Katternö nr. 3/2012

K A T T E R N ÖKESKUSTELUATärkein tähänastisista töistäJälleen ilmastoskandaaliLämpötilojen peukalointian Teollisuuden työurani voi jakaakahteen osaan eli energian käyttäjänja toisaalta energian tuottajanrooleihin. Niiden henkinen etäisyysvoi olla pitkä.Energian käyttäjä harvoin miettii,miten energian saatavuus ja laatuvarmistetaan. Niin oli minunkin laitanienergian käyttäjänä. Vastuullenikuului sähkönjakeluverkon pitäminenhyvässä kunnossa.Kun sitten siirryin energian tuottajaksi,minulle avautui aivan uusi maailma.Voimalalle saapui haketta, turvettaja muita polttoaineita, ja niistäpiti polttamalla tuottaa höyryä, sähköäja paineilmaa tehtaan käyttöön.Voimalaitoksen pyörittäminen onvarsin erilaista kuin energian käyttö.Voimalaitos on käynnissä vuorokaudenympäri, ja jos jokin kohta prosessissaei toimi kunnolla, toiminta häiriintyyja usein koko laitos joudutaanpysäyttämään. Häiriön voi aiheuttaavaikka parinkympin elektroninenkortti, satojen tuhansien eurojenpumppu tai epäonnistunut vedenpuhdistus. Siksi prosessia on valvottavavuorokauden ympäri.Raportointi on oma lukunsa, pitkäsellainen. Niitä laaditaan ennenkaikkea viranomaisille, esim. ELYkeskukselle,Ympäristökeskukselle,Energiamarkkinavirastolle ja tullille,mutta myös omalle organisaatiolle jatoimialalle.Raportointi työllistää merkittävästi.Voimalaitokselta raportoidaankäytettyjen polttoaineiden määrä,joista laboratoriossa mitataan päästökertoimetja kosteudet. Sen perusteellasaadaan laskettua kuukausittainraportoitava hiilidioksidipäästö.Myös muut päästökomponentit mitataanja raportoidaan. Tuhkanäytteetanalysoidaan ja raportoidaan.Lisäksi laitokselta raportoidaantuotetun lämmön ja sähkön määrä sekäerilaiset hyötysuhteet. Runsaastivettä käyttävät laitokset joutuvatTehtäväni on nyt Vetelin sähkölaitoksen johtajana tärkeämpi kuin koskaanaiemmin työurallani, Juha Kauppinen sanoo.raportoimaan vesienkäytöstään.Päästökauppa on aiheuttanut paljonpäänvaivaa. Päästöoikeuksia pitäähakea, ja niitä pitää selvittää.Myös itse voimalaitoksen ylläpitosisältää paljon viranomaisvalvontaa.Paineenalaiset laitteet, kuten kattila,höyryjärjestelmän osat ja syöttövesijärjestelmänosat ovat jatkuvassavalvonnassa, ja viranomaiset tarkastavatne määräajoin. Sama koskeemaa- tai nestekaasun käyttöä.Voimalaitoksissa käytetään jatkuvaavalvontaa vaativia kemikaaleja.TUKES tekee määrävälein tarkastuksia,joissa käydään läpi kaikki vaaranaiheuttajat. Paloriskien tarkkailu ontärkeä tehtävä. Kaikissa voimalaitoksissaon polttoainetta joko kaasuna,nesteenä tai kiinteänä.Siirryin sähkölaitosmaailmaanhiljattain. Työn laaja-alaisuus kasvoi,mutta intensiteetti pieneni.Johanna ForsmanTehtävän perusajatus ei ole kaukanaensimmäisestä teollisuuden tehtäväkentästäni,sillä nyt olen jälleen varmistamassasähköenergian laatua jasen siirtoa käyttäjille.Teknisessä mielessä tehtäväkenttänion samankaltainen kuin voimalaitoksella:suunnittelen laitoksenylläpitoa, kehitystä ja raportointia sekävastaan raaka-aineen hankinnasta.Se tarkoittaa tässä tapauksessasähköenergian saannin turvaamista.Erona voimalaitoksella työskentelyynon huomattavasti kevyempiraportointi. Onhan meillä Vetelissätoki kaksi omaa vesivoimalaa, muttakoska ne ovat pieniä ja tuottavatuusiutuvaa energiaa, raportointi tapahtuuvuositasolla.Olemme Katternö-yhtiöiden kauttaosakkaina monissa laitoksissa, janiiden kautta veteliläiset asiakkaatsaavat lähes kaikentyyppistä sähköenergiaa.Teemme Katternö-yhtiöidenkanssa teknistä ja taloudellistayhteistyötä, jota ilman nykyään olisivaikea toimia itsenäisenä sähkölaitoksena.Sähkölaitoksen täytyy aina ollalähtövalmiudessa. Luonnonvoimateivät kysele aikaa tai paikkaa. Myrskytosuvat yleensä pahimpaan mahdolliseenaikaan, kuten Tapani- jaHannu-myrskyt osoittivat. Sitä vartenverkkoa on jatkuvasti kehitettäväja ”juostava” ajan kanssa kilpaa.Vanhoja linjoja on uusittava askelaskeleelta, osin maakaapeloinneillaja osin uusilla ilmakaapeleilla. Verkonautomaatioastetta nostamallaolemme valmiimpia verkkohäiriöitävastaan.Meillä on pian edessämme taasuusia yksityiskohtaisia velvoitteita,joista on päätetty Suomen, Pohjoismaidentai Euroopan tasolla, ja niidenkanssa on vain opittava elämään.Olen aina tuntenut ammattiylpeyttä,niin energian suurkäyttäjänä,tuottajana ja nyt energian siirtäjänä.Mutta sähköenergian siirtäjänä kaikkitekemiset tai tekemättä jättämisetvaikuttavat suoraan asiakkaan elämänlaatuun.Toisin sanoen olen nyttärkeämmässä roolissa kuin koskaanaiemmin ammattiurani varrella!juha kauppinen,toimitusjohtaja,vetelin sähkölaitos_____________Koulutus:Pitkän linjan sähköinsinööriKokemus: Sähköasentaja1974–1978, Sähkö- ja automaatiosuunnittelija1985–1996, erilaisiapäällikkötehtäviä kartonki- ja paperiteollisuudessa1996–2006, voimalaitostenkäyttöinsinööri kartonki- japaperiteollisuudessa 2007–2012,Vetelin Sähkölaitos Oy:n toimitusjohtaja5.3.2012 alkaen.Ole Humlum, maailmanjohtava lämpötilatietojenasiantuntija.KUVIO 1. Näin lämpötilaaon muutettu jälkikäteen.n Globaalin lämpötilan kehittymistä seuratessa eiylläty, vaikka tiedot joskus vähän muuttuvat jälkikäteen.Lämpötilatiedot saattavat tulla myöhässäeivätkä siksi ehdi mukaan ensimmäiseen yhteenvetoon.Vuoden kuluttua kuitenkin odottaisi virallistenkuukausiarvojen pysyvän samana.Kuitenkin esim. tammikuun 2000 globaalia lämpötilaamuutellaan edelleen. Vielä yllättävämpääon, että niin tehdään myös tammikuun 1915 lämpötilalle.Niissä ei varmastikaan ole kyse tietojen raportoinninviiveistä. Mitä ihmettä oikein tapahtuu?Kuvio 1 osoittaa toukokuun 2008 jälkeen tehdytmuutokset tammikuun 1915 ja tammikuun 2000lämpötilatietoihin. Valitsin toukokuun 2008 lähtökohdaksi,koska silloin tulin itse tietoiseksi ongelmanlaajuudesta. Olen sen jälkeen seurannutmuutoksia järjestelmällisesti. Kumpikaan näidenkahden kuukauden lämpötiloista ei ole ollut vakaakovin kauaa; niitä on muuteltu kerta kerran jälkeen.Kuviosta käy ilmi, etteivät muutokset ole satunnaisiavaan järjestelmällisiä: tammikuuta 1915on toukokuun 2008 jälkeen muutettu jatkuvastikylmemmäksi, kun taas tammikuusta 2000 onvastaavasti tehty yhä lämpimämpi. Näillä säädöillävuosien 1915 ja 2000 lämpötilaero on kasvanut0,39 asteesta (toukokuussa 2008) 0,51 asteeseen(elokuussa 2012)!Jos kyse olisi satunnaisten virheiden korjaamisesta,muutokset kumoaisivat toisensa ja nettotuloksenaolisi nolla. Mutta niin ei ole; menneisyydestätehdään koko ajan järjestelmällisesti kylmempääja nykyajasta lämpimämpää.Tämäntyyppiset hallinnolliset muutokset ovatsuurempia kahdessa amerikkalaisessa lämpötilatietokannassaNCDC:ssä ja GISS:ssä, kun taasenglantilainen HadCRUT-tietokanta on paljon vakaampi.Kuvion 1 esimerkki on NCDC:stä.Kuvio 2 osoittaa, mitä muutoksia toukokuun2008 jälkeen on tehty kaikkiin vuoden 1880 jälkeisiinkuukausilämpötiloihin. Vuoteen 1940 saakkauseimmat kuukaudet on muutettu jopa 0,17 astettakylmemmiksi ja vuoden 1940 jälkeen jopa 0,12astetta lämpimämmiksi. Yhteenlaskettuna se tarkoittaa,että yleinen globaali lämpötilannousu vuodesta1880 lähtien on saatu merkittävästi kasvamaanverrattuna siihen, miltä tilanne näytti v. 2008.Nämä virallisten lukujen peukaloinnit ansaitsevathuomiota, mutta merkillepantavaa on myösse, että GISS:n muutokset eivät ole identtisiäNCDC:n muutosten kanssa. Koska nämä kaksi tietokantaapitkälti perustuvat samoille alkutiedoille, onepätodennäköistä, että muutokset ovat syntyneetobjektiivisesti.Muutamat tehdyistä muutoksista ovat erityisenyllättäviä. Se paljastuu verrattaessa NCDC:n jaGISS:n lukuja yksittäisten sääasemien lukuihin.Sääasemien toimittamat tiedot toimivat perustanaglobaalia keskilämpötilaa laskettaessa.Kuvion 3 esimerkki osoittaa sinisellä Reykjavikinvirallisen lämpötilasarjan vuodesta 1900 niin kuinIslannin ilmatieteen laitos sen ilmoittaa. Punaisellaon sama lämpötilasarja GISS:n mukaan, jota IlmastopaneeliIPCC käyttää tietokantanaan.Ero on, kuten näkyy, suuri. GISS on selityksettäpoistanut vuoden 1940 tienoilta lämpöhuipun,mutta se näkyy sitä vastoin selvästi Islannin virallisistatiedoista. GISS:n käyrä osoittaa kiihtyväälämpenemistä meidän päiviimme saakka, vaikkaIslannin virallisen mittaussarjan mukaan vuoden1940 tienoilla oli yhtä lämmintä kuin nyt.Miksi GISS ja NCDC toimivat näin?Tietokannat selittävät itse, että näin pyritäänparantamaan globaalia lämpötilasarjaa. Muutepäilevät, että muutoksia tehdään, jotta globaalitlämpötilatiedot saadaan askel askeleelta sovitettualämpenemisen kiihtymistä ennustaviin ilmastomalleihin.Ei voi kuitenkaan olla hyvän tieteellisenperinteen mukaista pakottaa tietoja teorian mukaisiksisen sijaan että teoria sovitettaisiin tietoihin.Tässä voidaan objektiivisesti todeta, että NCDC:nja GISS:n muutokset saavat vuoden 1880 jälkeisenlämpötilan nousun järjestelmällisesti näyttämäänPoikkeama ˚CPoikkeama ˚C0,350,340,330,320,310,30,290,280,270,260,25–0,1–0,11–0,12–0,13–0,14–0,15–0,16–0,17–0,18–0,19NCDC:n tekemät muutokset tammikuun 1915ja tammikuun 2000 lämpötiloihin toukokuun2008 ja elokuun 2012 välisenä aikanatoukokuu 2008: ero 0,39˚CNCDC-arvot tammikuulle 2000NCDC-arvot tammikuulle 19150,350,340,330,320,310,30,290,280,270,260,25elokuu 2012: ero 0,51˚C–0,1–0,2–0,2helmikuu 2008 helmikuu 2009 helmikuu 2010 helmikuu 2011 helmikuu 2012 elo 2012KUVIO 2. NCDC:n jälkikäteen tekemät muutoksetvuosien 1880–2008 globaaliin lämpötilaan.–0,11–0,12–0,13–0,14–0,15–0,16–0,17–0,18–0,19KUVIO 3. Reykjavikin viralliset lämpötilat sinisellä,GISS:n muunneltu versio punaisella.voimakkaammalta samalla kun vuoden 1940 tienoillesattunutta selkeää lämpöhuippua on merkittävästivaimennettu. Tätä lämpötilahuippua on hyvinvaikea selittää ilmastoteorioiden mukaan.Näiden peukalointien seurauksena NCDC:n jaGISS:n tietokantoja ei enää voida pitää täysin luotettavina.Valitettavasti äärimmäisen harvat poliitikotja tutkijat ovat selvillä hallinnollisten lämpötilamuutostenlaajuudesta, vaikka ne ovat selkeästiräikein esimerkki ihmisen luomasta ”ilmastomuutoksesta”!ole humlum,fyysisen maantieteen professori, oslon yliopisto4 katternö katternö 5

Mats SandströmKIINTEÄKSI. Tehtaassa metallit suodatetaan liuoksesta kiinteäänmuotoon. Tuloksena on raemaista nikkeli- ja sinkkisulfidia.Mats SandströmMats SandströmJÄTTIKONEET. Talvivaaran ajoneuvot ovat jättiläiskokoa.Mats SandströmMats SandströmLIOSSA. Talvivaara liuottaa nikkeliä, sinkkiä, kuparia ja kobolttia malmista biologisella, 2-vaiheisella kasaliuotusprosessilla, joka kestää kaikkineen viisi vuotta. Kasaliuotussuljetun kierron pls-liuoksella perustuu malmin sisältämien mikrobien ja bakteerien luontaiseen toimintaan. Ilmapuhaltimet puhaltavat prosessin tarvitsemaailmaa kasojen alta ja hapanta, malmin bakteereja sisältävää kiertoliuosta valutetaan pienistä kasteluletkuista kasan päältä. Näin metallit liukenevat kiertoliuokseen.VESINÄYTTEITÄ. ELY-keskus on mitannut kohonneita sulfaatti- jamangaaniarvoja neljästä Talvivaaran lähijärvestä kaivosyhtiön aloitettuatoimintansa.KARTALLA. ”Olemme korjanneet korkeita sulfaattipäästöjä aiheuttaneet ongelmat.Nyt arvot ovat laskeneet merkittävästi, mutta nollaan sulfaateissa ei voidaprosessiteknisesti päästä”, Harri Natunen sanoo.Talvivaaran kaivosalueen yllä lepää syksyisenharmaa usva. Autosta noustessammenenässä tuntuu sulfiitin haju,vanha tuttu mm. Pietarsaaren paperitehtaalta.Suunnaton teollisuusalue nousee metsästäja levittäytyy rakennuksineen, teineen jamurskekasoineen 60 hehtaarin alueelle.”ELY-keskukselle ja meille tuli viime syksynäja keskitalvella lähes päivittäin valituksiahajusta. Täällä ei ole ollut teollisuuslaitoksia,joten asukkaat eivät ole tottuneet prosessiteollisuudenhajuihin. Nyt olemme ryhtyneettoimiin ongelmien poistamiseksi, ja hajuvalituksetovat vähentyneet muutamaan kuukaudessa.Nolla hajuvalitusta on tavoite jatoukokuu oli ensimmäinen nollakuukausi”,sanoo Talvivaaran viestintäpäällikkö Olli-Pekka Nissinen.Hän on varttunut Kajaanin seudulla jamuuttanut takaisin Kainuuseen 10 vuodenTampereella työskentelyn jälkeen.”Yllätyin työt aloittaessa, kuinka monta samanikäpolven 30–40-vuotiasta paluumuuttajaakaivoksella oli. Talvivaaran ansiostavanhalta kotiseudulta on löytynyt mielekästätyötä.”Mats SandströmKAIVOSINSINÖÖRI. Harri Natunen palasi juurilleenryhdyttyään Talvivaaran toimitus johtajaksi.Harri Natunen, Talvivaaran toimitusjohtajahuhtikuusta 2012, voidaan myös laskeasamaan ryhmään. Hänen edellinen työpaikkansaoli Bolidenilla, jossa hän vastasi sinkkituotannosta,mm. Euroopan toiseksi suurimmassasinkkitehtaassa Kokkolassa.”Palasin juurilleni monellakin tapaa. Olensyntynyt tällä seudulla, koulutukseltani kaivosinsinöörija Outokummulla työskennellessäniosallistuin usean vuoden ajan kehitystyöhön,jolla tähdättiin metallien biologiseenliuotusmenetelmään.”Liian suuret päästötHän on voinut aiemmissa töissään keskittyäteolliseen ja liiketaloudelliseen toimintaan.Talvivaaran toimitusjohtajana hän on lisäksijoutunut puolustamaan, selittämään ja pyytämäänanteeksi tiedotusvälineiltä ja yleisöltä.”Olemme tunnustaneet, että olemme tehneetvirheitä ja että sulfaatin ja mangaaninpitoisuudet ovat ylittäneet alkuperäiseenympäristölupaan arvioidut sulfaattimäärät.Ne eivät kuitenkaan ole ympäristömyrkkyjä,molempia esiintyy luonnostaan järvissä ja vesistöissäeivätkä ne vahingoita kaloja tai muitavesieläimiä. Nyt olemme saaneet supistettuasulfaattipäästöjä. Metallipäästöissä olemmealittaneet kirkkaasti luvan raja-arvot”, HarriNatunen selittää.Viime vuonna valtakunnallisten tiedotusvälineidenhuomio kohdistui Talvivaaraanmyös yksittäisten tapahtumien vuoksi. Pienehkömetallimyrkytykseen kuollut vesilintuparvilöytyi jäättömästä kaivosaltaastaviime huhtikuussa.”Alueen kaikki muut vesistöt olivat jäässä,ja linnut laskeutuivat toisen liuotusvaiheenprosessiliuosaltaaseen. Sitä on vaikea estää”,Natunen sanoo.Kaivoksen työntekijä menehtyi maaliskuussaliikkuessaan tehdasalueella ilman pakollistasuojavarustusta, jolloin hänen hengitykseensäpääsi rikkivetyä.”Työtapaturma aiheutui useiden onnettomienyhteensattumien summana. Meillä olikriisipsykologi ja tukea kaikkien työntekijöidensaatavilla ja myöhemmin kertasimmeturvallisuusrutiinit vielä tarkasti. Mutta tapahtumaoli erittäin valitettava.”Heinäkuussa EU-parlamentaarikot SatuHassi ja Sirpa Pietikäinen pyysivät EUkomissiotaselvittämään, olivatko Suomenviranomaiset katsoneet Talvivaaran ympäristöluvanylityksiä läpi sormien.Uraani herättää tunteitaTalvivaara joutui uuden mielipidemyrskynkohteeksi haettuaan viime vuonna lupaamalmin sisältämän uraanin talteenottoon.Pörssiyhtiön yhtiökokouksessa huhtikuussasatakunta ydinvoiman vastustajaa protestoiSotkamossa ja vaati Talvivaaran kaivosta suljettavaksi.”Talvivaara sai mediassa tietyn leiman parivuotta sitten, ja sen jälkeen suhteellisuudentajuon täysin ryöpsähtänyt yli, vaikka olemmejatkuvasti parantaneet toimintaamme.Hakiessamme uraanin talteenottolupaa sekinkarhu heräsi uniltaan. Joillekin uraani on periaatekysymysja herättää vahvoja tunteita.”Viranomaiset käsittelevät parhaillaan Talvivaarannykyisen ympäristöluvan päivitystäja samassa yhteydessä ratkaistaan uraanintalteenotto-oikeuden ympäristölupa.”Talvivaara ei ole, eikä siitä tule uraanikaivosta,mutta meillä on tarvittava tekniikka jaosaaminen malmin sisältämän pienen luonnonuraanipitoisuudentalteenottoon turvallisestija tehokkaasti. Kaivoslaki edellyttäähyödyntämään louhittavan malmin kaivosmineraalit.Uraanin takia malmia ei Talvivaarassaerikseen louhita.”Uraanin talteenottolaitos on jo rakenteilla,ja sen on tarkoitus valmistua vuodenvaihteessauuden ympäristöluvan astuessa voimaan.”Uraani on kiinteänä Talvivaaran mustaliuskemalmissaliueten prosessiliuokseen,eikä se säteile. Olisi hyvä käsitellä se täällä jalähettää jatkojalostukseen ydinvoimaloidenpolttoaineeksi sen sijaan, että se jätettäisiinmalmiin.”Hiljattain on käyty keskustelua kaivosveronkäyttöönoton tarpeesta Suomessa. Muunmuassa ympäristöministeri Ville Niinistöon pitänyt kyseenalaisena, että ulkomaalaisomistuksessaolevat kaivosyhtiöt louhivatSuomessa luonnonvaroja ja lähettävät ne kansainvälisillemarkkinoille. Mitä Suomi oikeastaansaa Talvivaaran toiminnasta?”Kaivosala on eniten pääomia vaativaateollisuutta eikä Suomesta ole löytynyt tähäntarvittavaa investointikapasiteettia. Teemmetänä vuonna 13 miljoonan euron ympäristöinvestoinnitsuomalaisten yhteistyökumppaneidenkanssa. Talvivaara on investoinuttänne kaikkiaan runsaat miljardi euroa. Kaivosyhtiöpalkkaa paikallista työvoimaa ja alihankkijoita,maksaa kiinteistöveroa ja veroavoitostaan aivan kuin muutkin yritykset.”8 katternö katternö 9

