiloja (kuvat 15–18). 

KUVA 13. Kehon sisäosien lämpötilan vuorokausirekisteröinti (keskiarvo ± SD, N = 14). 

72 LOPPURAPORTTI

KUVA 14. Keskimääräinen iholämpötila mitattuna klo 6–18 välillä (keskiarvo ± SD, N = 17). 

KUVA 15. Rinnan iholämpötila mitattuna klo 6–18 välillä (keskiarvo ± SD, N = 17). 


73

KUVA 16. Olkavarren iholämpötila mitattuna klo 6–18 (keskiarvo ± SD, N = 17). 

KUVA 17. Reiden iholämpötila mitattuna klo 6–18 (keskiarvo ± SD, N = 17). 

74 LOPPURAPORTTI

KUVA 18. Pohkeen iholämpötila mitattuna klo 6–18 (keskiarvo ± SD, N = 17). 

KEHON KOOSTUMUS 

Koehenkilöiden paino ja painoindeksi laskivat keskimäärin 

3,5 % (p

Muissa muuttujissa, kuten nelipäisen reisilihaksen 

poikkipinta-alassa (kuva 19), ei tapahtunut tilastollisesti 

merkitseviä muutoksia alku- ja loppumittausten 

välillä. Kontrolliryhmällä ei myöskään havaittu 

muutoksia (p

LF= autonomisen hermoston sympaattisen eli kiihdyttävän osan teho ja HF= rentouttavan osan teho sykevälivaihtelussa 

KUVA 20. Kenttäoloissa levossa mitatun autonomisen hermoston tasapainon (ln LF/HF) ja operaation aikana 

tapahtuneen kehon rasvamassan muutoksen välinen yhteys. LF/HF suhteen kohoaminen viittaa elimistön 

stressitilaan (N=18). 

LIHASKUNTO 

Lihasvoimatestien tulokset säilyivät molemmilla 

ryhmillä pääosin muuttumattomia. Tutkimus- ja 

kontrolliryhmien fyysisen suorituskyvyn tulokset 

on esitetty taulukossa 13. Tilastollisesti merkitseviä 

muutoksia löytyi ainoastaan tutkimusryhmän 

istumaannousu- ja kevennyshyppytestin tuloksissa. 

Tutkimusryhmän istumaannousutestin toistojen 

määrä parani 10,9 % ( 46 ± 10 vs. 51 ± 7 toistoa). 

Koehenkilöiden kevennyshyppytestin tulokset paranivat 

21,5 % alku- ja loppumittausten välillä (28,9 

± 4,3 vs. 36,8 ± 2,6 cm). Kaksi henkilöä tutkimusryhmästä 

ei osallistunut komennuksen jälkeisiin 

lihaskuntotesteihin. 

TAULUKKO 13. Tutkimusryhmän (N=19) ja kontrolliryhmän (N=11) fyysisen suorituskyvyn testien absoluuttiset 

arvot, keskihajonnat, sekä suhteelliset muutokset tutkimusryhmällä alku- ja loppumittausten välillä. 

Alkumittaukset Loppumittaukset 

Muuttuja Tutkimus Kontrolli Tutkimus Kontrolli p-arvo muutos% 

Puristusvoima (kg) 50,2±5,11 52,1±6,5 0,123 4,0 

Istumaannousu (kertaa/min) 45,9±9,6 51,3±6,7 0,01** 10,9 

Etunojapunnerrus (kertaa/min) 45,6±9,0 48,1±11,5 0,238 4,3 

Toistokyykistys (kertaa/min) 58,1±6,9 57,6±6,8 0,788 0 

12-min juoksutesti (m) 2785±238 2749±237 0,276 1,3 

Maksimivoima (N) 3042±614 2949±760 3277±706 2771±841 0,078 7,2 

Kevennyshyppy (cm) 28,9±4,3 44,1±5,9 36,8±2,6 41,2±5,2 0,000*** 21,5 

** Tilastollisesti merkitsevä muutos tutkimusryhmällä alku- ja loppumittausten välillä, p< 0,01, 

*** tilastollisesti erittäin merkitsevä muutos tutkimusryhmällä alku- ja loppumittausten välillä, p< 0,001 


77

KESTÄVYYSKUNTO 

Tutkimusryhmän henkilöillä ei kestävyyskunnossa 

tapahtunut merkitsevää muutosta. Koehenkilöiden 

keskiarvo oli 12 minuutin juoksutestissä ennen 

operaatiota 2785 m (vaihteluväli 2310–3300 m) ja 

operaation jälkeen 2748 m (2400–3150 m). Koeryhmän 

juoksutestin keskiarvo heikkeni 37 metriä 

(min -250 m, max +210 m). 

Tutkittavien syljen α-amylaasitasojen keskiarvo ennen 

ja jälkeen operaation eivät merkitsevästi muuttuneet. 

Kuitenkin keskitasoa huonompi kestävyyskunto 

ennen operaatiota oli yhteydessä korkeampaan syljen 

α-amylaasin tasoon operaation aikana (r=-0,504, 

p=0,048) (kuva 21). 

KUVA 21. Operaation aikana mitattujen syljen α-amylaasiarvojen ja kestävyyskunnon (12 minuutin juoksutesti) 

välinen yhteys. 

HORMONAALISET VASTEET 

Koehenkilöiden seerumin testosteroni-, kasvuhormonija 

kortisolitasoissa ei havaittu merkitseviä muutoksia 

alku- ja loppumittausten välillä. Sukupuolihormoneja 

sitovan globuliinin (SHBG) pitoisuus oli tutkimusryhmällä 

merkitsevästi (p

Tutkimusryhmä 

Kontrolliryhmä 

KUVA 22. IGF-I -pitoisuus tutkimusryhmällä ennen operaatiota, sen aikana ja operaation jälkeen sekä kontrolliryhmällä 

saman 4 kk jakson alussa ja lopussa (keskiarvo±SD, tutkimusryhmä N=19, kontrolliryhmä N=11). 

KUVA 23. Kortisolin aamuvaste operaation eri vaiheissa tutkimusryhmässä (keskiarvo±SD, N=19). Aamuvaste 

on 30 min heräämisen jälkeen mitatun syljen kortisolipitoisuuden muutoksen suuruus (nmol/l) verrattuna heti 

heräämisen jälkeen otetun näytteen tasoon. 


79

Tässä tutkimuksessa havaittiin yhteys joukon johtajan 

suorittaman toimintakykyarvion ja seerumin 

prolaktiinipitoisuuden välillä (kuva 24). Biokemiallinen 

näytteenotto ja arviointi tehtiin toisistaan 

riippumattomasti. 

KUVA 24: Joukon johtajan arviointi selviytymisestä tehtävän aikana (pisteet kouluarvosanana) suhteessa seerumin 

prolaktiinitasoon operaation aikana (N=17). 

RAVITSEMUS 

Koehenkilöiden päivittäinen energiavaje operaation 

aikana oli 677 ± 1023 kcal/päivä ja taulukon 14 

mukaan koehenkilöiden päivittäinen energiansaanti 

oli alhaisempi kuin kontrolliryhmässä (1807 ± 557 

kcal vs. 2676 ± 853 kcal, p

TAULUKKO 14. Tutkimus- ja kontrolliryhmän kokonaisenergiansaanti, sekä vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden 

saanti. 

Muuttuja Tutkimusryhmä Kontrolliryhmä p-arvo 

Suomalainen 

ravitsemussuositus 

Energiansaanti (Kcal) 1807±557 2676±853 0,002* 

Hiilihydraatti (g) 202±80 307±111 0,004* 45-60 energia-% 

Proteiini (g) 69±16 139±52 0,000** 10-20 energia-% 

Rasva (g) 79±23 92±27 0,169 25-35 energia-% 

Na (g) 3,3±3,2 4,2±1,3 0,001* 

K (g) 2,8±1,5 5,2±2,4 0,000** 3,5 

Fe (g) 9,5±3,2 16,7±7,2 0,003* 9 

Mg (mg) 209,6±88,1 464,7±182 0,000** 350 

Ca (mg) 402,4±219,7 1712,8±636,3 0,000** 800 

C-vitamiini (mg) 47,3±27,7 142,7±77,1 0,000** 75 

D-vitamiini (μg) 3,8±2 8,8±3,4 0,000** 7,5 

NaCl (g) 8,3±8,1 10,9±3,3 0,001* 4,3 

Ravintokuitu (g) 11,7±10,2 28,4±5,4 0,000** 3 g/MJ 

* Tutkimusryhmän ja kontrolliryhmän välinen ero tilastollisesti merkitsevä (p

Jakauma (%) 

KUVA 26. Tutkittavien vastausjakauma kysymykseen ”miten koet kuumuuden vaikuttaneen fyysiseen ja psyykkiseen 

toimintakykyysi kokonaisuutena?” (N=18). 

Tutkimusryhmälle operaation aikana tehdyssä kyselyssä 

henkisesti vähän tai ei lainkaan raskaiksi koki 

tehtävänsä 89 % tutkituista (kuva 27). Vain noin 

joka kymmenes sotilas koki tehtävien olleen jonkin 

verran henkisesti raskaita. Kukaan ei raportoinut 

niiden olleen melko tai erittäin raskaita. Fyysistä 

kuormittavuutta koettiin enemmän kuin henkistä 

kuormitusta. Hieman yli viidennes (22 %) sotilaista 

oli kokenut tehtäviensä olleen jonkin verran tai melko 

paljon fyysisesti raskaita. Toisaalta 40 %:lla ei ollut 

lisääntyneen fyysisen kuormituksen tuntemuksia. 

Jakauma (%) 

KUVA 27. Tutkittavien vastausjakauma kysymykseen ”miten raskaaksi fyysisesti olet kokenut nykyiset rauhanturvatehtäväsi?” 

(N=18). 

82 LOPPURAPORTTI

Psyykkistä hyvinvointia mittaavassa GHQ-12 kyselyssä 

operaation aikana ei tutkimusryhmässä kenelläkään 

ylittynyt psyykkisen ylirasittuneisuuden raja-arvo ≥ 

4 (kuva 28). 

Koti-ikävää tunnettiin jonkin verran, mutta neljän 

kuukauden operaation kesto koettiin siedettäväksi. 

Uhka- ja vaaratekijöitä ei pidetty henkisesti kuormittavina. 

Tapahtuneiden hyökkäysten, rikosten 

tai muiden uhkatilanteiden käsittelyä tapahtumien 

jälkeen palavereissa pidettiin hyvänä. Uhkatilanteiden 

koettiin ylläpitävän tehtävien vaatimaa valppautta. 

Motivaatiota ja jaksamista parantaviksi tekijöiksi 

koettiin hyvä yhteishenki, mielekkäät tehtävät, 

mahdollisuus nähdä uusia olosuhteita ja hyvä johtaminen. 

Hyvinvointia vähentäviä tekijöitä olivat eri 

maiden johtamiskulttuurien erilaisuus, tiedonkulun 

epäselvyydet, yksitoikkoiset vartiointitehtävät ja 

yksipuolinen ruoka. 

Jakauma (%) 

KUVA 28. Psyykkistä rasittuneisuutta kuvaavan GHQ-12 -kyselyn tulokset operaation aikana (N=17). 

ROTAATIOKYSELYT 

Kolmen rotaation jälkeen tehdyssä kyselyssä (N=141) 

toimintakykynsä koki parantuneen 27 % vastanneista. 

Ennallaan se oli pysynyt 65 %:lla ja huonontunut 

5 %:lla. Nukahtamisvaikeuksia oli säännöllisesti 

esiintynyt useammin kaksi kertaa viikossa 3,5 %:lla 

vastanneista. 

Kuumaan liittyneitä lämpösairauksia ilmoitti kokeneensa 

keskimäärin 13 % rotaatiokyselyyn vastanneista 

(kuva 29). Pääosa näistä oli lieviä tapauksia, kuten 

auringonpistos, lihaskrampit tai lievä nestehukka. 

Vakavasta lämpösairaudesta (lämpöuupuminen) 

raportoi 4,9 % kyselyyn vastanneista. Tämä oli 

selvästi enemmän kuin hanketta varten laaditun 

lämpösairauden ilmoituslomakkeen kautta saatiin 

tietoon. Saman kohdealueen ensimmäiseen rotaatioon 

osallistuneet sotilaat raportoivat enemmän lämpötasapainon 

ongelmista kuin seuraaviin rotaatioihin 

osallistuneet. 


83

KUVA 29. Itse raportoitujen lämpösairauksien esiintyminen rotaatiokyselyssä (N=141). 

Rotaatiokyselyistä analysoitiin myös liikuntatottumuksien 

muutoksia operaatioon liittyen (kuva 30). Yli 

puolella miehistä vapaa-ajan liikunnan määrä lisääntyi 

operaation aikana. Kuitenkin noin joka viidennellä 

se väheni operaation aikana. Liikuntatottumuksien 

muutoksissa oli rotaatiokohtaisia eroja. 

KUVA 30. Rotaatiokyselyyn vastanneiden henkilöiden (N=141) raportoimat liikuntatottumusten muutosten 

jakaumat (%). 

84 LOPPURAPORTTI

POHDINTA 

YMPÄRISTÖN LÄMPÖOLOT 

Kuumatyön raja-arvona pidetään 28 °C:n lämpötilaa, 

joka ylittyi vuorokauden valoisana aikana sekä säähavaintoasemien 

lämpöolotietojen että operaatioalueella 

mitattujen tietojen perusteella, lukuun ottamatta aamun 

(klo 6–8) viileämpiä hetkiä. Säähavaintoasemien 

tiedoista arvioidun WBGT:n (26,7 °C) perusteella 

keskimääräinen ympäristölämpötila asettaa rajoituksia 

vain raskaissa töissä (esim. kaivaminen, marssi 5 km/h 

yli 20 kg kantamuksen kanssa tai taisteluharjoitus), 

joissa työjaksojen kesto saisi olla yhtäjaksoisesti enintään 

70 min (WBGT-alue 26–28 °C) (ISO 7243). 

Myös operaatioalueella mitatut lämpöolot viittaavat 

samanlaiseen työaikarajoitukseen. Päivittäisten 

maksimilämpötilojen aikaan WBGT-arvo (31,7 °C) 

sallisi keskiraskasta työtä (esim. partiointi kevyessä 

taisteluvarustuksessa), yhtäjaksoisesti enintään 80 

min (WBGT-alue 31–32 °C). 

Sisätiloissa on päivän kuumimpaan aikaan huomattavasti 

tukalampaa: kun WBGT-indeksi on yli 

32 °C, saisi kevyttäkään työtä tehdä yhtäjaksoisesti 

enintään 180 min. Suorituskyky alkaa myös selvästi 

heiketä yli 32,2 °C WBGT-arvoilla (Pilcher ym. 

2002). Ajoneuvojen ja majoitusteltan WBGT-arvot 

(53,2 °C ja 46,7 °C) ylittävät tämän raja-arvon 

reippaasti ja toimistoteltankin arvo (32,9 °C) edellyttää 

työaikarajoitusta. Suoran auringonpaisteen 

puuttuminen näissä katetuissa tiloissa voi lieventää 

rajoituksia, mutta erityisesti ajoneuvoissa jää lämpökuormitus 

edelleen hyvin korkeaksi. Siksi tauotus, 

nesteytys ja kehon jäähdyttäminen ovat tärkeitä myös 

ajoneuvoilla tapahtuvien siirtymisten aikana, jotta 

elimistön sietokykyä ei olisi valmiiksi kulutettu ennen 

raskaita fyysisiä ponnisteluja. Ajoneuvojen kuljettajien 

lämpötasapainosta on huolehdittava erityisesti: 

lämpötasapainon pettämisen ensi löydöksiin kuuluvat 

tarkkaavaisuus- ja koordinaatiohäiriöt, jotka lisäävät 

onnettomuusriskiä. 

Majoitustelttojen jäähdytys näyttää toimineen hyvin 

ja majoitustelttojen lämpötilat pysyttelivät levon 

aikana yleensä 20–24 °C välillä, jota voidaan pitää 

sopivana palautumisen ja unen laadun kannalta. 

Aiemmissa operaatioissa majoitustelttojen lämpötilat 

olivat lepoaikanakin selvästi yli 30 °C:n, mikä on 

hidastanut elimistön palautumista kuumasta. 

SOTILAIDEN LÄMPÖTASAPAINO 

Kenttäoloissa mitattujen syvä- ja iholämpötilojen perusteella 

suomalaiset sotilaat olivat kahden kuukauden 

palveluksen jälkeen sopeutuneet hyvin lämpimiin 

oloihin. Syvälämpötila oli vain kahdella henkilöllä yli 

38,2 °C, mikä voi alkaa rajoittaa suorituskykyä (Lotens 

1988). Keskimääräinen iholämpötila oli 34,5 °C:n 

tasolla, mikä riittää käynnistämään hikoilun, mutta 

ei yllä vielä epäviihtyisyystasolle. Pelkkä iholämpötilan 

nousukin riittää heikentämään suorituskykyä 

(Cheuvront ym. 2003, Ely ym. 2010), ja rajana 

suorituskyvyn laskulle pidetään 36 °C keskimääräistä 

iholämpötilaa (Lotens 1988). 

Mittaustulosten perusteella sotilaiden lämpötasapainon 

ylläpito näyttää olevan hyvin hallinnassa. 

Ympäristöolosuhteiden perusteella kuumastressiä on 

olemassa, mutta lämmönsäätely pystyy huolehtimaan 

riittävästä lämmönluovutuksesta. Mittausjakson 

aikana ei kuitenkaan ollut raskasta aktiviteettia, joka 

olisi kohottanut sekä kehon sisäosien lämpötilaa 

(Åstrand ja Rodahl 1977) että iholämpötiloja. Ottaen 

huomioon ympäristön huomattavan lämpökuormituksen 

on ilmeistä, että raskaissa suorituksissa tulee 

WBGT-indeksiin perustuvat toiminta-ajan rajoitukset 

ottaa käyttöön. 

Laajassa, lähes 300 tutkimusta käsittävässä metaanalyysissä 

(Hancock ym. 2007) todettiin, että kuuma 

ympäristö heikentää selvimmin psykomotorisia 

suorituksia, tarkkuutta ja nopeutta. Vaikutukset lähes 

kolminkertaistuvat, kun altistusaika kasvaa yhdestä 

tunnista kahteen tuntiin. Myös tämä havainto viittaa 

siihen, että asianmukaisen tauotuksen osaaminen on 

kuumassa ympäristössä toimimisen perusedellytyksiä. 

Sotilaat kokivat raskaimmiksi ja kuormittavimmiksi 

kuumiksi olosuhteiksi pitkäkestoiset, jopa 8–10 tunnin 

mittaiset siirtymiset kuljetusvaunuissa. Kuormittuneisuuden 

tuntua lisäsivät vaunujen vaihtelevasti toimiva 

ilmastointi, hankala istuma-asento ja suljetussa tilassa 

olon yksitoikkoisuus. Raskaiksi koettiin myös pitkät 


85

jalkapartiot. Nestehuoltoa pidettiin niiden aikana 

erittäin tärkeänä. Kuumat ja hiostavat taisteluliivit 

lisäsivät kuormittuneisuutta. Jalkapartiot koettiin 

silti raskaudeltaan hallittaviksi. 

FYYSINEN KUNTO, RAVINTO JA STRESSI 

Kestävyys- ja lihaskunnossa ei operaation aikana 

tapahtunut keskimäärin merkittäviä muutoksia. 

Suurimmalla osalla sotilaista paino pysyi ennallan 

tai laski. Kuitenkin muutamilla sotilailla tapahtui 

kuntomuuttujissa heikkenemistä ja painon nousua. 

Joka viides rotaatiokyselyyn vastanneista raportoi 

vapaa-ajan liikunnan vähentyneen. Vaikka suurella 

osalla vapaa-ajan liikunta lisääntyi eivätkä paino tai 

kunto huonontuneet, on joukon toimintakyvyn 

säilyttämiseksi ohjatun liikunnan järjestäminen 

operaatioiden aikanakin perusteltua. Ravinnon 

energiamäärä ja hivenaineiden määrä oli vähäisempi 

kuin rauhanturvaoperaatioiden fyysinen kuormitus 

edellyttäisi. Suolapitoisuus oli normaalia suomalaista 

ravintoa suurempi. Se toisaalta vähentää lämpösairauksiin 

liittyvien suolatasapainohäiriöiden vaaraa. 

Autonomisen hermoston jatkuva yliaktiivisuus voi 

häiritä sokeriaineenvaihduntaa, hidastaa palautumista 

ja herkistää kuumien olojen verenkiertohäiriöille. 

Kenttäoloissa toteutetut autonomisen hermoston 

mittaukset ovat harvinaisia (Zanstra ja Johnston 

2011). Tässä tutkimuksessa hyvä kestävyyskunto oli 

yhteydessä matalampaan syljen α-amylaasimäärityksellä 

arvioituun stressitasoon. Tahdosta riippumattoman 

hermoston sympaattisen osan yliaktiivisuus puolestaan 

korreloi rasvamassan lisääntymiseen. Ylipainoisuutta 

ja kestävyyskuntoa koskevat havainnot tukevat 

muissa tutkimuksissa saatuja havaintoja. Aiemmissa 

tutkimuksissa on havaittu sykevälivahtelun parasympaattisen 

komponentin heikkenemisen olevan yhteydessä 

rauhanturvaajien pitkäaikaisen stressitason 

lisääntymiseen. (Nikolova ym. 2007). Hyväkuntoisten 

sotilaiden psyykkinen hyvinvointi säilyy rauhanturvaoperaatioissa 

paremmin kuin huonokuntoisten 

(Dyrstad ym. 2010). Stressihermoston yliaktiivisuus 

rasittaa aineenvaihduntaa pitkään jatkuessaan. Neljän 

kuukauden rotaatioaika on terveelle ja hyväkuntoiselle 

sotilaalle todennäköisesti kestoltaan sopiva estämään 

vaikeiden ylirasitustilojen kehittyminen. 

86 LOPPURAPORTTI

Kuumakuormitus ja energiavaje eivät olleet neljän 

kuukauden kestoisen operaation aikana Tshadin 

olosuhteissa niin haitallisia elimistölle, että vakavia 

hormonaalisia häiriöitä oli päässyt kehittymään. Kortisolin, 

testosteronin ja kasvuhormonin perustasoissa 

ei havaittu merkittäviä muutoksia. IGF-1 on uusi 

elimistön fysiologisen sopeutumisen häiriintymisen 

osoitin (Nindl ym. 2009). Sen pitoisuus laskee jo 

ennen monien perinteisten kuormitusta heijastavien 

merkkiaineiden muutoksia. Rauhanturvaoperaation 

tutkimusryhmässä Tshadin olosuhteissa IGF-1 taso 

laski verrattuna kotimaassa seurattuun kontrolliryhmään. 

Tämä saattaa viitata elimistön homeostaasin 

alkavaan häiriintymiseen. Rauhanturvatehtävistä ei 

aiemmin ole raportoitu tutkimuksia IGF-1 mittauksista. 

Havainnot antavat aiheen lisätutkimuksiin. 

Kortisolin aamuvasteen muutoksilla voidaan havaita 

viitteitä stressihäiriöistä. Aamuvasteella tarkoitetaan 

välittömästi heräämisen jälkeen mitattua syljen 

kortisolitason muutosta. Kortisolierityksen tuleekin 

kiihtyä heräämisen jälkeen, mutta erittäin voimakas 

nousu pitoisuudessa viittaa stressitilaan. Toistetusti 

useiden kuukausien ajan korostunut aamuvaste 

voi viitata haitallisten stressireaktioiden vaaraan. 

Tutkituilla rauhanturvaajilla kortisolin aamuvaste 

oli operaation aikana voimakkaampi kuin ennen ja 

jälkeen operaation. Merkitseviä yhteyksiä ei havaittu 

koetun psyykkisen hyvinvoinnin ja kortisolin välillä. 

Osittain aamuvasteen korostuminen voi merkitä 

valppauden kasvamiseen liittyvää mukautumista. 

Rademakerin ym. (2009) tuoreessa artikkelissa 

raportoidaan yhteyksiä sotilaan toimintakyvylle 

haitallisen välttelyn ja sosiaalisen syrjäänvetäytymisen 

sekä kortisolin aamuvasteen välillä. Tällä saattaisi 

olla merkitystä psyykkistä hyvinvointia turvaavien 

toimien suunnittelussa. Stressivasteiden fysiologinen ja 

psykologinen yhteisarviointi saattaisi olla hyödyllistä 

selvittää isommalla tutkimusjoukolla. 

