Ishtar 2/2017

More documents

Recommendations

Info

Egyptiläisessä yhteiskunnassa Tanssijatar on leimattu nainen Arkistojen kätköistä: Ishtar 1/1999 Karin van Nieuwkerk: ”A Trade like Any Other” Female Singers and Dancers in Egypt. University of Texas Press 1995. 226 sivua, 103 mk. Itämaista tanssia käsittelevää kirjallisuutta ei varsinaisesti pursua kirjakauppojen hyllyiltä. Siksi oli ilo tutustua Karin van Nieuwkerkin Yhdysvalloissa julkaistuun tutkimukseen egyptiläisistä naislaulajista ja -tanssijoista. Vaikka van Niuwkerkin kirjan lähtökohdat ovat antropologisessa tutkimustraditiossa tarjoaa kirja tieteenalaan vihkiytymättömällekin kiintoisaa luettavaa. Tanssijalle mielenkiintoisimpia olivat kirjan vatsatanssin historiaa ja tanssijoiden nykypäivän arkea kuvaavat luvut, mutta myös muut osiot, jotka käsittelivät mm. kunnian ja häpeän käsitteitä ja sukupuolta antoivat eväitä egyptiläisen yhteiskunnan ja ajattelutavan ymmärtämiseen. Länsi muokkaa Orienttia Kirjan historiaa käsittelevässä osassa van Nieuwkerk on käyttänyt pääasiallisena lähteinään länsimaisten matkailijoiden ja valloittajien Egyptistä kirjoittamia kuvauksia. Siksi historiaosuudessa korostuu länsimaisten ihmisten (miesten) osuus egyptiläisen tanssija viihdekulttuurin muutoksessa. Eurooppalaiset kuvittelivat Orientin olevan vastakohta Lännen edistykselle, muutokselle, aktiivisuudelle ja rationaalisuudelle. Orientti oli siis pysähtynyt, passiivinen, epä-älyllinen ja aistillinen, monenlaisten eksoottisten ja romanttisten kuvitelmien kohde. Eksotiikan keskeinen osa-alue oli erotiikka, jota nähtiin ja haluttiin nähdä etenkin egyptiläisissä tanssijattarissa, joiden ruokkivat länsimaisten miesten fantasioita ja tanssista tuli 1800-luvulla syntyneen turismin myötä yhtä suosittua nähtävää kuin esimerkiksi pyramidit. Turismi ja ensin ranskalaisten ja sitten englantilaisten valloittaja-armeijoiden läsnäolo Egyptissä myös muutti tanssia fantasioiden suuntaan ja siihen alkoi usein liittyä myös prostituutiota. Tanssijoiden asut muuttuivat paljastavimmiksi, liikkeet eroottisem miksi ja länsimaiset toiveet johtivat jopa ”ampiaistanssiin”, vatsatanssin ja strip-teasen sekoituksen syntyyn. Van Nieuwkerk ei onneksi rajoitu vain siihen tanssiin, jonka eurooppalaiset Egyptissä näkivät. Hän kuvaa pyhäpäivien juhlamenoja (mawâlid), häitä ja muita perinteisiä juhlia, joihin tanssi kuului erottamattomana osana. Samalla hän kuvaa tanssijoiden aseman muutosta eri hallitsijoiden kausilla, heidän taloudellista asemaansa ja asemaansa yhteisön jäsenenä. Politiikan eri murrosvaiheet näkyivät myös tanssijoiden mahdollisuuk sissa harjoittaa ammattiaan. Kirjoittaja kuvaa Egyptissä 1950-luvulta lähtien vallalla ollutta viihteen ja taiteen ammatillistumista ja koulutuksen lisääntymistä ja siihen liittynyttä perinteisten viihdyttäjäammattien arvostuksen laskua. Tanssivan ja laulavan naisen osa Van Nieuwkerkin tutkimuksen yhtenä lähtökohtana on selvittää egyp tiläisten suhtautumista viihteen alan ammatteihin sekä viihdyttäjien omaa käsitystä ammatistaan ja asemastaan yhteiskunnassa. Tulokset olivat ainakin minusta melko hätkähdyttäviä: tanssijoissa istuu sitkeässä vanha prostituoidun leima ja etenkin egyptiläinen yläluokka suhtautuu erittäin kielteisesti itsensä tanssilla tai laululla elättäviin naisiin. Kuvaavaa on että ”tanssijan poika” on huoranpenikka-tasoa oleva loukkaus Egyptissä, tai että yläluokkainen egyptiläinen tuntee tulleensa saastutetuksi, jos tanssija koskettaa häntä. Keskiluokka ja alempi keskiluokka suhtautuu tanssijoihin ymmärtäväisemmin. Tästä tulee kirjan nimikin, tanssijat kuvailevat