pyhiinvaellus laista evankeliumiin jumalan voideltua seuraten
pyhiinvaellus laista evankeliumiin jumalan voideltua seuraten
pyhiinvaellus laista evankeliumiin jumalan voideltua seuraten
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Jaakko Lounela<br />
PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN<br />
JUMALAN VOIDELTUA SEURATEN<br />
OULU<br />
2010
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 2
Jaakko Lounela<br />
PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN<br />
JUMALAN VOIDELTUA SEURATEN<br />
Johdanto: Vanhan testamentin yleiskatsaus.........................................................................................5<br />
Raamatunlukuohjelma Pyhiinvaellus...............................................................................................5<br />
Suullisesta perinteestä kirjalliseen ...................................................................................................5<br />
Lukujärjestys Tiekartta ....................................................................................................................7<br />
Liikkeelle lähtö Viidennestä Mooseksen kirjasta ............................................................................9<br />
Historiallis-kriittisestä Raamatun lukemisesta historiallis-kiitolliseen..........................................10<br />
Läpi Vanhan testamentin ...............................................................................................................11<br />
Läpi Uuden testamentin .................................................................................................................12<br />
Raamatunkäännöstemme sisällysluettelon ja juutalaisen jäsentelyn vertailu............................14<br />
Lähtö: Otsikon sanat ..........................................................................................................................15<br />
Pyhiinvaellus..................................................................................................................................15<br />
Laki ................................................................................................................................................15<br />
Evankeliumi ...................................................................................................................................17<br />
Voideltu..........................................................................................................................................18<br />
Vastaus: Mitä on synti Raamatussa?..............................................................................................19<br />
Ensimmäinen etappi: Kaiken alku .....................................................................................................21<br />
Käskyt ja kiellot .............................................................................................................................21<br />
Alku................................................................................................................................................23<br />
Jumalan <strong>voideltua</strong> <strong>seuraten</strong> ............................................................................................................25<br />
Kohti Luvattua maata.....................................................................................................................26<br />
Taulukko: Lain käskyt ja kiellot juutalaisen laskutavan mukaan ..............................................27<br />
Kartake: Vaihtoehtoisia esityksiä Siinain vuoreksi ja erämaavaelluksen reitiksi......................27<br />
Toinen etappi: Lupausten varassa eteenpäin......................................................................................29<br />
Lupauksia.......................................................................................................................................29<br />
Kartta: Juudan ja Israelin kuningaskunnat naapureineen...........................................................29<br />
Uhri ja siunaus ...............................................................................................................................30<br />
Jumalan nimi..................................................................................................................................31<br />
Voideltu..........................................................................................................................................32<br />
Pääsiäinen.......................................................................................................................................33<br />
Kolmas etappi: Määräyksiä papeille..................................................................................................36<br />
Vapautuminen Egyptistä................................................................................................................36<br />
Laki ................................................................................................................................................36<br />
Suuret juhlapäivät ..........................................................................................................................37<br />
Sapatti.............................................................................................................................................38<br />
Ruoka erottavana ja yhdistävänä....................................................................................................38<br />
Pyhäkköteltta..................................................................................................................................39<br />
Kuva: Pyhäkköteltta...................................................................................................................40<br />
Pyhäkön sisustus ............................................................................................................................40<br />
Voideltu pappi................................................................................................................................42<br />
Kuva: Pappien puvut..................................................................................................................43<br />
Kuva: Ylipappi suitsutusalttarin ääressä, kuva 1700-luvulta.....................................................44<br />
Neljäs etappi: Erämaan halki .............................................................................................................46<br />
”Maisemat muuttuu”......................................................................................................................46<br />
Lain erityisasema ...........................................................................................................................46<br />
Työpari Mooses ja Aaron...............................................................................................................46<br />
Suullisen lain perinteen jatkuminen...............................................................................................47<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 3
Laki ja Profeetat.............................................................................................................................48<br />
Israelin armeija...............................................................................................................................49<br />
Voittajat jakavat maan ...................................................................................................................49<br />
Kuninkaan ja Lain merkitys kasvaa...............................................................................................50<br />
Yhtenäinen kansallinen historia.....................................................................................................51<br />
Voideltu..........................................................................................................................................52<br />
Jumala isänä ...................................................................................................................................53<br />
Viides etappi: Luvattuun maahan ......................................................................................................55<br />
Vaellus jatkuu ................................................................................................................................55<br />
Tuore, iankaikkinen Sana...............................................................................................................55<br />
Luvatun maan verinen valloitus.....................................................................................................56<br />
Suku ja perhe..................................................................................................................................58<br />
Tienhaaroja.....................................................................................................................................59<br />
Jumalan Pojan olemus................................................................................................................59<br />
Vanhurskauttaminen ..................................................................................................................59<br />
Herran pyhä ehtoollinen.............................................................................................................60<br />
Käännösten vertailu........................................................................................................................60<br />
Voideltu..........................................................................................................................................61<br />
Laki ja Edelliset profeetat ..............................................................................................................61<br />
Kartta: Jerusalem ympäristöineen..............................................................................................63<br />
Kuudes etappi: Jumalan kansan voittoja ja tappioita.........................................................................64<br />
Vastaus: Temppelin rakenne ja muiden kansojen tuhoaminen......................................................64<br />
Pyhäkkö......................................................................................................................................64<br />
Pyhä sota ....................................................................................................................................65<br />
Kertomus jatkuu runona.................................................................................................................66<br />
Profeetat kansan kohtalonaikoina ..................................................................................................67<br />
Kansojen sotia ja jumalien kamppailuja ........................................................................................68<br />
Kirjoitustaito kehittyy ....................................................................................................................68<br />
Jumala isänä ...................................................................................................................................68<br />
Seitsemäs etappi: Sanan voimaa ........................................................................................................70<br />
Elävä sana ja paatunut kansa..........................................................................................................70<br />
Suuret profeetat Jesaja, Jeremia ja Hesekiel ..................................................................................71<br />
Jesaja ..........................................................................................................................................71<br />
Jeremia .......................................................................................................................................72<br />
Hesekiel......................................................................................................................................73<br />
Profeettojen ja Kirjoitusten erilaiset historiat ................................................................................73<br />
Voideltu..........................................................................................................................................75<br />
Piirros: Merkittäviä paikkoja Benjaminin alueella lähellä Jerusalemia.....................................78<br />
Kahdeksas etappi: Sana suomeksikin ................................................................................................80<br />
Erilaisia raamatunkäännöksiä ........................................................................................................80<br />
Ensimmäinen suomenkielinen Raamattu...................................................................................80<br />
Gezeliusten Raamattuteos..........................................................................................................80<br />
Kirkkoraamattu 1776 .................................................................................................................81<br />
Suomen Pipliaseuran tulo...........................................................................................................81<br />
Uusi kirkkoraamattu 1938..........................................................................................................81<br />
Uusi käännösperiaate ja uusi käännös 1992...............................................................................82<br />
Aikakartta Raamatun kirjaprofeetat aikajanalla 1000-400 eKr. ................................................85<br />
Pitkä eloonjäämistarina..................................................................................................................85<br />
Ellei erikseen mainita, kuvat ovat teoksesta Encyclopaedia Judaica, Keter Publishing House,<br />
Jerusalem 1978-1982.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 4
Huoli masentaa ihmismielen.<br />
hyvä sana sen ilahduttaa.<br />
San. 12:25<br />
Johdanto: Vanhan testamentin yleiskatsaus<br />
Raamatunlukuohjelma Pyhiinvaellus<br />
Kirkossa luetaan joka viikko päivän evankeliumi, johon liittyy saarna. Lisäksi luetaan kohta<br />
Vanhasta testamentista sekä toinen Uudesta testamentista evankeliumien ulkopuolelta. Jotta nämä<br />
lyhyet Raamatun kohdat ymmärrettäisiin paremmin, on syytä lukea Raamattua laajemmin, jolloin<br />
selviää, mihin kokonaisuuteen ne kuuluvat. Tällä ”Pyhiinvaelluksella” on tarkoitus lukea koko<br />
Raamattu parissa vuodessa.<br />
Tällaisia ohjelmia on tarjolla ja käytössä useitakin ja ehkä monet teistä ovat jo lukeneetkin<br />
Raamatun järjestelmällisesti läpi. Siksi on syytä kysyä heti aluksi, onko tässä jotakin uutta.<br />
Tavallisista raamatunlukuohjelmista tämä Pyhiinvaellus eroaa kahdessa kohdassa.<br />
1. Ensiksikin tarkoituksena on, että etenemme kukin tahollamme suurin piirtein samaa vauhtia<br />
yksin, kaksin, ryhmissä tai raamattupireissä. Silloin voimme kokoontua aina välillä yhteen<br />
käsittelemään sitä taivalta, mikä on kuljettu, tarkastelemaan edessä olevaa polkua, vaihtamaan<br />
kokemuksia ja virkistymään yhdessäolosta.<br />
2. Toiseksi Raamattua luetaan järjestyksessä, joka poikkeaa tavanomaisesta. Sitä seurattaessa<br />
hahmottuu reitti <strong>laista</strong> <strong>evankeliumiin</strong>. Samalla tulee näkyviin, miten koko Raamatun päähenkilö on<br />
Jumalan Voideltu (Masiah / Messias / Khristos / Christus / Kristus).<br />
Suullisesta perinteestä kirjalliseen<br />
Tänään aiheenamme on erityisesti Vanha testamentti. Ennen kuin käymme tarkastelemaan Vanhan<br />
testamentin lukemista, meidän on syytä kerrata sitä, miten kirjoitustaito on syntynyt ja kehittynyt.<br />
Samalla meidän tulee pitää mielessä, että kirjoitettua sanaa on edeltänyt puhuttu sana eli muistitieto.<br />
Vaikka me tunnemme Raamatun kirjoitusten kokoelmana, monet osat ovat aluksi siirtyneet<br />
sukupolvesta toiseen suullisesti. Tällainen kirjoittamaton tieto voi säilyä satojakin vuosia jopa<br />
silloinkin, kun on tullut tavaksi nojautua kirjoitettuun historiaan ja perimätieto on jäänyt syrjään.<br />
Hyvän esimerkin tarjoaa Oulun yliopiston historianprofessorin Kyösti Julkun kokemus<br />
parikymmentä vuotta sitten, kun hän selvitteli Tornion ja Kemin suurpitäjien välisen rajan<br />
kulkua keskiajalla. Kemijoen suun edustalla avomerellä Ison Huiturin saarella on parin<br />
metrin korkuinen kivirakennelma. Paikalliset miehet osasivat muistitiedon perusteella<br />
kertoa, että se on piispanraja. Arkistolähteet vahvistavat, että piispat eli Uppsalan<br />
arkkipiispa ja Turun piispa sopivat hiippakuntiensa rajasta Perämeren rannalla vuonna 1346<br />
eli yli 600 vuotta sitten, ja samaa linjaa noudattaa edelleen Tornion ja Kemin välinen raja,<br />
johon liittyvä paikannimi juontuu ikivanhasta piispojen välisestä sopimuksesta.<br />
Suullinen perimätieto voi kasvaa ajan kuluessa ja myös muuntua vähitellen ottaen huomioon ajan ja<br />
olosuhteiden muuttumisen. Vaikka kirjoitettu sana on kiinteämpi kuin puhuttu, sitäkin koettelee<br />
aika. Vanhimmat meille säilyneet täydelliset juutalaiset Vanhan testamentin käsikirjoitukset on<br />
kopioitu noin 1000 vuotta sitten, jolloin oli siis kulunut noin 1000 vuotta Jeesuksen ajasta ja 2000<br />
vuotta kuningas Daavidin ajasta. Kirjoitettu sana on pitänyt kopioida käsin aina uudestaan, kun<br />
vanha kopio on alkanut mennä huonokuntoiseksi. Joitakin kertomuksia on voitu vähitellen<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 5
täydentää, kun tapahtumat ovat kulkeneet edelleen, mutta aikanaan kirjoitus on tullut niin pyhäksi,<br />
että sitä ei ole voitu enää muuttaa. Vanhan testamentin kohdalla tämä on tapahtunut jo ennen<br />
Jeesuksen aikaa. Noin 50 vuotta sitten löydettiin läheltä Kuollutta merta Qumranin luona sijaitsevista<br />
luolista parituhatta vuotta vanhoja käsikirjoituksia. Niissä oli osia Vanhasta testamentista, jopa<br />
kokonainen Jesajan kirja, ja ne osoittavat, miten Vanhan testamentin tekstit ovat säilyneet aika<br />
tarkoin samanlaisina Jeesuksen ajoista meidän päiviimme saakka.<br />
Suuri osa Raamatun vanhimmasta osasta liittyy <strong>jumalan</strong>palveluselämään tai muulla tavoin käsittelee<br />
pappien toimintaa. Sen perusteella näyttää ilmeiseltä, että juuri papit ovat säilyttäneet lain<br />
sukupolvesta toiseen. Israel jakaantui kahteentoista heimon, joista Leevin suku hoiti pappeutta.<br />
Koska tämä heimo eli hajaantuneena koko maan alueelle, sitä voidaan pitää pappissäätynä eli<br />
pappiskastina, jolla oli oma perinteensä ja omat käyttäytymissääntönsä. Pyhien tehtävien<br />
hoitamiseen liittyi pyhän perinnön jatkaminen isältä pojalle halki vuosisatojen, jopa vuosituhannelta<br />
toiselle. Lain pyhyyttä suorastaan korosti se, että se säilyi suullisena ja vain määrättyjen henkilöiden<br />
hallussa.<br />
Suullinen tieto on ollut hyvä lähde ennen kirjoitustaidon yleistymistä ja myöhemminkin. Länsi-<br />
Afrikassa on ollut meidän aikoihimme asti erityisiä ammattimaisia muistajia. He ovat toistuvasti<br />
kokoontuneet vertailemaan tietojaan, jotta ne pysyisivät muuttumattomina huolimatta siitä, että ne<br />
siirtyvät uusille sukupolville.<br />
Itä-Afrikassa on voitu selvittää heimojen muuttoliikkeitä ja keskinäisiä taisteluja vertailemalla<br />
naapuriheimojen muistajien kertomuksien. Tämän suullisen historia hyödyntämisellä on päästy<br />
hyviin tuloksiin. Ne osoittavat liian varovaiseksi sen tarkastelutavan, jonka mukaan Raamatun<br />
kertomuksia voidaan pitää luotettavina ainoastaan siinä tapauksessa, että sen ulkopuolelta löydetyt<br />
esineet ja kirjoitukset eli arkeologien tutkimustulokset vahvistavat Raamatun kertomuksen. Hyvä<br />
muistitieto vetää vertoja kirjalliselle lähteelle. Mooseksen lain vanhuudesta kertoo myös se, että<br />
Lähi-idässä tunnettu Hammurapin laki on kirjoitettu monta sukupolvea ennen sitä aikaa, jolloin<br />
Israelin heimojen arvellaan ylittäneen Jordanin, ja Mooseksen laissa on samanlaisia määräyksiä kuin<br />
Hammurapilla.<br />
Vanhan testamentin kieltä hepreaa kirjoitetaan oikealta vasemmalle. Tämä kirjoitussuunta ei johdu<br />
siitä, että ihmiset olisivat silloin olleet vasenkätisiä vaan siitä että tämä oli käytännöllistä esimerkiksi<br />
silloin, kun sanoja kaiverrettiin kallioon tai kiveen. Vasen käsi piti talttaa ja oikea vasaraa. Kiveen<br />
kaiverrettiin vain kaikkein tärkeimpiä asioita. Enimmät tiedot siirtyivät aluksi suullisesti polvesta<br />
polveen, ja pyhät sanomat säilyivät pyhäköissä. Ne laulettiin nuotilla, joka helpotti muistamista.<br />
Kirjoitusta käytettiin alussa muistin tukena, se oli tavallaan pikakirjoitusta, jota asiaa tuntematon ei<br />
edes pystynyt ääneen lukemaan.<br />
Kirjoitusjärjestelmätkin ovat muuttuneet Raamatun monituhatvuotisen historian aikana. Samoin on<br />
muuttunut kirjoitetun sanan asema ihmisten elämässä. Merkit ovat aluksi olleet kuvia, sitten ne ovat<br />
vastanneet tavuja ja lopulta yksittäisiä äänteitä. Vanhan testamentin vanhin kirjoitustapa, jossa on<br />
merkitty vain konsonantit eli kerakkeet (a, b, c, d, e:n asemesta on karkeasti sanottuna ollut vain b, c,<br />
d, f, g…) ei ole yksiselitteisesti ilmoittanut, mitä sanotaan, kun vokaalit eli ääntiöt (a, e, i, o, u.)<br />
puuttuvat. Kirjoituksen ymmärtäminen on edellyttänyt, että lukija jossain määrin tietää, mitä teksti<br />
käsittelee.<br />
Jos Mikael Agricola olisi vakiinnuttanut saman kirjoitustavan suomeen, lukisimme täl<strong>laista</strong> tekstiä:<br />
HRKSYKANLTMISNVLJSABL<br />
sen sijaan että luemme<br />
Herra kysyi Kainilta: ”Missä on veljesi Abel?”<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 6
Lukujärjestys Tiekartta<br />
Teksti kirjoitettiin usein papyrusruo’osta tai nahasta tehdylle ”paperille”, joka kierrettiin kääröksi,<br />
kun se oli valmiiksi kirjoitettu. Vasta alkukirkon aikana alettiin sitoa kirjoja, joihin kirjoitukset<br />
tulivat peräkkäin, niille tuli kiinteä järjestys ja kirjaa pystyttiin selailemaan, vaikkapa vertailemaan<br />
Vanhaa ja Uutta testamenttia.<br />
Vanhan testamentin kirjojen kokoelma kiinteytyi Jeesuksen aikoihin. Silloin vakiintui kolmen<br />
erillisen kokoelman muodostama kokonaisuus. Juutalaisten synagogissa nämä kolme osaa, Laki,<br />
Profeetat ja Kirjoitukset, ovat edelleen selvästi toisistaan erottuvia ryhmiä, ja kirjat säilytetään<br />
synagogan kirjakaapissa omina kääröinään. Ne eivät siis ole peräkkäin kuin painetun<br />
kokoomateoksen kirjoitukset. Kun muistamme tämän kolmiosaisuuden, pääsemme sisälle<br />
Raamatun omaan maailmaan ja siihen monivivahteiseen uskonelämään, jonka keskellä kirjoitukset<br />
ovat syntyneet. Kun Jeesus puhui Laista, Profeetoista ja Kirjoituksista, hän tarkoitti siis sitä, mitä<br />
me kutsumme Vanhaksi testamentiksi. Juutalaiset käyttävät edelleenkin sen nimityksenä<br />
alkukirjaimista muodostettua lyhennettä ”TaNaKh”, (Torah eli Laki, Neviim eli Profeetat ja<br />
Ketuvim eli Kirjoitukset); heillähän ei ole toisena osana Uutta testamenttia.<br />
On muitakin ratkaisuja siitä, mitkä kirjat otetaan pyhien kirjoitusten kokoelmaan. Samarialaisten<br />
Raamatusta puuttuvat Profeetat ja Kirjoitukset, painopiste on näin asetettu lakiin. Jo ennen<br />
Jeesuksen aikaa tehtyyn kreikkalaiseen käännökseen otettiin mukaan niin sanotut Apokryfikirjat,<br />
jotka ovat kuuluneet vanhoihin suomalaisiinkin Raamattuihin. Etiopialaisten Raamatun Vanha<br />
testamentti eroaa sekä heprealaisesta että kreikkalaisesta ja niin edelleen.<br />
Juutalainen Vanhan testamentin kirjojen ryhmittely muistuttaa suomalaisen Raamatun<br />
sisällysluettelon mukaista jaottelua lakiin, historiallisiin kirjoihin, runollisiin kirjoihin ja<br />
profeettoihin, vaikka siinä on muutamia eroja.<br />
Laki tarkoittaa kummassakin jaottelussa viittä Mooseksen kirjaa<br />
Ensimmäinen Mooseksen kirja<br />
Toinen Mooseksen kirja<br />
Kolmas Mooseksen kirja<br />
Neljäs Mooseksen kirja<br />
Viides Mooseksen kirja<br />
- Profeettojen kirjoihin juutalaiset lukevat sarjan Joosuan kirjasta ja Tuomarien kirjasta Samuelin<br />
kirjoihin ja Kuninkaiden kirjoihin<br />
Joosuan kirja<br />
Tuomarien kirja<br />
Ensimmäinen Samuelin kirja<br />
Toinen Samuelin kirja<br />
Ensimmäinen kuninkaiden kirja<br />
Toinen kuninkaiden kirja<br />
ja sen lisäksi kolme laajaa profeettakirjaa – Jesaja, Jeremia ja Hesekiel<br />
Jesajan kirja<br />
Jeremian kirja<br />
Hesekielin kirja<br />
sekä kaksitoista lyhyttä profeettakirjaa.<br />
Hoosean kirja<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 7
Joelin kirja<br />
Aamoksen kirja<br />
Obadjan kirja<br />
Joonan kirja<br />
Miikan kirja<br />
Nahumin kirja<br />
Habakukin kirja<br />
Sefanjan kirja<br />
Haggain kirja<br />
Sakarjan kirja<br />
Malakian kirja<br />
- ”Kirjoitusten” ryhmään kuuluvat loput Vanhan testamentin kirjat.<br />
Psalmien kirja<br />
Sananlaskujen kirja<br />
Jobin kirja<br />
Laulujen laulu<br />
Ruutin kirja<br />
Valitusvirret<br />
Saarnaajan kirja<br />
Esterin kirja<br />
Danielin kirja<br />
Esran kirja<br />
Nehemian kirja<br />
Ensimmäinen aikakirja<br />
Toinen aikakirja<br />
Tähän joukkoon kuuluvat siis mm. Ruutin kirja, Valitusvirret ja Danielin kirja.<br />
Näiden ryhmien välinen ero tulee havainnollisesti ilmi joka viikko synagogassa. Juutalaisen<br />
seurakunnan kokouksessa luetaan säännöllisesti joka sapatti kohta Laista, ja lukemista jatketaan<br />
viikon kuluttua siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin. Näin käydään koko viiden käärön eli viiden<br />
Mooseksen kirjan kokoelma läpi joka vuosi. Kun on päästy loppuun, vietetään iloista juhlaa ja<br />
aloitetaan taas Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. Lain ohella luetaan Profeetoista poimittu<br />
aiheeseen sopiva kohta. Kirjoitusten joukossa on viisi juhlakääröä, joista kukin luetaan määrättynä<br />
pyhänä.<br />
Laki eroaa selvästi muista Vanhan testamentin kirjojen kokoelmista eli Profeetoista ja Kirjoituksista.<br />
Laki koskee kaikkia Israelin heimoja, kun taas muut Vanhaan testamenttiin sisältyvät kokoelmat eli<br />
Profeetat ja Kirjoitukset katsovat tapahtumia korostetusti Juudan heimon kannalta. Tämä ilmenee<br />
siitäkin, että vain Laki on yhteinen juutalaisille ja samarialaisille. Nämä ovat juutalaisten mielestä<br />
harhaoppinen sekakansa, mutta oman perinteensä mukaisesti juuri he ovat säilyttäneet aidosti<br />
alkuperäisen kahdentoista heimon yhteisen Lain ja heidän nimityksensäkin viittaa heidän oman<br />
käsityksensä mukaan tähän (”shomerim” eli säilyttäjät tai vartijat). Vanhan testamentin todistuksen<br />
mukaan kahdentoista heimon keskuspaikat olivat ennen Daavidin kuninkuutta kiistattomasti<br />
myöhemmän Israelin valtakunnan pohjoisosassa. Sen voimakkaimpia heimoja olivat Efraim ja<br />
Manasse, joiden yhteinen kantaisä Joosef tulee voimakkaasti esiin Ensimmäisessä Mooseksen<br />
kirjassa. Pohjoisen alueen ja pohjoisten heimojen suuri merkitys Israelin varhaisessa historiassa<br />
tukee sitä käsitystä, että samarialaistenkin uskonnollinen perinne juontuu hyvin vanhoilta ajoilta.<br />
Lain tiivistelmässä eli Viidennessä Mooseksen kirjassa sanotaan samarialaisten mukaan, miten<br />
Jumala on valinnut Garisimin vuoren ainoaksi paikaksi, jossa häntä tulee palvella. Juutalaisessa<br />
lakikirjassa puhutaan samassa kohdassa väljästi ”siitä paikasta, jonka Jumala on valinnut” ja<br />
annetaan ymmärtää, että tämä tarkoittaa Jerusalemia. Yhteistä sekä juutalaiselle että samarialaiselle<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 8
lakikirjalle on siis se määräys, että <strong>jumalan</strong>palvelus on keskitettävä vain yhteen paikkaan ja muut<br />
pyhät paikat on hävitettävä. Ratkaisevaksi eroksi jää, mikä on tämä ainoa oikea pyhäkön paikka,<br />
Samarian vuori vai Jerusalem. Tämä oli Jeesuksen aikanakin ajankohtainen kysymys.<br />
Raamatun rakenne muistuttaa kerrostuneita maalajeja: alimpana on vanhin kerrostuma eli Laki, sen<br />
päälle rakentuvat Profeetat ja nuorimpana kerrostumana on Kirjoitukset. Tämä vastaa periaatteessa<br />
kokoelmien ikäjärjestystä mutta ei kerro, että Laki olisi kokonaisuudessaan ollut valmis ennen<br />
Profeettojen kokoelman kirjoittamista ja Profeetat taas aivan valmiina ennen Kirjoitusten syntyä.<br />
Liikkeelle lähtö Viidennestä Mooseksen kirjasta<br />
Me poikkeamme tällä Pyhiinvaelluksella yhdessä kohdassa siitä järjestyksestä, joka on tuttu sekä<br />
Raamatun sisällysluettelosta että synagogan ohjelmasta. Aloitamme lukemisen Viidennestä<br />
Mooseksen kirjasta, minkä jälkeen käymme kierroksen loppuun Ensimmäisestä Neljänteen. Tällä<br />
tavalla korostuu Lain asema koko elämää ohjaavana sanana ja kertomus ihmiskunnan alkuvaiheista<br />
ja Israelin kansan erämaavaelluksesta tulee kuin kehyskertomuksena esiin. Pyhiinvaelluksemme<br />
suunta <strong>laista</strong> <strong>evankeliumiin</strong> ilmenee tässä havainnollisesti.<br />
Vaikka Jumalan Sanassa kohtaamme iankaikkisen sanoman, Raamattu liittyy Jumalan kansan<br />
historiaan. Tästä syystä Viides Mooseksen kirja tarjoaa hyvän lähtökohdan alkaessamme<br />
kulkumme. Me voimme aavistella tilannetta, jossa juuri tämä sanoma on ohjannut Jumalan kansan<br />
elämää. Kuninkaiden kirjassa (2. Kun. 17:28) kerrotaan, miten Israelin valtion tuhouduttua noin 700<br />
vuotta ennen Kristusta ja sen johtajien jouduttua pakkosiirtolaisuuteen, kutsuttiin pappi opettamaan<br />
kansalle Betelissä Jumalan lakia. Vanhan testamentin tutkijat arvelevat yleisesti, että tämä viittaa<br />
tiivistelmään, joka nykyisessä muodossaan tunnetaan Viidentenä Mooseksen kirjana.<br />
Viides Mooseksen kirja noudattaa hyvin selvästi sel<strong>laista</strong> rakennetta, että kehyskertomuksessa<br />
kuvataan vanhaa Moosesta, joka ennen kuolemaansa testamenttinaan esittää Jumalan lain kansalle.<br />
Pari pientä yksityiskohtaa osoittaa, että itse sanoma on vanhempi kuin sen kehykset. Viidennen<br />
Mooseksen kirjan ensimmäisessä jakeessa sanotaan alkutekstin mukaan, että Mooses puhui tämän<br />
”Jordanin tuolla puolella” (näin suomennoskin vuodelta 1938; vuoden 1992 suomennos ei käännä<br />
sananmukaisesti vaan sanoo ”Jordanin itäpuolella”). Mooses ei pääse koskaan Jordanin<br />
länsipuolelle. Jos hän olisi itse tämän kirjoittanut tai jos kertoja olisi ollut paikalla Nebon vuorella,<br />
olisi sanottu: ”Jordanin tällä puolella”. Kuvaus on siis kirjoitettu Jordanin länsipuolella, jolla<br />
sijaitsevat niin Jerusalem kuin pohjoisen valtakunnan eli Israelin tärkeät paikat. Toisessa kohdassa<br />
(5. Moos. 3:11) huomautetaan, että Basanin kuninkaan Ogin hauta-arkku on vieläkin nähtävänä<br />
ammonilaisten pääkaupungissa. Tämä tarkoittaa, että Ogin kuolemasta on jo kulunut melkoisesti<br />
aikaa ja hauta-arkusta on tullut historiallinen nähtävyys.<br />
Viides Mooseksen kirja liittyy Jumalan kansan historian tilanteeseen, jossa kansa tarvitsi aivan<br />
erityisellä tavalla Jumalan johdatusta. Kuninkaiden kirjat esittävätkin tällaisen tilanteen kohdanneen<br />
Israelia, kun Assyria valtasi maan ja vei kansan johtajat pakkosiirtolaisuuteen. . Muiden Mooseksen<br />
kirjojen sanomassa on perinnettä vanhemmalta ajalta, mutta niiden kirjoittaminen ei liity yhteen<br />
historian tilanteeseen, ja ne ovat voineet olla vielä osittain suullisena perimätietona silloin, kun<br />
Viidettä Mooseksen kirja kirjoitettiin. Monien tutkijoiden mielestä ne ovat saaneet nykyisen<br />
kirjallisen muotonsa vasta Deuteronomiumin jälkeen. Tässäkään kohdassa meidän ei tarvitse ratkoa<br />
eri kirjoitusten ajoittamiseen liittyviä ongelmia. Selitän tässä vain, miksi poikkeuksellisesti<br />
aloittamme Raamatun lukeminen juuri Viidennestä Mooseksen kirjasta eli Lain kertauksesta.<br />
Emme siis lue Vanhaa testamenttia tutun sisällysluettelon mukaisesti, vaikka tällä järjestyksellä on<br />
pitkä perinne. Jo ennen Jeesuksen aikaa syntyneessä kreikankielisessä käännöksessä Septuagintassa<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 9
kirjat on ryhmitelty aiheen mukaan, siis ensin Laki ja sen jälkeen historialliset kirjat,<br />
viisauskirjallisuus ja profeettakirjat. Tätä järjestystä on seurannut suomalainenkin Raamattu edeten<br />
Ensimmäisen Mooseksen kirjan alusta viimeisen profeettakirjan eli Malakian loppuun. Näin<br />
aloitetaan luomisesta ja päästään lopuksi sanoihin Herran päivän tulemisesta. Lukija katselee tällöin<br />
kuin Jumalan näkökulmasta suuren suunnitelman toteutumista. Se vastaa hyvin meidän tapaamme<br />
kirjoittaa kansan historia, ja samalla korostuu voimakkaasti se, että luetaan Jumalan Sanaa, joka<br />
käsittelee koko maailmankaikkeutta ja kaikkea aikaa sen alusta loppuun asti. Se ei kuitenkaan<br />
vastaa sitä tapaa, miten Vanhan testamentin kirjoitusten kokoelma jäsentyi Jeesuksella ja hänen<br />
ympäristössään.<br />
Historiallis-kriittisestä Raamatun lukemisesta historiallis-kiitolliseen<br />
Kun Raamattua on luettu sisällysluettelon mukaisessa järjestyksessä, on syntynyt mielikuva useista<br />
peräkkäisistä kirjoittajista, jotka ovat laatineet oman osuutensa: ensin Mooses viisi kirjaa, sitten<br />
Joosua oman kirjansa ja niin edelleen. Tällainen ajatus Raamatun synnystä oli yleinen<br />
uskonpuhdistuksen aikaan viitisen sataa vuotta sitten. Aikalaistensa tavoin Luther laski Raamattuun<br />
sisältyvien tietojen perusteella myös, että Jeesuksen syntyessä oli kulunut noin neljä tuhatta vuotta<br />
maailman luomisesta. Tällainen vanha raamattukäsitys on säilynyt hyvin monissa raamattukouluissa<br />
erityisesti Amerikassa. Näissä kouluissa opiskelleet lähetyssaarnaajat ovat osallistuneet erittäin<br />
määrätietoisesti lähetystyöhön, ja siten vanha raamattukäsitys on levinnyt yleisesti eri puolille<br />
maapalloa. Tällaisen koulutuksen saaneet käyttävät usein Raamattua evankelioimisen lujana<br />
työaseena niin Suomessa kuin muuallakin.<br />
Sitkeän tutkimustyön tuloksena opittiin 1800-luvulla taas lukemaan tuhansia vuosia vanhoja<br />
egyptiläisten ja muiden Lähi-idän kansojen kirjoituksia. Silloin alettiin tarkastella Raamattua osana<br />
oman aikansa kirjallisuutta, ja virisi kriittinen raamatuntutkimus. Siinä korostetaan pitkää väliaikaa<br />
Vanhassa testamentissa kuvattujen tapahtumien ja niistä syntyneiden kirjoitusten välillä. Tällä<br />
perusteella on luovuttu siitä käsityksestä, että Vanhan testamentin kirjat kuvaavat yksityiskohtaisen<br />
tarkasti kulloinkin puheena olevia tapahtumia. Kriittiset tutkijat esittelevät Raamatun kirjojen<br />
kirjoittajiksi usein kokonaan toisia henkilöitä kuin niitä, joiden nimissä kirjoitukset ovat säilyneet.<br />
Täl<strong>laista</strong> historiallis-kriittistä Raamatun tutkimusta harjoitetaan teologisissa tiedekunnissa,<br />
Helsingin yliopistossakin, josta useimmat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit valmistuvat.<br />
Tällaisessa tutkimuksessa eli eksegetiikassa tarkastellaan Raamatun kirjoituksia ihmisten kirjallisina<br />
tuotteina, joita käsitellään kuten muitakin samanikäisiä kirjoituksia. Näin korostuu Raamatun<br />
luonne inhimillisenä kirjoitusten kokoelmana.<br />
Kun Raamattua käytetään seurakunnassa, joudutaan ottamaan huomioon sekä vanha perinteinen että<br />
uusi kriittinen tarkastelutapa. Näiden välillä on usein syvä juopa, jonka yli singotaan syytöksiä.<br />
