Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2007 - Mikä ...
Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2007 - Mikä ...
Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2007 - Mikä ...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Valtakunnansyyttäjä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä<br />
ovat kaikkien yleisten syyttäjien esimiehiä. Sen vuoksi<br />
on tärkeätä, että heidän syyttämisestään päättää yleisistä<br />
syyttäjistä riippumaton laillisuusvalvoja.<br />
Muissa asioissa on periaatteellisesti arvokasta, että<br />
ylimmällä laillisuusvalvojalla on itsenäinen syyteoikeus<br />
hänen toimivaltaansa kuuluvissa asioissa. Näin asiassa,<br />
jossa oikeusasiamies pitää syytteen nostamista tarpeellisena,<br />
asian saattaminen rikosasiana tuomioistuimen<br />
tutkittavaksi ei riipu enää minkään muun tahon<br />
harkinnasta. Niissä maissa, joissa oikeusasiamiehellä<br />
ei ole itsenäistä syyteoikeutta, hän voi yleensä esittää<br />
syytteen nostamista syyttäjäviranomaiselle. Tällöin voidaan<br />
joutua tilanteeseen, jossa ylin laillisuus valvoja ja<br />
syyttäjäviranomainen ovat eri mieltä syytekysymyksestä,<br />
eikä asiaan saada tuomioistuimen ratkaisua. Jos<br />
kyse on esimerkiksi suurta julkista huomiota saaneesta<br />
asiasta, ratkaisemattomaksi jäävä erimielisyys voisi<br />
heikentää järjestelmän legitimiteettiä ja yleisön luottamusta<br />
oikeudenhoitoon. Tällaista tilannetta ei voi syntyä<br />
Suomessa.<br />
Oikeusasiamiehellä on perustuslain mukaan aina oikeus<br />
nostaa syyte valvontavaltaansa kuuluvassa asiassa.<br />
Tämä tarkoittaa sitä, että oikeusasiamies käyttää<br />
näissä asioissa ylintä syytevaltaa. Oikeusasiamies voi<br />
nostaa niissä syytteen, vaikka yleinen syyttäjä olisi jättänyt<br />
syytteen nostamatta. Mielestäni on johdonmukaista<br />
ja periaatteellisesti arvokasta, että virkatoimintaa<br />
ja julkisten tehtävien hoitamista koskeva ylin laillisuusvalvonta<br />
ja niitä koskeva ylin syytevalta on samassa<br />
kädessä.<br />
Raja rikosoikeudellisen ja muunlaisen virkavelvollisuuden<br />
rikkomisen välillä ei ole tarkka. Kun oikeusasiamiehellä<br />
on myös syytevalta, hän voi arvioida tutkittavana<br />
olevan menettelyn kattavasti, siis paitsi hyvän hallinnon<br />
ja virkavelvollisuuden noudattamisen kannalta,<br />
myös rikosoikeudelliselta kannalta. Tämä sopii hyvin<br />
ylimmälle laillisuuden valvojalle.<br />
Oikeusasiamiehen oikeudellisten kannanottojen vaikuttavuus<br />
nojautuu erityisesti päätösten perustelujen<br />
hyväksyttävyyteen ja vakuuttavuuteen. Kannanotot<br />
saavat institutionaalista tukea <strong>oikeusasiamiehen</strong> perustuslakiin<br />
nojautuvasta asemasta ylimpänä laillisuuden<br />
valvojana sekä perusoikeuksien ja ihmisoikeuk-<br />
EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES<br />
PUHEENVUOROT 17<br />
sien toteutumisen valvojana. Oikeusasiamiesinstituutio<br />
on juurtunut syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan<br />
– onhan instituutio lähes yhtä vanha kuin itsenäinen<br />
Suomi. Oikeusasiamiehen kannanottoja on totuttu<br />
noudattamaan. Myös tieto siitä, että oikeusasiamies<br />
voi viime kädessä nostaa syytteen hänen kannanottonsa<br />
vastaisesta menettelystä, voi joissakin tapauksissa<br />
tukea <strong>oikeusasiamiehen</strong> kannanottojen vaikuttavuutta.<br />
Käytännöllinen merkitys<br />
Pelkästään nostettujen syytteiden lukumäärän perusteella<br />
arvioituna <strong>oikeusasiamiehen</strong> syyteoikeuden käytännöllinen<br />
merkitys ei olisi suuri. Oikeusasiamies on<br />
nostanut syytteitä enintään muutamassa tapauksessa<br />
vuosittain. Mistä tämä johtuu?<br />
Käytännössä epäillyt rikosasiat ohjautuvat jo alun perin<br />
poliisille esitutkintaan ja sitä kautta yleisten syyttäjien<br />
syyteharkintaan. Tämän vuoksi oikeusasiamiehelle<br />
tulee vain harvoin sellaisia asioita, joissa syytteen nostaminen<br />
olisi todellinen vaihtoehto. Näin mielestäni pitääkin<br />
olla. Syyteoikeudestaan huolimatta <strong>oikeusasiamiehen</strong><br />
ei kuulu ensisijaisesti huolehtia rikosvastuun<br />
toteuttamisesta. Se tehtävä kuuluu säännönmukaisesti<br />
toimivaltaisille rikosprosessin viranomaisille. Oikeusasiamiehen<br />
tulee käyttää erityissyyttäjän valtuuksiaan<br />
vain silloin kun nuo viranomaiset eivät ole toimineet<br />
asianmukaisesti tai kun asian käsitteleminen suoraan<br />
<strong>oikeusasiamiehen</strong> syyteharkinnassa on jostakin syystä<br />
perusteltua tai tarkoituksenmukaista. Mielestäni ei<br />
olisi tarkoituksenmukaista, että oikeusasiamies ottaisi<br />
toimivaltaansa kuuluvia epäiltyjä rikosasioita käsiteltäväkseen<br />
esimerkiksi pelkästään sen vuoksi, että asianomistaja<br />
tai jopa joku muu on asian <strong>oikeusasiamiehen</strong><br />
käsiteltäväksi sattunut saattamaan.<br />
Se, että oikeusasiamiehellä on vain harvoin aihetta<br />
käyttää omaa syyteoikeuttaan, osoittaa normaalin rikosprosessijärjestelmän<br />
toimivuutta. Nykyisin syyttäjälaitos<br />
on ammattitaitoinen ja riippumaton. Aikaisemmin<br />
<strong>oikeusasiamiehen</strong> on saattanut olla perusteltua<br />
ottaa esimerkiksi puolustusvoimien piirissä tapahtuneita<br />
epäiltyjä rikosasioita omaan syyteharkintaansa<br />
sen vuoksi, että muutoin niissä olisi toiminut syyttäjä-