ammattiaan ”a trade like any other”, työ siinä missä muutkin. Heikommista taloudellisista oloista tulevat ihmiset, vaikka periaatteessa ovatkin naisen julkista esiintymistä vastaan, ymmärtävät realiteetit, jotka ovat saaneet jotkut naiset valitsemaan ammatin viihdealalta. Kaikki esiintyminen ei ole niin pahasta, esimerkiksi teatterissa tai televisiossa esiintyvät naiset ovat arvostetumpia kuin häissä ja juhlissa tanssivat. Pohjasakkaa ihmisten mielissä ovat yökerhoissa tanssivat tai laulavat esiintyjättäret, sillä vain harvalla egypti läisellä on varaa vierailla hienoissa yökerhoissa. Siksi mielikuvia leimaavat vanhat käsitykset yökerhoista kaikenlaisen synnin pesinä. Kuvaavaa egyptiläiselle ajattelulle on, että miehet, jotka esiintyvät yökerhoissa tai häissä eivät menetä kunniaansa samalla tavalla kuin naiset – mies on mies ja siksi häntä ei voi mikään teko tahria. Työtä lasten ja rahan eteen Tanssijat kuvaavat ammattinsa raskaana ja pakon sanelemana vaihtoehtona. Monet työskentelevät vain lyhyen aikaa, jolloin he keräävät rahaa eläkepäivikseen ja lastensa koulutukseen. Suurin osa van Nieuwkerkin haastattelemista tanssijoista oli naimisissa, ja muiden egyptiläisnaisten tavoin he olettivat, että aviomies huolehtii elämisen peruskustannuksista. Tanssimalla ansaitut rahat olivat ”ekstraa”, jotka käy- 18 Ishtar 2/2017
tettiin useimmiten lasten koulutukseen. Tanssijat perustelivat tanssimistaan sillä, että näin he pelastavat lapsensa samalta kohtalolta. Toisaalta monet tanssijat pitivät työtovereistaan, mahdollisuudestaan tavata ihmisiä vapaammin kuin muuten olisi mahdollista ja jopa tupakoin nista ja alkoholista, joista nauttiminen työn lomassa oli yleistä. Eräskin tanssija mietti surullisena aikaa, jolloin hän ei enää kiertäisi häissä ilonpidossa vaan joutuisi elämään neljän seinän sisällä. Eläminen egyptiläisen yhteiskunnan normien vastaisesti antoi tanssiville naisille joitakin vapauksia. Toisaalta kukaan ei ollut valinnut tanssijan uraa kapinoidakseen, vaan taloudelliset syyt olivat olleet kaikista painavimpia tanssijaksi ryhtymisessä. Suosittelen van Nieuwkerkin kirjaa kaikille egyptiläisestä yhteiskunnasta ja elämänmenosta kiinnostuneille. Se ei romantisoi tai esitä tanssia ja tanssijoita ylistävään sävyyn vaan kertoo arjen elämästä, hankaluuksista ja pienistä ilonaiheista. Välillä kirjoittaja äityy teoretisoimaan esimerkiksi sukupuolen käsitteestä sivukaupalla, mutta tieteelliseksi tutkimukseksi kirja on sujuvaa luettavaa. Parasta mielestäni kirjassa olivat tanssijoiden haastattelut ja pienoiselämäkerrat. Van Nieuwkerk antoi haastattelemiensa ihmisten itse kertoa elämästään ja ajatuksistaan ja tällä tavalla lukija pääsi lähelle heidän kokemusmaailmaansa. Liisa Immonen Ishtar 5/2001 Tanssitauon tuskaa Tiedätkö, montako lihasta ihmisessä on? Minäpä kerron: 589. Luku voi olla jonkin verran alakanttiin, mutta tuskin paljon. Tulin perehtyneeksi asiaan kantapään (4 lihasta) kautta eräänä syksyisenä aamuna. Edellisenä iltana olin ollut ensimmäisellä tanssitunnilla hyvin hyvin pitkään aikaan. Koska ihminen tuntee rajansa vasta kun on ylittänyt ne, minäkin innostuin kokeilemaan kaikkia niitä liikkeitä, jotka muistelen osanneeni ennen tanssitaukoani, ja lisäksi hulluuden hurmassa vielä koko joukkoa sellaisia, jotka eivät koskaan ole reper tu aariini kuuluneet. Kuten tavallista, seuraukset paljastuivat vasta jälkikäteen. Seuraavana aamuna makasin sängyssä, tuijottelin kattoon ja koetin liikaut taa eri ruumiinosiani, varovasti, yksi kerrallaan. Edellisillan muistot mouka roivat lujaa. Tuossa tuntuivat pysty kahdeksikot, tuossa ylävartalon ympyrät