Raamatun jumalallista alkuperää ja sitä korostavan selitystavan erehtymättömyyttä painottavaa<br />
suuntausta on syytetty jäykästä vanhoillisuudesta. Sen vastapainoksi niitä, jotka erittelevät<br />
Raamattua inhimillisenä hengentuotteena, on syytetty väljästä vapaamielisyydestä ja<br />
jumalattomuudestakin, kun ei selitetä Raamatun erityispiirteitä sen jumalalliseen luonteeseen<br />
viitaten.<br />
Vanhan testamentin kirjoitusten ajoittamisesta on keskusteltu ja kiisteltykin paljon, sillä<br />
äärimmäiset käsitykset jäävät kauas toisistaan. Monet tutkijat katsovat, että kirjoitukset kuuluvat<br />
siihen aikaan, jolloin Juudan kuningaskunta oli hävitetty ja sen johtajat viety pakkosiirtolaisuuteen<br />
Baabeliin. Jos lähdetään siitä, että monet meille kirjoitettuna säilyneet osat ovat alkujaan siirtyneet<br />
polvesta polveen suullisina, niiden ajoittaminen käy väljemmäksi. Tällainen Raamatun kirjan<br />
asteittainen kehittyminen ilmenee Psalmien kirjassa.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 10
Psalmien kirjaa voidaan verrata meidän virsikirjaamme. Vaikka virsikirjamme virsien vaiheet on<br />
selvitetty yksityiskohtaisesti ja kunkin kohdalle on merkitty vuosilukuja, on vaikea sanoa<br />
yksiselitteisesti, minä vuonna ne ovat syntyneet. Jos valmistumisvuodeksi ilmoitetaan se, jolloin ne<br />
ovat saaneet nykyisen asunsa, jää peittoon se vaihe, jolloin ne ovat tulleet seurakunnan käyttöön ja se<br />
pitkä aika, jolloin niitä on jo laulettu. Yliopistojen Raamatun selittäjät eli eksegeetit ovat esittäneet<br />
yksityiskohtaisia käsityksiä sekä Vanhan että Uuden testamentin kirjoitusten esivaiheista ennen kuin<br />
kokoelma on saanut nykyisen muotonsa, eikä tähän kysymykseen ole tässä yhteydessä syytä<br />
pysähtyä.<br />
Kirkkokuntien välinen kamppailu on viime sukupolvien aikana laantunut, mutta Raamattua<br />
selittävien koulukuntien välinen jako on säilynyt ja usein vain lisää korostunut. Meillä esillä<br />
olevassa raamatunlukusuunnitelmassa eli Pyhiinvaelluksessa ei pidetä ihanteena kriittisyyttä eikä<br />
kritiikittömyyttä vaan asennetta voitaisiin kutsua historiallis-kiitolliseksi. Kiitämme siitä, että<br />
käsiimme on annettu Jumalan pyhä Sana, ja myönnämme, että voimme ymmärtää vain rajoitetusti<br />
sen rikkautta.<br />
Me voimme nauttia maisemasta tietämättä tarkalleen, miten vanhoja ovat matkan varrella kohoavat<br />
kalliot ja minkä ikäisiä polun vieressä kasvavat puut. Siksi emme kerää pyhiinvaelluksellamme<br />
kaikkea Raamattua koskevaa tietoa. Yksityiskohtaisista tiedoista kiinnostunut löytää kyllä<br />
hakuteoksista paljon asiaa.<br />
Pyhiinvaelluksessa ei siis tarjota Raamatun selitystä suoraan kummankaan koulukunnan mukaan, ja<br />
matkaseuraan ovat tervetulleet kummallakin tavalla Raamattua lukevat vaeltajat. Raamatun<br />
käsittäminen jumalalliseksi ja saman kirjan selittäminen inhimilliseksi eivät ole ristiriidassa<br />
keskenään, eivätkä nämä kaksi tarkastelutapaa ole edes vaihtoehtoja, vaan tämä kaksoisnäköala on<br />
juuri ominaista Raamatulle. Luemme Raamattua ihmisen näkökulmasta, mutta samalla avoimina<br />
kuulemaan eli lukemaan Jumalan ilmoitusta Sanassaan. Me kuulumme samaan seurakuntaan kuin<br />
ne harvalukuiset, jotka ensimmäisinä ottivat vastaan sen Sanan, joka koskee kaikkia ihmisiä.<br />
Läpi Vanhan testamentin<br />
Kun tavoitteenamme on lukea yhdessä koko Raamattu, lähdemme kuin pitkälle matkalle. Jotta<br />
emme eksyisi toisistamme, seuraamme yhteistä tiekarttaa, joka säännöstelee vauhtiamme.<br />
Lukemisen ohjelma alkaa vuoden 2010 viikolla 2. Koko Raamattu on jaettu 124 osioksi ja<br />
jokaiselle viikolle tulee yksi tai useampia psalmeja (pitkä psalmi jaetaan usealle viikolla) ja<br />
kymmenisen lukua Vanhasta testamentista (Uudesta testamentista vähemmän lukuja) sekä lyhyt<br />
katkelma Sananlaskujen kirjasta. Näytteeksi on alle kuvattu ohjelma viikolle 7 asti.<br />
Jumalan laki Jumalan kansalle<br />
Viikko<br />
2010<br />
(Osio) Psalmi Kirja Luku Sananlaskut<br />
2 (1) 1-2 Lain kertaus 5. Moos 1-9 1:1-7<br />
3 (2) 3-4 10-18 8-19<br />
4 (3) 5-6 19-26 20-33<br />
5 (4) 7-8 27-34 2:1-15<br />
6 (5) 9 Alusta alkaen 1. Moos 1-11 16-22<br />
7 (6) 10-11 12-19 3:1-10<br />
Tässä havaitsette, että Psalmit ja Sananlaskut on jaettu tasaisesti jokaiselle viikolle, eikä niitä siis<br />
lueta yhtäjaksoisesti kuten muita kirjoja. Ne tarjoavat jatkuvasti lepoa ja virkistystä matkan aikana<br />
kun vaelletaan yksin tai pienissä ryhmissä. Välillä kokoonnutaan yhteen tänne Keskustan<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 11
seurakuntataloon vaihtamaan kokemuksia vaelluksen varrelta, hoitamaan hiertymiä, rakkoja ja<br />
muita vammoja sekä valmistautumaan seuraavaa taivalta varten.<br />
Meidän ei pidä luulla, että kaikki matkan varrella kohtaamamme on juuri sel<strong>laista</strong>, kuin ensi<br />
näkemältä luulemme. Emme marssi riemusaatossa juhlakulkueena, sillä matka on pitkä ja raskaskin.<br />
Emme myöskään lähde tutkimusmatkalle, emmekä voi pysähtyä kaivamaan yksityiskohtia, sillä<br />
niitä on matkan varrella loputtomiin. Tehtävänämme ei ole myöskään vikoilla toisiamme tai<br />
aikaisempien kulkijoiden käsityksiä. Toki voimme tuoda havaintomme ja käsityksemme avoimesti<br />
esiin.<br />
Meillä on jo etukäteen jonkinlainen ajatus sitä, mitä matkan varrella tulemme kohtaamaan. Niinpä<br />
on syytä varautua siihen, että läheltä katsottuna kaikki ei vastaakaan aikaisempaa käsitystämme.<br />
Näkökulmaa avartaa se, jos käytetään eri käännöksiä ja havaitaan, miten niissä on samat kohdat<br />
tulkittu eri tavoin käyttämällä toisia sanoja. Joskus heprealainen alkuteksti tarjoaa vaihtoehtoja,<br />
joskus on peräti niin outo ilmaisu hepreassa, että tutkijat ehdottavat aivan erilaisia merkityksiä<br />
sanoille.<br />
Tarkastelutapani on siis historiallinen mutta ei ”historiallis-kriitillinen” vaan historiallis-kiitollinen.<br />
Olen kiitollinen siitä, miten Raamattu on antanut perustan elämälleni ja toivon toistenkin voivan<br />
rakentaa samalle kestävälle perustalle. Olen kuudenkymmenen vuoden aikana lukenut Raamatun<br />
läpi monella tavoin alkukielillä ja erikielisinä käännöksinä ja toivon voivani vielä kerran vaeltaa<br />
tämän matkan yhdessä Sinun kanssasi. Matkan Raamatun alusta loppuun voi tehdä selaillen helposti<br />
kuin ajaisi matkan Eedenin paratiisista uuteen Jerusalemiin nopealla autolla kestopäällysteistä tietä.<br />
Kun luemme Raamatun luku luvulta, teemme tämän pyhiinvaelluksemme kuin vanhoja<br />
kinttupolkuja tarpoen. Jos joku ei halua edetä näin vaivalloisesti, hän voi seurata juonen kulkua<br />
lukemalla vain lukujen väliotsikot ja rientää taipaleet joutuisammin kuin tietä polkupyörällä ajaen.<br />
En pysty selittämään kaikkea, mitä matkan varrella näemme. Mielelläni tuon toisinaan esiin sen,<br />
miten olen itse hahmottanut asiat ja tapahtumat. En pysty sanomaan, onko joku tunnettu Raamatun<br />
selittäjä esittänyt asiat aikaisemmin samalla tavalla tai peräti kumonnut sen käsityksen, mikä<br />
minulle on tullut. Ehkä matkan varrella tulee joku sellainenkin näkemys, joka tuo tuoreita ajatuksia<br />
matkakumppanin mieleen. Monen vaeltajan mieleen voi nousta ajatuksia, joita mielellään jakaa<br />
toisten kulkijoiden kanssa tai kysymyksiä, joihin odottaa vastausta. Jokainen voi etsiä lisätietoja<br />
niiltä ammattimaisilta Raamatun selittäjiltä, joihin hän itse luottaa. Sanotaan, että Raamattua on<br />
selitettävä Raamatulla. Parhaassa tapauksessa se, mitä näet pyhiinvaelluksesi varrella, auttaa Sinua<br />
paremmin ymmärtämään sitä, mitä seuraavalla kerralla näet, kun uudelleen vaellat samaa tietä.<br />
Monissa suomalaisen Raamatun laitoksissa on lopussa karttoja, hakemistoja ja selityksiä. Niitä<br />
kannattaa käyttää hyväksi. Jakeiden alaviitteet osoittavat esimerkiksi kytkentöjä Vanhan ja Uuden<br />
testamentin välillä.<br />
Läpi Uuden testamentin<br />
Vanhan testamentin jälkeen seuraa tietysti Uusi testamentti. Siitä tulee enemmän puhe, kun on ensin<br />
käyty läpi Vanha testamentti. Luterilaisissa seurakunnissa nousee yleensä hyvin tärkeälle sijalle se,<br />
mitä Paavali on opettanut erityisesti niin sanotuissa pääkirjeissään roomalaisille, korinttolaisille ja<br />
galatalaisille.<br />
Hyvän sanoman eteneminen näyttää erilaiselta, kun pidetään mielessä, miten lähellä kirjeiden<br />
otsikoissa ilmoitetut lähettäjät ovat olleet Jeesusta. Jeesuksen omien sanojen, evankeliumien ja<br />
Apostolien tekojen jälkeen seuraavat sitten Jeesuksen omaiset ja opetuslapset ennen Paavalia ja<br />
hänenkin kirjeistään luetaan mainitut pääkirjeet vasta viimeiseksi. Kuvio muistuttaa renkaita, jotka<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 12
lähtevät leviämään lammikossa, kun siihen on heitetty kivi. Sisimpänä on Jeesus itse. Uloimpana<br />
etenee hyvä sanoma siinä muodossa, missä se on kulkenut Euroopan etelärajoilta tänne Pohjan<br />
perille, eli näissä pääkirjeissä näkyy lopulta evankeliumi sellaisena, kuin se on tavoittanut meidät.<br />
Näin pitkä marssimme johtaa <strong>laista</strong> <strong>evankeliumiin</strong>.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 13
Raamatunkäännöstemme sisällysluettelon ja juutalaisen jäsentelyn vertailu<br />
Eri kirjat on kirjoitettu eri tavoin: Laki alleviivattu, Profeetat lihavoitettu ja Kirjoitukset vinotettu.<br />
Vanha Testamentti<br />
käännösten sisällysluettelon mukaisesti<br />
juutalaisen jäsentelyn mukaisesti<br />
Laki<br />
Ensimmäinen Mooseksen kirja<br />
Ensimmäinen Mooseksen kirja<br />
Toinen Mooseksen kirja<br />
Toinen Mooseksen kirja<br />
Kolmas Mooseksen kirja<br />
Kolmas Mooseksen kirja<br />
Neljäs Mooseksen kirja<br />
Neljäs Mooseksen kirja<br />
Viides Mooseksen kirja<br />
Viides Mooseksen kirja<br />
Joosuan kirja<br />
Profeetat<br />
Tuomarien kirja<br />
Joosuan kirja<br />
Ruutin kirja<br />
Tuomarien kirja<br />
Ensimmäinen Samuelin kirja<br />
Ensimmäinen Samuelin kirja<br />
Toinen Samuelin kirja<br />
Toinen Samuelin kirja<br />
Ensimmäinen kuninkaiden kirja<br />
Ensimmäinen kuninkaiden kirja<br />
Toinen kuninkaiden kirja<br />
Ensimmäinen aikakirja<br />
Toinen kuninkaiden kirja<br />
Toinen aikakirja<br />
Jesajan kirja<br />
Esran kirja<br />
Jeremian kirja<br />
Nehemian kirja<br />
Esterin kirja<br />
Hesekielin kirja<br />
Jobin kirja<br />
Hoosean kirja<br />
Psalmien kirja<br />
Joelin kirja<br />
Sanalaskujen kirja<br />
Aamoksen kirja<br />
Saarnaajan kirja<br />
Obadjan kirja<br />
Laulujen laulu<br />
Joonan kirja<br />
Jesajan kirja<br />
Miikan kirja<br />
Jeremian kirja<br />
Nahumin kirja<br />
Valitusvirret<br />
Habakukin kirja<br />
Hesekielin kirja<br />
Sefanjan kirja<br />
Danielin kirja<br />
Haggain kirja<br />
Hoosean kirja<br />
Sakarjan kirja<br />
Joelin kirja<br />
Aamoksen kirja<br />
Malakian kirja<br />
Obadjan kirja<br />
Kirjoitukset<br />
Joonan kirja<br />
Psalmien kirja<br />
Miikan kirja<br />
Sanalaskujen kirja<br />
Nahumin kirja<br />
Jobin kirja<br />
Habakukin kirja<br />
Laulujen laulu<br />
Sefanjan kirja<br />
Ruutin kirja<br />
Haggain kirja<br />
Valitusvirret<br />
Sakarjan kirja<br />
Saarnaajan kirja<br />
Malakian kirja<br />
Esterin kirja<br />
Danielin kirja<br />
Esran kirja<br />
Nehemian kirja<br />
Ensimmäinen aikakirja<br />
Toinen aikakirja<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 14
Lähtö: Otsikon sanat<br />
Näitä tapaamisia ei ole tarkoitettu pelkästään luennoitsijan yksinpuheluiksi, vaan jo ensimmäisellä<br />
kerralla pääsimme vuorovaikutukseen, kun kuulijat esittivät luentoon liittyviä hyviä kysymyksiä.<br />
Yritin vastailla välittömästi, mutta eräs kysymys jäi pyörimään mielessäni. Se kuului: ”Mitä on<br />
synti Raamatussa?” Olen valmistautunut vastaamaan siihen tänään tämän luennon lopulla<br />
perusteellisemmin kuin edellisellä kerralla.<br />
Tällä kerralla luennon pääasiana on tarkastella otsikkoa sana sanalta.<br />
Pyhiinvaellus<br />
Pyhiinvaellukset eivät kuulu vain kristittyjen uskonnollisuuteen. Esimerkiksi intialaiset ovat<br />
lukemattomien vuosisatojen ajan vaeltaneet tiettyinä aikoina Gangesin rannoille. Laissa<br />
velvoitetaan Israelin miehiä kokoontumaan Jumalan valitsemaan paikkaan kolmesti vuodessa<br />
suurten juhlien yhteydessä eli pääsiäisen, viikkojuhlan eli helluntain ja lehtimajanjuhlan aikaan (5.<br />
Moos. 16:16). Viikon verran kestävän tapahtuman ensimmäisenä ja viimeisenä päivä vietettiin<br />
suurta juhlaa, mutta näiden päivien välille jäi aikaa arkena hoidettaville asioille. Uhreja piti<br />
toimittaa ja maksuja suorittaa temppelille. Eri tahoilta saapuneille vaeltajille mahtoi tulla tilaisuus<br />
käydä kauppaa kuin markkinoilla tai messuilla ainakin. Ehkäpä katsastettiin sotavoimiakin.<br />
On epävarmaa, miten tarkoin lain määräyksiä <strong>pyhiinvaellus</strong>juhlista noudatettiin Salomon temppelin<br />
ja Jerusalemin toisen temppelin aikana. Tunnemme joka tapauksessa yhden henkilön, joka täytti<br />
tässäkin kohden lain. Evankeliumi Johanneksen mukaan kuvaa, miten Jeesus kävi kolmen vuoden<br />
aikana tärkeimmillä juhlilla, jopa temppelin vihkimisen vuosijuhlassa, johon ei liittynyt käskyä<br />
vierailla Jerusalemissa. Jeesus ei siis vaeltanut vuosikausia päämäärättömästi, vaan usein ilmenee,<br />
että hän oli matkalla Galileasta Juudeaan tai Juudeasta Galileaan. Kun hän oli kutsunut toisia<br />
seuraansa, he muodostivat yhdessä rukouspiirin, jolle Jeesus opetti henkilökohtaisesti taivaallisen<br />
Isän tuntemista.<br />
Jeesus itse opetti, että meidän ei tarvitse vaeltaa pyhälle paikalle, voidaksemme rukoilla Jumalaa.<br />
Hän kohtaa meidät, kun rukoilemme hengessä ja totuudessa (Joh. 4:23). Me kohtaamme Jumalan<br />
Raamatun sanassa. Voit yksinkertaisesti pyytää, että osaisit lukea Raamattua samassa hengessä,<br />
missä se on kirjoitettu. Ehkä et osaa rukoilla, kun alat lukea Raamattua. Se ei estä Sinua<br />
aloittamasta, sillä voithan kiittää Jumalaa sanan luettuasi. Vaikka pyhiinvaelluksemme päämääränä<br />
on edetä <strong>laista</strong> <strong>evankeliumiin</strong>, emme tapaa Jumalaa vasta päästyämme pyhään <strong>evankeliumiin</strong> asti,<br />
vaan hän on kanssamme alusta loppuun.<br />
Laki<br />
Suomalaisessa hallinnossa on määritelty tarkoin, mitä ovat lait ja asetukset. Lait laatii eduskunta<br />
mutta asetuksia antavat hallitus, presidentti ja ministeriöt eduskunnan säätämien lakien perusteella.<br />
Kun Vanhassa testamentissa puhutaan Laista, tilanne on monivivahteisempi.<br />
Viidennessä Mooseksen kirjassa luvataan, että kansa saa elää, jos se pitää Jumalan Lain (5. Moos.<br />
30:16). Kun kirjassa selitetään tarkemmin, mitä Laki sisältää, siinä käytetään useita sanoja, joilla on<br />
kullakin omat sävynsä ja joiden tarkka kääntäminen muille kielille on ongelmallista. Tämä ilmenee<br />
selvästi, jos verrataan toisiinsa vuoden 1938 ja vuoden 1992 suoma<strong>laista</strong> raamatunkäännöstä.<br />
Samassa kohdassa käytetään suomessa eri käännöksissä eri sanoja. Esimerkiksi eräässä jakeessa (5.<br />
Moos. 6:20) on vuoden 1938 suomalaisessa Raamatussa käännetty: ”Todistukset, säädökset ja<br />
oikeudet”, mutta uudemmassa vuoden 1992 Raamatussa on samat sanat käännetty: ”Määräykset,<br />
käskyt ja säädökset”.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 15
Englantilaiset ovat ratkaisseet ongelman kahdella aivan erilaisella tavalla. Good News Bible<br />
(vuoden 1992 laitos) niputtaa kaikki kolme heprean sanaa yhteen sanomalla tällaisessa kohdassa<br />
yksikertaisesti yhdellä sanalla ”laws” eli ”lait”. Sen sijaan perinteisempään tapaan kääntänyt New<br />
International Version antaa johdonmukaisesti kyseisille heprean sanoille eri jakeissa samat<br />
englanninkieliset vastineet: ”Commands, decrees, laws” eli suomeksi lähinnä: ”Käskyt, säädökset,<br />
lait”. Raamatun suomentajat ovat tulleet tässä kohdassa lähelle jälkimmäistä tapaa, mutta eivät ole<br />
yhtä tarkoin käyttäneet eri yhteyksissä juuri samaa vastinetta suomen kielessä.<br />
Kun pidetään mielessä, miltä elämänaloilta heprean sanat ovat lain piiriin tulleet, tulee<br />
havainnollisesti esiin jotakin Vanhan testamentin aikaisesta oikeuskäsityksestä. Kiintopisteinä<br />
käytän muutamia kohtia, joissa eri sanat esiintyvät samassa jakeessa ja vuoden 1992 käännöksen<br />
tavallisia (mutta ei yksinomaisia!) suomalaisia vastineita ja niiden rinnalla edellisen käännöksen<br />
käyttämiä vastineita.<br />
1. 1992: säädökset (1938: oikeudet). Vastaava sana liittyy hepreassa erityisesti tuomarin<br />
toimintaan tuomioistuimessa. Samasta juuresta on ammattinimitys ”tuomari”.1992: käskyt<br />
(1938: käskyt tai säädökset). Heprean sana on samaa juurta kuin ”kovertaa (kallioon)” tai<br />
”kaivertaa (savitauluun)”, ja ”määrätä”. Sitä käytetään usein, kun on puhe määrätystä<br />
annoksesta, rajasta, ajasta tai yleensä Jumalan määräyksestä.<br />
3. 1992: määräykset (1938: todistukset). Psalmeissa tätä sanaa käytetään, kun on puhe Jumalan<br />
pyhästä tahdosta. Sana on ilmeisesti samaa juurta kuin ”todistus”, ”juhlallisesti annettu ja<br />
vastaan otettu määräys”, ”vakuutus”. ”Todistuksesta” puhutaan usein ilmestysmajan eli<br />
”todistuksen majan” ja laintaulujen eli ”todistuksen taulujen” yhteydessä (2. Moos.).<br />
4. 1992: laki (1938: käskyt). Sananlaskuissa tätä sanaa käytetään, kun isä puhuu pojalleen tai<br />
opettaja oppilaalleen, samoin puhuttaessa Jumalan maailmanhallinnasta luomakunnassaan.<br />
Kaikissa näissä tapauksissa edellytetään tottelemista. Tätä sanaa käytetään myös, kun<br />
Mooses toimii Jumalaa totellen. Juutalaiset käyttävät tätä sanaa, kun he laskevat yhteen 248<br />
käskyä ja 365 kieltoa ja saavat summaksi 613 ”mizvaa”.<br />
Kaksi tärkeätä sanaa puuttuu tästä luettelosta.<br />
1. 1992: laki (1938: laki) Sana esiintyy yleensä yksikössä ja tarkoittaa kokonaisuutta:<br />
”Mooseksen laki” tai ”Jumalan laki”. Tämä sana ”Toora” on sukua sanalle, joka tarkoittaa<br />
(sormella) osoittamista ja edelleen opastamista ja opettamista.<br />
2. 1992: kymmenen käskyn laki (1938: kymmenen käskysanaa). Kun on puhetta koko lain<br />
keskeisistä käskyistä, hepreassa voidaan puhua yksinkertaisesti – tai majesteetillisesti –<br />
”kymmenestä sanasta”.<br />
Nämä esimerkit kertonevat, miten monenlaisia sävyjä sisältyy Vanhan testamentin puheeseen <strong>laista</strong>.<br />
Siinä on ajatusta oikeusistuimesta, pysyvyydestä, pyhästä sitoutumisesta ja tottelemisesta. Esimerkit<br />
oman aikamme juutalaisten piiristä täydentävät tätä kuvaa.<br />
Opiskellessani Jerusalemissa vähän yli 40 vuotta sitten, arvostettu kielikoulun rehtori, jonka<br />
tehtävänä oli opettaa Jerusalemissa hepreaa maahan muuttajille tai siellä opiskeleville, selitti meille<br />
omaa näkemystään kymmenestä käskystä. Hän sanoi että vain yksi kymmenestä on selvästi<br />
käskymuoto eli imperatiivi. Se on: ”Muista pyhittää sapatti!” Kaikki muut yhdeksän ovat tarkkaan<br />
ottaen futuureja eli puhuvat tulevaisuudesta. Ne kuvaavat, mil<strong>laista</strong> elämä tulee olemaan tulevassa<br />
maailmassa eli Jumalan valtakunnassa. Siellä ei varasteta, ei tapeta, ei himoita ja niin edelleen.<br />
Meidän kannattaa toivoa ja tavoitella sel<strong>laista</strong> elämää ja yhteiskuntaa, jossa nämä periaatteet<br />
ohjaavat jokaisen elämää.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 16
Helsingin juutalaisen seurakunnan toimistonhoitaja tai toiminnanjohtaja (ombudsman) selitti omaa<br />
näkemystään Laista. Hän sanoi, että Laki osoittaa Jumalan hyvyyttä ja rakkautta. Jumala itse<br />
kääntyy ihmisten puoleen ja puhuu siinä heille. Hän välittää ihmisistä, koska hän ohjaa näitä elämän<br />
tielle.<br />
Juutalainen näkemys Laista on siis myönteisempi kuin luterilainen käsitys <strong>laista</strong> Kristinopissamme,<br />
jossa korostetaan lain vaatimuksia ja sanotaan, että laki käskee meitä rakastamaan Jumalaa yli<br />
kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Tällaisten vaatimusten edessä Luther tunsi itsenä<br />
kelvottomaksi ja koki lain turmiovallaksi, joka syytti häntä kuin sielunvihollinen. Vapauttaessaan<br />
ihmisiä lain taakoista Luther toimi rohkeana sielunhoitajana ja yksinkertaisti asioita saadakseen<br />
sanomansa perille.<br />
Kun puhutaan juutalaisen käytännön mukaan Laista ja sen käskyistä, näkökulma on toinen kuin<br />
Lutherilla. ”Toora” eli Laki tarkoittaa viiden Mooseksen kirjan kokonaisuutta ja siihen sisältyy<br />
paljon muutakin kuin vain ihmiselle ylivoimaisia määräyksiä. Siihen kuuluu runsaasti kertovaa<br />
aineistoa, joka kuvaa yhteisön syntyä ja vaiheita menneisyydessä, siis sel<strong>laista</strong> tietoa, joka lisää<br />
yhteenkuuluvuuden tunnetta. Myöhemmin Vanhassa testamentissa viitataan jatkuvasti siihen, miten<br />
Jumala on menneisyydessä pelastanut luvattua maata kohti pyrkivän kansansa, ja kehotetaan kansaa<br />
elämään niin, että tämä varjelus jatkuu. Tässä kohden suomalainen Kristinoppi tulee samoille<br />
linjoille, kun se varottaa, että ihminen tuottaa vahingon elämälleen rikkomalla Jumalan lakia mutta<br />
saa siunauksen lakia noudattamalla.<br />
Sivullista voi hirvittää myös se, että ihmisen pitäisi ottaa elämässään huomioon kaikki 613 mizvaa<br />
eli käskyä ja kieltoa, jotka juutalaiset löytävät Laista eli viidestä Mooseksen kirjasta. Määrä ei<br />
kuitenkaan lopulta ole päätä huimaava. Kun kävin Sambiassa asioimassa poliisiasemalla, näin<br />
seinällä listan, jossa oli lueteltu toista sataa liikennerikkomusta ja niistä koituvat rangaistukset.<br />
Liikennerikkomuksethan muodostavat sentään vain pienen osan rangaistavista teoistamme.<br />
Fariseukset johtivat kaikkien elämänalojen käskyt 613 perusmääräyksestä. Kaikki Vanhan<br />
testamentin käskyt voitiin toisaalta tiivistää kahteen: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi<br />
niin kuin itseäsi!” tai ”Älä tee toiselle sitä, mitä et tahdo toisen tekevän sinulle!”<br />
Käskyjen eli mizvojen myönteinen piirre tuli ilmi keskustelussa Helsingin juutalaisen seurakunnan<br />
edustajan kanssa, kun kysyin häneltä, mitä hän ajatteli kristittyjen lähetystyöstä. Hän vastasi: ”Totta<br />
kai te teette lähetystyötä. Teillähän on mizva siihen.” Emmehän me kristityt yleensä ajattele<br />
lähetyskäskyä tai kastekäskyä raskaana taakkana vaan tärkeänä Jumalan antamana tehtävänä, johon<br />
olemme saaneet kutsun.<br />
Evankeliumi<br />
Sana ”evankeliumi” on otettu sellaisenaan suomen kieleen kreikasta. Sen alkuosa ”eu” tarkoittaa<br />
kreikassa hyvää ja loppuosa ”angelia” sanomaa. Jo Jeesuksen aikaa vanhemmassa kreikankielisessä<br />
Vanhassa testamentissa eli Septuagintassa tämä sana tavataan Profeetoissa ja Kirjoituksissa,<br />
varsinkin 2 Samuelin kirjassa ja Jesajan kirjan loppuosassa, mutta ei esiintyy Laissa. Sana tarkoittaa<br />
hepreassa alkuperäisessä yhteydessään yleensä sanomaa voitosta, ja sitä käytetään, kun puhutaan<br />
taisteluista israelilaisten ja filistealaisten välillä tai riemullisesta paluusta pakkosiirtolaisuudesta<br />
Baabelista.<br />
Uudessa testamentissa evankeliumi liittyy Jeesuksen. Hän tuo hyvän sanoman, ja hyvä sanoma<br />
kertoo hänestä. Myöhemmin se on vakiintunut erityisesti tarkoittamaan kirjoitusta, joka esittää<br />
”armon uutisen”, kuten virsirunoilija on suomentanut sanan ”evankeliumi”.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 17
Vuoden 1948 Kristinoppi esittää lain ja evankeliumin välisen jännitteen: ”Laki ilmaisee meille<br />
Jumalan pyhän tahdon ja kurittaa meitä Kristuksen luo. Evankeliumi on iloinen sanoma Jumalan<br />
armosta, joka tarjotaan meille Kristuksessa.” Kun laki ja evankeliumi esitetään tällä tavoin parina,<br />
ilmenee kaksi selvää eroa. Ensinnäkin laissa puhutaan ihmisen tekemisistä eli siitä, mitä hänen pitää<br />
tehdä ja siitä mitä hän ei saa tehdä. Evankeliumissa puhutaan Jumalan teoista, joita hän on tehnyt<br />
ihmisen hyväksi pelastaakseen tämän. Toiseksi Vanhan testamentin Laki on annettu rajoitetulle<br />
ihmisryhmälle eli Jumalan omalle kansalle Israelille. Evankeliumi kuuluu kaikille ihmisille kaikista<br />
kansoista.<br />
Sana ”evankeliumi” esiintyy Uudessa testamentissa erityisesti Paavalin kirjeissä ja hyvin<br />
voimakkaasti juuri niissä kirjeissä, joihin Pyhiinvaelluksemme Tiekartta lopuksi vie. Paavali asettaa<br />
kirjoituksissaan usein lain vaihtoehdoksi lupauksen, ja Martti Luther esitti tämän mukaisesti<br />
evankeliumin olennaiseksi piirteeksi sen, että se on Jumalan lupaus pelastuksesta lakia rikkoneelle<br />
syntiselle ihmiselle.<br />
Voideltu<br />
Öljyllä voideltiin Vanhan testamentin aikaan leipomuksia ja sotilaiden kilpiä ja samaa sanaa<br />
käytettiin myös talon maalaamisesta punaisella värillä, mutta erityisen merkityksen sana ”voidella”<br />
sai, kun se liittyi pyhään toimitukseen. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Jaakob pyhittää<br />
pakomatkallaan Labanin luo päänalusenaan toimineen kiven voitelemalla sen, ja paikka tunnettiin<br />
myöhemmin nimellä Betel eli Jumalan pyhäkkö.<br />
Toisessa, Kolmannessa ja Neljännessä Mooseksen kirjassa kuvataan yksityiskohtaisesti, miten<br />
Mooses vihkii ilmestysmajan kalusteineen pyhään käyttöön voitelemalla sen aivan erityisesti<br />
valmistetulla öljyllä. Samalla tavoin hän asettaa tämän jälkeen Aaronin ja tämän pojat papeiksi<br />
voitelemalla heidät.<br />
Samuel voitelee profeetan arvovallalla ensin Saulin ja sitten Daavidin kuninkaaksi, ja Profeetoissa<br />
pyhä voitelu valtuuttaa kuninkaan hallitsemaan Jumalan kansaa. Joskus muunkin kansan hallitsija<br />
saa Jumalalta voitelun virkaansa.<br />
Tehtäväänsä voidellusta käytetään nimitystä Voideltu, hepreaksi Mashiah. Tämä tarkoittaa Laissa<br />
ylipappia ja Profeetoissa ja Kirjoituksissa yleensä kuningasta, ja siitä on muodostettu kreikkalainen<br />
nimitys Messias. Se ei esiinny kreikankielisessä Vanhan testamentin käännöksessä mutta kahdesti<br />
Uudessa testamentissa, missä se kummallakin kerralla käännetään kreikaksi sanalla Khristos. Tästä<br />
tulee suomeenkin nimitys Kristus.<br />
Jumalan Voideltu on tärkeä henkilö Vanhassa testamentissa siten, että pyhäkössä hallitsee voideltu<br />
ylipappi ja kuninkaanlinnassa voideltu kuningas. Myös profeettaa voidaan kutsua voidelluksi.<br />
Lyhyesti sanottuna Jumalan Voideltu on Jumalan kansan päämies. Tätä taustaa vasten hahmottuu<br />
Jeesuksen aikalaisten polttava kysymys: ”Oletko sinä Voideltu, Messias, Kristus?”<br />
Luther sanoi, että meidän on Raamattua lukiessamme huomioitava, miten paljon kirjoitukset tuovat<br />
esiin Kristuksen, Jumalan Voidellun. Pitäen mielessä tämän sanan moniulotteisuuden, voimme<br />
hyvällä syyllä sanoa, että seuraamme Pyhiinvaelluksellamme Jumalan Voideltua. Viidennessä<br />
Mooseksen kirjassa emme tätä nimitystä vielä tapaa, mutta kohtaamme sen matkan edistyessä.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 18
Vastaus: Mitä on synti Raamatussa?<br />
Kun olemme näin käsitelleet otsikkomme sana sanalta, palaamme edellisellä kerralla esiin<br />
tulleeseen kysymykseen: ”Mitä on synti Raamatussa?”<br />
Kun luterilaiset esittelevät kantansa Schmalkaldenin opinkohdissa joka julkaistiin vuonna 1537<br />
kymmenkunta vuotta ennen Martti Lutherin kuolemaa, siinä selitetään, mitä ovat synti, laki,<br />
parannus ja niin edelleen. Samantapaisen käsittelytavan kohtaamme vuonna 1948 ilmestyneessä<br />
Kristinopissamme, johon me ennen rippikoulu-uudistuksia konfirmoidut olemme tutustuneet<br />
nuoruudessamme. Siinäkin on oma kappaleensa, jonka otsikkona on ”Synti”. Siinä määritellään,<br />
että synti on sydämen luopumista Jumalasta Selityksessä lähdetään siis synnin käsitteestä, jota sitten<br />
sovelletaan ihmisen elämään. Tällainen lähestymistapa vastaa kreikkalaisen filosofin Platonin<br />
ajattelua. Hän eli niihin aikoihin, kun Vanhan testamentin kirjoitukset alkoivat jo olla valmiina, ja<br />
hän hahmotteli kirjoituksissaan, mil<strong>laista</strong> on esimerkiksi tosi hyvyys tai kauneus. Se ilmenee sitten<br />
elinympäristössämme ja aistein havaittavassa maailmassamme erilaisissa yksilöissä. Vanhassa<br />
testamentissa edetään päinvastaiseen suuntaan, kun puhutaan synnistä. Lähdetään aivan arkisista<br />
tilanteista, ja näin tulee selväksi miten ihminen rikkoo eri tavoin Jumalaa vastaan. Täl<strong>laista</strong><br />
toimintaa voidaan sitten kutsua yhteisellä nimellä synniksi.<br />
Suomalaisessa arkikielessä puhutaan erehdyksistä, vioista, vääryyksistä ja luopumisesta, kun<br />
ihmisten väleissä on vikaa. Samaa puhetapaa voidaan sitten soveltaa ihmisen suhteeseen Jumalaan,<br />
ja kaiken kattaa sana ”synti” joka puhuu ihmisen suhteesta Jumalaan silloin, kun tämä suhde kaipaa<br />
sovitusta. Heprean kielessäkään ei alunperin ole puhtaasti uskonnollista sanaa ”synti”, mutta<br />
erisävyisillä arkikielen sanoilla asia tulee selväksi, kun tuttuja sanoja käytetään ihmisen suhteesta<br />
Jumalaan tai Jumalan tahdon rikkomisesta yleensä.<br />
Hepreassa käytetään erityisesti kolmea sanaa, jotka ovat tosin tavallisempia muualla Vanhassa<br />
testamentissa kuin Viidennessä Mooseksen kirjassa tai yleensä Laissa. Tässä seuraa esimerkkejä<br />
tavalliseen elämään liittyvistä tapahtumista; samoja kolmea sanaa on käytetty myös uskonnollisessa<br />
elämässä kuvaamaan syntiä.<br />
1. Kysymyksessä on harha-askel, puute, häiriö keskinäisessä suhteessa tai jotakin on vialla.<br />
Tästä on esimerkkejä:<br />
(Sananl.19:2) ”kiirehtivän jalka astuu harhaan”(1938); ”hätikkö eksyy ja kompastuu” (1992).<br />
(Job 5:24) ”kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa” (1938), ”näet, että mitään ei puutu”<br />
(1992).<br />
(1. Sam. 24:12) ”Minä en ole rikkonut sinua vastaan” (1992).<br />
2. Kysymyksessä on vääristäminen tai vääristyminen.<br />
(Valit. 9:3) ”hän on … mutkistanut minun polkuni (1938).<br />
(Ps. 38:7) ”Olen painunut kumaraan” (1992).<br />
3. Kysymyksessä on kahden tahon välisen suhteen rikkominen tai luopuminen liitosta.<br />
(2. Kun. 8:20) ” edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta” (1938); ”Edom nousi kapinaan,<br />
irrottautui Juudan alaisuudesta…” (1992).<br />
Vanhan testamentin käsitys synnistä ankkuroituu Lakiin ja siihen, että kansa on luvannut noudattaa<br />
Lakia. Lakia rikkova rikkoo samalla lupauksensa noudattaa lakia. Laki on siis opetettava kansalle,<br />
ja siksi sitä on välttämättä luettava jatkuvasti kuten synagogissa edelleen tehdään joka viikko.<br />
Jokaisen uuden sukupolven on opittava Laki ja opetuksen jälkeen sitouduttava sen noudattamiseen.<br />
Laki ei koske pakanakansoja, jotka palvovat omia epäjumaliaan eivätkä tunne Jumalan kansan<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 19
Lakia. Pahimpia lankeemuksia onkin se, että Jumalan kansan jäsenet alkavat elää ja toimia kuin<br />
pakanat.<br />
Vanhan testamentin Laissa erotellaan tahalliset ja tahattomat teot. Se joka rikkoo tahattomasti lakia,<br />
korjaa tilanteen eläinuhrilla tai muulla määrätyllä teolla. Sen sijaan se joka tahallaan rikkoo lakia,<br />
hävitetään kansastaan. Joskus sanotaan suoraan, että hän ansaitsee kuolemanrangaistuksen.<br />
Hieman mukaillen voidaan Laissa tehtyä jaottelua verrata meidän aikamme liikennerikkomuksiin.<br />
Pieni ylinopeus voidaan tulkita vahingoksi, josta selviää sakoilla, mutta suuri ylinopeus on harkittua<br />
liikenteen vaarantamista, josta seuraa ajokortin menetys. Jumalan kansasta poistaminen tuntuu<br />
meikäläiseen oikeuskäytäntöön tottuneelta oudolta rangaistukselta, mutta se on minulle tuttua<br />
poikavuosilta, jolloin partiolakia vastaan rikkonut poika voitiin erottaa partiosta. Yhdistysten<br />
säännöissä on tavallisesti sanottu, että yhdistyksen tavoitteita vastaan toimiva jäsen voidaan erottaa<br />
yhdistyksestä.<br />
Käsitys <strong>laista</strong> ja sen rikkomisesta on muutenkin erilainen Vanhassa testamentissa kuin Suomessa,<br />
missä kaikkia ihmisiä koskee sama Jumalan luonnollinen laki. Suomen laki koskee näin jokaista<br />
keskuudessamme. Rangaistusta ei vältä vetoamalla siihen, että ei tunne lakia tai siihen että ei ole<br />
koskaan luvannutkaan noudattaa sitä. Meitä ei myöskään uhkaa teloitus tai kansalaisuuden menetys,<br />
jos emme noudata lakia.<br />
Tämä tarkastelu osoittaa, että synnistä samoin kuin <strong>laista</strong> käytetään Vanhassa testamentissa useita<br />
sanoja. Ne esiintyvät kielessä muuallakin kuin uskonnollisessa puheessa ja kuvaavat erilaisia<br />
vivahteita, jotka kuuluvat Vanhan testamentin käsitykseen synnistä.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 20
Ensimmäinen etappi: Kaiken alku<br />
Olemme pyhiinvaelluksellamme ehtineet ensimmäiseen levähdyspaikkaamme eli etappiin. Taakse<br />
on jäänyt kuivanlainen taival, kun olemme käyneet läpi Viidennen Mooseksen kirjan. Olemme sen<br />
jälkeen aloitelleet Ensimmäistä Mooseksen kirjaa. Seuraava etappi on suunniteltu siten, että neljän<br />
viikon kuluttua olemme selviytyneet Egyptin vitsauksista ja Jumalan kansa on lähtemässä Egyptin<br />
orjuudesta kohti Luvattua maata. Tarkastelemme tänään tähän mennessä kuljettua osuutta sekä<br />
edessä häämöttävää taivalta. Viime tapaamisen keskustelustamme jäi mieleeni erityisesti kysymys<br />
erämaavaelluksen reitistä. Palaamme siihen lopuksi.<br />
Käskyt ja kiellot<br />
Onkohan pyhiinvaeltajan matkanteko tuntunut raskaalta? Viides Mooseksen kirja sisältää todella<br />
vahvan annoksen lakia. Jos sen lukeminen tuntuu rankalta, muistakaamme silloin niitä, joiden<br />
velvollisuutena on myös totella kaikkia näitä käskyjä ja kieltoja. Kirjeessään galatalaisille Paavali<br />
muistuttaa, että jokainen, joka antaa ympärileikata itsensä, on velvollinen noudattamaan lain kaikkia<br />
määräyksiä (Gal. 5:3).Olemme lukeneet vasta osan <strong>laista</strong>, muissa neljässä kirjassa on vielä lisää.<br />
Jeesus oli siis nuoruudestaan alkaen velvollinen noudattamaan näitä käskyjä Tutustuessamme<br />
näihin käskyihin tutustumme siten välillisesti myös Jeesuksen elämään.<br />
Ristiriita Jeesuksen ja lainopettajien välillä johtui juutalaisen tutkijan David Flusserin mukaan siitä,<br />
että Jerusalemissa kyllä kunnioitettiin samaa lakia kuin Galileassa mutta sitä tulkittiin toisella<br />
tavalla. Ero johtui perinnäissäännöistä eli suullisesta <strong>laista</strong>, eikä kirjoitetusta. Kirjoitetusta Laista<br />
Jeesus sanoo, että siitä ei katoa pieninkään piirto. Jeesus vieläpä terävöittää käskyjä Vuorisaarnassa.<br />
Laki on todella edelleen tallella, vaikka meidän ”pakanain” ei tarvitsekaan tämän lain kirjaimen<br />
mukaan elää.<br />
Tutustumalla Viidenteen Mooseksen kirjaan saamme siis vähän käsitystä siitä, minkälaiset käskyt<br />
säätelivät Jeesuksen elämää. Hän noudattaa henkensä uhalla myös käskyä osallistua suurina<br />
pyhäpäivinä juhliin Jerusalemissa. Jännitys tiivistyy kerta kerralta, kunnes hän lopulta kertoo<br />
opetuslapsilleen, että hän ei tällaiselta juhlamatkalta selviydy enää hengissä takaisin Galileaan.<br />
Paavali oli nuoruudestaan asti tottunut noudattamaan lakia vieläpä fariseusten tapaan ”korkoineen”.<br />
Fariseukset rakensivat lain rajoitusten ympärille aitauksen, jonka piti estää rikkomasta annettua<br />
käskyä tai kieltoa. Esimerkiksi Laissa määrätään ruoskimisrangaistuksesta :”Jos syyllinen tuomitaan<br />
ruoskittavaksi, tuomarin on määrättävä hänet maahan makaamaan, ja hänelle on tuomarin läsnä<br />
ollessa annettava niin monta ruoskaniskua kuin rikkomus edellyttää. Iskuja saa antaa enintään<br />
neljäkymmentä, ei sen enempää; muuten maanmiehenne joutuu julkisesti häväistyksi.” (5. Moos.<br />
