Sanna Rauhala-Parrey - Rengas

Yhtenä syystalven iltana päätin vierailla ystäväni luona läheisessä kylässä. Tuon kuuden kilometrin
matkan ei pitänyt olla minulle tottuneena pyörällä liikkujana edes iltahämärissä kummoinenkaan
temppu. Mutta en ollut pyöräillyt kyseiseen kylään vielä koskaan eikä pyöräilykartassa kerrota, mitkä
tiet ovat valaistuja ja mitkä eivät - eikä koko kartasta lopulta ollut suurta iloa, kun silmälasini jäivät
kotiin. Seikkailin siis pitkin pimeitä pellonvieriä, joista ei koskaan voinut olla varma, vievätkö ne
johonkin vai loppuuko matka seuraavaan penkkaan. Pyörän valokeila ylsi aina vain muutaman metrin
päähän. Kaukana siinsi kuitenkin valaistu linna, jonka tiesin olevan oikeassa suunnassa. Sitä kohti
polkien pääsin kuin pääsinkin lopulta taas sivilisaation pariin, tosin sillä seurauksella, että päädyin
väärään kylään. Onneksi minulla oli taskussa kännykkä, joten illan seikkailu päättyi onnellisesti.
Das neue Jahr und der frische Kalender machen es wieder einmal deutlich: Das Leben ähnelt einer
Wanderung durch eine unbekannte Gegend. Die Karte gibt nur richtungsweisende Hinweise und die
Gefahr einer Fehlinterpretation ist immer gegeben. Oft sieht man vor lauter Dunkelheit oder Nebel
nur ein paar Schritte weiter und hat keine Ahnung, wo der Weg eigentlich hinführt (oder ob der
irgendwohin führt). Gut ist, wenn der Wanderer ein Ziel hat, dem er zusteuert, eine Vision – einen
Traum, der ihn anspornt, weiterzugehen.
„Träumt einer allein, ist es nur ein Traum. Träumen viele gemeinsam, ist es der Anfang vom etwas
Neuem“, sagt ein Sprichwort aus Brasilien. In unseren Gemeinden stehen Gemeindeversammlungen
bevor. Vielleicht könnten sie Orte des gemeinsamen Träumens sein. Vielleicht
könnten dort Visionen, neue Pläne für die nächste Wegstrecke der Gemeinde
entstehen. Nicht alle Träume gehen in Erfüllung. Und doch sind Träume mehr als
Schäume, denn sie lassen uns neue Schritte wagen - oder manchmal auch geduldig
ausharren, bis die Zeit reif ist.
Joskus on maltettava odottaa. Joskus on rohkeasti otettava se askel, jonka uskoo
vievän oikeaan suuntaan, vaikkei tiedäkään, mitä matkan varrella tulee vastaan.
Ja joskus harharetkikin päättyy onnellisesti.
Uskallusta uuteen vuoteen,
Ein neues Jahr voller Träume wünscht Ihnen,
saatesanat
Pimeitä pellonvieriä
Ritva PRinz
Renkaan toimittaja / Rengas-Redakteurin
1-2 • 2012 | 1
kuva: Andreas Dort

Iloa ja voimaa auttamiseen!
Naapuriapuseminaari 20.-22.4.2012 Hanns-Lilje-Hausissa, Hannoverissa.
Haluan olla lähimmäiseni tukena ja auttaa, tuottaa ja jakaa iloa. Mutta mistä löytää oma
jaksamisen lähde, mistä saada yhä uudestaan ja uudestaan voimaa naapuriaputyöhön?
Miten saisin motivoitua itseäni ja muita lähimmäispalvelun vaativiin, mutta palkitseviin
tehtäviin? Miten löytää mielekkyys valveilla oloon, vaikka avun tarvitsijoita ei juuri nyt
olisikaan? Mistä löytää kultainen keskitie lähimmäisenrakkauden ja itsensä liikarasitukselta
suojelemisen välillä?
Tämänvuotisessa naapuriapuseminaarissa pohdimme ajankohtaisten käytännön työhön
liittyvien kysymysten lisäksi omaan auttajana jaksamiseen, motivaation ylläpitämiseen ja
auttajien verkostoitumiseen liittyviä kysymyksiä. Kouluttajinamme ovat Maarit Tammisto,
Mummon kammarin toiminnanjohtaja Tampereelta, sekä hänen kanssaan jo pitkään yhteistyötä
tehnyt Simo Lahtinen, monien sosiaalisten vapaaehtoishankkeiden kehittäjä, jo eläkkeellä
oleva talousjohtaja.
Ilmoittautumiset 10.2.2012 mennessä
netissä www.rengas.de > yleinen tapahtumakalenteri tai puhelimitse 0511-2796600.
Osallistumismaksu € 132,- sisältäen majoituksen ja täysihoidon sekä seminaarin ohjelman.
SKTK vastaa kunkin NA-paikkakunnan (kts. lista Renkaassa) yhden edustajan matka- ja
täysihoitokuluista.
Lisätietoja diakoniatyöstä vastaavilta papeilta
Helena Eckhoffilta (eckhoff@kirche-koeln.de, 0211-29149437)
ja Miika Rosendahlilta (finnischer_pfarrer_sued@t-online.de, 089-3148874).
Rengas 3/2012 ilmestyy KV 9
maaliskuun tapahtumatiedot
artikkelit: 26.1.
seurakuntien tapahtumatiedot oman
seurakunnan tiedottajalle: 26.1.
Ajankohtaista / Aktuelles
Kiitos!
Yhteinen panos kannatti! Joulumyyjäiset eri puolilla Saksaa olivat menestys.
Ne välittivät joulutunnelmaa ja hyvää mieltä. Toivat seurakunnan tiloihin
uusia ihmisiä. Tekivät Suomea tunnetuksi. Auttoivat turvaamaan seurakunnan
ja suomikoulun toiminnan ensi vuonna – tai tuloksesta voitiin jopa
antaa osa sitä kipeästi tarvitseville tukikohteissamme Namibiassa tai Bangladeshissa.
Olitpa työntekijä, talkoolainen, lahjoittaja tai vierailija: Kiitos!
Yhdessä saimme paljon aikaan.
Rengas 4/2012 ilmestyy KV 13
huhtikuun tapahtumatiedot
artikkelit: 26.2.
seurakuntien tapahtumatiedot oman
seurakunnan tiedottajalle: 26.2.
33
1-2 • 2012 |

