08.02.2013 Views

Ammattisotilas 6/2012 (pdf) - Aliupseeriliitto

Ammattisotilas 6/2012 (pdf) - Aliupseeriliitto

Ammattisotilas 6/2012 (pdf) - Aliupseeriliitto

SHOW MORE
SHOW LESS

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

Porvali Mikko: Salainen tiedustelija –<br />

suomalaisen vakoojaupseerin kirjeet<br />

1940 – 1944, Atena, <strong>2012</strong>, 349 s.<br />

Mikko Porvalin kolmas tiedusteluaiheinen<br />

kirja perustuu tiedustelu-upseeri<br />

Igor Vahroksen sota-aikaiseen<br />

kirjeenvaihtoon ja päiväkirjamerkintöihin<br />

sekä myöhempiin haastatteluihin.<br />

Vahroksen kirjeet isälleen ja vaimolleen<br />

ovat sikäli poikkeuksellinen sotaajan<br />

lähde, että ne eivät menneet sensuurin<br />

kautta. Tiedustelun postia ei<br />

alistettu sensuurille, ja lisäksi merkittävä<br />

osa Vahroksen kirjeenvaihtoa kulki palvelustoverien<br />

mukana sotatoimialueen ja<br />

kotirintaman välillä.<br />

Vahroksen (vuoteen 1942 Wahromejeff)<br />

tausta emigranttiperheen poikana saattaisi<br />

herättää kysymyksen, että miten syntyperäinen<br />

venäläinen voitiin sijoittaa sodassa<br />

sotilastiedustelun avainpaikalle?<br />

No, Vahroksella ja Suomella oli sotien<br />

aikana yhteinen vihollinen: bolshevikit.<br />

Monia muitakin bolshevikkihallinnon<br />

kynsistä ns. lokakuun vallankumouksen<br />

jälkeen paenneita oli sijoitettuna sotilastiedusteluun.<br />

Tehtävissä tarvittiin äidinkielenomaisen<br />

venäjän lisäksi syvällinen<br />

Kirja-arvostelu<br />

ymmärrys venäläisestä kulttuurista, ortodoksinen<br />

uskonto mukaan lukien.<br />

Igor Vahros (1917-1996) oli mukana<br />

jo talvisodassa kielenkääntäjänä. Hänen<br />

oli määrä astua varusmiespalvelukseen<br />

tammikuussa 1940, mutta Päämaja piti<br />

kiinni pätevästä kääntäjästään. Niinpä<br />

Vahroksen arvo vaihtui siviilistä alokkaaksi<br />

ilman, että se olisi vaikuttanut tehtäviin.<br />

Jo välirauhan aikana upseerikokelas<br />

Vahros piti upseereille esitelmiä Punaarmeijan<br />

panssarivoimista. Jatkosotaan<br />

hän lähti vänrikkinä kotiutuen luutnanttina.<br />

Jo hyvän aikaa ennen sotia nuoria<br />

tiedemiehiä oli alettu sijoittaa tiettyihin<br />

sodanajan tehtäviin. Henkilöiden oppialoista<br />

voidaan päätellä, että Itä-Karjalan<br />

haltuunotto ei ollut hetken päähänpisto,<br />

vaan sen juuret ovat kauempana.<br />

Päämajassa palveli mm. viljelykasvien,<br />

kallioperän ja kansatieteen erikoismiehiä.<br />

Itä-Karjalasta oli tarkoitus saada<br />

vilja-aitta ja sen maaperän rikkauksia<br />

aiottiin myös kaivaa esiin. Eikä vähäpätöinen<br />

asia ollut sekään, että paikalliset<br />

asukkaat saatettiin tiedemiesvoimin todistaa<br />

suomensukuisiksi.<br />

Henkilösijoittajilla on ollut hyvä vainu,<br />

koska monista tärkeisiin asiantuntijatehtäviin<br />

sijoitetuista nuorista reserviläisistä<br />

tuli sotien jälkeen erikoisalojensa huipputiedemiehiä.<br />

Asian voi ajatella niinkin<br />

päin, että siviilikoulutuksensa mukaisessa<br />

tehtävässä sodassa palvelleet<br />

saivat etumatkaa esim. joukkueenjohtajina<br />