25:3).Paavali oli saanut tämän tuntea nahoissaan. Hän kirjoittaa korinttilaisille: ”Juutalaisilta olen<br />
viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille.” (2. Kor. 11:23).Mahdollisen laskuvirheen ikävä<br />
seuraus vältettiin laskemalla ruoskaniskuja varmuuden vuoksi vain 39 asti. Samaa periaatetta<br />
fariseukset noudattivat muidenkin käskyjen kohdalla.<br />
Otetaan toinen esimerkki: Jos tieosuudella on sallittu 80 kilometrin tuntinopeus, me olemme<br />
tottuneet ajamaan vähän yli 80 kilometriä tunnissa, koska siitä ei vielä yleensä sakoteta. Jos<br />
noudattaisimme liikennesääntöjä fariseusten tapaan, ajaisimme aina vähän alle 80 kilometrin<br />
nopeutta, että emme jossakin vaiheessa, esimerkiksi alamäessä, vahingossakaan ylittäisi sallittua<br />
nopeutta. Näin olisimme mielestämme samalla hyvänä esimerkkinä lainkuuliaisuudesta toisillekin<br />
tiellä liikkuville, vaikka Suomen liikenteessä meitä pidettäisiin kirottuna tientukkona.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 21
Jeesuksen ajan fariseusten korostettu lainkuuliaisuus ärsytti aikalaisia, mutta he olivat tosissaan,<br />
sillä lain täyttämiseen liittyy suuria lupauksia: ”Herra, meidän Jumalamme, käski meidän noudattaa<br />
näitä käskyjä ja pelätä häntä, että me aina menestyisimme ja että hän edelleenkin antaisi meidän<br />
elää. Kun me tarkoin noudatamme tätä lakia, jonka Herra, meidän Jumalamme, on antanut, niin<br />
Herra katsoo meidät vanhurskaiksi.”(5. Moos. 6:24).Vanhurskas on sellainen ihminen, joka kelpaa<br />
Jumalalle, koska hän toimii oikein noudattaen lakia. Vastaavasti lain rikkojia uhkaavat kauheat<br />
kiroukset.(5. Moos. 28:15-68)<br />
Kun me koulussa opiskelimme raamatunhistoriaa, me luimme Viidestä Mooseksen kirjasta<br />
poimittuja jännittäviä kertomuksia Aadamista, Abrahamista, Jaakobista ja monista muista<br />
henkilöistä ja sivuutimme lukuisat pikkumaiset käskyt ja kiellot. Juutalainen tarkastelutapa on<br />
päinvastainen. Juutalaisessa perinteessä erotetaan kaksi ainesta: vaellus (halakha) ja kertomus<br />
(aggada). Vaelluksesta puhuttaessa opetetaan, miten ihmisen tulee toimia kaikissa mahdollisissa<br />
eteen tulevissa tilanteissa ja asioissa. Perinteeseen kuuluu tämän lisäksi paljon kertomuksia<br />
henkilöistä ja tapahtumista. Juutalainen opettaja on vanhan vertauksen mukaan kauppias, joka<br />
tarjoaa toisessa kädessään jalokiviä ja toisessa rihkamaa. Oppilaan tulee pystyä erottamaan nämä<br />
toisistaan ja valita jalokivet eli opetus elämän vaelluksesta. Ymmärrämme tästä, että vanhan<br />
juutalaisen käsityksen mukaan laki on Tooran varsinainen aihe ja muu aineisto on vain kehystä sen<br />
ympärillä. Viides Mooseksen kirja noudattaakin hyvin selvästi sel<strong>laista</strong> rakennetta, että<br />
kehyskertomuksessa kuvataan vanhaa Moosesta, joka ennen kuolemaansa testamenttinaan esittää<br />
Jumalan lain kansalle.<br />
Raamatuntutkijat usein pyrkivät ajoittamaan kirjoitusten synnyn mahdollisimman tarkasti. Jotkut<br />
sanovat Viidennen Mooseksen kirjan olleen valmiina, kun Luvattuun maahan saapuva kansa kulki<br />
poikki Jordanin, toiset sanovat tämän kirjan saaneen lopullisen muotonsa monta sataa vuotta<br />
myöhemmin kansan palatessa pakkosiirtolaisuudesta Jerusalemiin. Luterilaiset korostavat sitä, että<br />
Jumalan Sana on armon väline ja Jumalan armo kirkastuu, kun osataan erotella laki ja evankeliumi<br />
toisistaan. Tämä toisaalta vapauttaa Raamatun selittäjän tutkimaan ennakkoluulottomasti erilaisia<br />
vaihtoehtoja kirjoitusten synnyn ajoittamisessa ja toisaalta antaa mahdollisuuden julistaa Jumalan<br />
armoa riippumatta siitä, mihin tulokseen on päädytty ajoittamisessa. Tätä vapautta käytämme<br />
hyväksemme historiallis-kiitollisessa tarkastelussamme.<br />
Kuten olen jo aikaisemmin maininnut (ks. sivu 9), Toisessa kuninkaiden kirjassa kuvataan paria<br />
tilannetta, joissa juuri Viidennen Mooseksen kirjan kaltainen teos on erittäin ajankohtainen. Siitä<br />
syystä onkin ollut parasta aloittaa tutustuminen koko Raamattuun, Vanhaan testamenttiin ja siinä<br />
esitettyyn lakiin juuri tällaisesta kohdasta, missä lakia sovelletaan tärkeässä Israelin kansan<br />
vaiheessa. Viidennessä Mooseksen kirjassa nousee esiin kaksi merkittävää aihepiiriä. Ensinnäkin<br />
siinä varoitetaan, että rangaistukseksi synneistä Jumala antaa kansansa joutua pakkosiirtolaisuuteen,<br />
mutta lupaa mahdollisuuden katumukseen ja paluuseen takaisin. Toiseksi siinä korostetaan<br />
<strong>jumalan</strong>palveluksen keskittämistä yhteen paikkaan.<br />
(1) Pakkosiirtolaisuus rangaistuksena tuli ajankohtaisiksi noin 700 vuotta ennen Kristusta. Kuningas<br />
Salomon kuoltua valtakunta oli jakautunut kahteen osaan: isoon pohjoiseen Israeliin ja pieneen<br />
eteläiseen Juudaan. Assyria valloitti pohjoisen keskuksen Samarian noin vuonna 720 eKr., ja<br />
Israelin kansan johtajia vietiin silloin pakkosiirtolaisuuteen.<br />
(2) Kuninkaiden kirjassa kerrotaan, että eräs pohjoisen valtion Israelin pappi pääsee palaamaan<br />
pakkosiirtolaisuudesta Beteliin aivan Juudan rajalle opettaakseen oikeata <strong>jumalan</strong>palvelusta. Noin<br />
sata vuotta tämän jälkeen Juudan kuningas Josia panee valtakunnassaan toimeen eräänlaisen<br />
”uskonpuhdistuksen”, jossa Jerusalemin temppelistä poistetaan muihin jumaliin liittyvä aineisto ja<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 22
<strong>jumalan</strong>palvelus keskitetään puhdistettuun Jerusalemin temppeliin. Tämä vastaa Viidennen<br />
Mooseksen kirjan opetusta, ja uskonnollisen uudistuksen lähtökohdaksi ilmoitetaan temppelin<br />
korjaustöiden yhteydessä löytynyt lakikäärö. Tämä saattaisi sisältää Betelin papin opetuksia, sillä jo<br />
itsenäisyytensä menettäneen pohjoisen Israelin valtion alue tulee Viidennessä Mooseksen kirjassa<br />
yllättävän voimakkaasti esille. Siinä mainitaan nimittäin Samarian Garisimin vuori pyhänä paikkana<br />
(11:29 ja 27:12). Sen sijaan Jerusalemista ei puhuta koko kirjassa mitään. Näyttää siis hyvin<br />
mahdolliselta, että Betelissä runsaat 15 kilometriä Jerusalemista pohjoiseen koottu opetus on otettu<br />
vastaan rajan eteläpuolella Juudassa ja sen kuningas ja papit ovat soveltaneet juuri täl<strong>laista</strong><br />
lakikääröä keskittäessään vastaavasti oman <strong>jumalan</strong>palveluksensa Jerusalemin temppeliin.<br />
Koko Raamatusta ainoastaan Viiden Mooseksen kirjan kokoelma on yhteinen koko kahdentoista<br />
sukukunnan muodostamalle Israelin kansalle eli pakkosiirtolaisuuden jälkeen sekä samarialaisille<br />
että juutalaisille. Mooseksen kirjojen painopiste on maan pohjoisosassa Israelissa, eikä Juudassa tai<br />
Jerusalemissa. Ensimmäisen Mooseksen kirjan loppuosan sankari Joosefkin on pohjoisvaltion<br />
Israelin johtavan heimon Efraimin kantaisä. Samarialaiset korostavat vielä nykypäivinä olevansa<br />
uskollisia lain vaalijoita ja noudattajia, omasta mielestään uskollisempia kuin juutalaiset.<br />
Alku<br />
Maisema vaihtuu selvästi, kun siirrytään Viidennen Mooseksen kirjan lopusta Ensimmäisen<br />
Mooseksen kirjan alkuun. Me olemme ottaneet tämän askeleen ilman suuria muodollisuuksia, mutta<br />
juutalainen seurakunta viettää joka syksy ilojuhlan sen kunniaksi, että viisi lakikääröä on luettu läpi.<br />
Juutalaiset ovat laskeneet laissa olevan 248 käskyä (yhtä monta kuin ihmisellä jäseniä) + 365<br />
kieltoa (yhtä monta kuin vuodessa päiviä) = 613 (koko ihmisen tulee joka päivä noudattaa Lakia.)<br />
5. Moos. sisältää 200 käskyä ja kieltoa, kun Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa on vain kolme:<br />
Nämä ovat 1. Ihmisen tulee lisääntyä ja täyttää maa, 2. Poikavauvat tulee ympärileikata, 3. Eläimen<br />
reisijännettä ei saa syödä, koska Jaakob loukkasi reisijänteensä kamppaillessaan Jumalan edustajan<br />
kanssa. (Katso taulukkoa sivulla 27)<br />
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kohtaamme käskyjen ja kieltojen asemesta suuret kertomukset,<br />
jotka esittävät kaikkivaltiaan Luojan kunniaa, ihmiskunnan ykseyttä ja kantaisien saaman Jumalan<br />
siunauksen jatkumista sukupolvesta toiseen. Toisessa Mooseksen kirjassa seuraamme vapautumista<br />
Egyptin orjuudesta, vaellusta halki erämaan kohti Luvattua maata ja koko kansaa sitovan lain<br />
saamista. Nämä kertomukset ovat kehyksenä, joka liittää yhteen kokonaisuudeksi lain käskyt ja<br />
yhdistää myös sen kansan, joka sitoutuu noudattamaan tätä lakia. Meikäläinen ”pakana” hieman<br />
kateellisena kuuntelee sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka huokuu juutalaisten sanoista ”isämme<br />
Abraham” ja ”opettajamme Mooses”<br />
Koska luomiskertomuksesta keskustellaan edelleen meidänkin aikanamme, koskettelen lyhyesti<br />
sitä. Raamatun alkuluvussa opetetaan tiiviisti monta suurta asiaa: (1) Me kunnioitamme<br />
Jumalanamme kaiken Luojaa, ei mitään luotua. (2) Maailmankaikkeus on kehittynyt vaiheittain.<br />
Luojan ensimmäinen lause Raamatussa on: ”Tulkoon valo!” Valo ja valon nopeus ovat nykyisen<br />
luonnontieteenkin perusasioita. Yhtä poikkeusta vaille luomiskertomus esittää maailmankaikkeuden<br />
kehityksen samansuuntaisesti kuin nykyajan luonnontieteilijät. Jos ajatellaan, miten aurinko ja kuu<br />
määräävät kasvien, eläinten ja ihmisten elämänrytmin, niiden paikan kasvien luomisen jälkeen voi<br />
ymmärtää. Iältään taivaankappaleet ovat toki paljon vanhempia kuin maapallon kasvikunta.(3)<br />
Ihmisen ei tarvitse raataa loputtomiin, vaan meillä on oikeus levätä välillä, ja Jumalan järjestyksen<br />
mukaan saamme levähtää vieläpä samaan aikaan toisten kanssa. Kun kaikki nämä opetukset<br />
esitetään samalla kertaa, syntyy meille tuttu luomiskertomus.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 23
Charles Darwinin noin sata vuotta sitten julkaisema kirja lajien synnystä on järkyttänyt monia<br />
kristittyjä, koska sitä on käytetty hyökkäyksissä Raamatun luomiskertomusta vastaan. On totta, että<br />
kristillisten teologien on tarvinnut tehdä paljon töitä torjuakseen darvinistien väitteitä, mutta oppi<br />
lajien synnystä suuntautuu paljon voimakkaammin vanhaa kreikka<strong>laista</strong> filosofiaa kuin kristinuskoa<br />
vastaan.<br />
Aristoteleen logiikka perustuu siihen ajatukseen, että lajit ovat ikuisia. Päätelläänpä Aristoteleen<br />
tapaan: Jos kaikki hiiret ovat imettäväisiä ja kaikki imettäväiset ovat selkärankaisia niin kaikki<br />
hiiret ovat selkärankaisia. Kun kehitysopin mukaan hiirten, imettäväisten ja selkärankaisten luokat<br />
eivät olekaan pysyviä, päättely menettää ajattoman pätevyytensä.<br />
Kirkon ongelma on johtunut osaltaan siitä, että Aristoteleesta tuli keskiajalla teologienkin<br />
vaikutusvaltainen opettaja. Kristitty voi kuitenkin kunnioittaa Jumalaa kaikkien lajien luojana,<br />
vaikka hän irtautuu Aristoteleen opista maailman ja eläinlajien pysyvyydestä. Ensimmäisessä<br />
Mooseksen kirjassa näkyy, miten hyvin ymmärrettiin maailmankaikkeuden vaiheittainen kehitys jo<br />
tuhansia vuosia sitten. Meidän aikamme uskovaisten tulee yhtä avoimesti kuunnella, mitä oman<br />
aikamme parhaat luonnontieteilijät opettavat.<br />
Ihmisen luomisen Raamattu kertoo kahdella hieman erilaisella tavalla. Jos ajatellaan, että Laki on<br />
aluksi esitetty suullisesti, ero selittyy yksinkertaisesti. Kun Laki on aikanaan kiinteytynyt<br />
kirjoitukseksi, mukaan on otettu rinnakkaista aineistoa, eikä karsittu pois kaikkea sel<strong>laista</strong>, missä<br />
asia esitetään eri tavalla kuin jossakin muualla. Ihmisen luomisesta puhuttaessa kahdessa<br />
rinnakkaisessa kertomuksessa on erikoinen, toistuva piirre. Ensimmäisessä luvussa käytetään<br />
Luojasta nimeä ”Jumala” ja toisessa luvussa ”Herra Jumala”. Tämä ero toistuu muissakin<br />
Mooseksen kirjojen kohdissa. Tällaisissa toistuvissa erikoispiirteissä on nähty merkkejä siitä, että<br />
suullisena säilynyttä opetusta on koottu laajalta alalta, lähinnä kai vanhojen pyhäkköjen piiristä.<br />
Juutalaisissa synagogissa Lakia luetaan sapatista toiseen samalla nuotilla. Täl<strong>laista</strong> lukemista<br />
kuunnellessamme saamme vähän käsitystä siitä, miten papit ovat toistaneet näitä kertomuksia<br />
sukupolvesta toiseen jo silloin, kun ne olivat niin pyhiä, että niitä ei kirjoitettu kaikkea kansaa<br />
varten. Juuta<strong>laista</strong> Lain lukemista voi kuunnella internetistä osoitteesta<br />
http://bible.ort.org/books/torahd5.asp?action=displaypage&book=1&chapter=1&verse=1&portion=1<br />
tai lyhyemmin: http://bible.ort.org/ tämän jälkeen valitaan ”English” ja sitten ”Torah”<br />
Laki sellaisena kuin me kohtaamme sen Viidennessä Mooseksen kirjassa oli vain valittua kansaa<br />
varten, mutta Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa puhutaan asioista, jotka koskevat koko<br />
ihmiskuntaa. Kun päätin opintojani Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, sain<br />
tutkimusaiheen, joka käsitteli Helsingin juuta<strong>laista</strong> seurakuntaa. Selvitellessäni kerran Helsingin<br />
synagogan kirjaston ja arkiston jännittävää komeroa kirjastonhoitajan kanssa, paikalle saapui<br />
juutalaisen seurakunnan rabbi. Kuultuaan, että olin kristitty, hän kaivoi taskustaan pienen kiba-lakin<br />
ja pani sen päähänsä, otti esiin Vanhan testamentin, etsi sieltä kertomuksen Nooasta ja opetti, miten<br />
tämä kertomus on tärkeä juuri minulle, joka en ole juutalainen. Vaikka en ole mukana Siinain<br />
liitossa ja Mooseksen lain alainen, minua yhdistää samaan Jumalaan Nooan liitto.<br />
Nooan liitto koskee Raamatussa koko ihmiskuntaa, koska Nooan perheestä polveutuvat kaikki<br />
kansat. Tämä ajatus oli tuttu alkuseurakunnalle. Kun sen piti päättää, miten pakanakristittyjen tuli<br />
elää, Jerusalemin kokous lähetti sanoman, että heitä ei koske Siinain liitto vaan ainoastaan Nooan<br />
liitto. Juuri tähän Vanhan testamentin kohtaan liittyy se kiertokirje, joka mainitaan Apostolien<br />
teoissa. Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä yhdistetään vedenpaisumus ja Nooan arkki pyhään<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 24
kasteeseen. (1. Piet. 3:18-22).Kasteessa armollinen Jumala pelastaa syntisen ihmisen veden kautta,<br />
ja hänen armonsa kuuluu kaikille ihmisille jopa ennen vedenpaisumusta eläneille.<br />
Abrahamista ja muista kantaisistä kerrottaessa huomaamme, miten nämä liikkuessaan rakensivat<br />
alttareita, toimittivat niillä uhreja ja saivat Jumalalta lupauksia. Viidennessä Mooseksen kirjassa<br />
kielletään uhrit muualla kuin yhdessä paikassa. Kuninkaiden kirjassa kerrotaan, miten kuningas<br />
Josian toimittamassa ”uskonpuhdistuksessa” lopetettiin uhritoiminta Jerusalemin temppelin<br />
ulkopuolella. Aikaisempien uhripaikkojen pappeja kokoontui tällöin Jerusalemiin ja heidän<br />
mukanaan on voinut kulkeutua heidän vanha perimätietonsa yhteen paikkaan. Näin vanhoihin<br />
pyhiin paikkoihin liittyvät muistot ja suuret lupaukset ovat voineet tulla kootuiksi ja<br />
kirjoitetuiksikin ajan mittaan, erityisesti Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan.<br />
Jumalan <strong>voideltua</strong> <strong>seuraten</strong><br />
Otsikossamme mainitaan, että vaellamme Laista <strong>evankeliumiin</strong> Jumalan Voideltua <strong>seuraten</strong>. Onko<br />
häntä näkynyt? Kyllä hän on ollut mukana aivan ensimmäisestä viikosta alkaen. Psalmissa 2<br />
puhutaan, miten kansat yrittävät kukistaa Jumalan Voidellun, hänen poikansa, joka hallitsee<br />
kuninkaana. Yritys raukeaa, ja Jumala lupaa Voidellun valtaan kansat maan ääriä myöten. Jumalan<br />
Voideltu on henkilö, tässä tapauksessa kuningas, jonka kautta Jumala toimii ihmisten keskuudessa.<br />
Sananlaskujen ensimmäisessä luvussa Viisaus huutaa kaduilla ja lupaa opetusta sekä vakuuttaa, että<br />
se, joka häntä seuraa, saa elää turvassa eikä hänen tarvitse pelätä mitään pahaa. Viisaus on ollut<br />
tuttu kunnioituksen kohde myös Uuden testamentin seurakunnassa. Niihin aikoihin, kun<br />
kristinuskosta tuli Rooman keisarikunnan valtiouskonto 500-luvulla, Konstantinopoliin rakennettiin<br />
valtava kirkko, joka sai nimen Hagia Sofia eli Pyhä viisaus. Rakennuttajat eivät palvoneet<br />
filosofista viisautta vaan Jumalan pyhää Sanaa. Tämä viisaus esittäytyy Sanalaskujen luvussa 8 ja<br />
kertoo olevansa iankaikkisuudesta ja syntyneensä. ennen luomisen hetkeä. Viisaus on siis Jumalan<br />
iankaikkinen Sana, joka on mukana jo luomisessa. Me tunnemme tämän viisauden eli Sanan<br />
Johanneksen evankeliumin alusta, jossa kerrotaan, miten Jumalan ikuinen Sana tulee Jeesuksen<br />
syntymässä ihmiseksi.<br />
Kaikki langat kerätään yhteen Nikean uskontunnustuksen toisen osan alussa.<br />
Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,<br />
Jumalan ainoaan Poikaan,<br />
joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua,<br />
Jumala Jumalasta,<br />
valo valosta,<br />
tosi Jumala tosi Jumalasta,<br />
syntynyt, ei luotu,<br />
joka on samaa olemusta kuin Isä<br />
ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,<br />
joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista,<br />
tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta<br />
ja syntyi ihmiseksi…<br />
Jumalan Sana on iankaikkinen viisaus, joka on Jumalan Poikana yhtä olemusta Isän kanssa ja<br />
syntynyt ihmiseksi Jeesuksessa. Hän on Jumalan Voideltu eli Jumalan kansan päämies.<br />
Saman asian voi sanoa hieman toisin: Vesi voi jäätyä jääksi mutta jää ei voi enää jäätymällä tulla<br />
jääksi. Sana voi tulla ihmiseksi, mutta Jeesus ei voi enää tulla ihmiseksi, koska hän on ihminen.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 25
Kun hän on Jumalan ainoa Poika, hän on ihmiseksi tullut Jumalan Sana ja toimii Jumalan<br />
Voideltuna johtaen Jumalan kansaa. Jumalalla ei ole erikseen useaa poikaa: Viisaus, Sana, Voideltu<br />
ja Jeesus vaan kysymyksessä on yksi ja sama. Tosin Jumalan voidellun tulemme tapaamaan<br />
Raamatussa vielä useasti jo ennen Jeesuksen syntymää. Tämä tuntuu varmaan vaikealta teologiselta<br />
kuviolta, mutta meillä on toivottavasti aikaa opiskella sitä vielä vastaisuudessa.<br />
Kohti Luvattua maata<br />
Viime kerralla kysyttiin. mitä reittiä israelilaiset kulkivat erämaavaelluksellaan. Meitä jälkipolvia<br />
askarruttaa, minä vuonna israelilaiset lähtivät Egyptistä ja mitä tietä he kulkivat. Historialliskriittiset<br />
Raamatun tutkijat ovat työskennelleet tämän kysymyksen parissa monen sukupolven ajan<br />
ja päätyneet erilaisiin tuloksiin. Oheinen kartta on juutalaisesta suuresta tietosanakirjasta<br />
Encyclopaedia Judaicasta. Bustanay Oded näyttää kymmenkunta vaihtoehtoa Siinain vuoren<br />
sijainnille ja muutamia matkareittejä (Katso kartaketta sivulla 27). Muista kirjoista voisi vielä löytää<br />
lisää ehdotuksia.<br />
Historiantutkijan periaatteisiin kuuluu se, että hän varmistaa tiedon kahdesta toisistaan<br />
riippumattomasta lähteestä, niin kuin hyvä lehtimieskin tekee. Israelilaisten erämaavaelluksesta ei<br />
ole kuitenkaan säilynyt muuta kuin Raamatun kertomus ja siihen liittyvää julistusta monen<br />
vuosisadan ajalta. Autiomaasta ei ole löytynyt selkeitä merkkejä tästä vaelluksesta, eikä siitä kerrota<br />
egyptiläisten hieroglyfeissä. Siksi jotkut tutkijat ovat selittäneet heimojen saapuneen Kanaaninmaahan<br />
muulla tavalla.<br />
Vanhassa testamentissa maan asutusta tarkastellaan aivan eri näkökulmasta. Sukupolvesta toiseen<br />
julistajat muistuttavat siitä, miten Jumala toi kansan Luvattuun maahan, ja he varoittavat<br />
palvelemasta muiden kansojen Jumalia. Jokainen uusi sukupolvi on erämaan läpi vaeltaneen kansan<br />
tavoin velvollinen sitoutumaan lakiin ja noudattamaan sitä. Suurimmat vuotuiset juhlat kertovat<br />
joka vuosi juutalaiselle kansalle erämaavaelluksen tärkeimmistä vaiheista: pääsiäinen palauttaa<br />
mieliin lähdön Egyptistä, viikkojuhla eli helluntai Lain antamisen ja lehtimajanjuhla koko pitkän<br />
vaelluksen raskaat kokemukset. Kirkossa pääsiäinen ja helluntai ovat saaneet uuden sisällön, mutta<br />
ajatus on sama. Me kuulumme samaan seurakuntaan kuin se, jonka vaiheista Raamatussa kerrotaan.<br />
Koska emme tarkastele Raamattua historiallis-kriittisesti, meidän ei tarvitse vaivata itseämme<br />
vuosiluvuilla eikä tarkoilla maantieteellisillä reittikartoilla. Historiallis-kiitollisessa tarkastelussa<br />
voimme kuin juutalaiset kiittää Jumalaa joka on lunastanut israelilaiset Egyptin orjuudesta ja meidät<br />
kaikki synnin ja kuoleman orjuudesta. Emme tarvitse välttämättä tarkkoja ajoituksia ja<br />
paikkatietoja. Eihän meitä estä viettämästä joulua se, että Jeesuksen tarkasta syntymäajasta ei<br />
vallitse yksimielisyyttä tutkijoiden kesken, eikä edes ole varmaa, onko hän syntynyt siinä luolassa,<br />
jota Betlehemin Syntymäkirkossa esitellään. Joka tapauksessa hänellä, joka kuoli Golgatan ristillä<br />
meidän puolestamme, oli tarkka syntymäpaikka ja –aika, vaikka me emme niitä tietäisikään.<br />
Israelin kansaa yhdisti usko Jumalaan, joka oli pelastanut kansan autiomaan kautta Luvattuun<br />
maahan, vaikka reittiä ei pystytä kiistattomasti esittämään. Tärkeintä on se, että kansa pelastuu.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 26
300<br />
250<br />
200<br />
150<br />
100<br />
50<br />
0<br />
Taulukko: Lain käskyt ja kiellot juutalaisen laskutavan mukaan<br />
Genesis Exodus Leviticus Numeri Deuteron.<br />
Alku Lähtö Pappiskirja Luvut Toinen laki<br />
1 Moos. 2. Moos. 3. Moos. 4. Moos. 5. Moos.<br />
Kartake: Vaihtoehtoisia esityksiä Siinain vuoreksi ja erämaavaelluksen reitiksi<br />
Tässä kartassa näkyy yhdeksän vaihtoehtoa Siinain vuorelle.<br />
Kiellot<br />
Käskyt<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 27
2010<br />
V iikko<br />
Maanantai Psalmi Kirja Luku Sananlaskut<br />
8 22.2. 12-13 (Alusta alkaen 1. Moos) 20-30 11-18<br />
9 1.3. 14-15 31-39 19-26<br />
10 8.3. 16-17 40-50 27-35<br />
11 15.3. 18 Egyptistä Luvattuun maahan 2. Moos 1-11 4:1-9<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 28
Toinen etappi: Lupausten varassa eteenpäin<br />
Meillä on taas tilaisuus luoda katseemme sekä kuljettuun että edessä olevaan taipaleeseen.<br />
Pyhiinvaellukseen valmistauduttaessa oli puhetta <strong>laista</strong> ja evankeliumista, ja silloin tuli esiin, että jo<br />
Vanhassa testamentissa tutustumme <strong>evankeliumiin</strong>. Se näkyy niissä lupauksissa, joita Vanhan<br />
testamentin ihmiset saavat. Tällä kerralla tarkastelemmekin näitä lupauksia. Niissä puhutaan<br />
erityisesti siunauksesta, ja siksi on syytä puhua erikseen myös siunauksesta. Viime kerralla tuli ilmi,<br />
että Jumalasta käytetään useitakin nimiä ja nimityksiä. Palaamme näihinkin. Myös tähystämme,<br />
näkyykö Voideltua. Lopuksi katsomme eteenpäin sitä pääsiäisjuhlaa, josta juontuu meidänkin<br />
pääsiäisemme.<br />
Lupauksia<br />
Tällä kerralla tarkastelemme siis aluksi, missä Jumala kohtaa kantaisät, kenelle kaikille on<br />
tarkoitettu kantaisille luvattu siunaus ja mitä siihen sisältyy.<br />
Paikka<br />
Sikem, Moren tammi Abram<br />
Sikem Jaakob<br />
Betelistä Ain suuntaan Abram<br />
Betel Jaakob<br />
Hebron, Mamren tammisto Abram<br />
Morian vuori Abraham<br />
Beerseba Iisak Jaakob<br />
Kartta: Juudan ja Israelin kuningaskunnat naapureineen<br />
Kartasta (nimien kirjoitusasu poikkeaa suomalaisesta) näemme, että Sikem (Shechem), Betel (Beit<br />
El), Hebron ja Beerseba (Be’er Sheva) sijaitsevat eri puolilla maata. Morian vuoren on usein<br />
selitetty tarkoittavan Jerusalemia ja erityisesti temppelivuorta, mutta tästä ei ole varmoja todisteita.<br />
Kartta: CHRISRYS Internetistä<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 29
1. Siunaus koskee siunauksen saajaa itseään<br />
Siunaus kohdistuu kantaisään (Abram/Abraham, Iisak, Jaakob/Israel) itseensä, ja siunauksen voi<br />
saada samassa paikassa uudelleen joko sama kantaisä kuten Jaakob kahdesti Betelissä tai toinenkin<br />
samassa paikassa kuten sekä Iisak että Jaakob Beersebassa.<br />
2. Siunaus koskee siunatun henkilön jälkeläisiäkin.<br />
Lapseton kantaisä Abram/Abraham saa lupauksen suvun jatkumisesta ja kasvusta. Tämä lupaus<br />
toistuu seuraavissa sukupolvissa Iisakin ja Jaakob/Israelin kohdalla.<br />
3. Siunaus koskee kaikkia sukukuntia.<br />
Siunaus koskee perheitä (vuoden 1938 suomennos: sukukuntia) eikä vain yksilöitä ja tämä siunaus<br />
ulottuu oman perheen ja suvun ulkopuolelle.<br />
4. Siunaus koskee kaikkia kansoja.<br />
Hepreassa tehdään jatkuvasti selvä ero Jumalan valitseman oman kansan ja muiden kansojen eli<br />
pakanoiden välillä. Kun Jumala lupaa kantaisille siunauksensa, se ulottuu kaikkiin kansoihin, ja<br />
tällöin käytetään heprean sanaa, joka tarkoittaa nimenomaan pakanakansoja eli kaikkia muita.<br />
5. Siunaus antaa jälkeläisiä ja omaisuutta sekä voittoja ja valloituksia sodissa.<br />
Abrahamin palvelija kuvaa Labanille, miten Jumala on siunannut hänen isäntäänsä:<br />
:<br />
Herra on suuresti siunannut minun herraani, niin että hänestä on tullut mahtava mies; hän on antanut<br />
hänelle pikkukarjaa ja raavaskarjaa, hopeata ja kultaa, palvelijoita ja palvelijattaria, kameleja ja<br />
aaseja. Ja Saara, herrani vaimo, on vanhalla iällänsä synnyttänyt herralleni pojan; ja tälle hän on<br />
antanut kaiken omaisuutensa. 1 Moos. 24:35-36<br />
Kirkossa usein pelätään materialismia eli kaikenlaisen tavaran, omaisuuden ja yleensä aineellisen<br />
maailman pitämistä arvossa. Sen sijaan kristityt elävät usein idealisteina korostaen näkymättömän<br />
todellisuuden arvoa. Kun otamme Raamatun kokonaisuutena, näemme Vanhassa testamentissa<br />
estottoman myönteisen asenteen aineellista maailmaa kohtaan. Jumalan luomana maailma on hyvä,<br />
ja meillä on oikeus nauttia sen hyvyydestä. Ongelmaksi nousee oma itsekkyytemme, joka näkyy<br />
siinä, miten ahnehdimme enemmän kuin jokapäiväisen leipämme, vieläpä saalistamme kilpaa<br />
toisten kustannuksella ja kamppailemme saaliista muita vastaan. Vanhan testamentin perusteella<br />
meillä ei ole syytä saarnata materialismia vastaan, vaan meidän tulee käsittää Jumalan lahjaksi tämä<br />
aineellinen maailma ja käyttää sen hyvyyksiä hänen lahjanaan ja hänen johdatuksessaan.<br />
Uhri ja siunaus<br />
Uhrin antaminen ja siunauksen saaminen kuuluvat usein yhteen. Se joka antaa uhrin Jumalalle, saa<br />
Jumalalta siunauksen. Havainnollinen esimerkki näkyy pappi Melkesedekin ja Abramin välisessä<br />
tapaamisessa.<br />
Ja [Melkisedek] siunasi [Abramin] sanoen: "Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan<br />
luoja. Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi." Ja Abram antoi hänelle<br />
kymmenykset kaikesta. 1. Moos. 14:19-20<br />
Jerusalemin kadulla vanha, uskonnollinen juutalainen mies pyysi minulta lahjoitusta ilmeisesti<br />
hyväntekeväisyyteen. Kun olin roponi antanut, hän antoi kuitin ja alkoi mutista jotakin, josta en<br />
saanut selvää. Käsitin asian niin, että hän luki minulle, lahjoittajalle siunauksensa.<br />
Uskonnollinen elämä keskittyy Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ja vielä myöhemminkin monien<br />
sukupolvien ajan eri puolilla maata sijaitsevien uhripaikkojen ympärille. Jumalan kansan jäsenet<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 30
vierailevat näillä paikoilla, joissa on ilmeisesti pappeja palvelemassa ja vaalimassa pyhiä muistoja.<br />
Heidän tehtävänään on välittää Jumalan siunausta paikalle saapuneille uhraajille. Täten kuningas<br />
Josian aikana tapahtunut <strong>jumalan</strong>palveluksen keskittäminen Juudan valtakunnassa Jerusalemiin,<br />
koski syvältä kansan uskonnollisuuteen. Uhrikukkuloiden hävittäminen tähän aikaan tähtäsi<br />
erityisesti niiden <strong>jumalan</strong>palveluspaikkojen lopettamiseen, joissa palveltiin muta jumalia, mutta<br />
samalla Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan palvelus loppui perinteisiltä paikoilta tai ainakin<br />
pyrittiin lopettamaan muualta kuin Jerusalemista.<br />
Ne paikat, joissa kerrotaan kantaisän saaneen siunauksen, mainitaan pyhinä paikkoina aikana ennen<br />
<strong>jumalan</strong>palvelustoiminnan keskittymistä vain yhteen temppeliin. Voimme helposti ajatella, että<br />
monet sukupolvet ovat suunnistaneet niihin viemään uhrinsa ja samaan siunauksen. Täten siunaus ei<br />
ole ollut vain kertomukseen tallennettu kirjoitettu sana vaan elävää siunaamista sukupolvesta<br />
toiseen, ja se on kohdistunut uhrin tuojaan. Tämä siunaaminen jatkuu ääneen lausuttuna edelleen<br />
meidän keskuudessamme, kun jokaisen <strong>jumalan</strong>palveluksen ja monen muunkin tilaisuuden<br />
päätteeksi nöyrrymme ottamaan vastaan Herran siunauksen. Mekin viittaamme meidän<br />
puolestamme annettuun uhriin, kun liitämme loppuun sanat: "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen<br />
nimeen”. Jumalan Poika on antanut itsensä täydelliseksi uhriksi meidän puolestamme, ja kaikille<br />
kansoille kauan sitten luvattu siunaus tulee meidänkin osaksemme.<br />
Jumalan nimi<br />
Kun luemme kertomuksia esimerkiksi luomisesta tai vedenpaisumuksesta, lukijaa saattaa aivan<br />
häiritä se, että samat asiat kerrotaan kahteenkin kertaan. Siinä edetään kuin Virpiniemen 10 km<br />
latua, jossa hiihdetään samoja rinteitä edestakaisin. Tilannetta ei paranna se, että kertomuksissa on<br />
pieniä eroja. Nykyaikaiselle lukijalle riittäisi se, että asia selitettäisiin kerran ja kohdalleen. Jos<br />
luemme tarkkaan näitä kertomuksia varsinkin alkukielellä hepreaksi, näemme sen eron, että<br />
Jumalasta käytetään eri nimiä. Edellisellä etapilla oli jo lyhyesti puhetta siitä, että suullista<br />
perinnettä on koottu kirjoitettuun kääröön eri tahoilta ja eri paikoista saaduissa kertomuksissa on<br />
ollut pieniä eroja senkin lisäksi, että Jumalasta on käytetty eri<strong>laista</strong> nimeä. Rinnakkaiset<br />
kertomukset on tallennettu eikä jääty kiistelemään, mikä on ainoa oikea tapa esittää kyseinen asia,<br />
esimerkiksi ihmisen luominen.<br />
Toinen erikoinen piirre Jumalan nimeä käytettäessä johtuu siitä, että juutalaiset välttävät Jumalan<br />
pyhän nimen lausumista ääneen. He käyttävät kiertoilmauksia, joista asian tietävä ymmärtää, ketä<br />
tarkoitetaan. Kristityiltä meni pitkä aika, ennen kuin varmistui, että sana Jehova on tekaistu<br />
kirjainyhdistelmä, jota käytetään vain oikean nimen välttämiseksi.<br />
Hepreassa kirjoitettiin aluksi vain konsonantit. Havainnollisuuden vuoksi kirjoitan tässä konsonantit<br />
isolla ja vokaalit pienellä. Merkintä a/e tarkoittaa, että kyseinen vokaali on a- ja e-vokaalin väliltä.<br />
Sanan lopussa H ei äänny, vaan tarkoittaa, että viimeinen vokaali on pitkä.<br />
Jumalan nimi kirjoitettiin vokaalittomana JHWH. Jumalan nimen suuren pyhyyden takia nimeä ei<br />
lausuttu ääneen. Kun sitten tekstiä luettiin ääneen, sen kohdalla luettiin toinen herraa tarkoittava sana<br />
ADNJ eli Aa/eDoNaJ. Kun hepreankieliseen tekstiin vähän toista tuhatta vuotta sitten lisättiin<br />
vokaaleja, Jumalan nimen kohdalle lisättiin ADNJ-sanan vokaalit. Valistunut lukija tiesi silloin, että<br />
tällä kohdalla luetaan vokaalien eikä konsonanttien mukainen sana. Kirjoitettuun tekstiin tuli näin<br />
sekamuoto Ja/eHoWaH, jossa oli Jumalan nimestä konsonantit ja herra-sanasta vokaalit. Kun<br />
Vanhaa testamenttia käännettiin esimerkiksi englantiin. kirjoitettiin Jumalan nimeksi Jehovah, jota ei<br />
siis ole koskaan hepreassa käytetty.<br />
Jos tehdään samalla tavalla, Suomesta eli SM tulee aivan uusi kirjainyhdistelmä, kun siihen lisätään<br />
samaa merkitsevän sanan FiNLaND vokaalit. SuoMi + FiNLaND > SiMa. Tällöin ymmärtäväinen<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 31
lukija lausuisi konsonanttien SM kohdalla Finland eikä Sima niin kuin juutalainen lukee kirjainten<br />
JHWH kohdalla Adonaj eikä Jehova.<br />
Muita tällaisia Jumalan peitenimiä ovat esimerkiksi Shem eli suomeksi Nimi, Adoshem ja Elokim,<br />
joita juutalaiset nykyisin yleisesti käyttävät välttääkseen myös nimiä Adonaj ja Elohim. Englanniksi<br />
voidaan kirjoittaa G-d, jotta vältettäisiin sanaa God.<br />
Voideltu<br />
Oletteko nähneet Voidellun? Kyllä olemme. Jos olemme edenneet valppaina, olemme<br />
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa nähneet voidellun, mutta monet ovat varmaan kulkeneet ohi<br />
mitään erikoista huomaamatta.<br />
Kun Jaakob pakenee kotoaan enonsa Labanin luo, hän yöpyy Lus-nimisellä paikkakunnalla. Unessa<br />
hän näkee taivaaseen johtavat portaat ja aamulla herättyään hän nostaa päänalusenaan olleen kiven<br />
pystyyn. Jaakob voitelee sen öljyllä ja siitä tulee pyhä patsas; meillä Suomessa saamelaiset ovat<br />
kunnioittaneet pyhiä kiviä, joita on kutsuttu seidoiksi. Lus saa uuden nimen ”Betel” eli Jumalan<br />
talo. Tässä kertomuksessa öljyn vuodattamisesta käytetään heprean sanaa, joka tarkoittaa yleensä<br />
nesteen kaatamista. Kun myöhemmin Jumala puhuttelee Jaakobia ennen tämän paluuta Labanin<br />
luota, Jumala esittelee itsensä sanomalla: ”Minä olen Jumala, joka ilmestyi sinulle Betelissä, missä<br />
sinä voitelit öljyllä patsaan, ja teit minulle uhrilupauksen.” Tässä alkuteksti käyttää voitelemisesta<br />
heprean sanaa ”masah”, joka on tuttu nimityksestä Messias. Tällä tavoin suoritettu voiteleminen<br />
julistaa Jumalan läsnäoloa tällä pyhällä paikalla. Voideltu on pyhitetty Jumalalle.<br />
Olemme tavanneet Voidellun myös Psalmeissa. Siellä melkein jokaisen tähän asti lukemamme<br />
psalmin alussa on sanottu: ”Daavidin psalmi”. Tiekartan mukaan ehdimme ensi heinäkuussa siihen<br />
kohtaan, missä Daavid voidellaan kuninkaaksi. Tarkkaan ottaen hepreassa ei kuitenkaan sanota, että<br />
kyseinen psalmi olisi Daavidilta vaan Daavidille. Vaikka joidenkin psalmien aluksi esitetään<br />
tilanne, jossa Daavid laulaa kyseisen psalmin, meidän ei tarvitse ajatella, että Daavid olisi<br />
kirjoittanut psalmeja kuin meidän aikamme runoilija omaa runokirjaansa varten odottamaan<br />
kokoelman julkaisemista. Jos psalmien laulaminen on kuulunut <strong>jumalan</strong>palveluselämään, niitä on<br />
laulettu vuodesta toiseen ja samalla kerrattu pelastushistorian tärkeitä tapahtumia. Meillähän<br />
esitetään Matteus-passio säännöllisesti, kun valmistaudutaan pitkäperjantaihin. Kun on esitetty<br />
Jumalan kansan vaiheita, sanonta ”Daavidille” on voinut tarkoittaa, että psalmin laulaa se, joka<br />
esittää pyhäkössä Daavidin osaa.<br />
Kunkin psalmin aluksi ilmoitetaan lyhyesti kuin otsikkona, mistä psalmi puhuu. Tämä lyhyt sisällön<br />
kuvaus ei kuulu alkutekstiin vaan on lisätty kääntämisen yhteydessä. Se on erikielisissä<br />
käännöksissä erilainen, vieläpä eri suomennoksissakin psalmit on otsikoitu eri tavoin. Vanhassa<br />
rekisteriraamatussa on useiden psalmien otsikossa viitattu Kristukseen. Tällaisen psalmin voi<br />
helposti ajatella Jeesuksen sanoiksi Taivaalliselle Isälle. Vielä useammassa vanhan latinalaisen<br />
Raamatun eli Vulgatan psalmin otsikossa sanotaan: ”Sopii Kristukseen.” – Jumalan Voideltuun. –<br />
Näissä psalmeissa puhuu usein kärsivä ja ahdistunut ihminen. Koska meidät on liitetty Jumalan<br />
ainoaan Poikaan pyhässä kasteessa, meillä on täysi oikeus yhtyä psalmin sanoihin Jumalan lapsina<br />
yhdessä hänen kanssaan. Näin ahdistettu ihminen ei jää yksin ahdistustensa keskelle, vaan hänellä<br />
on toinen kanssaan. Psalmit ovat lähellä oleva ensiapu suomalaiseen masennukseen, joka vaivaa<br />
liian montaa meistä. Psalmeja lukemalla voimme tukea toinen toistamme Jumalan sanalla, kun omat<br />