Seerumin prolaktiinitason muutoksia on yhdistetty 

haitallisen stressitilan kehittymiseen elimistössä. Tässä 

tutkimuksessa havaittiin yhteys joukon johtajan suorittaman 

toimintakykyarvion ja seerumin prolaktiinipitoisuuden 

välillä. Prolaktiinitason yhteyttä joukon 

johtajan tekemään sotilaan toimintakykyisyysarvioon 

kenttäoloissa ei ole aiemmin raportoitu. Kohonneet 

prolaktiinitasot eivät korreloineet lämpötasapainoon, 

jonka pettäminen saattaa nostaa sitä (Wright ym. 

2011). Tulokset prolaktiinista stressitilan tunnistajana 

ovat ristiriitaisia (Nanji ym. 1985). Nämä löydökset 

tukevat tuoreita havaintoja, joissa stressitilanteessa 

prolaktiinitaso nousee (Lennartsson ja Jonsdottir 

2011). 

Haastatellut sotilaat suhtautuivat hyvin myönteisellä 

tavalla viihtymiseen ja yleiseen sopeutumiseen 

operaatiossa. Leirin olosuhteisiin sopeutumisessa ei 

koettu olevan ongelmia. Leirin olosuhteita pidettiin 

jopa hyvinä verrattuna ennakkotietojen perusteella 

muodostuneisiin odotuksiin. Yleisesti ottaen rauhanturvatehtävissä 

viihdyttiin hyvin. Melko huonosti tai 

huonosti ei ilmoittanut kukaan viihtyvänsä. GHQ-12 

kyselyssä ei tullut esille mitään psyykkiseen ylirasitukseen 

viittaavaa. 

LÄMPÖSAIRAUDET 

Sotilaiden itsensä raportoimien lämpösairauksien 

määrä oli selvästi suurempi kuin hanketta varten 

laaditun lämpösairausilmoituslomakkeen avulla 

saatiin ilmoituksia. Kyseessä voi olla tulkintaero siitä, 

mikä on lämmön aiheuttamaa oireilua. Koettujen 

lämpöongelmien määrä on kuitenkin vähentynyt 

samalla toimialueella operaation edetessä. Tämä 

viittaa siihen, että lämpösopeutumista edistävissä 

toimintatavoissa on tapahtunut myönteisiä muutoksia 

tehostuneen koulutuksen myötä. Toimintakykynsä 

koki heikentyneen kuumien olosuhteiden vuoksi 5 

% rotaatiokyselyyn vastanneista. Lämpöuupumisen 

raportoi kokeneensa 3,5 % rotaatiokyselyyn vastanneista. 

Tämä vastaa kirjallisuuskatsauksen tutkimuksissa 

raportoituja lämpösairauksien esiintyvyyksiä. 

Lämpösairausilmoituksilla raportoitu määrä on 

todennäköisesti liian pieni. Useissa tutkimuksissa 

korostetaan hyvän ilmoitusmenettelyn parantavan 

lämpösairauksien ennaltaehkäisyä ja siten on perusteltua 

tehostaa myös suomalaisen ilmoitusmenettelyn 

käyttöönottoa. 


87


Suomalaisen sotilaan sopeutuminen kuumiin oloihin 

ei yleisesti ottaen poikkea kansainvälisesti raportoiduista 

tutkimuksista. Joitakin toimintatapoja ja 

koulutusta on kuitenkin tärkeä kehittää. Seuraavassa 

on tutkimuksesta saatuja johtopäätöksiä: 

• Kriisinhallintatehtäviin hakeutuvien sotilaiden 

kehon koostumuksen ylärajaksi esitetään painoindeksillä 

ilmaistuna BMI 27. 

• Aerobisen kunnon vähimmäisrajaksi esitetään 12 

minuutin juoksutestissä operatiivisissa tehtävissä 

toimiville sotilaille 2500 m ja esikunta- tai tarkkailijatehtävissä 

toimiville sotilaille 2300 metriä. 

• Operaation aikana järjestetään säännöllistä ohjattua 

fyysistä harjoittelua. Jokaiseen operaation 

laaditaan fyysisen harjoittelun ohjelma, jossa 

määritetään kestävyys- ja voimaharjoittelun sisältö. 

• Harkitaan liikunta-alan osaajan rekrytoimista 

operaation henkilöstökokoonpanoon. 

• Toimintaympäristön lämpöolojen seurannassa 

otetaan joukkuetasolla käyttöön kenttäkelpoinen 

lämpötilan, ilman kosteuden ja liikenopeuden 

mittauslaite (esim. Kestrel 3000, 3500 tai 4000). 

• Kiinnitetään huomiota ravinnon sisältöön ja 

vältetään sokeripitoisten nesteiden runsasta 

nauttimista. 

º Varmistetaan kuormitusta vastaava energiansaanti 

operatiivisissa tehtävissä. 

º Kehitetään energiansaantia turvaavia lisäenergialähteitä, 

joita on helppo nauttia ja 

kuljettaa esimerkiksi partioinnin aikana. 

• Elimistön nestetasapainoa seurataan säännöllisillä 

kehon painon mittauksilla sekä virtsan väriä 

tarkkailemalla. 

• Opetetaan tunnistamaan henkisen toimintakyvyn 

heikkenemisen ensisignaalit, joita ovat 

muun muassa eristäytyminen tai ylikierroksilla 

käyminen. 

• Sotilaan stressitutkimuksessa selvitetään lisää 

kortisolin aamuvasteen ja prolaktiinin yhteyksiä 

koettuun stressiin, stressin laukaisemiin käyttäytymismuutoksiin 

ja havaittuun toimintakykyisyyteen 

kenttäoloissa. 

• Lämpösairauden ilmoituslomake otetaan aktiiviseen 

käyttöön (liite 4). 

• Rotaatiokyselyn informaatiota käsitellään yhdessä 

muun operaatioista kertyvän informaation kanssa. 

• Laaditaan ja otetaan käyttöön rauhanturvaoperaatioihin 

sovellettu jokaisen sotilaan läheltä piti 

-tilanteiden ilmoitus. 

88 LOPPURAPORTTI

4 KOULUTUSMATERIAALI 

Hankkeeseen tuotettiin koulutusmateriaalia, mikä 

soveltuu opetusmateriaaliksi kaikkeen sotilastyöhön 

kuumassa. 

LUENTOPAKETTI 

Loppuraporttiin liittyy Powerpoint-esitys sekä sen 

tueksi laadittu luento-opas. Kyseistä luentopakettia 

voidaan käyttää itsenäisenä koulutusmateriaalina 

varusmiehille, reserviläisille ja palkatulle henkilöstölle 

sekä kriisinhallintajoukoille että terveydenhuoltohenkilöstölle. 

Luentopaketti on liitteessä 5. 

KUUMAKORTTI 

Kuumakortti on tarkoitettu jaettavaksi sotilaille, 

jotka toimivat kriisinhallinta- tai rauhanturvatehtävissä 

kuumissa olosuhteissa. Sen sisältö on tiivistetty 

aihepiireittäin korttisarjaksi. Kuumakorttisarja on 

esitetty loppuraportin liitteenä 6. 


89

5 POHDINTA JA YHTEENVETO 

Tutkimushanke toteutettiin Työterveyslaitoksen, 

Puolustusvoimien ja Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian 

laitoksen yhteistyönä. Sotilaan toimintakykyä 

kuumassa koskeva tieteellinen tutkimus 

kartoitettiin systemaattisella kirjallisuuskatsauksella. 

Tämän lisäksi kerättiin tietoa kansallisista ohjeista, 

käytännöistä ja oppaista hakukoneilla internetistä 

sekä henkilökohtaisilla yhteydenotoilla lämpösairauksien 

asiantuntijoihin. Päähavainto oli, että useat 

maat tukeutuivat U.S. Army Research Institute of 

Environmental Medicine:n (USARIEM) ja NATO:n 

ohjeisiin. Keski-Euroopasta ja pohjoismaista ei 

löytynyt suomalaisten Sotilasterveydenhuolto- ja 

Kenttälääkintä-kirjojen kaltaisia oppaita tai käsikirjoja, 

joissa olisi annettu kansallisia ohjeita. 

Suomalaisen sotilaan sopeutumiskykyä kuumiin oloihin 

tutkittiin Tshadissa yhden kenttätutkimusjakson 

aikana tammikuussa 2010. Tämän lisäksi analysoitiin 

kolmen rotaatiokyselyn tietoja. Tutkimus ajoittui 

kuivan ja kuuman kauden ajanjaksoon. Suunniteltua 

toista kostean kuumuuden vaihetta (sadekausi) ei 

päästy operaation päättymisen vuoksi tutkimaan. 

Mittausviikon aikana ei kyetty tutkimaan raskaimpia 

sotilastehtäviä, mutta niihin liittyvät havainnot 

kartoitettiin kyselyllä ja haastattelulla. Suomalainen 

käytäntö majoitustilojen jäähdytyksestä yön aikana 

ilmastointilaitteiden avulla on hyvä lämpötasapainon 

kannalta. Elimistö pääsee palautumaan päivän 

kuumakuormituksesta. 

Ajoneuvojen sisälämpötila on erittäin korkea. Siksi 

ajoneuvoissa oltaessa elimistön lämpökuormitus voi 

kasvaa suureksi pitkän ajomatkan aikana ilman fyysistä 

kuormitusta. Sotilailla esiintyi vain muutamia lämpösairauksia 

seurantajakson aikana. Ne painottuivat 

operaatiojakson ensimmäisiin viikkoihin. Koettu 

lämpökuormitus oli myös suurimmillaan jakson 

alussa. Tämä tukee sitä ajatusta, että kuumiin oloihin 

siirryttäessä tulisi kriisihallintatehtävän vastuunottoa 

edeltää noin 10–14 vrk mittainen suunnitelmallinen 

lämpösopeuttamisjakso vastaavanlaisissa olosuhteissa. 

Yleisesti ottaen suomalainen sotilas selviää 

sopeutumisvaiheen jälkeen vähintään yhtä hyvin 

kuin muiden maiden sotilaat kuumissa oloissa. 

Operatiivisten tehtävien raskaimmat vaiheet kuten 

partiointi jalan maastossa täydessä taisteluvarustuksessa 

edellyttää hyvää lihaskuntoa sekä kestävyyskuntoa. 

Laskennallisesti kestävyyskunnon minimivaatimus 

vastaa vähintään 2500 metrin tulosta 12 minuutin 

juoksutestissä. Keskimäärin fyysisen kunnon muutokset 

olivat neljän kuukauden kriisinhallintatehtävän 

aikana vähäiset. 

Kehon painoa on hyvä seurata operaatiojakson aikana 

kahdesta syystä. Nopea painon lasku (paino laskee 

muutaman päivän aikana) viittaa usein nestevajeeseen, 

mikä heikentää sotilaan toimintakykyä ja lisää 

lämpösairauden riskiä. Kenttätutkimuksessa havaittiin 

lisäksi, että liian vähäinen fyysisen harjoittelu voi 

johtaa kehon painon nousuun etenkin passiivisen 

leirijakson aikana. Siksi ohjattu ja suunnitelmallinen 

fyysistä kuntoa ylläpitävä kestävyys- ja voimaharjoittelu 

on tärkeää. Sotilaan kehon painon ja fyysisen 

harjoittelun seurannassa voitaisiin käyttää erillistä 

henkilökohtaista päiväkirjaa. 

90 LOPPURAPORTTI

laimenemiseen sekä henkeä uhkaavaan aivopöhöön. 

Siksi kehoa tulee jäähdyttää kuumissa olosuhteissa 

muullakin tavoin kuin juomalla, kuten esimerkiksi 

työn tauotuksella, vaatteiden vähentämisellä, pysyttelemällä 

varjossa ja erilaisilla kehon viilennyksillä 

veden tai ilmastoinnin avulla. 

Sotilastyötä koskevat ohjeet, käytännön kokemukset 

ja tutkimustulokset puoltavat säännöllisen, jopa 

johdetun nesteen nauttimisen merkitystä. Vaihtoehtoisena 

menetelmänä on pidetty janon tunteeseen 

perustuvaa oma-aloitteista juomista. Se kuitenkin 

soveltuu ensisijaisesti kovaan fyysiseen rasitukseen 

kuumassa tottuneen ja oman kehonsa rasituksen 

siedon tarkasti tuntevan sotilaan ohjeeksi. Uudempi 

nesteytykseen liittyvä tutkimus korostaa toisaalta 

ylinesteytyksen riskiä. Juominen yksinään ei estä 

lämpöhalvausta. Huomattava liika juominen (yli 

11–12 litraa vuorokaudessa) voi lisäksi johtaa veren 

Maastossa liikkuessa kannettavien taakkojen ja 

suojavarusteiden määrän kasvu lisää merkittävästi 

työkuormaa ja tuotetun lämpöenergian määrää. Tämä 

edellyttää tervettä ja tehokasta verenkiertoa sekä 

hyvää lihas- ja kestävyyskuntoa. Sotilaiden fyysinen 

suorituskyky on otettava huomioon valintakokeiden 

vaatimuksissa. Suurempi lihaskuormitus kuumassa 

näyttää lisäävän rasitukseen liittyvä lihastuhon eli 

rabdomyolyysin riskiä, mikä akuutisti rasittaa munuaisia 

ja nopeuttaa nestevajeen haitallisia vaikutuksia. 

Kroonisesti lihastuho lisää lihasten rasitusvaivojen 

riskiä. Tärkeimmät ennaltaehkäisevät toimet ovat 

riittävä nesteytys, työn tauotus sekä selkeiden lihaskipujen 

esiintyessä paikallinen aristavan lihaskudoksen 

jäähdyttäminen. Virtsan värin muuttuminen tummaksi 

viittaa lihastuhoon. Kenttäoloihin soveltuvia 

pikatestejä kreatiinikinaasientsyymin (CK) tason 

arvioimiseksi verinäytteestä kannattaa sisällyttää 

ensihoitopaikan varustukseen. 


91

Tutkimuksessa havaittiin, että sotilaiden energiansaanti 

oli selvästi alle suositusten. Keskimääräinen 

energiansaanti seurantajakson aikana oli hieman alle 

1900 kcal, kun heidän energiankulutus oli yli 3000 

kcal vuorokaudessa. Pitkäaikainen energiavaje heikentää 

sotilaiden toimintakykyä ja näin ollen vaarantaa 

heidän terveyttään sekä onnistumistaan työtehtävissä. 

Kriisinhallintatehtäviin liittyvä ravintotutkimus on 

tarpeellinen jatkotutkimusalue. 

Vakavimpien lämpösairauksien eli lämpöhalvausten 

ilmaantuvuus on yleisesti ottaen suhteellisen alhainen. 

Niihin liittyvien vakavien komplikaatioiden 

määrä ja kuoleman riski ovat myös vähentyneet. 

Tämä johtuu ensisijaisesti lämpösairauden nopean 

ensiavun ja tehostetun ennaltaehkäisyn periaatteiden 

lisääntymisestä koulutuksessa. Lämpösairauksien 

ensioireiden tunnistaminen ja ensiapu kuuluvatkin 

jokaisen sotilaan koulutukseen. Lievien lämpöuupumustyyppisten 

sairastumisten määrä on kuitenkin 

lisääntynyt. Tämän lisäksi uusiutuvien vakavien 

lämpösairauksien määrä on huolestuttavasti kasvanut. 

Jokainen aiemmin sairastettu lämpösairaus 

lisää henkeä uhkaavan lämpöhalvauksen vaaraa. 

Vakavan lämpösairauden seuranta tulee ohjeistaa 

hyvin. Seuranta-aika on lämpöhalvaustapauksissa 

useita kuukausia. 

Pitkät kuljetukset kuumissa ajoneuvoissa ovat 

tyypillisiä tilanteita tämän päivän sotilastehtävissä. 

Kuumakuormitus fyysisesti passiivisessa tilassa ilmenee 

aluksi hienomotoriikan ja tarkkaavaisuuden 

heikkenemisenä sekä psyykkisinä oireina. Tapaturmariski 

on tällöin suurentunut ja sopeutuminen 

äkkitilanteisiin huononee. Ajoneuvojen ilmastointiin 

on kiinnitettävä erityistä huomiota, jos se on vain 

mahdollista. Nesteytys ja säännölliset jäähdytystauot 

on muistettava myös kuljetusten aikana. 

Uutena tutkimushavaintona todettiin stressihormonin 

eli kortisolin lisääntymisen yhteys kehon rasvamassan 

nousuun. Sen käytännön merkitystä tulee tutkia lisää, 

esimerkiksi rentoutustekniikoiden, kortisolitasoa 

muuttavien liikuntaharjoitteiden ja ravinnon koostumuksen 

kannalta. Ennen raportoimaton havainto 

oli myös joukon johtajan arvioiman toimintakyvyn ja 

stressihormoni prolaktiinin välinen yhteys. Aineiston 

pienuuden vuoksi on vaikea arvioida, johtuuko se 

dopamiinivälitteisistä lämpövaikutuksista vai muista 

stressimekanismeista. Prolaktiinitason muutoksilla 

tiedetään olevan yhteyksiä vakaviin psyykkisiin 

häiriöihin, minkä vuoksi löydöstä on hyvä tutkia 

tarkemmin. 

TOIMENPIDE-EHDOTUKSET 

Tämän tutkimushankkeen johtopäätösten perusteella 

esitetään toimeenpantavaksi seuraavia toimenpidesuosituksia: 

• Asetetaan kuumien ilmasto-olosuhteiden 

kriisinhallintatehtäviin valittavien sotilaiden 

fyysisen toimintakyvyn minimivaatimuksiksi 

seuraavat rajat: 

º kehon koostumus BMI (ylimääräisen rasvan 

vuoksi) alle 27 

º kestävyyskunto 12 min juoksutestissä 

º operatiiviset tehtävät: tulos vähintään 

2500 m 

º esikunta ja tarkkailijatehtävät: tulos 

vähintään 2300 m 

º lihaskuntoindeksi vähintään tyydyttävä eli 

indeksi vähintään 1,5 

• Laadittu koulutusmateriaali – kouluttajan ja 

asiantuntijan koulutusmateriaalipaketti sekä 

sotilaan henkilökohtainen kuumakortti – otetaan 

pysyvästi koulutuskäyttöön ja sitä päivitetään 

saatujen kokemusten ja tietojen perusteella. 

”Sotilaan kuumakortti” jaetaan kaikille kuumiin 

olosuhteisiin lähteville sotilaille. 

• Kuuman ilmasto-olosuhteen operaatioihin liitetään 

10–14 vuorokauden lämpösopeutumisohjelma, 

mikä toimeenpannaan ennen varsinaista 

tehtävän vastuunottoa operaatiota vastaavissa 

lämpöolosuhteissa. 

• Kuumissa ilmasto-olosuhteissa toimivat joukot 

varustetaan lämpöolojen seurantaa helpottavilla 

kenttäkelpoisilla mittalaitteilla, joita on esimerkiksi 

WBGT- tai Kestrel-olosuhdemittarit. Niiden 

avulla lisätään joukon tietoisuutta vallitsevista 

olosuhteista ja tarkennetaan ohjeistusta esimerkiksi 

työn tauotuksesta ja elimistön nesteytyksestä. 

• Varmistetaan kuormitusta vastaava energiansaanti 

ja käynnistetään lisätutkimus sotilaiden energiankulutuksesta 

ja -saannista eri operatiivisissa 

tehtävissä. Kehitetään energiansaantia turvaavia 

92 LOPPURAPORTTI

lisäenergialähteitä, joita on helppo nauttia ja 

kuljettaa esimerkiksi partioinnin aikana. 

• Kuumissa ilmasto-olosuhteissa huolehditaan 

sekä seurataan sotilaiden nesteen nauttimista ja 

nesteen laatua. 

• Tarvitaan lisätutkimusta kuumiin oloihin soveltuvan 

vaatetuksen ja varusteiden kehittämiseksi. 

• Lämpösairauksien pettämisen ensioireiden 

tunnistamista koulutetaan kaikille henkilöstöryhmille 

ottaen huomioon myös psyykkisin 

oirein ilmenevät tilanteet. 

• Varmistetaan, että jokainen kuumissa oloissa 

toimiva henkilö osaa lämpösairauden ensiavun. 

• Varmistetaan, että kuumissa oloissa toimivilla 

joukoilla on ensihoitotilanteissa tarvittava osaaminen 

ja välineet, esimerkiksi partiokohtaiset 

kertakäyttöiset kylmäpussit, nopeaan elimistön 

viilennykseen. Seurataan elimistön jäähdytykseen 

soveltuvien menetelmien kehittymistä ja 

hyödynnetään soveltuvia innovaatioita. 

• Lämpösairauden ilmoituslomake (liite 4), kriisinhallintatehtävistä 

palaavien terveyskysely (liite 2) 

ja valinkokeita tekevän lääkärin lämpösairauksia 

koskeva tarkistuslista (liite 1) otetaan käyttöön. 

• Lämpöhalvauksen saaneen henkilön jälkiseuranta 

toteutetaan liitteessä 3 esitetyllä tavalla. 

• Jokaiseen operaation laaditaan fyysisen harjoittelun 

ohjelma, jossa määritetään kestävyys- ja voimaharjoittelun 

sisältö. Harkitaan liikunta-alan osaajan 

lisäämistä operaation henkilöstökokoonpanoon. 

Tehdään lisätutkimuksia erilaisten fyysisten harjoitteluohjelmien 

vaikutuksista toimintakykyyn 

operaatioiden aikana. 

• Harkitaan/selvitetään 5–10 vuorokauden kestoisen 

palauttavan seurantajakson toimeenpano 

operaatioiden päätteeksi. Seurantajakso sisältäisi 

muun muassa jälkipuintitilaisuuden, posttraumaattisten 

stressitekijöiden kartoituksen sekä 

muut tarvittavat jatkotutkimukset. 

• Tehdään lisätutkimus koetun, arvioidun ja mitatun 

stressin yhteydestä toimintakykyyn. 

HANKKEEN RAHOITUS 

Hankkeen toteutuksen rahoitti Puolustusvoimat. 

Tshadin operaation kenttätutkimuksen mittauksiin 

saatiin tutkimusmääräraha Maanpuolustuksen tieteelliseltä 

neuvottelukunnalta. 


93

SANASTO 

Ad Libitum: Nestemäärän nauttiminen janon tunteen 

mukaisesti. 

BMI: kehon painoindeksi. 

Botsball-menetelmä: Lämpökuormittumisen mittausmenetelmä. 

Diureetti: Virtsan eritystä lisäävä aine. 

Hyponatremia: Matala veren natriumpitoisuus. 

IR: infrapunakamera, lämpökamera. 

ISO-standardi: Kansainvälisen standardointijärjestön 

(International Stardardization Organization) 

julkaisema standardi. Lämpöolojen kannalta oleellisia 

standardeja ovat mm. ISO 11399, 13731, 7726, 

8996, 9886, 10551, 12894, 15265, 14415, 11079, 

13732 (1-3), 7730, 7243, 7933 ja 9920. 

Konvektiivinen lämmönsiirto: Lämmön kuljettuminen 

väliaineen, yleensä ilman (esim. ilmajäähdytteiset 

järjestelmät) tai veden mukana. 

Konduktiivinen lämmönsiirto: Lämmön johtuminen 

kosketettaessa esineitä. 

Maligni hypertermia: Lämpöhalvauksen kaltainen 

henkeä uhkaava äärimmäisen voimakas lämmönnousu, 

joka voi ilmetä nukutuksen (anestesia) yhteydessä. 

MDI: modifioitu epäviihtyvyysindeksi. 

NBC-puku: Nuclear, Biological and Chemical 

protective clothing. 

Rabdomyolyysi: Lihasten kudostuho. 

Rektaalilämpötila: Peräsuolesta yleensä 10 cm:n 

syvyydeltä mitattu lämpötila, jota käytetään edustamaan 

kehon sisäosien lämpötilaa. 

RH: suhteellinen kosteus, joka ilmaisee kuinka 

monta prosenttia ilmassa on vesihöyryä vallitsevan 

lämpötilan kylläisyyskosteudesta. 

Spiroergometria: Kuormituskoe, jonka aikana 

mitataan sekä keuhkotuuletus että hengityskaasut 

(hapenkulutus ja hiilidioksidin tuotto). 

Sytokiinivaste: Elimistön tulehdusvälittäjäaineisiin 

kuuluvien tekijöiden reagointi. 

Tre: Peräsuolilämpötila. 

Tsk: Keskimääräinen iholämpötila. 

WBGT: Wet Bulb Globe Temperature. 

VO 2 

max: maksimaalinen hapenkulutus. 

KIRJALLISUUSLÄHTEET 

SYSTEMAATTISEN KATSAUKSEN LÄHTEET 

Amorim F, Yamada P, Robergs R, Schneider S (2010). 

Palm cooling does not reduce heat strain during 

exercise in a hot, dry environment. Appl Physiol 

Nutr Metab 35:480–489. 

Amos D, Hansen R (1997). The physiological strain 

induced by a new low burden chemical protective 

ensemble. Aviat Space Environ Med 68:126–131. 