’Ympäristöstä olisi pitänyt huolehtia paremmin’Luo työpaikkojaHarri Natunen viittaa Helsingin yliopistontuoreeseen tutkimukseen, jossa Talvivaarankaivoksen työllistämisvaikutus arvioidaan1841 henkilötyövuodeksi. Useimmat työntekijätmaksavat tuloveronsa seudun suurimpiinkuntiin, Kajaaniin ja Sotkamoon.”Kaivostoiminnasta kertyy tuloja sekävaltiolle että kunnalle. Kaivosvero vähentäisikaivostoimintaa Suomessa, ja näin ollenmyös hyvinvointiin käytettävät julkiset varatsupistuisivat.”Kaivosveron käyttöönottoa on puolustettusillä, että sitä käytettäisiin ehtyneiden tai suljettujenkaivosalueiden jälkihoitoon.”Se takuu on jo olemassa. Kaivosten ympäristöluvatvaativat jälkihoitovarauksen ja-suunnitelman. Talvivaaran varaus on tällähetkellä 30 miljoonaa euroa ja takuusummakasvaa sitä mukaa, kun sekundaarikasan tonnitlisääntyvät.”Jos haluamme varjella ympäristöä maailmanlaajuisesti,ratkaisu tuskin on se, ettäSuomessa luovutaan kaivostoiminnasta jajotkut kaukaiset maat toimittavat metallitmaailmanmarkkinoille.”Meillä on Pohjoismaissa tiukat ympäristövaatimukset,mikä on hyvä. Teollinentoiminta vaikuttaa aina jotenkin luontoon,mutta meillä se on kansainvälisessä vertailussavähäinen.”Blogi uutena kanavanaTalvivaara on tähän saakka tiedottanut toiminnastaanlähinnä perinteisillä pörssi- jalehdistötiedotteilla. Vastustajat ja arvostelijatovat sitä vastoin mobilisoineet mielipiteensäsosiaalisen median ja tiedotusvälineidenkautta, mikä on ajanut Talvivaaran puolustusasemiin.Tammikuussa Talvivaara avasiPaikan päällä -blogin, joka tarjoaa yritykselleja paikallisille asukkaille suoran ja vuorovaikutteisenviestintäkanavan. Harri Natunenkohtaa yleisön avoimessa tiedotustilaisuudessa,Lähistökatsauksessa, Sotkamossa parintunnin kuluttua.”Sekin on uusi tapa rakentavan keskustelunkäymiseen paikallisväestön kanssa. Haluammeosoittaa avoimesti, miten kaivoksemmetoimii ja mitä vaikutuksia sillä on ympäristöön.”Talvivaaran ympäristöstä mitataan eri arvojalaajasti ja jatkuvasti. Tiedot ovat julkisiaMats SandströmMEDIAN VALOKEILASSA. Talvivaara on kärsinythuonosta julkisuudesta kaksi viime vuotta. Nytuseimmat kysymykset liittyvät uraanin talteenottoon,ja paikallinen väestö on jakautunut kahtia.ja saatavilla paikallisesta ELY-keskuksesta,mutta Talvivaara suunnittelee julkaisevansatiettyjä mittauksia myös internetissä.”Olemme juuri laatimassa menetelmää relevanttienmittaustietojen esittämiseksi yleisölle.Jokainen voi jo nyt pyytää tiedot viranomaisilta,mutta ne sisältävät tuhansia muuttujiaja mittausarvoja, jotka eivät kerro mitäänilman asiayhteyttään”, Harri Natunen sanoo.On keskiviikkoilta ja viitisenkymmentäpaikkakuntalaista on kokoontunut meijerinauditorioon Sotkamoon esittämään kysymyksiäTalvivaaran johdolle. Ensin on vuorossapaneelikeskustelu, johon osallistuvatTalvivaara-kriitikko, bloggaaja Ari Kananen,matkailuyrittäjä Markku Laanti, Sotkamonkunnanjohtaja Petri Kauppinen, ympäristöjateknisen lautakunnan puheenjohtaja PekkaHeikkinen sekä Harri Natunen.Matkailuelinkeino on Sotkamon seudullavahva, mutta viime aikoina on noussut huoliseudun imagon kärsimisestä valtakunnallisissatiedotusvälineissä esiintyneiden toistuvienTalvivaara-skandaalien vuoksi.”Pari vuotta sitten pankki kyseenalaisti investointisuunnitelmanija mietti Talvivaaranpeikon vaikutusta matkailijavirtoihin. Nyt onMATKAILUKASVAA. Useatsuuret matkailutoimijatpanostavatVuokattiin,rakenteilla onmm. Angry BirdsaktiviteettipuistoVuokatti SuperPark.”Alalla menee nythyvin”, MarkkuLaanti sanoo.havaittavissa muutos, ja useat suuret matkailuyritykset,esim. Holiday Club, panostavattänne voimakkaasti”, sanoo Vuokatin Aateliaedustava Markku Laanti.Yöpymiset ovat tänä vuonna kasvaneet seudulla10 %, ja alueen talouskehitys on yleisestimyönteinen muuhun maahan verrattuna.”Henkilökohtaisesti uskon, että Talvivaaraosaa louhia uraania turvallisesti, muttakerropa se lomailijoille, jotka tekevät valintaaVuokatin, Levin, Iso-Syötteen ja muidenhiihtokeskusten kesken. Tuotemerkkimmeon luotu vuosikymmenten aikana, mutta sevoidaan tuhota yhdessä yössä. Toivon, etteiuraanin talteenotolle anneta lupaa”, MarkkuLaanti sanoo.Harri Natunen ei näe ristiriitaa kaivostoiminnanja matkailun välillä.”Meille tulee satoja kyselyjä ryhmiltä,jotka haluavat vierailla kaivoksessa, ja myösmatkailijat tuntuvat olevan kiinnostuneitaTalvivaarasta. Emme aio tehdä kaivoksestamatkailunähtävyyttä, mutta suunnittelemmevierailukeskusta, jossa kerromme toiminnastamme”,Harri Natunen sanoo.Tonttien hinnat ja hälytysjärjestelmäSitten tulee yleisön kysymysten vuoro.Miksi pidätte kiinni bioliuottamisesta?Miksi ette siirry mekaaniseen nikkelin erotukseen?Onko teillä jokin järjestelmä vakavistavuodoista ilmoittamiseen? Mitenhyvitätte meille taloudellisesti sen, etteivätmökkitontit käy kaupaksi?Harri Natunen tuntee kaikki kysyjät jo entuudestaanja vastaa kysymykseen kerrallaanTalvivaaran asiantuntijoiden avulla.”Tutkimme hälytysjärjestelmää, joka lähettäisitarvittaessa tekstiviestit kaikkiinlähialueen matkapuhelimiin. Kiinteistövälittäjänpitäisi selvittää, onko Talvivaara vaikuttanuttonttihintoihin. Saamme prosessistalähivuosina enemmän nikkeliä ja sinkkiä,koska liuotusaika on viisi vuotta…”Kun kaikkiin jatkokysymyksiinkin on vastattu,Olli-Pekka Nissinen pyytää ehdotuksiaseuraavaa tilaisuutta varten.”Kirjoittakaa mielellään blogiin, mistä aiheistahaluatte keskustella.””Enemmän aikaa yleisön kysymyksille.Varatkaa viisi tuntia”, ehdottaa ääni yleisönjoukosta.johan svenlinNeljä ääntäKajaanistaTiina Hyyryläinen:n ”En tunne Talvivaaraakovin hyvä. Isäni onollut siellä työssä, muttaitse en ole koskaankäynyt siellä. Lehdestäolen lukenut, että Talvivaaranpäästöt ovat olleetliian korkeita ja itse olen huomannut kokoseudulle levinneen hajun. Opiskelen yritystalouttaenkä koe Talvivaaraa itselleni sopivaksityöpaikaksi.”Pauli Moilanen:n ”Kokonaisuutena ottaenTalvivaara on alueellemmehyvin myönteinenasia. Työskentelenitse rakennusalalla.Yrityksemme on tehnytpari tilausta Talvivaarallemutta ei mitään isoja projekteja. Talvivaaraolisi toki voinut hoitaa ympäristöasiat paremmin,mutta joskus tuntuu, että media ontehnyt kärpäsestä härkäsen.”Eini Nykänen:n ”On hyvä, että seudulletulee työpaikkoja.Veljeni on tehnyt töitäTalvivaaran alueella.Itse käyn lukiota enkäole vielä päättänyt tulevaaammattiani. Talvivaarankääntöpuolena on, että heidän olisi pitänythuolehtia ympäristöstä paremmin, siinäon tapahtunut joukko mokia, joista on lukenutlehdessä.”Natalie Trembath:n ”Lähden metsäänpariksi päiväksi, lähelleVenäjän rajaa, katsomaanoikeita karhuja.Australiassa meillä onvaltavia uraanikaivoksia.Kaivosteollisuus onmaassani suurimpia teollisuudenaloja ja pitäätalouden kunnossa. Palaisin tänne, vaikka täällälouhittaisiinkin uraania. Uskon, että vastustusjohtuu tietämättömyydestä.”Metalleja arjessaKuka tarvitsee Talvivaarassa louhittavia metalleja? Kaikki jotka haluavatsyödä haarukalla ja veitsellä, soittaa matkapuhelimella, pyöräillä sillanyli tai juoda raikasta vettä. Vaikka suuri osa metalleista kierrätetään uusiokäyttöön,uusia metallejakin tarvitaan maailman raaka-ainekysynnäntyydyttämiseksi.Nikkeli• ainutlaatuiset ominaisuudet, jonka vuoksise kestää hyvin ruostumista ja lämpötilanvaihteluja.• käytetään suurimmalta osin eri metalliseoksissa,joista ruostumaton teräs on tärkeinkäyttöalue (65%).• käytetään myös paristoteknologiassa,nikkeli-metallihybridiakuissa (NiMH), litiumioni-akkujenvaihtoehtona.Nikkeliä sisältäviä arkituotteita: sakset, matkapuhelinakut,kitaran kielet, panssarilevy, murronkestävätholvit, veneen potkurit, kolikot.Sinkki• maailman neljänneksi eniten käytetty metalliraudan, alumiinin ja kuparin jälkeen. Ylipuolet maailman sinkinkulutuksesta meneegalvanointiin eli metalliesineiden pintakäsittelyyn,jonka ansiosta ne eivät ruostuniin helposti.• käytetään rakennus- ja autoteollisuudessajossa pitkä kestoikä on tärkeää. Ohut sinkkikerrosteräksen pinnalla suojaa ruosteeltayli 50 vuotta.• on käytetty kuparin kanssa messinkiseoksessayli 2 000 vuoden ajan.Sinkkiä sisältäviä arkituotteita: sillat, valopylväät,trumpetit, naulat, ruuvit, mutterit,paristot.Kupari• käytetään kun tarvitaan hyvä sähkönjohtavuus.Puolet maailmassa tuotetusta kuparistakäytetään sähköjohtoihin. Sähköäjohtavakuvio on useimmissa piirikorteissa tehtykuparista. Kupari kestää korkeita lämpötilojaja sitä on helppo työstää.• hyvä lämmönjohtokyky jonka vuoksi kuparion korvannut asbestin junien ja autojen jarruissa.• ei aiheuta kipinöintiä jasopii sen vuoksi bensiinijakaasuputkiin. Kuparisetvesijohdot pysyvät hygienisinäja kestävät jyrsijöidenhyökkäyksiä.• kuparia on useimmissasähköjärjestelmissä ja esim. nykyaikainenkeskikoon auto sisältää n. 30 kg kuparia.Kuparia sisältäviä arkituotteita: vesijohdot,aurinkopaneelit, lämminvesivaraajat ja kaikkituotteet joissa on piirikortti.Koboltti• käytetään lähinnä katalysaattorien valmistukseensekä metalliseoksiin, joiden ansiostametalliesineeseen saadaan kova pinta ja suojaruostetta vastaan.• käytetään magneettiominaisuuksiensa ansiostamyös turbiineissa ja generaattoreissa.Elektroniikkateollisuus tarvitsee kobolttiapuolijohteisiin ja paristoihin, esim. litiumkobolttijärjestelmään(LiCoO 2 ), joka on yleisinkannettavien laitteidenvirrantuotannon litiumionijärjestelmä.• käytetään gammasäteilyntuottamiseen lääketieteellisessähoidossa ja tieteellisessätutkimuksessa.• antaa sinisen väripigmentinlasiin ja keramiikkaan.Kobolttia sisältäviä arkituotteita: matkapuhelinakut,siniset juomalasit, lääketieteellinensäteilyhoito, B12-vitamiini.10 katternö katternö 11

’Kysyimme mistä ihmiset kantoivat huolta? Otimme sen sitten lähtökohdaksemme’Karl VilhjálmssonKarl VilhjálmssonAnodin vaihto Reyðarfjörðurin alumiinisulattamossa.Alumiinia tyhjätään uunirivistä sulattamon toisessa 1100 metrin pituisessa hallissa.Kaikki korostavat myönteistä työllisyysvaikutusta.Noin 900 ihmistä saa elantonsasuoraan tai epäsuoraan alumiinisulattamosta.Puolet heistä asui jo entuudestaan alueella,n. 20 % on paluumuuttajia ja lopuista monettulevat ulkomailta. Noin 30 % työntekijöistäon naisia.Työnsaannin ehtona Alcoa pitää islanninoppimista, sillä se on yhtiön sisäinen kieli.”Muuttovirta suuntautuu edelleen Itä-Islannista Reykjavikiin, mutta sulattamonansiosta se on kuitenkin huomattavasti vähäisempi”,Stefán Pálsson sanoo.Esikuva ympäristöasioissaMiten ympäristöasioita ja yleistä mielipidettäkäsitellään?”Haluamme, että ympäristövaikutuksemmeon pienin mahdollinen pitämällä prosessimmeaina huippukunnossa. Teemme jatkuvastiyhteistyötä paikallisen yhteisön kanssa.Ja olemme ehdottoman avoimia kaikissa toimissamme”,toteaa Janne Sigurðsson, jokaon vuodenvaihteesta työskennellyt Reyðarfjörðurinsulattamon toimitusjohtajana.Janne on tanskalainen ja päätyi tänne avioliitonkautta. Hänen puolisonsa on islantilainenja syntynyt naapurikaupungissa Eskifjörðurissa.Tehtyään uraa mm. Siemensinmatkapuhelintoiminnassa hän tuli AlcoalleIT-päälliköksi yrityksen käynnistyessä v.2006 (alumiinintuotanto alkoi v. 2007).Janne Sigurðsson korostaa avoimuutta – hänelläei ole edes omaa työhuonetta, vaan hänistuu maisemakonttorissa yhdessä kollegojenkanssa.”Tehtävämme on ansaita rahaa. Ja samallatoimia muulle maailmalle esikuvana ympäristöasioissa.Yrityskulttuuriimme kuuluujatkuva parantaminen, niin ympäristö-, terveys-kuin turvallisuusasioissakin”, hän sanoo.Ja tämä tapahtuu hyvin pitkäjänteisesti. Alcoaviettää ensi vuonna 125-vuotisjuhliaan, jayritys on vuosikymmenet ollut teollisuusyritystenhuippua tavaramerkin uskottavuudensuhteen. ”Emme ajattele vuosikymmenienvaan vuosisatojen jänteellä”, Janne sanoo.Jatkuvaa mittaamistaEnnen Reyðarfjörðuriin asettumista yhtiökävi pitkän prosessin, jossa se lähipaikkakuntienkanssa kirjasi järjestelmällisesti muistiinihmisten esiinnostamat kysymykset ja huolenaiheet.Niistä muotoiltiin 45 kysymystä,ja yhtiö päivittää niitä verkkosivuilla, jotkaovat nyt saatavilla myös englanniksi (www.sustainability.is).24 kysymyksistä koskee ympäristöä, 16 paikallisyhteisöäja 5 taloutta. Miten hiilidioksidi-ja fluoripäästöt ovat vaihdelleet vuodestavuoteen? Polttoainevuodot? Ilmansaasteet?Eläinkantojen muutokset maalla ja vesissä?Millainen on alueen tulokehitys? Miten alueenasunnonhinnat muuttuvat? Näkyykö rikollisuudessasuunnanmuutosta?Nämä kaikki siis mitataan vuosittain, jatulokset ovat avoimesti koko maailman nähtävillä.”Ainut, mitä emme julkaise, on toiminnanliiketulos. Koska olemme pörssiyhtiö, tämäntyyppistätietoa ohjaa säännöstö, johon emmevoi vaikuttaa”, Janne Sigurðsson sanoo.Alcoa korostaa myös konsernin tasolla hyvänkansalaisen panosta ja tärkeyttä yhteiskunnassa.Alcoa tukee vuosittain merkittävilläsummilla yhteiskunnan eri toimintojaItä-Islannissaa. Yhtiö harjoittaa myös vapaaehtoistoimintaa,joka on järjestetty siten,että yhtiö myöntää stipendejä erilaisiin yleishyödyllisiintarkoituksiin, joita työntekijättoteuttavat vapaa-ajallaan. Siis eräänlaistatalkootyötä.Vuonna 2011 työntekijät saivat Reyðarfjörðurissatällä tavoin kokoon 120 000 dollariaAlcoa-stipendejä mm. kunnostamallaleikkipuistoja ja urheilukenttiä, siistimälläjulkisten paikkojen ympäristöä ja istuttamallapuita.svenolof karlssonAlumiini75 % kaikesta louhitusta alumiinistaon edelleen käytössä.Alumiinia käytetään hyvin moneen eri tarkoitukseen.Lähes kaikki metalli käytetään uudelleen.Uusiokäyttöön tarvitaan vain 5 % uuden alumiininvalmistukseen vaadittavasta energiasta.• Normaaleissa pH-arvoissa alumiini ruostuuerittäin vähän. Sen pinnalle muodostuusuojaksi äärimmäisen ohut (10 nanometriä)oksidikalvo.• Alumiinitölkit ovat keveitä (kevyempiä kuinPET-pullot ja paljon kevyempiä kuin lasipullot)ja sen vuoksi vähentävät päästöjäja kuljetuskustannuksia.• Alumiinifolio suojaa ruokaa kuivumiselta,valolta ja vierailta mauilta, ja sitä voi käyttääruoanlaitossa myös uunissa.Alumiini on kestävyytensä, muokattavuutensaja keveytensä vuoksi tärkeä raaka-aine lentokoneidenrungoissa, erilaisissa ajoneuvoissa,moottoreissa ja vanteissa.Alumiinia käytetään myös esim. julkisivu- jakattopelleissä, suurjännitejohdoissa, kondensaattoreissaja laitekoteloissa, joiden on johdettavalämpöä ja sähköä.16 katternö katternö 17

