KP-LEHTI 2/2002 - Kirkonpalvelijat ry

Kirkonpalvelija kirkon työnkokonaisuudessaMikä mies Suntioeli Suntia on?Näin kysyi päätoimittaja, professoriYrjö Koskinen Kirjallisessa Kuukauslehdessään136 vuotta sitten,kesäkuussa 1868. Tätä samaa pohdintässä Kirkonpalvelijoiden opinto-ja koulutuspäivien juhlaesitelmässä.Mikä mies suntio on? Nykytilanteeseensovitettuna tuo kysymyskuuluisi paremmin: Millainenon kirkonpalvelija kirkon työnkokonaisuudessa?Piispa Eino Sormusella on ollutsangen suuri merkitys kirkkommekirkonpalvelustyön kehittämisessä,on sitten kyse vaikkapa koulutuksestatai tänään juhlivan yhdistyksenKirkonpalvelijat ry:n perustamisvaiheista.Hän toimitti 50 vuotta sittenKuopiossa pidetyn kirkonpalvelijoidenkurssin luentojen pohjaltakäsikirjan Jumalan huoneen vartijana.Tässä kirjassa Sormunen esitteleekirkonpalvelijan Vanhan testamentinleviittojen eli leeviläistenseuraajana.Leeviläisten virkatoimiin kuuluilähinnä viisi tehtävää. Niillä on ollutvarsin merkittävä vaikutus kirkonpalvelijantehtäviin kaikkina aikoina,osittain nykyaikaan saakka. Kirkonpalvelustyölläon raamatullisetjuuret.Ensinnä leeviläisten tehtäviin kuuluitoimia temppelin ovenvartijana(1 Aik. 9:24). Tehtävä sisälsi ovienavaamisen ja sulkemisen, siisteydenja järjestyksen ylläpitämisensekä esipihojen puhdistamisen.Toiseksi leeviläisten tehtävänä olihuolehtia temppelin taloudenhoidosta(1 Aik. 9:26). Veroina ja lahjoinatemppeliin kertyi kalleuksia jatuhansiin nousevan henkilöstön elatusja temppelin talouden ylläpitäminenoli vaativa tehtävä. Kolmanneksileeviläiset toimivat alttariapulaisina(1 Aik. 9:28). Esimerkiksi 4Moos. 4. luvussa kuvataan yksityiskohtaisesti,miten paljon tehtäväätaukoamaton uhripalvelus asetti leeviläisille.Seitsenhaaraisen kynttilänhoitaminen oli heidän tärkeimpiätoimiaan. Neljänneksi leeviläistentehtävänä oli toimia veisaajina (1Aik. 9:33). Vanhan testamentin virsikirja,Psalmit, välittävät monipuolisenkuvan temppeliveisuun runsaudesta.Viidenneksi leeviläistentehtävänä oli opettaa kansalle lakia(Neh. 8:7) sekä tehtäviin kuului hoitaaoikeudenkäyttöä (1 Aik. 26:29).Suntion viran kehitysKirkonpalvelijan tehtävät siis ajanmyötä muuttuivat, vaikka tietyt perustehtävätovat säilyneet. omassatraditiossamme ja suntion viran kehityksessä.Kansatieteilijät ja kielentutkijatkatsovat suntion nimenjohtuneen slaavilaisten kielten oikeudenjakajaaja tuomaria merkitsevästäsanasta. Muinaissuomalaisettarkoittivat suntiolla tuomarintehtäviä hoitavaa miestä, joka nauttimuiden luottamusta ja jolla oli taitoerottaa oikea väärästä. Hän oli kansankeskuudestaan valitsema pitäjäntuomari,jota tarvittiin selvittämäänriita-asioita. Kun maa 1400-luvulla jaettiin oikeudenhoitoa vartenkihlakuntiin (häradeihin), nimitettiinniitä varten tuomarit (domare)kansaa kuulematta. Näin talonpoikienvalitsemat suntiot menettivätvähitellen tehtävänsä.Nimitys jäi kuitenkin käyttöön jasiirtyi kirkollisen luottamusmiehennimeksi. Seurakunnalla oli tavallisestikaksi luottamusmiestä (kyrkiovärjande,kirkonpalvelija tai kyrkiovärd,kirkonisäntä). Suntio oli toinenheistä ja toimi kirkonvartijanaja kirkon omaisuuden hoitajana.Suntio oli siis seurakunnassakin alkuaankorkea luottamushenkilö, kirkonisäntä.Luottamusmies-suntiosta oli siisaikojen saatossa tullut kirkonvartija-suntio.Tehtävä ei ollut aina kiitollinen,sillä siihen liittyi kirkkokurinylläpitämisvelvollisuuksia. Entistenyleisluottamusta nauttivien talollistenasemesta valittiinkin suntioksiusein entisiä sotilaita tai muita köyhiäja karskeja järjestyksen ylläpitoonluontuvia miehiä. He eivät enääolleet seurakunnan luottamusmiehiä,vaan toimihenkilöitä, joille palkkakinsaatettiin ottaa ”jalkapuustapäästämisrahoista”, kuten Maskussasovittiin 1669. Muuten suntionpalkkaus muodostui yleensä viljakapastataloa kohden. Luottamustaosoitti se, että tämän palkan lisäksisuntio sai toisinaan vapaaehtoisialahjoja viljapalkan lisäksi. To-4