Katternö 3/2011
10.11.2014 • Views
Share Embed Flag

Katternö 3/2011

Katternö 3/2011

Katternö 3/2011

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
katterno.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

3 • 2 0 1 1 S Ä H K Ö Y H T I Ö S I A S I A K A S L E H T I<br />

Omenakuninkaan<br />

valtakunnassa<br />

Greenpeacen<br />

perustajajäsen<br />

hyppäsi kelkasta<br />

Ostaako kirppikseltä<br />

vai uutena?<br />

Ryhdy omaksi meteorologiksi<br />

Esse Elektro-Kraftin, Herrforsin, Pietarsaaren Energialaitoksen,<br />

Kruunupyyn Sähkölaitoksen, Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen<br />

ja Vetelin Sähkölaitoksen asiakkaille.

Kolme kysymystä<br />

Sisältö<br />

Muutosten aikaa<br />

Luotatko<br />

sääennustuksiin?<br />

n Anna-Maja Henriksson on oikeusministeri<br />

ja toista peräkkäistä kautta<br />

RKP:n kansanedustaja. Hän on toiminut<br />

pitkään aktiivisesti paikallispolitiikassa<br />

kotonaan Pietarsaaressa, jossa<br />

hän on edelleen kaupunginhallituksen<br />

jäsen. Sydämenasioinaan hän korostaa<br />

mm. turvallisen yhteiskunnan,<br />

jossa on tilaa kaikille.<br />

1. Globaalia yhteisöä, myös omaa<br />

maatamme, ovat ravistelleet ja järkyttäneet<br />

viime vuosien mullistavat<br />

tapahtumat, esim. väkivallanteot, terrorismi, luonnonkatastrofit<br />

ja talouden vaikeudet. Mitkä ovat suomalaisen yhteiskunnan<br />

tärkeimmät turvallisuusasiat lähivuosina?<br />

Ne liittyvät talouteen, syrjäytymisen ehkäisyyn ja suvaitsevaisuuteen<br />

erilaiseksi koettua kohtaan.<br />

Hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu vahvaan talouselämään<br />

ja hyvään työllisyyteen. Koska maamme on riippuvainen viennistä,<br />

mahdollinen globaali lama vaikuttaa talouteemme negatiivisesti<br />

ja siitä seuraa työttömyyttä ja julkisen talouden leikkauksia.<br />

Yhteiskunnan turvattomuus varmasti lisääntyisi, rikollisuus voisi<br />

kasvaa ja yleinen tyytymättömyys levitä.<br />

Syrjäytymisen ja marginalisoitumisen ehkäiseminen ovat äärimmäisen<br />

tärkeitä yhteiskunnan turvallisuudelle. Työttömyys,<br />

päihteiden väärinkäyttö ja ulkopuolisuus lisäävät osaltaan turvattomuutta.<br />

Sen vuoksi ennaltaehkäisevä ja varhainen puuttuminen<br />

on niin tärkeää.<br />

Yhteiskunnallisessa keskustelussa vallitsee juuri nyt epämiellyttävä<br />

tunnelma. Omaa selvää kieltä puhuu se, että perussuomalaisten<br />

kansanedustajille pitää tehdä listoja epäsopivista sanoista.<br />

Meidän täytyy puolustaa avointa yhteiskuntaa ja vastustaa<br />

suvaitsemattomuutta ja nurkkakuntaisuutta. Anonyymi verkkokeskustelu<br />

on tarjonnut temmellyskentän radikaaleille mielipiteille,<br />

ja varsinkin nuoret ovat vaarassa radikalisoitua yhä enemmän<br />

mustavalkoiseksi muuttuneessa keskustelukulttuurissa.<br />

2. Globaalissa maailmassa kaikki tapahtumat vaikuttavat<br />

tavalla tai toisella omaan yhteisöömme. Miten luodaan vahva<br />

paikallisyhteisö, joka on varautunut odottamattomiin tapahtumiin?<br />

Vahva paikallisyhteisö perustuu ihmisten yhteenkuuluvuuden<br />

tunteeseen ja haluun luoda hyvää arkipäivää. Asukkailla pitää<br />

olla todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa oman paikallisyhteisön<br />

kehittymiseen. Heitä pitää rohkaista yhdistystoimintaan, poliittiseen<br />

toimintaan, sitouttaa heitä. Lisäksi yhteiskunnan kaikilla<br />

sektoreilla ja eri hallintorajojen yli tarvitaan tarkkaan harkittuja<br />

suunnitelmia siitä, miten odottamattomiin tapahtumiin olisi<br />

parasta varautua. Hoiva-alan, koulun, poliisin, median jne. tulee<br />

tehdä yhteistyötä.<br />

3. Mitä elämänlaatu sinulle merkitsee?<br />

Elämänlaatua on se, kun tuntee itsensä turvalliseksi arjessa,<br />

työssä ja kotona. Pitää pystyä nauttimaan hetkestä, rentoutua<br />

yhdessä perheen ja ystävien kanssa.<br />

Pohjoisen omenoiden asiantuntija 4<br />

Mitä talvelta on odotettavissa? 12<br />

Näin ennustat säätä 14<br />

Kirppistaivas ja ostosmekka 18<br />

Nappula: Kaasut! 28<br />

Hän jätti Greenpeacen 30<br />

Kiviä taivaalta 44<br />

Johanna Forsman<br />

VOIMANPESÄ. Teija Löfholm<br />

kuuluu urheilijana<br />

harvinaisuuksiin. Hän alkoi<br />

käydä salilla kypsässä<br />

iässä ja 40 täytettyään<br />

osallistui ensimmäisiin<br />

voimanostokilpailuihinsa.<br />

Sivu 24.<br />

Katternö 3 • <strong>2011</strong> Vastaava julkaisija Stefan Storholm, Isokatu 8, 68600 Pietarsaari, puh. (06) 781 5300,<br />

faksi (06) 781 5322, stefan.storholm@katterno.fi, www.katterno.fi Osoitteenmuutokset Siv Granqvist,<br />

puh. (06) 781 5333, siv.granqvist@katterno.fi Tuotanto Botnia Information, www.botniainformation.fi<br />

Projektipäällikkö Petra Nylund Toimittajat Svenolof Karlsson/Storkamp Media, www.storkamp.com,<br />

Petra Nylund, Johan Svenlin, Sonja Smedlund, Susanne Strömberg Layout Glenn Nylund,<br />

Annika Lillkvist, Janne Nylund Paino Forsberg <strong>2011</strong><br />

Kun maa on nyt saanut uuden hallituksen ja hallitusohjelman, on syytä<br />

miettiä seuraamuksia Katternö-konsernille ja sen tytäryhtiöille.<br />

Hallitusohjelmassa puhutaan kuntauudistuksesta. Valtioneuvosto<br />

haluaa vähentää kuntien lukumäärää. Sen tavoitteena on riittävän suuret<br />

kunnat, jotka selviävät omin voimin tärkeimmistä kuntalaisille tarjottavista<br />

palveluista, esim. perussairaanhoidosta, sosiaali- ja terveydenhuollosta<br />

ja vanhustenhuollosta. Niiden ei siis enää odoteta muodostavan kuntayhtymiä<br />

ja yhteistyöalueita. Uudistusta vastustetaan, mikä aivan varmasti<br />

vaikuttaa sen toteutumisaikatauluun.<br />

Samaan aikaan EU-jäsenyytemme on pakottanut esiin myös toisen uudistuksen,<br />

joka koskee kuntien oikeutta järjestää palveluita, esim. vesi- ja<br />

viemäripalvelua, satamatoimintaa sekä sähkön ja kaukolämmön jakelua<br />

ja myyntiä niin sanotuissa liikelaitoksissa. Tällaisesta<br />

toiminnasta syntyneet voitot on tähän<br />

saakka voitu siirtää kunnille ilman verotusta.<br />

Se on vääristänyt kilpailua ja aiheuttanut valtiolle<br />

verotulojen menetystä – ja siis etua niille<br />

kunnille, joilla tällaisia liikelaitoksia on. Niitä on<br />

esim. Pietarsaaressa, Uudessakaarlepyyssä ja<br />

Kruunupyyssä.<br />

Voidaan pitää erittäin todennäköisenä, että<br />

yllä kuvatut uudistukset toteutetaan lähivuosina.<br />

Siitä aiheutuu seurauksia myös Katternökonsernille<br />

– ei vain omistajien toiminnan uudelleenorganisointia<br />

vaan myös omistajarakenteen<br />

ja sitä kautta koko konsernin rakenteen.<br />

Vanhan sanonnan mukaan mikään ei ole niin varmaa kuin muutos. Emoyhtiön<br />

hallituksessa keskitytään tietenkin muutosprosessien strategiseen<br />

suunnitteluun.<br />

Katternön alueella meidän lähtökohtamme on, että yhtiöidemme tärkein<br />

tehtävä on edelleen huolehtia, että alueella, sen väestöllä ja elinkeinoelämällä<br />

on käytettävissään energiaa ja energia-alan palveluja kilpailukykyiseen<br />

hintaan. Haluamme edelleen pystyä ohjaamaan kohtaloamme<br />

maailmassa, joka on tällä hetkellä kovilla koetuksilla ilmastonmuutosten ja<br />

talouden heilahdusten lisäksi, ja jotta siinä onnistuisimme, meidän täytyy<br />

olla hyvin valmistautuneita.<br />

Katternön uranuurtaja Paul Hallvar on tässä hyvänä esikuvana. Paulin<br />

hengessä meidän on rakennettava yhteinen visio ja rohkeasti haettava toimivia<br />

ratkaisuja.<br />

peter boström<br />

Hallituksen puheenjohtaja, Katternö Oy<br />

n Kim Nygård:<br />

Se vaihtelee. Ne sääennustukset,<br />

joita olen katsonut,<br />

ovat joskus olleet väärässä.<br />

Viime kesänäkin sade ja<br />

viima yllättivät meidät, kun<br />

olimme pukeutuneet lämpimän<br />

kelin mukaan. Katson<br />

yleensä merisää tiedot, joista<br />

saa paremman käsityksen<br />

tuulioloista, vaikka en<br />

olisikaan menossa merelle.<br />

n Stefan Sandler:<br />

Kyllä, enimmäkseen.<br />

Minulla on kännykässä<br />

kaksi sovellusta ja ainakin<br />

toinen, WeatherBug, on<br />

luotettava. Paikallislehden<br />

sääennustukset tuntuvat<br />

joskus siltä kuin ne koskisivat<br />

jotain aivan muuta<br />

päivää. On hyvä tietää<br />

etukäteen, millainen sää<br />

on lasten futistreeneissä.<br />

n Rauni Luoma:<br />

Kyllä ne minusta pitävät<br />

paikkansa. Katson<br />

yleen sä aamuisin uutiset<br />

inter netistä ja samassa<br />

yhteydessä tarkistan<br />

myös sääennustukset.<br />

Tärkeintä on saada<br />

selville, millainen lähivuoro<br />

kauden säästä<br />

tulee.<br />

n Piia Kangas:<br />

Luotan. Meteorologit<br />

ovat täysin väärässä<br />

äärimmäisen harvoin.<br />

Katson sääennustukset<br />

lähes päivittäin, lähinnä<br />

internetistä ja paikallislehdestä.<br />

Kesällä on<br />

erityisen tärkeää tietää,<br />

millaista säätä on tiedossa.<br />

Menneen kesän<br />

säästä ja sääennusteista<br />

ei minulla ole valittamista.<br />

2 katternö katternö 3

Leif Blomqvistin palava innostus hedelmäpuiden historiaan,<br />

jalostukseen ja eri makuvivahteisiin on aivan ilmeinen. ”Omenakuninkaan”<br />

titteli ei ole ollenkaan kaukaa haettu. Itse hän hymyilee<br />

nimitykselle vähän hämillään ja kertoo tuntevansa Ruotsissa<br />

erään pomologin, omena-asiantuntijan, jota kutsutaan juuri<br />

omenakuninkaaksi. Itseään ei ole aiemmin kuullut tituleerattavan<br />

siksi. Mutta toki – hän on asiantuntija ja äärimmäisen pätevä<br />

omalla alallaan. Blomqvist on kysytty luennoija Suomessa, vielä<br />

useammin Ruotsissa ja hiljattain myös Islannissa, koska hänellä<br />

on jakaa tietoa omenanviljelystä kylmillä pohjoisilla seuduilla,<br />

joissa talvi on huomattavasti kesää pidempi.<br />

Johanna Forsman<br />

Rakkaan hedelmän<br />

kuningas<br />

4 katternö<br />

katternö 5

Eri omenalajikkeet komeilevat tarhalla pitkissä riveissä.<br />

Kuka oikeastaan on tämä pedersöreläinen<br />

Suomen tunnetuimpiin kuuluvan<br />

taimiston omistaja? Leif Blomqvist<br />

osoittautuu tiedonhaluiseksi, monitaitoiseksi<br />

yrittäjäksi, joka hallitsee useita täysin<br />

erilaisia aloja. Vai mitä sanotte tästä – yhdessä<br />

elämänvaiheessaan hän samanaikaisesti perusti<br />

Pietarsaareen lelukaupan, työskenteli<br />

täyspäiväisesti Jakobstads Tidningin graafikko-valokuvaajana<br />

ja viljeli mansikoita ja vadelmia<br />

Lepplaxissa pitkälti yli hehtaarin alalla.<br />

Näiden lisäksi hän rakensi isänsä avulla kotikylään<br />

talon itselleen ja perheelleen. Muutamaa<br />

vuotta aiemmin hän oli kouluttautunut<br />

harrastajateatteriohjaajaksi Kristina Ågrenin<br />

johdolla. Hän sanoo sen muokanneen hänen<br />

elämäänsä enemmän kuin moni muu asia.<br />

”Käydessäni koulua Lepplaxissa kukaan ei<br />

olisi voinut uskoa, että minä voisin ikinä pitää<br />

esitelmää satojen ihmisten edessä, mitä usein<br />

teen nykyään. Lapsena kärsin lähes sairaalloisesta<br />

ujoudesta, paperit tutisivat käsissäni, jos<br />

minun piti seistä luokan edessä ja sanoa jotain.<br />

Mutta teatterikoulutuksessa minun oli pakko<br />

työstää ujouttani, opin seisomaan yleisön<br />

edessä ja laittamaan itseni likoon. Siitä on minulle<br />

edelleen hyötyä.”<br />

Vattupoika<br />

Kasvit kuitenkin nousivat hänen elämässään<br />

pääosaan ja hän saa niistä nykyään päivittäisen<br />

leipänsä. Se johtuu luultavasti varhaisista<br />

työkokemuksista ja varmasti myös hänen<br />

taustastaan lepplaxilaisen viljelijäperheen<br />

poikana. Kauppamiehen ja viljelijän taitonsa<br />

hän on osin perinyt äidinäidiltään, joka jäi sodan<br />

jälkeen yksinhuoltajaksi.<br />

”Hän myi mm. vadelmia Kokkolan torilla<br />

lisätienestin vuoksi. Sain pikkupoikana usein<br />

lähteä torille mukaan ja silloin näin vain työn<br />

hauskimman puolen. 19-vuotiaana minulla<br />

oli jo oma mansikkaviljelmä ja muutama<br />

työntekijä.”<br />

Mansikat löysivät ostajansa, ja pian Leifillä<br />

oli myös lähes hehtaarin kokoinen vadelmaviljelmä,<br />

jonka sato myytiin samalla tavoin<br />

lähialueen toreilla.<br />

”Joskus joku vielä muistaa minut niiltä<br />

ajoilta ja kutsuu vattupojaksi.”<br />

KESTÄVÄÄ PUUTA. Leif Blomqvistin vuosien ahkeran<br />

työn tulokset näkyvät Blomqvistin taimistossa<br />

Lepplaxissa. Siellä kasvaa Suomen suurimpia<br />

talvenkestävien omenapuulajikkeiden kokoelmia.<br />

Johanna Forsman<br />

Vinkkejä kotitarvekasvattajalle<br />

Johanna Forsman<br />

■ Piha ilman omenapuuta<br />

on kuin koti ilman keittiötä<br />

- siksi monen talonomistajan<br />

mielestä pihassa on<br />

ehdottomasti oltava pari<br />

omenapuuta. Yhtä itsestään<br />

selvää sen sijaan ei<br />

ole, että hedelmäpuutkin<br />

tarvitsevat hoitoa tuottaakseen<br />

hyvää satoa.<br />

Leif Blomqvist antaa omenapuiden<br />

omistajille hyviä<br />

neuvoja ja kertoo tavallisimmista<br />

virheistä:<br />

KASVUALUSTA. Syy omenapuun menestymättömyyteen<br />

löytyy usein maasta. Omenapuu tarvitsee viihtyäkseen<br />

50 cm syvän ja halkaisijaltaan 1,5–2 m leveän alueen<br />

kuohkeaa ruokamultaa. On tärkeää, ettei vesi jää talvella<br />

seisomaan kuoppaan juurten ylle, koska silloin jää ja<br />

hapenpuute vahingoittavat niitä. Sen voi välttää salaojittamalla<br />

maan tai istuttamalla puun kohopenkkiin.<br />

LEIKKAUS. Leikkaa harkiten ja kohtuudella. Omenapuuta<br />

pitää leikata, jotta sen latvuksesta tulee harva ja sopivan<br />

ilmava. Ilmava latvus kuivuu nopeasti sateen ja kasteen<br />

jäljiltä ja näin estää ruven ja muiden kasvitautien leviämistä.<br />

Tavallinen väärinkäsitys on, että omenapuut pitää<br />

leikata aikaisin kevättalvella. Leifin ohje on, että vastaistutettu<br />

puu leikataan toukokuussa, kun lämpötila on<br />

yli 0°C. Vanhat omenapuut pitää leikata elokuun alussa.<br />

Pohjoisen sijaintimme vuoksi omenapuuta kannattaa<br />

kuitenkin leikata aika varovasti, jotta sen talvehtiminen<br />

ei vaarantuisi.<br />

VÄLTÄ JAKSOTTAISSATOISUUTTA. Joillain omenalajikkeiden<br />

ominaisuutena on kasvattaa joka toinen vuosi<br />

niin runsaasti raakileita, että ne eivät samaan aikaan<br />

jaksa muodostaa seuraavan vuoden kukkasilmuja. Silloin<br />

raakileita kannattaa harventaa, jolloin saa suurempia,<br />

parempilaatuisia hedelmiä sekä satoa joka vuosi.<br />

LANNOITUS. Emme voi meidän seudullamme lannoittaa<br />

yhtä paljon kuin lämpimimmillä leveysasteilla. Hyvänä<br />

nyrkkisääntönä on, että lannoitus on sopivaa, kun vastaistutettu<br />

puu kasvaa 30–40 cm vuodessa. Satoa antava<br />

puu saa sopivasti lannoitusta, kun se kasvaa 20 cm<br />

vuodessa. Jos puu saa liikaa typpilannoitetta, se ei ehdi<br />

valmistautua talveen ja pakkanen vaurioittaa sitä silloin<br />

helpommin. Lannoita siis kohtuudella ja muista kalkita.<br />

Jos maan pH-arvo on liian matala, kasvi ei pysty hyödyntämään<br />

sen ravinteita.<br />

6 katternö katternö 7

Tiedonhaluinen yrittäjä, joka hallitsee useita täysin erilaisia aloja.<br />

Johanna Forsman<br />

Johanna Forsman<br />

Varta itsellesi<br />

perheomenapuu<br />

PALKINTO. Kevät, kesä ja syksy ovat ehdottomasti kiireisinä aikaa Leif Blomqvistille ja hänen työntekijöilleen taimistolla. Suurin palkinto kovasta työstä on,<br />

kun asiakas palaa taimistolle kertomaan hyvistä ja maukkaista omenoistaan. Silloin Leif tietää, että omenantaimi on löytänyt oikean omistajansa.<br />

Salapoliisin työtä<br />

Leif laajensi toimintaa vähitellen myös mustaherukoihin.<br />

Se käynnisti hänen kiinnostuksensa<br />

kasvien lisäämiseen. Mustaherukkataimien<br />

torimyynti lauantaisin osoittautui<br />

nimittäin hyvinkin kannattavaksi.<br />

”Myin useita tuhansia taimia joka syksy<br />

Pietarsaaressa ja Vaasassa. Monet olivat kyllästyneet<br />

’Brödtorp’-pensaisiinsa; se on mustaherukkalajike<br />

joka mielellään kasvaa maata<br />

myöten ja on vaikea leikattava. ’Öjebyn’, jota<br />

minä silloin kauppasin, kasvoi ylöspäin ja se<br />

oli helppohoitoinen.”<br />

Marjapensaista ei ollut pitkä askel hedelmäpuihin,<br />

ja Leif alkoi aika varhain myös kasvattaa<br />

taimia.<br />

Blomqvistin taimiston toiminta on ainutlaatuista,<br />

sillä Leif on ottanut talteen lukuisia<br />

vanhoja omenalajikkeita, mm. niitä joita<br />

1900-luvun alkupuoliskolla myytiin Syringin<br />

taimitarhalla Vaasan Gerbyssä. Hän on<br />

saanut monet niistä käsiinsä lehti-ilmoitusten<br />

kautta ja sitten matkustanut maata ristiin rastiin<br />

pistokkaiden hakemiseksi.<br />

Kaikenmakuisia omenoita<br />

Joskus omenapuiden omistajat ottavat myös<br />

itse yhteyttä Leif Blomqvistiin ja pyytävät<br />

häntä ottamaan talteen jonkin erityisen hyvän<br />

lajikkeen.<br />

”Gustavs bästa on juuri tällainen lajike. Eräs<br />

vanhahko laihialainen herrasmies kävi tuomassa<br />

meille omenamaistiaisia useina kesinä<br />

peräkkäin. Olin samaa mieltä, omenan maku<br />

oli erikoinen, ja lajike sai nimensä alkuperäisen<br />

omistajansa mukaan.”<br />

Leif Blomqvistin ahkeran työn tulokset näkyvät<br />

taimistossa. Eri omenalajikkeet komeilevat<br />

tarhalla pitkissä riveissä. Juuristo tai perusrunko<br />

on usein sama eli pakkasenkestävä<br />

venäläinen ”Antonovka”. Itse puut koostuvat<br />

erilaisista, meidän olosuhteisiimme sopivista<br />

lajikkeista kaikenlaisiin makumieltymyksiin.<br />

Sillä omena on muutakin kuin vain omena.<br />

”Omenahan on rakastetuin hedelmämme,<br />

mutta siitä on todella monta eri makua. Minulle<br />

on elämänlaatua, kun voin valikoida,<br />

minkä lajikkeen omenaa haluan maistaa. Maku<br />

vaihtelee, mutta eniten pidän omenoista,<br />

joissa on jotain ”ekstraa”. Mitä vanhemmaksi<br />

tulen, sitä enemmän omenassa pitää olla makua.<br />

Siinä pitää olla terää ja voimaa, sekä makeutta<br />

että happamuutta, ja tämä yhdistelmä<br />

usein puuttuu etelästä tuoduista omenoista.<br />

Täällä kasvaneissa omenoissa on enemmän<br />

makua ja aromia, koska ne kypsyvät hitaammin.<br />

Haluan, että omenassa on puruvastusta.”<br />

Leifin innoittajana on myös halu auttaa asiakkaita<br />

löytämään ”oikeanmakuiset” omenat.<br />

”On sääli, jos ostaa omenapuun ja odottaa<br />

monta vuotta hedelmiä ja sitten huomaa, etteivät<br />

omenat olekaan oman maun mukaisia.<br />

Siksi haluan auttaa asiakkaita tiedostamaan,<br />

mitä he ovat ostamassa, ja jaan mielelläni hoito-ohjeita.<br />

Äitini halusi minusta opettajaa, ja<br />

hän oli tavallaan oikeilla jäljillä. Minusta on<br />

mukavaa auttaa ihmisiä onnistumaan tekemisissään.”<br />

sonja smedlund<br />

■ Etkö pidä omien omenoidesi mausta? Silloin<br />

voit kokeilla varttaa uusia omenalajikkeita<br />

pihassasi jo kasvavaan puuhun.<br />

Eri omenalajikkeiden varttaminen yhteen ja<br />

samaan emopuuhun oli yleistä jo antiikin aikaan,<br />

jolloin saattoi mukavasti vain ojentaa kätensä ja<br />

iskeä hampaansa lempihedelmäänsä, Leif Blomqvist<br />

kertoo. Hän näyttää pientä omenapuun<br />

tainta, jonka emopuu on ”Sparreholm” mutta<br />

johon on vartettu oksiksi useita muita lajikkeita:<br />

päärynänmakuinen venäläinen ”Konfetnoje”,<br />

suuri litteänpyöreä ja mieto ”Kihlajaisomena”<br />

sekä ”Astrakaani Iso Kuulas”, jolle on tyypillistä<br />

läpikuultavuus ja oma erityinen arominsa<br />

– kaikki nämä neljä lajiketta samassa puussa.<br />

Ruotsissa kotipuutarhurit varttavat puihinsa<br />

eri lajikkeita yleisemmin kuin Suomessa.<br />

”Täällä luullaan, että se on niin vaikeaa.<br />

Ihmiset eivät uskalla kokeilla, vaikka se on<br />

todella helppoa”, Leif Blomqvist sanoo.<br />

Hänellä on omassa pihassaan n. 15-vuotias<br />

omenapuu, jossa on 45 eri lajiketta – se on aika<br />

lähellä maailmanennätystä, joka lienee 50 eri<br />

lajiketta samassa puussa.<br />

”Perheomenapuun etuna on, että se on itsepölytteinen,<br />

koska samassa puussa kasvaa<br />

useita eri lajikkeita. Siksi pihaan tarvitaan siis<br />

vain yksi omenapuu, jotta se kantaisi satoa.<br />

Sitä paitsi varttaminen on hauska harrastus.”<br />

Varttaminen<br />

■ Varttaminen voidaan tehdä<br />

nuoriin taimiin tai vähän vanhempiin<br />

puihin. Paras ajankohta on<br />

toukokuun alku kasvukauden juuri<br />

käynnistyttyä. Varteoksat otetaan<br />

talvilevossa olevasta puusta<br />

(marras-huhtikuussa). Vartteiden<br />

pitää olla edellisen vuoden kasvuversoja.<br />

Vartteet säilytetään<br />

kosteassa 0-asteen vaiheella, kunnes<br />

ne käytetään. Lumi on sopiva<br />

säilytyspaikka. Omenankasvattajat<br />

käyttävät samaa menetelmää<br />

omenapuiden lisäämiseen.<br />

Suunnilleen yhtä paksuun<br />

perusrunkoon ja vartteeseen<br />

tehdään leikkaus erityisellä varttamisveitsellä.<br />

Noin 3–4 cm pituiset<br />

leikkauspinnat liitetään yhteen<br />

varttamisteipillä.<br />

8 katternö katternö 9

Karolina Isaksson<br />

KAHVIPAUSSI VIRKISTÄÄ. Yhteisöllisyys on tärkeää, työhön pitää olla mukava tulla, sanoo Tony Forsbacka,<br />

joka mielellään kahvittelee työkavereiden Ellinor Haglundin Ja Pekka Siekkisen kanssa.<br />