sanamme eivät riitä. Vaikka ahdistus ei loppuisi, psalmien sanoin rukoileva voi kokea yhteyttä<br />
toisten ahdistettujen kanssa Jeesusta myöten. Jo siitä voi syntyä lohdutusta ja nousta hiljainen kiitos<br />
surun ja masennuksenkin keskeltä. Psalmeja ei ole tarkoitettu ihailtaviksi vaan käytettäviksi.<br />
Vastaavasti Jumalan hyvyydestä iloitseva ihminen löytää valmiita kiitoslauluja Psalmien kirjasta.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 32
Pääsiäinen<br />
Vaelluksellamme olemme edenneet siihen asti, kun israelilaiset pyrkivät irti Egyptin orjuudesta<br />
vapauteen ja omalle vaellukselleen kohti Luvattua maata. Nyt alkavan taipaleen alussa tapaamme<br />
israelilaiset viettämässä ensimmäistä pääsiäistä. Jokaisen myöhemmän pääsiäistä viettävän<br />
sukupolven tulee juutalaisessa perinteessä samaistua sen sukupolven kanssa, joka ensimmäisenä<br />
teurasti pääsiäislampaan ja nautti happamatonta leipää. Kansa saa samalla käskyn aloittaa<br />
kevätpäivän tasauksen aikoihin sijoittuvasta abib- eli nisan-kuusta vuotuisen juhlakalenterinsa.<br />
Löydämme verkosta hakusanalla ”Passover Songs” tai osoitteesta http://www.chabad.org perinteisiä<br />
hepreankielisiä pääsiäislauluja, jotka kaikuvat niin Jerusalemissa kuin ympäri maapallon kaikissa<br />
maanosissa joka vuosi kevään täysikuun aikaan eli juutalaisen pääsiäisen aattoiltana auringon<br />
laskettua ja nisan-kuun viidennentoista päivän alettua.<br />
Raamatun vuorokausi alkaa auringon laskusta, silloinhan aletaan valmistautua seuraavaan päivään.<br />
Mekin kuulemme lauantai-iltaisin ehtookellot, jotka kuuluttavat pyhäpäivän alkaneen. Suomen sana<br />
”jouluaatto” on ruotsin ”julafton” eli tarkkaan suomennettuna ”jouluilta”. Sapatin ilta on perjantaiilta;<br />
ja lauantain ilta kuuluu jo viikon ensimmäiseen päivään eli sunnuntaihin. Juutalaiset pitävät<br />
(meidän kalenterimme mukaista) lauantai-iltaa siksi arki-iltana, jolloin sapattilakien asettamat<br />
rajoitukset ovat lakanneet Meitä hämmentää se, että meille tutummassa laskutavassa vuorokausi<br />
alkaa puolen yön aikaan ja nykyisessä kalenterissa maanantai on merkitty viikon ensimmäiseksi<br />
päiväksi. Kirkossa viikko on perinteisesti alkanut lauantai-iltana klo 18.<br />
Meidän on joskus vaikea hahmottaa, mikä meitä oikein erottaa juutalaisista, mutta oma kalenterikin<br />
jäsentää heidän elämäänsä eri tavalla kuin meidän muiden. Sanotaan, että noin sata vuotta sitten<br />
Palestiinaan muuttanut rabbi Abraham Kook, josta tuli johtava hengellinen vaikuttaja uudessa<br />
kotimaassaan, oli selittänyt juutalaisillakin olevan pyhän kolminaisuuden. Sen muodostavat Laki,<br />
kansa ja maa. Tässä näkyy tiivistettynä Vanhan testamentin pohjalle rakentuvan juutalaisuuden<br />
omalaatuisuus sekä sen voima ja heikkous.<br />
Ensinnäkin juutalaisuutta lujittaa se, että sen lähtökohdan muodostaa rajattu määrä käskyjä ja<br />
kieltoja, jotka luovat yhtenäisen, sukupolvesta toiseen säilyvän elämänjärjestyksen.<br />
Toiseksi juutalaiset ovat tietoisesti pyrkineet säilyttämään oman erikoispiirteensä muihin<br />
sekoittumatta ja he ovat täten tuhansien vuosien aikana pystyneet pienenä omaleimaisena yhteisönä<br />
vaikuttamaan voimakkaasti ihmiskunnan elämään.<br />
Kolmanneksi Lain ja kansan välinen yhteenkuuluvuus toteutuu parhaiten juuri siellä, missä Laki on<br />
aikanaan saatu eli Palestiinassa, myöhemmässä Israelissa, minne rabbi Kook kannusti muitakin<br />
juutalaisia muuttamaan.<br />
Heikkous ilmenee taas siinä, että monin paikoin muualla kuin alkuperäisessä Raamatun maassa<br />
käskyt menettävät mielekkyytensä jo puhtaasti ilmaston ja maantieteen vuoksi. Esimerkiksi<br />
Jerusalemissa maahanmuuttajille tarkoitetussa kielikoulussa hepreankielen opettajani ja<br />
oppilastoverini tyrmistyivät, kun kerroin esitelmävuorollani aivan varta vasten Lapin kesäyön<br />
auringosta. ”Eihän se ole mahdollista!” he huudahtivat, kun kuulivat, että aurinko on viikkokaupalla<br />
taivaanrannan yläpuolella. ”Eihän siellä sapatti lopu ollenkaan.” Trondheimin synagogaa Norjassa<br />
on sanottu maailman pohjoisimmaksi synagogaksi ja se sijaitse Vaasan korkeudella. Toisaalta<br />
maapallon aikavyöhykkeiden lukuisuus estää viettämästä lepopäivää kaikkialla yhtä aikaa, kun<br />
etäisimmätkin paikat voidaan tavoittaa internetissä napin painalluksella. Kun Jerusalemissa jo<br />
vietetään sapattia, New Yorkin Wall Streetillä käy vielä samaan aikaan pörssikauppa kuumana.<br />
Jumalan hyvän sanoman on murtauduttava ulos Lain, kansan ja maan muodostamasta<br />
kolminaisuudesta, jotta kaikille kansoille luvattu siunaus voisi tavoittaa maailman ääret.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 33
Usko ei rajoitu pelkkiin yksilön mielipiteisiin ja uskonkappaleisiin vaan liittää ihmisen laajempaan<br />
kokonaisuuteen. Antti Eskola, joka on liittynyt takaisin kirkkoon, määritteli radion haastattelussa<br />
omaa uskoaan: ”Olen kulttuurikristitty.” Hän tarkoitti ilmeisesti sitä, että hän ei vakuuta uskovansa<br />
kaikkea niin kuin kirkko opettaa, mutta elää luontevasti kristillisen kulttuurin piirissä. Tämä<br />
merkitsee usein sitä, että ihmisen elämää säätelee kirkkovuoden järjestys, vaikka ihminen ei<br />
osallistuisikaan tilaisuuksiin kirkossa. Tilanne näyttää samanlaiselta muidenkin uskontojen, myös<br />
juutalaisuuden, piirissä. Yhtenen kulttuuri, johon kuuluvat juhla-ajat ja niihin liittyvät muistot,<br />
vaikuttavat voimakkaasti niihinkin jäseniin, jotka ovat muuten vieraantuneet omasta uskonnostaan.<br />
Uskosta vieraantunut kristittykin tietää joulunsa ja juutalainen pääsiäisensä ajan ja juhlan vieton<br />
tavan.<br />
Me suomalaiset olemme palauttaneet mieliimme vaikeita aikoja seitsemänkymmentä vuotta sitten,<br />
kun kansamme elämä oli joutunut vaakalaudalle. Israelin kansa on kokenut monituhatvuotisen<br />
historiansa aikana useitakin kohtalokkaita vaiheita. Eräs sellainen sattui runsaat neljäkymmentä<br />
vuotta sitten, kun olin opiskelemassa Jerusalemissa. Naapurina olevat arabimaat olivat ryhmittäneet<br />
armeijansa Israelin rajoille ja uhkasivat hyökätä ja pyyhkäistä Israelin mereen. Silloin joku<br />
ahdistunut juutalainen kysyi rabbilta, mitä tästä tulee. Rabbi mietti kotvan ja antoi sitten<br />
vastauksensa: ”Tästä tulee juhla.”. Kysyjä hämmentyi ja kysyi ihmeissään: ”Miten niin?” Rabbi<br />
selitti: ”Kun farao halusi hävittää Israelin kansan, siitä tuli pääsiäinen. Kun persialaiset yrittivät<br />
tappaa juutalaiset, siitä tuli purim. Kun hellenistikuningas tahtoi tuhota juutalaisen kansan, siitä tuli<br />
hanukka. Kyllä tälläkin kerralla me saamme jälkeenpäin juhlia sitä, että pelastuimme vaarasta.”<br />
Kuuden päivän sodassa 1967 Israelin armeija saavutti loistavan sotilaallisen voiton. Sen jälkitilanne<br />
ei ole antanut paljon aihetta juhlimiseen, mutta Vanhan testamentin pääsiäinen kertoo<br />
enemmästäkin kuin voitosta taistelussa vihollista vastaan. Se kertoo sovinnosta kahden ryhmän<br />
välillä riidassa, jolla on joskus ollut tuhoisia seurauksia. Kun Raamatun alussa kerrotaan ihmisen<br />
ensimmäisistä vaiheista, syntiinlankeemuksen ja paratiisista karkottamisen jälkeen seuraava suuri<br />
uutinen koskee perheväkivaltaa: Kain tappaa veljensä Abelin. Veljekset edustavat erilaisia<br />
ammatteja, ja heidän välienselvittelynsä muistuttaa paikoillaan asuvien maanviljelijöiden ja<br />
laumojensa kanssa vaeltavien paimentolaisten välisestä ristiriidasta, joka on ilmennyt monella<br />
taholla<br />
Vanhan testamentin pääsiäisessä maanviljelijöiden ja paimentolaisten välinen ristiriita on sovitettu.<br />
Juhla ajoittuu Raamatun ihmisten elämässä siihen vaiheeseen, jolloin sadekausi on päättynyt ja<br />
maanviljelijät alkavat sadonkorjuun leikkaamalla ohran ensi tähkät. Pääsiäislampaan teurastaminen<br />
taas muistuttaa siitä, miten kansa on vapautunut Egyptin orjuudesta ja lähtenyt kulkemaan<br />
paimentolaisina kohti Luvattua maata. Happamattomassa leivässä molemmat aiheet liittyvät<br />
kiinteästi toisiinsa. Se on pellon antimia mutta muistuttaa kiireellisestä lähdöstä Egyptistä.<br />
Pääsiäisateriaan kuuluu ruokien ja juomien siunaaminen, mutta ajatuksemme joutuvat harhaan, kun<br />
suomenkielessä puhutaan leivän ja viinin siunaamisesta ennen niiden nauttimista,. Jumala on kyllä<br />
siunannut ihmisiä esi-isistä alkaen, mutta ihmisten käyttämänä samalla sanalla on toinen merkitys.<br />
Hepreassa ruoan siunaaminen tarkoittaa sitä, että alkaessaan nauttia pöydän antimia ihminen ylistää<br />
Jumalaa, joka on hyvyydessään antanut tällaisia lahjoja. Ruoan siunaaminen onkin siis ruoan<br />
antaneen Jumalan ylistämistä ja aterioijan katse kääntyy ja kohoaa antimista antajaan. Emmehän<br />
sano suomeksi: ”Siunattu olet sinä, Jumalamme…!” vaan sanomme: ”Ylistetty olet sinä,<br />
Jumalamme…!”<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 34
Pääsiäisateriaa kutsutaan nimellä seder, joka tarkoittaa järjestystä, koska aterialla noudatetaan<br />
perinteistä järjestystä, ja aterian tarjoukset tuovat vertauskuvallisesti esiin erilaisia piirteitä<br />
Egyptistä vapautumisesta. Pöytään katetaan erityinen lautanen, jolla on harosettia eli rouhittuja<br />
pähkinöitä, omenoita, kanelia ja viiniä Tämä seos kuvaa laastia, jota juutalaisorjat käyttivät<br />
Egyptissä. Lautasella on myös persiljaa, joka on kastettu suolaveteen, kananmuna, lampaan reisiluu<br />
ja vasta raastettua piparjuurta Suolainen persilja kuvaa kevättä ja juutalaisten kyyneliä, kananmuna<br />
samoin kevättä, reisiluu muistuttaa uhrilampaasta, jota ei toisin voida enää pääsiäiseksi uhrata,<br />
koska temppeli on hävitetty, ja piparjuuri kuvaa orjuuden karvautta. Aterian aikana kaadetaan neljä<br />
lasillista viiniä, jotka kuvaavat orjuudesta vapautumisen neljää eri vaihetta. Viides lasi on varattu<br />
profeetta Elialle.<br />
Lapsen osana on kysyä, miksi tällä kerralla syödään vain happamatonta leipää ja katkeria yrttejä,<br />
ruokapala kostutetaan kahdestikin ja ateria nautitaan tyynyihin nojaillen.<br />
Vastaukseksi vanhemmat kertaavat Egyptistä lähdön tapahtumia orjuudesta ja Egyptin vitsauksista<br />
alkaen ja sanovat, että jokaisen sukupolven tulee edelleenkin samaistua siihen sukupolveen, joka<br />
pääsi lähtemään Egyptistä. Pääsiäisillan laulut tuovat monella tavoin esiin nämä sukupolvesta<br />
toiseen siirtyneet muistot. Vähän samaan tapaan meidän joululauluissamme yhdistyvät<br />
luomakunnan talvi ja Jeesuksen syntymä.<br />
Juutalaiset viettävät pääsiäistä perhejuhlana vertauskuvallista ruokaa syöden. Samarialaisten pieni<br />
seurakunta kokoontuu edelleen vuosittain Samariaan Garisimin vuorelle. Siellä he teurastavat<br />
pääsiäislampaan ja nauttivat sen <strong>seuraten</strong> Lain määräyksiä.<br />
Tiekartan mukaan meidän pitäisi lukea vuoden kuluttua Laulujen laulua eli Korkeaa veisua, joka<br />
kuuluu synagogan pääsiäisen viettoon. Se antaa aiheen palata uudelleen juutalaiseen pääsiäiseen.<br />
Siitä vuoden kuluttua alussa meidän pitäisi ennättää Paavalin ensimmäiseen kirjeeseen<br />
korinttilaisille, jossa hän puhuu meidän pääsiäislampaamme teurastamisesta. Pääsiäinen yhdistää<br />
meitä yli ajan ja paikan rajojen ja jopa särkee sen muurin, joka on erottanut Valitun kansan meistä<br />
muista. Sen muurin kaaduttua mekin olemme päässeet Jumalan lasten vapauteen kuin Israelin kansa<br />
Egyptin orjuudesta. .<br />
(LAKI)<br />
2010 Maanantai Psalmi Kirja Luku Sananlaskut<br />
Viikko<br />
12 22.3. 19 (Egyptistä Luvattuun maahan 2. Moos.) 12-20 10-19<br />
13 29.3. 20-21 21-30 20-27<br />
14 5.4. 22 31-40 5:1-14<br />
15 12.4. 23-24 Pappien kirja 3. Moos 1-9 15-20<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 35
Kolmas etappi: Määräyksiä papeille<br />
Olemme nyt vaeltaneet läpi Viidennen, Ensimmäisen ja Toisen Mooseksen kirjan ja aloitelleet<br />
tutustumista Kolmanteen Mooseksen kirjaan. Maisemat ovat taas muuttuneet. Ensimmäisen<br />
Mooseksen kirjan kertomuksia ovat seuranneet Toisen Mooseksen kirjan lakipykälät eli käskyt ja<br />
kiellot. Ne ovat vaihtuneet papeille annettuihin yksityiskohtaisiin määräyksiin Kolmannen<br />
Mooseksen kirjan eli Pappiskirjan (Leviticus) alkaessa.<br />
Tällä kerralla tulevat esille Egyptistä vapautumisen merkitys sekä Lain eräät erityispiirteet ja miten<br />
se heijastuu omaan aikaamme. Tällöin tulevat esille juutalainen juhlakalenteri, sapatti ja<br />
ruokasäännöt sekä pyhäkköteltta, sen kalusto ja papit. Katsaukseen kuuluu myös kuva<br />
pyhäkköteltasta (ks. s. 40) sekä kuvat pappien puvuista (ks. s. 43)ja ylipapista suitsutusalttarin<br />
ääressä (ks. s. 44).<br />
Vapautuminen Egyptistä<br />
Kuten jo ennen vaellukselle lähtemistä sanoin, en yritäkään mitata, kuinka tarkoin kertomukset<br />
vastaavat kuvattuja tapahtumia tai kuinka paljon on kulunut aikaa kuvatuista tapahtumista<br />
kertomuksen kirjoittamiseen. Tärkeintä on se, että juuri lukemamme kertomukset ovat olleet<br />
vuosituhansien ajan Jumalan kansan kalleinta omaisuutta. Vanhassa testamentissa palataan<br />
jatkuvasti korostamaan Jumalan voimaa ja viitataan siihen, että hän on kerran vapauttanut kansansa<br />
Egyptistä ja päästänyt sen kotimaahansa. Jumala kutsuu kansaansa edelleen kunnioittamaan ja<br />
tottelemaan häntä, joka on näin johdattanut omiaan, ja Jumalalta pyydetään, että hän osoittaisi yhä<br />
samaa huolenpitoa kansaansa kohtaan.<br />
Juutalaiset ovat eläneet lukuisien sukupolvien ajan vieraissa maissa, ja heidän kotimaan kaipuutaan<br />
on lääkinnyt Jumalan Sana. On sanottu, että heillä on ollut matkalaukkuunsa talletettuna kokoon<br />
käärittävä isänmaa: Lakikääröt. Kun vähintään kymmenen juutalaisen miehen ryhmä on avannut<br />
sapattina Toorakäärön, he ovat jaksaneet elää taas uuden viikon maahanmuuttajina missä maailman<br />
kolkassa tahansa. Kun luemme Raamattua historiallis-kiitollisesti, me yhdymme Vanhan<br />
testamentin aikana alkaneeseen ylistykseen psalmin sanoin: ”Herra, meidän Jumalamme, suuri on<br />
sinun nimesi kautta koko maailman.” Uusi testamentti antaa meillekin mahdollisuuden liittyä tähän<br />
kuoroon, eikä meidän tarvitse vaivaantua, vaikka emme pysty sanomaan, minä vuonna hepreaa<br />
puhuvat heimot ylittivät Jordanvirran, minä vuonna käskyt kirjoitettiin kivitauluille ja minä vuonna<br />
koko Laki oli tullut niin pyhäksi, että sitä ei enää muutettu eikä täydennetty.<br />
Laki<br />
Kun Raamattua tarkastellaan ihmisten näkökulmasta, huomaamme, että miehet ovat esillä<br />
huomattavasti enemmän kuin naiset. Miehet ovat kirjoittaneet yksittäiset Raamatun kirjat, he<br />
esiintyvät niissä yleensä päähenkilöinä, väkeä laskettaessa ei kiinnitetä huomiota naisten ja lasten<br />
lukumäärään, pappispalvelus kuuluu Aaronin pojille, kielletään himoitsemasta lähimmäisen vaimoa<br />
ja niin edelleen. Hepreassa tämä tulee selvemmin näkyviin kuin suomessa, koska siinä kielessäkin<br />
käytetään eri taivutusmuotoa sen mukaan, onko kyse mies- vai naispuolisesta henkilöstä. Tarkkaan<br />
ottaen kymmenen käskyäkin ovat kieliopillisesti miehille suunnattuja. Tästä ei kuitenkaan tarvitse<br />
tehdä yksityiskohtaisia johtopäätöksiä ja väittää vaikkapa, että vain miehiä on kielletty<br />
varastamasta. Näyttää siltä, että kansan ytimen muodostivat asevelvolliset miehet vaikka heidät<br />
kutsuttiin palvelukseen vain tarvittaessa. Erityisesti heille oli kohdistettu käskyt ja kiellot, jotta<br />
yhteiskunta menestyisi. Kuitenkin ilman naisia koko kansa olisi luhistunut parin sukupolven<br />
kuluessa. Miesten aseman korostuminen ilmenee aivan samalla tavalla kuin Raamatussa samassa<br />
ympäristössä myös Raamatun ulkopuolella esimerkiksi Talmudissa ja Koraanissa. Niissä kielissä,<br />
joissa käytetään eri persoonapronominia miehistä kuin naisista, on jouduttu suurempien ongelmien<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 36
eteen kuin suomessa, kun on pyritty välttämään mieskeskeisyyttä. Vanhan liiton fariseukset<br />
tarjoavat kuitenkin myös onnistuneita esimerkkejä siitä, että Lakia ei tarvitse hylätä eikä muuttaa.<br />
Se saa pysyä sellaisena kuin se on kirjoitettu, mutta sitä sovelletaan muuttuneisiin olosuhteisiin.<br />
Laki on kuin hiottu jalokivi, jonka särmät heijastelevat ympäristöä ja ympäristöön. Vaikka<br />
Mooseksen kirjojen kokoelma on kirjoitettu hepreaksi, ja se on kansallista omaisuutta, se sisältää<br />
hyvin kansainvälisiä aineksia. Heprea eroaa täysin Euroopan kielistä, mutta sen lähisukulaisia olivat<br />
Vanhan testamentin aikaan melkein kaikki naapurikansojen kielet. Selvimmin poikkesi<br />
filistealaisten kieli, sillä nämä olivat tulleet rannikolle meren yli lännestä.<br />
Uskonnon asioissakaan israelilaiset eivät eläneet umpiossa, vaan tulivat myös rauhanomaisiin<br />
kosketuksiin muiden uskontojen kanssa. Lakiin sisältyvissä kertomuksissa kohtaamme<br />
pappiskuningas Melkisedekin, jolle Abraham maksaa kymmenyksiä, Raakel ottaa mukaansa isänsä<br />
<strong>jumalan</strong>kuvat, Manassen ja Efraimin äidiksi ilmoitetaan egyptiläisen papin tytär ja Mooabin pappi<br />
Jetro eli Reguel neuvoo Moosesta tämän appena. Aaron esitellään papiksi jo ennen kuin Mooses<br />
vihkii hänet ylimmäisen papin virkaan <strong>jumalan</strong>palvelusta koskevien käskyjen antamisen jälkeen.<br />
Mooseksen laissa, samoin kuin esimerkiksi Psalmeissa ja Sananlaskuissa, on kohtia, joille on<br />
löydetty vastineita vanhemmasta perinteestä Kaksoisvirranmaasta tai Egyptistä, jopa kauempaakin.<br />
Tällaiset yhtäläisyydet tarjosivat muokattua maaperää, kun Uuden testamentin sanoma kaikkien<br />
kansojen Vapahtajasta lähti leviämään juutalaisen yhteisön ulkopuolelle.<br />
Suuret juhlapäivät<br />
Vuotuiset <strong>pyhiinvaellus</strong>juhlat pääsiäinen, viikkojuhla eli myöhempi helluntai ja lehtimajanjuhla<br />
kytkevät paimentolaisten erämaavaelluksen tapahtumat maanviljelijäin kalenteriin Niin kuin<br />
pääsiäinen yhdistää toisiinsa ohranleikkuun alun ja lähdön Egyptistä, seitsemän viikkoa<br />
myöhemmin vietetty viikkojuhla liittää yhteen vehnänkorjuun alun ja Lain saamisen Siinailla;<br />
lehtimajanjuhlassa taas vietetään hedelmä- ja oliivisadon korjuun juhlaa ja muistellaan vaellusta<br />
autiomaassa. Kun Laissa käsketään kaikkien asevelvollisuusikäisten miesten saapua näille kolmille<br />
juhlille, se on voinut antaa samalla tilaisuuden katsastaa joukot. Tosin Toisessa kuninkaiden kirjassa<br />
sanotaan, että vasta kuningas Josian uskonpuhdistuksen jälkeen pääsiäistä alettiin viettää silloin<br />
löydetyn lakikäärön mukaisesti Jerusalemissa. Sitä oli ilmeisesti pidetty siihen asti perhejuhlana tai<br />
oli kokoonnuttu johonkin Jerusalemia vanhempaan kansalliseen keskukseen. Uudesta testamentista<br />
ilmenee, että <strong>pyhiinvaellus</strong>juhlat keräsivät lainkuuliaisia juutalaisia Jerusalemiin Galileaa myöten.<br />
Jeesuksen aikana roomalaisen vallan edustajan Pilatuksen täytyi erityisesti pelätä kapinan<br />
puhkeamista tällaisen juhlan yhteydessä.<br />
Pääsiäistä koskevat Lain määräykset sanovat, että sitä tulee viettää keväällä ensimmäisen<br />
kuukauden puolivälissä. Koska kuukaudet aloitetaan uuden kuun ilmestyessä näkyviin,<br />
pääsiäisjuhlan aikana kirkas täysikuu valaisi tienoon ja juhlisti pitkälle yöhön venyvää pääsiäisen<br />
viettoa. Luonto kukoisti vehreimmillään sateisen ja kolean talvikauden jälkeen. Meidän ei tule<br />
kuvitella, että pääsiäisen aikaan olisi aina helle vaivannut. Vuonna 1967 vaelsin lumisohjossa<br />
kalossit jalassa protestanttien yhteiseen tilaisuuteen katsomaan pääsiäisaamun koittoa Öljymäen ja<br />
Siionin vuoren takaa.<br />
Pääsiäistä vietetään siis ensimmäisessä kuussa eli Nisan-kuussa, ja muiden suurten juhlien<br />
ajankohta lasketaan Kolmannessa Mooseksen kirjassa sen mukaan. Kuitenkin varsinaista uuden<br />
vuoden juhlaa vietetään juutalaisen kalenterin mukaan kuusi kuunkiertoa myöhemmin, sillä Nisankuun<br />
alusta laskien seitsemännen uudenkuun aikana vietettävä juhlapäivä on juutalaisen kalenterin<br />
uudenvuoden päivä. Syyskuussa 2010 on siis alkanut siten vuosi 5771 laskettuna maailman<br />
luomisesta Ensimmäisen Mooseksen kirjan antamien tietojen perusteella. Tämä laskutapa on tullut<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 37
juutalaisten keskuudessa käyttöön keskiajalla. Vuosiahan voidaan viettää ilman että laskettaisiin<br />
järjestysnumeroa, kuten meillä tehdään kirkkovuosien seuratessa toisiaan.<br />
Kolmannen Mooseksen kirjan mukaan uudenvuoden päivää seuraa seitsemännen kuun<br />
kymmenentenä suuri sovituspäivä. Silloin tulee paastota, ja työnteko on aivan ehdottomasti<br />
kielletty. Nykyaikana synagogat ovat silloin avoinna aamusta iltaan jatkuvaa yhteistä rukousta<br />
varten.<br />
Jo ennen Jeesuksen aikaa oli vakiintunut kaksi merkittävää vuotuista juhlaa, joita ei ole vielä Laissa<br />
mainittu. Ne ovat purim, jonka viettämisen alusta kerrotaan Esterin kirjassa, ja hanukka, jonka<br />
alkuun liittyvistä tapahtumista kerrotaan apokryfisissa Makkabilaiskirjoissa.<br />
Sapatti<br />
Suurten juhlien lisäksi yhden tärkeän päivän merkitystä korostetaan Laissa Ensimmäisen<br />
Mooseksen kirjan alusta alkaen. Jatkuvasti teroitetaan nimittäin, että sapatti poikkeaa kaikista<br />
muista viikonpäivistä. Suomessa poistettiin neljää yleistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää<br />
koskevat rajoitukset jo monta kymmentä vuotta sitten. Väitettiin, että on ylivoimaista pitää<br />
esimerkiksi yleiset huvipaikat suljettuina neljänä rukouslauantaina vuosittain. Jerusalemissa<br />
lähetystyössä toimiva opettaja Heikki Nurminen sanoi minulle, että naapuriston juutalaiset jaksavat<br />
viettää 52 rukouslauantaita vuodessa, tosin rajoitukset koskevat iltaa ennen lauantaipäivää eli<br />
perjantai-iltaa eikä lauantai-iltaa kuten aikanaan Suomessa.<br />
Perjantai-iltaisin todella kaikki elämä hiljeni Jerusalemissa auringon laskiessa, ja silloin jopa<br />
kaupungin julkinen liikenne pysähtyi vuorokaudeksi. Koska Suomen Lähetysseuran keskus<br />
Shalhevetja sijaitsee lähellä uskonnollisten juutalaisten kaupunginosaa Mea Shearimia, sillä<br />
kulmalla havaitsin lepopäivän tulon erityisen selvästi. Joskus kiertelin sapatin tullessa lähikaduilla,<br />
ja ulos asti kuului kauniita sapattilauluja. Ohikulkija saattoi aavistaa, miten perheenjäsenet olivat<br />
kokoontuneet sapattiaterialle ja viettivät yhdessä iltaa kotona.<br />
Ruoka erottavana ja yhdistävänä<br />
Koska Lakiin ja sitä kautta juutalaiseen uskontoon ja elämään on sulautunut paljon aineksia<br />
ulkopuolelta, myös erottavat tekijät ovat tärkeitä. Oman juhlakalenterin, sapatinvieton ja<br />
ympärileikkauksen lisäksi esimerkiksi samojen ruokasääntöjen noudattaminen yhdistää juutalaisia<br />
toisiinsa ja samalla erottaa tehokkaasti muista kansoista. Tosin juutalaisten samoin kuin muihin<br />
uskontoihin kuuluvien ihmisten kesken vain pieni vähemmistö yrittää noudattaa määräyksiä tarkoin.<br />
Useimmat joustavat enemmän tai vähemmän.<br />
Ruokasäännöissä on keskeiseksi noussut pieni käsky, joka on ehkä alunperin kieltänyt<br />
osallistumisen muiden kansojen uhrimenoihin. Uskonnolliset juutalaiset pitävät nimittäin tärkeänä<br />
Laissa kolme kertaa esiintyvää kieltoa: ”Älä keitä karitsaa emänsä maidossa.” Tämä käsky nousee<br />
yllättävän tärkeäksi, kun ratkaistaan, onko ruoka ”kosher” eli juutalaisittain syötäväksi kelpaavaa<br />
vai ei. Käskyä tulkitaan siten, että on varminta pitää kaikki liha- ja maitoruoat erossa toisistaan.<br />
Eihän voi varmasti tietää, mistä maito ja liha ovat peräisin.<br />
Opiskelin Jerusalemissa eräässä vaiheessa samassa ryhmässä uskonnollisen juutalaisen miehen<br />
kanssa. Hän oli juuri niitä mustapukuisia, lierihattuisia partaniekkoja, joiden pelottavia hahmoja<br />
näkyy toisinaan kuvissa. Hän vei minut katsomaan kotiaan, ja se näytti tavalliselta nuoren perheen<br />
asunnolta. Keittiö erosi kuitenkin suomalaisesta mallista. Siinä oli kahden rinnakkaisen tiskialtaan<br />
molemmin puolin kaksi aivan symmetristä osaa. Hän selitti, että toinen puoli on tarkoitettu lihaastiastolle<br />
ja toinen puoli maitoastiastolle. Pyyheliinoja myöten molemmille oli täydelliset sarjat<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 38
keittiössä. Näin hänen perheensä vältti lihan ja maidon sekoittumisen toisiinsa. Isäntäni lisäsi myös,<br />
että hänellä on ullakolla kolmas astiasto pakattuna. Se odottaa pääsiäisaikaa, jolloin ruokaan ei saa<br />
tulla mitään hapanta, joka pilaisi happamattoman leivän juhlan. Myös yliopiston opiskelijaruokala<br />
oli järjestetty siten, että ero liha- ja maitoruokien välillä säilyi. Opiskelutoverini käväisi myös<br />
minun pienessä huoneessani suomalaisella lähetysasemalla. Yritin tarjota hänelle jotakin pientä<br />
purtavaa, mutta hän kieltäytyi ottamasta mitään suuhunsa. Jälkeenpäin epäilin syyksi sitä, että hän<br />
pelkäsi minun tarjoavan epäpuhdasta syötävää.<br />
Koska verta ei saa Lain mukaan nauttia, eläin tulee teurastaa siten, että sen veri lasketaan kuiviin<br />
kaulavaltimo katkaisemalla. Suomen itsenäistyessä juutalaiset kokivat Suomen eläinsuojelulain<br />
rikkovan uskonnonvapautta, koska tällainen teurastus oli kielletty suomalaisissa eläinsuojelua<br />
koskevissa määräyksissä. Neuvottelemalla saatiin aikaan sovitteluratkaisu. Eläin tainnutetaan ennen<br />
kaulavaltimon katkaisemista. Mooseksen lakia noudattavan juutalaisen täytyy siis varoa monella<br />
tavoin, kun muut tarjoavat hänelle ruokaa. Saman ongelman ovat muslimitkin kohdanneet<br />
Suomessa, sillä Koraani pohjautuu monessa kohdin Mooseksen lakiin. Muslimit kutsuvat sitä<br />
nimellä Torati ja pitävät sitä Jumalan ilmoituksena, tosin ei Koraanin veroisena.<br />
Kun alkuseurakunnan jäsenet kiistelivät syömisestä, he käsittelivät erittäin tärkeätä uskonnollista ja<br />
periaatteellista kysymystä. Samanlaisen asetelman kohtaamme kertomuksessa Jaakobin pojista<br />
Egyptissä. Siinä yhteydessä mainitaan, että egyptiläiset eivät voineet syödä yhdessä muukalaisten<br />
kanssa. Kun taustalla näkyy tällainen rajanveto ja muurin rakentaminen, tulee erityisen arvokkaaksi<br />
se, että kristilliseen yhdessäoloon kuuluu yhteinen syöminen, vaikka edes vähän nautittaisiin samoja<br />
tarjouksia. Tähän liittyy luontevasti Paavalin julistus, että me voimme syödä hyvällä omallatunnolla<br />
kaikenlaisia ruokia niiden valmistusohjeita kyselemättä, kunhan kiitämme Jumalaa pöydän<br />
antimista. Tämä korostaa ruokarukouksen merkitystä.<br />
Pyhäkköteltta<br />
Jo pelkällä rakenteellaan pyhäkköteltta muistuttaa vaivalloisesta matkasta kohti Luvattua maata.<br />
Toiseen Mooseksen kirjaan sisältyvä yksityiskohtainen kuvaus teltan rakenteesta antaa ohjeita<br />
niille, joiden tehtäviin on kuulunut teltan purkaminen, siirtäminen ja pystyttäminen uudelleen.<br />
Tutkijoiden käsityksen mukaan Kolmas Mooseksen kirja eli Pappiskirja on saanut kirjallisen asun<br />
myöhemmin kuin muut Lain osat. Se on kuin tarkoitettu aikansa ”kirkkokäsikirjaksi” niitä varten,<br />
joiden tuli osata suorittaa pyhät toimitukset tarkalleen määräysten mukaisesti, jotta ne tuottaisivat<br />
tarkoitetun tuloksen. Kolmannen Mooseksen kirjan sisältö on ilmeisesti säilynyt pappissuvuissa<br />
sisäpiirin tietona suullisesti – laulettuna – sukupolvesta toiseen, ja sitä on toistettu jatkuvasti, jolloin<br />
pappissuvun pojat ovat vähitellen oppineet tehtävänsä. Lopulta määräykset on kirjoitettu kääröön<br />
ehkä vasta sen jälkeen, kun kivistä rakennettu temppeli oli korvannut teltan ja temppelikin tullut<br />
hävitetyksi.<br />
Majan rakenne on kuvattu rasittavan tarkasti, ja kohteiden nimitykset vaihtelevat hyvinkin paljon<br />
erilaisissa raamatunkäännöksissä. Vuoden 1938 Raamatussa puhutaan ”ilmestysmajasta” ja<br />
ruotsinkielisissä Raamatuissa sana on käännetty vastaavalla tavalla ”uppenbarelsetältet”.<br />
Alkukielisessä heprealaisessa Raamatussa käytetään sanontaa, joka tarkoittaa kohtaamista. Siten<br />
”ilmestysmaja” sopii hyvin kuvaamaan tilannetta, jossa Jumala kohtaa ihmisen. Uusi, hieman vapaa<br />
englantilainen käännös puhuu ”Jumalan läsnäolon teltasta” (”the Tent of the Lord's presence”, Good<br />
News Bible). Toinen uusi englantilainen käännös kutsuu sitä ”kohtaamisteltaksi” (”the Tent of<br />
Meeting”, New International Version). Tätä samaa sanontaa käytetään englanninkielisessä<br />
juutalaisessa käännöksessä. (Jewish Publishing Society). Näissä sanonnoissa ilmenee pienen teltan<br />
suuri merkitys koko kansalle. Se on pystytetty paikaksi, jossa Jumala itse kohtaa kansansa.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 39
Vuonna 1992 julkaistu uusin suomenkielinen käännös käyttää sanaa ”pyhäkköteltta”, joka ilmaisee,<br />
miten tämä maja eroaa kaikista muista teltoista. Se ei kuitenkaan tuo yhtä voimakkaasti kuin muut<br />
vastineet esiin tämän pyhäkön erikoista luonnetta. Toinen Mooseksen kirja kuvaa, miten tämä maja<br />
pystytetään sitä varten, että Jumala kohtaa siinä Mooseksen, joka välittää Jumalan sanan<br />
seurakunnalle. Vielä laimeampana voi pitää vanhimpien suomalaisten käännösten sanontaa<br />
”seurakunnan maja”, sillä ”seurakuntatalo” on saanut hyvin arkisen merkityksen. Kun Raamattu<br />
suomennettiin 1600-luvulla, ”Seurakunnan maja” kuitenkin vastasi oman aikansa kuuluisaa,<br />
virallista englanti<strong>laista</strong> käännöstä, jossa on samantapainen vastine (”tabernacle of the congregation”<br />
King James Version). Tällaiset käännökset voivat tuoda mieleen ajatuksen seurakuntalaisten<br />
kokoontumispaikasta, mitä ilmeisesti ei ole alun perin tarkoitettu puhuttaessa kohtaamisesta.<br />
Katolisessa kirkossa ilmestysmajaa tarkoittava kansainvälinen sana ”tabernaakkeli” on päässyt<br />
uuteen käyttöön. Tabernaakkeli tarkoittaa nimittäin katolisen kirkon alttarilla olevaa koristeellista<br />
lipastakin, jossa säilytetään siunattuja ehtoollisleipiä. Katoliset ovat käyttäneet Israelissa<br />
sakramenteista nykyhepreassa sanontaa, joka tarkoittaa temppelin kaikkein pyhintä. Nämä<br />
sananvalinnat antavat sen vaikutelman, että vanhan liiton <strong>jumalan</strong>palvelus jatkuu katolisen ajattelun<br />
mukaan uudessa liitossa kirkon alttarin äärellä.<br />
Kuva: Pyhäkköteltta<br />
1. Esipiha<br />
2. Pyhäkkö<br />
a. Pässinnahkainen peite<br />
b. Oviverho<br />
3. Allas<br />
4. Polttouhrialttari<br />
Luiska polttouhrialttarille<br />
Pyhäkön sisustus<br />
Ilmestysmajan kuvauksessa kerrotaan, että sisälle tavallisten israelilaisten silmiltä piiloon sijoitetaan<br />
arkku. Tätä suomalaiset käännökset kutsuvat liitonarkiksi (1938) tai liitonarkuksi tuoreimman<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 40
käännöksen (1992) mukaan. Viime vuosisadalla on tullut tutkimuksissa esiin, miten hyvin tämä<br />
nimitys vastaa kohdettaan. Jumalan ja hänen kansansa suhteessa on paljon piirteitä, jotka vastaavat<br />
juuri liiton solmimista muuallakin esimerkiksi ihmisten tai kansojen kesken. Erityisesti se<br />
muistuttaa liittoa kuninkaan ja hänelle kuuliaisuutta vannovien vasallien välillä.<br />
Uusin Raamatun suomennos puhuu asiallisesti liitonarkun kannesta, mutta edellinen suomennos<br />
käyttää samasta esineestä eli laintaulujen säilytyspaikan kannesta nimitystä ”armoistuin”. Juuri sen<br />
päältä Jumala lupaa puhua Moosekselle. Sekä heprealainen alkuteksti että Jeesuksen aikaa<br />
vanhempi kreikankielinen käännös Septuaginta antavat ymmärtää, että on kysymys tärkeämmästä<br />
esineestä kuin vain arkun kannesta, joka peittää laintaulut. Heprealainen nimitys voidaan johtaa<br />
peittämistä tarkoittavasta sanasta, mutta laintaulujen peittona olevasta kannesta käytetty sana<br />
muistuttaa sitä saman sanan muotoa, jota käytetään erityisesti syntien peittämisestä eli<br />
sovittamisesta. Sitä lähelle tulee juutalaisten vuotuista suurta sovituspäivää tarkoittava sana, ja<br />
vanha kreikkalainen käännös on muodostettu sanasta, joka tarkoittaa armoa. Lutherin käännöksen<br />
perustuvaa saksan sanaa ”armoistuin” (Gnadenstuhl) tai peräti ”armon valtaistuin” (Gnadenthron)<br />
voidaan siksi hyvin perustella. Tämä paikka pyhäkköteltassa tehdään sitä varten, että Jumala puhuu<br />
siitä Moosekselle, ja se liittyy läheisesti majan keskeiseen tarkoitukseen. Tätä paikkaa tarvitaan<br />
toistuvasti Jumalan armon välittämiseen.<br />
Sama kreikankielen sana, joka Vanhassa testamentissa viittaa liitonarkun kanteen, esiintyy kahdesti<br />
Uudessa testamentissa. Heprealaiskirjeessä sitä käytetään, kun kuvataan yksityiskohtaisesti<br />
ilmestysmajan rakennetta ja sisustusta. Paavalin Kirjeessä roomalaisille Paavali kirjoittaa Jeesuksen<br />
merkityksestä: ”[hänet] Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä,<br />
osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit” (1938).<br />
Sama lause on suomennettu vuoden 1992 käännöksessä: ”Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi,<br />
hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut<br />
vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta.” Edellisessä<br />
käännöksessä ilmenee havainnollisesti, että kohdatessaan Jumalan syntinen ihminen ei tule<br />
tuomioistuimen eteen vaan armoistuimen eteen kuten ylipappi ilmestysmajassa.<br />
Ilmestysmajan vaihtuminen pyhäkkötelttaan ja armoistuimen muuttuminen arkunkanneksi kuvaavat<br />
sitä, miten uudessa käännöksessä on etsitty lähempänä arkikieltä olevia sanoja. Sama suuntaus<br />
näkyy viime vuosisadalla tehdyissä englantilaisissa ja ruotsalaisissakin käännöksissä. Uudet<br />
käännökset esittävät asian sujuvasti, mutta lukija ei huomaa tässä kohdassa yhtä selvästi kuin ennen<br />
yhteyttä johonkin Vanhan testamentin kohtaan.<br />
Liittoajatuksen mukaan osapuolet vahvistavat sopimuksensa liittokirjalla, jota vastaa kymmenen<br />
käskyn laki. Tästä syystä laintauluista tulee perustavanlaatuinen tekijä Jumalan kansan elämässä.<br />
Kultaisen sonnin palveleminen rikkoo Jumalan ja kansan välisen liiton, ja se tulee havainnolliseksi,<br />
kun Mooses rikkoo laintaulut. Niiden murskaaminen ei siis osoita vain Mooseksen välitöntä kiukun<br />
purkausta vaan liiton särkymistä. Liitto solmitaan uudelleen kirjoittamalla uudet laintaulut. Asiaan<br />
kuuluu myös se, että kansa sitoutuu noudattamaan Jumalan lakia.<br />
Sitoutuminen toistuu vieläkin, kun juutalaiset pojat tutustuvat 13-vuotiaina Lakiin ja lupaavat<br />
noudattaa sitä. Siihen asti pojat ovat olleet vapaita Lain määräyksistä ja esimerkiksi isä on voinut<br />
täyttää paastoamisen velvollisuuden poikansa puolesta. Nyt poika tulee täysi-ikäiseksi Jumalan ja<br />
Lain edessä, hänestä tulee bar-mizva eli Lain poika. Hän näyttää taitonsa lukemalla synagogassa<br />
lakikääröä, ja koko perhe ja suku juhlivat tapausta. Meidän rippikoulussamme ja<br />
konfirmaatiossamme näkyy paljon samanlaisia piirteitä. Liittoajatukseen kuuluu se, että liiton<br />
osapuoli tuntee liittonsa sisällön. Juutalaisen täytyy siis tuntea Lakinsa, ja sitä on välttämätöntä<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 41
toistaa luku luvulta vuodesta toiseen synagogassa. Joutuessaan syytetyksi siitä, että hän on tehnyt<br />
toisin kuin Laki sanoo. ”Lain poika” ei voi väittää, että hänellä ei olisi ollut tilaisuutta tutustua Lain<br />
sisältöön. Rikkomalla lakia hän rikkoo samalla antamansa lupauksen ja kansansa jäsenenä Jumalan<br />
kanssa tekemänsä liiton. Juhlallisessa kaapissa säilytetyt lainkääröt ovat synagogan arvokkaimpia<br />
kalleuksia aivan kuten pyhäkköteltan arvokkaimpaan säilytyspaikkaan, liitonarkkuun, sijoitettiin<br />
kymmenen käskyn laki.<br />
Voideltu pappi<br />