kuva: Istockphoto, Barbara Henry
Kun vuodenvaihteen tienoilla avaa television,
saattaa kuvaruudulle avautua virta kuvia
edelliseltä vuodelta. Kuvia Japanin rannikkoa
pyyhkivästä, suunnatonta tuhoa ja inhimillistä
kärsimystä aiheuttavasta tsunamista; vakavia
näkymiä Euroopan talouden ajautumisesta vähitellen
kriisin partaalle ja poliitikkojen yrityksistä
epätoivoisesti etsiä vakauttavia ratkaisuja;
iloisia kasvoja vapauden kevään koitettua Lähi-
Idän arabivaltioihin itsevaltiaitten kukistuessa.
On vuosikatsauksen aika.
Uudenvuodenaattona katsotaan perheen ja ystävien
kanssa valokuvia. Yhdellä on kädessään
paksu albumi, toisen kansiot avautuvat tietokoneen
ruudulle. Yhtä kaikki: kuvista näkee, miten
aika kuluu vääjäämättä eteenpäin. Lapset
ovat kasvaneet, puutarhan kevätkukkien loisto
oli hurmaava, kesän uimareissut olivat unohtumattomia,
lomamatkalla tuli käytyä mielenkiintoisissa
paikoissa, isoäidin syntymäpäiväjuhlissa
oli mukava tavata sukulaisia. On vuosikatsauksen
aika.
Entäpä sitten minä. Millainen oli minun vuoteni?
On hyvä pysähtyä ja katsoa menneeseen,
katsoa itseään ikään kuin peilistä, pohtia tekemisiään
ja tekemättä jättämisiään. On hengellisen
vuosikatsauksen aika.
Jaoinko saamistani lahjoista ja ilahdutin muita?
Tarvittiinko apuani; ryhdyinkö kyselemättä
toimiin? Tarvitsiko joku surussaan lohdutustani?
Osasinko olla rohkaiseva ja kannustava toisia
kohtaan? Puhuinko harkitusti ja sävyisästi
vai loukkasinko muita vihapuheillani? Kohtelinko
kaikkia ihmisiä tasapuolisesti ainutlaatuisina
Jumalan kuvina, sellaisina kuin itsekin olen? Pidinkö
huolta luomakunnasta pyrkien luonnon
säästämiseen ja suojelemiseen ihmisten itsekkyydeltä?
Olinko ahkera ja pitkäjänteinen? Ih-
kuukauden sana
Vuosikatsaus
mettelinkö Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta?
Rukoilinko ja kävinkö kirkossa? Hoidinko
Jumalan minulle antamia viisauden, tiedon ja taidon
aarteita vastuullisesti? Rakastinko lähimmäistäni
niin kuin itseäni ja Jumalaa yli kaiken?
Varmasti tein kaikkea tätä, mutta en aina. Toisinaan
hyvä jäi vain yritykseksi, toisinaan en edes
yrittänyt. Haluaisin kuitenkin toisin.
Siksi käännyn puoleesi, Jumala, ja pyydän: Anna
minulle alkavana vuotena siunauksesi, rohkaise
minua olemaan avoin ja toisista
aidosti välittävä. Vahvista uskoani
ja anna minun jakaa sen
tuomasta ilosta ja toivosta myös
toisille. Tuo valo elämääni!
„Jumala, luo minuun puhdas
sydän ja uudista minut, anna
vahva henki.“ (Psalmi 51:10)
Miika Rosendahl
1-2 • 2012 |

kuva: Kielo Haubrock
Idän alueen läntisimmän seurakunnan jäsenet
paluumatkalla aluepäiviltä Berliinistä
K: Olipa antoisat päivät! Tunnelma oli leppoisa,
ruoka hyvää ja liturgian laulaminen Päivin
kanssa oli erityisen mielekästä. Nyt vasta muuten
opin tietämään, milloin kirkonmenojen aikana
noustaan seisomaan, nimittäin kiitoksen
ja siunauksen aikana.
T: Ennen noustiin ylös kun pappi käski (nauraa).
K: Tai jos käsiohjelmaan on merkitty tähti (nauraa).
T: Koskaan ei voi tulla niin vanhaksi, ettei mitään
uutta oppisi. Mitäs te puheenjohtajat
opitte Maurilta?
M: Johtamista - muun muassa ein sanomista,
delegoimista ja lakipykäliä.
T: Laskeutuiko puheenjohtajien harteille lain
kova koura (nauraa)?
M: No ainakin sen verran kouraisi, että vetoaminen
tietämättömyyteen ei suojaa rangaistukselta.
Senpä takia on tärkeää, että vaikkei
pykäliä ulkoa osaisikaan, on hyvä tietää, että
sellaisia on olemassa ja mistä ne tarvittaessa
löytyvät. Muistatteko tytöt muuten ne kolme
maagista lukua?
K: 12.960 eli saksansuomalaisten virallinen
määrä Saksassa.
T: 8.450 eli jäsenten määrä SKTK:ssa.
M: Ja kolmantena pitäisi tietää oman seurakuntansa
jäsenmäärä ainakin suunnilleen. Meillähän
se on kolmisen sataa.
K: Minä pidin muuten kovasti siitä Dallmeierien
ryijynäyttelystä.
T: Totta, ryijyjen historiasta olisi voinut kuunnella
pitempäänkin.
M: Oli vähän puhetta, että voitaisiin saada se
Berliinissä pidetty esitelmä keväällä meidänkin
seurakuntaan... ja muutoinkin voisi yrittää kehittää
yhteistyötä muiden seurakuntien kanssa.
K: Ensi vuoden tapahtumakalenterin suunnittelukin
meni ihan joustavasti.
T: Vaikka kyllähän siinä on Päivillä venymistä
idästä länteen.
M: Päivihän nauroikin, että hänen vuoden suurin
saavutuksensa on ollut Hannoverin ja Bielefeldin
saaminen itäisiin seurakuntiin (nauraa).
Mietteitä kotimatkalla
Suomi-keskuksen emännät (vas. Pirkko Kärgel, Raija Pannwitz-
Kallioniemi ja Maija Jalass) hemmottelivat meitä herkullisella ruoalla.
K: Sunnuntain kohokohta oli ehdottomasti
Päivin ja Sofian pitämä ehtoollisjumalanpalvelus.
T: Sofiahan vihittiin juuri edellisenä päivänä
Kuopiossa papiksi.
M: Päivin pitämä saarna bibliologina oli mieleenpainuva.
K: Se oli kyllä minulle ihan uutta ja pani miettimään
sunnuntain raamatunkohtaa ihan toisenlaisesta
näkökulmasta.
M: Kirkkoväki osallistui hienoilla puheenvuoroilla
saarnan kulkuun.
T: Muistinko kehua Suomi-keskuksen emäntien
hyvää ruokaa?
K: Tarjoilu oli mahtava.
M: Niin oli. Ristin sen ensimmäisen illan jälkiruoan
Annelin kirsikkakiusaukseksi.
K: Hei tytöt, laittakaas takit päälle, kohta
ollaan OST-Westfalenissa!
Erittäin onnistuneita pohjoisen ja idän seurakuntien
aluepäiviä pyhäinpäiväviikonloppuna Berliinissä
lämpimästi muistellen Maria Baier, Kielo
Haubrock ja Tarja Welschlau Bielefeldin seurakunnasta.
1-2 • 2012 |