V I R T A S E T<br />

Tony on mieluiten askeleen edellä<br />

n Tony Forsbacka ja hänen tiiminsä tekevät parhaansa,<br />

jotta heitä ei näkyisi.<br />

”Meidän työtämme on vaikea mainostaa. Kun<br />

me näymme vähiten, se tarkoittaa, että toiminta<br />

on sujunut parhaiten”, sanoo Uudenkaarlepyyn<br />

Voimalaitoksen käyttöteknikko Tony Forsbacka.<br />

Hänen ensisijaisena tehtävänään on pitää alueen<br />

sähköverkko kunnossa ja sitä kautta estää<br />

asiakkaiden sähkökatkoksia.<br />

”Työssä pitää seurata sähköverkon kuormitusta<br />

ja tarvittaessa suunnitella lisää muuntajakapasiteettia<br />

pysyäksemme koko ajan askeleen edellä”,<br />

hän selittää.<br />

Vuosittaiset syysmyrskyt vahingoittavat usein<br />

sähköverkkoa, mutta niille ihminen ei mahda mitään.<br />

”Ei, on turhaa istua odottamassa myrskyjen saapumista.<br />

Linjat täytyy pitää jatkuvasti kunnossa,<br />

aluskasvillisuus raivata ja pitää huoli valmiustilasta.<br />

Moottorisahat pitää olla huollettuina ja autot<br />

tankattuina, kun hälytys tulee.”<br />

Mats Sandström<br />

Hyväksi havaitut järjestelmät ja tarkasti määritellyt<br />

vastuualueet helpottavat akuuttien ongelmien<br />

hoitoa.<br />

”On myös tärkeää, että tunnemme toisemme<br />

ja voimme luottaa työkavereihin kohdatessamme<br />

vaikeita tilanteita maastossa.”<br />

Hän on toiminut Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksessa<br />

vuodesta 1985 erilaisissa työtehtävissä.<br />

”Pienessä sähkölaitoksessa saa kokeilla monia<br />

erilaisia töitä. Olen aina viihtynyt todella hyvin<br />

työssä kulloisista tehtävistä riippumatta”, Tony<br />

Forsbacka kertoo.<br />

Hän on myös säännöllisesti yhteyksissä asiakkaisiin,<br />

koska hän ottaa vastaan uudet liittymät.<br />

”Säännöllisissä asiakaskontakteissa saa tärkeää<br />

tietoa siitä, mitä paikallisesti tapahtuu ja on<br />

tekeillä. Missä rakennetaan enemmän, mihin suuntaan<br />

sähkönkulutus on menossa. Minun aikanani<br />

sähköyhtiön rooli on yhteiskunnassa muuttunut<br />

enemmän palvelusuuntaiseksi. Aivan oikeanlainen<br />

kehitys.”<br />

Wisepro<br />

opettaa talon<br />

ennakoimaan<br />

säätä<br />

n Talo, joka hyödyntää lähipäivien sääennusteita,<br />

pystyy paremmin säätelemään sisälämpötilaa<br />

verrattuna taloon, joka reagoi vain reaaliaikaiseen<br />

ulkolämpötilaan. Tässä on lyhyesti alavieskalaisyritys<br />

Wisepron tuoteidea eli tuote hakee<br />

sääennusteita internetistä ja ottaa niiden tiedot<br />

huomioon talon lämmityksessä.<br />

”Talon energiatehokkuus paranee etukäteistiedon<br />

avulla huomattavasti samalla kun sisälämpötilan<br />

säätö toimii miellyttävämmin”, sanoo Wisepron<br />

toim.joht. Janne Känsäkoski.<br />

Energiankulutusta saa hänen mukaansa laskettua<br />

jopa 10–20 % yhtiön sääennustesäätöjärjestelmän<br />

avulla.<br />

Talon lämmityksen säätöparametrit ottavat ulkolämpötilan<br />

lisäksi huomioon tuulen, sateen ja<br />

auringon vaikutuksen rakennukseen.<br />

KATSOO ETEENPÄIN. ”Wisepron järjestelmä hakee<br />

sääennusteet automaattisesti internetistä ja<br />

soveltaa niitä rakennukseen”, sanoo yhtiön toim.<br />

joht. Janne Känsäkoski. Wisepro sai palkinnon<br />

YIT:n Energianero Innovaatiokilpailussa.<br />

Vasemmalla Timo Lehmus, YIT.<br />

Lämmin kesä<br />

n Kylmän talven jälkeen saimme Suomessa<br />

lämpimän kevään ja kesän <strong>2011</strong>.<br />

Huhti- ja kesäkuu olivat suhteellisesti<br />

kaikkein lämpimimpiä.<br />

Maapallon keskilämpötila on tärkeimpien<br />

mittaussarjojen yhdistelmänä ollut<br />

nyt lievästi laskeva pian 10 vuotta. Vuodesta<br />

<strong>2011</strong> näyttää kokonaisuutena tulevan<br />

huomattavasti kylmempi kuin 2010.<br />

Tyynenmeren El Niño/La Niña –merivirtaukset,<br />

jotka yksittäisenä tekijänä<br />

vaikuttavat ehkä voimakkaimmin lyhyen<br />

aikavälin globaaliin lämpötilaan, siirtyi<br />

elokuussa kylmään suuntaukseensa<br />

(La Niña). Ennusteen mukaan La Niña<br />

voimistuu jyrkästi lähimmän puolen<br />

vuoden aikana.<br />

Huomattakoon, että University of<br />

Coloradon ilmoittama globaali merenpinnan<br />

korkeus ei ole noussut kolmen<br />

viime vuoden aikana.<br />

Syyskuun alussa mediassa uutisoitiin,<br />

että pohjoisnavan jääpeite ei ole<br />

’koskaan’ ollut niin suppea kuin tänä<br />

vuonna. Väite perustuu hyvin lyhyelle<br />

aikajanalle: aukottomia tietoja jäätilanteesta<br />

saadaan vain satelliittikuvilla, joita<br />

alettiin ottaa v. 1979. Tosiasiassa jääpeite<br />

oli sitä paitsi suppeampi v. 2007.<br />

Vähän pidemmällä aikajanalla, vuodesta<br />

1900, pohjoisnavan lämpötilan<br />

kehitystä voidaan seurata brittiläisestä<br />

HadCRUT-sarjasta (ks. sivun alareuna).<br />

Siitä käy ilmi, että 1930- ja 1940-luvut<br />

olivat pohjoisnavalla suunnilleen yhtä<br />

lämpimiä kuin 1990- ja 2000-luvut.<br />

Alhaalla oleva käyrä osoittaa poikkeaman<br />

vuosien 1928–<strong>2011</strong> lämpötilakeskiarvosta.<br />

Pallot osoittavat kuukauden lämpötilapoikkeaman<br />

vuosien 1998–2006<br />

keskiarvosta.Kuvat on laatinut fyysisen<br />

maantieteen professori Ole Humlum.<br />

Huhtikuu<br />

Toukokuu<br />

Kesäkuu<br />

Heinäkuu<br />

Elokuu<br />

Se käynnistyy<br />

polkaisulla<br />

n Monet nostavat pyöränsä talviteloille, kun hutiloiden<br />

auratut pyörätiet käyvät raskaiksi polkea. Sähköavusteinen<br />

pyörä tarjoaa mahdollisuuden hyötyliikuntaan<br />

ja raittiiseen ilmaan vuoden ympäri ilman,<br />

että hiki tursuaa työpaikalle tultaessa.<br />

ENERGIA<br />

VIISAS<br />

Sähköavusteiset pyörät eivät ole Suomessa vielä kovin tunnettuja, mutta<br />

Saksassa ja Hollannissa myydyistä pyöristä joka neljännessä on polkemista<br />

avustava sähkömoottori. Lain edessä ne eivät ole moottoriajoneuvoja, koska<br />

niitä täytyy polkea itse. Täysi akku kestää n. 80 km ajoa. Akun tyhjettyä pyörä<br />

toimii aivan kuin mikä tahansa tavallinen pyörä, kunnes litiumakku jälleen<br />

ladataan. Ohjaustangossa oleva näyttö ilmoittaa akun lataustason, ja siitä<br />

voi myös säätää moottoriavustuksen astetta.<br />

Katternö-lehti testasi 8-vaihteista Helkamapyörää ja Panasonicin sähkömoottoria<br />

näin ennen talvikautta. Rungon muotoilussa on futuristisia piirteitä,<br />

mutta ohjaustanko, satula ja polkimet tuntuivat aivan samanlaisilta kuin<br />

tavallisessa pyörässä. Sähkömoottori (10 A) ja akku on koteloitu polkimien<br />

yläpuolelle. Kun apua tarvitaan eniten – käynnistyksessä, vastatuulessa ja<br />

raskaissa ylämäissä – moottori antaa joustavasti lisävoimaa polkemiseen.<br />

Eniten avun huomaa isoilla vaihteilla ja vastamäissä, jolloin sitä alkaa miettiä,<br />

oliko aamupuurossa jotain kiellettyä piristettä.<br />

Liikenteessä näkyminen, myös pyöräilijöiden, on pimeinä vuodenaikoina<br />

tärkeää. Valaistus on liitetty oivallisesti sähköpyörään. Pyöräilijä tuottaa<br />

polkemalla virran LED-lamppuun, mutta ei vanhanaikaisella dynamolla, joka<br />

painoi lumen ja loskan kiinni vanteeseen. Ei, paljon on ehtinyt tapahtua siitä,<br />

kun isoisä pyöräilemään oppi.<br />

LISÄMUSKELEITA. Sähkömoottorin momentintunnistin mittaa polkimiin<br />

kohdistuvaa vastusta ja tarjoaa lisävoimaa vastatuulessa ja ylämäissä<br />

kamppailevalle pyöräilijälle.<br />

Mats Sandström<br />

10 katternö<br />

katternö 11

Millainen talvesta tulee?<br />

Millainen talvesta tulee? Kahden<br />

peräkkäisen kylmän ja lumisen<br />

talven jälkeen kolmannen samanlaisen<br />

tulo on kai epätodennäköistä?<br />

”Sitä ei voi kukaan tietää. Mutta<br />

aina on järkevää varautua kylmän<br />

talven varalle”, sanoo Ilmatieteen<br />

laitoksen entinen ylimeteorologi<br />

Reijo Solantie.<br />

Reijo Solantie on stadin kundi, siis paljasjalkainen<br />

helsinkiläinen. Kuten<br />

moni muu asia, sekin on suhteellista.<br />

”Isoisän isoisänisäni tuli Ruotsin Värmlannista,<br />

osallistui Oravaisten taisteluun v. 1808<br />

ja jäi Suomeen. Sukunimi oli Silén ennen kuin<br />

se muutettiin Solantieksi”, Reijo kertoo.<br />

Reijo Solantie jäi eläkkeelle jokin aika sitten<br />

palveltuaan pitkään Ilmatieteen laitoksella.<br />

Hän on sen jälkeen lehtien palstoilla kritisoinut<br />

sitä, että hänen entinen työnantajansa<br />

keskittyy liian paljon tiedottamaan pitkälle<br />

tulevaisuuteen sijoittuvista ilmastonmuutoksista<br />

ja liian vähän siihen, mitä juuri nyt<br />

tapahtuu.<br />

” Tuntuu olevan mediaseksikkäämpää<br />

esittää uhkaavia tulevaisuuden skenaarioita<br />

kuin muistuttaa, miten tärkeää on varautua<br />

vahinkoihin, joita ilmasto voi tällä hetkellä<br />

aiheuttaa. Tämä epätasapaino on vaarallista<br />

varsinkin, koska se moninkertaistuu ilmastoasioiden<br />

siivilöityessä median kautta.”<br />

”Se on kerta toisensa jälkeen johtanut yhteiskunnalle<br />

kalliisiin yllätyksiin, minkä viime<br />

vuosien runsaslumiset talvet hyvin osoittavat”,<br />

Reijo Solantie sanoo.<br />

Sään ennustaminen vaikeaa<br />

Laitamme Reijo Solantien koetukselle. Miten<br />

hyvin talvisäätä voi ennustaa? Millainen talvesta<br />

tulee?<br />

”Sademäärien ja lämpötilojen ennustaminen<br />

monta kuukautta etukäteen tuottaa<br />

useimmiten huonoja tuloksia. Lumimäärän<br />

ennustaminen on sitäkin epävarmempaa,<br />

sillä siihen vaikuttavat sekä sademäärät että<br />

lämpötilat.”<br />

Koko vuodenaikaa koskevat ennusteet ovat<br />

tosin tulossa, ja testivaiheessa on saavutettu<br />

Reijo Solantie, entinen Ilmatieteen laitoksen<br />

yli meteorologi. Kukaan ei tiedä, millainen<br />

talven säästä muodostuu. Sen voi kuitenkin<br />

sanoa varmasti, että talven varalle on järkevää<br />

varautua hyvin.<br />

Karl Vilhjálmsson<br />

” Tuntuu olevan mediaseksikkäämpää<br />

esittää<br />

uhkaavia tulevaisuuden<br />

skenaarioita kuin muistuttaa,<br />

miten tärkeää on<br />

varautua vahinkoihin,<br />

joita ilmasto voi tällä<br />

hetkellä aiheuttaa.”<br />

lupaavia tuloksia, Reijo Solantie sanoo. Tulevan<br />

talven opasteeksi ja ehkä ennen kaikkea<br />

talven varalle varautumiseksi on kuitenkin<br />

järkevää tutustua aiempiin tilastoihin.<br />

” Täällä Pohjois-Euroopassa talven sää<br />

määräytyy pääasiassa vallitsevien tuulten<br />

mukaan. Jos lounaistuuli on voimakas ja hallitseva,<br />

talvesta tulee tavallista leudompi. Jos<br />

kaakkois- ja itätuuli ovat yhtä yleisiä kuin lounaistuuli,<br />

meille tulee pitkiä pakkaskausia.”<br />

Lämpötila ja sademäärä määräävät yhdessä<br />

lumipeitteen syvyyden. Mitä kylmempi talvi,<br />

sitä suurempi osa sateesta tulee lumena ja<br />

suojasää ”syö” sitä pienemmän osan lumikinoksista.<br />

”Leutoina talvina sataa yleensä enemmän<br />

kuin kylminä. Lapissa, jossa on harvoin suojaa<br />

edes leutoina talvina, sademäärät vaikuttavat<br />

lumen määrään enemmän kuin suojasää. Sen<br />

vuoksi Lapissa on leutoina talvina enemmän<br />

lunta kuin kylminä.”<br />

Sitä vastoin muualla Suomessa ja Ruotsissa<br />

kylmät talvet ovat runsaslumisempia kuin<br />

leudot. Esimerkiksi Ruotsissa 60. leveysasteen<br />

eteläpuolella talvet ovat niin leutoja, että<br />

syviä lumikinoksia esiintyy vain tavallista<br />

kylmempinä talvina.<br />

Meriympäristö on erikoinen<br />

Lunta muodostuu, kun kylmä ja lämmin ilma<br />

kohtaavat ja ilma sisältää kosteutta. Meriympäristöllä<br />

on sen vuoksi omat edellytyksensä,<br />

Reijo Solantie sanoo.<br />

”Meri on osittain avoin koko talven myös<br />

kylminä talvina Selkämerellä ja Suomenlahdella.<br />

Itämerestä suurin osa on jäätön lähes<br />

koko talven. Lämpimästä merestä haihtuu<br />

kovalla tuulella ja pakkasella runsaasti kosteutta,<br />

mikä usein aiheuttaa runsaita lumikuuroja<br />

rannikolle.”<br />

Kylminä talvina syntyy vaikeita lumituiskuja<br />

myös sellaisille alueille, joissa maasto<br />

pakottaa ilman nousemaan kaakkois- ja itätuulella<br />

ylöspäin. Esimerkiksi Uudellamaalla,<br />

jossa meri ja maastonmuodot synnyttävät<br />

lumituiskuja kylminä talvina, lumimäärä<br />

vaihtelee eri talvina enemmän kuin missään<br />

muualla Suomessa.<br />

”Uusimaa on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu,<br />

kun yhteiskunta jättää ilmaston huomioimatta.<br />

Talvet, jolloin kaakkoistuulet ovat<br />

hallitsevia, ovat poikkeuksetta erittäin runsaslumisia<br />

Uudellamaalla, mutta jos kaakosta<br />

tuulee vain vähän, talvet ovat lähes aina hyvin<br />

vähälumisia.”<br />

Tilastot osoittavat, että ensinmainitun<br />

tyyppisiä talvia esiintyy usein rykelminä. Niiden<br />

välillä voi olla pitkä rivi leutoja talvia. Yksi<br />

tällainen leuto jakso ulottui talvesta 1988-89<br />

aina talveen 2008-2009.<br />

Tätä taustaa vasten Reijo Solantie ja hänen<br />

tutkijakollegansa Achim Drebs esittivät<br />

v. 2003 yhteisessä raportissaan varoituksen:<br />

”Varsinkin nyt, kun lounaistuulet ovat olleet<br />

hallitsevia talvesta 1988-89 saakka, on syytä<br />

muistaa, että niiden tilapäinenkin katkos<br />

merkitsee aivan erilaisia lumioloja Uudellemaalle;<br />

milloin kaakkoistuulet ovat olleet<br />

hallitsevia, Uudellemaalle on usein satanut<br />

enemmän lunta kuin Iijoen valuma-alueelle,<br />

joka on Suomen runsaslumisinta aluetta.”<br />

Näin kävi esimerkiksi 1950- ja 1960-luvuilla.<br />

Varoitus kuuroille korville<br />

”Tämä varoitus kaikui kuuroille korville; paljolti<br />

koska on keskitytty niin yksipuolisesti<br />

vain tulevaisuuden ilmastoon. Vallitseviin<br />

olosuhteisiin sopeutuminen unohtuu, koska<br />

huomio on kiinnitetty vain siihen, miten meidän<br />

pitäisi valmistautua tulevaan ilmastonmuutokseen<br />

ja yrittää pysäyttää sitä.”<br />

”Seurauksena on Helsingissä ollut kahtena<br />

viime talvena junaliikenteen kaaos, josta ei ole<br />

vieläkään toivuttu. Suurempien vahinkojen<br />

välttämiseksi Ilmatieteen laitoksen - ja Ruotsissa<br />

SMHI:n - pitäisi enemmän keskittyä lyhyemmän<br />

aikavälin, 5-10 vuoden ilmastonvaihteluihin.”<br />

EU-komissio suhtautuu talviolosuhteisiin<br />

vielä suomalaisiakin viranomaisia välinpitämättömämmin,<br />

Reijo Solantie sanoo.<br />

”Kun komissio vahvistaa LFA-tuen, joka<br />

korvaa kylmästä ilmastosta maanviljelylle aiheutuvia<br />

haittoja, se rinnastaa Etelä-Suomen<br />

ja sen neljän kuukauden pituisen talven Iso-<br />

Britannian, Ranskan ja Saksan alueisiin, joissa<br />

voi kulua vuosia ilman että talvea edes tulee.”<br />

Näin komissio manipuloi maataloustuen<br />

perusteita suurempien maiden eduksi, Reijo<br />

Solantie sanoo.<br />

”Suomen hallitus on useita kertoja nöyryyttävästi<br />

kuin kerjäläispoika pyytänyt<br />

komissiolta lupaa pidentää suomalaisille viljelijöille<br />

maksettavan lisätuen aikaa - siis tuen,<br />

jota tosiasiassa maksetaan suomalaisten<br />

veronmaksajien kukkarosta.”<br />

Katseet tilastoihin<br />

Paras vastaus tulevan talven pakkasiin ja lumiin<br />

saadaan tutkimalla alueen todennäköisyyksiä<br />

50 viime vuoden tilastoista, Reijo<br />

Solantie sanoo.<br />

”Ilmastonmuutoksen hitauden vuoksi tällä<br />

tavoin saadaan hiukan yläkantissa oleva runsaslumisuuden<br />

ja pakkasen riskiarvio. Mutta<br />

ehkä tietty ’ylivarovaisuus’ onkin parhaiten<br />

hyödyksi?”<br />

Millaisia talvia voimme siis odottaa 50 vuoden<br />

kuluttua?<br />

”Tietokoneajojen perusteella talvilämpötilan<br />

oletetaan olevan nykyistä kolmisen astetta<br />

korkeampi ja sademäärän n. 20 % suurempi.<br />

Vaikeita lumitalvia esiintyy harvemmin,<br />

mutta täysin ne eivät katoa.”<br />

Miten sellaiseen ilmastoon voi valmistautua?<br />

”Helsinkiläiset voivat tutustua Ruotsiin<br />

Boråsiin, jonka nykytalvet vastaavat sitä, millaisiksi<br />

Helsingin talvien odotetaan muuttuvan.<br />

Tamperelaiset voivat tutkia Helsingin<br />

nykytilannetta.”<br />

Leudot talvet tuovat mukanaan merkittäviä<br />

etuja, Reijo Solantie sanoo:<br />

”Lämmitykseen kuluu vähemmän energiaa,<br />

ja teiden auraustarve vähenee. Syksyllä<br />

kylvettävät viljat, esim. ruis, talvehtivat paremmin<br />

ja antavat varmemmin suurempia<br />

satoja. Mutta tulevaa odottaessa on kohtalokasta<br />

unohtaa nykytilanne!”<br />

svenolof karlsson<br />

petra nylund<br />

12 katternö katternö 13

Ryhdy itse meteorologiksi!<br />

Internetin sääennusteet ovat<br />

suosittuja. Kannattaa kuitenkin<br />

muistaa, että ne tuotetaan<br />

yleensä täysin automaattisesti<br />

eikä niitä siis – kuten esim.<br />

TV:n sääennusteita – tulkitse<br />

ja laadi meteorologi.<br />

Internetin sääennusteet<br />

voivat näyttää vakuuttavan<br />

tarkoilta tunti tunnilta juuri<br />

omalle paikkakunnallesi<br />

ilmoitettuine lämpötiloineen ja<br />

sademäärineen. Mutta joskus<br />

ennusteet pitävät paikkansa<br />

huonosti tai eivät ollenkaan.<br />

Miten siihen pitäisi suhtautua?<br />

Tässä otteita Katternölehden<br />

Svenolof Karlssonin<br />

keskustelusta Anders Perssonin<br />

kanssa. Meteorologi Anders<br />

Perssonilla on pitkä kokemus<br />

sääennusteista. Nykyään hän<br />

toimii Euroopan sääkeskuksessa<br />

ECWMF:ssä Readingissä Englannissa.<br />

Yksi päätelmistä on, että on<br />

viisasta yrittää ryhtyä omaksi<br />

meteorologikseen. Pidä tietokone-ennusteita<br />

pohjana, jota<br />

tulkkaat omien tarpeidesi<br />

perusteella!<br />

Rob Hine<br />

Svenolof Karlsson: Miten sääennusteita<br />

alettiin laatia tietokoneilla?<br />

Anders Persson: Pohjana on ranskalaisen<br />

filosofin Pierre Simon de Laplacen (1749-<br />

1827) visio siitä, että hypoteettisen superälyn,<br />

joka tietää maailmankaikkeuden jokaisen<br />

hiukkasen sijainnin ja nopeuden, pitäisi pystyä<br />

ennustamaan kaiken, mitä on tapahtunut<br />

ja mitä tulee tapahtumaan.<br />

Tässä tapauksessa siis kaikki ilmakehän molekyylit?<br />

Kyllä, ja osittain myös maan ja merien.<br />

Tällaista ei tehdä käden käänteessä, mutta<br />

meteorologit ovat päässeet alkuun jakamalla<br />

maapallon ilmakehän miljooniin ns. ilmapaketteihin<br />

eli laskentakuutioihin, joiden sivut<br />

ovat 15–30 km ja korkeus 30–100 m. Tietokone<br />

laskee, miten niiden lämpötila, kosteus ja<br />

liike muuttuvat 10–15 minuutin välein.<br />

Arvio ei koske vain ilmapaketin tapahtumia,<br />

esim. vesihöyryn tiivistymistä, vaan<br />

myös niihin tulevaa ja niistä lähtevää säteilyä<br />

sekä kylmien vuorten tai lämpimien merten<br />

vaikutusta. Todella monimutkaiseksi sen tekee<br />

vuorovaikutus muiden lähi-ilmapakettien<br />

kanssa.<br />

Tuo kuulostaa vähintäänkin hankalalta… On<br />

hämmästyttävää, että säätä pystyy ylipäätään<br />

ennustamaan! Ja kuitenkin tässä on vain<br />

puolet työstä. Lisäksi ennen laskentaa pitää<br />

määrittää jokaisen miljoonan ilmapaketin<br />

lämpötila, kosteus, ilmanpaine ja liike (jota<br />

kutsumme tuuleksi). Havaintojen lukumäärää<br />

ja laatua pyritään nostamaan ja hiomaan<br />

menetelmiä, joilla havainnot yhdistetään matemaattisiin<br />

tietokonelaskelmiin.<br />

Anders Persson ns. EFI-kartan (EFI = Extreme Forecast<br />

Index) äärellä Euroopan keskipitkien sääennusteiden<br />

keskuksessa ECWMF:ssä. Kartalla näkyy<br />

syyskuun puolivälin tilanne, jolloin EFI varoitti<br />

3–4 päivää etukäteen normaalia suuremmasta<br />

toden näköisyydestä erittäin voimakkaille tuulille<br />

Suomenlahdella, Etelä-Ruotsissa ja Baltiassa<br />

(punaisella), normaalia suuremmasta todennäköisyydestä<br />

voimakkaille sateille Keski-Suomessa<br />

(vihreällä) ja harvinaisen suuresta todennäköisyydestä<br />

helle aallolle Kaakkois-Euroopassa (keltaisella<br />

ja oranssilla). Se on esimerkki tietokonetuotteesta,<br />

joka ei anna enempää yksityiskohtia tai tietoa<br />

kuin mikä on perusteltua. ”Se lupaa vähemmän<br />

mutta pitää paremmin”, Anders Persson kommentoi.<br />

14 katternö katternö 15

” Ihmisille pitäisi kertoa, että osa ’ huonojen ennusteiden’ vastuusta kuuluu itse asiassa<br />

heille itselleen, koska he vaativat ehdottomia vastauksia, joita meillä ei aina ole!”<br />