Toisen Mooseksen kirjan lopussa olemme päässeet tutustumaan aivan läheisesti Jumalan<br />
voideltuun. Tässä ei olekaan kysymys siitä, miten Jumalan voideltu tulee ihmiseksi vaan siitä miten<br />
ihminen tulee Jumalan voidelluksi. Mooses voitelee Aaronin Jumalalle samalla tavalla kuin hän on<br />
vähän aikaisemmin voidellut <strong>jumalan</strong>palveluksessa tarvittavan pyhäkön kaluston ja esineet. Mooses<br />
varmistaa <strong>jumalan</strong>palveluksen jatkumisen voitelemalla myös Aaronin pojat.<br />
Virka kulkee siis perintönä. Vanhassa testamentissa ei papilta edellytetä akateemista loppututkintoa<br />
eikä tuomiokapitulissa suoritettuja näytteitä. Pappissukuun kuuluvan nuorukaisen on pienestä pitäen<br />
valmistauduttava ottamaan aikanaan vastuu papille kuuluvista tehtävistä. Vanhan testamentin<br />
määräykset siitä, kenen kanssa pappissuvun jäsen voi avioitua, osoittavat, että voidaan puhua<br />
pappiskastista. Suomessa pappissäädyn virallinen asema yhteiskunnassa ja maan hallinnossa päättyi<br />
eduskuntauudistukseen noin sata vuotta sitten. Pappissäädyllä oli omat etuoikeutensa ja<br />
velvollisuutensa ja papin vaimolla ja lapsilla oli oma asemansa paikkakunnalla. Samaan tapaan oli<br />
myös sotilassukuja ja talonpoikaissukuja, jotka elivät säätynsä mukaisesti. Tämä antaa vähän<br />
aavistusta siitä, millainen oma rajattu yhteisönsä oli Vanhan testamentin pappiskasti.<br />
Pappien pukuja esittävä kuva näyttää, miten ylipapilla oli tavallisen papinpuvun lisäksi kasukka<br />
viittoineen ja vöineen, päähineen otsakoru sekä rintakilpi kiinnitysnauhoineen. Mooseksen kirjoissa<br />
kuvatut <strong>jumalan</strong>palvelusta ja pappien asua koskevat perinteet ovat kulkeutuneet katolisen kirkon<br />
kautta meidänkin <strong>jumalan</strong>palveluksiimme, vaikka luterilainen käsitys pappeudesta poikkeaa sekä<br />
juutalaisesta että katolisesta.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 42
Kuva: Pappien puvut<br />
Ylipapin puku Papin puku<br />
1. Otsakorun sinipunainen kiinnityslanka 1. Turbaani<br />
2. Turbaani 2. Pellavapaita<br />
3. Otsakoru 3. Vyö<br />
4. Kasukan olkakappaleiden onyx-kivet joihin kumpaankin on kaiverrettu kuusi heimon<br />
nimeä<br />
5. Efodin viitta<br />
6. Rintakilpi, sen kiviin on kaiverrettu 12 heimon nimet ja sen sisässä ovat urim ja tummim<br />
7. Rintakilven sinipunainen kiinnityslanka<br />
8. Kasukan vyötärönauha<br />
9. Efodi-kasukka<br />
10. Kultatiukuja<br />
11. Pellavapaita<br />
12. Vyö<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 43
1700-luvulta juontuva kuva osoittaa, että pappien vaatetuksestakin voidaan tulla erilaisiin<br />
käsityksiin, vaikka luetaan samoja määräyksiä. Ylipapin puvun eri kerrokset näkyvät kuitenkin<br />
tässäkin kuvassa, samoin rintakilpi kiinnikkeineen. Alttarin kulmissa näkyy neljä sarvea ja alttarin<br />
sivuissa kantotangot. Kuvassa ylipappi toimittaa suitsutusta alttarin äärellä.<br />
Kuva: Ylipappi suitsutusalttarin ääressä, kuva 1700-luvulta<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 44
Temppelin tuhouduttua pappien uhripalvelus lakkasi, mutta pappissuvut ovat jatkuneet, ja papeilla<br />
on edelleen erityinen asema juutalaisessa yhteisössä. Kun synagogassa luetaan Aaronin siunaus eli<br />
meille tuttu Herran siunaus, ensin otetaan selville, onko paikalla pappeja. Mikäli pappeja on<br />
joukossa, heidän kunniatehtävänään on siunauksen lukeminen seurakunnalle. Ellei ole pappeja,<br />
kutsutaan leeviläisiä, ja ellei heitäkään ole paikalla, joku muu lukee siunauksen. Laissa mainittuja<br />
rajoituksia esimerkiksi avioliiton solmimisesta ja hautausmaalla käynnistä sovelletaan edelleen<br />
Israelissa niihin, joiden tiedetään kuuluvan pappissukuun.<br />
Pappia tarkoittavasta heprean sanasta ”kohen” on tullut sukunimi. Täten voidaan edelleen seurata,<br />
kuka kuuluu pappissukuun. Jerusalemin lähetysaseman Shalhevetjan koulussa opiskeli siellä<br />
asuessani kaksi Kohen-nimistä veljestä. Suomalainen lähetti Heikki Nurminen leikitteli ajatuksella,<br />
että nämä sitten palvelisivat pappeina, jos Jerusalemin temppeli rakennettaisiin uudelleen. EU:n<br />
parlamentissa johtaa vihreiden ryhmää Daniel Cohn-Bendit, joka aikanaan pani liikettä Länsi-<br />
Euroopan mielenosoittajiin ja Saksan ja Ranskan poliiseihin. Helsinginkin puhelinluetteloon<br />
mahtuu muutama Cohen- ja Cohn-niminen tilaaja, ja saman nimen kantajia on kunnostautunut<br />
tieteen, taiteen ja talouden alalla. Suvun jatkuminen vuosituhannesta toiseen, osoittaa Mooseksen<br />
Lakiin sisältyvää voimaa, täytyy suoraan sanoa: Se muistuttaa Abrahamille luvatusta siunauksesta.<br />
Saamme taas kiittää siitä, että meidät on kutsuttu saman siunauksen vaikutuspiiriin.<br />
Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä, Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille<br />
armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan.<br />
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.<br />
2010<br />
Viikko<br />
Maanantai Psalmi<br />
(LAKI)<br />
Kirja Luku Sananlaskut<br />
16 19.4. 25 (Pappien kirja 3. Moos.) 10-18 21-23<br />
17 26.4. 26-27 19-27 6:1-5<br />
18 3.5. 28-29 Autiomaassa 4. Moos 1-9 6-11<br />
19 10.5. 30 10-18 12-19<br />
20 17.5. 31 19-27 20-26<br />
21 24.5. 32 28-36 27-35<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 45
Neljäs etappi: Erämaan halki<br />
”Maisemat muuttuu”<br />
Romaninuorukainen tuli uskoon ja hänet pantiin oitis todistamaan heimolaisille. Hän ei ollut<br />
tottunut saarnaamaan, mutta huikkasi kuulijakunnalleen: ”Hypätkää kärryille, kyllä maisemat<br />
muuttuu!”<br />
Meilläkin maisemat ovat taas muuttuneet ja muuttumassa edelleen. Vaikka lähdimme liikkeelle<br />
poikkeuksellisesti viidennestä kirjasta eikä ensimmäisestä, jotta selvästi näkyisi Lain merkitys<br />
kansan elämän ohjaajana, nyt alkaa hahmottua viiden Mooseksen kirjan kokonaisuus. Olemme<br />
seuranneet jo entuudestaan tuttujen Raamatun henkilöiden kulkua vaihtelevissa maastoissa.<br />
Abramin perhe lähtee liikkeelle Eufrat-virran suupuolen perinteikkäästä kaupungista Urista ja<br />
vaeltaa sieltä saman joen latvoille Harraniin ja edelleen Kanaaninmaahan. Viiden Mooseksen kirjan<br />
kertomus liittyy kuitenkin erityisesti paluuseen Egyptistä Kanaaninmaahan. Mitä pitemmälle<br />
edetään viiden Mooseksen kirjan sarjassa, sitä voimakkaammin painottuu Lain sanoma Abrahamin<br />
jälkeläisille: Esi-isien vaiheet on esitetty kehyskertomuksena, jotta Israelin kansa ottaisi vakavasti<br />
Jumalan lupaukset ja käskyt. Esi-isien Jumala johtaa ja siunaa kansaansa edelleen, jos kansa pysyy<br />
hänelle uskollisena ja noudattaa hänen tahtoaan. Me tämän hetken ihmiset olemme edenneet Laissa<br />
kuin pykälä pykälältä vaeltaen kuukausia autiomaassa, missä jano ja nälkä ahdistavat kulkijaa ja<br />
saattavat houkutella heittämään matkan kesken, mutta Luvattu maa häämöttää jo lähellä.<br />
Lain erityisasema<br />
Tämän kuun lopussa olemme ohjelmamme mukaan lukeneet koko Tooran eli viiden Mooseksen<br />
kirjan kokoelman. Olemme muutamassa kuukaudessa kulkeneet sen matkan, johon juutalainen<br />
seurakunta käyttää koko vuoden. Olemme saaneet lukea Lain omalla äidinkielellämme, kun<br />
Helsinginkin synagogassa se luetaan edelleen hepreaksi. Meidän ei myöskään tarvitse ajatella<br />
jokaisen jakeen kohdalla, olemmeko noudattaneet näitä käskyjä ja kieltoja, ja mitä rangaistuksia<br />
ansaitsemme Lain rikkojina. Voimme lämmöllä ja rakkaudella ajatella juutalaisia veljiämme ja<br />
sisariamme, joille tämä Mooseksen laki on kaikkein arvokkainta Jumalan sanaa. Jeesuksen ajan<br />
saddukeukset eivät tunnustaneet muita meidän Vanhan testamenttimme kirjoituksia Mooseksen lain<br />
rinnalla, vaan heidän mukaansa juuri nämä viisi kirjaa sisältävät Jumalan ilmoituksen kansalleen.<br />
Samarialaisetkin ovat säilyttäneet meidän päiviimme asti saman käsityksen Mooseksen lain<br />
ainutlaatuisuudesta.<br />
Me käsitämme Jumalan sanan Mooseksen kirjoja laajemmaksi kokonaisuudeksi, mutta meilläkin<br />
näkyy viidestä kirjasta koostuvan Lain erityinen asema Vanhassa testamentissa ja koko Raamatussa.<br />
Lakiin viitataan jatkuvasti Raamatun muissa kirjoissa alkaen heti Joosuan kirjasta. Mooseksen<br />
arvovalta säilyy järkkymättömänä Uudessa testamentissakin. Voimme ymmärtää evankeliumin<br />
suuren arvon, kun muistamme sen kytkennän Lakiin. Jeesuksen opetuslapsina me kiitämme<br />
Vapahtajaamme, joka on juutalaisena täyttänyt tämän Lain ja avannut meille pääsyn lapsina<br />
taivaallisen Isämme yhteyteen ja Jumalan kansan jäseniksi. Juuri tämän Lain vartijat langettivat<br />
hänelle ankarimman rangaistuksen, ja me olemme päässeet vapaiksi.<br />
Työpari Mooses ja Aaron<br />
Mooses ja Aaron muodostavat Mooseksen kirjoissa työparin, jossa kummallakin on oma<br />
tehtävänsä. Aaronin palvelus tapahtuu alttarin äärellä, Mooses palvelee sanalla. Samat kaksi tapaa<br />
palvella kulkevat kuin kaksi säiettä läpi Raamatun ja kirkon historian meidän päiviimme asti.<br />
Aaronin tehtävä alttarin ääressä on siirtynyt sukupolvesta toiselle uusille virkaan vihityille papeille.<br />
Siitä valtavasta, pyhästä näytelmästä, jota vuosittain on esitetty pyhäkössä ja jossa ylipappi on<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 46
esittänyt tärkeintä osaa, me tiedämme vain vähän. Kuorolaisten ja erilaisten soittimien määrästä<br />
voimme kuvitella musiikin rikkautta ja psalmien sanoista aavistaa niitä tapahtumia, joita esitettiin.<br />
Vain valitun kansan miehet pääsivät katsomaan parhaille paikoille, naisten piti jäädä loitolle ja<br />
muiden kansojen jäsenten vielä kauemmaksi. Jeesuksen aikaisesta temppelistä on säilynyt kivitaulu,<br />
jossa kielletään pakanoita käymästä pakanain esipihaa pitemmälle. Kaikkein pyhimpiä kohtia<br />
seuraamaan ei päästetty lainkaan katsojia.<br />
Kun Aaron voidellaan ylipapiksi, samalla hänen poikansa voidellaan papeiksi palvelemaan<br />
pyhäkössä isänsä rinnalla ja tämän jälkeen. Aaronin pappeuteen kuuluu viran siirtyminen isältä<br />
pojalle sukupolvesta toiseen. Sen sijaan Mooseksen jälkeläisistä puhutaan muissa Vanhan<br />
testamentin kirjoissa vain pari kertaa ohimennen. Hänen toimintaansa eivät jatka hänen poikansa,<br />
vaan seuraajaksi tulee hänen palvelijansa ja apulaisensa Joosua. Juutalainen perimätieto selittää, että<br />
kirjoitetun lain rinnalla on jatkunut suullinen perinne eli suullinen laki, jonka Mooses saa kirjoitetun<br />
ohessa Jumalalta Siinailla. Tämän suullisen lain Joosua luovuttaa kansan 70 vanhimmalle ja nämä<br />
edelleen profeetoille. Kun profetoiminen lakkaa jonkun aikaa pakkosiirtolaisuuden jälkeen,<br />
suullisen lain jatkaminen jää suurelle neuvostolle, jota myös sanhedriniksi kutsutaan. Se toimi<br />
Uudessa testamentissa Jeesusta vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä.<br />
Suullisen lain perinteen jatkuminen<br />
Suullisen lain tuntijoiden tehtäväksi jää Mooseksen lain tulkitseminen ja soveltaminen uusiin<br />
tilanteisiin. Tätä toimintaa ei keskitetä yhteen paikkaan niin kuin uhraaminen, vaikka korkein<br />
neuvosto eli sanhedrin toimiikin johtavana elimenä usean sadan vuoden ajan. Paikallisten<br />
uhripaikkojen ja kansallisen temppelin korvikkeiksi kehittyvät synagogat. Tämä kreikankielinen<br />
sana ja alkukielinen heprealainen sana tarkoittavat yksinkertaisesti kokoontumista. Synagogissa<br />
rukoillaan yhdessä ja luetaan kirjoituksia, kun niitä alkaa olla saatavissa. Synagogien merkitys<br />
kohoaa erityisesti silloin, kun temppeliin pääsy on vaikeata tai pyhäkkö on lopulta tuhottu. Sanan<br />
merkitystä korostavaa perinnettä edustavat Jeesuksen ajan fariseukset. Jeesuksen aikana<br />
korkeimpaan neuvostoon eli sanhedriniin kuului sekä pappispuolueen jäseniä saddukeuksia että<br />
maallikoiksi katsottavia fariseuksia.<br />
Kun roomalaiset ovat hävittäneet Herodeksen rakennuttaman temppelin, kansan johtaminen jää<br />
rabbeille, jotka jatkavat fariseusten perinnettä. Heidän tukikohdikseen muodostuvat synagogat. Jo<br />
ennen Jeesuksen aikaa tulee tavaksi, että opettaja valtuuttaa kätten päälle panemisella oppilaansa<br />
seuraajakseen. Mooseksen ja suullisen lain perinnettä ovat rabbit välittäneet meidän aikoihimme<br />
asti, ja sekin on merkitty muistiin laajaksi kirjallisuudeksi, jossa tunnettujen lainopettajien<br />
ratkaisuja ja mielipiteitä esitellään. Näitä rabbien opetuksia on koottu moniosaiseen Talmudiin, joka<br />
sisältää yksityiskohtaisia ohjeita lain soveltamisesta erilaisiin tilanteisiin. Heprean sana talmud<br />
tarkoittaa oppimista ja opiskelua. Talmudin opit ovat kerrostuneet usean sukupolven aikana, ja ne<br />
vastaavat jotenkin kristillisten kirkkoisien kirjoituksia. Talmudin ja kirkkoisien opetusten vertailu<br />
osoittaa havainnollisesti, miten saman Raamatun pohjalta on synagogassa ja kirkossa lähdetty<br />
jatkamaan eri suuntaan.<br />
Pyhän näytelmän eli kultin perinne ei pääty kokonaan, kun Jerusalemin temppeli tuhoutuu<br />
juutalaisten kapinassa vuonna 70 jälkeen Kristuksen. Vaikka Aaronin pappeus ei voi enää jatkua<br />
temppelin uhrialttarin äärellä, Jeesuksen opetuslapsista on tällöin jo muodostunut alkukirkko ja<br />
kirkkojen sisustukseen vakiintuu alttari, jonka ääressä papit palvelevat.<br />
Vanhimpiin kristittyihin kuuluvat Egyptin koptit, joiden vaikutus on levinnyt Etiopiaan asti paljon<br />
ennen kuin evankeliumi tavoitti suomalaiset. Kävin Jerusalemissa etiopialaisten koptien kirkossa,<br />
joka sijaitsee lähellä suomalaisten lähetysasemaa Shalhevetjaata ja Ruotsa<strong>laista</strong> teologista<br />
tutkimuslaitosta silloisen koulutieni varrella. Näin, että sen avaraa sisätilaa hallitsi pieni rakennelma,<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 47
joka toi mieleen pienoiskuvan itse temppelirakennuksesta esipihansa perällä. Seurakuntalaisia seisoi<br />
pitkiin vaellussauvoihin nojaten kuin temppelin pihalla, ja pienestä rakennelmasta kuin temppelistä<br />
kuului pappien laulua ja rukousta. Välillä pappien kulkue kiersi seurakuntalaisten puolella ja palasi<br />
taas pyhäkköön. Kirkon sisustus antoi näin voimakkaasti sen vaikutelman, että minä tämän<br />
sukupolven ihmisenä olin saapunut temppeliin, joka oli rakennettu jatkamaan roomalaisia vastaan<br />
käydyissä taisteluissa tuhoutuneen Herodeksen temppelin perinnettä. Samoin meille tutummassa<br />
ortodoksisen kirkon jumalapalvelushuoneessa on piirteitä, jotka tuovat mieleen vanhan liiton ajan<br />
temppelin ja sen <strong>jumalan</strong>palveluksen. Roomalaiskatolisissa kirkoissakin tämä perinne näkyy<br />
paremmin kuin luterilaisissa, mutta luterilaiseen kirkkoonkin kuuluu välttämättä alttari. Sen sijaan<br />
reformoitujen ja helluntailaisten kokoushuoneissa näkyy enemmän synagogan piirteitä.<br />
Laki ja Profeetat<br />
Luettuamme Lain siirrymme seuraavaksi Profeettoihin. Nimitystä ”Laki ja profeetat” Jeesus käyttää<br />
toisinaan viitatessaan kirjoituksiin, jotka kuuluvat meidän Raamattumme Vanhaan testamenttiin.<br />
Muistin virkistämiseksi kertaan vielä, mitä näihin kumpaankin kokoelmaan sisältyy<br />
LAKI<br />
5 Mooseksen kirjaa<br />
PROFEETAT<br />
Edelliset profeetat<br />
Joosuan kirja<br />
Tuomarien kirja<br />
1 – 2 Samuelin kirja<br />
1 – 2 Kuninkaiden kirja<br />
Jälkimmäiset profeetat<br />
Jesaja<br />
Jeremia<br />
Hesekiel<br />
12 lyhyttä profeettakirjaa<br />
Tässä yhteydessä huomaamme, että Edellisten profeettojen historiallisen kuvauksen sarjasta<br />
puuttuvat Ruutin kirja ja Aikakirjat sekä Esra ja Nehemia. Jälkimmäisistä profeetoista taas<br />
puuttuvat Valitusvirret ja Daniel. Nämä kaikki sisällytetään juutalaisessa jäsentelyssä Vanhan<br />
testamentin kolmanteen osaan eli Kirjoitusten kokoelmaan.<br />
Vanhan testamentin tutkijat kutsuvat Edellisten profeettojen kirjoja usein yhteisellä nimellä<br />
deuteronomistiseksi historiaksi, mikä osoittaa, kuinka läheisesti ne liittyvät Viidenteen Mooseksen<br />
kirjaan, tarkoittaahan Deuteronomium Viidettä Mooseksen kirjaa. Joosuan kirjaa on joskus pidetty<br />
Kuudentena Mooseksen kirjana, ovatpa jotkut tutkijat selittäneet myös Tuomarien, Samuelin ja<br />
Kuninkaiden kirjojen liittyvän samalla tavalla välittömästi Mooseksen lakiin. Valitun kansan<br />
vaellus jatkuu Joosuan kirjassa yli Jordanin Luvattuun maahan. Israelilaiset valloittavat sen Joosuan<br />
kirjassa, niin kuin Laissa on käsketty, mutta samalla huomautetaan, missä kohdin määräyksistä<br />
poiketaan. Erityisesti Joosuan kirjassa vedotaan jatkuvasti Mooseksen lakiin, vieläpä viitataan<br />
kirjoitettuun lakiin.<br />
Lain ja Profeettojen välillä näkyy kuitenkin myös selviä eroja. Vaikka Lain ja Profeettojen välinen<br />
raja kulkee Jordan-virran laaksossa, tuntuu havainnolliselta puhua vedenjakajan harjanteesta näiden<br />
kahden kokoelman välillä. Laissa kuvataan, miten Luvatun maan rajalle on tultu. Profeettojen kirjat<br />
lähtevät jatkamaan tästä eteenpäin kuvaten kansan vaiheita Luvattuun mahan saapumisen jälkeen, ja<br />
Edellisten profeettojen kertomus päättyy pakkosiirtolaisuuteen. Viimeiset profeetoista johdattavat<br />
lopulta siihen vaiheeseen, jossa kansa toipuu pakkosiirtolaisuudesta.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 48
LAKI PROFEETAT<br />
Ensi sijalla pysyvät määräykset Ensi sijalla kehityskulku<br />
Määräyksiin liittyy kertomus kansan vaiheista Tapahtumiin liittyy opetus lain noudattamisesta<br />
Kansan vaiheet Jordanille asti Kansan vaiheet Jordanilta eteenpäin<br />
12 heimoa Juudan heimo, Jerusalem pääkaupungiksi<br />
Joosef ja Leevi tärkeitä Daavidin suku tulee tärkeäksi<br />
Voideltu ylipappi Aaron Voideltu kuningas Daavidin suvusta<br />
Israelin armeija<br />
Nykyisessä Israelissa sotavoimat ovat tärkeä osa kansan elämää. Kolmivuotinen asepalvelus koskee<br />
melkein kaikkia miehiä ja kaksivuotinen vastaavasti melkein kaikkia naisia, ja vuotuisista<br />
kertausharjoituksista tulee ajan mittaan melkein saman verran lisää palvelusaikaa. Israelin aseistus<br />
on maailman huippuluokkaa, eikä mikään muu maa olekaan väkilukuunsa verrattuna yhtä hyvin<br />
varustautunut kuin Israel. Taisteluvalmiuttaan kehittäessään nykyiset israelilaiset ovat halunneet<br />
estää sellaisen tilanteen uusiutumisen, että muut ahdistavat juutalaisia, jotka eivät pysty<br />
puolustamaan itseään.<br />
Myös vuosituhansien takaista Lakia luettaessa näkyy sotajoukon keskeinen asema. Kansalaisista<br />
otetaan huomioon ennen kaikkea asekuntoiset miehet. Jatkuvasti raivataan tietä taistellen ja perillä<br />
Luvatussa maassa tehtäväksi määrätään aikaisempien asukkaiden hävittäminen. Tähän tarvitaan<br />
hyvin järjestäytynyt armeija, jolla on selkeä liikekannallepanosuunnitelmansa. Neljännessä<br />
Mooseksen kirjassa väestönlasku hallitsee niin voimakkaasti, että se on saanut tästä nimensä<br />
monissa Euroopan kielissä. Yleiseksi on tullut latinalainen nimi ”Numeri” eli lukumäärät.<br />
Laskemalla yhteen kunkin heimon sotilaiden määrä saadaan Israelin sotajoukoksi 603 550 miestä.<br />
Neljännessä Mooseksen kirjassa kuvattu israelilaisten sotajoukko on suurempi kuin Suomen armeija<br />
toisen maailmansodan aikana. Yhtenä järjestäytyneenä marssirivistönä täl<strong>laista</strong> joukkoa ei ole<br />
milloinkaan nähty. Autiomaassa joukkoon kuuluvat lisäksi perheenjäsenet ja karja. Jos lähdetään<br />
armeijan organisaatiosta, Neljännen Mooseksen kirjan esittämälle mahdottoman suurelle<br />
lukumäärälle voi löytyä yksinkertainen selitys.<br />
Jo opiskeluaikanani eräs edistyneempi opiskelutoverini, kiinnitti huomiotani siihen, että heprean<br />
kielen sana elef, joka laskennossa tarkoittaa tuhatta, tarkoittaa myös heimoa pienempää mutta<br />
perhettä suurempaa yhteisöä. Olen kokeillut, miten tämä soveltuu Neljännessä Mooseksen kirjassa<br />
ilmoitettuihin lukumääriin. Jokaisesta heimosta on tässä kirjassa ilmoitettu, montako tuhatta ja<br />
montako sataa soturia tässä heimossa on. Erikoista on, että missään heimossa ei ole tasaista<br />
tuhatlukua, vaan kaikissa ilmoitetaan sekä tuhannet (elef) että sadat. Esimerkiksi Ruubenin heimossa<br />
lasketaan olevan 46 elefiä ja 500 miestä. Jos lasketaan erikseen elefit ja erikseen sadat, saadaan<br />
israelilaisten sotajoukoksi 598 elefiä ja 5550 sotilasta. Tällainen joukko-osasto vastaa kooltaan<br />
rooma<strong>laista</strong> legioonaa tai suoma<strong>laista</strong> prikaatia. Näin laskettaessa havaitaan myös, että niissä<br />
heimoissa, missä on useampia ”elefejä”, on myös yleensä enemmän sotilaita. Monessa muussa<br />
yhteydessä kyseinen sana selvästi tarkoittaa lukumäärää tuhat, mutta Neljännessä Mooseksen<br />
kirjassa kuvattuun Israelin sotajoukkoon sopii erittäin hyvin se, että elefit ja sadat ynnätään erikseen.<br />
Nämä ajatukset ovat nousseet voimakkaasti mieleeni, kun olen lukenut Neljännen Mooseksen kirjan<br />
ja Joosuan kirjan. Ehkä niitä voidaan pitää yhtenä mahdollisuutena hahmottaa itselle tilannetta,<br />
johon profeettojen kirjat liittyvät. Kirjallisuudesta löydätte monia muita.<br />
Voittajat jakavat maan<br />
Laintaulujen säilytyspaikkaa kutsutaan liitonarkuksi. Tämä liitto muistuttaa itämaisten hallitsijoiden<br />
vasalliensa kanssa. tekemiä liittoja Vanhan testamentin aikoihin, kuten olen aikaisemmin kertonut.<br />
Raamatun vanhan liiton kansa muodostuu 12 heimosta, jolloin vasalleja on näin monta, mutta<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 49
hallitsijana ei olekaan kukaan ihminen vaan itse Jumala, joka johtaa kansaansa. Jokaisessa<br />
kahdestatoista heimossa alue on edelleen läänitetty suvuille porrastetusti. Tämän järjestyksen<br />
käsketään säilyä sukupolvesta toiseen.<br />
Profeettakirjojen sarja alkaa Joosuan kirjalla, jota hallitsee tulo Luvattuun maahan ja sen jakaminen<br />
perintömaiksi. Valloitetun maan jakaminen sotilaiden kesken on kuulunut voittoisan sotapäällikön<br />
oikeuksiin. Perintömaiden säilyminen jatkossa sukujen hallussa on tärkeätä kansan elämälle, jos<br />
armeija perustuu ruotujakoon, kuten esimerkiksi Suomessa Ruotsin-vallan aikana. Kun Joosua on<br />
jakanut maan 12 heimon kesken ja heimojen alueet on jaettu pienempien yhteisöjen kesken<br />
ruotuihin, kutsun käydessä ruodut lähettävät sotilaan yhteiseen armeijaan. Tarvittaessa voidaan<br />
asettaa palvelukseen ruoduittain yksi tai useampia täydennysmiehiä. Näin on varauduttu<br />
nostattamaan samanaikaisesti useampikin samankokoinen joukko-osasto – verrataanpa sitä sitten<br />
legioonaan tai prikaatiin – ja sotapalveluksen rasitus jakautuu kansan keskuudessa.<br />
Esittämäni ajatuskoe eli tuhansien ja satojen laskeminen erikseen ja liikekannallepanon ennallistus<br />
vastaavat huonosti sitä välitöntä mielikuvaa, minkä nykyaikainen lukijaa saa pelkän tekstin<br />
perusteella, jossa vain kuvataan yhtä retkeä autiomaan halki. Se ei myöskään vastaa niiden tutkijain<br />
käsityksiä, jotka sanovat Lain tulleen kirjoitetuksi pakkosiirtolaisuuden aikoihin ilman kosketusta<br />
kuvattuihin aikakausiin. J<br />
Jos tunnemme, että on vaikeata kuvitella, miltä jotkut Raamatussa ilmoitetut tapahtumat ovat<br />
näyttäneet, meidän ei tarvitse vaivaantua. Juutalaiset ja monet kristityt jäsentävät kymmenen käskyä<br />
siten, että toiseksi käskyksi tulee kielto tehdä kuva Jumalasta. Raamatussa tämä asia sanotaan vielä<br />
perusteellisemmin siten, että. meidän ei tule tehdä kuvaa mistään ”tuonpuoleisesta”. Meidän ei siis<br />
tarvitse muodostaa edes mielikuvaa Jumalan ilmoitukseen liittyvistä asioista.<br />
Kiinteätä suunnitelmaa liikekannallepanon varalle tarvitaan Israelin historiassa sukupolvesta<br />
toiseen, koska Vanhan testamentin aikaan sotatila on normaali suhde kansojen välillä ja rauhan<br />
solmiminen poikkeus. Nykyajan juutalainenkin on sanonut, että heidän on suhtauduttava<br />
varauksellisesti kaikkiin muihin. Jokainen näistä voi olla mahdollinen antisemitisti, siis vihollinen.<br />
Raamatussa Israelin kansa on jatkuvasti varuillaan. Pyhäkköteltta eli ilmestysmaja yhdistää<br />
hajallaan asuvia heimoja, ja sinne miehet kutsutaan määrätyille juhlille joka vuosi kolme kertaa.<br />
Näiden <strong>pyhiinvaellus</strong>juhlien ajankohta saadaan aina selville kuun ja auringon kierrosta. Sotaan<br />
lähdettäessä liitonarkku voi seurata rintamalle, ja sen papisto pyrkii vahvistamaan taistelevan<br />
joukon moraalia lain ja lupausten avulla.<br />
Tuomarien kirjassa ja Ensimmäisessä Samuelin kirjassa näkyy, miten israelilaisten naapurikansat<br />
elävät ja taistelevat kuninkaittensa johdolla. Kun israelilaiset eivät pysty voittamaan vihollisiaan,<br />
hekin tahtovat itselleen kuninkaan. Kuninkaan pyytäminen tuntuu aluksi epäluottamuslauseelta<br />
Jumalaa kohtaan, mutta lopulta profeetta Samuel suostuu ja voitelee ensin Saulin ja sitten Daavidin<br />
kuninkaaksi. Kun israelilaiset menettävät liitonarkun taistelussa filistealaisille, pyhäkköteltan<br />
arvovalta kärsii raskaan tappion, ja kuninkuus tulee entistä tärkeämmäksi.<br />
Kuninkaan ja Lain merkitys kasvaa<br />
Filistealaisten häväistyä liitonarkun se ei enää saavuta aikaisempaa asemaansa kahdentoista heimon<br />
yhteisenä kokoajana. Kansakunnan johtajaksi ja yhdistäjäksi nousee kuningas. Hänkin toimittaa<br />
uhrimenoja ja hän kutsuu ja erottaa pappeja. Daavid ja Salomo rakentavat uuden valtiollisen ja<br />
uskonnollisen elämän keskuksen Jerusalemiin. Kuitenkin vain melko lyhyen ajan kahtatoista<br />
heimoa hallitaan uudesta pääkaupungista. Valtakunta jakautuu ja sen jälkeen tuhoutuu osa<br />
kerrallaan, mutta niin pitkälle ehdimme vasta seuraavan etapin jälkeen.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 50
Niin kauan kuin muistitieto pysyy elävänä, Laki voidaan säilyttää suullisena ja varmistaa jatkuvalla<br />
toistamisella, että se siirtyy uusille sukupolville. Kahdentoista heimon yhteisön hajoaminen ja<br />
Juudankin johtajien joutuminen pakkosiirtolaisuuteen luo uuden tilanteen. Uusissa oloissa<br />
kansallista elämää ei voida järjestää Lain mukaisesti, mutta Lakia luettaessa muistetaan vanhoja<br />
hyviä aikoja ja toivotaan niiden palautumista. Muuttuneissa oloissa tulee entistä tärkeämmäksi, että<br />
Laki on kirjoitettuna saatavissa.<br />
Laki liittyy yli kolmen tuhannen vuoden takaiseen elämään, mutta se ei siis suoraan kuvaa<br />
israelilaisten elämää. Eiväthän kymmenen käskyäkään esitä tarkoin, miten sekä juutalaiset että<br />
kristityt nykyisin elävät, eivätkä Lutherin antamat kymmenen käskyn selitykset piirrä havainnollista<br />
kuvaa luterilaisten elämästä. Vai olemmeko me kaikki luterilaiset sellaisia ihmisiä, että me<br />
esimerkiksi pelkäämme ja rakastamme Jumalaa niin, että emme puhu lähimmäisestämme<br />
perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan<br />
puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen.? Näinhän<br />
on Luther selittänyt kahdeksannen käskyn. Kun opiskelin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon<br />
kirkkolakia, havaitsin siinäkin paljon sellaisia kohtia, joissa edellytettiin kokonaan muun<strong>laista</strong><br />
elämää kuin tavallisen seurakuntalaisen pyhäpäivän tai arjen vietto.<br />
Laki kuvaa ihanteen. Mooseksen lain kuulijat ja lukijat saavat aiheen ajatella, miten kaukana siitä<br />
ollaan. Laki osoittaa Vanhassa testamentissa israelilaisille tien, jota näiden tulee kulkea, ja Edelliset<br />
profeetat näyttävät esimerkkejä siitä, miten Lain noudattaminen on tuonut siunauksen ja lain<br />
rikkominen onnettomuuden ja kirouksen. Ongelmaksi jää vielä se, että vastoinkäymiset ja<br />
kärsimykset kohtaavat myös ihmistä, joka toimii oikein.<br />
Yhtenäinen kansallinen historia<br />
Vaikka Edelliset profeetat muodostavat yhtenäisen sarjan, kullakin kirjalla on omat<br />
erityispiirteensä. Joosuan kirjassa maa valloitetaan ja jaetaan eli läänitetään heimoille. Tuomarien<br />
kirjassa kuvataan niitä kansan johtajia, jotka nousevat vaikeina hetkinä pelastamaan kansan, kun sen<br />
keskuuteen ei ole vielä perustettu pysyvää kuninkuutta. Sanalla ”tuomari” on tässä yhteydessä<br />
laajempi merkitys kuin tavallisesti suomen kielessä. Merkittävimmät näistä johtajista eivät toimi<br />
käräjätuomareina vaan sotapäällikköinä. Samuelin ja Kuninkaiden kirjoissa seurataan<br />
yhtäjaksoisesti kuninkuuden vaiheita alusta loppuun eli pakkosiirtolaisuuteen asti.<br />
Punaisena lankana näkyvät pyhäkköteltan vaiheet. Joosuan kirjassa kerrotaan, kuinka liitonarkku<br />
kannetaan ensin poikki Jordanin ja edelleen maan halki Sikemiin, missä Joosua rakentaa alttarin<br />
kaupungin lähellä kohoavalle Ebalinvuorelle. Tuomarien kirjassa israelilaiset kokoontuvat<br />
liitonarkun luo Beteliin, ja Samuelin kirjojen alussa pyhäkköteltta liitonarkkuineen sijaitsee Silossa.<br />
Välillä filistealaiset vievät arkun sotasaaliina omaan maahansa, mutta palauttavat sen jälleen<br />
Israelin puolelle ja se jää toistaiseksi Kirjat Jearimiin vähän yli kymmenen kilometriä Jerusalemista<br />
länteen Juudan alueen rajoille. Se päätyy Jerusalemiin, ja Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa<br />
kuvataan, kuinka se temppelin valmistuttua sijoitetaan kaikkeinpyhimpään, minne myös tuodaan<br />
Gibeonista pyhäkköteltta.<br />
Profeettojen kirjojen kertomuksissa näkökulma pysyy siinä määrin samantapaisena, että voidaan<br />
miettiä, mistä kulmasta tapahtumia mahdetaan tarkastella. Tuomarien kirja päättyy toteamukseen:<br />
”Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa; jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli<br />
oikein.” Tämän mukaan katsaus tuomareiden aikaankin juontuu siis kuningasvallan ajalta. Jokaisen<br />
kuninkaan toimia arvioidaan hänen kuolemansa jälkeen, siksi vaikuttaa siltä, että historiaa on<br />
täydennetty sukupolvi sukupolvelta. Koska kertomus jatkuu pakkosiirtolaisuuden aikaan asti, se on<br />
valmistunut vasta Juudan kuningaskunnan tuhon jälkeen aikaisintaan 500-luvulla eKr.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 51
Yleensä vaikuttaa siltä, että kansan vaiheiden toistaminen uusille sukupolville on kuulunut papiston<br />
tehtävin. Eräästä Profeettojen kirjoittajasta annetaan henkilötiedot, sillä Jeremiasta sanotaan hänen<br />
kuuluneen Abjatarin pappissukuun. Abjatarin syntyperä kerrotaan Ensimmäisessä Samuelin<br />
kirjassa. Hän selviytyy hengissä Saulin järjestämästä verilöylystä ainoana Noobin papeista ja seuraa<br />
sitten Daavidia tämän paetessa Saulia. Hän nousee Sadokin ohella Davidin kuninkaalliseksi papiksi.<br />
Salomon virkakauden alussa Abjatar karkotetaan kotipaikalleen Jerusalemin lähellä olevaan<br />
Anatotin kylään, koska hän on vallanperimystaistelussa kannattanut Salomon kilpailijaa Adoniaa.<br />
Noob sijaitsee aivan lähellä Jerusalemia ja Anatotia näiden kahden paikkakunnan välillä. (Sivulla<br />
78 on esitetty näiden paikkakuntien välisiä etäisyyksiä). Lyhyt kappale Jeremian profeettakirjaa<br />
sisältyy myös Toiseen kuninkaiden kirjaan. Samalla tavoin myös kappale Jesajan kirjasta sisältyy<br />
Toiseen kuninkaiden kirjaan. Tässä yhteydessä ei tarvitse ratkaista, kummalla taholla kyseinen<br />
kohta on ensin kirjoitettu. Meille tämä osoittaa tässä vain, että Edelliset profeetat ja Jälkimmäiset<br />
profeetat kuuluvat läheisesti yhteen.<br />
Kaksiosainen Profeettojen kokoelma tarkastelee elämää juuri sellaisesta näkökulmasta, josta voisi<br />
kuvitella Abjatarin suvun katselleen vajaan viiden kilometrin päässä sijaitsevan Jerusalemin<br />
tapahtumia ja muuta maailman menoa. Tässä historiassa seurataan ilmestysmajan, temppelin ja<br />
papiston vaiheita, Daavid on ihannehallitsija, johon verrataan kaikkia myöhempiä samasta suvusta<br />
nousseita kuninkaita ja jonka veroista uutta hallitsijaa odotetaan, Jerusalem ja Siion ovat<br />
tapahtumien polttopisteessä ja pelkkä temppelipalveluksen toimittaminen ei riitä, vaan Jumala<br />
odottaa oikeudenmukaisuutta ja elämän parannusta. Näin varoitetaan temppelin pappeja mutta<br />
samalla meitä kaikkia muitakin. Tällaisia ajatuksia tulee selvästi esiin historiallisessa kuvauksessa<br />
mutta myös kolmen suuren profeetan eli Jesajan, Jeremian ja Hesekielin kirjoissa ja kahdessatoista<br />
lyhyessä profeettakirjassa eli pienissä profeetoissa.<br />
Oulusta lähtöisin oleva Vanhan testamentin professori Timo Veijola eritteli huolellisesti Profeettojen<br />
historian eri toimittajia ja heidän työnsä jälkiä. En tohdi lähteä yrittämäänkään sel<strong>laista</strong>, mutta voin<br />
ajatella Abjatarin pappissuvun Profeettojen toimituskunnaksi, ja silloin hahmottuu, miten tämäkin<br />
Raamatun osa on ihmisten meille välittämä Jumalan sana, joka on alusta alkaen liittynyt todellisen<br />
elämän tilanteisiin. Elävä Jumala on puhunut elävien ihmisten kautta ja puhuu nyt meillekin nykyisin<br />
eläville. (Taulukossa sivulla 77 näkyy Edellisten profeettojen piirteitä verrattuna Aikakirjoihin.)<br />
Voideltu<br />
Jumalan Voidellun tärkeä asema näkyy selvästi niissä kohdissa, joissa käsitellään Aaronin<br />
vihkimistä ylipapiksi, mutta ylipapin viran ja henkilön tärkeys näkyy välillisesti siinä, miten paljon<br />
Laissa puhutaan pyhäkköteltan rakenteesta, esineistä ja uhripalveluksesta sekä muista papin<br />
tehtävistä. Voideltu ylipappi saa oikeuden lähestyä kansansa puolesta Jumalaa ja lähestyä Jumalan<br />
puolesta kansaa.<br />
Pyhän voiteluöljyn valmistamisen ohje kuuluu Lakiin, mutta ylipapin aseman ainutlaatuisuutta<br />
osoittaa se, että kukaan ei saa käyttää pappien voiteluun tarkoitettua öljyä kenenkään muun<br />
henkilön voitelemiseen eikä edes valmistaa täl<strong>laista</strong> öljyä. Tämän määräyksen rikkojaa uhataan<br />
ankarimmalla rangaistuksella.<br />
Kuninkaan voitelemisesta ei puhuta Laissa vaan vasta Edellisissä profeetoissa. Tuomarien kirjassa<br />
tästä kerrotaan siinä yhteydessä, kun Gideonin poika Abimelek huudetaan kuninkaaksi; kuitenkaan<br />
ei sanota suoraan, että hänet olisi todella voideltu tehtäväänsä. Abimelekin kuninkuus päättyy jo<br />
kolmen vuoden kuluttua, ja hänen jälkeensä tuomarit taas johtavat kansaa. Voidellun kuninkaan<br />
valta Juudassa ja koko Israelissa alkaa vasta siitä, kun profeettana ja tuomarina toimiva Samuel<br />
voitelee ensin Saulin ja tämän jälkeen Daavidin kuninkaaksi. Tästä alkaen Jumalan Voidellusta<br />
puhuttaessa tarkoitetaankin melkein aina kuningasta eikä ylipappia niin kuin Laissa. Pari tapausta<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 52
mainitaan, joissa joku muu kuin kuningas saa Jumalalta tehtävänsä voitelussa, kummallakin kerralla<br />
voidellusta tulee täten profeetta. Elia voitelee Elisan seuraajakseen profeettana ja Jesajan kirjan<br />
lopulla profeetta sanoo Jumalan antaneen hänelle tehtävän voitelemalla hänet. Puhe Jumalan<br />
Voidellun kolminaisesta tehtävästä ylipappina, kuninkaana ja profeettana perustuu siis selvästi<br />
Raamattuun.<br />
Jumala isänä<br />
Tämän Pyhiinvaelluksen Tiekartan mukaan me kohtaamme edessä olevan kesän aikana jo Vanhassa<br />
testamentissa sellaisia kohtia, joissa Jumala on isänä. Laissa täl<strong>laista</strong> asennetta vierastetaan. Jumala<br />
tosin liikkuu joskus Aadamin ja Abrahamin parissa kuin yhtenä meistä, mutta yleensä pyhän<br />
Jumalan erottaa tavallisesta ihmisestä häikäisevän pyhyyden muuri. Poikkeuksellisesti Vanhassa<br />
testamentissa puhutellaan Jumalaa jonkun kerran kansansa isäksi ja joskus yksityinen Jumalan<br />
kansan jäsen saattaa tunnistaa Jumalassa luojansa ja isänsä. Juutalaisessa synagogassa voidaan<br />
nykyisin rukoilla Jumalaa yhdessä: ”Isämme, kuninkaamme!” Kuitenkin yleensä sekä juutalaisten<br />