Amos D, Hansen R, Lau WM, Michalski JT (2000). 

Physiological and cognitive performance of soldiers 

conducting routine patrol and reconnaissance 

operations in the tropics. Mil Med 165:961–966. 

Amundson D (1989). The spectrum of heat related 

injury with compartment syndrome. Mil Med 

154:450–452. 

Aoyagi Y, McLellan TM, Shephard RJ (1995). Effects 

of 6 versus 12 days of heat acclimation on heat 

tolerance in lightly exercising men wearing protective 

clothing. Eur J Appl Physiol 71:187–196. 

Arad M, Vassarno D, Moran D, Arnon R, Vazina A, 

Epstein Y (1992). Effects of heat-exercise stress, 

NBC clothing, and pyridostigmine treatment 

on psychomotor and subjective measures of 

performance. Mil Med 157:210–214. 

Armed Forces Health Surveillance Center (AFHSC). 

(2011a). Update: heat injuries, active component, 

U.S. Armed Forces, 2010. MSMR 18(3):6–8. 


(2011b). Update: Exertional rhabdomyolysis, 

active component, U.S. Armed Forces, 2010. 

MSMR 18(3):9–11. 


(2011c). Update: Exertional hyponatremia, active 

component, U.S. Armed Forces, 2010. MSMR 

18(3):12–15. 

Armstrong LE, Szlyk PC DeLuca JP, Sils IV, Hubbard 

RW (1992). Fluid-electrolyte losses in uniforms 

during prolonged exercise at 30 °C. Aviat Space 

Environ Med 63:351–5. 

Armstrong LE, Szlyk PC, Sils IV, DeLuca JP, O’Brien 

C, Hubbard RW (1991). Prediction of the exercise-heat 

tolerance of soldiers wearing protective 

clothing. Aviat Space Environ Med 62:673–677. 

94 LOPPURAPORTTI

Atar S, Rozner E, Rosenfelfd T (2003). Transient 

cardiac dysfunction and pulmonary edema in 

exertional heat stroke. Mil Med 168:671–672. 

Banta GR, Braun DE (1992). Heat strain during atsea 

helicopter operations and the effect of passive 

microclimate cooling. Aviat Space Environ Med 

63:881–885. 

Barthel H (1990). Exertion-induced heat stroke in 

a military setting. Mil Med 155:116–119. 

Barwood MJ, Newton PS, Tipton MJ (2009). Ventilated 

vest and tolerance for intermittent exercise 

in hot, dry conditions with military clothing. 

Aviat Space Environ Med 80:353–359. 

Bedno SA, li Y, Han W, Cowan DN, Scott CT, 

Cavicchia MA, Niebuhr DW (2010). Exertional 

heat illness among overweight U.S. Army 

recruits in basic training. Aviat Space Environ 

Med 81:107–111. 

Bell DG, Jacobs I, McLellan TM, Miyazaki M, 

Sabiston CM (1999). Thermal regulation in the 

heat during exercise after caffeine and ephedrine 

ingestion. Aviat Space Environ Med70:583–588. 

Bishop PA, Pieroni RE, Smith JF, Constable SH 

(1991). Limitations to heavy work at 21 °C of 

personnel wearing the U.S. military chemical 

defence ensemble. Aviat Space Environ Med 

62:216–220. 

Bolton JP, Gilbert PH, Tamayo C (2006). Heat 

illness on Operation Telic in summer 2003: 

the experience of the Heat Illness Treatment 

Unit in northern Kuwait. J R Army Med Corps 

152:148–155. 

Bomalaski SH, Chen YT, Constable SH (1995). 

Continuous and intermittent personal microclimate 

cooling strategies. Aviat Space Environ 

Med 66:745–750. 

Bourdon L, Canini F (1995). On the nature of the 

link between malignant hyperthermia and exertional 

heatstroke. Med Hypothes 45:286–270. 

Bricknell MC (1994). Heat illness in Cyprus. Journal 

of the Royal Army Medical Corps 140:67–69. 

Bricknell MC (1996a) Heat illness in the army in 

Cyprus. Occupational medicine (Oxford, England) 

46: 304–312. 

Bricknell MC (1996b). Heat illness: a comparison 

between UK and Cyprus reports. J R Army Med 

Corps 142:59–61. 

Bricknell MC (1997). Setting heat stress limits for 

acclimatised soldiers exercising in heat. Journal 

of the Royal Army Medical Corps 143:44–48. 

Brown J, Mitchell S (1992). A complicated case pf 

exertional heat stroke in a military setting with 

persistent elevation of creatine phospokinase. Mil 

Med 157:101–103. 

Bruce AS, Tunstall C, Boulter M, Coneybeare A 

(2008). A treatment algorithm for mass heat 

casualties. J R Army Corps 154:19–20. 

Brundage J. toim (2011). Medical surveillance 

monthly report. 18:2–19. 

Cadarette BS, Cheuvront SN, Kolka MA, Stephenson 

LA, Montain SJ, Sawka MN (2006). Intermittent 

microclimate cooling during exercise-heat 

stress in US army chemical protective clothing. 

Ergonomics 49:209–219. 

Cadarette BS, Levine L, Kolka MA, Proulx GN, 

Correa MM, Sawka MN (2002). Heat strain 

reduction by ice-based and vapor compression 

liquid cooling systems with a toxic agent protective 

uniform. Aviat Space Environ Med 73:665–672. 

Cadarette BS, Montain SJ, Kolka MA, Stroschein L, 

Matthews W, Sawka MN (1999). Cross validation 

of USARIEM heat strain prediction models. Aviat 

Space Environ Med 70:996–1006. 

Cadarette BS, Santee WR, Robinson SB, Sawka MN 

(2007). Reflective inserts to reduce heat strain in 

body armor: tests with and without irradiance. 


Caldwell JN, Engelen L, van der Henst C, Patterson 

MJ, Taylor NA (2011). The interaction of body 

armor, low-intensity exercise, and hot-humid 

conditions on physiological strain and cognitive 

function. Mil Med 176(5):488–493. 

Canuso A, MacLay R, Bennett J, Pyne J, Munoz K, 

Stenback K (2008). Schizophreniform disorder 

after heat injury in military recruit. Psychosomatics 

49:345–346. 

Carter B, Cammermeyer M (1988). A phenomenology 

of heat injury: the predominance of confusion. 

Mil Med. 153:118–126. 


95

Carter R 3rd, Cheuvront SN, Williams JO, Kolka 

MA, Stephenson LA, Sawka MN, Amoroso PJ 

(2005). Epidemiology of hospitalizations and 

deaths from heat illness in soldiers. Med Sci 

Sports Exerc 37:1338–1344. 

Carter R, Cheuvront S, Sawka M (2007). A case 

report of idiosynchratic hyperthermia and review 

of US army heat stroke hospitalizations. J Sport 

Rehabil 16:238–243. 

Chen W, Huang W, Lin Y, Shieh S (1996). Changes 

in thyroid hormone metabolism in exertional heat 

stroke with or without acute renal failure. J Clin 

Endocrinol Metab 81:625–629. 

Cheung SS, McLellan TM (1998b). Influence of 

hydration status and fluid replacement on heat 

tolerance while wearing NBC protective clothing. 

Eur J Appl Physiol 77:139–148. 

Chia SE, Teo KJ (2001). Postural stability and neurobehavioural 

effects of heat exhaustion among 

adult men. Neurotoxicol Teratol 23:659–664. 

Chia SE, Teo KJ (2003). Prognosis of adult men with 

heat exhaustion with regard to postural stability 

and neurobehavioral effects: a 6-month follow-up 

study. Neurotoxicol Teratol 25:503–508. 

Chung NK, Pin CH (1996). Obesity and the occurrence 

of heat disorders. Mil Med 161:739–742. 

Chung NK, Shabbir M, Lim CL (1999). Cytokine 

levels in patients with previous heatstroke under 

heat stress. Mil Med 164:306–310. 

Constable SH, Bishop PA, Nunneley SA, Chen 

T (1994). Intermittent microclimate cooling 

during rest increases work capacity and reduces 

heat stress. Ergonomics 37:277–285. 

Cooper N (1996). Brain electrical activity mapping 

(BEAM) : a diagnostic technique for heat-induced 

cerebral dysrhythmia. J R Soc Med 86:350P–351P. 

Delaune D, Monpeunt C, Maffert A, Renard 

C, Defunetes G, Chianea D, Vest P (2009). 

Exertional heatstroke: biological survey interest 

(englanninkielinen abstrakti, artikkeli ranskaksi). 

Ann Biol Clin 67:333–337. 

Dickinson J (1989). Heat-exercise hyperpyrexia. JR 

Army Med Corps 135:27–29. 

Dickinson JG (1994). Heat illness in the services. J 

R Army Med Corps 140:7–12. 

Drehner D, Neuhauser KM, Neuhauser TS, Blackwood 

GV (1999). Death among U.S. Air Force basic 

trainees, 1956 to 1996. Mil Med 164: 841–847. 

Ely BR, Cheuvront SN, Kenefick RW, Sawka MN 

(2010). Aerobic performance is degraded, despite 

modest hyperthermia, in hot environments. Med 

Sci Sports Exerc 42:135–141. 

Ely BR, ElyMR, Cheuvront SN (2011). Marginal 

effects of a large caffeine dose on heat balance 

during exercise-heat stress. Int J Sport Nutr Exerc 

Metab 21(1):65–70. 

Epstein Y, Moran DS, Shapiro Y, Sohar E, Shemer J 

(1999). Exertional heatstroke: a case series. Med 

Sci Sports Exerc 31:224–228. 

Epstein Y, Sohar E, Shapiro Y (1995). Exertional 

heatstroke: a preventable condition. Isr J Med 

Sci 31:454–462. 

Franklin Q (1999). Sudden death after typhoid and 

Japanese Encephalitis Vaccination in a young male 

taking pseudoefedrine. Mil Med 164:157–159. 

Gabarée C, Mair B, Kolka M, Stephenson L (1997). 

Effects of tropical skin protectant on heat exchange 

in humans. Aviat Space Environ Med 

68:1019–1124. 

Gardner J, Kark J (1994). Fatal rhabdomyolysis presenting 

as mild heat illness in military training. 

Mil Med 159: 160– 163. 

Garigan T (1999). Death from hyponatremia as a 

result of acute water intoxication in an army basic 

training. Mil Med 164:234–237. 

Hadid A, Yanovich R, Erlich T, Khomenok G, Moran 

DS (2008). Effect of a personal ambient ventilation 

system on physiological strain during heat 

stress wearing a ballistic vest. Eur J Appl Physiol 

104:311–319. 

Hakre S, Gardner J, Kark J, Wenger C (2004). Predictors 

of hospitalization in male Marine Corps 

recruits with exertional heat illness. Mil Med 

169:169–175. 

Hamilton S, Dickson S, Smith J (2006). Hyponatremia 

on an operational deployment in southern Iraqcase 

series. JR Nav Med Serv 92: 114–117. 

96 LOPPURAPORTTI

Hansen RD, Amos D, Leake B (1996). Infrared 

tympanic temperature as a predictor of rectal 

temperature in warm and hot conditions. Aviat 


Havenith G, den Hartog E, Martini S (2011). Heat 

stress in chemical protective clothing porosity and 

vapour resistance. Ergonomics 54(5):497–507. 

Harris J, Blake P, Cruz J, Jones S (1985). Fatal heatrelated 

illness in naval cadets in Ecuador. Int J 

Epidemiol 14:438–440. 

Henderson A, Simon J, Melia M, Navein J, Mackay 

B (1986). Heat illness. A report of 45 cases from 

Hong Kong. JR Army Med Corps 132:76–84. 

Hill O, Wahi, M, Carter R, Kay A, MacKinnon C, 

Wallace R.(2011). Rhabdomyolysis in the U.S. 

Active Duty Army, 2004–2006. Med Sci Sports 

Exerc, DOI: 10.1249/MSS.0b013182312745. 

Hiss J, Kahana T, Kugel C, Epstein Y. (1994). Fatal 

classic and exertional heat stroke- report of four 

cases. Med Sci Law 34:339–343. 

House J, Holmes C, Allsopp A (1997). Prevention of 

heat strain by immersing the hands and forearms 

in water. J R Nav Med Serv 83:26–30. 

House JR, Lunt H, Magness A, Lyons J (2003). 

Testing the effectiveness of techniques for reducing 

heat strain in Royal Navy nuclear, biological 

and chemical cleansing stations’ teams. J R Navy 

Med Serv 89(1):27–34. 

Hsu Y, Lee W, Chang M, Shieh S, Tsao W (1997). 

Blood lactate threshold and type II fibre predominance 

in patients with exertional heatstroke. 

J Neurol Neurosurg Psychiatry 62:182–187. 

Johnson RF, Knapik JJ, Merullo DJ (1995). Symptoms 

during load carrying: effects of mass and 

load distribution during a 20-km road march. 

Percept Mot Skills 81: 331–338. 

Kark JA, Burr PQ, Wenger CB, Gastaldo E, Gardner 

JW (1996). Exertional heat illness in Marine 

Corps recruit training. Aviat Space Environ Med 

67:354–360. 

Kenefick RW, Cheuvront SN, Ely BP, Palombo LJ, 

Sawka MN (2011). Deet insect repellent: effects 

on thermoregulatory sweating and physiological 

strain. Eur J Appl Physiol 111(12):3061–3068. 

Kerle K, Nishimura K (1996). Exertional collapse 

and sudden death associated with sickle cell trait. 

Mil Med 161:766–767. 

Kerstein MD, Wright D, Connelly J, Hubbard R 

(1986) Heat illness in hot/humid environment. 

Mil Med 151:308–311. 

Kolka M, Latzka W, Montain S, Corr W, O’Brien 

K, Sawka M (2003). Effectiveness of revised fluid 

replacement guidelines for military training in hot 

weather. Aviat Space Environ Med 74:242–246. 

Korenyi-Both A, Juncer D, Davis R, Dellva W, Bachman 

L, Farr J Jr (1992). Joint task force ”forward 

care” multicomponent health service support 

for an Army Reserve separate infantry brigade 

(mechanized)--Part III. Mil Med. 157:284–90. 

Lee L, Chia HP, Tan EH (1991). Prevention of heat 

disorders in the Singapore Armed Forces--1984–1989. 

Annals of the Academy of Medicine, Singapore 

20:347–350. 

Leithead C, Guthrie J, de la Place S, Maegrath B 

(1958). Incidence, aetiology, and prevention of 

heat illness on ships in the Persian Gulf. Lancet 

19:109–115. 

Lieberman HR, Bathalon GP, Falco CM, Kramer 

FM, Morgan CA, 3rd, Niro P (2005). Severe 

decrements in cognition function and mood 

induced by sleep loss, heat, dehydration, and 

undernutrition during simulated combat. Biol 

Psychiatry 57:422–429. 

Lim CL, Chung KK, Hock LL (1997). The effects of 

prolonged passive heat exposure and basic military 

training on thermoregulatory and cardiovascular 

responses in recruits from a tropical country. Mil 

Med 162:623–627. 

Livingstone SD, Nolan RW, Keefe AA (1995). Heat 

loss caused by cooling the feet. Aviat Space Environ 

Med 66:232–237. 

Makranz C, Heled Y, Moran DS (2011) Hypothermia 

following exertional heat stroke treatment. Eur 

J Appl Physiol. 2011 Sep;111(9):2359–2362. 

Marom T, Itskoviz D, Lavon H, Ostfeld I (2011). 

Acute care for exercise-induced hyperthermia 

to avoid adverse outcome from exertional heat 

stroke. J Sport Rehabil 20;219–227. 


97

Matthews WT, Hubbard RW, Szlyk PC (1987). Monitoring 

heat stress. Mil Med 152 (8):399–404. 

McLellan TM (1993). Work performance at 40 °C 

with Canadian forces biological and chemical 

protective clothing. Aviat Space Environ Med 

64:1094–100. 

McLellan TM (1996). Heat strain while wearing the 

current Canadian or a new hot-weather French 

NBC protective clothing ensemble. Aviat Space 

Environ Med 67:1057–1062. 

McLellan TM, Cheung SS (2000). Impact of fluid 

replacement on heat storage while wearing protective 

clothing. Ergonomics 43:2020–2030. 

McLellan T, Ducharme M, Bateman W (1994). 

Influence of ondansetron on thermoregulation 

during exercise in the heat wearing combat 


McLellan TM, Jacobs I, Bain JB (1993). Continuous 

vs. intermittent work with Canadian forces NBC 


McLellan TM, Meunier P, Livingstone S (1992). 

Influence of a new vapor protective clothing layer 

on physical work tolerance times at 40 °C. Aviat 


Mitchel G (1991). Rapid onset of svere heat illness: a 

case report. Aviat Space Environ Med 62:779–782. 

Montain SJ, Latzka WA, Sawka MN (1999). Fluid 

Replacement recommendations for training in 

hot weather. Mil Med 164:502–508. 

Moran DS, Erlich T, Epstein Y (2007). The heat 

tolerance test: An efficient screening tool for 

evaluating susceptibility to heat. J Sport Rehab 

16:215–221. 

Moran DS, Pandolf KB (1999). Wet bulb globe 

temperature (WBGT) - To what extent is GT 

essential? Aviat Space Environ Med 70:480–484. 

Muza SR, Pimental NA, Cosimini HM, Sawka MN 

(1988). Portable, ambient air microclimate cooling 

in simulated desert and tropic conditions. Aviat 


Nolte H, Noakes TD, van Vuuren B (2010). Ad 

Libitum fluid replacement in military personnel 

during a 4-h route march. Med Sci Sports Exerc 

42:1675–1680. 

O’Brien KK, Montain SJ, Corr WP, Sawka MN, 

Knapik JJ, Craig SC (2001). Hyponatremia 

associated with overhydration in U.S. Army 

trainees. Mil Med 166:405–410. 

Pandolf KB, Stroschein LA, Gonzalez RR, Sawka 

MN (1995). Predicting human heat strain and 

performance with application to space operations. 


Parnell C, Restall J (1986). Heat stroke: a fatal case. 

Arch Emerg Med 3:111–114. 

Phinney L, Gardner J, Kark J, Wenger C. (2001). 

Long-term follow-up after exertional heat illness 

during recruit training. Med Sci Sports Exerc 

33:1443–1448. 

Pimental NA, Cosimini HM, Sawka MN, Wenger CB 

(1987). Effectiveness of an air-cooled vest using 

selected air temperature and humidity combinations. 


Pollman P (2001). A 29- year old soldier with heats 

stroke. J Emerg Nurs 27:119–123. 

Porter A (2003). Collapse from exertional heat 

illness: implications and subsequent decisions. 

Mil Med 108;76–81. 

Qin S, Yu Q, Ma G, Hao W, Li M, Zhao H (1999). 

Effects of high temperature and noise on erythrocyte 

membrane ATPase activity in pilots during 

flight. Space Med Eng (Beijing) 12:397–400. 

Rav-Acha M, Hadad E, Eptsein Y, Heled Y, Moran 

D (2004). Fatal exertional heat stroke. Am J Med 

Sci 328:84–87. 

Reneau P (1996). Relating heat strain in the chemical 

defense ensemble to the ambient environment. 

Mil Med 161:210–213. 

Reynolds K, Darrigrand A, Roberts D, Knapik J, 

Pollard J, Duplantis K, Jones B (1995). Effects of 

an antiperspirant with emollients on foot-swear 

accumulation and blister formation while walking 

in the heat. J Am Acad Dermatol 33:626–630. 

Reynolds N, Schumaker H, Feighery S (1998). 

Complications of fluid overload in heat casualty 

prevention during field training. Mil Med 

163:789–791. 

98 LOPPURAPORTTI

Roberts P, Hubbard R, Kerstein M (1998). Serum 

glutamic-oxaloacetic transaminase (SGOT) as 

a predictor of recurrent heat illness. Mil Med 

152:408–410. 

Romero J (2000). Neuropsychological sequelae of 

heat stroke: report of three cases and discussion. 

Mil Med 165:500– 503. 

Rose MS, Szlyk PC, Francesconi RP, Lester LS, 

Whang R (1991). Acceptability and effect of 

carbohydrate-electrolyte solutions on electrolyte 

homeostasis during field training. Mil Med 

156:494–496. 

Roti MW, Casa DJ, Pumerantz AC, Watson G, 

Judelson DA, Dias JC, Ruffin K, Armstrong LE 

(2006). Thermoregulatory responses to exercise 

in the heat: chronic caffeine intake has no effect. 


Scoville SL, Gardner JW, Magill AJ, Potter RN, 

Kark JA (2004). Nontraumatic deaths during 

U.S. Armed Forces basic training, 1977–2001. 

Am J Prev Med 26:205–212. 

Shieh S, Lin Y, Lin S, Lu K (1995). A prospective 

study of calcium metabolism in exertional heat 

stroke with rhabdomyolysis and acute renal failure. 

Nephron 71(4):428–432. 

Sinclair WH, Rudzki SJ, Leicht AS, Fogarty AL, 

Winter SK, Patterson MJ (2009). Efficacy of 

field treatments to reduce body core temperature 

in hyperthermic subjects. Med Sci Sports Exerc 

41:1984–1990. 

Singh AP, Majumdar D, Bhatia MR, Srivastava KK, 

Selvamurthy W (1995). Environmental impact 

on crew of armoured vehicles: effects of 24 h 

combat exercise in a hot desert. Int J Biometeorol 

39:64–68. 

Smalley B, Janke RM, Cole D (2003). Exertional 

heat illness in Air Force basic military trainees. 

Military Med 168:298–303. 

Stewart IB, Rojek AM, Hunt AP (2011). Heat strain 

during explosive ordnance deposit. Mil Med 

176:959–962. 

Smith H, Dhatt G, Melia W, Dickinson J (1995). 

Cystic fibrosis presenting as hyponatraemic heat 

exhaustion. BMJ 310:579–580. 

Sweeney WB, Krafte-Jacobs B, Hansen W, Saldana 

M (1992). A method for shipboard treatment of 

multiple heat casualties. Mil Med 157:145–147. 

Szlyk PC, Rose MS, Francesconi RP, Matthew W, 

Schilling D, Whang R (1991). Carbohydrateelectrolyte 

solutions during field training: an 

overview. Mil Med 156:305–308. 

Tilley RI, Standerwick JM, Long GJ (1987). Ability 

of the wet bulb globe temperature index to predict 

heat stress in men wearing NBC protective 

clothing. Mil Med 152(11):554–556. 

Tong H, Liu Y, Wen Q, Tang Y, Yuan F, Su L (2011). 

Serum procalcitonin predicting mortality in 

exertional heatstroke. Emerg Med doi:10.1136/ 

emj.2010.107680. 

Van den Heuvel AMJ, Kerry P, Van den Velde JHPM, 

Paterson MJ, Taylor NAS (2010). Torso undergarments: 

Their merit for clothed and armored 

individuals in hot-dry conditions. Aviat Space 

Environ Med 81:1107–1113. 

Venuto M, Brosch L, Tchjanda J, Cropper T. (2011). 

Retrospective case series of five non-traumatic 

deaths among U.S. Air Force Basic Military 

Trainees (1997–2007). Mil Med. 176;938–943. 

Vernieuw CR, Stephenson LA, Kolka MA (2007). 

Thermal comfort and sensation in men wearing 

a cooling system controlled by skin temperature. 

Human factors, 49:1033–1044. 

Wale M, Influenza B (1989). Q fever, and the consequences 

of febrile illness occurring during jungle 

warfare training: a clinical and serological study. 

J R Nav Med Serv 75:13–18. 

Wallace R, Kriebel D, Punnett L, Wegman D, Amoroso 

P (2007). Prior heat illness hospitalization and 

risk of early death. Environ Res 104:290–295. 

Wallace RF, Kriebel D, Punnett L, Wegman DH, 

Wenger CB, Gardner JW, Gonzalez RR (2005). 

The effects of continuous hot weather training 

on risk of exertional heat illness. Med Sci Sports 

Exerc 37:84–90. 

Wallace RF, Kriebel D, Punnett L, Wegman DH, 

Wenger CB, Gardner JW, Kark JA (2006). Risk 

factors for recruit exertional heat illness by gender 

and training period. Aviat Space Environ Med 

77:415–421. 


99

Wasserman G, Martin B, Hyams K, Merrill B, Oaks 

H, McAdoo H (1997). A survey of outpatient 

visit in a United States Army forward unit during 

Operation Desert Shield. Mil Med 162:374–379. 

World MJ, Booth TC (2008). Iraq: the environmental 

challenge to HM land forces. Clin Med (London, 

England) 8:399–403. 

Yokota M, Bathalon GP, Berglund LG (2008). Assessment 

of male anthropometric trends and the 

effects on simulated heat stress responses. Eur J 

Appl Physiol 104:297–302. 

