KOUTSI – läheltä ohjaten työhön - Kiipula, Kiipulan koulutus

KOUTSI – läheltä ohjaten työhönKoutsi-projektin teemojen merkittävyydestätyöllistymispolitiikan kannaltaRobert Arnkil ja Timo Spangar

KOUTSI – läheltä ohjaten työhönKoutsi-projektin teemojen merkittävyydestä työllistymispolitiikan kannaltaTekijätRobert ArnkilTimo SpangarISBN 978-952-99843-5-0 (nid.)ISBN 978-952-99843-6-7 (PDF)Kiipula 2008JulkaisijaKiipulasäätiöKiipulantie 50714200 Turenkipuh. (03) 685 21faksi (03) 684 5066www.kiipula.fiUlkoasu ja taitto OffsetKolmioHämeenlinna 2008

Alkusanat”Koutsi – läheltä ohjaten työhön” on Koutsi-projektin testamentti tuleville työllistymisen rakenteitaja prosesseja kehittäville hankkeille. Se on aikalaisanalyysi 2,6 miljoonan euron Equalprojektinaikaansaannoksista ja merkityksestä nopeasti muuttuvan talous- ja työllisyyspolitiikankontekstissa. Teoksen lopun ydinviesteissä kirjoittajat näyttävät tietä tulevaisuuden työvoimapalveluille,joissa yhdistyvät ihmisten ohjaaminen ja yhteistyö työelämän kanssa.Ajatus tästä julkaisusta syntyi pohdittaessa Koutsi-projektin vaikuttavuutta. Equal-projekteissaon kehitetty monenlaisia hyviksi havaittuja toimintamalleja, mutta niiden vakiinnuttaminenosaksi normaalitoimintaa on ollut vaivalloista 1 . ”Koutsi - läheltä ohjaten työhön” on osa Koutsintuotteiden ja ideoiden levittämis- ja vakiinnuttamistyötä. Teos osoittaa Koutsin tuotteiden strategisetyhteydet kuntoutus- ja työllisyyspolitiikkaan.Koutsin tuoteperheen vahvuus on ollut henkilökohtaisen ohjauksen korostaminen sekä yhteistyötyöelämän kanssa. Koutsin tuoteideoiden vakiinnuttaminen organisaatio- ja politiikkatasolleedellyttää rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. ”Koutsi - läheltä ohjaten työhön” pyrkiitarjoamaan eväitä strategiseen keskusteluun ammatillisen kuntoutus- ja koulutustoiminnanmuutostarpeista. Vasta tämän kaltainen ”toisen asteen” pohdinta johtaa projektityön todelliseenvaikuttavuuteen 2 .Toivon, että Robert Arnkilin ja Timo Spangarin ansiokas teos herättää lukijoissa halun ja tarpeenanalysoida ja kehittää ammatillista kuntoutuksen prosessia yhteistyössä tilaajan, tuottajanja asiakkaan itsensä kanssa kaikkia parhaiten tyydyttävään suuntaan. Arnkil ja Spangar ovat kulkeneetKoutsin toimijoiden mukana ulkoisina arvioijina koko projektin ajan. Projektin ”kriittisinäystävinä” he ovat merkittävästi vaikuttaneet projektin tuloksiin monien keskustelujen jatekstien kautta. Kiitos siitä.Petteri Oraprojektijohtaja1 Syrjä H., Pitkänen S., Niemi iemi J., Karjalainen J. ja Valtakari M. (2006) 26 Suomen Equal-yhteisöaloitteen toimeenpanon väliarviointi. Kehittämisimpulssejavaltavirtaan. Väliarvioinnin loppuraportti. ESR-arvioinnit 16/06. Oy Edita Ab. Helsinki, ss. 116-121.2 Mahlamäki-Kultanen S. (2007) Syrjäytymisen ehkäisy –projektin johtamisen ja juurruttamisen kysymyksiä. Teoksessa Nikander L.ja Lahtinen J. (toim.) Projekti tuli taloon – käymään vai asumaan. HAMK Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 7/2007. SaarijärvenOffset Oy.4

JohdantoTämä julkaisu on syntynyt Koutsi-projektin tuloksena. Koutsi on ollut vuosina 2004-2008 toteutettuESR-Equal -hanke, jossa on kehitetty uudenlaisia toiminnallisia, työvaltaisia ja ohjauksellisiatoimintatapoja asiakkaiden tukemiseksi heidän kuntoutumisensa, kouluttautumisensa ja työllistymisensäprosessissa. Julkaisu on jatkoa ja täydennystä julkaisemallemme Koutsin arvioinnille 3ja kuuluu yhtenä osana Koutsin julkaisukokonaisuuteen, jossa on tarkasteltu työhönvalmennustaammatillisessa kuntoutuksessa 4 , työhönvalmennusta aikuiskoulutuksessa 5 , työammattikoulunkehittämistä ammatillisessa erityisopetuksessa 6 ja kolmannen sektorin toimijan Siltavalmennuksentyö- ja koulutusvalmennuspalveluiden kehittämistä ammattioppilaitoksille 7 .Koutsin eri julkaisuissa esiteltyjen tuotteiden lisäksi projektin partnereista Riihimäen työvoimatoimistoon kehittänyt työhallinnon asiakastyöhön kantaaottava työote -palvelumallin, KoulutuskeskusSalpaus aikuisasiakkaan ohjaus- ja tukipalvelujen toimintamallin, Lahden ammattikorkeakoulutyöhönvalmennuksen opintokokonaisuudet täydennyskoulutuksen tuotteeksi sekäosaksi sosionomiopintoja ja Kiipulan ammattiopiston aikuiskoulutus mm. opiskelijoiden ohjauksenvälineistöä aikuiskoulutuksessa. 8Sisällöllisesti Koutsi on ollut varsin kunnianhimoinen hanke, jonka tavoitteena on ollut kehittää”vaikeasti työllistyvien” avuksi uudenlaisia kuntoutuksen, ammatillisen koulutuksen ja työllistyvyydenedistämisen menetelmiä. Tavoite on ollut rakentaa uudenlaista palveluiden jatkumoatyöllistettävän työelämä-polun tueksi. Keskeisiä lähtökohtia ovat olleet asiakaslähtöinen ja aidoissaelinympäristöissä ja työelämässä tapahtuva asiakkaan palvelutarpeiden arviointi, asiakkaanprosessia tukeva työvaltaisuus, ohjauksellisuus ja työhönvalmennus. Samalla on kehitettyyritysyhteistyötä, ohjauksellisuuden edellyttämiä rakenteita ja toimintamalleja ja ohjauksellisenosaamisen tukijärjestelmiä.Koutsin sisällöllinen laajuus liittää sen ajankohtaiseen keskusteluun ja kehittämistyöhön työvoima-,koulutus- ja sosiaalipalveluissa. Kaikkialla etsitään nyt parempaa otetta asiakkaisiin jasellaisia palveluprosesseja, jotka tehokkaammin ja samalla asiakaslähtöisemmin johtaisivat tuloksiinsekä asiakkaan itsensä että palvelun rahoittajan ja niistä päättävien päätöksentekijöidennäkökulmista. Tässä julkaisussa liitämme Koutsin esiin nostamat ”hyvän kuntoutuksen” elementitlaajempaan kehityskulkuun sekä kotimassa että kansainvälisesti.Koutsi on osa aikaansa ja heijastanut ajassa liikkuvia yleisiä kehitystrendejä samalla kun silläon selvästi erottuva oma lisäpanoksensa annettavana tuohon kehitykseen. Näkökulmamme onensisijaisesti Suomessa ja myös kansainvälisesti ilmaantunut huoli työvoiman riittävyydestä jatyöntekijöiden jaksamisesta. Koutsin tematiikka liittyy oleellisesti syrjäytymistä ehkäisevällä ja3 Spangar, T. & Arnkil, R. (2008). 28. Läheltä ohjaten työhön. Koutsi –projekti, arvioiden ja valmentaen työammattiin. Ulkoisen lkoisen arvioinninloppuraportti. Koutsi-julkaisuja. Kiipulasäätiö.4 Toivonen, L., Kauranen, U. & Jokinen, J-M. (2007). Työhönvalmennus ammatillisen kuntoutusarvioinnin ja –ohjauksen välineenä.Koutsi-julkaisuja. Kiipulasäätiö.5 Ora, P., Niemi, iemi, S. & Metsänen, M. (2007). 27. Kokemuksia työhönvalmennuksesta aikuiskoulutuksessa. Koutsi-julkaisuja. Kiipulasäätiö.6 Vehkomäki, A.O. (toim.). Ammatillinen erityisopetus matkalla työammattiin. Koutsi-julkaisuja. Kiipulasäätiö.7 Vulli, K-P (2008). SiltaKoutsi työ- ja koulutusvalmennus ammattioppilaitoksille. Siltavalmennus.8 ks. www.koutsi.fi.5

asiakkaita eri tavoin työelämään integroivaan työhön. Työvoima –näkökulma on lisäksi tullutläpikäyväksi punaiseksi langaksi myös sosiaali- ja koulutuspolitiikassa ja sen rooli näyttää olevankoko ajan nousussa myös elinkeinopolitiikassa.Tämä julkaisu on osaltaan noussut tavoitteesta kertoa laajemmin eri sidosryhmille Koutsissa kehitetyistäuusista toimintamenetelmistä ja tuotteista ja niistä laajemmista ajankohtaisista kehityskuluista,joihin Koutsin tuotekehittely liittyy. Toivomme, että puheenvuoromme kiinnostaisityöllistymis- ja kuntoutuspalveluiden tilaajia ja rahoittajia, itse kuntoutustyön parissa toimiviaja niitä asiakastyön ammattilaisia, jotka haluavat kehittää omaa näkemystään työllistämisestä jakuntoutuksesta. Kyseessä on puheenvuoro, joka on syntynyt työstämme Koutsin parissa samallakun se on saanut aineksia niistä lukuisista hankkeista, joita olemme saaneet olla toteumassaniin työvoimapalveluiden kuin myös sosiaalipalveluiden ja koulutuksen alueilla. Koutsi on ollutitsellemme varsin kiinnostava kokonaisuus, jolla on vaikuttanut olevan kiinnostavaa sanottavaamyös muille. Yritämme osaltamme valaista, mihin Koutsi liittyy, mikä tekee siitä aidostikiinnostavan.Puheenvuorossamme tarkastelemme aluksi Koutsia, sen elementtejä ja tärkeimpiä tuloksia siitäitsestään lähtien, ”alhaalta –ylös” ja kysymme: mitä kiinnostavaa Koutsi on nostanut esiin? Senjälkeen teemme suhteellisen laajan retken Koutsin ”ympäristöön” Suomessa ja kansanvälisesti.Näkökulmamme on tällöin ”ylhäältä – alas”. Kysymme: mitä ovat ne kuntoutuksen ja työllistymisentoimintaympäristön kiinnekohdat, joihin Koutsinkin tulosten toteutumisedellytykset lähitulevaisuudessaliittyvät? Kolmannessa luvussa kokoamme retkemme havainnot yhteen ja esitämmejoitain suosituksia, joihin johtopäätöksemme näyttäisivät antavan aihetta.6

I Kuntoutus – läheltä ohjaamista työelämänkanssa kohti työelämää1. AluksiMillaisen suhteen kansalaiseen, yksilöön, työllistettävään tai kuntoutettavaan asiakkaaseen palveluidentuottajat luovat? Mitkä tekijät ovat nyt oleellisia onnistuneessa ja hyvin toimivassa työllistymisjakuntoutumisprosessissa? Millaisiksi asiakkaiden palveluprosessit tulisi tänä päivänä rakentaa?Koutsi-projekti kokosi yhteen 7 eri kuntoutuksen ja työllistymisen asiantuntijaorganisaatiota.Osallistuneilla organisaatioilla on kullakin pitkä perinne ja tunnustettu asiantuntijuus alansa toimijoina.Koutsissa on ollut kyse asiantuntijoiden näkemästä tarpeesta uudistaa omaa käsitystäänkuntoutus- ja työllistämisprosessista. Tavoitteena on ollut myös kehittää käytännön työvälineitäasiakkaiden kohtaamiseen. Koutsi on haastanut mukana olleet organisaatiot pohtimaan Koutsin–tyyppisen työllistymis- ja kuntoutumisprosessin edellytyksiä omassa organisaatiossa.Seuraavassa kokoamme tiivistetysti yhteen kiinnostavimmat Koutsin kehittelyt kuntoutumisjatyöllistymisprosessin suhteen. Miltä näyttävät ne uudet toiminnalliset, työvaltaiset ja ohjauksellisettoimintatavat asiakkaiden tukemiseksi heidän kuntoutumisensa ja kouluttautumisensaprosessissa, joita Koutsissa on kehitetty?2. Onnistunut kuntoutumisen ja työllistymisen polkuKuntoutumista ja työllistymistä edistävien palveluiden tuottajien toimintatavat näyttävät olevannyt muutoksen tilassa heijastaen työelämän ja työmarkkinoiden muutoksia. Samalla on syytämuistuttaa siitä, että kuntoutuminen ja työllistyminen ovat inhimillisiä arvoja sinänsä eikä niidenedistämiseen tai parantamiseen voida suhtautua vain välineellisesti, keinona joidenkin muidenpäämäärien saavuttamiseksi, nyt työvoiman riittävyyden turvaamiseksi. Kuntoutustyössä jamyös työllistämisessä on aina mukana myös itseisarvoinen kansalaisten auttamisen näkökulma.Tätä kutsutaan usein nykyisin syrjäytymisen ehkäisyksi. Ehkä osuvampaa olisi kutsua tätä näkökulmaa”kaikki ovat sisäpuolella” –näkökulmaksi. Kansalaisten rajaaminen ”syrjäytyviin” ja”ei-syrjäytyviin” on tänä päivänä jo itsessään rajaavaa ja diskriminoivaa.Toisaalta paraneva työllisyystilanne ja työelämän laatu merkitsevät myös parempia edellytyksiätyöllistymiselle ja kuntoutumiselle. Työtä etsivää, osaamistaan ja työkykyään parantavaa kansalaistaei nyt tarvitse aktivoida tai ’stailata’ - turhautumiseen asti - tietämättä mihin häntä ollaanohjaamassa tilanteessa, jossa työn löytyminen on ollut epävarmaa ja usein hyvin epätodennäköistäkin.Kuntoutuja tai työllistyjä voi nyt paremmin mahdollisuuksin kuin vielä muutama vuosisitten suunnitella elämäänsä eteenpäin työ osana elämänsä kokonaisuutta.Koutsin kokemuksista piirtyy esiin kuva hyvän tai onnistuneen kuntoutumis- tai työllistymisprosessinkulusta. Tuolle prosessille näyttää olevan ominaista, että sen toteutuminen edellyttää joidenkinperuslähtökohtien huomioon ottamista ja niiden tietoista edistämistä prosessin kuluessa.7

