Itsetekemisen perinne

10 PEHMEÄ NYKYTAIDE
Minna Haveri
Käsityö on ollut vuosisatoja kodin arkeen kätkeytyvää tekemistä, ikään kuin naisten
kotitöiden jatke. Käsityöt ovat jo pitkään olleet suomalaisten suosikkiharrastus,
mutta 2000-luvulla käsityöharrastuksista on tullut erityisen trendikkäitä. Nyt
jopa nuorten kaupunkilaisten on katu-uskottavaa virkata julkisesti isoäidinneliöitä.
Sama suosio ja vapautuminen näkyvät aikamme kuvataiteessa. Monet nykytaiteilijat
ovat ottaneet tekstiilitekniikat taiteelliseksi ilmaisutavakseen. Tämä artikkeli käsittelee
erityisesti lankatekniikkojen, kuten virkkauksen, neulomisen ja käsinkirjonnan,
suhdetta nykytaiteeseen. Artikkeli perustuu kesällä 2016 julkaistuun Pehmeä
taide -tietokirjaan.
Kuvataiteen ja käsityön näkymätön raja
Taide ja taiteen käytännöt ovat kulttuurin säätelemiä. Harvoista tulee ammattitaiteilijoita,
mutta kaikilla meillä lienee jonkinlainen käsitys siitä, mitä taide on ja millä ja miten kuvallista
luovuutta on totuttu kulttuurissamme ilmaisemaan. Villalangasta on totuttu tekemään
sukkia ja pronssista patsaita, eikä toisin päin. Kun langalla syntyvä käsityö on kerran
totuttu näkemään käytännöllisenä ja ei-taiteena, on tästä mielikuvasta vaikea päästä irti.
Kuvataide ja käsityö ovat kumpikin tärkeitä ja pitkän perinteen omaavia kulttuurin
osa-alueita, joita yhdistää tuotosten ainutkertaisuus. Niillä on kuitenkin merkittävä
luonne-ero. Käsityön roolia on perinteisesti pidetty kulttuurisisältöjä säilyttävänä ja traditioita
jatkavana, kun taas taiteen on katsottu olevan perusolemukseltaan uutta luovaa
ja eteenpäin pyrkivää. On tyypillistä ajatella, että käsityöläisellä materiaali ja taidokas
tekniikan hallinta ovat ensisijaisia, kun taiteilija puolestaan tekee teoksensa välittämään
sanomaa. Siksi monet ajattelevat, että taide on tehty tulkittavaksi ja käsityö käytettäväksi.
Tämä raja on vanha ja vankka, vaikka erot ovat aina olleet liukuvia ja usein
kyseenalaistettuja.
Vaikka monet käsityöntekijät yhä keskittyvät ohjeita ja perinteitä noudattavaan käsityöosaamiseen,
sen rinnalle on viime vuosina noussut vahvana uudenlainen, entistä vapaampi
ja luovempi käsityöilmaisu. Tämä niin sanottu käsityöperustainen kuvataideilmaisu on
irrottautunut monista sellaisista tavoista ja tottumuksista, jotka ovat vuosisatoja rajoittaneet
käsityön ilmaisumuotoja. Osaksi uuden käsityöperustaisen taiteen kiehtovuus perustuukin
juuri rajankäyntiin käsityön perinteiden kanssa. Aiemmin mukautuvaksi, kodin
piiriin kuuluvaksi ja jopa hyveelliseksi koettu käsityö saa ajassamme yllättäviä ja yhteis-
108