Kaavaselostus - Ramboll

KristiinankaupunkiSiipyyn tuulivoimapuiston osayleiskaava2.2.201282127026

KristiinankaupunkiSiipyyn tuulivoimapuiston osayleiskaavapvm. 2.2.2012työnro: 82127026kirjoittanutMatti Kautto ja Dennis SöderholmRambollTerveystie 2FI-15870 HollolaFinlandPuhelin: 02075 7800www.ramboll.fi2012 Ramboll1

Perus- ja tunnistetiedotOsayleiskaavan selostus, joka koskee 2. päivänä helmikuuta 2012 päivättyäosayleiskaavakarttaa.Osayleiskaavan on laatinut Ramboll, Terveystie 2, 15870 Hollola,puh 020 755 7800VireilletuloKaavoitus on käynnistetty kaupunginhallituksen päätöksellä 1.10.2009Kaupunginhallituksen hyväksyminenKaupunginhallitus on esittänyt kaupunginvaltuustolle osayleiskaavan hyväksymistä_._.201_.Kaupunginvaltuuston hyväksyminenKaupunginvaltuusto on hyväksynyt osayleiskaavan _._.201_.Kaava-alueen sijaintiSuunnittelualue sijaitsee Siipyyn edustan merialueella. Osayleiskaava-alueen pinta-alaon noin 185 km 2 , josta merituulivoimapuiston rakentamisalueen osuus onnoin 31 km 2 . Tuulivoimapuiston hankealueelta on matkaa mantereelle noin 7–10km.Kaavan tarkoitusTavoitteena on laatia osayleiskaava, joka mahdollistaa tuulivoimalaitosten ja niidentarvitseman sähkönsiirtoverkon rakentamisen suunnittelualueelle.Tuulivoimapuisto käsittää alustavien suunnitelmien mukaan noin 80 tuulivoimalaitosyksikköä,joiden yksikkötehot ovat noin 3–5 megawattia (MW). Tuulivoimalaitostenyhteenlaskettu teho olisi maksimissaan noin 240–400 MW.2

Suunnittelualueen likimääräinen sijainti ja rajaus.2012 Ramboll3

Selostuksen sisällysluettelo1. Tiivistelmä.................................................................................................. 71.2 Kaavaprosessin vaiheet....................................................................... 71.3 Osayleiskaava.................................................................................... 71.4 Toteuttaminen................................................................................... 72. Lähtökohdat................................................................................................ 82.1 Luonnonympäristö.............................................................................. 82.1.1 Merialueen yleiskuvaus............................................................... 82.1.2 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät............................................... 82.1.3 Nykytila................................................................................... 82.1.5 Tuulisuus................................................................................ 102.1.5 Meriveden korkeus, virtaukset ja aaltojen korkeus....................... 102.1.6 Veden laatu............................................................................ 112.1.7 Sedimentin laatu..................................................................... 112.1.8 Vedenalaiset luontotyypit, vesikasvillisuus ja pohjaeliöstö............. 112.1.9 Linnusto................................................................................. 142.1.10 Kalaston, kalastuksen ja kalatalouden nykytila............................ 182.1.11 Merinisäkkäät......................................................................... 202.1.12 Suojelualueet.......................................................................... 212.2 Rakennettu ympäristö....................................................................... 222.2.1 Asuminen............................................................................... 222.2.2 Virkistys................................................................................. 222.2.3 Liikenne ................................................................................ 232.2.4 Arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristöalueet......................... 232.2.5 Muinaismuistot........................................................................ 242.2.6 Tekninen huolto....................................................................... 242.2.7 Ympäristönsuojelu ja ympäristöhäiriöt, melu............................... 242.2.8 Vesialueen omistus.................................................................. 242.2.9 Suunnittelutilanne................................................................... 243. Osayleiskaavan suunnittelun vaiheet............................................................ 293.1 Osayleiskaavan suunnittelun tarve...................................................... 293.2 Suunnittelun käynnistäminen ja sitä koskevat päätökset........................ 293.3 Osallistuminen ja yhteistyö................................................................ 293.4 Osayleiskaavan tavoitteet.................................................................. 293.4.1 Suunnittelutilanteesta johdetut tavoitteet................................... 293.4.2 Suomen Merituuli Oy:n tavoitteet.............................................. 293.4.3 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet.................................... 303.4.4 Muut tavoitteet....................................................................... 303.4.5 Yhteysviranomaisen lausunto ja sen huomioon ottaminen............. 324. Osayleiskaavan kuvaus............................................................................... 344.1 Osayleiskaavan rakenne.................................................................... 344.1.1 Mitoitus.................................................................................. 344.1.2 Aluevaraukset ja merkinnät...................................................... 344.1.3 Koko kaava-aluetta koskevat määräykset.................................... 354.2 Kaavan vaikutukset.......................................................................... 354.2.1 Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen............................. 354.2.2 Vaikutukset suunniteltuun maankäyttöön.................................... 364.2.3 Vaikutukset yhdyskunta- ja energiatalouteen.............................. 364.2.4 Vaikutukset tie- ja vesiliikenteeseen ja liikenneväyliin................... 364.2.5 Vaikutukset työpaikkoihin ja elinkeinotoimintaan, erityisesti .............kalastukseen........................................................................... 364.2.6 Vaikutukset virkistykseen......................................................... 384.2.7 Vaikutukset tekniseen huoltoon................................................. 384.2.8 Vaikutukset ympäristönsuojeluun ja ympäristöhäiriöihin................ 384

4.2.9 Vaikutukset taajamakuvaan...................................................... 394.2.10 Vaikutukset vedenalaiseen kulttuuriperintöön.............................. 394.2.11 Ruoppausten vaikutukset.......................................................... 394.2.12 Vaikutukset sähköverkkoon....................................................... 404.2.13 Vaikutukset maisemaan............................................................ 414.2.14 Vaikutukset luonnonsuojeluun................................................... 424.2.15 Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen.................................... 434.2.16 Vaikutukset eläimistöön, erityisesti linnustoon ja kaloihin.............. 434.2.17 Vaikutukset kasvillisuuteen....................................................... 484.2.18 Vaikutukset vesistöön ja veden laatuun...................................... 484.2.19 Vaikutukset ilmastoon ja ilman laatuun....................................... 504.2.20 Vaikutukset maa- ja kallioperään............................................... 504.2.21 Vaikutukset Kristiinankaupungin saariston ja ..................................Lapväärtinjokilaakson Natura-alueisiin........................................ 514.2.22 Vaikutukset kunnallistalouteen ................................................. 524.2.23 Vaikutukset energiatalouteen.................................................... 524.2.24 Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja terveyteen............................. 525. Osayleiskaavan toteutus............................................................................. 532012 Ramboll5

Selostuksen liiteasiakirjat1. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma2. Luonnonsuojelualueet3. Asuinrakennusten sijainti4. Virkistysreitit ja -kohteet5. Vesialueiden omistus6. Sähkönkytkentä kantaverkkoon7. Sähkönsiirtoreitit8. HavainnekuvatSelostukseen kuuluu osayleiskaavakartta merkintöineen ja määräyksineenLuettelo muista suunnittelualuetta koskevista asiakirjoista, taustaselvityksistä jalähdemateriaalista• Kristiinankaupungin Siipyyn merituulivoimapuisto, ympäristövaikutustenarviointiohjelma (Suomen Merituuli Oy:lle laatinut Ramboll FinlandOy 30.3.2009)• Kristiinankaupungin Siipyyn merituulivoimapuisto, ympäristövaikutustenarviointiselostus (Suomen Merituuli Oy:lle laatinut Ramboll FinlandOy 21.5.2010)• Yhteysviranomaisen lausunto arviointiselostuksesta 22.9.2010.• Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä tehdyt selvitykset:• linnustoselvitys• kalastoselvitys kalastustiedusteluna• maisemaselvitys• meren pohjan sedimenttien tutkimus• meren pohjan videokuvaus• pohjaeläintutkimus• asukaskysely6

1. Tiivistelmä1.2 Kaavaprosessin vaiheetKaupunginhallitus on päättänyt kaavan laatimisesta 1.10.2009.Kaavoituksen aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu pidettiin Vaasassa 13.11.2009.Osayleiskaavaluonnos valmistui 20.5.2010. Se ja muu valmisteluvaiheen aineistooli nähtävillä MRL 62 §:n ja MRA 30 §:n mukaisesti 17.6.–2.7.2010.Siipyyn edustan merituulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostusoli nähtävillä 9.6.–30.7.2010. Yhteysviranomainen, Etelä-Pohjanmaan ELY keskusantoi siitä lausuntonsa 22.9.2010.Kesällä 2011 on merialueella tehty tarkentavia luotauksia ja geoteknisiä tutkimuksia.Pääesikunta on lausunut 30.11.2011 että se ei vastusta hankkeen toteuttamista.1.3 OsayleiskaavaOsayleiskaavassa osoitetaan kaksi tuulivoimarakentamiseen soveltuvaa aluetta,joihin voidaan rakentaa yhteensä 80 tuulivoimalaa. Tuulivoimaloiden paikat jatarvittavat kaapelireitit on merkitty ohjeellisesti. Osayleiskaavassa on osoitettumyös luonnonarvoiltaan arvokkaat alueet ja suunnittelualueella kulkeva veneväylä.Tuulivoimala-alueet on osoitettu sitovalla merkinnällä ja tuulivoimalantornin maksimikorkeudeksi on osoitettu 120 m.1.4 ToteuttaminenOsayleiskaavan tuulivoimahankkeen toteuttaa Suomen Merituuli Oy.2012 Ramboll7

2. Lähtökohdat2.1 Luonnonympäristö2.1.1 Merialueen yleiskuvausMaantieteellisesti tuulivoimapuiston hankealue sijoittuu pohjoiselle Selkämerelle.Alueen saaristovyöhyke on kapea. Siipyyn edustalla ei ole varsinaista saaristovyöhykettälainkaan, vaan meri alkaa avoimena heti mantereesta lähtien. Varsinaisellehankealueelle eikä sen läheisyyteen laske suuria jokia. Hankealueestapohjoiseen Kristiinankaupungin läheisyyteen laskevat Isojoki–Lapväärtinjoki jaTeuvanjoki ja etelässä Merikarvian eteläpuolella Kokemäenjoki. Hankealueelle eisuoranaisesti kohdistu kuormituspainetta mainituista joista. Valuma-alueelle ontunnusomaista maaperän happamuus.Siipyyn edustalla veden vaihtuvuus on merialueen avonaisesta luonteesta, syvyyssuhteista,tuulista ja virtauksista johtuen hyvä.Tuulivoimaloiden alueella veden syvyys vaihtelee 10 metristä noin 40 metriin.Tuulivoimala-alueen eteläosassa on suhteellisen laaja matalan veden alue, muttasillä ei ole saaria tai luotoja. Voimalaitosyksiköt sijoittuvat alustavan arvion mukaisesti10–20 m syvyiselle vesialueelle.2.1.2 Lähtötiedot ja arviointimenetelmätHankealueen pohjan laatua tutkittiin osana YVA-menettelyä syksyn 2009 aikana.Tutkimuskohteet olivat tuulivoimalaitosten alustavat perustamispaikat sekäniiden läheisyydessä olevat matalikot (yhteensä 96 pistettä). Kohteilla arvioitiinpohjan laatua seuraavan taulukon mukaisesti. Pohjien tutkiminen tapahtui siten,että vesitiivis videokamera laskettiin merenpohjaan ja annettiin tuulen kuljettaavenettä. Kuvauksen kesto oli 60 sekuntia. Kaikki tutkimuskohteet paikannettiinGPS:n avulla.Lisäksi arvioinnissa on käytetty GTK:n luotausaineistoja, jotka kattavat osan hankealueesta.Geologian tutkimuskeskus on tehnyt vuonna 2005 tutkimuksia jotkasijoittuivat Siipyyn hankealueen itäosaan. Tutkimukset tehtiin luotaamalla aluettaitä-länsisuuntaisin linjoin 500 metrin linjaväleillä. Tutkimuskalustona käytettiinsedimenttikaikuluotainta (28 kHz), matalataajuista (250–100 Hz) akustisseismistäluotainta ja viistokaikuluotainta (100 kHz). Sedimenttikaikuluotaimellamääritetään vesisyvyys ja pehmeiden maakerrosten paksuudet, akustis-seismiselläluotaimella nähdään kitkamaalajien (hiekka/sora ja moreeni) paksuuksia jakallion pinnan syvyyttä ja viistokaikuluotaimella saadaan ilmakuvaa muistuttavakuva merenpohjasta josta voidaan määrittää esim. pohjan kivisyyttä ja mahdollisiaolemassa olevia rakenteita, kuten hylkyjä.Kesällä 2011 tutkimuksia jatkettiin monikeilaus- ja seismisillä tutkimuksilla, koekairauksillasekä maaperänäytteillä.Merenpohjan tutkimuksia jatketaan osayleiskaavan hyväksymisen jälkeen käynnistyvillävesilain mukaisten lupien edellyttämillä tutkimuksilla.2.1.3 NykytilaMerenpohjan videokuvauksetTutkitut kohteet ovat pääosin hyvin kovapohjaisia. Hankealueella ja sen läheisyydessä100 % hiekkapohjia esiintyi 8 kohteella, jotka sijaitsevat yli 20 metrin syvyydessä.Näistä yhdellä oli hiekkasärkkämuodostumaa (paikka 18). 16 % kohteistaon luokiteltu hiekkapohjiksi ja 3 % sorapohjiksi. 9 % pohjista on kalliopohjiaja suurin osa kohteista 32 % ovat pienikivisiä pohjia. Loput 40 % pohjistajakautuu lohkare- ja iso kivisiin pohjiin. Hietapohjia tutkituilla alueilla ei ole lainkaan.Tutkittujen kohteiden syvyydet vaihtelevat 2–24,5 metrin välillä. Kohteistan. 10 % ovat ≤10 metrin ja n. 30 % ≥20 metrin syvyisiä.8

Kuva 2-1. Merenpohjan laatu.GTK:n luotausaineistoGTK:n luotaustulosten perusteella hankealueen merenpohja on pääosin glasiaalista(jääkauden aikaista) moreenia, josta nousee muutamia kalliokohoumia.Muutamissa syvimmissä painanteissa esiintyy glasiaalista savea ja silttiä sekä sekasedimenttiä.Nuorempia saviesiintymiä tai nykyään kerrostuvaa resenttiä liejusaveaei hankealueelta havaittu, mutta hankealueen ulkopuolella, koillispuolellaon muutama pieni litorinaliejusaviesiintymä. Aineiston perusteella alue on pääosinkovaa pohjaa ja eroosioaluetta, jossa aallokko ja pohjan virtaukset estävätjatkuvan sedimentaation.2012 Ramboll9

Kesän 2011 maaperätutkimusKesällä 2011 tehtiin koekairaus kymmenellä pisteellä. Alustavan arvion mukaan,kun veden syvyys vähemmän tai lähellä tasoa –15 metriä, on yleensä kalliomelko lähellä pohjan pintaa. Kallio löytyi 0,15–3 metrin syvyydeltä usealla pisteellä,joten moni voimala voitaneen perustaa haluttaessa kallioon.2.1.5 TuulisuusSuomessa tuuliolosuhteiltaan parhaiten tuulivoiman tuotantoon soveltuvia alueitaovat rannikkoalueet, merialueet ja tunturit. Paikkakohtaista ja entistä tarkempaatietoa Suomen tuuliolosuhteista on saatavissa Motivan ja Ilmatieteen laitoksenalihankkijoineen toteuttaman Tuuliatlas-projektin valmistumisen myötä. Marraskuussa2009 julkistettu Suomen Tuuliatlas on tietokonemallinnukseen perustuvatuulisuuskartoitus ja sen tarkoitus on tuottaa mahdollisimman tarkka kuvauspaikkakohtaisista tuuliolosuhteista, kuten tuulen voimakkuudesta, suunnasta jaturbulenttisuudesta alkaen 50 metrin korkeudesta aina 400 metriin saakka vuosi-ja kuukausikeskiarvoina. Tuloksia on mahdollista tarkastella tässä vaiheessatarkkuudeltaan 2,5 x 2,5 kilometrin karttaruuduissa, sekä rannikolla ja muutamillasisämaan paikkakunnilla 250 x 250 metrin karttaruuduissa.Tuuliatlaksen mallinnusten perusteella tuulen aritmeettinen keskinopeus (m/s)100 metrin korkeudessa Siipyyn edustan merialueella alueella on vuositasolla tarkasteltuna8,9–9,1 m/s luokkaa. Korkeuden kasvaessa tuulen nopeus kasvaa ja200 metrin korkeudessa saavutetaan 9,5–9,8 m/s taso. Siipyyn edustan merialueellasaavutetut tuulennopeudet ovat tyypillisiä rannikon tuntumassa sijaitsevillemerialueille. Korkeampia tuulennopeuksia saavutetaan rannikolla, Pohjan- jaSuomenlahden merialueilla, Ahvenanmaan saaristomerellä sekä joillakin tunturialueilla.Vallitsevat tuulet puhaltavat etelästä ja lounaasta. Yhtiö aikoo käynnistäätuulisuusmittaukset alueella vuonna 2012.2.1.5 Meriveden korkeus, virtaukset ja aaltojen korkeusTärkeimmät Itämeren vedenkorkeuteen vaikuttavat tekijät ovat ilmanpaine, tuuli,virtaus Tanskan salmien läpi sekä talvella merijään kattavuus ja sen tuomat vaikutukset.Keskimääräinen vedenkorkeus vaihtelee siten, että se on korkeimmillaanmyöhään syksyllä ja matalimmillaan keväällä. Lähin merentutkimuslaitoksenylläpitämä havaintoasema (mareografi) sijaitsee Kaskisissa. Täällä vedenkorkeudenääriarvot teoreettisen keskiveden suhteen ovat olleet +148 cm (14.1.1984)ja –91 cm (31.1.1998). Mittaukset on aloitettu vuonna 1926.Yhtenäinen jääpeite vaikuttaa vedenkorkeuden lyhytaikaisvaihteluihin estämällätuulen vaikutuksen veden pintaan. Kun tuuli ei pääse kasaamaan vettä rannikkoavasten, korkeimpia ääriarvotilanteita ei synny yhtä helposti kuin avovesitilanteessa.Merivesi virtaa Itämerellä vastapäivään, eli Tanskan salmista saapuva suolainenmerivesi kulkeutuu rannikkoa pitkin Suomenlahden kautta Selkämerelle ja Perämerelle.Perämeren pohjukasta vesi jatkaa matkaansa Ruotsin rannikkoa pitkinetelään. Vaikka virtauksen pääsuunta rannikon edustalla on etelästä pohjoiseen,virtaussuunnat voivat ajoittain muuttua pohjan topografian, sääolojen ja jokivesientuoman makeanveden johdosta. Pääsääntöisesti virtaukset Pohjanlahdellaeivät ole voimakkaita.Merentutkimuslaitoksen internetsivujen tietojen mukaan eteläisellä Selkämerelläsuurin merkitsevä aallonkorkeus on 1970-luvulla mitattu lukema, 5,5 metriä. Korkeinyksittäinen aalto oli tuolloin 10 metriä.2.1.5.1 JääolotItämerellä jää esiintyy kiintojäänä ja ajojäänä. Kiintojää on nimensä mukaisestipaikallaan pysyvää jäätä, joka on kiinnittynyt saariin, kareihin tai matalikkoihin.Kiintojäätä esiintyy rannikoilla ja saaristossa, jossa veden syvyys on alle 15 m.10