Eivätkö satelliitit ole siinä avuksi? Ovat, mutta<br />

se matematiikka, jolla satelliittien säteilytiedot<br />

muutetaan lämpötilaksi ja kosteudeksi,<br />

on äärimmäisen monimutkaista. Tietokone ei<br />

suoraan käytä silmämääräisiä havaintoja pilvistä<br />

ja säästä. Sen sijaan se laskee, millainen<br />

sään pitäisi olla tiedetyn ilmanpaineen, lämpötilan,<br />

tuulen ja kosteuden perusteella.<br />

Senkö vuosi tietokone-ennusteet eivät joskus<br />

pidä edes alkujaan paikkansa? Juuri niin.<br />

Mutta vaikka säätila on saatu ”laskemalla”, se<br />

on silti usein varsin oikeassa. Meteorologit<br />

työstävät tiiviisti menetelmiä, joilla todellinen<br />

säätila saataisiin matemaattisesti johdonmukaisesti<br />

tietokoneen ”tietoon”. Kunnes<br />

nämä ongelmat on ratkaistu, käyttäjien<br />

on hienosäädettävä ennusteita – myös siksi,<br />

että heidän säähavaintonsa ovat useita tunteja<br />

myöhempiä kuin tietokoneella, jonka täytyy<br />

tietyllä hetkellä keskeyttää havaintojen kerääminen<br />

ja alkaa laskenta.<br />

Joten automaattisia, tietokoneiden tuottamia<br />

verkkoennusteita käyttävien täytyy ryhtyä<br />

omaksi meteorologikseen? Kyllä, heidän täytyy<br />

osittain hoitaa se työ, jota meteorologi<br />

ei ehdi tehdä. Jos tietokone-ennuste näyttää<br />

tällä hetkellä esim. kolme astetta liikaa, se<br />

näyttää luultavasti liian lämmintä myös loppupäivän.<br />

Ennuste voi luvata liikaa, koska on<br />

varhainen kevätaamu ja sää on ”selkeää” eikä<br />

ennustetun ”pilvistä”. Pilvinen tietokone-ennuste<br />

voi samasta syystä myöhemmin päivällä<br />

osoittautua liian kylmäksi, koska aurinko<br />

on selkeässä säässä voinut lämmittää ilmaa.<br />

Seuratessani oman paikkakuntani tietokoneennusteita<br />

olen joskus havainnut samantyyppisen<br />

virheen päivä toisensa jälkeen. Eikö sellaista<br />

voi korjata? Tietokone-ennusteet voivat<br />

näyttää järjestelmällisesti väärin kolmesta<br />

syystä. Fysikaaliset ilmiöt ovat maanpinnan<br />

lähellä monimutkaisia, ja niitä on vaikea kuvata<br />

täsmällisesti. Toiseksi kun tietokone<br />

laskee säätilaa, sillä täytyy olla oikeat tiedot<br />

maanpinnan olosuhteista. Jos lumi ei ole<br />

paikkakunnalla puhdasta, kuivaa ja valkoista<br />

vaan likaista ja märkää, sää on luultavasti tietokoneen<br />

oletusta pilvisempää ja leudompaa.<br />

Lisäksi jotkut paikat sijaitsevat vähän ”oudosti”<br />

eikä niitä ole kuvattu mallissa oikein, esim.<br />

aluksi mainitsemiani ilmapaketteja pienemmät<br />

vuorenhuiput tai niemet.<br />

Tietokone-ennuste sanoo että<br />

lämpötila on +18°C 5–6 vrk:n kuluttua. Jos<br />

lämpötila on juuri nyt (samaan vuorokaudenaikaan)<br />

n. +18°C, jos tähän aikaan vuodesta<br />

yleensä on +18°C ja jos edellinen ennuste lupasi<br />

n. +18°C, useimmissa tapauksissa +18°C<br />

voidaan hyväksyä uskottavaksi ennusteeksi.<br />

Mutta jos jokin seuraavista ehdoista täyttyy,<br />

ennustetta on muutettava alaspäin – sitä<br />

enemmän mitä useampi ehto täyttyy:<br />

a) tänään on +11°C<br />

b) tähän aikaan vuodesta yleensä on +11°C<br />

c) edellinen ennuste lupasi +11°C<br />

Jos käyttäjät esim. päättävät, että +15°C on<br />

luultavin lämpötila, he eivät saa silti unohtaa,<br />

että säästä voi tulla lämpimämpi ja<br />

että +18°C on edelleen mahdollinen, joskin<br />

todennäköisyys on pieni. Jos käyttäjillä on<br />

saatavillaan useampia ennusteita, hienosäätö<br />

voidaan tehdä tarkemmin, varsinkin jos<br />

käytettävissä on myös tietokoneella tuotettuja<br />

sääkarttoja.<br />

Mitä tietokone-ennusteiden käyttäjän siis<br />

pitäisi tehdä? Ensinnäkin varmistua, että<br />

virheet todella ovat järjestelmällisiä eivätkä<br />

vain tilapäisiä. Sen jälkeen täytyy kriittisesti<br />

seurata niitä vastaavuuksia, jotka näyttävät<br />

toimivan; järjestelmälliset virheet riippuvat<br />

usein vuodenajasta. Koska meteorologit yrittävät<br />

koko ajan parantaa tietokone-ennusteita,<br />

jotkut järjestelmälliset virheet saattavat<br />

yhtäkkiä hävitä. Kun esim. ilmapakettien<br />

kokoa pienennetään, tietokone tuleekin tietoiseksi<br />

vuorenhuipuista ja niemistä, joita se<br />

ei aiemmin havainnut.<br />

Mutta sääennusteiden virheissä ei useinkaan<br />

näytä olevan mitään järjestelmällisyyttä…<br />

Niin, se johtuu kuuluisasta ”perhosvaikutuksesta”<br />

eli kullekin ilmapaketille annetut<br />

lämpötila-, ilmanpaine-, kosteus- ja tuuliarvot<br />

eivät alun alkaenkaan ole tarkkoja. Ne<br />

ovat ilmapaketin keskiarvoja ja toisaalta niihin<br />

voivat vaikuttaa virheelliset tai epätarkat<br />

havainnot tai matemaattisten järjestelmien<br />

kyvyttömyys tulkita virheettömiä havaintoja<br />

oikein. Kaikista näistä vaikeuksista huolimatta<br />

vapaan ilmakehän analyysivirhe on itse<br />

asiassa lämpötilassa vain muutama kymmenesosa<br />

astetta. Se ei ole hullumpaa.<br />

Mutta joka tapauksessa jos virheet sattuvat<br />

olemaan riittävän suuria tai ne tapahtuvat<br />

ratkaisevissa osissa ilmakehää, ne voivat<br />

laukaista ketjureaktion, jonka vaikutukset<br />

leviävät usein lännestä itään. Euroopan virheellisen<br />

3 vrk sääennusteen syyt ovat usein<br />

löydettävissä Länsi-Atlantin lähtötilanteesta,<br />

virheellisen 5 vrk ennusteen syyt läntisen<br />

Pohjois-Amerikan tai koillisen Tyynenmeren<br />

lähtötilanteesta.<br />

Miten sellaisen voisi korjata? Meteorologit<br />

ovat tämän ongelman ratkaisemiseksi kehittäneet<br />

ns. emsemble-järjestelmän: tietokoneen<br />

laskemaa lähtötilannetta ei hyväksytä<br />

täysin, vaan käytetään 50 muokattua ja yhtä<br />

uskottavaa lähtötilannetta, joiden pohjalta<br />

tietokone laskee 50 vaihtoehtoista ennustetta.<br />

Jos ne ovat suurin piirtein samanlaisia,<br />

voidaan sanoa, että tällaista säätä on tiedossa<br />

lähtötilanteen mahdollisista virheistä riippumatta.<br />

Jos ennusteet eroavat toisistaan,<br />

voidaan sanoa, mikä on enemmän tai vähemmän<br />

todennäköistä poikkeavien ennusteiden<br />

%-osuuksien perusteella.<br />

Eri ilmatieteen laitokset antavat erilaisia tietokone-ennusteita.<br />

Miten siihen pitäisi suhtautua?<br />

Ei pidä katsoa vain viimeisintä vaan<br />

2-3 tuoreinta ennustetta. Tavallinen käyttäjä<br />

voi rakentaa oman ”mini-ensemblen” ja sen<br />

perusteella päättää, mikä on todennäköisin<br />

sää ennusteiden yhtäläisyyksien perusteella,<br />

ja lisäksi muodostaa karkean käsityksen ennusteiden<br />

epävarmuudesta ja sään vaihtoehtoisista<br />

kehityssuunnista.<br />

Mutta jos haluan tietää, millaista säätä todellisuudessa<br />

on tulossa??? Jos me meteorologit<br />

olisimme tietokoneen avulla tai ilman tienneet,<br />

millaista säätä ”on tulossa”, olisimme<br />

tietenkin kertoneet sen. Mutta emme voi koskaan<br />

olla 100 % varmoja ja siksi on aina viisasta<br />

kysyä, millaista säätä on todennäköisesti<br />

tulossa. Luonnollisia jatkokysymyksiä ovat<br />

sen vuoksi ’Miten varma olet siitä?’ ja ’Mitkä<br />

muut vaihtoehdot ovat mahdollisia?’ Ihmisille<br />

pitäisi kertoa, että osa ’huonojen ennusteiden’<br />

vastuusta kuuluu itse asiassa heille itselleen,<br />

koska he vaativat ehdottomia vastauksia,<br />

joita meillä ei aina ole!<br />

Kuulostaa siltä kuin te meteorologit haluaisitte<br />

väistää vastuutanne… Päinvastoin, ihmiset<br />

hyötyvät siitä, että me tunnustamme<br />

Lämpötila<br />

Ensemble-ennustejärjestelmän (EPS = Ensemble Prediction System) periaate. Punainen käyrä näyttää<br />

tyypillisen lämpötilaennusteen (keskipäivälle) 6 vuorokaudeksi eteenpäin. 10 sinistä käyrää ilmoittaa<br />

10 vaihtoehtoista, yhtä mahdollista ennustetta, jotka on saatu muuttamalla lähtötilannetta siten, että<br />

se kompensoi mahdollisten virheiden vaikutusta. Seitsemän niistä osoittaa, että pääennusteeseen voi<br />

luottaa (siihen joka esitetään verkossa) ja että lämpötila pysyttelee n. 10°C:ssa. Mutta kolme ennustetta<br />

ilmoittaa kylmän ilman saapumisesta alueelle ja hallanvaarasta. Siis 70 %:n mahdollisuus, että sää pysyy<br />

muuttumattomana, 30 %:n että sää kylmenee. ECMWF:n Ensemble-järjestelmä käsittelee 50 vaihtoehtoista<br />

