Sotilas+kuumassa+loppuraportti

Lähdeviite N, Maa Tutkimusasetelma ja lämpökuormitus Yhteenveto
6.
Kenefick ym.
2011
7.
Kolka ym.
2003
8.
Montain ym.
1999
9.
Nolte ym.
2010
10.
O’Brien ym.
2001
11.
Reynolds ym.
1998
N=9 Iholle voideltavan DEET- hyönteiskarkoitteen vaikutus lämpötasapainoon,
lämpökuormittumiseen ja lämpöaistimuksiin kohtuukuormitteisen
liikuntasuorituksen aikana. Lämpösopeutumiseen
käytettiin 5 päivää. Altistustestin aikana lämpötila oli 40 °C, 20
% RH. Tutkitut kävelivät kävelymatolla 645 W teholla 30 min.
Kontrollimittausten lisäksi karkotetta käytettiin käsivarressa sekä
N= 550,
USA
erillisessä testissä 13 %:ssa kehon pinta-alasta.
Verrattiin uutta USA:n armeijan uudistettua ja aiempaa nesteytysohjetta
neste- ja suolatasapainoon ulkoharjoituksessa.
N=20, USA Viiden päivän kuumaan sopeutumisen jälkeen tutkittavat
suorittivat kuuman sään taisteluvaatetuksessa (BDU) 12 kuumakuormitusharjoitetta
satunnaisessa järjestyksessä. Fyysinen
kuormitus toteutettiin kävelymatolla 250, 425 ja 600 W kuormalla.
Kosteassa ympäristössä suhteellinen ilmankosteus oli 75
% lämpötiloissa 28 °C,
31 °C ja 36 °C sekä kuivassa ympäristössä suhteellinen ilmankosteus
oli 25 % lämpötiloissa 36 °C, 41 °C ja 46 °C.
N=15
(13 miestä ja
2 naista),
Etelä-Afrikka
N=17,
USA
7 tapausselostusta
Nestetasapainoa tutkittiin 16,4 km pitkän ja neljä tuntia kestävän
marssin aikana sotilailla, jotka saivat nauttia marssin aikana
nesteitä tuntemustensa mukaisen määrän. Kantamuksen paino
oli 20,7 kg. Lämpöolosuhteet vaihtelivat WBGT 22–29°C ja
suhteellinen kosteus oli 51–65 %.
Retrospektiivinen tutkimus sairaalarekistereistä vuosilta 1996–
1997.
1. 20-vuotias miessotilas, jolla 3 pyörtymistä päivän aikana
2. 49-vuotias nainen laivastossa, kuntotestin jälkeen joi runsaasti
jäävettä
3. 23-vuotias miessotilas, heikotus ja paheneva huimaus usean
tunnin kuluessa johon jääveden juonti ei auttanut
4. 36-vuotias naissotilas, heikotus, sekavuus, huimaus
5. 52-vuotias naisvirkailija armeijassa
6. 22-vuotias naissotilas, oireena heikotus, pahenevia oireita
5 vrk ajan
7. 25-vuotias upseeri, joi runsaasti ulkona pidetyn oppitunnin
aikana, heikotuksen vuoksi annettiin lisää nestettä, ulkoinen
lämpötila 38 °C
Hyönteiskarkotteen käytöllä paikallisesti käsivarressa tai laajemmin (13 % kehon pintaalasta)
ei ollut vaikutusta tutkittujen syketasoon, sisälämpötilaan, ihon lämpötilaan tai
lämpötuntemuksiin. Myöskään hikoilun määrässä, hikoilun alkamisajankohdassa, tai
ihon kosteudessa ei ollut eroja eri testitilanteissa. DEET-hyönteiskarkoite osoittautui
käyttökelpoiseksi kuumassa ympäristössä.
