Talvivaara Kaivoksen laajennuksen YVA OSA 1

Talvivaaran Kaivososakeyhtiö OyjKaivoksen laajennuksenympäristövaikutustenarviointiohjelmaVastaanottaja:Asiakirjatyyppi:Päivämäärä:Viite:Laatijat:Kuvaus:Talvivaaran Kaivososakeyhtiö OyjYVA-ohjelma24.2.201282137971Janne Kekkonen, Anna Laksio, Kirsi Lehtinen,Tero Taipale, Riitta Kettunen, Piia Sassi-Päkkilä,Jani Karjalainen, Jari Hosiokangas, Tarja Ojala,Miia Virolainen, Hannu Eerikäinen, Sanna Sopanen,Marko Nurminen, Kirsti Kautto, Riikka Tammivuori,Antti Lepola, Raino Kukkonen, Matti Kautto,Hanna HerkkolaTalvivaaralta: Kari Vyhtinen, Veli-Matti Hilla,Eeva Ruokonen, Anna-Maija Väänänen, Ville Sirviö,Annika Hämäläinen, Lauri Palmu, Janne Tuoma,Pertti Pekkala, Anssi Tyni, Tero Hyppölä,Jari VoutilainenYmpäristövaikutusten arviointiohjelmaTaitto:Paino:Design KuminaN-Paino Oy, Lahti 2012

SisältöSisältöJohdanto 61.1 Hankkeen lähtökohdat ja taustaa 61.2 Hankkeesta vastaava 61.3 Kaivoksen perustaminen ja toiminnan käynnistäminen 72 Hankkeen kuvaus ja tarkasteltavat vaihtoehdot 82.1 Hankevaihtoehtojen esiselvitys ja vaihtoehdot 82.2 Kaivoksen nykyisen luvan mukainen toiminta (VE 0) 102.2.1 Louhinta 122.2.2 Murskaus ja agglomerointi 132.2.3 Bioliuotus 152.2.4 Metallien talteenotto 172.2.4.1 Uraanin talteenotto 202.2.4.2 Mangaanin talteenotto 222.2.5 Apuprosessit 232.2.6 Vesitase ja ylijäämävedet 262.2.7 Energia 322.2.8 Raaka-aineet ja kemikaalit 332.2.9 Jätteet 362.2.10 Kuljetukset 402.2.11 Kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito 402.2.13 Nykyisen ympäristöluvan mukaisen toiminnan 41merkittävimmät ympäristönäkökohdat2.2.13 Toiminnan riskit ja niiden arviointi 412.4.4 Metallien talteenotto 522.4.5 Apuprosessit 522.4.6 Vesitase ja ylijäämävedet 532.4.7 Energia 542.4.8 Raaka-aineet ja kemikaalit 552.4.9 Jätteet 552.4.10 Kuljetukset 562.4.11 Vaihtoehdon VE 1A vaikutukset toiminnan 56ympäristönäkökohtiin2.5 Kaivoksen tuotannon kaksinkertaistaminen 57ja nikkelin jalostusasteen nosto (VE 1 B)2.5.1 Louhinta 582.5.2 Murskaus ja agglomerointi 582.5.3 Bioliuotus 582.5.4 Metallien talteenotto 582.5.5 Nikkelin jatkojalostus 582.5.6 Apuprosessit 612.5.7 Vesitase ja ylijäämävedet 622.5.8 Energia 622.5.9 Raaka-aineet ja kemikaalit 622.5.10 Jätteet 632.5.11 Kuljetukset 632.5.12 Vaihtoehdon VE 1B vaikutukset toiminnan 64ympäristönäkökohtiin2.3 Kaivoksen toiminnan optimointi (VE 0+) 442.3.1 Louhinta 442.3.2 Murskaus ja agglomerointi 442.3.3 Bioliuotus 462.3.4 Metallien talteenotto 462.3.5 Apuprosessit 462.3.6 Vesitase ja ylijäämävedet 462.3.7 Energia 462.3.8 Raaka-aineet ja kemikaalit 472.3.9 Jätteet 472.3.10 Kuljetukset 472.3.11 Vaihtoehdon VE 0+ vaikutukset toiminnan 48ympäristönäkökohtiin2.6 Kaivoksen tuotannon kolminkertaistaminen (VE 2A) 652.6.1 Louhinta 672.6.2 Murskaus ja agglomerointi 672.6.3 Bioliuotus 672.6.4 Metallien talteenotto 682.6.5 Apuprosessit 682.6.6 Vesitase ja ylijäämävedet 692.6.7 Energia 702.6.8 Raaka-aineet ja kemikaalit 712.6.9 Jätteet 712.6.10 Kuljetukset 712.6.11 Vaihtoehdon VE 2A vaikutukset toiminnan 72toiminnan ympäristönäkökohtiin2.4 Kaivoksen tuotannon kaksinkertaistaminen (VE 1A) 492.4.1 Louhinta 512.4.2 Murskaus ja agglomerointi 512.4.3 Bioliuotus 512.7 Kaivoksen tuotannon kolminkertaistaminen 73ja metallien jalostusasteen nosto (VE 2B)2.7.1 Louhinta 742.7.2 Murskaus ja agglomerointi 74

2.7.3 Bioliuotus 742.7.4 Metallien talteenotto 742.7.5 Nikkelin jatkojalostus 742.7.6 Koboltin jatkojalostus 752.7.7 Apuprosessit 752.7.8 Vesitase ja ylijäämävedet 762.7.9 Energia 772.7.10 Raaka-aineet ja kemikaalit 772.7.11 Jätteet 782.7.12 Kuljetukset 782.7.13 Vaihtoehdon VE 2B vaikutukset toiminnan 79ympäristönäkökohtiin2.8 Muut tarkasteltavat liittyvät toiminnot 792.8.1 Rikkihappotehdas (VE H) 792.8.2 Kolmisoppijärven vesistöjärjestely (VE V) 822.8.3 Energiantuotanto tuulivoimalla (VE E) 852.8.4 Uusi voimajohto (110 kV) (VE S) 862.9 Yhteenveto hankevaihtoehdoista 862.10 Arvioitavien vaihtoehtojen perustelut 862.11 Aikataulu ja kaivoksen elinkaari 862.11.1 Laajennuksen aikataulu 872.11.2 Kaivoksen elinkaari 872.12 Liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin 902.12.1 Tiehankkeet 902.12.2 Kaivoshankkeet 902.12.3 Talvivaaran rikasteiden jatkojalostus 902.12.4 Munninmäen tuulivoima-alue 922.13 Suunnittelutilanne ja toteutusaikataulu 923 Luonnonympäristön nykytila 933.1 Hankealueen sijainti 933.2 Maa- ja kallioperä 933.2.1 Nykyisen kaivospiirin alue 933.2.2 Laajennusalue 933.3 Pohjavedet 933.3.1 Nykyinen kaivospiiri 933.3.2 Pohjaveden laatu nykyisellä kaivospiirillä 963.3.3 Kaivospiirin laajennusalue 963.4 Pintavedet 983.4.1 Vesien johtaminen 983.4.2 Vedenlaadun seuranta Talvivaarassa 993.4.3 Vesien johtamiseen liittyvät raja-arvot 993.4.4 Päästöt vesistöön 1003.4.5 Vesipäästöjen vähentäminen 1003.4.6 Jormasjärven suunnan vesistöjen vedenlaatu 1043.4.7 Kivijärven suunnan vesistöjen vedenlaatu 1113.4.8 Alueen muiden vesistöjen vedenlaatu 1163.4.9 Kaivospiirin laajennusalueen vesistöt 1203.4.10 110 kV voimajohto 1223.4.11 Pintavesien biologinen tila 1233.4.12 Kalasto ja kalastus 1253.4.13 Uraani ja muut radioaktiiviset aineet 126pintavesissä3.5 Ilmanlaatu 1283.5.1 Pölylaskeuma 1293.5.2 Pölyleijuma 1313.5.3 Haju 1323.5.4 Ilmanlaadun bioindikaattoritutkimukset 1343.5.5 Tehdyt toimenpiteet ilmanlaadun parantamiseksi 1363.6 Ilmasto 1373.7 Kasvit, eläimet ja luonnon monimuotoisuus 1383.7.1 Nykyinen kaivospiiri 1383.7.2 Laajennusalue 1393.7.3 110 kV voimajohto 1393.8 Suojelualueet 1404 Yhdyskuntarakenteen nykytila 1424.1 Nykyinen maankäyttö 1424.1.1 Kaivosalue ennen kaivoksen perustamista 1424.1.2 Kaivoksen aiheuttama muutos maankäytössä 1424.1.3 Nykyinen maankäyttö 1424.2 Kaavoitus 1444.2.1 Maakuntakaava 1444.2.2 Yleiskaava 1454.2.3 Asemakaava 1454.3 Matkailu ja virkistyskäyttö 1454.4 Liikenne 1474.4.1 Rautatieliikenne 1474.4.2 Maantieliikenne 1474.5 Maisema 1484.5.1 Nykyinen kaivospiiri ja laajennusalue 148lähiseutuineen4.5.2 110 kV voimajohto 1494.6 Kulttuuriperintö ja kiinteät muinaisjäännökset 1494.7 Elinkeinoelämä 1494.7.1 Kainuun ja Sotkamon alueen nykytilanne 1494.7.2 Matkailuelinkeino 1514.7.3 Luontaiselinkeinot 151

Sisältö4.7.5 Kaivosala 1524.7.5 Talvivaaran kaivoksen aluetaloudelliset 153vaikutukset5 Elinolosuhteiden nykytila 1545.1 Kaivostoiminnan vaikutus elinolosuhteisiin 1545.2 Ihmisten terveys ja viihtyvyys 1545.2.1 Pöly 1545.2.2 Melu 1555.2.3 Tärinä 1565.2.4 Haju 1575.2.5 Kemikaalien ja haitallisten aineiden leviäminen 1575.2.6 Vedet 1575.2.7 Radioaktiiviset aineet ja säteily 1586.1 Alueen geologia 1616.2 Malmivarannot ja louhinta 1616 Luonnonvarojen hyödyntäminen 1616.3 Vedenkäyttö 1626.4 Maa- ja metsätalous 1626.5 Turvetuotanto 1627 Ympäristövaikutusten arviointimenettely, 163aikataulu ja osallistuminen7.1 Arviointimenettelyn lähtökohdat ja osapuolet 1637.2 Arviointimenettelyn eteneminen ja aikataulu 1637.3 Kansalaisten osallistuminen ja vuorovaikutus 1647.3.1 Ohjausryhmä 1657.3.2 Seurantaryhmä 1657.3.3 Yleisötilaisuudet 1667.3.4 Tiedottaminen 1668 Arvioitavat vaikutukset ja arviointimenelmät 1678.1 Arvioitavat vaikutukset 1678.2 Ehdotus tarkasteltavan vaikutusalueen rajauksesta 1678.3 Vaihtoehtojen vertailuperiaatteet 1688.4 Epävarmuustekijät 1698.5 Haitallisten vaikutusten rajoittamiskeinot 1698.6 Vaikutukset luonnonympäristöön 1698.6.1 Maa- ja kallioperä 1698.6.2 Pohjavedet 1708.6.3 Pintavedet 1708.6.4 Ilmanlaatu 1758.6.5 Ilmasto 1768.6.6 Kasvillisuus ja luontotyypit 1778.6.7 Natura- ja muut suojelualueet 1808.7 Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maisemaan 1818.7.1 Kaavoitus 1818.7.2 Maisema 1818.7.3 Kulttuuriperintö ja muinaismuistot 1828.7.4 Liikenne 1828.7.5 Elinkeinoelämä 1838.7.6 Matkailuelinkeino 1838.8 Vaikutukset elinolosuhteisiin 1848.8.1 Elinolot ja viihtyvyys 1848.8.2 Melu 1878.8.3 Tärinä 1888.8.4 Pöly 1888.8.5 Varjostus 1898.8.6 Ihmisten terveys 1898.9 Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen 1918.9.1 Kiviaines 1918.9.2 Vesi 1918.9.3 Energia 1918.9.4 Maa- ja metsätalous 1918.9.5 Muut luonnonvarat 1918.10 Toiminnan riskien ja poikkeustilanteiden arviointi 1928.11 Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa 1939 Jatkosuunnittelu, luvat ja päätökset 1949.1 Tarkkailuohjelma 1949.2 Voimassa olevat luvat 1949.2.1 Vireillä olevat hakemukset 1959.3 Tarvittavat luvat ja päätökset jatkossa 1959.3.1 Ympäristölupa 1959.3.2 Vesilain mukaiset luvat 1959.3.3 Patoturvallisuuslain mukainen lupa 1959.3.4 Turvallisuus- ja kemikaaliviraston 195myöntämät luvat9.3.5 Poikkeaminen luonnonsuojelulain 196mukaisista säädöksistä9.3.6 Muut luvat 19610 Lähteet 19711 Sanasto 200

1 Johdanto1.1 Hankkeen lähtökohdat ja taustaaTalvivaaran kaivos on kansainvälisesti merkittäväperusmetallien tuottaja, joka hyödyntää biokasaliuotustekniikkaa.Bioliuotuksella metallejavoidaan rikastaa matalapitoisestakin malmistataloudellisesti kannattavasti. Talvivaaran esiintymätSotkamossa muodostavat yhden Euroopansuurimmista tiedossa olevista sulfidisen nikkelinesiintymistä. Kaivostoiminta sijoittuu Sotkamonkunnan ja Kajaanin kaupungin alueelle.Ympäristövaikutusten arvioinnin kohteenaolevan kaivoksen laajennushankkeen tavoitteenaon hyödyntää alueen merkittävä malmiesiintymäja turvata kaivosyhtiön toiminnankilpailukyky ja työpaikat pitkälle tulevaisuuteen.Hankkeessa selvitetään vaihtoehtoja nostaa tuotantokapasiteettiaja hyödyntää esiintymä nykyisinarvioitua nopeammin. Laajennushanke toisialueelle mahdollisesti myös metallien jatkojalostusta.Korkeamman jalostusasteen tuotteetvähentäisivät tuotteiden kuljetusmääriä ja jatkojalostusloisi alueelle maailmanmittakaavassakinmerkittävän perusmetallikeskittymän.Talvivaaran monimuotoinen malmi mahdollistaausean metallituotteen tuottamisen taloudellisesti,koska eri metallituotteista saatava liikevaihtotukee toisiaan. Toisaalta monimuotoinentuotevalikoima pienentää riskiä metallihintojenvaihteluiden suhteen.Kaivosyhtiö on merkittävä työnantaja Kainuussa.Vuoden 2011 lopussa Talvivaara-konsernintyöntekijämäärä oli 450. Suunnitellunhankkeen suora henkilöstövaikutus olisi arvionmukaan jopa 1 000 lisätyöpaikkaa. Rakennusvaiheessatyöllistävä vaikutus arvioidaan olevan5000 – 7000 miestyövuotta. Kaivoksen välillisettyöllisyysvaikutukset ovat noin kolminkertaisetsuhteessa suoriin työllisyysvaikutuksiin ja sitenkokonaisvaikutus olisi noin 3200 – 4000 pysyväätyöpaikkaa.Nykyisen kaivosprojektin on arvioitu kasvattavanmaakunnan bruttokansantuotetta 24 %(Ruraria—instituutin tutkimus). Laajennuksenaluetaloudellisten vaikutusten voidaan arvioidaolevan alueen kehittymisen kannalta todellamerkittäviä. Kaivoksen toiminnan laajennusvaiheetja mahdollinen jatkojalostuksen toteuttamisajankohtaon arvioitu käynnistyvän vuosina2015-2017.Ympäristövaikutusten arvioinnin tavoitteenaon kerätä tietoa suunnitellun laajennushankkeenvaikutuksista luonnon ympäristöön, asukkaisiin,yhdyskuntaan ja elinkeinoihin. Hankkeenja nollavaihtoehtona toiminnan nykyisenympäristöluvan mukaisen tilanteen ympäristövaikutuksetarvioidaan ympäristövaikutustenarviointimenettelystä annetun lain ja -asetuksenmukaisessa laajuudessa. Tavoitteena onmyös lisätä kansalaisten tiedon saantia ja osallistumismahdollisuuksiahankkeen suunnitteluvaiheessa.Arvioinnissa vertaillaan toiminnanlaajuuden vaihtoehtoja ja omaa jatkojalostustaniiden ympäristöllisen, sosiaalisen ja teknistaloudellisentoteutettavuuden kannalta. YVAmenettelyitsessään ei ole lupahakemus vaan senavulla tuotetaan tietoa hanketta koskevaa päätöksentekoaja lupaprosesseja varten.Ympäristövaikutusten arviointi sisältää kaksivaihetta; arviointiohjelman arvioinnin menetelmistäja itse arviointityön tulokset kokoavanarviointiselostuksen. Arviointiohjelma on asetettunähtäville ja viranomaisten lausunnoille.Yhteysviranomainen Kainuun elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus, antaa lausuntonsaarviointiohjelmasta. Varsinainen arviointityötehdään arviointiohjelman mukaisesti ja yhteysviranomaisenlausunto huomioiden. Tuloksetkootaan ympäristövaikutusten arviointiselostukseen,joka julkaistaan vuoden 2012 lopulla.1.2 Hankkeesta vastaavaHankkeesta vastaa Talvivaaran KaivososakeyhtiöOyj, joka on Sotkamossa kaivostoimintaa harjoittavanTalvivaara Sotkamo Oy:n emoyhtiö. TalvivaaranKaivososakeyhtiö Oyj omistaa nykyisin84 % Talvivaara Sotkamo Oy:stä. Loppuosaomistuksesta 16 % on Outokumpu Oyj:llä. TalvivaaranKaivososakeyhtiöllä on optio ostaa OutokumpuMining Oy:n omistamat Talvivaara SotkamoOy:n osakkeet (16 %) 31.3.2012 mennessä.6

