Pauli Kettunen - Pohjola-Norden

3pohjoismaisen hyvinvointimallin viisi erilaista poikkeusta – muotoutuivat jatkuvanvertailun tietä.1930-luvulla moderniudesta tuli uudella tavalla läsnä oleva osa itsepohjoismaisuutta. Erityisesti Ruotsissa modernius nostettiin 1930-luvulla laajallarintamalla kansallisen identiteetin ainekseksi, köyhyyden kukistajaksi. Edistyksenkärkeä ei enää tunnistettu vain tarkkaamalla Pohjolan ulkopuolelle, vaan”pohjoismaisen yhteiskunnan” ja ”pohjoismaisen demokratian” käsitteisiin latautuikärjessä olemisen ajatus.Kansansivistyksessä, sosiaalipolitiikassa ja työelämän suhteissa Tanska oliollut edelläkävijä Pohjolassa. 1930-luvulla Ruotsi nousi modernisaationpohjoismaiseksi kärkimaaksi. Tämä oli yhteydessä siihen, että sosiaalidemokratiakohosi poliittisen agendan määrittelijäksi Ruotsissa vahvemmin kuin muissaPohjoismaissa. Pohjaa oli kuitenkin jo varhemmassa historiallisessa kokemuksessa.Ruotsalainen nationalismi ei muovautunut 1800-luvulla ulkoisen uhan torjunnaksisillä tavoin kuin tanskalainen, norjalainen ja suomalainen. Sen sijaan korostettiinkansallisen yhteisön sisäistä suuruutta ja – 1930-luvulta lähtien ja erityisesti toisenmaailmansodan jälkeen – myös tähän liittyvää esikuvallisuutta.Kun Suomea luonnehdittiin pohjoismaiseksi yhteiskunnaksi, tähän sisältyisodanjälkeisinä vuosikymmeninä rajaveto itäblokkiin. ”Pohjoismainen yhteiskunta”oli kuitenkin myös suomalaisen yhteiskunnan sisäinen tulevaisuudenkoodi, jokatunnistettiin tavallisimmin siinä, mikä oli ”jo” toteutunut Ruotsissa.1920-luvun lopulla ruotsalaiset sosiaalidemokraatit kaappasivat haltuunsakotimetaforan, jota konservatiivit olivat mielellään sovittaneet kansakuntaan. Hepyrkivät osoittamaan, etteivät Ruotsin olot vastanneet ”kansankodin” vaatimuksia, jaryhtyivät täyttämään kuilua sekä työväenliikkeen toiminnalla että tieteeseenluottavalla valtiollisella suunnittelulla ja sosiaalisella insinööritaidolla. Kansankodinpolitiikkaan viittasi jo 1930-luvulla ja sittemmin toisen maailmansodan jälkeenkylmän sodan aikana käsite ”kolmas tie” tai ”keskitie”, jota sovellettiin erityisestiRuotsiin ja usein myös yhteisesti Pohjoismaihin.Samalla kun ”kolmatta tietä” linjasi rajanveto neuvostokommunismiin jaamerikkalaiseen kapitalismiin, se oli kompromissien politiikkaa. Sitä suuntasivat1930-luvun pohjoismaiset luokkakompromissit, jotka syntyivät johtopäätöksinävuosikymmenen alun suuresta talouslamasta ja siihen liittyneistä demokratian uhista.Kompromissit heijastivat näiden maiden luokkarakenteita ja ilmenivät