K A T T E R N ÖPAIKALLISTAUudenkaarlepyynVoimalaitos esitteliuutta ja vanhaaUusi kerhotiedonhaluisille lapsilleVelomobiili tulee pianV I R T A S E TIloinen veikko tuntee sähköverkonn Jos olet soittanut käyttökeskukseen vikailmoitusta23 viime vuoden aikana, olet hyvinkinvoinut puhua Tomas Lundqvistin kanssa. Hän onyksi viidestä ”kuuman tuolin” päivystäjästä keskuksessa,josta valvotaan koko Katternön alueensähkönjakelua.Aivan ensimmäiseksi hän kysyy soittajalta, ovatkosähköasiakkaan omat pääsulakkeet kunnossa.”Pääsulakkeet löytyvät omasta mittarikaapista,ja vialliset vaihdetaan samalla tavoin kuin tavallisetkinsulakkeet.”Ennen soittoa kannattaa myös tarkistaa, onkosähkö poissa myös naapureilta.”Toki pitää soittaa, kun talosta on sähkö hävinnyt,mutta jos kellään naapurilla ei ole samaavikaa, ongelma löytynee asiakkaan omasta sähkökaapista.”Samoin kuin päivystyksen työtoverinsa, myösTomas Lundqvist viihtyy työssään.”Koskaan ei työhön tullessa tiedä, minkälainenpäivästä tulee. Jos on ukkonen, myrsky, lumisadetai kova pakkanen, työvuorosta tulee tiivis.”Tomas arvostaa sitä, että vapaa-aika on rauhoitettutyöasioilta.”Olen liikkunut tosi paljon Vaasan ja Kokkolanvälisillä kalavesillä, mutta en ole ikinä antanutJohanna ForsmanKALASTUKSEN ILOA. Tomas Lundqvistin voi tavata maanantaiaamuna vapa kädessä ja ajatukset aivanmuualla kuin Katternön sähkönjakelussa.maaston sähköjohtojen tai muuntajien häiritä keskittymistänikalastukseen”, hän nauraa.Hän pitää vuorotyötä selkeänä etuna.”Siitä on tullut elämäntapa. Joinain vuosina työskentelenjouluaattona, mutta vastapainona voi lähteäarkiaamuna, kuten tänäänkin, kalaan. En ikinävaihtaisi yhdeksästä viiteen -työhön.”Tomas on harrastanut kalastusta jo nuoresta, jaeniten hän arvostaa siinä hyviä kavereita ja ulkoilua.Itse saalis on sivuasia. Toki hän on kantanutkoko joukon kalaa perheelle vuosien saatossa.Vaimo ja lapset eivät enää innostu saaliista, muttaperheen kaksi kissaa mielellään syö isännän narraamaaja fileoimaa haukea.Tomaksella on Uudenkaarlepyyn Bådanissa yhteinenvene kahden kalakaverin kanssa. Kalapaikkojentarkempia koordinaatteja hän ei paljasta.”Saisin maksaa siitä kalliisti. Hyvät paikat pidetääntiukasti salassa. Ja juuri se hyvän paikanlöytäminen kertoo taidosta. Sitten tarvitaan vieläonnea, jotta saa kalan nappaamaan.”Vene on yleensä vesillä joulukuulle.”Paras vuodenaika on nyt syksyllä ja tietysti keväällä,kun löytää matalan lahden ja siellä kutevatahvenet.”n Uudenkaarlepyyn Voimalaitos järjesti elokuunkulttuuriviikon yhteydessä avointen ovien päivän.Niin on tehty vuoden 2006 korjausten jälkeen voimalaitoksentäytettyä 80 vuotta.Tänä vuonna vesivoimalaan tutustui yli 200 kävijää.He saivat nähdä niin uutta kuin vanhaakin.Nykyään voimalan vanha osa toimii nimittäin museona:vanhat turbiinit ovat pysähtyneet ja niidenainoana tehtävänä on esitellä historiaa. Vanhamusta turbiini vuodelta 1926 herättää kävijöissäsuurta kiinnostusta etenkin, kun he voivat verratasitä viereisen 30-vuotiaan voimalan nykyaikaisiinkoneisiin.Voimala kasvaa vuosirenkaiden tavoin. Nyt ontodennäköisesti taas aika lisätä uusi vuosirengasUV:n historiaan. Se nimittäin hakee lupaa uudenpienehkön vesivoimalan rakentamiseen nykyisenviereen. Lupa-asiat selvinnevät syksyllä 2012.Vanhassa osassa on pieni museo ja siellä vanhanajansähkötarvikkeita sekä huone, jossa toimiipienimuotoinen ”tiedekeskus”. Koululaiset voivattehdä siellä käytännön kokeita, jotka usein liittyvätenergiaan. He saivat mm. ampua paineilmarakettejaja halukkaat voivat itse tuottaa sähköä vanhalla,generaattorilla varustetulla kuntopyörällä.Leif SjöholmVeljekset Elias, Jonatan ja Martin kiipesivätvanhan, vuoden 1926 turbiinin päälle: se oli heistäjännittävää.n Pietarsaarenseudun Luonto r.y. käynnisti syyskuussa yhdeksän5–7-vuotiaan lapsen pilottiryhmän.Biologit Birthe Wistbacka ja Annika Finne sparraavat tiedonhaluisia lapsiaja antavat heidän valloittaa uutta tietoa esim. elintarviketuotannosta,metsän kasveista ja eläimistä.”Aloite tuli muutamien luonnosta innostuneiden lasten äideiltä. Lapsetovat alakouluiässä uskomattoman kiinnostuneita luonnosta. Mutta siinäiässä ei missään tapauksessa pidä aloittaa isoista globaaleista ympäristöasioista.Lähdemme tapaamistemme aluksi eväsretkelle ja voimme sielläkäsitellä eri asioita, esim. miten ruokaa tuotetaan. Kun eväät on nautittu,puhumme jätteiden lajittelusta ja hyödyntämisestä, Birthe Wistbackakertoo.Kauden päätteeksi pidetään askarteluilta, jolloin metsän aineksistatehdään joulukoristeita.”Pidämme kerhoa kaksi tuntia joka toinen viikko jouluun asti ja mietimmesitten jatkoa.”Karolina IsakssonTANKKI TÄYNNÄ. Lehmät nauttivat syksystä, koska lämpötila on miellyttäväja hyönteiset eivät vaivaa. Se näkyy myös maidontuotannossa, joka taaskasvaa kesän notkahduksen jälkeen.Luomumaidon kysyntä kasvaan Yhä useammat valitsevat kaupassa luomumaitoa, ja meijerit laajentavatsiitä valmistettujen tuotteiden valikoimaa. EK Lacto Pedersöressäsiirtyi viime keväänä kokonaan luonnonmukaiseen maidontuotantoon.”Olemme viljelleet luomusäilörehua vuodesta 1995 eikä siirtyminen tuonutmeille isoja muutoksia. Ennen pystyi kylläkin soittamaan toimittajalleja tilaamaan 3000 kg rehua, mutta nyt papujen ja muun täydennysrehunhankinta vaatii vähän enemmän työtä”, Eva Lönnqvist sanoo.Tilalta myydään jonkin verran maitoa suoraan asiakkaiden astioihin.”Muutamat tekevät maidosta viiliä tai jugurttia. Jotkut laktoosi-intoleranssistäkärsivät voivat juoda käsittelemätöntä maitoa”, Kaj Lönnqvistsanoo.Luomurehua syövä lehmä tuottaa n. 25 litraa maitoa päivässä, kun tavanomaisessamaidontuotannossa lehmä tuottaa keskimäärin 30 litraapäivässä.n Pietarsaari saa lokakuussa ensimmäisen velomobiilinsa,suomalaiselta nimeltään kinneri. Jan Backmanaikoo silloin polkea uuden ympärivuotisen kulkuneuvonsaHollannista Saksan, Tanskan, Ruotsin ja viimeisenäetappina Naantalin kautta kotiin Pohjanmaalle.Hän arvioi, että runsaan 2000 km kotimatka kestääverkkaista vauhtia parisen viikkoa.”Kinnerissä istutaan mukavasti suojassa sateelta jatuulelta. Ilmanvastus on minimaalinen, ja vauhdissakinneri päihittää minkä tahansa kilpapyörän.”ENERGIAVIISASHänen kinneriinsä tulee kevyt hiilikuitukuori ja vaihteiksi kolme hammasratastaeteen ja yhdeksän taakse. Kinnerissä on kolme rengasta; talvella käytetäännastarenkaita. Jan Backman pitää kinnerin ainoana haittana sitä, ettäse on ylämäessä raskas poljettava.”Meille täällä lakeuksilla siitä ei ole suurtakaan haittaa, mutta jos joka päiväjoutuu polkemaan ylämäkiä, kinneriin kannattaa hankkia apumoottori.”Jokamiehenkinneristä joutuu maksamaan noin 6000 euroa. Jos haluaa sähköhybridimallin,jossa on 250 watin apumoottori ylämäkien helpottamiseksi,joutuu pulittamaan pari tuhatlappusta lisää.”Jos katsoo kustannuksia, kinneri on äärettömän paljon edullisempi kuinauton osto ja ylläpito. Ei polttoainekustannuksia, ei ajoneuvoveroja eikä huoltomenoja,koska ketju on kapseloitu ja suojassa kosteudelta ja lialta. Kovankysynnän vuoksi kinnerin arvo ei juurikaan laske.”Backman uskoo, että kinneristä voisi tulla uusi jokamiehen ajoneuvo lähitulevaisuudessa.”Suurimpana esteenä ovat vanhat totutut ajatusmallit, joita voi olla vaikeamurtaa. Olemme kuitenkin mukavuudenhaluisia olentoja, ja kinneri tarjoaamukavuutta. Kaikkien kannattaisi kysyä itseltään, miksi raahata mukanaanmoottorikäyttöistä tavaratonnia päästäkseen parin kilometrin päähän työpaikalle,kun siihen riittää 30-kiloinen itsepoljettava ajoneuvo.”Karolina IsakssonEDISTYKSELLINEN POLKUAUTO. Innokas pyöräilijä ja veneenrakentaja JanBackman on varma, että kinneri sopii myös Suomen oloihin. ”Se käynnistyyaina, siinä istutaan suojassa sateelta ja tuulelta ja samalla saa hyötyliikuntaailman että pyörää tarvitsee polkea hiki hatussa.”18 katternökatternö 19

’Tuntuuko se simulaattorissa, jos syöksymme maahan?’ – Tuntuu, laite ravistelee, jos laskeutuminen on huono.Kokkola–Pietarsaaren lentoasemallaon tuulinen kevättalven aamu. Viisioppilasta Kruunupyyn lukion lentolinjanviidenneltä vuosikurssilta odotteleeHelsingin koneen lähtöä viettääkseen kokopäivän opintokäynnillä. Vielä toistaiseksi helentävät matkustajina.”Olen aina ollut kiinnostunut lentämisestä,joten valitsin Kruunupyyn lukion voidaksenisuorittaa lentolupakirjan ylioppilastutkinnonrinnalla”, luotolainen Martin Sjöskog kertoo.”Aion hakeutua lentäjäkoulutukseen lukionjälkeen, ehkä ulkomaille”, sanoo MarkusLindholm, joka muutti Kruunupyyhyn Sipoostavoidakseen käydä lentolinjan.Alaveteliläistä Janina Tunkkaria innostaahänen serkkunsa, Sanna Kari, joka toimii lentäjänäFinnairilla.”Se vaikuttaa mielenkiintoiselta ammatilta,ja haluan kokeilla lentämistä itsekin. Juurinyt lentäjistä on pulaa, ja lentoliikenteenodotetaan kasvavan tulevaisuudessa”, JaninaTunkkari sanoo.Myös pedersöreläinen Sandra Snellman japietarsaarelainen Melinda Snellman pitävätlentäjän ammattia houkuttelevana.”Lentäjäkoulutukseen on vaikea päästä,mutta lukion lentolinja tarjoaa hyvää pohjaa.”Ensimmäisenä lukiovuonnaan oppilaatpääsevät tutustumaan lentoteollisuuteenopintokäynneillä ja retkillä. Vuoden päätteeksijärjestetään purjelentopäivä, jolloinoppilaat saavat itse ohjata purjelentokonetta,toki opettajan valvomana. Toisena lukiovuonnajärjestetään laaja lentokurssi, jolloinlentämisen teoriaa opiskellaan tiiviillä kuudenviikon kurssilla. Kolmannella luokalla saakaikki kokeet läpäistyään ultrakevytlentäjänlupakirjan.”Kaikki lentolinjalaiset ovat olleet motivoituneitaja selvittäneet kurssin, vaikka 60tunnin teoriaopetus ja 13 tenttiä kuudessaviikossa onkin rankka jakso”, kertoo Kruunupyynlukion fysiikan ja kemian opettaja jalentolinjan koordinaattori Kaj Timgren.Hänellä ei ole lentolupakirjaa, mutta hänon ollut ilmassa alle 18-vuotiaiden oppilaidenkanssa.”Se on täysin turvalliselta, vaikka heillä eiole vielä edes tavallista ajokorttia”, hän hymyilee.Vantaalla meitä on vastassa lumipyry jaStefan Vikström, yksi Suomen kokeneimpialentäjiä ja kouluttajia. Hänen lukioaikanaan1980-luvulla ei lentolinjoja ollut.Karl VilhjálmssonAITO TUNTUMA. Finnairin Airbus 320 -simulaattorimaksaa n. 10 milj. euroa, ja sitä käytetään yhtiönomien lentäjien jatkokoulutukseen. Sisätilat ovattäysin samat kuin aidossa ohjaamossa.Karl VilhjálmssonLENTOKOULUTTAJA. Stefan Vikström lentää itse jakouluttaa Finnairin lentäjiä. ”Lennän kuukaudessayleensä 3–4 kaukolentoa, yhtä monta Eurooppalentoaja lisäksi työskentelen pari päivää simulaattorikouluttajana.””Suoritin lentolupakirjan 22 vuotta sittenyksityisessä lentokoulussa Kruunupyyn lentoasemalla.Sitten kävin Porissa Suomen Ilmailuopiston,silloiselta nimeltään FinnairinIlmailuopisto, ja sen jälkeen olen suorittanutFinnairin omia tyyppikoulutuksia.”Lentosimulaattori on päivän kohokohta.Lentokokemus tuntuu ohjaamossa aivan aidoltasimulaattorin jalkojen liikkeiden ansiosta.Janina Tunkkari on ensimmäisenä vuorossa.Hän saa asettua perämiehen istuimellekapteeni Vikströmin viereen.”Naislentäjiä on yhä enemmän. Finnairillaei ole ollenkaan harvinaista, että naiset hoitavatkoko lennon.”Kapteenin ja perämiehen roolijako on ”pilotflying” ja ”pilot not flying”. Kapteeni pitääohjaussauvalla koneen oikealla korkeudellaja ohjaa peräsintä jalkapolkimilla. Perämieshuolehtii koneen ulkoisista ja sisäisistä olosuhteista.Stefan ohjaa meidät kiitotielle ja neuvooJaninaa.”Pidä kone keskellä kiitotietä kantapäidenavulla. Kun sanon ”Rotate”, vedä ohjaussauvastaja pidä piste ruudun ristikon keskellä.”Koneen nokka nousee ja kohoamme ilmaan.Laskuteline nostetaan sisään ja näemmeallamme Tampereen moottoritien. Stefanlisää vähän sumua ja asettaa koordinaatit, joitaJaninan pitää noudattaa ruudullaan.”Nyt laite ulvoo, koska lennät liian korkealla.Heti kun jokin muuttuu, sinun pitää reagoidasiihen pienellä liikkeellä.”Aluksi pyörällä päästäänKahdeksan minuuttia nousun jälkeen on aikalaskeutua. Laskuteline alas.”Meidän pitää yrittää laskeutua tuolle kapeallekiitotielle.””Tuntuuko se simulaattorissa, jos syöksymmemaahan?””Tuntuu, laite ravistelee, jos laskeutuminenon huono.”Ei vaaraa, Janina tuo meidät alas oikein hienosti.”Tosi hyvä”, kapteeni Vikström kehuu.Me muut saamme vuorollamme kokeillasamaa.”Olen aivan pyörällä päästäni. Pääseekö siitäharjoittelulla eroon?” Janina kysyy.”Pääsee, siihen tottuu kun lentää paljon”,Stefan vakuuttaa.Hän tietää sen omasta kokemuksestaan.”Lennän kuukaudessa yleensä 3–4 kaukolentoa,yhtä monta Eurooppa-lentoa ja lisäksityöskentelen pari päivää simulaattorikouluttajana.Jokaisen kaukolennon jälkeen on kolmepäivää vapaata, ja se on kyllä tarpeen.”Kaikki ovat innoissaan simulaattorikokemuksenjälkeen ja tyytyväisiä omiin laskeutumisiinsa.Karl VilhjálmssonVAATII TARKKUUTTA. Kiitotie näyttää langanohueltalaskeutumiseen saavuttaessa. PerämiesKaj Timgren (oikealla) pitää kurssin kantapäilläänja korkeuden ohjaussauvalla samalla kun kapteeniStefan Vikström antaa ohjeita.Johanna ForsmanENSI KERTAA OIKEASTI. Kruunupyyn lukiolaisetpääsevät kokeilemaan purjelentoa Menkijärvenkentällä.24 katternö katternö 25

Johanna Forsman’Valmisteluissa ei saa ikinä pitää kiirettä’26 katternöENSIMMÄISENÄ. Janina Tunkkari haluaa tarttuatehtävään heti mieluummin kuin antaa jännityksenkasvaa odotellessa. Vaasan lentokerhon JyrkiHämäläinen tekee viimeisiä valmisteluja ennenkuin asettuu takaistuimelle.”Opiskelkaa ahkerasti, varsinkin matematiikkaa,englantia ja suomea. Ja huolehtikaa kunnostanne,niin teillä on paremmat mahdollisuudet päästä lentäjäkoulutukseen”,Stefan Vikström evästää.Pari kuukautta simulaattorikokemuksen jälkeenon aika testata lentämistä oikeasti. Aurinkoisenaalkukesän päivänä Kruunupyyn lukiolaisten ontarkoitus päästä kokeilemaan lentämistä oikeastiilmaa siipien alla Alajärven Menkijärven lentokentällä.”Ilma on täydellinen. Pienet kumpupilvet tarkoittavattermiikkejä, joita voimme hyödyntää”,lennonopettaja Stefan Storrank sanoo.Lentäminen on ollut hänen työtään 1970-luvulta,niin liikennelentäjänä kuin kouluttajanakin.Nyt hän on eläkkeellä, mutta jakaa tietojaan lentooppilaille.Lentokuume ei ole hävinnyt.”Lentäminen on edelleen yhtä hauskaa, muutenolisin jo lopettanut. On käytännöllistä päästä nopeastipaikasta toiseen. Kun lentää itse, ei ole riippuvainenlentoyhtiöiden reiteistä”, hän sanoo.Hinauskone tankataan ja huolletaan, ja lentooppilaatvalmistautuvat tehtäväänsä.”Lennon valmisteluissa ei saa ikinä olla kiirettä”,Stefan Storrank selittää.Tälläkin kertaa Janina Tunkkari saa kokeilla ensimmäisenä.Hän näyttää rauhalliselta pukiessaanylle laskuvarjon ja istuutuessaan kaksipaikkaisenkoneen etuistuimelle.”Oppilas istuu edessä, jotta opettaja laskeutuupehmeämmin”, kurssikaveri Melinda Snellmanpilailee ennen kuin lasikupu lasketaan alas.Vastatuuli on täydellinen nousuun ja laskuun.Moottorikone alkaa rullata ja hinausköysi kiristyy.Kurssikaverit näyttävät hermostuneemmilta kuinJanina. Muutaman minuutin kuluttua moottorikonelaskeutuu ja purjelentokone näkyy vain ajoittain,kun se välkähtelee auringonheijastuksena korkeallasinitaivaalla. Puolen tunnin kuluttua kone näkyykuitenkin saapuvan laskeutumiseen.”Koneen nopeus on n. 60 km/t renkaiden ottaessamaahan”, Stefan Storrank sanoo.Jälleen Janinalta täydellinen laskeutuminen.”Lähdetkö lentoon?” hän pilailee antaessaan laskuvarjorepunMartinille.Janinan ensimmäinen purjelento antaa potkua,joka ylittää jopa simulaattorikokemuksen.”Nousimme 400 metriin ennen kuin irtauduimmemoottorikoneesta. Sitten purjehdimme ylös900 metriin.”Hän oli rauhallinen koko matkan.”Olo tuntui varmalta mutta vähän pyörryttävältänoustessamme ylöspäin. Ohjasin varovasti,en uskaltanut tehdä jyrkkiä kaarroksia. Ilmassa olihiljaista mutta huikeaa.”johan svenlinJohanna ForsmanHENGAILUA HANGARISSA. Kruunupyyn lukiolaiset Martin Sjöskog, Janina Tunkkari, Melinda Snellmanja Sandra Snellman haaveilevat lentäjän ammatista.Karl VilhjálmssonJohanna ForsmanLENTOKÄRPÄSEN PUREMA. Sipoolainen Markus KOKENUT LENTÄJÄ. Lennonopettaja Stefan Storrankantaa teoriakoulutusta ja istuu koneessaLindholm halusi Kruunupyyn lukioon voidakseenopiskella lentolinjalla. ”Aion lukion jälkeen oppilaiden kanssa, kun he alkavat lentää moottoroitujaultrakevyitä koneita Kruunupyyssä.hakeutua lentäjäkoulutukseen, ehkä ulkomaille.”Johanna ForsmanHINAUKSESSA. Potkurikone vetää purjelentokoneen 400 metriin ja kelaa sen jälkeen hinausköydensisään.katternö 27

