Lue uusin Kulttuurikanava - Inkeri-tiedon portaali

More documents

Recommendations

Info

Pyhän Hengen kirkon vihkiminen Petroskoissa, Karjalan pääkaupungissa Lauantaina saavuimme Äänisen rannalle Petroskoihin. Sateisessa kaupungissa teimme kiertoajelun paikkakuntalaisen rouva Stella Styfi n opastuksella. Sodan jälkeen lähes kokonaan uudelleen rakennettu keskusta osoittautui pienemmäksi ja hiljaisemmaksi kuin olin kuvitellut, mutta minusta se oli eksoottinen ja kiehtova. Matkan pääkohde, Petroskoin kirkko, on Venäjän Karjalan luterilainen pääkirkko. Se on pitkäaikaisen suunnittelun ja rakentamisen tulos. Suomesta on 14 seurakuntaa osallistunut vuonna 2004 alkaneeseen kirkon rakennustyöhön. Herättäjäyhdistyksen Alpo Järven mukaan yhdistys on ollut toiminnassa mukana puiden kaadosta alkaen. Se on lähettänyt kaikkiaan 32 ryhmää ja 240 rakennusmiestä. Keräyspäällikkö Matti Harju kertoi, että kustannusarvio oli alun alkaen 950 000 euroa, mutta nykyinen arvio on 1,5 miljoonaa, josta puuttuu vielä 300 000. Vihkiäispäivänä varsinainen kirkkosali ja alakerran muut tilat olivat lähes valmiit. Pienet puutteet oli korjattu kekseliäisyydellä. Juhlaväki istui puisilla penkeillä, jotka oli tilaisuutta varten höylätty ja kunnostettu rakennustyömaan telineistä. Talon toiseen kerrokseen avattavat toiminta- ja näyttelytilat olivat vielä kesken. Kalajoen rovastikunnan 11 seurakunnan suurkuoro on vuosien ajan järjestänyt hyväntekeväisyyskonsertteja Petroskoin kirkon tukemiseksi. Juhlat alkoivat lauantai-iltana kuoron järjestämällä konsertilla. Tilaisuudessa paljastettiin kuorolaisten lahjoittama valoteos. Esiintymässä oli myös Viron inkerinsuomalaisten liiton laulava delegaatio. Ensimmäinen konsertti-ilta osoitti, että kirkossa on erinomainen akustiikka. Vihkiäistilaisuudessa sunnuntaina piispa Aarre Kuukauppi vertasi Petroskoin suomalaisen seurakunnan mennyttä 40 vuotta Israelin kansan vaellukseen erämaassa. Molemmat vaellukset olivat kysyneet voimia ja luottamusta Jumalaan. Edellinen kirkko oli sijainnut omakotitalossa. Siellä oltiin välillä pakkasessa ja välillä jopa ilman pappeja. Piispa muisteli myös äitinsä laulua Oi Kaanaan maa, jonka sanoma on, että seurakunta on pyhien yhteys: sekä maan päällä olevien että jo pois menneiden. Nyt katsotaan rohkeasti eteenpäin ja kiitetään Jumalaa voimakkaasta nuorisoliikkeestä. Puheen jälkeen Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi siunasi yksitellen kirkon alttarin, kastemaljan, saarnatuolin ja kirkonkellon ja sitten koko kirkon sanoilla: ”Olkoon tämä Petroskoin kirkoksi vihitty… Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Rauha olkoon tälle kirkolle!” Vihkiäissaarnassa piispa Samuel Salmi totesi tuntevansa kiitollisuutta työpanoksesta ja uhrauksesta, jota kirkon hyväksi on annettu. Hän puhui myös siunauksesta ja vertasi lesken ropoa niihin lahjoituksiin, joita kirkko oli saanut. ”Kirkko on tehty pienistä lahjoituksista. Toimijoilla on ollut Jumalan siunaus.” Tämä kirkko on noussut piispan mukaan siksi, että saisimme kokoontua Kristuksen eteen vaivoinemme ja taakkoinemme. ”Kirkko