Yu F, Lu K, Lin S, Chen G, Chu P, Gao G, Lin Y 

(1997). Energy metabolism in exertional heat 

stroke with acute renal failure. Nephrol Dial 

Transplant 12:2087–2092. 

Zahger D, Moses A, Weiss A (1989). Evidence of 

prolonged myocardial dysfunction in heat stroke. 

Chest 95:1089–1091. 

SYSTEMAATTISTA KATSAUSTA 

TÄYDENTÄVÄT LÄHTEET 

Aoyagi Y, McLellan TM, Shephard RJ (1994). Effects 

of training and acclimation on heat tolerance in 

exercising men wearing protective clothing. Eur 

J Appl Physiol 68:234–245. 

Blanchard L, Santee W. Comparison of USARIEM 

heat strain decision aid to mobile decision aid 

and standard army guidelines for warm weather 

training. USARIEM Technical Report T09–07. 

June 2008. 

Cheung SS, McLellan TM (1998a). Heat acclimation, 

aerobic fitness, and hydration effects on tolerance 

during uncompensable heat stress. J Appl Physiol 

84:1731–1739. 

Cheuvront SN, Kolka MA, Cadarette BS, Montain 

SJ, Sawka MN (2003). Efficacy of intermittent, 

regional microclimate cooling. J Appl Physiol 

94:1841–1848. 

Gardner J, Kark JA (2011). Clinical diagnosis, management 

and surveillance of exertional heat illness. 

http://www.usariem.army.mil/pages/download/ 

harshenvironmentsvol1.pdf. 

Gardner JW, Kark JA, Karnei K, Sanborn JS, Gastaldo 

E, Burr P, Wenger CB (1996). Risk factors 

predicting exertional heat illness in male Marine 

Corps recruits. Med Sci Spors Exerc 28:939–944. 

Koskenvuo K, toim. (1993). Kenttälääkintä. Pääesikunta, 

Helsinki. 

Koskenvuo K. toim. (1990). Sotilasterveydenhuolto. 

Pääesikunta, Helsinki. 

Lee JKW, Nio AQX, Lim CL, Teo EYN, Byrne C 

(2010). Thermoregulation, pacing and fluid balance 

during mass participation distance running 

in a warm and humid environment. Eur J Appl 

Physiol 109:887–898. 

McLellan TM (2008). Chemical-biological protective 

clothing: effects of design and initial state of 

physiological strain. Aviat Space Environ Med 

79:500–508. 

McLellan TM, Frim J. Bell DG (1999). Efficacy 

of air and liquid cooling during light and heavy 

exercise while wearing NBC clothing. Aviat Space 

Environ Med 70:802–811. 

Parsons KC (2003). Human thermal environments: 

The effects of hot, moderate, and cold environments 

on human health, comfort and performance. 

Second edition. Taylor & Francis, London. 

KANSALLISET KÄYTÄNNÖT 

ERI MAISSA - LÄHTEET 

http://www.usariem.army.mil/Pages/tmd.html 

Taylor N, Patterson M, Regan J, Amos D. Heat acclimation 

procedures: Preparation for hot humid 

exposures. (1997). DSTO-TR-580. Department 

of Defense. DSTO Aeronautical Maritime Research 

Laboratory. 

http://www.mod.uk/NR/rdonlyres/8396CFDE- 

FB52-4E7B-BDCB-1E611F8DF609/0/DFS- 

FluidIntake.pdf 

Commander’s guide. Fluid intake during military 

operations in the heat. toim. Nevola, V, Staerck 

J, Harrison M. 

Beleidsaanwizzing Militaire Gezondhediszorg DMG. 

Inzet en acclimatiseringkernbegrippen in warme 

uitzendgebieden. 

100 LOPPURAPORTTI

TUTKIMUSOSAN LÄHTEET 

Alemany J, Nindl B, Kellog M, Tharion W, Young 

A, Montain S (2008). Effects of dietary protein 

content on IGF-1, testosterone, and body composition 

during 8 days of severe energy deficit 

and arduous physical activity. J Appl Physiol 

105:58–64. 

Ali N, Pruessner J (2011). The salivary alpha amylase 

over cortisol ratio as a marker to assess dysregulations 

of stress systems. Physiol Behav Doi: 

10.1016/j.physbeh.2011.10.003. 

American College of Sports Medicine (1984). 

Prevention of thermal injuries during distance 

running - Position stand. Med J Aust 22:876–879. 

Armstrong L, Casa D, Millard-Stafford M, Moran 

D, Pyne S, Roberts W (2007). Exertional heat 

illness during training and competition. Med Sci 

Sports Exerc 39:556–572 

Bartone P, Adler A, Vaitkus M (1998). Dimensions 

of psychological stress in peacekeeping operations. 

Mil Med 163:587–593. 

Bouchama A, Knochel J (2002). Heat stroke. N Engl 

J Med 346:1978–1988. 

Cheuvront S, Carter R 3rd, Sawka M (2003). Fluid 

balance and endurance exercise performance. 

Curr Sports Med Rep2:202–208. 

Cheuvront SN, Robert W, Kenefick RW, Scott J. 

Montain SJ, Sawka MJ (2010). Mechanisms of 

aerobic performance impairment with heat stress 

and dehydration. J Appl Physiol 109:1989–1995. 

Chia S, Teo K (2003). Prognosis of adult men with 

heat exhaustion with regard to postural stability 

and neurobehavioral effects: a 6-month follow up 

study. Neurotoxicol Teratol 25:503–508. 

Dyrstad S, Miller B, Hallen J (2007). Physical fitness, 

training volume, and self-determined motivation 

in soldiers during peacekeeping mission. Mil Med 

172:121–127. 

Dyrstad S, Giske R, Barlaug D, Pensgaard A (2010). 

Relationship between soldiers’ service performance 

and physical training volume. J Milit Vet 

Health 18:7–11. 

Ely BR, Cheuvront SN, Kenefick RW, Sawka MN 

(2010). Aerobic performance is degraded, despite 

modest hyperthermia, in hot environments. Med 

Sci Sports Exerc 42(1):135–141. 

Epstein Y, Moran D, Shapiro Y, Sohar E, Shemer J 

(1999). Exertional heat stroke: a case series. Med 

Sci Sports Exerc 31:224–228 

Goldberg, D (1972). The detection of psychiatric 

illness by questionnaire (Maudsley Monograph No. 

21). Oxford, England: Oxford University Press. 

Hancock PA, Ross JM, Szalma JL (2007). A metaanalysis 

of performance response under thermal 

stressors. Human Factors: The Journal of the Human 

Factors and Ergonomics Society 49:851–877. 

Hardy JD, DuBois EF (1938). The technic of measuring 

radiation and convection, J Nutr 15:461–475. 

Hartikainen J, Tahvanainen K, Kuusela T (1998). 

Short-term measurement of heart rate variability. 

Kirjassa. Malik, M, toim. Clinical guide to cardiac 

autonomic tests. Kluwer, Hollanti. 

Heled Y, Rav-Acha M, Shani Y, Epstein Y, Moran D 

(2004). The ”golden hour” for heatstroke treatment. 

Mil Med 169:184–186 

Holi, M, Marttunen M, Aalberg V (2003). Comparison 

of the GHQ-36, the GHQ-12 and the 

SCL-90 as psychiatric screening instruments 

in the Finnish population. Nord J Psychiatry 

57:233–238. 

ISO 7243 (1989). Hot environments -- Estimation 

of the heat stress on working man, based on the 

WBGT-index (wet bulb globe temperature). 

International Organization for Standardization, 

Geneva. 

ISO 9886 (2004). Ergonomics -- Evaluation of 

thermal strain by physiological measurements. 

International Organization for Standardization, 

Geneva. 

Koskenvuo K, Lindholm H, Olkkola K (1996). 

Lämpösairauksien ehkäisy sekä sairastuneiden 

ensiapu ja hoitoon toimittaminen - käytännön 

suositukset. Kirjassa Koskenvuo K (toim.): Sotilasterveydenhuolto. 

Pääesikunnan terveydenhuoltoosasto: 

322–331. 


101

Kyrou I, Tsigos C (2009). Stress hormones: physiological 

stress and regulation of metabolism. Curr 

Opin Pharmacol 9:787–793. 

Kyröläinen H, Karinkanta J, Santtila M, Koski H, 

Mäntysaari M, Pullinen T (2008). Hormonal 

responses during a prolonged military field exercise 

with variable exercise intensity. Eur J Appl 

Physiol 102: 539–546. 

Lambert M, Mann T, Dugas J (2008). Ethnicity 

and temperature regulation. Kirjassa Marino F, 

toim. Thermoregulation and Human Performance. 

Physiological and Biological aspects. Med 

Sport Sci, Basel. 

Lennartsson A, Jonsdottir H. (2011). Prolactin in 

response to acute psychosocial stress in healthy 

men and women. Psychoneuroendocrinology 

36: 1530–1539. 

Leon R. Heat stroke and cytokines (2007). Prog 

Brain Res 162:481–524. 

Lindholm H, Koskenvuo K (1993). Toimintakyvyn 

turvaaminen kenttäoloissa - lämmin sää ja helle. 

Kirjassa: Koskenvuo K (toim.): kenttälääkintä 

- ensihoidon perusteet. Pääesikunta, Helsinki. 

Lotens WA (1988). Comparison of the thermal 

predictive models for clothed humans. ASHRAE 

Transactions 94(1):1321–1340. 

McEwen B.(2008). Central effects of stress hormones 

in health and disease: Understanding the 

protective and damaging effects of stress and 

stress mediators. Eur J Pharmacol 583:174–185. 

Nanji A, Greenway D, Bigdeli M. (1985) Rrelationship 

between growth hormone levels and 

time spent by soldiers in active war zone. Horm 

Behav 19:348–350. 

Nikolova R, Aleksejev L, Vukov M (2007). Psychophysiological 

assessment of stress and screening of 

health risk in peacekeeping operations. Mil Med 

172:44–48. 

Nindl B, Alemany J, Kellog M, Rood J, Allsion S, 

Young A, Montain S (2007). Utility of circulating 

IGF-I as a biomarker for assessing body composition 

changes in men during periods of high 

physical activity superimposed upon energy and 

sleep restriction. J Appl Physiol 103:340–346. 

Nindl BC (2009) J Diabetes Sci Technol 3:371–6. 

Nindl B, Santtila M, Vaara J, Häkkinen K, Kyröläinen 

H. (2011). Circulating IGF-1 is associated 

with fitness and health outcomes in a population 

of 846 young healthy men. Growth Horm IGF 

Res 21:124–128. 

O’Connor F, Williams A, Blivin S, Heled Y, Deuster 

P, Flinn S (2007). Guidelines for return to duty 

(play) after heat illness: a military perspective. J 

Sport Rehabil 16: 227–237. 

Pandolf K, Givoni P, Goldman R (1977). Predicting 

energy expenditure with loads while standing 

or walking very slowly. J Appl Physiol 1977; 

43:577–581. 

Parsons KC (2003). Human thermal environments: 

The effects of hot, moderate, and cold environments 

on human health, comfort and performance. 

Second edition. Taylor & Francis, London. 

Pease S, Bouadma L, Kermarrec N, Schortgen F, 

Régnier B, Wolff M (2009). Early organ dysfunction 

course, cooling time and outcome in 

classic heatstroke. Intensive Care Med 2009; 

35: 1454–1458 

Pilcher JJ, Nadler E, Busch C (2002). Effects of hot 

and cold temperature exposure on performance: 

a meta-analytic review. Ergonomics 45:682-698. 

Plat M, Frings-Dresen M, Sluiter J (2011). A systematic 

review of job-specific workers’ health 

surveillance activities for fire-fighting, ambulance, 

police and military personnel. Int Arch Occup 

Environ Health 84:839–857. 

Protasi F, Paolini C, Dainese M (2009). Calsequestrin-1: 

a new candidate gene for malignant 

hyperthermia and exertional/enviornmental heat 

stroke. J Physiol 587: 3095–3100. 

Puolustusvoimat. Pääesikunta, henkilöstöosasto. 

Hallinnollinen määräys. Fyysisen toimintakyvyn 

perusteet. 2008. 

Rademaker A, Kleber R, Geuze E, Vermetten E 

(2009). Personality dimensions harm avoidance 

and self directness predict the cortisol awakening 

response in military men. Biol Psychol 81:177–183. 

102 LOPPURAPORTTI

Rissanen S (1998). Quantification of thermal responses 

while wearing fully encapsulating protective 

clothing in warm and cold environments. Väitöskirja. 

Acta Universitatis Ouluensis D 486, 1998, 

Oulun yliopisto, Oulu. 

Santtila M (2010). Effects of added endurance and 

strength training on cardiovascular and neuromuscular 

performance of conscripts during the 

8-week basic training period. Väitöskirja. Studies 

in sport, physical education and health 146, 

Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä, 

Sareen J, Cox B, Afifi T, Stein M, Beelik S, Meadows 

G, Asmundson G (2007). Combat and peacekeeping 

operations in relation to prevalence of 

mental disorders and perceived need for mental 

health care. Findings from a large representative 

sample of military personnel. Arch Gen Psychiatry 

64:843–852. 

Sharp M, Knapik J, Walker L, Burrell L, Frykman P, 

Darakjy S, Lester M, Marin R (2008). Physical 

fitness and body composition after a 9-month 

deployment to Afghanistan. Med Sci Sports Exerc 

40:1687–1692. 

Schmid K, Schönlebe J, Drexler H, Mueck-Weymann 

M (2010). Associations between being overweight, 

variability in heart rate, and well-being in the 

young men. Cardiol Young 20:54–59. 

Seger J, Arvidsson B, Thorstensson A (1998). Specific 

effects of eccentric and concentric training 

on muscle strength and morphology in humans. 

Eur J Apple Physiol Occup Physiol 79:49–57. 

Sucholeiki R. Heatstroke. Semin Neurol 2005; 25: 

307–314. 

Smolander J, Ajoviita M, Juuti T, Nummela A, Rusko 

H (2011). Estimating oxygen consumption 

from heart rate and heart rate variability without 

individual calibration. Clin Physiol Funct Imaging 

31:266–271. 

Wallerius S, Rosmond R, Ljung T, Holm G, Björntorp 

P (2003). Rise in morning saliva cortisol is 

associated with abdominal obesity in men: a preliminary 

report. J Endocrinol Invest 26:616–619. 

Wright H, Selkirk G, Rhind S, McLellan T (2011). 

Peripheral markers of central fatigue in trained and 

untrained during uncompensable heat stress. Eur 

J Appl Physiol , doi 10.1007/s00421-011-0249-2. 

Zanstra Y, Johnston D.(2011). Cardiovascular reactivity 

in real life settings: measurement, mechanisms 

and meaning. Biol Psychol 86:98–105. 

Åstrand PO, Rodahl K (1977). Textbook of work 

physiology (2. painos), McGraw-Hill, New York. 


103

104 LOPPURAPORTTI

LIITE 1: OHJE LÄÄKÄRILLE 

LÄMMÖNSIETOKYVYN ARVIOINTI VALITTAESSA JOUKKOJA KUUMALLE TOIMINTA-ALUEELLE 

Ehdottomat vasta-aiheet 

1. Diagnosoitu lämpöhalvaus tai sairaalahoitoa edellyttänyt lämpöuupuminen ovat este valinnalle. 

Suhteelliset vasta-aiheet 

Jos riskitekijöitä on 4 tai 5, on se este valinnalle. 

2. Riskitekijöitä lämmönsiedon suhteen ovat 

a. lievä lämpösairaus (auringonpistos, kuumakrampit) 

b. kehon ylipaino (BMI yli 27) tai alipaino (BMI < 19) (hikoilukapasiteetti kovissa ponnistuksissa) 

c. alhainen fyysinen suorituskyky (12 minuutin juoksutestin tulos, esikuntatehtävät

LIITE 2: TERVEYSKYSELY 

Kansainvälinen sotilaallinen kriisinhallinta 

TERVEYSKYSELY – KRIISINHALLINTA PALVELUKSEN PÄÄTTYESSÄ 

Kyselylomake on terveydenhuollon asiakirja ja se tulee terveydenhuollon ammattihenkilöstön käyttöön. 

Kyselyn tarkoitus on kartoittaa terveydentilaasi kriisinhallintapalveluksen päättyessä ja auttaa terveystarkastusta 

tekevää terveydenhuoltoalan ammattilaista tunnistamaan hoidon tarpeen ja auttaa jatkohoidon 

suunnittelussa. Vastaaminen on vapaaehtoista. Puutteelliset terveystarkastustiedot kotiutumisen 

yhteydessä saattavat vaikeuttaa mahdollista sairaanhoitoa tai korvauksia palveluksen päätyttyä. 

Nimi: ____________________________________________________________________ 

Henkilöturvatunnus: _______________________________________________________ 

Palveluspaikka: ____________________________________________________________ 

Palvelusaika: ______________________________________________________________ 

Tehtävä: __________________________________________________________________ 

Miten kuvailisit terveyttäsi yleisesti? 

Erinomainen / erittäin hyvä / hyvä / välttävä / heikko 

Onko sinulla oireita / vammoja, jotka ovat ilmenneet palveluksen aikana, 

joiden syy on vielä selvittämättä? 

Kyllä / ei 

Jos vastasit kyllä, mitä? _____________________________________________________ 

Edelliseen terveystarkastukseen verrattuna, koen että terveyteni on? 

Sama / Parempi / Huonompi 

Onko sinulla ollut palveluksen aikana mitään sairautta tai tapaturmaa, 

jonka vuoksi olet ollut kevyemmässä palveluksessa / levossa yli 3 päivää? 

Kyllä / Ei 


Oletko saanut sairaanhoitoa tai ollut sairaalahoidossa palveluksesi aikana? 

Kyllä / Ei 

Jos vastasit kyllä, miksi? ____________________________________________________ 

Onko sinulla ollut jotain oireita tai tapaturmia palveluksesi aikana, 

mutta et ole hakeutunut lääkärin tai sairaanhoitajan vastaanotolle? 

Kyllä / Ei 


Oletko kokenut palveluspaikan lämpöoloista johtuneita oireita tai vaivoja, 

jotka ovat vaikuttaneet toimintakykyysi tai nykyiseen terveydentilaasi? 

Kyllä/Ei 


106 LOPPURAPORTTI

Onko sinulla tällä hetkellä mitään lääkitystä käytössä? 

Kyllä / Ei 

Jos vastasit kyllä, mitä?______________________________________________________ 

Onko tällä hetkellä jotain sellaista joka alentaa toimintakykyäsi ja vaikeuttaa 

paluuta työelämään kotimaassa? 

Kyllä / Ei 


Oletko huolissasi jostain palveluksen aikaisesta altistumisesta tai tapahtumien 

vaikutuksesta terveyteesi? 

Kyllä / ei 


Onko sinulla hammasvaivoja? 

Kyllä / Ei 


Oletko hakenut tai aiotko hakea mielenterveys neuvonta apua? 

Kyllä / ei 

Onko sinulla kysymyksiä tai huolenaiheita terveyteesi liittyen? 

Kyllä / Ei 


Vastaajan allekirjoitus: ______________________________________________________ 

Lääkintähenkilöstö täyttää 

Kommentit 

Suositellaanko jatkotutkimuksia? 

Kyllä / Ei 

Jos vastasit kyllä, tarkenna mitä? 

Allekirjoitus: ______________________________________________________________ 


107

LIITE 3: LÄMPÖHALVAUSPOTILAAN JÄLKISEURANTAMENETTELY 

Paluutarkastuksen yhteydessä kirjoitetaan lähete Sotilaslääketieteen keskuksen 

Aeromedical Centerin asiantuntijalääkärin suorittamaan jälkitarkastukseen, jos 

1. tutkittava on sairastanut lämpöhalvauksen 

2. tutkittava on sairastanut useamman kuin 2 lämpöuupumukseksi 

luokiteltua sairautta komennuksen aikana 

Jälkitarkastus tehdään 3 kk kuluttua paluusta. 

Vakaviin lämpösairauksiin liittyvät pysyvät haitat ovat lähinnä: 

• neurologiset ja neurokognitiiviset häiriöt, jotka voivat edellyttää 

neurologin ja/tai neuropsykolohgin konsultaatiota 

• pysyvä lämmönsiedon häiriö, joka voi edellyttää lämmönsietotestin 

tekemistä (Työterveyslaitos) 

108 LOPPURAPORTTI

LIITE 4: ILMOITUS LÄMMÖN AIHEUTTAMASTA SAIRASTUMISESTA 

1. Nimi __________________________________________________________________ 

2. Pituus cm Paino kg 

3. Sairastumispäivä ja klo aika (tunnin tarkkuus) 

4. Kuluiko lämpösairauden ensiavun käynnistymiseen sen toteamisesta(ympyröi oikea vaihtoehto): 

1. 0–15 min 2. 15–30 min 3. 30–60 min 4. yli 60 min 

5. Millaista tehtävää oli suorittamassa sairastuessa (millaista fyysistä rasitusta, kuumassa ajoneuvossa 

matkustamista yms): 

6. Seuraavassa on kolme janaa. Pyydä sairastunutta merkitsemään rasti kohdalle, joka parhaiten 

kuvaa sairastuneen OMAA TUNTEMUSTA sairastumis/tapahtumahetkellä (täytetään kun hoitotoimet 

sensallivat) 

Koettu helteen tukaluus 

ei lainkaan tukala 

lähes sietämätön helle 

Väsymys ennen tapahtumahetkeä 

oloni oli täysin virkeä 

olin hyvin väsynyt 

7. Vaatetus ja varustus tapahtumahetkellä: 

8. Arvioitu nesteen nauttiminen sairastumista edeltäneen 4 tunnin aikana (ympyröi oikea vaihtoehto): 

1. ei lainkaan 2. alle 0,5 l 3. 0,5–1 4. 1–2 l 5. yli 2 litraa 

9. Tiedossa oleva lämpötila tapahtumapaikalla: 

10. Edelsikö tapahtumaa useamman tunnin oleskelu suorassa paahteessa (ympyröi oikea vaihtoehto): 

1 ei 2 kyllä 

11. Ensimmäinen mitattu lämpötila sairastuneelta (miten mitattu): 

12. Ensimmäinen mitattu rektaalilämpötila (kuinka pitkän ajan kuluttua): 

13. Rengasta seuraavasta tärkeimmät havaitut oireet (enintään 5 oiretta) 

1. Yleinen väsähtäminen 2. Kuuma iho 3. Hikinen iho 

4. Heikotus/pyörrytys 5. Nopea pulssi 6. Kiihtynyt hengitys 

7. Oksentelu 8. Ripuli 9. Lihaskrampit 

10. Outo käytös,sekavuus 11. Tajuttomuus 12. Yleistyneet kouristukset 

13. Muu, mikä: ___________________________________________________________ 

14. Lyhyt kuvaus ensiaputoimista ja toipumisesta _______________________________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

Ilmoituksen laatija _________________________________________________________ 


109

LIITE 5: KOULUTUSMATERIAALI 

LÄMPÖTASAPAINON TURVAAMINEN 

KUUMISSA OLOSUHTEISSA 

HENKILÖSTÖOSASTO J1 | PERSONALAVDELNINGEN J1 | PERSONNEL DIVISION J1 

Pääesikunta, henkilöstöosasto 

www.puolustusvoimat.fi 

tammikuu 17, 2012 

PUOLUSTUSVOIMAT | FÖRSVARSMAKTEN | THE FINNISH DEFENCE FORCES 

1 

Lämpötasapainon säätelyjärjestelmä 




110 LOPPURAPORTTI

Sopeutuminen kuumiin oloihin 




Lämpösopeutuminen 





111

Lämpösopeutumista edistävä harjoitusohjelma 

1. vrk Ei harjoituksia 


2-5. vrk Marssiharjoittelua nopeutena 5 km/t 1-1,5 tuntia/vrk 

Puolet aamulla ja puolet illalla 

Varustus on maastopuku ja mukana tarvittava määrä nestettä 

6. vrk 10 km mittainen marssi kahdessa tunnissa, välissä 15 min tauko 

Varustus kuten yllä 

7. ja 8. vrk Varusteiden kokonaispaino noin 10 kg 

Marssit 10 km kahdessa tunnissa 

9. vrk Varusteiden kokonaispaino noin 20 kg, ml sirpaleliivit ja kypärä 

10. vrk 1,5 tunnin yhtäjaksoinen marssi yllämainitussa varustuksessa 

Jos lämpötila on yli 32 °C, harjoitukset jaetaan kolmeen jaksoon, joiden välissä on 15 min lepotauko 

varjossa. Tehokas sopeuttaminen edellyttää lisäksi päivittäin kahden tunnin oleskelua kuumassa. 