1 JohdantoTalvivaaran Kaivososakeyhtiön suurin omistajaon Pekka Perä 23 %:n omistusosuudella.Muut Talvivaaran Kaivososakeyhtiön suurimmatomistajat vuoden 2011 lopussa olivat Keskinäinentyöeläkevakuutusyhtiö Varma (8,6 %),Solidium Oy (7,1 %), Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiöIlmarinen (5,9 %), Norilsk NickelHoldings Ltd (5,0 %), M&G Investment Ltd (4,6 %),Skandinaviska Enskilda Banken AB (3,6 %) jaLegal & General Investment Mgmt Ltd (2,6 %).Talvivaaran Kaivososakeyhtiö omistaa pääosankaivospiirin alueesta.Talvivaaran Kaivososakeyhtiö on listattuLontoon ja Helsingin pörsseihin. Yrityksentaloudellinen tila raportoidaan neljännesvuosittain.Talvivaaran Kaivososakeyhtiön liikevaihtovuonna 2011 oli 231 miljoonaa euroa,josta liikevoitto oli 31 miljoonaa euroa. Yksityiskohtaisetraportit löytyvät Internet-osoitteesta:www.talvivaara.com.Hankkeesta vastaavan yhteystiedot ja yhteyshenkilöton esitetty ohjelman takasisäkannessa.1.3 Kaivoksen perustaminenja toiminnan käynnistäminenTalvivaaran kaivos on vasta perustettu ja senkapasiteetin nosto nykyisen ympäristöluvanmukaiselle tasolle on käynnissä. Louhinta kaivoksellaaloitettiin vuonna 2008 ja ensimmäisettuotteet toimitettiin helmikuussa 2009.Tuotanto vuonna 2011 oli nikkeliä 16 087 tonniaja sinkkiä 31 815 tonnia. Vuonna 2012tuotannossa arvioidaan saavutettavan taso25 000–30 000 tonnia nikkeliä, 50 000–60 000tonnia sinkkiä ja 500–600 tonnia kobolttia.Kuparin kaupallinen tuotanto käynnistyyvuonna 2012. Talvivaara hakee parhaillaan tarvittavialupia uraanin talteen ottamiseksi prosessistauraaniperoksidin muodossa. Uraanituotteentuotanto on arvioitu tasolle 350–500tonnia uraania vuodessa. Kaivoksen toimintaajaksiarvioidaan nykyisten tunnettujen esiintymienperusteella useita kymmeniä vuosia.Kaivoksen toiminnalle on tehty lain mukainenympäristövaikutusten arviointi vuonna2005 hankkeen suunnitteluvaiheessa. Kaivoksentoiminta on saanut Pohjois-Suomen ympäristölupavirastonympäristöluvan vuonna 2007.Kaivos toimii tarkassa valvonnassa ja tiiviissäkeskusteluyhteydessä viranomaisten kanssa.Kaivoksen ympäristössä vesistöt ja ilman laatuovat erityisen tarkkailun kohteena. Vuonna2011 vesistöstä otettiin 4 200 ja ilmasta 260näytettä analysoitavaksi.Talvivaaran kaivostoiminnan käynnistysvaiheessaon esiintynyt haasteita hallita prosessienylösajoa. Vaikutukset ympäristöönovat olleet ennakoitua suurempia ja niidenvähentämiseksi tehdyt toimenpiteet edellyttäneetsuunnittelua ja koekäyttöä ja siten vieneetaikaa. Arvioitua suuremmat sulfaattipäästötovat pääosin johtuneet rikkivedyn hajunpoistoon käytetystä suuresta lipeän määrästä.Hajua esiintyy lähinnä tuotannon poikkeustilanteissa,etenkin metallien talteenottoprosessinylös- ja alasajojen yhteydessä.Talvivaaran kaivoshanke on herättänyt kokosuunnittelun ja toimintansa aikana runsaastimielenkiintoa niin kaivoksen lähialueen asukkaissakuin koko valtakunnan laajuisesti. Kaivoksentoiminnasta annettu palaute on kohdistunutlähinnä toiminnan vesistövaikutuksiin,metallien talteenottoprosessin ajoittaisiinhajuhaittoihin sekä louhinnassa ja kiviaineksenkäsittelyssä muodostuvan pölyn ja tärinänleviämiseen. Talvivaaran prosessin osaksi suunniteltuuraanin talteenottolaitos on Suomessaensimmäinen laatuaan, jolloin se ymmärrettävästion herättänyt runsaasti mielenkiintoalähiasukkaiden lisäksi myös laajemmalti.Kaivosyhtiön ensisijainen tarkoitus on toimiavastuullisesti ja vähentää ympäristöllekohdistuvia haittoja. Talvivaaran ympäristöohjelmatähtää vesitaseen ja -päästöjen hallintaan,rikkivety- ja pölypäästöjen rajoittamiseensekä sidosryhmätoiminnan kehittämiseen. Kaivosyhtiölleon myönnetty ISO 14001 ympäristösertifiointi,mikä osaltaan edellyttää toiminnanjatkuvaa parantamista.7

2Hankkeen kuvausja tarkasteltavat vaihtoehdot2.1 Hankevaihtoehtojenesiselvitys ja vaihtoehdotOsana hankkeen esisuunnittelua selvitettiinarvioitavia hankevaihtoehtoja. Hankevaihtoehtojenmäärittelyssä huomioitiin eri osaprosessienympäristövaikutukset ja alustavan arvionmukainen vaikutusten merkittävyys. Vaihtoehtojatarkasteltiin myös teknisesti toteutettavienlaitoskokonaisuuksien yksikkökoon ja osatoimitustenkannalta. Kapasiteettivaihtoehdotkuvaavat siis tilannetta missä alueella käynnistyisiyksi tai useampi uusi tuotantolinja murskauksessatai metallien talteenotossa. Tavoitteenaoli laatia arviointiohjelma siten, että hankevaihtoehdotovat teknisesti toteutettavissa ja niilläon ympäristövaikutusten kannalta eroa.Esiselvityksen pohjalta päädyttiin tämänympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessätarkastelemaan viittä kaivoksen tuotannonlaajennusvaihtoehtoa sekä nollavaihtoehtoaVE 0, jossa kaivoksen toimintaa jatketaannykyisten lupien mukaisesti. Koska kaivoksentoiminta on ylösajovaiheessa, vertailukohtanakäytetään arviointiajankohtaan vuoteen2012 ajoittuvaa nykyisen ympäristöluvanmukaista tuotantokapasiteettia. Päävaihtoehdoissakaivostoiminnan kapasiteettia kasvatetaanportaittain nykyisen luvan mukaisesta30 000 tonnista nikkeliä välivaihtoehdossa50 000 tonniin (vaihtoehto VE 0+) ja 65 000tonniin (VE 1) sekä suurimmillaan 100 000tonniin nikkeliä (VE 2). Sinkin, kuparin jakoboltin tuotantomäärät kasvavat samassasuhteessa nikkelin kanssa. Tuotannon laajennuksellatarkoitetaan kaivoksen metallirikasteidenvuosituotantokapasiteetin kasvattamista.Vuosituotanto vaikuttaa kaivoksenkokonaistoiminta-aikaan, koska suuremmallatuotantokapasiteetilla alueella oleva malmitulee hyödynnettyä pientä vuosituotantomääräänopeammin. Hankkeen laajennusvaihtoehtoihinsisältyy kaivospiirin laajentaminenlänteen ja etelään, josta on jätetty kaivoslainmukainen hakemus kesäkuussa 2011.Molempiin nollavaihtoehtoihin (VE 0 jaVE 0+) sisältyy uraanin talteenotto kapasiteetilla350–500 tonnia vuodessa, koska uraanintalteenottoprosessille on tehty oma erillinenYVA-menettely. Lupakäsittelyt uraanintalteenoton osalta ovat kesken. YVA-menettelyntuloksia hyödynnetään yhteisvaikutustenarvioinnissa. Toiminnan laajentuessa uraanintalteenoton vaikutusten arviointi on mukanakaikissa vaihtoehdoissa. Uraanin talteenottoonliittyy vireillä olevan lupahakemuksenmukaisesti myös Harjavallasta tulevan uraanipitoistenraaka-aineiden vastaanotto ja jalostusuraanipuolituotteeksi.Nollavaihtoehtoihin sekä kaikkiin laajennusvaihtoehtoihinsisältyy mangaanin talteenotto,jonka osalta lupakäsittely on parhaillaanmeneillään kaivoksen ympäristölupamääräystentarkistamismenettelyn yhteydessä.Alavaihtoehtoina tarkastellaan nikkelinomaa jatkojalostamista Talvivaaran kaivoksenyhteydessä (alavaihtoehto B) ja nykyisen mallinmukaista nikkelisulfidin ja muiden sakkatuotteidenkuljettamista rautateitse asiakkaalle(alavaihtoehto A). Jatkojalostaminen tarkoittaanikkelisulfidin jatkokäsittelyä erillisissä rakennettavissaprosesseissa metalliseksi nikkeliksi.Nikkelin jatkojalostusprosessiin liittyy mahdollinenmuualta tuotavien perusmetallirikasteidenvastaanotto ja jatkojalostus.• Vaihtoehto VE 0: Nykyisen ympäristöluvanmukainen toiminta. Nikkeliä tuotetaan nykyisenluvan mukaisesti 30 000 tonnia vuodessanikkelisulfidina, joka viedään jatkojalostettavaksiasiakkaalle. Myös sinkin, kuparinja koboltin tuotemäärät ovat nykyisen luvanmukaisia. Louhintaa tehdään Kuusilammenja myöhemmin myös Kolmisopen alueella.Vaihtoehtoon sisältyvät luvitusvaiheessa olevaturaanin ja mangaanin talteenotto.• Vaihtoehto VE 0+: Nikkeliä tuotetaan nykyisillälaitteilla ja nykyistä prosessiakehittämällä 50 000 tonnia vuodessa nikkelisulfidina,joka viedään jatkojalostetta-8

2.2 Hankkeen Kaivoksen kuvaus nykyisen ja tarkasteltavat luvan mukainen vaihtoehdot toimintavaksi asiakkaalle. Sinkin, kuparin, koboltinja mangaanin tuotemäärät kasvavat samassasuhteessa. Uraanin vuosituotantomääri eikasva vaihtoehtoon VE 0 verrattuna. Louhintaatehdään Kuusilammen ja myöhemminmyös Kolmisopen alueella.• Vaihtoehto VE 1A: Tuotantokapasiteetinlaajennus. Nikkeliä tuotetaan 65 000 tonniavuodessa sakkamuotoisena nikkelisulfidina,joka viedään kokonaisuudessaan jatkojalostettavaksiasiakkaalle. Sinkin, kuparin,koboltin, uraanin ja mangaanin tuotemäärätkasvavat samassa suhteessa. Louhintaa tehdäänKuusilammen ja Kolmisopen alueilla.• Vaihtoehto VE 1B: Tuotantokapasiteetin laajennusja osittainen oma nikkelin jatkojalostus.Nikkeliä tuotetaan 65 000 tonnia vuodessa,josta 25 000 tonnia vuodessa jalostetaanTalvivaarassa metalliseksi nikkeliksija 40 000 tonnia vuodessa viedään jatkojalostettavaksiasiakkaalle. Sinkin, kuparin,koboltin, uraanin ja mangaanin tuotemäärätkasvavat samassa suhteessa. Louhintaa tehdäänKuusilammen ja Kolmisopen alueilla.• Vaihtoehto VE 2A: Tuotantokapasiteetin laajennus.Nikkeliä tuotetaan 100 000 tonniavuodessa sakkamuotoisena nikkelisulfidina,joka viedään kokonaisuudessaan jatkojalostettavaksiasiakkaalle. Sinkin, kuparin,koboltin, uraanin ja mangaanin tuotemäärätkasvavat samassa suhteessa. Louhintaa tehdäänKuusilammen ja Kolmisopen alueilla.• Vaihtoehto VE 2B: Tuotantokapasiteetin laajennusja nikkelin ja koboltin jatkojalostus.Nikkeliä tuotetaan 100 000 tonniavuodessa ja koko määrä jalostetaan Talvivaarassametalliseksi nikkeliksi. Sinkin,kuparin, koboltin, uraanin ja mangaanintuotemäärät kasvavat samassa suhteessa.Louhintaa tehdään Kuusilammen ja Kolmisopenalueilla.Lisäksi tarkastellaan kaivostoimintaan liittyvinätoimintoina erikseen neljää toisistaanriippumatonta erillistä hanketta, jotka voidaantoteuttaa minkä tahansa tuotannon laajennusvaihtoehdonyhteydessä ja myös kaivoksennykyisten lupien mukaisen toiminnanjatkuessa.• Liittyvä toiminto H: Rikkihappotuotantoraaka-aineena metallinerotustuotannonsinkkisulfidi, muualta hankittava pyriitti taimuualta hankittava alkuainerikki.• Liittyvä toiminto V: Kolmisopen louhintaavarten tehtävät vesistöjärjestelyt Kolmisoppijärvenja Tuhkajoen osalta.• Liittyvä toiminto E: Osittainen energiantuotantotuulivoimalla vaihtoehtoisilla alueillakaivosalueen ympäristössä.• Liittyvä toiminto S: Sähköntarpeen ja toimitustenhäiriöttömyyden turvaamiseksi uuden110 kV voimalinjan rakentaminen nykyiseenkäytävään.Hankevaihtoehtojen tarkempi kuvaus ja niidenerot on kuvattu seuraavissa kappaleissa.Kuva 2-1. Laajennusvaihtoehtojen graafinen esitys.9

2.2Kaivoksen nykyisen luvanmukainen toiminta (VE 0)Vertailun lähtökohtana käytetään Talvivaaran kaivoksen olemassa olevien lupapäätösten mukaista toimintaa.Tuotantokapasiteetti vastaa enintään 30 000 tonnia nikkeliä vuodessa metalliksi laskettuna. Nikkeli tuotetaansakkamuodossa.Tällä hetkellä kaivos on vielä ylösajovaiheessa, eikä luvan mukaista 30 000 tonnin nikkelituotantomäärää olevielä saavutettu. Vuoden 2011 tuotantomäärä nikkelin osalta on 16 087 tonnia. Kaivoksen toiminta-aika on tässävaihtoehdossa nykyisten mineraalivarantojen perusteella kymmeniä vuosia. Toiminta-aikaan voi tulla muutoksiamalminetsintätutkimusten perusteella, mikäli uusia esiintymiä löydetään. Nykyisen luvan mukaiseen toimintaanon sisällytetty myös suunniteltu uraanin talteenotto, koska siitä on toteutettu oma helmikuussa 2011 päättynytympäristövaikutusten arviointimenettely. Uraanin osalta lupakäsittelyt ovat vielä kesken ja toimintaa ei ole aloitettu.Nollavaihtoehdossa toiminnan yhteisvaikutuksia arvioidaan uraanin talteenoton ympäristövaikutusten arvioinninperusteella.Talvivaaran kaivoksen nykyisen luvan mukaisessa toiminnassa merkittävimmät ympäristövaikutuksetovat aiheutuneet metallien talteenottoprosessin ylijäämävesien vesistövaikutuksista, rikkivedyn hajapäästöjen hajuhaitastasekä louhinnan ja malminkäsittelyn pölystä ja melusta. Suoria ympäristövaikutuksia on aiheutunut lisäksikaivospiirin alueiden ottamisesta kaivoksen käyttöön, jolloin maankäyttö kyseisten alueiden osalta on muuttunut.Toiminnot on esitetty tehdasalueen asemapiirroksessa ja käyttösuunnitelmakartalla.Kuva 2-2. Asemapiirros teollisuusalueen toiminnoista vaihtoehdossa VE 0.10

2.2 Kaivoksen nykyisen n luvan mukainen nttoimintaintaKuva 2-3. Alueiden käyttösuunnitelmakartta VE 0, nikkelituotanto 30 000 tonnia nikkeliä.11

Kuva 2-4. Ilmakuva Kuusilammen avolouhoksesta vuonna 2011.2.2.1 LouhintaTalvivaarassa kiviaineksen irrotus toteutetaanavolouhintana. Malmi sijaitsee alueella lähellämaanpintaa ja metallien pitoisuus malmissaon yleisesti melko alhainen (noin 0,22 % nikkeliä,0,49 % sinkkiä, 0,13 % kuparia ja 0,02 %kobolttia), joten alueen malmivarantojen hyödyntäminenavolouhintana on nykyisin ainoateknis-taloudellisesti toteuttamiskelpoinen louhintatapa.Malmin ja louhoksen sivukiven rajamääritellään koekairausten perusteella. Tarvittaessatulosta tarkennetaan vielä räjäytystäedeltävien porausreikien pölynäytteiden analysoinninavulla. Tuotantoon kelpaavan kiveneli malmin raja määritellään näytteen nikkelipitoisuudenperusteella. Louhintaa toteutetaannykyisin Kuusilammen louhoksella ja jatkossamyös Kolmisopen louhoksella. Kolmisopenesiintymän louhintaa varten järveen toteutetaanpato, jonka vaikutukset on arvioitu vuonna2005 päättyneessä YVA-menettelyssä. Nykyisenluvan mukaisen toiminnan kokonaislouhintamääräon noin 45 miljoonaa tonnia vuodessa.Louhintaa varten porataan noin 15 metrinpenkereitä. Räjähdysaineena louhinnassakäytetään emulsioräjähdysaineita, esimerkiksiKemiitti 510:ä tai vastaavaa. Räjähdysainekoostuu pääosin (noin 90 %) ammoniumnitraattiliuoksesta(NH 4NO 3). Räjähdysaineenvalmistamisessa käytetään lisäksi natriumnitraattiliuosta,öljyä sekä kiinteää ammoniumnitraattia.Räjähdysaine-emulsio ei ole eliöillemyrkyllistä eikä se liukene veteen. Räjähdysaineistaräjäytyksissä tulevat jäämät ovatsamantyyppisiä yhdisteitä kuin lannoitteissakäytettävät typen yhdisteet, eivätkä ne oleihmiselle tai eläimille vaarallisia, mutta voivataiheuttaa ravinteiden vuoksi vesistöjen rehevöitymistä.Louhintaporauksissa käytettävätporavaunut on varustettu pölynkeräysjärjestelmillä(Kuva 2-6). Pölyongelmien vähentämiseksituotantotapoja on muutettu siten,että porareiän suulta jätetään riittävä matkapanostamatta ja kyseinen osa täytetään sepelillä.Käytäntö on vähentänyt räjäytysten pölypäästöjämerkittävästi.12

2.2 Kaivoksen nykyisen luvan mukainen toimintaRäjäytyksen jälkeen malmi ajetaan kiviautoillalouhoksesta esimurskaimelle ja tuotantoonkelpaamaton sivukivi ajetaan louhoksestasivukiven läjitysalueille.Louhinnasta aiheutuneet ympäristövaikutuksetovat pääosin olleet seurausta räjäytyksistäja kiviaineskuljetuksista aiheutuneestapölystä ja melusta. Louhintasyvyyden kasvaessalouhoksen ympäristöön aiheutuvat pölyjamelupäästöt pienenevät verrattuna tilanteeseen,jossa louhitaan lähellä maanpintaa.Kuljetusajoneuvojen aiheuttamaa pölyämistävähennetään ajoteiden kastelulla.2.2.2 Murskaus ja agglomerointiLouhinnassa irrotettu kiviaines murskataanesimurskaimella, jonka murskaama malmi kuljetetaankuljettimella niin sanottuun murskauspiiriin.Nykyistä murskauspiiriä palvelevaesimurskain sijaitsee Kuusilammen louhoksenlänsipuolella. Sijainti on esitetty kartalla(Kuva 2-3). Louhokselta esimurskaukseenautokuljetuksina tulevien kivien koko on alle1 m 3 ja esimurskauksessa kivet murskataankaramurskaimilla läpimitaltaan alle 250 millimetrinkokoisiksi. Esimurskaimelta murskauspiiriinkulkevan kuljettimen lastaus onvarustettu pölynkeräysjärjestelmällä ja lisäksikuljetin on koteloitu pölyämisen vähentämiseksi.Kuva 2-5. Louhoksen panostus.Kuva 2-6. Poravaunu.Bioliuotuksenprimäärikasa1Bioliuotuksensekundäärikasa 1jonka jälkeensekundäärikasa 2Primäärimurska2optioKuusilammenlouhosKolmisopenlouhosSivukivetläjitetäänkalvotetullemaapohjalle taikäytetäänrakennustarpeenapohjanrakennustöissä,riippuenkiven nikkelipitoisuudestaBioliuotuksensekundäärikasa2Otetaankäyttöön kunsekundäärikasa1 tulee täyteenMurskauspiiri 1,eli nykyinenhienomurskausprosessiPrimäärimurska3optioKuva 2-7. Materiaalinkäsittely nykyisenluvan mukaisessa toiminnassa.13