Ulapoilla merijää on ajojäätä, joka ajelehtii tuulten ja virtausten mukana. Ajojäävoi olla tasaista, päällekkäin ajautunutta tai ahtautunutta, ja sen peittävyysvoi olla 1–100 prosenttia. Ajojää on liikkuvaista. Myrskyisenä päivänä ohut ajojääkenttävoi liikkua helposti 20–30 km. Jään liike aiheuttaa tasaisen jään hajoamisenlautoiksi, joiden halkaisija voi olla useita kilometrejä. Lisäksi jäiden liikesynnyttää railoja, halkeamia, sohjovöitä, jäiden ajautumista päällekkäin ja niidenahtautumista (ahtojää). Ahtojää voi kertyä matalien alueiden ympärille paksuiksiröykkiöiksi.Pohjoisella Itämerellä jäätalvi kestää keskimäärin alle 20 päivää, laajimmillaanvuotuinen jääpeite on tavallisesti helmi-maaliskuun vaihteessa. Leutoina talvinaSelkämeri ei jäädy lainkaan. Esimerkiksi talvella 2007 Selkämeri ei peittynyt kokonaanjäähän ja avautui jo huhtikuun alkupuolella, noin kaksi viikkoa keskimääräistäaikaisemmin. Ilmastonmuutoksen myötä odotettavissa on yhä leudompiatalvia.Yhtiön on ollut mukana Kemin Ajoksen ns. meriperustushankkeessa, jossa testattiinmonopile-meriperustusta. Hankkeessa todettiin, että perustus on teknisestikestävä perustusratkaisu ahtojäiltä vapaalla alueella. Siipyyn alueesta on teetettymyös erillinen ahtojääselvitys.2.1.6 Veden laatuSiipyyn edustalla meriveden laatuun vaikuttavat valuma-alueelta aiheutuva piste-ja hajakuormitus. Hajakuormitusta tulee sekä lähivaluma-alueelta että jokienkuljettamana kauempaa sisämaasta. Pistekuormitusta aiheutuu kaupungin jateollisuuden jätevesistä. Vaikka viime vuosina ravinnekuormitusta onkin saatuvähennettyä, myös alueen kalankasvatuslaitokset kuormittavat rannikon läheisiävesialueita.Seurantatulosten mukaan viime vuosina Siipyyn rannikkoalueen vesien tila on pysynytpääosin ennallaan. Ravinnepitoisuuksissa ei viimeisen kymmenen vuodenaikana ole havaittavissa muutosta. Siipyyn edustalla on ympäristöhallinnon Hertta-tietokannanmukaan mitattuja vedenlaatutietoja neljältä eri havaintopaikalta(LSU 25, LSU 26, LSU 27 ja Mkar Malskeri länt.) vuosilta 1997–2007. Havaintopaikkojensyvyydet vaihtelevat 6 m:stä 22 m:in. Havaintopaikkojen kokonaisfosforipitoisuuson keskimäärin 13 µg/l vaihdellen välillä 9–19 µg/l ja klorofylli-a:nkeskimääräinen pitoisuus 2,6 µg/l (0,6–6,6 µg/l) jotka kummatkin viittaavat ympäristöhallinnonvedenlaatuluokituksen mukaan hyvään merivedenlaatuun. Vuosina1997–2007 veden sameus on alueella ollut keskimäärin 1,7 FNU(0,6–4 FNU),kokonaistyppipitoisuus 280 µg/l (240–410 µg/), väriluku 8,7 mg Pt/l (5–15 mgPt/l )ja happipitoisuus 10,6 mg/l (5,9-14,8 mg/l).Siipyyn rannikon lähellä merivesi on vedenlaadultaan hyvä ja ravinnetaso ei ilmennärehevöitymistä. Yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan veden laatumuuttuu ulkomerta kohti hyvästä erinomaiseksi.2.1.7 Sedimentin laatuSedimentin metallipitoisuudet olivat YVA:n aikana tutkituissa näytteissä erittäinpieniä. Normalisoidut metallipitoisuudet eivät ylittäneet sedimenttien ruoppausjaläjitysohjeen mukaisia kriteeritasoja 1 ja 2, joita käytettiin vertailuna. Kaikissanäytteissä sedimentin PCB- pitoisuudet sekä orgaanisten tinayhdisteiden (TBT)pitoisuudet jäivät alle laboratorion määritysrajojen.2.1.8 Vedenalaiset luontotyypit, vesikasvillisuus ja pohjaeliöstöVesikasvillisuusItämeren rannikkovesissä kovilla pohjilla esiintyy makrolevien vyöhykkeisyyttäsyvyyden suhteen: rannasta ulospäin voidaan erottaa rihmalevä-, rakkolevä- japunalevävyöhyke. Yksivuotiset kasvustot hallitsevat ylintä eli rihmalevävyöhykettäja monivuotiset rakkolevä- ja punalevävyöhykettä.2012 Ramboll11

Muutaman metrin syvyydessä esiintyvä rakkolevä tarjoaa tärkeän elinympäristönmonille kalalajeille ja rantavyöhykkeen eliöstölle sekä suojaisan ympäristön kalanpoikasille.Tässä vyöhykkeessä ravinto-olosuhteet ovat hyvät, sillä eläimistöon hyvin monipuolinen. Selkärangattomista lajeista mainittakoon äyriäiset, kutenleväkatkarapu ja kotilot, joista runsain on leväkotilo. Esimerkiksi silakka kuteerakkolevävyöhykkeessä. Rakkolevävyöhykkeen alapuolella alkaa punalevienmuodostama vyöhyke. Syvimmillään se voi ulottua aina 20 metrin syvyyteen.Myös tähän vyöhykkeeseen on sopeutunut monia vesiselkärangattomia lajeja(esim. sinisimpukka) sekä eri kalalajeja.Hankealueella ja sen läheisyydessä olevilla tutkimuskohteilla tavattiin rihmaleviinkuuluvia, todennäköisesti pilvi- (Ectocarpus siliculosus) ja lettiruskolevää (Pilayellalittoralis) 60 kohteella. Näistä 23 paikalla niiden peittävyys oli ≥80 % (Kuva22). Rakkolevää (Fucus vesiculosus) tavattiin 15 eri kuvauspaikalla. Näistä 12paikalla peittävyys oli ≤10 %. Kolmella kuvauspisteellä rakkolevän peittävyys olikorkea (yli 50 %). Rakkoleväkasvustojen kunto oli suurimmalla osalla kohteistahyvä tai kohtalainen. Suurin osa rakkolevä- kasvustoista sijaitsi Rakaren-nimisellämatalikolla (hankealueen eteläosassa) tai sen välittömässä läheisyydessä.Rakkolevän kasvustot ovat sille tyypillisillä kovilla pohjilla. Punaleviä tavattiin 43paikalla ja suurimmalla osalla kohteista (38 kpl) levien peittävyys oli ≤25 %. Putkilokasvejatutkimusalueilla ei havaittu.Havaitut rakkoleväyhteisöt olivat pääosin pienialaisia ja sijaitsivat hankealueenetelä- ja itäosan matalikoilla (Kuva 23).Kuva 2-2. Havaitut rihmaleväesiintymät ja niiden peittävyys (%).12

Kuva 2-3. Havaitut rakkoleväyhteisöt ja niiden peittävyys (%).2.1.8.1 PohjaeliöstöYVA-menettelyn yhteydessä tutkitut pohjaeläinten näytteenottopaikat osoittivatlajiston olevan hyvin niukkaa. Näytteistä todettiin Amerikan monisukasmatoa,valkokatkaa sekä kilkkiä. Yksilömäärät vaihtelivat 33–100 kpl/m 2 välillä. Äyriäisiäoli yksilömääräisesti vähemmän kuin monisukasmatoja. Äyriäiset olivat taas vastaavastibiomassaltaan suurempi ryhmä kuin monisukasmadot. Biomassat vaihtelivat0,6–6,5 g/m 2 välillä. Myös ympäristöhallinnon lähimmät pohjaeläinten havaintopaikatsijaitsevat Siipyystä pohjoiseen n. 5 km Kilgrund-saaren ja mantereenvälissä, jossa on vuonna 2001 havaittu olevan suhteellisen niukasti pohjaeläimiä(mm. itämerensimpukkaa ja surviaissääsken toukkia).Pohjaeläinnäytteissä yksilömäärä ja lajikoostumus jäivät alhaiseksi osittain kivisestäpohjan laadusta johtuen. Ekman -näytteenotolla ei saada selvitettyä mm.kiviin kiinnittyneiden simpukoiden esiintymistä.Simpukoiden esiintymistä tarkasteltiin lisäksi tehtyjen videokuvausten avulla.Lähes kaikilta videopisteiltä havaittiin simpukoita. Ainoastaan kolmella pisteelläei esiintynyt simpukoita lainkaan ja kahdella pisteellä niitä ei voitu havainnoidarunsaasta kasvillisuudesta johtuen. Valtaosalla videoista (78 pistettä) arvioitiinesiintyvän sinisimpukkaa, lisäksi videoista havaittiin sinisimpukoiden lisäksiitämerensimpukkaa sekä paikoitellen merirokkoa. Simpukoiden esiintyminen olirunsainta alle 15 m syvyydessä, 20 m syvyydessä simpukoiden peittävyys oli joselvästi alhaisempi.2012 Ramboll13

SyysmuuttoSiipyyn niemen edusta muodostaa syksyisin kevään tapaan lintujen kannaltahuomattavan muuttoväylän, vaikka alueella havaittavat yksilömäärät eivät monienlajien osalta ylläkään syysmuuton aikaan kevään vastaaviin. Merkittävimmänlajiryhmän Siipyyn niemen syysmuutossa muodostavat kevään tapaan eri vesilintulajit,joista runsaslukuisimpana niemen editse muuttaa mm. telkkiä, haahkoja,koskeloita sekä merimetsoja.Vesilintujen muutto kulkee suunnittelualueella havaintojen perusteella pääsääntöisestiDomarkobbanin–Storbådanin muodostaman saaristolinjan kahta puolta,kun taas niiden muuttajamäärät avomerellä sijaitsevalla suunnittelualueella ovatpienempiä. Suunnittelualueen vesilintumääriä voivat kuitenkin ajoittain nostaaavomerellä ruokailevat ja lepäilevät parvet, joille Siipyyn niemen edustan matalatmerialueet muodostavat potentiaalisen ruokailualueen. Vesilinnut muuttavat merialueellausein varsin lähellä veden pintaa nykyaikaisten tuulivoimaloiden toimintakorkeuksienalapuolella, mikä pienentää osaltaan niiden törmäysriskiä voimaloidenlapojen kanssa. Kuikka- ja uikkulintujen yksilömäärät ovat Siipyyn edustallasyksyllä pääsääntöisesti kevään muuttajamääriä pienempiä, mikä kuvastaaosaltaan niiden käyttämien muuttoreittien eroja vuodenaikojen välillä. Kuikka- jauikkulintujen muutto kulkee Kristiinankaupungin rannikolla usein varsin leveänärintamana pääosin saaristovyöhykkeen länsipuolella, minkä takia osa niistä voimuuttaa myös suunnitellun tuulipuistoalueen kautta.Metsähanhien ja joutsenten päämuuttoreitti kulkee myös syksyisin pääasiassamantereen ja alueen saaristoalueen läheisyydessä, jossa havaitaan yleensä suurimmatmuuttajamäärät. Osa muuttavista joutsenista ja hanhista muuttaa Kristiinankaupunginedustalla kuitenkin myös selkeämmin lounaaseen, minkä takianiitä voi muuttaa myös suunnittelualueen kautta. Syksyn 2009 havainnoinnissasuunnittelualueen kautta arvioitiin muuttavan noin 230 metsähanhea tai määrittämätöntäAnser-suvun hanhea, joka vastaa noin 15 % lajin havaitusta kokonaismäärästä.Joutsenten osalta havaitut yksilömäärät jäivät kaikkiaan varsin pieniksi,mikä johtuu todennäköisesti pääasiassa muutontarkkailun loppumista ennenjoutsenten päämuuttoaikaa, joka ajoittuu yleensä vesistöjen jäätymisen ajonkohtaanmarraskuun puolelle. Todennäköisesti laulujoutsenten muuttoreitit seurailevatkuitenkin pääsääntöisesti metsähanhien vastaavia niistä valtaosan seuraillessaKristiinankaupungin edustalla mantereen tai saaristolinjan muodostamaa johtoreittiä.Yksi harvoista lintulajeista, jonka määrät ovat Pohjanlahden alueella syksyisinselkeästi kevättä suurempia, on kurki, joita muuttaa Suomen länsirannikkoa jaPohjanmaata pitkin yleensä huomattavia määriä muuton painottuessa yleensäsyyskuulle. Kurkimuuttoon ja sen luonteeseen vaikuttavat merkittävällä tavallaPohjois-Pohjanmaalla (mm. Muhoksen suot) ja Merenkurkussa (mm. Söderfjärden)sijaitsevat merkittävät kurkien kerääntymäalueet, joilla voi parhaimpinapäivinä ruokailla jopa kymmeniä tuhansia kurkia. Kurjet hyödyntävät muuttomatkallaanmerkittävällä tavalla maan pinnasta nousevia ilmavirtauksia, minkätakia ne muuttavatkin mielellään pääasiassa mantereen päällä. Myös Siipyyssävaltaosan syymuuton aikana havaituista kurjista (yhteissumma 9 400 yksilöä)havaittiin muuttavan mantereen puolelta selkeästi suunnitellun tuulipuistoalueenitäpuolella. Pieni osa kurjista lähtee syysmuuton tarkkailun perusteella kuitenkinmyös ylittämään Pohjanlahtea, jolloin niitä voi muuttaa myös suunnitellun tuulipuistoalueenkautta. Pohjanmaata seurailevan muuttoreitin ohella kurkia saapuuSuomen rannikolle kuitenkin myös Ruotsin puolelta. Siipyyssä todennäköisestiRuotsista lähteneitä kurkia havaittiin syksyllä kaikkiaan 324 yksilöä, joiden lentosuuntasuuntautui selkeästi eteläkaakkoon kohti Suomen rannikkoa, sekä 1 205yksilöä, jotka muuttivat meren päällä selkeästi etelään. Merellä kurjet muuttavatnosteiden puuttuessa usein selkeästi manneralueita matalammalla, minkä takianiiden lentokorkeus voi useinkin olla lähellä tuulivoimaloiden toimintakorkeuksia.YVA-menettelyä varten suoritetussa syysmuuton tarkkailussa suunnittelualueenkautta muutti arvioitujen lentoetäisyyksien perusteella kaikkiaan noin 23 %alueen kokonaismuuttomäärästä muun muuton tapahtuessa käytännössä mantereella.Kurkien syysmuutto on kuitenkin huomattavan riippuvainen vallitsevistatuulioloista, minkä takia niiden muuttoreitit voivat vaihdella merkittävästikin vuosientai jopa päivien välillä.2012 Ramboll17

Petolintujen ja varpuslintujen muuttoreitit kulkevat Pohjanlahdella usein selkeämminmantereen puolella tai rantaviivaa seuraillen, minkä takia niiden muuttajamäärätavomeren puolella ovat syksylläkin pääosin varsin pieniä. Tästä syystämyös niiden muuttajamäärät suunnittelualueella ovat pääsääntöisesti varsin pieniä.Tämä näyttäisi pätevän pääsääntöisesti myös merikotkan osalta, joita voidaankuitenkin välillä havaita myös meren puolella. Suunnitellulla tuulipuistoalueellamerikotkia muuttaa kuitenkin yleensä varsin vähän havaintojen painottuessaSiipyyn edustan saarien ja mantereen läheisyyteen.Merkittävät ruokailu- ja lepäilyalueetTärkeän muuttoreitin ohella Kristiinankaupungin edustan matalat merialueetmuodostavat merkittävän lepäily- ja ruokailualueen useille vesilintulajeille, jotkakäyttävät ravinnokseen sekä merenpohjan pohjaeläimistöä sekä kaloja. Kerääntymienosalta merkittävimpiä lajeja ovat Kristiinankaupungissa erityisesti haahkasekä arktiset vesilintulajit mustalintu ja pilkkasiipi, joiden kaikkien osalta alueellahavaitaan vuosittain huomattavia kerääntymiä. Erityisesti haahkojen käyttämiensulkimisalueiden sijaintiin vaikuttavat keskeisesti sen käyttämän pääasiallisen ravintokohteen,simpukoiden, runsaus eri osissa Kristiinankaupungin saaristoaluetta.Tästä syystä haahkojen ruokailu- ja sulkimisalueet voivat myös vaihdellamerkittävästi vuosien välillä. Yleensä suurimmat vesilintukerääntymät havaitaankuitenkin Skaftungin ja Siipyyn välisellä merialueella, jolla on parhaina kesinä havaittujopa 17 000 sulkivaa haahkakoirasta. Pohjoisempana Kristiinankaupunginja Kaskisten edustalla kerääntymät ovat yleensä jonkin verran näitä lukuja pienempiä.Vuoden 2009 lentolaskennassa Kristiinankaupungin saaristoalueella havaittiinkaksi selkeää vesilintujen kerääntymäaluetta, jotka sijaitsivat Siipyyn niemenedustalla osin suunnitellun tuulipuistoalueen eteläosissa sekä Ljusgrundinluoteispuolella Norra Storbådanin–Medelgrundin alueella. Valtalajeina molemmillaalueilla oli laskenta-aikaan toukokuun lopulla haahka, jonka yksilömäärät olivatmantereelta suoritettujen laskentojen perusteella noin 2 400 (Siipyyn edusta)ja 4 900 yksilöä (Norra Storbådan–Medelgrund). Haahkan ohella pohjoisemmallakerääntymäalueella laskettiin lisäksi merkittävät mustalintu- (noin 1 300 yksilöä)ja pilkkasiipikerääntymät (noin 2 000 yksilöä), jotka koskevat todennäköisestivielä pääosin Jäämerelle matkalla olleita yksilöitä. Em. lajien ohella Kristiinankaupunginulkosaariston matalat merialueet voivat tarjota merkittävän ruokailualueenmyös esimerkiksi pohjasta ruokailevalle telkälle sekä kalaa syöville isojatukkakoskelolle. Näiden lajien osalta suurimmat kerääntymät havaitaan useinsyysmuuton aikaan, jolloin niitä voi kerääntyä myös Kristiinankaupungin saaristoalueellejoitakin tuhansia yksilöitä.Puolisukeltavat vesilintulajit sekä esimerkiksi telkät ruokailevat haahkojen ja mustalintujensijaan kuitenkin usein lähempänä rannikkoa saaristoalueen matalissamerenlahdissa ja saaristolinjan ympäristössä, minkä takia niiden määrät ulkomerelläsijoittuvalla suunnittelualueella eivät yleensä kasva merkittävän suuriksi.2.1.10 Kalaston, kalastuksen ja kalatalouden nykytilaLuvian–Kristiinankaupungin välinen rannikkoseutu on tärkeätä silakan lisääntymisaluetta.Merialueella on paljon kovapohjaisia pohja-alueita, joita silakka suosiikutualueena. Silakalla on tärkeä merkitys myös muiden kalojen kantoihin. Erityisestisiika seuraa silakan kutuja. Myös silakan varhaiskasvun aikana sillä on suurimerkitys eri petokalojen ravinnossa. Paitsi lisääntymisaluetta, rannikkovedetovat tärkeätä monien talouskalojen kalastusaluetta. Merialueen kalavesiä hallinnoiKristiinankaupungin–Isojoen kalastusalue.Silakanpyynti on keskittynyt nykyisin Selkämerelle. Viime vuosina ammattikalastajienlukumäärä on kuitenkin supistunut voimakkaasti. Ammattikalastajien tärkeimmätsaalislajit ovat silakka, kilohaili, siika, ahven ja lohi. Viime vuosina saaliissaon ollut suurta vaihtelua, joka johtuu kalakantojen epäsäännöllisestä vaihtelusta.Tämän vuoksi kalastuksen kannattavuus on laskenut. Kannanvaihteluunovat todennäköisesti vaikuttaneet ympäristömuutokset, kuten vesien happamoituminenlisääntymisalueilla ja rannikkovesien rehevöityminen.18

