Seurakunta-2/2020

Paaston
ja katumuksen aika
12
“Jeesus sanoo: ‘Kun paastoatte, älkää olko
synkän näköisiä niin kuin tekopyhät.
He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta
kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan.
Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet.
Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja
pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät
näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa.
Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa,
palkitsee sinut. Älkää kootko itsellenne
aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja
ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat
sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne
aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste
tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään
ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on
myös sydämesi.’” Matt.6:16-21
On huomattava, että Jeesus esittää paaston
luonnollisena osana kristityn elämää.
Hän sanoo: ”Kun paastoatte”, ei ”Jos
paastoatte.” Tarkoittaako tämä, että kristityn
tulee omalla katumisellaan ja itsensä
nöyryyttämisellä hankkia armoa Jumalan
edessä? Ei toki, sehän olisi Jumalan armon
perustamista omaan katumukseen ja sen
harjoittamiseen. Ei Jumalan edessä omisteta
armoa ja syntien anteeksiantamista
mitenkään muuten, kuin uskon kautta
hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen vereen.
Jeesuksen opetus paastosta on sen sijaan
suunnattu tekopyhiä vastaan, jotka paastoavat
vain ulkokultaisuuttaan. ”Älkää
olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät.”
Kaikissa meissä asuu pieni, mutta
kiivas, tekopyhä fariseus. Tekopyhät tekevät
vaivansa ja taistelunsa suuriksi, jotta
heidät nähtäisiin. Tällaisille näyttelijöille
kuuluu lain sana, joka osoittaa jokaisen
synnin alaiseksi. Se lain sana kuuluu myös
meille.
Onko sinun paastosi vain ulkonaista pään
riiputtamista? Sellaiseen paastoon me kyllä
kykenemme, mutta kukaan meistä ei
luonnostaan toteuta sitä paastoa, mistä