Luovan hulluuden maakunta”Usko, toivo ja rakkaus ovat sopivia iskusanoja hulluille pohjalaisille”POHJANMAAOSA 2Saappaanheitto, suopotkupallo,akankanto… tarjolla on lukuisiamahdollisuuksia sille, jokahaluaa olla vähän hullu. Muttaluovaa hulluutta pitää harjoittaaeettisesti kestävällä tavalla,sanoo kulttuurimaantieteendosentti Olli Rosenqvist, itsekininnokas saappaanheittäjä.Aloitimme edellisessänumerossamme Pohjanmaasarjammemaakunnan historiankuvauksella. Jatkamme tässäaidon pohjalaisen identiteetinetsintäämme.Olli (perhepiirissä Olle) Rosenqviston syntynyt Porissa, suoritti maisterintutkinnon Turun yliopistossaja lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot Vaasanyliopistossa. Hänen väitöskirjansa kuvaamaaseudun roolia myöhäismodernissa yhteiskunnassa.Hän on ollut sidoksissa Kokkolan yliopistokeskusChydeniukseen 1980-luvun lopultalähtien, ja hoitanut siellä ajoittain maaseutututkimuksentutkijaprofessuuria.Mitä luovan hulluuden käsitteellä tarkoitetaan?”Luova hulluus on eräänlaista järjellisyyttä,joka perustuu sille, että ihminen ja yhteiskuntaeivät ole koneita. Jos yhteiskuntaja sen mukana ihminen olisi vain kone, jokatoteuttaisi sille annettuja tehtäviä, sen ennenpitkää jähmettyisi rutiineihinsa, kunnes kuluisikäyttökelvottomaksi”, Olli Rosenqvistsanoo.Luova hulluus koettelee nyky-yhteiskunnanrajoja ja totuuksia:”Se kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä, paneeihmiset pohtimaan elämän tarkoitusta jaJohanna ForsmanOlli Rosenqvist heittää saapasta Suomi Cupissa Ylivieskassa 12. elokuuta. Miesten luokassa heitettäväsaapas on kokoa 43. Ollin ennätys on 58,37 metriä.Olli Rosenqvistin pika-SWOT Pohjanmaan piirteistäVahvuudetpaikallinenkulttuuriperintörohkeus jayritteliäisyysMahdollisuudetluova hulluuskansainvälisyysHeikkoudetelinkeinorakenne *konservatiivisuusUhatsisäänpäin lämpiävyysliiallinen rationaalisuusja vakavuusmuodostaa näin pohjaa ihmisen ja yhteiskunnanuudistumiselle.”Modernissa yhteiskunnassa maalaisuus japerifeerisyys edustavat modernin rajamaallakäymistä, modernin rationaliteetin asettamistaarvioinnin kohteeksi, Olli Rosenqvist sanoo.”Parhaassa tapauksessa rajalla käyminenon luovasti hullua toimintaa, joka rikastuttavastikyseenalaistaa modernin yhteiskunnanrationaalisuutta. Pahimmassa tapauksessaluova hulluus näyttäytyy kuriositeettina taipoikkeamana, jonka moderni elämä vähitellensulauttaa itseensä.”Jotta luovaa hulluutta voitaisiin pitää tarpeellisenaja hyväksyttävänä, sitä tulee harjoittaaeettisesti kestävällä tavalla, Olli Rosenqvistkorostaa.”Luovasti hullu toiminta ei saa vahingoittaaihmisiä. Nykyistä parempaan yhteiskuntaantähtäävä usko, toivo ja rakkaus ovat sopiviaiskusanoja pohdittaessa tavoittelemisen arvoistaluovaa hulluutta.”Hulluus ja muutoksetMiten luova hulluus on näkynyt historiassa?Miten hulluus näkyy nykyään?”Yhteiskunnallisiin muutoksiin on ainaliittynyt luovaa hulluutta, kun vanhat rakenteetovat murtuneet antaakseen tietä uusille.Moderni yhteiskunta luottaa konemaiseenrationaalisuuteen, mutta postmodernissa yhteiskunnassakorostetaan leikkiä, jossa luovanhulluuden merkitys korostuu.”Postmodernissa yhteiskunnassa ihmisetharjoittavat bio- tai elämänpolitiikkaa ja onmielenkiintoista seurata, mihin tämä johtaa,Olli Rosenqvist katsoo. Kosmopoliittisuusja maailmankansalaisuus kasvattavat merkitystään,ja myös nomadismi eli kiertolaisuusilman vakituista asuinpaikkaa yleistyy.”Toisaalta monet pyrkivät vahvistamaan jahyödyntämään traditioita, kansallisuutta japaikallisuutta. Kaikki tällaiset ilmiöt voidaanymmärtää rajojen testaamisena. Ihmiset valitsevaterilaisia elämänpolitiikkoja.”Ovatko sitten saappaanheiton, kännykänheiton,akankannon, suopotkupallon ja saunomisenkilpailut esimerkkejä luovasta hulluudesta?Vai pelkästä hulluudesta?Jos jäyhät pohjalaisetkin voivat olla luovastihulluja, kenenkään ei tarvitse heittää kirvestäkaivoon, Olli Rosenqvist sanoo.”Ne ovat postmoderneja suomalaisia kansanhuveja,joilla on mahdollisuudet täyttääluovan hulluuden tunnusmerkit. Kummallisetkansanhuvit rikastuttavat ihmiselämää,jos ne yhdistävät leikin ja vakavamielisenurheilun kiinnostavalla tavalla. Liian vakavamielinen,”pyhä” urheilu toteuttaa moderniarationaliteettia ja itse asiassa köyhdyttää ihmiselämää.””Uskon, että suomalaiset huippu-urheilijatpärjäisivät olympialaisissa paremmin, jos heymmärtäisivät tekemisensä leikiksi”, Olli Rosenqvistsanoo.RajamaaJohanna ForsmanM.A. Numminen, Leningrad Cowboys, Lordija Jukka Ammondt ovat myös esimerkkejäluovasta hulluudesta, Olli Rosenqvist sanoo.”Nämä artistit liikkuvat leikillisyyden javakavamielisyyden rajamaassa. Myös erilaisettapahtumat ja festivaalit voidaan tulkitaluovan hulluuden tiloiksi, joissa paikallisuusja nurkkakuntaisuus rikastuttavat monenlaistenihmisryhmien elämää.”Miten tämäntyyppistä hulluutta voidaanhyödyntää rakentavasti? Yhteiskunnassa,koulutuksessa, yrityksissä?”Luova hulluus herättelee ja innostaa ihmisiä.Luovasti hullut ovat sopeutuvaisia muutoksille,joita nyky-yhteiskunta jatkuvastitarjoaa. Innostuksella on aina yhteiskunnassakäyttöarvoa!”Onko luova hulluus tyypillisesti pohjalaista?Ollaanko Pohjanmaalla ’hullumpia’ kuinesim. Savossa tai Hämeessä? Onko ruotsin- jasuomenkielisten alueiden välillä eroa?Luova hulluus on yleismaailmallinen ilmiö– ei siis pelkästään suomalainen tai pohjalainen,Olli Rosenqvist sanoo.”Eri kansallisuuksilla on omat hulluudenilmenemismuotonsa. Topelius kirjoittiMaamme-kirjaansa Suomen maakuntienihmisten ominaispiirteet niin, että nämä stereotypiatelävät edelleen.”Niissä Pohjanmaa jakautuu ”räyhäkkääseen”Etelä-Pohjanmaahan, itsetietoiseenPohjois-Pohjanmaahan ja ”nöyrään” ja vaatimattomaanKeski-Pohjanmaahan.”Stereotypioiden tasolla pohjalaiset näyttäytyvätmelko konservatiivisina, joten enosaa pitää heitä luovasti hullumpina kuinesimerkiksi savolaisia tai hämäläisiä. En olemyöskään huomannut, että hulluus ilmenisijotenkin eri tavalla ruotsin- ja suomenkielisilläalueilla.”Suurta hulluus-potentiaaliaSelvää on joka tapauksessa, Olli Rosenqvistsanoo, että jos Pohjanmaata tarkastelee kehäkolmosensisäpuolelta tai eurooppalaisestanäkökulmasta, se edustaa maalaisuutta japeriferiaa.”Joten vaikka kaikilla ihmisillä ja ihmisryhmilläon tarve erottautua massasta, uskallanväittää, että luovalla hulluudella on erityisethyvät mahdollisuudet kukoistaa meidänmaakunnassamme!”Mitä Pohjanmaa opettaa muulle maailmalleluovasta hulluudesta?”Jos jäyhään pohjalaiseenkin mahtuu luovaahulluutta, ei kenenkään muunkaan pidäluopua luovuudestaan ja heittää kirvestä kaivoon”,Olli Rosenqvist naurahtaa.svenolof karlsson28 katternö katternö 29

Tervetuloa, sanovat haukkuvat koirat!Iiik! Painan jarrun pohjaan, katson takapeiliinja käännän autonrattia nopeastioikealle. Siinähän se keltainen puutaloolikin, jonka kohdalta piti kääntyä. Maamerkkipääsi yllättämään hiukan puskantakaa. Tästä Koirahoitola Tuhnulaan vievääloppupätkää tiestä on jäljellä enää 150 metriä.Tuhnula sijaitsee Karbyssä, noin 13 kilometrinpäässä Pietarsaaresta. Jo näkyy osviittaa vasemmalla:mustapeltinen koiranmuotoinenkyltti ja nuoli. Sen takana punaisia rakennuksia.Tuolla rauhallisessa ja vehreässä ympäristössäse on. Koirien oma ”täysihoitohotelli”.Kun autoni kaartaa pihaan, alkaa joka puoleltakuulua haukkuja. Lähes kaikki koirat kertovatkuorossa kuvaajan ja minun saapuneen.Tuhnulan omistaja, Saija Sillanpää, 28, tuleemeitä vastaan hymyssä suin. ”Tervetuloa!Ei ne kauan hauku. Ei ne viitsi turhaan pitäämelua. Kun olen täällä yksin koirien kanssa,ne ovat ihan hiljaa”. Yksi toisensa jälkeen nepikkuhiljaa lakkaavatkin haukkumasta, vaikkame ylimäräiset kaksijalkaiset olemme paikalla.Tulokas vastaanotetaan kuuluvastiSitten tulee toinen auto pihaan. Siitä hyppääulos belgianpaimenkoira Nemo. Nemo onKokkolasta ja ensimmäistä kertaa Tuhnulassa.Taas koirakuoro aloittaa repertuaarinsa.No, eihän se haukku haavaa tee. Tähänhän alkaajo tottua. Saija ottaa kontaktin Nemoon:kyykistyy, ja antaa Nemon haistella kättään.Vaihdettuaan muutaman sanan omistajienkanssa, Saija menee tekemään hoitosopimuksenemännän kanssa sisälle. He ottavatsamalla koiran henkilökohtaiset tavarat mukaan:puruluut, tutunhajuisen pehmolelunja makuualustan. Niitä ei toki tarviste ottaamukaan, sillä Tuhnulassa on kaikki tarvittava,ruokaa myöten. Mutta koira on kuten lapsimennessään tarhaan. Kivahan se on, jos on jotaintuttua ja turvallista kotoa mukana. Kuluupari minuuttia, ja Saija ja emäntä tulevat ulos.Nemon isäntä antaa Nemon talutushihnassaSaijalle. Nemo lähtee innokkaasti Saijan völjyynparin minuutin pissaamiskierroksellepihan ympäri. Samalla Saija kehottaa Nemonomistajia lähtemään. Omistajat katsovathellyttävästi koiraansa, ja istuvat autoonsa.”Olen todennut, että näin on paras. Ei tuleikäviä ”jäähyväisiä” kenellekään. Koirat haluavatmyös mahdollisimman nopeasti merkatapaikat, varsinkin poikakoirat. Pienellä lenkilläsaa myös hyvän alkukontaktin”. Kun Saija jaNemo häipyvät puiden taakse metsäpolulle,painavat Nemon omistajat vuorostaan kaasuaja lähtevät matkaan. Kaikki kävi nopeasti ja kivuttomasti.Rapsutuksia ja pusujaKarolina IsakssonTämä maamerkki vie varmasti pihaan asti perille.Nemon oleillessa jo hoitolan ”yksiössään”, mealoitamme tutustumiskierroksemme vastapäisistäulkohäkeistä. Siellä majailee neljämetsästys -ja ulkokoiraa, jotka ovat samastaperheestä. Ne ovatparittain tilavissa ja mukavan oloisissahäkeissä vierekkäin. Yksi on ylitse muiden:hellyttävä nelikuinen jämtlanninpystykoiranpentu,Kiito. Saija nappaa Kiiton syliinsä.Pian pentu on nuollut Saijan kasvot kiiltäviksi.Sympaatisiin silmiin ja pentumaisiin eleisiinei voi olla ihastumatta. Tunne on molemminpuolinen.Kiito tapittaa Saijaa rakkaudellakuin omistajaansa.Tällä hetkellä Tuhnulassa on 17 koiraa, joistaseisemän ulkohäkeissä ja kymmenen sisällä.Jokaisesta sisähäkistä koira pääsee myösomaan ulkotilaan. Nyt on sesonki. Tai se nyton melkein aina.”Ainoat kuukaudet, jolloin on hiukan hiljaisempaaon tammi- , touko- ja elokuu. Jokakuukausi meille tulee noin kaksitoista uuttavarausta uusilta asiakkailta”.Saija sanoo, että viidakkorumpu on kantanuthyvin ja pitkälle. Puolet Tuhnulan asiakkaistatulee Kokkolasta. Loput Pietarsaarestaja ympäristöstä sekä Vaasasta. Etelä-Suomestakinon joitain uskollisia. Tyhjiä, koirattomiapäiviä ei ole enää koskaan. Viikonloput ovataina täynnä, ja arkenakin homma rullaa. ”Nytolemme siinä pisteessä, että suunnittelemmeuuden vastaanottotiskin rakentamistahoitolan viereen. Se toisi samalla kolme uuttasisäpaikkaa”, suunnittelee Saija. Logiikanvastaanottotiskin paikanvaihdolle ymmärtää,kun käy sisällä hoitolassa, jossa se nytsijaitsee. Sisällä koirat ilmaisevat itseään senverran mahtipontisesti, että ihmisen ääni jääherkästi kaikuvassa tilassa toiseksi.Lenkitystä neljästi päivässäMuutakin on juuri investoitu. Pihassa olevaanentiseen hevoshakaan on rakennettu koirillejuoksutarha. Verkot asennettiin metalliaidanväliin loppukesästä. ” Se on harvinaista herkkua.Olemme ylpeitä, kun pystymme sen asiakkaillemmetarjoamaan”. Siihen päästetäänvain yksi koira kerrallaan vipeltämään, jotteimitään yllätyksiä pääse sattumaan. Tarhassavapaasti oleskelevaa koiraa pidetään silmälläkoko ajan. Toinen merkittävästi toisista koirahoitolastaerottava tekijä on ulkoilulenkitystenmäärä. Joka koira pääsee neljä kertaalenkille päivässä! ”Liikunta on a ja o. Teemmeaamuisin ja iltaisin hiukan lyhyempiä lenkkejä,päivän mittaan tulee sitten kaksi pidempää.Näin koiralle ei tule tylsää ja se pääsee jaloittelemaan”.Lenkitys tuo myös rutiineja. Koiratruokitaan yleensä kaikki saman aikaan. Joillakinon omat ruuat mukana. Toisilla on lääkitystai jokin pieni vamma, mitä pitää hoitaa.”Viimeiset lenkit pyritään tekemään siinä iltakahdeksanaikaan, kun ruoka on kerennytlaskeutua”. Tässä vaiheessa toimittajan onotettava laskin käsilaukustaan ja tarkistetavalenkkien kilometrimäärät. Paljonko niitä Saijalletuleekaan päivässä? ”Koirien määrästäriippuen, siinä 20–30 kilometriä. Ei askeleitaeikä kilometrejä tule mietittyä. Joka lenkkion erilainen eri koiran kanssa”. Vain samanperheen koiria ulkoilutetaan yhdessä, muutenyksitellen. Kesällä koiria myös uitetaan,omistajan luvalla.”Plussaa tässä on se, etten tarvitse ylimääräistävapaa-ajanliikuntaa ja saan syödä mitähuvittaa”, nauraa ilmeisen hyvässä kunnossaoleva Saija. Tarvitaan tässä lajissa varmastifyysistä voimaakin. ”Koirat voivat painaa jopa50 kiloa ja riuhtoa aika lailla. Silloin kyllätuntuu hauiksissa ja rintalihaksissa”.Unelmaa kohtiMistä idea perustaa koirahoitola tuli?”Minulle syttyi rakkaus koiriin ja eläimiinjo pienestä tytöstä. Perheessämme oli ainakoiria. Vanhemmillani oli pitkään Reneniminenbulldoggi, joka liittyy vahvas-Ulkoilutuksen jälkeen Saija ja partacolliesisarukset istuvat hetken aikaa vielä varjossa.Sisähäkit ovat yksiöitä, joista koira pääsee kätevästi omaan aidattuun ulkohäkkiinsä.Karolina Isaksson32 katternö katternö 33

Haaveesta tuli unelmatyö!Karolina Isaksson Karolina Isaksson Karolina IsakssonSaman perheen koirat voivat jakaa saman häkin.Entisessä hevoshaassa on aidan välissä nykyään verkot ja se toimii koirien piristävänä juoksutarhana.Saija Sillanpäällä on kuva jokaisesta Tuhnulan koira-asiakkaasta.ti Tuhnulaan”. (Mutta miten? Se selviää vastalopussa.) Saija ratsasteli ja rapsutteli perheensäkoiria aikansa. Hän opiskeli laborantiksi jameni töihin Pietarsaaren UPM:n tehtaaseen.Nuorena aikuisena, kun Saija etsi koiralleenhoitopaikkaa, hän huomasi, ettei sellaistaollut – ainakaan hänen vaatimustensa täyttävää.Niinpä unelma omasta koirahoitolastaalkoi itää. Kemiallisten cocktailien sekoittaminentehtaassa alkoi tuntua happamalta.Saijan mielestä koira on muutoinkin ihmistäkiinnostavampi ja rehellisempi ”otus”. Kuutisenvuotta sitten Saija teki ratkaisevan käänteen,sanoi hyvästit työlleen ja suuntasi kohtiunelmaansa.Saija alkoi etsiä sopivaa sijaintia koirahoitolalleen.Luonnonkaunis paikka löytyi Karbystä.Siellä oli tilaa, sopivat lenkkeilymaastot jauimapaikkakin lähellä.Viidakkorummun kautta asiakkaitaEntiseen ompelimoon rakennettiin kymmenenkoiran hoitola erillisine ”bokseineen”,yksiöineen. Laitettiin lattialämpö ja tuuletussekä valvontakamerat sisälle ja ulos. Saijanisä, Heikki Rintala, toimi pääasiallisena rakentajana.”Halusimme tehdä sellaisen paikan,jonne haluaisimme viedä omatkin koirathoitoon. Asiakkaiden mukaan olemme siinäonnistuneet. Pari ensimmäistä vuotta olivattoki kovia, kun piti hankkia asiakkaita”.Saijan mukaan paras markkinointitapa onvanha kunnon viidakkorumpu: tyytyväisetasiakkaat. Muuta markkinointia ei ole ollut.Sittemmin koiria onkin kulkenut runsaastiTuhnulaan.”Viime vuonna meillä oli kaiken kaikkiaan1000 koiraa”.Saija pyörittää Tuhnulaa lähes yksin. ”Pihatöissä,lumenluonnissa ja rakentamisessa auttavatisä ja mies. Joskus myös koirien ulkoiluttamisissaja sesonkien suurimman suman yli.Niin ja isä on puikoissa kerran vuodessa pitämäniloman ajan”.Millaista työtä tämä on?”En pidä tätä työnä, vaan elämäntapana,koska rakastan koiria. Sitovaahan, muttaihanaa.Tässä on sekä Joulut että Juhannuksetkiinni, seisemän päivää vikossa. Hommajakaantuu noin yhdeksän tunnin työpäiväksikaiken kaikkiaan. Tämä on kyllä just minunjuttuni”, sanoo Saija, ja sen kyllä uskoo, kunnäkee hänet koirien kanssa. Hän kommunikoija toimii luonnollisesti niiden kanssa. Hän ontavallaan ”kuin koira” itsekin.Hyvin suunniteltuaTuhnulassa on keväisin ja syksyisin työharjoittelijoita.Viimeksi kauhavalainen tyttö olikahden kuukauden rupeaman. Työharjoittelijoidensilmät yleensä avautuvat työn haastavuudestaja määrästä. Koirahoitolan pitäminenei ole vaivatonta. Yrittäjänleipä ei tulehelpolla. Tuhnulassa maksaa yksi vuorokausi– koirasta kuin koirasta – 20 euroa. Saija ei siisota enemmän saksanpaimenkoirasta kuinmäyräköirasta. Hänestä se on reilua niin. Joitainkoiria käy myös ”päivähoidossa” eli tulevataamulla ja lähtevät ennen iltaa. Joskus hänkerkeää vielä trimmaamaan ja harjaamaankoiria. Kuten ulkohäkissä olevia harmaitapartacollienarttuja. Jotkut asiakkaat kysyvät,josko Saija voisi samalla kouluttaa koiraansa,mutta siihen ei Saijalla aika enää riitä. ”Minullaon määrätty aikataulu, jota noudatanpäivittäin. Joustovaraa ei oikeastaan ole”, täsmentäähän.Koiran muistaaAjan ja tilanteiden tasalla on oltava kokoajan. Vastuu muiden rakkaista karvaisistaperheenjäsenistä vaatii monenlaisia taitojaja kanttia. On tultava toimeen sekä ihmistenettä koirien kanssa. Saija on ansainnut nelijalkaistenja kaksijalkaisten luottamuksen.Luottamukseen ja ammattitaitoon hommaperustuukin. ”Suurimmaksi osaksi on niin,että koira muistuttaa omistajaansa, ainakinkäytökseltään. Jos ihminen on avoin, koirakinon – ja päinvastoin. Olen työni kautta tu-tustunut mahtaviin koiraperheisiin ja saanuthyviä tuttuja. Joihinkin koiriin todella kiintyy.Ja niinhän se menee, että muistan koirat jakoirien nimet ensin, sitten vasta omistajien”,Saija nauraa. Tämän ovat vakioasiakkaatkinjo oppineet. Kun vakkari soittaa, puhelimenpäästä kuuluu: ”Hei, täällä on Mustin mamma,muistathan meidän koiran?” Korvaanikopsahtaa positiivisesti myös yksi jännä asia.Saija nimittäin puhuu jokaiselle koiralle senperheen omaa äidinkieltä. Suomenkielisellekoiralle suomea ja ruotsinkieliselle ruotsia.”Se toimii, ja menee luonnostaan niin. Viestimenee paremmin perille tutulla omalla koodilla”.Urosten väliin narttuKun kysyn Saijalta työn huonoista puolista,niitä ei ole löytyä, kunnes yksi asia tulee lopultahänelle mieleen. Myöhästyminen. ”Josasiakas ilmoittamatta tuo tai hakee koiransasovitusta ajasta poiketen, se tuottaa aina pikkuisenmuutoksia”. Muutokset saattavat hiukanhankaloittaa koirahoitolan ennalta sovittujaasioita. Tarkasti suunnitellussa päivässäminuutitkin ovat tärkeitä. ”Joskus harmittaa,kun olisi kerennyt esimerkiksi käydä kaupassa,jos olisi tiennyt aikataulumuutoksistaetukäteen”. Saija on kahden pienen lapsen äiti.Tyttö on kaksivuotias ja poika neljän. Perheasuu Tuhnulan välittömässä läheisyydessä,samassa pihapiirissä. ”Lapseni eivät huomaaenää koiria, kun ovat niin tottuneet niihin. Heovat vain erittäin kiinnostuneista kissoista”,nauraa Saija, jonka perheeseen kuuluu kaksiomaa koiraa: rottweiler ja australiankelpie.Vapaa-aika kuluukin sitten niiden kanssa agility-harrastuksen parissa kilpailuja myöten.Saija on kouluttanut omat koiransa niin, etteivätne välitä muista koirista. Välillä hän joutuuhoitolassa miettimään, miten hän sijoittaatietyt koirat. Liian lähelle toisiaan ei ainakaikkia koiria voi laittaa. ”Esimerkiksi kahtaurosta ei kannata laittaa vierekkäisiin häkkeihin,koska ne alkavat uhitella toisilleen. Muttajos väliin laittaa nartun, kaikki menee hyvin”.Tutustumiskäynnit kannattavatJoskus, hyvin harvoin, jotkut koirat ovat arkojatai vihaisia. ”Mutta silloin omistajat kertovatetukäteen asiasta. Vihainen koira on hyvinarka. Siksi tutustumiskäynti ennen hoitolaantuloa on erittäin tärkeää. Aran koiran luottamuspitää ansaita. Aralta koiralta myös tuleepurema helpommin kuin vihaiselta”. Avainon Saijan mukaan silloin lenkitys. ”Koira ajattelee,että jaahas, pääsen tuon kanssa pissalleja rentoutumaan, ja saan siltä murkinaa. Näinluottamusta aletaan rakentamaan”, hahmottaaSaija. ”Yleensä arka koira makaa selälläänjo samana päivänä ja antaa rapsuttaa. Yhdenkoiran kanssa meni tosin ennätyksellisetkolme tuntia ennenkuin se antoi ottaa kiinniitseään, jotta edes päästiin lenkille.Toisellahoitojaksolla nämä eivät olekaan sitten enääniin arkoja, kun muistavat, ettei täällä ollutkaanmitään pelättävää”.Mutta eikö Saijaa pelota arka tai vihainenkoira?”Vihainen koira pitää ottaa kiinni ainariskillä. Minua on purtu ehkä viitisen kertaa.Koskaan en kuitenkaan syytä puremastaomistajaa. Vihaiselle tai aralle koiralle ei saanäyttää pelkoa, siinä se salaisuus piilee. Enkoskaan kohtele koiria huonosti tai korotaääntäni. Koirat saavat siitä itsevarmuutta jahuomaavat pärjäävänsä täällä”. Hoitolassa olotekee koirista usein jälkikäteen itsevarmempia,näin asiakkaat ovat Saijalle kertoneet.Taitaa olla vähän sama juttu ihmisten kanssa:matkailu avartaa.Entä, mistä tämä Tuhnulan nimi oikein onkaanperäisin?”Vanhempieni buldoggi Reneltähän se. Sekun oli kova päästelemään kaikenlaisia ääniäja hajuja molemmista päistä”, nauraa Saija.susanne strömberg34 katternö katternö 35

