Kanta-HämeenkirkonpalvelijatTammelan kesäillassaKanta-Hämeen kirkonpalvelijatRiihimäen, Hämeenlinnan, Forssanja Urjalan tienoilta kokoontuivat jälleenyhteen. Lähes neljännes jäsenistäsaapui Tammelan seurakunnanKaitalammin leirikeskukseenelokuun loppupuolella.Saunomisen jälkeen saatettiin istuanuotiotulen ääressä ja ihastellakaunista säätä sekä puutarhan kukka-antimia.Yhtäkkiä siis sateistenpäivien keskelle kehkeytyi ihanaelokuun ilta. Tietenkin paistettiinmakkaraa. Seurakunnan kirkkoherraTimo Uotila tuli paikalle vankkanapartiolaisena jo hyvissä ajoin.Toinen kutsuvieraamme emerituspiispa Leino Hassinen, eläketammelalainen,ilmestyi myös nuotionääreen.Sihteeri sai vaativan tehtävän paistaapiispalle makkara, mutta tehtävänjuhlallisuudesta hätäännyksissäänsihteeri pudotti paistokkaanlopulta nuotion tuhkiin. KirkonpalvelijaPirjo pelasti kuitenkin tilanteenja piispa sai kauniisti ruskistuneenmurun rinnan alle.Kirkkoherra, joka on paikkakunnallatunnettu myös musiikki-ihmisenä,laulatti sisätiloissa kitaransäestyksellä yhteislauluja. Toiveitasai esittää. “Kotimaani ompi Suomi”oli piispan mielestä liian surullismielinenloppulauluksi, joten tuokiopäätettiin räväkämpään lauluun“Honkain keskellä mökkini seisoo…”Kyllähän parista kymmenestälaulajasta läksi ääntä!Piispa Leino Hassinen aloitti puheenvuoronsa:“Minä tervehdinteitä…” Se osoitti hänen arvonantonsatilaisuutta kohtaan ja toisaaltaiäkkään, esiintymään tottuneenmaailmanmatkaajan hienostuneentavan lähestyä kuulijoitaan. Tuntivierähti kuunnellessa ja keskustellessaVenäjän ja Inkerinmaan kirkonnykyisestä tilanteesta.Läsnäolijat antoivat suuren arvonpiispa Hassisen tulolle illanistujaisiin.Hänelle ojennettiin kiitokseksikepin koukussa roikkuva, luonnonvalostalatautuva ulkolyhty. Lyhtyäedessään kantaen piispa Hassinenmallasi kotiin menoaan yhdenmiehen kulkueena vaimonsa iloksi.Huumorimiehiä!Iltapalan nautinnan ohessa vietiinläpi arpajaiset ja hämärtyvässäillassa siir<strong>ry</strong>ttiin kappelinurkkaukseen.Taas kerran me kirkonpalvelijattotesimme ja sen puheenjohtajaOsmo sanoi ääneenkin, kuinkarakentavaa on joskus vain olla hartaudessaja nauttia Ehtoollista ilmantyön velvoitteita. Sen mahdollisuudentarjosi meille kirkkoherraTimo illan päätteeksi.Taisi joku jo lähtiessään kysellä,milloin heillä päin kokoonnuttaisiin.Siis näkemisiin!Kokosi Hanna Rajala, epäonninenmakkaranpaistaja* * *Tiijätkö miten pyhä asija se on meillesavolaesille puhuva totta?– Enpä tiijä.– Se on niin pyhä asija, että myöpuhutaan sitä vuan pyhäsin.Kuva: © Oulun kaupunkiOpinto- ja koulutuspäivätOulussa 28.–29.6.2005Osallistumismaksut; 2 yötä 260€, 1 yö 200 €, ruokailut 110 €.Ilmoittautumiset sihteerille. Ilmoittautumislomakemyös netissä javuoden 2005 maaliskuun Kirkonpalvelija-lehdessä.Pappi kyselee rippikoululaisilta, millainenon oikea lähimmäinen. Viivijoutuu vastaamaan:– Se on semmonen vaalee ja pussooihanasti.* * *– Mitä sanotaan Paavalin kirjeessäkorinttolaisille ?– En tiijä. Suapko sitä ies lukkee toestenkirjeitä ?16