titeetti, merellinen henki ja avoimuus uudelle ovat
toiminnan perusarvot. Merimieskirkoilla käy merenkulkijoiden
ja ulkosuomalaisten lisäksi rekkamiehiä,
liikemiehiä, opiskelijoita, au paireja, virkamiehiä,
työkomennuksella olevia, turisteja,
interrail-matkaajia ja satunnaisia kulkijoita.
Hampurissa on ollut suomalainen merimieskirkko
vuodesta 1901 alkaen. Ensimmäinen merimiespastori
oli Toivo Waltari. Oma kirkkorakennus
saatiin 1920-luvulla. Se kuitenkin tuhoutui
sodassa. Nykyisessä kiinteistössä merimieskirkko
on toiminut vuodesta 1966 lähtien, jolloin kirkko
vihittiin käyttöön. Kirkko on matalan kynnyksen
kohtaamispaikka, joka tarjoaa monipuolista
toimintaa kaiken ikäisille ja paikan vain olla ja
viihtyä. Kirkolla on myös hyvät ja edulliset majoitustilat,
joissa voi yöpyä niin yksittäinen matkailija
kuin iso perhe tai suurempi ryhmä. Merimieskirkko
sijaitsee keskeisellä paikalla sataman
tuntumassa lähellä Elbeä. Vierailijoita palvelevat
palveluvastaava Tiina Ylitalo ja 2. emäntä Anu
Ahvenainen. Kaikki ovat merimieskirkolle sydämellisesti
tervetulleita.
Ritva PRinz
Die Kernaufgabe der finnischen Seemannskirche
liegt in der Betreuung der
finnischen Seeleute und der Finnen, die auf
Reisen sind. Sie bietet auch eine Begegnungsstätte
für die Finninnen und Finnen,
die in Hamburg und Umgebung leben. Die
finnische Seemannskirche ist seit 1901 in
Hamburg tätig. Das erste in den 1920er
Jahren erstellte eigene Kirchengebäude
wurde während des Krieges zerstört.
Das heutige Gebäude der Seemannskirche
in der Ditmar-Koel-Str. 6, wurde im Dezember
1966 eingeweiht. Die Seemannskirche
liegt zentral in der Nähe des Hafens
und der Elbe. In den Räumlichkeiten
der Seemannskirche finden Sie ein vielseitiges
Angebot: Café, Sauna, Bibliothek,
Gästeräume, Kunstausstellungen und Konzerte.
Im November findet der alljährliche
Weihnachtsbasar statt, der ein in Hamburg
sehr bekanntes Schaufenster nach
Finnland bietet.
www.finnkirche.org
1-2 • 2012 |

Sozialkuratorin der finnischen Seemannskirche
in Norddeutschland, Ritva Lehmann.
Olen 50+-ikäryhmään kuuluva, 23 vuotta ulkomailla
asunut suomalainen, kolmen aikuisen lapsen
äiti ja kahden lapsenlapsen mummi. Ammattikoulutukseni
olen saanut sekä Suomessa että
Saksassa. Olen erikoissairaanhoitaja (OP-Schwester,
Klinikum Barmen, Wuppertal), kielenkääntäjä-tulkki
(Turun yliopisto) ja sosiaalipedagogi
(Rauhes Haus, Hamburg). Lisäksi olen suorittanut
sovittelijan tutkinnon (IKM, Hamburg). 80luvulla
olen ollut kolme vuotta lähetystyössä eteläisessä
Afrikassa.
Seurakuntatyö on aina ollut lähellä sydäntäni,
jo rippikoulusta lähtien olen toiminut vapaaehtoisena
mukana erilaisissa tehtävissä seurakunnassa
(raamattupiiri, perhetyö, kirkkoraati).
Halusin ulkosuomalaistyöhön, ja vuodesta 2002
lähtien olen toiminut sosiaalikuraattorina merimieskirkolla
Hampurissa. Näiden vuosien aikana
olen saanut olla kehittämässä sosiaali- ja diakoniatyötä
Hampurin merimieskirkolla. Teen yhteistyötä
mm. naapuriavun, SKTK:n ja Ulkosuomalaisparlamentin
kanssa.
Olen sosiaalikuraattorina työtehtävässä, jossa
kohtaan kaikenikäisiä kanssaihmisiä erilaisis-
Ei tarvitse jäädä
yksin
sa elämäntilanteissa. Esillä on koko elämän kirjo,
iloa ja murhetta, solmuja ja taitekohtia. Olen
siis rinnalla kulkija, keskustelukumppani, kuuntelija.
Avustan virastokäynneillä, lääkäri- ja sairaalakäynneillä,
yhteydenpidossa Suomen virastoihin,
esim. Kelaan. Pidän yhteyttä tarvittaessa
omaisiin Suomessa, teen kotikäyntejä, vankilakäyntejä,
kohtaan merimiehiä laivoilla ja rekkakuskeja
Suomi-kodilla Lyypekissä. Lisäksi minun
tehtäviini kuuluu seniorityö, sillä usein ikääntyessä
avun tarve kasvaa. Toisaalta työttömyyden
tai sairauden vuoksi ihminen saattaa myös syrjäytyä,
jolloin on tärkeä tietää, että seurakunnasta
löytyvät apu ja ystäväverkosto. Kenenkään ei
tarvitse selviytyä yksin.
Osallisuus, yhteisöllisyys, kohtaaminen ja ennaltaehkäisevä
toiminta rohkaisevat ja antavat
voimaa ja toivoa erilaisiin, vaikeisiinkin, elämäntilanteisiin.
Haluan olla rakentamassa seurakuntayhteisöä,
johon jokaisen ihmisen – sinun – on helppo
tulla sellaisena kuin olet.
Minuun voit ottaa luottamuksellisesti yhteyttä
aina, kun tarvitset keskustelukumppania. Yhdessä
haemme ratkaisuja, jotka sopivat sinun elämäntilanteeseesi.
i
Yhteystiedot:
ritva.lehmann@merimieskirkko.fi
puh. +49(0)40316971
Ritva lehMann
1-2 • 2012 | 11