Eräs keskeinen näkökulma, joka Koutsin kokemuksissa korostuu on lähteminen asiakkaidenaidoista ja todellisista tarpeista. Se, että tätä näkökulmaa on yhä korostettava kertoo siitä, ettäkuntoutumis- ja työllistämispalveluissa ei ole aina lähdetty asiakkaiden todellisista tarpeista eikäniiden kuulemisesta tai näkemisestä. Kuntoutus ja työllistäminen ovat olleet pitkälti instituutiojatoimenpidekeskeisiä, jossa asiakas on ollut – sinänsä hänen parastaan tarkoittavien – sääntöjentai valmiiden ”palvelupakettien” kohde. Esimerkki yksilöllisten tarpeiden toteutumisen esteistäon edelleen koulutuksessa vaadittavat tietyt ryhmäkoot.Toinen hyvän kuntoutumisprosessin lähtökohta on, että asiakkaiden todellisia tarpeita tulee selvittääottaen huomioon se arki, jossa hän elää. Mikäli mahdollista, on kehitettävä keinoja, joillaasiakkaan tarvitsemat palvelut sijoitetaan ja nivotaan yhteen hänen muun elämänsä kanssa.Kaukana eivät ole vieläkään ne ajat, jossa asiakas lähetettiin vaikkapa työkyvyn arviointiin kuntoutuslaitoksentyöklinikalle ja tuloksena oli paksu – asiakkaalle usein käsittämätön – nivaskaasiantuntijalausuntoja ja suosituksena työllistymissuunnitelma työhön, jota asiakkaan paikkakunnallaei ollut tai johon hänellä ei muutoinkaan ollut realistia mahdollisuuksia.Koutsi-projektin yhteydessä Kiipulan koulutus- ja kuntoutuskeskus kehitteli ”aktiivista kuntoutusarviointiaja ohjausta”, jossa yksi lähtökohta oli ulottaa toiminta asiakkaiden kotipaikkakunnalleasti. Kehitetty toimintapa oli työhönvalmentajan mukaan tulo prosessiin. Työhönvalmentajanyksi keskeisistä tehtävistä oli yhteyksien luominen asiakkaan kotipaikkakunnan työpaikkoihin jajärjestää asiakkaan tarvitsemaa tukea luomalla hänen työllistymiselleen tärkeitä yhteistyösuhteita.Kuntoutusarviointi ei siten rajoittunut pelkästään Kiipulan kuntoutuslaitoksen sisälle, vaan tulilähemmäksi asiakkaan ”oikeaa elämää” ja hänen todellisia työllistymismahdollisuuksiaan.Kolmas keskeinen lähtökohta asiakastyössä on nyt ohjauksellinen työote. Ohjauksellisella työotteellatarkoitetaan lähtemistä asiakkaan omasta tilanteesta – ”löytää toinen sieltä, missä hänon ja aloittaa sieltä” – ja kokonaisvaltaisuutta. Ohjauksessa on kyse neuvottelusta siitä, mikä ontyön paikka asiakkaan elämässä . Ohjauksellisia menetelmiä käytetään asiakkaan auttamisprosessissa,jonka tavoite on aina löytää jokin ratkaisu asiakkaan ja työelämän väliseen suhteeseen,oli tuo ratkaisu sitten mikä tahansa. Koutsi-projektissa kehitettiin esimerkiksi ohjausta ja ohjauksenmenetelmiä aikuisopiskelijan koulutusprosessin helpottamiseksi. Aikuisopiskelija tarvitseeerilaista ohjausta koulutuksen eri vaiheissa. Koutsissa erotettiin ohjaus hakeutumisen vaiheessa,joka sisälsi teemoinaan ’oppimisen ja oppimisvalmiuksien’, ’elämäntilanteen’ ja ’osaamisen tunnistamisen’ohjauksen. Tutkinnon suorittamisvaiheessa ohjaus on ohjausta tutkinnon suorittamiseenja tarvittavan ammattitaidon hankkimisvaiheessa ’työ- ja toimintakyvyn arviointia ja ohjausta’,’työelämävalmiuksien’, ’työssä oppimisen’ ja ’ura- ja jatkosuunnittelun’ ohjausta.Koutsin kehittelyt ohjauksellisen työotteen suhteen aikuiskoulutuksessa ovat vain yksi esimerkkiohjauksellisen työotteen lähestymistavoista ja menetelmistä Koutsissa. Koutsin yksi keskeisiäviestejä onkin, että ohjauksellisuus asiakastyön lähestymistapana on keskeinen vipusin, jollakuntoutus-, työllistymis- ja koulutusprosesseissa ylipäätään päästään aiempaa tehokkaamminkiinni asiakkaan todelliseen elämään ja neuvottelemaan työn paikasta siinä. Ohjauksellisesti toteutettunaasiakasprosessit tulevat ’henkilökohtaisiksi’, asiakasta paljon motivoivimmiksi ja heidänelämänhallintaansa tukeviksi. Samalla voi olettaa pitkällä tähtäimellä, että myös asiakastyön8

vaikuttavuus asiakkaalle löytyvien työllistymis- tai muiden ratkaisujen suhteen tuottaa aiempaakestävämpiä tuloksia.”Työvoimatoimistossa ei kukaan ikään kuin muistanut olemassaoloani; odotin jotenkin tarjouksia…”, kertoo eräs Koutsin asiakas aiemmista palvelukokemuksistaan. Lääkkeeksi siihen,että asiakkaat voivat jäädä rauhaan työtarjouksilta ja muilta palveluilta työhallinto on nyt kehittämässäpalveluitaan siten, että työnhakijan kanssa ryhdytään välittömästi toimiin ettei työttömyyspääsisi pitkittymään. Puhutaan ”varhaisesta puuttumisesta” ja ”vahvasta alusta” työhallinnonpalveluprosessissa.Koutsissa Riihimäen työvoimatoimistossa kehitettiin kantaa ottavaa työotetta. Työhallinnossavaikeiden asioiden, kuten päihdeongelman puheeksi ottaminen asiakkaan kanssa on ollut vaikeaa.Virkailijoilla ei ole ollut puheeksi ottamisen työmenetelmiä. Koutsin myötä kantaa ottavantyömenetelmän omaksuneet työvoimaneuvojat kokivat uskaltavansa kohdata asiakkaan rohkeammineikä tämä jäänyt yksin hoitamaan asioitaan, vaan huolenpito asiakkaasta ja toisaalta myösvaativuus häntä kohtaan lisääntyivät.Koutsin kehittämiskokemukset korostavat monin eri tavoin aidon työelämän ja konkreetin työpaikanmukana oloa kuntoutumis-, koulutus- ja työllistymisprosesseissa. Työelämä, yritys jatyöpaikka olivat aiemmin ”sitten kun –asemassa” suhteessa asiakkaan etenemiseen polullaankohti sitä. Työhön sijoittuminen nähtiin ajankohtaiseksi sitten kun kuntoutettava on riittäväntyökykyinen, riittävän osaava ja riittävän valmis astumaan ”työelämän kynnysten” yli. Yrityksen/työpaikan rooli oli odottaa, kunnes asiakas oli valmennettu valmiiksi ottamaan tämä suuri askelelämässään. Ja yrityksillä oli aikaa odottaa, olihan työntekijöitä tyrkyllä riittävästi kaiken aikaa:”Portin takana on tulijoita” oli monessakin mielessä oikeaan osunut kuvaus tilanteesta.Tilanne on nyt nopeasti muuttumassa. Yrityksiinkin on jo hiipinyt huoli työntekijöiden saatavuudestaja ne ovat yhä kiinnostuneempia muustakin kuin sen odottamisesta, että joku toimittaisiniille valmista työvoimaa. Yhä suurempi osa yrityksistä haluaa ”sitten-kun” –asemasta ”nytheti”–asemaan. Yritysten kasvava intressi on päästä mukaan jo varhaisemmassa vaiheessa niihinprosesseihin, joiden kautta uutta työvoimaa on potentiaalisti saatavilla. Koutsissa rakennettiintavoitteellisesti ja systemaattisesti toimintatapoja ja välineistöä työelämän mukaan saamiseksi”nyt heti”. Yritysten ja työpaikkojen roolia esimerkiksi koulutuksen suunnittelussa vahvistettiinja koulutusprosessit täsmä -räätälöitiin yksittäisen yrityksen tarpeisiin. Kun kyettiin vastaamaanyrityksen työvoimatarpeisiin, kouluttajan ja yrityksen yhteistyöstä kehittyi pitkäjänteinen kehittämiskumppanuus,joka kiteytyi mm. Koutsissa tuotetussa ”kehittyvä kumppanuussopimus”–mallissa. Kumppanuus merkitsee molemminpuolisen oppimisprosessin syntyä, jossa yritykselleasettuu nyt haasteeksi paitsi tuottaa, myös kouluttaa. Tästä aiheesta eräs yrittäjä totesi:” … on opittu kouluttamaan. Haastehan se on kun tulee 8 työntekijän lisäksi 8 harjoittelijaa.”9

ollut ongelmallista järjestää, koska suhde asiakkaaseen ei ole samanlainen eikä samalla tavallaintensiivinen kuin työvoimaneuvojalla.Työhallinnon näkökulmasta työhönvalmennus oli usein ylittänyt sille asetetut odotukset ja auttanutasiakkaita erityisesti omien työllistymisen esteiden tunnistamisessa, lisännyt toimintakykyäja kohottanut itsetuntoa.Suomessa on ollut paljon puhetta moniammatillisuudesta ja sen kehittämisestä. Työvoimapalveluissatyövoiman palvelukeskuksissa moniammatillisuus kehittyy työvoimaneuvojien ja sosiaalityöntekijöidenparityöskentelyn kautta. Koutsissa työhönvalmentaja muodosti työparin toisenosapuolen sen mukaan missä kontekstissa hän toimi. Työparin toinen osapuoli voi olla erityisopettajatai aikuiskoulutuksen opettaja, työnantaja tai jokin muu ammattilainen niissä verkostoissa,joissa työhönvalmentaja työskentelee.Verkostotyö ja erityisesti sen käytäntöjen kehittäminen ja osaaminen ovat yksi Koutsin tulemistahyvän kuntoutumisprosessin suhteen. Verkostotyön avulla ja työhönvalmentajan toteuttamanamobilisoidaan asiakkaan arjen sosiaaliset ”luomuverkostot”, viranomaiset ja työelämä yhdeksi,asiakkaan prosessia edistäväksi kokonaisvoimavaraksi.3. Yhteenvetoa – kuntoutuminen tänään ja eilenOn ilmeistä, että Koutsi on tuonut esiin sen, että nykyajan kuntoutusprosessissa, työvaltaisessaoppimisessa ja koulutuksessa sekä ylipäätään työllistämisprosesseissa on menossa sama kehityssuuntakuin muissakin järjestelmissä, joiden tavoite on eri tavoin auttaa asiakasta elämässään.Kysymys on koko perusajattelun, kuntoutuksen paradigman muutoksesta. Toivonen, Kauranenja Jokinen (2007) kuvaavat sitä Järvikoskeen ja Härkäpäähän (2004) 10 viitaten muutokseksi ”vajaavuushypoteesista”– asiakkaan ”puutteiden” ja ”vikojen” korostamisesta – johonkin uuteeneli ”valtaistavaan ja ekologiseen toimintamalliin.” 11 Sama paradigman muutos on ollut käynnissä1990 luvulta alkaen ohjaustyössä ja erilaisessa terapia- ja myös opetustyössä.Kaikkiaan Koutsin esille nostama uusi ”kuntoutuksen ekologia” voidaan suhteuttaa entiseenkuntoutukseen ehkä seuraavan taulukon tavoin. Taulukon käsite ’kuntoutus’ voidaan nähdä kuvaavanylipäätään myös työllistymistä/työllistämistä, niin lähelle myös työllistämisen arkea ’kuntoutuksen’luonnehdinnat tulevat.10 Järvikoski, A. & Härkäpää, K. (2004). Kuntoutuksen perusteet. Vantaa. WSOY.11 Toivonen & al. emt., 15.11

Kuvio 1: Kuntoutus nyt ja ennenKoutsi - kuntoutuksen ekologiaPerusajattelu: Asiakas on oman kuntoutumisenatoimija ja kuntoutuksen tulee tukea asiakkaanomaa prosessia voimavarakeskeisesti. Valtaistavaaja ekologinen kuntouttaminen.Kuntoutus ja koulutusprosesseissa huomioon asiakkaankoko elämäntilanne.Kuntoutettavan arki otettava huomioon koko prosessinajan.Kuntoutus on inhimillisesti ja sosiaalisesti välittynytprosessi.Työhönvalmentaja ”koutsaa” asiakkaan ja työelämänvälillä, arjen ja kuntoutusprosessin välillä.Keskeistä ohjauksellinen työote. Professionaalin ja”ei-professionaalien” muodostama moniammatillinenohjauksen kokonaisvoimavara.ProsessimaisuusAidoissa työympäristöissä tapahtuva arviointi, tekeminenja kokeileminen.Verkostotyö keskeinen työoteMoniammatillisuus ja erilaisuus voimavarana.Palvelun tarvelähtöisyysTyöelämä tulee osaksi kuntoutusprosessia ja työelämänyt yhä useammin kuntoutuksen/koulutuksentilaaja ja proaktiivinen alullepanija, ”nyt heti”–positio.Kuntoutuksen/koulutuksen tarvetta tutkitaan jatarkennetaan yhdessä työelämän kanssa.Yritysten kiinnostus ”vaikeasti työllistyviin” kasvussa.Kuntoutuksesta ja aikuisoppilaitok-sista/erityisol:ista tulee yritysten kumppaneita henkilöstön/yrityksenkehittämiseksi, kumppanuusssopimukset.Asiakasprosessin keskeytymättömyys ja yhtenäisyys,case-management.Asiakasprosessin jatkuminen työllistymisen jälkeen,”jälkihoito”.EnnenVajaavuuskeskeisyys: vajaakuntoisuus yksilönominaisuus, joka on ”korjattava”.Vain ”kuntoutusminä”/ ”koulutusminä” tai ”työllistymisminä”ja sen kannalta relevantit asiat.Asiakas erillisessä kuntoutusprosessissa ”laitoksessa”,kuntoutus ei ottanut huomioon asiakkaan arjenrealiteetteja eikä voimavaroja.Ei mekanismeja kuntoutuksen ja asiakkaan arjenvälitykseen tai ne olivat heikkoja ja epäsystemaattisia.Työvalmennus ja erimuotoinen ohjaus saatavillainstituution sisällä.Ohjaustyö oli pistemäistä ja pääasiassa ohjauksenammattilaisten toteuttamaa.Diagnosoiva ja poikkileikkausmainen työote.Pääasiassa instituutioiden sisällä lisättynä ”kvasitodellisilla”ympäristöillä instituutioiden sisällä ja”vierailuilla” työelämässä.Painopiste yksilö- asiakkaassa.Asiantuntija tai asiantuntijatiimi ”tietää paremmin”.Asiantuntijatiimin tavoite konsensus.Palveluiden standardimaisuus tai parhaimmillaan”joustava tuotanto”.Aiemmin ”sitten-kun”: ensin kuntoutus/ koulutus,sen jälkeen työelämään sijoittuminen.Yritykset passiivisia ja ”odotus-asennossa” odottamassakuntoutuksen ja koulutuksen tuottamaavalmista työvoimaa.Yritykset vain rekrytointiroolissa.Asiantuntijat toimivat erikseen tai peräkkäin.Ensin kuntoutus ja koulutus, sitten työllistyminen,johon kuntoutus- ja koulutusprosessi päättyi.12