Lämpösopeutumisessa huomioitavaa 

• 

Sopeutumisjakson aikana voi elimistöä totuttaa 

kuumaan fyysisellä harjoittelulla. 


• 

• 

• 

• 

• 

• 

Harjoittelu aloitetaan 1 – 1,5 tunnin päivittäisillä 

kevyillä harjoitteilla, joiden tehoa lisätään 

nousujohteisesti. 

Fyysisesti raskaita työtehtäviä ei ajoiteta kuumimpaan 

aikaan ja työjaksot sisältävät säännöllisiä taukoja. 

Fyysisesti raskaiden tehtävien jälkeen elimistölle 

on varattava riittävästi aikaa jäähtymiseen ja 

palautumiseen. 

Noudata lämpösopeutumisesta annettuja ohjeita. 

Hyväkuntoisellakin sopeutuminen kuumiin oloihin 

kestää 10–14 päivää. 

MUISTA, että kaikki sotilaat ovat erityisen alttiita 

lämpötasapainon häiriöille ensimmäiset 2-3 viikkoa. 

6 





112 LOPPURAPORTTI

Kunto ja ylipaino 

Hyväkuntoinen jaksaa paremmin myös kuumassa. 


Mikäli 12 minuutin juoksutestin tulos on alle 2500 

metriä, nousee lämpösairausriski 3-kertaiseksi. 

Merkittävästi ylipainoisella (BMI>30) on 

lämpösairausriski 8 -kertainen. 

Hyvä lihaskunto parantaa kykyä kantaa raskaita 

lisäkuormia, kuten esimerkiksi taisteluvarustusta, 

sekä ennaltaehkäisee tuki- ja liikuntavammoja. 

Kestävyysharjoittelu parantaa elimistön jaksamisen 

sietokykyä sekä edistää palautumista. 

7 





Muut yksilölliset riskitekijät 

• 

Kumuloituva kuormitus, esimerkiksi 2-4 peräkkäistä 

fyysisesti raskasta työpäivää ilman säännöllistä 

tauotusta 

• 

Univaje 


• 

• 

• 

• 

• 

Poikkeuksellinen kuumuus 

Akuutit vaivat ja sairaudet 

– flunssa, vatsatauti, kuume jne. 

Satunnaiset lääkitykset 

– allergialääkkeet, tulehduskipulääkkeet, 

yskänlääkkeet, energialisät (efedriini) jne. 

Runsas alkoholin nauttiminen 

Voimavaroihin ja fyysiseen kuntoon nähden liian 

kuormittava fyysinen työtehtävä sekä kuormituksen 

sietoon liittyvien varoitusmerkkien laiminlyönti 

8 






113

Univaje altistaa lämpötasapainon häiriöille 




Riskianalyysi 

Riskitekijä 

Riskin aste 

0 1 2 3 

Lämpötila < 26 26–28 28–31 >31 


Helteen kesto 0 1 2–3 4 

Esiintyneet 

lämpösairaudet 

Fyysinen kuormitus (parin 

viimeisen päivän aikana) 

Fyysinen kuormitus 

tulevina päivinä 

Ei 

Lämpökrampit 

Lämpöuupuminen 

Lämpöhalvaus 

Vähäinen Kohtalainen Raskas Hyvin raskas 

Vähäinen Kohtalainen Raskas Hyvin raskas 

Akklimoitumisaika > 13 vrk 7–13 3–6 < 3 vrk 

Lepoajan määrä viimeisen 

vuorokauden aikana 

> 7 tuntia 5–7 tuntia 2–4 tuntia < 2 tuntia 



114 LOPPURAPORTTI

Esimerkkejä sotilastyöhön liittyvästä 

energiankulutuksesta 

Työn 

raskaus 

Aineenvaihdunnan 

teho 

W/m 2 (ihon pinta-ala) 

Esimerkkejä 


Lepo 70 Lepääminen, istuminen 

Kevyt 115 Käsityökalujen käyttö, kevyiden materiaalien siirtely, asekäsittely, 

marssi 4 km/ t kevyessä varustuksessa ja helpossa maastossa 

Keskiraskas 145 Jatkuva työ yläraajoilla (vasarointi), raskaan ajoneuvon ajaminen 

maastossa, marssi pehmeässä hiekassa nopeudella 4 km/t 

ilman kantamusta tai kovalla maapohjalla nopeudella 5,5 km/t 5- 20 kg 

kantamuksella 

Keskiraskasraskas 

175 Partiointi kevyessä taisteluvarustuksessa, raskaiden tarvikkeiden 

käsittely 

Raskas 200 Voimaa vaativa työ yläraajoilla ja vartalolla (kaivaminen, moottorisahan 

käyttö, valutyöt), marssi kovalla alustalla 5 km/t yli 20 kg kantamuksella 

tai pehmeässä hiekassa pienemmällä kantamuksella, 

taisteluharjoitukset ja linnoitustyöt 

Erittäin 

raskas 

230 

Voimaa vaativa työ (kaivaminen), portaiden tai jyrkän ylämäen nousu 

taakkaa kantaen, juoksu > 6 km/t, nopea marssi raskaassa 

taisteluvarustuksessa 




77,2 kg 

12 minuutin juoksutesti 

1800 m 




115


80,0 kg 

+ 2,8 kg 

+ 4 % 


1850 m 




99,2 kg 

+ 22,0 kg 

+ 28 % 


2100 m 



116 LOPPURAPORTTI


102,7 kg 

+ 25,5 kg 

+ 33 % 


2200 m 




108,2 kg 

+ 31,0 kg 

+ 40 % 


2300 m 




117


123,4 kg 

+ 46,2 kg 

+ 60 % 


2600 m 



Nestevaje 

• 

Janontunne on huono nestevajeen 

varoitusmerkki. Vaikeassa lämpösairaudessa 

janon tunne voi hävitä kokonaan. 

• 

Nesteytyksen laiminlyönti vähentää elimistön 

jäädytysmekanismina toimivaa hikoilua. 


• 

• 

• 

• 

• 

Syke kiihtyy nestevajeen vuoksi jo kevyessä rasituksessa ja elimistön kuormittuminen 

nopeutuu. 

Elimistön rasvan määrä vaikuttaa kiertävän verivolyymin määrään. Ylipainoisella 

verenkierron teho kuumassa heikkenee. 

Nauti nestettä tasaisesti. Vesi on hyvä perusjuoma. Välillä voi myös nauttia 

urheilujuomaa tai muuta neste- ja suolatasapainoa ylläpitävää nestettä. 

Älä juo liikaa, koska liika juominen voi johtaa lihasten ja keskushermoston häiriöihin. 

Kuumissa oloissa nälän tunne on vähäisempi. Pyri syömään monipuolisesti 

ja säännöllisesti. Lihakset ja aivot tarvitsevat energiaa ja hivenaineita myös 

kuumassa. 

18 





118 LOPPURAPORTTI

Nestevajeen vaikutus toimintakykyyn 




• 3 %: tarkkuustyö ja psyykkinen hyvinvointi järkkyy 

• 5 %: fyysinen suorituskyky heikkenee 

• 10 %: fyysinen ja psyykkinen suorituskyky 

romahtavat, henkeä uhkaava tila 

• 

• 

• 

• 

Parissa päivässä tai muutamissa tunneissa tapahtuva 

painon lasku kuumassa ei yleensä ole laihtumista vaan 

nestehukkaa. Muista punnita kehonpainoa säännöllisesti. 

Nestettä nautitaan 2- 3 dl 3- 4 kertaa tunnissa. 

Virtsan erityksen loppuminen ja/tai virtsan värin 

tummeneminen ovat merkki nestevajeesta, joten reagoi 

muutoksiin. 

Liiallisen veden nauttimiseen liittyy myös ongelmia, 

esimerkiksi vesimyrkytys. 


19 


Nesteen nauttiminen 

Akklimoitumaton sotilas, yhtäjaksoinen työjakso, 

ei nestevajetta työn alkaessa 

Kevyt työ Kohtalaisen raskas Raskas työ 


Lämpökuorma 

Työaika 

Nestemäärä 

Työaika 

Lämpötila Työaika Nestemäärä 

Nestemäärä 

1 26–28 er 0,5 l/t er 0,8 l/t 40/20 0,8 l/t 

2 28–30 er 0,5 l/t 50/10 0,8 l/t 30/30 1 l/t 

3 30–31 er 0,8 l/t 40/20 0,8 l/t 30/30 1 l/t 

4 31–32 er 0, 8 l/t 30/30 0,8 l/t 20/40 1 l/t 

5 > 32 50/10 1 l/t 20/40 1 l/t 10/50 1 l/t 

Suora auringonpaahde => lisää nestemäärää 0,25 l/t. Nesteytyksen yläraja < 1,5 l/t ja 12 l/vrk. 

er = tauotus voi olla harvajaksoisempaa. 




119

Nesteen nauttiminen 

Akklimoitunut sotilas, yhtäjaksoinen työjakso, 

ei nestevajetta aloittaessa 

Kevyt työ Kohtalaisen raskas Raskas työ 


Lämpökuorma 

Työaika 

Nestemäärä 

Työaika 

1 26–28 er 0,5 l/t er 0,8 l/t 70 min 1 l/t 

Lämpötila Työaika Nestemäärä 

Nestemäärä 

2 28–30 er 0,5 l/t 150 min 1 l/t 65 min 1,2 l/t 

3 30–31 er 0,8 l/t 100 min 1 l/t 55 min 1,2 l/t 

4 31–32 er 0, 8 l/t 80 min 1,2 l/t 50 min 1,2 l/t 

5 > 32 180 min 1 l/t 70 min 1,5 l/t 45 min 1,5 l/t 

Suora auringonpaahde => lisää nestemäärään 0,25 l/t. Nesteytyksen yläraja 1,5 l/tunti tai 12 l/vrk. 



Nesteen tarve rasituksessa kuumassa 


Nesteen määrä (ml/t) 

Suora auringonpaiste 

=> lisää nestemäärää 250 ml/t 

MUISTA KUITENKIN 

YLINESTEYTYKSEN RISKIT 

Epstein Y, henkilökohtainen tiedonanto, 2011 



120 LOPPURAPORTTI

Tauotus harjoituksissa 

Työn kuormittavuus 

Lämpötila, °C Kevyt Kohtalainen Raskas 

25,5–27,5 - normaali tauotus - normaali tauotus 40/20 


27,5–29,5 - normaali tauotus 50/10 30/30 

29,5–31 - normaali tauotus 40/20 30/30 

31–32 - normaali tauotus 30/30 20/40 

32 50/10 20/40 10/50 

Suora auringonpaahde => lisää + 10°C vallitsevaan lämpötilaan. 

Epstein Y, henkilökohtainen tiedonanto, 2011 



Ennaltaehkäisyn periaatteiden kertaus 


Ilman lämpötila ei kerro kaikkea elimistöön kohdistuvasta ulkoisesta 

kuumakuormituksesta. Esimerkiksi korkea ilman kosteus heikentää hien 

haihtumista iholta. 

Kosteassa ja lämpimässä ilmanalassa sotilas voi uupua samantasoisessa 

rasituksessa, jossa hän jaksoi hyvin kuivassa ja kuumassa. 

Seuraa kehon tuntemuksia ja kerro niistä esimiehille sekä vertaisille. 

Leyhyttely ja mikä tahansa tapa lisätä ilmavirtausta parantaa lämmön haihtumista 

kehosta. 

Oleskele varjossa tauoilla ja pysy poissa suorasta auringonpaahteesta. Kevyt 

liikuskelu tauolla parantaa lämmön poistumista elimistöstä verrattuna täysin 

paikallaan olemiseen. 

Suojaa pää suoralta auringonpaahteelta. 

24 






121

Lievät lämpösairaudet 

Tila Syntytapa Oireet Ensiapu ja hoito 


Auringonpistos 

Lämpöpyörtyminen 

Lämpökrampit 

Päähän 

kohdistuva 

voimakas 

lämpösäteily 

Äkillisestä kuumaaltistuksesta 

johtuva 

aivoverenkierron 

hetkellinen vajaus 

Nestevajaus ja 

sen korvaus 

pitkään pelkällä 

vedellä 

Ennakoi usein 

lämpöuupumista 

Päänsärky, 

pahoinvointi, 

huimaus 

Heikkous, 

päänsärky, 

huimaus, 

pyörtyminen 

Paikalliset, usein 

kivuliaat krampit 

rasittuneissa 

lihaksissa (jalat, 

vatsa, kädet) 

Varjo, vaatteiden vähennys, 

lepo, nesteen nauttiminen 

Toipuminen tunneissa 

Viileä paikka, nesteen 

nauttiminen 

Samana päivänä ei enää 

kuumakuormitusta 

Nesteen nauttiminen, 

urheilujuomat 

Ravinnossa lisäsuolaa, kuten 

esimerkiksi suolapähkinöitä, 

suolakurkkuja 



Korvalämpömittarin mittaustuloksen ja sisäelinten lämpötilaa 

kuvaavan rektaalilämmön yhteys kuumakuormituksen jälkeen 

llmarinen ja Lindholm 1999 


Korvalämpötila, C 

Tympanic Temperature, °C 

° 

41 

40 

39 

38 

37 

36 

35 

34 

34 35 36 37 38 39 40 41 

Rectal Temperature, °C 

Peräsuolilämpötila, °C 

Eriväriset symbolit kuvaavat kolmea erilaista kuumalle altistunutta ryhmää 

Korvalämpö usein 

aliarvioi 

lämpösairauspotilaan 

todellista 

sisälämpötilaa. 

Korvalämpömittari 

soveltuu vain 

yleiseen kuumeen 

mittaukseen. 



122 LOPPURAPORTTI





Nestevajeen ja 

lämpökuormituksen 

yhteisvaikutus 

Kehittyy fyysisessä 

rasituksessa 

kuumassa usein 

jopa muutamassa 

tunnissa 

Toistuvissa 

lämpöaltistuksissa 

voi kehittyä myös 

hitaasti useiden 

päivien aikana 

Väsymys, päänsärky, 

ärtyneisyys, 

keskittymisvaikeus 

Pahoinvointi ja oksentelu 

Peräsuolilämpötila > 38,5 °C 

Iho hikinen tai kuiva 

Sykintätaajuus koholla, 

verenpaine voi olla matala 

Voi kehittyä hoitamattomana 

lämpöhalvaukseksi 

Työn keskeytys, viileä/varjo, 

vaatteiden riisuminen 

Nestettä juoden, 

pahoinvoivilla tai 

tajunnanhäiriöisillä 

suonensisäisesti 

Jäähdytys, veden valelu/ 

pirskotus iholle, 

ilmavirtausta tuulettimilla/ 

leyhyttelemällä, käsien 

upotus veteen 

Lääkärintarkastukseen 

Yleensä toipuminen 

vie 3–5 vuorokautta 



Lämpöuupumisen jälkiseuraukset 





123

Lämpöhalvauksen riskitekijät 


• 

• 

• 

• 

• 

Lämpöhalvaus on vakava, henkeä uhkaava sairaus. 

Tila voi kehittyä jo muutamissa tunneissa. 

Riskiryhmään kuuluvat erityisesti huonokuntoiset, ylipainoiset, sairauksia potevat 

ja/tai lääkityksiä käyttävät henkilöt. 

Sotilastyössä lämpöhalvaus voi kehittyä, vaikka fyysinen kunto olisi erinomainen. 

Tyypillisiä riskialtistustilanteita ovat raskas fyysinen kuormitus, pitkä oleskelu 

ajoneuvossa tai suojavarusteissa työskentely kuumassa. 




29 


Lämpöhalvauksen kehittyminen 




124 LOPPURAPORTTI

Lämpöhalvauksen kliininen kuva 


Välittömät 

- neurologiset ja psyykkiset oireet: tajunnan tason 

häiriöt, aggressiivinen käytös, koko kehon kouristelut, 

harhat 

Yhdestä kahteen vuorokauden kuluessa 

- hematologiset ja entsymaattiset häiriöt: 

verenvuodot sisäelimiin, laaja-alainen lihastuho, 

sydänlihassoluvaurio 

Kahdesta viiteen vuorokauden kuluessa 

- maksa- ja munuaisvauriot 

31 





Lämpöhalvauksen tunnistaminen, hoito ja 

jälkiseuraukset 



Lämpöhalvaus 

Aina henkeä uhkaava 

Fyysinen rasitus 

kuumassa 

Jos hikoilu estyy, voi 

kehittyä myös 

normaaleissa 

lämpötiloissa, esimerkiksi 

ylipukeutuneena, suojavarusteissa 

tai suljetussa 

kuumassa tilassa 

Hitaasti kehittyvässä 

muodossa vaikean 

nestevajauksen 

ja toistuvan 

lämpökuormituksen 

seurauksena 

Ensioireet kuten 

lämpöuupumisessa 

Tajunnan häiriöt, 

äkillinen voimakas 

uupuminen, psyykkiset 

häiriöt (aggressiivisuus, 

harhat), oksentelu 

Iho kuuma ja usein 

kuiva ja 

peräsuolilämpötila 

>39,2 ºC 

Yli 42 ºC 

peräsuolilämpötila 

aiheuttaa usein 

palautumattomia 

muutoksia 

DIC, sydänlihastuho, 

maksan ja munuaisten 

toiminnan vajaus 

Tehohoito 

Ensiapuna 

tehokas viilennys 

Neste annetaan 

suonesisäisesti 

Jäähdytystä ja nesteytystä 

jatketaan kuljetuksen 

aikana 

Toipuminen kestää kauan 

Kuumakuormituksen sieto 

arvioitava aina ennen 

paluuta kuumatyöhön, 

koska noin 50 %:lle jää 

kuumansieto pysyvästi 

alentuneeksi 

Arvio voidaan tehdään 

aikaisintaan 2–3 

kuukauden kuluttua 

akuuttivaiheesta 




125

Ensiapu kentällä 


• 

• 

• 

• 

• 

Elvytys mikäli tarpeen 

Jäähdytys (veden pirskottelu, leyhyttely ja jääpussit), jonka tavoitteena on 

saada peräsuolilämpötila mahdollisimman nopeasti alle 38,5°C 

Kouristusten hoitona diatsepamia suonensisäisesti 5-10 mg toistetusti 

Nesteytyksenä isotonista liuosta 1- 2 litraa 

Kuljetus jatkohoitoon 

33 





Jatkohoito kenttäsairaalassa 

• 

Lämpötilan seuranta ja jäähdytys, ei kuumetta 

alentavia lääkkeitä 


• 

• 

Kouristusten hoito (kuten edellä) 

Nesteytys jatkuu, varo kuitenkin ylinesteytystä 

• Veriarvojen kontrollointi, jos mahdollista 12 

tunnin välein 

• 

• 

Muiden sairauksien poissulku 

Vähintään kahden vuorokauden seuranta 

34 





126 LOPPURAPORTTI

Laboratoriomääritykset lämpöhalvauksen 

diagnostiikassa ja seurannassa 

• 

Kreatiinikinaasi (CK) - lihasvaurio 


• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Maksaentsyymit (ASAT ja ALAT) ja albumiini - maksan toiminta 

Veren hyytymisaika 

Elektrolyytit - natrium, kalium, kalsium ja magnesium 

Kreatiniini, urea - munuaisten toiminta 

Happo-emästasapaino 

Veren sokeri 

Tulehdusarvot ja verenkuva 

EKG 





35 

Lämpöhalvauksen erotusdiagnoosi 

• 

Aivokalvontulehdus 

• 

Veren hyytymishäiriöt 


• 

• 

• 

• 

• 

Aivoverenvuoto 

Epilepsia 

Veren sokerin voimakas lasku 

Lääkemyrkytys 

Myrkyllisen eläimen pisto/purema 

36 






127

Ennuste 

• 

• 

Jos ensiapu on nopea, yli 95 % paranee ilman jälkiseurauksia 

Jäähdytyksen aloittavat paikalla olijat, vaikka 

lääkintähenkilöstöä ei olisi saatavilla 


• 

Huonon ennusteen merkkejä ovat: 

– peräsuolilämpötila pysyy useita tunteja 

koholla (> 41-42°C) 

– tajuttomuus kestää useita tunteja 

– virtsantulo lakkaa (munuaisvaurio) 

– hyytymistekijöissä häiriöitä (DIC), sisäiset 

verenvuodot 

– maksan toiminta häiriintyy 

37 





Lämpöhalvauksen jälkiseuraukset 

• 

• 

Lämmönsietokyky voi jäädä joissakin tapauksissa pysyvästi alentuneeksi, mikä 

voidaan kartoittaa lämmönsietotestillä ennen palveluksen palaamista (Suomessa 

Työterveyslaitos). 

Neurologiset jälkivaivat voivat jäädä pysyviksi. 


• 

• 

• 

Diagnosoidun neurologisin oirein ilmenneen lämpöhalvauksen jälkeen tehdään 

jälkiseuranta noin kahden kuukauden kuluttua. 

Kognitiivisen arvion lisäksi tulee tehdä 

aivojen magneettikuvaus, mikä täydentää 

arviota lämmönsietokyvystä. 

Uusiutuneen lämpöhalvauksen 

komplikaatioriski on suurempi kuin 

ensimmäisen. 

38 





128 LOPPURAPORTTI

Totuuksia lämpöhalvauksesta 

• 

Voi tulla kenelle tahansa 

• 

On estettävissä hyvillä ennaltaehkäisevillä 

toimintatavoilla 


• 

– Säännöllinen työn tauotus 

– Ei fyysistä kuormitusta kuumimpaan 

aikaan, ellei ole aivan välttämätöntä 

– Riittävä säännöllinen nesteytys - jano 

on huono nesteen tarpeen mittari 

– Riittävä palautuminen ja lepo pitkien 

työjaksojen jälkeen 

– Kuntotaso huomioidaan rasituksissa 

ESIMIEHEN VASTUU, 

TAISTELIJAPARIN VASTUU, 

HENKILÖKOHTAINEN VASTUU 

39 





Lämpösairauksien yhteenveto 

• 

Lämpösairaus voi kehittyä hiljalleen useiden päivien kuluessa 

leirioloissa tai äkillisesti voimakkain oirein kuormittavassa työssä 

kuumassa. 

• 

Lämpötasapainon häiriintymisen merkkejä ovat muun muassa 


• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

nopea, muutamassa päivässä tapahtuva kehon painon lasku 

leposykkeen nousu 

virtsan muuttuminen tummaksi 

heikotus äkkiliikkeissä tai fyysisen rasituksen sietokyvyn lasku. 

Lämpötasapainon häiriintymistä ei aina tunnista itse. Levottomuuden, 

tarkkuutta vaativien suoritusten heikkenemisen ja oudoksi muuttuvan 

käytöksen huomaavat nopeammin palvelustoverit tai esimiehet. 

Vakavia, henkeä uhkaavan lämpöhalvauksen merkkejä ovat tajunnan 

hämärtyminen, laajat kouristelut, hoiperteleva liikkuminen ja sekavuus. 

Ensiavun aloittavat välittömästi paikallaolijat. 

40 






129

Lämpösairauden ilmoituslomake 

Täytetään aina 

lievissäkin tapauksissa 




OHJE LÄÄKÄRILLE 

Lämmönsietokyvyn arviointi valittaessa joukkoja kuumalle 

toiminta-alueelle 

Aiemmin sairastettu lämpöhalvaus on aina este valinnalle 

Suhteellisia riskitekijöitä ovat 


• aiempi lievä lämpösairaus 

• auringonpistos, kuumakrampit 

• ylipaino 

• BMI yli 27 

• alhainen fyysinen suorituskyky 

• 12 minuutin juoksutestin tulos alle 2500 m 

• ihosairaudet 

• lämmönsietoon vaikuttavat säännölliset lääkitykset 

Jos suhteellisia riskitekijöitä on 4 , se on este valinnalle. 

