Katternö 3/2011

100 tonnia kiveä iskeytyy maapallolle joka päivä
Wikipedia
I
hmisen näkökulmasta maapallon ja suurten
avaruuskivien törmäykset ovat harvinaisia,
mutta kosmisessa mittakaavassa,
jossa ajalla ei ole merkitystä, ne ovat tavallisia.
Maapallo on muodostumisensa jälkeen (n.
4,6 miljardia vuotta sitten) törmännyt halkaisijaltaan
vähintään kilometrin kokoisiin taivaankappaleisiin
kymmeniä tuhansia kertoja.
Aurinkokunnan kaoottisen lapsuuden aikana
niin tapahtui useammin, mutta edelleen tällaisia
törmäyksiä sattuu joka 200 000. vuosi.
Näiden törmäysten voima on käsittämätön.
Kilometrin mittaisen taivaankappaleen
törmäys maahan synnyttää halkaisijaltaan 24
km kraatterin ja aiheuttaa lähes täydellisen
tuhon satojen kilometrien säteellä.
Kerran 100 miljoonassa vuodessa – siis viitisenkymmentä
kertaa tähän saakka maapallon
historiassa – maapalloon törmää taivaankappale,
jonka halkaisija on 10 km tai enemmän.
Edellisen kerran niin kävi 65 miljoonaa
vuotta sitten, ja sen seurauksena lähes puolet
maapallon eliölajeista kuoli sukupuuttoon,
niiden joukossa dinosaurukset.
Useimmat törmäyskraatterit ovat hävinneet
geologisten prosessien seurauksena.
Suurin tunnettu kraatteri on Vredefort Etelä-
Afrikassa – sen alkuperäinen halkaisija oli 300
km ja sen on todennäköisesti aiheuttanut meteoriitti,
jonka halkaisija oli juuri 10 km.
Suomesta tunnetaan 11 törmäyskraatteria.
Suurin on Lappajärvi, johon meteoriitti iski
73 milj. vuotta sitten. Suomen muut törmäyskraatterit
ovat: Paasselkä, Keurusselkä,
Lumparn, Söderfjärden, Sääksjärvi, Suvasvesi
(kaksi samanaikaisesti syntynyttä kraatteria),
Iso-Naakkima, Saarijärvi ja Karikkoselkä.
Räjähdys Tunguskan yllä
Varmasti vanhemmassa sukupolvessa on
niitä, jotka ovat kuulleet vanhempien tai isovanhempien
kertovan kesän 1908 merkillisen
valkeista öistä.
Heti keskiyön jälkeen 1. heinäkuuta myös
Etelä-Suomessa oli yhtä valoisaa kuin päivällä.
Oman varjonsa näki maassa ja lehtien
pientä pränttiä pystyi lukemaan vaikeuksitta.
Yöt säilyivät valoisina usean vuorokauden
Euroopassa, ja asiasta esitettiin monenlaisia
spekulaatioita. Prof. Svante Arrheniuksen
mielestä kyseessä oli tulivuoren tuhka, joka
vangitsi auringonvaloa. Muita teorioita olivat
revontulet, auringonpilkkujen tomu ja pitkäaikainen
kuivuus, joka olisi nostattanut pölyä
korkeuksiin. Joidenkin mielestä valoisuus oli
Venäjän ja Japanin uuden sodan jälkiä.
Nyt tiedämme, että suunnaton räjähdys Siperian
Tunguskan yllä oli nostattanut pölyä
satojen kilometrien korkeuteen. Puut kaatuivat
yli 2000 km2:n suuruiselta alueelta. Räjähdyksen
voimaksi on myöhemmin arvioitu
10-15 megatonnia trotyyliä, mikä on 1000
kertaa suurempi kuin Hiroshiman atomipommi.
Silminnäkijöiden kuvauksista on kirjallista
tietoa. Suunnattoman tulipallon nähtiin
syöksyvän kirkkaan siniseltä taivaalta klo
07.17 paikallista aikaa. Tuhansia poroja kuoli ja
ihmiset kaatuivat kumoon kymmenien kilometrien
päässä räjähdyksestä; joidenkin vaatteet
repeytyivät päältä, toisilta meni kuulo.
Paineaalto kiersi maapallon kaksi kertaa.
Seismografi reagoi voimakkaasti Irkutskin
observatoriossa 900 km räjähdyspaikasta
kaakkoon. Magneettinen myrsky riehui neljä
tuntia Pohjois-Euroopan yllä. Englannissa
saakka ilmapuntarit reagoivat ilmanpaineen
muutokseen.
Maanviljelijä S.B. Semjonov, joka asui 65
km räjähdyksen keskuksesta etelään, kuvasi
asiaa näin (lyhennettynä):
”Taivas ikään kuin jakautui kahtia ja tuli
peitti koko pohjoispuolen korkealle horisontin
ylle. Tuli niin kuuma, etten kestänyt sitä,
aivan kuin paitani olisi ollut tulesta. Yritin
riuhtoa paidan päältäni, mutta sitten tuli valtava
jylinä ja lensin monta metriä ja menetin
tajuntani. Vaimoni ryntäsi ulos ja auttoi minut
taloomme. Sitten kuului jyrinää, aivan
kuin vuoret olisivat haljenneet tai kanuunoita
laukaistu. Maa tärisi. Sitten taivas avautui ja
kuumat tuulet puhalsivat ja jättivät maahan
jälkiä ja vahingoittivat viljaa. Myöhemmin
näimme, että monet ikkunaruudut olivat
menneet rikki.”