Kuntoutus/koulutus on prosessi, jossa on erotettavissatiettyjä vaiheita.Kuntoutus/koulutusprosessi on haarautuva, emergoituva,”tuulimylly”.Kuntoutus/koulutus on henkilökohtaistettuaKuntoutus/koulutus on diagnosoivaa ja toteavaa,mutta ei aktiivista tai etenkään proaktiivista luonteeltaan.Kuntoutus etenee ennalta tiedettyjen ja määrättyjenvaiheiden kautta.Kuntoutus etenee ennalta tiedettyjen ja määrättyjenvaiheiden kautta.’Uuden’ ja ’vanhan’ vastakkain asettaminen on usein varsin keinotekoista ja stereotyyppistä. ’Vanha’ei todellisuudessa ole välttämättä vain vanhaa, vaan oman aikansa ajattelun tulos, jolta pohjaltavoi usein ponnistaa kohti uutta. Kaikki ’uusi’, mikä kimaltelee, ei välttämättä osoittaudukaan kullaksija käyttökelpoiseksi pitkässä juoksussa. Näistä varovaisuuteen kehottavista huomioista huolimattataulukko kertoo kiistatta siitä, että kuntoutuksen toimintatavat ovat todella muuttumassa.Keskeistä tuossa muutoksessa on ollut siirtyminen lääketieteellisestä diagnoosi – interventio –tulos – seuranta – mallista prosessiin, jossa asiantuntija/t ja asiakas toimivat yhdessä vuorovaikutuksellisenaja keskenään jatkuvasti neuvottelevana tiiminä. Siinä asiakas on oman elämänsäasiantuntija ja asiantuntija puolestaan kuntoutumis-/työllistymisprosessin asiantuntija.Mutta, kun luo silmäyksen yllä olevaan taulukkoon voi perustellusti kysyä, mitä uutta ja asiakastyölleaiemmin ei-tiedettyä siinä on? Perusteltua voi olla vastata, että ei juuri mitään. Kuntoutuksen,opettamisen ja työllistämisen humaanit ja viisaat käytännöt ovat perinteisesti sijoittuneettaulukon ”kuntoutuksen ekologia” – sarakkeeseen. Ehkä ennen ei ole tunnistettu hyviä ja viisaitakäytäntöjä tai niiden ominaisuuksien luettelemiseen ei ole ollut tarvetta?Toisaalta, Koutsin sanoma näyttää olevan, että nämä jo aiemmin tiedetyt hyvän asiakastyön,kuntoutuksen, kouluttamisen ja työllistämisen elementit ovat edelleen ajankohtaisia. Itse asiassane ovat nyt kenties ajankohtaisempia kuin aiemmin. Koutsi on kehittämistyössään onnistunutkiteyttämään nuo elementit esiin ja kehittämään erilaisia työmenetelmiä ja toimintamallejaniiden kanssa toimimiseksi. Niitä se kutsuu ”tuotteiksi”.Koutsin esille nostamat hyvän kuntoutuksen ja työllistämisen peruspiirteet näyttävät nyt haastavanerilaiset organisaatiot, jotka omassa asiakastyössään hyödyntävät kuntoutuspalveluita jatilaavat niitä, keskusteluun siitä, millä ehdoilla tällaisten palveluiden tuottaminen on mahdollista.Kysymys on ehkä usein myös muotoa: ymmärrättekö?Kysymys ymmärtämisestä on Koutsin valossa mitä relevantein. Kun kuntoutus, erityisammattikoulutusja työllistäminen olivat aiemmin suhteellisen selkeäpiirteistä toimintaa, jossa palveluidentuottajat myivät erilaisia tutkimuksia, koulutuskokonaisuuksia, asiantuntijalausuntoja jne.,tilaaja ja myös asiakas tiesivät mihin olivat ”päänsä laittamassa”.Koutsi voidaan nähdä ”ekologisen ja valtaistavan kuntoutuksen” kehittämisalustana. ”Ekologi-13

suus” tarkoittaa painopisteen asettumista eri toimijoiden ja toimintojen väliin. On rakennettava”välitiloja” mm. asiakkaan ja työpaikan väliin, asiakkaan ja hänen luomu- ja viranomaisverkostonsaväliin, siirtymätiloja koulutuksen ja työelämän väliin jne. Hyvä kuntoutusprosessi tarkoittaasellaisia työmenetelmiä ja interventioita, jotka avaavat eri toimijoille samanaikaisia tarjoumia 12 ,toiminnan mahdollisuuksia. Hyvä kuntoutus on hyviä tiloja ja hyviä tarjoumia. Haaste on nytsiinä, että näihin välitiloihin on vaikea nähdä, niiden sisältämistä ja mahdollistamista tarjoumistaon vaikea kertoa yksinkertaisesti tai yksiselitteisesti, koska se mikä on välissä, täytyy tehdä näkyväksierityisin ponnisteluin. Erityistä ponnistelua tämä vaatii jo siksikin, että kyse on etenkinkokeneilla asiantuntijoilla ammatillisesta osaamisesta, johon liittyy paljon automatisoitunuttahiljaista tietoa 13 , jonka sanoin esittäminen on vaikeaa. Erilaisissa välitiloissa syntyvä tieto voidaanlisäksi nähdä oman tiedonlajinaan, ”tietämisenä sisältä päin”, kuten Shotter (1993) 14 asiannäkee. Sisältä päin tietämiselle meillä ei ole samalla tavoin kehittynyttä kieltä kuin teoreettiselletiedolle tai käytännön osaamiselle.Tässä luvussa tarkastelimme Koutsin valossa kuntoutuksen nykyistä luonnetta ja tulimme johtopäätökseen,että Koutsi on kertomus ”ekologisen ja valtaistavan” kuntoutuksen käytännön kehittämisestä.Sellaisenaan se merkitsee todellista askelta eteenpäin kuntoutuksen alueella. Samallase näyttää haastavan palveluiden hyödyntäjät ja tilaajat keskusteluun kuntoutuksen nykyisestäluonteesta. Koutsi on luonut keskustelunavauksia, uusia lähtökohtia, kuntoutuksen käsitteistöäja uusia menetelmiä. Nyt kyse on siitä, ymmärretäänkö nuo kehittelyt ja tullaanko niitä hyödyntämäänmyös jatkossa?12 Gibson, J.J. (1986). The ecological approach to visual perception. Hillsadale, NJ: Lawrence Erlbaum Associates, Publishers.13 Polanyi, M. (1983). The tacit dimension. Magnolia, MA: Peter Smith.14 Shotter (1993). Conversational realities. Constructing life through language. London: Sage.14

II Myötätuulta Koutsille yleisestäkehityksestä – mutta ristiriitaisestiEdellä olemme tarkastelleet Koutsin kokemuksia ja tuloksia ”alhaalta ylös” eli kiinnittäenhuomiota mielenkiintoisiin, lupaaviin ja uusiin aineksiin, joita siinä on esiintynyt. Nyt lähdemmekatsomaan asioita ”ylhäältä alas”, eli tarkastelemaan, millaisia muutoksia Suomentyömarkkinoilla ja yhteiskunnassa muutoinkin on tapahtumassa ja miten näihin muutoksiinollaan vastaamassa palvelurakenteina ja toimintana. Tällä tavoin haluamme pohtiaovatko Koutsin tulokset ja ideat saamassa tukea yleisemmistä muutoksista, eli voidaankoolettaa, että Koutsi on lankeamassa otolliseen maaperään ja mitä ristiriitaisia haasteita tässämahdollisesti on.1. Suotuisia mutta ristiriitaisia muutoksiatyömarkkinoilla ja yhteiskunnassa taustana KoutsintulevaisuudelleNokian seikkailut Saksan Bochumissa, Perloksen lähtö Pohjois-Karjalasta ja Stora Enson toimetKemijärvellä kertovat työpaikkojen olevan kovin liikkuvaa lajia. Tavallisen kansalaisen on jokseenkinmahdotonta ennakoida työpaikkansa pysyvyyttä. Kyse on paljon puhutusta globalisaatiostaja sen kiihdyttämästä epävarmuudesta elämän peruselinehdon eli työn suhteen.Toisaalta kokonaisuutena Suomen työllisyys on viime vuosina kehittynyt hyvään suuntaan jayllättävänkin nopeasti. Suomessakin lähestytään vauhdilla tilannetta, jossa meidän tärkeimmätkilpailijamaat ovat olleet jo jonkin aikaa – työttömyys on painumassa kohti n. 5 %:n tasoa ja työllisyysasteylittämässä 70%, eli on palattu 1980-luvun hyvään tilanteeseen ennen lamaa, nyt globaalistikilpailukykyisenä. Voidaan liioittelematta todeta, että Suomen työmarkkinat ovat tällähetkellä muutoksen tilassa, jonka veroista ei ole koettu sitten 1990-luvun alun laman.Huoli Suomen työvoiman riittävyydestä näyttää nyt nousseen kansalliseksi ydinongelmaksi. Työssätulisi jaksaa yhä kauemmin, eläkkeelle lähtöä tulisi siirtää, osaamista tulisi päivittää ja kohottaaainakin koko työuran ajan. Työhyvinvoinnin edistäminen ja ammatillinen koulutus osaamisenkohottamisen ja ylläpitämisen päämuotona ovat nousseet arvossaan. Samalla kuntoutus, työssäja työstä oppiminen luetaan nyt niiden tärkeimpien toimenpiteiden joukkoon, joita kehittämällätyövoiman riittävyyttä ja ennakoitua pulaa työvoimasta pyritään helpottamaan. Päät ovat nytkääntymässä työttömyysasennosta ”työvoiman laajentamiseen”. Keskustelu eri muodoista, joillatyövoiman riittävyys saataisiin turvatuksi, kiihtyy.Siirtyminen teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan, joka on Suomessa ollut meneilläänjo parin vuosikymmenen ajan, lisää yksilöiden ja kansalaisten elämän aikana tapahtuvia siirtymävaiheita.Palveluyhteiskunnassa ja globalisoituvassa maailmassa eivät työurat peruskoulustatehtaaseen ja sieltä 40 vuoden kuluttua eläkkeelle ole kuin tarinoita menneestä. Nyt työntekijäon jatkuvasti siirtymässä työstä toiseen, työstä koulutukseen, koulutuksesta toiseen tai takaisinkoulutuksesta työelämään. Ilmaantunut huoli työvoiman riittävyydestä näyttää lisäävän paineita15

noiden siirtymien onnistumiseen. Yhteiskunta on nyt aiempaa kiinnostuneempi siitä, että siirtymienlopullinen tavoite on työelämä. Työllistymisen, kuntoutuksen ja ammatillisen koulutuksentuottajille asettuu nyt haaste vastata tähän ”työelämälähtöisyyteen”.Työttömyydestä työvoiman laajentamiseenSuomessa pitkään jatkunut sitkeän rakennetyöttömyyden aikakausi on siis vaihtunut rakennetyöttömyydenalenemisen ja kasvavan työvoiman kysynnän aikakauteen. Tilanne on useissaEuroopan maissa muuttunut jo aikaisemmin ja Suomi on vasta nyt saavuttanut Euroopan (EU15) keskitason ja lähenee jo muiden pohjoismaiden tasoa, joskin työttömyyden aleneminen onTanskassa ja Norjassa jatkunut edelleen vuosina 2007 - 2008 (kuvio 2), saavuttaen historiallisenalhaisen tason. Näiden maiden kokemuksilla voi siten olla jotain olennaista kerrottavaa siitä, mikätilanne Suomessa työllistämisen ja kuntoutuksen suhteen tulee lähivuosina olemaan.Kuvio 2 Työttömyyden muutos pohjoismaissa 1995 – 2006 (lähde: Eurostat)EU 157,67,410TanskaSuomi4,33,96,77,79,815,4199520002006RuotsiNorja5,67,14,93,43,58,80 5 10 15 20 25Millaisia viestejä näistä maista on kuultavissa?Niissä maissa, joissa työllisyystilanne on parantunut aikaisemmin kuin Suomessa ja painunuttodella alas (muiden pohjoismaiden ohella erityisesti Iso-Britanniassa, Hollannissa ja Irlannissa),on yhteiskunnallinen keskustelu ja huoli vaihtunut työttömyydestä päinvastaiseksi huoleksi:riittävätkö kotimaiset työvoimavarat turvaamaan kehityksen lähivuosikymmeninä? Vaikka myöshyvän työllisyystilanteen maissa on sitkeitä pitkäaikaistyöttömyyden ”taskuja”, on keskustelu vaihtunutkeskusteluksi työvoiman laajentamisesta, eli työvoiman paremmasta ja tehokkaammastamobilisoinnista. Jäljellä olevat työkykyiset työttömät pitäisi tietenkin saada työllistettyä, mutta16