ennustetta.<br />

epävarmuutemme sen sijaan että teeskentelisimme<br />

olevamme täysin varmoja. Tällainen<br />

asenne sääennusteita kohtaan on erityisen<br />

tärkeä äärimmäisten mutta myös vaikeasti<br />

ennustettavien sääilmiöiden kohdalla, esim.<br />

hirmumyrskyt tai rankkasateet. Internetissä<br />

esitettävät automaattiennusteet voivat toimia<br />

tyydyttävästi normaalioloissa mutta tuskin<br />

sään ääri-ilmiöissä. Silloin todennäköisyydet<br />

ja muut riskiarviot ovat välttämättömiä.<br />

Mutta eikö todennäköisyyksiä ole vaikea ymmärtää…<br />

En usko. Monethan pitävät peleistä,<br />

joissa todennäköisyydet ovat usein koko<br />

pelin juju. Ja jos järjestäisit puutarhajuhlat ja<br />

ennuste ilmoittaisi sadekuuroja 30 % todennäköisyydellä,<br />

ehkä vuokraisit telttakatoksen<br />

vieraitasi varten, jos heidän joukossaan olisi<br />

Tarja Halonen, kruununprinsessa Victoria ja<br />

Esa-Pekka Salonen, mutta jättäisit vuokraamatta,<br />

jos vieraasi olisivat vanhoja koulukavereita<br />

tai naapureita.<br />

Anders Persson<br />

päivää<br />

Mutta jos haluan yksityiskohtaisempia ennusteita?<br />

Me kaikki haluamme yksityiskohtaisempia<br />

ennusteita, mutta siten, että ne<br />

ovat uskottavia. Tietokoneen laskemat seikat<br />

riippuvat ilmapaketin koosta. Puhtaasti laskentateknisistä<br />

syistä se pystyy kuvaamaan<br />

sääjärjestelmää, jonka pinta-ala on vähintään<br />

10 kertaa ilmapakettia suurempi. Mutta vain<br />

koska tietokone laskee säästä monia yksityiskohtia,<br />

tuloksia ei tarvitse esittää yhtä yksityiskohtaisesti.<br />

Tämä houkutteleva yksityiskohtien<br />

runsaus vie yhä enemmän harhaan<br />

mitä pidemmälle ajalle ennuste on laadittu.<br />

Mutta mitä järkeä on laskea yksityiskohtia,<br />

jos ne eivät pidä paikkansa? No, mitä enemmän<br />

matemaattisia yksityiskohtia, sitä paremmin<br />

suuria sääjärjestelmiä pystytään ennustamaan.<br />

Ne riippuvat energianvaihdosta<br />

pienempien järjestelmien kanssa. Pieniä yksityiskohtia<br />

tarvitaan kuvaamaan pienten ja<br />

suurten sääjärjestelmien keskinäistä vaihtoa<br />

”ravintoketjussa” – samoin kuin bakteereja ja<br />

hyönteisiä tarvitaan pitämään meidät, kirahvit<br />

ja norsut elossa – ja ne tarvitsevat meitä!<br />

Mihin tavalliset kuluttajat voivat käyttää verkon<br />

epävarmoja tietokone-ennusteita? Käyttäjät<br />

oppivat kriittisesti tutkimalla nopeasti,<br />

mihin yksityiskohtiin voi yleensä luottaa.<br />

Maantieteeseen kytkeytyvät sääilmiöt tai<br />

tuulimallit ovat luotettavampia kuin maantieteestä<br />

piittaamattomat. Säätyyppi voidaan<br />

ennustaa viideksi päiväksi, joskus viikoksi<br />

eteenpäin, mutta päivittäiset sateen, pilvisyyden<br />

ja lumen vaihtelut vain noin kolmeksi<br />

vuorokaudeksi.<br />

Millainen ennusteiden osumatarkkuus on?<br />

Osumatarkkuuden mittaaminen on helpoin<br />

mutta epätäydellisin tapa ennusteiden laadun<br />

mittaamiseen. Se antaa hyviä tuloksia<br />

runsas- tai vähäsateisilla paikkakunnilla.<br />

Kehittyneemmät arviointimenetelmät antavat<br />

totuudenmukaisempia tuloksia, mutta ne<br />

ovat monimutkaisempia varsinkin todennäköisyysennusteita<br />

arvioitaessa. Ne ovat mutkikkaita,<br />

koska todennäköisyysennusteet<br />

ovat kiinteästi yhteydessä itse päätöksentekoprosessiin,<br />

jossa aina täytyy ottaa huomioon<br />

lukuisia epävarmuustekijöitä.<br />

Sinulla on siis kaksi pääsanomaa: että internetin<br />

ennusteiden käyttäjien pitäisi toimia<br />

omina meteorologeinaan ja että meidän täytyy<br />

hyväksyä ennusteiden epävarmuus. Eikä<br />

vain ”hyväksyä” vaan käyttää sitä hyödyksemme.<br />

Ennusteen arvo ei ole vain siinä, mikä<br />

on luultavinta vaan yhtä paljon siinä, miten<br />

varmaa tai epävarmaa tämä tieto on. Päätöksen<br />

tekijä voi silloin antaa sääennustetiedolle<br />

sen siinä tilanteessa ansaitseman arvon ja sitä<br />

kautta optimaalisesti ottaa huomioon muut<br />

tärkeät tekijät.<br />

16 katternö katternö 17

Karolina Isaksson<br />

Täällä kukoistaa<br />

ostamisen riemu<br />

Pietarsaaren kirpputorit ovat viime vuosina nousseet kukkaan<br />

lukumäärältään ja ammattimaisuudeltaan. Samaan aikaan uusien<br />

tavaroiden kauppa kasvaa Ylivieskassa niin että rutina käy. Tule<br />

mukaan näille paikkakunnille tutkimaan vastakkaisia trendejä:<br />

olemmeko väsyneet kulutusjuhlaan vai ennenkokemattoman<br />

ihastuneita shoppailuun? Ja miten Ylivieskan kaltaisella pienellä<br />

paikkakunnalla voi olla niin elinvoimaista kauppaa?<br />

PÄIVÄN LÖYTÖ? Kesämaanantai-iltaisin<br />

Pietarsaaren tori muuttuu kirpputoriksi, joka<br />

on ääriään myöten täynnä ostajia ja myyjiä.<br />

Kirppikset vetävät paremmin kuin koskaan.<br />

18 katternö katternö 19

Kulutusjuhlan jälkeen<br />

Löytöjahti ja auttamisen halu kohtaavat<br />

Miksi käyt<br />

kirpputoreilla?<br />

Karolina Isaksson<br />

Karolina Isaksson<br />

Karolina Isaksson<br />

ILO JA HYÖTY. ”Jos<br />

kirpputoreilla ei<br />

pääse käymään<br />

kerran viikossa, voi<br />

jotain tarpeellista<br />

ja kivaa mennä ohi.<br />

Lastenvaatteet ovat<br />

ostoslistallani aina”,<br />

sanoo Carola Sandberg.<br />

KAHVIHETKI YHDISTÄÄ.<br />

Sosiaalisuus ja kuulumisten<br />

vaihtaminen<br />

kuuluu kuvioon Lähetystorin<br />

kahviossa. Keskellä<br />

Lähetystorin yksi perustaja<br />

jäsenistä Aino Mäenpää<br />

ja miehensä Kaj<br />

Mäenpää.<br />

Katarina Eklund:<br />

■ ”Tulen tavaroiden perässä. Jokaisella tavaralla<br />

on tarinansa, ja ehkä sitä hakee jotain<br />

tiettyä fiilistä tai muistoakin niiden kautta.”<br />

Karolina Isaksson<br />

Tavaroita kertyy nurkkiin kuin<br />

itsestään. Väkisinkin tulee mieleen,<br />

että tuntuisiko elämä kevyemmältä<br />

vähemmällä. Joskus roinaa menee<br />

roskiin, kierrätykseen tai lahjaksi.<br />

On mielenkiintoista pohtia, mikä<br />

osa kirpputoreilla on tämän<br />

kaiken keskellä. Miksi ne ovat niin<br />

suosittuja? Onko kyse keräilystä vai<br />

taloudellisuudesta, seikkailun halusta<br />

tuntemattomalla alueella vai ekologisuudesta?<br />

Mitä sieltä oikein etsitään?<br />

Ja keitä siellä käy?<br />

Pietarsaaressa on monia kirpputoreja,<br />

jotka toimivat hyvin. Mieleen tulevat ainakin<br />

Retro, Amidahallen eli ”rautatienkirppis”,<br />

Åldringsvännerna eli vanhempien ystävät,<br />

Nada Nord, Lähetyspirtti, Lähetystori…<br />

sekä kesäinen maanantaitorikirppis. Unohtaa ei<br />

saata vuotuista Uudenkaarlepyyn Juthbackan<br />

markkinoitakaan eikä yksityisiä kirpputorimyyjäisiä.<br />

Retro on oikeasti kierrätyskeskus,<br />

mutta kirppis näkyy toiminnasta päällepäin.<br />

”Ihmiset ovat nykyään väsyneitä kulutusjuhlaan,<br />

siksi kai ihmisiä riittää. Tavaraa tulee<br />

Karolina Isaksson<br />

AATTEIDEN TAKANA VAATTEET. ”Hyvää voi lähettää<br />

monella tapaa eteenpäin, kuten myymällä talkoolla<br />

lahjoitettuja vaatteita”, kertoo Raili Ryynänen.<br />

ja menee reippaasti. Meidät on otettu hyvin<br />

vastaan tällä seudulla. Tilat vain käyvät pieniksi”,<br />

sanoo myyjä Anne Sormunen.<br />

Samaa mieltä on yksikön päällikkö Stefan<br />

Wicklén:<br />

”Usein käykin niin, että ihmiset jättävät tavaraa<br />

takaoven tavarankeräyspisteeseen, ja tulevat<br />

etuovesta sisään ostamaan ’uutta’. Välillä<br />

huomaan ajattelevani, että miksi ihmiset tuovat<br />

toimivia kodinkoneita. Mikä vitsi siinä on?<br />

Eikö ihmisille enää kelpaa kuin uusista uusin?”<br />

Carola Sandberg pitelee lastenhousuja hyppysissään.<br />

Hän löytää niin ostoskärryissä istuvalle<br />

Ebba-tytölle kuin neljälle muullekin<br />

lapselleen lähes kaikki vaatteet kirpputoreilta.<br />

”Kierrän kaikki kirppikset. Kerran viikossa<br />

pitää päästä niissä rundailemaan, muuten<br />

tulee vieroitusoireita. Meillä tarve vaatteille<br />

on iso. Ainoastaan 11- vuotias tyttömme on<br />

alkanut sanoa, ettei kipparivaate enää kelpaa.<br />

Kirppareilla on inspiroivaa, ja sitä jotenkin<br />

piristyy: Koskaan ei tiedä, mitä nurkan takaa<br />

löytää, hän kertoo.<br />

Sandbergin ostobudjetti on avoin – mutta<br />

vain kirppareilla.<br />

”Täällä tarve yhtyy löytämisen iloon”, hän<br />

kiteyttää.<br />

Amidahalli on Pietarsaaren ainoa ”automaattikirppis”.<br />

Se on myös isoin: 2 000 neliötä kat-<br />

taa 200 myyntipöytää. Täältä löytyy rompetta<br />

autonrenkaista antiikkiin. Myyjä lajittelee,<br />

hinnoittelee ja järjestää tavarat itse. Ostaja<br />

silmäilee yleensä tarjontaa hitaasti ja harkiten,<br />

laittaa tuotteen ostoskoriin, ja maksaa<br />

sen yleensä pankki- tai luottokortilla kassalla.<br />

Näppärää ja omatoimista, kuin ”oikeassa”<br />

kaupassa. Sandra Nordvik lajittelee tyhjään<br />

pöytään myytäviään: filmejä, vaatteita ja pelejä.<br />

”En tarvitse näitä enää. Tässä on oikeasti<br />

koko perheeltä tavaraa. Toiset haluavat päästä<br />

samalla kustannuksella eroon omistaankin.<br />

Ostan itse täältä noin kerran kuussa kaikkea<br />

tarpeellista.”<br />

Hyvää lähetetään eteenpäin<br />

Lontoon kaupunginosassa on Lähetystori.<br />

Siellä on myyjä Raili Ryynänen, joka ”työskentelee”<br />

talkoohengessä.<br />

”Kaupungissa riittää kaikille kirppareita.<br />

Me olemme olleet jo 17 vuotta toiminnassa.<br />

Tuotto menee pelkästään lähetyssaarnaajille”,<br />

hän kertoo.<br />

Lähetystorin omistaa Salem -seurakunta.<br />

Sen pienessä kahvilassa juo kupin mustaa<br />

muun muassa yksi perustajajäsenistä Aino<br />

Mäenpää miehensä Kaj Mäenpää kanssa.<br />

”Käymme täällä kerran viikossa juttelemassa<br />

tuttujen kanssa. Toki samalla hihaan<br />

tarttuu monesti myös ostettevaa”, he nauravat.<br />

Lähetyspirtti sijaitsee vuorostaan Pietarsaaren<br />

uuden poliisilaitoksen vieressä. Siellä<br />

myyjät ovat myös talkoissa. Käsityöpiirissä<br />

myyntiin kudotaan myös värikkäitä ja pehmoisia<br />

sukkia ja mattoja, paljastaa myyjä Tuula<br />

Rintala. Hän painottaa oikein, että heillä on<br />

taaempana ihka aarreaitta. Nimittäin kirjasto.<br />

Siellä Verkka Puro järjestelee hyllyihin lisätilaa<br />

eepoksille. Hän kertoo itsekin lukevansa<br />

jatkuvasti ja ”lainaavansa” kirjoja kirpparin<br />

”omasta” tunnelmaisesta kirjastosta.<br />

”Ruotsinkielisiä käy vähemmän, en tiedä<br />

miksi. Uskon, että kirpputorit, jotka eivät perustu<br />

bisnekselle menestyvät. Meiltä menee<br />

kaikki tuotto lähinnä ulkomaille apuatarvitseville”,<br />

hän sanoo.<br />

Jos yleistää pitäisi, niin lapsiperheet ja eläkeläiset<br />

näyttävät hyödyntävän kirpputoreja<br />

eniten. Voisiko olla niin, että tyypillinen<br />

kirppiskävijä on yleisesti hiukan yleismiesjantusta<br />

seikkailunhaluisempi ja rohkeampi?<br />

Rajojen ja mielikuvien rikkoja- tai kokoaja,<br />

jossa sykkii etsijä isolla E -kirjaimella. Ehkäpä.<br />

susanne strömberg<br />

Stina Ehrström:<br />

■ ”Nyt on kirpputoribuumi. Itse olen käynyt<br />

kirppareilla jo 20 vuotta. Myyn, koska haluan<br />

päästä eroon tarpeettomasta ja ostan, kun<br />

tarvitsen jotain tarpeellista ja kivaa.”<br />

Karolina Isaksson<br />

Mira ja Soraya (6) ja Nora (11):<br />

■ ”Täällä näkee ihmisiä ja tuttuja, joita ei näe<br />

muuten.Tämä on lähinnä lasten juttu. He tykkäävät,<br />

kun saavat oikeasti myydä oikealla<br />

kauppapaikalla.”<br />

20 katternö katternö 21

Pikkukaupunki josta kasvoi ostosmekka<br />

Johanna Forsman<br />

Johanna Forsman<br />

Johanna Forsman<br />

KÄRKKÄINEN ALOITTI. ”Ennen tämä alue oli pelkkää<br />

peltoa. Nyt tavaraa on enemmän kuin tarvitaan.<br />

Kärkkäinen avasi bisneksiä täällä ensin myymällä<br />

aikoinaan pensseleitä ja työkaluja pienestä myyntipisteestä.<br />

Nyt se on kaksikerroksinen, valtava<br />

marketti. On myös helppoa löytää oma ajopeli 16<br />

autokaupasta”, sanovat Rauni ja Mauri Salminen<br />

SUOSITTU KESKIPISTE. ”Kärkkäisen liike avasi<br />

Ylivieskan ostoväylää aikoinaan. Ensiksi myynti<br />

kävi bussista. Väkeä tulee ympäriltä paljon tänne,<br />

koska Ouluun ja Kokkolaan on pitempi matka”,<br />

sanoo pizzanmyyjä Heli Hilliaho.<br />

AUTOJEN VETOVOIMALLA. ”Ylivieskassa on kova<br />

imu, varsinkin viikonloppuisin, kun väkeä tulee<br />

maakunnista. Autokauppa on ollut täällä yksi<br />

kivijaloista. Autokauppaa tehdäänkin paljon<br />

suhteessa asukaslukuun”, Jari Mikkola.<br />

Ylivieskan elinkeinoelämässä<br />

on kasvavaa imua. Se tunnetaan<br />

lukuisista autokaupoistaan ja<br />

suurista marketeistaan. Miten<br />

ihmeessä niin pieneen kaupunkiin<br />

mahtuu niin paljon? Ja mistä<br />

kaupungin vetovoima on tehty?<br />

Kun ajaa autolla ostoskeskusalueelle,<br />

niin tunne on kuin Amerikkaan tulisi.<br />

Avarassa tilassa kohoaa monen<br />

ison marketin korkeita ja värikkäitä mainospaaluja.<br />

Heti kärkeen näkyy kaksikerroksinen<br />

Kärkkäinen, Lidl, Citymarket ja uusi Prisma.<br />

Ylivieskassa on noin 14 000 asukasta. Sinne<br />

vievät tiet ja rautatie - logistisesti sopivasti<br />

monelta suunnalta. Matkaa Seinäjoelle on 200<br />

kilometriä, Ouluun 130. Ylivieska on ”siinä<br />

keskellä”. Ostovoimaa paikallismarkkinaalueella<br />

on kuitenkin reilu 72 000. Suurin<br />

asiakasvirta tulee Reisjärvertä, Haapajärveltä,<br />

Haapavedeltä, Pyhäjärveltä ja Pihtiputaalta.<br />

Johanna Forsman<br />

TILAA. Uudessa Prismassa mahtuu tekemään<br />

kauppoja. ”Kokonaispinta-ala on noin 16 000 neliötä<br />

varastoineen”, kertoo Veli-Matti Haarala.<br />

Autot käynnistivät<br />

Kaikki on lähtenyt autokaupasta, joka juurtui<br />

tänne 1980-90 -luvulla. Seuraava vaikuttava<br />

tekijä oli Kärkkäisen tavaratalon tulo vuoden<br />

2001 paikkeilla.<br />

”Täällä on aina yrittäjyys ollut verissä. Kehityksen<br />

yhtenä kulmakivenä on ollut yrittäjyyttä<br />

ymmärtävä ilmapiiri. Taustalla on<br />

se, mitä vuosien saatossa on saavutettu yrittäjien<br />

ja kaupungin välillä. Yritystoiminnan<br />

puitteet pidetään kunnossa; mahdollistetaan<br />

uuden yritystoiminnan sijoittuminen kaupunkiin”,<br />

sanoo Ylivieskan teknologiakylän<br />

YTEK Oy:n toimitusjohtaja, Keijo Pesonen.<br />

Ylivieskan kaupunki ei kuitenkaan myönnä<br />

yritystukia yrittäjille.<br />

”Kaikki uudet investoinnit ja laajennukset<br />

ovat yrittäjävetoisia. Yrittäjillä on ideoita ja<br />

luovuutta.”<br />

Keijo Pesonen pitää tärkeänä sitä, että perusinfrastruktuuri<br />

on kunnossa.<br />

”Kaupungin palveluvarustus, niin sanotut<br />

vetovoimatekijät, korustuvat: terveyden-<br />

Johanna Forsman<br />

KATSE ETEENPÄIN. ”Kauppa ja palvelut ovat<br />

elinvoimaiset, mutta teollisuutta ei saa kuitenkaan<br />

unohtaa. Sen kehittäminen onkin lähtenyt hyvin<br />

käyntiin”, sanoo Keijo Pesonen.<br />

huoltopalvelut, koulutus- ja kulttuuritarjonta<br />

sekä harrastusmahdollisuudet. Ammattikorkeakoulu<br />

on hyvin vahva, ja erityisesti tutkimus-<br />

ja kehittämistoiminta. Se on yrittäjien<br />

kannalta tärkeää. Tonttitarjonnan riittävyys<br />

ja monipuolisuus erilaiselle yritystoiminnalle<br />

on myös avainasemassa.”<br />

Karkeasti ottaen yrityksiä on kaikkinensa<br />

noin 800.<br />

”Sanotaan, että enemmänkin mahtuisi,<br />

mutta on tämäkin hyvä määrä. Näihin ei ole<br />

laskettu mukaan maataloutta, kiinteistöyhtiöitä<br />

tai asuntoyhtiöitä."<br />

Kehittämistä on Pesosen mukaan silti vielä.<br />

”Elinkeinorakenteesta kauppa ja palvelut<br />

kattavat 75 %. Sen rinnalle pitäisi saada vähän<br />

muutakin selkärankaa. Haasteellista tänä aikana<br />

on lisätä teollisten työpaikkojen määrää.”<br />

Myönteistä kehitystä on siinäkin kyllä jo<br />

tapahtunut. Esimerkiksi Koskipuhdon teollisuusalueeseen<br />

on investoitu pari miljoonaa<br />

euroa. Pesonen haluaa vielä lopuksi kehottaa<br />

ylivieskalaisia röyhistämään pikkuriikkisen<br />

enemmän rintaansa positiivisista signaaleista<br />

ja mittareistaan.<br />

”Olemme siinä ehkä vielä vähän liian vaatimattomia.”<br />

Matematiikkaa uudella kaavalla?<br />

Upouuden Prisman vaalea lattiapinta kiiltää.<br />

Siinä olisi tilaa vaikka pienellä autolla ajaa.<br />

Tavaraa piisaa, ja sitä ostetaan 16 kassan kautta.<br />

Prisman johtaja ja projektipäällikkö Veli-<br />

Matti Haarala on tyytyväinen.<br />

”Myyntitilaa on noin 10 000 neliötä. Olemme<br />

painottautuneet voimakkaasti käyttötavaran<br />

puolelle, josta 1/3 on päivittäistavaraa.<br />

Ylivieska on kauppapaikka, jolla on pitkiä<br />

perinteitä. Täällä kilpailijatkin menestyvät.<br />

Kaupat tukevat toisinaan, sillä 1+1 ei aina ole<br />

2”, vinkkaa Haarala.<br />

susanne strömberg<br />

22 katternö katternö 23

Johanna Forsman<br />

VOIMANPESÄN<br />

rakettiura<br />

Jotkut löytävät lahjakkuutensa toisia<br />

myöhemmin. Teija Löfholm oli 40-vuotias<br />

aloittaessaan kilpauransa. Vain vuoden<br />

kuntosaliharjoittelun jälkeen hän oli<br />

voittanut SM-kultaa ja EM-hopeaa.<br />

TÄHTÄIN YLÖSPÄIN. ”Pystyn parantamaan tuloksiani kaikissa<br />

kolmessa lajissa. Olen kyykyssä nostanut harjoituksissa<br />

enemmän kuin virallinen henkilökohtainen ennätykseni 110 kg<br />

ja sama koskee penkkipunnerrusta, jossa kilpailuennätykseni<br />

on 77,5 kg”, sanoo Teija Löfholm.<br />

24 katternö<br />

katternö 25

Raaka voima, tekniikka ja keskittyminen. Ja vielä vähän lisää raakaa voimaa.<br />

Johanna Forsman<br />

RASKASTA METALLIA. Teija Löfholm on aina<br />

viihtynyt paremmin ruumillisessa työssä kuin<br />

kirjoituspöydän ääressä. Hän rakentaa kuntosalilla<br />

voimaansa jaksaakseen hitsaajan työn rasitukset.<br />

On maanantai-ilta. Teija Löfholmilla on<br />

viikon ensimmäinen työpäivä takanaan,<br />

ja hän tulee kuntosalille tavalliseen kahden<br />

tunnin treeniin. Hitsaajan työhön kuuluu<br />

raskaita työvaiheita. Hän kokoaa kaasuhitsaamalla<br />

pattereita suuren osan työpäivää.<br />

”Viihdyn työssäni tosi hyvin, mutta se on<br />

raskasta varsinkin olkapäille. Aloin käydä kuntosalilla<br />

jaksaakseni työssä ja ehkäistäkseni rasitusvammoja”,<br />

Teija Löfholm kertoo.<br />

Kirjoituspöytätyöhön vaihtaminen ei käynyt<br />

mielessäkään.<br />

”Olen kokeillut sitäkin, mutta ei se ole minua<br />

varten. Minä haluan riuskoja otteita vaativan<br />

työn.”<br />

Niinpä v. 2008 hän meni kuntosalille, sai<br />

harjoitusohjelman ja alkoi rakentaa peruskuntoa.<br />

Kuntosalin omistaja Tapio Hepokangas<br />

toimii aktiivisesti myös Pietarsaaren Voimailijoissa,<br />

ja hän kysyi puoli vuotta myöhemmin<br />

Teijalta, olisiko tämä kiinnostunut voimanostokilpailuista.<br />

”Mietin hetken, keskustelin asiasta mieheni<br />

kanssa ja ajattelin, että kannattaisihan sitä<br />

kokeilla.”<br />

Saman vuoden joulukuussa Teija osallistui<br />

ensimmäisiin kilpailuihinsa, Pietarsaaren<br />

mestaruuskisoihin. Kaikki meni hyvin, ja<br />

jo helmikuussa 2009 hän oli valmis veteraanien<br />

penkkipunnerruksen SM-kisoihin 40-vuotiaiden<br />

sarjassa. Sieltä tuli heti kultaa. Kaksi kuukautta<br />

myöhemmin hän voitti voimanoston<br />

SM-kultaa. Tulos poiki heinäkuussa 2009 kutsun<br />

voimanoston EM-kilpailuihin Tšekkiin,<br />

josta hän toi kotiin hopeamitalin.<br />

Teijalla ei itsellään ole yksiselitteistä vastausta<br />

rakettimaiselle uralleen.<br />

”Joku on selittänyt minulle, että minulla<br />

on kehossani perusvoimaa. Olen tehnyt ruumiillista<br />

työtä monta vuotta ja lisäksi minulla<br />

on oma hevonen. Osa voimastani on taatusti<br />

peräisin tallilta.”<br />

Viime vuonna Teijan harjoittelu- ja kilpailukausi<br />

meni pilalle muun muassa olkapäävamman<br />

vuoksi, joka syntyi hevosen nykäistessä.<br />

Ensin seurasi olkapääleikkaus ja sitten lepoa.<br />

Teija aloitti harjoittelun uudelleen marraskuussa<br />

2010 tähtäimessään EM-kisat Tšekissä<br />

heinäkuussa <strong>2011</strong>. Sieltä hän sai taas EM-hopeaa<br />

ja samalla kohensi henkilökohtaista ennätystään<br />

315 kiloon. Niistä 110 kg tuli jalkakyykystä,<br />

75 kg penkkipunnerruksesta ja 130 kg<br />

maastavedosta.<br />

”Tavoitteeni on 350 kg. Se tuntuu mahdolliselta,<br />

voin parantaa tuloksia kaikissa kolmessa<br />

lajissa. Tiedän sen, koska olen saanut treeneissä<br />

parempia tuloksia.”<br />

Johanna Forsman<br />

TEKNIIKKALAJI. ”On tärkeää käyttää oikeaa tekniikkaa<br />

ja nostaa oikein, muuten vammariski kasvaa.<br />

Viime vuoden olkapää- ja polvivammani tulivat<br />

muualta kuin kuntosalilta”, Teija Löfholm sanoo.<br />

Kesän EM-finaalin voittajan, tanskalaisen<br />

Eva Buxbomin lopputulos oli 402,5 kg, joten<br />

Teija Löfholmin on parannettava tulostaan reilusti<br />

voittaakseen arvokkaimman EM-mitalin.<br />

Teija Löfholm kilpailee 57 kg:n luokassa. Se<br />

tarkoittaa, että hänen ja muiden saman luokan<br />

kilpailijoiden täytyy painaa alle 57 kg kilpailua<br />

edeltävässä punnituksessa.<br />

”Yleensä vähennän karkkien ja muiden<br />

herkkujen syöntiä kaksi viikkoa ennen kilpailua.<br />

Tarvittaessa tyhjennän nesteitä kehosta,<br />

mutta se verottaa voimia, joten parasta on pitää<br />

paino samalla tasolla.”<br />

Jotkut urheilijat, varsinkin tekniikka- ja<br />

voimalajeissa, alkavat hermoilla kilpailuissa<br />

ja epäonnistuvat tärkeällä hetkellä. Teija Löfholm<br />

ei kuulu heihin.<br />

”Kilpailuissa pitää taktikoida suhteessa<br />

vastustajiin ja pelata jossain mielessä varman<br />

päälle, mutta siitä huolimatta teen yleensä<br />

parhaat tulokseni kisoissa.”<br />

Teijan piti lähteä syyskuussa Kanadaan<br />

MM-kisoihin, mutta hän päätti mennä polvileikkaukseen.<br />

”Polvivamma tuntui jo viime keväänä ennen<br />

Tšekin EM-kisoja, mutta päätin laittaa<br />

kaikki yhden kortin varaan, meni syteen tai<br />

saveen. Tietenkin vamma pahentui, ja nyt se<br />

on hoidettava.”<br />

Teija on saanut luvan alkaa harjoitella aika<br />

pian leikkauksen jälkeen.<br />

”Olisi ollut turha lähteä MM-kisoihin Kanadaan<br />

puolikuntoisena. Kilpailuja tulee vielä,<br />

minähän olen vasta kilpaurani alussa. Useat<br />

vastustajistani ovat harrastaneet voimanostoa<br />

monta vuosikymmentä, joten tunnen itseni<br />

vasta-alkajaksi.”<br />

Urheilumenestys on kannustanut häntä<br />

harjoittelemaan salilla vähintään kolme-neljä<br />

kertaa viikossa. Lisäksi hän ratsastaa neljäviisi<br />

kertaa viikossa. Perheeseen kuuluu mies<br />

ja kaksi tytärtä.<br />

”Voimanosto on kaikesta huolimatta vain<br />

harrastus, ei mikään pakko. Samalla kuitenkin<br />

haluan parantaa tuloksiani, joten joskus tarvitsen<br />

potkun takamukseeni, jotta jaksaisin<br />

syttyä joka harjoituskertaan.”<br />

Toinen kuntosalille houkutteleva tekijä on<br />

muut kanta-asiakkaat.<br />

”Tänne on aina kiva tulla ja kuulla viimeisimmät<br />

jutut. Salilla käy monenlaisia ihmisiä<br />

ja ilmapiiri on mukava. Useimmiten treenaan<br />

yksin, mutta aina joku auttaa ja varmistaa, jos<br />

harjoittelen suurilla painoilla.”<br />

Ja salilla Teija Löfholm aikoo viettää suuren<br />

osan syksyä, sillä hän on päättänyt nujertaa<br />

350 kg tänä vuonna.<br />

johan svenlin<br />

26 katternö katternö 27

Toimittaja: Petra Nylund<br />

Kuvitus: Annika Lillkvist<br />

Helium sopii<br />

parhaiten ilmapalloihin<br />

Suojakuplamme<br />

Maailmamme on täynnä kaasuja.<br />

Kuljemme kaasujen ympäröimänä<br />

koko ajan, koska ilmakin on<br />

kaasua. Jotkut kaasut ovat elintärkeitä,<br />

toiset vaarallisia, osa<br />

hyödyllisiä, mutta mikä niille<br />

on yhteistä? Olomuoto. Ne eivät<br />

ole kiinteitä tai nesteitä eikä niitä<br />

voi pitää kädessä, sillä ne ovat,<br />

juuri niin: kaasuja.<br />

Patrik Jonsson Scanpix Sweden / Lehtikuva<br />

Puh! Keho<br />

tarvitsee urheiltaessa<br />

paljon happea!<br />

Kaasut<br />

Jason Cairnduff / Lehtikuva<br />

Me tarvitsemme happea elääksemme. Hengitämme<br />

happea ilmasta ja puhallamme ulos hiilidioksidia.<br />

Molemmat ovat värittömiä kaasuja. Mutta<br />

mitä se on, mitä hengityksessä näkyy kyl mällä ilmalla;<br />

tässä kuvassa jalkapalloilija Cristiano Ronaldon<br />

suusta tuleva ”savupilvi”? Se on uloshengitysilman<br />

vesihöyryä, joka jäähtyy ilmassa ja muuttuu<br />

pikkupieniksi vesipisaroiksi.<br />

n Helium on ilmaa kevyempää kaasua.<br />

Siksi se saa ilmapallot leijumaan. Tiedät<br />

ehkä, että jos hengittää heliumia, ääni<br />

kuulostaa Aku Ankalta? Se johtuu siitä,<br />

että ääni kulkee heliumissa nopeammin.<br />

Mutta huom: Heliumin hengittäminen<br />

voi olla vaarallista! Se työntää tieltään<br />

ilmaa, jota tarvitset elääksesi. Heliumin<br />

hengittäminen suoraan heliumpullosta<br />

voi räjäyttää keuhkot. Älä siis yritä<br />

kuulostaa Aku Ankalta!<br />

Varo palokaasuja!<br />

n Muista, että palaessa vapautuu<br />

monia vaarallisia kaasuja. Siksi tulipalossa<br />

kaasut voivat olla yhtä<br />

vaarallisia kuin liekit. Yksi näistä<br />

kaasuista on näkymätön ja hajuton häkä<br />

eli hiili monoksidi (älä sekoita sitä hiilidioksidiin!),<br />

jota muodostuu, kun jokin<br />

palaa heikosti, esim. takan hiillos. Häkä<br />

voi tappaa. Siksi on tärkeää, ettei peltiä<br />

suljeta ennen kuin hiillos on sammunut!<br />

Ilmakehä on maapalloa ympäröivä kaasukerros,<br />

joka suojaa kaikkea elämää. Se estää<br />

auringon ja avaruuden kaikkein haitalli simman<br />

säteilyn pääsyn maahan ja pitää maa pallon<br />

riittävän lämpimänä. Ilmakehä koostuu<br />

enimmäkseen typpikaasusta (78%) ja happikaasusta<br />

(21%) eli siitä mitä kutsumme ilmaksi.<br />

Otsonikerros on osa ilmakehää. Se<br />

suojaa meitä auringon ultraviolettisäteilyltä,<br />

joka voi olla haitallista suurina annoksina.<br />

Otsonikerros sijaitsee korkealla ilmassa,<br />

10–50 km maanpinnasta.<br />

Mitä pieru on?<br />

Hyi!<br />

Tulikin tarvitsee happea palaakseen.<br />

Siksi tulipalossa ei saa avata ikkunoita ja ovia, koska silloin liekit voimistuvat.<br />

Senkö vuoksi Lucia ja neidot joskus pyörtyvät, koska kynttilät kuluttavat<br />

happea? Ei, kynttilän liekki kuluttaa tosi vähän happea. Lucia taitaa pyörtyä,<br />

koska tilanne on liian jännittävä tai hän on seissyt liian kauan.<br />

Avaruudessa ei ole happea, joten astronauttien<br />

täytyy viedä happi mukanaan maapallolta. Tähdet, jotka<br />

ovat palavia kaasupalloja, saavat voimansa ydinreaktiosta.<br />

n Pierut ovat kaasuseosta, joka koostuu<br />

typestä ja parista muusta ruoansulatuksessa<br />

syntyvästä kaasusta. Meillä on ilmaa suolistossa,<br />

koska nielemme ilmaa syödessämme<br />

ja juodessamme. Pierujen paha haju syntyy<br />

metaanikaasusta, jota kutsutaan myös<br />

suokaasuksi.<br />

Maakaasusta energiaa<br />

Bakteerien herkusta biokaasua<br />

n Biokaasua muodostuu, kun mikro-organismit<br />

mässäilevät biologista ainetta, esim.<br />

kasvi- tai ruoanjätteitä, hapettomassa ympäristössä.<br />

Sitä kutsutaan myös mädätykseksi.<br />

Silloin muodostuu metaanikaasua ja<br />

hiilidioksidia.<br />

Biokaasua voidaan käyttää sähkön tuottamiseen.<br />

Niin tehdään esim. Vaasassa. Ruoanjätteet<br />

ja muut sopivat jätteet kerätään<br />

Stormossenin jätteenkäsittelylaitokselle,<br />

ja siellä bakteerit valmistavat niistä biokaasua.<br />

Kaasu käytetään sähkön tekemiseen.<br />

n Syvällä maapallon sisällä on maakaasua, jota<br />

on syntynyt kasveista ja organismeista miljoonien<br />

vuosien kuluessa. Maakaasua käytetään lämmön<br />

ja sähkön tuotantoon. Sitä on paljon mm. USA:ssa,<br />

Venäjällä, Iranissa ja Norjassa. Maakaasu kuljetetaan<br />

käyttöpaikkoihinsa pitkillä putkilla tai erikoislaivoilla.<br />

Maakaasua poltettaessa ilmaan vapautuu hiilidioksidia,<br />

mutta paljon vähemmän kuin öljyä tai<br />

hiiltä poltettaessa. Hiilidioksidi on tärkeää, jotta<br />

kasvit voisivat kasvaa, mutta kun sen määrä kasvaa<br />

ilmassa (ilmakehässä), kasvihuoneilmiö voimistuu<br />

vähitellen. Sinähän tiedät, että kasvihuoneissa on<br />

lämmintä. Maapallolla on riittävän lämmin, koska<br />

ilmakehä on meidän ”kasvihuoneemme”, joka pitää<br />

maanpinnalta nousevan lämmön tallella sen sijaan,<br />

että lämpö ”karkaisi” avaruuteen. Kukaan ei<br />

tiedä varmasti, mitä tapahtuu, jos kasvihuoneilmiö<br />

voimistuu. Joidenkin tiedemiesten mielestä ilmasto<br />

lämpenee, mutta toisten mielestä muut seikat<br />

vaikuttavat lämpötilaan hiilidioksidia enemmän.<br />

28 katternö katternö 29

Dominic Schaefer<br />

Loikkarin<br />

tunnustukset<br />

Ainut ajateltavissa oleva suhtautumistapa faktoihin<br />

on niiden tunnustaminen, sanoo Patrick Moore, joka<br />

on yksi Greenpeacen perustajista. Ja ennemmin<br />

tai myöhemmin on valittava. Etsiäkö ongelmia vai<br />

ratkaisuja?<br />

Patrick Moore päätti valita jälkimmäisen. Ja samalla<br />

hän sai monien ympäristöaktivistien vihat niskoilleen.<br />

30 katternö katternö 31

”Valitsin kursseja yliopiston kaikista tiedekunnista.<br />

Halusin tietoisesti ylittää tieteenalojen rajoja. Tiede muodostaa kokonaisuuden.”<br />

24-vuotias Patrick Moore syyskuussa 1971, muutamaa päivää ennen Greenpeacen ensimmäistä protestikampanjaa.<br />