Kristiinankaupungin edustan merialueen kalalajisto koostuu Selkämerellä tavattavistalajeista (taulukko). Tiedot perustuvat Riista- ja kalatalouden (RKTL) tutkimuslaitoksenvuoden 2008 julkaisuun, Fish species in Finland, sekä RKTL:n verkkosivuiltalöytyvään Kala-atlas -palveluun. Kaupallisesti hyödynnettäviin kaloihinkuuluvat kaikki lajit, joilla edes jossain määrin voidaan katsoa olevan kaupallistamerkitystä. Selkämeren alueella kampelalla, kuoreella ja toutaimella ei juuri olekaupallista merkitystä (RKTL, Kala-atlas). Harjuksen, ankeriaan, piikkikampelanja turskan kaupallinen merkitys on myös pieni, mikä johtuu lähinnä niiden vähälukuisuudesta.Härkäsimpun, kiisken, suutarin, särjen, säyneen ja vimpan kaupallinenmerkitys on aikaisemmin ollut suurempi, mutta nykyisin merkitys on hyvinpieni (RKTL, Kala-atlas). Lajeista turskan ei ole havaittu lisääntyvän Suomenvesillä. Miekkasärki, piikkikampela ja nokkakalan sen sijaan arvellaan lisääntyvänSuomen vesillä ainoastaan joinain vuosina (Urho & Lehtonen 2008).Kaupallisesti hyödynnetyt kalalajitnahkiainensilakka, kilohailiankeriashaukilohi, taimenmuikku, siikaharjuskuorehärkäsimppuahven, kuha, kiiskisärki, säyne, toutain, suutarilahna, vimpaturskamadepiikkikampela, kampelaMuut kalalajitseipi, turpa, mutu, sorva, salakka,pasuri, miekkasärki, ruutananokkakalasiloneula, särmäneulakolmi- ja kymmenpiikki, vaskikalakivi-, piikki- ja isosimppurasvakala, imukalaelaskateistiiso- ja pikkutuulenkalamusta-, lieju-, ja hietatokkokivinilkkaIsojoki–Lapväärtinjoessa lisääntyy yksi maamme viidestä jäljellä olevista alkuperäisistämeritaimenkannoista. Meritaimen kannan takia joki kuuluu UNESCO:nhyväksymiin kansainvälisiin Project Aqua -kohteisiin. Joessa esiintyy myös uhanalainenjokihelmisimpukka ja jokiuoma kuuluu Natura 2000-ohjelmaan.Lapväärtinjokeen kutemaan nousevia kalalajeja ovat meritaimen (Isojoen kanta),harjus ja vaellussiika, joista vaellussiika kutee joen alajuoksulla. Muita joenalajuoksulla ja sen suistoalueella kutevia lajeja ovat hauki, ahven, särki, lahnaja kuore. Joki ja sen suistoalue olivat ainakin vielä 1990-luvun lopussa säyneen,vimpan, mateen ja nahkiaisen kutualueita. Kristiinankaupungin itäpuolelle laskevanTiukanjoen suistoalueella kutevat myös hauki, ahven, särki, lahna ja kuore.Joessa kutevat hauen, ahvenen, särjen, lahnan ja mateen lisäksi harvalukuisenasäyne ja mahdollisesti nahkiainen. Ranta-alueilla on useita fladoja ja kluuvijärviä,joissa kutevia kaloja ovat muun muassa hauki, ahven, särki, kolmipiikki, lahna,säyne, made, kiiski. Kutukalalajeissa on eroa eri fladojen ja järvien välillä. Edelläkuvatut tiedot, lukuun ottamatta meritaimenen, harjuksen ja vaellussiian kutualueita,pohjautuvat vuosien 1997–1998 tutkimustuloksiin. Tämän jälkeen kutualueissaon saattanut tapahtua joidenkin lajien kohdalla muutoksia. Suuri osaedellä mainituista kalalajeista, joiden ei tarvitse nousta jokeen kuteakseen, kutevattodennäköisesti myös ranta-alueilla, erityisesti lahdissa.Hankealuetta lähimmät kalankasvatuslaitokset toimivat Skaftungin alueella, lähimmilläänyli viiden kilometrin päässä hankealueesta. Pitkien etäisyyksien vuoksihankkeella ei katsota olevan vaikutusta kalankasvattamoiden toimintaan.Siipyyn merialueen kalastoa ja kalastusta tutkittiin myös ympäristövaikutustenarvioinnin yhteydessä virkistyskalastuskyselyn avulla. Tiedustelu koski vuoden2008 kalastusaktiivisuutta ja kalansaalista. Lisäksi kartoitettiin käytettyjä kalastusalueita.2012 Ramboll19

Tiedusteluun vastanneista ruokakunnista 75 % harjoitti kalastusta Siipyyn edustanmerialueella. Kalastusta harjoitettiin merialueella läpi vuoden. Aktiivisimminkalastettiin kesäaikaan kesä–heinäkuussa. Myös touko- ja elokuu olivat vilkastakalastusaikaa.Kalastustiedustelun vastausten perusteella vuonna 2008 Siipyyn merialueenedustalla käytetyin pyyntiväline oli verkko. Vastaajista 67 % oli kalastanut verkollaja/tai heittovavalla.Aineiston perusteella pääsaalislajit olivat ahven (35 %) ja hauki (29 %) Lahnaasaaliista oli 10 %. Seuraavaksi eniten saatiin silakkaa (7 %). Siikaa ja madettasaatiin lähes saman verran (5 %), taimenen osuus saaliista oli 4 % ja lohen 3 %.Pieniä määriä saatiin särkeä (1,3 %).Kalastustiedustelussa kartoitettiin tärkeiden kalastusalueiden sijoittumista Siipyynmeri- ja hankealueelle. Verkoilla kalastettiin lähes kaikilla tutkimusalueenranta-alueilla, uloimpien verkkokalastuspaikkojen ollessa noin 4 kilometrin päässärannasta. Eniten verkoilla kalastettiin Yttergrundin majakan ja Siipyynniemenvälisellä alueella sekä Harrgrund–Kallan välisellä alueella, jonne verkkokalastuspaikan oli ilmoittanut 8–11 kalastajaa ruutua kohti. Myös Fladafjärden, Lötfjärdenja Skvalbergetin ympärystä olivat suosittuja verkkokalastusalueita.Heittovavalla kalastettiin kaikilla tutkimusalueen ranta-alueilla joista eniten Yttergrundinmajakan ja Siipyynniemen välisellä alueella sekä Harrgrund–Kallanvälisellä alueella ja Fladafjärdenin sekä Lötfjärdenin alueilla, joissa heittovavallakalasti 8–11 kalastajaa yhtä ruutua kohti. Myös vetouistelu keskittyi vastaavallealueelle.Kaikki ilmoitetut kalastusmuodot keskittyivät lähinnä Yttergrundin majakan ja Siipyynniemenlähistölle. Varsinaisella hankealueella ei kalastettu virkistyskalastustiedustelunmukaan ollenkaan. Hankealuetta lähimpänä sijaitsevat kalastusalueetolivat noin 3 kilometrin päässä hankealueesta itään. Kyselyyn vastanneet eivät ilmoittaneetkäyttäneensä kalastukseen rysiä.Ammattikalastus on vähentynyt huomattavasti koko rannikkoalueella. Ammattikalastuson jakautunut selvästi kahtia, ulkomerellä kalastaviin troolikalastajiin jalähellä manteretta kalastaviin rannikkokalastajiin (kalastus mm. verkoilla, rysillä,lohiloukuilla jne.).Kristiinankaupungin ympäristössä toimii ammattikalastajarekisterin mukaanuseita kymmeniä päätoimisesti tai sivutoimisesti ammattikalastusta harjoittaviahenkilöitä. Siipyyn, Skaftungin tai Härkmeren alueella asui vuoden 2008 ammattikalastajarekisterinmukaan 7 ammattikalastajaa, joille lähetettiin vastaava kalastustiedustelu,kuin virkistyskalastajille. Tiedusteluun vastasi 4 ammattikalastajaa.Vastanneista ainoastaan yksi ilmoitti kalastaneensa rannikkoalueella vuonna2008. Kyseisen kalastajan mukaan rannikkoalueen ammattikalastus on nykyisinhyvin vähäistä. Lisäksi vastaaja totesi, että hankealue sijoittuu siten, ettärannikkokalastajat kalastavat lähempänä rannikkoa ja troolikalastajat vastaavastikauempana ulkomerellä. Vastaajan näkemyksen mukaan hankkeesta ei aiheudumerkittävää haittaa kalastukselle.Hankealueen eteläosan matalikot ovat paikallisten kalastajien mukaan merkittäviäsilakan lisääntymisalueita. Alueelta on kalastettu silakkaa aikaisemmin huomattaviamääriä. Nykyisin ammattimainen kalastus on vähentynyt, mutta matalikotovat todennäköisesti edelleen tärkeitä silakan kutualueita. Alueen matalikoillaon ollut merkitystä myös siian kalastuksen kannalta.2.1.11 MerinisäkkäätSiipyyn edustalla osa merialueesta kuuluu Natura 2000 -suojeluohjelmaan. Natura-kuvauksessaluontodirektiivin liitteen II lajeina alueella mainitaan esiintyvänharmaahylje (Halichoerus grypus) ja satunnaisesti myös itämerennorppa (Phocahispida botnica). Natura-tietolomakkeen arvioinnissa merialueen katsotaan olevanmerkittävä (asteikolla merkittävä – hyvin tärkeä – erittäin merkittävä) kyseistenlajien suojelun kannalta.20

Tehtyjen laskentojen perusteella Selkämeren alueen hyljehavainnot keskittyvätmerialueen kaakkoiskulmaan, Sandbäckin (Kustavi) ja Yttersbergin (Brändö) alueille.Asiantuntijan näkemyksen mukaan (suullinen tiedonanto O. Stenman) Kristiinankaupunginedustan merialue on hylkeiden esiintymisen kannalta pääosin liianavonainen. Siipyyn merialueen edusta on hyvin samankaltainen avonaisuutensavuoksi. Sieltä puuttuvat luodot ja karikot, jotka ovat tärkeitä hylkeiden oleskelualueita.Harmaahylje lisääntyy ajojäillä ahtojääkenttien ulkopuolella.2.1.12 SuojelualueetSiipyyn edustan merituulivoimapuiston vaikutuksia Kristiinankaupungin saaristonNatura-alueen luontoarvoihin on arvioitu osana YVA-menettelyä.Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse suojelualueita. Lähin suojelualueon noin 5 km päässä, rannikon tuntumassa sijaitseva Kristiinankaupunginsaariston Natura 2000 -alue (FI0800134). Suunnitelman mukaan Kristiinankaupunginsaariston Natura-alueen halki kulkisi tuulivoimapuiston sähkönsiirtoreitti.Kristiinankaupungin saariston Natura-alue (FI0800134) on sisällytetty Natura-verkostoon luontodirektiivin (SCI, Sites of Community Importance) ja lintudirektiivin(SPA, Specially Protected Areas) mukaisena alueena. Alue kuuluu kansainvälisesti(IBA) ja kansallisesti arvokkaisiin lintualueisiin (FINIBA). Natura-alueellaesiintyvä vedenalainen direktiiviluontotyyppi on vedenalaiset hiekkasärkät. Lisäksialueella esiintyy rakkolevän muodostamaa luontotyyppiä rantavallien yksivuotinenkasvillisuus. Arviointi on rajattu koskemaan näitä kahta luontotyyppiä. Natura-alueellatavattavat muut luontotyypit ovat rannikon luontotyyppejä; näihinhankkeella ei voi katsoa olevan vaikutusta, sillä Natura-alueen luodoille tai saarilleei osoiteta toimintoja hankkeen toteuttamisen yhteydessä.Kristiinankaupungin saariston Natura-alue on pinta-alaltaan 8 059 hehtaaria ja sekoostuu useista erillisistä osa-alueista. Kristiinankaupungin saaristo on vahvastirannikon mukaan suuntautunut. Avokalliot ovat yleisiä. Rannat vaihtelevat kalliojalohkarerannoista pienialaisiin sora- ja hiekkarantoihin.Saaristo koostuu lukuisista, enimmäkseen pienistä puuttomista luodoista ja saaristatai harvapuustoisista kallioisista saarista. Suuria metsäpeitteisiä saaria onvain muutama. Monella saarella on edustavia rantaniittyjä, joilla on rikas kasvillisuusja runsas pesimälinnusto. Ulkomeren äärellä olevien saarten länsirannalla onpaikoin suuria rakkolevävalleja. Myös saarten kasvilajisto on rikas ja siihen kuuluuuseita uhanalaisia tai harvinaisia lajeja.Södra Yttergrundilla on majakka ja siihen liittyviä rakennuksia, samoin Gåsgrundillaon pieni majakka. Muutamaa vanhaa kalamajaa ja loma-asuntoa lukuunottamattaalue on rakentamaton.2.1.12.1 Kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA-alue) Kristiinankaupungineteläinen saaristo FI046Kristiinankaupungin eteläisen saariston IBA-alueen pinta-ala on 7 435 hehtaariaja se rajautuu suurin piirtein Kristiinankaupungin saariston Natura-alueen rajauksenmukaisesti.Kansallisesti tärkeä lintualue (FINIBA-alue) Suupohjan saaristo 720070Suupohjan saariston FINIBA-alue on laaja, yhtenäinen ja kapea satojen saartenja luotojen ketju läpi Suupohjan rannikon. Alueen pinta-ala on 15 800 hehtaariaja se sisältää IBA-alueen 046 Kristiinankaupungin eteläinen saaristo. Rajaus onpääpiirteissään sama kuin Kristiinankaupungin saariston Natura-alueella.2012 Ramboll21

Kuva 2-7. Hankealueen lähiympäristön Natura- sekä muut luonnonsuojeluohjelmiinja -strategioihin kuuluvat alueet kartalla.2.2 Rakennettu ympäristö2.2.1 AsuminenLähimmät pysyvät ja loma-asunnot sijaitsevat Siipyyn ranta-alueella, noin 8 kmetäisyydellä tuulivoimapuiston alueesta. Siipyy–Skaftungin alueella on noin 500–600 lomakiinteistöä. Lähimpien asuin- ja lomarakennusten sijainti on esitetty liitteessä3.2.2.2 VirkistysSuunnittelualuetta käytetään virkistykseen, mm kalastuksen. Rannikkoalueellaon myös pienveneliikennettä. Saaristovyöhykkeellä harjoitetaan kalastusta, veneilyä,retkeilyä ja lintujen seurantaa. Siipyyn rannikolla oleva Kiili on matkailukohde,joka tarjoaa mm. majoitus- ja ruokapalveluita. Virkistysreitit ja -kohteeton esitetty liitteessä 4.22

2.2.3 LiikenneVesiliikenneSuunnittelualueen rannan puoleisella laidalla on veneväylä. Alueen pohjoispuolellaon laivaväylä.LentoliikenneSuunnittelualueilla ei ole erityistä merkitystä lentoliikenteen kannalta. Etäisyyslähimmille lentokentille Vaasaan ja Seinäjoelle on yli 100 km sekä Poriin noin 70km.2.2.4 Arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristöalueetHankealueella ei sijaitse valtakunnallisesti merkittäviä maisema-alueita. Lähin valtakunnallisestiarvokas maisema-alue, Härkmeren maisema-alue (MAO100108),sijaitsee koillisessa noin 15 kilometrin päässä hankealueesta. Sen arvot perustuvateheänä säilyneeseen kulttuurimaisemaan, jota avoin viljelymaisema, komeattalonpoikaisrakennukset nauhamaisina kylätievarsilla sekä rikas luonto rytmittävät.Suunnittelualueen lähellä mantereella on kaksi valtakunnallisesti merkittävää rakennettuakulttuuriympäristöä (RKY): Siipyyn kylä ja Kiilin kalasatama sekä Yttergrundinmajakka- ja luotsiyhdyskunta. RKY on Museoviraston laatima inventointi,joka on valtioneuvoston päätöksellä 22.12.2009 otettu maankäyttö- ja rakennuslakiinperustuvien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksiinventoinniksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta 1.1.2010 alkaen.Siipyyn kylä ja Kiilin kalasatamaSiipyyn kylä ja Kiilin kalasatama sijaitse noin 10 km eteläisimmistä tuulivoimaloistaitään. Siipyyn kylä ja kalasatama ovat säilyneet Pohjanmaan rannikon talonpoikaispurjehdusta,laivanrakennusta, merenkulkua ja pyyntiä harjoittaneenayhteisönä ja sen elinkeinojen tuottamana rakennettuna ympäristönä.Siipyyn kirkonkylän rakenne on säilynyt perinteisenä, ja sen länsipuolella sijaitsevaKiili on yhä käytössä oleva kalaranta ja vierassatama. Sen lukuisat verkko- javenevajat muodostavat pitkän, rantaviivaa seuraavan rivistön.Siipyyn asutus on sijoittunut maantien varsille ja erityisesti vanhan Kiilin kalasatamaanjohtavan tien raitilla on vanhaa, hyvin säilynyttä rakennuskantaa 1800-luvunloppupuolelta 1900-luvulle. Tien varrella seisoo merimerkkinäkin toiminutpuinen empiretapuli, joka on vuodelta 1831 ja suunniteltu intendentinkonttorissa.Kiilin satamarannan metsikköön ja rantakedolle on koottu alueen talonpoikaistaja kalastukseen liittyvää rakennuskantaa. Kalarannan vajat ja ulkomuseon rakennuksetsekä pienet kausiasumukset yhdistyvät luontevaksi kokonaisuudeksi. KilensHembygdsgård -museon keskeiset talot ovat pitkä paritupainen Fransgårdenja Henriksdalshuset, joka on siirretty alueelle Andsfolkin tilalta. Fransgården ontyypillinen Lappfjärdin ja Siipyyn alueen 1800-luvun talonpoikaistalo. Rannalla on1920-luvulla rakennetun signaalimaston kopio.Yttergrundin majakka- ja luotsiyhdyskuntaYttergrundin majakka- ja luotsiyhdyskunta sijaitsee noin 12 km tuulivoimala-alueeneteläkärjestä kaakkoon. Yttergrundin majakka on sekä ulkoasultaan, interiööreiltäänettä tekniikaltaan maamme parhaiten säilyneitä historiallisia majakkarakennuksia.Kohteen arvoa lisäävät siihen liittyvät majakan henkilökunnan rakennuksetsekä vanha luotsiasema. Yttergrund on edelleen toimiva merimajakka.Majakkatorni kuuluu 1800-luvun lopulla rakennettujen rautamajakoiden joukkoon.Rakennuksena se on kuitenkin poikkeuksellinen, eikä sillä ole rakennushistoriallisiavastineita. Södra Yttergrund -nimisellä kalliosaarella graniittijalustallaseisova teräsrunkoinen, rautalevyillä päällystetty torni on 43,6 metriä korkea.Majakan valolaitteet koostuvat kahdesta päällekkäin asennetusta Fresnell-linssistöstäteknisine laitteineen.2012 Ramboll23

Majakan eteläpuolella on majakkayhteisön rakennuksia. Nuorin asuinrakennus onvalmistunut 1931, muut pihapiirin rakennukset 1800-luvun lopulta ja 1900-luvunalusta on toteutettu tyyppipiirustusten mukaan. Rakennusryhmän ympärillä onmerkkejä pienialaisista viljelyksistä ja niiden raivauksessa syntyneitä kiviaitoja.Majakan länsipuolella on luotsivartiotupa ulkorakennuksineen. Rakennus periytyymajakkaa edeltävältä ajalta ja on olemukseltaan tyypillinen 1800-luvun vartiotupa.Luotsiasemaan kuuluu historiallisessa asussa oleva purjevaja.2.2.5 MuinaismuistotTuulivoimapuiston hankealueella ei sijaitse kiinteitä muinaismuistoja. Lähin muinaismuisto,ajoittamaton jatulintarha, sijaitsee Domarkobbanilla Siipyyn edustallanoin viiden kilometrin päässä tuulivoimapuiston hankealueesta.Suunnittelualueella ei sijaitse tiedossa olevia hylkyjä. Tuulivoimapuiston hankealueenläheisyydessä sijaitsee muutama inventoitu hylkyrekisterin kohde:• Kilgrundin ajoittamaton hylky, etäisyys hankealueesta noin 8,5 kilometriä• Sandskärin hylky 1800-luvulta, etäisyys hankealueesta noin 9 kilometriä• Furuskärin hylky, ajoittamaton, etäisyys hankealueesta noin 16 kilometriäAlueella ei ole tehty arkeologista vedenalaisinventointia. Näin ollen alueella saattaaolla vielä löytämättömiä vedenalaisia muinaisjäännöksiä.Merenpohja kuvattiin videokameralla tuulivoimalaitosten paikoilta. Niissä yhteyksissäei löydetty merkkejä arkeologisista kohteista. Mikäli tuulivoimalaitostenpaikkoja muutetaan, tulee ennen tuulivoimalaitosten rakentamista tarkistaa mahdollistenhylkyjen tai muiden muinaismuistojen sijainti rakentamisalueella. Museovirastolletoimitetaan lopullinen viistokaikuluotausaineisto ennen lopullisiavoimaloiden sijoituspäätöksiä.2.2.6 Tekninen huoltoTuulivoimalaitosten sähkönsiirtoa varten on laskettava merikaapeleita, joilla voimalaitoksetyhdistetään sähköasemaan ja -verkkoon.2.2.7 Ympäristönsuojelu ja ympäristöhäiriöt, meluKoska hankealue sijaitsee avomerellä, vaikuttaa hankealueen ja sen ympäristönmelutilanteeseen nykytilanteessa lähinnä laivaliikenne. Tämä pätee melutilanteeseenniin vedenpinnan ylä- kuin alapuolellakin. Veden alla laivaliikenteen aiheuttamamelu on havaittavissa laajemmalla alueella kuin laivaliikenteen aiheuttamailmaääni vedenpinnan yläpuolella.2.2.8 Vesialueen omistusTuulipuiston sijoitusalueen vesialueet ovat valtion omistuksessa ja niitä hallinnoiMetsähallitus. Lähempänä rannikkoa sijaitsee mm. osakaskuntien hallinnoimiavesialueita, sekä yksityisomistuksessa olevia rantatontteja. Suurin osa valtionvesialueen ja mantereen välisestä vesialueesta kuuluu Siipyyn ja Skaftunginosakaskunnille. Vesialueiden omistustilanne on esitetty liitteessä 5.2.2.9 Suunnittelutilanne2.2.9.1 MaakuntakaavaYmpäristöministeriö on vahvistanut Pohjanmaan maakuntakaavan 21.12.2010.Maakuntakaavassa on osoitettu seuraavaa kahtakymmentä vuotta silmällä pitäenmaakunnan tärkeimmät alueidenkäyttötarpeet ja se ohjaa kuntien kaavoitusta.Maakuntakaavassa käsitellään kaikkia maankäyttömuotoja. Pohjanmaan maakuntakaavassapainottuu yhdyskuntarakenne, liikenne, energiahuolto ja ranto-24

jenkäyttö. Siinä on osoitettu merituulivoimala-alueet Korsnäsin ja Siipyyn edustoilleja maatuulivoimalan alue Bergöön. Kaava sisältää lisäksi runsaasti kaupunkiseutujenja jokilaaksojen kehittämistä koskevia alueiden käytön kehittämisperiaatteita.Maakuntakaava korvaa aiemmin vahvistetut kolme seutukaavaa.Suunnittelualue sijoittuu suurimmaksi osaksi alueelle, joka on Pohjanmaan maakuntakaavassavarattu tuulivoimaloiden alueeksi (tv). Suunnittelualue on pohjois-länsi- ja eteläpuolelta laajempi kuin maakuntakaavassa osoitettu tuulivoimaloidenalue, mutta itäosalta rajaukset ovat yhteneväiset. Suunnittelualueenvälittömässä läheisyydessä ei ole muita kaavamerkintöjä, mutta hankealueen jamantereen välissä on luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue(luo) ja se osoittaa suojelualueiden ulkopuolella olevia tärkeitä lintualueita. Siipyynlähellä on myös merkintä rantojensuojeluohjelman mukaan perustettu taiperustettavaksi tarkoitettu alue (SL1), ja se kuuluu Natura 2000 -verkostoon.Suunnittelualueen itäosassa on veneväylä. Matkailun kannalta tärkeä veneväylä(Aurinkoreitti) kulkee rannikon suuntaisena lähellä mannerta suunnittelualueenitäpuolella.Siipyyn kulttuurimaisema on maakuntakaavassa osoitettu kulttuuriympäristöntai maiseman vaalimisen kannalta valtakunnallisesti arvokkaaksi alueeksi. Kiili(museoalue) on maakuntakaavassa osoitettu virkistys / matkailukohteeksi. MaakuntakaavassaKiiliin on osoitettu perinnemaisemakohde ja vierassatama. Vanharantamaantie on osoitettu maakuntakaavassa kulttuurihistoriallisesti merkittävänätielinjauksena, ja sitä myötäillen ohjeellinen ulkoilureitti. Siipyyn kylän läpikulkee rantaviivan suuntainen seudullinen tie, jolle on osoitettu pyöräilyreitti.Kuva 2-8. Ote Pohjanmaan maakuntakaavasta, johon osayleiskaava-alue onlisätty sinisellä katkoviivalla.2012 Ramboll25