Entisajan taistojaTällaista oli meno kun kylään tuli puhelinGun-Marie WiisPuhelin kiehtoi mieliä saapuessaan alueellemme runsaatsata vuotta sitten. Ajatella, että pystyi puhumaan jonkunkanssa niin pitkän matkan päähän! Miten ihmeessä se olimahdollista?Piti opetella uusi asia – se mitä nykyään kutsummeinfrastruktuuriksi. Miten sellainen asia kuin puhelu pitäisihinnoitella? Ja miten löydettäisiin pelisäännöt, jottapuhelinyhtiöt eivät juuttuisi taistoon toistensa kanssa?Uuden tehtailijan talolle johtava puhelinlankakatkaistiin yön pimeydessä.Tehtailija Johan Nissinen toi puhelimenSuomeen, Helsingin keskustaanvuonna 1877. Uusi keksintö levisi nopeastikautta maan aivan kuin muuallakinPohjolassa.Aluksi puhelinlaitoksille ei ollut minkäänlaisiasääntöjä. Venäjän valtio piti puhelintaohimenevänä muotioikkuna ilman sen kummempaakäytännön merkitystä. Kun venäläisettajusivat virhearviointinsa, Suomensenaatti oli jo onnistunut hankkimaan tsaariltaluvan sille, että senaatti voi itse myöntääpuhelintoimiluvat Suomeen.Villin lännen laki oli silti jossain määrinvallalla. Puhelinlinjat rakennettiin ensin jaluvat hoidettiin sitten myöhemmin.Puhelinverkon rakentamisen jälkeen vaadittavaaylläpidon työpanosta ja etenkin senmäärää oli vaikea ennakoida. Miten hyvin puhelinjohtokesti sään voimia? Paljonko huoltotöitäse vaati?Näihin kysymyksiin pääsee mielenkiintoisestikurkistamaan tutkimalla puhelimenlapsuusaikojen oikeudenkäyntipöytäkirjojaja muita asiakirjoja. Alla muutama maistiainen.Kouriintuntuvaa toimintaaPuhelinala oli aluksi hyvin kouriintuntuvaatoimintaa. Tilaajan luokse piti vetää rautalanka– kuparilanka oli parempi, mutta aivan liiankallis ja houkutteli varkaita. Vielä 1900-luvunvaihteessa suurin osa johdoista oli yksinkertaisiaeli maa toimi viestintään tarvittavanvirtapiirin toisena lankana.Vähitellen alettiin siirtyä kaksinkertaisiinjohtoihin eli jokaiselle tilaajalle vedettiin kaksilankaa jolloin virtapiiri sulkeutui. Tällä tavoinpuhelujen kuuluvuutta saatiin parannettuahuomattavasti. Yksilankaisilla yhteyksilläkuuluvuus ulottui parhaassa tapauksessa parinsadan kilometrin päähän; kaksoisjohdoillayli tuhannen kilometrin päähän.Johdot kiinnitettiin yleensä pylväisiin, joitapystytettiin 50–70 metrin välein. Pylväitätarvittiin toisin sanoen aikamoinen määrä, jalinjan rakentaminen pitkien matkojen päähänoli sen ajan alkeellisilla työkaluilla valtava työ.Pietarsaaressa ensimmäinen paikallisverkonpuhelu soitettiin 9. elokuuta 1887, jasenaatin lupa toiminnalle saatiin 1. lokakuuta1887 alkaen (nykyiselle JNT:lle). Toiminnankäynnistäjänä oli Wilhelm Schauman,29-vuotias insinööri, jonka ura kaupunginsuurena teollistajana alkoi tosissaan juuri v.1887.Paikallinen puhelinverkko muuttaa viestinnänkuvioita, mutta hyöty on silti rajallinenniin kauan kun verkko on vain paikallinen.Wilhelm Schauman ymmärsi tämänhyvin, ja pian paikallisyhtiön perustamisenjälkeen hän alkoi puuhata puhelinyhteyksiämuille paikkakunnille, etenkin Kokkolaan jaVaasaan. Isoveli Axel Schauman oli Vaasassatehnyt aloitteen paikallisen puhelinyhtiön perustamiseksijo v. 1883 (nykyinen Anvia, tällähetkellä Suomen vanhin puhelinyhtiö).36 katternö katternö 37

’Spekulaatio epäonnistui täysin, sillä tilaajat ovat aiheuttaneet vaan sotkua ja harmia’Alueellista köydenvetoaNeljän vuoden alueellisen köydenvedon jälkeenpäästiin tavoitteeseen sikäli, että syksyllä1891 voitiin aloittaa puhelinliikenne linjallaKokkola–Pietarsaari–Uusikaarlepyy–Kauhava–Lapua–Seinäjoki–Ilmajoki–Ylistaro–Orisberg–Vaasa.Puhelinlinja kulki pitkälti rautatien vartta.Poikkeuksena oli Kokkolan–Pännäistenlinja, joka poikkesi radasta Pietarsaareen jasieltä maantietä pitkin Uuteenkaarlepyyhynja takaisin rautatielle Jepualla ja siitä edelleenetelään.Ehkä nykyihmisiä kiinnostaa tieto, ettäkilpaileva linjaus olisi kulkenut Vaasan ja Pietarsaarenvälistä maantietä pitkin. Etenkinvaasalaiset ajoivat tätä vaihtoehtoa, kun taasPietarsaaressa ja Kokkolassa pidettiin rautatietänoudattavaa linjausta hyödyllisempänä,jotta myös sisämaan pitäjiin saataisiin yhteys.Sitä varten perustettiin yhtiö Kokkola–Seinäjoki–WaasaPuhelin Oy (KSW). Suuri osa rahoituksestasaatiin kunnilta.Pian kuitenkin (1893) reviirit menivät uusiksi,kun Vaasan–Seinäjoen puhelinlinjantilaajat irtautuivat yhtiöstä ja perustivat omanEtelä-Pohjanmaan Puhelin Oy:n, jossa keskinäisinkompromissein sovittiin pääkonttorinpaikaksi Ylistaro. Yhtiö veti Vaasan ja Seinäjoenvälille oman puhelinlinjansa KSW:n linjanrinnalle.Syksystä 1891 läänissä saattoi soittaa Kokkolanja Vaasaan välisellä alueella, kunhanoma puhelin oli kytketty paikalliseen verkkoon,jonka keskus oli puolestaan kytkettykaukolinjaan.Surkeita kauppojaMiten KSW:n liiketoiminta sujui?Pietarsaaren ratainsinööri Ernst Saxén oliyhtiön toimitusjohtaja. Yksi asia valkeni hänellepian: kaukopuhelut olivat surkeaa liiketoimintaa.Ongelmana oli linjojen ylläpito. PelkästäänKokkolan ja Seinäjoen välinen puhelinlinja oli160 km pitkä ja vaati 2327 pylvästä. Ne eivät olleetkyllästettyjä ja lahosivat helposti. Niitä eiaina saatu pystyyn kovin tukevasti. Myrskytja jäänmuodostus ja kaatuvat puut aiheuttivattoistuvasti ongelmia.Harmillisena pullonkaulana oli, ettei samallelinjaosuudelle voinut ottaa kahta puheluasamaan aikaan. Tästä seurasi jatkuviaPietarsaaren kaupunginmuseoRatainsinööri Ernst Saxén toimi monet vuodet kaukopuheluliikenteenjohtajana Pietarsaaren seudulla.kiistoja. Kenelle annettaisiin etusija?Perussääntönä oli, että kaukopuhelu ohittipaikallispuhelun; kaukopuhelu katkaisi paikallispuhelun.Toinen sääntö oli, ettei kukaansaanut puhua viittä minuuttia kauempaa. Jottaasiaan saatiin jonkinlainen järjestys, yhtiötilmoittivat aikataulut, joiden mukaan kaukolinjavarattiin tiettyinä kellonaikoina eri paikallisverkkojentilaajille.Ernst Saxén kertoo:”Kun yhtiön liiketilanne v. 1895–1896oli kaikkea muuta kuin loistava, verkkoapäätettiin laajentaa mahdollisimmanpaljon, jotta sitä kautta saataisiinenemmän rahaa pitkän puhelinlinjanylläpitoon. Tätä tarkoitusta vartenyhtiö solmi useiden kuntien kanssasopimuksen, jonka mukaan yhtiörakentaisi puhelinlinjat ja keskuksetja luovuttaisi ne yksittäisten kuntienkäyttöön sillä ehdolla, että tilaajatmaksaisivat niin suuren vuosimaksun,että linjat tulisivat maksetuiksi suunnilleenviiden vuoden aikana. Tämänjälkeen vuosimaksu ei olisi suurempikuin 20 markkaa. Yhtiön ajatuksenaoli, että vaikka tilaajat viiden vuodenjälkeen eivät enää jäisi tilaajiksi, puhelinlinjallaolisi kuitenkin jokin arvo,vaikka vähäinenkin, mikä muodostaisiyhtiön liikevoiton.”Suomen kieli ei ollut sen ajan sopimuksissa aivanvirheetöntä. Kauhavalainen Jaakko Lindgrénantoi tällä sopimuksella 26. marraskuuta 1901viideksi vuodeksi vuokralle huoneen PohjoisTelefooniyhtiön puhelinkeskusta varten.Toimitusjohtaja Ernst Saxén vahvisti sopimuksen,kuten näkyy, sinetillä ja allekirjoituksellaan.Tässä sopimusteksti:HyyrykontrahtiTämän kautta vuokraan minä allekirjoitettuPohjois telefooni osakeyhtiölle huoneen, telefoonicentraalia varten, talossani rautatien varrellaKauhavan aseman läheisyydessä, viiden vuodenaijaksi, luettu 1stä pstä joulukuuta 1901. 4jänmarkan hyyryä vastaan kuukaudelta.Kauhavalla 26. pvä marraskuusta 1901Jaakko LindgrénTodistavat:Zachris Castrén, Juho Korpipää, R. BergrothTämän kansa tyytyväinen:Pohjoistelefooni osakeyhtiökautta E. SaxénJNT:n arkistoKun hän v. 1903 tiivistää kokemukset, hänkirjoittaa näin:”Käytäntö on osoittanut, että ajatuskulkuoli aivan epäonnistunut, silläuseilla paikkakunnilla tilaajat eivät olemuuta tehneet kuin aiheuttaneet yhtiöllesotkuja ja harmeja, jotka ovat harvoinpäättyneet ilman oikeusjuttuja.”Evijärven esimerkkiPietarsaaren kaupunginmuseoCarl Alfred Calamnius, Evijärven kirkkoherra vuosina1877–1908, nimitettiin rovastiksi vuonna 1889.Tutustutaanpa muutamaan esimerkkiin.KSW solmi Evijärvellä toukokuussa 1896sopimuksen neljän tilaajan kanssa puhelinlinjastaKolppi–Ähtävä–Evijärvi–Lappajärvi.Nämä neljä olivat kirkkoherra Carl Alfred Calamnius,kauppias Leander Rudbäck, nimismiesBruno Wikman sekä A. Joensuu LahdenKauppa-Yhtiön puolesta. Sopimusehdoissatilaajat määrättiin itse pystyttämään puhelinpylväätLappforsin ja Lappajärven välille.Tilaajien piti sen jälkeen ”pitää tämä linjakäyttökunnossa sillä uhalla, että yhtiö muussatapauksessa tekee sen tilaajien kustannuksella”.Sopimusaika oli viisi vuotta.Elokuussa 1900 KSW kuitenkin meni konkurssiin.Lokakuun 1900 konkurssihuutokaupassaErnst Saxén ja Wilhelm Schaumanostivat yhtiön omaisuuden ja perustivat uudenyhtiön, Pohjois Telefooniyhtiön (PT), jokatoukokuussa 1901 otti hoitaakseen KSW:npuhelinliikenteen. PT sai jälkikäteen puhelinliikenteentoimiluvan eri alueille, muttakuitenkin välissä oli toimiluvaton kausi.Ernst Saxénin mukaan KSW:n konkurssinsyynä olivat ”alhaiset puhelinmaksut ja tappiot,joita yhtiölle kertyi uusien linjojen rakentamisestasisämaan maalaiskuntiin”.Monet seikat ennakoivat tulevia riitoja. PätiköKSW:n tilaajien kanssa solmima sopimusUudenkaarlepyyn museoElis Oskar Söderström oli nimismies ja seudunmerkkihenkilöitä.myös verkon uusiin omistajiin? Mikä merkitysoli sillä, että toiminta jatkui ilman lupia? Jamiten toimittaisiin sitten, kun alkuperäinenviiden vuoden sopimuskausi päättyisi?Lappajärven syyskäräjillä 1904 Ernst Saxénkuvasi asiaa siten, että sopimusajan päätyttyäyhtiö:”…on ymmärtäväisyydestä Evijärventilaajia kohtaan antanut heidän edelleensoittaa yhtiön linjoilla sillä velvoitteella,että kukin tilaaja maksaa 20markan vuosimaksun ja että Lappforsinja Lappajärven puhelinkeskustenväliset linjat pidetään käyttökunnossa,mikä on ollut yhtiöltä todella hellämielistä,sillä lähes kaikki vuosimaksuton jouduttu hakemaan Evijärveltäoikeusteitse, jonka perusteella Evijärventilaajat olisi milloin tahansa voitukatkaista linjoilta.”Poikkisahatut pylväätVuoden 1904 alussa kaksi evijärveläistä tilaajaavieraili Ernst Saxénin luona Pietarsaaressa.He ilmoittivat, että Evijärven ja Lappajärvenkeskusten välisen puhelinlinjan ylläpito olikäynyt niin kalliiksi, etteivät he enää halunneetvastata siitä.”Kun jo useita kilometrejä puhelinjohtoaoli varastettu, yhtiö päätti kerätä johdon poistältä osuudelta, jottei se kokonaan menettäisitoimilupiaan”, Ernst Saxén selitti oikeudessa.Tässä yhteydessä myös puhelinpylväät sahattiinpoikki.Seurauksena oli riita, jossa kumpikaanosapuoli ei sanojaan säästellyt. Kiistanaiheeksinousi, kuka oikeastaan omisti vanhanpuhelinlinjan ja pylväät. Evijärveläistilaajatkirkkoherra Calamnius ja kauppias Rudbäcketunenässä katsoivat olevansa omistajia javiittasivat siihen, että he olivat aikanaan kustantaneetpylväät. Saxénin mielestä omistajaoli Pohjois Telefooni:”Evijärveläistilaajat ovat tyytymättömiäomaan leväperäiseen tapaansahuolehtia puhelinlinjoista […] Jos tilaajatkatsovat omistavansa pylväät,heidän olisi pitänyt valvoa saamisensakonkurssissa.”Sana oli sanaa vastaan, mitä oli tapahtunutSaxénin ja muutaman tilaajan kokouksessaKolpissa. Nimismies Bruno Wikman kertoioikeudelle, että kokouksessa olisi sovittu puhelinpylväidensiirtymisestä tilaajille sopimusajanjälkeen. Saxén vastasi:”Tätä on pidettävä herra B. Wikmaninyksityisenä mielipiteenä ja väärinkäsityksestäsyntyneenä, sillä KSW:n entisenätoimitusjohtajana voin valaehtoisestivakuuttaa, ettei yhtiöllä oleollut minkäänlaista ajatusta linjojenluovuttamisesta tilaajille.”Kihlakunnanoikeus päätyi lokakuussa1905 Ernst Saxénin kannalle pylväiden ja johtojenpoistamisessa mutta päätti ”asian luonteenvuoksi” määrätä kummankin osapuolenmaksamaan oikeudenkäyntikulunsa. Sekäkantaja että vastaaja valittivat hovioikeuteen,joka kuitenkin pysytti kihlakunnanoikeudentuomion voimassa.Jepuan esimerkkiJepua oli, kuten Ernst Saxén asian ilmaisi,”surullinen esimerkki”. Nimismies Elis OskarSöderström oli v. 1895 rakennuttanut puhelinlinjatUudenkaarlepyyn ja Jepuan välille(ja sivujohdon Silvastiin), jonka jälkeen KSWosti Söderströmiltä linjan ja toimiluvan helmikuussa1897 ja solmi 5-vuotisen sopimuksenJepuan neljän tilaajan kanssa.Tilaajat olivat: Carl Jonathan von Essen(joka omisti Kiitolan kartanon), Otto Henrikvon Essen (joka omisti Kepon kartanon),nimismies Elis Oskar Söderström ja38 katternö katternö 39

