Pauli Kettunen - Pohjola-Norden

5Teesi valtioindividualismista tavoittaa pohjoismaisen hyvinvointivaltiontärkeitä piirteitä mutta myös sivuuttaa niitä. Sosiaalisen turvan tuottamiseen ovatkaiken aikaa osallistuneet vaihtelevin ja muuttuvin tavoin myös muut tahot kuinvaltiokoneisto: vapaaehtoiset järjestöt, yritykset, seurakunnat ja ennen kaikkeakunnat. Paikallisen itsehallinnon organisaatiolla on ollut keskeinen asema sekähyvinvointivaltion universaaleimman puolen eli julkisten palvelujen järjestämisessäettä köyhäinhoidon perinteestä juontuvan tarveharkintaisen tuen hoitamisessa.Olennainen pohjoismainen piirre on myös se, että työsuhteita ja työelämääsäännellään vahvasti järjestäytyneiden työmarkkinaosapuolten sopimuksilla.Resursseiltaan erilaisten kuntien ja voimaltaan vaihtelevientyömarkkinaintressien keskeisyys ”pohjoismaisessa mallissa” on ongelmallistauniversaalin sosiaalisen kansalaisuuden kannalta. Toisaalta sosiaaliseenkansalaisuuteen on Pohjoismaissa liittynyt muutakin kuin yksilön oikeussosiaaliturvaan ja sosiaalipalveluihin. Sitä on tavoiteltu myös tasoittamalla epätasaarvoisiasosiaalisia suhteita niin, että myös näiden sosiaalisten suhteiden osapuolina,kuten palkkatyöntekijöinä, yksilöt kykenisivät ajamaan etuaan ja toimimaanaktiivisesti.Pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakentaminen toisen maailmansodan jälkeen1980-luvulle saakka oli palkkatyöyhteiskunnan rakentamista. Sosiaalistakansalaisuutta ja palkkatyön normaaliutta vahvistettiin yksillä ja samoilla toimilla.Täystyöllisyystavoitteeseen latautui ajatus työstä oikeutena. Aiemmin sosiaalisenaongelmana tai toimeentulon välttämättömyytenä käsiteltyä naisten ansiotyötätarkasteltiin 1960-luvulta lähtien henkilökohtaisen vapauden lähteenä ja tasa-arvonkysymyksenä. Ansiosidonnaiseksi painottunut sosiaaliturva, etenkin eläkejärjestelmä,rakentui tukemaan palkkatyöllä elämisen mallia ja myös työmarkkinaliikkuvuutta.Sosiaalisena infrastruktuurina julkiset palvelut tukivat äitiyden ja ansiotyönyhdistämistä. Pohjoismaisen mallin ominaispiirteeksi kehittyi naisten vahva osallisuuspalkkatyöhön mutta samalla työmarkkinoiden sukupuolen mukainen eriytyminen.Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä kasvatus ja koulutus muodostuivat naisten töiksi:perheen sisäinen sukupuolten työnjako yleistettiin yhteiskunnalliseksi.Palkkatyöläisyyden ja kansalaisuuuden pohjoismaiseen yhteensovitukseen kuuluuolennaisesti myös työelämän neuvottelu- ja sopimusjärjestelmä. Periaate, jonkamukaan työelämän asioita säännellään tasavertaisten työmarkkinaosapuolten