Uuden ohjeistuksen ryhmässä natriumpitoisuus nousi ulkoharjoituksen aikana keskimäärin
0,4 mEkv/L. Vanhan ohjeistuksen ryhmässä Na-pitoisuus laski 0,5 mEkvl/L ja
8 %:lla seerumin kaliumpitoisuus laski suositusten alle. Kehon paino lisääntyi vanhan
ohjeistuksen ryhmässä keskimäärin 1,3 kg ja laski uuden ohjeistuksen ryhmässä 0,4
kg, joten koeryhmä vältti paremmin ylinesteytyksen.
Tietokonemallinnuksella luotiin uusi kuumiin soveltuva kuormitus/lepo/nesteytyssuositus
(Taulukko 3), joka ottaa huomioon suhteellisen kosteuden, nesteytyksen ja
vaatetuksen. Suositus auttaa ehkäisemään sisälämpötilan nousua yli 38,5°C:een ja
välttämään ylinesteytyksen vaaraa.
Sotilaat nauttivat nesteitä keskimäärin 383 ml/h (153–665 ml/h). Hikoilun määrä
oli keskimäärin 626 ml/h. Kehon vesimäärä putosi marssin aikana keskimäärin 500
mL eli 0,6 % kehon painosta. Kehon paino putosi 1,0 kg (1,4 % kehon massasta).
Sisälämpötila marssin kuluessa oli keskimäärin 37,6 °C eikä sillä ollut yhteyttä painonlaskuun.
Seerumin natriumpitoisuus ja plasman osmolaliteetti pysyivät samana
marssin aikana.
Hyponatremia-diagnoosin saaneilla sotilailla natriumtasot olivat keskimäärin 122
mmol/L. Suurin osa (77 %) liiallisista nesteytyksistä tapahtui ensimmäisten neljän
palvelusviikon aikana. Oireita olivat mielialamuutokset, oksentelu, pahoinvointi sekä
huimaus.
1. Juonut runsaasti pelkkää vettä, voimakas univaje, toipui nopeasti nesteytyksellä
ja hyponatremian korjauksella.
2. Oireena huimaus, pahoinvointi, sekavuus
Toipui muutamassa tunnissa nesteytyksellä ja hyponatremian korjauksella.
3. Toipui nopeasti nesteytyksellä alle vrk:ssa ja hyponatremian korjauksella.
4. Myötävaikuttava tekijä: 2 pv aiemmin nesteytys lämpöuupumisen vuoksi, tämän
jälkeen nesteyttänyt ”aggressivisesti” juomalla vettä. Toipui oikeaoppisella nesteytyksellä
ja hyponatremian korjauksella nopeasti.
5. Joi erittäin runsaasti vettä lämpöuupumisen ehkäisyyn (ravintoneuvoja). Toipui
nopeasti nestehoidolla ja liiallisen nesteen rajoituksella.
6. Altistava tekijä: ripuli ja vatsatauti, jota hoiti runsaasti nesteyttämällä.
7. Myötävaikuttava tekijä: ripulisairaus, jota hoiti runsaasti juoden. Kiinteä ravinto
palautti tilanteen nopeasti normaaliksi. Hyponatremia korjautui 24 tunnissa oikeaoppisen
nesteytyksen ja nesterajoituksen myötä.
Liian runsas nesteytys pelkällä vedellä johtaa hyponatremiaan. Se on usein vältettävissä,
jos kiinteän ravinnon määrää ei vähennetä. Hoitona on sopiva neste ja toisaalta
nesterajoitus. Altistavia lääkkeitä ovat antihistamiinit, trisykliset antidepressantit ja
diureetit. Noin 10–15 % lasku verivolyymissa tai 1–2 % lasku suoloissa aiheuttaa
virtsaeristystä vähentävän hormonin aktivoitumisen. Nestettä jää kehoon ja jos juodaan
tuossa vaiheessa paljon pelkkää vettä voi seurata hyponatremia.
TAULUKKO 2. Jatkuu seuraavalla sivulla...
SOTILAS KUUMASSA
21