ja tuossa – aih! – kaikki se, mitä reisillä olin koko iltana tullut tehneeksi. Siinä maatessani ja kipeitä lihaksia laskiessani minulla oli hyvää aikaa miettiä edellisillan nöyryytyksiä. Karmaiseva totuus oli paljastunut peilin edessä! Unoh detaan nyt ulkonäkö, vaikka se tans sisalin suuresta peilistä katsottuna oli vieläkin masentavampi kuin kodin armeliaista palapeileistä. Jos kropan näössä ei ollut hurraamista, niin totisesti sitä ei ollut sen työskentelyssäkään. Joskus muinoin sitä luuli osaavansa liikehtiä kauniisti, pyörittää lantiota ja pitää koonnon vatsanpohjassa, puhumattakaan noista kirotuista polvista. Se vähä, mitä joskus lienen oppinut, oli kadonnut. Minua vaivasi lihasmuistidementia. Selkäni naksui kilpaa lonkkieni kanssa. Kylkiä kiristi, mutta valitettavasti ei sisäänpäin, jotta kadonnut vyötärö osoittaisi edes orastavia paluun merkkejä. Likipitäen jokainen keskivartalon liike tuntui mahdottomalta, näöstä puhumattakaan. Jalat kieltäytyvät osallistumasta liikkumiseen. Ne töpöttivät lattiaa vasten kuin pulteilla ruuvattuina, nilkat sanovat niks jos niitä pyöritti, polvet vat kasivat sivulta sivulle. Värinää kesti keskimäärin kymmenesosasekunnin, paitsi silloin, kun sitä ei olisi tarvittu. Käsistä on turha edes puhua, sillä suurin osa nivelistä näyttää jumittuneen konekirjoitusasentoon. Sulottoman lopputuloksen viimeistelee otsalle valettu rypistys, suun mut ru sekä silmien siristys. Sentään korvat eivät heilu. Pienen venyttelytuokion myötä vakuu tun siitä, että ruumiini on tanssitauon aikana vaihtunut muukalaisen ruumiiseen. Vaikken koskaan mikään käärmenainen ole ollutkaan, tämänhetkinen lihasjäykkyys on pohjanoteeraus kautta aikain. Takareidet kiristävät niin, että sormenpääni yltävät melkein polviin asti (kohteliaimmat välttyvät huomauttamasta, että ne normaalioloissakin lähentelevät polvia). Sisäreidet kieltävät päättäväisesti raottamasta jalkoja, lonkankoukistajat vastustavat suoristumista viimeiseen asti. Turha kai edes mainita, että ne lihakset, joita luulin joskus löytäneeni, ovat hävinneet samaan paikkaan kuin lihasmuistini. Eritoten vatsasta ei löydy ensim mäistäkään. Kun olin päässyt 367:ään kivistävään lihakseen, päätin uhkarohkeasti nousta sängystä ylös. Jo suunnitellessani tiesin, että se on virhe, mutta vasta teko osoitti, miten suuri. Suurin piirtein tuntia ja paria melkoista särkylääkeannosta myöhemmin ryhdyin kasaamaan listaa vältettävistä asioista. Se näyttää tällaiselta: Älä kävele portaita, ainakaan ylöspäin. Älä naura, se sattuu. Älä nouse istu mas ta, älä ainakaan yritä tehdä sitä ilman aputukea. Älä missään nimessä kyykisty, jos haluat päästä ylös. Ja älä kuvittele kaan meneväsi vain pieneksi hetkeksi mukavaan lepoasentoon, koska siinä asennossa joutuu odottamaan, että talonväki saapuu takaisin kotiin. Aika kultaa muistot. Viikkoa myöhemmin löysin itseni jälleen tanssisalin peilin edestä. Ishtar 2/2017 19
Page 2 and 3: 2 Ishtar 2/2017
Page 4 and 5: Henna Malinen kuvat Harri Paavola t
Page 6 and 7: 6 Ishtar 2/2017
Page 8 and 9: 8 Ishtar 2/2017 vas. Tuija Rinne, y
Page 10 and 11: Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n syysk
Page 12 and 13: Suunnitelmat selkenevät torstaina
Page 14 and 15: klo 15.35 Keittiöstä huudetaan ru
Page 16 and 17: esityksiin, sillä yleisö haluaa l
Page 20 and 21: Naiseus on luonnollinen osa itämai
Page 22 and 23: Itämaisen tanssin harrastaminen pa
Page 24 and 25: Kuva 4. Lantionpohjan lihasten akti
Page 26 and 27: Tanssiteos hetkellisyyden ja siirty
Page 28: Seitsemän Hunnun Tanssi ry. Pajati

Ishtar 2/2017

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?