’Kaikki näytti selvältä. Mutta kun johto oli saatu vedettyä, se katkaistiin heti seuraavana yönä’Mekaniska Tunnbinderiet (tynnyri- ja voiastiatehdas)E. Lönnqvistin ja J. Törnqvistinvälityksellä.Aluksi kaikki sujui ilmeisesti hyvin, muttamarraskuussa 1899 Kepon kartanossa vaihtuiomistaja. Otto Henrik von Essen myi kartanonHugo Grönlundille, joka muutti sinneaikomuksenaan vaatetehtaan perustaminen.Kiitolan kartanossa, kolmen kilometrinpäässä jokea alas, Carl Jonathan von Essen eiollenkaan pitänyt ajatuksesta. Hänellä oli itselläänlumppuvillatehdas, ja hän oli laajentanutsen yhteyteen villakehräämön v. 1895.1900-luvun alussa hän lisäsi kokonaisuuteenvielä värjäämön ja kutomon.Carl Jonathan von Essen hoiti KSW:n tilaajienasioita Jepualla. Ernst Saxén kuvaa asioidenkulkua seuraavasti:”Herra Essen karsasti uusien tilaajientuloa yhtiöön eikä varsinkaan milläänmuodoin halunnut päästää paikkakunnalleasettunutta ammatillista kilpailijaansaosalliseksi Jepuan puhelinyhdistykseenvaan katkaisi langan [Keppoonjohtavan linjan] keskuksesta ja veti sensuoraan kotiinsa. Herra Grönlund hakiallekirjoittaneelta kerta kerran jälkeenpääsyä tilaajaksi Jepualla. Halusintoimia välittäjänä hänen ja Essenin välillämutta tuloksetta. Kun herra Essenlopulta kävi mitä suurimmassa määrinhävyttömäksi eikä päästänyt yhtäkääntilaajaa nauttimaan puhelinyhteydestä,yhtiö luovutti oikeuden Jepuanpuhelinasioiden järjestämisestä herraGrönlundille.”SabotaasiHugo Grönlund ryhtyi heti toimeen, siirsi puhelinkeskuksenpöydän sopivaan paikkaan javeti sinne pääjohdon, joka siis siihen saakkaoli mennyt suoraan von Essenille. Saxén:”Ellen erehdy herra Essen katkaisi langanpari kertaa ja yhdisti sen suoraankotiinsa. Herra Grönlund kuitenkinyhdisti langan takaisin keskukseen,kunnes herra Essen ilmaantui uuteenkeskukseen ja vei mukanaan koko keskuspöydän.Yhtiölle ei silloin jäänytmuuta mahdollisuutta kuin sähkeitsetilata uusi keskuspöytä Ruotsista. Keskuksensaavuttua se laitettiin heti käyttökuntoon– kaikki näytti sitä myödenselvältä. Niin ei kuitenkaan ollut. Hetikun herra Grönlund oli saanut Uudenkaarlepyynlinjan valmiiksi, se katkaistiinseuraavana yönä. Näin jatkui pidemmänaikaa, kunnes herra Grönlundkatsoi enemmän yrittämisen turhaksi.”Ernst Saxén ei nähnyt muuta neuvoa kuinyhtiön toimitusjohtajana pyytää apua paikkakunnannimismieheltä saadakseen tämänkautta asian kuntoon. Jepuan nimismies sattuiolemaan yksi tilaajista, edellä mainittu ElisOskar Söderström:”Häneltä yhtiö sai lyhyen mutta voimallisenvastauksen, ettei hän ollutyhtiön juoksupoika. Silloin yhtiö katsoi,ettei sillä ollut tässä tilanteessa muutavaihtoehtoa kuin pelastaa keskuspöytänsäturvaan ja hakea ratkaisuaoikeudesta.”Kohtaaminen oikeudessaUudenkaarlepyyn museoHugo Grönlund osti Kepon kartanon vuonna 1899ja perusti sinne vaatetehtaan.Asia tuli Uudenkaarlepyyn talvikäräjien käsiteltäväksihelmikuussa 1903 Ernst Saxéninhaastettua Carl Jonathan von Essenin ja ElisOskar Söderströmin oikeuteen. Asiaa mutkistivatKSW:n konkurssi, toimiluvaton tila ja se,ettei Jepualla yllä olevien tapahtumien jälkeenollut enää kuin yksi tilaaja, Carl Jonathan vonEssen.Elis Oskar Söderströmin osalta oikeus päätti,että hänen piti v. 1897 allekirjoittamansa5-vuotissopimuksen pohjalta maksaa kolmasosaCarl Jonathan von Essenin takavarikoimanpuhelinkeskuksen jäännösarvosta.Von Essenin osalta oikeus päätti jatkaaUudenkaarlepyyn museoCarl Jonathan von Essen omisti Kiitolan kartanonja piti siellä mm. villakehräämöä.käsittelyä tulevilla talvikäräjillä. Osapuoletpäättivät silloin jättää asian ratkaisemisen sovinto-oikeudelle.Näin tapahtuikin sovintooikeudenistunnossa Uudenkaarlepyyn kestikievarissamarraskuussa 1903, jolloin vonEssen joutui kuuntelemaan Saxénin versiotatapahtumista. Hän ei ollut ollenkaan samaamieltä.Pöytäkirjasta:”Tehtailija von Essen haluaa huomauttaa,että hän oli ollut vakuuttunutasioiden hoitamisesta tässä sovittelussa’rehellisesti ja kunniallisesti’ mutta havaitsinyt insinööri Saxénin esityksestäpäinvastaista sekä lisäsi hän, ettei hänole koskaan aiheuttanut mitään harmiatässä asiassa.”von Essen vastusti Saxénin vaateita ja katsoiitse toimineensa kaikissa suhteissa oikein:”Mitä tulee itse asiaan, von Essen selitti,että hän – koska kyseisen keskuspöydänhoito kuului sopimuksen mukaanhänelle ja koska hän silloin oli ainuttilaaja Jepualla – oli tarpeettomienkustannusten välttämiseksi siirtänytkeskuksen kotiinsa.”Sovinto-oikeuden päätöksen mukaan vonEssenin piti hoitaa maksamattomat vuosimaksunsaPT:lle huhtikuuhun 1903 saakka jakaksi kolmasosaa takavarikoimansa keskuspöydänjäännösarvosta. Oikeus jätti huomiottaSaxénin mm. uuteen keskukseen liittyvätkorvausvaatimukset. Von Essen ja Saxén määrättiinmaksamaan puoliksi sovinto-oikeudenjäsenten palkkiot.Uusia kysymyksiäMeidän on helppo sadan vuoden kokemuksenjälkeen hymyillä tämäntyyppisille riidoille.Kannattaa kuitenkin muistaa, että monet puhelimenlapsuusvuosina heränneistä kysymyksistäolivat aivan uusia eikä alan käytäntöjätai ennakkotapauksia vielä ollut.Evijärven tapauksessa asiakirjoista huokuuselvästi epäluuloa ’kaupungin herroja’ janäiden ajatuksia kohtaan. Miksi nämä herratesimerkiksi omistaisivat puhelinpylväät, kunmaaseudun tilaajat olivat ne itse kustantaneetja pystyttäneet?Myös kysymys puhelinsoiton hinnastanousee tässä esiin. Jos jonkun kanssa puhuuminuutin, miten se hinnoitellaan rahassa?Pitkälti omavaraistalouteen rakentuvassayhteiskunnassa jossa arkena pärjäsi ilman käteistärahaa.Puhelimen tulo paljasti jotain myös kylienja seutujen suhteista. Mihin suuntaan linjavedettäisiin? Miksi oli tärkeää vakiinnuttaayhteys johonkin suuntaan mutta ei toiseen?Kruunupyyn esimerkkiJokilaaksojen välisen Kruunupyyn oli valittavaPietarsaari tai Kokkola. Ensimmäinenvalinta osui Pietarsaareen, mutta v. 1914 semuuttui Kokkolaan. Tältä ajalta säilynyt kirjeenvaihtoantaa osviittaa asiaan esim. kunKruunupyyn puhemies Johannes Storbjörkkuvaa, kuinka PT kieltäytyi myymästä kruunupyyläisillev. 1899 Kruunupyystä Kokkolaanrakentamansa puhelinlinjan ja mitä siitäseurasi:”Koska me pystytimme uudet pylväätja langat kyseiseen kaupunkiin ja PT:nrinnakkainen linja oli jo siinä määrinravistunut, että me uutta linjaa rakentaessammejopa hyljeksimme omiavanhoja pylväitämme, emme haluajättää tarjousta mainitusta, meille tätänykyä melko arvottomasta linjasta.”Kruunupyyläiset olivat siis ottaneet asianomiin käsiinsä ja myös hankkineet toimiluvanomalle yhteydelleen Kokkolaan. PT joutuitoteamaan, ettei enää ollut mitään, mistäneuvotella.Pian kruunupyyläiset kuitenkin havaitsivat,ettei toimiminen Kokkolan Puhelinosakeyhtiön(KP) kanssa ollut ehkä kovinkaanpaljon helpompaa.Sovinto-oikeuksien aikaaJNT:lle tulevaisuus on nytn Miten Pohjois Telefooniyhtiön kävi?17. toukokuuta 1918, vajaat kaksi viikkoa sisällissodanpäätyttyä, paikallinen puhelinyhtiö JNT ostiPohjois Telefoonin. Asiasta oli puhuttu pitkään janeuvottelut sujuivat ongelmitta, koska yhtiöillä olilähes samat omistajat.Nyt 94 vuotta myöhemmin JNT on edelleen mukanahyvinhoidettuna yhtiönä ja suuri osa tilaajistayhtiön omistajina. 1. lokakuuta 2012 vietettiin JNT:ntoimiluvan 125-vuotisjuhlaa, joten yhtiö on Suomenneljänneksi vanhin puhelinyhtiö.”Mutta toki voi kysyä, missä määrin JNT:tä voiedelleen kuvata puhelinyhtiöksi”, sanoo JNT:n toimitusjohtajaMaria Höglund. ”Puhelintoiminta onedelleen mukana, mutta data- ja TV-palvelut muodostavatnykyään suuremman osan toimintaa.”Alan tekniikka on kehittynyt 20 viime vuodenaikana väkevästi eikä kovin moni asia ole enääennallaan, hän toteaa. Kiinnostavasti moni uranuurtajuuteenliittynyt asia on kytköksissä yhtiöön.”JNT oli osakkaana Radiolinjassa, joka oli maailmanensimmäinen GSM-operaattori. MissäänPohjoismaissa paikallisia TV-lähetyksiä ei aloitettuniin varhain kuin täällä. Aloimme myydä Internetpalvelujajo v. 1995. Ja nykyään olemme kuituverkonpuolesta Suomen kärkeä”, hän sanoo.Nykyään eri tekniikat konvergoivat eli lähentyvättoisiaan yhä enemmän eikä kehitykselle näyloppua. JNT:n tehtävänä on mahdollistaa asiakkailleviestintä heidän tarvitsemallaan ja haluamallaantavalla, tekniikasta riippumatta.”Se tarkoittaa, että meidän on aina yritettävätoimia etulinjassa. Pitää olla tuntumaa siihen, mitäasiakkaat kaipaavat huomenna. Meille tulevaisuuson nyt”, Maria Höglund sanoo.Sovinto-oikeuden pöytäkirja huhtikuulta1913 valaisee KP:n ja PT:n suhdetta. Yhtäältäne olivat kilpailijoita, toisaalta ne vaihtoivatpalveluja keskenään. Mutta miten nämä palveluthinnoiteltaisiin?Sovinto-oikeudessa oli viisi jäsentä, ja hejoutuivat vaivaamaan päätään oikein tosissaanyrittäessään löytää järkeviä pelisääntöjä.Miten pitäisi suhtautua vaihteleviin olosuhteisiin,esim. taajamien ja haja-asutusalueidenkesken? Oliko oikeudenmukaista verrataPohjanmaan puhelintaksoja Etelä-Suomentaksoihin?Sovinto-oikeuden pöytäkirja on yksityiskohtainen– ja henkii kyllästymistä moniinkysymyksiin. Oikeuden jäsenet olivat jokatapauksessa yksimielisiä menettelystä, jollanämä kaksi puhelinyhtiötä saataisiin jatkossayrittämään asioiden sopimista oikeuden ulkopuolella:he määräsivät palkkiokseen 850markkaa. Se vastasi PT:n kuukauden kokonaistuottoa.Sovinto-oikeuden päätöksestä tuli aikanaanerityisen merkittävä Alaveteli–Teerijärvi–Kaustinen–Yläveteli -puhelinlinjan tilaajille.Linjan omisti Wetelin y.m. pitäjäin puhelinyhdistys.Halutessaan soittaa oman verkkonsaulkopuolelle heidän piti kulkea KP:n vaihteenkautta. Kun KP halusi nostaa palvelun hintaa,Vetelissä kieltäydyttiin maksamasta, jolloinKP asetti veteliläiset boikottiin.Sen seurauksena Vetelissä alettiin teerijärveläisenJ.E. Hästbackan johdolla suunnitellavaihtoehtoista linjaa PT:n Ähtävän puhelinkeskukseen.Osapuolet sopivat ehdoista PT:nkanssa käydyissä neuvotteluissa. Mutta se onkokonaan eri tarina se.svenolof karlssonKarl VilhjálmssonMaria Höglund keskustelee telekom-maailmanlegen dan, Thomas Haugin, kanssa. Haug, 85,oli GSM-ryhmän ensimmäinen puheenjohtajavuosina 1982–1992.40 katternö katternö 41

K A T T E R N ÖTRENDEJÄNeljä viileää kuukauttaperäkkäinKylminlämpökausiGrevenbroich-Neurathin uusi hiilivoimala ennen käyttöönottoa.Yhä enemmän hiiltä Saksassan Energiayhtiö RWE vihki 15. elokuutakäyttöön maailman toiseksi suurimmanhiilivoimalan Grevenbroich-Neurathissa Kölnin lähellä. Laitoksenasennusteho on 2 200 megawattia,mikä on enemmän kuin esim. Olkiluodonkahden ydinreaktorin yhteistuotanto.Saksassa on rakenteilla kaikkiaan23 uutta hiilivoimalaa, joiden yhteistehoon 24 000 megawattia.Näiden uusien hiilivoimaloidenTuulivoima lämmittään Suuret tuulivoimapuistot voivatnostaa lämpötilaa, toteavat amerikkalaisettutkijat Nature Climate Change-julkaisussa.Tutkijat havaitsivat, että Teksasissaneljän suuren tuulivoimapuistonympärillä maa lämpeni satelliittimittaustenmukaan 0,72 astetta kaudella2003–2011. Näin verrattunaalueisiin joissa tuulivoimaloita ei ole.Asiaa selitetään siten, että tuuliturbiinittoimivat suurten tuulettimientavoin ja vetävät lämmintä ilmaakorkealta alas.Asiakkaat mieluiten soittavatn Asiakkaat haluavat mieluiten soittaasähköyhtiölleen kuin lähettääsähköpostia. Ja mitä nopeammin hetavoittavat oikean tahon, sitä tyytyväisempiähe ovat.Itsestäänselvyyksiä, voisi ajatella.Kuitenkin suuntana on asiakaspalvelujenentistä voimakkaampi digitalisointi,ERA-energialehden uutisoimantutkimuksen mukaan.arvioidaan tuottavan 150 miljoonaatonnia hiilidioksidia vuosittain, mikäon kolme kertaa enemmän kuin kokoSuomen vuosittaiset hiilidioksidipäästöt.Vuosi sen jälkeen, kun Saksa päättipoistaa käytöstä 8 ydinvoimalaa, hiilenkulutuson noussut maassa jo 4,9%. Sitä mukaa kun maan muut ydinvoimalatajetaan alas, hiilenkulutuksenodotetaan edelleen kasvavan.Tavoitettavuutta pidetään strategisestitärkeänä, ja paikallisilla yhtiöilläon siinä paremmat lähtökohdatkuin suurilla.”Kun sähkön yhteispohjoismaisetloppukäyttäjämarkkinat avataan,energiayhtiöiden on entistä tärkeämpäähuolehtia asiakassuhteistaan”,eräässä kommentissa todetaan.Kuvassa pohjoisnapa-alueen jääpeitteen muutokset kesäkuusta 2002 elokuulle2012. Sininen viiva osoittaa päiväarvot, punainen 365 päivälle lasketunjuoksevan keskiarvon. Asteikkona on miljoona neliökilometriä.Lähde: JAXA (Japan Aerospace Exploration Agency).Arktinen jääminimiPohjoisnavan arktinen jääpeite oli syyskuun puolivälissäpienimmillään verrattuna koko siihen aikaan,jolloin muutoksia on voitu seurata satelliittikuvin.Miten se pitäisi ymmärtää?n Kysyimme asiaa Ole Humlumilta,joka on fyysisen maantieteen professoriOslon yliopistossa ja myösHuippuvuorten yliopistoyksikössäLongyearbyenissä. Hän on pitkään jajärjestelmällisesti seurannut arktisenalueen ilmastonvaihteluja ja tutkinutilmastohistoriaa.”Uutisvälineet ovat perinteisestielo–syyskuussa julkaisseet hälyraporttejapohjoisnapa-alueen jääpeitteensulamisesta. Yhtenä syynä onvarmasti se, että tähän aikaan vuodestajääpeite on luonnollisesti suppeimmillaan.Toisena syynä voi olla,ettei globaali lämpötila enää nouseja media haluaa sen vuoksi mieluumminkeskittyä johonkin muuhun”, OleHumlum sanoo.Ja silloin hänen mukaansa arktinenjääpeite houkuttelee, koska jääkarhu,vahvin ilmastoikoni, elää siellä.”Etelämannerta ympäröivään jääpeitteeseenei ole osoitettu vastaavaakiinnostusta. Se on viime vuosinalaajennut jonkin verran ja juuri nytsyyskuussa Etelämannerta ympäröiväjääpeite on laajempi kuin koskaan.Mutta siellähän ei ole huolta herättäviäjääkarhuja”, Ole Humlum sanoo.Pohjoisnavan jääpeite ei kuitenkaanole hyvä mittari kasvavien hiilidioksipitoisuuksienvaikutuksiin:”Jääpeitteen laajuus on monisyinen,erilaisten muutosten tulos:ilmanlämpötilan, vedenlämpötilan,veden suolapitoisuuden, Pohjois-Atlantin merivirtojen voimakkuuden,Venäjän, Siperian, Alaskan ja Kanadanjokien makeanvedenvirtaamien,näiden maa-alueiden sademäärien,alueellisten ilmanpaine-erojen, alueellistentuulijärjestelmien ym.”Humlum sanoo, että nousseenhiilidioksidipitoisuuden teoreettisiavaikutuksia on haettava etenkin troposfäärinyläosista.”Ja sieltä on hyvin pitkä matkavaikuttaa olosuhteisiin, jotka yhdessämääräävät arktisen jääpeitteenlaajuuden. Sen vuoksi on lähestulkoonmahdotonta yhdistää arktisenjääpeitteen muutoksia ilmakehänhiilidioksidipitoisuuden muutoksiin.”Havaitut pohjoisnavan (ja etelänavan)jääpeitteen muutokset voivattodellisuudessa hyvin olla täysinluonnollisen vaihtelun seurausta”,Ole Humlum sanoo.”Yksityiskohtainen satelliittihavainnointikäynnistyi vasta v. 1979,joten nämä mittaussarjat ovat vieläaivan liian lyhyitä johtopäätösten tekemiseen.Varsinkin kun muutoksettapahtuvat etelänavalla päinvastaiseensuuntaan, oikea selitys löytyneeluonnollisesta vaihtelusta.”svenolof karlssonn Lämmintä kesää toivoneillaei tänä vuonna käynyt Suomessatuuri. Touko–elokuu oli keskimääräistäviileämpi jakso verrattunavuosiin 1996–2008. Kesäoli myös tavallista sateisempimonin paikoin Suomessa.Lämpötilakaavioista näkyy,että kesä oli samankaltainenmuissakin Pohjoismaissa. Kesäjaksooli viileä myös Beringinsalmenmolemmin puolin Alaskassaja Tšuktšien niemimaallasekä suuressa osaa Australiaa.Jossain päin maapalloa onaina aika ajoin epätavallisenlämmintä, kylmää, sateistatai kuivaa, jota kuvaamaanon ilmaantunut muotisanonta”sään ääri-ilmiö”. Viime kesänäUSA:ssa oli esimerkiksiharvinaisen kuumaa ja kuivaa(paitsi Alaskassa), mitä joissainpiireissä pidettiin esimerkkinäglobaalista lämpenemisestä.USA muodostaa kuitenkinvain 1,8 % maapallon pintaalasta,ja lopulla 98,2 % pintaalallalämpötilassa oli suurtavaihtelua kuten aina. Laajoillaalueilla esim. Etelämantereellaoli epätavallisen kylmää samaanaikaan.Globaali keskilämpötila pysyttelipitkälti samana touko–elokuussa, vaikka siirryimmekesäkuussa El Niño –kauteen,mikä perinteisesti nostaa lämpötilaamaailmanlaajuisesti.Globaalin lämpötilan 10- ja15-vuoden trendit ovat nyt negatiivisia,brittiläisen HadC-RUT-mittaussarjan mukaan. Seulottuu aina vuoteen 1850. Toisinsanoen globaali lämpötilaei ole noussut 15 viime vuodenaikana, vaikka asiaa ei aina näinmediassa kerrotakaan.Pallot osoittavat kuukaudenlämpötilapoikkeaman vuosien1998–2006 keskiarvosta. Kuvaton laatinut fyysisen maantieteenprofessori Ole Humlum.ToukokuuKesäkuuHeinäkuuElokuuC°14131211109876543210–1–2–3–4–5–6–7–8–9–10–11–12–13–14n Media kertoo usein ’kaikkien aikojen lämpimimmästävuodesta’ tai vastaavasta. Mutta kun muistaamaapallon iän eli 4,5 miljardia vuotta, aikaperspektiiviei aina oikein tunnu olevan hallussa. KÄYRÄARVAAAlla on lämpötilakäyrä 420 000:lta viime vuodelta, Etelämantereen Vostoktukikohdanjääkairausten mukaan. Kuten näkyy, maapallon yleisin olotila onollut jääkausi, jolloin keskilämpötila on ollut 6–8 astetta nykyistä alempi.Viidestä lämpökaudesta tämä nykyinen on selvästi muita kylmempi.Kuten näkyy, tyypillinen jääkausi kestää n. 100 000 vuotta, kun taas lämpökaudet(interglasiaalit) kestävät 10 000–15 000 vuotta. Nykyinen lämpökautemmeon kestänyt n. 11 600 vuotta.Matemaattisesti ajatellen kuvion 420 000 vuotta kertovat olosuhteistamaapallon olemassaolon viimeisen kymmestuhannesosan ajalta.Lämpötilapoikkeama ˚CVeden merkitysVuotta ennen nykyaikaa2006 2007 2008 2009 2010 2011n Sade on sähkön hintakehityksessätärkeä tekijä – etenkin Pohjois-Ruotsin ja Norjan sademäärä, silläsuuret vesivoimalapadot ovat siellä.Mitä enemmän patoaltaassa on vettä,sitä halvempaa sähköä, koska vesivoimaon halvin sähköntuotannonmenetelmä, joka samalla joustaakysynnän vaihtelun mukaan.Käyrä osoittaa vedenpinnan vaihtelunPohjoismaiden voimalaitosaltaissavuosina 2006–2011. Se on,kuten näkyy, erittäin mittavaa, mikäheijastuu sähkönhintaan suoraan.Vuoden 2012 sateisen kesän ansiostaaltaat ovat enemmän kuintäynnä vielä pitkään. Näin ollen sähkönhintapysyy loppuvuoden varsintodennäköisesti matalana.Mitään takuita sille ei kuitenkaanole. Kuten käyrä osoittaa, vedenpintavoi laskea voimakkaasti muutamassakuukaudessakin. Siihen voi olla useitasyitä: Pohjois-Ruotsiin ja Norjaantulee vähäsateinen kausi, ankarapakkanen, voimalaitos voi pysähtyätai muut tapahtumat voivat vaikuttaasähkönkulutukseen, -tuotantoon taimolempiin.Me olemme Suomessa varsin suojattomia,koska emme ole kaikissatilanteissa sähkön suhteen omavaraisia.Viime vuonna Suomi toi ulkomailtan. 15 % sähkön kokonaistarpeesta.EnergiateollisuusGWh15 00010 00050000–5 000–10 000–15 000–20 000–25 000–3000042 katternö katternö 43