Patrick Moore on metsän ja meren lapsi.<br />

Hän kasvoi ensimmäiset seitsemän<br />

vuottaan kirjaimellisesti vetten päällä,<br />

kelluvassa metsurien leirissä Winter Harbourissa,<br />

Vancouver Island -saaren länsipuolen<br />

syvässä lahdessa, vain viiden minuutin venematkan<br />

päässä avomereltä.<br />

Vancouver Islandia peittää jättimäinen sademetsä.<br />

Winter Harbourista rakennettiin tie<br />

suureen maailmaan vasta samoihin aikoihin,<br />

kun Patrick 14-vuotiaana lähetettiin kouluun<br />

Brittiläisen Kolumbian pääkaupunkiin Vancouveriin,<br />

400 km päähän kotoa. Silloin v.<br />

1961 Winter Harbourissa oli 75 asukasta. Nykyään<br />

vakinaisia asukkaita on 11.<br />

”En tiennyt lapsena, että asuin sademetsässä.<br />

Meille se oli vain metsä, jossa satoi lähes<br />

koko ajan. Leikin tuoreella hakkuuaukealla,<br />

mutta emme tienneet, mitä se sellainen sana<br />

tarkoitti; me kutsuimme sitä ’aukoksi’”.<br />

Winter Harbour oli metsänhakkuu- ja uittokeskus,<br />

ja Patrick Mooren isä Bill Moore<br />

johti ja hoiti toimintaa Albert-isoisän jälkeen.<br />

”Isältä opin johtajuutta. Isoisän kuoleman<br />

jälkeen isä joutui 21-vuotiaana hoitamaan toimintaa<br />

ja johtamaan 60 metsuria, jotka kaikki<br />

olivat häntä vanhempia. Isä opetti minulle,<br />

että jonkun on kannettava vastuu päätöksenteosta<br />

kotona, työpaikalla ja yhteiskunnassa.”<br />

Torsten Ahlströmin rakentama sauna Winter<br />

Harbourissa.<br />

Patrick Moore<br />

Patrick Moore<br />

Beverly-äiti oli kalastajan tytär. Hän oli<br />

uranuurtajana perustamassa osuuskuntaa,<br />

joka kilpaili menestyksellä isojen kalateollisuusyhtiöiden<br />

kanssa.<br />

”Äiti opetti minut ajattelemaan. Hän oli<br />

agnostikko, esitteli minulle Bertrand Russellin<br />

filosofiaa. Äiti selitti, miten tärkeää tieto<br />

on, miten tärkeää on oppia uutta koko elämän<br />

ajan.”<br />

Sademetsän uumenissa kasvaminen jätti<br />

tietenkin leimansa. ”Se opetti minut nauttimaan<br />

yksinolosta. Olin onnellinen vaeltaessani<br />

metsässä ja kokiessani erilaisia tunteita.<br />

Opin syvästi arvostamaan luontoa.”<br />

Kaikenlaisten käytännön taitojen opettelu<br />

oli myös itsestään selvää, sillä niistä oli hyötyä<br />

Winter Harbourissa. Patrick sai 8-vuotiaana<br />

pienen yksisylinterisen koneen, jolla hän sai<br />

tehdä millaisia kokeita halusi. 13-vuotiaana<br />

hän rakensi oman 12-jalkaisen vaneriveneen.<br />

Hän kävi usein merellä kalassa.<br />

Torstenin rakentama sauna<br />

Patrickin ollessa 7-vuotias Mooren perhe<br />

muutti uuteen taloon rannikolle. Sinne rakennettiin<br />

myös perheen sauna, aito suomalainen<br />

sauna kaikkien taiteen sääntöjen mukaan,<br />

rakentajana Torsten Ahlström.<br />

Torsten Ahlström? ”Kyllä, suomalaisesta<br />

teollisuussuvusta. Torsten ja isäni olivat<br />

tavanneet metsurikilpailuissa, ja heistä tuli<br />

hyvät ystävät. Torsten teki aktiivisesti kauppaa<br />

Kanadassa ja oli usein täällä perheensä<br />

kanssa.”<br />

Patrick oppi tuntemaan Torsten Ahlströmin<br />

kaikki neljä poikaa ja ystävystyi varsinkin<br />

Jussi Ahlströmin kanssa, joka mm. kouluttautui<br />

helikopterilentäjäksi Kanadassa.<br />

”Valitettavasti kadotin kosketuksen Ahlströmin<br />

perheeseen myöhemmän matkalaukkuelämäni<br />

aikana. Mutta voin vakuuttaa,<br />

että Winter Harbourin sauna on jatkuvassa<br />

käytössä siellä ollessamme.”<br />

Patrick Moore kertoo, että häntä on aina<br />

kiinnostanut Malcolm Islandilla, pienellä<br />

naapurisaarella, sijaitseva Sointula.<br />

”Suomalaiset siirtolaiset perustivat Sointulan<br />

ihanneyhdyskunnaksi 1900-luvun<br />

alussa. Heidän jälkeläisiään asuu siellä edelleen.<br />

Muistan, kuinka poikana hämmästelin<br />

Malcolm Islandin rantojen saunarivejä.” [1]<br />

_________<br />

1)<br />

Sointulan siirtokunta perustettiin v. 1901 Matti<br />

Kurikan johdolla. Kurikka oli toiminut lehtimiehenä<br />

Suomessa ja mm. Tolstoin ajatukset tasa-arvosta<br />

olivat alkaneet kiehtoa häntä. Hanketta varten perustettiin<br />

Kalevan Kansa Colonization Company, ja<br />

Aika-sanomalehteä alettiin julkaista suomenkielisille<br />

siirtolaisille. Mutta Kurikka oli kuitenkin liikaa<br />

visionääri ja liian vähän käytännön ihminen, ja hän<br />

lähti Sointulasta neljän vuoden jälkeen. Siirtokunta<br />

osoittautui kaikesta huolimatta elinvoimaiseksi ja<br />

sinne perustettiin v. 1909 mm. edelleen toimiva<br />

osuuskauppa, Brittiläisen Kolumbian vanhin.<br />

64-vuotias Patrick Moore syyskuussa 2001, muutamaa päivää ennen Greenpeacen ensimmäisen protestikampanjan 40-vuotisjuhlaa.<br />

Ekologian uranuurtaja<br />

Dominic Schaefer<br />

Patrick Mooren elämä muuttui hänen aloittaessaan<br />

koulunkäynnin Vancouverin suurkaupungissa.<br />

Hän aloitti opinnot University<br />

of British Columbiassa huipputodistuksin<br />

tarkoituksenaan kouluttautua insinööriksi,<br />

mutta päätyikin yliopiston metsätieteelliseen<br />

koulutukseen.<br />

Myös siellä hän sai loistavat arvosanat ja<br />

Ford Foundation Fellowshipin stipendin, jonka<br />

ansiosta hän saattoi valita tohtorikoulutusohjelman<br />

haluamastaan yliopistosta. Valinta<br />

osui ekologiaan ja ympäristötieteeseen, jotka<br />

olivat silloin uusia tieteenaloja.<br />

”MInulle oli tärkeää, että sain valita kursseja<br />

yliopiston kaikista tiedekunnista – lakitiedettä,<br />

taloustiedettä, biologiaa, metsäekologiaa,<br />

meritiedettä, mineralogiaa, maaperätiedettä<br />

ja muuta. Halusin tietoisesti ylittää<br />

tieteenalojen rajoja. Ne kaikki muodostavat<br />

kokonaisuuden.”<br />

Väitöskirja tarjosi kokemuksia muustakin<br />

kuin tieteenteosta. Suuri kaivosyhtiö oli<br />

hakenut lupaa malminlouhinnan jätteiden<br />

laskemiseen erääseen Vancouver Islandin syvään<br />

vuonoon, ja Patrick näki siinä erinomaisen<br />

tilaisuuden tutkia ympäristövaikutuksia.<br />

Kaivosyhtiö väitti, että louhintajätteet asettuisivat<br />

turvallisesti vuonon pohjalle; Patrick<br />

oli tutkimustensa perusteella sitä mieltä, ettei<br />

se pitänyt paikkansa. Siinä tilanteessa hänelle<br />

kerrottiin yliopistolle tulleesta suosituksesta,<br />

jonka mukaan kyseisen tohtoriopiskelijan<br />

– jos hän halusi saada työtä teollisuudesta tai<br />

eri virastoista – pitäisi valita toisenlainen kysymyksenasettelu.<br />

”Se sai minut tietenkin jatkamaan tutkimustani.<br />

Olin koulutukseni kautta tuore<br />

ekologi, mutta tämä painostus teki minusta<br />

radikaalin ympäristöaktivistin. Minulle tiede<br />

on tärkeämpää kuin politiikka.”<br />

Kun väitöskirja lähti arvioitavaksi, kävi<br />

ilmi että kaksi niistä viidestä professorista,<br />

jotka arvioisivat sen, oli hiljattain palkattu<br />

kaivosyhtiön konsulteiksi ja että yliopiston<br />

geologian laitoksen johtaja oli nimetty kuudenneksi<br />

arvioijaksi. Näin ollen kolmella kuudesta<br />

arvioijasta oli suora kytkös väitöskirjassa<br />

käsiteltyyn yritykseen.<br />

”Se tarkoitti kolme ääntä väitöskirjan hyväksymisen<br />

puolesta ja kolme vastaan. Yliopiston<br />

oli pakko kutsua riippumaton asiantuntija,<br />

joka luojan kiitos tuki minua. Sain<br />

tohtorintutkintoni, mutta myös oppitunnin<br />

siitä, miten suuri politiikan ja muiden intressien<br />

vaikutus voi tieteessäkin olla.”<br />

32 katternö katternö 33

”Ainoa keino massojen käyttäytymisen muuttamiseen on luoda kansantajuinen mytologia,<br />

ympäristöuskonto, jossa ihmiset yksinkertaisesti luottavat guruihinsa… ”<br />

Patrick Moore<br />

Patrick Moore<br />

Phyllis Cormackin kannella matkalla Alaskaan. Oikealta laivan kapteeni John Cormack, Patrick Moore ja Bob Hunter.<br />

Greenpeace perustetaan<br />

Patrick Moore<br />

Tyypillinen Greenpeacen levittämä kuva.<br />

Pikkuinen Zodiac asettuu valaanpyyntialuksen<br />

ja sen harppuunan tielle.<br />

Patrick Moore<br />

Patrick Moore pidätetään hän estäessään<br />

metsästäjää iskemästä kuuttia hengiltä. Kuva<br />

julkaistiin seuraavana päivänä yli 3 000 lehdessä.<br />

Tätä taustaa vasten ei ole ihmeellistä, että<br />

Patrick Mooresta tuli yksi Greenpeacen perustajista.<br />

Sen historia alkoi nimittäin juuri<br />

Vancouverista juuri tähän aikaan.<br />

Alkuna oli v. 1970 perustettu Don’t Make<br />

a Wave Committee, jolla oli viisi perustajaa,<br />

Jim ja Marie Bohlen avainhenkilöinä. Sen tarkoituksena<br />

oli kampanjoida USA:n Aleuttien<br />

saariketjun lähellä toteuttamia vetypommikokeita<br />

vastaan.<br />

Komitea ilmoitti 14.3.1971 suunnitelmistaan<br />

purjehtia koepaikalle Phyllis Cormack<br />

–kalastuslaivalla. Patrick Moore lähetti 16.<br />

maaliskuuta kirjeen komitealle ja pyysi saada<br />

päästä mukaan laivalle suosituksenaan ekologian<br />

opinnot ja merenkulkutaidot.<br />

Myös toinen hakija, toimittaja Bob Hunter,<br />

ilmoitti kiinnostuksestaan. Hunterin kirje<br />

on mielenkiintoinen, koska se niin selkeästi<br />

ilmaisee sittemmin Greenpeacelle leimalliseksi<br />

muodostuneen toimintatavan.<br />

Bob Hunter kuvaa, kuinka hän uskoo voivansa<br />

järjestää median mielenkiinnon – ei<br />

vain omassa lehdessään, Vancouver Sunissa,<br />

vaan monien ja laajojen mediakontaktiensa<br />

ansiosta myös radiossa, tv:ssä ja kustantamoissa.<br />

Hän kuvaa omia erityisvapauksiaan<br />

kommentoida uutisia eikä vain asiallisesti<br />

selostaa tapahtumia. Lyhyesti sanottuna, jos<br />

hän saisi olla mukana, retkikunta saisi maksimaalisesti<br />

myönteistä mediahuomiota vähimmin<br />

mahdollisin kustannuksin.<br />

Greenpeacen ensimmäinen retkikunta lähti<br />

matkaan Vancouverista 15.9.1971. Mukana<br />

oli 11 henkilöä, heidän joukossaan Patrick<br />

Moore ja Bob Hunter.<br />

Loppu on, kuten sanotaan, historiaa.<br />

Greenpeace ylittää uutiskynnyksen 7. lokakuuta<br />

ja pääsee CBS Evening Newsin legendaarisen<br />

uutisankkurin Walter Cronkiten<br />

suoraan TV-lähetykseen.<br />

Greenpeacen uranuurtajien palatessa heidät<br />

otettiin vastaan sankareina. Kymmenet<br />

tuhannet osallistuivat protestimarsseille,<br />

joilla oli pian poliittisia seurauksia. Vain<br />

Yksitoista Greenpeacen uranuurtajaa kuvattuna Phyllis Cormackilla Akutanin satamassa Aleuttien saaristossa Alaskan edustalla.<br />

Patrick Moore ylärivissä toinen vasemmalta.<br />

muutaman kuukauden kuluttua presidentti<br />

Richard Nixon ilmoitti vetypommikokeiden<br />

päättymisestä.<br />

Patrick Moore on usein jälkeenpäin miettinyt<br />

Bob Hunterin kotimatkalla lausumaa<br />

ennustusta: ”Tämä on alkua jollekin tärkeälle<br />

[…] mutta vaarana on, että tästä tulee eräänlaista<br />

ekofasismia. Kaikki eivät voi [kuten<br />

Patrick Moore] hankkia tutkintoa ekologiasta,<br />

joten ainut keino massojen käyttäytymisen<br />

muuttamiseen on luoda kansantajuinen<br />

mytologia, ympäristöuskonto, jossa ihmiset<br />

yksinkertaisesti luottavat guruihinsa.”<br />

15 kiihkeää vuotta<br />

Patrick Moore omistaa tämän jälkeen 15 kiihkeää<br />

vuotta, 1971-1986, Greenpeacelle. Phyllis<br />

Cormackin 11 uranuurtajasta kuusi osallistui<br />

protesteihin myös myöhemmin. Ilman tätä<br />

ydinjoukkoa Greenpeace olisi ehkä jäänyt yhden<br />

yksittäisen tapahtuman nimeksi. Patrick<br />

Mooresta tuli käytännössä liikkeen vanhin<br />

veteraani: kun Bob Hunter lähti Greenpeacesta<br />

v. 1977, perustajista jäi jäljelle vain Moore.<br />

Koko näiden 15 vuoden ajan Patrick Moore<br />

toimi liikkeessä johtavassa asemassa. Vuosina<br />

1977-1986 hän oli Greenpeace Foundationin<br />

puheenjohtaja. Greenpeace Foundation oli<br />

alkuperäisen nimensä vaihtanut Don’t Make<br />

a Wave Committee. Moore oli perustamassa<br />

Greenpeace Internationalia v. 1979, ja hän oli<br />

lähtöönsä saakka yksi sen viidestä johtajasta.<br />

Hän oli pitkään järjestön johtava äänitorvi.<br />

Moore johti Greenpeacen valaanpyyntikampanjoita<br />

Tyynellämerellä v. 1977, 1978 ja 1979<br />

ja hyljekampanjoita Kanadassa v. 1978 ja 1981<br />

ja monia muitakin protesteja mm. trofeemetsästystä,<br />

supertankkereita ja ydinaseistettuja<br />

sota-aluksia vastaan.<br />

Kun Ranskan agentit upottivat Rainbow<br />

Warrior -aluksen kesällä 1985 Aucklandissa<br />

34 katternö katternö 35

”Onko ihminen vain tuhoaja? Eikö hänelle kuulu paikkaa maapallolla?<br />

Loppukädessä monet aktivistit eivät välitä ihmisistä.”<br />

Uudessa Seelannissa, Patrick Moore oli paikalla<br />

ja hoiti kontaktit viranomaisiin ja mediaan.<br />

Asiaan kuuluu, että Patrick Moorea kutsuttiin<br />

Greenpeacessa lempinimellä ’Doctor<br />

Truth’ (Tohtori Totuus). Hänen luokseen<br />

mentiin tarkistuttamaan lausuntojen tieteellinen<br />

paikkansapitävyys. ”Jouduin monta<br />

kertaa korjailemaan kollegoideni väitteitä.<br />

He eivät hallinneet kampanjoiden tieteellistä<br />

perustaa. Hyljekampanjoissa esimerkiksi<br />

väitettiin, että hylkeet olisivat kuolemassa<br />

sukupuuttoon. Mutta sitä vaaraa ei ole koskaan<br />

ollut. Asian ydin oli siinä, että hylkeitä<br />

tapettiin epäinhimillisellä tavalla.”<br />

Välirikko Greenpeacen kanssa<br />

Patrick Mooren lähtö Greenpeacesta oli pitkän<br />

prosessin tulosta. ”Olin 15 vuotta keskittynyt<br />

vastakkainasetteluun ja selittänyt ihmisille,<br />

mitä heidän pitäisi lakata tekemästä. Nyt oli<br />

aika löytää, mitä meidän pitäisi tehdä. Etsiä<br />

ratkaisuja ongelmien sijasta.”<br />

Ratkaisevaksi nousi Greenpeacen kampanja,<br />

jolla se ajoi kloorin täyskieltoa teollisuusprosesseissa.<br />

”Kloori on yksi luonnon alkuaineista, elintärkeä<br />

lähes kaikille elämänmuodoille, myös<br />

ihmiselle. Monien muiden aineiden tapaan<br />

myös kloori voi olla vaarallista. Kaikki kiertyy<br />

siihen, miten sitä käytetään: kloorilla voi<br />

sodassa kaasuttaa ihmisiä hengiltä, mutta sillä<br />

voi juomaveden puhdistamalla myös pelastaa<br />

ihmishenkiä.”<br />

”Tässä keskustelussa tajusin, että olin johtoryhmässä<br />

ainut tieteellisen koulutuksen<br />

hankkinut. Muita voisi luonnehtia poliittisiksi<br />

tai sosiaalisiksi aktivisteiksi tai ympäristöyrittäjiksi,<br />

jotka pyrkivät luomaan uraa<br />

ympäristöliikkeessä. Sinänsä se on täysin oikeutettua,<br />

mutta nyt piti tehdä valinta monimutkaisessa,<br />

kemiaan ja biologiaan liittyvässä<br />

asiassa.”<br />

”Kyseenalaistin kollegoideni edessä, oliko<br />

Greenpeacen vallassa kieltää yksi luonnon<br />

alkuaineista. Kuvasin, miten kloorattu vesi<br />

on pelastanut satoja miljoonia ihmishenkiä<br />

estämällä koleraa, lavantautia ja muita veden<br />

kautta leviäviä tartuntatauteja. Mutta sitä ei<br />

otettu tosissaan. Perustieteen syrjäyttäminen<br />

pakotti minut lähtemään Greenpeacesta.”<br />

Greenpeace on aina tuntenut vetoa iskeviin<br />

ilmaisuihin, Patrick Moore sanoo. Nollatoleranssi<br />

on yksi niistä. Mutta kemikaalien täyskielto<br />

on virheellistä ajattelua ja usein käytännössä<br />

mahdotonta. ”Kaikki koostuu kemikaaleista.<br />

Ei niiden esiintyminen ole ongelma,<br />

vaan virheellinen annostus.”<br />

Kloorikeskustelua käytiin sivistyneesti,<br />

mutta eräs toinen asia sai Patrick Mooren<br />

raivoihinsa. Eräs kollega ajoi linjaa, jonka<br />

mukaan Greenpeacen pitäisi lopettaa Ranskan<br />

presidentti Mitterandin arvostelu tämän<br />

agenttien toteuttamasta Rainbow Warriorin<br />

upottamisesta kesällä 1985. Syynä oli sosialisti<br />

Mitterandin joutuminen v. 1986 sisäpoliittisiin<br />

vaikeuksiin oikeisto-opposition voitettua<br />

Ranskan parlamenttivaalit.<br />

”Se oli minun makuuni aivan liian selvä<br />

esimerkki poliittisesta dogmatismista. Sitäkin<br />

merkittävämpää, koska valokuvaajamme<br />

Fernando Pereira kuoli Mitterandin suostumuksella<br />

toteutetussa Rainbow Warriorin<br />

räjäytyksessä.”<br />

Patrick Mooren jättäessä Greenpeacen se<br />

oli kasvanut maailman suurimmaksi ympäristöaktivistijärjestöksi,<br />

jolla oli toimistot 20<br />

maassa ja yli 100 miljoonan dollarin vuositulot.<br />

Ratkaisuja ongelmien sijasta<br />

Patrick Moore halusi siis uudessa elämäntilanteessaan<br />

etsiä ongelmien sijasta ratkaisuja.<br />

Lisäksi hänen piti elättää itsensä. Hän ryhtyi<br />

toimimaan lähinnä kalankasvatuksessa ja<br />

metsätaloudessa. Kummassakin hän joutui<br />

pian aktivistiryhmien maalitauluksi.<br />

Metsuriympäristössä kasvaneena ja metsätietonsa<br />

hallitsevana Patrick Mooresta oli<br />

järjetöntä pitää metsäteollisuutta leppymättömänä<br />

vihollisena. USA:ssa ja Kanadassa oli<br />

kuitenkin kasvanut militantti suurkaupunkilähtöinen<br />

liike, joka vastusti puiden kaatamista<br />

ylipäätään ja piti avohakkuita kaiken<br />

pahan ruumiillistumana. Metsureista käytettiin<br />

nimitystä tree killers (puunmurhaajat).<br />

Patrick Moore on aina toiminut merkittävien<br />

metsäalueiden suojelun puolesta. Samalla<br />

puu on kuitenkin kaikista mahdollisista näkökulmista<br />

tarkasteltuna paras materiaali<br />

ihmisen käyttöön. Lisäksi Patrick Moore ekologina<br />

tiesi, että avohakkuut – vaikka ne ehkä<br />

ovat esteettisesti rumia – ovat biologisesti<br />

monimuotoisia, kun taas esim. kaunis vehnäpelto<br />

on usein biologisesti aavikko.<br />

Syksyllä 1989 Brittiläisen Kolumbian varaympäristöministeri<br />

kysyi Patrick Moorelta<br />

tämän halukkuutta osallistua ns. Round Tableen<br />

eli ympäristö- ja talousasioiden keskustelufoorumiin.<br />

Siihen kutsuttiin eri intressiryhmien<br />

edustajia. Tarkoituksena oli yrittää<br />

päästä yksimielisyyteen kestävistä ratkaisuista<br />

tärkeisiin ympäristöasioihin.<br />

”Se osoittautui äärimmäisen tehokkaaksi<br />

ja myönteiseksi tavaksi tulosten saavuttamiseen.<br />

Round Table -keskusteluihin on tultava<br />

avoimin mielin, rehellisin tarkoitusperin,<br />

faktoja kunnioittaen ja valmiina ymmärtämään<br />

toistenkin mielipiteitä. Taka-ajatuksia<br />

hautovat paljastuvat nopeasti.”<br />

”Teimme tutustumiskäyntejä joka puolelle<br />

Kanadaa ja opimme valtavasti. Etsimme<br />

ja löysimme win-win-ratkaisuja. Round<br />

Table -menetelmä oli tärkeä koko Kanadassa<br />

1990-luvulla, ja sen avulla saavutimme monia<br />

hyviä ja kestäviä ympäristöratkaisuja.”<br />

”Vertaa tätä Greenpeacen ’No compromise<br />

for Mother Earth’ (Ei kompromisseja äiti<br />

maan puolesta). Kova linja, fundamentalismi,<br />

joka väistämättä johtaa kysymään, millaisena<br />

liike näkee ihmisen. Onko ihminen vain tuhoaja?<br />

Eikö hänelle kuulu paikka maapallolla?<br />

Loppukädessä monet aktivistit eivät välitä<br />

ihmisistä.”<br />

Median rooli<br />

Millaisena Patrick Moore näkee median tavan<br />

kuvata ympäristöasioita?<br />

”Suurin ongelma on toimittajien usein hyvin<br />

pinnallinen ympäristöosaaminen. Sehän<br />

ei sinänsä ole heidän vikansa. Heillä on väärä<br />

koulutus. Kritiikki on suunnattava työnantajiin,<br />

jotka käyttävät henkilökuntaansa tehtäviin,<br />

joihin sillä ei ole pätevyyttä.”<br />

Patrick Mooren mielestä pop environmentalism<br />

hallitsee nykyään tiedotusvälineitä.<br />

Siis sellainen journalistiikka, joka vetoaa<br />

yksinkertaisia ratkaisuja hakeviin ihmisiin<br />

ja pohjautuu tunteisiin. ”Varsinkin pelkoon<br />

ja syyllisyyteen. Ollakseen hyvä ihminen on<br />

pelättävä ydinvoimaa, syötävä vain lähiruokaa,<br />

ei saa lähteä lomamatkoille ja autolla ajosta<br />

pitää kärsiä huonoa omaatuntoa.”<br />

”Täytyy myös ymmärtää, että median<br />

tarkoituksena on yleensä enemmänkin viihdyttää<br />

kuin tiedottaa. Konfliktit ja sensaatiot<br />

ovat peruselementtejä, jotka rakentavat journalistista<br />

kertomusta. Luullakseni meidän on<br />

hyväksyttävä, että maailma on tällainen. Painovapauden<br />

hintana joudumme sietämään<br />

propagandaa, disinformaatiota ja mustavalkoisia<br />

yksinkertaistuksia.”<br />

Pyrkimyksenä pitäisi sen sijaan olla, että<br />

kaikki saisivat varhain oppia erottamaan<br />

tosiasiat sepitteellisestä aineistosta. Ja oppia<br />

Patrick Moore vaeltamassa Vancouverissa, Länsi-Kanadan suurimmalla suurkaupunkialueella, jossa on n. 2,3 milj. asukasta. Vancouver on jylhän luonnon ja<br />

korkeiden vuorten ympäröimä, ja se pääsee usein ranking-listojen kärkeen parhaana asuinpaikkana.<br />

näkemään niiden kielellisten temppujen läpi,<br />

joiden varaan alarmistit ja media mielellään<br />

rakentavat todellisuuttaan. ”Otsikkotyypit<br />

’Global warming may be linked to…’ (Globaali<br />

lämpeneminen voi olla yhteydessä…) huutavat<br />

jo kauas, etteivät ne perustu varmaan<br />

tietoon.”<br />

Mikään uusi ilmiö tämä ei tokikaan ole, Patrick<br />

Moore sanoo.<br />

”Kautta historian on ollut do-gooders (maailmanparantajia),<br />

jotka haluavat laatia sääntöjä<br />

kaikkien toteltaviksi. Se on fanatismin<br />

tunnusmerkkejä. Ja se näkyy myös monien<br />

kirkkojen toiminnassa: Jumalan nimessä esitettyjä<br />

mustavalkoisia kuvauksia ja tiukkoja<br />

sääntöjä.”<br />

Kuvaan kuuluu ei-uskovien esittäminen<br />

paholaisina. ”Otetaan vaikka Al Gore, joka<br />

hiljattain vertasi ’epäilijöitä’ [jotka siis suhtautuvat<br />

epäillen ihmisen aiheuttamaan uhkaan<br />

ilmastoa kohtaan] rasisteiksi. It’s a dirty<br />

thing to say! Ilmastokysymys on nykyään niin<br />

lähellä uskontoa kuin vain olla voi!”<br />

Vaino<br />

Greenpeace ja muut aktivistiryhmät ovat pitkään<br />

yrittäneet myrkyttää Patrick Mooren<br />

Dominic Schaefer<br />

elämää. Ne ovat järjestelmällisillä hyökkäyksillä<br />

yrittäneet pelotella ja saada ihmiset epäilemään<br />

häntä.<br />

Eko-Juudasta käytettiin – median avokätisesti<br />

levittämänä – pitkään hänen lisänimenään.<br />

Patrick Moore kuvattiin siis petturiksi.<br />

Eräs aktivistiryhmä perusti verkkosivun otsikkonaan<br />

Patrick Moore is a Big Fat Liar.<br />

”Vähän oudompi juttu sattui pimeänä joulukuun<br />

iltana, kun etuovemme eteen tuotiin<br />

kahdeksan säkkiä hevosenlantaa. Mukaan<br />

oli laitettu lappu, jossa luki Tree Killer. Koska<br />

emme halunneet häiritä naapureita 200<br />

kg hevosenlannalla, levitin sen puutarhaan<br />

36 katternö katternö 37

”Käydään keskustelua, jonka voittaa<br />

parhaat argumentit esittänyt!”<br />

Mitä Patrick Moore sanoo…<br />

Dominic Schaefer<br />

Energiasta<br />

Ruoantuotannosta<br />

Biologisesta<br />

monimuotoisuudesta<br />

Ihmisestä<br />

Patrick Moore ja osa hänen tiimiään Greenspirit Strategies -yhtiön toimistossa, jossa hän nykyään työskentelee.<br />