42 





130 LOPPURAPORTTI





131

132 LOPPURAPORTTI

SISÄLLYS 

Esipuhe ............................................................................................................................... 2 

Lämpötasapainon säätelyjärjestelmä .................................................................................... 3 

Lämpösopeutuminen .......................................................................................................... 4 

Kunto ja ylipaino ................................................................................................................. 5 

Muut yksilölliset riskitekijät .................................................................................................. 5 

Riskianalyysi ......................................................................................................................... 6 

Fyysinen kuormitus ............................................................................................................. 7 

Nestevaje ja nesteytys ......................................................................................................... 8 

Nestevajauksen vaikutus toimintakykyyn ............................................................................. 9 

Nesteen nauttiminen, yhtäjaksoinen työjakso, ei nestevajetta aloittaessa ........................... 10 

Tauotus harjoituksissa ....................................................................................................... 10 

Ennaltaehkäisyn periaatteiden kertaus ............................................................................... 11 

Lievät lämpösairaudet ....................................................................................................... 11 

Kehon sisälämpötilan mittaus ............................................................................................ 12 

Vakava lämpösairaus: lämpöuupuminen ............................................................................ 12 

Lämpöhalvaus ................................................................................................................... 13 

Lämpöhalvauksen kliininen kuva ....................................................................................... 13 

Lämpöhalvauksen ensiapu ja hoito kenttäsairaalassa ......................................................... 14 

Lämpöhalvauksen erotusdiagnoosi .................................................................................... 14 

Lämpöhalvauksesta toipuminen ja jälkiseuraukset ............................................................. 15 

Yhteenveto ....................................................................................................................... 15 

Sotilas kuumassa -tutkimushanke....................................................................................... 16 


133

ESIPUHE 

Sotilas kuumassa -tutkimushankkeen tarkoituksena 

on ollut selvittää suomalaisen sotilaan kuumakuormitukseen 

liittyviä tekijöitä. Tutkimushankkeeseen 

osallistuneiden henkilöiden ja loppuraportin kirjoittajien 

tiedot on esitetty oppaan lopussa. Tämän 

tutkimushankkeeseen liittyvän koulutusmateriaalin 

tavoitteena on kehittää kouluttajien ja operaatioihin 

osallistuvien sotilaiden osaamista henkilöstön terveyden 

ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi kuumissa oloissa. 

Jokaisen esimiehen, terveydenhuoltohenkilön ja sotilaan 

on osattava lämpöoloihin liittyvä riskinarviointi, 

häiriöiden ennaltaehkäisy sekä ensiavun periaatteet. 

Koulutusta varten on laadittu luentopaketti, josta 

voidaan valita sopivia kokonaisuuksia kohderyhmän 

ja tarkoituksen mukaan. Luentomateriaali koostuu 

Powerpoint-esityksestä ja oheisesta, Powerpoint-kuvia 

tukevasta tekstistä. Kuhunkin kuvaan tai asiakokonaisuuteen 

liittyy aihetta taustoittava lyhyt katsaus, 

jota luennoitsija voi käyttää hyväkseen oppituntia 

pitäessään. Syventävä kirjallisuus on saatavissa Sotilas 

kuumassa -loppuraportissa. 

Sotilaan koulutuksessa on tärkeää opettaa lämpötasapainon 

merkitys toimintakyvylle. Sotilaat tulee lisäksi 

opettaa tunnistamaan lämpösairauksille altistavat 

yksilölliset riskitekijät ja oireet sekä antaa heille ohjeita 

niihin liittyvästä ennaltaehkäisystä. Päämääränä on 

myös opettaa lämpöolot huomioon ottava nesteytys 

sekä paikan päällä annettavan ensiavun periaatteet. 

Esimiesten koulutuksessa on lisäksi korostettava lämpösopeutumisen 

systemaattista seurantaa. Esimiesten 

on myös hallittava lämpöolojen lisävaikutus elimistön 

kuormitukseen sekä levon ja nesteytyksen merkitys 

elimistön tasapainotilan säilyttämisessä. 

Terveydenhuoltohenkilöstön on ennalta ehkäisevien 

toimien lisäksi tunnettava lämpösairauksien kliininen 

kuva ja erotusdiagnostiikka. Lisäksi heidän on hallittava 

lämpöuupumisen ja lämpöhalvauksen hoidon sekä 

jatkoseurannan periaatteet. Huonolle lämpösopeutumiselle 

altistavat yksilölliset tekijät on tunnistettava jo 

terveystarkastuksissa. Lämpösairauksien esiintyvyyttä 

on seurattava järjestelmällisesti. 

Luentomateriaalia täydentää kenttäoloissa käytettäväksi 

tarkoitettu Sotilaan kuumakortti. Siitä voi 

tarvittaessa kerrata tärkeimmät kuumien olojen 

toimintaan liittyvät ohjeet. Koulutusmateriaali on 

laadittu Puolustusvoimien, Työterveyslaitoksen ja 

Jyväskylän yliopiston yhteistyönä. 

Luentomateriaali on tallennettu puolustusvoimien 

normitietokantaan tunnuksella PVohje koulutusala 

028 - PEHENKOS lämpötasapainon turvaaminen 

kuumissa oloissa (HI46/26.1.2012). 

134 LOPPURAPORTTI

LÄMPÖTASAPAINON 

SÄÄTELYJÄRJESTELMÄ 

Elimistön lämpötasapainoa säädellään useilla mekanismeilla. 

Aivojen pohjassa sijaitsevassa hypotalamuksessa 

on termostaatti, joka seuraa viestejä elimistön 

lämpötiloista. Lähellä termostaattia sijaitsee happamuutta 

ja suolatasapainoa mittaavia alueita, jotka 

myös vaikuttavat lämmönsäätelyyn. Termostaatin 

herkkyydessä on pientä yksilöllistä vaihtelua: toisilla 

lämpötasapainon säätely häiriintyy nopeammin kuin 

toisilla. 

Kuumassa kehon lämpötila pyrkii nousemaan, koska 

lämmönpoisto vaikeutuu ja lihastyön hyötysuhde on 

melko huono. Noin 20–30 % käytetään työhön ja 

loppu 70–80 % muuttuu lämpöenergiaksi. Elimistöön 

kertyvä lämpöenergia kuljetetaan veren mukana sisäosista 

ihon pinnalle. Ihon verisuonten laajeneminen 

kuumassa lisää pintaverenkiertoa ja lämmönpoistoa. 

Hyvä verenkierron kunto turvaa lämmönpoistoa. Pintaverisuonten 

laajeneminen laskee verenpainetta. Se 

voi aiheuttaa huimausta, jos kiertävää verta on huonon 

juomisen takia niukasti tai sydän ei pysty tehokkaasti 

reagoimaan muuttuneeseen verenkiertoon. 

Kuumassa sydämen sykintätaajuus nousee lämmön 

poistamisen vuoksi jo paikoillaan ollessa ja lihastyön 

vaatima hapensaanti lisää verenkierron tarvetta. Samalla 

hapenkulutustasolla pulssi on kuumassa korkeampi 

kuin normaalilämpötilassa. Sama työ kuumassa rasittaa 

verenkiertoa kuumassa enemmän kuin normaalissa 

lämpötilassa, vaikka hapenkulutus ei merkittävästi 

lisäännykään. Kun sydämen lyöntivoima (iskutilavuus) 

on mahdollisimman tehokas, syke ei nouse kuumassa 

tarpeettoman nopeasti. Sydämen iskutilavuutta kehittää 

tehokkaimmin kestävyysharjoittelu. 

Tärkein lämmönpoistomekanismi ihmisellä on hikoilu. 

Hikirauhasten tukkeutuminen huonon hygienian 

tai pitkäaikaisen ja runsaan hikoilun seurauksena 

heikentää hikoilukapasiteettia. Koska vain haihtuva 

hiki poistaa lämpöä, kostea kuumuus aiheuttaa nopeammin 

lämpökuormitusta kuin kuiva kuumuus. 

Monet sairaudet ja lääkitykset häiritsevät säätelyjärjestelmän 

toimintaa: 

• Keskus- ja ääreishermoston sairaudet vaikuttavat 

lämmönsäätelyn ohjausjärjestelmään. 

• Sydämen ja verenkierron sairaudet heikentävät 

verenkierron lämmönkuljetustehoa. 

• Laaja-alaiset ihosairaudet häiritsevät hikoilua. 

• Diabetes vaimentaa verenkierron säätelyä. 

• Kilpirauhasvaivat muuttavat elimistön omaa 

lämmöntuotantoa jo lepotilassa. 

• Tavallisia lämmönsäätelyyn vaikuttavia lääkeaineita 

ovat monet särkylääkkeet, voimakkaat 

allergialääkkeet, useat psyykenlääkkeet ja eräät 

sydän- ja verenpainelääkkeet. 

• Erilaiset voimakkaat piristeet, kuten esimerkiksi 

energiajuomat tai muut kofeiinipitoiset juomat 

lisäävät tarpeettomasti elimistön omaa lämmöntuotantoa. 


135

LÄMPÖSOPEUTUMINEN 

Elimistö tarvitsee aikaa sopeutuakseen kuumaan. 

Tottumattomalle vaarallisinta aikaa ovat ensimmäiset 

2–3 päivää kuumassa. Terve elimistö saavuttaa hyvän 

sopeutumistason yleensä kahdessa viikossa. Sopeutumista 

kuvataan yleisesti sanalla adaptaatio ja erityisesti 

lämpöoloihin sopeutumista sanalla akklimatisaatio. 

Sydämen sykintätaajuus on aluksi levossakin selvästi 

koholla, mutta syke rauhoittuu 3–5 päivässä. Nesteet 

jakautuvat elimistössä uudelleen ja kiertävä verimäärä 

suurenee 3–6 päivässä. Se tehostaa sydämen iskutilavuutta 

ja verenkierron toimintaa. Samalla kevyessäkin 

fyysisessä kuormituksessa tuntuva rasittuneisuus 

vähenee. 

Elimistön lämmönsäätely tasapainottuu 5–8 vuorokaudessa. 

Viileään tottunut termostaatti aivoissa 

säädetään vastamaan uusia lämpöoloja. 

Hien suolapitoisuus saavuttaa uuden tasapainotilan 

6–10 vuorokauden kuluessa. Lisääntynyt hikoilu ei sen 

jälkeen enää aiheuta niin herkästi suolatasapainon 

häiriöitä. Sopeutumisaikana voi ruokaa kevyesti lisäsuolata. 

Runsas suolan käyttö voi toisaalta aiheuttaa 

veren väkevöitymistä, johon liittyy aivo- ja sydänoireita. 

Kovassa ja pitkään kestäneessä hikoilussa on kuitenkin 

vaara menettää myös tärkeitä suoloja. Kuumassakin 

on syötävä monipuolista ravintoa. Urheilujuomatyyppiset 

nesteet nopeuttavat neste- ja suolatasapainon 

palautumista, ja niitä voi käyttää tarvittaessa. 

Hyväkuntoisellakin sotilaalla kestää 10–12 vuorokautta 

ennen kuin hikoilu pystyy täysin vastaamaan 

lämpökuormitukseen. Sitä ennen on riski elimistön 

sisälämpötilan vaaralliseen nousuun fyysisessä rasituksessa 

lisääntynyt. Sotilaiden peruskuntoa on pyrittävä 

nostamaan jo ennen kuumien olojen toimintaa. 

Kuumissa oloissa on kuitenkin tärkeä huolehtia, ettei 

fyysinen kunto ala heiketä. 

Kuumajakson alussa toteutettavan nousujohteisen 

harjoitusohjelman tavoite on sopeuttaa elimistö 

kuumiin olosuhteisiin, ei niinkään nostaa sotilaiden 

fyysistä kuntoa. Ensimmäisen vuorokauden aikana ei 

harjoitella. Sen jälkeen totuttelu aloitetaan kahdella 

kevyellä 30–45 minuutin kestoisella harjoituksella, 

joista toinen tehdään aamulla ja toinen illalla. Varustuksena 

on maastopuku ja mukaan otetaan tarvittava 

määrä nestettä. Harjoitusten kestoa ja tehoa lisätään 

nousujohteisesti siten, että ensimmäisen viikon lopussa 

tehdään noin 10 kilometrin mittainen marssi 

2 tunnissa 15 minuutin välitauolla. Varustus on sama 

kuin edellä mainittiin. Toisen viikon alussa marssitaan 

kumpanakin kahtena ensimmäisenä päivänä 10 kilometriä 

10 kg:n varustuksessa kahden tunnin ajan. 

Toisen viikon 3. päivänä varustusta lisätään noin 20 

kg:aan, jolloin varustukseen kuuluu sirpaleliivit ja 

kypärä. Sopeutumisjakson viimeisenä päivänä (10. 

päivä) tehdään täydessä taisteluvarustuksessa 1,5 

tunnin yhtäjaksoinen marssi. Jos ilman lämpötila 

on yli 32 °C, harjoitukset jaetaan kolmeen jaksoon 

ja niiden välissä pidetään varjossa 15 min lepotauko. 

Sopeuttamisharjoituksia ei ajoiteta kuumimpaan 

aikaan. Hyvä totuttautuminen edellyttää kuitenkin 

päivittäin vähintään kahden tunnin oleskelua kuumassa, 

esimerkiksi kevyissä leiriaskareissa. Palautuminen 

fyysisestä rasituksesta tapahtuu parhaiten viileässä 

jäähdytetyssä tilassa tai varjossa. Hyvä sopeutuminen 

edellyttää myös riittävää lepoa ja unta. Auringonottoa 

tulee sopeutumisjakson aikana välttää. Hyväkuntoinen 

joukko voi aloittaa tehtävänmukaiset fyysiset suoritukset 

jo viikon sopeutumisjakson jälkeen. Työtehtäviä 

ei tällöinkään ajoiteta kuumimpaan ajankohtaan 

ja elimistön palautumiseen kuumasta on varattava 

riittävästi aikaa. 

136 LOPPURAPORTTI

KUNTO JA YLIPAINO 

Hyvä fyysinen kunto edistää elimistön sopeutumista 

kuumaan. Tehokas sydän ja hyvä verenkierto kuljettavat 

nopeasti lämpöenergiaa poistettavaksi ihon pinnalle. 

Maksimaalinen hapenkulutus eli kestävyyskunto 

on tärkein yksittäinen lämmönpoistokyvyn kanssa 

korreloiva kuntomuuttuja. Huono kestävyyskunto 

heikentää sydämen iskuvoimaa. Sydämen syke kiihtyy 

voimakkaasti jo pienillä kuormituksilla, kun lihastyöhön 

tarvittavan hapen lisäksi täytyy verenkierron kuljettaa 

ylimääräistä lämpöä sisäelimistä ja lihaksista iholle. 

Huonokuntoinen sotilas kuluttaa siten ennenaikaisesti 

maksimaalisiin ponnistuksiin tarvittavaa sykereserviä. 12 

minuutin juoksutestissä vähintään 2500 m juosseella 

on merkitsevästi pienempi riski lämpötasapainohäiriöihin 

kuin sitä vähemmän juosseilla. Ero voi olla jopa 

kolminkertainen. 

Ylipaino lisää lämpökuormitusta. Painavamman 

kehon liikuttaminen kuluttaa enemmän energiaa 

ja tuottaa runsaasti hukkalämpöä. Tällöin elimistön 

lämmönpoistotarve lisääntyy, mikä rasittaa myös 

verenkiertoa. Ihonalainen rasva on lisäksi eriste. 

Suuremmasta kehon rasvamäärästä johtuen lämpöä 

kertyy elimistön sisäosiin nopeammin, vaikka hikoilu 

olisi runsastakin. Huonokuntoisen ja ylipainoisen 

henkilön lämpöhalvausriski fyysisessä rasituksessa voi 

olla jopa kahdeksankertainen normaalipainoiseen ja 

-kuntoiseen verrattuna. 

Nykyaikainen taisteluvarustus painaa 15–35 kg. Sen 

kantaminen, toimintakyky säilyttäen, edellyttää hyvää 

lihaskuntoa. Toisaalta on hyvä tiedostaa, että suuri 

lihasmassa tuottaa runsaasti lämpöä. Kehonrakentajan 

lihasmassa ei siksi sovi kuumatyöhön. Parasta 

on huolehtia tasapainoisesti sekä lihaskunto- että 

kestävyysharjoittelusta. 

MUUT YKSILÖLLISET RISKITEKIJÄT 

Lämpötasapainon pettämiseen on useita riskitekijöitä. 

Mitä useampia riskitekijöitä henkilölle kasautuu, sitä 

suurempi vaara hänellä on saada vakava lämpösairaus. 

Lämpöön sopeutuminen vaatii useita vuorokausia. 

Lämpimiin oloihin sopeutuneenkin on hyvä pitää 

mielessä, että fyysinen rasitus kuumassa on aina 

haaste elimistölle. Pitkäkestoinen fyysinen rasitus 

peräkkäisinä päivinä kuluttaa elimistön energia- ja 

nestevarastoja. Unen aikana elimistö palautuu 

edeltävistä stressitekijöistä. Ihmisellä lämpötilan 

vuorokausirytmi on yksi vahvimmista fysiologisista 

rytmeistä. Sen häiriintyminen esimerkiksi univajeen 

seurauksena vaikuttaa lämmönsäätelyn lisäksi stressihormoneihin, 

aineenvaihduntaan sekä fyysiseen ja 

henkiseen suorituskykyyn. Univajeessa verenpaine 

pyrkii nousemaan, mikä rasittaa terveenkin henkilön 

sydäntä. Tällöin myös tapaturmariski kasvaa ja 

sairauksista sekä vammoista toipuminen hidastuu. 

Kuntotasoon nähden liian vaativa fyysinen kuormitus 

altistaa kuumanhaitoille. Liian lyhyet palautumisajat 

aiheuttavat lämpökuorman kertymistä. Infektiosairaudet 

sekoittavat elimistön lämmönsäätelyä. Rankkaa fyysistä 

kuormitusta kuumassa on varottava toipilasaikana. 

Alkoholi ei ole oikea tapa huolehtia nestetasapainosta 

kuumassa. Alkoholi on kofeiinin tapaan diureetti, mikä 

kiihdyttää nesteen poistumista elimistöstä ja hidastaa 

palautumista. Alkoholi kiihdyttää sykettä, jolloin lämpökuormitusreservi 

pienenee. Runsas alkoholinkäyttö 

häiritsee myös neste- ja suolatasapainoa. Esioireiden 

tunnistaminen hämärtyy ja riskin arviointi pettää. 

Energiajuomat ja piristeet nostavat lämmöntuottoa 

jo levossa. 


137

RISKIANALYYSI 

Esimiesten on tehtävä jatkuvasti riskianalyysia joukon 

ja yksilön toimintakyvyn säilyttämiseksi. Taulukossa 

on riskitaso arvioitu 7 eri tekijän avulla. Jos kaikkien 

tekijöiden osalta arvio on 0, on riski saada lämpösairaus 

hyvin vähäinen. Mikäli taas kaikissa on taso 4, on 

lämpösairausriski erittäin suuri. Tällöin on vakavasti 

harkittava, millaiset ponnistelut ovat turvallisia tai 

edes mahdollisia. 

Riskitaso on hyvin pieni, jos 

1. elimistöön vaikuttava lämpötila (lämpötilan lisäksi 

otetaan huomioon ilman kosteus) on alle 26 °C 

2. hellettä ei ole ollut edeltävinäkään päivinä 

3. joukossa ei ole esiintynyt lämpösairauksia 

4. fyysinen kuormitus edeltävinä päivinä on ollut 

vähäinen 

5. suunniteltu fyysinen kuormitus on vähäinen 

6. kuumaan on ennätetty sopeutua (yli 2 viikkoa 

aikaa sopeutua) 

7. lepoa on viimeisen vuorokauden aikana ollut yli 

7 tuntia 

Riskitaso on puolestaan erittäin suuri, jos 

1. elimistöön vaikuttava lämpötila (lämpötilan lisäksi 

otetaan huomioon ilman kosteus) on yli 31 °C 

2. hellettä on kestänyt 4 päivää tai enemmän 

3. fyysinen kuormitus on edeltävinä päivinä ollut 

hyvin raskasta 

4. suunniteltu fyysinen kuormitus on hyvin raskasta 

5. sopeutumisaikaa kuumaan on ollut alle 3 

vuorokautta 

6. lepoa on viimeisen vuorokauden aikana ollut 

alle 2 tuntia 

138 LOPPURAPORTTI

FYYSINEN KUORMITUS 

Mitä rasittavampi sotilastyötehtävä on fyysisesti, sitä 

matalammassa ympäristön lämpötilassa lämpösairauksien 

riski alkaa lisääntyä. 

Kuvassa “Esimerkkejä sotilastyöhön liittyvästä energiankulutuksesta” 

on sotilastehtäviä luokiteltu työn 

raskauden mukaan. Kevyeksi luokiteltuja tehtäviä ovat 

esimerkiksi asekäsittely, kävely rauhallisella nopeudella 

4 km/t kevyessä varustuksessa ja helpossa maastossa. 

Keskiraskasta työtä on esimerkiksi kävely upottavassa 

hiekassa nopeudella 4 km/t ilman kantamustakin tai 

kävely kovalla maapohjalla nopeudella 5,5 km/t kantaen 

15–20 kg taakkaa. Partiointi kevyessä taisteluvarustuksessa 

on keskiraskasta työtä. Raskasta työtä on 

kävely kovalla alustalla nopeudella 5 km/t kantaen yli 

20 kg painoista taakkaa tai kävely pehmeässä hiekassa, 

vaikka taakka olisi pienempikin. Taisteluharjoitukset 

tai kaivamista ja raskaiden taakkojen nostelua sekä 

kantamista edellyttävät linnoitustyöt ovat esimerkkejä 

raskaasta työstä. 

Suojavarusteet ja kypärä estävät lämmön poistumista. 

Työtahtia täytyy edellä mainitussa varustuksessa mahdollisuuksien 

mukaan hidastaa ja pyrkiä sijoittamaan 

rasittavimmat työjaksot muualle kuin vuorokauden 

kuumimpiin hetkiin. 

Kuvan taulukossa on esimerkkejä erilaisten fyysisten 

töiden kuluttamasta energiasta. Suurin osa kulutetusta 

energiasta muuttuu lämmöksi. Karkeasti arvioiden 

noin 500 W teholla työskentely kuluttaa energiaa 

400–450 kcal tunnissa eli vajaat 3000 kJ painosta 

riippuen. Yhden hikilitran haihtuminen sitoo 2400 kJ. 

Esimerkiksi 25 kg:n kantamuksen kanssa reipasta 

vauhtia marssiessaan terve, hyväkuntoinen sotilas 

tuottaa lämpöä 600–700 kcal (yli 3000 kJ) ja hikoilee 

tyypillisesti hieman toista litraa tunnissa. Hikoilu 

sitoo noin 3000 kJ lämpöenergiaa, jolloin elimistön 

lämpötasapaino pystytään säilyttämään. Jos kuormitus 

kasvaa, lämmön tuotantokin kasvaa. Tietyssä 

vaiheessa ei hikoilemalla enää pystytä poistamaan 

kaikkea lämpöä. Tästä seuraa lämpösairaus ellei 

kuormituksen aikana pidetä riittävän pitkiä taukoja 

ja elimistöä jäähdytetä. 

Kuvasarjassa on esimerkki varustuksen kuormitusta 

lisäävästä vaikutuksesta. Taakan painon lisääntyessä 

tarvitaan parempi fyysinen kunto, jotta lämpösairauden 

vaara pysyy hallinnassa. Energiankulutuksen 

laskennan perusteena on käytetty tilannetta, jossa noin 

80 kg painava sotilas kävelee suhteellisen helpossa 

maastossa ja kovalla alustalla nopeudella 4,5 km/t. 

Taakan lisääntyessä energiankulutus lisääntyy, vaikka 

kävelynopeus säilyy ennallaan. Kuntotason perusteena 

on sellainen maksimaalinen hapenottokykytaso, että 

esimerkkirasitus on korkeintaan 40 % maksimisuorituskyvystä. 

Tällöin sotilas jaksaa sopivasti tauottaen 

jatkaa suoritusta useita tunteja ja palautuu riittävästi 

myös seuraavaksi päiväksi. Suositeltava hapenottokykytaso 

on muutettu 12 minuutin juoksutestin 

tulokseksi. Urheiluvarustuksessa suoritukseen riittää 

12 minuutin juoksutestin tuloksena 2 000 m. Raskas 

taisteluvarustus lisää 80 kg:n painoisen sotilaan painon 

yli 120 kg:aan ja kestävyyskunto pitäisi 12 minuutin 

juoksutestissä olla yli 2500 m. 

Jos kuntotaso on hyvä, jää toimintakykyreserviä 

raskastakin kuormaa kannettaessa riittävästi. Jos 

kuntotaso on huono, lämpösairauden ja uupumisen 

riski on mahdollinen jo pienelläkin lisäkuormalla. 


139

NESTEVAJE JA NESTEYTYS 

Janon tunne on epäluotettava nestevajauksen merkki. 

Vakavassa lämpösairaudessa janon tunne katoaa, 

eikä juoda, vaikka pitäisi. Nesteen nauttiminen pitää 

kiertävän verimäärän riittävänä, vaikka nestettä 

menetetäänkin hikoilun myötä. Nestevajeen aikana 

sydämen sykintätaajuus alkaa kiihtyä, vaikka työtehtävän 

kuormitus ei muutu. Elimistö alkaa uupua. 