Edelleen on kiistanalaista, minkätyyppisestä
taivaankappaleesta tässä oli kyse. Silminnäkijät
näkivät loistavan kappaleen liikkuvan
taivaalla jopa 10 minuuttia ennen kuin
se räjähti 5-10 km:n korkeudella.
Haverön meteoriitti
Suomessa on 1700-luvun jälkeen havaittu
13 pienehköä meteoriittia.
Yksi niistä iskeytyi Nauvoon 2. elokuuta
1971 klo 15. 45. Kuten viereisestä kuvasta näkyy,
meteoriitti iski reiän ulkovaraston kattoon
Norrbackan tilalla Haverössä, mistä meteoriitti
on saanut nimensä.
Noin 100 m päässä törmäyspaikasta oli
kolme henkilöä: Albert Backlund, Nils-Erik
Bergman ja Rainer Bergman. He kuulivat
suihkukoneen ujellusta muistuttavan äänen
ja sen jälkeen jylinää.
Miehet pystyivät rysähdyksen ansiosta paikallistamaan
törmäyskohdan. He näkivät sinertävän
savuvanan ulkorakennuksen päällä
ja löysivät sen eteläkyljeltä 30 x 40 cm suuruisen
reiän. Parin minuutin etsimisen jälkeen
he löysivät kiven nuottalaatikosta; kivi oli
silloin vielä lämmin.
Myöhemmin eräs silminnäkijä, opiskelija
Stig R. Blomqvist kertoi nähneensä meteoriitin
putoamisen Ängsuddista Nauvon Mattnäsistä,
joka on n. 18 km Haveröstä lounaaseen.
Vaalea pallo ja valojuova olivat muutaman
sekunnin ajan erottuneet selvästi taivasta vasten.
Pallo liikkui ”nopeammin kuin suihkukone”
ja sitä seurasi kaukaista ukkosta muistuttava
ääni.
Norrbackan isäntä, Tor-Erik Andersson,
toimitti kiven Turun yliopiston geologis-mineralogiselle
laitokselle. Meteoriitti painoi
1544 grammaa, ja se luokiteltiin ns. ureiliitiksi.
50 kiveä päivässä
Maapallo vastaanottaa joka päivä avaruuskiviä
yhteensä 100 tonnin painosta. Useimmat
ovat niin pieniä, ettei niitä näe, ja suurin osa
palaa ilmakehässä. Mutta jopa viitisenkymmentä
maanpinnalle päätyvistä kivistä painaa
vähintään 100 grammaa.
Viime vuosina havaituista meteoriiteista
kaksi suurinta on ollut halkaisijaltaan 9 ja 5
metriä.
Ensiksi mainittu räjähti Välimeren yllä,
Kreikan ja Libyan välillä, 6. kesäkuuta 2002
ja kehitti 26 kilotonnin räjähdysvoiman eli
kahden Hiroshiman pommin verran. Jälkimmäinen
räjähti 37 km:n korkeudella Pohjois-
Sudanin yllä 7. lokakuuta 2008. Se oli samalla
ensimmäinen meteoriittitörmäys, joka oli
osattu ennustaa etukäteen.
Onko pieni meteoriitti koskaan surmannut
ketään? Kyllä, yksi tapaus tunnetaan.
Ruotsin Västerbottenin Kvavisträskin kylässä
Ludvig Lundgren lähti 20. toukokuuta
1900 tapaamaan naapuriaan Fredrik Bergeä.
Matkalla hänet heitti kumoon voimakas räjähdys,
jonka aiheutti 50 m päähän maahan
iskeytynyt meteoriitti. Naapurit löysivät hänet
tajuttomana tieltä.
Ludvig Lundgren kuoli tajuihinsa tulematta
kaksi päivää myöhemmin, 55-vuotiaana.
Kraatteri, 2 x 5 m, on edelleen paikalla.
svenolof karlsson
Viron Saarenmaan Kaalijärv syntyi meteoriitin törmäyksestä n. 3700 vuotta sitten. Mytologien mielestä Kalevalan kuvaus Nevan joen taakse putoavasta
tulikerästä ja Louhen auringon varkaus voivat hyvinkin pohjautua tähän meteoriittitörmäykseen.
Wikipedia
Tunguskassa arvioidaan kaatuneen n. 60 miljoonaa puuta. Kuva on otettu
v. 1927 eli 19 vuotta räjähdyksen jälkeen Leonid Kulikin johtamalla tutkimusmatkalla,
jolla pyrittiin selvittämään tapahtumaa.
Geologiska institutionen, Åbo Akademi
Mikael Nybacka
Haverön meteoriitti
rikkoi useita
sementtisiä kattotiiliä,
tunkeutui
kattolaudan, välikaton
4 cm lankun
ja lattialla olleen
nuotta laatikon 2 cm
kannen läpi.
Haverön meteoriitti
koostuu pääasiassa
oliviini- ja pyrokseenimineraaleista,
ja
lisäksi siinä on nikkelija
kobolttipitoista
metallista rautaa ja
eri metallisulfideja
sekä myös grafiittia,
joka sisältää mikroskooppisen
pieniä
timantteja.
46 katternö katternö 47