Kuva 2-8. Esimurskain.Kuva 2-9. Seulomo ja hienomurskaamo.Kuva 2-10. Primääriliuotuskasan täyttö stakkerilla.Kolmisopen esiintymän louhinnan alkaessatullaan alueella ottamaan käyttöön oma esimurskaimensa.Esimurskien sijaintia voidaanmuuttaa louhosten syventyessä, jolloin kiviautojensiirtoetäisyydet ja etenkin nousukorkeudetpienenevät.Murskauspiiriin kuuluu murskatun malminvälivarasto, seulonta, hienomurskaus ja agglomerointieli rakeistus. Murskauspiirissä malmiseulotaan ja murskataan lopulliseen kokoonsa.Oikeankokoiseksi murskattu malmi kuljetetaanhihnakuljettimilla agglomerointiin. Hienomurskausja seulonta tapahtuvat tiloissa,jotka on varustettu pölynkeräysjärjestelmällä.Agglomeroinnissa eli rakeistuksessa pienemmätja suuremmat partikkelit kiinnittyvättoisiinsa kaivoksen metallien talteenotonpääprosessiliuoksen avulla (ns. PLS-liuos) avullamuodostaen rakeita. Tasakokoiset rakeet kuljetetaanhihnakuljettimilla ja kasataan kasauslaitteella(ns. stakkeri) ensimmäisen vaiheen bioliuotukseen,eli primäärikasalle. Bioliuotuskasatläpäisevät hyvin liuosta ja ilmaa, mikä on edellytysbioliuotusprosessin toimivuudelle. Vuosittainbioliuotukseen vietävä malmimäärä vastaamurskattua ja agglomeroitua malmimäärää.Bioliuotuskasoja täytetään ns. stakkereidenavulla. Kasan keskelle on rakennettu koko keskikaistanpituinen hihnakuljetin. Tämä hihnakuljetinlähtee suoraan agglomeroinnista, jolloinagglomeroitu malmi on noin 5 % kosteaa,eikä se pölyä merkittävästi. Hihnakuljettimeltatuote ajetaan nousukuljettimen kautta siltakuljettimelle.Nousukuljetinta ja siltaa voidaan liikuttaakeskikaistan suuntaisesti eteen- ja taaksepäin.Silta kulkee telavetoisilla vaunuilla, jotkasamalla myös kannattavat siltaa. Siltakuljetintasiirretään GPS-navigoinnin avulla, jotta jokainenvaunu liikkuu oikea-aikaisesti. Siltakuljettimeltatuote ohjataan heittokuljettimelle, jokapudottaa murskatun malmin kasalle. Heittokuljetinlähtee puomivaunulta, jota ajetaan sillansuunnassa. Näin kasalle saadaan sama määrämursketta koko kasan leveydelle. Siltakuljetin onyhtä leveä kuin kasan lohko. Kun kasan yhdenpuolen lohkot on ajettu täyteen mursketta, siirretäänstakkeri seuraavaksi täytettävälle puolelletelavetoisten vaunujen avulla.14

2.2 Kaivoksen nykyisen luvan mukainen toimintaKuva 2-11. Bioliuotusprosessi.Murskauksesta ja agglomeroinnista sekäniihin liittyvästä malmin käsittelystä ja kuljetuksistaon aiheutunut lähinnä pöly- ja melupäästöjä,jotka on kuitenkin saatu hallintaanpölynpoistojärjestelmillä sekä sijoittamallahienomurskaus-, seulonta- ja agglomerointilaitteistotkatettuihin tiloihin. Pölynpoistojärjestelmiäollaan edelleen tehostamassa vuonna2012. Murskaus ja agglomerointi tapahtuvatnykyisin kaivoksen tehdasalueella.2.2.3 BioliuotusBioliuotuksessa malmissa luonnostaan kasvavatmikrobit katalysoivat malmin sisältämän raudanja rikin hapettumista saadakseen energiaa kasvuunsa.Kiinteät metallisulfidit muuntuvat vesiliukoisiksimetallisulfaateiksi ja liukenevat. Liuotuksessalähes kaikki malmin sisältämät metallitliukenevat noudattaen tiettyä liukenemisjärjestystä.Talvivaaran malmin bioliuotus on voimakkaastilämpöä tuottava prosessi ja siksi soveltuukäytettäväksi myös kylmissä olosuhteissa.Bioliuotus toteutetaan murskaamalla malmihaluttuun partikkelikokoon, jonka jälkeenmalmi kasataan noin 10 metriä korkeaksi malmikasaksi.Kasaan puhalletaan ilmaa, jottamikrobit saavat tarvitsemaansa happea toimintaansa.Kasaa kastellaan happamalla liuoksella.Malmissa olevat metallit liukenevat kasan läpikierrätettävään kasteluliuokseen, jolloin liuoksenmetallipitoisuus kasvaa. Kun metallipitoisuuson riittävän korkea, poistetaan osa kiertoliuoksestametallien talteenottolaitokselle,jossa metallit saostetaan pois liuoksesta ja jäljellejäänyt liuos palautetaan kasaliuoskiertoonns. raffinaattina.Talvivaarassa bioliuotus tehdään kaksivaiheisesti:primääriliuotuksessa ja sekundääriliuotuksessa.Primääriliuotuksen kesto onn. 1,5 vuotta, jonka jälkeen malmikasa puretaanja uudelleen kasataan sekundääriliuotuskentälle.Purkuvaiheessa kovettuneetmalmikappaleet murskataan. Kaksivaiheisuudellaparannetaan liuotussaantia, kunprimäärikasalla huonosti liuenneet tai liukenemattomatkasa-alueet liuotetaan sekundääriliuotuksessa.Malmin huono tai osittainenliukenemattomuus primäärikasalla voiolla seurausta esim. kastelun tai ilmastuksenepätasaisuudesta tai malmin kovettumisestapaakuiksi. Sekundääriliuotusta tehdäänniin kauan kuin malmikasasta liukenee riittävästimetalleja, arviolta 2-3 vuotta. Sekundäärikasaon myös liuotetun malmin loppusijoituspaikkaja se maisemoidaan kasanliuotuksen loputtua.15

Kuva 2-12. Bioliuotuskasan purku käynnissä.Bioliuotuksen vedenkierrätys toteutetaanrakentamalla kasan päälle kastelujärjestelmäja kasan alle kasteluvesien keruurakenteet.Kasan pohjalta salaojakerroksen avulla altaaseenkerätty vesi kierrätetään pumppaamallase uudestaan kasan päälle. Bioliuotuskasan alapuolinenmaa on tiivistetty bentoniittimatollaja muovikalvolla nestettä läpäisemättömäksi.Puhaltimilla tuotettu ilma johdetaan mikrobeillebioliuotuskasaan asennetun ilmastusputkistonavulla. Kasarakenteen poikkileikkauson esitetty oheisessa kuvassa (Kuva 2-13).Bioliuotuksessa veden pH nousee kasanläpi valuessaan. Liuoksen happamuus ylläpidetäänlisäämällä siihen tarvittava määrä rikkihappoa(H 2SO 4).Molempien liuotusvaiheiden tekninen toteutustapaon periaatteessa samanlainen. Käytännönerona on se, että kun primääriliuotuksessa jo primääriliuotettumalmi siirretään pois uuden malmikasantieltä, niin sekundääriliuotuksessa uusimalmikasa tehdään ensimmäisen täyttökierroksenjälkeen sekundääriliuotetun malmin päälle.Talvivaarassa primääriliuotus aloitettiin kesällä2008 ja ensimmäiset malmit siirrettiin sekundääriliuotukseenloppuvuodesta 2010.Talvivaaran bioliuotuksen parametrit ovat:• primääriliuotuksessa yhden kentän koko400 m x 1 200 m, malmikerroksen korkeus8...10 m• primääriliuotuksessa on 4 liuotuskenttää,joissa yhteensä on malmia 24 miljoonaa tonnia• primääriliuotuksen kastelumäärä5...10 litraa/m 2 /h• primääriliuotuksen ilmamäärä0,04...0,08 m 3 /h/malmitonni• sekundääriliuotuksessa ensimmäisenkentän koko 450 m x 1 400 m ja malmikerroksenkorkeus 15 m• sekundääriliuotusalue laajenee primäärikentänpurkukierron etenemisen mukaan• sekundääriliuotusalueeseen varattu kokonaispinta-alaon nykyisessä luvassa 550 hehtaaria• sekundääriliuotuksen kastelumäärä2...5 litraa/m 2 /h• sekundääriliuotuksen ilmamäärä0,01...0,05 m 3 /h/malmitonni• molemmissa liuotusvaiheissa liuoksenkiertoveden tavoite-pH on 1,5...3,5Kuva 2-13. Bioliuotuskasan sisus.16

2.2 Kaivoksen nykyisen luvan mukainen toimintaNikkelin saanti primääriliuotuksesta on noin 70 %.Nikkelin kokonaissaanti bioliuotuksesta onsekundääriliuotuksen jälkeen yli 90 % eli yli 90 %malmissa alun perin olevasta nikkelistä saadaanliuotettua talteen. Myös sinkin kokonaissaantion yli 90 %. Kuparin osalta kokonaissaanninarvioidaan olevan noin 30 %, koboltin noin 40 %ja uraanin 85–95 %. Erityisesti uraanin osaltakokonaissaannin arviointia vaikeuttaa uraaninpieni pitoisuus malmissa ja vielä pienempi pitoisuusliuotusjäännöksessä.Bioliuotuksesta metallien talteenottoon johdettavanPLS-liuoksen koostumus vaihtelee louhitunmalmin pitoisuuksien ja liuotuksen vaiheenmukaan. Tyypillisesti PLS-liuos sisältäämetalleja seuraavasti:• nikkeliä 1,5 – 3,5 g/l• sinkkiä 4,0 – 7,5 g/l• kuparia noin 0,5 g/l• kobolttia alle 0,3 g/l• uraania 0,01 – 0,03 g/l• rautaa 10 - 20 g/l,• mangaania 3 - 8 g/l,• magnesiumia 3 - 8 g/l• alumiinia 3 - 9 g/l• kalsiumia 0,5 - 0,8 g/l• natriumia 0,3 - 0,7 g/lMuiden metallien kuten arseenin, kromin ja kadmiuminpitoisuudet ovat alle 0,02 g/l.Päästöjä bioliuotuksessa aiheutuu lähinnäkasojen ilmastukseen käytettävien puhaltimienmelusta. Kasojen yläpuolisen ilman laadun mittauksenperustella happamat liuospisarat eivätKuva 2-14. PLS-liuosallas.nouse kasan pinnasta riittävästi kulkeutuakseenympäristöön. Ilmastuksen puhaltimetkäyttävät paljon sähköä ja ovat merkittävä sähkönkuluttaja Talvivaaran kaivoksella. Bioliuotuksessamuodostuu merkittävä määrä muovijätettäkasteluun käytetyistä muoviletkuista.2.2.4 Metallien talteenottoMetallien talteenotossa nikkeli, sinkki, kuparija koboltti saostetaan liuotuskasoilta saatavasta,kyseisiä metalleja sisältävästä PLS-liuoksesta,jolloin saadaan tuotetuksi sakkamaisiametallisulfideja. Metallisulfidit ovat kaivoksennykyisen tuotantoprosessin lopputuote jane myydään asiakkaille jatkojalostettavaksimetallituotteiksi.Kuva 2-15. Metallien talteenottoprosessi.17

Metallien talteenoton pääreaktio on:Metallien talteenoton pääreaktio: Metallisulfaatti (MeSO 4) + Rikkivety (H 2S)Rikkihappo (H 2SO 4) + Metallisulfi di (MeS)Bioliuotuksesta tuleva PLS-liuos, jonkavirtaama on metallipitoisuudesta riippuenkeskimäärin noin 1 200 - 1 600 kuutiometriätunnissa, jaetaan kahteen metallien saostuslinjaan.Liuosmäärä riippuu PLS-liuoksenmetallipitoisuuksista. Molemmat linjat sisältävätseuraavat prosessivaiheet:• Kuparisulfidin saostus, sakeutus ja suodatus• Sinkkisulfidin saostus, sakeutus ja suodatus• Esineutralointi, sakeutus ja suodatus• Nikkeli- ja kobolttisulfidin saostus,sakeutus ja suodatus• Raudan ja alumiinin saostus ja sakeutusLisäksi linjoille yhteisiä prosessivaiheita ovatsinkin saostuksen ja esineutraloinnin väliinsuunniteltu uraanin talteenotto, metallien talteenotonläpikäyneen PLS-liuoksen loppuneutralointija sakeutus sekä reaktori-, sakeutin- jasuodatinhönkien käsittely.Kuparin ja sinkin saostukset tehdäänsekoitussäiliöreaktoreissa. Lietteistä erotetaankiintoaine sakeuttimissa ja suodattimilla.Sakeuttimissa runsaasti kiintoainettasisältävä liete painuu pohjalle, kun taas kirkasyliteliuos jatkaa seuraavaan saostusvaiheeseen.Apuaineena sakeutuksessa käytetäänflokkulointikemikaalia, jolla saadaankiintoainepartikkelit kerääntymään suuremmiksiryppäiksi, jolloin niiden laskeutuminenon nopeampaa. Sakeuttimien pohjalta kiintoainepitoinenalite pumpataan suodatukseen,jossa sakka pestään ja siitä poistetaan lisääkosteutta. Suodatuksen jälkeen metallisulfidisakatpakataan kuljetusta varten tai siirretäänvarastoon odottamaan pakkaamista.Sinkkisulfidin suodatusprosessi on kaksivaiheinen.Kuparin ja sinkin saostusreaktiossasyntyy happoa edellä kuvatun reaktioyhtälönmukaisesti. Hapan PLS-liuos esineutraloidaankalkkikivilietteellä ennen nikkelin ja koboltinsaostusta, koska liian happamassa liuoksessanäiden metallien saostuminen on liianhidasta. Esineutraloinnissa muodostuu kipsisakkaaseuraavan reaktion mukaisesti:Esineutralointireaktio: Rikkihappo (H 2SO 4) + Kalkkikivi (CaCO 3) Kipsisakka (CaSO 4· x H 2O) + Hiilidioksidi (CO 2)Kuva 2-16. Kipsisakka-altaan täyttöputki.Neutralointireaktiossa muodostuva kipsisakkaerotetaan sakeuttimissa ja suodattimissa.Suodatettu kipsisakka sekoitetaan sivukiveen,johdetaan kipsisakka-altaalle tai käytetäänsekundääriliuotuksen pohjarakenteissa ja osasuodattimien pesuvesistä johdetaan raffinaattisäiliöön,josta se jatkaa bioliuotukseen. Esineutralointisakanhyötykäyttämisestä allasrakenteissaon erillinen viranomaisen jätteiden hyötykäyttöönliittyvän lainsäädännön mukainen hyväksyntä.Esineutraloinnissa jäljelle jäävä liuos johdetaanedelleen nikkelin ja koboltin saostukseen.Nikkeli ja koboltti saostetaan esineutraloinninjälkeen edellä kuvatun metallien talteenotonpääreaktion mukaisesti samaan tapaankuin kupari ja sinkki. Neutralointiaineena nikkelinja koboltin saostuksessa käytetään lipeääeli natriumhydroksidia. Osa sulfidisaostusreaktorienlipeäpesurien käytetystä pesuliuoksestahyödynnetään nikkeli-koboltin saostuksessa.18

2.2 Kaivoksen nykyisen luvan mukainen toimintaKuva 2-17. Sakeutin metallien talteenottolaitoksella.Pesuliuos sisältää lipeän ohella natriumsulfidiaja natriumvetysulfidia, joita voidaan rikkivedynlailla käyttää metallien sulfidisaostuksessa.Pesuliuosta voidaan syöttää myös kuparinsaostusreaktoreihin.Nikkelin ja koboltin saostuksen jälkeenseuraavat raudan ja alumiinin saostus liuoksesta.Rauta saostetaan hapettamalla se kolmenarvoiseenmuotoon (Fe 3+ ), mikä saadaanaikaan syöttämällä saostusreaktioihin happikaasua.Raudan saostuessa muodostuuhappoa, mistä syystä liuosta täytyy neutraloidakalkkikivellä. Osa alumiinista saostuusamassa vaiheessa raudan kanssa pH:ta nostettaessaalumiinihydroksidina (Al(OH) 3).Sakat erotetaan sakeuttimessa ja pumpataankipsisakka-altaalle.Valtaosa tai kaikki jäljellä jääneestä liuoksestapalautetaan bioliuotukseen. Loput elipieni määrä liuosta (100 – 500 m 3 /h) johdetaanloppuneutralointiin, jossa kalkkimaidon avullasaostetaan liuoksessa jäljellä olevat metallit,kuten mangaani ja magnesium, hydroksideina.Sakeuttimista tuleva kirkas liuos johdetaantakaisin bioliuotukseen ja alite pumpataan kipsisakka-altaalle.Kun prosessin vesitase niinvaatii, johdetaan loppuneutraloinnin yliteliuos(ns. LoNe-ylite) jälkikäsittelyalueille. Jälkikäsittelyalueiltapuhdistettu vesi johdetaanvesistöihin. Vesien käsittelyä on kuvattu tarkemminkohdassa 2.2.6.Edellä kuvatulla prosessilla voidaan tuottaavuodessa kuivana sakkamääränä ilmoitettuna60 000 tonnia nikkeli-kobolttisulfidia,115 000 tonnia sinkkisulfidia ja 60 000 tonniakuparisulfidia (Taulukko 2-1). Tuotantomäärävastaa 30 000 tonnia nikkeliä vuodessa. Analyysienperusteella kuparisulfidisakassa ontyypillisesti ollut kuparia noin 20 - 50 %, sinkkisulfidisakassasinkkiä noin 60 - 65 % ja nikkeli-kobolttisakassanikkeliä noin 45 - 55 % jakobolttia noin 1 – 2 % kuiva-aineesta. Mangaanintalteenoton kannattavuutta nykyisessäprosessissa selvitetään. Tällä hetkellämangaani saostuu pääosin loppuneutraloinnissametallihydroksidina.19