on Jumalan asuinsija ja taivaan portti.” Vihkiäisjuhlan jälkeen tuhatpäinen vierasjoukko nautti maittavan lounaan jatkaakseen sen jälkeen juhlaa, jossa esitettiin onnitteluja ja annettiin lahjoja juhlivalle seurakunnalle. Kulttuuriseuran pieni lahja oli yleisessä lahjapöydässä. Siinä oli 16 Inkerin piispa, emeritus, Leino Hassinen lausuu Herran siunauksen. Kuvassa myös piispa Kuukauppi ja kirkkoherra Grinevits. Juhlayleisö istuu tiiviisti. Takaseinällä Kalajoen suurkuoron lahjoittama valoteos. Samuel Edelmanin kaksi tähänastista virsi-CD:tä. Onnittelupuheessa piispa Aarre Kuukauppi totesi, että Petroskoin kirkko ei ole vain suuri tilaltaan, vaan myös merkitykseltään. Näin siksi, että Karjala kuuluu myös Venäjään. Lahjaksi piispa antoi ehtoollisen kantolaukun, jollaista tarvitaan sekä kirkossa että kirkon ulkopuolella. Piispa Samuel Salmi toi keräyksen suojelijana koko Suomen tervehdyksen. Hän pitää kirkkoa toivon merkkinä, uuden aikakauden alkuna. Hän iloitsee yhteyksistä Karjalan tasavallan ja kirkon välillä. Lahjaksi hän antoi krusifi ksin ja samasta Oulun edustalla kasvaneesta poppelista tehdyn raamattutelineen. ”Lahja on sovituksen merkki, se edustaa uutta aikaa ja uutta toivoa.” Onnittelijoiden joukossa olivat
mm. myös Petroskoin ortodoksisen Aleksanteri Nevskin tuomiokirkon pappi Ioan, tasavallan kansallisuuspolitiikan uskonnollisten yhdistysten yhteyksiä hoitava ministeri Andrei Mann ja Petroskoin kaupungin edustaja Farida Fadejeva. Kirkkoherra Grinevits toi terveiset Viron eläkkeellä olevalta lääninrovasti Paul Saarelta. Herättäjäyhdistys lahjoitti ehtoollisvälineet. Alttaripöytä kaiteineen oli Kalajoen rovastikunnan lahja. Onnitteluja ja lahjoja tuli myös Amerikasta ja Ruotsista. Suomen Pietarin konsulaatista Kristiina Häikiö totesi lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Syvä kiitollisuus valtaa mielen. Historia on historiaa. Nuoriso on suuri lahja. Valtiovallan päätöksellä ei tällaista aikaansaada.” Kalajoen rovastikunnan suurkuoro samoin kuin Petroskoin oma Inkeri-liiton kuoro sekä Pyhän Hengen seurakunnan nuorisoryhmä esittivät hyvin valittua musiikkia. Tilaisuus päättyi Leino Hassisen lausumaan Herran siunaukseen ja sen jälkeen seisaalleen laulettuun virteen Herraa hyvää kiittäkää. Oli arvokas kokemus saada olla mukana tässä juhlassa. Kotimatkalle Kelton kautta Petroskoista matkareittimme kulki Äänisen rannoilta Laatokan rannoille Aunuksen halki kohti Aunuksen kaupunkia, Syväriläisen luostaria ja Lotinanpeltoa. Martti Luukko kertoi seudun sotahistoriasta jatkosodan ajalta ja alueen maaperän erikoisuuksista. Jatkosodan alussa 1941 suomalaiset etenivät vanhalta rajalta Salmista Syvärille, jota myös saksalaiset tavoittelivat sinne koskaan pääsemättä. Vuosina 1941–1944 Syväriläisen luostarissa toimi suomalaisten huoltokeskus, sotasairaala ja esikunta. Luostari on suurimmalta osaltaan kunnostettu neuvostoajan rappiosta uuteen kukoistukseen. Kivi on Karjalan rikkaus. Toisin kuin Karjalassa, Aunuksessa ja Inkerinmaalla ja niistä etelään Venäjällä, peruskalliota ja kivisiä siirtolohkareita ei enää ole