kuva: Bertold Werkmann
Illat ovat olleet monelle tarpeellinen venttiili, on
saanut vapaasti vertaisessaan seurassa kertoa iloja,
suruja, hölmöilyjä ja viimeisiä uutisia tai on
mietitty uusia ideoita toteutettaviksi.
Vähän aikaa oli olemassa jopa „musta kassa“, pieni
summa rahaa säästössä, jotta voidaan nopeasti
auttaa, jos joku joutuu pulaan.
1995 Kaarina Viljanen innosti meidät perustamaan
seurakunnan. Aulikki Mäkinen esitteli meille
Raamatun naisia ja Päivi Lukkari kävi pari kertaa
kertomassa, mikä on tärkeää „arkirakkaudessa“.
Monella on varmaan ollut kotona vaikeuksia nukahtaa
vilkkaan illan ja kahvinjuonnin jälkeen. Helena,
yksi uskollisimmista alusta asti mukana olleista
naisista, siirtyi jo rajan yli...
Myös Bremenin myyjäiset syntyivät suomalaisten
naisten avulla, ensin Merimieskirkon, sitten
Suomi-koulun ja nyt usean kohteen tukemiseksi,
mutta se on jo seuraava tarina...
anneli toikka-steudle
Aarteita arkistojen kätköistä, Rengas 12/1982
1-2 • 2012 | 1

Köln
Wer bist du?
Mein Name ist Zoran Uroic, bin 34 Jahre alt und in Köln geboren.
Meine Mutter ist Finnin, mein Vater Kroate.
Warum bist du Gemeindeassistent geworden?
Man hat mich gefragt, ob ich das machen möchte und nach
kurzer Überlegung habe ich dann ja gesagt, weil ich von klein
auf in der Gemeinde bin.
Was sind deine Aufgaben?
Die Aufgaben sind Vorbereitungen von Veranstaltungen,
Getränke bestellen, kleine Handwerksarbeiten, Post nachschauen,
Gartenarbeit.
Was war bisher die schönste Erfahrung?
Es ist das Schönste, wenn die Gemeinde sich zusammen trifft.
Väitöskirja tekeillä kuuteen Euroopan maahan muuttaneista suomalaisista
Tampereen yliopistossa on tekeillä väitöskirja, jossa selvitetään Iso-Britanniaan,
Espanjaan, Italiaan, Ranskaan, Saksaan ja Tanskaan muuttaneiden suomalaisten tiedonhankintaa
ennen muuttoa sekä tiedontarpeita uudessa maassa.
Tavoitteena on selvittää, miten suomalaiset hankkivat työelämään ja asumiseen liittyvää
tietoa ennen muuttoa, ja mitä uusia ongelmia ja tiedontarpeita muuttajille
syntyy muuton jälkeen.
Tutkimusaineisto koostuu lomakekyselystä ja haastatteluista.
Tässä vaiheessa väitöskirjan tekijä tiedottaa
verkossa olevasta lomakekyselystä ja pyrkii saamaan
siihen mahdollisimman paljon vastaajia.
Väitöskirjan tekijä toivoo saavansa runsaasti yhteydenottoja.
Kyselylomake on Internetissä osoitteessa
http://www.surveymonkey.com/s/Z8VQSGH
Suomi-Seuran tiedote Sutinat 12/2011
Seurakunta-apulainen Kölnissä:
Zoran Uroic on toisen polven
suomalainen ja Kölnin seurakunnan
kasvatti. Hänestä parasta
on, kun seurakunta kokoontuu
yhteen.
kuva: rimglow - Fotolia.com
1-2 • 2012 | 1