matalan työttömyyden ja korkean kysynnän maissa kurkotetaan yhä laajemmalle ja syvemmälle,aina tähän asti vahvasti syrjäytyneisiin ryhmiin sekä sairas- ja työkyvyttömyyseläkkeillä oleviinja eläkeläisiin asti.Työvoiman laajentamista on tavallaan kahdenlaista: ”määrällistä” ja ”laadullista”. Määrällisenlaajentamisen kautta yritetään saada tällä hetkellä eri syistä ei-aktiiviset kansalaiset eriasteisestityövoiman piiriin. Tarvitaan kuitenkin myös kansalaisten osaamisen kehittämistä, eli laadullistalaajentamista, sillä vaatimukset työelämässä ovat nopeassa muutoksessa. Tässä tietenkin erimuotoinenkoulutus on avainasemassa. Myös maahanmuuttoa halutaan Suomessa lisätä työvoimanlaajentamiseksi. Suomessa onkin Euroopan alhaisin ulkomaalaisväestö. Monissa muissa maissa,muut pohjoismaat mukaan lukien, maahanmuuttoa on ollut huomattavasti enemmän ja myösmaahanmuuton aiheuttamat yhteiskunnalliset haasteet ovat olleet vahvasti esillä.Näköalat ovat periaatteessa siis suotuisat, työmarkkinatilanne on parantunut olennaisesti ja työvoiman– niin työssä olevien kuin työttömien ja muun väestön kuntouttamisen tarve vahvassanousussa.Suomella on kuitenkin erityispiirteitä muihin pohjoismaihin (jotka ovat mielekkäin ja tärkeinvertailukohta meille) sekä eräisiin muihin maihin, kuten Iso-Britanniaan ja Hollantiin verrattunatämän suotuisan näköalan realisoimisessa, jotka on syytä ottaa huomioon. Seuraavassa pohdimmemuutamia näistä. Katsaus ei ole tyhjentävä, vaan sen tarkoitus on virittää ajatuksia siitä,millainen ”koutsauksen” toteutusympäristö tulevaisuudessa mahdollisesti on.Asenteet meillä edelleen pitkälti ”lama-asennossa”1990-luvun alkupuoliskon lama oli Suomessa poikkeuksellisen raju ja se on vaikuttanut kaikkiintahoihin myös henkisesti, ei vähiten työvoimapalveluihin ja moniin siihen liittyviin tahoihin,aina kuntoutukseen asti. Suomessa ollaan edelleenkin, vielä 2008, monissa palveluissa ”työttömyysasennossa”,ellei peräti lama-asennossa. Edellä mainituissa maissa ollaan jo selvästi työelämälähtöisessä”työvoiman kysyntäasennossa”. Ero on Suomessa vallitsevaa vielä asenneilmastoavasten suorastaan dramaattinen. Olennaisin muutos on työllistämisen ja kuntoutuksen tarkastelutyöelämälähtöisemmin, kysyntälähtöisemmin. Työllistämisen ja kuntoutuksen prosesseissapyritään heti alusta saakka kytkemään mukaan kaikki olennaiset tahot, ennen kaikkea työpaikatja työnantajat.Työllisyyden ja kysynnän kehitys on suotuisasta yleiskuvasta huolimatta kuitenkin aloittaisesti jaalueellisesti ristiriitaista, kuten Suomea koettelevat globalisaatioshokit osoittavat. Melko pitkänsuotuisan suhdanteen jälkeen näkymät maailmantalouden suunnasta keväällä 2008 ovat jossainmäärin epävarmat. Yhtä kaikki, Suomen suurena haasteena on päästä enemmän työelämä- jakysyntälähtöisyyteen. Todennäköistä siis on, että työllisyyden paraneminen ja työvoimapula antavatmyötätuulta kuntoutuksen purjeisiin.17

Suomessa poikkeuksellisen suuri sukupolvenvaihdosToinen erityispiirre Suomessa on poikkeuksellisen jyrkkä sukupolvenvaihdos seuraavan 15 vuodenaikana. Vaikka Eurooppa on ”ikääntyvä manner” ja edellä mainituissa maissa ikääntyminenja huoltosuhteen huononeminen (työikäiset vs. alaikäiset ja eläkeläiset) on huolen aiheena, onkyseinen kehitys Suomessa maailmanennätysluokkaa. Vaikka Suomessa tähän on jossain määrinvarauduttu eläkeiän nostamisella ja esimerkiksi ”ikätietoisuutta” nostavalla Ikäohjelmalla, sekäkiinnittämällä aikaisempaa enemmän huomiota ikäjohtamiseen ja yritysten ja organisaatioidensisäiseen sukupolvenvaihdokseen sekä rekrytoinnin uudistamiseen, on muutos niin suuri, ettäkukaan ei tarkkaan tiedä millaiseen tilanteeseen Suomessa ollaan tulossa. Muissa pohjoismaissa,missä ”eläköitymiskäyrä” on Suomea loivempi, on myös ”ikäkulttuuri” –ja myös ikääntyneidentyöllisyysaste - selvästi parempi kuin Suomessa, vaikka kehitys Suomessa onkin kulkenut myönteiseensuuntaan. Todennäköistä siis on, että yleisen työllisyyden paranemisen lisäksi Suomenpoikkeuksellisen voimakas sukupolvenvaihdos antaa lisää myötätuulta kuntoutukselle.Meillä työttömänä, muualla sairaslomalla tai eläkkeelläSuomen erityispiirteenä on myös se, että meillä on ollut huomattavasti vaikeampaa päästä sairas-ja työkyvyttömyyseläkkeelle kuin muissa pohjoismaissa tai Hollannissa. Hollannissa, korkeammantyöttömyyden aikana 1980-luvulla, siirrettiin valtava määrä työttömiä pois työvoimastatyökyvyttömyyseläkkeille. Nyt työvoimapulan aikana heitä yritetään houkutella takaisin.Sama pätee erityisesti Norjassa, jossa yhteiskunnan pääponnistus kohdistuu passiivisilla tuillaolevien mobilisointiin työelämään. Suomessa suuri osa vastaavista ihmisistä on ollut pitkäaikaistyöttöminätyönhakijoina. Myös sairauspoissaolot ovat muissa pohjoismaissa selvästi suurempija enemmän esillä oleva ongelma kuin Suomessa. Suomessa työttömissä on paljon fyysisesti,psyykkisesti tai sosiaalisesti ”vajaakuntoisia”. Suomessa siis ylläpidetään ”työvoimareservissä”sellaista väestön segmenttiä, joka monissa muissa maissa on ohjattu terveyspalveluihin tai kuntoutukseenja samalla terveysperusteisen sosiaaliturvan piiriin tai työkyvyttömyyseläkkeelle.Tässä suhteessa lähtökohta työvoiman laajentamiselle on siis erilainen. Se, onko matka työllistymiseenpitkään jatkuneesta työttömyydestä, johon vielä liittyy terveydellisiä ongelmia pidempi,kuin työnhaun ja työvoiman ulkopuolelta, kuten työkyvyttömyyseläkkeeltä, on varmasti visainenja yksilöllinen kysymys. Joka tapauksessa Suomessa on vielä edessä melkoinen työmaatyöttömien työnhakijoiden todellisen terveydentilan selvittämisessä ja heidän kuntouttamisessaan.Tilaa ja tarvetta on tietenkin myös muiden kuin työttömien työnhakijoiden aktivoinnilletyöelämään, edes osa-aikaisesti.Mitä tapahtuu kunnille?Pohjoismaat muodostavat aivan erityisen vyöhykkeensä Euroopassa ja maailmassa paikallishallinnon,eli kuntien osalta, mitä asiantilaan tottuneina ja kasvaneina emme aina muista tai tiedä.Missään muualla maailmassa kunnilla ei ole yhtä laajoja vastuita ja autonomiaa, kuin pohjoismaissa(ks. kuvio 3).18

Kuvio 3: Kuntien vastuiden laajuus ja autonomian asteLaajat vastuutHOLLANTIJAPANISAKSAKunnilla itsellään on keskimääräistä ikääntyneempi työvoima, joten ne joutuvat uudistamaanhenkilökuntaansa, rekrytointiaan ja palvelujaan voimakkaasti seuraavan vuosikymmenen ai-POHJOIS-MAATHeikkoautonomiaUSAVahvaautonomiaISO-BRITANNIAUUSI-SEELANTIKapeat vastuutNaschold, Berliinin tiedekeskus 1998Esimerkiksi anglosaksisten maiden kunnat ovat käytännöllisesti katsoen Suomen kuntien tekninensektori. Niinpä niissä kolmannen sektorin rooli, sekä erilaiset kumppanuudet ovat hyvintärkeässä roolissa työllistymisen ja kuntoutuksen osalta. Suomen ja muiden pohjoismaidenkuntia todella koettelevat haasteet, kuten sosiaalityö, terveydenhuolto ja koulutus, ovat useimmissamuissa maissa valtion tai valtion + kolmannen sektorin vastuulla. Tästä seuraa, että mikätahansa muutos tai uudistus, joka toteutetaan pohjoismaissa, aina jollain tavalla liittyy kuntiin janiiden toimintakykyyn. Tulevaisuudessa kunnat toimivat nykyistä enemmän palvelujen tilaajinaja tällä puolestaan on huomattavia vaikutuksia palvelumarkkinoiden kehitykseen Suomessa – jaosaltaan siis myös Koutsin –tyyppisen toiminnan tulevaisuudelle.Kuntien toimintakyky pohjoismaissa, varsinkin Suomessa, on kovien taloudellisten ja toiminnallistenpaineiden alla. Suomessa, Tanskassa ja Norjassa onkin vastikään käynnistynyt erittäinsuuria muutoksia sekä kuntarakenteissa että kunta- valtiosuhteissa. Tanskassa kuntia yhdistettiin2006 alkaen (230 kunnasta tuli 90) ja Suomessa on käynnissä samansuuntainen, joskin hitaampija monimutkaisempi prosessi. Tanskassa, Norjassa ja Suomessa on myös yhteistyötä kuntien javaltion välillä työllisyysasioissa lisätty perustamalla uusia yhteistyöyksiköitä, kuten Suomen työvoimanpalvelukeskukset (TYP), tai yhdistämällä työvoimatoimistot ja kuntien sosiaalityö kutenTanskassa, tai luomalla uusi hyvinvointipalvelun yhden luukun palvelu, kuten Norjassa. Tällaisetyhteistoimintamuodot tullevat tulevaisuudessa olemaan yksi tärkeä palvelujen tilaaja.19

kana. Samanaikaisesti ikääntymisen myötä hoivapalvelujen kysyntä kasvaa. Koska kunnat ovatnaisten korkean työllisyysasteen kivijalka pohjoismaissa, on kuntien kehityksellä erityisen suurimerkitys naisten työllisyydelle. Kunnat ovat siis vähintään ”kahden tulen välissä”.Suomen kuntarakenteen ja palvelujen uudistus tulee seuraavan vuosikymmenen aikana vaikuttamaanmerkittävästi kuntoutuksen ja koutsailun toteutusympäristöön. Eräs merkittävä muutostulee olemaan tilaaja-tuottaja –toimintatavan ja ostopalvelujen lisääntyminen kuntien toiminnassa.Ostopalveluja lisää – mutta mistä ja miten?Erilaisia hoiva- ja henkilökohtaisia palveluja, ”pehmeitä palveluja”, mihin ”koutsauskin” kuuluu,tarvittaisiin lisää, myös julkisen sektorin ulkopuolelta, sillä pohjoismaiset kunnat eivät tule tulevaisuudenurakastaan selviämään yksin. Mutta Suomella on jälleen yksi erityispiirre: työelämämeillä on eurooppalaisittain katsoen suuryrityskeskeistä ja pienyrittäjyyttä – jossa merkittävintyöllisyyden kasvu varsinaisesti tapahtuukin – pitäisi saada lisää. Myös kolmas sektori on meillä,kasvaneesta roolistaan huolimatta, merkitykseltään pienempi kuin vaikkapa anglosaksisissamaissa, joissa julkisen rooli paikallistasolla puolestaan on heikompi.Palvelujen hankintoja ulkopuolelta julkisen sektorin ”vetoavuksi” tarvittaisiin siis lisää. Suomion kuitenkin moniin muihin Euroopan maihin, erityisesti Iso-Britanniaan ja Hollantiin verrattuna,myöhäinen julkisiin palveluihin liittyvien markkinamekanismien kehittäjä. ”Pehmeiden”palvelujen, kuten työllistämiseen ja kuntoutukseen liittyvien palvelujen osalta kehitys on vielämoniin muihin maihin verrattuna alkutaipaleellaan. Monissa maissa on jo käynnissä kolmastai neljäs intensiivinen ”sovellusaalto” (yli 15 vuoden aikana) tilaaja-tuottaja –toimintatavoistaja palvelujen ulkoistamisesta, sekä julkisen ja yksityisen kumppanuuksien luomisesta. On merkillepantavaa, että markkinamekanismien käytön tulokset maailmalla ovat hyvin ristiriitaisia jaon osoittautunut, että kaikilla osapuolilla – niin julkisella kuin yksityiselläkin, niin tilaajilla kuintuottajillakin –on paljon opittavaa, jotta markkinamekanismien hyödyt todella saadaan esiin.Kokemusten mukaan tarvitaan suhteellisen pitkä aika, että markkinat saavuttavat tasapainoisen,pitkäjänteisen ja lisäarvoa tuottavan kehitysasteen. Markkinoilla tarvitaan taitavia ostajia ja tuottajiaja keskinäistä luottamusta. Hankittavien palveluiden määrittely ja niiden kilpailuttaminenon useissa maissa osoittautunut todella vaativaksi ja myös paljon virheitä on tehty.Koutsin tulevaisuuden kannalta tämä tarkoittaa sitä, että tarvitaan palvelutuottajien ja tilaajienvälistä pitkäjänteistä yhteistyötä hyvälaatuisten markkinoiden aikaansaamiseksi. Uusien tuotteidentuominen markkinoille – varsinkin jos markkinat ovat jonkinlaisessa myllerryksessä –on ainavaikeaa. Erityisen haastavaksi tämä muodostuu Koutsin tyyppisten tuotteiden kohdalla, jossatuotteen spesifikaatioiden määrittäminen, eli sen määrittely mitä ostetaan ja mihin pyritään, onaidosti vaikeaa. Mitä yksilöllisempi ja toiminnallisempi tuote, sen haastavampaa tämä on.20

Yhteenveto: päätelmiä tässä vaiheessa”Ylhäältä alas” retken tähänastiset havainnot ja päätelmät voidaan koota seuraavasti:Kuvio 4: Tendenssit ja merkitys Koutsin kannaltaTendenssiTyömarkkinatilanteen paraneminen, kysynnän lisääntyminenAsenneilmastoSuuri sukupolvenvaihdosTyöttömillä paljon terveydellisiä ongelmiaKuntien kehitysOstopalveluiden lisääntyminenMerkitys Koutsin tulevaisuuden kannaltaKysynnän paraneminen ja osittainen työvoimapulalisää kuntoutuksen tarvetta ja yksilöllisille palvelutuotteilletulee olemaan kysyntää niin työssäolevien kuin työttömien ja työvoiman ulkopuolellaolevien osalta. Kuntoutuksessa tulee yhä enemmänkorostumaan työelämälähtöisyys.Asenneilmasto ”työvoiman laajentamisen” suhteenkärsii Suomessa vielä ”lamashokista” ja tarvitaanvahvaa asenteiden muutosta ja uuden tilannearvionviestintääMaailmanennätyksellinen sukupolvenvaihdos jaikääntyminen vain korostaa työvoiman laajentamisenteemaa. Kuntoutuksella tulee olemaan tärkeärooli yritysten sisäisen ja ulkoisen rekrytoinninuudistamisessa.Työttömien terveydelliset ongelmat ovat Suomessajääneet pitkäaikaistyöttömyyden ”sisään” ja kuntoutustarpeenja mahdollisuuksien arvioinnin tehostamiselletulee olemaan tilaustaKunnat ovat Suomessa voimakkaassa muutosvaiheessaja kuntoutusideoiden ja tuotteiden sovittaminentähän muuttuvaan ympäristöön – mukaanlukien kuntien omat tarpeet – tulee olemaan tärkeääja hyvin haastavaaTilaaja-tuottaja –toimintatavat ja sitä myötä palvelujenostaminen työllistyvyyden edistämisessätulee lisääntymään huomattavasti. Markkinat, sopimispolitiikkaja osaaminen ovat Suomessa näilläalueilla kehittymättömämmät kuin monissa muissamaissa. Muista maista kannattaisi ottaa opiksija kehittää markkinamekanismien toimivuutta jaosaamista, sekä eri tahojen keskinäistä tuntemustaja luottamusta pitkäjänteisesti.21