2.2.10.1 Vaihekaava 2Pohjanmaan liitto on ryhtynyt laatimaan vaihekaavaa 2, joka käsittelee uusiutuviaenergiamuotoja ja niiden sijoittumista Pohjanmaalla. Vaihekaavan 2 osallistumis-ja arviointisuunnitelma on ollut nähtävillä 14.10.–13.11.2009. Kaavaa vartenon syyskuussa 2010 valmistunut selvitys Uusiutuvat energiavarat ja niidensijoittuminen Pohjanmaalla, ja se tulee muodostamaan lähtökohdan vaihekaava2:lle. Selvityksen tuloksena on osoitettu 28 parhaiten soveltuvaa aluetta maakuntakaavantuulivoimaloiden alueiksi. Siipyyn alue on selvityksessä merkitty maakuntakaavantuulivoima-alueeksi. Maakuntahallitus hyväksyi 19.12.2011 kaavaluonnoksen,joka on asetettu julkisesti nähtäville 16.1.–17.2.2012. Luonnoksestasaadun palautteen pohjalta valmistellaan kaavaehdotus. Vaihekaavassa esitettymerikaapeliyhteys kantaverkkoon poikkeaa YVA-menettelyn ja yleiskaavoituksenohjeellisesta merkinnästä.2.2.10.2 YleiskaavaSuunnittelualueella ei ole voimassa yleiskaavaa.Osayleiskaava rajoittuu itäreunaltaan Kristiinankaupungin rantaosayleiskaavaan.Kuva 2-9. Ote Kristiinankaupungin rantaosayleiskaavasta, johon hankealue onlisätty sinisellä katkoviivalla.26

2.2.10.3 Voimassa oleva asemakaavaSuunnittelualueella ei ole voimassa asemakaavoja.2.2.10.4 PohjakarttaPohjakarttana käytetään merikorttia mittakaavaan 1:50 000.2.2.10.5 SuojelupäätöksetSuunnittelualuetta koskevia suojelupäätöksiä ei ole. Lähin suojelualue on noin 5km päässä, rannikon tuntumassa sijaitseva Kristiinankaupungin saariston Natura2000 -alue (FI0800134). Luonnonsuojelualueet on esitetty liitteessä 2.2.2.10.6 Alueelle laadintavaiheessa tehdyt tai aikaisemmat selvityksetSuomen Merituuli Oy on aloittanut tuulivoimapuiston alustavan suunnittelunvuonna 2008. Länsi-Suomen ympäristökeskus päätti 15.12.2008, että hankkeeseensovelletaan YVA-menettelyä. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmaon valmistunut 30.3.2009. Kaavoitus on edennyt rinnakkain ympäristövaikutustenarvioinnin kanssa.Siipyyn edustan merituulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostusoli nähtävillä 9.6.–30.7.2010. Yhteysviranomainen, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusantoi siitä lausuntonsa 22.9.2010.YVA:n yhteydessä on tehty seuraavat selvitykset:• linnustoselvitys• kalastoselvitys kalastuskyselynä• maisemaselvitys• meren pohjan sedimenttien tutkimus• meren pohjan videokuvaus• pohjaeläintutkimus• asukaskyselyNäitä selvityksiä on käytetty hyväksi osayleiskaavaa laadittaessa. Lisäksi Pohjanmaanliitto luovutti kaavoittajan käyttöön meren pohjan viistokuvausaineiston.Meren pohjan geologiaa tutkitaan edelleen rakentamisen suunnittelun yhteydessä.2.2.10.7 Muut aluetta koskevat päätökset, suunnitelmat ja ohjelmatTuulivoimalahankkeen toteuttamiseen liittyy mm. seuraavia hankkeita, suunnitelmiaja ohjelmia:• Hallitusohjelma 2007• Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet• Energiapoliittiset ohjelmat• Länsi-Suomen energiastrategia• Pohjanmaan maakuntaohjelma 2007–2010• Pohjanmaan maakuntakaava• Luonnonsuojeluohjelmat (mm. rantojensuojeluohjelma) ja Natura2000- verkosto• Merialueen tutkimusohjelmat (mm. VELMU)• Karhusaaren syväväylän syventäminen (Merenkulkulaitos)Osaa edellä mainituista ohjelmista on käsitelty tarkemmin selostuksen kohdassa3.4 Osayleiskaavan tavoitteet.2012 Ramboll27

2.2.10.8 Tuulivoimapuiston suunnitelmatSiipyyn tuulivoimapuisto käsittää suunnitelman mukaan enintään 80 tuulivoimalaitosyksikköä,joiden yksikkötehot ovat noin 3–5 megawattia (MW). Tuulivoimalaitostenyhteenlaskettu teho olisi maksimissaan noin 240–400 MW.Kukin tuulivoimalaitosyksikkö koostuu noin 100 metriä korkeasta tornista ja kolmilapaisestaroottorista, jonka halkaisija on noin 100–125 metriä. Lisäksi jokaiseentuulivoimalaitosyksikköön on rakennettava perustukset merialueen pohjaan,luodolle tai saareen.Voimaloiden väliseksi etäisyydeksi on todettu riittävän 500 metriä, kun käytetään3 MW yksikkökokoa, jossa tuulivoimalan lapojen halkaisija on 100 metriä. Isommalle5 MW yksikkökoolla (lapojen halkaisija noin 125 metriä) tuulivoimaloidenetäisyyden on oltava vähintään 600 metriä. Alustavat tuulisuuslaskelmat nykyisistäsijoitusvaihtoehdoista osoittavat, että puistohävikki jää varsin pieneksi.Tuulivoimaloiden alustavan sijoittelun periaatteena on ollut, että maksimi perustussyvyyson noin alle 20 metriä.2.2.10.9 Muut Kristiinankaupungin tuulivoimahankkeetKristiinankaupunkiin on samanaikaisesti suunnitteilla useita tuulivoimahankkeita.Esim. Kristiinankaupungin edustan merituulipuisto sekä Metsälän ja Vanhan Närpiöntientuulivoimapuistot, jotka sijoittuvat mantereelle. Metsälän ja Vanhan Närpiöntienalueille laaditaan osayleiskaavaa samanaikaisesti Siipyyn kanssa.28

3. Osayleiskaavan suunnittelun vaiheet3.1 Osayleiskaavan suunnittelun tarveKaavan laatimiseen on ryhdytty Suomen Merituuli Oy:n aloitteesta.Tuulivoiman lisärakentamiseen Suomessa ja Siipyyn edustalla on lukuisia perusteita.Suomi on sitoutunut Kioton ilmastokokouksessa sovittuihin kasvihuonepäästöjenvähentämistavoitteisiin. Suomen tulee sopimuksen mukaan rajoittaakasvihuonepäästöt keskimäärin vuoden 1990 tasolle noin vuoteen 2010 mennessä.Euroopan Unioni on sitoutunut nostamaan uusiutuvan energian osuuden noin20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä sekä vähentämään kasvihuonepäästöjävähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Kauppa- ja teollisuusministeriönuusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa vuoden 2010 tavoitteeksi onasetettu tuottaa 500 MW:n kapasiteetti tuulivoimalla. Valtioneuvosto on periaatepäätökselläänvelvoittanut maakuntaliitot lisäämään maakuntakaavoihin varauksiatuulivoimaloille.Tuulivoima on ekologisesti erittäin kestävä energiantuotantomuoto, koska energianlähde on uusiutuva ja sen aiheuttamat ympäristövaikutukset ovat vähäisiäverrattuna fossiilisia polttoaineita käyttäviin voimalaitoksiin. Ilmastonmuutoksenhillitseminen edellyttää voimakasta hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Tuulivoimaloidenkäytöstä ei synny hiilidioksidia eikä muita ilmansaasteita eikä voimalanpurkamisesta jää jäljelle vaarallisia jätteitä. Lisäksi tuulivoimalat lisäävät Suomenenergiaomavaraisuutta.Suomen Merituuli Oy on keskittynyt teollisen mittakaavan tuulivoimatuotantoonja kehittää yleisesti hyväksyttyjä, vahvistettujen maakuntakaavojen tuulivoimatuotannonkohteita. Lisäksi Siipyyn edustan merialue on tuulisuusominaisuuksiltaanja rakennettavuudeltaan optimaalisia alueita. Tämä tarkoittaa myös tuulisähköntuotannon kannalta edullisinta tuulisähköä. Yksi merituulivoimalaitostuottaa sähköt 1800 kotitaloudelle.3.2 Suunnittelun käynnistäminen ja sitä koskevat päätöksetKaupunginhallitus on päättänyt kaavan laatimisesta kokouksessaan 1.10.2009.3.3 Osallistuminen ja yhteistyöOsallistumis- ja vuorovaikutusmenettelystä sekä kaavoituksen vaiheista on kerrottuosallistumis- ja arviointisuunnitelmassa, joka on selostuksen liitteenä 1.3.4 Osayleiskaavan tavoitteet3.4.1 Suunnittelutilanteesta johdetut tavoitteetMaakuntakaavassa on osoitettu Siipyyn merialueelle tuulivoimaloiden alue.Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaasekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi.Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä japäättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittäväedistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeutetakaavan toteuttamista.3.4.2 Suomen Merituuli Oy:n tavoitteetSuomen Merituuli Oy:n tavoitteena on merkittävästi lisätä merituulivoiman käyttöäSuomessa. Suomen Merituuli Oy uskoo, että saavuttaakseen ilmastotavoitteensaSuomen on panostettava merelle sijoitettaviin tuulivoimapuistoihin. Yhtiöntarkoituksena on merituulivoimapuiston rakentaminen Siipyyn edustan merialueelle.Merituulivoimalaitokset on tarkoitus rakentaa ulkomerelle, 10–20 metriäsyville alueille. Tuulivoimala-alueelta on matkaa mantereelle vähintään 9 km.2012 Ramboll29

Tuulivoimapuisto käsittää alustavien suunnitelmien mukaan enintään 80 tuulivoimalaitosyksikköä,joiden yksikkötehot ovat noin 3–5 megawattia (MW). Tuulivoimalaitostenyhteenlaskettu teho olisi maksimissaan noin 240–400 MW.3.4.3 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteetValtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (Valtioneuvoston päätös 30.11.2000)ovat saaneet lainvoiman 26.11.2001 ja niiden muutokset ovat tulleet voimaan1.3.2009. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on ryhmitelty asiasisällön perusteellaseuraaviin kokonaisuuksiin, jotka viidettä ja kuudetta lukuun ottamattakoskevat suunnittelualuetta:1. Toimiva aluerakenne2. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu3. Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat4. Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto5. Helsingin seudun erityiskysymykset6. Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet.Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4 Toimivat yhteysverkot jaenergiahuolto yleistavoitteissa todetaan: ”Alueidenkäytössä turvataan energiahuollonvaltakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia”.Erityistavoitteiden mukaan: ”Maakuntakaavoituksessaon osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalaton sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin.”3.4.4 Muut tavoitteetHankkeen toteuttamiseen liittyy mm. seuraavia ympäristönsuojelua koskeviasäädöksiä, suunnitelmia ja ohjelmia:• YK:n ilmastosopimus• EU:n ilmasto- ja energiapaketti• EU:n energiastrategia• Kansallinen energia- ja ilmastostrategia• Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet• Energiapoliittiset ohjelmat• Ilmansuojeluohjelma 2010• Kaukokulkeutumissopimusta koskeva pöytäkirja 1999 ja asetus nro40/2005• Vesien suojelun suuntaviivat vuoteen 2015• Natura 2000-verkosto• Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia2006–2016• Rantojensuojeluohjelma• Melun ohjearvot• Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet30

3.4.4.1 YK:n ilmastosopimusEU:n tavoitteeksi hyväksyttiin vähentää kasvihuonepäästöjen kokonaismäärää 8% vuoden 1990 tasosta Kioton ilmastokokouksessa joulukuussa 1997. Velvoitetulee saavuttaa vuosina 2008–2012, joka on nk. ensimmäinen velvoitekausi.Suomen osalta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteeksi sovittiin 0 %vuoden 1990 tasosta eli päästöjen tulee olla 2008–2012 aikana vuoden 1990 tasolla.EU-maat sopivat päästöjen vähentämistavoitteiden jakamisesta Kioton sopimuksella.Kööpenhaminassa pidettiin ilmastokokous 7.–19.12.2009. Kööpenhaminanilmastokokouksen lopputuloksena syntyi ns. Kööpenhaminan sitoumus(Copenhagen Accord), jonka pohjalta neuvotteluja jatketaan vuonna 2010.3.4.4.2 EU:n ilmasto- ja energiapakettiEU on sopinut yhteisestä, kaikkia jäsenmaita koskevasta tavoitteesta vähentääkasvihuonekaasujen päästöjä vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla vuoteen1990 verrattuna. Tavoitteena on myös lisätä uusiutuvien energialähteiden osuuskeskimäärin 20 prosenttiin EU:n energian loppukulutuksesta. Tuulivoiman rakentamisellavoidaan edesauttaa EU:n ilmasto- ja energiapaketin tavoitteiden toteutumista.3.4.4.3 EU:n energiastrategiaEU:n energiastrategia (An Energy Policy for Europe) julkaistiin 10.1.2007. EU:nenergiastrategian tavoitteena on turvata kilpailukykyinen ja puhdas energiansaanti vastaten ilmastonmuutoksen hillintään, kasvavaan globaaliin energiankysyntäänja tulevaisuuden energian toimituksen epävarmuuksiin.Tavoitteiden saavuttamiseksi on laadittu kymmenen kohdan toimintaohjelma.Ohjelmaan sisältyvät mm. EU:n sisäisen energiamarkkinan kehittäminen, energianhuoltovarmuuden takaaminen ja sitoutuminen kasvihuonekaasujen vähentämiseen.3.4.4.4 Kansallinen energia- ja ilmastostrategiaVuoden 2008 kansallisessa energia ja ilmastostrategiassa esitetään ehdotuksetkeskeisiksi toimenpiteiksi, joilla EU:n tavoitteet uusiutuvan energian edistämiseksi,energiankäytön tehostamiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksivoidaan saavuttaa. Tuulivoiman osalta tavoitteena on nostaa asennettu kokonaistehonykyisestä 144 MW:sta noin 2000 MW:iin vuoteen 2020 mennessä, jolloinvuotuinen sähkön tuotanto tuulivoimalla olisi noin 6 TWh.3.4.4.5 Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiaTavoitteena on:2006–2016• Pysäyttää Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen2010 mennessä;• vakiinnuttaa Suomen luonnon tilan suotuisa kehitys vuosien 2010–2016 kuluessa;• varautua vuoteen 2016 mennessä Suomen luontoa uhkaaviin maailmanlaajuisiinympäristömuutoksiin, erityisesti ilmastonmuutokseen sekä• vahvistaa Suomen vaikuttavuutta luonnon monimuotoisuuden säilyttäämisessämaailmanlaajuisesti kansainvälisen yhteistyön keinoin.2012 Ramboll31

3.4.5 Yhteysviranomaisen lausunto ja sen huomioon ottaminenYVA yhteysviranomainen, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus antoi lausuntonsa Siipyynmerituulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta 22.9.2010.Lausunnon yhteenvedossa ja ohjeissa jatkotyölle todetaan seuraavaa:”Yhteenveto ja ohjeet jatkotyöhönArviointiselostusvaiheen jälkeen YVA- prosessi loppuu. Hankevastaava tekeepäätöksen jatkotyöstä. Edellä mainitut yhteysviranomaisen lausunnossaasiat ovatkin evästystä jos hankkeessa päätetään edetä rakennussuunnitteluun,kaavoittamiseen ja lupien hakemiseen sekä loppuvaiheessa rakentamiseen.Yhteysviranomainen katsoo, että arviointiselostuksessa on käsitelty ne asiat,jotka YVA- laki vaatii ja pitää arviointiselostusta riittävänä, edellyttäen,että tässä lausunnossa muutoinkin esitetyt seikat otetaan huomioon joshanke etenee toteutukseen asti.Yhteysviranomainen lausunnossa esittämät asiat ovat suurelta osin myöstulleet esiin saapuneessa palautteessa. Muihinkin kuin erikseen yhteysviranomaisenlausunnossa esille nostettuihin erityisiin näkökohtiin toivotaankiinnitettävän huomiota jatkotyössä.Päällimmäisiksi asioiksi saapuneissa lausunnoissa nousi huoli arvokkaansaaristomaiseman oleellisesta muuttumisesta, merenpohjan selvitystenriittävyydestä ja linnustoselvityksen riittävyydestä koska kysymyksessä onerittäin tärkeä lintujen muuttoreitti sekä myös luonnonolosuhteiltaan erikoinensaaristoalue. Näitä arvoja ja Kristiinankaupungin tulevaisuuden arvomaailmaayhteen sovittamalla saadaan paras tulos aikaiseksi. Siihen tarvitaanvielä neuvottelemalla saavutettua yhteisvoimin rakennettua yhteishenkeäennen kuin hanke on määränpäässään ja ennen kuin paikalliset ihmisetovat sen mieltäneet omakseen.Yhteysviranomainen pitää tärkeänä, että seuraavien vaikutusten arvioinneissaon puutteita joita pitää täydentää lisäselvityksillä ennen lupavaihetta:• vaikutukset merenpohjaan; valittavan perustusrakenteen vaikutus,esim. kasuunin vaatimat murskemäärät ja niiden ottopaikat sekä merestäpoistettavien kaivausmassojen sijoituspaikkojen sijainti. Mikälimassat sijoitetaan syvänteisiin matalikkojen väliin, on tulos ympäristönkannalta yhtä huono kuin tuulivoimarakennelmat sijoitettaisiin matalillevesille, vaikkakin ne fyysisesti sijoitettaisiin syvemmälle, kuten vaihtoehto3:ssa.• merikaapelin vaikutukset Natura-alueeseen on selvitettävä vielä paremmin,koska ympäristövaikutusten arvioinnin alussa todettiin sähkönsiirronkuuluvan myös YVA – prosessiin.• maisema-analyysiin pitää vielä tehdä tarkennuksia ennen lupavaihetta.Pitää paremmin selvittää miten tuulivoimapuisto vaikuttaa alueen ihmistenviihtyvyyteen ja hyvinvointiin.• alueen kansainvälinen merkitys pohjoisen muuttavien lintujen tärkeänämuuttoreittinä; on syytä valtiotasolla selvittää tämän alueen merkitysyhdessä Euroopan Unionin ja lähialueen naapurimaitten kanssa.Lopuksi yhteysviranomainen korostaa jatkotyötä ajatellen vielä haitallistenvaikutusten ennaltaehkäisyn huomioon ottamista. Yhteysviranomainenkatsoo, että tässä vaiheessa ei ole tarvetta jatkoselvityksiin. Vaan vastasen jälkeen kun jatkosta on tehty päätös.»32

