KP-LEHTI 2/2002 - Kirkonpalvelijat ry

Minulta kerran rippikoululaisetkysyivät, mikä oli suurin elämyskokemus työssäni. Kerroin heilleluudantekijästä, joka kauppasi monenakeväänä tekemiään luutia.Hänessä kohtasimme todellisenJumalan ihmeen. Ei hän parjannutniitäkään isäntiä, jotka olivat evänneethäneltä luvan ottaa metsästäänkoivun oksia. Kertoi vain, ettäluodessaan katseensa heihin, heaivan kuin pakenivat hänen katsettaan.Oli kysynyt itseltään, miksipaljostaan ei voi antaa. Sulkeehansilloin itsestään alueita, jotka jäävätmahdollisesti esteeksi, kun joskuskuitenkin joutuu tekemään tiliä itselleenelämästään.Kun näki nuoria hengellisen työntekijöitä kaikkine vaatimuksineentyönsä mielensä mukaiseksi mahdollistamiseksi,pöytäjärjestelyitäkinmyöden, joutui luomaan katseensaheihin ja ajattelemaan, miksi heeivät itse luo mieleistään asetelmaa.Tai kun uusi pastori tuli askarteluhuoneeseenja kysyi missä täälläovat virsikirjat. Saneli samassa, ettäte ette mitään askartelutilaisuuttaaloita tai lopeta ilman virttä. Minunvirteni oli joka ainoan pojan vastaanottaminentervehdyksellä jahyvän yön toivotuksin lähettää heidätkotiinsa. Se lähensi heitä minuunja minua heihin. Heistä välitettiinihmisinä. Sain Sulo Karpiolta“evääksi” hänen kerhotyönsä päätöspäivän.Hän kävi läpi kerholaistenlähdettyä sormi heidän kohdallaanhuulillaan rukous, että Totuustulisi näille kerholaisille heidän elämänsäasenteeksi. Jotain on osoittanutmielestäni se, että kuudestanuorukaisesta, joiden kanssa teinpyörävaelluksen Lappiin v. 1952. Hekaikki ovat perheineen ystäviämmeja tapailemme sopivina merkkipäivinä.Me emme ole pelkästään seurakuntientyöntekijöitä. Olemme osanaperheemme, sukumme, tuttaviemme,ystäviemme ja naapuriemmeläheisiä. Olemmeko tietoisialähettejä heillekin sille totuudelle,joita meidän tulisi olla, niin kuinvanha luudantekijä oli. Hän, joka eiosannut edes nimeään kirjoittaa.Teki maksukuittiin vain X:än. Muttajätti sanattoman sanoman Totuudesta,jota hän kantoi itsessään.Torsti SannamoTappelu sakastissa !Arvon tirehtöörimme, Sulo EfraimPutiaisen kokemuspiiriin kuuluu tokipitkän virkauran varrelta monia dramaattisiakinkokemuksia. Milloin onsulhoa kannettu virkistymään, taimorsianta virvoitettu. On saattokääntynyt takaisin, kun hauta onkinollut väärässä paikassa jne. Temppelinsisällä kiistoja on toki ollut,mutta ne on painettu “pyhään samettiin”,kuten yleensä seurakunnassa.Närä ja kauna on puettu toisiinvaatteisiin ja sädekehää on väliinmolemmin käsin jouduttu kannattelemaan.Putiainen on pannut merkille, ettämitä tulisempi julistaja on, sitäkapeampi on sektori. Eikä mikäänole läheltä katsoen hiertävämpää,kuin Pyhä Olemassaolemisen Tunto.Niinpä niin. Kesätapahtuma olikerännyt väkeä ja myös julistajia.Sakastissa hiljennyttiin ja aloitettiinmekkojen pukeminen. Sanoipa silloinkauempaa tullut saarnamieskäyvänsä katsomassa, kelpaavatkokaikki Herran pöytään. Ilmoitti hänpian nähneensä penkissä muutamanopillisesti kelvottoman. Muutenniin rauhallisella kirkkoherrallasyttyi silloin katseessa pyhä tuli jahän ilmoitti, että hänen temppelissäänkaikki ovat kelvollisia! Seurasitulista sanailua. Suntio pakeni vaatekaappiinja Putiainen maastoutuioven taakse. Hän halusi katsoa eränloppuun. Tekstinlukijaksi ilmoittautunutopettaja Koikkalainen ilmoittiluopuvansa tehtävästään ja luikahtisuoraan ulko-ovesta hautuumaanrauhaan.Aikaa 10 minuuttia ja sakastissatäysi kaaos. Putiainen teki oven takanapäätöksen liittyä ensimmäisenäeläkepäivänään Ortodoksiseenkirkkoon, jossa ei ole lahkoilua. Sittenhän toivoi, ettei pappi antaisiperiksi. Siinä sanailtiin syntisyydeneri asteista ja kelvollisuuden kaavoista.Sitten kirkkoherra tyrkkäsioikeaoppisen pihalle, oikoi mekkoaanja sanoi Putiaiselle: Eiköhän aljettais!Helpottunut Putiainen kapusiparvelleen, suntio tuli kaapistaulos ja pian kaikui alkuvirsi: Oi tietoihmeteltävä.Snap9