2. Työvoimapalvelujen vastauksia muuttuneeseentilanteeseenKoutsin tulevaisuuden kannalta on tärkeää mitä tapahtuu työvoimapalveluissa sillä ne ovatkuntoutuspalvelujen tilaajina ja työllistäjinä tärkeässä asemassa. Koutsin tulevaisuudenkannalta. Ne ovatkin kansallisesti ja kansainvälisesti tulleet todella mielenkiintoiseenmuutosten aikakauteen. Tulevien muutosten ymmärtämiseksi ja ennakoimiseksi onpaikallaan tarkastella paitsi Suomen työvoimapalvelujen ajankohtaisia muutoksia, myösmuutoksia ennen kaikkea muissa pohjoismaissa, sillä ne ovat yhteiskuntarakenteellisestivertailukelpoisia ja varsinkin Tanskassa ja Norjassa eletään korkean kysynnän aikaa.Työvoimapalvelujen muutosaaltojaSuomen työvoimapalvelut törmäsivät rajusti 1990-luvun alkupuoliskon lamaan. 1980-luvullatyövoimapalveluja laajennettiin, ennen kaikkea vahvistamalla työvoimatoimistojen toimintaa.1980-luvun lopulla näytti jopa siltä, että Suomessa uhkaa työvoimapula. Sen sijaan sukellettiinkinlamaan, josta vasta nyt ollaan lopullisesti toipumassa. Talous kääntyi parempaan 90-luvunpuolivälissä, mutta sen vaikutukset työttömyyteen tulivat huomattavalla viiveellä.Ensimmäisessä vaiheessa, 90-luvun jälkipuoliskolla, työttömyyden vähenemistä yritettiin vauhdittaa”kannustinloukkuja” purkamalla, eli tekemällä työn vastaanottaminen passiivituella olemistakannattavammaksi. Työvoimapalvelujen asiakaskontaktia pyrittiin tiivistämään ja tekemäänsuunnitelmallisemmaksi ja työnhakijoiden oikeuksia ja velvollisuuksia pyrittiin selkeyttämään.Kehityskulku oli samaan aikaan hyvin samantyyppinen useissa Euroopan maissa, eli asiakkaidentyöhaun aktiivisuutta pyrittiin tehostamaan ja myös kontrolloimaan aikaisempaa enemmän.Kontrollielementti, mutta toisaalta myös palvelujen tarkka kohdentaminen, oli erityisen voimakasIso-Britanniassa. Tätä jaksoa voi Suomessa nimittää ”aktivoinnin ja rationalisoinnin” ajaksi.Jonkinasteisia tuloksia työnhaun kannustavuudessa ja asiakkuuden tiivistämisessä saavutettiinkin,mutta työttömyys näytti silti jämähtäneen paikoilleen. Tämä pysähtyneisyys käynnisti uuden työvoimapalvelujenuudistamisen aallon 2000-luvun alkupuolella, joka on käynnissä edelleenkin.22

Kuvio 5: Suomen työvoimapalvelujen uudistuksiaTyövoimapalvelujen ”kaksihaarainen” uudistusVanhasen I hallituksen vastaus paikalleen juuttuneeseen rakennetyöttömyyteen oli poikkihallinnollinentyöllisyysohjelma, ensimmäinen laatuaan Suomessa. Siinä oli neljä päätavoitetta ja neljähanketta. Tavoitteina olivat rakenteellisen työttömyyden alentaminen ja syrjäytymisen ehkäisy,osaavan työvoiman saamisen varmistaminen ja varautuminen ikärakenteen muutoksiin, työmarkkinoillapysyminen nykyistä pidempään sekä työn tuottavuuden lisääminen, työn organisoinninja mielekkyyden parantaminen. Hankkeina olivat julkisten työvoimapalvelujen uudistaminen,työmarkkinatuen aktivointi, työvoimapoliittiset aktiivitoimet sekä työurien pidentäminen.Työvoimapalvelujen uudistuksessa rakenteelliseen työttömyyteen vastaamisessa keskeistä oli uudenvaltion ja kuntien yhteistyömuodon, työvoiman palvelukeskusten (TYP), perustaminen (tavoitteeksituli 40 vuoteen 2006 mennessä) ja niiden tuli tarjota ”monipuolista tukea työttömille,joiden työmarkkinoille auttamiseen nykyiset palvelut eivät riitä” ja niiden tuli toimia ”alue- japaikallisviranomaisten ja muiden palveluntuottajien asiantuntijaverkostoina”. Parhaimmillaanpalvelukeskuksista voisi siis kehittyä tärkeä palvelutarpeiden arvioitsija sekä tilaaja ja tällä olisihuomattavaa merkitystä Koutsin –tyyppisen toiminnan tulevaisuudelle. Toisena elementtinäolivat työnhakukeskukset, joita tuli perustaa työvoimatoimistoihin edistämään työnhakijoidenja työnantajien suoraa kohtaamista. Työnhakukeskuksista on tarkoitus tehdä eräänlaisia työmarkkinoiden”kohtaamistoreja”.Työmarkkinatuen uudistuksessa lähdettiin selvittämään kuntien ja valtion välisiä rahoitusmalleja,jotka kannustaisivat kuntia tehokkaampaan työllisyyden hoitoon. Tähän liittyi kunnilla pelkoja23

joutumisesta rakennetyöttömyyden maksumieheksi. Kompromissina käynnistettiin yhteispalvelukokeilu,joka sittemmin johti nykyisten työvoiman palvelukeskusten perustamiseen osanaVanhasen I hallituksen ohjelmaa. Palvelukeskusten perustaminen oli ensimmäinen rakenteellinenavaus valtio-kunta yhteistyön ja vastuiden kehittämisessä Suomessa. Työvoiman palvelukeskuksiaperustettiin ennen kaikkea suurempien kaupunkien alueelle, missä rakennetyöttömyydenongelmat suurelta pitkälti ovat kasautuneet.Työvoimapalvelujen työvoimatoimistoja koskevassa uudistuksessa korostettiin toisaalta itsepalveluaja toisaalta palveluprosessin vahvaa alkua, eli asiakkaan palvelemista mahdollisimman tehokkaastija asiantuntevasti heti palvelun alussa, jotta asiakkuus ei tarpeettomasti pitkity. MyösKoutsissa kokeiltiin (Riihimäen työvoimatoimistossa, joka osallistui Koutsiin) ja kehiteltiin vahvanalun ja kantaa ottavan palvelun toteutusta, joten se on tässä suhteessa ollut hyvin ajassa mukana.Myös työmarkkinoiden kohtaannon edistäminen, kehittämällä työnhakukeskuksia ja tehostamallatyönantajapalveluja oli esillä.Ehkä erityisen tärkeää työvoimapalveluiden tulevaisuuden kannalta ovat Koutsin kokemukset”kohtaannon” edistämiseksi. Suomen työvoimapalveluissa tarvitaan nyt erityisesti haastavienasiakkaiden suhteen – joita tulee olemaan työttömyyden laskiessa suhteellisesti ottaen entistäenemmän – uusia ”integroivia palveluita”. Kyse on asiakkaan ja työelämän kohtaamisesta työelämänlähtökohdista käsin räätälöiden sekä työnhakija- että yrityskohtaisesti polku, jota kauttaasiakas/työtön/työnhakija astuu mahdollisimman nopeasti työpaikkaan. Nämä ovat juuri niitäteemoja, joita Koutsi on kehitellyt.Tässä 2003/2004 käynnistyneessä uudistuksessa, joka edelleen on käynnissä, keskeisiä vaikutteitatuli Ruotsista, jossa aikaisemmin oli käynnistetty ”kaksihaarainen” uudistus. Ruotsintyövoimapalvelujen modernisointi onkin kautta aikojen on ollut Suomelle tärkeä esikuva jaideoiden lähde.Ruotsin kokemuksiaTämä Ruotsin työvoimapalvelujen uudistuksen edellinen aalto, muutaman vuoden takaa, painottikaksihaaraista strategiaa: itsepalvelun ja sähköisten palvelujen kehittämistä työmarkkinoiden ”paremmassapäässä” ja intensiivisten henkilökohtaisten palvelujen kehittämistä työmarkkinoidenongelmallisessa rakennetyöttömyys -päässä. Resursseja ei pitänyt ”tuhlata” sinne, missä paremmatlähtökohdat omaavat työnhakijat ja työnantajat voivat hoitaa asian itse, eikä panostaminenasiakkuuden alkupäähän kannata, koska asiakkuudesta virrataan hyvässä päässä nopeasti pois.Näin resursseja säästyy asiakkuuksien vaikeampaan päähän, jonne luotiin uusi toimenpidekokonaisuus,aktivitetsgaranti (”aktiivisuustakuu”) jonka puitteissa oli tarkoitus tarjota intensiivistäryhmämuotoista ja yksilöllistä aktivoivaa toimintaa ja palvelua. Tarkoitus oli tarjota jatkuvaa jasaumatonta aktiivisuutta, joka veisi asiakkaan tilanteen tarvittavaan ratkaisuun asti. Aktivitetsgarantinpiiristä poistumisen piti tapahtua vain joko avointen markkinoiden työhön, normaalimuotoiseenkoulutukseen tai eläkkeelle. Virallisen opin mukaan paluun työvoimatoimiston taikunnan asiakkaaksi ei pitänyt olla mahdollista.24

Ruotsin uudistuksessa ei ollut uusia avauksia valtio-kunta-suhteessa työvoimapalveluissa, eikämyöskään kunnissa ollut käynnissä normaalia evoluutiota radikaalimpaa rakenne- tai palvelurakennemuutosta.Ruotsin taannoisessa uudistuksessa ei myöskään työmarkkinoiden muutostai työvoimapalvelujen kääntäminen enemmän kysyntälähtöiseksi ja siinä yhteydessä työnantajapalveluidenkehittäminen ollut erityinen teemakokonaisuus.Ruotsin muutaman vuoden takainen uudistus ei ollut menestys ja paineet työvoimapalveluja jatyöhallintoa kohtaan kasvoivat voimakkaasti. Aktivitesgaranti, jonka piti olla ”rakennetyöttömien”väylä työelämään, tukkeutui, ryhmäkoot kasvoivat 15:sta jopa 40-50:een ja seurauksenaoli palvelun laadun lasku ja työntekijöiden uupumista. Suuri joukko ”garantilaisia” myös katosi,ilmestyäkseen sittemmin joko kuntien peruspalveluihin tai uudelleen työvoimatoimistojen asiakkaiksi.Myös kokonaistyöttömyys Ruotsissa nousi muutamana vuonna. Näistä kysymyksistätuli myös vaaliteemoja ja hallituksen vaihtuessa käynnistyi muutamia merkittäviä muutoksiatyövoimapalvelujen suhteen.Nykyisessä, vuonna 2007 valmistellussa ja 1.1.2008 voimaan tullessa Ruotsin työvoimapalvelujenuudistuksessa korostetaan ”paluuta ydinasioihin”, perustyönvälitykseen. Arbetsmarknadsstyrelse–nimikin vaihtui Arbersförmedlingeniksi, eli työnvälitykseksi. Uudistuksessa painotetaan”paluuta perusasioihin”. Keskeisin teema on työmarkkinoiden kohtaannon edistäminen ja työnhaunkorostaminen.Ruotsin aktivitetsgarantin kohtalolla on tärkeitä viestejä työvoimapalvelulle sekä kuntoutukselleja sitä myöten myös Koutsille. Yritys rakentaa henkilökohtaisempaa, yksilöllisempää ja intensiivisempääotetta vaikeiden asiakasryhmien osalla on todella haastavaa ja vaatii todella pitkäjänteistäja laajaa yhteistyötä. Aktivitestgarantin voi katsoa joutuneen hankaluuksiin myös senvuoksi, että sen asiakaskohtaamisen menetelmät osoittautuivat yksipuolisiksi ja henkilöstönosaaminen ei kehittynyt työn haastavuuden mukana, vaan tuloksena oli henkilöstössä ilmenneitävakavia burn-out –oireita. Ruotsi on uudessa uudistusaallossaan kuitenkin tässä suhteessalähtenyt eri tielle kuin muut pohjoismaat korostamalla pikemminkin työnjakoa, kuin yhteistyötä.Muissa pohjoismaissa kokonaisvaltaisempi ote ja eri tahojen yhteistyö, mukaan lukien kunnat,on vahvasti esillä.Suomen työvoimapalvelujen uudistuksen malli on näihin päiviin asti pitkälle muistuttanut Ruotsinaikaisempaa kaksihaaraista uudistusta, eli panostetaan itsepalveluilla ja sähköisillä palveluillatyömarkkinoiden parempaan päähän ja vahvistetaan yksilöllisiä palveluja työmarkkinoidenvaikeammassa päässä. Suomessa on kuitenkin myös vahva palvelujen aloittaminen ollut tavoitteenaalusta asti (ks. kuvio 6).25