Vasemmalta Trevor Figueiredo, Dawn Sondergaard, Tom Tevlin ja Patrick Moore.<br />

yön aikana. Meillä ei ole koskaan aiemmin tai<br />

myöhemmin ollut niin paljon ja niin kauniita<br />

kukkia kuin sitä seuraavana kesänä.”<br />

”Tavan takaa toistuvat yritykset minun<br />

julkiseksi nöyryyttämiseksi olivat raskaampia<br />

vaimolleni kuin minulle. Nahkani on<br />

paksumpi. Vaikeinta oli nähdä, että monet<br />

ystäviksemme luulemamme alkoivat vältellä<br />

meitä. Nyt Eileen tietää, että valintani oli<br />

oikein, mutta yhdessä vaiheessa hän pohti,<br />

miksi toimin näin.”<br />

”Voin joka tapauksessa sanoa, etten ole koskaan<br />

pelännyt itselleni epämukavia päätöksiä.<br />

En voi elää valheessa. En aio olla pelkuri.”<br />

Kiistetty perustajana<br />

Maaliskuussa 2007 Patrick Mooren nimi poistettiin<br />

Greenpeacen perustajaluettelosta järjestön<br />

kotisivuilta. Häntä kuvataan nyt ”varhaisena<br />

jäsenenä”, jonka rooli oli vähäinen.<br />

Greenpeace USA on jopa poistanut hänen<br />

nimensä Phyllis Cormackilla vetypommikokeiden<br />

vastaiseen protestiin syksyllä 1971<br />

osallistuneiden joukosta.<br />

Wikipedian Patrick Mooresta kertovalle<br />

sivulle on ajoittain lisätty töherryksiä, joilla<br />

häntä on yritetty saattaa huonoon valoon.<br />

”Greenpeace haluaa antaa sellaista kuvaa,<br />

että olisin yhtäkkiä kääntänyt selkäni aikoinaan<br />

puolustamilleni asioille. Mutta minä<br />

vastustan yhtä kiihkeästi kuin aiemminkin<br />

ydinasekokeita, valaanpyyntiä, kuuttien tappamista,<br />

myrkyllisten jätteiden upottamista<br />

meriin ja kaikkea sitä, mitä vastaan kampanjoin<br />

Greenpeacen aikanani. Paitsi yhtä asiaa.<br />

Olen muuttanut mieleni ydinvoimasta.”<br />

Greenpeacen jäsenet yleensä syyttävät<br />

Patrick Moorea hyötymisyrityksistä Greenpeacen<br />

taustansa avulla. ”Minä vastaan, että<br />

he hyötyvät minun Greenpeacen taustallani.<br />

Minä olen jatkanut kestävien, järkevien ja<br />

realististen ratkaisujen etsimistä todellisiin<br />

ympäristöongelmiin.”<br />

Jos voisit nyt esittää yhden asian Greenpeacelle,<br />

mitä se olisi?<br />

”Tavataan yhden päivän ajan. Antakaa<br />

minun esittää joukko kysymyksiä ja teidän<br />

vastauksenne niihin. Tehdään se avoimesti,<br />

yleisön edessä, ja käydään keskustelua, jonka<br />

voittaa parhaat argumentit esittänyt. Olen<br />

valmis muuttamaan käsitystäni heti, kun<br />

ajatukseni osoitetaan vääräksi tieteellisin tosiasioin.”<br />

svenolof karlsson<br />

_________<br />

Alaviite: Patrick Moore työskentelee nykyään<br />

omassa Greenspirit Strategies -yrityksessään<br />

pyrkimyksenään kehittää kestävän kehityksen<br />

strategioita. Hän on tunnettu ja arvostettu Kanadassa<br />

ja USA:ssa, kysytty luennoitsija ja nimetty<br />

mm. North Carolina State Universityn kunniatohtoriksi.<br />

Hän julkaisi viime vuonna omaelämänkerran<br />

Confessions of a Greenpeace Dropout. The<br />

making of a sensible environmentalist. Hän on<br />

myös kirjoittanut kirjan metsän roolista, Trees Are<br />

the Answer. Mooren kirjoja voi tilata osoitteesta<br />

www.beattystreetpublishing.com.<br />

n Kaikilla energialähteillä on etunsa<br />

ja haittansa. Energiavaihtoehtojen<br />

valintaedellytykset ovat kovin erilaisia<br />

eri puolilla maailmaa. Yhden<br />

paikan paras ratkaisu ei välttämättä<br />

ole sitä toisessa paikassa.<br />

Erittäin paljon painaa se, että 1,5<br />

miljardilla ihmisellä ei ole käytössään<br />

sähköä. Turvallisen ja edullisen sähköhuollon<br />

järjestäminen on tärkein<br />

yksittäinen toimenpide, jotta nämä<br />

ihmiset voisivat nostaa elintasoaan.<br />

Moore oli aiemmin ydinvoiman<br />

vastustaja, mutta hän on muuttanut<br />

mieltään. Ydinvoima on paras vaihtoehto<br />

edulliseen ja varmatoimiseen<br />

sähköntuotantoon suuressa mittakaavassa.<br />

Aurinko- ja tuulivoima on<br />

liian kallista ja toimii vain aurinkoisella<br />

tai tuulisella säällä.<br />

Mooren mielestä radioaktiivisen<br />

säteilyn pelko on pitkälti hysteriaa.<br />

Säteilyä on kaikkialla, ja ihminen on<br />

elänyt säteilyn ympäröimänä ihmiskunnan<br />

synnystä saakka. ”Kukaan ei<br />

vielä ole kuollut siviiliydinvoimaan<br />

USA:ssa, mutta 30.000 ihmistä kuolee<br />

siellä liikenteessä vuosittain.”<br />

Greenpeace kuuluu niihin, jotka<br />

levittävät irvokkaita lukuja säteilykuolemista.<br />

Valitettavasti tämä järjenvastainen<br />

pelko on synnyttänyt<br />

kestämättömän tilanteen mm. Saksassa.<br />

”Onneksi Saksa on rikas maa.<br />

Ydinvoimaloiden sulkemispäätös<br />

pakottaa kehittämään erittäin kalliita<br />

ja ympäristön kannalta huonompia<br />

vaihtoehtoja.”<br />

n Maailmassa herää joka päivä seitsemän<br />

miljardia ihmistä arkeen, jossa<br />

täytyy saada jotain syödäkseen. Noin<br />

kolmasosa maapallon maa-alueista<br />

käytetään suoraan tai epäsuoraan<br />

(esim. laitumena) ruoantuotantoon.<br />

Merkittävästi paremman siemenviljan<br />

ja kehittyneiden viljelymenetelmien<br />

ansiosta sadot ovat nykyään viisinkertaisia<br />

sadan vuoden takaisiin.<br />

Yhtenä selittävänä tekijänä on<br />

keinolannoitteet, toisena torjuntaaineet.<br />

Patrick Mooren mielestä,<br />

monet luonnonmukaista/biodynaamista/orgaanista<br />

viljelyä puoltavista<br />

argumenteista perustuvat romanttisiin<br />

käsityksiin, jotka eivät kestä tieteellistä<br />

tarkastelua.<br />

Tosiasiassa ns. luomuviljely köyhdyttää<br />

maata. Sadot jäävät pieniksi ja<br />

maatalous vaatii paljon työtä. Luonnonmukaisesti<br />

viljellyt tuotteet eivät<br />

sisällä sen enempää ravinteita. Koko<br />

kenttä on täynnä myyttejä, jotka<br />

osaltaan nostavat ruoanhintaa maailmassa.<br />

Viime kädessä siitä kärsivät<br />

kaikkein köyhimmät.<br />

Patrick Mooren mielestä geenimuuntelu<br />

on ylivertainen menetelmä<br />

tuottoisien ja ravinnerikkaiden kasvien<br />

kehittämiseen. Silloin tiedetään<br />

täsmälleen, mitä ollaan tekemässä,<br />

kun taas perinteisellä jalostuksella<br />

voi saada millaisia lopputuloksia<br />

tahansa.<br />

Tässä asiassa Mooren kritiikki<br />

Greenpeacea kohtaan on kaikkein kovinta.<br />

Yhtenä esimerkkinä hän nostaa<br />

esiin Golden Rice -riisilajikkeen, joka<br />

kehitettiin geenimuuntelulla 10 vuotta<br />

sitten – ja toisin kuin tavallinen riisi,<br />

se sisältää runsaasti A-vitamiinia. Riisiä<br />

perusravintona käyttävissä maissa<br />

syntyy vuosittain satoja tuhansia<br />

vakavasta A-vitamiinipuutoksesta<br />

kärsiviä lapsia, jotka sokeutuvat.<br />

Greenpeace on pelottelulobbauksella<br />

onnistunut saamaan Golden Ricen<br />

kiellettyä suuressa osassa maailmaa.<br />

Sen hintana miljoonat lapset sokeutuvat<br />

turhaan. Moraalinen vastuu<br />

lankeaa raskaasti Greenpeacen ylle,<br />

toteaa Patrick Moore.<br />

n Sen jälkeen kun monisoluiset eliöt<br />

kehittyivät 560 milj. vuotta sitten,<br />

maailmassa on koettu viisi joukkosukupuuttoa.<br />

Mutta joka kerta elämä<br />

on palannut entistä monimuotoisempana.<br />

Nykyään planeettamme<br />

monimuotoisuus on suurempi kuin<br />

koskaan aiemmin.<br />

Jatkuvat hälyraportit sukupuuttoon<br />

kuolevista lajeista eivät ole<br />

totuudenmukaisia. Osin väitteet<br />

perustuvat sille, että luonnollisista<br />

syistä harvinaisia organismeja virheellisesti<br />

kuvataan uhanalaisiksi.<br />

Monet raportit perustuvat puhtaalle<br />

tilastotietojen väärinkäytölle.<br />

Mutta tietenkin meidän tulee vakavilla<br />

menetelmillä estää lajien katoamista,<br />

Patrick Moore sanoo. On<br />

tärkeää jättää laajoja erämaa-alueita<br />

koskemattomiksi ja suunnitella<br />

maankäyttöä siten, että kasvien ja<br />

eläinten elinympäristöt säilytetään.<br />

Patrick Moore kokoaa yhdentoista<br />

kohdan listalle tärkeimmiksi katsomansa<br />

ympäristöasiat, ja yksi niistä<br />

koskee kalanviljelyä. Se on yhtäältä<br />

tehokas ja ympäristön kannalta hyvä<br />

keino tuottaa ihmiskunnalle arvokasta<br />

ravintoa. Toisaalta se on myös<br />

vähentää villikalojen liikakalastusta.<br />

Yksi kohdista kieltäisi valaiden ja<br />

delfiinien metsästyksen kokonaan.<br />

”Se on yksi minun harvoista uskonnollisista<br />

käsityksistäni. Valailla ja<br />

delfiineillä on suuremmat aivot kuin<br />

ihmisillä, ja niitä on mahdotonta<br />

tappaa tai pitää vangittuina inhimillisesti.”<br />

n Monet käsitykset luonnosta ja<br />

sen tuhoutumisesta tukeutuvat ihmiskäsitykseen.<br />

Ympäristöaktivistit<br />

ajattelevat yleisesti, että meitä ihmisiä<br />

on maapallolla liikaa. Esimerkiksi<br />

Paul Watson, yksi varhaisista Greenpeace-aktivisteista<br />

joka myöhemmin<br />

perusti Sea Shepherd Conservation<br />

Societyn, katsoo, että ihmiskuntaa<br />

on radikaalisti vähennettävä miljardiin<br />

yksilöön.<br />

Vaikka jättäisi tämän tuhoisan ihmiskäsityksen<br />

huomiotta, ajattelutapa<br />

on täysin nurinkurinen, Patrick<br />

Moore sanoo. Maapallon väkimäärä<br />

tulee vakiintumaan. Se tapahtuu itsestään,<br />

jos elintaso nousee – aluksi<br />

tehostamalla köyhien maiden maataloutta.<br />

Laajemman koneistumisen,<br />

oikein mitoitetun keinolannoituksen,<br />

parempien kylvösiementen, paremman<br />

viljelytekniikan avulla.<br />

Ongelmana on köyhyys. Puhdasta<br />

vettä, halpaa energiaa, parempaa<br />

koulutusta, parempaa terveydenhuoltoa<br />

– niitä ihmiskunta tarvitsee,<br />

ei dystooppisia fantasioita väestömäärän<br />

supistamisesta.<br />

38 katternö katternö 39

Neljä päätoimittajaa Patrick Mooresta<br />

Patrick Moore tarjoaa kirjassaan<br />

Confessions of a Greenpeace<br />

Dropout. The making of a<br />

sensible environmentalist<br />

(Beatty Street Publishing, 2010)<br />

monta kuvaa Greenpeacen<br />

työskentelytavasta hänen<br />

johtamis kaudellaan v. 1971–1986.<br />

Moore analysoi laajan<br />

tieteellisen koulutuksensa<br />

pohjalta myös keskeisiä teemoja,<br />

esim. metsätaloutta, energiahuoltoa,<br />

ruoantuotantoa, biodiversiteettia,<br />

kemikaaleja,<br />

väestönkasvua ja ilmastoa.<br />

Pyysimme neljää päätoimittajaa<br />

lukemaan kirjan<br />

ja kertomaan mielipiteensä.<br />

Hannu Olkinuora, Hufvudstadsbladein päätoimittaja elokuuhun <strong>2011</strong> saakka.<br />