Erittäin kovassa kuormituksessa kuumassa voidaan 

hikoilla jopa 2 litraa tunnissa, mutta samaan aikaan 

pystytään korvaamaan juomalla vain puolet menetetystä 

nesteestä. Tuloksena on nestevaje. Tilanne palautuu 

normaaliksi vain pitämällä taukoja, jäähdyttelemällä 

ja korvaamalla nestevaje levossa. Yhden prosentin 

pudotus kiertävässä nestemäärässä nostaa kehon 

lämpötilaa noin 0,5 °C, kun hikoilu ehtyy nestehukan 

seurauksena. Kun elimistössä on runsaasti rasvaa, 

sen nestepitoisuus vastaavasti vähenee. Ylipainoisen 

henkilön kiertävä verimäärä on suhteellisesti 

pienempi kuin normaalipainoisen. Samansuuruinen 

nestehukka voi normaalipainoisella merkitä 0,5 % 

laskua kiertävässä verimäärässä, mutta ylipainoisella 

se onkin jo 1,5 %, vaikka painon lasku kiloissa on 

sama. Ylipainoisen henkilön verenkierto rasittuu myös 

tästä syystä nopeammin kuumassa. 

Maha-suolikanava pystyy vastaanottamaan nestettä 

noin 0,8–1 l tunnissa. Jos nestettä juodaan enemmän, 

se jää hölskymään mahalaukkuun. Seurauksena voi olla 

pahoinvointia ja oksentelua, jolloin nesteen mukana 

menetetään myös suoloja. Fyysisen rasituksen aikana 

kuumassa on hyvä juoda tasaisesti noin 15–20 min 

välein muutama desilitra nestettä. 

Virtsan väri paljastaa herkästi, onko nestevaje alkanut 

pahentua. Värin muuttuminen ruskeammaksi viittaa 

nestetasapainon häiriöön. Sopeutumisaikana virtsan 

väriä kannattaa seurata päivittäin. 

140 LOPPURAPORTTI

NESTEVAJAUKSEN VAIKUTUS 

TOIMINTAKYKYYN 

Jo pieni nestevaje aiheuttaa hyväkuntoiselle henkilölle 

syketason lievää nousua, mutta tämä ei vielä vaikuta 

toimintakykyyn. Kuitenkin jo 3 % pudotus kiertävässä 

verimäärässä alkaa aiheuttamaan haittoja. Ensiksi 

häiriintyvät tarkkuutta ja keskittymiskykyä edellyttävät 

suoritukset. Kuumassa ajoneuvossa kuljettaja 

alkaa tehdä ajovirheitä, taistelijan ampumatarkkuus 

huononee ja ympäristön havainnointi heikkenee. 

Kun nestevaje on 5 %, alkaa fyysinen suorituskyky 

selvästi häiriintyä. Työsyketaso nousee selvästi ja seuraa 

uupuminen. Jos nestevaje on 10 %, on terveelläkin 

vaara saada jopa henkeä uhkaavia elintoimintojen 

häiriöitä ja kuumassa lämpöhalvauksen riski on kasvanut 

merkittävästi. 

Peräkkäisinä päivinä tehdyt pitkäkestoiset fyysiset 

rasitukset johtavat hiljalleen kehittyvään nestehukkaan. 

Painon lasku nopeasti muutamassa päivässä ei 

ole laihtumista vaan nesteen menetystä. Kuumissa 

oloissa painon seuranta on tehokas tapa tarkkailla 

omaa nestetasapainoaan. 

Kun nestevaje uhkaa, munuaiset yrittävät vähentää 

nesteen poistumista ja virtsamäärä vähenee. Virtsan 

sisältämän veden osuus pienenee ja virtsan väri 

tummenee. Fyysisessä rasituksessa kuumassa syntyy 

aluksi vähäistä, mutta lämpöhalvauksen uhatessa 

merkittävää lihastuhoa. Lihaksista vapautuvat rakenneaineet 

värjäävät virtsan vielä tummemmaksi. Virtsan 

värin muutokseen tummaksi on syytä aina reagoida. 

Se on merkki nestevajeesta ja pahimmassa tapauksessa 

vakavan lämpösairauden uhkasta. Rasituksen 

jälkeen pitää nesteytyksessä pyrkiä siihen, että virtsan 

tulo käynnistyy kahden tunnin sisällä kuormituksen 

päättymisestä. 

Muutaman tunnin kestoisessa rasituksessa pelkkä vesi 

on hyvä korvausneste. Jos rasitus kestää useita tunteja, 

kannattaa nesteisiin lisätä esimerkiksi urheilujuoman 

kaltaisia juomia. Myös mehut ja jopa maitokin ovat 

hyviä täydennysjuomia. Niistä lihakset saavat energiaa 

ja elimistö tärkeitä hiven- ja kivennäisaineita. Kiinteän 

ravinnon nauttiminen on tärkeää, vaikka kuumassa 

nälän tunne onkin pienempi. Jos nautitaan useita 

litroja pelkkää vettä, alkaa veri laimeta: veren natriumpitoisuus 

laskee. Matala natriumpitoisuus aiheuttaa 

nesteen kertymistä aivokudokseen ja seurauksena 

voi olla jopa henkeä uhkaava aivopöhö. Kuumissa 

oloissa sotilasta uhkaa kuitenkin useimmiten liian 

niukka kuin liiallinen juominen. 


141

NESTEEN NAUTTIMINEN, 

YHTÄJAKSOINEN TYÖJAKSO, 

EI NESTEVAJETTA ALOITTAESSA 

kuumaan sopeutumaton (akklimoitumaton) sotilas 

kuumaan sopeutunut (akklimoitunut) sotilas 

Taulukoissa ja kuvissa esitetään ohjeita nesteytyksen 

ja tauotuksen toteutukseen sotilastyössä. Ohjeissa 

otetaan huomioon työn kuormitus ja lämpöolot. Työn 

fyysisen kuormittavuuden tai lämpötilan noustessa 

lisätään nesteytystä ja tauotetaan tiheämmin. 

Sotilaan työtehtävät eivät aina salli optimaalista nesteen 

saantia ja työn tauotusta. Tämän vuoksi esimiesten 

tehtävänä on joukon ja sen sotilaan toimintakyvyn 

aktiivinen seuranta. On kuitenkin pyrittävä siihen, 

että useampia tunteja kestävän kuormituksen aikana 

nesteytyksen sekä tauotuksen avulla kyetään ylläpitämään 

kehon tasapainotila. 

Kun sotilas ei ole sopeutunut vaativiin lämpöoloihin, 

joudutaan työtä tauottamaan tiheämmin ja nauttimaan 

enemmän nestettä. Lämpösopeutumisen jälkeen (noin 

pari viikkoa) voidaan tauotusta ja nesteytystä hieman 

muuttaa. Mikäli ollaan suorassa auringonpaahteessa, 

lisätään nestemäärää noin 2 dl/tunti. 

Nesteytyksessä on havaittu, ettei yli 10 litran nestemäärän 

juomisesta vuorokaudessa ole enää hyötyä. 

Päinvastoin ylinesteytykseen voi liittyä suolatasapainon 

häiriöitä, vaikka juotaisiin muutakin nestettä kuin vettä. 

Kun elimistö on altistunut voimakkaalle lämpökuormalle, 

tulisi silloin välttää fyysisesti raskasta työtä. 

TAUOTUS HARJOITUKSISSA 

Tauotuksen suunnittelussa hyvä apuväline on ympäristön 

paikallisia lämpöoloja (lämpötila, kosteus) 

seuraava mittari. Suomalaisten joukkojen käyttöön 

on hankittu Kestrel -mittareita. Niiden avulla voidaan 

seurata ympäristön lämpöoloja, jotka voivat vaihdella 

maastonkohdittain suurestikin, ja mitoittaa kuormitusta 

siten, että toimintakyky säilyy mahdollisimman 

hyvänä. Tällaisesta toimintatavasta on saatu hyviä 

kokemuksia vaativissa lämpöoloissa ja kuumiin oloihin 

tottuneidenkin sotilaiden lämpösairauksien ehkäisyssä. 

Taulukossa on esitetty esimerkki Kestrel-mittarin 

käytöstä tauotuksen suunnittelussa sotilastyössä. 

Esimerkiksi marssilla ilman varustusta nopeudella 

5 km/t, ja kun lämpötila on 27,5–29,5 ºC, pidetään 

10 min tauko noin kerran tunnissa. Jos työtä tehdään 

suoraan paahtavassa auringossa ilman varjopaikkoja 

lisätään lämpötiloihin 10 °C. Tehtävän luonne voi 

edellyttää tauotuksen muuttamista, mutta silti tulisi 

pyrkiä saavuttamaan olosuhteiden mukainen työn/ 

tauon suhde. 

142 LOPPURAPORTTI

ENNALTAEHKÄISYN 

PERIAATTEIDEN KERTAUS 

Kuvassa kerrataan kuumanhaittojen ennaltaehkäisyn 

keskeiset periaatteet: 

• Ilman lämpötila ei kerro kaikkea elimistöön 

kohdistuvasta ulkoisesta kuumakuormituksesta. 

Esimerkiksi korkea ilman kosteus heikentää hien 

haihtumista iholta. 

• Kosteassa ja lämpimässä ilmanalassa sotilas voi 

uupua samantasoisessa rasituksessa, jossa hän 

jaksoi hyvin kuivassa ja kuumassa. 

• Seuraa kehon tuntemuksia ja kerro niistä esimiehille 

sekä vertaisille. 

• Leyhyttely ja mikä tahansa tapa lisätä ilmavirtausta 

parantaa lämmön haihtumista kehosta. 

• Oleskele varjossa tauoilla ja pysy poissa suorasta 

auringonpaahteesta. Kevyt liikuskelu tauolla parantaa 

lämmön poistumista elimistöstä verrattuna 

täysin paikallaan olemiseen. 

• Suojaa pää suoralta auringonpaahteelta. 

LIEVÄT LÄMPÖSAIRAUDET 

Lieviä lämpösairauksia ovat auringonpistos, lämpöpyörtyminen 

ja lämpökrampit. 

Auringonpistos johtuu suoraan päähän kohdistuneesta 

lämpösäteilystä. Ennaltaehkäisyssä on tärkeää 

päähineen käyttö paahteessa. Auringonpistoksen 

hoitona ovat lepo ja nesteen nauttiminen. Auringonpistoksesta 

toivutaan yleensä nopeasti, eikä siitä jää 

jälkiseurauksia. Päähän voi kohdistua lämpösäteilyä 

myös sisätiloissa. 

Lämpöpyörtyminen on terveellä ja hyväkuntoisella 

sotilaalla harvinainen. Valvomisen jälkeen tai infektion 

aikana voi verenkierto kuitenkin olla herkistynyt ulkoisille 

ärsykkeille. Nopea asennon muutos tai äkillinen 

kuumakuormitus aiheuttavat verenkierron uudelleen 

jakautumisen. Aivojen verensaanti heikkenee hetkellisesti 

ja siitä seuraa pyörtyminen. Lämpöpyörtymisen 

oire kehittyy kuumakuormituksen alussa nopeasti jo 

muutamissa minuuteissa. Lämpöpyörtymisen hoitona 

ovat lepo ja nesteen nauttiminen. Lämpöpyörtymisestä 

toivutaan hyvin, eikä siitä jää jälkiseurauksia. 

Lämpöpyörtymiseen johtaneet syyt, kuten mahdolliset 

infektiot on kuitenkin selvitettävä ja hoidettava. 

Lämpökrampit ovat paikallisissa lihasryhmissä esiintyviä 

lihaskouristuksia. Tavallisia paikkoja ovat pohkeet, 

kyynärvarret tai vatsalihakset. Lämpökramppien syynä 

ovat nestevaje ja siihen liittyvä suolatasapainon häiriö. 

Lihaskouristuksia voi esiintyä myös rasituksen jälkeen. 

Kouristukset ovat muutaman minuutin kestoisia kivuliaita 

kramppeja (“suonenvetoa”). Lämpökramppien 

hoitona on suun kautta nautittu urheilujuoma. Hankalissa 

tapauksissa voidaan nesteyttää suonensisäisesti. 

Lämpökrampeista toivutaan yleensä nopeasti, eikä 

niistä jää jälkiseurauksia. Lämpökramppien ennaltaehkäisyssä 

on keskeisintä oikeanlainen nesteytys ja 

monipuolinen kiinteä ravinto, missä voi olla hieman 

lisäsuolaa. 

On erittäin tärkeä erottaa hyvänlaatuiset lämpökrampit 

lämpöhalvaukseen liittyvistä lihaskouristuksista. Jos 

lihasten kouristelua esiintyy useissa lihasryhmissä 

yhtä aikaa tai koko keho kouristelee, on kyseessä 

lämpöhalvaus tai sen esiaste. 


143

KEHON SISÄLÄMPÖTILAN MITTAUS 

Vakavien lämpösairauksien tunnistamisen kulmakiviä 

ovat tapahtumatiedot, kliiniset oireet ja peräsuolilämpötilan 

mittaus. Vakavissa lämpösairauksissa voi 

potilaan iho olla vuotavan hikinen tai täysin kuiva. 

Iho tuntuu usein kuumalta. Jos nestehukka on suuri, 

voi iho pintaverenkierron heikkouden vuoksi olla 

myös viileä. 

korvalämpötila eivät kerro lämpöhalvauspotilaan 

tilannetta luotettavasti. Kuvassa on kaavio palomiehillä 

tehdystä suomalaisesta tutkimuksesta, jossa 

verrattiin korvalämpötilaa ja peräsuolilämpötilaa kovan 

kuumakuormituksen aikana. Korvalämpötila saattoi 

olla täysin normaali, vaikka kehon sisälämpötila oli 

jo selvästi koholla. 

Vakavien lämpösairauksien tunnistamisessa on tärkeintä 

peräsuolilämpötilan mittaus. Iho-, kainalo- tai 

VAKAVA LÄMPÖSAIRAUS: 

LÄMPÖUUPUMINEN 

Lämpöuupuminen on vakava lämpösairaus. Hoitamattomana 

se voi kehittyä lämpöhalvaukseksi. Tavallisin 

lämpöuupumisen aiheuttava tilanne sotilailla on 

nestevaje kovassa fyysisessä rasituksessa kuumassa. 

Lämpöuupuminen kehittyy muutamissa tunneissa. 

Oireita ovat päänsärky, ärtyneisyys, pahoinvointi ja 

oksentelu. Sydämen sykintätaajuus on koholla ja 

verenpaine voi olla matala. Peräsuolilämpötila on 

koholla, yli 38,5 °C. 

Lämpöuupuminen voi kehittyä myös kovan rasituksen 

toistuessa peräkkäisinä päivinä kuumassa, mikäli 

välillä ei ole kunnon palautumista. Nestevaje kehittyy 

salakavalasti. Oireet eivät alkuun ole niin rajuja kuin 

äkillisessä lämpöuupumisessa. Hoitamattomana voi 

tässäkin tilassa kehittyä lämpöhalvaus. 

Lämpöuupumisen ennaltaehkäisyssä on keskeisintä 

työn tauotus ja asianmukainen nesteytys. Sairauden 

ensiapuna työ keskeytetään, potilas siirretään viileään 

ja vaatteita vähennetään. Hänelle annetaan juotavaa, 

esimerkiksi urheilujuomaa. Jos oireet ovat voimakkaita, 

esiintyy pahoinvointia tai tajunnanhäiriöitä, neste 

annetaan suonensisäisesti. Ihoa jäähdytetään vedellä 

valelemalla tai pirskottamalla. Ilmavirtausta lisätään 

leyhyttelemällä. Ensihoitopaikassa ihoa suihkutetaan 

vedellä ja käytetään tuulettimia. Kädet voi upottaa 

veteen. Jos lämpötilaa ei voida mitata, käsitellään 

lämpöuupumispotilasta kuin lämpöhalvauspotilasta. 

Lääkärintarkastus ja lämpökuormitustesti on tehtävä 

aina ennen palvelukseen palaamista. Jos lämpöuupumisen 

jälkeen palataan liian nopeasti kuumien olojen 

kovaan rasitukseen, voi lämpöuupuminen uusiutua. 

Uusiutuneisiin lämpöuupumisiin liittyy toimintakyvyn 

häiriöitä, jotka voivat kestää useampia viikkoja. 

Lämpöuupumuksesta toipuminen vie yleensä 3–5 

vuorokautta, eikä siitä jää jälkiseurauksia. Jos lämpöuupumisia 

esiintyy muutaman kuukauden aikana 

enemmän kuin kaksi kertaa, on henkilön lämmönsäätelyjärjestelmä 

häiriintynyt. Hän ei voi jatkaa palvelustaan 

kuumissa oloissa, koska lämpöhalvausriski on 

kasvanut. Tällaisestakin tilasta toivutaan muutamassa 

kuukaudessa. 

144 LOPPURAPORTTI

LÄMPÖHALVAUS 

Lämpöhalvaus on vakava, henkeä uhkaava lämpösairaus. 

Sotilastyössä tyypillinen tilanne on kova fyysinen 

kuormitus kuumassa. Tila voi kehittyä muutamissa 

tunneissa. Huonokuntoiset, ylipainoiset, sairauksia 

potevat ja lääkityksiä käyttävät henkilöt ovat herkempiä 

saamaan lämpöhalvauksen. 

Sotilastyössä lämpöhalvaus voi kehittyä, vaikka kunto 

olisi erinomainen, jos varotoimet laiminlyödään. Pitkä 

oleskelu kuumassa ajoneuvossa voi aiheuttaa lämpöhalvauksen 

varsinkin, jos käytössä on suojavarusteita 

ja nesteytys laiminlyödään. 

Kuvassa “Lämpöhalvauksen kehittyminen” on esitetty 

äkillisen lämpöhalvauksen syntymekanismi. Fyysinen 

työ ja kova ulkoinen lämpörasitus nostavat elimistön 

lämpötilaa. Jos verenkierron teho heikkenee nestehukan 

seurauksena tai hikoilukapasiteetin lämmönpoistamiskyky 

ylitetään, lämpöä kertyy elimistöön. Suoliston 

pinta alkaa päästää myrkyllisiä kuona-aineita verenkiertoon. 

Toisaalta solujen energia-aineenvaihdunta 

hiipuu lämpövaurioiden takia. Elimistössä käynnistyy 

voimakas tulehdusreaktio, mikä tuhoa soluja. Samanaikaisesti 

lihassolut vaurioituvat ja lihasmyrkyt 

sakkautuvat munuaisiin. Elimistön nestetasapaino 

pettää. Lämpöhalvaus on koko elimistön laaja-alainen 

sairaustila, mistä toipuminen kestää pitkään ja siitä 

saattaa jäädä pysyviä vaurioita. 

LÄMPÖHALVAUKSEN 

KLIININEN KUVA 

Lämpöhalvauksen oireet ovat alkuvaiheessa samankaltaiset 

kuin lämpöuupumisessa. Potilaalle kehittyy 

kuitenkin nopeasti tajunnan häiriöitä ja rajua oksentelua. 

Psyykkiset oireet ovat voimakkaita. Käytös on 

erittäin aggressiivista ja esiintyy harhoja. Koko kehon 

voimakkaat kouristelut ovat tyypillisiä. 

Iho on kuuma ja usein kuiva. Peräsuolilämpötila on 

yli 39,2 ºC. Jos peräsuolilämpötila on yli 42 °C, on 

palautumattomien elinvaurioiden riski suuri. Solut 

vaurioituvat ja kudoksille käy kuin kananmunalle 

keitettäessä. 

Maksan toiminta pettää. Hyytymistekijöitä ei pystytä 

enää valmistamaan ja seuraa verenvuotoja sisäelimiin 

(disseminated intravascular coagulopathy, DIC = 

laaja-alainen verenkierron hyytymistekijöiden häiriö). 

Aivosolut ovat yleensä hyvin suojattuja kuumalta, 

mutta lämpöhalvauksessa aivojen lämpötila nousee 

ja herkät solut kuolevat. Sydänlihassolut vaurioituvat. 

Munuaisten toiminta voi loppua kokonaan, kun lihasten 

vaurioituessa vapautuvat kuona-aineet sakkautuvat 

ohuisiin munuaistiehyihin. Neste- ja suolatasapaino 

häiriintyy pahasti ja sydämen rytmihäiriöt laukeavat 

herkästi. 


145

LÄMPÖHALVAUKSEN ENSIAPU 

JA HOITO KENTTÄSAIRAALASSA 

Lämpöhalvauksen ensiapuna on tehokas viilennys. 

Ihoa jäähdytetään valelemalla tai pirskottamalla vettä. 

Ilmavirtausta lisätään leyhyttelemällä. Jäähdytyksen 

tavoitteena on saada kehon sisälämpötila (peräsuolilämpötila) 

mahdollisimman nopeasti alle 38,5 °C. 

Neste annetaan suonensisäisesti. Ensihoitopaikoissa 

ihoa suihkutetaan vedellä ja käytetään tuulettimia. 

Kylmäpakkauksia laitetaan nivusiin ja kainalon/niskan 

alueelle, jossa isot verisuonet ovat pinnassa. Näin 

saadaan jäähdytettyä verta tehokkaasti. Kouristuksiin 

voidaan antaa diatsepaamia suonensisäisesti. 

Elintoimintoja seurataan tarkasti useita päiviä. Maksa- 

ja munuaisvaurio voi kehittyä vasta parin päivän 

kuluttua itse tapahtumasta. Lämpöhalvauspotilas 

tarvitsee tehohoitoa ja seurantaa. 

Lämpöhalvauksen hoitopaikassa tulee olla mahdollisuus 

peruslaboratoriotutkimukseen. Elimistön nesteytys 

edellyttää suolatasapainon seurantaa. Henkeä uhkaavat 

komplikaatiot on tunnistettava. Tärkeimpiä ovat laaja 

lihastuho, sisäiset verenvuodot, maksan toiminnan 

pettäminen ja munuaisten toiminnan lakkaaminen. 

Keskushermoston tilaa seurataan tajunnan tasoa 

seuraamalla. EKG paljastaa sydänlihasvaurion, mikä 

on yleensä palautuva. 

LÄMPÖHALVAUKSEN 

EROTUSDIAGNOOSI 

Monet sairaudet voivat aiheuttaa kuumetta ja lämmönnousua. 

Erotusdiagnoosin kannalta tärkeitä 

ovat tapahtumatiedot. Äkillinen lämpötasapainon 

pettäminen kuumassa fyysisen rasituksen aikana on 

lämpöhalvaukselle tyypillinen tilanne. 

Jotkut infektiot voivat nostaa nopeasti kuumetta. 

Kuume voi eräissä trooppisissa taudeissa olla hyvinkin 

korkea. Infektio-oireiden esiintyminen ja verikokeet 

selventävät tilannetta. 

Lämpöhalvauksen kouristukset ovat samankaltaisia 

kuin epilepsiassa. Epilepsiaan ei liity lämmönnousua. 

Veren sokerin lasku aiheuttaa tajunnan häiriöitä, mutta 

lämpötila on lähes normaali. Tilannetta tarkentavat 

laboratoriokokeet. 

Myrkyllisten eläinten pistoon tai puremaan voi liittyä 

voimakkaita yleisreaktioita. Tässäkin tapauksessa 

tapahtumatiedot ovat keskeisiä diagnoosin kannalta. 

146 LOPPURAPORTTI

LÄMPÖHALVAUKSESTA 

TOIPUMINEN JA JÄLKISEURAUKSET 

Jos ensiapu on nopea, yli 95 % lämpöhalvauksen 

saaneista paranee ilman jälkiseurauksia. Jäähdytyksen 

aloittavat paikalla olijat, vaikka lääkintähenkilöstöä 

ei olisi saatavilla. Huonon ennusteen merkkejä ovat: 

1. peräsuolilämpötila pysyy koholla useita tunteja 

(yli 41–42 °C) 

2. tajuttomuus kestää useita tunteja 

3. virtsantulo lakkaa (munuaisvaurio) 

4. hyytymistekijöissä häiriöitä (DIC), sisäiset verenvuodot 

5. maksan toiminta häiriintyy 

Lämpöhalvauksesta toipuminen kestää kauan. Yhdenkin 

lämpöhalvauksen jälkeen sotilaan palvelustehtävä on 

kuumissa oloissa keskeytettävä. Kuumakuormituksen 

sieto arvioidaan ja testataan aina ennen paluuta kuumatyöhön. 

Noin 20–50 %:lle lämpöhalvauspotilaista 

kuumansieto jää pitkäaikaisesti alentuneeksi. Joskus 

lämmönsietokyvyn heikkeneminen on pysyvä. Arvio 

voidaan tehdä aikaisintaan 2–3 kuukauden kuluttua 

akuuttivaiheesta. Joskus neurologisia jälkivaivoja voi 

esiintyä vielä 1–2 vuotta lämpöhalvauksen jälkeen. 

Ne ovat kuitenkin erittäin harvoin pysyviä. 

Lämmönsietotesti tehdään Työterveyslaitoksen lämpöololaboratoriossa. 