Kuva: KT/Aarne Ormio
Ulkosuomalaisseurakunta voi olla
hengellinen tukiverkko erilaisille jäsenille
Suomalaisten uskonnollisuus on muuttunut viimeisten
vuosikymmenten aikana. Uskonnollisiin
instituutioihin kuuluminen on vähentynyt, osallistuminen
perinteiseen uskonnolliseen toimintaan
on laskenut selvästi ja kirkon eri uskonkäsityksiin
uskovien osuus on vähentynyt. Erityisen
voimakkaita nämä muutokset ovat nuorten aikuisten
keskuudessa. Koti–uskonto–isänmaaajattelu
ei enää elä tässä ikäryhmässä samalla
tavoin kuin vanhemmilla sukupolvilla. Uskonnollisuuden
muutokset Suomessa tuovat haasteita
myös ulkosuomalaistyöhön.
Vuosikymmeniä sitten pysyvästi ulkomaille
muuttaneet suomalaiset lähtivät matkaan voimakkaan
luterilaisen kulttuurin keskeltä. Kirkon
piti olla keskellä kylää myös uudessa kotimaassa.
Kirkko oli turvaverkko ja merkittävä suomalaisyhteisö.
Tämä kokemus elää edelleen perinteisillä
siirtolaisalueilla. Näillä alueilla seurakuntalaisten
lukumäärä kuitenkin pienenee ja keski-ikä kohoaa
huomattavasti. Yhä suurempi osa seurakuntalaisista
on eläkeläisiä.
Toisen polven siirtolaisten identiteetti on usein
varsin hajanainen eikä sitä pysty määrittelemään
kansallisuudesta käsin samalla tavalla kuin ensimmäisellä
sukupolvella. Monella tätä voimistaa
vielä se, että perhe on perustettu eri kulttuurista
tulevan kanssa. Ei ole itsestään selvää,
että suomalaisuus ja luterilaisuus on kodin ensisijainen
perinne.
Lyhytaikaiset siirtolaiset tulevat pääosin erilaisesta
taustasta – siitä uskonnollisesta viitekehyksestä,
joka Suomessa nyt vallitsee. He ovat myös
koulutetumpia ja kansainvälisempiä kuin ennen,
joten sopeutuminen uuteen elinympäristöön käy
sulavammin ja nopeammin. Myöskään suomalais-
verkostojen tuella ei ole yhtä suurta merkitystä
kuin aiemmin. Suomalainen on kuitenkin suomalainen,
ja seurakunta voidaan edelleen kokea
paikkana toteuttaa suomalaisuutta: kansallisperinteiden
vaalimisella ja kulttuuritoiminnalla on
edelleen suuri merkitys.
Ulkosuomalaisseurakunnissa eletään monien
erilaisten odotusten keskellä. Erilaisista taustoista
tulevien ihmisten toiveiden yhteensovittaminen
on haastavaa. Parhaimmillaan ulkosuomalaisseurakunta
on kaikille avoin, sellainen, jossa kaikki
otetaan lämpimästi vastaan. Ulkomailla kynnys
osallistua seurakunnan toimintaan on usein matalampi
kuin kotimaassa. On tärkeää, että kynnyksiä
ei myöskään rakenneta. Papit, kanttorit
ja seurakuntien luottamushenkilöt ovat avainasemassa
erilaisten odotusten ja samalla muutostarpeiden
ja kehittämiskohteiden tunnistamisessa.
Kirkon sanomaa on koeteltu parin vuosituhannen
aikana monenlaisissa olosuhteissa ja kulttuureissa.
Se on osoittanut kestävyytensä
ja sille on edelleen
vahva kysyntä. Hengelliset
tarpeet eivät ole hävinneet
vaikka uskonnollisuus onkin
muuttanut muotoaan. Ulkosuomalaisseurakunta
voi olla
hengellinen tukiverkko erilaisille
jäsenille.
kiRkkoneuvos kiMMo kääRiäinen
kirkon ulkoasiain osaston johtaja
Lähde: Suomalaiset maailmalla 2012
(Kirkkohallitus/Kirkon ulkosuomalaistyön yksikkö)
1-2 • 2012 | 1

Suomalainen kätilö ja (perhe)terapeutti
Finnische Hebamme und Systemische Therapeutin
Taina Palokangas-Büsing
Steinbruchstr. 15, 30629 Hannover, 0511-55 97 54
Hebamme.Taina@web.de, www.hebamme-therapie.de
Suomalainen hammaslääkäri Hannoverissa
Zahnarztpraxis
Marianne Lienard
Rosenweg 6, Ortsteil Wettbergen, 30457 Hannover
www.praxislienard.com, Telefon: 0511-461353
Suomalainen toimintaterapeutti / Ergotherapeutin
Sari Heipp
München, puh./Tel. 0177-2837038, sari@heipp.de
Vereidigte Übersetzerin & Dolmetscherin
Virallinen kääntäjä & tulkki, KTM (Helsinki)
ELINA OLDENBOURG
Tel. 069-671109 Fax 069-6708690
Güntherstr. 4, 60528 Frankfurt a.M.
elinao@aol.com
FINNISCH-DEUTSCH-FINNISCH
Vereid. Übersetzerin u. Dolmetscherin
Dr. Angela Plöger
Vogt-Groth-Weg 22, 22609 Hamburg
Tel. 040-8004919
Valantehnyt kielenkääntäjä/tulkki, KK
Vereidigte Übersetzerin/Dolmetscherin
RITVA JAKOILA
Treisberger Str. 8, 60439 Frankfurt a.M.
Tel. 069-53086975 Fax 069-53087061
jakoila@t-online.de
Valant. kielenkääntäjä
beeidigte Dolmetscherin
Ritva Kaarina Schröder
FINNISCH-SCHWEDISCH-DEUTSCH
Ebelingstr. 4, 30659 Hannover
Tel. 0511-6476292, Fax 0511-6405555
E-Mail: ritvaschroeder@gmx.de
Rechtsanwalt, Fachanwalt für Steuerrecht
Kai Schröder
Beeidigter Dolmetscher, Englisch-Deutsch
Tel. 0511-8387731, Fax 0511-8387733
PalveluhakeMIsto / dIenstleIstungen
Beratung & therapeutische Begleitung
mielellään suomeksi, neuvoa myös puhelimitse
Satu Marjatta Massaly
HP Psychotherapie, Gesprächs- & Systemische Therapie
50935 Köln-Sülz, Guldenbachstr.1, Tel. 01522 – 9267514
suomalainen yleislääketieteen erikoislääkäri
Sanna Rauhala-Parrey
Bahrenfelder Steindamm 37
/ Ecke Thomasstraße, 22761 Hamburg
Puh. 040-85371188, Fax 040-85371312
avoinna: ma 9-13 ja 16-18, ti 9-14, ke 9-12,
to 9-12 ja 15-18 sekä pe 9-14
Suomalainen psykoterapeutti
Dr.med. Carita Schneider
Friedensallee 62a, 22765 Hamburg
Puh./Tel.: 040-89018823
Psychotherapie auf Schwedisch, Deutsch und Finnisch
Lento- ja laivaliput, seuramatkat
Eija Kassner, TravelNet
(Thomas Cook Group)
Tel. 09131-994350, Mobil 0172-9472801
E-Mail eija.kassner@t-online.de
Tarv. myös iltaisin ja viikonloppuisin!
§ §
www.tifcon.de
Verot/Steuern
Veroja suomeksi ja saksaksi
Deutsch - Finnisches Steuerrecht
Steuerberatung Trosien
Steuerberaterin Dipl. Kffr. Sari M. Trosien
Tel. 06081-57699-50, Fax: -51, info@tifcon.de
Katso myös: www.rengas.de
1-2 • 2012 | 1