että muslimien on hyvin vaikea ymmärtää kristillistä elämää Jumalan lapsena, vieläpä juuri sen<br />
Jumalan lapsena, joka puhuu Raamatussa.<br />
Erityisesti Jumala lupaa, että hän tulee kohtelemaan kuningas Salomoa kuin isä poikaansa. Tämä<br />
korostaa Jumalan voidellun erikoisasemaa. Tämä erikoisasema tulee esiin myös juutalaisessa<br />
ajatuksessa, että Jumalan voidellun nimi eli henkilö on ollut Jumalan luona alusta alkaen.<br />
Tiekarttamme mukaan tulemme vähän yli kuukauden kuluttua Sanalaskuissa siihen kohtaan jossa<br />
kuvataan Jumalan viisautta hänen lapsenaan. Tästä on ollut jo aikaisemmin puhetta (s. 25), sillä<br />
tämä viisaus on se Jumalan Sana, joka tulee Johanneksen evankeliumin ja Nikean<br />
uskontunnustuksen mukaan ihmiseksi Jeesuksen syntyessä.<br />
Näin Daavidin saama lupaus Jumalasta voideltunsa isänä ja Sanalaskujen kuvaus Jumalasta<br />
viisauden synnyttäjänä sisältävät vahvan opillisen latauksen. Tämä purkautuu Uudessa<br />
testamentissa, kun Jeesus toimii Jumalan Poikana ja opetuslapset tunnistavat hänet Jumalan<br />
voidelluksi ja Jumalan iankaikkiseksi Sanaksi, joka on tullut ihmiseksi.<br />
(LAKI)<br />
2010 Maanantai Psalmi Kirja Luku Sananlaskut<br />
Viikko<br />
20 17.5. 31 (Autiomaassa 4. Moos.) 19-27 20-26<br />
21 24.5. 32 28-36 27-35<br />
PROFEETTOJEN KIRJAT<br />
Edelliset profeettakirjat<br />
22 31.5. 33 Luvatun maan valloitus Joos. 1-8 7:1-5<br />
23 7.6. 34 9-16 6-23<br />
24 14.6. 35 17-24 24-27<br />
25 21.6. 36 ”Tuomareita” johtajina Tuom. 1-9 8:1-11<br />
26 28.6. 37:1-20 10-21 12-21<br />
27 5.7. 37:21-40 Kuningas johtajaksi 1. Sam. 1-8 22-36<br />
28 12.7. 38 9-19 9:1-10<br />
29 19.7. 39 20-31 11-18<br />
30 26.7. 40 Daavidin kuninkuus 2. Sam. 1-12 10:1-5<br />
31 2.8. 41 13-24 6-12<br />
32 9.8. 42-43 Salomosta Elian aikaan 1. Kun. 1-11 13-21<br />
33 16.8. 44 12-22 22-26<br />
34 23.8. 45-46 Elisasta Juudan tuhoon 2. Kun. 1-8 27-32<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 53
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 54
Viides etappi: Luvattuun maahan<br />
Vaellus jatkuu<br />
Lukemamme Laki koostuu viidestä itsenäisestä kääröstä, joista on tullut viisi Raamatun kirjaa.<br />
Niistä käytämme suomessa vain järjestysnumeroa puhumalla esimerkiksi Kolmannesta Mooseksen<br />
kirjasta. Tämän otsikoimisen tavan me suomalaiset olemme saaneet Lutherin saksankielisestä<br />
käännöksestä. Juutalaiset käyttävät kunkin kirjan nimenä jotakin sen alkusanoista hepreankielisessä<br />
tekstissä. Monissa nykyisissä kielissä näistä viidestä kirjasta käytetään otsikkoa, joka on<br />
latinankielinen käännös tai väännös kreikankielisestä nimestä ja kuvaa kunkin kirjan sisältöä eli<br />
Genesis, Exodus, Leviticus, Numeri ja Deuteronomium, suomennettuna Alku, Lähtö, Pappiskirja,<br />
Lukumäärät ja Lain kertaus (tai Toinen laki), siis:<br />
suomi heprea latina käännös<br />
1. Moos. ALUSSA [loi Jumala taivaan ja maan] Genesis Alku<br />
2. Moos. [Nämä ovat Egyptiin tulleiden Israelin poikien] NIMET Exodus Lähtö<br />
3. Moos. JA [Herra] KUTSUI [Mooseksen], Leviticus Pappiskirja<br />
4. Moos. Ja Herra puhui Moosekselle Siinain ERÄMAASSA Numeri Lukumäärät<br />
5. Moos. Nämä ovat ne SANAT Deuteronomium Lain kertaus<br />
Hepreankieliset nimet osoittavat, että Laki ei ole yhtenäinen viisiosainen kertomus vaan koostuu<br />
osista, jotka juutalaisessa synagogassa säilytetään edelleenkin kukin omana käärönään. Vieläpä<br />
jokainen viidestä kirjasta sisältää monenlaisia aineksia. Kreikkalaisperäiset nimet kertovat<br />
suunnilleen mutta ei tarkasti, mitä kyseisessä kirjassa käsitellään.<br />
Tuore, iankaikkinen Sana<br />
Pääsin juuri aikuistumisen kynnyksellä Roomaan ihmettelemään ja ihailemaan kaupungin<br />
vuosituhantisia muistomerkkejä. Siellä tapasin suomalaisen, joka tuskastuneena valitti, että hänet oli<br />
tuotu sinne katselemaan homehtuneita pylväitä. Samantapainen kaksijakoinen suhtautuminen tulee<br />
näkyviin asenteissa Raamattuun ja sen sanomaan. Raamattu johdattaa meidät vuosituhansien taakse,<br />
ja tosille se osoittaa, että kaiken muuttuessa Jumalan iankaikkinen Sana pysyy. Toisille Raamatun<br />
kirjoitusten korkea ikä sen sijaan osoittaa, että ne on kirjoitettu kauan sitten kuolleille ihmisille ja<br />
nykyajassa elävien on löydettävä suuntaviittansa muualta.<br />
Monessa kohdassa vuosituhansien takainen kertomus tulee kuitenkin lähemmäksi nykyaikaa kuin<br />
olemme aluksi ajatelleet. Esimerkiksi Laista luemme pelottavan spitaalitaudin torjumisesta ja<br />
päädymme lopuksi tutustumaan siihen, miten on toimittava, kun spitaali on tarttunut rakennukseen.<br />
Nykyaikaista lääketiedettä vähänkin tunteva pitää tapausta aivan älyttömänä ja lukee tällaisen<br />
mahdollisuuden lähinnä taikauskon piiriin. Eräät raamatunkääntäjät ovat kuitenkin selittäneet<br />
tilanteen luontevasti. Englanninkielisissä Raamatuissa puhutaan tässä yhteydessä spitaalin asemesta<br />
homeesta (mildew). Tällöin toimenpiteetkin osoittautuvat järkeviksi. Ellei seinän puhdistaminen<br />
riitä, rakennus on purettava ja rakennusjätteet vietävä kaatopaikalle. Nythän juuri keskustellaan<br />
siitä, mitä pitäisi tehdä homehtuneille omakotitaloille, ja pahimmassa tapauksessa koko rakennus on<br />
hävitettävä.<br />
Mooseksen laki kuvaa, miten Jumalan lupaama siunaus etenee vaiheittain ja jatkuu sukupolvesta<br />
toiseen. Siihen sisältyy, että siunauksen vastaanottajat saavat maan jossa asua ja jälkeläisiä, joissa<br />
elämä jatkuu. Näihin kumpaankin liittyvät asiat ovat edelleen ajankohtaisia. Voimme havaita että<br />
Saulin ja Daavidin sodat amalekilaisia, filistealaisia ja muita naapureita vastaan kytkeytyvät oman<br />
aikamme kansainväliseen kriisiin, josta voi puhjeta uusi suursota. Sisäpolitiikan puolella taas<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 55
keskustellaan kiivaasti sukupuolineutraalista avioliitosta. Toiset Raamattuun vedoten vastustavat<br />
täl<strong>laista</strong>, toiset Raamatun selittäjät, vakuuttavat, että se homoseksuaalisuus, jota Raamatussa<br />
vastustetaan, on aivan eri<strong>laista</strong> kuin nykyinen. Sekä Luvatun maan omistaminen että suvun<br />
jatkuminen, jotka ovat tärkeitä Laissa ja Profeetoissa, ovat täten nykyaikana edelleen erittäin<br />
ajankohtaisia asioita ja erilaiset mielipiteet aiheuttavat niiden kannattajien hyvinkin rajuja<br />
yhteentörmäyksiä.<br />
Luvatun maan verinen valloitus<br />
Vaikka Raamattu tuntuu tutulta kirjalta, eräät pyhiinvaeltajistamme ovat matkan edistyessä<br />
sanoneet, että Lain julmuus ja verisyys ovat yllättäneet. Annetaanhan siinä käskyjä tuhota<br />
armottomasti Kanaanin maan aikaisemmat asukkaat. Joosuan kirja esittää tämän jälkeen, miten<br />
käskyt pannaan toimeen. Viaksi ei katsota naisten ja lasten tappamista vaan pikemminkin eloon<br />
jättäminen lasketaan synniksi. Täl<strong>laista</strong> taustaa vasten tuntuu ymmärrettävältä, että valtaa<br />
tavoitteleva surmaa armottomasti hallitsevan kuninkaan ja tämän suvun, jopa omia sukulaisiaan.<br />
Säälimätöntä kansanmurhaa ja etnistä puhdistusta sisältyy todella raamatunhistorian alkuun. Jotkut<br />
kauhistelevat sitä, millaisen kuvan se antaa Jumalasta. Meidän sopii kuitenkin ajatella erityisesti,<br />
millaisen kuvan se antaa meistä ihmisistä. Näin julmia olemme, kun tilaisuus tarjoutuu.<br />
Nykyajastakin löydämme eri puolilta maapalloa paljon esimerkkejä siitä, miten toiseen ryhmään<br />
kuuluvia ihmisiä on kohdeltu raa’asti, samoin vihollisiksi katsottuja oman joukon jäseniä. Emme<br />
me suomalaisetkaan ole viattomia.<br />
Jotakin voinemme kuitenkin oppia valitun kansan sotaisesta historiasta.<br />
Kanaanin asukkaita ei tuhottu siksi, että he kuuluivat vieraisiin kansoihin vaan siksi että he<br />
palvelivat vieraita jumalia ja olisivat naapureina houkutelleet maahan tunkeutuvat heimotkin<br />
näitä vieraita jumalia palvelemaan.<br />
Vanhan testamentin kaudella rauhan aika oli poikkeuksellista, sillä jatkuva sotiminen kuului<br />
tavalliseen elämänmenoon.<br />
Kun juutalaisia opetetaan joka pääsiäinen samaistumaan sen sukupolven kanssa, joka lähti<br />
Egyptistä, nykypäivien Israelissa monet kokevat suhteensa naapurikansoihin samaksi kuin<br />
Luvattuun maahan saapumisen aikoihin.<br />
Jatkuvassa taistelussa oman olemassaolonsa puolesta juutalaisissa näkyy pelkoa, että muiden<br />
osoittama rakkaus heitä kohtaan paljastuu ”kuoleman suudelmaksi”, jonka seurauksena<br />
juutalaiset häviävät, kun he sulautuvat kaikkiin muihin kansoihin.<br />
Nykyistä tilannetta ei helpota se, että kreikkalaiset ja roomalaiset ovat antaneet Välimeren ja<br />
Jordanin väliselle alueelle nimen filistealaisten mukaan ja hepreassa filistealainen ja palestiinalainen<br />
kansallisuuden nimenä muistuttavat toisiaan vielä enemmän kuin suomen kielessä. Filistealaisiahan<br />
pidettiin vuosisatojen ajan Israelin heimojen ja erityisesti Juudan verivihollisina. Nyt sama asenne<br />
voi jatkua suhteessa palestiinalaisiin. Opiskellessani Jerusalemissa kuulin jonkun samastavan<br />
naapurikansat jopa kirottujen amalekilaisten kanssa. Erityisesti nämä piti Lain mukaan tappaa<br />
sukupuuttoon. Toisaalta Israelin heimot saavat laissa ohjeen, että aikaisempia asukkaita ei pidä<br />
tuhota kerralla vaan vähitellen.<br />
Laajaa kansainvälistä huomiota herätti verinen selkkaus Välimerellä. Israelin armeija esti<br />
laivasaattuetta pääsemästä Gazaan. Yhden laivan väki nousi vastarintaan, ja syntyneessä<br />
kamppailussa kymmenkunta laivan väestä menetti henkensä. Juutalaisesta näkökulmasta tämä<br />
yhteenotto oli taas yksi kahakka taistelussa, jota on käyty siitä alkaen, kun israelilaiset pääsivät<br />
Egyptistä.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 56
Sivullisen ei pidä kuitenkaan yleistää asioita kuvittelemalla, että kaikki juutalaiset ajattelevat<br />
samalla tavalla suhteesta naapurikansoihin. Israelissa kuulin sanottavan, että siellä missä on kaksi<br />
juuta<strong>laista</strong>, on kolme mielipidettä. Valtiollisessa elämässäkin esiintyy hyvin erilaisia tavoitteita.<br />
Englantilaisten hallitsemalle Palestiinan mandaattialueelle muuttaneiden juutalaisten keskuudessa<br />
näkyi kaksi aivan eri<strong>laista</strong> suuntausta: Toiset halusivat pienen, mutta puhtaasti juutalaisen valtion.<br />
Tätä kantaa on edustanut erityisen jyrkästi pieni, oikein tiukasti perinteitä vaaliva ryhmä Neturei<br />
Karta eli Kaupungin vartijat. Se ei hyväksy koko Israelin valtiota, koska tämä ei ole Jumalan<br />
Voidellun perustama eikä hallitsema. Kun juutalaiset taistelivat luodakseen itsenäisen Israelin 1948,<br />
Neturei Kartan korttelin katoilla liehui valkoisia lippuja sen merkiksi, että he eivät osallistu<br />
taisteluun. Vastakkaisella äärilaidalla tavoitteena oli mahdollisimman laaja valtio, joka olisi<br />
uskonnollisesti suvaitsevainen. Eräs puolue oli piirtänyt tunnukseensa kartan, jossa omaan maahan<br />
kuuluivat nykyinen Israel, Palestiina ja Jordania ja näiden päälle oli kuvattu kaksi kivääriä ristissä.<br />
Tämänsuuntainen ajatus on noussut esiin, kun eräät israelilaiset poliitikot ovat esittäneet koko<br />
palestiinalaisalueen liittämistä Israeliin ja palestiinalaisten ottamista Israelin kansalaisiksi, tosin<br />
pitkien ja mutkikkaiden vaiheiden jälkeen.<br />
Nimen Israel valinta osoittaa, että 1948 perustettu juutalaisvaltio katsoo olevansa kaikkien 12<br />
sukukunnan laillinen perillinen. Laissa mainitaan Luvatun maan itärajaksi Eufrat, mutta Joosuan<br />
kirjassa heimoille osoitetut alueet ulottuvat enimmillään viitisenkymmentä kilometriä Jordanista<br />
itään. Juudan alue rajoittuu pohjoisessa Hinnomin laaksoon, ja ulottuu eteläiseen autiomaahan asti.<br />
Hinnomin laakson pohjoispuolella sijaitseva Jebus eli Jerusalem kuuluu Joosuan kirjan mukaan<br />
Benjaminille, mutta sen valloittaa vasta Daavid, joka tekee siitä Juudan ja Israelin yhteisen<br />
pääkaupungin. Juudan ja Israelin yhteinen kuningaskunta pysyy koossa vain kahden hallitsijan eli<br />
Daavidin ja Salomon ajan, mutta heidän hallituskautensa kestävät yhteensä 73 vuotta, ja tästä<br />
jaksosta tulee kultakausi, joka muistetaan sukupolvien ajan. En ole huomannut nykyisten<br />
juutalaisten halunneen missään vaiheessa tyytyä pelkkään Juudan sukukunnan alueeseen. He<br />
perustivat siirtokuntiaan eri puolille maata, kun he muuttivat Palestiinaan, jota ensimmäiseen<br />
maailmansotaan asti hallitsivat turkkilaiset ja sen jälkeen englantilaiset.<br />
Yleisen käsityksen mukaan lain tulee olla sama kaikille. Juutalaiset voivat elää arkeaan ja pyhäänsä<br />
oman lakinsa mukaan muista eristäytyneinä, mutta vuorovaikutuksessa muiden kanssa he eivät voi<br />
edellyttää, että naapuritkin pitävät korkeimpana auktoriteettina Mooseksen lakia ja siihen merkittyjä<br />
heimojen alueita. Näin tuhansien vuosien takainen jännite ilmenee edelleen tänä päivänä. Jos Lain<br />
soveltaminen arkiseen elämään tuottaa vaikeuksia, sen soveltaminen kansainväliseen politiikkaan<br />
tuo niin suuria ongelmia, että maailmanrauha tulee uhatuksi. Monet juutalaiset ovat varautuneet<br />
siihen, että he eivät saa ymmärtämystä toisilta kansoilta eikä Yhdistyneiltä Kansakunnilta. Heille<br />
riittää se, että Mooseksen lain mukaan maa kuuluu heille. Kun rintaman toisella puolella on<br />
muslimeita, joiden mukaan korkein kansainvälinen laki löytyy Koraanista, ristiriitaa ei voida<br />
väistää. Eihän Koraanissa mikään viittaa siihen, että muslimien pitäisi väistyä maahan muuttavien<br />
juutalaisten tieltä. Jeesuksen ajoista asti Pyhässä maassa elänyt kirkko jää tässä kamppailussa<br />
kahden tulen väliin.<br />
Kun olemme lukeneet Lakia ja Profeettoja, olemme voineet huomata, että ei ole itsestään selvää,<br />
onko nykyisillä juutalaisilla oikeutta vallata Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin perintömaat. Sekä<br />
Laissa että Profeetoissa annetaan Israelin asua maassa sillä ehdolla, että kansa noudattaa Lakia.<br />
Vieläpä koko kansaa voidaan rangaista, jos jotkut sen jäsenistä kapinoivat Jumalaa vastaan.<br />
Ankarasti varoitetaan, että Jumala antaa vihollisen viedä omaisuuskansan pakkosiirtolaisuuteen, jos<br />
se luopuu Jumalastaan. Näin pakkosiirtolaisuus nähdään rangaistuksena, jonka Assyrian ja<br />
Babylonian kuninkaat panevat täytäntöön. Parannuksen tehneelle kansalle luvataan paluu, ja<br />
Raamatussa puhutaankin eteläisen kuningaskunnan eli Juudan ja myös pohjoisen eli Israelin<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 57
pakkosiirtolaisten pääsystä takaisin kotimaahansa mutta ei sanota, että tästä tulisi toistuva<br />
heiluriliike pois omasta maasta ja takaisin. Opiskellessani Jerusalemissa juutalainen luennoitsija<br />
opetti meille, että Jeesuksen aikaan ei ollut pakkosiirtolaisuutta, koska roomalaiset sallivat<br />
juutalaisten asettua vapaasti silloiseen Palestiinan maakuntaan. Juutalaiset voivat tietysti soveltaa<br />
profeettojen sanoja naapurikansoista nykyisiin naapureihin ja luvattua paluuta Baabelista nykyiseen<br />
maahanmuuttoon, mutta sivullinen ei välttämättä vakuutu tällaisesta soveltamisesta.<br />
Onneksi meidän ei tarvitse tässä ratkaista Lähi-idän poliittista umpisolmua. Rukoilemme johdatusta<br />
neuvottelijoille, että he löytävät sellaisen ratkaisun, joka lopettaa koston kierteen ja tuo rauhan. Tätä<br />
taustaa vasten olemme erityisen kiitollisia Paavalin Efesolaiskirjeen sanasta: ” Emmehän me taistele<br />
ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan.” Kamppailua ei siis käydä Uuden testamentin<br />
mukaan enää pahoja ihmisiä vastaan vaan meissä itsessämme olevaa pahaa vastaan. Meidän<br />
pahuutemme tulee siinäkin näkyviin, että me kristityt emme rakasta lähimmäistämme niin kuin<br />
itseämme. Juutalaiset muistavat hyvin herkästi, mitä kaikkea vääryyttä he tuntevat kokeneensa<br />
kristittyjen keskuudessa. Tilannetta ei paranna se, että juutalaiset hyvin tietävät, mitä Jeesus opetti<br />
lähimmäisenrakkaudesta. Kun me kutsumme Jeesusta Jumalan Voidelluksi, me samalla<br />
tunnustamme, että hänen kansaansa kuuluvat myös juutalaiset, vaikka nämä eivät häntä herrakseen<br />
tunnustaisikaan. Jeesuksen kutsumukseen kuului Israelin hajallaan olevien lampaiden<br />
paimentaminen. Meidät on kutsuttu hänen kanssaan kokoamaan eikä susina ahdistamaan tätä<br />
lammaslaumaa. Vaikka verinen väkivalta täyttää Raamatun sivuja, meidät on kutsuttu rauhan<br />
tekijöiksi.<br />
Suku ja perhe<br />
Raamattu suhtautuu alusta alkaen hyvin myönteisesti sukupuolielämään. Ihmisen luomisesta<br />
sanotaan aivan alussa ytimekkäästi, että Jumala loi ihmisen kuvakseen, mieheksi ja naiseksi.<br />
Toisessa luomiskertomuksessa Jumala tekee miehen kylkiluusta naisen, ja siinä sanotaan, että mies<br />
ja vaimo tulevat yhdeksi lihaksi. Molemmat kertomukset siis korostavat sitä, miten läheisesti mies<br />
ja vaimo kuuluvat yhteen. Sukupuolisuus kuvataan yhdeksi osaksi Jumalan hyvää luomistyötä.<br />
Syntiinlankeemuskertomuksen perusteella voisi pikemminkin väittää, että syöminen on lankeemus<br />
ja ruoansulatuskanava on sellainen elimistö, joka viekoittelee ihmistä syntiin, ja halu tietää, mikä on<br />
oikein ja mikä väärin, houkutteleekin ihmisen tekemään väärin.<br />
Kun mies ja vaimo on karkotettu Jumalan puutarhasta eli paratiisista, heidän yhteisen elämänsä<br />
alkua kuvataan Laissa asiallisesti ja myönteisesti: Mies yhtyy vaimoon ja he saavat lapsen. Yhtä<br />
avoimesti ja raikkaasti kerrotaan myöhempienkin parien kohdalla. Suvun jatkumista seurataan<br />
Laissa ja Profeetoissa. Lapsettomuutta pidetään suurena onnettomuutena ja surun aiheena.<br />
Erityisesti naiset kokevat vaikeaksi sen, että kaivattua lasta ei saada. Miehen mahdin merkkinä<br />
saatetaan pitää sitä, että hänellä on paljon vaimoja ja runsaasti lapsia. Toisaalta tuodaan<br />
peittelemättä esiin ne ongelmat, joita seuraa moniavioisuudesta. Varoittaviksi esimerkeiksi<br />
kelpaavat suurimpien sankareiden Daavidin ja Salomon perheasiat.<br />
Hedelmättömyyden lisäksi kohtaamme muitakin ongelmia. Jumala rankaisee Onania kuolemalla, ja<br />
hänen nimensä on jäänyt hänen syntinsä vuoksi elämään. Onan ei kuitenkaan harjoita onaniaa eli<br />
masturbaatiota. Hän syyllistyy raskaaseen syntiin, koska hän ei halua yhtyä veljensä leskeen ja<br />
saada tämän kanssa lasta, joka jatkaisi veljen perhettä ja oikeastaan hänen omaakin sukuaan.<br />
Raamatun periaatteiden soveltamisessa nykyajan elämään on jouduttu ongelmien eteen. Vanhan<br />
testamentin aikaan toivottiin suvun jatkuvan ja kasvavan. Nykyisin pelätään väestönkasvun<br />
tuhoavan elinmahdollisuudet maapallolla. Viralliseksi tavoitteeksi on tullut syntyvyyden<br />
säännöstely, jopa väestön vähentäminen, niin kuin Kiinassa katsotaan yhden lapsen riittävän<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 58
perheeseen. Ehkäisymenetelmiä ja -välineitä markkinoidaan ahkerasti kuluttajille<br />
peruskouluikäisistä alkaen ja raskauden keskeyttämisestä on tullut sairaaloissa jokapäiväinen<br />
toimenpide. Monien arvioijien mielestä nykyisin on jo saavutettu se tavoite, minkä ihmiset saavat<br />
luomiskertomuksen yhteydessä sillä ihmiset ovat jo lisääntyneet ja täyttäneet maan. Tällaisessa<br />
tilanteessa ei enää pidetä kauhistuttavana sitä, että samaa sukupuolta olevat elävät keskenään kuin<br />
aviopuolisot, sitähän sanotaan jopa hyödylliseksi väestönkasvun torjumisessa.<br />
Vaikka nykyajan ihmiset voivat esittää perusteita sukupuolineutraalille avioliitolle, niiden<br />
löytäminen Raamatusta ei onnistu. Homoseksuaalisuus rinnastetaan Laissa sukurutsaukseen ja<br />
eläimeen sekaantumiseen.<br />
Erittäin herkkä kuvaus kahden miehen välisestä tunteesta on Oikeamielisen kirjasta Toiseen<br />
Samuelin kirjaan lainattu Jousilaulu. Siinä Daavid laulaa muistosanoissaan Saulin pojasta<br />
Jonatanista kuvaten heidän kahden keskinäistä rakkautta. Kuitenkin Daavid puhuttelee Jonatania<br />
tässä veljekseen, ja kummallakin on oma vaimonsa ja omat lapsensa. Laulussa puhutaan siitä, miten<br />
voimakkaat tunnesiteet liittävät nämä kaksi taistelijaa toisiinsa ja miten Jonatanin isän kateus ja<br />
viha Daavidia kohtaan eivät ole pilanneet Daavidin ja Jonatanin välejä.<br />
Raamatun asennetta sukupuolielämään voi verrata asenteeseen juomista kohtaan. Ihminen<br />
menehtyy juoman puutteeseen nopeammin kuin ruoan puutteeseen. Silti kirkossa puhutaan juomista<br />
vastaan, koska juominen aiheuttaa suunnattomasti haittaa useiden ihmisten terveydelle ja<br />
lähimmäissuhteille. Vaikka puhuttaisiin lyhyesti juomisen haitoista, tällöin tietysti ajatellaan<br />
alkoholin käyttöä. Haitat riippuvat siitä, mitä juodaan, miten juodaan ja mitä juomisesta seuraa.<br />
Samaa asennetta voidaan soveltaa sukupuolielämään.<br />
Tienhaaroja<br />
Matkan varrella olemme ohittaneet melkeinpä huomaamatta vanhoja tienhaaroja. Niissä kohdissa<br />
kirkossa mielipiteet ja opetukset ovat eronneet toisistaan niin paljon, että ei ole enää voitu jatkaa<br />
yhdessä. Molemmat osapuolet ovat voineet löytää tukea Raamatun sanasta. Tällaisia vaikeita<br />
kysymyksiä ovat Jumalan Pojan olemus, vanhurskauttaminen ja Herran pyhä ehtoollinen.<br />
Jumalan Pojan olemus<br />
Kun vainojen aika loppui ja kristinuskosta tuli suvaittu ja jopa suosittu uskonto Rooman<br />
keisarikunnassa 300-luvulla jKr., kiisteltiin ankarasti Jumalan Pojan olemuksesta. Kiista levisi<br />
Aleksandriasta koko valtakuntaan ja vastakkaisten käsitysten johtohahmoiksi nousivat Athanasios<br />
ja Areios. Athanasios korosti sitä, että Poika on iankaikkisuudessa syntynyt ja samaa olemusta kuin<br />
Isä. Hänen kantansa voitti, ja se toistetaan <strong>jumalan</strong>palveluksissa, kun luetaan Nikean<br />
uskontunnustus. Areios selitti, että Isä on luonut Pojan aikojen alussa ja tämä on siten Isää alempi.<br />
Tällainen käsitys tuomittiin harhaopiksi kirkolliskokouksessa 325, vaikka sitä voitaisiin puolustaa<br />
Sananlaskujen kirjan kohdalla, jossa sanotaan kahdella tavalla Jumalan Viisaudesta eli Sanasta.<br />
Siinä kuvataan, miten Viisaus on syntynyt ennen luomista, mutta samassa kohdassa sanotaan myös<br />
Herran luoneen Viisauden. Jehovan Todistajat eivät käsitä kolminaisuusoppia vaan pitävät arvossa<br />
Areiosta, ja näin areiolaisuutta elää edelleen meidän aikanamme.<br />
Vanhurskauttaminen<br />
Uskonpuhdistuksen aikana nousi kiistan aiheeksi, mitä ihmisen pitää tehdä, että hän kelpaisi<br />
Jumalalle. Roomalaiskatolisessa kirkossa opetettiin, että tähän tavoitteeseen pääsemiseksi ihmistä<br />
hoidettiin kirkossa, ja näin hänestä tuli aina vanhurskaampi ja vanhurskaampi. Martti Luther tahtoi<br />
edetä tällä tavoin, mutta huomasi, että huolimatta synnintunnustuksistaan, saamistaan<br />
synninpäästöistä sekä hyvitysteoistaan ja kaikista harjoituksistaan hän ei edistynyt vanhurskauden<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 59
tiellä. Hän ei kokenut, että Jumala olisi tehnyt häntä vanhurskaammaksi, merkitsihän latinan sana<br />
”justificare” juuri vanhurskaaksi tekemistä.<br />
Lutherille ei tuonut helpotusta vanhurskauttamista tarkoittava kreikankielisen Raamatun sana,<br />
vaikka hän muuten piti alkukielistä kreikka<strong>laista</strong> Uutta testamenttia arvokkaampana kuin sen<br />
latinankielistä käännöstä. Kreikassa vanhurskautta tarkoittava sana merkitsee usein tuomitsemista,<br />
rankaisemista ja jopa kostamista.<br />
Raamatun heprealainen alkuteksti avaa toisenlaisen näkymän. Hepreassa puhutaan<br />
vanhurskauttamisesta, kun tuomari julistaa syytetyn vapaaksi. Sananlaskujen mukaan se voi<br />
tapahtua silloin, kun syytös on aiheeton, ja näin syytön ihminen ei joudu tuomituksi. Luther käsitti<br />
tätä taustaa vasten Jumalan suuren lahjan, että Jeesuksen ristinkuoleman perusteella Jumala julistaa<br />
syntisen vanhurskaaksi. Jeesus on kärsinyt sen rangaistuksen, minkä me olemme synneillämme<br />
ansainneet, ja me olemme päässeet vapaiksi Jumalan tuomiosta. Roomalaiskatolisten ja luterilaisten<br />
julistus siitä, että näiden kahden vanhurskauttamisopin välillä ei vallitse ristiriitaa, ei poista sitä, että<br />
kummassakin lähtökohta on ollut erilainen ja että katolinen vanhurskauttamisoppi ahdisti Lutheria<br />
epätoivon porteille asti.<br />
Herran pyhä ehtoollinen<br />
Rooman kirkosta irtautuneiden uskonpuhdistajien rintama ei pysynyt yhtenäisenä. Kun luovuttiin<br />
roomalaiskatolisen kirkon ajatuksesta, että pappi ehtoollisella uhraa uudelleen Jeesuksen, piti pystyä<br />
selittämään, mitä sitten ehtoollisella tapahtuu. Sveitsiläinen Ulrich Zwingli piti ehtoollisen leipää ja<br />
viiniä Jeesuksen ruumiin ja veren vertauskuvina ja vietti ehtoollista taivaaseen nousseen Jeesuksen<br />
muistoksi.<br />
Ehtoolliskäsityksessään Martti Luther korostaa Kristuksen todellista läsnäoloa ehtoollisaineissa.<br />
Siunatun leivän ja viinin nauttiessaan ehtoollisella kävijä nauttii kuin Vanhan testamentin uhraaja<br />
sen uhrin, joka on hänen puolestaan annettu. Tässä Luther viittaa Raamattuun kirjoitettuun<br />
Jeesuksen sanaan: ”Tämä on minun ruumiini … tämä on minun vereni”.<br />
Luther vetosi väittelyssä Zwinglin kanssa latinalaisen Raamatun sanaan. Väittelijät eivät tainneet<br />
kiinnittää huomiota siihen, että Jeesus ei suinkaan puhunut latinaa. Viittaus Jeesuksen sanoihin<br />
pohjautuu arameaan tai hepreaan, eikä kummassakaan kielessä käytetä tällaisessa lauseessa sanaa<br />
”on”. Väittelijät eivät siis olleet tässä kohdassa niin kaukana toisistaan kuin väittelyn tiimellyksessä<br />
vaikutti.<br />
Kun kuvataan Daavidin sissiretkiä, kerrotaan, miten hän kaipaa vettä Betlehemin lähteestä. Eräät<br />
hänen sankareistaan noutavatkin henkensä kaupalla lähteen vettä. Daavid ei voikaan juoda sitä vaan<br />
sanoo edellisen suomennoksen (1938) mukaan:” Onhan se niiden miesten veri, jotka menivät sinne<br />
oman henkensä uhalla." Uudessa suomennoksessa (1992) sama lause on käännetty: ”Tämähän on<br />
kuin niiden miesten verta, jotka ovat hakeneet sen henkensä uhalla." Kumpikin käännös on siis<br />
mahdollinen. Kolmas uskonpuhdistuksen merkkimies Jean Calvin lähestyi Lutherin<br />
ehtoolliskäsitystä, mutta ei täysin yhtynyt siihen.<br />
Käännösten vertailu<br />
Ne jotka ovat lukeneet rinnakkain erilaisia suomalaisia raamatunkäännöksiä, ovat huomanneet<br />
useita eroja. Usein on sanottu, että edellinen oli sanatarkka ja uusin on dynaaminen käännös. Saman<br />
voisi sanoa niinkin, että edellisessä käännöksessä käytettiin useammin kuin nykyisessä alkukielen<br />
sanalle samaa suomenkielistä vastinetta erilaisissa yhteyksissä. Vanhemmasta käännöksestä saattaa<br />
jopa aavistaa, miten alkukielellä on sanottu. Uudessa on enemmän käännetty lause kerrallaan.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 60
Tällöin on sanojen järjestys voinut muuttua paljonkin, ja koko lauserakenne on voitu sommitella<br />
uudelleen. Suomen sanat eivät enää vastaa niin usein yksi yhteen alkukielen sanoja kuin edellisessä<br />
käännöksessä. Pieni koe osoittaisi myös käännösten välisen eron. Jos käännettäisiin suomesta<br />
takaisin alkukielelle, vanhasta suomennoksesta tehty käännös tulisi lähemmäksi alkutekstiä kuin<br />
uudesta. Toisaalta uusi suomennos tuntuu paljon sujuvammalta kuin vanha. Vuoden 1938 käännöstä<br />
muunnettiinkin käsittelyn loppuvaiheessa tietoisesti vanhemman sävyiseksi, jotta se tuntuisi<br />
Raamatun kieleltä. Näin haluttiin vähentää sävyn eroa verrattuna vielä aikaisempaa vanhaan<br />
rekisteriraamattuun, jota oli luettu yli 200 vuotta. Kun Raamattua suomennettiin vuoden 1938<br />
laitosta varten, sanaston päivittäminen vei suurimman huomion. Vuoden 1992 käännöstä tehtäessä<br />
pyrittiin erityisesti lauseiden nykyaikaistamiseen. Jos olisin koulussa suomentanut kokeessa vierasta<br />
kieltä samalla tavalla, opettaja olisi miettinyt, voiko näin vapaan käännöksen hyväksyä, saksan<br />
opettajalleni se ei olisi taitanut kelvata.( Raamatunkäännöksiä esitellään tarkemmin sivulta 80<br />
alkaen)<br />
Voideltu<br />
Laissa Aaron voidellaan ylipapiksi, mutta Joosuan kirjassa ei puhuta mitään pyhästä voitelusta.<br />
Tuomarien kirjassa Gideonin poika Abimelek huudetaan kuninkaaksi Sikemissä, ja siinä yhteydessä<br />
hänen velipuolensa Jotam nostattaa kapinan ja puhuu julistuksessaan kuninkaaksi voitelusta. Tämä<br />
osoittaa, että käytäntö tunnetaan, mutta se tulee keskeiseksi vasta myöhemmin. Elia myös voitelee<br />
Hasaelin Syyrian kuninkaan tehtävään. Vaikka lähtökohtana on aivan öljyllä suoritettava<br />
voiteleminen, tällä toimituksella on erittäin syvä merkitys. Jumala valtuuttaa tämän voitelun<br />
saaneen hallitsemaan Hänen kansaansa Hänen hengessään. Tämä näkyy Daavidin suhteessa Sauliin.<br />
Vaikka Saul on todettu kelvottomaksi johtamaan Jumalan kansaa, Daavid ei surmaa eikä edes<br />
vahingoita häntä, koska Saul on Herran voideltu.<br />
Laki ja Edelliset profeetat<br />
Laki Edelliset profeetat<br />
(1) 12 heimoa Juuda<br />
(2) Pyhäkköteltta Temppeli<br />
_____ _____ _____ _____ _____ _____ _____ _____ _____ _____ _____<br />
1. Moos. 2. Moos. 3. Moos. 4. Moos. 5. Moos. Joos. Tuom. 1. Sam. 2. Sam. 1. Kun. 2.Kun.<br />
(3)Esi-isät Luvattuun maahan Mooses kuningas Saul Daavid Salomo Tuho<br />
(4) -> <br />
Selityksiä<br />
1. Laki koskee 12 Israelin heimoa, tämän jälkeen Edellisissä profeetoissa huomio keskittyy aina<br />
enemmän Juudan heimoon.<br />
2. Pyhäkköteltan tilalle tulee temppeli uskonnollisen ja kansallisen elämän keskukseksi.<br />
3. Aluksi kerrotaan esi-isistä.12 heimon kuvaus päättyy viimein Juudan kuningaskunnan tuhoon.<br />
4. 2-5 Moos. katse suuntautuu eteenpäin kohti Luvattua maata. Joosuan kirjassa viitataan jatkuvasti<br />
taaksepäin Mooseksen lakiin. Tuomarien kirjassa aletaan kaivata kuningasta hallitsijaksi.<br />
Kun Vanhan testamentin kirjoja luetaan järjestelmällisesti, vuosisatoja kestänyt tapahtumasarja<br />
näkyy havainnollisesti. Jumalan Voideltu säilyttää tärkeän asemansa, mutta voidellun papin tilalle<br />
nousee voideltu kuningas. Ensimmäisestä Samuelin kirjasta alkaen voideltu kuningas kohoaa<br />
pappien yläpuolelle ja Herran Voideltu tarkoittaa nimenomaan kuningasta. Kun liitonarkku<br />
menetetään taistelussa filistealaisille, se menettää asemansa Jumalan kansaa kokoavan tekijänä,<br />
Kuninkuuden vakiintuessa uudeksi keskukseksi tulee Jerusalem ja kuninkaan hovi siellä. Kun<br />
kuningas Daavid kehittää <strong>jumalan</strong>palveluselämää uudessa pääkaupungissaan Jerusalemissa,<br />
sanotaan että hänellä ovat pappeina Sadok ja Abjatar. Tämä osoittaa, että ainakin kirjoittajan<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 61
näkökulmasta kuningas on pappien yläpuolella. Kuninkaat osallistuvat myös uhritoimitusten<br />
suorittamiseen. Saulilla se lasketaan synniksi, mutta Daavidin ja Salomon kohdalla se hyväksytään,<br />
sanotaanpa jopa, että Daavidin pojatkin toimivat pappeina. Valtiokirkon juuret ulottuvat siis<br />
Jerusalemin temppeliin asti.<br />
Kun Daavidin suku ei enää hallitse Jerusalemissa, jäädään odottamaan, milloin palaa se aika, jolloin<br />
Voideltu taas hallitsee Jumalan hengessä. Jeesuksesta puhuttaessa vakiintuu aivan erisnimeksi<br />
nimitys Voideltu, (Masiah) jonka kreikankielinen käännös on Khristos. Kreikankielisistä<br />
käännöksistä tulee hyvin havainnollisesti näkyviin se, miten aivan käsin suoritettuun toimitukseen<br />
viittaavasta nimityksestä Voideltu tulee korkea arvonimi.<br />
Ennen Jeesuksen aikaa kreikaksi käännetyssä Vanhassa testamentissa eli Septuagintassa käytetään<br />
voidellusta kauttaaltaan sanaa khristos. Nykykreikaksi käännetyn Raamatun kieli noudattelee paljon<br />
tarkemmin yli kaksituhatta vuotta vanhaa käännöstä kuin uusi suomalainen käännös vähän yli 50vuotiasta<br />
käännöstä. Yksi selvä ero kreikkalaisten käännösten välillä tulee kuitenkin ilmi. Kun<br />
nykyisessä kreikankielisessä Raamatussa puhutaan Saulista, Daavidista ja muista Vanhan<br />
testamentin henkilöistä Jumalan voideltuina, käytetäänkin kreikan sanaa (kekhrismenos), joka<br />
voitaisiin suomentaa ”voitelun saanut”. Näissä kohdissa vältetään tarkoituksellisesti sanaa khristos,<br />
joka liittyy kiinteästi Jeesukseen.<br />
Mielestäni vanhassa Septuagintan tavassa käyttää kuninkaista nimitystä khristos näkyy<br />
pysähdyttävällä tavalla Jeesuksen aikainen usko ja ajattelu. Siinä ilmenee voimakkaasti, mitä<br />
ihmiset tarkoittavat, kun he keskustelevat siitä, onko Jeesus Jumalan voideltu ja kysyvät tätä häneltä<br />
itseltään. Meidän aikanamme joskus kuvataan kirkon kehittyneen siten, että Jeesuksen arvo nousee<br />
vähitellen, ensin häntä pidetään profeettana, sitten Kristuksena ja sitten Jumalan Poikana. Tie<br />
kulkeekin päinvastaiseen suuntaan. Kun Jeesus toimii Jumalan Poikana, ihmiset oivaltavat, että hän<br />
on siis Jumalan voideltu, Masiah, Khristos.<br />
(Edelliset profeettakirjat)<br />
2010<br />
Viikko<br />
Maanantai Psalmi Kirja Luku Sananlaskut<br />
35 30.8. 47-48 (Elisasta Juudan tuhoon 2. Kun.) 9-16 11:1-6<br />
36 6.9. 49 17-25 7-12<br />
Jälkimmäiset profeettakirjat<br />
37 13.9. 50 Jesaja 1-12 11:13-18<br />
38 20.9. 51 13-23 19-23<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 62
Kartta: Jerusalem ympäristöineen<br />
Karttaan on piirretty kaupungin 1500-luvulla rakennetut nykyiset muurit. Muurilla ympäröidyn<br />
kukkulanlaen itäreunalla sijaitsee temppelialue. Tästä länteen on merkitty Pyhän haudan kirkko.<br />
Paikka jäi Jeesuksen aikaan muurin ulkopuolelle, koska kaupunki sijaitsi tällöin hieman etelämpänä<br />
kuin 1500-luvulla ympäröity alue, ja muuri lähti osapuilleen temppelialueen keskelle merkityn<br />
Kalliomoskeijan kohdalta länteen. Vanhaa kaupunkialuetta rajoittaa idässä Kidronin laakso, jonka<br />
toisella puolella nousee Öljymäki. Etelään pistävällä jyrkällä harjanteella sijaitsi Jerusalemin vanhin<br />
osa, ja sinne oli rakennettu Siionin vuorilinna,. Kaupungin eteläpuolella näkyy Hinnomin laakso.<br />
Lähde: The Westminster Historical Atlas to the Bible, revised edition, London 1957.s. 108.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 63
Kuudes etappi: Jumalan kansan voittoja ja tappioita<br />
Vastaus: Temppelin rakenne ja muiden kansojen tuhoaminen<br />
Viime kerralla neljä viikkoa sitten esitettiin lopuksi niin tärkeä kysymys, että meidän kannattaa<br />
pysähtyä sitä käsittelemään, ennen kuin lähdemme eteenpäin.<br />
Mikä on temppelin rakentamisesta ja viholliskansojen tuhoamisesta erityisesti juutalaisille annettujen<br />
ohjeiden merkitys nykykristitylle?<br />
Lyhyesti voidaan sanoa syyksi se, että kristittyinä eli Kristuksen omina me kuulumme samaan<br />
seurakuntaan kuin Jerusalemin temppelin rakentajat ja samaan kansaan kuin naapurikansoja vastaan<br />
taistelleet Israelin heimot. Temppelin rakennusohjeet ja käskyt tuhota maan aikaisemmat asukkaat<br />
kuuluvat olennaisesti siihen kokonaisuuteen, johon olemme tutustumassa. Kehosta irrotetut jäsenet<br />
eivät enää toimi vaan kuolevat. Osina elävää Sanaa nämäkin Raamatun kohdat osoittautuvat<br />
mielekkäiksi, vaikka ne irrallisina voivat oudoksuttaa<br />
Kun keskustelemme jonkun henkilön kanssa, meillä on käsityksemme siitä, mikä asia on omasta<br />
mielestämme tärkeä ja mikä ei. Jos välitämme keskustelukumppanistamme, maltamme kuunnella,<br />
mitä hän pitää tärkeänä. Tätä asetelmaa voidaan soveltaa myös Raamatun lukemiseen.<br />
Raamattua pidetään arvossa kristittyjen kesken, mutta usein sen kirjoitukset tunnetaan välillisesti.<br />
Kirkon opettajat ovat nimittäin tehneet perusteellisen työn, kun he ovat tuoneet esille ne asiat, jotka<br />