Yhteysviranomaisen lausunnon jälkeen on hankkeen suunnittelua jatkettu ja tehtytarkentavia merenpohjan tutkimuksia.• Hankkeen jatkosuunnittelu on tehty vaihtoehdon 3 perustalla. Tuulivoimaloidenaluetta on siirretty maakuntakaavaan merkittyä aluetta kauemmaksirannikolta. Näin voimalat sijoittuvat yli 10 m syvälle merialueelle.Tämä pienentää merkittävästi hankkeen vaikutuksia merenpohjanluontoon ja kalastukseen.• Maisema-analyysiä on tarkennettu uuden suunnitelman mukaiseksi.Tuulivoimalat on jaettu kahteen ryhmään ja siirretty kauemmaksi rannasta.• Osayleiskaava on laadittu muutetun maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti,niin, että sen perusteella voidaan myöntää rakennusluvat voimaloille.• Ennen rakennuslupien myöntämistä tulee voimaloille, sähköasemille,niiden välisille merikaapeleille sekä merikaapelille Karhusaaren rantaanhakea luvat vesilain mukaisesti. Nämä lupahakemukset tulevat perustumaanyksityiskohtaisiin suunnitelmiin voimaloiden perustustyypistä,voimaloiden ja merikaapelien sijoituksesta ja rakennustavasta. Tässäyhteydessä käsitellään myös luvat ruoppausmassojen sijoituksesta japerustusten kiviainesten hankinnasta. Merikaapelin toteuttaminen Karhusaareentulee edellyttämään Natura vaikutusten arviota. Se tehdäänviimeistään tämän vesilain mukaisen menettelyn yhteydessä.• Tuulivoimaloiden alue merkinnällä on rajoitettu voimaloiden määrä jaenimmäiskorkeus: Tuulivoimalan tornin enimmäiskorkeus saa olla enintään120 m merenpinnasta ja tuulivoimalan kokonaiskorkeus merenpinnastaei saa ylittää tasoa +190 metriä.• Kaavassa on määritelty luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisentärkeät alueet. Tällä merkinnällä osoitetaan kalaston ja muun vesieliöstönkannalta erityisen tärkeät alueet. Alueilla ei saa suorittaa sellaisiatoimenpiteitä, jotka vaarantavat luonnon arvojen säilymisen.• Arkeologisten arvojen turvaamiseksi kaavassa annetaan yleismääräys,jonka mukaan tuulivoimaloiden, kaapeleiden, ruoppausten, läjitystenja muiden vesirakennustöiden alueella on tehtävä arkeologinen vedenalais-inventointiennen rakentamista.• Lisäksi yleismääräyksessä todetaan: Alueen suunnittelussa on otettavahuomioon erityisesti rakentamisen vaikutukset maisemaan, vedenalaiseenluontoon, linnustoon ja muuhun eläimistöön. Voimaloiden ja kaapeleidensijoituksen suunnittelussa on pyrittävä lieventämään haitallisiavaikutuksia.2012 Ramboll33

4. Osayleiskaavan kuvaus4.1 Osayleiskaavan rakenne4.1.1 MitoitusOsayleiskaava-alue on kooltaan noin 185 km 2 . Se on osoitettu kokonaan vesialueeksi(W).Alueelle on osoitettu kaksi tuulivoimaloiden aluetta. Toiseen voidaan rakentaaenintään 38 ja toisen 42 tuulivoimalaa. Pohjoisemman tuulivoimala-alueen pintaalaon noin 17 km 2 ja eteläisemmän 14 km 2 , yhteensä siis noin 31 km 2 .Lisäksi kaavakarttaan on merkitty veneväylä ja ohjeellinen sähkökaapelin sijainti.4.1.2 Aluevaraukset ja merkinnätVesialue.Veneväylä.Tuulivoimaloiden alue.Alueelle saa sijoittaa tuulivoimaloita, sähköasemia sekä merikaapeleita.Tuulivoimalan tornin enimmäiskorkeus saa ollaenintään 120 m merenpinnasta ja tuulivoimalan kokonaiskorkeusmerenpinnasta ei saa ylittää tasoa +200 metriä.Tuulivoimalat on ryhmitettävä niin lähelle toisiaan kuin se onluonnonolosuhteet ja teknis-taloudelliset näkökohdat huomioidenmahdollista. Tuulivoimaloiden tulee olla väritykseltään yhteneviäja vaaleita.Ohjeellinen tuulivoimalan sijainti.Ohjeellinen sähköaseman sijainti.Luku osoittaa, kuinka monta tuulivoimalaa alueelle saa sijoittaa.Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Merkinnälläosoitetaan kalaston ja muun vesieliöstön kannalta erityisentärkeä alue. Alueella ei saa suorittaa sellaisia toimenpiteitä,jotka vaarantavat luonnon arvojen säilymisen.Ohjeellinen merikaapeli.Osayleiskaava-alueen raja.34

4.1.3 Koko kaava-aluetta koskevat määräyksetTuulivoimalan kokonaiskorkeus merenpinnasta ei saa ylittää tasoa +200 metriä.Tuulivoimalan rakentamiseen tulee hakea lentoestelupa liikenteen turvallisuusvirastolta(Ilmailulaki 1194/2009, 165 §.).Alueen suunnittelussa on otettava huomioon erityisesti rakentamisen vaikutuksetmaisemaan, vedenalaiseen luontoon, linnustoon ja muuhun eläimistöön. Voimaloidenja kaapeleiden sijoituksen suunnittelussa on pyrittävä lieventämään haitallisiavaikutuksia.Tätä osayleiskaavaa saa käyttää tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisenperusteena (MRL 77a §).Tuulivoimaloiden alueella on tehtävä arkeologinen inventointi ennen rakentamista.Tuulivoimaloiden sijoituksessa on huomioitava laiva- ja veneväylät sekä niidenturvalaitteet.Tuulivoimaloiden, kaapelien, ruoppausten, läjitysten ja muiden vesi- rakennustöidenalueella on tehtävä arkeologinen vedenalaisinventointi ennen rakentamista.4.2 Kaavan vaikutuksetOsayleiskaavan vaikutusten arviointi perustuu ympäristövaikutusten arviointiselostukseenja tehtyihin merenpohjatutkimuksiin. Ympäristövaikutusten arvioinnissahyödynnettiin olemassa oleviin selvityksiin ja suunnitelmiin kerättyä tietoasuunnittelualueesta, sen ympäristöstä sekä hankkeen teknisistä toteutusvaihtoehdoistaja niiden vaikutuksista.Aineiston hankinnan ja menetelmien osalta ympäristövaikutusten arviointi perustui:• Arvioinnin aikana tarkennettuihin hankkeen suunnitelmiin• Olemassa oleviin ympäristön nykytilan selvityksiin• Arviointimenettelyn aikana tehtyihin lisäselvityksiin kuten mallilaskelmiin,kartoituksiin, inventointeihin jne.• Vaikutusarvioihin• Kirjallisuuteen• Ohjaus- ja seurantaryhmissä ja yleisötilaisuuksissa ilmenneisiin asioihin• Lausunnoissa ja mielipiteissä esitettyihin seikkoihin4.2.1 Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseenVesialueen käyttö virkistykseen ja kalastukseen voi jatkua. Lähin veneväylä sijaitseehankealueen ja mantereen välissä n. 3 km etäisyydellä. Veneväylä jää etäisyytensäperusteella vaikutusalueen ulkopuolelle, joten hankkeella ei ole vaikutustaväylän käyttöön.Tuulivoimayksiköt merkitään kansainvälisten ohjeiden mukaisesti ja niihin asennetaanmerkkivalot. Tuulivoimayksiköiden välinen teknis-taloudellisesti järkeväetäisyys toisiinsa nähden on vähintään 500 m, mikä on niin suuri, ettei tuulivoimapuistokäytännössä rajoita veneilyä. Veneiden kiinnittyminen tuulivoimalaitoksenperustukseen on mahdollista.Lähimmät loma-asunnot, 3 kappaletta, sijaitsevat 5 km hankealueesta Domarkobbaninsaarella. Muu loma-asutus keskittyy mantereelle ja Skaftungin edustansaarille noin 7 km hankealueelta. Rannikko on koko pituudeltaan loma-asuntokäytössähankealueen kohdalla. Tuulivoimaloiden rakentaminen ei rajoita rannikonloma- tai muuta rakentamista.2012 Ramboll35

Asuinrakennukset keskittyvät Siipyyn ja Skaftungin kyliin. Siipyyssä lähimmillään7,5 km päässä ja Skaftungissa yli 9 km päässä hankealueelta. Asuinrakennuksilta,muutamaa lukuun ottamatta, ei ole näkymää hankealueelle.Lähin lentoasema sijaitsee Porissa n. 70 km etäisyydellä hankealueesta. Hankealueellaei ole erityistä merkitystä lentoliikenteen kannalta. Ilmailulain 169 §:nmukaan ilmailun turvaamiseksi tuulivoimaloiden rakentamiseen tulee olla Liikenteenturvallisuusviraston myöntämä lentoestelupa.Koska hankealue sijaitsee merellä usean kilometrin etäisyydellä rannikosta, silläei ole vaikutusta yhdyskuntarakenteeseen.4.2.2 Vaikutukset suunniteltuun maankäyttöönOsayleiskaava toteuttaa Pohjanmaan maakuntakaavaa. Osayleiskaavan tuulivoimaloidenalueet ovat kauempana rannikosta kuin maakuntakaavan varaus. Yhteensätv-alueet ovat suuremmat (31 km 2 ) kuin maakuntakaavan tuulivoimalaalue,jonka pinta-ala on noin 26 km 2 .4.2.3 Vaikutukset yhdyskunta- ja energiatalouteenSiipyyn tuulivoimapuisto käsittää alustavien suunnitelmien mukaan noin 80 tuulivoimalaitosyksikköä,joiden yksikkötehot ovat noin 3–5 megawattia (MW). Tuulivoimalaitostenyhteenlaskettu teho olisi maksimissaan noin 240–400 MW. Yksituulivoimalaitos tuottaa sähköä noin 1800 kotitalouden tarpeisiin.Yhdyskuntataloudellisia kustannuksia aiheutuu merikaapelin, ilmajohdon, kaapelipäätteenja sähköaseman rakentamisesta.4.2.4 Vaikutukset tie- ja vesiliikenteeseen ja liikenneväyliinRakentamisen aikaiset vaikutuksetMerituulivoimapuisto sijaitsee merialueella, joten hanke ei edellytä uutta tiestöä.Voimaloiden osat voidaan kuljettaa vesiteitse esim. Vaasan, Porin tai Kristiinankaupunginsatamaan, josta järjestetään jatkokuljetus rakennuspaikalle.Tuulivoimalaitokset aiheuttavat työmatkaliikennettä rakentamisvaiheessa. Merituulivoimalaitoksenosat pyritään kuljettamaan meriteitse. Mikäli maanteitä käytetään,ovat kuljetukset erikoiskuljetuksia. Tuulivoimalaitoksen osat ovat 20–60metriä pitkiä. Painavimmat osat voivat olla yli 200 tonnia. Siten kuljetusreittiensiltojen kantavuus tulee tarkistaa.Toiminnan aikaiset vaikutuksetTuulivoimapuiston toiminnan aikaiset huoltokäynnit tehdään pääasiassa huoltoveneillä.Huoltokäyntejä odotetaan olevan noin kolme vuodessa jokaista tuulivoimalaitostakohti.Tuulivoimala-alueen lähellä ei ole laiva- tai veneväyliä. Tuulivoima-alueen kulmissasijaitsevat voimalat tarvittaessa maalataan alaosastaan merenkulkulaitoksenohjeiden mukaisesti. Näin voimalat eivät häiritse merenkulkua.4.2.5 Vaikutukset työpaikkoihin ja elinkeinotoimintaan, erityisestikalastukseen4.2.5.1 Vaikutukset kalastukseenKristiinankaupungin edustalla tehtyjen kalatalouskyselyjen perusteella tiedetään,että virkistyskalastus ja ammattimainen rannikkokalastus painottuvat suhteellisenlähelle mannerta, troolikalastus painottuu puolestaan hankealueen ulkopuolelle.Hankealueen eteläosan matalikkoa on käytetty aikaisemmin silakan ammattikalastuksessa,nykyään kaavoitettavalla alueella kalastus on lähinnä satunnaista.Tuulivoimalat on sijoitettu kalojenlisääntymisen kannalta tärkeiden alueiden ulkopuolelle.36

Hankkeen vaikutukset vedenlaatuun, merenpohjaan, kalastoon ja kalastukseenriippuvat osittain voimalaitosten lopullisesta sijainnista ja erityisesti perustamistavastaja tekniikasta. Hankkeen suunnittelu jatkuu ja ennen vesilain mukaistalupahakemusta tehdään tarkempaa sijoitussuunnittelua ja geoteknisiä merenpohjantutkimuksia. Myös ympäristötutkimuksia tarkennetaan lupavaiheessa. Vesilainmukaisessa lupahakemuksessa esitetään tarkemmin vaikutusarviot vedenlaatuun,merenpohjaan, kalastoon ja kalastukseen.4.2.5.2 Vaikutukset muihin elinkeinoihinRakentamisen aikana työllisyysvaikutuksia muodostuu maa- ja vesirakennustöistä,kuljetuksista, asennustyöstä ja palveluista. Työllisyysvaikutukset kohdistuvatetenkin• projektikehitykseen ja asiantuntijapalveluihin• infrastruktuurin rakentamiseen ja asentamiseen• voimaloiden valmistukseen, materiaaleihin, komponentteihin ja järjestelmiin• kuljetus ja logistiikkapalveluihin.Vaasan seutu on yksi Suomen yritysvaltaisimmista alueista. Kärkiyritysten menestymisenkautta alueelle on muodostunut koko seutua työllistävä yritysverkosto,joista valtaosa toimii energiateknologian alalla. Edellä mainituista tuulivoimateollisuudenyrityksistä alueella toimivat muun muassa ABB ja The Switch. Pohjoismaidensuurimpaan energiaklusteriin kuuluvat energiateknologian alalla toimivienyritysten lisäksi yrityksiä palvelevat tukiorganisaatiot sekä alalle osaajiakouluttavat korkeakoulut ja oppilaitokset. Alueen yhtenä menetystekijänä on olluttoimijoiden verkottuminen ja yhteistyö.Teknologiateollisuus ry:n mukaan tuulivoima-alan työpaikat syntyvät jatkossakinpääasiassa teknologiateollisuuden pariin. EWEA on laskenut, että Euroopassatuulivoimapuiston rakentaminen työllistää keskimäärin 15 ihmistä rakennettuamegawattia kohti. Tämä jakaantuu vielä siten, että voimaloiden ja niiden komponenttienvalmistus työllistää noin 12,5 ihmistä ja rakentaminen työllistää 1,2 ihmistämegawattia kohti.4.2.5.3 Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset työllisyys- ja elinkeinovaikutuksetEWEA on laskenut, että eurooppalainen tuulivoimapuisto synnyttää keskimäärin0,33 käyttöön ja huoltoon liittyvää työpaikkaa asennettua megawattia kohti. Lisäksimuuhun toimintaan syntyy vielä 0,07 työpaikkaa/MW. Yhteensä tuulivoimapuistotyöllistää käytön aikana noin 0,4 ihmistä asennettua megawattia kohti. MikäliSiipyyn tuulivoimapuiston työllistävät vaikutukset ovat samansuuruiset kuinEuroopassa keskimäärin, tarkoittaisi tämä noin 90–150 uutta työpaikkaa.4.2.5.4 VerotulotTuulivoimala on kiinteistöverolain tarkoittama rakennelma (kiinteistöverolaki 2 §2 mom.). Yleensä kunnanvaltuuston määräämä kiinteistöveroprosentti vaihtelee0,5–1,0 %:n välillä ja vuosittainen ikäalennus voimalan arvolle on neljä prosenttia.Lainsäädäntö mahdollistaa myös joissakin kunnissa käytettävää voimalaitoksiinsovellettavaa korkeampaa veroprosenttia, kuitenkin enintään 2,85 %. Valtiovarainministeriönasetuksen (666/2008) mukaan tuulivoimalan käyväksi arvoksimäärätään se arvo, joka on 70 % rungon ja konehuoneen rakentamiskustannuksista.Merituulivoimala, joka sijaitsee Suomen valtion aluevesillä, katsotaan kuuluvansiihen kuntaan, jonka pääasiallista maa-aluetta lähimpänä alue sijaitsee.Tuulivoiman kiinteistövero määräytyy yleisen kiinteistöveroprosentin ja tuulivoimaloidenrakenteiden jälleenhankinta-arvon ja siitä vuosittain tehtävien ikäalennustenperusteella. Roottorin lavat, generaattori ja vaihdelaatikko ovat irtainta,jota ei veroteta.2012 Ramboll37

Verotuspäätöksessä käsitellään siis rakennuskustannusten jälleenhankinta-arvo(70 %) ja veron määräytymisvuotena huomioidaan myös voimalan valmiusaste.Siipyy-hankkeen lopullinen voimaloiden määrä ja siten investoinnin suuruus vaikuttavatkuntien kiinteistöveron suuruuteen. Hankkeen kustannusarvio on riippuvainenlopullisesta meriperustamistavasta ja valitusta turbiinikoosta. Yhden voimalaitokseninvestointikustannukset perustuksineen ovat 5–10 M€, josta rakennuskustannustenosuus on 20–25 %. Näin ollen kokonaisuutena hankkeen investointikustannuksetolisivat satoja miljoonia euroja.Näin ollen kiinteistövero on useita tuhansia euroja vuodessa voimalaa kohden. Sitenhankkeen toteuttaminen toisi Kristiinankaupungille satojen tuhansien eurojenkiinteistöverotulot vuodessa.Rakentamisen ja käytön aikana muodostuu tuloveroja hankkeen rakentajien taiprojektille palveluja tuottavien työntekijöiden tuloista.4.2.6 Vaikutukset virkistykseenSuunnittelualue on kokonaan merialuetta, jota käytetään veneilyyn ja kalastukseen.Rannikko- ja saaristoalueilla ulkoillaan ja tarkkaillaan luontoa. Tuulivoimaloillaei ole merkittäviä vaikutuksia kalastukseen, kun suunnitellut perustuspaikaton siirretty Rakaren-matalikolta vaihtoehtoisiin paikkoihin. Voimalat sijaitsevat yli8 m syvyydessä. Alueen virkistyskäyttäjät voivat kokea tuulivoimaloiden ulkonäönja melun viihtyisyyttä vähentävänä. Tuulivoimaloiden mahdollisesti aiheuttamiaympäristöhäiriöitä on käsitelty tämän selostuksen kohdassa 4.2.8.Toimivat tuulivoimalat eivät estä hankealueen virkistyskäyttöä, kuten veneilyäja kalastusta, mutta voimaloiden ääni, varjostus tai näkyminen voidaan kokeavirkistyskäyttöä häiritsevinä tekijöinä. Joidenkin ulkoilua ja luonnosta nauttimistatuulivoimalan näkyminen merimaisemassa voi häiritä laajemmallakin alueella.Osa taas saattaa retkeillä katsomaan tuulivoimaloita. Yli puolet (55 ja 58 %) asukaskyselynvastaajista arveli, ettei hanke vaikuta retkeilyyn ja ulkoiluun tai pienveneilyyn.Vaikutuksia piti myönteisinä viidennes ja kielteisinä neljännes. Näkemäalueenasukkaista 46 % ennakoi kielteisiä vaikutuksia alueen retkeilyyn ja ulkoiluun.4.2.7 Vaikutukset tekniseen huoltoonSiipyyn merialueelle on tarkoitus rakentaa noin 80 teholtaan 3–5 MW:n tuulivoimalaa.Sähkönsiirtoa varten rakennetaan merikaapeli, ja siltä ilmajohto Kristiinankaupunginpohjoispuolelle rakennettavalle uudelle sähköasemalle.4.2.8 Vaikutukset ympäristönsuojeluun ja ympäristöhäiriöihin4.2.8.1 Rakentamisen aikainen meluRakentamisen aikana melua syntyy lähinnä tuulivoimalaitosten vaatimien perustustenmaarakennustöistä. Varsinainen voimalaitoksen pystytys ei ole erityisenmeluavaa toimintaa ja vastaa normaalia rakentamis- tai asennustöistä aiheutuvaamelua. Rakentamisen aikana meluavimpia työvaiheita ovat mahdolliset louhinta-tai paalutustyöt. Muut maarakentamiseen liittyvät työvaiheet (maa-ainestenkuljetukset, täytöt, kaivut jne.) vastaavat normaalia maarakentamista.Vedenalaiset meluvaikutukset saattavat olla hetkellisesti merkittäviä, mikäli vedenalla joudutaan räjäyttämään kalliota tai paaluttamaan. Tällöin saattaa esiintyämyös kaloihin ja merinisäkkäisiin vaikuttavia melutasoja. Mahdollisten paalutus-ja louhintatöiden arvioidaan kestävän varsin lyhyen ajan ja niiden päätyttyämelutilanne veden alla palaa lähelle normaalia. Täytöistä ja muista vesirakentamistöistäaiheutuvan melun vaikutukset ulottuvat arviolta muutamien kymmenienmetrien etäisyydelle.38