Mahdollinen toinen vaali:
25.–27.1.2012, 13:00-18:00
28.1.2012, 10:00-18:00
Yhteyshenkilö:
Tarja Lashbrook, puh. 069-97554352
München
Suomen kunniapääkonsulaatti
Ismaninger Str. 75, 81675 München
Ensimmäinen vaali:
11.–13.1.2012, 12:00-18:00
14.1.2012, 10:00-18:00
Mahdollinen toinen vaali:
25.–27.1.2012, 12:00-18:00
28.1.2012, 10:00-18:00
Yhteyshenkilö:
Nana Lahti, puh. 089-91072257
Stuttgart
Suomen kunniakonsulaatti
Mittlerer Pfad 15, 70499 Stuttgart
Ensimmäinen vaali:
13.1.2012, 13:00-18:00
14.1.2012, 10:00-18:00
Mahdollinen toinen vaali:
27.1.2012, 13:00-18:00
28.1.2012, 10:00-18:00
Yhteyshenkilö:
Leena Meier, konsuli, puh. 030-50503208
tai 0711-988114540 / Stuttgart
Etelä-Saksan suomalaiset voivat äänestää
myös Sveitsin, Ranskan tai Itävallan puolella:
Bern
Suomen suurlähetystö
Weltpoststrasse 4, 3015 Bern
Ensimmäinen vaali:
11.1.2012 klo 17:00-20:00
12.1.2012 klo 11:00-14:00 ja 17:00-20:00
13.1.2012 klo 11:00-14:00 ja 17:00-20:00
14.1.2012 klo 10:00-15:00
Mahdollinen toinen vaali:
25.1.2012 klo 17:00-20:00
26.1.2012 klo 11:00-14:00 ja 17:00-20:00
27.1.2012 klo 11:00-14:00 ja 17:00-20:00
28.1.2012 klo 10:00-15:00
Puh. +41-31-3504100
Zürich
Suomen kunniapääkonsulaatti
Dufourstrasse 128, 8008 Zürich
Ensimmäinen vaali:
11.1.2012 klo 17:00-20:00
12.1.2012 klo 11:00-14:00 ja 17:00-20:00
13.1.2012 klo 11:00-14:00 ja 17:00-20:00
14.1.2012 klo 10:00-15:00
Mahdollinen toinen vaali:
25.1.2012 klo 17:00-20:00
26.1.2012 klo 11:00-14:00 ja 17:00-20:00
27.1.2012 klo 11:00-14:00 ja 17:00-20:00
28.1.2012 klo 10:00-15:00
Puh. +41-44-3502566
Straßburg
Suomen pysyvä edustusto
Euroopan neuvostossa
31, Quai Mullenheim, 67000 Strasbourg
Ensimmäinen vaali:
11.1.2012, 10:00-17:00
12.1.2012, 10:00-19:00
13.1.-14.1.2012, 10:00-17:00
mahdollinen toinen vaali:
25.1.2012, 10:00-17:00
26.1.2012, 10:00-19:00
27.1.2012-28.1.2012, 10:00-17:00
Wien
Suomen suurlähetystö
Gonzagagasse 16/2, 1010 Wien
Ensimmäinen vaali:
11.-13.1.2012 klo 12:00-18:00
14.1.2012 klo 10:00-15:00
Mahdollinen toinen vaali:
25.1.-27.1.2012 klo 12:00-18:00
28.1.2012 klo 10:00-15:00
puh. + 43-1-531590
s-posti: Sanomat.WIE@formin.fi
Lisätietoa vaaleista: www.vaalit.fi
1-2 • 2012 | 21

kuva: © Suden aika
Liisa Matveinen - Gesang, Kantele
Veera Voima - Gesang, Kantele, Moraharpa
Katariina Airas - Gesang
Nora Vaura - Gesang, Flöte, Udu
finnische Vokalkunst mit spiritueller Kraft
„Wir möchten, dass unsere Seelen zusammen
singen. Wir singen im Stil des „Runolaulu“, was
„Gedichtgesang“ bedeutet. Diese Tradition lieben
und achten wir“, beschreiben die vier Musikerinnen
von „Suden aika“ ihre Arbeitsweise. „Unseren
Sound entdecken wir gemeinsam durch Improvisation
und Begegnung über die Stimme. Der
wichtigste Aspekt ist, sich ganz in die Musik hineinzubegeben.
Wir tüfteln nicht an detaillierten
Arrangements; die Details, die Farben kommen
von selbst - wir öffnen uns und lassen es geschehen.
Wenn man zusammen improvisiert und sich
dabei in die Augen schaut, zuhört, singt, wieder
zuhört und singt, dann kann man den Moment
erleben, wo die Zeit stehen bleibt und man miteinander
im Einklang steht. „Suden aika“ bedeutet
„Zeit des Wolfes“. Der Wolf ist für viele Menschen
eine teuflische Figur, aber für uns steht er
für Freiheit, Wahrheit und etwas Wildes. Das ist
Suden aika.“
Mit Segenswünschen und alten Zaubersprüchen
taucht die Gruppe tief in die finno-ugrische Mythologie
und in archaische (weibliche!) Kraftzentren
ein. Daneben stehen eigene Texte und Melodien,
die vom kleinen, intimen Lied bis hin zur
großen, durchkomponierten Ballade reichen.
Live-Übertragung auf WDR 3
am 15.2. ab 20:05 Uhr
Die gesamte Tournee wird vom Finnland-Institut
in Deutschland gefördert. Einzelne DFG-
Gruppen fördern die Konzerte vor Ort.
Detaillierte Infos zum Kartenverkauf für alle
Konzerte unter Tel. 0461-4935568 und auf
www.nordpool-musik.de
Suden aika
„Suden aika“ ist zu hören:
5. Februar 19:00 Uhr Flensburg
7. Februar 20:00 Uhr Marburg
8. Februar 20:00 Uhr München
10. Februar 20:00 Uhr Nürnberg
11. Februar 20:00 Uhr Reitze/Wendland
12. Februar 20:00 Uhr Dresden
15. Februar 20:00 Uhr Bielefeld
16. Februar 20:00 Uhr Lübeck
17. Februar 20:30 Hamburg
18. Februar 20:00 Minden
19. Februar 17:00 Uhr Rendsburg
1-2 • 2012 | 2