Loppuneutraloinnin pääreaktio on:Vuonna 2010 kipsisakka-altaaseen johdettiinmetallien talteenotosta sakkaa yhteensä495 000 tonnia, josta 407 000 tonnia oli rautasakkaaja 88 000 tonnia esi- ja loppuneutraloinnistasyntyvää sakkaa. Nykyisen luvanmukaisella maksimituotantomäärällä 30 000t nikkeliä vastaavat jätteiden määrät on esitettytaulukossa (Taulukko 2-4). Etenkin rautajaloppuneutralointisakan määrä vaihteleetalteenoton ajotavan mukaan ja toteutuneetmäärät ovat jääneet alemmiksi kuin laskennallisetmaksimimäärät.Hönkien käsittelyTaulukko 2-1. Metallirikasteiden vuosituotantomäärätnykyisen luvan mukaisessa toiminnassa (VE 0) olettaen,että uraanin talteenotolle myönnetään tarvittavat luvat.Tuote Sakkana* Metalliksi laskettuna(tonnia vuodessa) (tonnia vuodessa)Kupari 60 000 12 000Sinkki 115 000 66 000 – 72 000Nikkeli 60 000 30 000Koboltti 1 000 – 1 200Mangaani ei tiedossa 40 000 – 50 000Uraani 500 – 600 350 – 500* kuiva-aineenaMetallien talteenoton sulfidisaostusreaktoreistakerätään muodostuvat höngät imeytysreaktoriin.Saostuksen höngässä on epäpuhtautenarikkivetyä. Imeytysreaktorissa on lipeäliuosta(natriumhydroksidi, NaOH), johon saostuksestatulevan höngän rikkivety liukenee tehokkaasti.Imeytysreaktorista höngät jatkavat pesureille,joissa käytetään niin ikään lipeää rikkivedynpoistamiseen. Rikkivetysaostusten sakeuttimetja suodattimet ovat katettuja ja sakeutinhöngätkäsitellään pesureilla, joissa hönkien sisältämärikkivety poistetaan lipeäliuoksella.Esineutralointireaktoreilta kerättävissä höngissäesiintyy epäpuhtauksina rikkivetyjäämiä,vaikka reaktoreihin ei syötetäkään rikkivetyä.Kaasu sisältää myös hiilidioksidia, joka huonontaalipeäpesun tulosta, mistä syystä pesurintoimintaa tehostetaan hapettamalla. Hapettaminentoteutetaan lisäämällä esineutraloinninsyöttöliuokseen vetyperoksidia (H 2O 2). Vetyperoksidireagoi rikkivedyn kanssa, jolloin muodostuualkuainerikkiä sekä vettä.Raudan saostuksen reaktorien kaasussa onesineutraloinnin tapaan rikkivetyjäämiä. Raudansaostuksessa on happisyötön ansiosta jovalmiiksi hapettavat olosuhteet, joten rikkivetyhajoaa jo alkuvaiheessa, eikä vaikuta niin merkittävästipesutulokseen kuin esineutraloinnissa.Silti tämänkin pesurin toimintaa tehostetaanlisäämällä raudan saostukseen tulevaan syöttöliuokseenvetyperoksidia (H 2O 2). Vetyperoksidinlisääminen esineutraloinnin ja raudan saostuksensyöttöliuoksiin onkin selvästi vähentänyttoiminnan hajuhaittoja. Loppuneutralointireaktorinhöngät johdetaan käsittelyyn lipeäpesuriin.Ympäristövaikutuksina metallien talteenotostaon aiheutunut kaivoksen ympäristöönhajupäästöjä ja lisäksi prosessin puhdistetutylijäämävedet ovat vaikuttaneet vastaanottavienvesistöjen vedenlaatuun. Hajupäästöjä onmuodostunut kaivoksen tuotannossa tapahtuneidenkatkosten yhteydessä. Kevääseen 2011asti metallien talteenoton rikkipäästöt ylittivätluparajat kahdella mittauspisteellä (yhteensä 5mittauspistettä), jonka jälkeen päästöt ovatyksittäistä prosessiosan häiriötä lukuun ottamattaolleet lupamääräyksen rajoissa.Metallien talteenotosta on johdettu vuosina2010 ja 2011 ympäristöluvassa sallittumäärä eli 1,3 miljoonaa kuutiometriä vuodessapuhdistettua ylijäämävettä vesistöön. Ylijäämävesienmetallipitoisuudet ovat olleet lupamääräystenrajoissa, mutta natriumin, sulfaatinja mangaanin pitoisuudet vesissä kohosivatvuonna 2010 selvästi aiemmin arvioitua suuremmiksi.Pääosa natriumin ja sulfaatin päästöistäon aiheutunut hajuhaittojen vähentämiseksikäytetystä lipeäpesureista. Vuonna2011 tehtiin parannuksia prosessin vesienkäsittelyyn,joiden seurauksena pitoisuudet saatiinlaskemaan merkittävästi. Vesienkäsittelyntehostamishanke jatkuu edelleen. Tarkemmintehtyjä ja suunniteltuja parannustoimenpiteitäon kuvattu kappaleessa 3.4.5.2.2.4.1 Uraanin talteenottoJatkossa tarkoituksena on ottaa talteen myösuraani, joka liukenee päämetallien kanssa20

2.2 Kaivoksen nykyisen luvan mukainen toimintaLiuoskiertoReaktorihönkien käsittelyLipeäKuparinsaostusSinkinsaostusUraanintalteenotonhönkienkäsittelyEsineutralointiAdsorptioKaasunpesuPesuliuoskuparin sekänikkelin ja koboltin saostukseenSakeutinhönkien käsittelyLipeäKaasunpesuPesuliuoskuparin sekänikkelin ja koboltin saostukseenNeutralointihönkien käsittelyPuhdistetutkaasutulkoilmaanPuhdistetutkaasutulkoilmaanBioliuotusNikkelin jakoboltinsaostusRaudansaostusPesuliuosliuoskiertoonLipeäKaasunpesuPuhdistetutkaasutulkoilmaanLoppuneutralointiRaudansaostuksen hönkien käsittelyLipeäPesuliuosliuoskiertoonKaasunpesuPuhdistetutkaasutulkoilmaanKuva 2-18. Metallien talteenoton hönkien puhdistus. Lisäksirikkivetytehtaalla on lipeäpesurinsa, jota ei ole esitetty kuvassa.PLS-liuokseen. Uraanin talteenotto sijoittuuprosessissa sinkin saostuksen ja esineutraloinninväliin ja sen kautta kulkevat molempienmetallien talteenottolinjojen liuokset.Ennen uraanin talteenottoa metallien talteenottolinjojensinkkisulfidin sakeuttimiltatulevat liuokset yhdistetään selkeytysaltaassa,jossa viimeiset kiintoainepartikkelitpainuvat pohjalle.Selkeytetty liuos johdetaan altaasta uraanintalteenoton neste-neste-uuttoon, jossa uraanisiirretään orgaaniseen liuokseen. Tämän jälkeenvesiliuos ja orgaaninen liuos erotetaantoisistaan selkeytysaltaassa aineiden fysikaaliseentiheyseroon perustuen. Orgaaninenliuos asettuu kevyempänä vesiliuoksen päälle.Uutto on kaksivaiheinen, eli ensimmäisen vaiheenselkeytysaltaasta vesiliuos jatkaa toisenvaiheen sekoitussäiliöön ja edelleen toiseenselkeytysaltaaseen. Uuton läpikäynytvesiliuos (= raffinaattiliuos) johdetaan laitoksenpihalla sijaitsevaan altaaseen, josta se jatkaametallien talteenoton esineutralointivaiheeseenja siitä edelleen nikkelin ja koboltinyhteissaostukseen. Orgaaninen uuttoliuos johdetaanselkeytysaltaista takaisinuutettavaksi,jossa uuttoliuokseen siirtynyt uraani uutetaannatriumkarbonaattia käyttäen takaisin uraanintalteenoton vesiliuokseen. Takaisinuutossavesiliuoksen ja orgaanisen liuottimen erotukseenkäytetään uuton tapaan sekoitussäiliöjaselkeytysallasyksiköitä, joita on prosessissakaksi kappaletta.Takaisinuutosta saatu uraanipitoinen vesiliuosjohdetaan sekoitussäiliöissä tehtävänpH-säädön jälkeen uraanin saostusvaiheeseen.Orgaanisen liuoksen pääsy saostusvaiheeseenestetään jälkiselkeytyksellä ja tarvittaessalisäksi aktiivihiilisuodatuksella. Orgaaninenliuos kierrätetään takaisin uuton ensimmäiseen21

METALLIEN EROTUSkupari, sinkkiUraanin uuttoMETALLIEN EROTUSnikkeli, kobolttiUutonapuaineidenlisäysTakaisinuuttopHsäätöKuva 2-19. Uraanin talteenottoprosessi.SaostusNestekiintoaineerotusKuivausPakkausvaiheeseen. Uraani saostetaan sekoitussäiliöreaktoreissavetyperoksidilla. Saostuksessa vesiliuoksenpH säädetään lipeällä saostusreaktiollesopivaksi. Uraani saostuu uraaniperoksidina(UO 4), joka erotetaan vesiliuoksesta sakeuttimellaja lingolla. Sakasta erotettu liuos palautetaanuraanin talteenottolaitoksen syöttööntai metallien talteenottolaitoksen raffinaattiin.Uraanin talteenottolaitoksella voidaan suunnitelmienmukaan tuottaa vuodessa 350–500 tonniauraania uraaniperoksidina. Osa uraanin talteenottolaitokselletulevasta raaka-aineesta voiolla peräisin Norilsk Nickel Harjavalta Oy:ltätuotavasta uraaniliuoksesta –tai sakasta.Uraanin talteenoton prosessilaitteet ja uraaninkäsittelyyn liittyvät toiminnot tapahtuvatkatetuissa altaissa tai sisätiloissa ja kaikki höngätkäsitellään kaasunpesureilla, kaasunpolttimellaja/tai suodattimilla. Orgaanisesta uuttoliuoksestalaitoksen sisäilmaan vapautuvienVOC-yhdisteiden käsittely on yleisesti käytössäolevaa, vakiintunutta tekniikkaa, jonka puhdistustehokkuuson hyvä. VOC-yhdisteistä taimuista uraanin talteenottolaitoksella käytettävistäkemikaaleista ei aiheudu hajupäästöjä.Altaiden sekä uuttoalueen kaasujen käsittelypyritään yhdistämään metallien talteenottolaitokselletodennäköisesti hankittavaan polttimeen.Mikäli altaiden ja uuttoalueen kaasutkäsitellään pesureilla, pesuliuoksena käytetäänlipeäliuosta, koska prosessiliuoksista vapautuurikkivetyä. Saostusalueen ja kuivaus- ja pakkausalueenpesureissa pesuliuoksena käytetäänvettä, koska niissä tarkoituksena on hiukkastenpoistaminen höngistä. Saostusalueella käytetääntarvittaessa pesurin lisäksi hiukkastenpoistoon lisäsuodattimia. Kuivaus- ja pakkausalueellakäytetään pesurin lisäksi joka tapauksessalisäsuodatinta.Uraanin talteenoton ympäristövaikutukseton arvioitu erillisessä menettelyssä, jokapäättyi yhteysviranomaisen lausuntoon helmikuussa2011. Uraanin talteenoton ympäristölupahakemusjätettiin Pohjois-Suomenaluehallintovirastolle maaliskuussa 2011.Ydinenergialain mukainen lupahakemus uraanintuottamiseksi jätettiin valtioneuvostollehuhtikuussa 2010.2.2.4.2 Mangaanin talteenottoMangaanin talteenotto on mainittu kaivoksenvoimassa olevassa ympäristöluvassa ja talteenotonprosessikehitystä on tehty yhteistyössäyliopistotahojen kanssa useamman vuodenajan. Vaihtoehtoja niin tuotteille kuin talteenottoprosessilleon useita. Mangaanin talteenottoon myös täydennetty kaivoksen vireilläolevaan lupamääräysten tarkistamishakemukseen,mistä syystä se käsitellään osana nykyisenluvan mukaisen toiminnan kuvausta.Tällä hetkellä mangaania saostetaan Talvivaarankaivoksella loppuneutraloinnissa, jossase saostuu pääasiassa hydroksidina. Tuotteenasaadaan sekasakkaa, jonka hyödyntäminenmangaanin raaka-aineena ei ole kannattavaa.Tutkimus- ja kehitysprojektissa on todettu,että mangaanin ja raudan yhteissaostus PLSliuoksestaon mahdollista hapetus- ja neutralointikemikaalienavulla. Vaihtoehtoisiahapetuskemikaaleja ovat esimerkiksi happi,22

2.2 Kaivoksen nykyisen luvan mukainen toimintamangaanidioksidi ja rikkidioksidi/happi janeutralointikemikaaleja kalkkikivi, kalkkimaito,natriumkarbonaatti ja natriumvetykarbonaatti.Mangaani voidaan tutkimustulostenperusteella saostaa myös selektiivisesti,ilman raudan myötäsaostumista. Suoraan PLSliuoksestasaostettava mangaanioksidi voi ollajoko myytävä tuote tai välituote Talvivaarassatapahtuvassa mangaanin jalostuksessa.Mangaanituotevaihtoehtoja ovat erilaisetmangaanisuolat ja -sakat, kuten rauta-mangaanioksidi,mangaanioksidit, -karbonaatit,-kloridit, -sulfaatti sekä metallinen mangaani.Saostus voidaan tehdä samantyyppisilläsekoitussäiliöreaktoreilla kuin raudan saostusja neste-kiintoaine-erotukseen soveltuvatsakeuttimet ja suodattimet. Käytettäessä rikkidioksidi-happi-kaasuseostapoistokaasut täytyypuhdistaa ja puhdistuksessa voidaan lipeänohella käyttää kalkkipohjaisia kemikaaleja taivetyperoksidia. Puhtaamman mangaanituotteentuotanto voi edellyttää esimerkiksi uudelleenliuotusta, kuivausta tai neste-neste-uuttoa.Ympäristövaikutusten kannalta mangaanintalteenotto ja toimitus asiakkaalle tuotteenapienentäisi kipsisakka-altaalle kertyvääkiintoainemäärää 10–50 % riippuen talteenottoprosessistaja -kapasiteetista. Mangaanintalteenotto edellyttää mahdollisesti uusienkemikaalien käyttöön ottoa ja joka tapauksessase lisää kemikaalikulutusta, kuljetusmääriä jamahdollisesti päästöjä ilmaan. Kemikaalienlaatu ja määrä riippuvat kapasiteetista ja jalostusasteesta.Mangaanin ottaminen talteenvähentää ylijäämävesiin päätyvän mangaaninmäärää ja ylijäämävesien vesistövaikutuksia.2.2.5 ApuprosessitApuprosesseilla tarkoitetaan tässä yhteydessäTalvivaaran kaivoksen olemassa olevia, tuotantoatukevia toimintoja. Näitä ovat rikkivedynja vedyn valmistus, hapen valmistus ja kalkinkäsittely. Vesien käsittelyyn, kuten raakavedenja ylijäämäveden puhdistukseen sekä jäähdytysvesikiertoonliittyvät asiat on käsiteltyomassa kappaleessa 2.2.6.Rikkivedyn ja vedyn valmistusTalvivaaran metallituotteet saostetaan sulfideinaja reagenssina saostuksessa käytetäänrikkivetyä (H 2S). Rikkivety valmistetaan Talvivaarankaivoksella sularikin (= sulatettu alkuainerikki)ja vetykaasun välisenä reaktiona(Kuva 2-20). Valmistus tapahtuu rikkivetytehtaanomassa rakennuksessa, joka sijaitsee kaivoksentehdasalueella.Kuva 2-20. Rikkivedyn valmistus.23

Rikin käsittelyRikkivedyn valmistuksessa raaka-aineena käytetäänsularikkiä tai kiinteää alkuainerikkiä sekävetyä. Sularikkiä syntyy sivutuotteena esimerkiksimetalleja prosessoivissa laitoksissa sekäöljynkäsittelylaitoksilla. Sularikki toimitetaanraaka-aineena Talvivaaran kaivokselle säiliöautoillaja varastoidaan säiliöissä. Sularikkiä voidaanmyös valmistaa Talvivaaran tehtaalla sulattamallaalkuainerikkiä rikin sulatussäiliössä,josta se pumpataan edelleen sularikkisäiliöihin.Kiinteä alkuainerikki tuodaan kaivokselle junataiautokuljetuksina ja se varastoidaan kaivoksentehdasalueella sijaitsevassa rikkivarastossa.VetytehtaatRikkivedyn valmistuksessa käytettävää vetykaasuavalmistetaan Talvivaaran kaivoksentehdasalueella sijaitsevilla kahdella vetytehtaalla.Raaka-aineena vedyn valmistuksessakäytetään nykyisin nestekaasua (propaani).Vedyn valmistuksessa nestekaasuun, maakaasuuntai kaasutettuun teollisuusbensiiniinsekoitetaan osa tuotteena saatavasta vedystä,jonka jälkeen kaasuseos kuumennetaan lämmönvaihtimenavulla ja johdetaan rikinpoistoon.Rikinpoiston jälkeen kaasuseokseenlisätään vesihöyryä, jonka jälkeen seosta kuumennetaanuudelleen lämmönvaihtimessa.Tämän jälkeen kaasuseos johdetaan uuniin(ns. reformeriin), jossa kaasuseos muutetaannikkelikatalyytin avulla synteesikaasuksi, jokasisältää vetyä (H 2), hiilimonoksidia (CO), vesihöyryä(H 2O) ja metaania (CH 4). Katalyyttimassatvaihdetaan määräajoin ja ne viedään ulkopuoliseenkäsittelylaitokseen hävitettäväksiasianmukaisesti. Kuuma synteesikaasu virtaajäähdytyskattilan läpi, jonka jälkeen se johdetaanhiilimonoksidin muuntimeen. Hiilimonoksidi(CO) reagoi vesihöyryn (H 2O) kanssamuodostaen hiilidioksidia (CO 2) ja vetyä (H 2).Kaasu jäähdytetään huoneen lämpötilaan jasiitä erotetaan vesi, jolloin jäljelle jää vetyä jametaania sisältävä kaasuseos. Kaasusta puhdistetaanmetaani molekyylisuodattimessa, jolloinsaadaan tuotteeksi 99 % puhdasta vetykaasua.Raaka-aineena käytettävää propaania kuluunoin 24 000 tonnia vuodessa.RikkivetytehtaatRikkivedyn valmistuksen keskeiset laitekokonaisuudetovat:• Vastuskammio, jossa sähkövastuksillaostetaan rikin lämpötilaa• Vetytehdas, jossa hiilivetyraaka-aineestavalmistetaan vetykaasua• H 2S-kehitin, jossa vetykaasu ja sularikkireagoivat muodostaen kaasumaista rikkivetyä• H 2S-torni jossa syntynyt rikkivetykaasujäähdytetään kiertorikillä• H 2S-kaasun jäähdytin ja paineentasaussäiliö,syöttösäiliö, syöttöpumppu sekä muutpumput ja putkistot, joita käytetään rikkivedynsiirtämiseen sen käyttökohteisiinRikkivedyn valmistuksesta on aiheutunut häiriötilanteissarikkivetypäästöjä. Rikkivetytehtaallaon käytössä lipeäpesuri, jolla tehtaan poistoilmahöngistäpestään rikkivety pois. Pesurintoimintaa on parannettu viime vuosina. Vedynvalmistuksesta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä.Rikin käsittelyyn liittyneet tulipalot ovattapahtuneet rikkivarastossa. Varastoitava alkuainerikkion herkästi syttyvää. Paloturvallisuuteenon kiinnitetty erityistä huomiota varastonsuunnittelussa ja toteutuksessa; varasto on esimerkiksisijoitettu paloturvallisuuden kannaltariittävän etäälle muista rakennuksista. Varastotilassatapahtuneista tulipaloista ei ole aiheutunutlaajempia vaikutuksia ympäristöön.Hapen valmistusTalvivaaran kaivoksella käytetään kaasumaistahappea raudan saostuksessa metallien talteenotonpääprosessiliuoksesta (PLS-liuos). Happituotetaan kaivoksen tehdasalueella sijaitsevallakaasutehtaalla, joka käyttää raaka-aineenaansuodattamalla puhdistettua ulkoilmaa.Valmistusmenetelmänä on niin sanottuadsorptiomenetelmä. Adsorptiomenetelmässäilmaa puhalletaan adsorptiotorniin, jossa ilmantyppi sitoutuu adsorboivana aineena toimivaanmolekyyliseulaan. Jäljelle jäänyt happirikaskaasuseos ohjataan kompressorille, jossa senpainetta nostetaan. Adsorptiossa käytettävämolekyyliseula on zeoliittityyppistä materiaalia.Adsorptiotorneja on kaksi kappaletta, koskamolekyyliseulat täytyy regeneroida aika ajoin24

