Alaselkä- ja niskasairaudet - Duodecim

ym. 2001). Kuntoutukseen pyritään sisällyttämään työpaikkakäyntija työhön kohdistettuja toimenpiteitä.Psykososiaaliset tekijät pitkittävät ja vaikeuttavat toimintakykyongelmaa.Pysyvä hoitosuhde omaan lääkäriin jatarvittaessa muihin perusterveydenhuollon tiimin jäseniinon keskeistä. Jos epäillään ”keltaisten lippujen” hidastavantoipumista, moniammatillinen tutkimus ja hoito ovat ainatarpeellisia. Näissä tapauksissa on harkittava myös psykologintutkimuksia (Bradley ym. 2005). Kaikkien tahojentulee tukea selkäpotilaan oireiden hallintaa ja selviytymistä.Potilasta tulee auttaa löytämään omat ratkaisunsa. Liitännäisongelmienlievittyminen auttaa potilasta voimaanparemmin, vaikka hoito ei kohdistuisikaan suoraan selkäongelmaan.Potilaan tulisi pyrkiä palaamaan neljän viikon kuluessatyöhön tai muutettuun työhön (Waddell 2004,Bradley ym. 2005). Työn muutokset voivat toimia ”terapeuttisenapaluuna työhön” tai ”työkokeiluna”. Fysioterapeutinohjaamien lihasharjoitusten lisäksi aloitetaanneljän viikon jälkeen työympäristössä toteutettu selkäkoulu,jos toimintakyky ei ole vielä riittävästi parantunut.Työmuutokset ovat kolmentyyppisiä:• kevennetty työ, työrajoitukset ja sovelletut työtehtävät• päivittäisten työtuntien tai viikoittaistentyöpäivien vähentäminen• ergonomiset muutokset• sijoitus toiseen työhön.Työhön tehtävillä muutoksilla on positiivinen vaikutus alaselkäpotilaantyöhönpaluuseen sairausloman jälkeen. Työnepäedullista kuormitusta vähentävillä toimilla ehkäistääntyökyvyn heikentymistä ja helpotetaan vajaakuntoisentyöntekijän selviytymistä työssä. Työn fyysisten ja ergonomistentekijöiden muutokset edistävät nopeaa työhönpaluuta(Anema ym. 2004, Waddell ja Burton 2005).Esimiesten ja koko työyhteisön hyväksyvä asennoituminenvajaakuntoisuuteen ja kuntouttavaan työhönpaluuseen onselkäpotilaan työkyvyn säilymisen kannalta tärkeää.Krooninen alaselkäkipuKroonisen eli yli kolme kuukautta kestäneen selkäkivunhoidossa pätevät pääosin samat suositukset kuin subakuutinkinvaiheen hoidossa. Potilaan tulee osallistua hoitoaja kuntoutusta koskeviin päätöksiin. Häntä tulee auttaasopeuttamaan sairaus ja sen hoito omaan elämäänsä.Lihasvoimaa ja yleiskuntoa kohentavilla harjoituksillaon myönteisiä vaikutuksia kipuun ja toimintakykyyn.Moniammatillisella intensiivisellä aktiivisella kuntoutuksellavoidaan parantaa kipua ja toimintakykyä, mutta mahdollisuuksistavaikuttaa työkyvyttömyyteen ei ole riittävästitietoa (Guzman ym. 2001, Airaksinen ym. 2004, Haydenym. 2005).Kroonisessa vaiheessa yksinomaan selkäpotilaaseenkohdistuvat toimenpiteet eivät aina riitä. Työkyvyn edistäminenedellyttää myös työhön kohdistuvia muutoksia jaergonomisia toimenpiteitä. Työn epäedullista kuormitustavähentävillä toimilla pyritään ehkäisemään työkyvyn heikentymistäja helpottamaan vajaakuntoisen selviytymistätyössä. Vajaakuntoisuutta hyväksyvä asennoituminen työyhteisöissäon selkäpotilaan työkyvyn säilymisen kannaltatärkeää. Tässä työterveyshuolto ja esimiehet ovat keskeisiävaikuttajia.LeikkaushoitoYleisin selkäkirurginen toimenpide on välilevytyrän poisto.Niitä tehtiin vuonna 2005 Suomessa noin 2 900. Dekompressioita(laminektomia) tehtiin noin 2 000 ja spondylodeesejakiinnityksellä tai ilman noin 2 350 (Pohjolainen jaSeitsalo 2006).Absoluuttiset aiheet:• cauda equina -syndrooma• akuutti ja täydellinen hermojuuritason pareesi• sietämätön kiputila• instabiilit rankamurtumat, jotkaaiheuttavat neurologisia puutosoireita9