Sotilas+kuumassa+loppuraportti

Elimistö on lämpötasapainossa, kun lämmöntuotanto ja
lämmönluovutus ovat yhtä suu ret. Lämpötasapainoon
vaikuttavat 1) työ (lämmöntuotanto), 2) ympäristö
(ennen kaikkea lämpötila, auringon säteilylämpö,
ilman suhteellinen kosteus ja tuuli) ja 3) vaatetus ja
varusteet (eristävät ihmisen ympäristöstä ja luovat
oman mikroilmaston). Näi den lisäksi on otettava
huomioon yksilöllisten ominaisuuksien vaikutukset,
erityisesti lämpösopeutumisen taso, fyysinen kunto
ja terveys.
Lämpötasapainon tasosta riippuen on kysymys 1)
lämpöviihtyvyydestä, 2) lämpöepäviih tyvyydestä,
3) suorituskyvyn laskusta, 4) sietorajasta tai 5)
terveyshaitoista (Taulukko 10). Suorituskyvyn ja
miellyttävyyden varmistamiseksi olisi pyrittävä pitämään
lämpötasapaino viihtyvyysalueella, jolloin
lämpötasapainoa voidaan ylläpitää pelkästään pintaverenkiertoa
säätelemällä. Sotilastehtävissä tämä ei
ole useinkaan mahdollista, vaan realistisempi tavoite
on pyrkiä pitämään lämpötasapaino viihtyvyys- tai
epäviihtyvyysalueella, mutta turvata suori tuskyvyn
säilyminen.
Suojavarustusta edellyttävissä suorituksissa lämpöä
ja vesihöyryä huonosti läpäisevät tai kokonaan läpäisemättömät
suojavarusteet pahentavat ympäristön
aiheuttamaa lämpökuormitusta (Rissanen 1998).
Sirpale- ja luotiliivit, kypärä sekä erilaiset kantamukset
haittaavat lämmönluovutusta ja lisäävät lihastyön
lämmöntuottoa. Myös suljetuissa kuljetusajoneuvoissa
lämpötila voi nousta nopeasti suorituskykyä
rajoittavalle tasolle. Nestehuollon pettäminen altistaa
nopeasti toimintakyvyn laskulle ja lämpötasapainon
häiriöille. Kuumiin olosuhteisiin sopivaa ravinto- ja
nesteytyssuositusta noudattamalla voidaan säilyttää
optimaalinen energia- ja elektrolyyttitasapaino sekä
pienentää lämpötasapainon pettämisen vaaraa.
VERENKIERTOELIMISTÖN
KUORMITTUMINEN JA NESTETASAPAINO
Kuumissa olosuhteissa toimittaessa verenkiertoelimistö
joutuu sopeutumaan 1) lihaksiston verenvirtaustarpeen
(hapen ja ravintoaineiden saannin) turvaamiseen ja
2) riittävään pintaverenkierron kautta tapahtuvaan
lämmönpoistoon. Kuumissa olosuhteissa sydämen
iskutilavuus pienentyy, jolloin verenkierron riittävyyttä
joudutaan kompensoimaan nostamalla sydämen
syketaajuutta.
Plasmatilavuuden laajeneminen on keskeinen muutos
kuumiin olosuhteisiin sopeutumisessa. Plasmatilavuus
kasvaa 3–6 päivän kuluessa 3–27 %. Se lisää kiertävää
verimäärä ja rauhoittaa sydämen sykintätaajuutta.
Sopeutumisen myötä sydämen leposyke laskee 15–20
% ja lämpösopeutuneen henkilön syke nousee maltillisemmin
kuin sopeutumattoman (Armstrong ym.
2007). Leposykkeen mittaus esimerkiksi aamuisin on
yksinkertainen tapa seurata yksilöllistä verenkierron
lämpösopeutumista.
TAULUKKO 10. Kuumakuormituksen eräitä fysiologisia raja-arvoja (Lotens 1988).
Keskimääräinen
iholämpötila
(°C)
Rektaalilämpötila
(°C)
Hikoilu
(l/h)
Nestevaje
(% painosta)
Lämpökuorma
(J/g)
Aineenvaihdunta
(W)
Viihtyisä Epäviihtyisä Suorituskyky laskee Sietoraja Vaurio
33 >35 36 – >45
37 38 työssä 38,2 seisten: >38,0
työ 1 h: >39,5
työ 2 h: 38,8
0,03 – sopeutunut 4 h: 1,5
sopeutumaton 4 h: 0,75
2–3 –
0 2 2–4 5–6 15–20
0 3 5 8–10 14
120 350 500 1 h: 700 -
41–42
altistusajasta
riippuen
56 LOPPURAPORTTI