2.2 Kaivoksen nykyisen luvan mukainen toimintaIlmaIlmansuodatinPuhallin90 % happi Raudansaostuskompressorit(paineistus)AdsorberitVakuumipumppuIlma ulosKuva 2-21. Hapen valmistus adsorptiomenetelmällä.ja hapen tarve on jatkuva. Uudistaminen tehdäänhappirikkaalla ilmalla käyttäen alipainetta.Adsorptiossa hapen lisäksi myös ilmanluontaisesti sisältämä argon virtaa molekyyliseulanläpi, joten hapen puhtausasteeksi saadaankorkeintaan 94 %. Nykyisellä laitoksellahappipitoisuus on ollut noin 90 %. Sivutuotteenaprosessissa syntyy happiköyhää ilmaa,joka puhalletaan takaisin ilmakehään.Happitehtaan tuotantokapasiteetti onnykyisin noin 36 000 tonnia 90 %:sta happikaasuavuodessa. Hapen valmistusprosessikuluttaa runsaasti sähköä sekä jäähdytysvettäilma- ja happikompressorien jäähdyttämiseen.Happilaitoksella on suljettu jäähdytysvesikierto,joten kiertoon lisättävän jäähdytysvedenkulutus on hyvin pientä. Hapen valmistuksenpäästöt ja vaikutukset ympäristöön ovatkokonaisuutena hyvin vähäisiä.Kalkin käsittelyPoltetusta kalkista valmistettua kalkkimaitoakäytetään Talvivaaran kaivoksella metallientalteenoton loppuneutralointivaiheessa pH:nnostoon , jälkikäsittelyvaiheessa pH:n säätöönja metallien saostukseen. Kalkkikivestä valmistettuakalkkikivilietettä käytetään happamienprosessiliuosten neutralointeihin, pH:n säätöönsekä metallien saostamiseen esineutraloinnissaja raudan saostuksessa. Kalkin käsittely ja kalkkimaidonvalmistus tapahtuvat kaivoksen tehdasalueellasijaitsevassa kalkkitehtaassa.Raaka-aineina kalkkitehtaalla käytetäänkalsiumkarbonaattia eli kalkkikiveä (CaCO 3),kalsiumoksidia eli poltettua kalkkia (CaO) sekävettä. Osa kalkkikivestä on niin kutsuttua liitua,jonka eroaa kalkkikivestä ollen hienojakoisempaa.Siksi liidun liettoon on oma laitteisto.Kalkkikivi pienennetään mekaanisestimurskaamalla ja jauhattamalla sopivaksi liettämistävarten. Jauhettu kalkkikivi lietetäänveteen ja pumpataan varastosäiliöön, josta sejaetaan eri käyttökohteisiin. Poltettu kalkkijauhetaan tarvittaessa, minkä jälkeen se lietetäänveteen, jolloin kalsiumoksidi (CaO) reagoiveden (H 2O) kanssa ja muuttuu kalsiumhydroksidiksi(Ca(OH) 2) eli sammutetuksi kalkiksi.Sammutettu kalkki annostellaan vesilietteenävarastosäiliöstä käyttökohteeseen.Raaka-aineen varastointi ja kuljetus murskaukseentapahtuu automaattisesti, jolloin työntekijäteivät altistu kalkkipölylle. Kuljetuksissakäytettävät kuljettimet on koteloitu ja varustettupölynpoistolaitteistoilla. Kalkkitehtaassa on kattavastikohdepoistoimureita ja pesupaikkoja,joilla pöly kerätään pois tehtaan sisäilmasta.Vuonna 2010 kalkkikiveä (CaCO 3) käytettiinnoin 250 000 tonnia ja poltettua kalkkia(CaO) noin 30 000 tonnia. Nykyisen ympäristöluvanmukaisella maksimituotannolla30 000 tonnia nikkeliä vuodessa kalkkikivenmäärä on 1 000 000 tonnia ja poltetun kalkin170 000 tonnia vuodessa. Kalkkikemikaalienkulutukseen vaikuttaa merkittävästi metallientalteenottolaitoksen prosessin ajotapa, eli se,kuinka suuri osa pääliuosvirtaamasta käsitelläänraudan saostuksessa ja loppuneutraloinnissa.Kalkinkäsittelystä aiheutuvat päästöt koostuvatkalkkipölystä, jonka muodostumista jaleviämistä täytyy hallita työhygienisista syistä25

johtuen. Ympäristöön vaikuttavia päästöjä kalkinkäsittelystäei havaittavissa määrin aiheudu.2.2.6 Vesitase ja ylijäämävedetYleistä kaivoksen vesitaseestaTalvivaaran kaivoksen tuotannossa tarvittavaraakavesi otetaan nykyisin Kolmisoppijärvestä.Kaivosalueelta kerättävät vedet, esimerkiksilouhoksen kuivatusvedet, hyödynnetäänniin ikään liuotusprosessin raakavetenä. Pääosavesistä kierrätetään prosessissa. Koska alueellesataa vuosittain merkittävä määrä vettä jakoska kaikkia vesiä ei pystytä hyödyntämäänniiden laadun vuoksi joudutaan puhdistettujaylijäämävesiä johtamaan vesistöihin. Merkittäviämääriä vettä sitoutuu malmiin kun kastelualoitetaan uudella alueella ja haihtumalla bioliuotuskasoiltasekä altailta. Lisäksi vettä poistuupieniä määriä lopputuotteiden mukana.Kuvassa (Kuva 2-22) on esitetty Talvivaarankaivoksen, bioliuotuksen ja metallien talteenotonvesikaavio yleisellä tasolla.Raakaveden kulutusVuonna 2010 Kolmisopesta otetun raakavedenmäärä oli noin 400 kuutiometriä tunnissa,mikä vastaa vuositasolla määrää noin 3,5 miljoonaakuutiometriä. Vuonna 2011 Kolmisopestaotettu vesimäärä oli 3,1 miljoonaa kuutiometriä.Nykyisen ympäristöluvan mukaistavedenottoa Nuasjärvestä ei ole vielä aloitettu.Sadevesien kerääminenAvolouhokseen kertyy vettä sadevesistä ja kalliopohjavedestä.Avolouhosvettä on toistaiseksikäytetty lähinnä bioliuotuksessa, muttajatkossa sitä hyödynnetään myös metallien talteenotonraakavetenä korvaamaan osa vesistöistäotettavasta raakavedestä. Louhoksenympärysojituksilla vähennetään louhokseentulevia pinta-, sade- ja sulamisvesiä. Louhoksenympärille on rakennettu vuoden 2012 alussakalliopohjavesikaivot, joilla pyritään vähentämäänveden kertymistä louhokseen.Bioliuotuksessa sadevedet kerätään talteensuurelta pinta-alalta, joten niillä on merkittävävaikutus vesitaseeseen. Bioliuotuksenaltaille ja kasoille kertyvä vesimäärä vaihteleevuosittaisten sademäärien mukaan. Vettähaihtuu sekä kasojen pinnalta että liuosaltailtaja siksi myös haihdunnalla on suurenpinta-alan vuoksi merkittävä vaikutus. KunSadanta - HaihduntaJärvivesiRaakavesiallasSakka-altaatKierrätysvesiallasMetallien talteenottoYlijäämävesikeskimäärin375 m / hYlijäämävesikeskimäärin375 m / hPohjoinenjälkikäsittelyalueEteläinenjälkikäsittelyaluePLS-liuos31200-1600 m /hRaffinaattiliuos31200-1600 m /hBioliuotuskasatPorakaivovesiAvolouhosvesinoin 50 m 3 3/hnoin 100-200 m /hKuva 2-22. Kaivoksen vesikaavio nykytilanteessa.26

2.2 Kaivoksen nykyisen luvan mukainen toimintauuden malmin kastelu aloitetaan primääriliuotuksessa,siihen sitoutuu osa kasteluliuoksensisältämästä vedestä.Rakennettavien alueiden ympärille on kaivettuympärysojat ympäristön puhtaille valumavesille,joilla estetään puhtaiden vesienpääsy ja sekoittuminen rakennettavien alueidenvesien kanssa. Rakennettavien alueiden, esimerkiksisivukivikasojen, sisäpuolisten vesien pääsyympärysojiin estetään pinnan kallistusten, reunapenkereidenja viemäreiden avulla.Tehdasalueelle tulevat vedet kootaan pinnankallistuksilla kokoojakaivojen kautta altaisiinja otetaan talteen tai johdetaan käsittelyalueenkautta vesistöön. Vesien kokoamiseksi alueelleon toteutettu sadevesiviemäröinti. Kaikki kaivoksentoiminta-alueilla muodostuvat metallipitoisetvedet johdetaan prosessivedeksi.Bioliuotuksen vesitaseBioliuotuksessa malmiin sitoutuu ja kasoilta jaliuosaltailta haihtuu vuodessa suuruusluokaltaansama määrä vettä kuin mitä bioliuotuskasojenalalle kertyy sadevettä. Lähinnä syksylläsateisina aikoina tai keväällä sulamisvesienaikaan voi bioliuotuskiertoon kertyä enemmänvettä kuin mitä malmiin sitoutuu tai mitäkasasta haihtuu. Haihtumisen osuus bioliuotuksessaon enimmillään noin 10 prosenttiakiertoliuosvirtaamasta. Haihtuminen vaihteleehuomattavasti mm. vuodenajasta, ilmankosteudestaja lämpötilasta riippuen.Metallien talteenottoprosessin vesitaseBioliuotuksesta metallien talteenottoon johdettavaliuosvirtaus on noin 1200 - 1600 kuutiometriätunnissa. Metallien talteenotossakäytetään tällä hetkellä noin 300 - 400 kuutiometriätunnissa järvivettä ja lisäksi vettätulee prosessiin kemikaalien, esimerkiksi 50 %väkevyydessä tuotavan lipeän mukana. Valtaosavedestä palautetaan ns. raffinaattina bioliuotukseenmetallien talteenottoprosessinjälkeen, kun arvometallit ja osa sivumetalleistaon otettu talteen. Asiakkaalle toimitettavattuotesakat ovat kosteita ja sisältäväthieman vettä. Myös kipsisakka-altaalle johdettaviensakkojen mukana poistuu osa vedestä.Osa vedestä haihtuu esimerkiksi jäähdytysvesikierrossaja pesureilla ja osa kuluu kemiallisissareaktioissa, esimerkiksi vetytehtaallavedyn valmistuksessa.Uraanin talteenoton vaikutus vesitaseeseenUraanin talteenottolaitoksella käytettävä vesisaadaan kaivoksen olemassa olevasta vesilaitoksesta,jota laajennetaan tarpeen mukaan.Talteenottoprosessissa käytetään vettä laimennuksiin,erilaisiin pesuihin, kaasunpesureissasekä jäähdytysvetenä. Uraanin talteenotonjäähdytysvesikierto on kaivoksen pääjäähdytysvesikierrostaerillinen. Uraanin talteenotonkokonaisvesimäärät ovat prosessivesiä noin350 000 kuutiometriä vuodessa ja jäähdytysvesiänoin 3 500 kuutiometriä vuodessa. Uraanintalteenotosta palautetaan pääprosessiin vettänoin 35 - 50 kuutiometriä tunnissa, mikä vastaanoin 3 %:n lisäystä metallien talteenottolaitoksenpääprosessiliuoksen virtaamaan. Uraanintalteenottolaitoksen prosessivesimäärävastaa keskimäärin noin 8 % nykyisestä vedenkulutuksestakaivoksella.Vesien kierrätys prosesseissaLoppuneutraloinnin ylitteen kierrättäminenon aloitettu syksyllä 2011 ja kierrätysmääräon ollut 20 – 40 kuutiometriä tunnissa. Kierrätystäon mahdollista lisätä niissä kohteissa,joissa se ei aiheuta sakkojen muodostumista(kipsaantumista) tai muuta, metallissulfaattipitoisuudestajohtuvaa haittaa (kuten vesilaitoksenkalvojen tukkeutumista). Jotta kierrätysmääräävoidaan lisätä, tarvitsee prosessissatehdä joitain muutoksia liuoksen kiintoaineenpoistamiseksi. Loppuneutraloinnin ylitteenkierrätysmääräksi on nykytuotantomäärilläarvioitu 100 – 200 m 3 /h. Tällöin vesistöönjohdettavien ylijäämävesien määrää voidaanvähentää selvästi. Määrää voidaan kasvattaa,jos poisjohdettavan veden sulfaattipitoisuuttasaadaan vähennettyä merkittävästi. Vesientehokkaaseen kierrätykseen tähtäävät prosessimuutoksenovat rakenteilla ja valmistuvatvuoden 2012 alkupuolella.27

Avolouhokselle kertyvän veden metallipitoisuudetovat suhteellisen matalat. Metallienhydroksidisaostuksen jälkeen vesi onyhtä lailla käyttökelpoista metallien talteenotonraakavetenä kuin loppuneutraloinninylite. Avolouhosvettä on tähän asti hyödynnettybioliuotuksessa ja määrä on ollut keskimäärin100 – 200 m 3 /h.Toinen rakenteilla oleva vesien kierrätystätehostava toimenpide on porakaivojen rakentaminenavolouhokselle ympärille. Kaivot otetaankäyttöön alkuvuonna 2012. Mikäli porakaivovesitodetaan riittävän puhtaaksi, sitävoidaan käyttää järviveden sijaan myös hyvinpuhdasta vettä vaativissa sovelluksissa, kutenesimerkiksi vesilaitoksen kalvopuhdistusprosessinraakavetenä.Prosessivesien puhdistustekniikoita ja vedenkulutuksen vähentämiseen vaikuttavia laiteratkaisujaselvitetään edelleen meneillään olevassasuunnitteluprojektissa.Vesistöön johdettava ylijäämävesiKaivostoiminnasta johtuva vesistökuormituskoostui talteenottolaitokselta poistettavastaprosessin ylijäämävedestä sekä puhdistetustasaniteettiylijäämävedestä. Prosessin ylijäämävedenmäärä vuosikeskiarvona laskettuna olivuosina 2010 ja 2011 noin 144 kuutiometriätunnissa eli yhteensä noin 1,3 miljoonaa kuutiometriävuodessa. Prosessivesiä johdettiinjälkikäsittely-yksiköille vuonna 2010 lokakuunalkupuolelle asti, minkä jälkeen ne varastoitiinjälkikäsittelyaltaisiin. Vuonna 2011 ylijäämävesiäjohdettiin tammikuun alusta marraskuunalkuun, tosin juhannuksesta lähtien johtamisessapidettiin kuukauden pituinen tauko. Ylijäämävesistäpuolet johdettiin pohjoiselle japuolet eteläiselle jälkikäsittely-yksikölle. Saniteettijätevesimääräoli noin 14 500 kuutiometriävuodessa eli noin 1 % kokonaisvesimäärästä.Ylijäämävesien puhdistusTalvivaaran kaivoksella muodostuu kahdenlaisiakäsittelyä vaativia vesiä. Metallien talteenotossamuodostuu prosessin ylijäämävettä,joita ei voida kierrättää prosessiin vaanne johdetaan jälkiselkeytysyksiköiden kauttavesistöön. Toimisto- ja sosiaalitiloissa muodostuusaniteettijätevettä, joka puhdistetaanerillisellä saniteettijätevedenpuhdistamolla.Prosessin ylijäämävesien käsittelyä on tarkoitusedelleen tulevaisuudessa tehostaa. Vesipäästöjenvähentämiseksi tehtyjä toimenpiteitäsekä suunniteltuja parannuksia onkuvattu tarkemmin kappaleessa 3.4.5.Metallien talteenottolaitokselta poistettavaprosessin ylijäämävesi (= osa loppuneutraloinninylitteestä) johdetaan kahden jälkikäsittely-yksikönkautta vesistöön. Loppuneutralointiprosession kuvattu edellä kappaleessa2.2.4. Kaivoksen ylijäämävesien jälkikäsittely-yksikötsijaitsevat Martikanvaaran luoteispuolellaennen Kortelampea (= eteläinenjälkikäsittely-yksikkö) sekä Haukilammenja Kärsälammen kohdalla kipsisakka-altaanpohjoispuolella (= pohjoinen jälkikäsittelyyksikkö).Eteläinen jälkikäsittely-yksikkösijaitsee Vuoksen vesistöalueella ja pohjoinenOulujoen vesistöalueella.Jälkikäsittelyssä tapahtuu jäännöskiintoaineenpoisto. Jälkikäsittely-yksiköt on varustettuvesien kierrätyspumppausjärjestelmillä jalisäksi altaiden välillä on pH:n säätämisen mahdollistavatkalkkimaidon syöttöjärjestelmät.Eteläinen käsittely-yksikkö käsittää kolmeselkeytysallasta: Lumelantien patoallas, Urkinallas ja Kortelampi. Vesi johdetaan altailtapinta-osasta aina seuraavaan altaaseen. Lumelantienpatoaltaan tämän hetkinen tilavuuson noin 290 000 kuutiometriä, Urkin altaan91 000 kuutiometriä ja Kortelammen 68 000kuutiometriä. Kortelammen altaan tilavuuttaon kasvatettu kesän 2011 aikana korottamallaaltaan pohjapatoa. Kortelammesta vedet virtaavatedelleen Ylä-Lumijärveen.Pohjoinen jälkikäsittely-yksikkö on muodostettulaajentamalla Haukilampea ja Kärsälampea.Haukilammesta vedet johdetaanKärsälamminsuolle pintavaluntana ja edelleenlaajennettuun Kärsälampeen. Kärsälammestavedet johdetaan lammen pintaosastapohjoispuoleiselle suoalueelle, jossa virtaussuuntaon suon ojituksiin nähden poikittainen.Laajennetun Haukilammen pinta-ala on noin14,5 hehtaaria ja Kärsälammen noin 8 hehtaa-28

