20.01.2013 Views

Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2007 - Mikä ...

Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2007 - Mikä ...

Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2007 - Mikä ...

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

Valtakunnansyyttäjä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä<br />

ovat kaikkien yleisten syyttäjien esimiehiä. Sen vuoksi<br />

on tärkeätä, että heidän syyttämisestään päättää yleisistä<br />

syyttäjistä riippumaton laillisuusvalvoja.<br />

Muissa asioissa on periaatteellisesti arvokasta, että<br />

ylimmällä laillisuusvalvojalla on itsenäinen syyteoikeus<br />

hänen toimivaltaansa kuuluvissa asioissa. Näin asiassa,<br />

jossa oikeusasiamies pitää syytteen nostamista tarpeellisena,<br />

asian saattaminen rikosasiana tuomioistuimen<br />

tutkittavaksi ei riipu enää minkään muun tahon<br />

harkinnasta. Niissä maissa, joissa oikeusasiamiehellä<br />

ei ole itsenäistä syyteoikeutta, hän voi yleensä esittää<br />

syytteen nostamista syyttäjäviranomaiselle. Tällöin voidaan<br />

joutua tilanteeseen, jossa ylin laillisuus valvoja ja<br />

syyttäjäviranomainen ovat eri mieltä syytekysymyksestä,<br />

eikä asiaan saada tuomioistuimen ratkaisua. Jos<br />

kyse on esimerkiksi suurta julkista huomiota saaneesta<br />

asiasta, ratkaisemattomaksi jäävä erimielisyys voisi<br />

heikentää järjestelmän legitimiteettiä ja yleisön luottamusta<br />

oikeudenhoitoon. Tällaista tilannetta ei voi syntyä<br />

Suomessa.<br />

Oikeusasiamiehellä on perustuslain mukaan aina oikeus<br />

nostaa syyte valvontavaltaansa kuuluvassa asiassa.<br />

Tämä tarkoittaa sitä, että oikeusasiamies käyttää<br />

näissä asioissa ylintä syytevaltaa. Oikeusasiamies voi<br />

nostaa niissä syytteen, vaikka yleinen syyttäjä olisi jättänyt<br />

syytteen nostamatta. Mielestäni on johdonmukaista<br />

ja periaatteellisesti arvokasta, että virkatoimintaa<br />

ja julkisten tehtävien hoitamista koskeva ylin laillisuusvalvonta<br />

ja niitä koskeva ylin syytevalta on samassa<br />

kädessä.<br />

Raja rikosoikeudellisen ja muunlaisen virkavelvollisuuden<br />

rikkomisen välillä ei ole tarkka. Kun oikeusasiamiehellä<br />

on myös syytevalta, hän voi arvioida tutkittavana<br />

olevan menettelyn kattavasti, siis paitsi hyvän hallinnon<br />

ja virkavelvollisuuden noudattamisen kannalta,<br />

myös rikosoikeudelliselta kannalta. Tämä sopii hyvin<br />

ylimmälle laillisuuden valvojalle.<br />

Oikeusasiamiehen oikeudellisten kannanottojen vaikuttavuus<br />

nojautuu erityisesti päätösten perustelujen<br />

hyväksyttävyyteen ja vakuuttavuuteen. Kannanotot<br />

saavat institutionaalista tukea <strong>oikeusasiamiehen</strong> perustuslakiin<br />

nojautuvasta asemasta ylimpänä laillisuuden<br />

valvojana sekä perusoikeuksien ja ihmisoikeuk-<br />

EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES<br />

PUHEENVUOROT 17<br />

sien toteutumisen valvojana. Oikeusasiamiesinstituutio<br />

on juurtunut syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan<br />

– onhan instituutio lähes yhtä vanha kuin itsenäinen<br />

Suomi. Oikeusasiamiehen kannanottoja on totuttu<br />

noudattamaan. Myös tieto siitä, että oikeusasiamies<br />

voi viime kädessä nostaa syytteen hänen kannanottonsa<br />

vastaisesta menettelystä, voi joissakin tapauksissa<br />

tukea <strong>oikeusasiamiehen</strong> kannanottojen vaikuttavuutta.<br />

Käytännöllinen merkitys<br />

Pelkästään nostettujen syytteiden lukumäärän perusteella<br />

arvioituna <strong>oikeusasiamiehen</strong> syyteoikeuden käytännöllinen<br />

merkitys ei olisi suuri. Oikeusasiamies on<br />

nostanut syytteitä enintään muutamassa tapauksessa<br />

vuosittain. Mistä tämä johtuu?<br />

Käytännössä epäillyt rikosasiat ohjautuvat jo alun perin<br />

poliisille esitutkintaan ja sitä kautta yleisten syyttäjien<br />

syyteharkintaan. Tämän vuoksi oikeusasiamiehelle<br />

tulee vain harvoin sellaisia asioita, joissa syytteen nostaminen<br />

olisi todellinen vaihtoehto. Näin mielestäni pitääkin<br />

olla. Syyteoikeudestaan huolimatta <strong>oikeusasiamiehen</strong><br />

ei kuulu ensisijaisesti huolehtia rikosvastuun<br />

toteuttamisesta. Se tehtävä kuuluu säännönmukaisesti<br />

toimivaltaisille rikosprosessin viranomaisille. Oikeusasiamiehen<br />

tulee käyttää erityissyyttäjän valtuuksiaan<br />

vain silloin kun nuo viranomaiset eivät ole toimineet<br />

asianmukaisesti tai kun asian käsitteleminen suoraan<br />

<strong>oikeusasiamiehen</strong> syyteharkinnassa on jostakin syystä<br />

perusteltua tai tarkoituksenmukaista. Mielestäni ei<br />

olisi tarkoituksenmukaista, että oikeusasiamies ottaisi<br />

toimivaltaansa kuuluvia epäiltyjä rikosasioita käsiteltäväkseen<br />

esimerkiksi pelkästään sen vuoksi, että asianomistaja<br />

tai jopa joku muu on asian <strong>oikeusasiamiehen</strong><br />

käsiteltäväksi sattunut saattamaan.<br />

Se, että oikeusasiamiehellä on vain harvoin aihetta<br />

käyttää omaa syyteoikeuttaan, osoittaa normaalin rikosprosessijärjestelmän<br />

toimivuutta. Nykyisin syyttäjälaitos<br />

on ammattitaitoinen ja riippumaton. Aikaisemmin<br />

<strong>oikeusasiamiehen</strong> on saattanut olla perusteltua<br />

ottaa esimerkiksi puolustusvoimien piirissä tapahtuneita<br />

epäiltyjä rikosasioita omaan syyteharkintaansa<br />

sen vuoksi, että muutoin niissä olisi toiminut syyttäjä-

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!