!!!Hyvä silloin kun tuuleeTuuli on ilmaista. Mutta sen käyttö maksaa.Tuulivoimaa rakennetaan yhäenemmän. Myös Katternökonserninasiakkaat voivat solmiatuuli sähkö sopimuksen. Muttamitä tuuli voima edellyttää? Jamiten voi tietää, että pistorasiastatuleva sähkö on tuotettu tuulivoimalla?Otetaan tuo viimeksi mainittu kysymysensin. Tuulivoimatuotannostasaadut elektronit ovat samanlaisiakuin kaikesta muustakin energiantuotannosta.Joten vaikka asiakas ostaa tuulivoimasähköä,se ei muuta omasta pistorasiasta saatavaasähköä.”Fysiikan lakien mukaan sähköä on mahdotonohjata tietystä voimalasta tiettyyn sähköliittymään.Sähkö tulee aina lähimmästävoimalasta ja ’sekoittuu’ muuhun, toisellatavalla tuotettuun sähköön”, Katternön tuotantopäällikköAndreas Rasmus sanoo.Jokainen tuulivoimalla tuotettu kilowattituntikuitenkin korvaa vastaavan määränmuulla tavoin tuotettua sähköä. Jos haluaasuosia tuulivoimaa muiden sähköntuotantomenetelmienkustannuksella, tuulivoimaasiakkaaksiryhtyminen on siis loogista.Energiayhtiöiden kannalta tuulivoimassaon etenkin kolme ongelmaa. Sen tuottaminenon niin kallista, että sitä on tuettava julkisinvaroin. Sitä voi tuottaa vain sopivan tuulisissaoloissa. Ja se on epätasaista, ammattitermeinintermittent. Niin epätasaista ja katkonaista,että sähköverkkoon on tehtävä radikaalejamuutoksia, jos tuulivoimasähköä halutaanhyödyntää laajassa mittakaavassa.”Tuulienergiaa ei voi varastoida samallatavoin kuin esim. vesienergiaa, jota voi varastoidapatoaltaisiin. Emmekä tietenkään pystyvaikuttamaan siihen, milloin, missä ja mitentuuli puhaltaa”, Andreas Rasmus toteaa.Tuulienergian tuotanto ei sen vuoksi noudatasähkönkulutuksen tarpeita. Suomessa jamuissa Pohjoismaissa muu sähköntuotanto,lähinnä vesivoima, joutuu siksi toimimaansähkönkulutuksen ja tuulivoimatuotannonsäätövoimana.”Kotitalouskoneiden pysähtymisestä tuulettomallakelillä ei siis tarvitse olla huolissaan,vaikka olisikin valinnut tuulisähkön”,Andreas Rasmus sanoo.Epätasainen tuotantoJoskus sanotaan, että jos tuulivoimaa rakennetaantarpeeksi paljon, aina jossain tuulee.Mutta valitettavasti asia ei ole niin yksinkertainen.”Se käy selkeästi ilmi esim. konsulttiyhtiöPöyryn Pohjois-Eurooppaa varten laatimistaskenaarioista vuoteen 2035 saakka. Tuulivoimaja aurinkoenergia pystyvät tuottamaanpaljon sähköä tuulisina, aurinkoisina päivinä.Mutta tyyninä öinä tuotanto on nolla.”Näin ollen Euroopassa tarvitaan runsaastisäätöenergiaa. Ja mitä enemmän tuuli- ja aurinkovoimaa,sitä enemmän säätövoimaa tarvitaan.Mutta säätövoimasta on pulaa jo nyt.”Emme pääse eroon kahdesta peruslähtökohdasta”,Andreas Rasmus sanoo. ”Sähkö ontuotettava samalla hetkellä kun sitä käytetään.Eikä sähköä voi siirtää miten pitkiä matkojatahansa. Johdoissa syntyy liikaa hävikkiä.”Sopii kysyä, ovatko Euroopan poliitikotMats SandströmKatternö-yhtiöt ovat mukana neljässä tuulivoimahankkeessaja rakentavat parhaillaan Merijärvelleensimmäistä sisämaan tuulivoimapuistoa, tuotantopäällikköAndreas Rasmus sanoo.tämän täysin ymmärtäneet tehdessään suurisuuntaisiapäätöksiään tuulivoiman ja aurinkokennojentuista.”Viime talvi, joka oli hyvin kylmä suuressaosassa Eurooppaa, antoi siitä dramaattisenoppitunnin. Saksan sähköverkko oli useaankertaan niin kovilla, että se kävi romahduksenpartaalla. Voi vain kuvitella, millaiset seurauksetSaksassa olisivat pitkästä sähkökatkosta20 pakkasasteen kelissä”, Andreas Rasmussanoo.Sähköhuolto ei voi perustua kesäisen aurinkoisillekeleille, vaan päinvastoin se on rakennettavatoimimaan äärimmäisen luotettavastijuuri silloin, kun keli on kaikkein pahimmillaan.Tuulivoima SuomessaSuomessa oli vuodenvaihteessa 130 tuulivoimalaa,joiden yhteenlaskettu asennettu tehooli 197 megawattia (MW). Ne tuottivat 0,6 %Suomen sähköstä v. 2011. Poliitikot ovat päättäneetvuodelle 2020 kansalliseksi tuulivoimatavoitteeksi6 tuotettua terawattituntia(TWh), mikä työ- ja elinkeinoministeriönarvioiden mukaan tarkoittaisi 2500 MW:ntuotantokapasiteettia.Tällä hetkellä Suomessa on suunnitteillayli 7000 MW tuulivoimaa, suunnilleen puoletvoimaloista olisivat maissa, puolet merellä.Mikäli tavoite toteutuu, tuulivoiman osuusSuomen kokonaistuotannosta on n. 6 %, mikävastaa n. 700 tuulivoimaturbiinia.Suomi poikkeaa muista maista tuulivoimananteliaan tukijärjestelmänsä vuoksi. Tuulivoimaon muualla vastatuulessa. Sen tukialeikataan, tuulivoimahankkeita hyllytetäänja alan konkurssit ovat kasvussa.”Suomessa energiayhtiölle on syöttötariffillataattu tuulivoimalla tuotetun sähkönohjehinnaksi 105,30 euroa megawattitunniltavuoteen 2015 saakka eli korkeintaan kolmevuotta. Sen jälkeen ohjehinta on 83,50 €/MWh”, Andreas Rasmus sanoo.Syöttötariffia maksetaan enintään 12 vuotta.Jos sähkön markkinahinnan kolmen kuukaudenkeskiarvo on alle 30 €/MWh, syöttötariffinamaksetaan ohjehinta miinus 30 €/MWh.● Tuulivoimalatjoihin Katternökonserniosallistuu.● Muut tuulivoimalat.Suomen tuulivoimalat ovat keskittyneetlänsirannikolle.Tuulivoima Katternö-konsernissaKatternö-konserni on mukana neljässä tuulivoimahankkeessa.1. Katternö on tytäryhtiö Perhonjoki Oy:nkautta osakkaana Innopowerissa, jolla ontuulivoimaloita viidellä rannikkopaikkakunnalla:Kemissä, Oulunsalossa, Oulussa,Kokkolassa ja Kristiinankaupungissa.Perhonjoen osuus on 1,5 MW.2. Perhonjoki on Katternö Kraft Oy:n ja EPVEnergian kautta myös osakkaana tuulivoimayhtiöRajakiirissä, jonka Puuskatuulivoimapuistosijaitsee Outokummunterästehtaan alueella Tornion Röyttässä.Muita osakkaita ovat Outokumpu ja Rautaruukki.”Kahdeksan 3,6 MW:n tuulivoimalaatuottaa 28,8 MW:n kokonaistehon. Energiatuotantonsapuolesta Rajakiiri on Suomensuurin tuulivoimapuisto. KatternöKraftin osuus on 5,2 MW”, Andreas Rasmuskertoo.3. Perhonjoki rakentaa parhaillaan tuulivoimapuistoaRistivuoren Merijärvelle. Seotetaan suunnitelmien mukaan käyttöönv. 2013 alussa. Kokonaistehoksi tulee 13,8MW.”Odottelemme kuutta Siemensin 2,3MW:n tuuliturbiinia. Napakorkeus on 115m ja roottorin halkaisija 108 m. Tästä tuleeTuulimyllyjen ympäristövaikutusTuulimylly edellyttää merkittävää puuttumistaluontoon. Muun muassa:• 1500–1800 tonnia betonia perustuksiin.Katsotaan ongelmajätteeksi.• Teräksen, kuparin, alumiinin ja neodyyminlouhinta, sulatus ja valmistus (neodyymiälouhitaan vaikeissa ympäristöoloissaKiinassa).• Sementin, betonin, lasikuidun,jäänpoistoaineiden yms. tuotanto.• Käytöstä poistettaessa on huolehdittavaraudoitusten, tornin, konehuoneen, siipien,muuntamolaitteiden, kaapeleiden ym.hävittämisestä.• Teiden rakentaminen sekä kuljetuksettuulimyllyn rakentamisen, huollon japurkamisen aikana.Tuulivoimaa kuvataan usein runollisin termein, mutta asialla on myös karun arkinen puolensa.Katkonainen (intermittent) tuuli- ja aurinkoenergia vuonna 20352001000tammikuuhuhtikuuSähköntuotanto per tunti Pohjois-Euroopassa neljän kuukauden aikana (gigawattituntia)Suomen ensimmäinen sisämaan tuulivoimapuisto,n. 18 km rannikolta”, AndreasRasmus sanoo.heinäkuun aurinkon tuuli (maalla)n tuuli (merellä)marraskuuTältä Pohjois-Euroopan tuuli- ja aurinkoenergian tuotanto näyttäisi v. 2035, jos se rakennetaan poliittistentavoitteiden mukaisesti, toteaa konsulttiyhtiö Pöyry. Lähtökohtana on käytetty neljän kuukauden tosiasiallisiatuuli- ja aurinkotietoja tammi-, huhti-, heinä- ja lokakuulta 2010. Vastaavissa tuuli- ja aurinkooloissatuotanto olisi siis 25 vuotta myöhemmin kuvion mukainen. Tuotantomäärä on merkittävä, muttaepä tasaisuus (katkonaisuus) aiheuttaa ongelmia, joita nykytekniikalla ei voida ratkaista. Yhtäältätarvitaan enemmän säätövoimaa kuin mitä on käytettävissä. Toisaalta Euroopan sähköverkkoa onmuokattava tähtitieteellisin kustannuksin.4. Kanteleen Voiman tytäryhtiö Puhuri rakentaaparhaillaan tuulivoimapuistoaRaahen Kopsaan. Siemensin kanssa onsovittu seitsemän 3,0 MW suoravetoisentuuliturbiinin toimituksesta. Kokonaistehoksitulee 21 MW, josta Perhonjoen osuuson Katternö Kraftin kautta 8,2 MW.”Sähköasematyöt alkoivat maaliskuussa.Turbiinit asennetaan tulevana keväänä,ja niiden on tarkoitus alkaa tuottaa sähköäkesällä. Koska tuulet ovat sitä voimakkaampia,mitä korkeammalla ollaan, tännevalittujen turbiinien napakorkeus on 142m”, Andreas Rasmus sanoo.Tässä mainittujen yhtiöiden kotisivuilla onlisätietoa meneillään olevista hankkeista.svenolof karlsson44 katternö katternö 45

Jatkossakin erilliset laskutPaikallisyhtiöiden perustelut tuottivat tulostaUrotöitäsähkönjakelun puolestaSähkö- ja verkkomaksuilleei tule pakollista yhteislaskutusta.Muista Pohjoismaistapoiketen Suomenpoliitikot kuuntelivatpaikallisten energiayhtiöidenmielipiteitä.Karl VilhjálmssonJonas Brunnström / Österbottens TidningKuten Katternö-lehden edellisessänumerossa kerrottiin, äskettäin perustettuPaikallisvoima ry esitti viimekeväänä vastalauseensa pohjoismaiseenehdotukseen, jonka mukaan sähkönmyyjähoitaisi laskutuksen myös verkkoyhtiön puolesta.Kuluttajamarkkinaseminaarissa 13. kesäkuutaHelsingissä vahvistettiin, ettei energiaministeriJyri Häkämies ole valmis poistamaanverkkoyhtiöiltä niiden omaa laskutusoikeutta.Työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehetesittivät seitsemän perustetta yhden laskunmallia vastaan:• Pienillä yhtiöillä on tärkeä tehtävä kilpailunluomisessa ja kuluttajahintojen pitämisessäkurissa.• Verkkoyhtiöiden suorat yhteydet asiakkaisiinovat tärkeitä etenkin jakeluhäiriötilanteissa.• Miten varmistetaan, että verkonomistajasaa osansa, jos joku muu laskuttaa asiakasta?• Veronkanto tulee jättää verkonomistajanhoidettavaksi. Sähkönmyyjinä on valitettavastimyös vähemmän vakavasti otettaviatoimijoita.• Muutos on hintava mm. informaatiojärjestelmienvaatimien investointien vuoksi.• Sähkönkuluttajan saama hyöty on vähäinen.• Yhden laskun mallin vastustus on alallamerkittävää.Kesäkuun seminaarissa selvisi myös, ettäRuotsin puolelta oli kyselty yllä kuvattujaperusteita ja että Suomi ja Ruotsi olivat keskustelleetasiasta poliittisella tasolla. Ruotsinministeri halusi kuitenkin pitää kiinni yhdenlaskun mallin pakollisuudesta Ruotsissa.Myös Norjan sanottiin nyt tukevan yhdenJussi Lehto, Keravan Energian toimitusjohtaja, Roald von Schoultz, Paikallisvoiman toiminnanjohtaja ja Juha Lindholm, Paikallisvoiman puheenjohtaja.laskun mallia, vaikka kaikkein kielteisin reaktiotuli alkuaan juuri Norjasta.Suuret vastaan pienet”Järki voitti”, kommentoi Paikallisvoimantoiminnanjohtaja Roald von Schoultz, joka onmyös Tammisaaren Energian toimitusjohtaja.Päätös todisti myös, että uuden järjestönperustaminen kannatti. Paikallisvoima ry:ssäon nyt 42 jäsentä.”Koimme, ettemme saaneet ääntämmekuuluviin. Meidän mielestämme energiapolitiikassamennään vikaan, ellei myös pienempienyhtiöiden roolia ymmärretä”, Roald vonSchoultz sanoo.Hän korostaa, ettei Paikallisvoiman tarkoituksenaole heikentää Energiateollisuus ry:nasemaa. Paikallisvoimaan liittyneiden suurimäärä kuitenkin osoittaa, ettei niiden näkemyksiävoi sivuuttaa.”Laskutuskysymys on yksi asia, muttaon monta muutakin, joissa meidän pientenja keskisuurten yritysten täytyy tehdäomia analyyseja ja priorisointeja”, Roald vonSchoultz sanoo.Yksi niistä koskee Mankala-periaatetta, jokaotettiin aikoinaan käyttöön, jotta voimalatvoisivat myydä tuotantoa omakustannushintaanomistajilleen.Jos siitä luovutaan, kuten Vihreät haluaa,pieniltä yrityksiltä häviää kannuste isojeninvestointien tekoon yhteistyönä. Viime kädessäse tarkoittaa sähkön kallistumista kuluttajille.Turve on toinen Paikallisvoimalle tärkeäasia. Se on monille jäsenyrityksille tärkeäenergialähde – ainut, jota on Suomessa yllinkyllin.Roald von Schoultz: ”Katsomme, että meidänon paikallisyhtiöissä itse vietävä keskusteluaeteenpäin näissä ja muissakin asioissa.Olisi naiivia kuvitella, että muut tekevät senpuolestamme.svenolof karlssonMYRSKYVAHINKOJA. Monet puut eivät selvinneet yli 30 m/s tuivertaneista tuulista, ja joissain osissaPietarsaarta tuhot olivat suuria. Sähkönsaannin turvaaminen vaati paljon työtä.n Monien oli vaikea nukkua tiistaita vasten yöllä18. syyskuuta. Myrsky ulvoi nurkissa, sade piiskasikattoa ja suuret puut taipuivat tuulenpuuskissakuin vaivaiset taimet. Suurimmat tuulennopeudet,yli 30 m/s, mitattiin Pietarsaaressa,jossa trampoliineja purjehti ilmassa, laitureitariuhtoutui irti ja veneitä tuuli rannalle. Suuressaosassa kaupunkia oli lyhyitä sähkökatkoja.”Ensimmäinen katko tuli klo 21.54. Meillä oli yönaikana katkoja kuudella eri 20 kV-linjalla. Useillelinjoille oli kaatunut monta puuta ja kun asentajatsaivat yhden puun raivattua, seuraava aiheuttiuuden oikosulun”, kertoo Pietarsaaren Energialaitoksensähköosaston päällikkö Henrik Snellman.Östanpåssa suuri lehtikuusi oli katkaissut pylväänja katkonut 20 kV johdon.”Onneksi pystyimme eristämään alueen läheiselläerottimella, ja asentajamme veivät paikalledieselgeneraattorin ja syöttivät muuntamoonvaravirtaa.”Käyttökeskuksessa oli myrsky-yönä kaksoismiehitys,ja 11 asentajaa ja yksi kaivinkoneen kuljettajaoli kutsuttu korjaustöihin. Monet sähköasiakkaatsoittivat ja raportoivat olevansa ilmansähkövirtaa. He saivat odotusaikana kuulla viestin,että korjaustyöt olivat täydessä käynnissä.Sähkökatkon syyn paikallistaminen vie aikaa.”Vianhakuohjelmamme paikallistaa suurinpiirtein vikapaikan, mutta sen jälkeen asentajatjoutuvat kävelemään linjaa pitkin löytääkseentarkan paikan. Ei ole helppoa työtä kävellä kilometrikaupallakaatosateessa, myrskyssä ja pimeydessäja sitten vikapaikan löydyttyä raivatapuita ja korjata sähkökaapeleita. Asentajammetekivät suurtyön saadakseen sähköhuollon taastoimimaan”, Henrik Snellman sanoo.Linjoille kaatuvilta puilta on vaikea täysin suojautua.20 kV linjojen johtokatu on 10 m leveä jajohto riippuu 7–12 m korkeudella.”Korkea puu, joka on raivatun johtokadun ulkopuolellaja kaatuu sähköjohdon päälle, katkaiseekaapelin. Raivausalueen pitäisi olla erittäinleveä, jotta linja pystyttäisiin täysin suojaamaankaatuvilta puilta”, Henrik Snellman sanoo.johan svenlin46 katternö katternö 47