2.2 Kaivoksen nykyisen luvan mukainen toimintaRakenteillaHapetus (ilma)Neutralointi (lipeä)Kierrätys metallien talteenotonraakavedeksiAvolouhosvesiAvolouhosvesienpuhdistusSelkeytysTulevasulfaatinpoistoVeden palautus raffinaatin mukana bioliuotukseenmahdollisuus Ca (OH) 2 ja NaOH- lisäykseenRaudansaostuksenyliteCa (OH) 2kalkkimaitoLoppuneutralointireaktoritFlokkulanttiAlitePuhdistettu vesiJälkikäsittelyalueetVesistöön(pohjoinen)Vesistöön(eteläinen)LoppuneutralointisakeutinKipsisakka-allasKuva 2-23. Ylijäämävesien puhdistusprosessi.ria. Lampien yhteenlaskettu tilavuus on noin160 000 kuutiometriä. Jälkikäsittely-yksiköltävedet virtaavat edelleen Salmiseen.Tehtaalla, toimistorakennuksella ja muissatiloissa muodostuvat saniteettijätevedet käsitelläänbiologis-kemiallisella jälkisaostuslaitoksella.Jätevedenpuhdistamon prosessi koostuumekaanisesta esikäsittelystä (välppäys, hiekanja rasvan erotus), biologisesta käsittelystä (bioroottori)sekä kemiallisesta jälkisaostuksesta ja–selkeytyksestä. Kemiallinen saostus sisältääkemikaalin varastoinnin, annostuksen, pikasekoituksenja flokkauksen. Viimeisenä vaiheenaon jälkiselkeys, jossa saostuksessa muodostunutliete poistetaan. Saostuskemikaalinakäytetään polyalumiinikloridia. Jäteveden puhdistuksessaerottuva liete sakeutetaan ja kuljetetaanSotkamon jätevedenpuhdistamolle kuivattavaksija kompostoitavaksi. Puhdistetutjätevedet johdetaan Mourunpuroon, jota pitkinne kulkevat eteläisen jälkikäsittely-yksikönkautta Ylä-Lumijärveen.Talvivaaran kaivoksen saniteettijätevedenpuhdistamonkäsittelykapasiteetti on mitoitettukeskimäärin 80 kuutiometrille jätevettäpäivässä. Kapasiteetti riittää noin 400 – 500henkilön jätevesien käsittelemiseksi. Puh-distamolla käsiteltiin vuonna 2010 jätevettäyhteensä noin 14 500 kuutiometriä, eli keskimäärinnoin 40 kuutiometriä päivässä. Vuonna2011 määrä oli 8 744 kuutiometriä eli 24 m 3päivässä. Talvivaaran saniteettijätevedenpuhdistamotäytti puhdistustehokkuuden lupaehdotvuonna 2011.Käyttöveden valmistusTalvivaaran kaivoksen vesilaitokselle pumpataanKolmisopesta raakavettä, josta valmistetaankäsittelemällä tuotantoprosessissa tarvittavaakemiallisesti puhdistettua vettä jaherkemmissä kohteissa tarvittavaa demineralisoituavettä. Talousvesi valmistetaan tällähetkellä porakaivovedestä ja sitä käytetään toimisto-ja saniteettitiloissa. Talousvesikäyttöönotettava kalliopohjavesi otetaan kaivoksen tehdasalueenläheisyydestä. Liitäntää kunnallisenvesilaitoksen verkostoon suunnitellaan.Vedenpuhdistamon kapasiteetti on mitoitettunykyisin sellaiseksi, että laitoksella voidaantuottaa kemiallisesti puhdistettua vettäenintään 200 kuutiometriä tunnissa, demineralisoituavettä enintään 20 kuutiometriätunnissa ja talousvettä enintään 15 kuutiometriätunnissa.29

Kuva 2-24. Lähimmät purkuvesistöt jälkikäsittely-yksiköltä etelään.Metallien talteenotto, jossa nykyisen luvanmukaisesti tuotetaan 30 000 tonnia nikkeliävuodessa, tarvitsee vettä noin 3,5 miljoonaakuutiometriä vuodessa.Raakavedestä poistetaan humusta ja kiintoainestaja sen pH säädetään käyttötarkoitukseensopivaksi. Käsittelyssä veteen lisätäänsaostuskemikaalia (polyalumiinikloridi), lipeää(NaOH) ja vetyperoksidia (H 2O 2), minkä jälkeenvesi puhdistetaan hiekkasuodatuksella. Hiekkasuodatuksenjälkeen veden pH säädetäänhaluttuun arvoon lipeällä. Tällä tavoin valmistettuakemiallisesti puhdistettua vettä käytetäänesimerkiksi flokkulanttien laimennuksessa,tiivistevetenä ja jäähdytysvesikierronlisävetenä ja demineralisoidun veden valmistuksessa.Vedenpuhdistusprosessia ohjataanmittaamalla vedestä jatkuvasti humuspitoisuutta,happamuutta sekä sameutta.Demineralisoitu vesi on erikoispuhdasta,suolatonta vettä, jota valmistetaan edellä kuvatustakemiallisesti puhdistetusta vedestä sekäporakaivovesistä. Demineralisoidun veden valmistuslaitteistoihinkuuluvat painehiekkasuodattimet,käänteisosmoosilaitteet ja kaksikappaletta sekaioninvaihtimia. Demineralisoituavettä käytetään kattilavetenä, uraaninuutoissa, kemikaalien laimentamisessa ja liuottamisessasekä muissa sellaisissa prosessilaitteissaja käyttökohteissa, joissa kemiallisestipuhdistettu vesi ei ole riittävän puhdasta käytettäväksi.Mikrobikasvuston muodostumisenehkäisemiseksi jäähdytysveteen lisätään tarvittaessamikrobeja tuhoavaa ainetta.Talousvesi valmistetaan porakaivovedestäjohtamalla se painehiekkasuodatuksen läpi. Suodatuksenjälkeen vesi läpäisee ultraviolettivalolaitteen,joka tuhoaa vedessä olevat mikrobit,30

2.2 Kaivoksen nykyisen luvan mukainen toimintaLähimmät purkuvesistöt jälkikäsittely-yksiköltä pohjoiseenJärvivesiRaakavesiPorakaivovesiAvolouhosvesiVedenpuhdistuslaitosKemiallisesti puhdistettu vesiDemineralisoitu vesiLämmin käyttövesiMetallientalteenottolaitosKiertovesiallasMetallientalteenotonkierrätysvesiKuva 2-25. Käyttöveden valmistusprosessi.31

HappitehdasLisävesiHaihtumaVetytehdasJäähdytystornitKylmä vesiPaineilmanvalmistusKylmäraakavesiLämmöntalteenottoraakavedenlämmittämiseenLämminraakavesiReaktorivaihteetRikkivetytehdasLämmin vesiKuva 2-26. Kaivoksen jäähdytysvesijärjestelmä.kuten alkueliöt, bakteerit ja virukset. Veteenannostellaan lopuksi vielä juomaveden puhdistuksessayleisesti käytettävää desinfiointiainettanatriumhypokloriittia (NaClO).JäähdytysvesikiertoJäähdytysvettä käytetään vetytehtailla, happitehtaassa,paineilman valmistuksessa sekä reaktorihallissavaihteiden jäähdytyksessä. Jäähdytyskohteissalämmennyt jäähdytysvesi palaajäähdytystorneille, joissa veden haihtumisenvaikutuksesta sen lämpötila laskee. Haihtunutvesi vapautuu jäähdytystorneilta vesihöyrynäilmaan. Jäähdytysvesivirtaama on tällä hetkellänoin 500–700 m 3 /h. Haihdunnan ja epäpuhtauksienkertymisen vuoksi kiertoon lisätäänpieni määrä vettä, noin 1–2 % virtaamasta.Jäähdytysveteen lisätään pieni määrä biosidivalmistettamikrobikasvuston muodostumisenehkäisemiseksi. Valmiste hajoaa jäähdytysvedessävaarattomiksi yhdisteiksi.Vety- ja happitehtailla kylmä vesi käytetäänomien, suljettujen vesikiertojen jäähdyttämiseen.Jäähdytysveden käytöllä ei ole havaittaviaympäristövaikutuksia. Jäähdytysvesistä pienimäärä palautetaan tehtaan vesikiertoon.2.2.7 EnergiaKaivoksella kuluu sähköenergiaa prosessilaitteidentoimintaan sekä polttoainetta työkoneissaja lämmöntuotannossa. Kaivoksen suurimpiasähkönenergian kulutuskohteita ovatmetallien talteenotto, ensimmäisen vaiheenbioliuotuksen puhaltimet ja liuosten pumppaus,malminkäsittely (murskaus, seulonta, agglomerointisekä kuljettimet), sekä toisen vaiheenbioliuotuksen puhaltimet ja liuosten pumppaus.Lisäksi energiaa kuluu raakaveden pumppaukseen,louhintaan sekä toimisto- ja sosiaalitiloissa.Jatkossa kun sekundääriliuotusalueeton rakennettu täyteen laajuuteensa, aiheutuubioliuotuksesta yhä suurempi osa kaivoksenkokonaissähkönkulutuksesta.Työkoneiden käyttämän polttoaineen määrävaihtelee eri vuosina. Käytetyn polttoaineenmäärä kasvaa bioliuotuskasojen rakentamisenaikana, koska silloin tehdään laajoja maansiirtotöitä.Louhittavan kiviaineksen malmi-sivukivisuhdevaikuttaa vuosittaiseen kokonaislouhintamäärään,jolloin sillä on vaikutus myöstyökoneiden polttoaineenkulutukseen.Höyryn tuotantoa ja rakennusten lämmitystävarten on kaivokselle rakennettu metallien32

2.2 Kaivoksen nykyisen luvan mukainen toimintatalteenottolaitoksen yhteyteen lämpölaitos.Lämpölaitos koostuu 10 MW:n höyrykattilasta ja10 MW:n kuumavesikattilasta. Molempien kattiloidensavukaasut johdetaan 50 m korkean savupiipunsisällä olevissa erillisissä sisäpiipuissaulkoilmaan. Höyrykattilalla tuotetaan höyryärikin sulatukseen sekä rakennusten lämmittämiseenhöyrylämmönvaihtimen kautta. Kuumavesikattilallatuotetaan lämmintä vettä alueenrakennusten lämmittämiseen. Prosessiliuostenlämmönsäätelyä kaivoksella ei ole nykyisintarpeen tehdä. Höyrykattilassa käytetään polttoaineenaraskasta polttoöljyä sekä propaania.Kuumavesikattilan polttoaineena käytetään raskastapolttoöljyä. Polttoöljyn kulutus kattiloissaon noin 4 100 tonnia vuodessa. Uraanin talteenottolaitostavarten kaivokselle tarvitaan lisäälämmön-tuotantokapasiteettia.Kaivosvarikon alueella on lisäksi 2 MW:n kuumavesikattila,jonka tuottamalla lämmöllä lämmitetäänalueen rakennuksia. Kattila kuluttaaraskasta polttoöljyä noin 350 tonnia vuodessa.Nykyisen luvan mukaisessa 30 000 tonninnikkelituotannolla raskaan polttoöljyn kulutuson tasolla 4 500 tonnia vuodessa.2.2.8 Raaka-aineet ja kemikaalitTalvivaaran kaivoksella käytettävät kemikaalitovat tavanomaisia, kaivos- ja teollisuusprosesseissayleisesti käytettyjä kemikaaleja,joiden ominaisuudet ja käyttäytyminen tunnetaanhyvin. Suurin osa kaivoksella käytettävistäkemikaaleista varastoidaan kaivoksentehdasalueelle perustetulla kemikaalisäiliöalueella.Kemikaalien kuljetukset, varastointi jakäsittely on järjestetty ympäristö- ja kemikaaliturvallisuussäädöstenja -määräysten mukaisesti.Kemikaalien käsittelyn turvallisuutta valvooTurvallisuus ja kemikaalivirasto (TUKES).Raaka-aineiden ja kemikaalien kuljetusmuotokaivokselle määräytyy kuljetettavan määränja saatavilla olevan kustannustehokkaimmankaluston perusteella. Kemikaalit kuljetetaanpääosin junakuljetuksina.Vuosittaiset käyttömäärätTalvivaaran kaivoksella nykyisen luvan mukaisessatäydessä toiminnassa sekä suunnitellussauraanin talteenotossa käytettävät raaka-aineet jakemikaalit ja niiden tyypilliset vuosittaiset käyttömääräton kuvattu taulukossa (Taulukko 2-2).Varastointi ja kuljetuksetKaivoksella käytettävät raaka-aineet ja kemikaalitvarastoidaan lainsäädännön, viranomaisohjeidensekä standardien vaatimusten mukaisesti.Säiliöille sekä niihin liittyville laitteilletehdään säännöllisesti kuntotarkastukset. Teknisillätoimenpiteillä ja laitteiston tarkkailullasekä kunnossapidolla varmistetaan, etteikemikaalien käytöstä ja varastoinnista aiheuduvaaraa ihmisille tai ympäröivälle luonnolle.Kemikaalien varastointialueet on esitetty asemapiirustuksessa(Kuva 2-2).Louhinnassa käytettävät räjähdysaineetvarastoidaan erikseen kaivospiirin alueella tarkoitukseensoveltuvassa rakennuksessa. Kaivoksellakäytettävä räjähdysaine on emulsioräjähdysaine,joka valmistetaan kaivoksella sekoittamallaräjähdysaineen ainesosat keskenään.Louhoksella ja malminkäsittelyssä toimivientyökoneiden käyttämä moottoripolttoöljyvarastoidaan kaivosvarikolla sijaitsevissakahdessa säiliössä, jotka ovat tilavuuksiltaan50 kuutiometriä. Varastomäärä riittää kaivoksenkahden vuorokauden tarpeeseen nykyiselläkalustolla toimittaessa. Tehdasalueella toimivienkoneiden käyttämät polttoainesäiliöt ovatkooltaan 25 kuutiometriä (diesel) ja 30 kuutiometriä(moottoripolttoöljy). Ajoneuvojen huolloissakäytettävä glykoli varastoidaan varikonalueella sijaitsevassa säiliössä. Voiteluaineetvarastoidaan niiden omissa myyntipakkauksissaanvarikolla.Bioliuotuksessa käytettävän kasteluliuoksenvalmistamisessa tarvitaan rikkihappoa.Rikkihappo varastoidaan kahdessa varoallastetussa5 000 kuutiometrin suursäiliössä, jotkasijaitsevat kaivoksen tehdasalueella. Rikkihappotuodaan Talvivaaran kaivokselle nykyisinjunakuljetuksina.Metallien talteenoton tuotteiden, kupari-,sinkki- ja nikkeli-kobolttisulfidien varastointitapahtuu talteenottolaitoksen läheisyyteenrakennetussa kylmässä tuotevarastossa.Tuotteet siirretään talteenotosta varastohalliin33

Taulukko 2-2. Talvivaaran kaivoksella nykyisin käytettävät raaka-aineet ja kemikaalit ja niidenarvioidut vuosimäärät nykyisen luvan mukaisessa maksimitoiminnassa (30 000 tonnia nikkeliävuodessa). Vuosikulutusmäärät on laskettu taulukossa esitettyinä pitoisuuksina.KemikaaliKäyttötarkoitus(%)PitoisuusMäärä vuodessa(tonnia)KuljetusmuotoKaivostoiminta ja malminkäsittelyRäjähdysaineetLouhinta10010 000AutoDieselöljy ja polttoöljyTyökoneet, murskaimet10012 000AutoVoiteluaineetTyökoneet, murskaimet, kuljettimet100100AutoGlykoliAjoneuvojen huollot10012AutoBiolioutus ja metallien talteenottoRikkihappoBioliuotus, pH:n säätö, uutto93-96390 000JunaLipeä (natriumhydroksidi)Neutralointi, kaasunpesu50130 000Auto/JunaVetyperoksidiSaostus, hapetus5013 500AutoHappiRaudan saostus9036 000Erotus ilmasta omalla tehtaallaTyppiSuojakaasu, laitteiden huuhtelukaasu90-1007 000AutoFlokkulanttiSakeutus100300AutoUraanin talteenotto*UuttoliuotinUuttoliuosten hävikin täydentäminen100300-500AutoUuttokemikaalitUuttoliuosten hävikin täydentäminen10035AutoUuton modifi ointiaineetUuttoliuosten hävikin täydentäminen10015AutoSooda (natriumkarbonaatti)Takaisinuutto1002 600AutoMangaanin talteenottoHapetuskemikaaliMangaanin saostusei tiedossaei tiedossaAutoNeutralointikemikaaliNeutralointiei tiedossaei tiedossaAuto/JunaApuprosessitRikkivetyMetallien saostus10080 000Valmistus omassa tehtaassaRikkiRikkivedyn valmistus10075 000Auto/JunaNestekaasu (propaani)Rikkivedyn valmistuksessa käytettävänvedyn valmistus, höyrykattila10025 000JunaKalkkikiviRaudan saostus, neutralointi90-1001 000 000JunaPoltettu kalkkiLoppuneutralointi100170 000JunaRaskas polttoöljyLämmön tuotanto1004 500AutoVesilaitoskemikaalitKäyttöveden puhdistus-76Auto* Joitakin metallien talteenotossa käytettäviä kemikaaleja, esimerkiksi natriumhydroksidia,käytetään myös uraanin talteenotossa. Taulukossa kemikaalimäärät vastaavat nykyisenympäristöluvan mukaisen toiminnan sekä uraanin talteenoton kulutuslukuja tuotantokapasiteetilla30 000 t/a Ni. Prosessilaitteiden ensimmäisestä täytöstä johtuen uraanin talteenotonkemikaalien vuosimäärät ovat laitoksen käynnistysvuonna taulukossa esitettyä suuremmat.Kalkkikivi lietetään veteen ennen käyttöä prosessissa.Lipeä laimennetaan sopivaan pitoisuuteen ennen käyttöä.34