Kuvio 6: Suomen ”kaksihaarainen” malli työvoimapalveluissaTyövoimatoimistot (90)Avointen markkinoidentoimivuus, kohtaannonedistäminen,työnvälitysTYPit (39)Rakenteellinentyöttömyys,työllistyvyydenedistäminen,moniongelmaisuusTärkeänä erona alun alkaen Suomen ja Ruotsin kaksihaaraisten mallien välillä oli kuitenkin Suomessauudenlainen valtion ja kunnan yhteistyö työvoiman palvelukeskuksissa. Palvelukeskustentulisi toimia paitsi moniammatillisten tilannearvioiden tekijöinä työllistyvyyden edistämisessä,myös eräänlaisena verkottumisen solmukohtana ja tulevaisuudessa yhä enemmän palvelujen ostajana.Suomessa on haluttu kehittää sosiaalisia yrityksiä ja ”välityömarkkinoita”, joiden kauttaasteittain työvoimaa voisi aktivoida kohti avoimia markkinoita tai luoda pysyviä aktivoivia ratkaisujaniille, joille työllistyminen avoimille markkinoille ei ole mahdollista. Välityömarkkinoidenja varsinkin uudenlaisten markkinoiden kehittäminen näille palvelualueille on Suomessamonelta osin kuitenkin vielä alkuvaiheissaan, ainakin verrattuna esimerkiksi, Hollantiin, Iso-Britanniaan USA:han ja Australiaan. Mitään pikareittiä tällaisten markkinoiden hyvälaatuisellesyntymiselle ei ole olemassa, kuten kokemukset muualta osoittavat.Norjan uudistus: ”yhden luukun palvelut”Myös Norjassa valtiollisen työvoimapalvelun, kuntoutuksen ja kunnallisten palvelujen suhdettaon lähdetty muuttamaan. Vuoden 2007 alusta toteutetulla Norjan mittavalla NAV-uudistuksella(”Kansallinen työn ja hyvinvoinnin uudistus”) pyritään aktivoimaan jättiläismäiseksi paisunuttapassiiviväestöä, eli ennen kaikkea erilaisilla sairaus- ja työkyvyttömyystuilla olevia. Norjantyöhallinto ja meidän Kelaa lähellä oleva kokonaisuus yhdistettiin uudeksi NAV-ministeriöksikeskustasolla ja paikallistasolle perustetaan parhaillaan uusia NAV-toimistoja, joissa yhdistetääntyövoimatoimistot, Kelan paikallispalveluja vastaavat toiminnot sekä kunnista sosiaalityö”yhden luukun palveluiksi”.Norjan strategisena työvoiman laajentamishaasteena on siis ennen kaikkea ihmisten saaminenpassivisilta tuilta takaisin työvoimaan, edes osa-aikaisesti. Merkittävänä erona Suomeen kuitenkinon, että Norjan uudistuksella on selkänojanaan vahva lainsäädäntöuudistus, siinä missä Suomessavaltion ja kuntien uusi yhteistyö perustuu vain sopimuksiin.26

Tanskan uudistus: työvoimapalvelujen kunnallistaminen ja joustoturvamalli(flexicurity)Kehitys on ollut samansuuntaista myös Tanskassa. Siellä on painotettu nimenomaan kuntienroolia työvoimapolitiikassa ja lähdetty voimakkaasti muokkaamaan sekä kuntia että kunta-valtio-suhdettatyövoimapalveluissa. Kuntien määrää radikaalisti vähennettiin (yli 230:sta 98:aanv. 2007 alusta alkaen) ja samalla yhdistettiin valtiolliset työvoimatoimistot ja kuntien työvoimapalvelutsaman katon alle. 15 näistä ovat olleet kokonaan kuntien ohjauksessa olevia ”pilottitoimistoja”ja lopuissa 83:ssa valtiollinen työhallinto ohjaa työvoimatoimistoja ja kunta kuntienosuutta. Todennäköisesti työvoimapalvelut Tanskassa tullaan lähivuosina kokonaan kunnallistamaan.Erona Suomeen on siis se, että työvoimapalvelut yhdistetään Tanskassa kokonaan kuntiin,Suomessa palvelukeskukset ovat oma erillinen yhteistyömuoto, johon kummatkin osoittavatpuolet työvoimasta.Tanskan ”valttina”, joka on herättänyt paljon huomiota Euroopassa, on Tanskan menestyksen”kultainen kolmio”: tehokas aktiivinen työvoimapolitiikka + alhainen irtisanomiskynnys työelämässä+ runsaskätinen työttömyys- ja sosiaaliturva. Tällaisella ”kolmiolla” saadaan aikaanliikkuvat ja joustavat työmarkkinat, joihin toisaalta yhdistyy turvallisuus, tästä ”flexicurity”, eliflexibility + security = joustoturva, joka uutena käsitteenä on ilmaantunut eurooppalaiseen keskusteluun.Tanskaan verrattuna Suomessa on korkeampi irtisanomiskynnys ja matalampi työttömyysturvantaso.Joustoturvamallin kopioiminen Tanskasta sellaisenaan ei ole mahdollista, mutta on todennäköistä,että joustoturva-ajattelua ja mallia Suomessakin jatkossa kehitetään. Yhtenä esimerkkinä tästä onuuden toimenpidekokonaisuuden, muutosturvan luominen Suomeen, jossa pyritään tehostamaantyöstä-työhön siirtymistä irtisanomistilanteissa. Arviot muutosturvan toteutuksen ensimmäisestävaiheesta ovat myönteisiä. Yhteistyö eri tahojen välillä on parantunut, keskinäiset asenteet tulleetparemmiksi ja luottavaisemmiksi ja aktiivisten ratkaisujen löytyminen on tehostunut. 15Tanska vaikuttaa asiakaspalvelutasolla olevan erityisesti moniammatillisessa työotteesta selvästiSuomen työvoiman palvelukeskuksia jäljessä. Parhaimmillaan sosiaalityö ja työvoimaneuvontaollaan nyt saamassa saman katon alle, mutta kyse on lähinnä fyysisestä sijainnista eikä aidostayhteisestä moniammatillisesta työstä asiakkaiden kanssa. Sosiaalityöntekijällä ja työvoimaneuvojillaon yhä eri asiakkaat. Tässä suhteessa voi arvioida Koutsinkin kehittelyt moniammatillisuudenja parityöskentelyn suhteen olevan kansainvälisestikin hyvin kiinnostavia.Iso-Britannia: Segmentoidut palvelutIso-Britanniassa ja siellä varsikin Skotlannissa, jossa niin ikään on jatkunut pitkään hyvä työvoimankysyntä ja jäljelle jäänyt työttömyys on luonteeltaan hyvin yksilöllistä ja sitkeää, on NewDeal ohjelman kautta painotettu tarkkaan suunnattua ja yksilöllistä palvelua sekä eri tahojen15 Arnkil, R., Jokinen, E., Aho, S., Spangar, T., Syrjä, H. ja Karjalainen, J. (2007) Muutosturva uudenlaisen yhteistyön airuena. Työpoliittinentutkimus 331:2007.27

kumppanuutta työvoiman laajentamisessa. Työvoimapulan ollessa monilla alueilla suorastaanpakottava, on yritysten, työnantajajärjestöjen. julkisten ja yksityisten palvelujen sekä erilaistenkoulutusmuotojen ja kuntoutukseen liittyvien kolmannen sektorin edustajien välille syntynytmäärätietoista ja käytännöllistä kumppanuutta, jossa päämääränä on saada ”kaukana työmarkkinoista”olevat aktivoitua ja mukaan työelämään. Myös yksityisten palveluntuottajien rooliatyömarkkinoiden vaikeammassa päässä on lähdetty vahvistamaan. Myös Iso-Britanniassa keskusteluon jo aikaa sitten muuttunut työttömyyskeskustelusta työvoiman laajentamis- ja kuntoutuskeskusteluksi.Hollanti: tilaaja-tuottaja -toimintatapaKehitys Hollannissa on myös omalla tavallaan mielenkiintoinen. Hollannissa ”siivottiin” työttömyyttä1980-luvulla paljon työkyvyttömyyseläkkeille. Työttömyyden painuessa 2000 luvulla (jaaikaisemminkin) todella alas on Hollannissa tehoja haettu ennen kaikkea palvelujen ulkoistamisellaja markkinamekanismeja vahvistamalla. Julkisten työvoimapalvelujen roolia palvelujen tuottajanaon olennaisesti vähennetty, niistä on tehty palvelujen tilaaja, joka hankkii vaikeammassatyömarkkina-asemassa oleville palveluja yksityisiltä ja kolmannen sektorinpalvelumarkkinoilta.Hollannin kehitys muistuttaa jossain määrin USA:ssa (eräissä osavaltioissa, kuten Wisconsinissa)ja Australiassa tapahtunutta kehitystä. Tulokset markkinamekanismien käyttämisestä ovatkuitenkin olleet ristiriitaisia. Hyvin toimivien palvelumarkkinoiden toiminnan aikaansaaminenja varsinkin ylläpitäminen on osoittautunut hyvin vaativaksi haasteeksi.Suomen seuraava vaihe?Suurena rakenteellisena uudistuksena keskustasolla Suomessa tuli viimein vuoden 2008 alustavoimaan työ- ja elinkeinoministeriön, TEM, perustaminen. Vaikka uuden ministeriön linjauksetodottavat vielä tuloaan, Suomi on tällä ratkaisulla ministeriötasolla painottanut työvoimapolitiikanyhteyttä elinkeinopolitiikkaan, siinä missä esimerkiksi Norja NAV-ratkaisullaan kuntoutukseen,sosiaali- ja terveyspolitiikkaan ja Tanska paikallishallintoon (ja välillisesti sielläkin siishyvinvointipolitiikkaan).Mitä nämä ratkaisut merkitsevät työvoiman laajentamisen kannalta? On oletettavaa, että kysyntäänvastaaminen, työelämäyhteyksien, innovaatiopolitiikan ja yrittäjyyden teemat tulevat SuomessaTEMin myötä vahvistumaan. Suomen ”logiikkana” tulevaisuudessa on kenties, että kilpailukyvynja talouden vahvistaminen luo pelivaraa huolehtia työvoiman heikommasta päästä.Työvoimapalvelujen vastikään valmistuneiden arviointien valossa tällaisen ”kahtiajakautumisen”ja etääntymisen vaara on olemassa ja tarvittaisiin integroidumpaa otetta tulevaisuudessa. 16 Vaaranaon, että työmarkkinoiden ja talouden hyvä ja huono pää jäävät erilleen ja etääntyvät toisistaan.Tanskan ja Norjan logiikkana on taas voimakas panostus kuntoutukseen ja työvoiman16 Arnkil, R., Spangar, T., Karjalainen, V., Saikku, P. ja Pitkänen, S. (2008, valmistuu maaliskuussa): Suomen työvoimapalvelujen uudistuksenarviointi. TEM-julkaisut ja Valtakari, M., Syrjä, H. ja Kiuru, P. (2008) Julkisen työvoimapalvelun palvelurakenteen uudistamisenvaikuttavuus. HSE Executive Education.28

laajentamiseen ja sitä kautta yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen turvaamiseen. Ongelmanaon kenties jääminen etäälle yritysten ja työvoiman kysynnän maailmasta.On siis kiintoisaa todeta, että vaikka kaikkialla ollaan ratkaisemassa – muunneltavat muuntaen– periaatteessa samaa työvoimavarojen laajentamisen ja mobilisoinnin haastetta, on eri maissatyövoimapalvelujen uudistuksissa tehty niin sisällöllisesti kuin rakenteellisestikin erilaisia ratkaisuja.Tässä suhteessa myös pohjoismaiden erilaisuus on viime vuosina selvästi lisääntynyt. Kunvielä kymmenisen vuotta sitten julkisten työvoimapalvelujen tuottamisen rakenne pohjoismaissaoli hyvin samankaltainen, ovat erot nyt kasvaneet ja kasvamassa.On ”välitaseen” aika. Mitä viestejä työvoimapalvelujen uudistuksilla on Koutsin tulevaisuudenkannalta? On ilmeistä, että millään maalla ei ole täydellistä ”reseptiä” työllisyyden edistämisessä,vaan eri maiden malleissa korostuvat erilaiset elementit, joita viisaasti yhdistelemällä voitaisiinSuomessa kenties jatkossa monella tavoin hyötyä suomalaisen mallin rakentamisessa.29

Kuvio 7: Työvoimapalvelujen uudistuksia ja viestejä Koutsin tulevaisuuden kannaltaMaat Uudistuksen ”profiili” Viestejä Koutsin kannaltaTanska: ”Kuntamalli” +joustoturvaNorja: ”yhden luukun malli”Ruotsi: ”Perustyönvälitysmalli”Iso-Britannia: ”Segmentointimalli”Hollanti: ”Tilaaja-tuottajamalli”Suomi: ”Kaksihaarainen verkostomalli”Korostaa nopeasti ja joustavastitoimivia työmarkkinoita ja paikallishallinnonrooliaVahvaa huomiota terveysperusteisensosiaaliturvan piirissä ja työkyvyttömyyseläkkeelläolevien aktivointiinTyönvälitystä ja työmarkkinoidentoimivuutta tehostetaanTarkkaan kohdennettuja ja räätälöityjäpalvelujaeri asiakassegmenteille,alueellis-paikallistenylisektoristen kumppanuuksien korostaminenTehojen hakeminen käyttämällälaajaa palvelujen tuottajien verkostoaja alihankintaaPalvelujen laadun parantaminensekä työmarkkinoiden paremminettä heikommin toimivassa päässä,laajan yhteistyön ja verkostoitumisenkorostaminen. Strateginen painotuselinkeinopolitiikkaan.Korkean kysynnän oloissa erilaistensiirtymien tehokas ja turvallinenaktivointi sekä paikallishallinnonrooli saattavat korostuaPitkään jatkuneen korkean kysynnänoloissa huomiota tullaan kiinnittämäänyhä enemmän terveyteenja kuntoutukseen työelämäänaktivointiin sekä poikkisektoriseenyhteistyöhönOn myös mahdollista, että tehojahaetaan pikemminkin työnjaon korostamisesta,kuin yhteistyön laajentamisestaPitkään jatkuneen hyvän kysynnänoloissa räätälöinti, yksilöllisyys jaeri tahojen yhteistyö korostuvatPitkään jatkuneen hyvä kysynnänoloissa sopimispolitiikan, palveluverkostojenja markkinamekanismienkäyttö lisääntyvätUudistuksen kaksihaaraisuus onmerkinnyt uusia positiivisia avauksiapalvelujen kehittämisessä, muttajatkon kannalta tärkeä kysymyson, miten työvoiman kysyntäänvastaaminen ja rakennetyöttömyydenpurkaminen saadaan paremminkohtaamaan toisensa.Ensimmäisessä luvussa totesimme, että yleinen kehityskulku – työmarkkinatilanteen (ristiriitainen)paraneminen ja kotimaisten työvoimavarojen ehtyminen – avaa työvoiman laajentamisenkautta suotuisia näköaloja uudenlaiselle kuntoutukselle ja Koutsissa esille tulleille menetelmille,mutta ristiriitaisesti. Työvoimapalvelujen ajankohtaisten uudistusten tarkastelu osoittaa, ettävaikka eri maissa periaatteessa ratkotaan samaa työvoiman laajentamisen haastetta työvoimapalveluissa,on niissä kuitenkin sekä kokonaisstrategian, että palvelujen operatiivisen toteuttamisensuhteen erilaisia ratkaisuja ja painotuksia. Aika tulee näyttämään, miten eri ”mallit” tulevattulevaisuuden haasteisiin vastaamaan.30