Mikael Nybacka<br />

Mats Sandström<br />

Osmo Ojala, Pietarsaaren Sanomien päätoimittaja.<br />

Mats Sandström<br />

Mia Henriksson<br />

esti vastaan. Sama asia koskee kuitenkin ympäristöjournalistiikkaa<br />

kuin journalistiikkaa<br />

yleensäkin: tervettä lähdekritiikkiä on aina<br />

harrastettava.<br />

Torbjörn Kevin<br />

Greenpeace näki varhain journalistiikan<br />

muutoksen – ja edisti itse tätä muuttumista.<br />

Journalistinen usko substanssiin eli asiasisältöön<br />

ainoana tärkeänä tekijänä alkoi horjua<br />

mediakilpailun lisääntyessä. Asioita haluttiin<br />

lähestyä ”case”- ja aktivisti-pohjalta, jotka antoivat<br />

ilmiölle kasvot.<br />

Kun Greenpeace ”ratsasti” Zodiaceillaan<br />

jättiläisaluksia kohti, David vastaan Goljat<br />

-teema kuvitettiin mediadramaturgisesti<br />

”oikein”. Kuva antoi Greenpeacelle eräänlaisen<br />

yksinoikeuden mediassa: koska kuvamateriaali<br />

oli visuaalisesti huomiota herättävää,<br />

median ei tarvinnut lähestyä asiaa substanssin<br />

kautta. Nimittäin: Mitä enemmän ”casea”,<br />

mitä enemmän ”draamaa”, sitä vähemmän<br />

tilaa substanssille (= tylsää ja vastenmielistä<br />

lukijoille, sen osuus täytyy siis minimoida…)<br />

Miksi Greenpeace ja muut aktivistiryhmät<br />

pääsevät niin hyvin esiin<br />

mediassa?<br />

Hannu Olkinuora<br />

Greenpeacen olemassaolo on alusta alkaen<br />

perustunut maksimaaliseen medianäkyvyyteen.<br />

Anarkistiset mielenosoitukset saavat<br />

taatusti julkisuutta. Koska Greenpeace ensimmäisenä<br />

ryhmänä käsitteli ympäristötietoisuutta<br />

(ja ihmisten huonoa omaatuntoa),<br />

sen läpilyönti oli taattu.<br />

Medianäkyvyys on viime vuosina vähentynyt.<br />

Toimittajat ovat alkaneet suhtautua<br />

kriittisemmin Greenpeaceen, ja muut ympäristöliikkeet<br />

ovat vieneet ”markkinat”.<br />

Lisäksi vakiintuneet ympäristöpuolueet<br />

ovat vaikuttaneet asialistaan. Greenpeacen<br />

on myöhemmin saavuttanut onnistumisia<br />

yhä vakavammin otettavan sävynsä ansiosta.<br />

Aluevastaavat esiintyvät asiantuntijoina.<br />

Valitettavasti monet toimittajat suhtautuvat<br />

silti vähemmän kriittisesti Greenpeacen kaltaiseen<br />

järjestöön, joka katsotaan vakiintuneeksi<br />

ympäristötoimijaksi.<br />

Lars Hedman, Österbottens Tidningin päätoimittaja.<br />

Lars Hedman<br />

Ehkä yhteiskunta tarvitsee radikaalinsa ja<br />

ehkä kehitys vaatii tiettyä paatosta herättääkseen<br />

ihmiset huomaamaan monet vaikeat<br />

asiat. Moore on itse ollut radikaali esim.<br />

valaiden suojelussa, ja se on tuonut tulosta.<br />

Tämä on sama ilmiö kuin silloin, kun taistolaiset<br />

aikanaan saivat näkyvyyttä mediassa,<br />

mikä pakotti myös muut, poliittisella asteikolla<br />

enemmän oikealla olevat sosiaaliseen<br />

panostukseen.<br />

Valitettavasti kehitys voi nyt johtaa siihen,<br />

että myös äärioikeisto saa yhä enemmän näkyvyyttä,<br />

mikä voi johtaa vähemmän sosiaaliasioihin<br />

panostavaan yhteiskuntaan. Ympäristöasioissa<br />

olen nähnyt yhä enemmän ilmastokriittistä<br />

journalistiikkaa. Esimerkiksi<br />

brittiläinen Channel 4 on näyttänyt ”The<br />

Great Global Warming Swindle”, johon myös<br />

Patrick Moore osallistui.<br />

Torbjörn Kevin, Åbo Underrättelserin päätoimittaja.<br />

Osmo Ojala<br />

Greenpeace on onnistunut koskettamaan<br />

ihmisiä asioilla, joita ei muuten ole kutsuttu<br />

niiden oikeilla nimillä. Ydinasekokeiden vaaroista<br />

ei aikanaan kerrottu ollenkaan, valaanpyynnistä<br />

ei moni tiennyt ylipäätään mitään.<br />

Muroroa-atollin tapahtumiin ei luultavasti<br />

olisi muuten kiinnitetty kansainvälistä huomiota.<br />

Greenpeacen ansiosta on, että esimerkiksi<br />

näissä asioissa julkisuuteen on nostettu<br />

aivan uusia faktoja.<br />

Ilmeisesti seurauksena on kuitenkin ollut,<br />

että välitetyn sanoman sisältöä ei aina<br />

ole analysoitu kovin tarkkaan. Kun aiemmin<br />

asiasta ei ollut ollenkaan tai vain rajallisesti<br />

tietoa, uusi informaatio otettiin liian kevy-<br />

Kirja antaa kuvaa monien<br />

toimittajien heikosta ympäristöosaamisesta<br />

ja taipuvuudesta<br />

asioiden kärjistämiseen. Oletko<br />

samaa mieltä?<br />

Hannu Olkinuora<br />

Se on oikeaan osunut havainto. Osaavia ympäristötoimittajia<br />

on vähän, ja heitä pitäisi<br />

olla enemmän. Ympäristöasiat eivät kuitenkaan<br />

ole niin vaikeita, että tavallisen toimittajan<br />

olisi väistämättä mahdotonta raportoida<br />

niistä.<br />

Tämä näkökulma koskee median uskottavuutta,<br />

ja mahdollinen journalistinen velttous<br />

joutuu koetukselle yleisön edellyttäessä<br />

uskottavaa raportointia. Median pyrkimys<br />

uskottavuuteen koskee kaikkea journalistiikkaa.<br />

Tämä perustekijä vaikuttaa ihmisten<br />

mediavalintoihin ja sen puutteet ratkaisevat<br />

median tulevaisuuden eikä sitä siksi voi jättää<br />

huomiotta.<br />

Lars Hedman<br />

Meillä on vahvasti ympäristöasioihin sitoutuneita<br />

ja syvästi perehtyneitä toimittajia.<br />

Vaarana on, että osa heistä lankeaa myös<br />

siihen ”uskontomentaliteettiin”, josta Moore<br />

varoittaa.<br />

Minä henkilökohtaisesti pelkään enem-<br />

40 katternö katternö 41

”Sanotaan niin kuin asia on: Media ei ole se toimija,<br />

joka tuo keskusteluun korjaavia elementtejä.”<br />

män, että maailman köyhimpien maiden<br />

kehitys kärsii, jos länsimaiden toimittajat<br />

keskittyvät liian kapeaan teollisuusmaiden<br />

näkökulmaan. Esimerkiksi että me teemme<br />

”uhrauksia” vaihtamalla bensa-auton hybridiksi<br />

ja hylkäämällä hehkulamput samalla<br />

kun me vaadimme, ettei brasilialainen maanviljelijä<br />

saa raivata lisää maata tai afrikkalainen<br />

kylä käyttää öljyä saadakseen sähköä ja<br />

puhdasta vettä.<br />

Osmo Ojala<br />

Greenpeacen työtavan yksi seuraus on median<br />

ilmeinen ”rakastuminen” tämäntyyppiseen<br />

tiedonvälitykseen. Ehkä on liikaa väittää, että<br />

median ympäristöosaaminen olisi ylipäätään<br />

heikkoa, vaikka tietenkin parantamisen varaa<br />

on. Mutta toki ilmeikkäät kuvat ja suuret otsikot<br />

myyvät paremmin: me elämme markkinataloudessa…<br />

Ilman muuta on kuitenkin vaarallista, jos<br />

media alkaa tukea yhden asian liikettä. Se lisää<br />

epäluuloa meitä kohtaan. Ylipäätään skeptinen<br />

suhtautuminen kuuluu journalistiikan<br />

lähtökohtiin. Minusta Moore kuvaa kirjassaan<br />

hyvin esimerkiksi, miten ympäristöaktivistit<br />

ovat yrittäneet demonisoida metsänkäyttöä.<br />

Ihminen on kuitenkin aina rakentanut puutaloja.<br />

Ei tasapainoinen metsien hyödyntäminen<br />

voi olla ongelma, sillä kyseessä on uusiutuva<br />

luonnonvara.<br />

Meillä on mediassa suuri vastuu siitä, että ihmille<br />

annetaan oikeat välineet, jotta he voivat<br />

niiden avulla itse tehdä johtopäätöksensä. Meidän<br />

asiamme ei ole esittää valmiita ratkaisuja.<br />

Torbjörn Kevin<br />

Hälyttävien asioiden vaaliminen kuuluu<br />

journalistiikan omakuvaan. Sen pitää keskittyä<br />

konfliktiin ja muutokseen.<br />

Konflikteihin on kaksi tietä. Toinen kulkee<br />

substanssin kautta ja vaatii toimittajilta<br />

vähintään luonnontieteellisen ajattelun perustietoja.<br />

Niitä toimittajilla ei yleensä ole, ja<br />

osaaminen on sitä paitsi vähenemässä, koska<br />

nykypäivän toimittajasukupolvi on ensi sijassa<br />

suuntautunut kulttuuriin. –Asiaan kuuluu,<br />

että hyvät toimittajat tunnustavat, milloin<br />

ovat väärässä eli milloin ei enää ole reilua ajaa<br />

tiettyä teesiä. Tällä ”tieteellisellä” menetelmällä<br />

on vähän kysyntää mediassa.<br />

Toinen tie kulkee nyrkkeilypromoottorin<br />

roolin kautta eli media valitsee kahden vastakkaisen<br />

leirin edustajat ja antaa heidän mukiloida<br />

toisiaan – jättäen lukijat pulaan. Osaava,<br />

tietoa välittävä toimittaja, jonka pitäisi olla jossain<br />

siinä välissä, loistaa poissaolollaan. Syventäminen,<br />

jota media luulee edustavansa ja jota<br />

se markkinoi omana erikoisalanaan, unohtuu.<br />

Kuvaan kuuluu myös, että toimittajat perinteisesti<br />

ja yleisesti tulkitsevat rooliaan<br />

siten, että heidän pitää olla heikkojen puolella.<br />

Ympäristö- ja muissa konf likteissa<br />

tästä seuraa, että valitessaan ”aktivistien” ja<br />

”järjestelmän” välillä media on taipuvainen<br />

asettumaan aktivistien puolelle, koska järjestelmä<br />

määritelmän mukaan toimii omassa<br />

intressissä. Media on toisin sanoen jo tarkastelukulmassaan<br />

”puolueellinen”.<br />

Miten omalta osaltasi koet Patrick<br />

Mooren todellisuuskuvan?<br />

Hannu Olkinuora<br />

Patrick Moore avaa hyvin mielenkiintoisella<br />

tavalla sitä, mikä on ollut avain Greenpeacen<br />

menestykseen ja samalla syy siihen, ettei järjestö<br />

enää hallitse ympäristökeskustelua samalla<br />

tavoin kuin ensimmäisten vuosikymmentensä<br />

aikana.<br />

Moore osoittaa uskottavasti, miten Greenpeace<br />

on kerännyt ”uskovia” ympäristöaktivisteja<br />

muista ideologioista tai elämänkatsomusryhmistä,<br />

mikä on selvästi vaikuttanut<br />

järjestön sanomaan ja substanssiin (ja sen<br />

puutteeseen). Mooren oma kohtalo ”persona<br />

non gratana” kertoo paljon tällaisen ympäristöjärjestön<br />

suvaitsevaisuudesta. Lisäksi<br />

Greenpeacella on ollut uskomaton onni mediastrategiansa<br />

suhteen, joka on nostanut sen<br />

itseluottamuksen taivaisiin. Muuten se ei voisi<br />

päin naamaa väittää vastaan, kun asiantuntijat<br />

esittävät hyvinperusteluja mielipiteitä.<br />

Mediakuvan lisäksi Mooren keskeisenä sanomana<br />

on Greenpeacen ideologia: Maailma<br />

olisi täydellinen, jos ihmistä ei olisi eikä ihminen<br />

asettuisi ympäristöaktivistien puhdasoppisten<br />

visioiden toteuttamisen tielle.<br />

Toimittajat ovat taipuvaisia ajamaan kaiken<br />

maailman hyviä asioita. Ns. kestävä kehitys<br />

on yksi niistä. Toimittajat kyseenalaistavat<br />

sen perusolettamuksia aivan liian vähän, ja se<br />

ohjaa laajalti keskustelua. Negatiivisen kasvun<br />

filosofia on yksi esimerkki. Käsitykset<br />

maapallon ruokatuotannosta toinen.<br />

Moore antaa paljon pohdinnan aihetta<br />

tutkijana ja Greenpeacesta lähteneenä. On<br />

hienoa, ettei kaikesta hänen sanomastaan<br />

tarvitse olla samaa mieltä. Se antaa hänelle<br />

uskottavuutta tiedemiehenä.<br />

Lars Hedman<br />

Moore vertaa ympäristöaktivismia uskontoon,<br />

millä kyllä on katetta todellisuudessa,<br />

mutta se on myös yleistys. On myös monisävyistä<br />

ympäristökeskustelua, jossa keskitytään<br />

kestävään kehitykseen sekä länsimaissa<br />

että maapallomme köyhimmissä osissa. Ilmastonmuutoskeskustelu<br />

perustuu, kuten<br />

Moore toteaa, virheellisesti hiilidioksidiargumenttiin,<br />

mutta samalla keskittyminen hiilidioksidiin<br />

auttaa vähentämään haitallisten<br />

aineiden, esim. noen ja kemikaalien päästöjä.<br />

Moore putoaa valaista puhuttaessa itsekin<br />

uskontoansaan, koska hän ei ota huomioon<br />

esim. islantilaisten tutkijoiden esittämiä<br />

väitteitä siitä, että tietyt valaslajikannat ovat<br />

tosiasiassa kasvaneet liian suuriksi (vertaa<br />

meidän hirviimme), koska suurten petokalojen<br />

määrä on vähentynyt. Islantilaisilla on<br />

varmasti oma lehmä ojassa, mutta tällaisia<br />

väitteitä on kunnioitettava ja niihin on vastattava<br />

vastaväitteillä.<br />

Osmo Ojala<br />

Minusta Moore kuvaa asiakysymyksiä hyvin.<br />

Niitä ei ehdottomasti saa yksinkertaistaa.<br />

Haluan nimenomaan korostaa, että ympäristöasioita<br />

on tarkasteltava monipuolisesti.<br />

Yleensä on useita totuuksia. Ja totuudet voivat<br />

vaihdella näkökulman mukaan.<br />

Torbjörn Kevin<br />

Toisaalta Moore kuvaa sujuvasti, miten sisäiselle<br />

kritiikille jää vain vähän tilaa, kun on<br />

vahva usko oikeaan ja totuuteen. Luonnollista<br />

kyllä, vihollinen on ulkopuolella ja se on<br />

voimakas. Toimintaan tulee mukaan uskonnon<br />

piirteitä. Uudelleenajattelulle ei ole tilaa,<br />

koska ei voi myöntää olevansa väärässä. ”Tieteellinen”<br />

rehellisyys ei sisälly valikoimaan,<br />

koska se supistaa mahdollisuuksia ratsastaa<br />

huomiota herättävillä asioilla ja lisää vaaraa<br />

”ymmärtää” vastustajan argumentointia liikaa.<br />

Mutta Mooren näkökulmana onkin vain<br />

epäsuorasti Greenpeacen puhkaiseminen.<br />

Hän on vahvimmillaan pohtiessaan todellista<br />

kestävää kehitystä, esim. vesi- ja ydinvoiman<br />

laajentamisen käytännöllisyyttä, ja kun hän<br />

esittää ja perustelee puun käytön järkevyyttä.<br />

Kirja on kokonaisuutena sujuvasanainen<br />

puheenvuoro keskustellessamme, miten<br />

monipolvisia asioita meillä on ratkaistavana.<br />

Se kuvaa myös, miten helppoa on kärjistävään<br />

sävyyn epäkriittisesti rynnätä tiettyyn suuntaan.<br />

Let´s face it: Media ei ole se toimija, joka<br />

tuo keskusteluun korjaavia elementtejä.<br />

svenolof karlsson<br />

Ympäristö uskontona<br />

vai tieteenä?<br />

Bob Hunter, PR-arvon hyvin<br />

ymmärtänyt toimittaja, muotoili<br />

jo ensimmäiseltä Greenpeacen<br />

protesti matkalta palatessaan<br />

järjestön myöhemmän strategian:<br />

”Ainoa keino massojen käyttäytymisen<br />

muuttamiseen on luoda<br />

kansantajuinen mytologia,<br />

ympäristö uskonto, jossa ihmiset<br />

yksin kertaisesti luottavat<br />

guruihinsa…”<br />

Asioiden selvittäminen tieteelliseltä<br />

pohjalta ei toimisi. Se on liian mutkikasta.<br />

40 vuotta myöhemmin voidaan kysyä, onko<br />

Greenpeace onnistunut liiankin hyvin.<br />

Orastava ympäristötietoisuus oli aluksi<br />

varmasti tarpeen ja tuloksekas. Suomessa ympäristöasiat<br />

saivat oman ministeriön v. 1983.<br />

Suomen ympäristökeskus perustettiin 1995.<br />

Ympäristötyöhön rakennettiin yhä laajempaa<br />

viranomaistoimintaa.<br />

Tulos on pohjimmiltaan hyvä: ympäristöongelmia<br />

ovat nykyään huomattavasti aiempaa<br />

vähemmän.<br />

Samaan aikaan – tämä on vahvistamaton<br />

väite – useammat kuin koskaan aiemmin<br />

ovat runsaammin resurssein kuin koskaan<br />

aiemmin jatkaneet ympäristön pelastamista.<br />

Mutta jos se on olennaisilta osin jo pelastettu?<br />

Uutteran työn jälkeen saavutetaan joskus<br />

piste, niin ympäristöasioissa kuin muissakin,<br />

jolloin saavutettava hyöty ei enää puolusta<br />

kustannuksia ja vaivannäköä.<br />

Miten rakentava hehkulamppujen kielto<br />

on? Etanoli? Päästöoikeudet? Tuulivoima?<br />

Puhdistamon vaatiminen kesämökille? Uudet<br />

rakentamismääräykset, jotka rankaisevat<br />

sähkölämmitystä öljyyn (!) verrattuna.<br />

Voiko olla niin, että nämä päätökset ja niitä<br />

ympäröivä retoriikka on jakanut maan kahteen<br />

leiriin? Suurkaupunkilaisiin ja eliittiin<br />

jotka haluavat pelastaa maailman? Ja maaseudun<br />

väestöön, joka kouriintuntuvasti joutuu<br />

kärsimään seurauksista eikä tunnista itseään<br />

suurkaupunkieliitin perusteluista (ja siksi äänestää<br />

Perussuomalaisia)?<br />

Tätäkö me haluamme?<br />

Kuten Dagens Nyheterin pääkirjoituspalstalla<br />

hiljattain todettiin: Hehkulamppukielto<br />

on Brysselissä tehty virkamiespäätös eikä<br />

siitä ole koskaan käyty julkista keskustelua,<br />

jossa kiellon edut ja haitat olisi esitetty ja niitä<br />

olisi punnittu. Huhujen mukaan Greenpeace<br />

ja lampputeollisuus saivat kiellon aikaan lobbauksellaan.<br />

Näinkö me haluamme ympäristöasioita<br />

hoidettavan?<br />

40 vuotta sitten ympäristönpelastajilla oli<br />

Daavidin rooli ja vihollisella Goljatin. Nyt<br />

roolit näyttävät kääntyneen päinvastaisiksi.<br />

Nykyään suuri osa talouselämää kyykistelee,<br />

Patrick Moore<br />

kun aktivistit korottavat ääntään. Kukaan ei<br />

halua ympäristöroiston leimaa.<br />

Käytännössä se mahdollistaa kiristämisen.<br />

Jos te ette maksa meidän palveluistamme, kun<br />

me autamme teitä pelastamaan ympäristön,<br />

emme voi taata, että ette joudu huonoon julkisuuteen.<br />

Kuten Patrick Moore ja muut huomauttavat,<br />

asiassa on uskonnollinen ulottuvuus ja<br />

usein vielä fundamentalistisin piirtein. Niklas<br />

Ekdal, tunnettu ruotsalainen kolumnisti,<br />

ilmaisee sen näin:<br />

”Kaikissa kulttuureissa on maailmanlopun<br />

arkkityyppi. Ehkä kyseessä on vainoharhaisuudesta<br />

omaa kuolemaamme kohtaan,<br />

ehkä vaisto elämän myötäsyntyisestä<br />

tuhoisuudesta tai vaistonvarainen ymmärrys<br />

planeetan rajallisesta kiertoajasta.<br />

Olipa mikä hyvänsä, ilmastouhka sopii<br />

täydellisesti tähän opittuun tarinaan. Olemme<br />

eläneet hyvin, liian kauan. Siispä meitä<br />

odottaa, kirjaimellisesti, vedenpaisumus.”<br />

Pochahontas, Leijonakuningas, Avatar… tai<br />

The Day After Tomorrow tai 2012… tai röyhkeästi<br />

dokumentiksi naamioituneet elokuvat,<br />

kuten Al Goren Epämiellyttävä totuus. Nykyaikamme<br />

vilisee esimerkkejä pahan ihmisen<br />

ja tulevan katastrofin kuvauksista.<br />

Samalla viralliset tilastot kertovat yksiselitteisesti<br />

maailma muuttumisesta vähitellen<br />

vuosi vuodelta paremmaksi lähes kaikissa<br />

suhteissa.<br />

Patrick Moore osoittaa, millaista tietä pitäisi<br />

kulkea tästä eteenpäin: opetella faktat ja<br />

ajatella itse. Ympäristöasiat ovat liian tärkeitä<br />

jätettäväksi itse itsensä nimittäneiden maailmanpelastajien<br />

käsiin.<br />

On kiehtovaa, että kaksi päähenkilöä keskustelee<br />

juuri tästä matkalla kotiin Greenpeacen<br />

ensimmäiseltä protestimatkalta. Bob<br />

Hunter, synnynnäinen PR-konsultti, haluaa<br />

luoda ympäristöuskonnon, jolla päästään työläästä<br />

tieteestä. Patrick Moore edustaa vastakohtaa:<br />

ainut jonka varaan voi rakentaa on se,<br />

mikä voidaan osoittaa kestävästi todeksi, tiede.<br />

svenolof karlsson<br />

Patrick Moore, vasemmalla, ja Bob Hunter, oikealla,<br />

matkalla maihin Greenpeacen ensimmäisen valaanpyyntiprotestin<br />

jälkeen. Keskellä kollega Rex Weyler.<br />

42 katternö katternö 43

Uhka avaruudesta<br />

Paikkamme on avaruudessa. Ja<br />

planeettamme on vain yksi miljardien<br />

ja taas miljardien muiden taivaankappaleiden<br />

joukossa. Avaruudessa<br />

elon arkipäivään kuuluvat törmäykset<br />

kiviin huimaavalla vauhdilla.<br />

Suunnilleen kerran 100 vuodessa<br />

maapallo törmää halkaisijaltaan<br />

yli 50 metrin järkäleisiin. Se riittää<br />

synnyttämään suurta tuhoa.<br />

44 katternö<br />

katternö 45

100 tonnia kiveä iskeytyy maapallolle joka päivä<br />

Wikipedia<br />

I<br />

hmisen näkökulmasta maapallon ja suurten<br />

avaruuskivien törmäykset ovat harvinaisia,<br />

mutta kosmisessa mittakaavassa,<br />

jossa ajalla ei ole merkitystä, ne ovat tavallisia.<br />

Maapallo on muodostumisensa jälkeen (n.<br />

4,6 miljardia vuotta sitten) törmännyt halkaisijaltaan<br />

vähintään kilometrin kokoisiin taivaankappaleisiin<br />

kymmeniä tuhansia kertoja.<br />

Aurinkokunnan kaoottisen lapsuuden aikana<br />

niin tapahtui useammin, mutta edelleen tällaisia<br />

törmäyksiä sattuu joka 200 000. vuosi.<br />

Näiden törmäysten voima on käsittämätön.<br />

Kilometrin mittaisen taivaankappaleen<br />

törmäys maahan synnyttää halkaisijaltaan 24<br />

km kraatterin ja aiheuttaa lähes täydellisen<br />

tuhon satojen kilometrien säteellä.<br />

Kerran 100 miljoonassa vuodessa – siis viitisenkymmentä<br />

kertaa tähän saakka maapallon<br />

historiassa – maapalloon törmää taivaankappale,<br />

jonka halkaisija on 10 km tai enemmän.<br />

Edellisen kerran niin kävi 65 miljoonaa<br />

vuotta sitten, ja sen seurauksena lähes puolet<br />

maapallon eliölajeista kuoli sukupuuttoon,<br />

niiden joukossa dinosaurukset.<br />

Useimmat törmäyskraatterit ovat hävinneet<br />

geologisten prosessien seurauksena.<br />

Suurin tunnettu kraatteri on Vredefort Etelä-<br />

Afrikassa – sen alkuperäinen halkaisija oli 300<br />

km ja sen on todennäköisesti aiheuttanut meteoriitti,<br />

jonka halkaisija oli juuri 10 km.<br />

Suomesta tunnetaan 11 törmäyskraatteria.<br />

Suurin on Lappajärvi, johon meteoriitti iski<br />

73 milj. vuotta sitten. Suomen muut törmäyskraatterit<br />

ovat: Paasselkä, Keurusselkä,<br />

Lumparn, Söderfjärden, Sääksjärvi, Suvasvesi<br />

(kaksi samanaikaisesti syntynyttä kraatteria),<br />

Iso-Naakkima, Saarijärvi ja Karikkoselkä.<br />

Räjähdys Tunguskan yllä<br />

Varmasti vanhemmassa sukupolvessa on<br />

niitä, jotka ovat kuulleet vanhempien tai isovanhempien<br />

kertovan kesän 1908 merkillisen<br />

valkeista öistä.<br />

Heti keskiyön jälkeen 1. heinäkuuta myös<br />

Etelä-Suomessa oli yhtä valoisaa kuin päivällä.<br />

Oman varjonsa näki maassa ja lehtien<br />

pientä pränttiä pystyi lukemaan vaikeuksitta.<br />

Yöt säilyivät valoisina usean vuorokauden<br />

Euroopassa, ja asiasta esitettiin monenlaisia<br />

spekulaatioita. Prof. Svante Arrheniuksen<br />

mielestä kyseessä oli tulivuoren tuhka, joka<br />

vangitsi auringonvaloa. Muita teorioita olivat<br />

revontulet, auringonpilkkujen tomu ja pitkäaikainen<br />

kuivuus, joka olisi nostattanut pölyä<br />

korkeuksiin. Joidenkin mielestä valoisuus oli<br />

Venäjän ja Japanin uuden sodan jälkiä.<br />

Nyt tiedämme, että suunnaton räjähdys Siperian<br />

Tunguskan yllä oli nostattanut pölyä<br />

satojen kilometrien korkeuteen. Puut kaatuivat<br />

yli 2000 km2:n suuruiselta alueelta. Räjähdyksen<br />

voimaksi on myöhemmin arvioitu<br />

10-15 megatonnia trotyyliä, mikä on 1000<br />

kertaa suurempi kuin Hiroshiman atomipommi.<br />

Silminnäkijöiden kuvauksista on kirjallista<br />

tietoa. Suunnattoman tulipallon nähtiin<br />

syöksyvän kirkkaan siniseltä taivaalta klo<br />

07.17 paikallista aikaa. Tuhansia poroja kuoli ja<br />

ihmiset kaatuivat kumoon kymmenien kilometrien<br />

päässä räjähdyksestä; joidenkin vaatteet<br />

repeytyivät päältä, toisilta meni kuulo.<br />

Paineaalto kiersi maapallon kaksi kertaa.<br />

Seismografi reagoi voimakkaasti Irkutskin<br />

observatoriossa 900 km räjähdyspaikasta<br />

kaakkoon. Magneettinen myrsky riehui neljä<br />

tuntia Pohjois-Euroopan yllä. Englannissa<br />

saakka ilmapuntarit reagoivat ilmanpaineen<br />

muutokseen.<br />

Maanviljelijä S.B. Semjonov, joka asui 65<br />

km räjähdyksen keskuksesta etelään, kuvasi<br />

asiaa näin (lyhennettynä):<br />

”Taivas ikään kuin jakautui kahtia ja tuli<br />

peitti koko pohjoispuolen korkealle horisontin<br />

ylle. Tuli niin kuuma, etten kestänyt sitä,<br />

aivan kuin paitani olisi ollut tulesta. Yritin<br />

riuhtoa paidan päältäni, mutta sitten tuli valtava<br />

jylinä ja lensin monta metriä ja menetin<br />

tajuntani. Vaimoni ryntäsi ulos ja auttoi minut<br />

taloomme. Sitten kuului jyrinää, aivan<br />

kuin vuoret olisivat haljenneet tai kanuunoita<br />

laukaistu. Maa tärisi. Sitten taivas avautui ja<br />

kuumat tuulet puhalsivat ja jättivät maahan<br />

jälkiä ja vahingoittivat viljaa. Myöhemmin<br />

näimme, että monet ikkunaruudut olivat<br />

menneet rikki.”<br />

Edelleen on kiistanalaista, minkätyyppisestä<br />

taivaankappaleesta tässä oli kyse. Silminnäkijät<br />

näkivät loistavan kappaleen liikkuvan<br />

taivaalla jopa 10 minuuttia ennen kuin<br />

se räjähti 5-10 km:n korkeudella.<br />

Haverön meteoriitti<br />

Suomessa on 1700-luvun jälkeen havaittu<br />

13 pienehköä meteoriittia.<br />

Yksi niistä iskeytyi Nauvoon 2. elokuuta<br />

1971 klo 15. 45. Kuten viereisestä kuvasta näkyy,<br />

meteoriitti iski reiän ulkovaraston kattoon<br />

Norrbackan tilalla Haverössä, mistä meteoriitti<br />

on saanut nimensä.<br />

Noin 100 m päässä törmäyspaikasta oli<br />

kolme henkilöä: Albert Backlund, Nils-Erik<br />

Bergman ja Rainer Bergman. He kuulivat<br />

suihkukoneen ujellusta muistuttavan äänen<br />

ja sen jälkeen jylinää.<br />

Miehet pystyivät rysähdyksen ansiosta paikallistamaan<br />

törmäyskohdan. He näkivät sinertävän<br />

savuvanan ulkorakennuksen päällä<br />

ja löysivät sen eteläkyljeltä 30 x 40 cm suuruisen<br />

reiän. Parin minuutin etsimisen jälkeen<br />

he löysivät kiven nuottalaatikosta; kivi oli<br />

silloin vielä lämmin.<br />

Myöhemmin eräs silminnäkijä, opiskelija<br />

Stig R. Blomqvist kertoi nähneensä meteoriitin<br />

putoamisen Ängsuddista Nauvon Mattnäsistä,<br />

joka on n. 18 km Haveröstä lounaaseen.<br />

Vaalea pallo ja valojuova olivat muutaman<br />

sekunnin ajan erottuneet selvästi taivasta vasten.<br />

Pallo liikkui ”nopeammin kuin suihkukone”<br />

ja sitä seurasi kaukaista ukkosta muistuttava<br />

ääni.<br />

Norrbackan isäntä, Tor-Erik Andersson,<br />

toimitti kiven Turun yliopiston geologis-mineralogiselle<br />

laitokselle. Meteoriitti painoi<br />

1544 grammaa, ja se luokiteltiin ns. ureiliitiksi.<br />

50 kiveä päivässä<br />

Maapallo vastaanottaa joka päivä avaruuskiviä<br />

yhteensä 100 tonnin painosta. Useimmat<br />

ovat niin pieniä, ettei niitä näe, ja suurin osa<br />

palaa ilmakehässä. Mutta jopa viitisenkymmentä<br />

maanpinnalle päätyvistä kivistä painaa<br />

vähintään 100 grammaa.<br />

Viime vuosina havaituista meteoriiteista<br />

kaksi suurinta on ollut halkaisijaltaan 9 ja 5<br />

metriä.<br />

Ensiksi mainittu räjähti Välimeren yllä,<br />

Kreikan ja Libyan välillä, 6. kesäkuuta 2002<br />

ja kehitti 26 kilotonnin räjähdysvoiman eli<br />

kahden Hiroshiman pommin verran. Jälkimmäinen<br />

räjähti 37 km:n korkeudella Pohjois-<br />

Sudanin yllä 7. lokakuuta 2008. Se oli samalla<br />

ensimmäinen meteoriittitörmäys, joka oli<br />

osattu ennustaa etukäteen.<br />

Onko pieni meteoriitti koskaan surmannut<br />

ketään? Kyllä, yksi tapaus tunnetaan.<br />

Ruotsin Västerbottenin Kvavisträskin kylässä<br />

Ludvig Lundgren lähti 20. toukokuuta<br />

1900 tapaamaan naapuriaan Fredrik Bergeä.<br />

Matkalla hänet heitti kumoon voimakas räjähdys,<br />

jonka aiheutti 50 m päähän maahan<br />

iskeytynyt meteoriitti. Naapurit löysivät hänet<br />

tajuttomana tieltä.<br />

Ludvig Lundgren kuoli tajuihinsa tulematta<br />

kaksi päivää myöhemmin, 55-vuotiaana.<br />

Kraatteri, 2 x 5 m, on edelleen paikalla.<br />

svenolof karlsson<br />

Viron Saarenmaan Kaalijärv syntyi meteoriitin törmäyksestä n. 3700 vuotta sitten. Mytologien mielestä Kalevalan kuvaus Nevan joen taakse putoavasta<br />

tulikerästä ja Louhen auringon varkaus voivat hyvinkin pohjautua tähän meteoriittitörmäykseen.<br />