4.2.8.2 Tuulivoimapuiston meluvaikutuksetHanke vaikuttaa lähialueensa melutasoon ja äänimaisemaan myös hanke-alueenulkopuolella. Vaikutussäde riippuu valittavasta voimalaitosyksikön tyypistä, voimalaitosyksikköjenkoosta sekä sääolosuhteista ja se vaihtelee muutamasta sadastametristä jopa yli kilometriin.Melumallinnuksen mukaan 40 dB meluvyöhyke ulottuu 3 MW tuulivoimalaitoksilla(lähtömelutaso 109,4 dB) 1,2–1,8 km etäisyydelle voimalaitoksista ja 5 MW tuulivoimalaitoksilla(lähtömelutaso 111,1 dB) 1,5–2,3 km etäisyydelle tuulivoimalaitoksista.Hankealuetta lähimmät vakituiset ja loma-asunnot sijaitsevat niin etäällä (noin5–7 km) tuulivoimalaitoksista, että melun vaikutusalueella ei arvioida olevan asutusta.Tämä pätee sekä 3 MW että 5 MW laitoskokoon.4.2.8.3 Vedenalainen meluTuulivoimaloilla saattaa olla perustamistavasta ja laitostyypistä riippuen myösvedenalaisia melu- ja tärinävaikutuksia. Mm. Itämerellä tehtyjen mittausten jatutkimusten mukaan Monopile-tyyppisen perustamistavan yhteydessä on todettutuulivoimalan käyntiäänen kuuluvuussäteen rajoittuvan muutaman kymmenenmetrin etäisyydelle tuulivoimalaitoksesta. Käyntiäänen ei ole kuitenkaan osoitettuhäiritsevän kaloja kuin melutasoilla, jotka vallitsevat aivan tuulivoimalaitoksenvälittömässä läheisyydessä muutaman metrin säteellä voimalaitoksesta. Kasuuni-tyyppiselläperustamistavalla vedenalaiset meluvaikutukset ovat vielä tätäkinpienemmät.4.2.8.4 Sähkönsiirron meluvaikutuksetSähkönsiirrolla on käytännössä meluvaikutuksia ainoastaan rakentamisvaiheessaja ne vastaavat tuulivoimalaitosten rakentamisaikaisia meluvaikutuksia ympäristössään.Toiminnan aikana sähkön ilmajohdoista saattaa tietyissä olosuhteissaaiheutua melua, mutta sen vaikutukset rajoittuvat muutaman kymmenen metrinetäisyydelle ilmajohtojen välittömään läheisyyteen.4.2.8.5 VarjostusvaikutusTuulivoimaloista aiheutuvan vilkkuvan varjon esiintymiselle ei ole Suomessa määriteltyohjearvoja. Saksassa on määritelty ohjeelliset maksimiarvot tuulivoimaloidenvarjostusvaikutuksille. Saksalaisten ohjearvojen mukaan tuulivoimalan vaikutusviereiselle asutukselle saa olla vuodessa enintään 8 tuntia (todellinen varjostus,real case).Siipyyn tuulivoimapuiston varjostusalue on merialuetta. Varjostusalueelle, jossavarjostusvaikutusta ilmenee vähintään kahdeksan tuntia vuodessa ei sijoitu yhtäänrakennusta missään tuulivoimaloiden sijoitteluvaihtoehdossa.4.2.9 Vaikutukset taajamakuvaanRannikkoa lähinnä olevat tuulivoimalat sijaitsevat noin 9 kilometrin päässä rantaviivasta,joten tuulivoimalaitoksilla ei ole merkittävää vaikutusta taajamakuvaan.4.2.10 Vaikutukset vedenalaiseen kulttuuriperintöönTuulivoimapuiston hankealueella ei ole tiedossa kiinteitä muinaisjäännöksiä. Tuulivoimaloidenalueella on tehtävä arkeologinen inventointi ennen rakentamista.4.2.11 Ruoppausten vaikutukset4.2.11.1 Perustusten vaatimat ruoppauksetTuulivoimaloiden perustusten louhintamassojen poistamiseen joudutaan mahdollisestikäyttämään ruoppausta. Ruoppaus voidaan tehdä joko hydraulisin tai mekaanisinmenetelmin, minkä ruopattavan massan ominaisuudet pitkälti ratkaisevat.Pehmeitä sedimenttejä ruopatessa voidaan käyttää imuruoppausta. Tässä2012 Ramboll39

tapauksessa pohja-aines on kalliota ja todennäköisesti kiveä ja soraa tai hiekkaa,joten käytännöllisin ruoppausmenetelmä on mekaaninen kauharuoppaus. Kaikkirakennustyöt suoritetaan avovesiaikana ja pyritään ajoittamaan luonnonympäristönkannalta haitattomimpaan aikaan.Ruoppaustarve riippuu perustamistavasta. Perustamistapa valitaan pohjaolosuhteidenmukaan. Tuulivoimalan perustustapa merellä voi olla kasuuniperustus tains. monopile- eli paaluperustus. Kesällä 2011 tehtyjen koekairausten mukaanalueella on –15 metrin syvyydessä yleensä kallio melko lähellä pohjan pintaa.KasuuniperustusKasuuniperustuksella tarkoitetaan etukäteen telakalla tehtyä laatikkomaista perinteistävesirakennuksen perustusta, joka pystyy massavoimillaan pitämään voimalanpystyssä ja samalla estämään sen vaakasuuntaisen liikkeen. Tällainen perustusvaatii etukäteen pohjatöitä, jotka käsittävät pehmeiden pintakerrostenpoiston ruoppaamalla, pohjan tasauksen sekä suodatinkankaan ja murskekerroksenlisäyksen, minkä jälkeen kasuuni voidaan uittaa paikoilleen ja upottaa painottamallasijoituskohdan noin 6–10 metrin syvyyteen. Kasuuni täytetään merenpohjastaruopattavalla kiviaineksella. Lopuksi suoritetaan eroosiosuojaus louheella.Kasuuniperustuksen rakentamisen vaatimat pohjatyöt ovat melko laajoja.Yleensä sen halkaisija on noin 15–20 metriä, joten se vaatii noin 200–300 m² pinta-alan,mutta pohjaa on käsiteltävä laajemmalta alueelta, eroosiosuojauksineenn. 2000–3000 m²:ltä.Paaluperustus (monopile)Paaluperustuksella tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan teräspaalun junttaustamaahan. Sen päälle voidaan asentaa tuulivoimalan torni ja generaattori. Junttaussopii kuitenkin vain maalajeille, joissa ei ole lainkaan tai vain muutamia lohkareita.Tiiviimpään ja kovempaan maaperään tai kallioon joudutaan tekemään kalliokaivo,joka edellyttää että peruskallion päällä on enintään 10 metriä pehmeitämaalajeja. Kalliokaivo saadaan aikaan vedenalaisilla räjäytyksillä ja louhintajäteon kaivettava pois. Kun paalu on saatu kuoppaan, kalliokaivo täytetään betonilla.Paalu voidaan uittaa tai tuoda paikalleen proomulla tms. Yleensä paalun halkaisijaon 5 metriä ja se painaa 100–400 tonnia turbiinin koosta ja suunnitteluperiaatteistariippuen. Paaluperustus vie huomattavasti pienemmän pinta-alan kuinkasuuniperustus. Monopile vaatii usein vähemmän pohjatöitä ja siksi on myösnopeampi sekä halvempi pystyttää. Paalu on suojattava asennuksen jälkeen kulutukselta.4.2.11.2 Väylien ja kaapeliojien ruoppauksetVoimaloiden rakennusvaiheessa sijoituspaikoille tarvitaan pääsy vähintään 5 metriäsyvää väylää pitkin. Voimalat ovat niin syvällä, että tällaista ruoppaustarvettaei ole.Kaapelien asentamiseksi merenpohjaan saatetaan joutua kaivamaan kaapeliojia.Merialueen rakentamisen vaikutukset merenpohjaan ja vedenlaatuun arvioidaantarkemmin vesilain mukaisessa lupamenettelyssä.4.2.12 Vaikutukset sähköverkkoonTuulivoimalaitosten sähkönsiirtoa varten on rakennettava sähköverkko. Tuulivoimalaitoksetkytketään toisiinsa merikaapeleilla. Merikaapelit sijoitetaan merenpohjaanja tuodaan mereltä kohti rannikkoa hyödyntäen syvännealueita. Niilläalueilla, missä merikaapelit kulkevat meriväylien suuntaisesti, jätetään riittäväturvaväli meriväyliin. Meriväylien alitus toteutetaan siten, että kaapelit sijoitetaanväylän varaveden alapuolelle. Kaapeleiden sijoittamisesta merialueelle hankitaanMerenkulkulaitoksen lausunto. Tarvittaessa meriväylien kohdalla sekä matalillaranta-alueilla kaapelit voidaan kaivaa merenpohjaan. Kaivutyössä huomioidaanranta-alueiden sedimentin laatu.40

Tuulivoimalaitosten alue yhdistetään merikaapelilla rannikolle. YVA:ssa on tutkittukahta vaihtoehtoa:VE1: Kaapelin rantautuminen Kristiinankaupungin voimalaitokselle, jota kauttaliittyminen uuteen sähköasemaan olemassa olevaa johtokäytävää pitkin.VE2: Kaapelin rantautuminen Kristiinankaupungin pohjoispuolella, josta lyhyelläilmajohdolla uudelle sähköasemalle.Kytkentävaihtoehdot on esitetty liitteessä 6 ja jatkosuunnitteluun esitettävä VE1on esitetty on esitetty liitteessä 7.YVA:n alkuvaiheessa tarkasteltiin myös sähkönsiirtoa Kiilin sataman kautta suoraankantaverkkoon, mutta tämä vaihtoehto hylättiin jo ohjelmavaiheessa suurempienympäristövaikutusten vuoksi ja kantaverkon uuden 400/110 kV sähköasemansijoittumisen.4.2.13 Vaikutukset maisemaan4.2.13.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset maisemaanKoko hankealueen rakentaminen voi kestää noin 3–5 vuotta.Tuulivoimaloiden perustamisessa ja rakentamisessa käytettävä laitteisto ja kuljetuskalustoovat kooltaan erittäin suuria. Rakentamisen aikana syntyvät vaikutuksetovat pääasiassa paikallisia ja pienialaisia. Veneilyn ja kalastuksen näkökulmastavaikutuksia syntyy enemmän. Rakentamisen visuaaliset vaikutukset ulottuvatpääasiassa lähimaisemaan ja rakenteiden kohotessa korkeammalle myöskauemmas meri- ja saaristomaisemaan. Rakentamisen aikaiset vaikutukset kohdistuvatmerimaisemaan sekä kohdealueen lähellä olevaan asutukseen ja lomaasutukseen.Rakentamisessa käytettävä laitteisto ja keskeneräiset tuulivoimalatvoivat synnyttää väliaikaisesti sekavan maisemakuvan.Kuva 4-1. Voimalaitostornia pystytetään merialueelle.2012 Ramboll41

4.2.13.2 Tuulivoimaloiden vaikutus maisemaanTuulivoimaloiden rakentaminen muuttaa aina ympäristönsä maisemakuvaa.Vaikutusten voimakkuuteen vaikuttavat tuulivoimaloiden lopullinen koko ja malli.Tuulivoimaloiden koko vaikuttaa paitsi vaikutusalueen laajuuteen, myös voimaloidenväritykseen ja valaistustarpeeseen.Tuulivoimaloiden valaisimet on suunnattu ylöspäin, joten ne valaisevat enemmäntaivasta kuin ympäröivää maisemaa. Valaistus voi näkyä laajallekin kirkkaana yönä.Merituulivoimapuisto muodostuu tuulivoimaloista, niitä yhdistävistä merikaapeleistaja maakaapelista, joka kytketään toisiinsa ja edelleen maalla sijaitsevaansähköasemaan. Hankealueelle suunnitellut tuulivoimalayksiköt koostuvat noin120 metriä korkeasta tornista ja kolmilapaisesta roottorista, jonka halkaisija onnoin 100–125 metriä. Tuulivoimalan koko ei ole samassa mittakaavassa luonnonmaisemanelementtien kanssa. Tästä syystä ne ikään kuin kutistavat ympärilläolevaa maisemaa. Luonteeltaan pienipiirteisen maiseman, esimerkiksi saaristomaiseman,voidaan katsoa soveltuvan huonommin tuulivoimalarakentamiseenkuin suuripiirteisen maiseman. Suurimittakaavainen ympäristö on esim. avoin vesiympäristö,jossa on vähän näkymiä katkaisevia elementtejä ja myös maisemanmuut elementit ovat usein suurikokoisia ja selkeitä antaen mittakaavallista tukeatuulivoimalalle.Tuulivoimala-alueen on suunniteltu jakautuvan kahteen osaan. Maisemalliset vaikutuksetlieventyvät merkittävästi, kun tuulivoimaloiden väliin muodostuu tuulivoimavapaasektori. Ero on nähtävissä erityisesti Siipyyn edustan ranta-alueilta(mm. Kiilin alueelta). Tuulivoimaloiden sijoittuminen jäsennellymmin selkeisiinryhmiin tekee lisäksi voimala-alueesta harmonisemman.4.2.14 Vaikutukset luonnonsuojeluun4.2.15.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset luonnonsuojelualueisiinTuulivoimaloiden perustusten rakentamisella ei katsota olevan vaikutusta luonnonsuojelualueisiin,sillä ne sijaitsevat useiden kilometrien päässä hankealueelta(liite 2). Suunnitelmassa sähkönsiirtoon tarvittava kaapeliyhteys sijoittuu Naturaalueelle(liite 7). Kaapeliyhteyden rakentamisen vaikutuksia Natura-alueeseen onkäsitelty tämän selostuksen kohdassa 4.2.22. Hankkeella ei arvioida olevan Natura-alueisiinkäytön aikaisia vaikutuksia. Vaikutusten arviointi tarkentuu vesilainmukaisessalupamenettelyssä.4.2.15.2 Sähkönsiirron vaikutukset luonnonsuojelualueisiinNatura-alueella merikaapelit joko lasketaan merenpohjaan tai niille kaivetaankaapeliojat. Niillä ei katsota olevan käytön aikaisia vaikutuksia Natura-alueenluontotyypeille, sillä kaapelit eivät muodosta esim. öljyvuotoja, jotka voisivatsaastuttaa merenpohjaa.Olemassa olevan tiedon mukaan merikaapeleiden vaikutukset vesien eliöstöönarvioidaan vähäisiksi.4.2.15.3 Sähkönsiirto maa-alueellaArvioinnissa on tarkasteltu sähkönsiirtoreittiä mereltä Kristiinan kaupungin pohjoispuolellesuunnitellulle uudelle sähköasemalle. Tarkastelussa YVA:ssa on ollutkaksi rantautumisvaihtoehtoa, joista VE1 on valittu jatkosuunnittelun pohjaksi(liitteet 6 ja 7):VE1: Kaapelin rantautuminen Kristiinankaupungin voimalaitokselle, jota kauttaliittyminen kantaverkkoon olemassa olevaa johtokäytävää tai nykyisiä voimajohtojapitkin uuden kantaverkon 400/110 kV sähköasemalle.VE2: Kaapelin rantautuminen Kristiinankaupungin pohjoispuolella, josta lyhyelläilmajohdolla uudelle kantaverkon 400/110 kV sähköasemalle.42

4.2.15 Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteenVaikutukset luonnon monimuotoisuuteen muodostuvat eläimistöön (selostuksenkohta 4.2.16) ja kasvillisuuteen (selostuksen kohta 4.2.17) kohdistuvista vaikutuksista.Vaikutukset eläimiin ja kasvillisuuteen ovat pääasiassa rakentamisen aikaisia.4.2.16 Vaikutukset eläimistöön, erityisesti linnustoon ja kaloihin4.2.16.1 Vaikutukset linnustoonLinnustovaikutustensa osalta tuulivoima poikkeaa merkittävästi monista muistaenergiantuotantomuodoista sen vaikutusten ollessa pääasiassa epäsuoria ja kohdistuessasuorien elinympäristömuutosten sijasta lähinnä lintujen käyttäytymiseen.Yleisesti tuulivoimaloiden vaikutukset lintuihin ja linnustoon voidaan jakaakolmeen pääluokkaan, joiden vaikutusmekanismit ovat erilaiset. Nämä vaikutusluokatovat:1. Tuulipuiston rakentamisen aiheuttamien elinympäristömuutosten vaikutuksetalueen linnustoon2. Tuulipuiston aiheuttamat häiriö- ja estevaikutukset lintujen pesimä- jaruokailualueilla, niiden välisillä yhdyskäytävillä sekä muuttoreiteillä3. Tuulipuiston aiheuttama törmäyskuolleisuus ja sen vaikutukset alueenlinnustoon ja lintupopulaatioihinTuulipuiston sijoitusalueen luonne määrittelee osaltaan sen, mitkä tekijät nousevathankkeen linnustovaikutusten kannalta merkittävimpään asemaan. Maa-alueillatuulivoimalat sekä niiden oheistoiminnot sijoittuvat usein suoraan lintulajienpesimäympäristöjen läheisyyteen, minkä takia linnustovaikutusten voidaan näidenhankkeiden osalta ennakoida aiheutuvan pääasiassa elinympäristöjen muuttumisestasekä lisääntyvistä häiriötekijöistä lintujen pesimäalueilla. Vastaavastimerialueilla, joilla lisääntymisen kannalta soveliaiden ympäristöjen (luodot,saaret) osuus on usein suhteellisen pieni ja tuulipuistoalueella pesivien lintujenmäärä tästä syystä rajatumpi, vaikutukset kohdistuvat usein selkeämmin alueellaruokailevaan ja sen kautta muuttavaan linnustoon esimerkiksi häiriö- ja estevaikutuksienkautta. Aluekohtaiset erot ovat kuitenkin huomattavia, minkä takiamerkittävien linnustovaikutusten määrittely tuleekin tehdä hankekohtaisestisuunnittelualueen ominaispiirteiden mukaan.TörmäysriskitTuulivoimaloiden aiheuttamista linnustovaikutuksista eniten huomiota on julkisuudessaviime vuosina saanut voimaloiden linnuille synnyttämä törmäysriski sekäniistä johtuva lintukuolleisuus, jota aiheuttavat sekä lintujen yhteentörmäyksetvarsinaisten tuulivoimaloiden mutta myös tuulipuistoon liittyvien muiden rakenteiden,kuten sähkönsiirrossa käytettävien voimajohtojen, kanssa. Tehtyjentutkimusten perusteella törmäyskuolleisuus on suurella osalla tuulipuistoalueistakuitenkin suhteellisen pieni sen käsittäessä korkeintaan yksittäisiä lintuja voimalaakohti vuodessa. Tutkimusten perusteella suurin osa lintulajeista pystyy varsintehokkaasti väistämään vastaantulevia tuulivoimaloita tai lentämään riittävänetäällä niistä välttääkseen mahdolliset törmäykset, mikä vähentää osaltaan voimaloidenaiheuttamaa lintukuolleisuutta. Esimerkiksi Flanderin tuulipuistoalueellaBelgiassa tehdyssä tutkimuksessa törmäystodennäköisyyden on arvioitu olevankaikilla lokki- ja tiiralajeilla alle 0,2 % voimaloiden maksimikorkeuden ja vedenpinnanvälisellä alueella lentävien yksilöiden osalta. Vastaavasti Tanskassa alle 1prosentin Nystedin alueen kautta muuttavista vesilinnuista on arvioitu lentävänriittävän lähellä alueelle rakennettuja tuulivoimaloita, jotta ne olisivat vaarassatörmätä niihin. Kirjallisuudessa on kuitenkin esitetty myös joitakin esimerkkejäkorkeista törmäyskuolleisuuksista uhanalaisille tai herkille lajeille (mm. NorjanSmøla, Espanjan Navarra ja Yhdysvaltojen Altamont Pass), jotka korostavat osaltaantuulivoimaloiden sijoituspaikan ja niiden teknisen suunnittelun tärkeyttä tuulipuistonaiheuttaman törmäyskuolleisuuden ehkäisemiseksi.2012 Ramboll43

