Kemiaa - Kemia-lehti

insinöörit ansaitsevat paljon rahaa”, kutenKauko myöhemmin muisteli.17-vuotias valkolakki kirjoittautui opiskelemaankemian teknologiaa Polyteknilliseenopistoon Helsingin Hietaniemeen.Rahat elämiseen ”talonpoikaisylioppilas”tienasi antamalla yksityistunteja kurssitovereilleenja kotiopettajana pääkaupunginruotsinkielisissä aatelisperheissä.Opinnot etenivät sujuvasti, kunnes särmikäspolyteekkari riitaantui professoriGustaf Kompan kanssa. Komppa olisihalunnut kouluttaa nuoren lupauksen assistentikseen,mutta tätäpä ei orgaaninenkemia kiinnostanut. Kiista kulminoituiharjoitustöissä, joissa sattunut pieni vahinkosai temperamenttisen professorin”kiroamaan ja sättimään kuin saksalainenaliupseeri”. Kauko erosi opistostasiltä seisomalta.Onni onnettomuudessa oli, että teekkareillaoli vapaa oikeus kuunnella luentojamyös yliopistossa, jonne Kauko siirtyikin.Pari vuotta kului ennen kuin osapuoltentunteet lauhtuivat. Sitten Kaukopalasi ruotuun, teki diplomityönsä Kompanjohdolla ja sai tutkintotodistuksensaTeknilliseksi korkeakouluksi muuttuneeltaPolilta keväällä 1909.Fysikaalisesta kemiasta viehättynytvastavalmistunut lähti saman tien jatkamaanKarlsruhen teknilliseen korkeakouluun,jossa aineen professorina toimituleva nobelisti Fritz Haber. Tämän ohjauksessaKauko suoritti nopeaan tahtiinmyös saksalaisen diplomi-insinöörin japerään tohtori-insinöörin tutkinnot.Sen jälkeen Kauko täydensi koulutustaanvielä fysiikan opinnoilla Berliininteknillisessä korkeakoulussa, jossa hänpääsi nauttimaan sellaisten nimimiestenkuin Albert Einsteinin ja Max Planckinopetuksesta.Kotimaassa odotti kuitenkin ikävä yllätys.Tohtorismiehelle nyrpisteltiin nenää,sillä saksalaispapereita vähäteltiin”epätieteellisenä käytännön alan tutkintona”.Asia korpesi Kaukoa niin, ettähän pari vuosikymmentä myöhemminsuoritti pilkuntarkasti myös suomalaisetkemian yliopisto-opinnot – osallistuenjopa saksan kielikokeeseen, vaikka saksastaoli tuolloin jo tullut hänen toinenäidinkielensä – ja väitteli tohtoriksi uudemmankerran.Perheenpää työmyyränäHengästyttävällä urallaan Yrjö Kaukoehti vaikuttaa monessa maassa ja mantereella.Jo ennen ensimmäisen maailmansodanpäättymistä hän oli työskennellytmuun muassa Fritz Haberin yksityisassistenttinaSaksassa, Pietarin yliopistonRatsastus oli Yrjö Kaukonelinikäinen harrastus.maineikkaan professorin Lev Tšugajevinlaboratoriossa, Pietarin teknillisen korkeakoulunturvetutkijana ja Tentelevskinkemiantehtaan insinöörinä.Venäjän-matkoillaan monitoimimieskerkesi Siperiaan asti perustamaan Omskiinajan huippu-uutuuden: eläviä kuviaesittävän teatterin. Lokakuun vallankumouksenjaloista Kauko pääsi karkuunkeisarillisesta tallista anastamallaan ratsuhevosellamutta palasi pian Pietariinsalakuljettajan roolissa. Nälkäinen kaupunkikaipasi ruokaa ja länteen pyrkivätvalkoiset venäläiset pakoapua.Tampereen teknillisen opiston opettajantointa Kauko hoiti vuodesta 1912 alkaenperäti parikymmentä vuotta. Miestäajoi asettumaan aloilleen saksalaisen JohannaGötzin (1893–1972) kanssa pe-Kaukojen kotiarkistoMonipuolinen tutkijaYrjö Kauko oli ahkera tiedemies, joka julkaisi niin tieteellisiä artikkeleitakuin suurelle yleisölle suunnattuja kirjoituksia kuudella vuosikymmenellä.Hänen ensimmäisiä tutkimuskohteitaan oli oljen ja jäkälän käyttö korvikeaineenasekä eläinten että ihmisten ravinnossa. Myöhemmin Kaukoselvitti turpeen hyödyntämistä kemianteollisuuden raaka-aineena.Viime aikoina on korostunut Kaukon merkitys varhaisena hiilidioksiditutkijana.Hän paneutui jo 1920–1930-luvuilla kemiallisiin menetelmiin,joilla voitiin määrittää hiilidioksidin pitoisuuksia kaasuseoksissa ja nesteissä.Sotavuosina oli käyttöä Kaukon kaasuaseiden ja -puolustuksen osaamiselle,jonka hän oli omaksunut Fritz Haberilta.1950-luvulla Kauko keskittyi tutkimaan, kuinka lannoitteeksi tarkoitetunvirtsan typpihäviöt voitaisiin estää. Emeritusprofessori löysikin ratkaisun:varastoituun virtsaan johdetaan hiilidioksidia sekä kationeja tai superfosfaattia.85-vuotispäivänsä Yrjö Kauko vietti jokoti-Suomessa.Matti Kaukonen48 KEMIA 2/2012