Siinä noin 30 % tasolla maksimisuorituksesta 

tehtävän fyysisen työn aikana seurataan 

verenkiertoa, elimistön lämpötiloja ja oireita. Jos 

lämmönsäätely toimii normaalisti, ei tunnin kestoisen 

kuormituksen aikana havaita poikkeavia löydöksiä, 

kun ilman lämpötila on 34 °C ja kosteus 50 %. 

YHTEENVETO 

Kuvissa “Totuuksia lämpöhalvauksesta ja Lämpösairauksien 

yhteenveto” on esitetty tietoja lämpösairauksien 

ennaltaehkäisystä, tunnistamisesta ja ilmoitusmenettelystä 

sekä kuumissa oloissa palvelevan sotilaan 

lääketieteelliset valintakriteerit. 

Hyvillä toimintavoilla voidaan vakavat lämpösairaudet 

ehkäistä tehokkaasti ja säilyttää toimintakyky vaativissakin 

lämpöoloissa. Lämpötasapainon häiriintymisen 

ennusmerkkejä voi yksinkertaisilla tavoilla itsekin 

seurata. Hälytysmerkkejä ovat painon nopea lasku 

muutamissa päivissä, leposykkeen nousu ja virtsan 

muuttuminen tummaksi. Vähäinenkin rasitus alkaa 

tuntua raskaalta ja esiintyy helposti huimauksen tuntua. 

Kun lämpötasapaino pettää, sitä ei aina tunnista itse. 

Levottomuuden, tarkkuutta vaativien suoritusten 

heikkenemisen ja oudoksi muuttuvan käytöksen 

huomaavat toverisi tai esimiehesi ennen sinua. On 

syytä reagoida taistelutoverin oireisiin. Esimiehen on 

tarvittaessa määrätietoisesti puututtava tilanteeseen, 

koska uhrin oma arvostelukyky tilastaan on pettänyt. 

Vakavia, henkeä uhkaavan lämpöhalvauksen merkkejä 

ovat tajunnan hämärtyminen, laajat kouristelut, hoiperteleva 

liikkuminen ja sekavuus. Ensiavun aloittavat 

paikalla olijat. 

Lääkintähenkilöstön käyttöön on kehitetty lämpösairauden 

ilmoituslomake. Myös lievien tapausten 

kirjaaminen on tärkeää. Ilmoituksilla saadaan systemaattista 

tietoa kuumassa toiminnan kehittämiseksi 

ja riskitekijöiden hallitsemiseksi. 

Kuumissa oloissa palvelevien valintakokeiden lääkärintarkastuksessa 

kiinnitetään huomiota vakaville 

lämpösairauksille altistaviin yksilötekijöihin. Ehdoton 

este on sairastettu lämpöhalvaus. Suhteellisia riskitekijöitä 

ovat sairastettu lievä lämpösairaus (toistuvat 

auringonpistokset, kuumakrampit), ylipaino (BMI yli 

27), alhainen suorituskyky (operatiiviset tehtävät 12 

minuutin juoksutestitulos alle 2500 m), laaja-alaiset 

ihosairaudet (yli 50 % ihosta) ja lämmönsietoon 

vaikuttavat lääkitykset. 


147


-TUTKIMUSHANKE 

Sotilas kuumassa tutkimushanke on toteutettu Työterveyslaitoksen, puolustusvoimien 

ja Jyväskylän yliopiston yhteistyönä. Ohjausryhmän puheenjohtajana on toiminut puolustusvoimien 

henkilöstöpäällikkö kontra-amiraali Antero Karumaa. 

Loppuraportin toimituskunta sekä ohjausryhmän kokoonpano 

Työterveyslaitos 

Lindholm Harri, erikoislääkäri, LL, hankkeen johtaja, asiantuntija lämpösairauksien 

ehkäisyä ja hoitoa käsittelevissä osissa. 

Rintamäki Hannu, tiimipäällikkö, professori, FT, lämpöfysiologian ja ympäristön lämpöolojen 

riskin arvioinnin asiantuntija. 

Rissanen Sirkka, erikoistutkija, FT, lämpöfysiologian ja suojavarusteiden asiantuntija. 

Simonen Riitta, erikoistutkija, TtT, fyysisen kuormituksen ja toimintakyvyn arvioinnin 

asiantuntija, kirjallisuuskatsauksen vastuuhenkilö. 

Mäkinen Tero, tutkija, FM, lämpöfysiologisten mittausten analyysit. 

Puolustusvoimat 

Heinonen Teijo, kapteeni, Porin Prikaati, kriisinhallintatehtäviin liittyvän koulutuksen 

asiantuntija. 

Holsen Maria, ylilääkäri, LL, Sotilaslääketieteen keskus, kriisinhallintatehtävien terveydenhuollon 

asiantuntija. 

Leskinen Jukka T, professori, Maanpuolustuskorkeakoulu, psyykkisen kuormituksen ja 

toimintakyvyn arvioinnin asiantuntija. 

Mäntysaari Matti, ylilääkäri, professori, Sotilaslääketieteen keskus, sotilasterveydenhuollon 

asiantuntija. 

Nyman Kai, toimialapäällikkö, psykologi, PsM, Maanpuolustuskorkeakoulu, kriisinhallintatehtävien 

psyykkisen kuormittavuuden arvioinnin asiantuntija. 

Pihlainen Kai, liikuntasuunnittelija, Pääesikunta, sotilasliikunnan asiantuntija, ohjausryhmän 

sihteeri. 

Santtila Matti, everstiluutnantti, FT, Pääesikunta, sotilaan suorituskyvyn ja fyysisen 

kuormituksen arvioinnin asiantuntija, ohjausryhmän varapuheenjohtaja. 

Virtala Markku, luutnantti, Porin Prikaati, kriisinhallintatehtävien sotilasasiantuntija. 

Jyväskylän yliopisto, liikuntabiologian laitos 

Kyröläinen Heikki, professori, fyysisen suorituskyvyn ja kuormituksen arvioinnin asiantuntija. 

Hanketta ovat olleet myös toteuttamassa 

Työterveyslaitokselta tutkija Janne Halonen, vanhempi tutkija, dosentti Ari Hirvonen, 

apulaistutkija Sirpa Hyttinen, tutkija Jussi Konttinen, asiantuntija Heli Sistonen ja tutkija 

Henna Torpo. 

Puolustusvoimista: luutnantti Heikki Nousiainen (pro gradu tutkielma) 

Jyväskylän yliopistosta: opiskelija Kasimir Schildt (kandidaatin tutkielma) ja opiskelija 

Hanna Seikola (pro gradu- tutkielma). 

Lisäksi on tarvittu useiden muiden asiantuntijoiden korvaamaton työpanos mittausten 

suorituksessa, tulosten analysoinnissa ja koulutusmateriaalin tuottamisessa. 

148 LOPPURAPORTTI


149

LIITE 6: KUUMAKOULUTUSKORTIT 

Sotilas kuumassa 

Riskien hallinta, kuumaan sopeutuminen sekä 

lämpösairauksien ennaltaehkäisy ja hoito 

1 a Hyvä lämpötasapaino turvaa sotilaan toimintakyvyn 

▸ Sotilaan suorituskyky romahtaa, jos lämpötasapaino 

pettää. Raskas fyysinen ponnistelu tai 

kuuma ympäristö ilman rasitustakin, esimerkiksi 

suljettu ajoneuvo, nostaa elimistön lämpötilaa. 

Hyväkuntoinen jaksaa paremmin myös 

kuumassa! Mikäli 12 minuutin juoksutestisi 

(Cooperin testi) tulos on alle 2500 m, nousee 

riskisi saada lämpösairaus 3-kertaiseksi. 

▸ Vaikka elimistö tarvitsee rasvakudosta, jokainen 

ylimääräinen rasvakilo lisää lämpökuormaa 

ja samalla rasva eristeenä huonontaa lämmön 

poistumista. 

Hyvää lihaskuntoa tarvitaan myös ras kaan 

taisteluvarustuksen kantamiseen. Jos olet 

huonokuntoinen ja ylipainoi nen, sinulla 

on 8-kertainen riski saada lämpö sairaus. 

Muista huolehtia kestävyys - ja voimaharjoittelusta! 

▸ Monet ohimenevät sairaudet ja niihin annetut 

lääkkeet heikentävät hyväkuntoisen sotilaan 

kuumansietoa. Elimistölle on annettava aikaa 

toipua kunnolla. 

▸ Korkea ilman kosteus vaikeuttaa hien haihtumista 

ja lämmön poistumista elimistöstä. 

Kos teassa kuumuudessa fyysinen rasitus on 

kuormittavampaa kuin kuivassa kuumuudessa. 

Kerro poikkeavista tuntemuksistasi esimiehillesi! 

▸ Leyhyttely ja mikä tahansa tapa lisätä ilma - 

virtausta parantaa haihtumista. Kevyt liikus ke lu 

tauolla lisää ilman virtausta iholla ja parantaa 

lämmönpoistumista täysin paikallaan olemiseen 

verrattuna. 

Vietä lepotauot poissa suorasta 

auringonpaahteesta ja suojaa pää 

suoralta auringonpaisteelta! 

150 LOPPURAPORTTI

1 b Helteen tukaluus ja lämpösairauksien riskin arviointi fyysisessä 

rasituksessa kuumassa 

Suhteellinen kosteus (%) 

Lämpötila (°C) 

20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 50 

0 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 

10 17 19 21 23 25 27 29 32 34 36 38 41 43 45 48 50 

20 17 20 22 24 26 29 31 33 36 38 41 43 46 49 51 53 

30 18 21 23 25 28 30 33 35 38 41 43 46 49 52 55 

40 19 21 24 26 29 32 34 37 40 43 46 49 52 

50 20 22 25 28 30 33 36 39 42 45 49 51 55 

60 21 23 26 29 32 35 38 41 44 48 50 54 

70 21 24 27 30 33 36 39 43 46 50 53 

80 22 25 28 31 34 38 41 45 48 51 

90 23 26 29 32 36 39 43 46 50 54 

100 24 27 30 33 37 41 44 48 51 

Kuumaindeksi (helteen tukaluus) on varjossa mitattu elimistöä kuormittava lämpötila. Lämpötila ja kosteus 

mitataan esim. mukana kannettavalla Kestrel-laitteella. Suorassa auringonpaisteessa lisätään 8 °C. 

Lämpösairauksien riski 

27–32 °C ⇒ uupumisen vaara ja lievien lämpösairauksien vaara on lisääntynyt. 

32–41 °C ⇒ vakavien lämpösairauksien vaara on lisääntynyt. 

41–54 °C ⇒ lämpökouristukset ja lämpöuupuminen ovat yleisiä, henkeä uhkaavan lämpöhalvauksen vaara on selvästi lisääntynyt. 

Yli 54 °C ⇒ henkeä uhkaavan lämpöhalvauksen vaara on erittäin suuri. 

Fyysisen rasituksen aiheuttama oma lämmöntuotanto lisää riskiä nopeasti. 

2 a Oikea nesteytys ylläpitää lämpötasapainoa 

▸ Normaalikuntoisen sotilaan tuottaman ylimääräisen 

lämmön haihtuminen marssiessa 

25 kg:n varustuksessa edellyttää, että sotilas 

hikoilee suorituksen aikana vähintään litran 

tunnissa. Rasitustason noustessa lämmöntuotanto 

ja hikoilu voivat kiihtyä jopa kaksinkertaiseksi. 

Nauti nestettä. Vesi on hyvä perusjuoma. 

Välillä voit nauttia urheilujuomaa tai muuta 

energia- ja suolatasa painoa ylläpitävää 

nestettä. Energiajuomat eivät sovi korvausjuomiksi. 

Kahvi ja energia juomat nostavat 

sykettä jo levossa ja lisäävät nesteen poistumista. 

▸ Nesteytyksen laiminlyönti heikentää hikoilukapasiteettia. 

Syke kiihtyy nestehukan vuoksi jo 

kevyessä rasituksessa. Kuormittuneisuus nousee 

nopeasti. Vaikeassa lämpösairaudessa janon 

tunne voi hävitä. 

Älä juo liikaa! Liika juominen johtaa lihasvelttouteen, 

päänsärkyyn ja tajunnan tason 

laskuun. Lihakset ja aivot tarvitsevat kuumassakin 

energiaa! Kuumissa oloissa nälän 

tunne heikkenee, mutta syö silti 

monipuolisesti ja säännöllisesti. 

▸ Pitkien fyysisten ponnistelujen jälkeen elimistössä 

on aina nestehukka, joka on korvattava. 

Kuumissa oloissa neste tasapainosta on huolehdittava 

ympäri vuorokauden. 

Kuiva elimistö uupuu rasituksessa nopeasti. 


151

2 b Nesteytyksen tarve fyysisessä rasituksessa kuumassa 

Lämpötila (WBGT), °C 

26–28 28–30 30–31 31–32 yli 32 

Nestemäärä, l/t 

Kevyt 

työ 

Ylinesteytys 

uhkaa, jos juot 

yli 1,5 l tunnissa 

tai yli 13 l vuorokaudessa. 

Keskiraskas 

työ 

Raskas 

työ 

Esim. liikuskelu, 

ajoneuvon ajaminen 

Esim. rakentaminen, 

raskaiden taakkojen 

siirtely, marssi nopeudella 

4–5 km/t 

Esim. raskaiden taakkojen 

kantaminen, 

lapioin ti, marssi nopeudella 

5–6 km/t 

0,5 

0,8 

0,5 

1 

0,8 

1 

0,8 

1,2 

1 

1,5 

Jos paahde kohdistuu 

suoraan 

kehoon, lisää 

nestemäärää noin 

2,5 dl. 

1 1,2 1,2 1,2 1,5 

WBGT = wet bulb globe temperature, todellinen elimistöä kuormittava lämpötila, jossa otetaan huomioon myös kosteus ja 

säteilylämpö: 

– esim. 28 °C:n ilman lämpötila ja 80 %:n kosteus on yhtä kuormittava elimistölle kuin 35 °C:n lämpötila ja 40 %:n kosteus 

– mitataan siihen tarkoitetulla laitteistolla, joka voidaan sijoittaa esim. majoitusleiriin. 

3 a Tunnista lämpösairaus 

▸ Lämpösairaus ilmenee usein äkillisesti ja 

voimakkain oirein fyysisessä rasituksessa 

kuumassa tai pian sen jälkeen. Se voi toisaalta 

kehittyä myös hiljalleen useiden päivien 

kuluessa pitkien kuljetusten aikana tai leirioloissa. 

▸ Häiriintynyt lämpötasapaino: 

– Paino laskee useita kiloja alle viikossa. 

– Lepopulssitaso nousee yli 20 lyöntiä/min, 

sydän tuntuu hakkaavan levossakin. 

– Virtsa muuttuu tummaksi, haalean kahvin 

väriseksi. 

– Äkillisissä liikkeissä heikottaa. 

– Tavallisesti hyvin siedetty rasitus uuvuttaa. 

▸ Vakavia, henkeä uhkaavan lämpö halvauksen 

merkkejä: 

– Tajunta hämärtyy. 

– Koko keho kouristelee. 

– Liikkuminen on hoipertelevaa. 

– Sekavuutta, näkö- ja kuuloharhoja; 

käytös on voimakkaan aggressiivista. 

Paikalla olevat henkilöt käynnistävät 

kehoa viilentävän ensiavun heti, vaikka 

lääkintähenkilöstöä ei vielä olisikaan 

paikalla! 

Et aina itse tunnista lämpötasapainosi 

häiriintymistä! Toverisi tai esimiehesi huomaavat 

usein ennen sinua, jos olet levoton, 

keskittymiskykysi heikkenee ja käytöksesi 

muuttuu oudoksi. 

152 LOPPURAPORTTI

3 b Lämpösairauksien oireet ja ensiapu 

Lämpökrampit Lämpöpyörtyminen Lämpöuupuminen Lämpöhalvaus 

Oireet 

▸ Runsasta 

hikoilua. 

▸ Kouristuksia 

paikallisissa 

lihasryhmissä 

(usein alaraajoissa). 

▸ Kova jano. 

▸ Pyörtyminen 

äkillisen kuumaaltistuksen 

alussa. 

Auringonpistos 

▸ Päänsärkyä ja 

pahoinvointia 

suorassa paahteessa. 

▸ Heikotusta, huimausta. 

▸ Pahoinvointia, oksentelua. 

▸ Ärtyneisyyttä, levottomuutta. 

▸ Lihasheikkoutta. 

▸ Aluksi voimakas jano / janon 

tunne voi olla vähäinen. 

▸ Nopea pulssi. 

▸ Peräsuolilämpö yli 38 °C. 

▸ Erittäin runsasta hikoilua 

tai hikoilun lakkaaminen 

kuumasta huolimatta. 

▸ Tajunnan tason lasku. 

▸ Koko kehon kouristelua. 

▸ Sekavuutta, harhaisuutta. 

▸ Peräsuolilämpö yli 40 °C. 

▸ Henkeä uhkaava tila! 

Ensiapu 

▸ Rasituksen keskeytys ja muutaman 

tunnin lepo. 

▸ Nestetasapainon palautus juomalla 

siihen tarkoitettuja nesteitä noin 3 l 

seuraavien 3–4 t aikana. 

▸ Peräsuolilämmön mittaus vaikeamman 

lämpösairauden poissulkemiseksi. 

▸ Toipuminen muutamia tunteja, raskasta 

rasitusta vasta seuraavana päivänä. 

▸ Rasituksen keskeytys. 

▸ Ihon viilennys vedellä valelemalla, vaatteella viuhtomalla ja 

ilmavirtaa lisäämällä. 

▸ Lääkintähenkilöstön hälytys. 

▸ Oksentelevalle nestehoito suonensisäisesti. 

Ei-oksentelevalle 

tiheästi 1–2 dl kulauksina nestekorvaukseen 

tarkoitettuja nesteitä. 

▸ Peräsuolilämmön mittaus. 

▸ Toipuminen muutamia päiviä. 

▸ Suonensisäinen nestehoito. 

▸ Peräsuolilämpö heti. 

▸ Jatkohoitoon siirto. Viilennys 

kuljetuksen ajan. 

▸ Toipuminen useita viikkoja. 

▸ Joskus lämmönsieto jää 

pysyvästi heikentyneeksi. 

4 a Sopeutumistoimintoja 

▸ Kun siirrytään tavallisista lämpöoloista kuumaan 

ympäristöön, elimistössä käynnistyy 

monia sopeutumismekanismeja. Sopeutumisen 

aikana olemme alttiimpia lämpötasa painon häiriöille. 

Elimistölle täytyy antaa aikaa löytää uusi 

tasa paino uusissa olosuhteissa. Veren kierto, 

hormoni eritys, hien koostumus ja hikoilukapasiteetti 

muuttuvat. 

Ensimmäiset kaksi viikkoa on kriittisin aika 

myös hyväkuntoiselle sotilaalle! Kun lähdet 

pois kuumasta ympäristöstä, niin hyväkin 

lämpösopeutuminen heikkenee reilussa 

viikossa. Kun palaat kuumaan, tarvitaan 

aikaa uuteen sopeutumiseen. 

▸ Sopeutumisaikana voi elimistöä totuttaa fyysiseen 

ponnis teluun kuumassa. Sotilaskuntoa 

ylläpitävään harjoitus tasoon siirrytään asteittain 

10 päivän kuluessa. Ensimmäisen vuorokauden 

aikana ei pitäisi harjoitella. Totuttelu vaihe 

aloitetaan kevyillä 1–1,5 t/vrk harjoituksilla, 

jotka jaetaan kahteen osaan. Tehoa vähitellen 

lisätään. Toisen viikon lopulla tehdään kahden 

tunnin marssi 5 km/t nopeudella kevyessä alle 

20 kg:n varustuksessa. Marssi tauotetaan lämpöolojen 

mukaan. Kolmannella viikolla siirrytään 

normaalipalvelukseen. Lämpö kuormitusta 

tarkkaillaan edelleen. 

▸ Harjoituksia ei tehdä kuumimpaan aikaan 

vaan mieluummin aamuisin ja iltaisin. Harjoitusten 

jälkeen elimistölle varataan palautumisaika 

2–3 tuntia. Palautumiseen tarvitaan myös riittävä 

yöuni. 

Noudata esimiestesi ohjeita 

sopeuttamisesta! 


153

4 b Elimistön sopeutuminen kuumaan 

Terve sotilas on sopeutunut 

n. 2 viikossa. 

Hikoiluteho paranee 

10–12 vrk:ssa. 

Hien suolapitoisuus tasapainottuu 

6–10 vrk:ssa. 

Elimistön sisälämpötila 

tasapainottuu 5–8 vrk:ssa. 

Hellejakso alkaa tai saavutaan 

kuumalle tehtäväalueelle. 

2 viikkoa 

on kulunut. 

Lämpösopeutuminen 

1 viikko 

on kulunut. 

Anna elimistölle 

aikaa sopeutua! 

Sydämen sykintätaajuus 

rauhoittuu 3–5 vrk:ssa. 

Rasittuneisuuden tuntu vähenee ja 

kiertävä verimäärä kasvaa 3–6 vrk:ssa. 

Hyväkuntoinen jaksaa paremmin myös kuumassa. 

Nauti nestettä riittävästi, mutta älä juo liikaa. 

Tunnista lämpösairauden ensioireet ja hallitse ensiapu. 

Anna elimistölle aikaa sopeutua kuumaan 

ja noudata annettuja ohjeita. 

154 LOPPURAPORTTI

LIITE 7: SOTILAS KUUMASSA HANKKEEN JULKAISUT VUOSINA 2010–2011 

Lindholm H, Hämäläinen H, Santtila M, Kyröläinen H, Mäntysaari M, Rintamäki H. (2010). The changes in 

stress related salivary biomarkers, body composition and autonomic cardiac control during four months 

military service in hot environment. Congress proceedings P. 20–21. 6th NMSLC symposium. Nordic Military 

leaders Conference, Stockholm 12th October 2010. 

http://brage.bibsys.no/fhs/bitstream/URN:NBN:no-bibsys_brage_15992/1/02%20NMSLC%20symposium.pdf 

Lindholm H, Hämäläinen H, Simonen R, Rintamäki H, Santtila M, Leskinen J, Mäntysaari M, Kyröläinen H, 

Sotilas kuumassa - suomalaisen sotilaan fyysinen kuormittuneisuus ja lämpökuormitus vaativissa lämpöoloissa. 

Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta Tiivistelmäraportti 2011/785. 

http://www.defmin.fi/files/1815/785_SummaryReport.pdf 

Lindholm H, Kyröläinen H, Santtila M, Hirvonen A, Hyttinen S, Mäntysaari M, Hämäläinen H, Simonen R, 

Rintamäki H, Cortisol and sex-hormone binding globulin responses during four months operation in hot 

environment. Congress Proceedings p. 88. 2nd International Congress on Soldiers’ Physical Performance 

May 4–7, 2011, Jyväskylä, Finland. 

https://www.jyu.fi/sport/laitokset/liikuntabiologia/en/congresses/icspp2011/Proceedings 

Lindholm H, Nyman K, Kyröläinen H, Santtila M, Hirvonen A, Mäntysaari M, Holsen M, Hämäläinen H, Rintamäki 

H. Serum prolactin level is correlated with commander’s evaluation on service capability during the 

deployment in heat. Congress proceedings p. 195. 2nd International Congress on Soldiers’ Physical Performance 

May 4–7, 2011, Jyväskylä, Finland. 


Nousiainen H, Vaara J, Santtila M, Hämäläinen H, Lindholm H, Rintamäki H, Kyröläinen H. Body composition 

and physical performance in a peacekeeping operation in hot environment. Congress proceedings P. 200. 

2nd International Congress on Soldiers’ Physical Performance May 4–7, 2011, Jyväskylä, Finland. 


Rintamäki H, Hämäläinen H, Rissanen S, Mäkinen T, Simonen R, Kyröläinen H, Santtila M, Mäntysaari M, 

Lindholm H. Outdoor, indoor and body temperatures during military service in a hot environment. Congress 

proceedings p. 199. 2nd International Congress on Soldiers’ Physical Performance May 4–7, 2011, Jyväskylä, 

Finland. 


Rintamäki H, Rissanen S, Simonen R, Hämäläinen H, Kyröläinen H, Santtila M. Mäntysaari M, Holsen M, 

Lindholm H. Deployment in hot climate – challenge for arctic soldiers. Congress proceedings p. 87. 2nd 

International Congress on Soldiers’ Physical Performance May 4–7, 2011, Jyväskylä, Finland. 


Seikola H-K, Kyröläinen H, Santtila M, Lindholm H, Rintamäki H, Häkkinen K, Effects of 4-month heat exposure 

in soldiers: serum hormone concentrations. force production and muscle mass of the lower extremities. 

Congress proceedings p. 243. 2nd International Congress on Soldiers’ Physical Performance May 4–7, 2011, 

Jyväskylä, Finland. 



155

Sotilas+kuumassa+loppuraportti

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?