3. Hyvät käytännöt ja niiden levittäminenAjassa liikkuu erilaisia ideoita, konsepteja ja hyviä käytäntöjä työllisyyden edistämiseen, syrjäytymisenehkäisyyn, kuntoutukseen ja koulutukseen liittyen. Varsinkin Euroopan Unioniinliittyminen vilkastutti kehittämismaailmaa Suomessa. Viimeisenä lukuna ”ylhäältä alas” katsauksessammetarkastelemme näitä viestejä eräänlaisina taustana, tukena ja ”tarjoumina” Koutsintulevaisuudelle.Hyviä käytäntöjä ja innovaatioita kehitetään – mutta levitetäänkö jatilataanko niitä?Euroopan Unioniin liittymisen myötä Suomi on saanut monia kehittämissysäyksiä, joilla on ollutvaikutuksia yhteiskunnalliseen kehittämis- ja projektimaailmaan. EU:n myötä ohjelma- ja projektikehittäminenon Suomessa vilkastunut ja sellaiset käsitteet ja konseptit kuten kumppanuus,kilpailuttaminen, vertailu, evaluaatio, ohjelmapolitiikka (kuten rakennerahastot) ja hyvät käytännöt,… ja monet muut tulleet osaksi suomalaista kehittämiskeskustelua uusina konsepteinatai vahvistaen joitakin olemassa olevia. EU tavoittelee ohjausvaikutusta ja muutosta avoimellakoordinaatiolla, joka perustuu hyvien (tai parhaiden) käytäntöjen levittämiseen, eli oppimiseenhyvistä ja toimivista käytännöistä ja innovaatioista. 17 On kuitenkin osoittautunut, että maiden,alueiden, ohjelmien ja projektien välinen oppiminen ja hyvien käytäntöjen ja innovaatioiden leviäminenon toteutunut usein heikosti ja tehottomasti.Tähän vaikuttaa monta seikkaa, ei vähiten se, että sekä EU:ssa että Suomessa kehittämisen ja palvelutuotteidenstrategiat ovat eräänlaisessa ambivalentissa siirtymävaiheessa. Oppimista, hyviäkäytäntöjä ja innovaatioita haluttaisiin edistää, mutta oppimiselle tarjolla olevat ”tilat” ja resurssitohjelmissa ja projekteissa, sekä projektien ja emotoimintojen välillä ovat usein alimitoitettuja tailaadullisesti heikkoja. Koutsissa oppimistilat toteutuivat arvioinnin mukaan kohtuullisen hyvin,vaikka parantamisen varaa jäi sekä projektin ja emotoimintojen että kumppanuuksien osalta.Entä onko uusille tuotteille tilausta? Kun tulee uusien palvelutuotteiden tilaamisen ja ostamisenaika, huomataankin, että standardit, spesifikaatiot ja rahoitus eivät annakaan mahdollisuuksiauudenlaisten tuotteiden hankkimiseen. Uusien tuotteiden lanseeraaminen markkinoille on ainariskialtista ja alkuvaiheessa resurssi-intensiivistä. Jos tilaaja pitkään epäröi tai tekee uudentuotteen olot hankalaksi, etsikkoaika menee ohi ja palataan takaisin vanhaan. Nämä kysymyksettulevat olemaan Koutsille tärkeitä lähivuosina.17 Jacobsson, K. (2004) Soft Regulation and Subtle Transformation of States: The Case of EU Employment Policy. Journal of EuropeanSocial Policy; Vol 14 (4): 355-370.31

Millaisia ominaisuuksia on ”hyvillä käytännöillä”?Päätelleen maailmanlaajuisesta ja eurooppalaisesta keskustelusta, eräs keskeisimmistä ongelmistaja haasteista, sekä yksityisellä, että varsinkin julkisella sektorilla on pirstaleisen työnjaon ylittäminenja paremman yli työnjaon rajojen menevän yhteistyön ja vaikuttavuuden aikaansaaminen.Euroopan rakennerahastojen projektit, joita Suomessa on toteutettu EU:hun liittymisen jälkeen,ja joihin Koutsikin Equalin kautta kuuluu, esittävät säännönmukaisesti hyvinä käytäntöinä japalvelu-innovaatioina erilaisia rajoja ylittäviä ratkaisuja. Toinen säännönmukaisesti toistuvapäätelmä ja suositus on palvelujen yksilöllisyyden lisääminen.Katsauksessa useiden kymmenien ohjelmien ja verkostojen ja satojen kotimaisten ja Eurooppalaistenprojektien kokemuksiin ”hyvistä käytännöistä” työllistyvyyden edistämisessä ja syrjäytymisenehkäisyssä löydettiin toistuvasti seuraavanlaisia ”ominaisuuksia”: 181. Toiminnan koostaminen ja fragmentoitumisen vähentäminen: Vaikeammassatyömarkkina-asemassa olevien palvelut kärsivät edelleen hajoamisesta ja palvelujenkatkeilusta. Koostaviksi uudenlaisiksi toimijoiksi ovat tulleet palveluohjaajat, koutsit javerkostokonsultit, jotka toimivat rinnalla kulkijoina, yhteyksien ”punojina” ja rajojenylittäjinä.2. Kokonaisvaltaiset, holistiset lähestymistavat ja palvelut: Työllistyvyyden edistämisessätarvitaan paitsi työhön suuntautumista, myös terveydentilan, elämäntilanteen, ajoituksen jaosaamisen selvittämistä ja kehittämistä.3. Yksilölliset ja henkilökohtaistetut palvelut ja ratkaisut: Keskimääräiset ja jäykästistandardoidut palvelut eivät saa aikaan vaikuttavuutta vaativissa asiakasryhmissä.4. Asiakkaan oman aktiivisuuden ja toiminnallisuuden korostaminen: Asiakkaan aito mukanaoleminen ja subjektiviteetti on toistuvasti osoitettu onnistumisen avaintekijäksi.5. Toiminnallisten ja oppimisen ”tilojen” uudistaminen ja uudenlainen käyttö:Laitoskeskeisyydestä ja keinotekoisuudesta aitoihin ympäristöihin (kuten työelämään),jossa pääsee näyttämään osaamistaan, kehittämään motivaatiotaan ja altistumaan uusillevaikutteille.6. Palvelun muodostuminen tehokkaaksi vahvan aloittamisen, toteuttamisen, päättämisen jajälkihoidon saumattomaksi kokonaisuudeksi: Palvelulla on oma ”herkkyyskautensa”, jollointodellisia tuloksia pitäisi saavuttaa, asiakkaan kannalta olennaisia kynnyksiä todella ylittää.Tehokas jälkihoito ja ratkaisun pysyvyyden varmistaminen on yhä enemmän korostunut.18 Arnkil, R. (2006): Mapping Out Good Practice. http://www.arnkildialogues.com/julkaisut.html ja Arnkil, R., Spangar, T. ja Jokinen.E. (2007): Hyvä vertaisoppiminen kuntatyön arjessa. Kuntaliitto. Acta Nro 196.32

7. Projektikehittämisen ja normaalin, pysyvämmän toiminnan välistä yhteyttä heti alustaalkaen on vahvistettava. Johdon kiinnostus ja tuki kehkeytyvälle hyvälle käytännölle onvarmistettava alusta alkaen.8. Vahvana juonteena on työelämä- ja kysyntälähtöisyyden lisääminen hankkeisiin jatuotteisiin alusta lähtien. Tämä edellyttää yhä enemmän kontakteja työelämään jatyöelämän tarpeiden ymmärtämistä ”sisältä päin”.9. Vahva viesti kaikista arvioista on, että kehitys kulkee yhä enemmän erilaisia pitkäjänteisiäkumppanuuksia kohti vaikuttavuuden parantamiseksi. Tämä edellyttää kumppanuuksienluonteen ja sopimusten selkeyttämistä ja osaamisen kehittämistä.10. Kaiken läpi kulkee vahvana kaikkien tahojen välisen luottamuksen vahvistamisen teema.Olipa kysymys asiakaan kanssa toimimisesta, kumppanuuksien rakentamisesta taimarkkinamekanismien (kilpailun) käyttämisestä, keskinäisen tuntemuksen ja luottamuksenrakentaminen on toistuvasti osoitettu avaintekijäksi.Mikäli tarkastellaan edellä olevia arvioinneissa erittäin usein esiintyvien ja ajassa liikkuvien hyvienkäytäntöjen ominaisuuksia ja verrataan niitä Koutsissa esiintyviin, voidaan nähdä, että Koutsissaon kosketeltu tavalla tai toisella käytännöllisesti katsoen kaikkia. Koutsi on siis kaikesta päättäen”ajassa mukana”. Tässä mielessä voisi olettaa, että Koutsin tulevaisuus voisi olla suotuisa.Mutta hyvien käytäntöjen ja tuotteiden leviäminen ei kuitenkaan ole ollut järin tehokasta missään.Ei riitä, että tuote on hyvä. Sille täytyy olla myös tilausta. Hyvin yleisesti puhutaan ”soveltamiskuilusta”(”knowing-doing gap”) 19 , joka tarkoittaa, että tiedetään miten pitäisi toimia,tiedetään millainen toiminta saa aikaan parempaa vaikuttavuutta, mutta niin ei vain tehdä, taisellaista toimintaa ei rahoiteta. Traditiot, standardointipaineet, visioiden puute, yhteistyön puute,luottamuksen puute… erilaiset syyt vaikuttavat tähän. Vielä huonompi asiantila on tietenkin joshyvä ja vaikuttava toimintatapa on jossain tuotettu, mutta siitä ei tiedetä. Tämä ei ole lainkaanharvinaista, kuten useat arviot osoittavat. Ei ole mitään syytä olettaa, etteivätkö nämä haasteetpätisi myös Koutsin tulevaisuuden suhteen.Siksi on viimeiseksi syytä tarkastella, millaisia viestejä meillä on niin palvelujen tilaajille ja rahoittajille,kuin tuottajillekin Koutsin hyvän tulevaisuuden turvaamiseksi.19 Pfeffer, J. and Sutton, R.I. (2000) The Knowing – Doing Gap. Harvard Business School Press. Boston.33

III Ydinviestejä kuntoutuspalvelujen tilaajille,rahoittajille ja tuottajilleKoutsi-projektin arvioinnin aikana kuulimme viestejä, joissa eri tavoin kannettiin huolta siitä, että- vaikka Koutsi projektina ja sen tuottamat tulokset ja tuotteet ovat vakuuttavia ja vaikka Koutsinkatsottiin olleen erityisen onnistunut siinä, että se viritti ja oli alullepanija eri toimijoiden yhteisyönkehittämisessä – kuntoutuspalveluiden tilaajat ja rahoittajat eivät ole välttämättä ajan tasalla.Näiden katsottiin pääsääntöisesti mieluiten tilaavan ”bulkkitavaraa” kuin räätälöityjä tai henkilökohtaistettujapalveluita. Palveluiden kilpailuttamisen katsotaan olevan nyt hyvin mekanististaja usein estävän myös tilaajan ja tuottajan yhteiskehittämisen ja myös eri tuottajien keskinäisenyhteistyön, vaikka molemmissa suunnissa Koutsissa itsessään tehtiin lupaavia avauksia.Tilaajan ja tuottajan erillisyys lähtevät osaltaan pinnallisesti tulkitusta ”kilpailuttamisetiikasta”,mutta myös siitä, että myös tilaajat ja rahoittajat ovat itse organisaatiokehityksessään hankaluuksissayksilöllistettyjen, räätälöityjen ja henkilökohtaistettujen palveluiden organisoimisessa itsekin.Heuristisesti kuvattuna kyse on siitä, missä vaiheessa organisaatiokehitystä ne itse ovat.Kuvio 8. Tuotantotyypit ja palveluiden tuottaminen 20Tuotantotyyppi Palveluidea Asiakkaan/OrganisaationrooliMassateollinenJoustava tuotantoHenkilökohtaistettutuotantoStandardointi, ”samaakaikille””Yksilöllinen valinta”valmiiden tuotteidenja palveluiden valikoimasta.Palveluita/tuotteita eiolemassa valmiina etukäteentai niitä ei tiedetäetukäteen.Asiakas ostaa tuotteet.Tuotteet pysyvät samoina.Yksilö valitsee itselleensopivan palveluidenkombinaation (”paketin”)Asiakkaat ja organisaatiotkehittyvät yhdessä jasamanaikaisesti.PalveluMyydä asiakkaalle valmiittuotteet.Asiakkaalle sopivan ”paketin”neuvotteleminen.Avoimien, luonteeltaanei-ennakoitavien (~’ohjauksellisten’)neuvottelutilojenrakentaminenasiakkaisiin.Koutsi -tyyppisen henkilökohtaistavan toiminnan merkitys on myös tilaajaorganisaatioita itseäänstimuloiva ja niiden kehitystä liikkeelle paneva voima. Keskimäärin organisaatiot Suomessaovat nyt siirtymävaiheessa ”massateollisesta” ”joustavaan” sisältäen nyt joitakin elementtejä japiirteitä myös ”henkilökohtaistetusta tuotannosta”, joka kuitenkin on vasta syntymässä ja nupullaoleva hento verso ajattelu- ja toiminatatapana. Työhallinnon nykyisten uudistusten aallot20 Spangar, T. & Jokinen, E. (2006). Aikuisopiskelun henkilökohtaistamisesta aikuiskoulutuksen henkilökohtaistamiseen. AiHe-projektinkokonaisarvioinnin loppuraportti. Opetushallitus.34

ovat olleet kamppailua siirtymiseksi massatuotannosta asiakaslähtöisempään toimintatapaan.Aikuiskoulutusjärjestelmä on samoin vasta ottamassa askeleita kohti aidosti henkilökohtaistettuatoimintajärjestelmää 21 .Nyt kun ollaan siis eräänlaisessa taitekohdassa, pitkä rakennetyöttömyyden aika on väistymässäja uusi, työvoiman laajentamisen aika vahvistumassa, joskin ristiriitaisesti (ks. kuvio 9), niintilanne haastaa kaikkien tahojen toiminnan, niin palveluiden tilaajien ja rahoittajien palvelukonseptityllä kuvatulla tavalla ja myös itse palveluiden tuottajien palvelukonseptit. Toimijoillenäyttää nyt avautuvan ristiriitainen tehtävä haastaa toisensa ja asettua yhteiskehittämisen ja yhteiskehittymisentilaan.On selvää, että usein tuohon tilaan asettuminen on ristiriitainen ja aikaa vievä prosessi, joka edellyttääkaikkien osapuolten asettumista reflektiivisen oppijan rooliin. Kokemukset työvoimakoulutuksenalueella kertovat, että kyse on suhteellisen pitkästä prosessista, jossa on pitkäjänteisestirakennettava yhteisen kehittämisen mahdollisuuksia ja yhteistä kehittämistyötä reflektoivia jarikastuttavia foorumeita. Yhteisen kehittämisen on lisäksi oltava reaaliaikaisessa yhteydessä kehittämistätukevaan strategiseen päätöksentekoon. 22Kuvio 9: Kohti huomispäivän palvelukonseptia:RakennetyöttömyydenväheneminenKysynnän, moniulotteisenrekrytoinnin, kuntoutuksen jaosaamistarpeiden ristiriitainenkasvuTyöttömyyskeskeisyydestäTyövoiman laajentamiseenTämän päivänpalvelukonseptista…..kytkeytymällä paremminkysyntään ja yrityksiin,räätälöidyillä palveluillasaattaen vaihtamalla jakoutsaamalla…huomispäivänpalvelukonseptiin?2006 2015…21 Spangar, T. & Jokinen, E. (2006, emt.).22 Jääskeläinen, P., Hakkarainen, P., Spangar, T. & Jokinen, E. (2008, painossa). Aikuiskasvatuksen vuosikirja. Dialogiset työpajat ekologisinatiloina. Henkilökohtaistamisen kehittämishanke SaTussa.35

