KP-LEHTI 2/2002 - Kirkonpalvelijat ry

syttävä se minkä edeltäjäni antoitestamentikseen: Sekin on hyvä kunsoivat samana päivänä.Valvon myös seurakunnan rakennuksiaja laitteita sekä huolehdinsiisteydestä ja järjestyksenpidostakiinteistöillä joihin kuuluvat: Kirkko,seurakuntakeskus, siunauskappeli,leirikeskus ja rantasauna sekä tarvittaessapappila ja kanttorila. Kunsiivous on se mikä lohkaisee leijonanosan työajastani, surffailin kerranjopa netissä katsomassa mitäasiantuntijat siitä opettavat.Ensimmäisenä silmille hyppäsiotsikko: ikääntyneet naiset siivoavatja teksti jatkui: Euroopan unionissasiivous on aliarvostettua, fyysisestiraskasta ja heikosti organisoituavanhenevien yli 45-vuotiaidennaisten työtä. Elikkä tällainenasiantuntijalausunto.Itse arvostan siivousta tai niinkuinnykyään sanotaan siistimistä,sillä siivotessa katson tekeväni ihmistenterveyden ja hyvinvoinninkannalta välttämätöntä ja arvokastatyötä. Hyvin toteutetulla ja ammattitaitoisellasiivouksella saavutanmyös huomattavia säästöjä seurakunnalle.Ne kertyvät ainakin erilaistenmateriaalien ja tilojen käyttöiänpitenemisestä.Siivouksen tavoitteenahan on lianpoisto joka tulisi tehdä mahdollisimmantarkoituksenmukaisesti, tehokkaastija laadukkaasti. Arkkitehditeivät vain ole tätä sisäistäneet.Kun mitkään vipuvarret eivät riitä jaesimerkiksi ikkunoita pestessä onsovitettava A-tikkaat pöydälle. Onaina alimmalla askelmalla hyvä varoksiitsensä siunata, jottei sittenkiireessä unohdu jos sattuu luiskahdus.Huolehdin myös seurakunnan hinteistöjenlämmityksestä sekä lämpö-ja lämminvesilaitteiden hoidosta.Suoritan pienet korjaukset jalamppujen vaihdot. Pyykistä osankuten pyyheliinat, arkunkantoliinatym. pesen itse. Pöytäliinat lähetänpesulaan.Lämmitys ainakin kirkon osaltaon taidetta josta ei kiitosta heru.Kun mittari näyttää -25 astetta javähän vielä tuulee, vaatii koko lämmityskapasiteetintäystehoista käyttöäsekä ylimääräisiä lämpöpuhaltimiajotta saa lämmön pysymään+10 asteessa. Kirkossa hengityshuuruaa, kanttorin sormet konttaantuuja varpaat palelee, hän kun soittaasukkasillaan. Kesällä taas kunlämpöpatsas asettuu kirkkoon, mikääntuuletus ja ristiveto ei auta,onkin papin vuoro hikoilla messukasukassa.Kiinteistöissä olevathälytykset niin palo- kuin murtokin,tulevat minun puhelimeeni ja lukemattomiaovatkin ne yöt, kun olenlähtenyt puhelun tultua tarkistamaanonko hälytys aiheellinen vaiko vikasoitto.Emännän töitäkin minulle kuuluujonkin verran, kuten kahvitarjoilujenja ruokailujen järjestäminen seurakunnantilaisuuksissa. Esim. lähetyslounaat,kirkkokahvit erilaisetkerhot jne. Toimin emäntänä myösseurakunnan leireillä ja ne ovatkinniitä varsinaisia arjen selviytymistarinoitaalkeellisissa olosuhteissa.Kun viisi kertaa päivässä yksinänsävalmistaa ja tarjoilee ruoan vaihtelevasti30-50 leiriläiselle, leipoo,tiskaa astiat käsitiskillä, huolehtii salin,majoitustilojen, saunan ja ulkovessojensiisteydestä, käy 5 kmpäässä kaupassa, hoitaa leiriläistenpikku naarmut ja hyönteisten puremat,lääkitsee päänsäryt ja kurkkukivut,selvittää pikku riidat, ompeleeirronneet napit, irrottaa purukumithiuksista ym. Käyvät työpäivätsiinä määrin pitkiksi, että oma koiraottaa haukkumalla vastaan ja kotiväkiteitittelee.No jottei syntyisi vapaa-ajan ongelmia,niin kirkkoneuvostolta saamallanisivutoimiluvalla toimin vapaa-aikananipitoemäntänä, järjestäenerilaisia juhlatarjoiluja, kutenmuistotilaisuudet, häät, syntymäpäivät.Tämä yrittäjyys toimii hyvässäyhteishengessä seurakunnankanssa ja on seurakunnan toimintaatukevaa. Esimerkiksi hautausjärjestelyjensuhteen asiakkaat ovatkiitollisia, kun kaikki järjestelyt hoituvatsaman katon alla ja yhdelläkäyntikerralla. Asiakkaalle jää kuvahyvästä palvelusta ja sujuvasta asioidenhoidosta.Tässä oli pieni pintaraapaisu kirkonpalvelijantyön monimuotoisuudestaminun kohdallani. Meillä kaikillase on omanlaisensa. Olemmekaikki kuitenkin niitä viranhaltijoita,joita ihmisten on helppo lähestyä.Ihmisten kohtaaminen ja heidänkanssaan toimeentuleminen ovatkinosa ammattimme vaatimaa luonteenkasvatusta.Eipä arvannut lapsuudenaikainenpyhäkoulunopettajani, kuinka kohtikäyvääteksti kerran olisi, kun opettiseuraavaa laulua:Mun tehtäväni halpa on ja suurtensilmis arvoton. Vaan sit en häpee– eipä se oo liian halpa herralle.Kun vain teen työni mielelläin, niinHerraa palvelen mä näin. Hän huomaakunkin askareet nää pienetunhoon joutuneet. Mun kaltaistenitehtävään myös Kristus tyytyi pienimpään,ei Herraks eikä käskijäkshän tullut, muiden avuks läks. Onsuurta toimi halpaki kun rakkaus sitohjaavi. Ja vähässä kun ahkeroi niinenemmänkin saada voi. Siis asemaaninöyränä mä pyydän aina tyytyä,ja pienimpänä kaikista ilollamuita palvella.Kaarina Yli-SomeroKihniön seurakuntamestari11