KYSY JALLELTAJalle vastaa myös osoitteessa www.katterno.fiDavai, Pirlo!Mitä Marsissanäkyi?Olemme saaneet nähdä Marsiin elokuussa laskeutuneenCuriosity-aluksen ottamia upeitakuvia planeetasta. Mitään kanavia alus ei kuitenkaanole löytänyt. Mistä käsitys Marsin kanavistaon peräisin?Jalle: Erittäin kiintoisa kysymys. Käsitys on lähtöisinitalialaisen tähtitieteilijä Giovanni Schiaparellinhavainnosta, kun hän v. 1877 Marsin ollessaharvinaisen lähellä Maata havaitsi teleskoopillaanMarsin pinnalla ristiin rastiin kulkevia linjoja. Hänkutsui niitä nimellä canali, jota käsitettiin kaivetuiksikanaviksi englannin kielellä virheellisenkäännöksen vuoksi.Schiaparelli laati Marsista yksityiskohtaisenkartan, johon hän piirsi peräti 40 kanavaa. Kukaanei ensin ottanut häntä tosissaan, mutta v. 1886 kaksiranskalaista tähtitieteilijää vahvisti käsityksentehtyään kanavista havaintoja Nizzan suurella teleskoopilla.Sen jälkeen yhä useammat tähtitieteilijätilmoittivat näkevänsä kanavat.Lopulta Schiaparelli oli piirtänyt 130 kanavaalaajaksi, koko planeetan kattavaksi verkoksi. HänenMarsin kartallaan oli myös ’maanosia’ ja ’meriä’,ja hän antoi suurimmille kanaville nimiksi Niili,Ganges ja Indus.Tätä rataa se sitten jatkui. Tunnettu Harvardintähtitieteilijä William Pickering, joka mm. löysiSaturnuksen 9. kuun, Phoeben, vahvisti myöskanavahavainnot ja näki Marsissa lisäksi ’keitaita’,joista kanavat lähtivät. Tähtitieteilijät raportoivatkanavien koon vaihtelevan vuodenaikojenmukaan. Percival Lowell -niminen herra selittivaihtelun siten, että kanavien vettä säännösteltiinsuurilla pumppuasemilla, joten planeetalla täytyiolla älykkäitä olentoja.Skeptikot kyseenalaistivat nämä käsitykset,mutta heidät mitätöitiin huonoina havainnoijina.1920-luvulla ’kanavaobjektit’ hyväksyttiin vahvistettunatieteenä ja vielä 1950-luvun kurssikirjoissaniille omistettiin runsaasti tilaa.Teoria kuoli vasta v. 1965 sen jälkeen kun ensimmäinenamerikkalainen Mars-luotain oli lähettänytMarsista lähikuvia, joissa ei näkynyt jälkeäkään kanavista.Tämä osoittaa, miten tiedeyhteisö joskustoimii. Tiedemies haluaa osoittaa, että hänkin on’oikeaa’ mieltä ja silloin näkee ne asiat, jotka haluaakinnähdä.Curiosity-alukselta otettu kuva Marsista elokuussa 2012. Hyvällä mielikuvituksella voisi ajatellajuoksevan veden muokanneen joitain muodostelmia, mutta mitään ’kanavia’ ei näy.Buzz Aldrin, toinen ihminen kuussa, tervehtii Yhdysvaltain lippua 20. heinäkuuta 1969. Valokuvan ottiastronauttikollega Neil Armstrong.Miksi enää ei tehdä kuumatkoja?Neil Armstrong kuoli hiljattain. Hänhän kävi ensimmäisenä ihmisenä kuussa kesällä 1969.Useat amerikkalaiset retkikunnat kävivät kuussa muutaman vuoden aikana sen jälkeen, mutta nytkuumatkoja ei ole tehty 40 vuoteen. Miksi kuuhun ei enää matkata?NASANASAJalle: Sitä pidetään liian kalliina suhteessa hyötyyn.Maata kiertävistä satelliiteista ja avaruusasemistaon enemmän hyötyä.Yhdysvaltain kuuohjelma oli kylmän sodan suoraaseurausta. Huhtikuussa 1961 venäläisestä JuriGagarinista tuli ensimmäinen avaruudessa käynytihminen, mitä pidettiin arvovaltatappiona USA:lle.Pian Gagarinin avaruusmatkan jälkeen USA:n pre-sidentti John F. Kennedy ilmoitti, että Yhdysvallat veisi ihmisen kuuhun ennen1960-luvun loppua ja toisi hänet myös turvallisesti takaisin.Apollo-ohjelman avulla siinä onnistuttiin. Minun ikäiseni ja vanhemmat muistavat,miten tuijotimme senaikaisia mustavalkoisia TV-ruutuja ja seurasimmeikuisuuden kestäneitä lähetyksiä ensimmäisistä kuumatkoista.Kuumatkoja tehtiin kaikkiaan kuusi. Joka lennolla kaksi astronauteista laskeutuikuuhun, mutta kolmas kiersi kuuta satelliitissa odottamassa kollegojenpaluuta jälleen satelliitiin ja takaisin Maahan.Yksi kuumatkoista, Apollo 13, oli dramaattinen happisäiliön räjähdettyä.Kuuhun laskeutuminen jouduttiin jättämään ja astronautit saatiin nipin napinelossa Maahan. Ehkä sekin vaikutti osaltaan avaruusohjelman lakkauttamiseenv. 1972 jälkeen. Riskit olivat yksinkertaisesti liian suuria.Kuumatkojen jälkeen USA jatkoi avaruussukkulaohjelmaa, joka kattoi runsaat130 avaruusmatkaa v. 1981-2011.Seitsemän vuoden kuluttuasinua ei enää oleKuulin, että ihmiskehon kaikki atomit vaihtuvat 7 vuoden kausina. Onko setotta ja miten se tapahtuu?Jalle: On totta, sillä solut kuolevat, hajoavat ja uusiutuvat. Koska uudet solutlisääntyvät vanhoista, pysyt organismina kuitenkin kokonaisuudessaansuunnilleen muuttumattomana lukuun ottamatta ikääntymisestä aiheutuviamuutoksia.Mutta toki ajatus on kiehtova: materiaali, josta muodostumme tässä ja nyt, onmuutaman vuoden kuluttua vaihtunut ja sisältyy silloin ehkä muihin organismeihin.Siinä mielessä me ihmiset olemme jatkuvasti uusiutuvia kuolemaan saakka.Olen joskus nähnyt esimerkin, jonka mukaan keskimäärin viisi atomia Jeesuksenviimeisestä henkäyksestä ristillä sisältyy jokaiseen hengenvetoomme. Hyväesimerkki siitä, miten käsittämättömän pieniä atomia ovat ja miten suunnatonmäärä niitä on.Voiko tuulivoimaa varastoida?Sähkö on tuotettava samalla hetkellä kun sitä käytetään. Tuulivoimantuottamaa sähköä ei voi säästää ja käyttää myöhemmin. Eikö olisi mahdollistakeksiä jotain keinoa energian tallentamiseen?Jalle: Toistaiseksi mitään hyvää keinoa ei ole. Joka ratkaisee tämän ongelmanpäätyy varmuudella miljardööriksi!Perinteinen akkutekniikka on kehittynyt voimakkaasti, mutta se vaatii edelleenpaljon raskaita ja kalliita materiaaleja. Jos vetykaasua pystyttäisiin valmistamaanhelposti (se ei ole teoriassa mahdotonta!), ongelma olisi ratkaistu.Vetykaasua voi varastoida paineistettuna, ja polttokennon avulla vetykaasustavoitaisiin tuottaa sähköä silloin, kun aurinko ei paista eikä tuuli puhalla.Kukaan ei tiedä, milloin pääsemme niin pitkälle. Siitä voimme lähteä, ettätaloudellisesti kestävien ratkaisujen kehittäminen vie runsaasti aikaa vielä ongelmanperiaatteellisen ratkaisun jälkeenkin.n Vietin kesäkuussa jalkapallolomaa tyttäreniperheen kanssa heidän datšallaan Ukrainassa.Tiesittekö, että ”datša” tulee venäjän sanasta”dat”, joka tarkoittaa ”antaa”? Datša oli tsaarinuskollisille palvelijoilleen antama kesämökki.Meidän ”data”-sanamme on samaa alkuperää eliinformaatio, data, on annettu. Kun ukrainalaisethuutavat ”davai!” se tarkoittaa ”anna palaa!”Ensimmäinen ilta oli kuuma ja hikinen, joten pakkasimme lapsenlapsetja koiran vävyn katumaasturiin ja suuntasimme ilta-auringon paisteessaDesna-jokivarren pikkuteille. Sieltä löytyi upeita, autioita hiekkarantojaja virtaava vesi oli lämmintä ja luultavasti aika puhdasta.– Tässä on hyvä ranta, sanoin. Mutta vävy halusi ajaa kauemmas. Isovesilätäkkö peitti tien.– Astaroschna! (varo!) huusin, sillä olin itse juuttunut liejuun isän volkkarillatanssilavan edustalla v. 1967.– Njet problema, neliveto ja ryömintävaihde, vävy sanoi itsevarmana.Mutta lurrrps, lieju imaisi kärryn! Kauempana kukkulalla seisoi ruosteinenLada. Kaksi poikaa ja tyttö pelasivat hiekalla jalkapalloa. He tulivatavuksi. Tartuimme kaikki autoon, huusimme ”davai!” ja työnsimme.Mutta Toyotan renkaat kaivautuivat vain syvemmälle. Vaaleatukkainentyttö kellahti bikineissään kumoon ja peittyi mustaan ukrainalaiseen saveen.Mehän olimme mustan mullan vyöhykkeellä. Kuplivasti nauraen hänhyppäsi Desnaan.– Tänne se taisi Saksan armeijakin juuttua liejuun syksyllä 1944, yritinlohduttaa.– Otjen interesnaja (tosi mielenkiintoista), vävy sanoi ja alkoi soittaakännykällään apua, kun me muut uimme koiran kanssa lämpimässä joessaja lapsukaiset rakentelivat hiekkalinnoja.Koska apu viipyisi, naiset, lapset, koira ja isoisä alkoivat auringonlaskussatallustaa 15 km matkaa datšalle. Ohitimme entisen kolhoosin, jokaoli jälleen palautunut pienviljelijäkyläksi sikoineen, vuohineen ja kaakattavinekanoineen. Pakkokollektivisoinnin aikana v. 1931 miljoonia ihmisiäkuoli nälkään Stalinin terroristisodassa ukrainalaisia talonpoikia vastaan,jotka rakastivat (ja edelleen rakastavat) vapautta.Ilta oli lämmin ja liejuiset kenkäni lotisivat. Jos teidän mielestänne pohjalaisethyttyset ovat verenhimoisia, ette ole tavanneet niiden ukrainalaisiaserkkuja!Tunnin kuluttua vastaamme tuli hinaustraktori, ja vähitellen saimmekalastettua esiin Toyotan silminnähden helpottunut vävy ratin takana.Seuraavana iltana istuin tyttärenpojan kanssa 80 000 katsojan joukossaseuraamassa Englanti–Italia puolivälierää. Pirlo oli antamassa ratkaisevaarangaistuspotkua.–Davai Pirlo! ukrainalaiset huusivat. Ja Andrea Pirlo, kentän paras pelaaja,huiputti maavahdin ja riemu puhkesi ilmoille. Miliisi johdatti 20 000hiljentynyttä brittifania vaivihkaa stadionilta, mutta voitonhuumaansaremuavien italialaisten tulva imaisi tyttärenpojan ja minut Kiovan neonvalojavälkehtivään yöhön.jarl ahlbeck48 katternö katternö 49

Karolina IsakssonKaikki asiakkaat saavat hyvissäajoin tietoa uuden sähkömittarintarjoamista mahdollisuuksista.UudensukupolvenmittaritESSE ELEKTRO-KRAFTn Asiakkaat saavat Ähtävällä vuodenvaihteestalähtien sähkölaskuntäsmälleen kuluttamansa sähkömääränmukaan.”Vanhat mittarit on vaihdettu, jauuden sukupolven sähkömittarit tarjoavatasiakkaillemme aivan erilaisetmahdollisuudet sähkönkulutuksensaseuraamiseen”, Daniel Sulkakoskisanoo. ”Sen lisäksi että sähkövoidaan nyt laskuttaa täsmälleenkulutetun määrän mukaan, omaakulutusta voi myös seurata verkkopalvelummekautta.”3700 mittarin vaihtaminen onollut suuri ja aikaavievä työ. Nyt onjäljellä enää viimeiset hienosäädötennen kuin uusi järjestelmä otetaankäyttöön.”Uskon, että mahdollisuus sähkönkulutuksenreaaliaikaiseen seuraamiseenkannustaa yrittämäänvähentää kulutusta”, Sulkakoskisanoo. ”Sitä vastoin niiden, jotkalämmittävät talonsa sähköllä, pitäänyt varautua talviaikaan suurempiinlaskuihin. Pakkanen näkyy silloin hetilaskussa.”Varo suurjännitettä!PIETARSAAREN ENERGIALAITOSn ”Hakeudu välittömästi ainakin 20metrin päähän onnettomuuspaikastaja tee se mieluiten hyppimällä!”Alueella on sattunut pari vaaratilannetta,kun puita on vahingossakaadettu 20 kV:n keskijännitejohdoille,ja siksi Pietarsaaren Energialaitoshaluaa nyt muistuttaa maanomistajiaja muita, miten silloin pitää toimia.”Monet eivät ymmärrä, miten vaarallinentilanne se on, jos puu tai ehkämetsäkone koskee väärään paikkaan”,Tommy Bäck sanoo. ”Silloinon aina lähdettävä paikalta mahdollisimmanpian. Koskaan ei saa ominpäin yrittää kangeta johdoille jäänyttäpuuta alas vaan sen sijaan pitääottaa yhteyttä heti meihin.”Normaalitapauksessa sähkö kytkeytyyautomaattisesti pois vahingonsattuessa, mutta aivan varmasiitä ei voi koskaan olla.”Siksi haluamme kehottaa kaikkiavarovaisuuteen; parempi katsoa kuinkatua”, Bäck sanoo.Karolina IsakssonJos puita kaataessasi sattuuonnettomuus, on tärkeää, että tiedät,miten toimia vaaran välttämiseksi.Karolina IsakssonUudelle Fiskarholmenin asuinalueellemahtuu yhteensä 46 uutta tonttia,joihin vedetään nyt kaapelit.EnsimmäisetlapionpistotuudellaasuinalueellaKRUUNUPYYN SÄHKÖLAITOSn Uudella Fiskarholmenin asuinalueellaKruunupyyssä alkavat kunnallisteknisettyöt nyt syksyllä. Kyseessäon yhteensä 46 uuden omakotitontinalue E8:n ja Bråtön välissä. Sinnerakennetaan uusi tie, ja tonteille viedäänkunnallistekniikka.”Meidän osaltamme se tarkoittaasähkö- ja kuitukaapeleiden vetoa kokoalueelle. Teemme aluksi noin 30tontin alueen. Lisäksi meidän pitääasentaa uusi muuntamo ja huolehtiakatuvalaistuksesta”, KruunupyynSähkölaitoksen toimitusjohtaja Carl-Johan Kronström sanoo.Osa tonteista on jo varattu. Kunnallistekniikkaankuuluu paitsi sähkönmyös vesiputkien ja viemäröinninvetäminen tontin rajalle saakka. Työalkaa lokakuussa, ja ensimmäistenuusien omakotitalojen perustuksiaalettaneen valaa kevätpuolella.PaikallistatiedotustaUUDENKAARLEPYYN VOIMALAITOSn Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksellasuunnitellaan tiedotustilaisuuttaasiakkaille. Se järjestetään todennäköisestimarraskuun aikana.”Nyt tapahtuu paljon ja monenlaista,ja haluamme mielellämme tiedottaaenergiaan liittyvistä ajankohtaisistaasioista”, toimitusjohtaja TonyEklund sanoo. ”Uskomme, että sähköverkonparempi suojaaminen säänvaikutuksilta, uudet energiansäästövaatimuksetmm. hehkulamppukieltosekä sähkömittarien etäluvun tarjoamatmahdollisuudet kiinnostavatasiakkaita.”Jos ensimmäinen tapahtuma onnistuu,tiedotustilaisuuksia aiotaanjärjestää myös kylissä.”On tärkeä muistaa, että palvelemmeisoa aluetta, jossa jokaisellakylällä on omat tarpeensa ja edellytyksensä”,Eklund sanoo. ”Asiakkaidemmeei pidä aina joutua lähtemäänkeskustaan saadakseen tietoa. Tilaisuustarjoaa samalla meille hyvänmahdollisuuden kuulla yksittäisiäkyliä koskevia kehitysehdotuksia.”Näinä monien muutosten aikoinaUudenkaarlepyyn Voimalaitos haluaatavata asiakkaitaan ja keskustellaajankohtaisista asioista.KalliojärvelleuusisiirtojohtoVETELIN SÄHKÖLAITOSn Kalliojärven kylän sähkön saantiturvataan entistä paremmin uudenmaakaapelin avulla. ”Kylä on täysinriippuvainen Räyringin suunnasta tulevasta20 kV:n siirtojohdosta, jokaon osittain useita kymmeniä vuosiavanha. Lisäksi pylväät ja varusteetovat suurelta osin erittäin huonokuntoiset”,kertoo toimitusjohtajaJuha Kauppinen.Uusi maakaapeli korvaa vanhanhuonokuntoisen ilmajohdon, jokakulkee peltojen poikki ja ilmajohdonpoistuminen helpottaakin peltojenviljelyä. Samalla uusitaan Kalliojärvenkeskustassa oleva pylväsmuuntamopuistomuuntamoksi ja muutamapienjänniteilmajohto maakaapeliksi.Johtotyöt on tarkoitus saattaavalmiiksi kevätkylvöihin mennessä.”Meillä ei ole tähän asti merkittävissämäärin tehty 20 kV:n johtojamaakaapelilla, mutta viime vuosienmyrskyjen aiheuttaman keskustelunjohdosta paineet maakaapeloinninlisäämiselle ovat kasvaneet.”Juha KauppinenTämä Kalliojärven keskustantuntumassa oleva muuntaja siirtyypuistomuuntamoon ja linja poistuumaisemasta.Uuden laitteiston toivotaan poistavanlyhyet sähkökatkokset, joita syntyyesimerkiksi lintujen tai puunoksientakertuessa sähköjohtoihin.Uusi laitteistovähentäävälkkymistäHERRFORSn Oravaisten sähköasemalle on kesällärakennettu uusi kompensointilaitteisto.”Lyhyet sähkökatkokset, ns. valojenvälkkymiset, ovat erityisen yleisiäkevät- ja syyskuukausina”, HerrforsVerkon toimitusjohtaja SeppoTupeli sanoo. ”Uuden laitteistonmyötä välkkymisten pitäisi vähentyäoikein reilusti.”Useimmat ilmajohtojen viat poistuvatitsestään. Oikosulut ja maavuodotaiheutuvat monesti siitä, ettäjohdolle on joutunut esim. lintu taipuunoksa. Ongelma häviää, kun senaiheuttaja palaa tai putoaa maahan.Siksi verkossa pitää olla automaattinenjälleenkytkentä, joka kytkee senuudelleen toimintaan.”Joku voi ehkä ajatella, että vianpitäisi hävitä ilman virran katkeamista,mutta sähkö ei toimi niin”, Tupelisanoo. ”Virtaa johtavien osien välillenimittäin syntyy usein valokaaria.Näiden ongelmien ilmaantumistavoidaan välttää käyttämällä maasulkuvirrankompensointia.Esse Elektro-Kraftn Toimittaa sähköä alueille Pedersöressä, Kortesjärvellä,Alahärmässä, Uudessakaarlepyyssä (Markby)sekä Kruunupyyssä (Jeussen).Asiakkaita: 3700 • Vuositoimitus: 50 GWhVaihde: 020 766 1900Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 766 2023Asiakaspalvelu: 020 76 6 1912, 020 766 1911Laskutus: 020 766 1912, Johanna Stubbwww.eekab.fiHerrforsn Toimittaa sähköä Maksamaahan, Oravaisiin, alueillePedersöressä, Teerijärvellä, Ylivieskassa ja AlavieskassaAsiakkaita: 14000 • Vuositoimitus: 338 GWhVaihde: 781 5300 (Pietarsaari), (08) 411 0400 ( Ylivieska),766 7242 (Kolppi), 385 0050 (Oravainen), 867 5001Teerijärvi) • Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella:723 4521 (Oravainen, Pedersöre, Teerijärvi), (08) 426350/044 781 5375 (Ylivieska) • Asiakaspalvelu: 781 5312(Pietarsaari), (08) 411 0401 (Ylivieska) • www.katterno.fiPietarsaaren Energialaitosn Toimittaa sähköä Pietarsaareen, Luotoonja Sandsundiin Pedersöressä.Asiakkaita: 15 427 • Vuositoimitus: 278 GWhVaihde: 786 3111 • Vikailmoitukset: 723 0079Asiakaspalvelu: 786 3448 • www.jpenergy.netKruunupyyn Sähkölaitosn Toimittaa sähköä alueille Kruunupyyssä,Pedersöressä ja KokkolassaAsiakkaita: 3 080 • Vuositoimitus: 40 GWhVaihde: 824 2200Vikailmoitukset: 824 2200 / 0400 126 005Asiakaspalvelu: 824 2200, Å. Hagnäs, M. Käldwww.kronoby.fi/elverkUudenkaarlepyynVoimalaitosn Toimittaa sähköä Uudenkaarlepyyn kaupunginalueelle • Asiakkaita: 4 900 • Vuositoimitus: 110 GWhVaihde: 785 6111 • Vikailmoitukset: 785 6111,iltaisin 722 0050, 723 4520Asiakaspalvelu: 785 6252, 785 6251www.nykarlebykraftverk.fiVetelin Sähkölaitosn Toimittaa sähköä Veteliin, lukuunottamattaPolson, Kivikankaan ja Nykäsen kyliäAsiakasmäärä: noin 2 000 • Vuositoimitus: 29,2 GWhPuhelin: 866 3600 (vaihde)Vikailmoitukset: 866 3600Asiakaspalvelu: 866 3600, Tarja Naskaliwww.vetelinsahkolaitos.fiTJ Ingvar KullaTJ Stefan StorholmTJ Ole VikströmTJ Carl-Johan KronströmTJ Tony EklundTJ Juha Kauppinen50 katternö katternö 51

MINUNENERGIANIKuvauksia henkilökohtaisistavoimanlähteistäMusiikki on minulle luonnollinentapa ilmaista sellaista, mitäen osaa tuoda esiin sanoin.Kehoni liikkeillä, jotka saavataikaan säveliä, on minulleterapeuttinen vaikutus; samallatavoin nautin tehdessäni asioita,jotka saavat minut itseni jamuut voimaan hyvin. Minulleon tärkeää, että soittimeni onhyvin viritetty ja siksi kieltenhienosäätö onkin aivan ihanaa.Innostunut omistautuminenjollekin asialle ilman kuitenkaanpysähtyneisyyttä – ehkäpä juurisiitä saamme elinvoimaa?Patrick WingrenLue (ruotsiksi) Patrickin ajatuksiaelämästä, vapaudesta ja holhouksestaosoitteesta patrick.wingren.fiTYÖKENTTÄNÄMME ALUEEN ENERGIA