toimineisiin opiskelutovereihinsa. He<br />

saattoivat jatkaa tutkimuksiaan valtion<br />

leivissä toisin kuin ns. kuraportaan miehet.<br />

Mielenkiintoinen pohdinnan kohde<br />

on myös se, minkälaista tiedemiespotentiaalia<br />

on nykyään sijoitettuna kriisiajan<br />

avaintehtäviin.<br />

Vahros kuului jatkosodassa Osasto<br />

Raskiin, jonka yhtenä tehtävänä hyökkäysvaiheessa<br />

oli varmistaa tärkeimpien<br />

sotavankitietojen ja asiakirjalöytöjen<br />

nopea välittäminen etulinjan joukoille.<br />

Aseisiinkin tiedustelumiesten piti välillä<br />

turvautua joukkojen mukana edetessään.<br />

Tehtävä edellytti runsasta liikkumista<br />

rintamanosien välillä, eikä sekään ollut<br />

erityisen turvallista. Vahroksen kuulusteltavaksi<br />

päätyi Porlammin motista mm.<br />

jatkosodan ainoa kenraalivanki Vladimir<br />

Kirpitshnikov.<br />

Hyökkäysvaiheen hyydyttyä asemasodaksi<br />

Vahroksen ja kumppaneiden tehtävä<br />

muuttui. Hyökkäävän armeijan mukana<br />

kulkevaa tiedusteluelintä ei enää<br />

tarvittu. Niinpä Vahros löysi itsensä<br />

vuonna 1942 värväämästä ja kouluttamasta<br />

soveltuvista sotavangeista tiedustelijoita.<br />

Hänen keskeisin tehtävänsä oli<br />

luoda takaisin Neuvostoliittoon tiedustelijoina<br />

lähettäville entisille sotavangeille<br />

peitetarinat eli ns. legendat. Siinä sivussa<br />

hän ehti johtaa sotavankikuoroakin.<br />

Sotatyön kiivaan vaiheen jälkeinen<br />

joutilaisuus tuo mukanaan turhautumisen<br />

ja sen myötä vapaa-ajan ongelmat.<br />

Vahros tosin valittelee asemasotavaiheessakin<br />

vaimolleen jatkuvia kiireitään<br />

ja kaoottista työtilannettaan, mutta välillä<br />

on aikaa päiväkausienkin juopottelulle<br />

kollegojen kanssa. Varsin usein kirjeenvaihdossa<br />

ja päiväkirjateksteissä kerrotaan,<br />

paljonko viinaa kukin sai tuoduksi<br />

lomalta tai komennukselta. Pitää muistaa,<br />

että viina oli myös tiedustelun työkalu<br />

ja siksi sitä oli jatkuvasti saatavilla.<br />

Sodan jälkeen Vahros loi merkittävän<br />

tieteellisen uran Helsingin yliopistossa.<br />

Hän oli neljännesvuosisadan Suomen ainoa<br />

venäjän kielen professori ja hänen<br />

väitöskirjansa oli ensimmäinen venäjäksi<br />

itsenäisessä Suomessa kirjoitettu.<br />

Suurin osa tämän kirjan alkuperäislähteistä<br />

oli Vahroksen kotikielen mukaisesti<br />

venäjänkielisiä. Tekstit luovutti ja käänsi<br />

kirjaa varten Vahroksen tytär Muusa<br />

Savijärvi, joka itsekin esiintyy kirjan sivuilla<br />

pikkutyttönä isänsä kirjeissä.<br />

Kirja on huolellisesti ja asiantuntevasti<br />

kirjoitettu. Vahroksen alkuperäistekstejä<br />

täydentävät kirjailijan taustoitukset.<br />

Mukana on myös tiivistelmiä<br />

tärkeistä asioista ja ilmiöistä. Kirjassa<br />

esiintyvät henkilöt esitellään alaviitteissä,<br />

mikä lisää teoksen informatiivisuutta.<br />

Henkilöluetteloa ei valitettavasti ole,<br />

mutta mielenkiintoinen kuvaliite kirjasta<br />

löytyy.<br />

Seppo Simola<br />

<strong>Ammattisotilas</strong> 6/<strong>2012</strong> 23

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!