2.2 Kaivoksen nykyisen luvan mukainen toimintakuljettimilla. Sinkkisulfidi kasataan aumoiksija nikkeli-kobolttisulfidi lastataan pääsääntöisestisuoraan kuljetuskontteihin. Varastohallinpohja on asfaltoitu tiiviiksi ja sade-, aluejamuiden vesien pääsy varastokasoihin onestetty. Varastorakennus on toteutettu siten,että niiden kapasiteetti vastaa metallien talteenotonkahden viikon tuotantomäärää. Päämetallituotteidenkuljetus Talvivaarasta jatkojalostukseentehdään rautatiekuljetuksena.Sinkkisulfidin kuormaus tehdään etukuormaajillasuoraan tuotevarastossa oleviin junavaunuihinilman välivarastointia.Tulevaisuudessa uraanin talteenotossa muodostuvauraanipuolituote varastoidaan uraanintalteenottolaitoksen sisätiloissa säteilysuojausjamuut määräykset täyttävissä tynnyreissä.Talvivaaran kaivoksen alueella kerrallaan varastoitavasuurin uraanimäärä on 50 tonnia. Uraanipuolituotteenkuljetuksissa käytetään junaatai autokuljetuksia.Metallit saostetaan PLS-liuoksesta sulfideina,johon tarvitaan kaivoksella valmistettavaa rikkivetykaasua(H 2S). Rikkivety valmistetaan Talvivaarassaalkuainerikistä (S) ja vetykaasusta (H 2).Granulirikki tuodaan rautateitse ja sularikkituodaan kaivokselle autokuljetuksina, koskaSuomessa ei ole käytettävissä sularikin rautatiekuljetukseensoveltuvia vaunuja. Vedyn raakaaineenakäytetään nestekaasua. Vety varastoidaan50 kuutiometrin säiliössä.Vedyn valmistuksessa käytettävä nestekaasu(propaani) varastoidaan kahdessa 300 kuutiometrinmaapeitteisessä säiliössä. Nestekaasutuodaan kaivokselle junalla.Prosessin suoja – ja apukaasuna käytettävätyppi varastoidaan kahdessa kaasutoimittajaltavuokratussa säiliössä, joiden tilavuudetovat 50 kuutiometriä. Typpi tuodaan kaivoksellemaantiekuljetuksena.Saostuksen apuaineena, uraanin talteenottoprosessissaja vesien puhdistamisessa käytettäviä,kiinteänä säkkitavarana toimitettaviaflokkulanttia säilytetään käyttökohteissametallien talteenottolaitoksella sisätiloissaaineiden myyntipakkauksissa tai varastosäiliössä.Metallien saostuksessa käytettävänFlokkulantin varastointimäärä on nykyisinnoin 20 tonnia. Flokkulantit tuodaan kaivokselleautokuljetuksina.Lipeää eli natriumhydroksidia (NaOH) käytetäänTalvivaaran kaivoksella liuosten happamuudensäädössä sekä kaasunpesureissarikkivetypäästöjen puhdistuksessa. Lipeävarastoidaan varoallastetussa 5 000 kuutiometrinsuursäiliössä, joka sijaitsee kaivoksentehdasalueella. Nikkelin ja uraanin talteenotossakäytettävää lipeää varastoidaan lisäksinoin 100 kuutiometrin säiliössä, joka sijaitseekaivoksen prosessivaiheiden yhteydessä tehdasalueella.Lipeä tuodaan tällä hetkellä Talvivaaraanmaantiekuljetuksena, mutta myösjunakuljetusten käyttöä selvitetään. Lipeä toimitetaanliuosmuodossa ja sitä laimennetaansopivaan pitoisuuteen ennen käyttöä.Kalkkikivi ja poltettu kalkki varastoidaankaivoksen tehdasalueella sijaitsevissa katetuissasisävarastoissa, jotka ovat tilavuudeltaan 35 000kuutiometriä ja 5 200 kuutiometriä. Kalkkikivija poltettu kalkki murskataan, jauhetaan ja lietetäänveteen ennen käyttöä. Kalkit toimitetaankaivokselle junakuljetuksina.Uraanin talteenotossa, hajujen poistossa, kaasunpesureissaja vedenpuhdistuksessa käytettävävetyperoksidi käytetään toimitusvahvuudessaan.Vetyperoksidi varastoidaan tehdasalueellakahdessa 175 kuutiometrin säiliössä. Vetyperoksidituodaan kaivokselle maantiekuljetuksina.Uraanin talteenottoprosessissa käytetäänlisäksi orgaanista liuotinta, joka pääosin kiertääuuttoprosessissa ja sitä lisätään vain vähäisiämääriä. Uuttoliuotin varastoidaan noin 50kuutiometrin kokoisessa varastosäiliössä. Myösmuut uraanin talteenotossa käytettävät kemikaalit,uuton reagenssit ja apuaineet, tuodaankaivokselle autokuljetuksina ja ne varastoidaanuraanin talteenottolaitoksen alueella omissavarastosäiliöissään tai kuljetuspakkauksissaan.Uraanin talteenotossa takaisinuuttovaiheessakäytettävä sooda eli natriumkarbonaatti tuodaankaivokselle säiliöautoilla ja varastoidaan siiloissa.Kiinteässä muodossa oleva soodajauhe kuljetetaankaivokselle maantiekuljetuksina.Raskas polttoöljy varastoidaan kaivoksentehdasalueella 100 kuutiometrin makaavassakaksoisvaippaisessa öljysäiliössä. Säiliö35

LiuoskiertoKuva 2-27. Metallien talteenoton kiinteät jätteet.KuparinsaostusSinkinsaostusUraanintalteenotto1. Selkeysaltaalle kertyvä ZnS-S-sakkasinkin saostukseen tai kipsisakka-altaalle2. Pieni määrä crudiaEsineutralointisakkaSekundäärikasanpohjarakenneBioliuotusNikkelin jakoboltinsaostusRaudansaostusRautasakkaSekoitus sivukiveen jasijoitus sivukivialueelleEsineutralointiLoppuneutralointiLoppuneutralointisakkaKipsisakka-allasYlijäämävesi jälkikäsittely-yksiköilleon asennettu betonilaatan päälle. Säiliön täytönhoitaa polttoaineen toimittaja pinnanmittauksenperusteella. Öljy tuodaan kaivoksellesäiliöautoilla.2.2.9 JätteetKaivannaisjätteiden luokitteluKaivoksen toiminnassa syntyy suuri määrä erilaisialoppusijoitettavia massoja. Suurimmatjakeet ovat sivukivi, liuotuksen jälkeen jäljellejäävä malmimurske sekä metallien talteenottolaitoksenneutralointi- ja loppusakat.Kaivannaisjätteet luokitellaan valtioneuvostonantaman asetuksen (Vna 379/2008)ja asetuksen myöhemmän muutoksen (Vna717/2009) mukaisesti. Luokitteluun vaikuttavatjätteen rikkipitoisuus, neutraloimispotentiaalisuhde(jätteen neutralointikapasiteetinja hapontuoton suhde) sekä jätteensisältämien haitallisten aineiden kokonais-ja liukoiset pitoisuudet. Myös jätteen itsesyttymisvaaraja palaminen sekä louhinnassa jarikastuksessa käytetyt kemikaalit sekä jätteenpitkäaikainen fysikaalinen, kemiallinenja biologinen muuttuvuus vaikuttavat jätteenluokitteluun.Kaivannaisjätteet luokitellaan edellä mainittujenominaisuuksiensa perusteella pysyväksijätteeksi, tavanomaiseksi jätteeksi taiongelmajätteeksi.Talvivaaran kaivoksella tarkkaillaan jätejakeitakokoomanäytteistä. Aluksi näytteitä otettiinvajaan vuoden ajalta kuukausittain, jonkajälkeen kokoomanäytteitä on kerätty puolivuosittain.Vuodesta 2011 lähtien on tehtymyös esineutralointisakan pH-staattinen testi(ABA-testi prEN15875), jolla selvitetään pHolosuhteidenvaikutusta haitta-aineiden liukoisuuteen.(Pöyry Finland Oy, Talvivaarankaivoksen tarkkailu v. 2010, Osa V, Jätteiden36

2.2 Kaivoksen nykyisen luvan mukainen toimintaJäte Jäte nro Loppusijoitusalue LuokitteluPintamaa 01 01 01 Maa-ainesvarastoalue Pysyvä jäteSivukivi 01 01 01 Sivukivikasat, Tavanomainen jätesekundääriliuotuksen alueetEsineutralointisakka 11 02 99 Sekundääriliuotuksen alueet Tavanomainen jäteLoppusakka 11 02 99 Kipsisakka-allas Tavanomainen jäteLoppuun liuotettu malmi 01 03 07* Sekundääriliuotuksen alueet Ongelmajäte*Mineraalijätteet 11 02 07* Primääriliuotuksen alueet Ongelmajäte*Taulukko 2-3. Talvivaarankaivoksen tuotannossasyntyvät pääjätejakeetja niiden luokittelu.* Taulukossa loppuun liuotettu malmi on luokiteltu ongelmajätteeksi, koska jätteen lopullisesta ympäristökelpoisuudestaei ole vielä riittävästi tietoa. Loppuliuotetun malmin laatua on tarkoitus tutkia myöhemmin, kun jätejaetta alkaa muodostua.kaatopaikkakelpoisuus, 28.3.2011; Lapin vesitutkimusOy, Talvivaaran kaivoksen kaivannaisjätteenjätehuoltosuunnitelma, 31.8.2011).Nykyisen ympäristöluvan (Dnro PSY-2006-Y-47) ja kaivoksen jätehuoltosuunnitelmanmukaisesti Talvivaaran kaivannaisjätteeton jaoteltu seuraavasti:Kaivoksella muodostuu kahdenlaista sivukiveä:mustaliusketta, jossa metallipitoisuuson liian alhainen tuotantoa varten ja metalleistavapaata sivukiveä, joka on pääosin kiilleliusketta.Bioliotukseen kelpaamatonta mustaliuskesivukiveäkäytetään bioliuotuskasojenpohjamateriaalina sekä läjitetään sivukivialueille.Käytännössä sivukivi, jossa nikkelipitoisuuson yli 200 milligrammaa kilossa,sijoitetaan kalvotetuille alueille, joista suotovedetkerätään talteen. Puhtaassa sivukivessämetallipitoisuudet ovat niin alhaisia,ettei niistä aiheudu rajoituksia kiven hyötykäytöllekaivosalueella. Puhdasta sivukiveähyödynnetään mm. liuotusalueiden, sivukivialueidensekä teiden pohjarakenteissa. Puhtaaksisivukiveksi luokitellaan esimerkiksialueella esiintyvä kiilleliuske. Kiilleliuskeenalkuainepitoisuudet ja niiden liukoisuudeton selvitetty kairasydännäytteistä. Tulostenperusteella kiilleliuskeesta otetut kairasydännäytteeteivät sisällä haitallisia aineita eikäniistä myöskään liukene haitta-aineita (PöyryFinland Oy 2011b, Lausunto kairasydännäytteidenanalyysituloksista, 5.4.2011).Sivukiven määrä vastaa louhinnan alkuvaiheessamalmin määrää tai on sen alle ja kasvaamyöhemmässä vaiheessa louhintasyvyyden kasvaessa.Vuosina 2008–2010 louhittu sivukivi onkäytetty kokonaisuudessaan bioliuotuksen toisenvaiheen liuotuskasan pohjarakenteessa.Kaikkiaan sekundäärikasan pohjarakenteeseenkuluu noin 70 miljoonaa tonnia sivukiveä.Jatkossa sivukiveä tullaan läjittämään myössille varatuille kolmelle varastoalueelle, joidenyhteenlaskettu pinta-ala tulee olemaan noin 430hehtaaria. Sivukivialueilta kerättävät suotovedethyödynnetään kaivoksen raakavetenä.Mikäli avolouhoksesta louhittavaa sivukiveävoidaan hyödyntää maarakentamisessa,puhutaan tarvekivestä. Tarvekiviainesei omaa haponmuodostuspotentiaaliaeikä materiaali sisällä ympäristön kannaltamerkittävässä määrin haitallisia metalleja.Lisäksi kiviaines soveltuu muidenkin ominaisuuksiensapuolesta rakentamisessa hyödynnettäväksi.Tähän mennessä lähes kaikkiTalvivaarassa louhittu sivukivi on käytettytarvekivenä kaivosalueella.Metallien talteenoton esineutralointivaiheessamuodostuvaa sakkaa hyödynnetäännykyisin sekundääriliuotuskasan pohjarakenteissa.Sakkaa voidaan myös sekoittaa sivukivenkanssa tai sijoittaa se kipsisakka-altaaseen. Muutmetallien talteenotossa muodostuvista sakoista(loppuneutraloinnin sakka ja rautasakka) pumpataankipsisakka-altaaseen, jossa lietteidensisältämä kiintoaine laskeutuu pohjalle ja tiivistyyjonkin verran ajan kuluessa. Kipsisakkaaltaaltajohdetaan liuosta bioliuotukseen, kunkaivoksen vesitase sen sallii. Kipsisakka-altaallalietteiden sisältämä kiintoaine laskeutuu pohjalleja tiivistyy jonkin verran ajan kuluessa.37

Muut jätteetKaivoksen toiminnasta syntyy lisäksi tavanomaisiayhdyskuntajätteitä ja teollisuustoimintaanliittyviä jätteitä. Isompia jäte-eriäovat bioliuotuksen primäärikasalta tavaraasekudäärikasalle siirrettäessä syntyvät ilmastukseenkäytetyt muoviputket ja altaiden suojarakenteisiinliittyvät muovikalvot. Ongelmajätteiksiluokiteltuja ovat huoltotoimintaanliittyvät öljyt ja kiinteät öljyiset jätteet, loisteputket,akut ja pesuaineliuottimet. Jätteet toimitetaanongelmajätteitä keräävän yrityksentoimesta loppusijoitukseen. Bioliuotuksen kasteluletkujenhyötykäyttöä selvitetään.ErityisjätteetUraanin talteenottoprosessissa ei normaalitilanteessamuodostu jätteitä, vaan kaikki prosessissamuodostuvat sivuvirrat (esimerkiksikaasunpesureiden lietteet tai nesteet) palautetaantakaisin tuotantoprosessiin. Poikkeustilanteessamahdollisesti syntyvä laadultaanhuonompi tuote-erä voidaan joko palauttaaprosessiin uudelleen käsiteltäväksi tai toimittaajatkojalostusta suorittavalle asiakkaalle.Uuttoprosessien häiriötilanteissa voi syntyälietettä, jota kutsutaan epäpuhtaussaostumaksieli crudiksi. Yleensä saostumassa on mukana nestemäinenja kiinteä komponentti. Nesteistä onmahdollista erottaa orgaaninen osa ja vesiliuos,jotka voidaan palauttaa prosessiin. Kiintoainekäsitellään turvalliseen muotoon esimerkiksiuuttamalla siitä uraaniyhdisteet orgaaniseenliuokseen, natriumkarbonaattiliuokseen tairikkihappoon, joita käytetään normaalistikinuraanilaitoksella. Kiintoaine toimitetaan koostumuksestariippuen jätteenä luvat omaavalleongelmajätelaitokselle, kaivoksen omalla jätealueelletai johdetaan takaisin pääprosessiin. Epäpuhtaussaostumaamuodostuu arvion mukaan10 – 50 tonnia vuodessa.Uraanin talteenottolaitoksella tehtävienhuoltojen ja korjausten yhteydessä syntyvätjätteet sekä muut sekalaiset jätteet (esimerkiksiJätelaji ja syntypaikkaKuiva-aine(%)Määrä vuodessa(miljoonaa tonnia)*Sijoituspaikka/hyötykäyttösuhdeLouhinta ja kiviaineksen käsittelyMustaliuskesivukivi-15-30Bioliuotusalueiden pohjarakenteet, sivukivialueetPuhdas sivukivi – tarvekivi-Tie- ja muut rakenteet, sivukivialueetLoppuun liuotettu malmi– liuotusjäännös-15-20SekundäärikasaPintamaat-ei tiedossaLäjitysalueet, maisemointiMetallien talteenotto– sakkojen maksimimäärätEsineutralointisakka300,5Sekundääriliuotuskasan pohjarakenne,sekoitus sivukiveen, kipsisakka-allasRautasakka253Kipsisakka-allasLoppuneutralointisakka252Kipsisakka-allasMuut jätteetBioliuotuksen kasteluletkut--Hyötykäyttöä selvitetäänMuovikalvot--Hyötykäyttöä selvitetäänTaulukko 2-4. Talvivaaran kaivoksen nykyisen luvanmukaisessa toiminnassa muodostuvat merkittävimmätjätejakeet.* Määrät nykyisen luvan mukaisessa maksimikapasiteetissatoimittaessa. Sivukiven vuosimäärät riippuvat louhinnan malmisivukivisuhteestaja määrät vaihtelevat eri vuosina. Metallientalteenotossa syntyvissä sivutuotteissa taulukon tonnimäärätovat kostealle sakalle.38

2.2 Kaivoksen nykyisen luvan mukainen toimintatyövaatteet) toimitetaan asianmukaisesti suojatuissakuljetuskonteissa asianmukaiset luvatomaavaan vastaanottopaikkaan.Yhteenveto kaivoksen merkittävimmistäjätejakeista on esitetty oheisessa taulukossa.Jätealueiden luokitteluJätealueet luokitellaan suuronnettomuuden vaaraaaiheuttaviksi kaivannaisjätteen jätealueiksitai muiksi kaivannaisjätteen jätealueiksi. Suuronnettomuudenvaaraa aiheuttava jätealue luokitellaanValtioneuvoston asetuksen 717/2009liitteen 2 mukaisesti. Luokitteluun vaikuttavatalueelle sijoitettavien ongelmajätteiden määrä,sijoittamisen lyhytaikaisuus tai pysyvyys, ympäristölletai terveydelle vaarallisten kemikaalienmäärä sekä jätealueen rakenteellisesta heikkenemisestätai jätealueen virheellisestä toiminnastaaiheutuva onnettomuus, jolla on merkittäväävaaraa ihmisille tai ympäristölle.Talvivaaran nykyiset sivukivialueet ja kipsisakka-allason luokiteltu muiksi kaivannaisjätteenjätealueiksi. Myös pintamaiden varastoalueeton luokiteltu kaivannaisjätteen jätealueiksi,koska maa-ainesta varastoidaan yli kolmevuotta. Loppuun liuotetun malmin varastoalueeton luokiteltu suuronnettomuuden vaaraaaiheuttaviksi jätealueiksi sillä oletuksella, ettäalueelle sijoitettavan ongelmajätteen määrä onyli 50 % alueelle sijoitettavan jätteen kokonaismäärästä.Loppuun liotetun malmin jätealueidenluokittelu voi saatujen tutkimustulostenperusteella myöhemmin muuttua.Jätealueiden rakenteetKaivoksen jätealueiden rakenteet on toteutettukaivoksen ympäristöluvan mukaisesti.Sivukivialueiden pohja tasataan ja muotoillaansiten, etteivät pohja- tai pintavedet valu sivukivikasaan.Pohja tiivistetään vettä ja ilmaaläpäisemättömäksi muovikalvolla, joka suojataanrikkoutumiselta sekä ylä- että alapuolellerakennettavilla suojakerroksilla. Suojakerrostenmateriaalina käytetään geotekstiiliä jahiekkaa, hienoa mursketta, tai hienoksi murskattuaprimäärivaiheen liuotuksen läpikäynyttämalmia. Alueen reunoille tehdään pintamaistamatalat reunapenkereet, joilla estetäänKipsisakkaSivukivitäyttöSuojakerrosHDPE-kalvoSuojakerrosPerusmaaHDPE-kalvoBentoniittimattoMoreenikerrosLouhepenger 1:2PerusmaaKuva 2-28. Jätealueiden rakenneperiaatteet.valumavesien pääseminen sivukivialueelle.Sivukivialueelle tulevat sadevedet kerätäänkeräysaltaisiin ja hyödynnetään kaivoksen raakavetenä.Sivukivialueet täytetään siten, ettäne nousevat noin 50 metriä ympäröivää maanpintaakorkeammalle. Toiminnan päättyessä taisivukivikasojen määrämitan täytyttyä sivukivikasatmaisemoidaan pintamailla.Jätealueiden rakenteisiin on tehty parannuksiaalueiden alkuperäisiin suunnitelmiinverrattuna. Kaikkien altaiden pohjalle on alkuperäisistäsuunnitelmista poiketen lisätiivistykseksiasennettu bentoniittimatot. Lisäksisekundääriliuotusalueen pohjarakenteeseen onsaatu lupa käyttää kivituhkan sijasta loppuunliuotettua malmia.Kipsisakka-altaan pohjarakenne vastaa pääosinsivukivialueiden rakennetta sillä erotuksella,että altaan pohjan suojakerroksessa onkäytetty lisäksi bentoniittimattoa. Kipsisakkaaltaanreunapadot on rakennettu louheesta.Pohjarakenteen tiivistämisessä käytetty muovikalvoon ulotettu myös reunapatojen alueelle.Altaan ympärillä on ympärysoja, jolla estetäänpuhtaiden vesien valuminen altaaseen.Rakennettavilta alueilta poistetut pintamaatvarastoidaan maalajien mukaisesti eroteltunapintamaiden varastoalueille. Varastointivastaa tavanomaista maa-ainesten varastointiaeikä siitä aiheudu vaikutuksia maaperään39