heidän mielestään ovat meille tärkeimmät. He ovat keskittyneet erityisesti Uuteen testamenttiin, ja<br />
siinäkin esimerkiksi Martti Luther asetti kirjat arvojärjestykseen. Tässä Pyhiinvaelluksessa olemme<br />
lähteneet kulkemaan läpi Raamatun tavoitteenamme lukea kaikki viralliseen kokoelmaan eli<br />
kaanoniin kuuluvat kirjat ilman karsintaa. Kirjoja ei ole myöskään asetettu arvojärjestykseen,<br />
vaikka tulee ilmi, että juutalaisille Laki on arvokkaampi kuin muut Vanhan testamentin osat. Sen<br />
sijaan olen koettanut myötäillä jonkin<strong>laista</strong> historiallista jatkuvuutta. Monessa kohdassa olen<br />
pyrkinyt saamaan esille, millaiseen yhteyteen kukin kirjoitus on alun perin tai ainakin aikaisemmin<br />
kuulunut. Näin kirjoittajan ja viime kädessä viestin lähettäjän näkökulma tulee entistä paremmin<br />
esiin. Tämä näkökulma tuo mukanaan yllätyksiäkin.<br />
Muutamia lukijasta lähteviä rajoituksia voimme kuitenkin pitää mielessämme. 1) Otsikkomme sanat<br />
”Jumalan <strong>voideltua</strong> <strong>seuraten</strong>” tarkoittaa sitä, että tarkastelemme Raamattua kristittyinä,<br />
tarkoittaahan arvonimi Kristus juuri Jumalan Voideltua. 2) Vaellus <strong>laista</strong> <strong>evankeliumiin</strong> osoittaa,<br />
että pidämme mielessämme tätä Jumalan sanan jakoa lakiin ja <strong>evankeliumiin</strong>, mitä Martti Luther<br />
tähdensi. 3) Historiallis-kiitollinen tarkastelutapa merkitsee sitä, että pyritään ottamaan huomioon<br />
Raamatun alkuperäisiä historiallisia yhteyksiä ja samalla huomaamaan, miten paljon kirja antaa<br />
lahjaksi meille lukijoilleen.<br />
Ehkä monenkin mielestä pikkutarkat ohjeet pyhäkköteltan rakenteesta ja raakoihin<br />
väkivallantekoihin kannustavat käskyt raivata muut kansat tieltä, vievät Raamatussa kovin paljon<br />
tilaa. Ne kertovat kuitenkin, mikä on ollut tärkeätä silloin, kun Raamatun kansa on ottanut sanoman<br />
vastaan.<br />
Pyhäkkö<br />
Ohjeet pyhäkön rakentamisesta muistuttavat siitä, että Vanha testamentti liittyy suureen<br />
<strong>jumalan</strong>palvelukseen, joka on kaikunut heprean kielellä tuhansia vuosia sitten ja johon me<br />
osallistumme, vaikka emme osaisi hepreaa sen enempää kuin ”aamen”, ”hallelujaa” ja ”hoosianna”.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 64
Sunnuntaisin valmistaudumme käymään alttarin ääreen yhtymällä Jesajan kutsumusnäyn serafien<br />
ylistyslauluun Jerusalemin temppelissä: ”Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Jumala Kaikkivaltias…”<br />
Tämän vaelluksemme aikana minulla on vahvistunut mielikuva siitä, kuinka juuri papit ovat<br />
säilyttäneet Jumalan sanan sukupolvesta toiseen. Vieläpä näyttää tulevan esiin, mitkä pappissuvut<br />
ovat tahoillaan osallistuneet tähän Sanan palvelukseen.<br />
Kun nyt luemme jälkimmäisiä profeettakirjoja aloittaen Jesajasta, kohtaamme saman jännitteen, jota<br />
meidän aikanamme kuvataan korkeakirkollisuuden ja matalakirkollisuuden väliseksi. Vanhassa<br />
testamentissa meidän pitäisi sanoa sitä korkeatemppelisyyden ja matalatemppelisyyden väliseksi.<br />
Jesajakin herättää lukijansa ajattelemaan, mitä lukuisilla temppeliin liittyvillä käskyillä on tekemistä<br />
elävän uskon ja Jumalan tahdon mukaisen siveellisen elämän kanssa. On hyvä, että tämä pohdiskelu<br />
jatkuu edelleen. Jesaja kuuluu pikemminkin ”matalatemppelisiin” eli ”matalakirkollisiin”<br />
meikäläisen luokittelun mukaan. Me kohtaamme kuitenkin Raamatussa myös ”korkeakirkollisia”.<br />
Jos jaksamme lukea Raamatun läpi, näemme, miten jännite jatkuu sukupolvesta toiseen ja siirtyy<br />
aikanaan nuoreen kirkkoon.<br />
Jumalanpalvelus oli keskittynyt Vanhan testamentin kuvaamana aikana alttarin ympärille.<br />
Historiallisissa kirjoissa kuvataan, miten pyhäkköteltta seurasi sotaretkille vahvistamaan<br />
taistelijoita. Tarkka kuvaus pyhäkköteltan osasista tukee sitä käsitystä, että telttaa kuljetettiin<br />
sotajoukon mukana ja se pystytettiin ja purettiin aina uudelleen, Silloin oli syytä tietää tarkoin, mitä<br />
osia tarvittiin ja miten ne liittyivät toisiinsa. Kun temppeli oli rakennettu, siitä tuli siirrettävän<br />
pyhäkköteltan tilalle kansallinen keskus ja lopulta linnoitus, jonka muurien suojasta etsittiin turvaa,<br />
kun Jerusalemin puolustus oli murtunut. Kuvauksia temppelin rakenteesta tarvittiin, kun tuhon<br />
jälkeen piti rakentaa temppeli uudelleen. Monet julistajat Uudesta testamentista alkaen ovat<br />
esittäneet vertauskuvallisia merkityksiä monille pyhäkön yksityiskohdille. Niihin emme ole tässä<br />
yhteydessä pysähtyneet. Jotkut tutkijat arvelevat, että pyhäkön rakenteiden kuvaukset on esitetty<br />
ulkopuolisille vasta sitten, kun pyhäkköteltta ja Salomon temppeli kuuluivat jo menneisyyteen.<br />
Tämä ei kuitenkaan muuta käsitystä siitä, miten tärkeinä näitä molempia <strong>jumalan</strong>palveluksen<br />
paikkoja aikoinaan pidettiin.<br />
Vanhan liiton seurakunta piti siis temppeliä erittäin tärkeänä, ja tätä taustaa vastaan ymmärrämme<br />
Uuden testamentin puolelta, miten vakavia olivat temppeliin liittyvät syytökset Jeesusta vastaan.<br />
Puhdistaahan hän kaikkien neljän evankelistan mukaan Jerusalemin temppelin, ja syytetäänhän<br />
häntä kuulustelussa siitä, että hän lupaa hävittää Herodeksen temppelin ja rakentaa tilalle uuden.<br />
Evankelista tosin selvittää, että Jeesus tarkoittaa tällöin ylösnousemustaan. Uuden liiton<br />
seurakunnasta tulee kuolleista nousseen Jumalan Pojan keho ja uuden liiton temppeli, ja jopa<br />
jokaisen oma keho on tarkoitettu Jumalan pyhäköksi. Tässä erkanevat Jeesuksen seuraajat niistä,<br />
jotka eivät tunnusta häntä Jumalan Voidelluksi. Tosin Uudessa testamentissa Jeesuksen seuraajatkin<br />
kunnioittavat kivistä rakennettua temppeliä ja Paavalia myöten osallistuvat sen uhripalvelukseen<br />
temppelin tuhoon asti.<br />
Pyhä sota<br />
Yksityiskohtaiset kuvaukset viholliskansojen hävityksestä kuvaavat karusti, miten Israelin heimot<br />
taistelivat naapureitaan vastaan. Näiden valloitusten kuvauksista voitaneen päätellä jotakin kansan<br />
hallinnosta ja yhteiskunnasta. Ne luovat myös hyvän taustan Uuden testamentin rauhan sanomalle,<br />
joka ylittää kansallisuuden rajat.<br />
Me pyrimme usein haihduttamaan mielestämme ikäviä asioita. Näin teemme yksilöinä ja<br />
kansakuntana. Tätä kutsutaan aktiiviseksi unohtamiseksi. Sama ilmiö liittyy helposti uskonnolliseen<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 65
elämään ja kansalliseen historiaankin. Jos olemme mukana jakamassa Abrahamin perintöön<br />
kuuluvaa siunausta, emme saa piilotella oman yhteisömme menneisyyteen kuuluvia verisiä vaiheita.<br />
Näihin kuuluu sekin, miten Jumalan kansa raivaa miekalla itselleen pääsyn Luvattuun maahan.<br />
Ehkä pystymme arvioimaan myöhempiä aikoja, kun näemme Raamatusta, miten säälimättömästi<br />
kohdellaan naapureita.<br />
Monet kansat ovat soveltaneet omaan historiaansa niitä sanoja, joilla Raamatussa rohkaistaan<br />
kansaa taisteluun vihollisia vastaan. Olemme jo Tiekartan mukaan ohittaneet psalmin 46, joka alkaa<br />
”Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkenä.” Martti Luther kirjoitti siitä virren,<br />
jonka ensi säkeistössä on tutut sanat: ”Se vanha vainooja, kavala, kauhea, on kiivas kiukkuinen ja<br />
julma hirmuinen.” Minun lapsuudessani tämä helposti samaistettiin suomalaisten itäiseen<br />
naapurikansaan. Psalmin soveltamista ilman muuta naapureihin meidän kannattaa varoa, olipa kyse<br />
mistä kansasta tahansa. Arvokkaampaa kuin vihollisten tuhoaminen on tähän samaan psalmiin<br />
sisältyvä lupaus Jumalan voitosta: ”Koko maailmasta hän hävittää sodat.” Jumalan lupaukset<br />
kuuluvat kaikille kansoille, ja niiden varassa me pääsemme rauhassa naapuriemme kanssa<br />
eteenpäin, me suomalaiset, saamelaiset, venäläiset, virolaiset, ruotsalaiset, norjalaiset ja kaikki<br />
muutkin.<br />
Yhteen summaten – me sanomme: ”Tämä on Jumalan Sana.” Sanomme sen hämmentyen ja<br />
kiitollisina. Jumalan Sana vaikuttaakin kovin inhimilliseltä, vaikka toivoisimme sen olevan jotakin<br />
jalompaa ja joka kohdassaan selkeämmin meitä puhuttelevaa. Tämän me olemme kuitenkin saaneet.<br />
Samalla tavalla aikalaiset ja monet myöhemmätkin ovat ihmetelleet sitä, että galilealainen<br />
rakennusmies on Jumalan Poika. Moni pettyy, koska odottaa jotakin mielestään ylevämpää.<br />
Kertomus jatkuu runona<br />
Olemme taas ylittäneet rajalinjan, kun olemme siirtyneet Edellisistä profeetoista Jälkimmäisiin<br />
profeettoihin. Kirjoitusten sävy on muuttunut, Jordanin ylityksestä Jerusalemin tuhoon asti<br />
ulottuvan kertomusten sarjan tilalle on tullut julistavien profeettojen runollinen kieli. Sanoma pysyy<br />
kuitenkin samana. Laissa varoitetaan, että synnin palkaksi tulee kuolema. Edellisissä profeetoissa<br />
tarkastellaan, miten tämä pitää paikkansa kansojen vaiheissa. Kun Jumalan lakia vastaan rikotaan<br />
jatkuvasti, ensiksi tuhoutuu Israelin kuningaskunta ja tämän jälkeen myös Juudan kuningaskunta.<br />
Kun Edelliset profeetat tarkastelevat historian pitkiä kehityskulkuja, Jälkimmäiset profeetat puhuvat<br />
yksityiskohtaisesti tilanteista varoittaen ja kehottaen. Ilmaisun runollisuus tulee siinäkin näkyviin,<br />
että Pohjoinen valtio, jota Edelliset profeetat kutsuvat asiallisesti Israeliksi, esiintyy Jälkimmäisissä<br />
profeetoissa usein nimellä Efraim, joka tarkoittaa oikeastaan pohjoisen alueen johtavaa heimoa.<br />
Kun luemme Jälkimmäiset profeetat välittömästi Edellisten profeettojen jälkeen, voimme huomata<br />
näiden välisiä yhtäläisyyksiä. Toinen kuninkaiden kirja kertoo paikoin sanasta sanaan samalla<br />
tavalla kuin Jesajan kirjan ensimmäisen osan loppu siitä ajasta, jolloin Pohjoinen valtio eli Israel<br />
tuhoutuu. Samoin Eteläisen valtakunnan eli Juudan tuhon kertoo Jeremian kirja aivan samalla<br />
tavalla kuin Toisen kuninkaiden kirjan loppu.<br />
Muuallakin näkyy yhteisiä piirteitä. Profeettojen kirjoissa tapahtumia tarkastellaan Juudan<br />
näkökulmasta, Siion mainitaan usein, eikä tämä nimi viittaa ainoastaan Jerusalemin kaakkoiseen<br />
harjanteeseen, jolla sijaitsevan jebusilaisten linnoituksen Daavid valloitti ja jolle hän rakensi oman<br />
palatsinsa. Siion tarkoittaa usein temppelin vuorta tai koko Jerusalemia, jopa koko Juudaa. Daavidia<br />
kunnioitetaan sankarina ja häneen verrataan myöhempiä Jerusalemissa hallinneita kuninkaita ja<br />
todetaan yleensä, kuinka nämä eivät mittaa täyttäneet. Niinpä jäädäänkin odottamaan Daavidin<br />
jälkeläistä, joka ottaa haltuunsa valtakunnan. Temppelin <strong>jumalan</strong>palvelusta seurataan arvostellen.<br />
Pelkkä Lain mukaan suoritettu <strong>jumalan</strong>palvelus ei riitä, vaan Jumala seuraa niin pappien kuin<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 66
temppelissä kävijöiden elämää. Profeetat tarkastelevat myös tapahtumia Juudan rajojen ulkopuolella<br />
ja antavat hallitsijoille ohjeita siitä, miten heidän tulisi toimia suhteissaan ulkovaltoihin. Kaikessa<br />
ilmenee Lakiin pohjautuva sanoma: Jumalan tahtoa noudattava hallitsija ja kansa saavat siunauksen,<br />
mutta Jumalasta luopuvat saavat rangaistuksen.<br />
Monet piirteet yhdistävät siis profeettojen kirjoja toisiinsa. Vielä lähempää yhteyttä osoittaa se, että<br />
paikoin ne ovat sanasta sanaan samanlaisia. Esimerkiksi Miikan tunnettu rauhanlaulu sisältyy myös<br />
Jesajan kirjaan. Suomeksi laulamme: ”Nouskaamme vuorelle korkeimmalle, kun päivä Herran<br />
lähestyy…” Samantapaisia yhtäläisyyksiä on löydettävissä muitakin.<br />
Profeetat kansan kohtalonaikoina Israelin kuuluisat profeetat Elia ja Elisa elivät jo 800-luvulla,<br />
mutta vanhimmat säilyneet profeettakirjat ovat ajalta noin sata vuotta myöhemmin. Ainakin jotkut<br />
profeetoista ovat todennäköisesti esittäneet sanomaansa lauluina, jotka on myöhemmin kirjoitettu<br />
muistiin. Kirjoituksia on voitu vielä toimittaa, ennen kuin ne ovat saaneet lopullisen asunsa.<br />
Profeettojen toiminta liittyy usein Israelin ja Juudan kohtalonaikoihin. Profeetat puhuvat paljon<br />
oman aikansa tapahtumista ja osoittavat tarkkaa silmää niiden arvioinnissa ja kykyä kertoa, mitä on<br />
tulossa. He ilmoittavat ihmeellisen osuvasti tulevia tapahtumia, mutta meidän on otettava yksi<br />
seikka huomioon, kun usein ajatellaan, että profeetat ovat toimineet nimenomaan taitavina<br />
ennustajina. Samaan aikaan liikkui paljon erilaisia profetioita, ja juuri ne tallennettiin, jotka olivat<br />
osoittautuneet oikeiksi. Eihän väärien profeettojen sanoja kannattanut säästää tuleville polville.<br />
Joissakin kertomuksissa mainitaan aivan nimeltä sellaisia profeettoja, jotka ennustivat väärin ja<br />
joutuivat aikanaan häpeään.<br />
Meille Vanhassa testamentissa säilytetyt profeettain kirjoitukset voidaan jakaa kolmeksi ryhmäksi<br />
sen mukaan, mihin aikakauteen heidän kirjoituksensa kuuluvat. Profeettojen sijoittamisessa<br />
aikajanalle voi ilmetä suurta väljyyttä. Vanhastaan on ollut tapana ajoittaa tapahtumat kuninkaiden<br />
hallituskausien mukaan. Näin on monet profeettakirjatkin ajoitettu. Kaikkein tarkimmin on profetiat<br />
päivätty Hesekielin kirjassa. Hänen kirjastaan selviää myös se, että profetioita ei ole tallennettu<br />
käärölle tarkassa aikajärjestyksessä. Vuosien laskeminen Kristuksen syntymästä on alkanut kauan<br />
Jeesuksen syntymän jälkeen, mutta koetamme soveltaa sitä profeettojenkin aikaan.<br />
Profeettojen vuosisatoihin sisältyi suuria valtiollisia muutoksia. Israelin kuningaskunnan loppuaikoina<br />
Assyria hallitsi Lähi-Itää. Uudeksi suurvallaksi nousi 600-luvun lopussa Uus-Babylonia.<br />
Assyrian pääkaupunki Ninive tuhoutui vuonna 612. (Havainnollinen aikakartta on sivun 85 edellä.)<br />
Juudan kuningaskunta säilytti Jesajan aikana itsenäisyytensä maksamalla veroa Assyrialle, mutta<br />
voimistuva Uus-Babylonia valloitti Jerusalemin, niin kuin Jeremia varoitti etukäteen, ja Juudan<br />
johtajat joutuivat pakkosiirtolaisuuteen. Persialaiset kukistivat vuorostaan Uus-Babylonian<br />
valtakunnan 500-luvun loppupuolella ja Juudan pakkosiirtolaiset saivat vuonna 537 luvan palata<br />
vanhaan kotimaahansa.<br />
Monien kirjojen kohdalla on arvailtava niissä kuvatuista maailmantapahtumista, mihin kauteen ne<br />
sijoittuvat, ja eri tutkijoiden käsitykset voivat erota paljon toisistaan. Esimerkiksi Joonan kirja<br />
puhuu Assyrian suurvalta-ajasta, jolloin Jesaja vaikutti, mutta Joonan kirjan kielessä on piirteitä<br />
monta sataa vuotta myöhemmältä ajalta. Joonan kiitoslauluun voikin yhtyä ahdistuksesta pelastunut<br />
ihminen miltä vuosidadalta tahansa, myös meidän omalta ajaltamme. Jesajan kirjan alkuosa liittyy<br />
aikaan ennen Israelin kuningaskunnan tuhoa, mutta loppuosassa puhutaan jälleenrakennuksen ajasta<br />
Juudan pakkosiirtolaisuuden päätyttyä.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 67
Kansojen sotia ja jumalien kamppailuja<br />
Kun Israelin heimot valloittavat Luvattua maata, ne kukistavat julmasti maan aikaisemmat<br />
asukkaat. Näin pyritään hävittämään vieraiden kansojen jumalat. Kunkin <strong>jumalan</strong> v-ööoimaa<br />
osoittaa aina sen oman kansan menestys. Tämä laskutapa joutuu koetukselle, kun Israel ja Juuda<br />
kohtaavat voimakkaampansa. Piirittäessään Jerusalemia assyrialaiset luettelevat rehennellen, kuin<br />
monta kansaa he ovat kukistaneet, ilman että niiden jumalat ovat kyenneet pelastamaan omiaan.<br />
Profeetta Jesajan rohkaisemana Juudan kuningas turvaa kuitenkin Herraan ja saa sillä kerralla avun.<br />
Jeremian aikana taistelu käy toivottomaksi. Tappiot sodassa osoittavat, että Herra ei enää suosi<br />
kansaansa. Tässä tilanteessa auttaa eteenpäin Viidennen Mooseksen kirjan eli Deuteronomiumin<br />
sanoma: Jumalan tahtoa vastaan toiminut kansa on ansainnut rangaistuksensa. Siksi tulee tärkeäksi<br />
taistelu syntiä vastaan oman kansan keskuudessa. Näin profeetat tarkastelevat aikansa elämää<br />
varoittaen synnistä ylhäisiä ja alhaisia. He pyrkivät ohjaamaan kansan Jumalan käskyjen tielle, jotta<br />
se saisi elää ja menestyä, vaikka kansallinen itsenäisyys ei jatkuisikaan.<br />
Vaikka profeetat ottavat tiukasti kantaa Jumalasta luopumista ja siveellisyyden höltymistä vastaan,<br />
he tarkkaavat myös avoimesti maailman tapahtumia. Heidän katseensa kantavat kauas yli oman<br />
maan rajojen. He seuraavat kansainvälistä tilannetta arvostellen ja opastaen kuninkaitakin näiden<br />
ratkaisuissa.<br />
Kirjoitustaito kehittyy<br />
Taistelujen lisäksi Laki ja Profeetat heijastelevat rauhanomaista kehitystä. Abraham lähtee pitkälle<br />
vaellukselleen Urin kaupungista. Hänen synnyinseutunsa sumerilaisten kieli erosi selvästi<br />
hepreasta, ja sumerin kieleen kehitetyn nuolenpääkirjoituksen merkit sopivat huonosti seemiläisiin<br />
kieliin, joihin hepreakin kuuluu. Abrahamin uuden kotimaan Kanaanin asukkaat puhuivat useita<br />
seemiläisiä kieliä ja näitä varten kehittyi uusi kirjoitustapa, jossa 600 nuolenpäämerkin asemesta<br />
tultiin toimeen parillakymmenellä kirjainmerkillä. Tämä kirjoitus syrjäytti nuolenpääkirjoituksen<br />
niihin aikoihin, kun Israelin heimot levittäytyivät Kanaaniin. Tällä aakkosiin perustuvalla tavalla on<br />
kirjoitettu Vanhan testamentin kirjat hepreaksi ja osin arameaksi, Uuden testamentin kirjat kreikaksi<br />
ja sen lisäksi paljon muutakin. Eri kansat kirjoittavat merkit vähän eri tavoin, mutta periaatteessa<br />
samaa kirjoitusjärjestelmää käyttävät kaikki Euroopan kielet venäjä mukaan lukien ja esimerkiksi<br />
Etiopian kielet ja arabia sen lisäksi. Heprean aakkoset alkavat alef, beet, gimel, daleth; näiden<br />
myöhäisiä sukulaisia ovat kreikan alfa, beeta, gamma ja delta sekä myös meidän a, b, c ja d.<br />
Laissa kerrotaan jo, että Mooses kaivertaa kiveen käskyjä, mutta varsinaisesti kirjoittamisesta<br />
puhutaan Profeetoissa. Daavidin hovin virkamiehiin kuuluu kirjuri. Elialta tai Elisalta ei ole säilynyt<br />
kirjoituksia. He olivat vähän vanhempia kuin Aamos ja Jesaja. Aikakirjoissa sanotaan, että kuningas<br />
Ussian ajasta saa lisätietoja profeetta Jesajan kirjasta ja Jeremian kirjassa kuvataan<br />
yksityiskohtaisesti, miten hänen sihteerinsä Baruk kirjoittaa profeetan sanelusta, vieläpä toiseen<br />
kertaan, kun kuningas Jojakim on polttanut ensimmäisen käärön.<br />
Vähitellen kirjoitettu sana tulee näin pyhän perinnön välittäjänä tärkeämmäksi kuin suullinen.<br />
Monet ovat alkanet ajatella, että kaikki on alkanutkin siitä, että joku on istunut kirjoittamaan<br />
Raamattua meitä varten. Näin on jäänyt huomaamatta se rikas uskonnollinen elämä, jonka keskellä<br />
pyhä sanoma on elänyt jo ennen kuin se kirjattiin.<br />
Jumala isänä<br />
Usko Jumalaan isänä pilkahtelee jo Vanhassa testamentissa. Olemme vaelluksellamme Lain ja<br />
Profeettojen läpi jo ohittaneet joitakin kohtia, joissa puhutaan Jumalasta isänä ja ihmisistä Jumalan<br />
lapsina. Tämä suhde tuo tällöin esiin kolme näkökohtaa.<br />
1) Jumala suhtautuu kansaansa kuin isä lapsiinsa.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 68
2) Jumalan kansan tulee suhtautua Jumalaan kuin lapsi isäänsä.<br />
3) Jumalan erityinen suhde voideltuun kuninkaaseen ilmenee siinä, että Jumala on tämän isä.<br />
Vanhan testamentin puhe Jumalan kansasta Jumalan lapsina vastaa Uuden testamentin sanomaa<br />
Jeesuksen opetuslapsista Jumalan lapsina. Me pakanat eli muiden kansojen jäsenet emme nauti<br />
lapsen oikeutta Lain perusteella. Sen aseman suo Jeesus ja hyvä sanoma hänestä Jumalan ainoana<br />
Poikana.<br />
(Edelliset profeettakirjat)<br />
2010 Maanantai Psalmi Kirja Luku Sananlaskut<br />
Viikko<br />
39 27.9. 52-54 (Jesaja) 24-27 24-31<br />
40 4.10. 55 28-39 12:1-6<br />
41 11.10. 56-57 Jeremia 1-10 7-12<br />
42 18.10. 58-59 11-20 13-17<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 69
Seitsemäs etappi: Sanan voimaa<br />
Elävä sana ja paatunut kansa<br />
Jesajan kirjassa profeetta kertoo, miten hän saa pyhäkössä kutsumuksen tehtäväänsä ja sanoman<br />
vietäväksi omalle kansalleen:<br />
Mene ja sano tälle kansalle: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa<br />
älkääkä ymmärtäkö. Paaduta tämän kansan sydän, sulje sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se<br />
silmillään näkisi, ei korvillaan kuulisi eikä sydämellään ymmärtäisi – ettei se kääntyisi ja tulisi<br />
terveeksi. (Jes. 6:9-10)<br />
Profeetta saa siis varautua heti tehtävänsä alussa, että hänen sanomaansa ei tulla ottamaan vastaan.<br />
Kansa jatkaa väärää elämäntapaansa hänen varoituksistaan huolimatta, ja tuho lähestyy<br />
vääjäämättömästi. Jesajan kotimaa Juuda ja Israel joutuvatkin jatkuvasti taistelukentäksi. Assyrian<br />
sotajoukko valloittaa Israelin pääkaupungin Samarian vielä Jesajan elinaikana vain runsaat<br />
kymmenen vuotta profeetan kutsumusnäyn jälkeen, ja Israelin kansan johtajat viedään<br />
pakkosiirtolaisuuteen itään. Assyrialaiset piirittävät Juudan pääkaupunkia Jerusalemiakin. Tämä<br />
säästyy vielä kerran, ja Daavidin sukuun kuuluva kuningas säilyttää valtakuntansa itsenäisyyden<br />
rippeet. Jerusalem kukistuu vasta Jeremian aikana melkein 150 vuotta myöhemmin. Silloin on jo<br />
Assyrian suurvaltakin tuhoutunut, ja Babylonia noussut lyhyeksi ajaksi uudelleen Lähi-idän<br />
valtiaaksi.<br />
Valtakunnat kukistuvat, mutta sana elää. Jesajan kutsumusnäyn sanoma pysyy jatkuvasti<br />
ajankohtaisena, ja siihen viitataan myöhempien sukupolvien aikana. Kohtaamme saman huolen<br />
paatuneen kansan tilasta Evankeliumissa Johanneksen mukaan sekä Markuksella, Matteuksella ja<br />
Luukkaalla, Apostolien teoissa, oman aikamme juutalaisessa seurakunnassa ja sen ulkopuolellakin.<br />
Evankelista Johannes esittää arvion Jeesuksen toiminnan vaikutuksesta, ennen kuin alkaa kuvata<br />
Jeesuksen viimeistä pääsiäistä Jerusalemissa. Evankelista toteaa tällöin, etteivät ihmiset pysty<br />
uskomaan Jeesukseen, ja sanoo viitaten juuri Jesajan kutsumusnäkyyn, että tämä profeetta on jo<br />
kauan aikaisemmin kuvannut Jeesuksenkin kuulijoiden paatumuksen.<br />
Evankeliumissa Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan mukaan Jesajan kutsumusnäyn sanat sopivat<br />
tarkalleen Jeesuksen esittämiin vertauksiin. Kansa kuulee Jeesuksen vertaukset, mutta ei käsitä<br />
niiden sanomaa eikä muuta elämäänsä.<br />
Apostolien teot päättyvät siihen, kun Paavali on kuljetettu vankina Roomaan. Siellä hän elää sen<br />
verran vapaasti, että hän voi kutsua suurkaupungin juutalaisia luokseen. Näille hän selittää sovittuna<br />
päivänä aamusta iltaan hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta, mutta juutalainen seurakunta ei ota<br />
uskossa vastaan Jeesusta Jumalan voideltuna. Siinä tilanteessa Paavalikin toistaa Jesajan arvion<br />
oman kansansa paatumuksesta ja päättää kääntyä pakanoiden puoleen.<br />
Jesajan kutsumusnäyn sanat puhuttelevat edelleen meidän aikanamme. Valmistuakseni<br />
pappisvirkaan tein lopuksi pro gradu –työn eli tutkimuksen, jonka kohteena oli Helsingin<br />
juutalainen seurakunta. Tutustuin silloin juutalaisen seurakunnan toimistonhoitajaan Josef<br />
Bassiniin. Tämä ystävällinen, paljon maailmaa nähnyt mies puhkesi kerran puhumaan oman<br />
seurakuntansa tilasta. Lain ja Profeetat hyvin tuntien hänkin lainasi Jesajan kutsumusnäyn sanoja<br />
siitä, miten juutalainen seurakunta on paatunut eikä noudata Jumalan sanaa vaikka on hyvinkin<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 70
kuullut sen. Vaieten kuuntelin häntä, sillä tiesin, ettei kirkossa tilanne näytä sen paremmalta kuin<br />
synagogassa.<br />
Jesajan sanat kansan paatumuksesta sopivat profeetan elinaikana ja sen jälkeen jokaisen<br />
vuosituhannen tilanteeseen. Meidän ei tarvitse siksi joutua toivottomiksi, jos näemme luopumusta<br />
omassa ajassammekin. Meidän ei kannata kuvitella, että ennen kaikki oli paremmin ja ihannoida<br />
vanhan hyvän ajan hurskautta, ei toisten kansojen uskonnollisuutta eikä toisten uskontojenkaan<br />
hartautta. Kuulumme kaikki samaan langenneeseen ja paatuneeseen ihmiskuntaan. Ylitse kaikkien<br />
rajojen yltää profeetan katse ja samalla tavalla ylitse kaikkien rajojen ihmisten ainoa lohdutus on<br />
kaikki voittava rakkaus, jota Jumala meille osoittaa. Meitäkin lohduttaa lupaus, jonka Jesaja esittää<br />
useaan kertaan: Elämä jatkuu tuhoavien koettelemusten jälkeen vaikkapa vain pienen jäännöksen<br />
kautta. Vaikka puu kaadettaisiinkin, kannosta kasvaa vielä vesa.<br />
Suuret profeetat Jesaja, Jeremia ja Hesekiel<br />
Jesaja<br />
Parhaat henkilötiedot profeetta Jesajasta saa heti Jesajan kirjan ensimmäisestä jakeesta. Hänen<br />
isänsä nimi oli Amos, mutta tätä ei saa sekoittaa profeettaan, jonka sanoma on kahdentoista lyhyen<br />
profeettakirjan kokoelmassa kolmantena. Hepreassa nimien välinen ero näkyy aivan selvästi.<br />
Vuoden 1992 raamatunkäännös korostaa näiden kahden henkilön eroa kutsumalla Jesajan isää<br />
Amosiksi ja profeettaa Aamokseksi. Edellinen Raamatun suomennos ei tee eroa vaan kutsuu<br />
kumpaakin Aamokseksi, ja tämä voi aiheuttaa sekaannusta.<br />
Jesaja vaikuttaa neljän kuninkaan hallituskaudella noin neljänkymmenen vuoden aikana. Profetiat<br />
osoittavat, miten tarkoin hän seuraa elämää omassa kotimaassaan ja sen ulkopuolella. Juudassa ja<br />
Jerusalemissa hyvinvointi lisääntyy, mutta omaisuus kasautuu enimmäkseen harvoille rikkaille,<br />
jotka elävät ylellisesti. He eivät välitä toisten puutteesta ja kurjuudesta. Näistä yhteiskunnan<br />
epäkohdista Jesaja puhuu voimakkaasti. Hän sanoo suoraan, että profeetat ja papitkin ovat<br />
syyllistyneet vääryyteen. Huomaamme siis, että yhteiskunnan jakautuminen rikkaisiin ja köyhiin ei<br />
ole vain nykyajalle ominaista.<br />
Jesaja seuraa myös kansainvälisiä tapahtumia ja antaa kuninkaille neuvoja. Hän rohkaisee<br />
luottamaan Jumalaan eikä turvautumaan ulkovaltoihin. Assyrian uhan väistyminen osoittaa Jesajan<br />
rohkaisevat sanat oikeaksi neuvoksi vaikeassa tilanteessa.<br />
Jesajan kirja sellaisenaan kuin se on meidän käsissämme sisältää osia, jotka eroavat selvästi<br />
toisistaan. Alkuosassa eli luvuissa 1-35 profeetta varoittaa ja lohduttaa kansaansa ja sen hallitsijoita.<br />
Esitys koostuu kuin mosaiikki pienistä osista. Jotkut lyhyet jaksot ovat suorasanaisia kuvauksia<br />
tapahtumista ja niihin liittyvistä lausumista, mutta useimmat on puettu runoasuun, ja niitä on voitu<br />
toistaa laulaen.<br />
Luvut 36-39 sisältävät lyhyen kertomukseen kuningas Hiskian ajan tapahtumista. Kertomus etenee<br />
kohdittain aivan samoin sanoin kuin kuvaus samoista tapahtumista Toisessa kuninkaiden kirjassa.<br />
Samalla tavalla Jeremian kirjassa kerrotaan Juudan kuningaskunnan lopusta aivan samalla tavalla,<br />
jopa samoin sanoin, kuin Toisen kuninkaiden kirjan lopussa. Tämä osoittaa miten Edellisten ja<br />
Jälkimmäisten profeettojen kirjoitukset kuuluvat läheisesti yhteen.<br />
Erityisen selvä sauma näkyy Jesajan kirjassa luvun 39 jälkeen. Kuningas Hiskian ajasta siirrytään<br />
välittömästi yli 150 vuotta siihen kauteen, jolloin pakkosiirtolaiset saavat luvan palata Babyloniasta.<br />
Aikakauden vaihtuminen on herättänyt lukijoiden huomiota, ja sille on annettu kaksi aivan eri<strong>laista</strong><br />
selitystä. Vanhempaan aikaan ajateltiin, että profeetta Jesaja on ennustanut tarkkaan tulevien<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 71
vuosisatojen tapahtumia. Nykyisin Raamatun tutkijat sanovat, että samaan kääröön on yhdistetty<br />
myöhemmältä ajalta juontuvia aineksia, Pakkosiirtolaisuuden päättymisen jälkeen vaikuttanut<br />
profeetta on saanut tällöin tutkijoilta kutsumanimen Deuterojesaja eli Jesaja II. Uudessa<br />
testamentissa puhutaan Jesajan sanoista erotuksetta, viitataanpa Jesajan kirjan alkuun tai loppuun.<br />
Pyhiinvaelluksellamme emme pysähdy tekijäkysymykseen tässäkään, mutta luemme Jesajan kirjan<br />
loppuosan vasta silloin, kun luemme muita pakkosiirtolaisuuden jälkeiseen aikaan liittyviä<br />
profeettakirjoja.<br />
Jesaja mainitaan lyhyesti Toisessa aikakirjassa, kun siinä on kerrottu tapahtumista kuningas Ussian<br />
aikana. Lopuksi sanotaan: “Muut Ussian ajan tapahtumat ensimmäisestä viimeiseen, on profeetta<br />
Jesaja, Amosin poika, kirjoittanut muistiin.” Meille säilyneessä Jesajan kirjassa on ajoitettu Ussian<br />
aikaan vain profeetan kutsumusnäky. Toisessa kuninkaiden kirjassakin kerrotaan tästä<br />
hallituskaudesta vielä lyhyemmin kuin Toisessa aikakirjassa. Aikakirjojen toimittaja on ilmeisesti<br />
tuntenut Jesajan nimissä kulkeneen historiakirjan, joka on hävinnyt aikojen melskeissä. Sen rippeitä<br />
voisivat olla ainakin Jesajan kirjan luvut 36-39. Kuninkaiden kirjan toimittaja puolestaan viittaa<br />
kuningas Ussian eli Asarjan kohdalla Juudan kuninkaiden historiaan ja sanoo siellä kirjoitetun<br />
enemmän tästä hallitsijasta ja hänen toimistaan. Samalla tavalla Kuninkaiden kirjoissa viitataan<br />
muidenkin Juudan hallitsijoiden kohdalla Juudan kuninkaiden aikakirjaan eli historiaan ja<br />
vastaavasti Israelin hallitsijoiden kohdalla Israelin kuninkaiden historiaan. Tällaiset viittaukset, joita<br />
on muihinkin aikaisempiin kirjoituksiin, osoittavat, että sekä Edellisten profeettojen että<br />
Aikakirjojen tekijät ovat käyttäneet aikaisempia kirjoituksia lähteinä omaansa laatiessaan. Vieläpä<br />
nykyaikaisten historiantutkijoiden hyvää tapaa noudattaen, lähteet on selvästi ilmoitettu. Tosin<br />
monin paikoin Aikakirjat seuraavat Kuninkaiden kirjoja mainitsematta erikseen tätä tärkeintä<br />
lähdettään. Aikakirjoissa mainitaan myös profeettakirjoja, jotka ovat hävinneet kauan ennen meidän<br />
aikaamme.<br />
Jesajan kuolemasta on säilynyt vanha kertomus. Sen mukaan Jesaja kuoli veritodistajana kuningas<br />
Manassen vainoamana. Toinen kuninkaiden kirja kuvaa tämän hallitsijan kelvottomaksi<br />
epäjumalien palvojaksi. Kertomuksessa Jesajan vainoajat sahaavat poikki onton puunrungon ja<br />
samalla surmaavat Jesajan, joka on rungon sisällä. Ilmeisesti Kirjeessä heprealaisille viitataan juuri<br />
tähän, kun siinä puhutaan uskon sankareista, jotka on sahattu kahtia.<br />
Jeremia<br />
Jeremian kirja alkaa samanlaisella esittelyllä kuin Jesajan. Jeremiankin isän nimi mainitaan ja<br />
profeetan kerrotaan vaikuttanen kuningas Josian kolmannestatoista hallitusvuodesta alkaen. Hänen<br />
toimintansa jatkuu siihen asti, kun jerusalemilaiset viedään pakkosiirtolaisuuteen. Esittelyyn liittyy<br />
vielä merkittävä lisätieto, kun sanotaan, että Jeremia kuului anatotilaiseen pappissukuun.<br />
Anatot sisältyy Joosuan kirjassa olevaan luetteloon leeviläisten kaupungeista. Se on sijainnut<br />
Benjaminin heimon alueella viitisen kilometriä Jerusalemista pohjoiseen. Daavidin käytyä<br />
vanhaksi, hänen poikansa Adonia pyrki vallan perijäksi. Hänen kannalleen asettui muun muassa<br />
Daavidin pappi Abjatar, joka kuului Eelin sukuun ja oli seurannut Daavidia tämän retkillä ennen<br />
Saulin kuolemaa. Daavid luovutti kuitenkin kuninkuuden Salomolle, vaikka tämä oli Adoniaa<br />
nuorempi. Salomon kannattajiin kuului Daavidin toinen pappi Sadok. Kun Salomo vakiinnutti<br />
valtaansa Daavidin kuoleman jälkeen, hän karkotti Abjatarin tämän kotikylään Anatotiin ja<br />
Sadokista tuli yksinään ylipappi. Tämän syrjäytetyn entisen ylipapin Abjatarin sukuun kuului siis<br />
profeetta Jeremia.<br />
Elämänsä loppupuolella Jeremia joutuu kokemaan ennustustensa toteutumisen ja näkemään<br />
Jerusalemin tuhon. Jeremia neuvoo maanmiehiään alistumaan babylonialaisten valtaan ja varoittaa<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 72
heitä lähtemästä maanpakoon Egyptiin. Kuitenkin Babylonian valtaa pelkäävät Juudan asukkaat<br />
lähtevät pakoon ja vievät Jeremian mukanaan Egyptiin. Hänen kuolemastaan ei ole säilynyt tarkkaa<br />
tietoa, mutta todennäköisesti hän kuoli sinne. Kirkkoisä Tertullianuksen mukaan hänet kivitettiin<br />
kuoliaaksi, mutta kirkkoisä Hieronymuksen mukaan hänen kuolemaansa ei liittynyt väkivaltaa.<br />
Hesekiel<br />
Hesekiel toimii pakkosiirtolaisten keskuudessa Babyloniassa. Hänkin kuului pappissukuun, ja oli<br />
ilmeisesti sen verran tärkeä henkilö, että hänetkin oli viety pakkosiirtolaisuuteen. Pappi Hesekielin<br />
kiinnostus temppeliä ja <strong>jumalan</strong>palveluselämää kohtaan näkyy siinä, että hän antaa kirjan lopussa<br />
tarkkoja ohjeita uuden temppelin rakentamisesta ja <strong>jumalan</strong>palveluselämän järjestämisestä.<br />
Pappi Hesekielistä ei sanota niin kuin Jeremiasta, että hän kuului Abjatarin syrjäytettyyn<br />
pappissukuun. Kuitenkin myös Hesekiel pitää Daavidia sankarikuninkaana ja sanoo vallan<br />
kuuluvan Daavidin suvulle. Hesekielkin arvostelee pappeja ja leeviläisiä. Hän mainitsee silti<br />
joidenkin Sadokin jälkeläisten pysyneen pappeina uskollisesti Herralle kuuliaisina ja lupaa näiden<br />
pääsevän palvelemaan uudelleen rakennetussa temppelissä.<br />
Ehkä Abjatarin pappissuvun kauna Sadokin pappissukua kohtaan on asettunut temppelin hävityksen<br />
jälkeen ja yhteinen pakkosiirtolaisuus on tuonut molemmat osapuolet lähelle toisiaan. Toisaalta<br />
Hesekielin kaavailemaa Jerusalemin muurin ja temppelin rakennussuunnitelmaa ei toteuteta, eikä<br />
<strong>jumalan</strong>palvelusta uudisteta tai maata jaeta sukukuntien kesken Hesekielin esittämällä tavalla. Hän ei<br />
ole niin lähellä vallan keskiötä, että pystyisi antamaan jälleenrakennuksen suuntaviivat. Vaikka<br />
Hesekiel puhuu paljon temppelistä ja <strong>jumalan</strong>palveluselämästä, hän tarkastelee näitä jotenkin<br />
ulkopuolisena. Sikäli hänkin sopisi paremmin syrjäytetyn Abjatarin kuin Sadokin temppeliä<br />
hallinneen Sadokin seurajaksi.<br />
Profeettojen ja Kirjoitusten erilaiset historiat<br />
Viime elokuun alussa järjestettiin Helsingissä kansainvälinen Vanhan testamentin tutkijain kokous,<br />
johon sain tilaisuuden osallistua. Viidennessä Mooseksen kirjassa eli Deuteronomiumissa edetään<br />
Jumalan kansan tuloon Luvatun maan rajoille. Sen jälkeisiä aikoja kuvaa Joosuan kirjasta alkava<br />
Edellisten profeettojen historia, joka etenee Joosuan kirjan, Tuomarien kirjan, Samuelin kirjojen ja<br />
Kuninkaiden kirjojen läpi Jerusalemin tuhoon ja pakkosiirtolaisuuteen. Tämä historia opettaa<br />
havainnollisesti, miten Deuteronomiumin sanoma toteutuu kansan vaiheissa: Synneistä seuraa<br />
kansalle rangaistus mutta Jumalan tahdon noudattamisesta siunaus. Kirjojen sarjaa Joosuasta Toisen<br />
kuninkaidenkirjan loppuun kutsutaankin usein deuteronomistiseksi historiaksi. Tutkijoita<br />
askarruttaa kysymys, kuka tai ketkä ovat tämän historian kirjoittaneet. Vertailu toiseen historiaan eli<br />
Aikakirjoihin tarjoaa kysymykseen yksinkertaisen vastauksen, joka viittaa siihen, että ero juontuu<br />
ajalta ennen näiden kahden sarjan lopullista valmistumista.<br />
Monien tutkijoiden käsityksen mukaan juuri papit säilyttivät suullisen perinteen ja toimivat usein<br />
kirjureina, kun kirjoitustaito oli vielä harvinaista. Siksi kannattaa vertailla kirjoituksia keskenään ja<br />
tarkastella sitä mahdollisuutta, että Edellisissä profeetoissa ja Kirjoituksissa on säilynyt kahden<br />
rinnakkaisen pappissuvun eli Daavidin papin Abjatarin ja Salomon papin Sadokin suvun kirjallinen<br />
perintö. Monet yksityiskohdat puhuvat tämän käsityksen puolesta. Ei ainoastaan Abjatarista ja<br />
Sadokista ja heidän suvuistaan vaan myös Daavidista ja Salomosta kerrotaan selvästi eri tavoin.<br />
Samoin asenne temppelin <strong>jumalan</strong>palvelukseen eroaa. (Edellisiä profeettoja ja Aikakirjoja<br />