näkyvissä. Pietarin rakennusaineista suuri osa on Karjalasta, Suomenlahden rannoilta, Viro- lahdelta, Laatokan Pohjoisrannoilta, Ruskealasta ja Äänisen rannoilta. Kaksi ehkä tunnetuinta Karjalan kivestä tehtyä kappaletta ovat korkea monoliitti Talvipalatsin aukiolla Pietarissa ja Napoleonin sarkofagi Invalidikirkossa Pariisissa. Monoliitti, yhdestä kivestä veistetty kappale, on hakattu peruskalliosta Virolahdella. Napoleonin sarkofagi on useiden, myös ranskalaisten 1800-luvun lähteiden mukaan Karjalan kiveä. Martin kertoman mukaan Äänisen kalliosta on päätelty, että siellä on tapahtunut maanjäristyksiä 2000 vuoden välein. Kelton koulutuskeskuksessa vastaanotto oli sydämellinen. Vastassa olivat Esteri Parkkinen ja Elina Heikkilä. Heiltä ja Leino Hassiselta kuulimme selostuksen Inkerin kirkon vaiheista Venäjällä, sekä koulutuskeskuksessa nyt tehtävästä työstä. Tutustuimme myös talon kirjastoon. Viimeisen matkapäivän aamuna pyysimme Leino Hassiselta aamun avausta. Leino avasi tuolloin sanan ”seminarium”, joka merkitsee taimitarhaa. Keltossa taimitarha on puhjennut kukoistamaan. Sitten hän mietiskeli, miten elämän pitäisi olla päämäärähakuista, ei kuljeskelua. Elämässä tapahtuu kaikenlaista. Elämme pettymysten, toiveiden, ilon ja tuhon voimakentässä. Leino toivoo, että petroskoilainen tarha tuottaa hedelmää, sen on Jumala tarkoittanut. Vierailu Aleksanteri Syväriläisen luostariin Aunuksessa. 17 Molemmat päivän tutustumiskohteet liittyivät Reino Hukan elämään. Kävimme Terijoen kirkossa, jonka entisöimistä hänen lankonsa, rovasti Markus Saari, entinen Hattulan kirkkoherra, on Hämeen rovastikunnan puuhamiehenä ollut edistämässä yli 10 vuoden ajan. Pysähdyimme myös Sorvalissa: kesällä 2009 Reino Hukka on saanut hankituksi Viipurin Sorvalin hautausmaalle syksyllä 1943 kuolleen setänsä Kaarlo Hukan haudalle uuden hautakiven. Se on ensimmäinen Viipurin yksityishaudalle pystytetty hautakivi kevään 1944 jälkeen. Matkan lopuksi laulettiin laulu Maa on niin kaunis. Laulun sanat kuvaavat ihmisten matkaa sukupolvien saatossa. Uskon, että matka herkisti myös miettimään sitä elämän päämäärää, josta laulussa kerrotaan. Omia ja ryhmän jäsenten tuntoja on tähän koonnut ryhmän vetäjä Alina-Sinikka Salonen Kahvikeskustelua Terijoen kirkossa. Vasemmalta Leino Hassinen, Reino Hukka, Aarre Kuukauppi ja Yrjö Korkkinen.
Page 1 and 2: Inkerin kulttuuriseura Inkerin kult
Page 3 and 4: inkerois- ja vatjan kielen ja kultt
Page 5 and 6: väkodeissa edellyttää varhaiskas
Page 7 and 8: hieroa paperin takapintaa irti. Se
Page 9 and 10: toteutuminen käytännössä. Tutor
Page 11 and 12: Elokuun puolen välin jälkeen tote
Page 13 and 14: Muistelutyöpaja on ollut ehdottoma
Page 15: Petroskoin kirkko kuvaa uuden ajan
Page 19 and 20: Inkerinmaan uusimman ajan historia
Page 21 and 22: Pohjois-Inkerin rykmentin hyökkäy
Page 23 and 24: Viimeinen Mikkelinpäivä Jutikkala
Page 25 and 26: Inkerin kansallishymnin säveltäj
Page 27 and 28: Inkerin kulttuuriseuran seuramatkal

Lue uusin Kulttuurikanava - Inkeri-tiedon portaali

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?