Kuvat: Suomen elokuvasäätiö, NFI
Saamelaista näkökulmaa
Päivillä esiteltiin saamelaisen
kulttuurin elokuvatuotantoa n.
80 vuoden ajalta.
Saamelaiskulttuuriin tutustuminen
voi tapahtua (ja on tapahtunut
perinteisesti) etnologisesti,
siirtomaanäkökulmasta tarkastellen,
heidät tarkkailukohteiksi
mieltäen (Pohjoiskalotti, Laila,
Same Jakki (Saamelainen vuosi),
Uhkkadus (Uhka, joka käsittelee
Tsernobylin ydinkatastrofin
seurauksia Lapin poroelinkeinolle
Pohjois-Ruotsissa), Rymdinvasion
i Lappland, Samernas land ja
- last but not least - Rauni Mollbergin Maa on
syntinen laulu).
Toinen tapa on tarkastella elämää subjektiivisesti
alkuperäiskansan jäsenenä ja kertoa tarinoita
historiasta ja kehityksen kulusta saamelaisen
omasta näkökulmasta, itsestä käsin. Kautokeinossa
on Sami Film Center -kulttuurikeskus, joka
edistää saamelaisten lyhyt- ja dokumenttielokuvatuotantoa.
Tätä näkökulmaa edustavat mm.
elokuvat Bazo, Pathfinder (Orfelas), Kautokeinon
kapina, Nils Gaupin vaikuttava, historiallisiin
tosiasioihin perustuva työ.
Sami Daughter Yoik on nuoren naistaiteilijan
(Liselotte Wajstedt) todistus siitä, miten vaikea
on löytää oma minuus, kun äiti lasta suojellakseen
pimittää tältä saamelaisjuuret. Aikuisena
tytär alkaa etsiä niitä, ja on koskettavaa nähdä,
miten hän löytää identiteettinsä myös Tukholman
saamelaisena: hän alkaa luoda saamenkielistä
sanastoa kaupunkimiljöölle (mm. vastineen
„rullaportaille“ tai „näyteikkunalle“). Toisaalta
hän näyttää Sami-puvun värien merkityksiä
valmistamalla valkopohjaisen saamelaispuvun tai
mustapohjaiseen pukuun pukeutuneena, kuten
haastattelussa elokuvansa esityksessä Lyypekis-
elokuvasta Kautokeinon kapina (ohjaaja Nils Gaup)
sä, myös uskonnollisen vakaumuksensa lestadiolaisuuden.
Minua askarruttaa, miten nuivasti pohjoismaat
valistuneina yhteiskuntina ja valtioina ovat voineet
syrjiä saamelaisten alkuperäiskansaa aina
EU-aikaan saakka! Tuntuu siltä, että vaikka saamelaisten
asema laissa on turvattu, heidän oikeutuksensa
perinteiseen elämänmuotoon ja
perinteiseen kulttuuriinsa kyseenalaistuu uusien
teollisten ja kulttuuristen haasteiden mukana
yhä uudelleen. Kilpailu Lapin alueiden teollisesta
hyödyntämisestä koko Pohjoiskalotin alueella käy
parastaikaa taas kiivaana. Mm. metsäalueiden ja
metalliesiintymien teollinen hyödyntäminen Utsjoen
löydöksien mukana uhkaa välittömästi saamelaisten
elinkeinon harjoittamista, porotaloutta.
Sama koskee ja on koskenut Norjan ja Ruotsin
saamelaisten asutuskeskusten asemaa Kautokeinoa
ja Karesuandoa. Kautokeino (jossa kapinallinen
Mathis saa lestadiolaisen herätyksen ja on
vakuuttunut siitä, että „Taivas on meissä kaikissa“
ja joutuu tapetuksi) päättyy siihen, kuinka
valtiovalta lähes kahdensadan vuoden vaikenemisen
jälkeen tunnusti vääryyden vasta muutama
vuosi sitten.
inkeRi kosunen-BittneR
1-2 • 2012 | 2