SuntioHeikki Väätäinen1924-2004“Ei kuuluminulle”Tämä on tarina neljästä henkilöstä,joiden nimet olivatJokainen,Joku,Kuka tahansa,Ei kukaan.Eräs tärkeä työ piti tehdä ja Jokainenoli varma että Joku tekisisen. Kuka tahansa olisi sen voinuttehdä, mutta Ei kukaan tehnyt sitä.Joku tuli vihaiseksi, koska se oliJokaisen tehtävä.Jokainen ajatteli, että Kuka tahansavoisi sen tehdä, mutta Eikukaan huomannut Jokaisen ajattelevannäin. Tarina päättyy siten,että Jokainen haukkui Jonkun,koska Ei kukaan tehnyt, mitä Kukatahansa olisi voinut tehdä.ti muistamme sekä hänen ettäomien vanhempiemme kodin viljelemääkonstailematonta asennettaelämiseen, työntekoon ja kanssaihmisiin:Taivaallisen Isän edessäolemme kaikki saamapuolella ja siksiaina toistemme palvelijoita riippumattaihmisten tekemistä arvoasteikoista.Kiteen ja Karkkilan suntiotLeena Komulainen jaHanna RajalaKuopion tuomiokirkon pitkäaikainenvahtimestari Heikki Väätäinenkuoli Kuopiossa heinäkuun 21. päiväpitkään sairastettuaan. Väätäinentoimi tuomiokirkon suntiona javahtimestarina vuodesta 1946 vuoteen1987 saakka, jolloin hän jäieläkkeelle.Väätäinen oli syntynyt 7. toukokuuta1924 Nilsiän Lastulahdessa.Siellä hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa.Kaksi muistikuvaa: setä-Heikkitäpötäyden kirkon keskiristillä viittoilemassaihmisille vapaita istumapaikkoja.Kuopion tuomiokirkon suntiooli elementissään. Ja setä-Heikinsanat naissuntioista, että kyllähännaiset voivat seurakunnassakahvia keitellä.Mahtoiko tuo jälkimmäinen muisti-tai kuulokuva enää vastata hänenviimeaikaisia käsityksiään. Enääei voi kysyäkään. Heikki Väätäinensai suntion paikan taivaallisessaseurakunnassa kuluneen kesänheinäkuun aamuna pian 80-vuotisjuhliensajälkeen.Me siskon ja veljen tyttäret jatkammekirkonpalvelijoina muistaenHeikki- enoa ja -setää. Erityises-Jumalanpalveluksiinliittyvä toivomusJumalanpalveluskaavat uudistettiin,mutta eräs konkreettinen käytännönuudistus olisi vielä toivottavaa:virsien suullinen ilmoittaminenjumalanpalveluksen kuluessa.Kaikki eivät pysy mukana pelkänvisuaalisen informaation perusteella,mikä virsi ja mitkä säkeistöt kulloinkinlauletaan. Mm. erilaiset näkövammatja istumapaikan sijaintivaikuttavat virsitaulun näkyvyyteen.Lisäksi jumalanpalveluksen kuluessavoi ”pudota kär<strong>ry</strong>iltä”, mikä virsinyt onkaan vuorossa. Olisi siis inhimillistäja ”käyttäjäystävällistä” ilmoittaavirret. Virsien ilmoittaminensopisi myös radiojumalanpalveluksiin,koska kuulija ei voi lukea virsitaulujaeikä käsiohjelmia.Virkansa ohessa Väätäinen osallistuiseurakunnan toimintaan lukuisissaluottamustehtävissä. <strong>Kirkonpalvelijat</strong><strong>ry</strong>:n hallitukseen hän kuului1965-1983.Lisäksi hän oli aikoinaan kirkkoneuvoston,seurakuntaneuvoston jakirkkovaltuuston jäsen. Kotinsa herännäishenkistäperintöä seuratenhän osallistui koko elämänsä ajanHerättäjäseuran ja Aholansaarenleirikeskuksen toimintaan.Väätäisen rakas harrastus oli kuorolaulu.Hän oli perustamassa Kuopionvirsikuoroa 1950-luvulla. Eläkkeellejäätyään hän lauloi kirkkokuorossa.Asepalveluksensa Väätäinen suorittijatkosodan aikana. Hän osallistuimuun muassa Talin-Ihantalantaisteluihin. Sodan jälkeen hän kantoivastuuta sotainvalidien hengellisestätoiminnasta. SSVirsien kertominen myös ääneenvoisi lisätä osallistumista virsilauluunja olisi joka tapauksessa askelkohti kirkkovieraiden tasavertaistakohtelua.Kaavauudistuksen toteuduttuavuonna 2000 uutisoitiin, että Suomessaon toteutettu “mittava” kaavauudistus.Virsinumeroiden sanominenolisi sen sijaan pienellä vaivallahoidettu ja siitä olisi aivan konkreettistahyötyä ajatellen osallistumista.Mitenhän asiaa voisi viedä eteenpäin,ettei se jäisi vain keskustelutasolle,vaan myös toteutuisi?Martti HolopainenKeski-Suomen alaosastonSyyskokous tiistaina 19.10.2004 klo12.00 kylpylähotelli Peurungassa,Peurungantie 85, Laukaa.Kahvitarjoilu. Sihteeri Kari HartikainenKuopiosta. Tervetuloa. Hallitus17