Kemiaa - Kemia-lehti

Naiset ja kemiaSarja kertoo merkittävistä naiskemisteistä, joidenuraa esitellään European Women in Chemistry -kirjassa.Lise Meitnertodisti uraanin halkeavanLise Meitner sai tutkimuksistaankunniaa ja hänen mieskollegansaNobelin palkinnon.Sisko Loikkanen”Menkää kellariin. Laboratorion tiloihinteillä ei ole asiaa.”Tällaisen vastaanoton sai Lise Meitnervuonna 1907 Berliinin yliopiston kemianlaboratoriossa, jonne tutkijaystäväOtto Hahn oli houkutellut häntä hakeutumaan.Molempien esimies, professori EmilFischer ei kuitenkaan suvainnut naisialaitoksessaan. Meitnerin kohdalla hänteki poikkeuksen pitkin hampain ja ainoastaanHahnin pyynnöstä.Fysiikan tohtoriksi Itävallassa väitellytMeitner oli muuttanut Saksaan toiveenaanjatkaa opiskelua Max Planckinohjauksessa. Arvostettu fyysikko oli toivottanutnuoren neidin tervetulleeksi musiikki-iltoihinsamutta suhtautunut tämänopintosuunnitelmiin hyvin skeptisesti.28-vuotias Meitner asettui siis nöyrästikemian laitoksen kellariin, jonka vanhastapuuverstaasta löytyi hänelle työnurkkaus.Ilmiöiden salat julkiWienissä vuonna 1878 syntynyt LiseMeitner oli kasvanut juutalaisessa älymystöperheessä.Auguste-sisaresta tulisäveltäjä ja pianisti, mutta Liseä kiehtoivatluonnontieteet.Fysiikkaan Lisen innosti Wienin yliopistonloistava luennoija LudwigBoltzmann. Tältä Meitner omaksui näkemyksenfysiikasta tieteenä, joka paljastaaluonnon perimmäiset salaisuudet.Juuri niitä hän ryhtyi selvittämään berliiniläisessäkellarissa yhdessä Otto Hahninkanssa.Tutkijakaksikko täydensi toisiaan loistavasti:kun Hahn oli intuitiivinen kemisti,Meitner pohdiskeli ilmiöiden syitä.Uskomattoman hedelmällinen tieteellinenyhteistyö kesti neljättä vuosikymmentä.Yliopistosta Meitner ja Hahn siirtyivätmuutaman vuoden kuluttua KeisariWilhelmin kemianinstituuttiin. Siellä heilmoittivat vuonna 1918 valmistaneensauutta alkuainetta, joka myöhemmin nimettiinprotaktiniumiksi. Käytännössätyön oli tehnyt Meitner, sillä Hahn olituolloin armeijan palveluksessa.Tunnustuksena saavutuksestaan Meitnersai oman osaston ja vuonna 1922professorin arvon. Ensi kertaa elämässäänkeski-ikäinen tutkija alkoi myösnauttia kunnollista palkkaa, jonka turvinhän saattoi perustaa oman kodin.Vuonna 1934 Meitner ja Hahn kiinnostuivatEnrico Fermin ilmoituksesta, ettätämän ryhmä oli pommittanut neutroneillauraania, ja aloittivat omat uraanitutkimuksensayhdessä Fritz Strassmanninkanssa. Työ katkesi kuitenkin Meitnerinosalta kesken, kun natsien vainot ajoivathänet vuonna 1938 maanpakoon.Pakomatka päättyi Tukholmaan, jossasinnikäs nainen ryhtyi heti jatkamaantieteentekoa yhdessä Auguste-sisarensapojan, tutkija Otto Frischin kanssa. Jo1939 täti ja sisarenpoika julkaisivat teoreettisenselityksen Hahnin ja Strassmanintoteuttamalle uraanin fissiolle.Omassa julkaisussaan Hahn ja Strassmanneivät maininneet yhteistyötä juutalaisenkollegan kanssa. Meitneria eimuistettu silloinkaan, kun Otto Hahnillevuonna 1944 myönnettiin tämän ja Meitnerinyhteisistä tutkimuksista Nobelinkemian palkinto.”Pommin äiti”Sen sijaan Lise Meitner joutui julkisuudenvalokeilaan Hiroshimaan ja Nagasakiinelokuussa 1945 pudotettujen atomipommienmyötä, ja häntä syytettiin jopapommin ”juutalaiseksi äidiksi”. Tutkijajoutui muistuttamaan, ettei hänellä ollutmitään tekemistä tuhoisan aseen kehittämisenkanssa.Sodan jälkeen Meitner työskenteli jonkinaikaa Yhdysvalloissa, kunnes kaipuuEurooppaan toi hänet takaisin Tukholmaan.Viimeisen tieteellisen artikkelinsaMeitner julkaisi vuonna 1950 ja kiersisen jälkeen maailmaa luennoimassaydinenergian rauhanomaisesta käytöstä.60 vuotta tohtorinväitöksensä jälkeenLise Meitner sai yhdessä Otto Hahnin jaFritz Strassmannin kanssa ensimmäisinäei-amerikkalaisina tutkijoina Enrico Fermi-palkinnon.Viimeiset vuotensa Meitner eli lähelläsisartaan ja sisarenpoikaansa EnglanninCambridgessa, jossa hän kuoli vuonna1968 juuri ennen 90-vuotissyntymäpäiväänsä.Kirjoittaja on kemian diplomi-insinöörija Ylen tiedetoimittaja.sisko.loikkanen@yle.fiLise Meitner tuoreenatohtorina vuonna 1906.50 KEMIA 2/2012