Wikipedia<br />

Tunguskassa arvioidaan kaatuneen n. 60 miljoonaa puuta. Kuva on otettu<br />

v. 1927 eli 19 vuotta räjähdyksen jälkeen Leonid Kulikin johtamalla tutkimusmatkalla,<br />

jolla pyrittiin selvittämään tapahtumaa.<br />

Geologiska institutionen, Åbo Akademi<br />

Mikael Nybacka<br />

Haverön meteoriitti<br />

rikkoi useita<br />

sementtisiä kattotiiliä,<br />

tunkeutui<br />

kattolaudan, välikaton<br />

4 cm lankun<br />

ja lattialla olleen<br />

nuotta laatikon 2 cm<br />

kannen läpi.<br />

Haverön meteoriitti<br />

koostuu pääasiassa<br />

oliviini- ja pyrokseenimineraaleista,<br />

ja<br />

lisäksi siinä on nikkelija<br />

kobolttipitoista<br />

metallista rautaa ja<br />

eri metallisulfideja<br />

sekä myös grafiittia,<br />

joka sisältää mikroskooppisen<br />

pieniä<br />

timantteja.<br />

46 katternö katternö 47

Jalle vastaa myös osoitteessa www.katterno.fi<br />

Jalle kirjoitti ydinvoimakirjan<br />

Onko koira<br />

pahempi kuin<br />

citymaasturi?<br />

Uutisissa kerrottiin, että koira on ympäristön<br />

kannalta citymaasturia pahempi. Voitko selittää,<br />

miten se on laskettu?<br />

Jalle: Uutinen perustuu kahden tutkijan, Robert ja<br />

Brenda Valen, tekemiin laskelmiin Uuden Seelannin<br />

Victoria yliopistossa. He tutkivat, miten paljon<br />

resursseja ja energiaa eri kotieläimiin käytetään,<br />

ja vertasivat kulutusta energian tuottamiseen vaadittavaan<br />

pinta-alaan.<br />

Laskelmat osoittivat, että suurten koirien, esimerkiksi<br />

saksanpaimenkoirien, ekologinen jalanjälki<br />

vastaa 1,1 hehtaaria vuodessa.<br />

Tuloksia verrattiin sen jälkeen suureen citymaasturiin.<br />

Autoksi valittiin 4,6 litran Toyota Land<br />

Cruiser, jolla ajetaan 10 000 km vuodessa. Tulokseksi<br />

saatiin, että citymaasturin kuluttama energia<br />

vastaa 0,41 hehtaaria. Lukuun laskettiin myös<br />

auton rakentamiseen kulunut energia.<br />

Keskisuuren koiran ekologinen jalanjälki on 0,84<br />

ha, kissan 0,15 ha ja hamsterin 0,014 ha.<br />

Minulla ei ollut tilaisuutta tarkistaa tutkijoiden<br />

perusoletuksia. Ne on kuvattu heidän kirjassaan<br />

Time to Eat the Dog: The real guide to sustainable<br />

livning.<br />

Mitä tuulivoima<br />

maksaa?<br />

Tiedän, että valtiovalta subventoi tuulivoimaa.<br />

Nyt tuttavani sanoo, että tämä hintatuki on 10<br />

senttiä jokaiselta potkurin kierrokselta. Voiko<br />

se pitää paikkansa?<br />

Jalle: Sitä on vaikea laskea tarkkaan, koska se johtuu<br />

mm. potkurinsiiven koosta, tyypistä ym. Mutta<br />

jos syöttötariffi on 40 €/MWh markkinahintaa<br />

korkeampi ja meillä on 2 MW:n tuulivoimala, joka<br />

tuottaa 4 000 MWh vuodessa (voimalan täystehooletus<br />

arviolta vain n. 25 % ajasta), hintatueksi saadaan<br />

160 000 euroa vuodessa. Käyttövuorokautta<br />

kohti siitä tulee 1 752 euroa.<br />

Oletetaan edelleen, että potkuri pyörii 2 milj.<br />

kierrosta vuodessa, jolloin hinnaksi tulee 0,08 euroa<br />

eli 8 senttiä kierrokselta. Joten kyllä kyseessä<br />

on todellinen rahamylly, joka jauhaa sähkömaksuja<br />

suoraan yrityksen kassaan!<br />

SUURI TASSUNJÄLKI? Uusiseelantilaiset tutkijat päätyivät tulokseen, että saksanpaimenkoiran<br />

ekologinen jalanjälki on suurempi kuin Toyota Land Cruiserin. Totta vai ei?<br />

Alex Raths<br />

HOMEPESÄ? Terve maalaisjärki kannattaa muistaa homeen pitämiseksi loitolla tiskikoneesta. Pidä kone<br />

puhtaana, myös kumilistat, ja huuhtele ruoantähteet astioista ennen niiden laittamista koneeseen.<br />

Miten kauan tuulivoimala<br />

kestää?<br />

Miten kauan tuulivoimala kestää? Mitä sille tapahtuu tehtävänsä<br />

palveltuaan?<br />

Jalle: Tuulivoimala toimii ehkä 20-30 vuotta ennen siipien ja luultavasti<br />

myös generaattorin väsymistä. Tolppaa tuskin tarvitsee vaihtaa. Siivet<br />

on tehty lasikuidusta, joten niille ei taida olla muuta käyttöä kuin jauhaa<br />

ja polttaa (sen saa tehdä vain ongelmajätelaitoksessa!). Generaattorin<br />

metallit voi kierrättää. Sitten pitää vielä ratkaista perustuksen kohtalo.<br />

Sehän on yleensä valettu betonista. Ruotsissa on herännyt keskustelua<br />

maanomistajien vastuusta. Monet maanomistajat ovat allekirjoittaneet<br />

vuokrasopimuksen, jonka mukaan he vastaavat perustusten purkukustannuksista<br />

tuulivoimalan toiminnan loppuessa.<br />

Milloin tiski on puhdasta?<br />

Miten lämmintä astianpesukoneen veden pitää olla, jotta tiskistä saa<br />

varmasti puhdasta?<br />

Jalle: Hiljattain julkaistiin raportti, jonka mukaan monissa astianpesukoneissa<br />

rehottaa homesieniä. Home viihtyy varsinkin kannen kumitiivisteissä.<br />

Kaksi homesientä, Exophiala dermatitidis ja Exophiala<br />

phaeomuriformis, kestää 60–80 asteen kuumuutta ja myös ärhäköitä<br />

puhdistusaineita. Energiansäästöohjelmia käytettäessä lämpötilat ovat<br />

yleensä matalampia. Yleisneuvona on opettaa perheelle hyvää hygieniaa,<br />

huuhdella ruoantähteet ennen astian laittamista koneeseen eikä<br />

odottaa liian kauan vanhan tiskikoneen vaihtoa uuteen.<br />

Miten hyvä rautatie on<br />

ympäristön kannalta?<br />

Mitä mieltä olet uusien rautateiden rakentamisesta, jolla edistettäisiin<br />

kuljetusten ympäristöystävällisyyttä??<br />

Jalle: Ongelmana on maamme harva asutus. Junalla ei sen vuoksi päästä<br />

riittävän lähelle asiakkaita. Tavarat pitää joka tapauksessa kuljettaa<br />

juniin ja junista, ja asemilla tarvitaan kuormausta ja purkamista. Kaikki<br />

seikat yhteenlaskettuna voidaan kysyä, eikö silti olisi parempaa resurssienhallintaa<br />

kuljettaa tuotteet suoraan kuorma-autolla.<br />

Turussa tätä asiaa selvitettiin hiljattain Naantali/Uusikaupunki rannikkoradan<br />

suunnitelmien yhteydessä. Rata todettiin kannattamattomaksi<br />

jo paperilla. Jos tehdas sitä vastoin pystyy rahtaamaan tuotteet<br />

rautateitse tuotantopaikalta suoraan satamaan, rautatie on useimmiten<br />

ympäristöystävällisin ja taloudellisin vaihtoehto.<br />

Ruotsin 185 km:n pituinen Botnia-rata on hyvä esimerkki uudesta rautatiestä.<br />

Se rakennettiin Kramforsin ja Uumajan välille vuosina 1999–<br />

2010 ja tuli maksamaan 26 miljardia kruunua. Rakennuskustannuksiksi<br />

oli arvioitu 11 miljardia, ja Valtiontalouden tarkastusvirasto on arvostellut<br />

hanketta ankarasti siitä, ettei se ole saavuttanut tavoitteitaan.<br />

Einsteinin kuuluisa yhtälö E = mc 2 , joka ilmoittaa atomien energiasisällön määrän.<br />

n Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus<br />

oli viime keväänä itsestään<br />

selvä puheenaihe Åbo Akademin ympäristönsuojelutekniikan<br />

dosentti Jarl<br />

Ahlbeckin ja hänen oppilaidensa keskusteluissa.<br />

Niiden seurauksena Jalle<br />

kirjoitti kirjan.<br />

”En voinut olla huomaamatta ydinvoimaosaamisen<br />

puutteellisuutta. Monille<br />

ei esimerkiksi ollut selvää, miten<br />

vetykaasu saattoi kehittyä ja räjähtää<br />

reaktorirakennuksissa.”<br />

Loogisena jatkona kysyttiin, mistä<br />

voisi lukea ydinvoimatekniikan perusteista.<br />

Mitään yleissivistävää oppikirjaa<br />

ei aiheesta nimittäin Suomessa ole.<br />

Niinpä Jalle kirjoitti sellaisen. Se vei<br />

hyvän osan kesää.<br />

”Kirja on kirjoitettu niin, että kaikki<br />

kiinnostuneet pystyvät lukemaan sitä.<br />

Tosin joissain jaksoissa olisi hyvä hallita<br />

lukion pitkän fysiikan, kemian ja<br />

matematiikan kurssit.”<br />

Jalle oli aikoinaan kova ydinvoiman<br />

vastustaja. ”Ts˘ ernobylin onnettomuuteen<br />

asti. Olin itse varoitellut siellä käytetystä<br />

reaktorityypistä, epävakaasta<br />

grafiittireaktorista. Mutta onnettomuuden<br />

jälkeisessä keskustelussa ei<br />

ollut mitään sävyeroja, kukaan ei halunnut<br />

puhua tekniikasta ja erityyppisistä<br />

ydinvoimaloista.”<br />

Jarl Ahlbeck.<br />

Wikipedia<br />

Jalle tutki aihetta perusteellisesti<br />

ja kääntyi ydinvoiman kannattajaksi<br />

edellyttäen että käytössä on kaikkien<br />

nykyaikaisin turvallisuus- ja ympäristötekniikka.<br />

”Tieto on kaiken a ja o.<br />

Kun oppii, miten asiat toimivat, ne eivät<br />

enää tunnu uhkaavilta.”<br />

Kirjan nimi on Haljennut atomiydin<br />

ja alaotsikkona ”Johdatus ydinvoimatekniikkaan”.<br />

Jalle ote on kertova ja hän kuvaa,<br />

miten tutkijat askel askeleelta pääsivät<br />

perille ydinvoiman saloista. ”Luonnossa<br />

esiintyy 65 radioaktiivista ainetta,<br />

useimmat niistä pitkissä hajoamisketjuissa,<br />

ja tutkijoiden löytöretken seuraaminen<br />

on jännittävää.”<br />

Lukija saa kaupan päälle tietää<br />

suurvaltojen kilpajuoksusta ydinvoimaosaamisen<br />

perässä 1940- ja 50-luvuilla,<br />

vakoilun roolista ja esim. Neuvostoliiton<br />

varhaisten uraanityöleirien<br />

surkeista oloista.<br />

Kirja julkaistaan myöhemmin syksyllä<br />

Katternön kotisivuilla, suomeksi<br />

ja ruotsiksi.<br />

”Tämä on tärkeä kirja koko Suomelle.<br />

Ei vain energiakysymysten parissa<br />

työskenteleville vaan myös kaikille,<br />

jotka haluavat tietää enemmän ydinvoimasta”,<br />

Katternön toim.joht. Stefan<br />

Storholm kommentoi.<br />

48 katternö katternö 49

Mats Sandström<br />

PITKÄ KEVÄTTULVA. Daniel Sulkakoski<br />

toteaa, että Lappajärven ja Ähtävänjoen<br />

vedenkorkeudet ovat tänä vuonna<br />

olleet vesivoimaloille suotuisia.<br />

Vauhtia<br />

turbiineihin<br />

ESSE ELEKTRO-KRAFT<br />

n Kesän epätavallisen korkea vedenpinta<br />

on Ähtävänjoessa säilynyt<br />

myös syksyllä.<br />

”Olemme pystyneet hyödyntämään<br />

runsasta virtaamaa ja turbiinit<br />

ovat saaneet käydä täydellä teholla.<br />

Tavallisesti toinen Värnån turbiineista<br />

on suljettu kesäksi virtaaman vähäisyyden<br />

vuoksi, mutta tänä vuonna<br />

vettä riitti molempiin”, Esse Elektro-<br />

Kraftin asentaja Daniel Sulkakoski<br />

kertoo. Yhtiöllä on kaksi turbiinia<br />

Värnåssa ja yksi Hattarissa. Ne tuottavat<br />

täydellä teholla yhteensä 2 MW<br />

vihreää sähköä tunnissa. Vertailun<br />

vuoksi voidaan laskea, että 10 tunnin<br />

sähköntuotanto näissä kolmessa<br />

turbiinissa vastaa sellaisen perheen<br />

vuosikulutusta, joka asuu sähkölämmitteisessä<br />

omakotitalossa ja käyttää<br />

tavanomaisia kotitalouskoneita.<br />

”Vesivoimalat eivät vaadi paljon<br />

työvoimaa, vain säännöllistä huoltoa.”<br />

Vedenkorkeus on Ähtävänjoen<br />

voimaloille yleensä suotuisimmillaan<br />

talvisin ja keväisin, mutta saatavilla<br />

olevien ennusteiden mukaan ennätyssyksy<br />

näyttäisi jatkuvan.<br />

”Pidämme syksyllä lyhyen mutta<br />

välttämättömän huoltoseisokin, mutta<br />

muilta osin voimalat saavat käydä<br />

täydellä teholla”, Sulkakoski sanoo.<br />

Sähkölasku<br />

suoraan<br />

digitaalisessa<br />

muodossa<br />

PIETARSAAREN ENERGIALAITOS<br />

n Ne jotka haluavat päästä sähkö- ja<br />

muidenkin laskujen paperiversioista,<br />

voivat nykyään tarkistaa verkkopankistaan,<br />

mitkä yritykset tarjoavat e-<br />

laskumahdollisuuden. Pietarsaaren<br />

Energialaitos on ottanut tämän askeleen<br />

kohti paperitonta toimistoa.<br />

”Erityisesti yritysasiakkaamme<br />

ovat kaivanneet e-laskutusta. Ne<br />

haluavat päästä aikaavievästä papereiden<br />

käsittelystä. Nyt myös monet<br />

yksityisasiakkaat ovat alkaneet<br />

tarttua e-laskuun havaittuaan tämän<br />

mahdollisuuden verkkopankeistaan”,<br />

kertoo Pietarsaaren Energialaitoksen<br />

hallintopäällikkö Yvonne<br />

Kyheröinen.<br />

E-laskutuksessa kuluttaja voi kahdella<br />

näppäimenpainalluksella ottaa<br />

laskun vastaan ja hyväksyä maksamisen.<br />

”Pietarsaaren Energialaitoksella<br />

toistaiseksi vain sähköasiakkaat<br />

voivat valita e-laskutuksen, mutta<br />

piakkoin se on mahdollista myös<br />

kaukolämpöasiakkaille”, Yvonne Kyheröinen<br />

sanoo.<br />

Mats Sandström<br />

DIGITAALISTA. ”E-lasku näyttää paperilaskulta,<br />

mutta sen eduksi voidaan<br />

laskea, että kuluttaja säästyy paperien<br />

käsittelyltä”, Pietarsaaren Energialaitoksen<br />

Yvonne Kyheröinen kertoo.<br />

POIS NÄKÖKENTÄSTÄ. Aiemmin<br />

pitkissä tolppariveissä kulkeneet<br />

johdot on nyt vedetty maan sisään.<br />

Uusi linja<br />

melkein<br />

perillä<br />

KRUUNUPYYN SÄHKÖLAITOS<br />

n Kruunupyyn ja Lepplaxin välisen<br />

20 kV sähkölinjan uusiminen lähestyy<br />

loppuaan.<br />

”Olemme nyt loppusuoralla kolmen<br />

vuoden työn jälkeen. Valmista<br />

on tullut pari kilometriä vuodessa,<br />

ja ensi vuonna pääsemme maaliin,<br />

Kruunuasemalle”, kertoo toim.joht.<br />

Carl-Johan Kronström.<br />

Vanhentuneita muuntaja-asemia<br />

on työn kuluessa vaihdettu ja vanhoja<br />

sähkökaapeleita korvattu uusilla.<br />

”Linja oli todella peruskorjauksen<br />

tarpeessa. Tietyillä osuuksilla materiaali<br />

oli 1950-luvulta. Nyt syksyllä<br />

olemme uudistaneet 1970-luvulla<br />

rakennetun linjan.”<br />

Osa aiemmin sähkötolpissa roikkuneista<br />

johdoista on kaivettu maahan,<br />

mm. Kruunupyyn keskustan lähellä.<br />

Maakaapelit altistuvat kulumiselle ilmakaapeleita<br />

vähemmän, ja siksi niiden<br />

huoltotarve on pienempi. Lisäksi<br />

monet ihmiset arvostavat maiseman<br />

vapautumista sähkötolpista.<br />

Aikataulusta<br />

edellä<br />

UUDENKAARLEPYYN<br />

VOIMALAITOS<br />

n Uusikaarlepyy saa etäluettavat<br />

mittarit hyvissä ajoin ennen lain<br />

vaatimusta. Uudenkaarlepyyn Voimalaitos<br />

on omin voimin asentanut<br />

etäluettavat sähkömittarit nyt runsaalle<br />

3 000:lle yhteensä n. 5 000<br />

asiakkaastaan.<br />

”Olimme ajoissa asialla, jo 2007,<br />

jolloin testasimme, mitkä järjestelmät<br />

pystyvät samanaikaisesti mittaamaan<br />

sähkön, veden ja kaukolämmön<br />

kulutuksen ja ohjaamaan katuvalaistusta.<br />

Ennakkotapauksia ei ollut,<br />

joten me jouduimme itse tutkimaan,<br />

mitkä mittarit täyttäisivät vaatimuksemme”,<br />

Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen<br />

toim.joht. Tony Eklund sanoo.<br />

Yhtiö toimittaa sähköä, vettä ja<br />

kaukolämpöä ja katsoo sähkömittariuudistusta<br />

pidemmälle tulevaisuuteen.<br />

Mittareiden pitää olla vaihdettuina<br />

ensi vuonna.<br />

”Etäluettavat vesimittarit ovat tulossa,<br />

vaikka niitä ei vielä laissa vaadita.<br />

Yhtälö on haastava, koska etäluettava<br />

vesimittari on tällä hetkellä<br />

50-100% sähkömittaria kalliimpi.<br />

Samalla kuitenkin vesilaitoksen liikevaihto<br />

on huomattavasti sähköyhtiötä<br />

pienempi”, Tony Eklund sanoo.<br />

Mats Sandström<br />

TIKITTÄVÄT MITTARIT. Mikael Labuschagne<br />

ja muut asentajat ovat ohittaneet<br />

3 000 etäluettavan sähkömittarin<br />

virstanpylvään Uudessakaarlepyyssä<br />

– enää on vajaat 2 000 jäljellä.<br />

Asentajan työ<br />

houkuttelee<br />

VETELIN SÄHKÖLAITOS<br />

n Vetelin Sähkölaitoksen asentajakunnassa<br />

on menossa jonkinasteinen<br />

sukupolvenvaihdos. Vuoden<br />

alussa vahvistukseksi saapui Marko<br />

Pelto-Arvo, joka muutti takaisin kotiseudulleen<br />

vietettyään 11 vuotta<br />

Jyväskylän Sähkö ja Tele Oy:n palveluksessa.<br />

Parhaillaan haetaan<br />

seuraajaa Eero Koivukoskelle, joka<br />

jää lokakuussa eläkkeelle toimittuaan<br />

sähkölaitoksen asentajana 27<br />

vuotta.<br />

”Olemme saaneet hyvin hakemuksia.<br />

Tarvitsemme kokeneen sähköasentajan<br />

päätehtävänään verkon<br />

ylläpito”, Vetelin Sähkölaitoksen<br />

toim.joht. Jouko Kivioja sanoo.<br />

Eero Koivukoski on uransa aikana<br />

arvostanut vaihtelevia työtehtäviä.<br />

”Minun aikanani automaatio ja<br />

tietojenkäsittely ovat kehittyneet<br />

paljon. Vuosina 1997 ja 2006 käyttöön<br />

otetut Patanan ja Pihlajamaan<br />

voimalat ovat tienneet minulle paljon<br />

uutta opittavaa. Se on ollut mielenkiintoista<br />

ja monipuolista”, Eero<br />

Koivukoski sanoo.<br />

UUDET VOIMAT. Marko Pelto-<br />

Arvo on tuorein tulokas Vetelin<br />

Sähkölaitoksella.<br />

Mats Sandström<br />

VIHREÄÄ SÄHKÖÄ. Herrfors suunnittelee<br />

sähköntuotannon elvyttämistä Kiitolan<br />

voimalassa, jossa vesivoimaperinteet<br />

ulottuvat 1500-luvulle saakka.<br />

Uusvanhaa<br />

vihreää<br />

sähköä<br />

HERRFORS<br />

n Lapuanjoen vesivoimaa hyödynnetään<br />

taas pian Jepuan Mjölnarforsen-koskessa.<br />

Vanha voimala on<br />

ollut sivussa tuotannosta muutaman<br />

vuosikymmenen, mutta kesäkuussa<br />

<strong>2011</strong> Herrfors sai luvan rakentaa<br />

korvaavan voimalan Kiitolan koskiosuudelle.<br />

Samalla Lapuanjokeen<br />

myönnettiin myös Jeppo Kraftille lupa<br />

kolmeen uuteen voimalaan.<br />

”Haluamme lisätä päästötöntä sähköntuotantoa<br />

kattamaan kasvavaa<br />

sähkönkulutusta. Vesivoima täyttää<br />

Suomen kansainväliset sitoumukset<br />

hiilivoimalla tuotetun sähkön vähentämisestä”,<br />

selittää Herrfors Nät-<br />

Verkko Oy:n toim.joht. Ralf Bertula.<br />

Lupaehtojen mukaan voimalan padotuskorkeus<br />

on sama kuin aiemmin<br />

Kiitolan voimalassa.<br />

”Voimala sulautuu maastoon ja<br />

sen vaikutus paikalliseen jokiympäristöön<br />

on vähäinen.”<br />

Luvasta on kuitenkin tehty valituksia,<br />

jotka viivästyttävät rakentamisen<br />

aloittamista.<br />

”Sitten kun lupa on saanut lain<br />

voiman, rakentaminen kestää noin<br />

vuoden ennen kuin sähköntuotanto<br />

pääsee käyntiin.”<br />

Esse Elektro-Kraft<br />

n Toimittaa sähköä alueille Pedersöressä, Kortesjärvellä,<br />

Alahärmässä, Uudessakaarlepyyssä (Markby)<br />

sekä Kruunupyyssä (Jeussen).<br />

Asiakkaita: 3500 • Vuositoimitus: 42 GWh<br />

Vaihde: 020 766 1900<br />

Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 766 2023<br />

Asiakaspalvelu: 020 76 6 1912, 020 766 1911<br />

Laskutus: 020 766 1912, Johanna Stubb<br />

www.eekab.fi<br />

Herrfors<br />

n Toimittaa sähköä Maksamaahan, Oravaisiin, alueille<br />

Pedersöressä, Teerijärvellä, Ylivieskassa ja Alavieskassa<br />

Asiakkaita: 14000 • Vuositoimitus: 338 GWh<br />

Vaihde: 781 5300 (Pietarsaari), (08) 411 0400 ( Ylivieska),<br />

766 7242 (Kolppi), 385 0050 (Oravainen), 867 5001<br />

Teerijärvi) • Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella:<br />

723 4521 (Oravainen, Pedersöre, Teerijärvi), (08) 426<br />

350/044 781 5375 (Ylivieska) • Asiakaspalvelu: 781 5312<br />

(Pietarsaari), (08) 411 0401 (Ylivieska) • www.katterno.fi<br />

Pietarsaaren Energialaitos<br />

n Toimittaa sähköä Pietarsaareen, Luotoon<br />

ja Sandsundiin Pedersöressä.<br />

Asiakkaita: 14 640 • Vuositoimitus: 269,5 GWh<br />

Vaihde: 785 1111 • Vikailmoitukset: 723 0079<br />

Asiakaspalvelu: 785 1448 • www.jpenergy.net<br />

Kruunupyyn Sähkölaitos<br />

n Toimittaa sähköä alueille Kruunupyyssä,<br />

Pedersöressä ja Kokkolassa<br />

Asiakkaita: 3 080 • Vuositoimitus: 40 GWh<br />

Vaihde: 824 2200<br />

Vikailmoitukset: 824 2200 / 0400 126 005<br />

Asiakaspalvelu: 824 2200, Å. Hagnäs, M. Käld<br />

www.kronoby.fi/elverk<br />

Uudenkaarlepyyn<br />

Voimalaitos<br />

n Toimittaa sähköä Uudenkaarlepyyn kaupungin<br />

alueelle • Asiakkaita: 4 900 • Vuositoimitus: 110 GWh<br />

Vaihde: 785 6111 • Vikailmoitukset: 785 6111,<br />

iltaisin 722 0050, 723 4520<br />

Asiakaspalvelu: 785 6252, 785 6251<br />

www.nykarlebykraftverk.fi<br />

Vetelin Sähkölaitos<br />

n Toimittaa sähköä Veteliin, lukuunottamatta<br />

Polson, Kivikankaan ja Nykäsen kyliä<br />

Asiakasmäärä: noin 2 000 • Vuositoimitus: 29,2 GWh<br />

Puhelin: 866 3600 (vaihde)<br />

Vikailmoitukset: 866 3600<br />

Asiakaspalvelu: 866 3600, Tarja Naskali<br />

www.vetelinsahkolaitos.fi<br />

TJ Ingvar Kulla<br />

TJ Stefan Storholm<br />

TJ Ole Vikström<br />

TJ Carl-Johan Kronström<br />

TJ Tony Eklund<br />

TJ Jouko Kivioja<br />

50 katternö katternö 51

Katternön maa on yrittäjien maata,<br />

jossa kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa.<br />

Mitä ei vielä ole keksitty, me keksimme.<br />

Mitä ei vielä ole toteutettu, me toteutamme.<br />

Voima on meissä kaikissa.<br />

Yhdessä luomme yrittäjien maassa<br />

yhä parempaa maailmaa.

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!