Kuva: Suomen elokuvasäätiö
elokuvasta Iris (ohjaaja Ulrika Bengts)
Tätä filmiä oli tekemässä suuri joukko ihmisiä ja
minulle on tärkeää, että heidät kaikki mainitaan
filmin lopussa. Filmin teko on yhteistyötä, me
olemme tehneet tämän työn yhdessä.
Syvimmiltään elokuva kertoo Iriksen yksinäisyydestä
filmin alussa ja siitä, miten suvereeni hän
on, ehkä juuri yksinäisyydestä johtuen. Hän joutuu
kulkemaan kärsimyksen läpi ja tämä tie opettaa
hänelle, että on parempi elää yhdessä toisten
ihmisten kanssa. Elämässä joutuu aina luopumaan
jostakin.
Mikä toimii inspiraationa työllesi?
Olen eniten kiinnostunut ihmisten kuvauksista ja
kertomuksista. En ole sitoutunut tiettyyn maahan
tai suuntaukseen. Teen sekä teatteria että
elokuvaa, tällä hetkellä elokuva on etusijalla.
Inspiraatiota löydän muista taiteen ilmauksista,
esimerkiksi musiikista, kirjallisuudesta ja kuvataiteesta.
Ihailen moniakin ohjaajia, esimerkiksi
Fassbinderiä, Felliniä ja Bunuelia.
haastattelu: solveig scholz
Marktplatz für Filme aus dem Norden
Mit einer positiven Bilanz sind die 53. Nordischen
Filmtage Lübeck zu Ende gegangen.
Rund 27.000 Zuschauer besuchten die Filmvorführungen
und Rahmenveranstaltungen des Festivals.
„Damit haben wir es nicht nur geschafft,
die Spitzenzahl des vergangenen Jahres zu stabilisieren,
sondern auch eine Kontinuität für den
Rang der Nordischen Filmtage als eines der größten
Publikumsfestivals in Deutschland zu schaffen“,
sagt Christine Berg, Intendantin der Nordischen
Filmtage Lübeck. „Auch unser Filmmarkt
als Marktplatz für nordische Produktionen ist bei
Vertretern der Medienbranche extrem gut angekommen.“
Mit 150 Filmschaffenden aus Skandinavien,
dem Baltikum und aus Norddeutschland
hatten die 53. Nordischen Filmtage Lübeck mehr
Regisseure, Schauspieler und Produzenten zu Gast
als im vergangenen Jahr.
Dabei waren als finnische Produktionen „Der
Haussegen“ (Regie: Aleksi Mäkelä), „Der Tüten-
bierfilm“ (Regie: Ville Jankeri) und „August“
(Regie: Oskari Sipola). Ein weiterer finnischer Beitrag
spielt im 19. Jahrhundert auf den Åland-inseln,
wohin die junge, in Stockholm aufgewachsene,
„Iris“ (Regie: Ulrika Bengts) zu Verwandten
geschickt wird. Sie erlebt hautnah, was Armut
und Einsamkeit heißt, beschließt aber, sich von
den Umständen nicht kleinkriegen zu lassen. Zu
erwähnen sind ferner die deutsch-finnische Koproduktion
„Fenster zum Sommer“, die im Moment
auch in deutschen Kinos gezeigt wird, und
die schwedisch-finnische Produktion „Du fehlst
mir, du fehlst mir!“
Ein Schwerpunkt der Filmtage waren auch Filme
der Sami aus 8. Jahrzehnten.
zusaMMenfassung: Ritva PRinz
1-2 • 2012 | 2

Jahres.
Ich bin Johanna Meinel, 18 Jahre alt, und seit 3
Jahren Vollmitglied im Jugendrat. Ich bin 2008 in
Espoo konfirmiert worden und wurde beim anschließenden
Jugendtreff in Erlangen als Kassenwärtin
in den Jugendrat gewählt. Seit letztem
Jahr kümmere ich mich gemeinsam mit Amanda
Cassaro um die Treffenorganisation. Ich gehe in
die 13. Klasse auf das Schillergymnasium in Heidenheim
(Baden-Württemberg). Ich wünsche mir,
dass wir als Team viele neue Gesichter in unseren
Kreisen begrüßen können. Ich engagiere mich
gerne für die GfdJ.
Ich bin Leena Mahr, 20 Jahre alt und aus Berlin.
Vor ungefähr 3 Jahren bin ich nach Helsinki
gezogen und habe dort mein Abi gemacht. Das
letzte halbe Jahr war ich dann aber in Berlin und
Paris. 2012 bin ich wieder in Helsinki, wo ich auf
die Haaga-Helia-Hochschule gehe. Seit 3 Jahren
bin ich die Chefredakteurin, da ich meine Aufgaben
leicht aus Finnland erledigen kann. 2006
wurde ich in Espoo konfirmiert und 2008 war
ich dort als Gruppenleiterin auf dem Lager. Seit
diesen Jahren habe ich viel Kontakt zu anderen
Deutsch-Finnen.
Ich bin Anna Nacke, 17 Jahre alt und gehe auf das
Einstein-Gymnasium / Neuenhagen (bei Berlin).
Seit einem Jahr bin ich als Ersatzmitglied im Jugendrat
tätig. Im Sommer 2008 war ich auf dem
Konfilager in Seinäjoki. Mir macht es viel Spaß,
mich mit deutsch-finnischen Jugendlichen auszutauschen
und ich möchte diese Verbindungen
weiterhin aufrecht erhalten und natürlich auch
neue Deutsch-Finnen kennen lernen. Daher freue
ich mich und bin gespannt auf die kommenden
zwei Jahre Zusammenarbeit.
Der zweite Ersatzmitglied ist Martin Igelmund,
20 Jahre alt. Er hat gerade mit seinem Medizinstudium
angefangen, wohnt in Düsseldorf und
wird in den nächsten Jahren aktiver an der Jugendarbeit
teilnehmen. Martin wurde 2006 konfirmiert,
dann war er auch mal Gruppenleiter und
hat eine Zeit lang in Finnland gelebt.
2012 wird der Jugendrat ein Minicamp in Berlin
(11.-13. Mai), das Jugendtreffen in Düsseldorf
und noch ein Minicamp in Frankfurt planen!
1-2 • 2012 | 2

kuva: hidesy- istockphoto
kirkolliset toimitukset
Eine Kerze
KASTE
Tim Johannes Ventelä
synt. 19.08.2011 Waiblingen
kast. 23.10.2011 Waiblingen
Satu Elina Elisabeth Rebstock
synt. 07.04.2011 Bremen
kast. 12.11.2011 Bremen,
St. Michaelis -Kirche
muß von uns angezündet werden
spendet Licht und Wärme
strahlt Ruhe und Stille aus
regt zum Nachdenken, Besinnen, Erinnern an
schenkt uns eine freundliche Atmosphäre
gibt uns das Gefühl der Geborgenheit
strebt nach oben
erlischt
geräuschlos
Auf dass uns ein Licht aufgehe!
Nelli Tiina Ernst
synt. 04.10.2011 Nürnberg
kast. 20.11.2011 Nürnberg,
Nikodemuskirche
Flammentanz
Wer am Kamin sitzt
nutzt die Zeit
Wenn sich das Feuer
um das Holz windet
Funken springen
träume ich
von meinen Wünschen
und Plänen
die das Feuer erhellt
und meine Glut entfachen
Jürgen Henke
kuva: Yuri Arcurs - Fotolian
1-2 • 2012 | 1