Ihmisen toiminnasta linnuille aiheutuvan törmäysvaaran kannalta tuulivoimaloidenmerkitys voidaan nähdä yleisesti varsin vähäisenä, mikä johtuu osaltaan tuulivoimaloidenpienestä määrästä suhteessa muihin ihmisen pystyttämiin rakennuksiinja rakenteisiin. Tämä siitäkin huolimatta, että tuulivoiman rakentaminenon viime vuosina merkittävästi lisääntynyt uusiutuvan energian käytön edistämistoimienja fossiilisten polttoainevarojen hupenemisen myötä. Maa-alueilla ihmisenrakenteista merkittävimmän uhan linnuille aiheuttavat erityisesti niiden törmäyksettieliikenteen sekä erilaisten rakennusten kanssa, joiden on yhteensä arvioituaiheuttavan kaikkiaan liki 5 miljoonan linnun kuoleman vuosittain (Taulukko4.1). Vastaavasti merialueilla lintukuolemia aiheuttavat erityisesti yöaikaanvalaistut majakat, joiden luota on vilkkaan muuttoyön jälkeen löydetty pahimmillaanuseita kymmeniä, jopa satoja, kuolleita lintuyksilöitä, joiden on arvioitujoko törmänneen majakkarakennukseen tai lentäneen itsensä väsyksiin majakanvalon ympärillä ja nääntyneen kuoliaaksi. Majakoiden osalta törmäysriskiä kasvattaaerityisesti niissä käytetty valo, joka houkuttelee yömuutolla olevia lintujapuoleensa (nk. majakkaefekti). Tuulivoimaloissa käytetyt lentoestevalot ym. valaistuseivät yllä tehokkuudessaan majakoiden vastaaviin, minkä takia majakoidentapaisia lintujen massakuolemia ei niiden osalta ole havaittu. Tuulivoimaloidenlentoestevalojet tehon suuruuden päättää ilmailuhallinto.Taulukko 4-1. Lintujen arvioidut törmäyskuolleisuusmäärät ihmisten pystyttämienrakenteiden ja tieliikenteen kanssa (Koistinen 2004)TörmäyskohdeLintukuolemat/vuosiSähköverkko 200 000Puhelin- ja radiomastot 100 000Rakennukset yöllä 10 000Rakennukset päivällä (ml. ikkunat) 500 000Majakat ja valonheittimet 10 000Suomen nykyiset tuulivoimalat (n. 60 kpl) 100Tieliikenne 4 300 000Häiriö- ja estevaikutuksetTörmäyskuolleisuuden ohella linnustovaikutuksia voi tuulivoimarakentamisestaaiheutua myös lintujen yleisen häiriintymisen ja estevaikutusten kautta, jotkavoivat osaltaan muuttaa lintujen vakiintuneita käyttäytymismalleja suunnittelualueellaja sen lähiympäristössä. Häiriöllä (häiriintymisellä) tarkoitetaan tässäyhteydessä lintujen yleistä siirtymistä kauemmas rakennettavien tuulivoimaloidenläheisyydestä, mikä voi rajoittaa linnuille soveltuvien ruokailu- tai lisääntymisalueidenmäärää sekä vaikeuttaa niiden ravinnonsaantia ja pesäpaikkojenlöytämistä. Tuulivoimaloista linnuille aiheutuvia häiriötekijöitä voivat olla esimerkiksiihmistoiminnan lisääntyminen suunnittelualueella, tuulivoimaloiden synnyttämämelu sekä tuulivoimarakenteiden linnuille aiheuttamat visuaaliset vaikutukset,joista kahden viimeisen aiheuttamien vaikutusten voidaan ennakoida vakiintuvantuulipuiston rakentamisen jälkeisten vuosien aikana (Exo ym. 2003).Lintujen häiriöherkkyydessä on tutkimuksissa havaittu voimakasta lajikohtaistavaihtelua sen vaihdellessa karkeasti alle kymmenistä metreistä (mm. meriharakka,töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi, sinisuohaukka, harmaalokki) 1–2 kilometriin(mm. kuikkalinnut, mustalintu). Suurimmaksi tuulivoimaloista aiheutuvan häiriintymisenja häiriöetäisyyksien on arvioitu lepäilevillä ja ruokailevilla linnuilla, jotkaeivät välttämättä ole tottuneet tuulivoimaloiden läsnäoloon alueella. Pesivänlinnuston osalta vaikutukset ovat vastaavasti pääasiassa olleet pienempiä, mitätukevat osaltaan mm. Kemin Ajoksella tehdyt havainnot, joissa harmaalokit pesivätjopa tuulivoimaloiden alapuolella niiden perustuksia varten rakennetuilla keinosaarilla.Yleisesti tuulivoimaloiden aiheuttamien häiriövaikutusten maksimietäisyydeksion kirjallisuudessa esitetty 500–600 metriä, jonka ulkopuolella merkittäviähäiriövaikutuksia ei pitäisi esiintyä kuin poikkeustapauksissa.44

Pesimä- ja ruokailualueisiin kohdistuvien vaikutusten ohella tuulipuistot voivatsynnyttää myös nk. estevaikutuksia, joissa voimalat tai voimala-alueet estävätlintuja käyttämästä niille vakiintuneita muutto- tai ruokailulentoreittejä. Tällöinlinnut voivat joutua kiertämään niiden reitille tulevan esteen, millä voi erityisestisuurien tuulipuistojen ja lintujen säännöllisten lentoreittien kohdalla olla merkitystälintujen vuorokausittaisen energiantarpeen ja tätä kautta edelleen yleisenelinkyvyn ja selviytymisen kannalta. Muuttolintujen osalta yksittäisestä tuulipuistoalueestaja sen väistämisestä aiheutuvan matkanlisäyksen merkitys lintujenmuutonaikaiseen energiankulutukseen on kokonaisuudessaan arvioitu varsin pieneksi,joskin myös tämän vaikutuksen suuruus voi korostua lintujen muuttoreitilleosuvien tuulipuistoalueiden määrän kasvaessa ja estevaikutusten tätä kauttakumuloituessa.ElinympäristömuutoksetElinympäristöjen muuttumisesta aiheutuvat linnustovaikutukset tulkitaan tuulipuistohankkeidenosalta usein suhteellisen pieniksi niiden rakentamisen vaatimienvähäisten maa-alatarpeiden vuoksi. Maa-alueilla tuulipuiston rakentamisenaiheuttamat suorat ympäristömuutokset aiheutuvat pääasiassa tuulivoimaloidenperustuksien, sähköasemien sekä maatuulipuistojen osalta myös huoltoteiden javoimajohtojen rakentamisesta, joiden käyttöön tulevan maa-alan tarpeen on kuitenkinarvioitu kattavan ainoastaan 2−5 prosenttia tuulipuiston koko alueesta.Merituulipuistojen osalta tämä luku voidaan arvioida pienemmäksi merikaapelienja vesiteitse suoritettavan huoltoliikenteen vuoksi.Hankealueen läheisyydessä sijaitsevien saarien pesimälinnustosta alttiimmiksituulivoimaloiden aiheuttamille törmäyksille voidaan arvioida lokit ja tiirat, jotkatekevät erityisesti poikasaikaan pitkiäkin ruokailulentoja pesimäpaikkansa ympäristössä.Törmäysvaikutusten kannalta keskeinen tekijä on pesimälinnuston kannaltaeri lintulajien hankealueelle tekemien ruokailulentojen määrä, joka vaikuttaaedelleen lintujen törmäysriskivyöhykkeellä kuluttamaan aikaan. Kala- ja lapintiiransekä mm. naurulokin kannalta hankealueen houkuttelevuus ruokailualueenaon todennäköisesti varsin pieni, koska niille soveliaiden ravintokohteiden,mm. pikkukalat sekä jotkut selkärangatonryhmät, määrät Siipyyn matalilla merenlahdillasekä saaristovyöhykkeen sisäpuolella ovat selkeästi avomerialueellesijoittuvaa hankealuetta suurempia. Tästä syystä on epätodennäköistä, että pienemmättiirat ja lokit ruokailisivat aktiivisesti hankealueella. Suojelullisesti merkittävistälajeista selkälokki ja räyskä ruokailevat sen sijaan usein pieniä lokkejaja tiiroja laajemmalla alueella ja lentävät radiolähetintutkimusten perusteellausein myös avomerellä hyvinkin etäällä ranta-alueista. Tästä syystä alueen läheisyydessäpesivien selkälokkien ja räyskien ruokailulennot voivat ajoittain ulottuamyös suunnitellulle tuulivoimapuistoalueelle. Hankkeen aiheuttaman törmäyskuolleisuudenvoidaan kuitenkin selkälokin ja räyskän osalta arvioida pieneksijohtuen näiden lajien pienemmästä ruokailulentojen määrästä (poikasaikaan karkeasti2–3 ruokailulentoa vuorokaudessa), hankealueen läheisyydessä pesivienparimäärien pienuudesta sekä hankealueen etäisyydestä suhteessa näiden lajienmerkittäviin pesimäsaariin (mm. Storbådan).MuuttolinnustoKristiinankaupungin kautta kulkee erityisesti keväisin huomattava lintujen muuttoreitti,jossa keskeisessä asemassa ovat Pohjanlahdella pesivistä lajeista haahkasekä Jäämeren alueelle muuttavista lajeista mm. mustalintu, pilkkasiipi, härkälintusekä kuikkalinnut. Suunniteltu tuulipuisto vaikuttaa alueen kautta muuttavaanlinnustoon pääsääntöisesti lintujen lisääntyneen törmäysriskin ja törmäyskuolleisuudenkautta. Suurimmiksi törmäysvaikutukset voidaan arvioida niiden lajienosalta, joiden muuttajamäärät Siipyyn niemen edustan merialueilla ovat suurimpia.Näitä lajeja ovat erityisesti em. vesilintulajit haahka, mustalintu ja pilkkasiipi,kuikkalinnut sekä joiltakin osin metsähanhi, jonka Pohjanlahden ylittävämuuttoreitti voi osaltaan ohjata niitä tuulivoimaloiden vaikutusalueelle. Näidenlajien törmäysriskiä arvioitiin kvantitatiivisesti käyttämällä Bandin törmäysriskimallia(Taulukko 4-2).2012 Ramboll45

Taulukko 4-2. Siipyyn merituulivoimapuiston edustan arvioidut muuttajamäärätsekä tuulipuiston eri lajeille aiheuttamat törmäysriskit Bandin mallin perusteella.Muuttajamäärä(yks./vuosi)Alueen kauttamuuttavat yksilöt(yks./vuosi)Törmäysriski (yks./vuosi)Väistökerroin 95 % 98 % 99 %Haahka (n. 10 % alueenkautta)Mustalintu (14 % alueenkautta)Pilkkasiipi (18 % alueenkautta)Kuikka (38 % alueenkautta)Kaakkuri (20 % alueenkautta)Metsähanhi (4 % alueenkautta)Laulujoutsen (6 % alueenkautta)Merimetso (10 % alueenkautta)Kurki (23 % alueenkautta)30 000 3 000 5,8 2,3 1,241 300 5 800 9,4 3,8 1,912 200 2 200 3,9 1,6 0,86 400 2430 4,8 1,9 1,02 640 530 1,1 0,4 0,22 940 120 0,3 0,1 0,061 230 74 0,3 0,1 0,0515 300 1 600 4,2 1,7 0,812 000 2 760 8,3 3,3 1,74.2.16.2 Vaikutukset kaloihinTuulivoimayksiköiden perustusten rakentamisen ja sähkökaapeleiden asentamisenaikaisia vaikutuksia voidaan verrata tyypillisen ruoppaushankkeen vaikutuksiin.Pohjan kaivaminen/peittyminen aiheuttaa kiintoaineen vapauttamisen vesifaasiin,joka näkyy veden samentumisena. Samalla pohjalta voi vapautua ravinteitaja mahdollisia eliöstölle haitallisia aineita. Ruoppauksesta aiheutuva sameusvoi myös heikentää näön avulla saalistavien kalojen saalistustehokkuutta. Rakentamisvaihesaattaa haitata kalastusta väliaikaisesti ruoppaus- ja kaivutöistä johtuvastaveden samentumasta ja melusta johtuen.Karkottuminen ja vaelluskäyttäytyminenLisääntynyt sameus ja sedimentaatio vaikuttavat kaloihin ja kalastukseen sekäsuorasti että epäsuorasti. Konkreettinen vaikutus on kalojen karkottuminen alueelta,johon vaikuttaa myös räjäytystöistä sekä muista töistä aiheutuva melu.Esimerkiksi Ruotsissa, Lillgrundin merituulivoimapuiston rakennustöiden yhteydessätodettiin, että kaloja ei niinkään karkottanut ruoppausten aiheuttama samennusvaan rakennustöiden aiheuttama yleinen aktiviteetti ja melu rakennusalueella.Hankealueen sedimentissä on tehdyn selvityksen perusteella hyvin vähänpyydyksiin tarttuvaa orgaanista ainesta, joten samentumahaitta tulee arvionmukaan olemaan vähäistä.Kokkolan edustalla tehty koekalastustutkimus väyläruoppauksen aikana osoittiverkkosaaliiden olevan pienimpiä ruoppauskohdan välittömässä läheisyydessä.Tutkimuksen mukaan saaliit kasvoivat sitä suuremmiksi mitä kauemmaksi ruoppausalueeltasiirryttiin. Muutokset lajistossa olivat vähäisiä, mutta eri kalalajienyksilökoossa havaittiin muutoksia. Ruoppausalueen välittömässä läheisyydessäsaatiin saaliiksi silakoita ja nuoria siikoja, jotka eivät häiriintyneet ruoppauksesta.Kiiskien ja nuorten ahvenien määrä ei myöskään merkittävästi vähentynyt. Suurempiaahvenia saatiin saaliiksi 1,5 km etäisyydellä ja suurimpia siikoja tavattiinvasta 3–5 km etäisyydellä ruoppaajasta. Tutkimuksessa havaittiin, että karkotusetäisyysriippui saarten ja matalikkojen esiintymisestä tarkasteltavalla merialueella.Avomerellä karkotusvaikutus ylsi kauemmaksi kuin saaristoalueella, jossa46

äänen vaimeneminen oli selvästi nopeampaa (Pohjanmaan Tutkimuspalvelu Oy1998). Siipyyn edustan hankealue sijaitsee avomerialueella, joten on mahdollista,että melun aiheuttama karkotusvaikutus ulottuu laajemmalle alueelle kuin aivanrannikon läheisissä ruoppaustöissä.Ravinnonhankinta ja lisääntyminenRakennustöiden aikana perustusalueen pohjaeläimet häviävät, joka mahdollisestivaikuttaa kalojen ruokailuun. Pohjaeläinten palautuminen alueelle voi tapahtua jomuutaman kuukauden kuluttua rakennustöiden loppumisesta. Rakennustyöt karkottavatkalat alueelta väliaikaisesti ja pohjaeläinten palautumisen alueelle arvioidaanolevan suhteellisen nopeaa, joten vaikutus ravinnonhankintaan on väliaikainen.Vastakuoriutuneet kalanpoikaset ovat herkkiä kohonneelle kiintoainepitoisuudelle,joka tarttuu kalan kiduksiin ja hapen saanti vaikeutuu suurten kidusten ja hapenotonvuoksi. Lisääntynyt samentuma saattaa heikentää näön avulla saalistaviensilakan poikasten saalistusta. Kun kiintoainepitoisuus on 20 mg/l, sen on havaittuvaikuttavan negatiivisesti silakanpoikasten ravinnonottoon. Heikentynyttäkasvua havaittiin pitoisuuden ollessa 540 mg/l (Keller ym. 2006 & Messieh ym.1981). Myös mäti saattaa jäädä kiintoaineksen alle tai sen kiinnittyminen kasvillisuuteenvaikeutuu.Töiden ajoittamisella tärkeimpien talouskalojen lisääntymiskauden ulkopuolellehaittoja voidaan estää tai minimoida.Mahdollisten ruoppausten ja kaivujen aiheuttama lisääntynyt sedimentaatio voi,riippuen ajankohdasta, häiritä myös kalojen lisääntymistä. Jos kaivualueella onkalojen kutupohjia, ne häviävät ainakin väliaikaisesti. Ulompana merialueella kutevistataloudellisesti arvokkaista kalalajeista silakka ja siika ovat tärkeimmät lajit.Mikäli kutualueilla ruopataan, saattaa kalojen lisääntyminen häiriintyä paikallisestiuseamman vuoden ajan. Tämän vuoksi ruoppausta kutualueilla tulisi välttää.Suunnittelualueen eteläosassa sijaitseva Rakaren-matalikko on kalastajilta saadunarvion mukaan tunnettu silakan kutualue. Matalikko on pääosin kivipohjaista,joten se on pääosin siian kudulle sopimatonta aluetta. Paikoitellen alueella onkuitenkin myös pienialaisia hiekka-/sorapohjia, joissa siiankin kutua voi tapahtua.Siten haitallinen vaikutus myös siian lisääntymiseen olisi mahdollista, mikälirakennettaisiin hankealueen eteläosan matalikolle. Tälle alueelle ei kuitenkaanosoiteta rakennettavaksi tuulivoimaloita, joten vaikutukset kalojen kudun onnistumiseenkatsotaan vähäisiksi.4.2.16.3 Vaikutukset nisäkkäisiinRakentamistöiden häiriövaikutus voi tilapäisesti karkottaa norppia ja halleja hankealueelta.Vaikutusten arvioidaan kuitenkin jäävän lyhytaikaisiksi, sillä hylkeidenon havaittu tottuneen tuulipuistoihin. Rakennustyöt tullaan ajoittamaan lisääntymisenkannalta keskeisen talvikauden ulkopuolelle, joten hankkeella ei arvioidaolevan sanottavia vaikutuksia alueen norppakantaan.4.2.16.4 Vaikutukset lepakoihinTuulivoimaloiden vaikutuksia lepakoihin on tähän mennessä tutkittu pääasiassamaa-alueille sijoitettujen tuulipuistojen yhteydessä, minkä takia käsitys merituulipuistojenmahdollisista vaikutuksista niihin on vielä huomattavan puutteellinen.Ruotsissa Kalmarin tuulipuistossa tehdyssä tutkimuksessa (Ahlén ym. 2008) sekäpaikallisten että muuttavien lepakoiden havaittiin kuitenkin yleisesti saalistavantuulipuiston alueella tai jopa tuulivoimaloiden lapojen ympärillä, mihin voivatolla syynä voimaloissa käytettyjen valojen puoleensa vetämät hyönteiset, mm.yöperhoset, joita lepakot yleisesti käyttävät ravinnokseen. Tutkimuksessa saalistavialepakoita havaittiin merkittäviä määriä vielä yli 10 kilometrin etäisyydellärantaviivasta. Veden päällä lepakoiden lentokorkeus on usein maa-alueita alhaisempisuurimman osan lentotoiminnasta sijoittuessa maksimissaan 40 metrinkorkeudelle veden pinnasta. Saalistuslentojen aikana lepakoiden lentoradoissa ja2012 Ramboll47