ja vesistöön. Pintamaiden varastointi ei edellytäsuojausrakenteita. Pintamaiden varastoalueillamuodostuvat suotovedet johdetaanympäröiviin avo-ojiin. Pintamaan varastoalueetovat väliaikaisia, sillä pintamaita käytetäänkaivoksen sulkemisvaiheessa esimerkiksisivukivialueiden, kipsisakka-altaan jatoisen vaiheen bioliuotuskasan peittämisessäja maisemoinneissa.2.2.10 KuljetuksetTalvivaaran kaivoksen alueelle ja sieltä poissuuntautuu nykyisen luvan mukaisessa täydessätoiminnassa liikennettä noin 10 raskastaajoneuvoa vuorokaudessa.Metallituotteet kuljetetaan rautateitse. Kuljetuksiatehdään ympärivuorokautisesti. Junakuljetustenmäärä on nykyisin metallituotteitaasiakkaille noin 80 junavaunua viikossa sekäkemikaaleja ja apuaineita kaivokselle 230 junavaunuaviikossa. Tämä tarkoittaa noin kuuttajunaa viikossa sekä kemikaaleja ja apuaineitakaivokselle noin 15 junaa viikossa.Kaikki metallituotteiden kuljetukset suuntautuvatHarjavaltaan (NiS) ja Kokkolaan (ZnS).Maanteitse tapahtuvat kemikaalien ja apuaineidenkuljetukset Talvivaaran kaivokselle hoidetaannykyisin Kokkolan ja Oulun suunnasta.Henkilöliikennettä aiheutuu alueella työskentelevientyömatkaliikenteestä lisäksi noin330 ajoneuvoa vuorokaudessa. Tämä ajoittuu3-vuorotyön työvuorojen mukaan kolmeenvilkkaamman liikenteen jaksoon.Kaivosalueen sisällä tehdään lisäksi kiviaineksenkuljetuksia. Nykyisin kuljetukseen käytettävienajoneuvojen nettokuormat ovat 170tonnia. Tällä hetkellä kuljetusajoneuvoja on käytössänoin 10 kappaletta. Suurimmalla nykyisenympäristöluvan mukaisella kokonaislouhintamäärällä45 miljoonaa tonnia vuodessa ajetaankiviaineskuormia louhoksesta keskimäärin30–40 kertaa tunnissa eli 3–4 kpl/ajoneuvo/h.Muu sisäinen liikenne on kaivoksen normaaliintoimintaan liittyvää liikennettä.2.2.11 Kaivoksen sulkeminen ja jälkihoitoTaulukko 2-5. Talvivaaran kaivoksellesuuntautuvat kuljetusmäärät.KuljetusmuotoKuljetusmääräkpl/vkoJunakuljetukset- kemikaalit 15- tuotteet 6Raskas maantieliikenne 60= 10 ajoneuvoa/vrkHenkilöliikenne 2300= 330 ajoneuvoa/vrkKaivokselle on laadittu sulkemissuunnitelma(Pöyry Environment Oy, 2008b), jota päivitetäänsäännöllisesti ja hyväksytetään toimivaltaisellaviranomaisella. Sulkemissuunnitelmakattaa tehdasrakennusten, louhosten, sivukivikasojen,liuotuskasojen, kipsisakka- ja ongelmajätealtaidensekä liuos- ja suotovesialtaidenkäytöstä poistamiseen, maisemointiin sekä jälkitarkkailuunliittyvät toimenpiteet.Avolouhokset täytetään kaivoksen sulkemisenjälkeen vedellä. Louhosten seinämät luiskataantarvittavilta osin ja korkeiden jyrkänteidenreunoille rakennetaan aitoja tai muitaturvallisuutta edistäviä rakenteita. Alueet maisemoidaanistuttamalla kasvillisuutta. Louhostenvedenlaatua tarkkaillaan ja vettä käsitelläänniin kauan kuin se on tarpeellista.Sivukivialueet peitetään siten, että veden jahapen pääsy kiviainekseen ja niiden seurauksenatapahtuva happaman suotoveden muodostuminensaadaan ehkäistyä mahdollisimmantehokkaasti.Bioliuotuksen ensimmäisen vaiheen alueeltapoistetaan kaikki malmi toiminnan päättyessä.Malmi siirretään toisen vaiheen bioliuotuskasoihin.Alla olevat salaojakerrokset, salaojituksetja ilmastusputkisto poistetaan.Toisen vaiheen bioliuotuskasat jätetääntoiminnan loppuessa paikoilleen ja peitetäänasianmukaisilla eristeillä. Kaivokselle myönnetyssäympäristöluvassa toisen vaiheen bioliuotuskasaton luokiteltu ongelmajätteen kaatopaikaksi,koska lupaa myönnettäessä ei ollutselvää, millaista kasoihin sijoitettava uutettumalmi tulee koostumukseltaan olemaan. Bioliuotuskasoilletoteutetaan jäännösmalminominaisuuksien edellyttämät peittoraken-40

2.2 Kaivoksen nykyisen luvan mukainen toimintateet. Peittorakenteiden suunnittelussa otetaanhuomioon malmin sisältämät radioaktiivisetaineet ja niiden mahdollisesti peittorakenteelleasettamat vaatimukset.Kaivostoiminnan päätyttyä kipsisakka-allaspeitetään ympäristöluvan mukaisesti vedenpitävillärakenteilla, jos kipsisakan ominaisuudetsitä edellyttävät. Alueelle voidaan muodostaapaksumpia maakerroksia puiden kasvun mahdollistamiseksi.Metsätalouskäyttöön alue eikuitenkaan sovellu. Yksi mahdollinen ratkaisuon myös märkäpeitto, jolloin kipsisakka jätettäisiinveden alle. Lopulliset rakenteet päätetäänkaivoksen toiminnan aikana. Kipsisakanominaisuuksia testataan ja tutkitaan ja tuloksethuomioidaan valittaessa sopivinta menetelmääaltaiden sulkemiseen. Myös kipsisakanhyödyntämismahdollisuuksia selvitetään.Liuos- ja suotovesialtaisiin kerääntyväävettä käytetään kaivostoiminnan päätyttyäavolouhosten täyttämiseen. Altaat pidetään toiminnassa,kunnes suotovesiä ei enää muodostutai ne on määrän sekä laadun puolesta todettuympäristölle haitattomiksi. Käytöstä poistonjälkeen altaat täytetään puhtailla maa-aineksillaja maisemoidaan.Toiminnan päätyttyä tehdasalueen rakennuksetpuretaan, mikäli alueelle ei sijoitu muutatoimintaa. Purkumateriaalien loppusijoittamisenturvallisuuden varmistamiseksi tehdäänvaadittavat mittaukset ja toimenpiteet. Kaikkituotettu uraanipuolituote kuljetetaan kaivoksentoimiessa alueelta pois.Sulkemistoimintojen jälkeen ja mahdollisestiniiden aikana tehdään säteilyselvityksiä,joilla varmistetaan että käytetyt sulkemistoimenpiteetovat riittävät säteilyturvallisuudenkannalta.2.2.13 Nykyisen ympäristöluvanmukaisen toiminnan merkittävimmätympäristönäkökohdatYmpäristönäkökohdilla tarkoitetaan sellaisiakaivoksen toimintoja, joista voi aiheutuaympäristövaikutuksia. Esimerkiksi louhinnanpöly, prosessin ylijäämävedet ja metallien talteenotonrikkivetypäästöt ilmaan ovat kaivoksenympäristönäkökohtia.Talvivaaran kaivoksen nykyisen luvan mukaisessatoiminnassa merkittävimmät ympäristövaikutuksetovat aiheutuneet metallien talteenottoprosessinylijäämävesien vesistövaikutuksista,rikkivedyn hajapäästöjen hajuhaitastasekä louhinnan ja malminkäsittelyn pölystä jamelusta. Suoria ympäristövaikutuksia on aiheutunutlisäksi kaivospiirin alueiden ottamisestakaivoksen käyttöön, jolloin maankäyttö kyseistenalueiden osalta on muuttunut.Kaivoksen toimintaan liittyneet ympäristövaikutuksetovat olleet haju- ja vesipäästöjenosalta osin suurempia, kuin mitä ennentäysimittaisen kaivostoiminnan aloittamistatehtyjen bioliuotus- ja talteenottokokeidenperusteella arvioitiin. Osa vesistöjen suolakuormituksestaon aiheutunut hajunpoistoontehdyistä parannustoimenpiteistä, lipeäpesurienkäytön lisäämisestä. Lisäksi louhinnastaja kiviaineksen käsittelystä aiheutuneet pölyjamelupäästöt ovat aiheuttaneet ajoittainviihtyvyyshaittaa kaivospiirin ympäristönlähimmissä asutuksissa. Toisaalta kaivostoiminnallaon ollut merkittävä positiivinen vaikutusSotkamon ja laajemmin koko Kainuuntyöllisyyteen sekä elinkeinoelämään satojensuorien ja välillisten työpaikkojen syntymisenansiosta.2.2.13 Toiminnan riskit ja niiden arviointiTalvivaaran kaivoksen toimintaan, kutenmihin tahansa muuhunkin teolliseen toimintaan,liittyy riskejä, joihin on varauduttavaasianmukaisin järjestelyin. Riskeillä tarkoitetaantässä tilannetta, tapahtumaa tai olosuhdetta,jonka toteutuessa voi aiheutua ihmistenterveyteen, ympäristöön tai omaisuuteen kohdistuvaavälitöntä tai myöhemmin ilmeneväävaaraa. Riskejä voivat olla esimerkiksi louhintaanja kiviainesten käsittelyyn liittyvät fyysisetriskit (sortuma, kuljetusonnettomuus),haitallisten aineiden päästöt ympäristöön (liuosvuoto,haitalliset kaasut) tai onnettomuudet(tulipalot, räjähdykset).Osana riskien arviointia arvioidaan myös ns.suuronnettomuuden varaa toiminnassa aiheuttaviariskejä. Talvivaaran kaivoksella käytettävistäkemikaaleista on suuronnettomuuden41

vaaraa arvioitu aiheutuvan propaanin, rikkihapon,rikin, vetyperoksidin, kalsium-oksidin,polttoöljyjen sekä erilaisten kaasujen varastoinnista,käsittelystä ja käytöstä. Osan näistäkemikaaleista, kuten polttoöljyjen, kalsiumoksidin,happi- ja typpikaasun riskit rajoittuvatainoastaan vahinko- tai vuotopaikan välittömäänläheisyyteen, aiheuttaen siten vaaraalähinnä työntekijöille. Kaivoksella käyttävissäkemikaaleissa on kuitenkin myös sellaisia, joidenaiheuttamat vaikutukset voivat ulottuaonnettomuuspaikkaa kauemmaksi, osin jopakaivospiirin ulkopuolelle. Lisäksi kaivoksenliuos- ja jätealtaiden on arvioitu aiheuttavansuuronnettomuuden vaaraa, mikäli altaisiinsyntyy vaurioita ja voimakkaasti happamat liuoksetpääsevät vuotamaan vesistöön.Riskeihin varautumisen toteuttamiseksi riskiton kyettävä tunnistamaan ennakolta. Seuraavissakappaleissa kuvataan menetelmiä,joilla Talvivaaran kaivoksen toiminaan liittyviäriskejä on kartoitettu ja tunnistettu ja mitenniihin on varauduttu.Riskien tunnistaminenTalvivaaran kaivoksella on käytössä systemaattinentapa tunnistaa ja arvioida toiminnanriskejä. Seuraavassa on esitetty yhteenvetotehdyistä riskienarvioinneista sekä tavasta kartoittaaja tunnistaa riskejä. Kaivoksen suunnittelunyhteydessä on tehty riskianalyysi jatunnistetut riskit on pyritty minimoimaan jajäännösriskien varalle on laadittu toimintasuunnitelma.Kun alueelle tehdään muutoksia,arvioidaan jo suunnitteluvaiheessa mahdollisetriskit. Riskien arvioimiseksi isossa suunnitteillaja ylösajovaiheessa olevassa laitoskokonaisuudessaliittyy epävarmuuksia, joihin pyritäänreagoimaan päivittämällä säännöllisesti riskienarviointeja.Kaivoksella on tehty seuraaviariskien hallintaan liittyviä suunnitelmia:• Ympäristöriskien arvioinnit FMEAmenetelmällä (vika- ja vaikutusanalyysi).• HAZOP eli poikkeamatarkastelut prosessilaitoksille.Tehdään aina uutta rakennettaessa.• Räjähdyssuojausasiakirja. Sisältää suunnitelmatpöly- ja kaasuräjähdysvaaranehkäisemiseksi.• Turvallisuusselvitys. Sisältää selvityksen,jossa tunnistetaan toiminnasta mahdollisestiaiheutuvat suuronnettomuusvaaratsekä niiden aiheuttamat seuraukset ihmisille,ympäristölle ja omaisuudelle.• Sisäinen pelastussuunnitelma. Sisältääsuunnitelman mahdollisesti tapahtuvassahäiriö- ja onnettomuustilanteessa sekä toimintaohjeetonnettomuuden torjuntaan,vaikutuksilta suojautumiseen sekä pelastustoimintaanliittyvistä toimenpiteistä.• Työturvallisuuteen liittyvien riskien arviointi.• Patojen riskitarkastelu.Vaarallisimmiksi arvioiduista kohteita ja tilanteistaon tehty yksityiskohtaisemmat turvallisuus-ja seurausanalyysit sekä vaikutusaluemallit.Riskienarvioinnit ja näkökohdat päivitetäänvuosittain ja muutosten yhteydessä. Riskien janäkökohtien merkittävyyden arviointi perustuuTalvivaaran johtoryhmän määrittelemiin valintakriteereihin.Linjaorganisaatio vastaa riskienarviointientoteuttamisesta ja ylläpitämisestäsekä kattavuudesta.Talvivaarassa on käytössä toiminnan tarkkailuohjelma.Toiminnan tarkkailu ja poikkeamaraportitkäsitellään viikoittain johtoryhmässä.Kaikki mahdolliset tapaturmat, vaaratilanteetja ammattitaudit tutkitaan ja käsitellään.Riskeihin varautuminenKaivosalue on suunniteltu niin, että se täyttäätyöturvallisuuslainsäädännön vaatimukset.Laitteistot, säiliöt, putkistot ja varastointipaikaton varustettu turvallisen käytön ja onnettomuustilanteidenvarautumisen edellyttämillämerkinnöillä. Työntekijöiden altistuminen onestetty lisäksi kaikin keinoin, mm. ohjeistamalla,käyttämällä kemialliseen teollisuuteentarkoitettua suojavaatetusta ja suojaimia sekäseuraamalla työntekijöiden työhygieniaa.Kaivosalue kuuluu kulunvalvonnan ja vartioinninpiiriin. Tuotantotilat ovat suljettuja jasisään/uloskäynti tapahtuu kulunvalvonnallavarustettujen ovien kautta. Lisäksi tuotantotilatja tehdasalue on varustettu tallentavallakameravalvonnalla.Onnettomuusriskeihin on varauduttu teknisinja toiminnallisin järjestelmin, kuten mm.42

2.2 Kaivoksen nykyisen luvan mukainen toimintahuomioimalla seuraavat turvallisuuteen liittyvätseikat:• Prosessilaitteet ja kemikaalisäiliöt onvarustettu tarvittavilla suoja-altailla.• Rakennuksen lattiapintojen kallistuksetja mahdolliset putkikanavat on suunniteltusiten, että liuokset saadaan lattioilta talteenpumppukaivojen kautta.• Laitosalueella on automaattinen palontorjuntajärjestelmä,johon kuuluu palonhavaitsemis- ja sammutuslaitteisto.• Sähkökäytöt ja instrumentit ovat ATEXdirektiivinmukaisesti räjähdyssuojattuja(ex-luokiteltuja).• Tehdasalueelle on hankittu varageneraattorikriittisille laitteille sähkökatkojen varalle.• Laitteistojen ja laitteiden käytöstä annetaankoulutusta ja poikkeustilanteiden varalleon toimintaohjeet.Kaikki kemikaalit kuljetetaan alueelle pääsääntöisestikemikaalien kuljettamiseen tarkoitetullakalustolla rautateitse tai maanteitse.Tehdasalueella käytettävät kemikaalitvarastoidaan Turvallisuus ja kemikaaliviraston(TUKES) suojeluohjeen mukaisesti ja noudattaenlakia vaarallisten kemikaalien jaräjähdysaineiden käsittelyn turvallisuudesta(390/2005). Kaikki raaka-aineet ja tuotteetvarastoidaan halleissa tai muutoin katetuissatiloissa ja rakennuksissa. Kaikissa säilytysastioissaon turvallisuusohjeet. Varastotilojenpohjat on rakennettu vesitiiviiksi. Säiliöalueidensade- ja valumavedet johdetaan käyttäväksibioliuotuksen kasteluun tai jätevedenpuhdistukseen.Ympäristö-, palo- ja työturvallisuuteen liittyvienlaitteiden ja laitteistojen käytön valvontaon osa normaalia prosessivalvontaa.Kaivokselle on nimetty lakisääteiset vastuuhenkilöt.Teknisillä toimenpiteillä ja laitteistontarkkailulla sekä kunnossapidolla pyritäännykyiseen tapaan varmistamaan, ettei kemikaalienkäytöstä ja varastoinnista aiheudu vaaraaihmisille tai ympäröivälle luonnolle.Prosessin varo- ja hälytysjärjestelmien javaroaltaiden tilaa seurataan jatkuvasti ja henkilöstönkoulutuksella varmistetaan, että onnettomuuksienehkäisyn valmiustaso säilyy korkeana.ValvontaTurvavallisuus- ja kemikaalivirasto (TUKES)valvoo kaivostoimintaa kaivoslainsäädännönmukaisesti sekä mahdollisia alueen muita toiminnanharjoittajiakemikaali-, räjähde- ja kaivoslainsäädännönmukaisesti. Talvivaaran kaivosja Kainuun pelastuslaitos ovat edelleentiivistäneet yhteistyötään vuoden 2011 aikana.Kaivokselle laaditut sisäinen ja ulkoinen pelastussuunnitelmatullaan yhteen sovittamaantoimintojen kannalta tarkoituksenmukaisesti.Kaivoksen harjoittama kemikaalien teollinenkäsittely ja varastointi ovat laajamittaista,mistä johtuen kaivoksella on turvallisuusselvitysvelvoite.Turvallisuussuunnitelman vaatimustenmukaisesti Talvivaaran kaivos onottanut käyttöön toimintaperiaatteet suuronnettomuuksienja muiden onnettomuuksienehkäisemiseksi sekä turvallisuusjärjestelmäntoimintaperiaatteiden toteuttamiseksi.43