Olemme edellä tarkastelleet uuden palvelukonseptin Koutsin kautta uuden palvelukonseptinsyntyä ja toteutumisympäristöä perustaltaan neljästä näkökulmasta (ks.kuvio 10)1) Palvelujen tuottajan, tässä tapauksessa Koutsi-projektin toteuttajien näkökulmasta: Onkehitetty aktiivista kuntoutusarviointia, työelämälähtöisyyttä ja henkilökohtaistettuaohjausta2) Yhteiskunnan, yritysten ja ihmisten tarpeiden muutoksen näkökulmasta: On tapahtumassasuuri muutos ylitarjonnan aikakaudesta työvoiman laajentamisen, sukupolvenvaihdoksenja rekrytoinnin ja osaamisen uudistamisen aikakauteen3) Palvelujen tilaajan ja rahoittajan muutoksen näkökulmasta: Palvelu-yrittäjyyttä,tilaaja-tuottaja-toimintatapaa niin tilaajilla kuin rahoittajillakin, välityömarkkinoita,työvoimapalveluja, kuntia ja kunta-valtio-yhteistyömuotoja kehitetään4) ”Ajassa liikkuvien” hyvien käytäntöjen näkökulmasta: Luottamus, kumppanuudet javuoropuhelun lisääminen kestävällä pohjalla tuntuvat olevan ydinviestejä maailmallaliikkuvista trendeista hyvissä käytännöissä.Kuvio 10: Koutsin tulevaisuuden ”toteutusympäristö”TarpeetTyömarkkinoiden, yritysten jaihmisten toiminnan muutoksetTilaaja jarahoittaja:JulkisensektorinmuutoksetPalvelu-yrittäjyydenkehittäminen (PKTja 3-sektori)SuurisukupolvenvaihdosTilaajatuottajatoimintatavatVälityömarkkinoidenkehittäminenSisäisen jaulkoisenrekrytoinnin jakuntoutuksenuudistaminenKoutsintulevaisuusTyövoimanlaajentaminenAktiivinenkuntoutusarviointiOsaamisenkehittäminenVuoropuhelun javerkottumisenlisääminenKumppanuuksienlisääminenLuottamuksenlisääminenIdeat:”Ajassa liikkuvia”ideoita jakonseptejaTyöelämä jatyöammattilähtöisyysHenkilökohtaistettuja läheltäohjausTuottaja:Koutsissa kehitettyjätuotteita ja ideoita36

Koutsin tulevaisuus riippuu siitä, miten hyvin nämä eri ”osatekijät” tukevat toisiaan. Yhtäältä onkysymys palvelujen tuottajan innosta ja kestävyydestä jatkaa Koutsissa alkanutta kehitystä. Tähänkestävyyteen kuuluu sekä Kousia kehitelleiden emo-organisaatioiden jatkuva kiinnostus asiaan,että myös virinneiden kumppanuuksien vahvistaminen. Koutsin ideat ja tuotteet ovat ajassaliikkuvien hyvien käytäntöjen mukaisia ja ne tulevat periaatteessa ”työvoiman laajentamisen” aikakaudenkannalta otolliseen aikaan. Esimerkiksi voi todeta, että työikäisen väestön osaamisenkehittämiseksi Koutsin kehittämällä työammatti-konseptilla ja ylipäätään työvaltaisella kuntoutus-,koulutus- ja työllistämisotteella on nyt tilausta. Ammatillinen aikuiskoulutus on siirtymässätyöelämälähtöisyyttä korostavaan näyttötutkintojärjestelmään ja ylipäätään aikuiskoulutukselleon nyt annettu ”työelämän kehittämistehtävä”. Samoin ammatillisella nuorisoasteella ollaansiirtymässä työelämälähtöisyyttä korostavaan ammattiosaamisen näyttöjärjestelmään. Tämä eikuitenkaan välttämättä riitä.Koutsin tulevaisuus riippuu ratkaisevasti myös siitä ymmärretäänkö tuotteiden tilaajien ja rahoittajiensuunnalla millaisia tuotteita tarvitaan paremman vaikuttavuuden aikaansaamiseksitulevaisuuden kuntoutuksessa ja työmarkkinoilla. Tähän liittyy sekä se, millaisia määrityksiätuotteille tehdään, miten joustavaa tuotteiden hankinta on ja miten ne hinnoitellaan. Maailmallapuhutaan ”viisaasta ostajasta”, joka tarvitaan, jotta tuotteet ja markkinat kehittyvät pitkäjänteisesti.Suomi ei ole tässä suhteessa edelläkävijämaa, vaan melko myöhäinen aloittaja, kuten edelläon todettu. Asiaa monimutkaistaa vielä samanaikainen keskeisten toimijoiden, kuten kuntien,työhallinnon ja vakuutuslaitosten muutokset.Tulevaisuus riippuu myös siitä, miten kuntoutukseen ja työllistyvyyden edistämiseen liittyvätpalvelumarkkinat kehittyvät. Kuten todettu, Suomi ei ole edelläkävijämaa pienen ja keskisuurenyrittäjyyden suhteen yleisesti ja työllistyvyyden edistämiseen liittyvillä palvelumarkkinoilla erityisesti.Jotta kehitys olisi suotuisa, tarvitaan myös viisaita toimijoita joilla on riittävät toimintaedellytyksetmarkkinoilla.Maailmalta tuleva vahva viesti näyttää olevan, että kaiken kaikkiaan suotuisan kehityksen turvaamiseksisekä julkisen sektorin sisällä, että julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välilläkeskinäiseen luottamukseen perustuvaa kehittämistä. Tämä on kokemus myös sieltä, missämarkkinamekanismeja ja kilpailuttamista on käytetty Suomea enemmän. Luottamus syntyy vainkeskinäisestä vuoropuhelusta, toistensa tuntemisesta ja yhdessä kehittämisestä. Tällaisen vuoropuhelunja keskinäisen kiinnostuksen elementtejä oli Koutsin toteutuksessa ja sitä on syytäjatkossa vaalia ja vahvistaa. Jos Koutsin yksi sanoma oli, että vaikuttavuutta saadaan lisää ohjaamallaläheltä, voisi ajatella että sama pätee ostamiseen, ”ostetaan läheltä” eli tuntien hyvin sen,mitä ostetaan ja miksi, jotta saadaan aikaan vaikuttavuutta.37

YdinviestitYdinviestimme palvelujen tuottajille on: Jatkakaa rohkeasti Koutsissa alkanutta työelämälähtöistäkuntoutuksen kehittämistä emo-organisaatioiden ja kumppanuuksien tuella. Jatkakaaerityisesti uusia avauksia yritysten ja työpaikkojen kanssa win-win asetelmilla sekä rikastakaaläheltä ohjaavia toiminnallisia menetelmiä ja tukekaa palvelu-yrittäjyyden kehitystä näissäasioissa.Ydinviestimme palvelujen tilaajille ja rahoittajille on: Tukekaa Koutsin tyyppisten yksilöllisten,läheltä ohjaavien ja työelämälähtöisten tuotteiden kehitystä ”viisaalla ostamisella”, tuotespesifikaatioilla(määrittelyillä) ja rahoituksen joustavuudella. Tukekaa palvelumarkkinoiden jaerilaisten palvelujen tuottajien kehitystä pitkäjänteisesti ja olkaa itse tiiviimmin mukana palvelutuotteidenkehittämisessä.Ydinviesti yhteisesti: Jatkakaa keskinäisen luottamuksen ja tuntemuksen kehittämistä ja vuoropuheluasekä tuotteiden että markkinoiden hyvän kehityksen turvaamiseksi.Eri ulottuvuuksilla ja ”ilmansuunnilla” suosituksemme voidaan lopuksi koota seuraavasti.Kuvio 11: Ydinviestit palvelujen tuottajille, tilaajille ja rahoittajilleTarpeetTyömarkkinoiden, yritysten jaihmisten toiminnan muutoksetEdelleen uusia avauksiayritysten ja työpaikkojen kanssa win-winasetelmillaTilaaja jarahoittaja:JulkisensektorinmuutoksetTukea uusilleyksilöllisille tuotteille”viisaalla ostamisella”ja pitkäjänteisellämarkkinoidenkehittämiselläKoutsintulevaisuusYksilöllisyyteen,henkilökohtaistamiseentoiminnallisuuteen jalähetä ohjaamiseenperustuvienideoidenrikastaminenIdeat:”Ajassa liikkuvia”ideoita jakonseptejaRohkeasti pidemmälle työelämälähtöisyyteenemo-organisaatioiden ja kumppanuuksien tuellaTuottaja:Koutsissa kehitettyjätuotteita ja ideoita38

Timo Spangarin avainkokemusTutkija ja konsultti, Psyk. tri Timo Spangar on toiminut ohjaustyössä työhallinnossa erilaisissatehtävissä noin 20 vuotta ja väitellyt ohjauksellisesta asiakastyöstä vuonna 1998. Tutkijana hänon osallistunut erityisesti työvoimapalveluiden kehittämisen näkökulmasta Suomen työhallinnonpalvelu-uudistusten arviointiin ja uudistamiseen. Hän toimi arvioinnin vastuullisena toteuttajanaOpetushallituksen ESR-projektissa ”Aikuisopiskelun henkilökohtaistaminen” vuosina 2001– 2006 ja sittemmin nuorisoasteen ammatillisen koulutuksen kansallista osaamisen tietojärjestelmääkehittäneessä Koppi-projektissa vuosina 2006-2008. Kansainvälisesti hän on toiminutmm. Euroguidance –verkoston arvioinnin vastuullisena tutkijana, Euroopan työturvallisuusvirastonarvioinnin toteuttajana, osallistunut Euroopan työllisyysstrategian toteutumisen Suomessa– hankkeen arviointiin, toiminut EU:n Komissiolle Artikla 6 –hakemusten arvioitsijana, Latvianohjausjärjestelmän Peer Review –arvioitsijana ja Suomen työvoiman palvelu-uudistuksenPeer Review –arvioitsijana. Kansallisissa kehittämisohjelmissa hän on osallistunut mm. ikäohjelmanja muutosturvan arviointiin.Timo Spangar on toiminut itsenäisenä tutkijana omalla toiminimellään Spangar Negotiationsvuodesta 2003 lähtien.Robert Arnkilin avainkokemusTutkija ja konsultti, Psyk.lis. Robert Arnkil on työurallaan toiminut monipuolisesti erityisesti julkisensektorin kehittämisessä sekä Suomessa, että kansainvälisissä yhteyksissä. Hän on toiminutammatinvalintapsykologina työhallinnonpalveluksessa yli kymmenen vuotta ja sen jälkeen tutkimus-ja konsultointitehtävissä ja yrittäjänä.Tutkijana hän on toiminut useaan otteeseen projektin johtajana Työelämän tutkimuskeskuksessaTampereen yliopistossa erityisesti julkisten työvoimapalvelujen tutkimiseen ja arviointiin liittyen.Suomessa Arnkil on toiminut projektin johtajana julkisten työvoimapalvelujen uudistuksen arvioitsijana2002 -2007, kuntien strategisen johtamisen kehittämisohjelman (Kartuke-ohjelma) arvioitsijana2005-2006, Suomen Ikäohjelman arvioitsijana 2003, Työelämän kehittämisohjelman(TYKES) arvioitsijana 2002 – 2003, sekä 2006 sekä ESR:n Tavoite 3 –ohjelman ja YhteisöaloiteEqualin arvioitsijana 1997 -2003 sekä Muutosturvan arvioitijana 2007.Euroopassa Arnkil on osallistunut Euroopan ohjausverkoston (Euroguidence) toiminnan 2002 –2003 sekä Euroopan työsuojeluviraston toiminnan 2001 -2002 arviointiin. Hän on toiminut riippumattomanaasiantuntijana useissa EU:n vertaisarvioinneissa (Mutual learning Programme/Peer Review) mm. Tanskan, Ranskan, Portugalin ja Hollannin työvoimapoliittisten uudistustenarvioinneissa. Hän on toiminut riippumattomana asiantuntijana myös EU:n Urban/Urbact ohjelmanUrban Diversity and Integration verkostolle 2003 - 2006, jossa teemana oli sosiaalinenintegraatio (mukaan lukien maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt) sekä Urban/Urbact –ohjelmankaupunkien turvallisuuden SecurCity-verkostolle 2004 – 2006, jossa niinikään maahanmuuttajatja etniset vähemmistöt olivat yhtenä teemana.Arnkil Dialogues on Robert Arnkilin toiminimi, perustettu 2003, jonka puitteissa hän on, erilaisinyhteistyöverkostoin, toteuttanut erityisesti kansainvälisiä asiantuntijatehtäviä sekä työelämänkehittämiseen liittyvää konsultointia Suomessa.

Kiipulasäätiö (hallinnoija)Kiipulan koulutus- ja kuntoutuskeskus• Projektijohtaja Petteri Ora• Projektipäällikkö Arto Vehkomäki• Projektipäällikkö Leena Toivonen• Projektipäällikkö Riikka Michelssonwww.kiipula.fipetteri.ora@kiipula.fipuh. 050 3003 764arto.vehkomäki@kiipula.fipuh. 050 3598 568leena.toivonen@kiipula.fipuh. 050 3837 256riikka.michelsson@kiipula.fipuh. 050 5820 410Päijät-Hämeen koulutuskonserniKoulutuskeskus Salpaus• Projektipäällikkö Pirjo MalinLahden ammattikorkeakoulu• Lehtori Mari Hyyppäwww.salpaus.fipirjo.malin@salpaus.fipuh. 050 3843 931www.lamk.fimari.hyyppa@lamk.fipuh. 03 8282 765Riihimäen työvoimatoimisto• Projektipäällikkö Anja PuustinenSilta-Valmennusyhdistys ry• Projektikoordinaattori Kari-Pekka Vulliwww.mol.fi/riihimakianja.puustinen@mol.fipuh. 050 3963 142www.siltavalmennus.fikari-pekka.vulli@siltavalmennus.fipuh. 050 9182 068