-korkeuksissa esiintyy lisäksi huomattavaa vaihtelua, jolloin ne voivat myös altistuatörmäyksille tuulivoimaloiden kanssa. Tuulivoimaloiden lepakoille aiheuttamienvaikutusten minimoimiseksi niiden sijoittamisessa tulisikin ensisijaisesti pyrkiävälttämään lepakoiden tunnettuja muuttoreittejä tai niiden suosimia saalistusjaruokailualueita, joilla lepakkoaktiivisuuden tiedetään luontaisesti olevan suuri.4.2.17 Vaikutukset kasvillisuuteenTuulivoimayksiköiden perustusten rakentaminen tuhoaa kohdealueen nykyisenpohjakasvillisuuden. Vaikutuksen suuruus riippuu keskeisesti perustamistavasta.Kasuuniperustus vaatii noin 3000 m ja monopile- perustus noin 500 m suuruisenpohjan alan muokkaamisen.Yleensä merenpohjaan kohdistuvat rakentamistyöt aiheuttavat pohjasedimentinvapautumista veteen. Samentuminen puolestaan heikentää vesikasvien yhteyttämistä.Meriveden samentumisella voi olla vesikasvien kannalta suurikin merkitys,mikäli kiintoainetta vapautuu veteen niin paljon, että se estää valon läpäisynsyvempiin vesikerroksiin. Hankealueella pohjat ovat kuitenkin kovia ja vesi luontaisestikirkasta. Siten vesirakennustöistä pohjakasvillisuudelle mahdollisesti aiheutuvahaitta jää paikalliseksi ja kokonaisuutena vähäiseksi. Mikäli samentumaavedessä kuitenkin ilmenee, se on lyhytaikaista ja haitta poistuu nopeasti rakennustöidenpäätyttyä. Ajallinen kesto voi vaihdella muutamasta päivästä viikkoon,sää- ja virtausoloista sekä pohjamateriaalista riippuen.Sähkönsiirtoon tarvittavat merikaapelit joko lasketaan merenpohjaan tai niillekaivetaan kaapelioja, jotta kaapelit ovat merenkäynnin ja ahtojäiden ulottumattomissa.Kaapeliojat ovat 1–1,5 m leveitä. Häiriintyvän vyöhykkeen leveys pohjaakaivettaessa voidaan arvioida olevan noin 10 m.Niiltä osin, kun kaapeli joudutaan upottamaan, kaivutyöt hävittävät pohjan kasvillisuudenja pohjaeliöstön kaapeliojien alueella. Kaapeleiden päälle takaisin laitettavamaa-aines kuitenkin luo kasvualustan alueelle leviäville pohjakasveille.4.2.18 Vaikutukset vesistöön ja veden laatuun4.2.18.1 Rakentamisen aikaiset vaikutuksetTuulivoimapuiston rakentaminen edellyttää ruoppausta perustusten rakentamisalueellaja mahdollisesti kaapeliojien kaivamista. Tuulivoimapuiston rakentamisenvesistövaikutuksia voidaan verrata tyypillisen ruoppaushankkeen tai merihiekannostonvaikutuksiin. Rakentamisen vaikutukset vedenlaatuun ovat lyhytaikaisiasameuden sekä kiintoainepitoisuuden nousuja.Lisäksi muita rakentamisesta aiheutuvia mahdollisia vaikutuksia voivat olla ravinteidenja haitta-aineiden vapautuminen pohja-aineksen sekoittuessa kaivutöidenyhteydessä. Perustustöiden aiheuttamat haitta-ainekuormitukset ja ravinnepitoisuuksiennousu ovat todennäköisesti kuitenkin hyvin vähäiset, sillä rakennusalueetsijoittuvat pohjille, joissa sedimentoitunutta ainesta on hyvin vähän.Tuulivoimalayksikön perustamistavoilla kasuuniperustuksella tai monopile- elijunttapaaluperustuksella on hieman erilaisia vaikutuksia vesistöön.Kuva 4-2. Kasuuniperustus.48

Kuva 4-3. Paaluperustus.Kasuuniperustus edellyttää perusteellisia pohjatöitä kasuunin kohdalla. Kasuuninalusta tasataan, jonka jälkeen paikalle tuotava kasuuni täytetään soveltuvallakiviaineksella. Jokaisen kasuunin kohdalta joudutaan todennäköisesti tekemäänpohjan tasauksia n. 200–300 m 2 laajuiselta alueelta. Jos jokaisen perustuksenkohdalta joudutaan muokkaamaan maata keskimäärin yksi metri, syntyy perustustöissämuokattavia massoja enimmillään 24 000 m 3 . Massoja voidaan mahdollisestihyödyntää osittain esim. kaapeliojien täytössä, osa massoista jouduttaneenläjittämään erikseen määritettäville meriläjitysalueille.Kasuuniperustuksessa perustuspaikan tasaamisesta aiheutuu veden samentumista.Hankealueen merenpohjasta on suuri osa moreenia. Hankealueen ruoppaus-ja läjitysmassat ovat kiveä sekä moreenia, joten samentuman voidaan arvioidaulottuvan muutamien satojen metrien etäisyydelle rakennusalueesta. Olosuhteistaja moreenin hienoaineosuudesta riippuen vaikutuksia voidaan havaitakauempanakin työkohteesta. Ruopattavat ainekset ovat puhtaita, joten rakennustyöei aiheuta veden ravinne- ja haitta-ainepitoisuuksien nousua. Moreenipitoisenpohjan ruoppaamisella on havaittu olevan hyvin vähäisiä vaikutuksia vedenlaatuun (Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys 1988).Monopile-menetelmässä tuulivoimalayksikkö juntataan pohjaan ja tällöin samenemisvaikutuksetjäävät vähäisiksi. Moreenipohjalle rakentaminen voi edellyttäämyös kaivutyötä, jolloin samentumavaikutukset ovat suurempia. Mikäli rakentaminensuuntautuu kalliopohjille, rakentaminen vaatii räjäytystöitä. Tästä aiheutuvatvaikutukset ovat lyhytkestoisia melu- ja samentumisvaikutuksia.Samentumisen vaikutusalue määräytyy käsiteltävien massojen määrästä sekävirtausolosuhteista. Päävirtaussuunta Siipyyn edustan merialueella on kohti pohjoista.Rakentamisen aikaiset vaikutukset virtauksiin tuulivoimalayksiköiden perustamispaikallaarvioidaan olevan vähäiset ja hyvin paikalliset. Päävirtaussuuntiintöillä ei katsota olevan vaikutusta, sillä pohjanmuotoja ei merkittävästi muutetaja eikä aseteta virtaukselle esteitä.SähkönsiirtoSähkönsiirto vaatii merenpohjaan sijoitettavia kaapeleita. Syvillä alueilla ne voidaanlaskea pohjalle vapaasti, matalilla alueilla (vesisyvyys alle 10 m) niille kaivetaantodennäköisesti kaapeliojat. Kaivutöistä aiheutuu ruoppausta vastaavatvaikutukset vedenlaatuun, mikä näkyy vesifaasissa kohonneina sameusarvoinasekä kiintoainepitoisuuden nousuna. Kaapelin upotusta varten tarvittava kaivantoon kapea, joten siinä liikuteltavat massamäärät jäävät suhteellisen pieniksi jasameusvaikutukset lyhytaikaisiksi sekä melko paikallisiksi, riippuen rakennustöidenaikaisista olosuhteista. Koska suunniteltuja voimalaitosyksiköitä on useita2012 Ramboll49

kymmeniä, tilapäinen sameusvaikutus voi olla kuitenkin suhteellisen laaja-alainen.Haittaa lieventää merkittävästi koko tuulivoimapuiston rakentamisen ajoittuminentai jaksottaminen useammalle vuodelle.Kaapeleiden laskulla tai kaapeliojien kaivulla ei arvioida olevan merkittäviä taipitkäaikaisia vaikutuksia merialueella vallitseviin virtauksiin. Kaivutöiden aikanamuutokset ovat hyvin paikallisia ja kestävät sen hetken, kun työtä tehdään.Kaivualueilla pohjan muoto voi jonkin verran muuttua, mutta tämän vaikutuksetvirtauksiin ovat oletettavasti hyvin vähäisiä ja paikallisia.4.2.18.2 Tuulivoimapuiston käytön aikaiset vaikutukset vesistöönValmistuessaan käyttökuntoon tuulivoimalaitos käyttää saasteetonta, uusiutuvaaenergianlähdettä, eikä siten aiheuta veteen perinteisessä energiantuotannossasyntyviä päästöjä, kuten esimerkiksi lauhdevesiä.Mallilaskelmien mukaan tuulivoimapuiston vaikutukset virtauksiin ja sedimentinliikkeisiin ovat hyvin pieniä. Kokonaisvirtausnopeus laski muutamia prosenttiyksiköitärakennusvaiheen jälkeen. Veden vaihtuvuuteen ja aaltoihin tuulivoimayksiköilläei katsottu olevan merkittävää vaikutusta. Mallilaskelmien mukaan tuulivoimaloidenvaikutukset meriveden happipitoisuuteen, ravinne- ja klorofylli-a pitoisuuksiinolisivat myös ns. worst case -skenaariossa (korkea veden lämpötila,hidas virtausnopeus ja tyyni tuuli) erittäin pienet.Tuulivoimapuistojen katsotaan kuitenkin hidastavan merialueella tapahtuvaaluontaista pohjien muutosta heikentämällä aaltojen voimaa ja samalla vedessäkulkeutuvan kiintoaineksen kulkeutumista ja leviämistä.4.2.18.3 Sähkönsiirron käytön aikaiset vaikutukset vesistöönSähkönsiirrosta aiheutuvat käytön aikaiset vaikutukset vedenlaatuun tulevat olemaanhyvin vähäisiä. Hankkeessa käytettävät vaihtovirtakaapelit eivät sisällä öljyjäeikä myrkyllisiä yhdisteitä, joten kaapelin mahdollisesti rikkoutuessa veteenei pääse vuotamaan haitallisia aineita.Kaapeliniput ovat halkaisijaltaan suhteellisen pieniä n. 20 cm, eivätkä siten aiheutasuurta estettä virtauksille. Siten pohjan pinnalla kulkevilla kaapeleilla ei ole erityistävaikutusta alueen pohjavirtauksiin.4.2.19 Vaikutukset ilmastoon ja ilman laatuunHankkeella voi olla merkittäviä positiivisia vaikutuksia ilmastoon kasvihuonekaasupäästöjenvähenemisen kautta. Hankkeen avulla pystytään korvaamaan fossiilistenpolttoaineiden käyttöä energiantuotannossa, minkä avulla voidaan osaltaanvähentää energiantuotannon aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä Suomessa.Vaikutusten suuruuden määrittelevät ensisijaisesti hankkeen toteuttamisen laajuus.Merituulivoimapuiston aiheuttamat päästöt ilmaan aiheutuvat lähes täysin osienvalmistamisen ja voimalaitosten rakentamisen aikaisista päästöistä. Osien valmistamisestaaiheutuvia ilmastovaikutuksia voidaan pienentää esimerkiksi tuottamallavalmistusprosesseissa kuluva energia vähäpäästöisellä menetelmällä.4.2.20 Vaikutukset maa- ja kallioperäänTuulivoimalaitoksen vaikutukset maa- ja kallioperään aiheutuvat perustusten rakentamisesta.Erilaisiin perustuksiin tarvitaan hyvin erilaisia määriä kiviaineksia.Erilaisia perustustapoja käsitellään tämän selostuksen kohdassa 4.2.11.1. Perustustenvaatimat ruoppaukset.Merialueen tuulivoimalan perustusvaihtoehtojen kiviainestarve yhtä voimalaakohden on likimäärin seuraavat:• monopile-perustus 1 000 m 3• kasuuniperustus 8 500 m 350

Kunkin voimalan perustustapa ja kiviainesten hankkiminen päätetään tarkempienmaaperätutkimusten jälkeen. Merialueella tavoitteena on toteuttaa mahdollisimmanmonta voimalaa monopile-perustuksella.4.2.21 Vaikutukset Kristiinankaupungin saariston ja LapväärtinjokilaaksonNatura-alueisiinTuulivoimaloiden perustusten rakentamisella ei katsota olevan vaikutusta luonnonsuojelualueisiin,sillä ne sijaitsevat useiden kilometrien päässä hankealueelta.Suunnitelmassa sähkönsiirtoon tarvittava kaapeliyhteys sijoittuu Natura-alueelle.Alueen syvyys- ja pohjaolosuhteet sekä Kristiinankaupungin merialueella tehdytrakkolevähavainnot huomioon ottaen on todennäköistä, että riuttoja esiintyymyös Natura-alueella. Koska Natura-alueelle sijoittuvan kaapeliyhteyden vaatimapinta-ala on erittäin vähäinen, ei niiden katsota merkittävällä tavalla heikentävänluontotyyppiä riutat koko Natura-alueen mittakaavassa. Merikaapeli voidaansuunnitella niin, että se mahdollisimman vähän sijoittuu Natura-luontotyyppienalueelle.Natura-alueelle sijoitettavien merikaapelien vaikutukset taas riippuvat siitä, lasketaankokaapelit meren pohjalle vai joudutaanko niille kaivamaan kaapeliojat.Kaapeliojien kaivaminen muuttaa merenpohjan muotoa ja hävittää kaivettavaltaalueelta kasvillisuuden. Syvyystietojen perusteella Karhusaareen johdettavallasähkönsiirtoreitillä on kaivutarve Natura-alueella huomattavasti pienempikuin sen pohjoiselle puolelle sijoittuvassa reitissä. Matalaa alle 10 metrin syvyistäaluetta on muutamia satoja metrejä. Pohjoisella reitillä kaivutarve on muutamiakilometrejä. Tällä reitillä sijaitsee myös havaittu hiekkasärkkäesiintymä, jonkaalueella ei kuitenkaan ole syvyysolosuhteiden vuoksi tarvetta kaivamiselle. Kaapeleidenasentamisella ei siten voida katsoa olevan vaikutusta luontotyyppiin vedenalaisethiekkasärkät, sillä hanke ei toteutuessaan vähennä luontotyypin pintaalaa.Natura-alueen vedenalaisten hiekkasärkkien sijaintia ei luontotyyppi-inventoinninpuuttuessa kuitenkaan tunneta täsmällisesti, minkä vuoksi olisi suositeltavaa,että kaapeliojien paikoilla tehdään luontotyyppi-inventointi ennen hankkeentoteuttamista.Kristiinankaupungin saariston Natura-alueella tavataan luontodirektiivin liitteenII lajeista itämerennorppaa ja harmaahyljettä. Kaapeleiden asentamisella ei arvioidaolevan vaikutusta em. lajien mahdollisuuksiin elää ja saalistaa merialueella.Sähkönsiirron (merikaapelien) asennustyöt tulevat hävittämään kaivu/ruoppauspaikoiltapohjaeliöstön ja kasvillisuuden väliaikaisesti. Kaivutöistä aiheutuva samentumasaattaa haitata pohjaeliöstöä ja kasvillisuutta kaivupaikan ympäristössä.Samentumahaitta tulee olemaan lyhytaikainen ja lajiston palautuminen ennalleenrakennusalueilla kestää yleensä 2–4 vuotta. Sähkönsiirto Natura-alueenläpi tulee myöhemmissä suunnitteluvaiheissa linjata mahdollisuuksien mukaan siten,ettei luontotyyppien luonnontilaa muuteta. Tämä edellyttää täydentäviä tutkimuksiaalueella.Karhunsaareen johdettava sähkönsiirtoreitti on Natura-alueen luontoarvojen kannaltahuomattavasti parempi vaihtoehto, sillä kaivutarve on hyvin vähäinen ja sitenvaikutukset pienemmät. Pohjoisempi sähkönsiirtoreitti vaatii suurempialaistakaivutyötä ja siten vaikutukset ovat suuremmat.Vaikutuksia Kristiinankaupungin saariston Natura-alueeseen voidaan vähentää sijoittamallamerikaapeli Natura-alueen kohdalla mahdollisimman syville alueille,jolloin kaapelia ei tarvitse upottaa. Kaapelin vapaassa sijoittamisessa vaikutuksetmerenpohjaan jäävät erittäin vähäisiksi.Kaapeleilla ei katsota olevan käytön aikaisia vaikutuksia Natura-alueen luontotyypeille,sillä kaapelit eivät muodosta esim. öljyvuotoja, jotka voisivat saastuttaamerenpohjaa. Olemassa olevan tiedon mukaan merikaapeleiden vaikutukset vesieneliöstöön arvioidaan vähäisiksi.Lapväärtinjoen–Isojoen Natura-alue on noin 20 km:n etäisyydellä lähimmästätuulivoimalasta. Etäisyyden vuoksi tuulivoimapuiston rakentamisella ei ole vaikutustaLapväärtinjoen–Isojoen Natura-alueeseen.Tuulivoimaloilla ei katsota olevan Natura-alueisiin käytön aikaisia vaikutuksia.2012 Ramboll51

4.2.22 Vaikutukset kunnallistalouteenRakentamisen aikana muodostuu tuloveroja hankkeelle ja siihen liittyville projekteilletuottavien työntekijöiden tuloista.Tuulivoimalaitoksista maksetaan kiinteistöveroa. Merialueelle rakennettujen tuulivoimaloidenkiinteistöverot maksetaan kunnalle, jonka alueella yleinen vesialuesijaitsee. Kiinteistövero määräytyy perustusten ja rakenteiden arvon perusteella.Koneistoista ei kiinteistöveroa makseta.Käytön aikana muodostuu tuloveroja projektille käytönaikaisia palveluja tuottavientyöntekijöiden tuloista.Kiinteistövero on useita tuhansia euroja vuodessa voimalaa kohden. Siten kokohankkeen toteuttaminen tuo Kristiinankaupungille useiden satojen tuhansien eurojenkiinteistöverotulot vuodessa.4.2.23 Vaikutukset energiatalouteenSiipyyn tuulivoimapuisto käsittää alustavien suunnitelmien mukaan noin 80 tuulivoimalaitosyksikköä,joiden yksikkötehot ovat noin 3–5 megawattia (MW). Tuulivoimalaitostenyhteenlaskettu teho olisi maksimissaan noin 240–400 MW. Yksituulivoimalaitos tuottaa sähköä noin 1800 kotitalouden tarpeisiin.Suurimmillaan Siipyyn tuulivoimapuiston energiantuotanto voi olla yli 20 % Suomentuulivoimakapasiteetin kansallisesta tavoitteesta vuodelle 2020.4.2.24 Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja terveyteenIhmisiin vaikuttavia tekijöitä ovat melu, varjostus ja vaikutukset maisemaan. Siipyyntuulivoimalat sijaitsevat useiden kilometrien päässä vakituisista ja lomaasunnoista,joten vaikutukset kohdistuvat lähinnä alueella veneileviin ja kalastaviin.Ihmisin kohdistuvat vaikutukset eivät ole yksiselitteisiä. Tuulivoimaloiden aiheuttamienvaikutusten kokeminen on subjektiivista ja sen vuoksi mm. vaikutustenmerkittävyys ja vaikutustapa ovat hankalasti arvioitavissa. Vaikutusten kokemiseenvaikuttavat mm. henkilön suhde kyseiseen alueeseen ja tuulivoimaan yleensäsekä henkilökohtaiset arvostukset. Asukaskyselyn avulla on saatu esille paikallistenasukkaiden erilaisia näkemyksiä hankkeen vaikutuksista sekä vaikutustenluonteesta ja merkittävyydestä.Ihmiset voivat myös muuttaa käsityksiään esimerkiksi hankesuunnitelman muuttamisen,vaikutusarviointien tulosten tai hankkeesta riippumattomien uutisten taitapahtumien perusteella. Sosiaaliset vaikutukset ovat siis osin sidoksissa arvioinninajankohtaan.52

5. Osayleiskaavan toteutusTuulivoimapuiston rakentaminen on monivaihteista työtä ja ennen kuin varsinaiseenrakentamiseen päästään, on taustalla jo yleensä vuosien työ, joka sisältääeriasteisen selvitysten ja lupavaiheiden läpikäyntiä.Koko hankkeen eri vaiheet voidaan yksinkertaistaa alla olevan luettelon muotoon:• Osayleiskaavan hyväksyminen• Vesilain mukaisten lupien tutkimukset• Geotekniset jatkotutkimukset• Hankkeen suunnitelmien laatiminen, perustukset, voimalatyypit, sijoituksenoptimointi• Mahdollisen koeperustuksen rakentaminen• Vesilainmukaisen luvan hakeminen• Rakennuslupien hakeminen• Urakoitsijoiden kilpailutus• Logistiikan ja apualueiden suunnittelu• Voimalaitosten perustusten ensimmäisen ryhmän rakentaminen• Voimalaitosten ensimmäisen ryhmän pystytys• Voimalaitosten koekäyttö• Voimalaitosten käyttöönottoHankkeen alustavaa suunnittelua on tehty Suomen Merituuli Oy:ssä vuodesta2008 alkaen. Hankkeen yleissuunnittelua on tehty ympäristövaikutusten arvioinninja sen jälkeen osayleiskaavoituksen yhteydessä. Suunnittelu jatkuu ja tarkentuuosayleiskaavoituksen jälkeen. Suomen Merituuli Oy päättää jatkotutkimuksistaja -lupamenettelyistä sekä investoinneista osayleiskaavan hyväksymisen jälkeen.Hankkeiden toteuttamisen ajankohta riippuu hankkeen teknistaloudellisista reunaehdoista.Hollolassa 2. päivänä helmikuuta 2012RAMBOLL FINLAND OYKaavoitusyksikköMatti KauttoYksikön päällikköDennis SöderholmFM, suunnittelija2012 Ramboll53

YHTEYSTIEDOTKristiinankaupunkiTekninen johtaja Sven Söderlundpuh. +358 6 221 6217sähköposti: sven.soderlund@krs.fiRamboll Finland OySuomenkieliset yhteydenototYksikön päällikkö, RA Matti Kauttopuh. 0400-493709sähköposti: matti.kautto@ramboll.fiRuotsinkieliset yhteydenototSuunnittelumaantieteilijä Dennis Söderholmpuh. 040 486 5330sähköposti: dennis.soderholm@ramboll.fi