vertaillaan taulukossa sivulla 77.)<br />
Abjatarin esi-isästä pappi Eelistä ja hänen perheestään kerrotaan Ensimmäisessä Samuelin kirjassa<br />
tarkoin ja todetaan Abjatarin karkotustuomion yhteydessä, että tässä rangaistuksessa toteutuu Eelin<br />
suvusta aikanaan lausuttu kirous. Eelin pojat käyttä nimittäin pyhäkköteltalla väärin asemaansa<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 73
papin perheen jäseninä, ja suku menettää korkean asemansa Jumalan alttarin äärellä. Ensimmäisen<br />
kuninkaiden kirjan mukaan näin Sadok tulee Salomon ylipapiksi ja Eelin sukuun kuuluva Abjatar<br />
karkotetaan Anatotiin. Aikakirjoissa Eeliä ei mainita lainkaan.<br />
Ensimmäinen Samuelin kirja alkaa Samuelin syntymästä, ja kirjan alkupuolella seurataan hänen<br />
vaiheitaan laajasti. Aivan kirjan lopussa kerrotaan vielä, miten Saul kysyy neuvoa kuolleen<br />
Samuelin haamulta. Aikakirjoissa hänet mainitaan vain ohimennen muutaman kerran. Aikakirjojen<br />
sukuluetteloissa hänet esitellään leeviläiseksi, vaikka Ensimmäisessä Samuelin kirjassa Samuelin<br />
vanhempia sanotaan efraimilaisiksi. Ensimmäisen Samuelin kirjan mukaan Samuel voitelee<br />
Daavidin Israelin kuninkaaksi, mutta Aikakirjojen mukaan Israelin vanhimmat voitelevat Daavidin<br />
profeetta Samuelin lausuman ennustuksen mukaisesti. Aikakirjoissa vielä sanotaan Samuelin<br />
järjestäneen Daavidin kanssa pyhäkköteltan <strong>jumalan</strong>palvelusta ja hänen lahjojaan tuodun<br />
pyhäkköön.<br />
Ensimmäisessä Samuelin kirjassa seurataan yksityiskohtaisesti Abjatarin taustoja ja sitä vaihetta<br />
Daavidin elämässä, jolloin tämä seikkailee joukkoineen Saulin tavoittamattomissa ja Abjatar kuuluu<br />
hänen joukkoonsa. Aikakirjat mainitsevat Abjatarin vain kerran pappina; tällöin hän saa tehtäväksi<br />
tuoda Sadokin kanssa liitonarkun Jerusalemiin Daavidin kaupunkiin. Sen lisäksi hänet mainitaan<br />
nimeltä Daavidin neuvonantajien joukossa. Mikäli Abjatarin suvulla olisi jatkossa ollut tällainen<br />
kytkentä kuninkaan hoviin, selittyisi Jälkimmäisten profeettojen kiinnostus valtiollista elämää ja<br />
yhteiskuntaa kohtaan, vieläpä kansainvälisiä asioita kohtaan.<br />
Toisessa Samuelin kirjassa Sadok esiintyy Abjatarin rinnalla pappina ja Ensimmäisen kuninkaiden<br />
kirjan alussa kuvataan hänen tärkeätä asemaansa siinä vaiheessa, kun Daavid luovuttaa<br />
kuninkuuden Absalomille, jota Sadok tukee, ja Adonian puolella ollut Abjatar joutuu epäsuosioon.<br />
Sadok mainitaan Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa ylipappina Abjatarin karkotuksen jälkeen,<br />
mutta hänen toimiaan ei enää selosteta. Aikakirjoissa Sadok pääsee huomattavasti enemmän esille.<br />
Hänet voidellaan ylipapiksi samalla kertaa kuin Salomo kuninkaaksi, ja hänen komea<br />
sukuluettelonsa esitetään perusteellisesti. Sadokin suku johdetaan nimittäin ensimmäisestä<br />
ylipapista Aaronista ja pakkosiirtolaisuuden jälkeinen kansan johtaja pappi Esra esitellään Sadokin<br />
jälkeläisenä.<br />
Samuelin ja Kuninkaiden kirjat esittävät Daavidin vaiheet tarkoin. Ensimmäisen Samuelin kirjan<br />
koko loppupuoli kertoo Daavidin elämästä siihen asti, kun kuninkuus siirtyy hänelle Saulin<br />
kuoleman jälkeen. Toinen Samuelin kirja kuvaa Daavidin kuninkuuden aikaa ja Ensimmäisen<br />
kuninkaiden kirjan alku Daavidin vallan siirtymisen Salomolle. Daavid pysyy esillä kuolemansa<br />
jälkeen Juudan kuningaskunnan tuhoon asti, sillä Toisen kuninkaiden kirjan loppuun asti jokaista<br />
kuningasta verrataan Daavidiin ja arvioidaan, seurasiko hän kunniakasta esi-isäänsä vai lankesiko<br />
palvelemaan vieraita jumalia. Jälkimmäisistä profeetoista Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Hoosea, Aamos<br />
ja Sakarja puhuvat siitä, miten valta kuuluu Daavidin suvulle ja lohdutetaan kansaa lupaamalla, että<br />
tästä suvusta on vielä nouseva hallitsija. Sen sijaan Salomon nimi mainitaan Jälkimmäisten<br />
profeettojen kirjassa vain kerran. Tällöin Jeremia kuvaa, miten babylonialaiset vievät sotasaaliinaan<br />
Salomon temppelin kalleudet.<br />
Ensimmäisessä aikakirjassa kuvaus Daavidista alkaa siitä, kun tästä tulee kuningas. Sitä ennen on<br />
esitetty pitkiä ja laajoja sukuluetteloita Aadamista alkaen. Daavidin seikkailuja Saulin elinaikana<br />
kuvataan aivan lyhyesti, samoin hänen sotiaan kuninkaana. Sen sijaan esitetään hyvin<br />
perusteellisesti Daavidin toimia Jerusalemin temppelin rakentamista varten sekä<br />
<strong>jumalan</strong>palveluksen järjestämiseksi. Kun Ensimmäisessä aikakirjassa on päästy katsaukseen<br />
Daavidin hallituskaudesta kokonaisuudessaan, annetaan lopuksi ohjeita siitä, miten aiheeseen voi<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 74
vielä laajemmin tutustua: ”Kuningas Daavidin ajan tapahtumat ensimmäisestä viimeiseen, on<br />
kirjoitettu profeetta Samuelin, profeetta Natanin ja näkijä Gadin aikakirjoissa.” Näkijä Gad ja<br />
profeetta Natan vaikuttivat Daavidin hovissa, ja profeetta Natanista kerrotaan Ensimmäisessä<br />
kuninkaiden kirjassa, että hän asettui vallanperimyskiistassa Salomon puolelle.<br />
Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa kerrotaan laajasti Salomosta. Hänen syntymäänsä liittyvä<br />
Daavidin aviorikos selostetaan tarkoin. Myös kerrotaan esimerkkejä Salomon viisaudesta,<br />
rikkaudesta ja hurskaudesta, jota ilmentää erityisesti komean temppelin rakentaminen Jerusalemiin.<br />
Salomon heikkoudetkin tuodaan esiin. Hän antaa myöten vaimoilleen, jotka palvelevat vieraita<br />
jumalia, ja palvelee itsekin näitä. Rangaistukseksi Salomon lankeemuksesta Jumala ilmoittaa<br />
repäisevänsä hänen valtakuntansa kahtia, jolloin vain pienempi osa eli Juuda jää Salomon<br />
jälkeläisten valtakunnaksi.<br />
Aikakirjat antavat Salomosta erilaisen kuvan kuin Ensimmäinen kuninkaiden kirja. Aikakirjoissa ei<br />
kerrota Daavidin aviorikoksesta Batseban kanssa. Absalomin ja Adonian pyrkimyksistä päästä<br />
Daavidin seuraajaksi vaietaan ja Salomo esitetään itseoikeutettuna vallanperijänä. Temppelin<br />
rakentaminen ja <strong>jumalan</strong>palveluksen järjestäminen sen sijaan kuvataan tarkoin. Kuten Toisessa<br />
kuninkaiden kirjassa myös Toisessa aikakirjassa Salomon mahti ja rikkaus tuodaan esiin, samoin<br />
hänen avioliittonsa faraon tyttären kanssa. Sen sijaan Aikakirjat eivät kerro faraon tyttären tai<br />
muiden vaimojen viekoitelleen Salomoa epäjumalia palvelemaan eikä selitä, että rangaistukseksi<br />
tästä synnistä valtakunta hajosi hänen seuraajansa aikana.<br />
Aikakirjat keskittyvät puhumaan temppelistä ja yleensä <strong>jumalan</strong>palveluselämästä. Sen lisäksi ne<br />
esittävät perusteellisia sukuluetteloita, joita papit ovat voineet säilyttää temppelissä. Tässäkin<br />
kohden Aikakirjojen näkökulma eroaa selvästi Jälkimmäisistä profeetoista. Jesajasta Malakiaan asti<br />
näille on luonteenomaista se, että pappeja ja pyhäkköä arvostellaan terävästikin. Pelkkä uhrien<br />
toimittaminen ei riitä. Jumala odottaa myös hänen tahtonsa mukaista elämää. Profeetat kiinnittävät<br />
siksi huomiota pappien (ja profeettojen) synteihin vaatien heitäkin luopumaan vääryydestä. Kun<br />
kaikki nämä eroavuudet summataan, ne sopivat hyvin siihen näkökulmien väliseen eroon, jonka voi<br />
olettaa olleen syrjäytettyjen abjatarilaisten ja temppelissä valtaa pitävien sadokilaisten välillä. Kiitämme<br />
siitä, että tapahtumat on kerrottu kahdesta erilaisesta näkökulmasta, sillä näin saamme syvyyttä kuvaan kuten<br />
Jeesuksen kohdalla, kun hänestä kertovat toisaalta Johannes ja toisaalta Markus, Matteus ja Luukas.<br />
Voideltu<br />
Samuelin ja Kuninkaiden kirjoissa näkyy selvästi, kuinka Jumalan voideltu on päähenkilö, sillä<br />
voideltu kuningas hallitsee kertomusta. Jälkimmäisissä profeetoissa Voideltu jää enemmän piiloon,<br />
mutta hän on tiiviisti läsnä edelleen. Kuninkaastakin puhutaan, mutta myös profeettaa kutsutaan<br />
Jumalan voidelluksi, sillä hän toimii Jumalan puhetorvena. Jumala puhuu profeetan kautta ja tämä<br />
ohjaa Jumalan sanalla kansaa.<br />
Meidän nykyajan ihmisten ei kannata kadehtia sitä aikaa, jolloin suuret Jumalan miehet Jesaja ja<br />
Jeremia toimivat, sillä heidän sanansa paljastavat heidän oman aikansa turmeluksen. Kansan synnit<br />
uhkaavat haudata alleen kaiken. Sekä Jesaja että Jeremia joutuivat kärsimään paljon siitä, että he<br />
uskaltavat puhua oman kansansa hallitsijoiden sekä talouden ja uskonnollisen elämän<br />
johtohenkilöiden synneistä.<br />
Jeremian kutsumuksessa kuvataan profeetan tulevaa tehtävää. Jumala sanoo hänelle: ”Minä asetan<br />
sinut tänä päivänä kansojen ja valtakuntien yläpuolelle. Sinun tulee repiä ja särkeä, tuhota ja<br />
hävittää, rakentaa ja istuttaa.” Tämä kuvaa muidenkin profeettojen kutsumusta. Profeetta katselee<br />
tilanteita korkeammalta kuin maanmiehensä ja vieläpä korkeammalta kuin kuninkaat. Hän repii<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 75
ikki ihmisten valheellisen itsetyytyväisyyden ja omahyväisyyden. Hän särkee katteettoman uskon<br />
tulevaisuuteen. Hän jopa tuhoaa kansakunnan puolustustahdon kertomalla, että ei kannata taistella<br />
ylivoimaista vihollista vastaan, vaan kannattaa antautua taistelematta. Samalla profeetta rakentaa<br />
uutta elämää Jumalan lupausten ja armon perustalle. Kaatuneen vanhan ja kuolleen puun tilalle<br />
Jumala istuttaa uuden taimen kasvamaan aikanaan hyvää hedelmää.<br />
Meitä kaikkia rohkaisee synkän ja ankaran profeetta Jeremian valoisa näky tulevaisuudesta:<br />
"Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa.<br />
Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän<br />
käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät<br />
omakseni, sanoo Herra.<br />
"Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini<br />
heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun<br />
kansani.<br />
Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä<br />
kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän<br />
rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään." (Jer.31:31-34)<br />
Tähän Jumalan kansaan Jeesus on Jumalan Pojan vallalla avannut meille pääsyn. Se on tänäänkin<br />
kiitoksemme aiheena.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 76
Kohde Edelliset profeetat Aikakirjat<br />
Eeli Pyhäkköteltan ylipappi Siilossa.<br />
-<br />
Ennustuksen mukaisesti suku menettää<br />
Samuel<br />
rangaistuksena pappeuden<br />
Mainitaan 129 kertaa<br />
Mainitaan 6 kertaa<br />
Efraimilainen<br />
Leevin pojan Gersonin jälkeläinen.<br />
Eelin kasvatti pyhäkössä.<br />
Jälkeläiset toimivat temppelilaulajina.<br />
Toimii tuomarina Israelissa.<br />
Järjestää Daavidin kanssa pyhäkköteltan<br />
Hyväksyy vastahakoisesti kuninkuuden. kynnyksenvartijat.<br />
Voitelee ensin Saulin ja sitten Daavidin Israelin vanhimmat voitelevat Daavidin<br />
kuninkaaksi.<br />
Samuelin käskyn mukaisesti.<br />
Oli pyhittänyt lahjoja temppeliä varten.<br />
Oli kirjoittanut Daavidin ajan historian.<br />
Abjatar Mainitaan 25 kertaa.<br />
.Mainitaan 2 kertaa.<br />
Ainoa henkiin jäänyt, kun Saul tappaa Nobin Tuo Sadokin kanssa liitonarkun<br />
papit.<br />
juhlakulkueessa Daavidin kaupunkiin.<br />
Daavidin kumppani retkillä ennen Daavidin Kuningas Daavidin neuvonantajana<br />
tuloa kuninkaaksi.<br />
Daavidin kuninkuuden aikana ylipappina<br />
Sadokin ohessa.<br />
Adonian puolella, kun kuninkuus siirtyi<br />
Daavidilta Salomolle.<br />
Salomo karkottaa Daavidin kuoleman jälkeen<br />
A:n Anatotiin ja asettaa Sadokin hänen<br />
sijalleen papiksi.<br />
virkamiesten luettelossa.<br />
Sadok Mainitaan 25 kertaa<br />
Mainitaan 10 kertaa<br />
Voitelee Salomon kuninkaaksi.<br />
Aaronin jälkeläinen, Esran esi-isä.<br />
Voidellaan ylipapiksi, kun Salomo<br />
Daavid Mainitan 666 kertaa.<br />
voidellaan (toistamiseen) kuninkaaksi.<br />
Mainitaan 261 kertaa.<br />
Kuvataan siitä alkaen, kun Samuel voitelee 1.Aik.187, kertaa, Saulin kuolemasta alkaen<br />
Daavidin kuninkaaksi.<br />
Takaumia aikaisemmastakin ajasta.<br />
1.Sam.16-30 285 kertaa, Daavid Saulin Luetteloita Daavidin suvusta ja väestä.<br />
kuolemaan asti.<br />
Lainauksia Samuelin kirjoista.<br />
2.Sam. 285 kertaa, Daavid kuninkaana. Daavid, pyhäkköteltta ja <strong>jumalan</strong>palvelus<br />
1-2.Kun. 96 kertaa,<br />
Daavidin valmistelut temppelin rakenta-<br />
Batseba järjestää poikansa kuninkaaksi. miseksi.<br />
Daavid jättää kostamisen seuraajalleen, 2.Aik. 74 kertaa,<br />
pysyy kuningassuvun mallikelpoisena Temppelin <strong>jumalan</strong>palveluksen järjestäjä.<br />
kantaisänä.<br />
Salomon isä ja ihannekuningas.<br />
Salomo Mainitaan 165 kertaa<br />
Mainitaan 105 kertaa<br />
Syntynyt aviorikoksesta.<br />
Seuraa lyhennellen Kuninkaiden kirjoja,<br />
Ei ainoa kruununtavoittelija velisarjassa. mutta myös pieniä lisäyksiä.<br />
Teloituttaa velipuolensa Adonian.<br />
Toimii isänsä Daavidin ohjeiden mukaan.<br />
”Puhdistaa” johtoportaan.<br />
Daavidin pojat suostuvat alamaisiksi.<br />
Rakentaa palatsin ja temppelin.<br />
Vaimot viekoittelevat palvomaan epäjumalia,<br />
ja Israelin kuninkuus luvataan Jerobeamille.<br />
Palatsin rakentaminen sivuutetaan lyhyesti.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 77
Piirros: Merkittäviä paikkoja Benjaminin alueella lähellä Jerusalemia<br />
Gibeon ja Anatot ovat leeviläisten kaupunkeja. Niiden sijainti ja etäisyydet Jerusalemista on<br />
merkitty piirrokseen.<br />
Gibeon<br />
6 km<br />
Nob<br />
Jerusalem<br />
Anatot<br />
4,5 km<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 78
(Jälkimmäiset profeettakirjat)<br />
2010<br />
Viikko<br />
Maanantai Psalmi Kirja Luku Sananlaskut<br />
43 25.10. 60-61 (Jeremia) 21-30 18-22<br />
44 1.11. 62-63 31-38 23-28<br />
45 8.11. 64-65 39-45 13:1-6<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 79
Kahdeksas etappi: Sana suomeksikin<br />
Olen jo vähän vertaillut eri suomennoksia, kun lähdimme tälle Pyhiinvaellukselle ja viidennellä<br />
etapilla. Nyt seuraamme suomalaisen raamatunkäännöksen vaiheita ja katselemme yhden jakeen eli<br />
Aamoksen kirjan neljännen luvun alun kieliasun muuttumista vuosisadasta toiseen. Tämän jälkeen<br />
tarkastelemme kansainvälistä tilannetta Vanhan testamentin profeettojen aikaan.<br />
Erilaisia raamatunkäännöksiä<br />
Bysantin keisarikunnassa 300-luvulta alkaen valtiokirkon korkeimpana auktoriteettina olivat<br />
kirkolliskokoukset. Ortodoksit ovat tiukasti säilyttäneet tämän perinteen, mutta Länsi-Eurooppa<br />
Pohjolaa myöten luopui 1500-luvulla Rooman piispasta eli paavista, joka oli ilmoittanut olevansa<br />
kirkolliskokoustenkin yläpuolella. Kun uskonpuhdistajat kiistivät Rooman paavin johtoaseman<br />
kirkossa, he eivät vedonneet mihinkään ihmisten päättävään elimeen tai yksityiseen henkilöön vaan<br />
Raamatun sanaan. Niinpä olikin välttämätöntä kääntää käytössä ollut latinankielinen Raamattu eli<br />
Vulgata kansan kielelle.<br />
Ensimmäinen suomenkielinen Raamattu<br />
Suomenkielinen Uusi testamentti ilmestyi painosta 1548, mutta koko Raamattu julkaistiin vasta<br />
noin sata vuotta myöhemmin vuonna 1642: Käännös oli luultavasti melko valmis jo aikaisemmin,<br />
mutta painotyöhön ei saatu rahaa.<br />
Aamoksen kirjan neljännen luvun ensimmäisessä jakeessa profeetta nuhtelee Samarian hienoja<br />
rouvia ensimmäisen suomenkielisen Raamatun mukaan näin:<br />
1642 CUulcat tätä sana te lihavat lehmät / jotca Samarian vuorella olette / ja teette<br />
köyhille vääryttä / ja murennatte vaivaisen / ja sanotte teidän Herroillen : tuos tänne /<br />
anna meidän juoda.<br />
Tämänhän ymmärtää helposti nykyajan suomalainenkin. K-äännettä ei enää merkitä c-kirjaimella<br />
a:n , o:n ja u:n edellä, ja pitkä vokaali merkitään aina kahdella kirjaimella. Jonkun muun jakeen<br />
kohdalla meidän aikamme ihminen huomaa, että ensimmäisessä raamatunkäännöksessä sanojen<br />
loppuja lyhennellään lounaissuomalaiseen tapaan, ja sanasto on muuttunut 350 vuodessa.<br />
Gezeliusten Raamattuteos<br />
Kun Raamattu oli käännetty ruotsiksi ja suomeksi Ruotsin kuningaskunnassa, alkoi uusi työvaihe.<br />
Kirkkokäsikirja, kirkkolaki ja virsikirja toimitettiin 1600-luvulla Ruotsin valtakunnankirkkoa<br />
varten. Turussa paneuduttiin perusteellisesti Raamatun selittämiseen. Työn aloitti Johannes<br />
Terserus, joka siirtyi ajan tavan mukaan yliopiston professorin virasta Turun piispaksi, mutta joutui<br />
harhaopista syytettynä jättämään piispanviran. Terserukselta kesken jääneen suunnitelman toteutti<br />
kolme sukupolvea Gezelius-piispoja. He paneutuivat perusteellisesti Raamattuun alkukielistä<br />
lähtien ja laativat mahtavan, moniosaisen ruotsinkielisen Raamattuteoksen. Se esittää<br />
kirkkoraamatun korjatun ruotsinnoksen, selittää tekstin jae jakeelta sekä sisältää laajat hakemistot.<br />
Työn aloitti Johannes Gezelius, joka oli tullut Turun piispaksi 1664. Isäänsä Turun piispana<br />
seurannut samanniminen poika ehti julkaista Uuden testamentin ennen isoavihaa vuosina 1711-13<br />
ja taas tämän poika, Porvoon piispaksi päätynyt Johannes Gezelius painatti Vanhaa testamenttia<br />
käsittelevät osat suuren Pohjan sodan jälkeen 1724-1728. Gezeliusten Raamattuteos, ”Gezelii<br />
Bibelverk”, on mielestäni merkittävin Suomessa suoritettu teologinen tutkimustyö tähän mennessä.<br />
Se ei ollutkaan taskukirja vaan vaati melko avaran tilan pöydällä, kun tiedonhaluinen lukija käänteli<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 80
sen niteiden sivuja. Siitä on otettu uusi painos vielä 150 vuotta sen ilmestymisen jälkeen eli 150<br />
vuotta sitten, ja nyt teos on luettavissa internetissä . (http://www.logosmappen.net/bibel/gezelius/)<br />
Kirkkoraamattu 1776<br />
Vuonna 1642 ilmestynyttä Raamatun suomennosta korjailtiin, kun siitä otettiin harvakseltaan uusia<br />
painoksia. Neljäs suomalainen Raamattu vuodelta 1776 sai virallisen kirkkoraamatun aseman<br />
melkein kahdeksisadaksi vuodeksi. Se sisälsi myös apokryfikirjat sekä hakemistoja ja luetteloja,<br />
jotka perustuivat Gezeliusten syvälliseen raamatuntutkimukseen. Gezeliusten työn hedelmiä on siis<br />
nautittu Suomessa kolmensadan vuoden ajan, sillä rukoilevaisten ja vanhoillislestadiolaisten<br />
arvostamaa rekisteriraamattua voidaan pitää Gezeliusten Raamattuteoksen lyhennettynä<br />
kansanpainoksena. Siinä kuhunkin jakeeseen liittyvät selitykset on karsittu mutta hakemistot ja<br />
toisiin jakeisiin kohdistuvat viittaukset säilytetty. Vuoden 1776 Raamattua ensimmäiseen<br />
suomennokseen verrattaessa havaitaan, että vain oikeinkirjoitus on muuttunut Aamoksen kirjan<br />
alussa<br />
1776 Kuulkaat tätä sanaa, te lihavat lehmät, jotka Samarian vuorella olette, ja teette<br />
köyhille vääryyttä, ja murennatte vaivaisen ja sanotte teidän herroillenne: tuos tänne,<br />
anna meidän juoda.<br />
Suomen Pipliaseuran tulo<br />
Kun Suomi irtautui Ruotsin kuningaskunnasta vuonna 1809, oli Raamattu painettu suomeksi vain<br />
viisi kertaa vähän yli 150 vuoden aikana. Tavallinen seurakuntalainen ei yleensä kirjaa saanut<br />
itselleen, sillä esimerkiksi kahden vanhimman painoksen yhteen laskettu kappalemäärä oli 3400.<br />
Raamattuja alettiin levittää määrätietoisesti tavallisten suomalaisten saataville, kun 1812 perustettu<br />
Suomen Pipliaseura julkaisi 1815 Uuden testamentin ja viitisen vuotta myöhemmin koko<br />
Raamatun. ”Rekisteriraamatun” hakemistot ja selitykset karsittiin kirjasta. Vanhan testamentin<br />
apokryfikirjat jätettiin pois 1838. Pipliaseura alkoi julkaista 1850-luvulla suomalaisia Raamattuja,<br />
joiden kieltä ja oikeinkirjoitustakin oli korjailtu. Pipliaseura myös luopui koristeellisten<br />
goottilaisten kirjainten käytöstä. Monet maallikot ja papit vastustivat jyrkästi kieleen kajoamista, ja<br />
uusien painosten poikkeaminen virallisesti hyväksytyn kirkkoraamatun tekstistä antoi aiheen ryhtyä<br />
toimittamaan uutta virallista käännöstä.<br />
Uusi kirkkoraamattu 1938<br />
Suomessa oli vielä 150 vuotta sitten valtiokirkko, jonka päämiehenä kunnioitettiin suuriruhtinasta<br />
eli Venäjän ortodoksista keisaria. Raamatun kääntäminenkin kuului valtion tehtäviin. Niinpä<br />
Suomen suuriruhtinaskunnan senaatti – nykyajan kielellä sanottuna valtioneuvosto eli hallitus –<br />
asetti vuonna 1861 komitean uudistamaan Raamatun suomennoksen. Vanhaa testamenttia<br />
käännettäessä ei tyydytty korjailemaan aikaisempaa suomennosta, vaan otettiin selkeästi<br />
lähtökohdaksi hepreankielinen alkuteksti. Vastaavasti Uutta testamenttia käännettäessä lähdettiin<br />
parhaiden kreikankielisten käsikirjoitusten mukaisesta tekstistä. Kirkolliskokous hylkäsi<br />
ensimmäisen Vanhan testamentin käännösehdotuksen ja asetti uuden komitean. Sen<br />
kielentarkastajana toimi Juhani Aho. Kirkolliskokous hyväksyi Uuden testamentin<br />
käännösehdotuksen väliaikaiseen käyttöön 1913. Ehdotuksen kieli tuntuu yllättävän nykyaikaiselta:<br />
Kuulkaa tätä sanaa, te Baasanin lehmät, jotka Samarian vuorella sorratte vaivaisia ja<br />
runtelette köyhiä ja sanotte herroillenne: ”Tuokaa tänne juodaksemme!”<br />
Selvimmin poiketaan edellisestä käännöksestä lehmiä kuvattaessa. Aikaisemmin suomalaiset<br />
kääntäjät olivat Lutherin saksalaisen käännöksen mukaisesti puhuneet tässä kohden lihavista<br />
lehmistä niin kuin jo Lutheria vanhempi latinalainen Raamattu Vulgata. Basan on esitetty tästä<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 81
alkaen erisnimenä etsimättä sille suomenkielistä vastinetta. Uudet suomennokset seuraavat tässä<br />
Jeesuksen aikana käytössä ollutta vanhaa kreikankielistä Septuaginta-käännöstä, sillä siinä Basan<br />
esiintyy erisnimenä. Suomentajien on siis pitänyt toisinaan valita, minkä kielistä aikaisempaa<br />
käännöstä seurattaisiin.<br />
Käännöstyö jatkui, ja kielentarkastajana toimi Ahon jälkeen Otto Manninen. Hän pyrki tietoisesti<br />
juhlalliseen kieliasuun. Tätä voidaan pitää käännöksen valmistelussa askeleena taaksepäin kohti<br />
vanhaa rekisteriraamattua, mutta se vastasi monien kirkolliskokouksen jäsenten mielikuvaa<br />
Raamatun kielestä paremmin kuin Ahon joustava tyyli. Vanhan testamentin käännös hyväksyttiin<br />
1933 ja koko Raamatun 1938.<br />
1938: Kuulkaa tämä sana, te Baasanin lehmät, jotka olette Samarian vuorella, jotka<br />
sorratte vaivaisia ja runtelette köyhiä, jotka sanotte herroillenne: "Tuokaa meille<br />
juomista".<br />
Uusi käännösperiaate ja uusi käännös 1992<br />
Englantilaisten 1611 ilmestynyt kirkkoraamattu kuuluu samaan ikäpolveen kuin ensimmäinen<br />
suomenkielinen Raamattu. Sitä oli paranneltu vuosien varrella, mutta vasta toisen maailmansodan<br />
jälkeen englantilaiset lähtivät kääntämään Raamatun kokonaan uudestaan. Kääntäjät luopuivat<br />
tällöin sanatarkasta kääntämisestä ja alkoivat pyrkiä ensisijaisesti siihen, että käännöksen ajatus<br />
vastaa alkutekstiä.<br />
Entistä vapaampaa periaatetta uskaltauduttiin soveltamaan Suomessakin, ja Suomen Pipliaseura<br />
ryhtyi yhdessä Suomen Kirkon Sisälähetysseuran kanssa kääntämään Uutta testamenttia uuden<br />
ihanteen mukaisesti vuonna 1968. Ennen kuin näiden kristillisten järjestöjen Uusi testamentti<br />
nykysuomeksi ilmestyi vuonna 1972, ehti Pentti Saarikoski julkaista vuonna 1969 oman arkikielen<br />
tapaan luontuvan, paikoin aivan ilkikurisen käännöksensä Evankeliumi Matteuksen mukaan. Sen<br />
esipuheessa hän havainnollisesti arvostelee aikansa kirkkoraamattua sanoen, että se on<br />
suomennoksena huono, vaikka sillä saisi koulun kokeissa kympin.<br />
Entistä sujuvampien suomenkielisten käännösten tulo markkinoille vauhditti osaltaan<br />
kirkolliskokousta, ja se asetti vuonna 1973 raamatunkäännöskomitean. Komitea aloitti Aamoksen<br />
kirjasta, ja tässä vaiheessa suomen kielen asiantuntijana toiminut Lassi Nummi etsi sujuvaa muotoa<br />
neljännen luvun alulle luonnostellen erilaisia vaihtoehtoja (Vaihtoehtoisia sanoja olen vinottanut,<br />
jotta ne erottuisivat selvästi.):<br />
Kuulkaa tämä sana / sana(nen) teille<br />
te Basaanin löhöövät / lelluvat / lihavat / leveät / rasvaiset lehmät Samarian vuorella!<br />
te rehevät Basaanin naudat Samarian vuorella!<br />
Te sorratte avuttomia / vähävaraisia ja riistätte köyhiä.<br />
Heikkoja / avuttomia / vähävaraisia te sorratte,<br />
köyhiä riistätte / köyhät rusennatte / köyhät kuristatte!<br />
Miehellenne te sanotte: ”Tuokaapa jotain juotavaa” / ”Ryyppy ei olisi pahitteiksi”.<br />
Herra miehellenne te sanotte: ”Kultaseni, tuo minulle drinkki..” / ”toisitko jotakin juotavaa?”<br />
Miehillenne / herroillenne te sanotte: ”Tuo minulle jotakin juotavaa” / Tuokaa meille jotakin<br />
juotavaa!”<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 82
Te sanotte miehillenne: "Tuo vielä juotavaa<br />
(Uusimman raamatunsuomennoksen esittelyn lähteenä on ollut Tuulia Toivosen kirjoitus Uusi vasten vanhaa eli<br />
haasteena tottumuksen mahtava voima, Teologinen Aikakauskirja 5/2010 s. 462-470).<br />
Tämä sanoilla ja sanonnoilla leikittely ja kielellinen ilotulitus osoittaa, miten komiteaan kuulunut<br />
runoilija ei ole ainoastaan tarkastanut, että käännökseen ei ole päässyt kielivirheitä. Nummi etsi<br />
kaukaakin sopivia ja sujuvaan suomenkieleen luontuvia ilmaisuja.<br />
Lukiessaan vuonna 1938 hyväksyttyä suomennosta heprean taitaja saattaa melko vaivattomasti<br />
havaita, missä kohden ollaan menossa alkutekstissä. Paikoin hahmottuu selvästi, mikä heprean<br />
sanonta on milloinkin käännetty. Sen sijaan viimeisimmässä suomennoksessa jouduttaisiin kauas<br />
heprealaisesta alkutekstistä, jos lähdettäisiin kääntämään takaisin suomesta hepreaan. Aivan<br />
tahallaan on voitu uusimmassa käännöksessä saman heprean sanan kohdalla käyttää eri kohdissa eri<br />
vastineita suomessa. Tämän havaitsimme jo vaelluksemme alussa, kun vertailimme eri käännösten<br />
vastineita puhuttaessa käskyistä ja synnistä. Runoutta käännettäessä yleensäkin suhtaudutaan<br />
alkutekstiin vapaasti, mutta lakeja käännettäessä tarkka käännös torjuu tulkinnanvaraisuutta.<br />
Raamattua on käännetty Suomessa aikaisemmin kuin lakitekstiä mutta nyt pikemminkin kuin<br />
kaunokirjallisuutta.<br />
Tuoreimmassa käännöksessä on haluttu välttää sanoja, jotka ovat saaneet sukupolvien aikana<br />
hengellisen sävyn. Kun sanan ”vanhurskas” tilalle otetaan vaikkapa ”rehellinen” tai ”syytön”, jää<br />
epäselväksi se, kuinka luterilaisille tärkeä vanhurskauttamisoppi perustuu Raamattuun. Opin<br />
lähtökohdat eivät aukea tavalliselle seurakuntalaiselle vaan ainoastaan papille, joka tuntee<br />
alkutekstin tai hepreaa taitavalle maallikolle. Suomentaja joutuu kuitenkin vaikeaan asemaan. Jos<br />
hän käännöksessään ottaa huomioon, miten hän voi suomennoksella tukea tiettyä esimerkiksi<br />
luteri<strong>laista</strong> opinkäsitystä, oppi ei perustukaan tekstiin vaan suomennoksen teksti perustuu oppiin.<br />
Toisin sanoen rattaat on valjastettu hevosen eteen.<br />
Sanajärjestys on usein vaihtunut uusimmassa käännöksessä ja lauserakenteet monissa jakeissa<br />
muuttuneet. Niinpä parikymmentä vuotta sitten käyttöön tullutta suomennosta olisi koulun<br />
kielenopetuksessa sanottu vapaaksi käännökseksi. Tällaiseen ratkaisuun ei ole Raamatun<br />
suomentamisessa aikaisemmin totuttu, mutta sitä voidaan luonnehtia lukijaystävälliseksi. Uuden<br />
käännöksen ansiot tulevat hyvin esiin, kun sitä luetaan ääneen.<br />
Lassi Nummen leikittely sanoilla Aamoksen neljännen luvun alussa jäi luonnosvihkoon, ja<br />
suomennos sai tässä kohdassa hyvinkin sovinnaisen mutta samalla luistavan asun, joka ei paljon<br />
poikkea aikaisemmista käännöksistä.<br />
1992: Kuulkaa tätä, te uhkeat Basanin lehmät Samarian vuorella! Te sorratte<br />
vähävaraisia ja riistätte köyhiä.! Te sanotte miehillenne: "Tuo vielä juotavaa!"<br />
Vuonna 1973 asetettu raamatunkäännöskomitea lähti aluksi raamatuntutkijoiden tekemistä<br />
raakakäännöksistä, mutta Aamoksen kirjan valmistuttua suuntaa muutettiin. Käännösyksiköissä ja<br />
komiteassa tiedostettiin edelleen tutkijoiden tekemä pohjatyö välttämättömäksi perustaksi, mutta<br />
käsittelyn pohjaksi otettiinkin suomen kielen edustajan tekemä käännöksen luonnos. Niinpä<br />
Aamoksen kirjan jälkeen käännetyissä osissa näkyy paremmin kuin Aamoksen neljännen luvun<br />
alussa, miten uudessa käännöksessä on irtauduttu vanhasta käännösperinteestä ja edellisten<br />
käännösten sanonnoista.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 83
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 84
Aikakartta Raamatun kirjaprofeetat aikajanalla 1000-400 eKr.<br />
Israelin ja Juudan historian tärkeitä tapahtumia olivat:<br />
1. Israelin kuningaskunnan tuho; Assyria valloittaa Samarian v. 721.<br />
2. Juudan kuningaskunnan tuho. Babylonia vie kuningas Jekonjan pakkosiirtolaisuuteen v.<br />
598.<br />
3. Persian suurkuningas vapauttaa Juudan pakkosiirtolaiset v. 537<br />
Yllä oleva englanninkielinen aikakartta näyttää, miten profeettojen kirjoitukset liittyvät Israelin ja<br />
Juudan kohtalonhetkiin. Vuosiluvut osoittavat mitkä tapahtumat sattuivat aikaisemmin ja mitkä<br />
myöhemmin, vaikka tarkkaa ajoitusta on usein vaikea laskea. Israel ja Juuda on merkitty keltaisella,<br />
Egypti vihreällä ja Kaksoisvirranmaan valtiaat Assyria, Babylon, Meedia ja Persia punaisella.<br />
Aikakartassa seurataan myös roomalaisia, kreikkalaisia, foinikialaisia, syyrialaisia ja heettiläisiä,<br />
mutta nämä eivät ole vaikuttaneet samalla tavalla kuin suurvallat Israelin ja Juudan vaiheisiin<br />
profeettakirjoissa kuvattuna aikana. Vasempaan reunaan on merkitty suurin piirtein, mihin<br />
aikakauteen liittyvät yksittäiset profeettakirjat.<br />
Ensimmäinen kausi, johon liittyy useita profeettakirjoja, alkoi Israelin kuningaskunnan viimeisenä<br />
suuruudenaikana 700-luvulla eKr. Tällöin kasvava Assyrian valtakunta kukisti lopulta Israelin ja<br />
uhkasi Juudaa. Joonan kirja kuvaa maalailevasti Assyrian pääkaupungin Niniven elämää Assyrian<br />
mahtavuuden kaudella. Profeetat Aamos, Jesaja, Hoosea ja Miika kuuluvat tähän aikaan. Aamos<br />
julistaa varoituksen sanoja Israelin alueella tämän pohjoisen kuningaskunnan suuruuden aikana<br />
vähän ennen Assyrian hyökkäystä ja valtakunnan tuhoa. Jesaja koki tämän hyökkäyksen<br />
Jerusalemissa. Kuninkaiden kirjoissa kuvataan, miten hän toimii hurskaan kuningas Hiskian<br />
neuvonantajana ja lääkärinäkin vaikeana aikana. Vanha tieto kertoo Jesajan saaneen surmansa<br />
kuningas Manassen vainoamana.<br />
Uudelleen voimistunut Babylonia ja Meedia kukistivat Assyrian. Pian tämän jälkeen Babylonia teki<br />
lopun Juudan kuningaskunnasta ja valloitti Jerusalemin vuonna 597 eKr. Kansan johtajia teloitettiin<br />
ja toisia vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Näihin aikoihin toimivat profeetat Sefanja, Habakuk, Nahum,<br />
Jeremia ja Obadja. Jeremian kirja kuvaa riipaisevalla tavalla sekavaa tilannetta Jerusalemin<br />
valloituksen jälkeen. Hesekielin kirjan näyt liittyvät pakkosiirtolaisuuden aikaan. Jerusalemia<br />
katsotaan kaukaa, ja Hesekiel luonnostelee isänmaansa ja ennen kaikkea Jerusalemin temppelin<br />
tulevaisuutta ja jälleenrakennusta.<br />
Persialaiset kukistivat vuorostaan babylonialaiset, Juudan pakkosiirtolaiset saivat luvan palata<br />
omaan maahansa. Tämä vaihe tulee näkyviin Haggain ja Sakarjan kirjassa sekä Jesajan kirjan<br />
loppuosassa luvusta 40 alkaen. Vielä myöhempään aikaan liittyvät Malakian kirja ja ilmeisesti<br />
myös Joelin kirja, joka ei puhu valtiollisesta tilanteesta vaan heinäsirkkojen aiheuttamasta<br />
vitsauksesta.<br />
Pitkä eloonjäämistarina<br />
Kun luettiin Joosuan kirjaa, seurattiin Israelin heimojen verisiä valloitusretkiä. Ne olivat raskasta ja<br />
joillekin aivan vastenmielistä luettavaa. Nyt on tilanne vaihtunut siten, että voittojen asemesta on<br />
saatu lukea, miten viholliset ovat Jumalan kansaa voimakkaampia. Israel tuhoutuu ensin ja sitten<br />
myös Juuda. Profeettojen sanat tihkuvat joskus verta, kun he kuvaavat käytyjä taisteluja ja edessä<br />
olevia kohtaloita. Voittojen tilalle nousevat kertomuksen aiheeksi tappiot.<br />
Raamattu voidaankin nähdä myös pitkänä epäonnistumisten ja menetysten sarjana. Ensimmäiset<br />
ihmiset häädetään Jumalan puutarhasta, koska he rikkovat Jumalan tahdon. Ensimmäinen perhe<br />
kokee järkyttävän velisurman. Koko ihmiskunta lankeaa niin syvälle syntiin, että Jumala hävittää<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 85
sen vedenpaisumuksessa yhtä perhettä lukuun ottamatta. Tästä kasvanut uusi ihmiskunta ryhtyy<br />
innokkaasti yhteistyöhön rakentamaan taivaaseen asti ulottuvaa tornia, mutta työ jää kesken, kun<br />
yhteisymmärrys loppuu kieliongelmien takia. Aabraham saa kutsun Luvattuun maahan, mutta kokee<br />
siellä kovia, samoin toiset kantaisät Iisak ja Jaakob. Lopulta Jaakobin suku joutuu lähtemään nälkää<br />
pakoon Egyptiin. Siellä kansa joutuu valtaväestön orjiksi. Kun se pääsee lähtemään kohti Luvattua<br />
maata, paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki matkalle lähteneet kuolevat autiomaahan. Heidän<br />
jälkeläisensä valloittavat maan, mutta aikanaan sekä Israelin että Juudan kuningaskunta tuhoutuvat.<br />
Viholliset valloittavat lopulta Juudan pääkaupungin Jerusalemin ja tuhoavat temppelin. Profeettojen<br />
kirjoissa nähdään vielä paluuta pakkosiirtolaisuudesta, mutta kansa jää elämään vaatimattoman<br />
pyhäkkörakennelman rakennettuaan vieraan valtion alaisina.<br />
Jumalan kansan historia ei kerrokaan jatkuvista voitoista vaan selviytymisestä ja eloon jäämisestä<br />
kaikista tappioista ja menetyksistä huolimatta. Samalla opetetaan, että vastoinkäymiset johtuvat<br />
uskottomuudesta Jumalaa kohtaan ja hänen kanssaan tehdyn liiton rikkomisesta. Elämän<br />
jatkuminen taas kertoo Jumalan armosta ja uskollisuudesta. Kertomuksen eteneminen Kirjoituksissa<br />
ja Uudessa testamentissa vakuuttaa, että Jumalan lupaukset pysyvät voimassa.<br />
Jesaja lohduttaa lupaamalla, että jäännös palaa pakkosiirtolaisuudesta ja katkaistun rungon kannosta<br />
lähtee kasvamaan uusi vesa. Jeremia kehottaa tyytymään vieraan kuninkaan valtaan, sillä tämäkin<br />
voi toimia Jumalan tahdon välikappaleena. Hesekiel sanoo Jumalan kokoavan vielä hajalle lyödyn<br />
kansansa, mutta hän ei osoita hyvyyttään palkinnoksi kansan katumuksesta ja parannuksesta, vaan<br />
oman nimensä kunnian tähden. Muut kansat voisivat nimittäin selittää Jumalan kansan surkean<br />
lopun osoitukseksi sen Jumalan heikkoudesta.<br />
Laissa korostetaan koko kansan vastuuta, mikäli yksikin sen jäsenistä rikkoo Jumalaa vastaan.<br />
Lukuisat esimerkit osoittavat, miten koko yhteisö joutuu kärsimään jonkun jäsenen tai jonkun<br />
ryhmän tottelemattomuuden vuoksi. Profeetoissa tulee nyt esiin ajatus yksityisen ihmisen vastuusta<br />
Jumalan edessä. Kun Hesekiel puhuu rangaistuksen kohdistumisesta vain syylliseen ihmiseen, tämä<br />
liittyy tilanteeseen, jossa Juudan heimo elää hajaantuneena vieraan kansan keskuuteen. Tällaisissa<br />
oloissa yhteisön rankaiseminen ei olekaan yhtä mielekästä kuin ennen pakkosiirtolaisuutta, jolloin<br />
kansa elää itsenäisenä ja järjestäytyneenä kokonaisuutena. Ihmisen henkilökohtainen uskonsuhde<br />
tuleekin jatkossa tärkeäksi.<br />
Juutalaisessa seurakunnassa tulee selvästi näkyviin, miten Laki kuuluu kansalle eikä ole kenen<br />
tahansa kansalaisen yksityisomaisuutta. Vanhan säännön mukaan synagogassa otetaan lakikäärö<br />
juhlallisesti esiin vain, jos paikalla on kymmenen juuta<strong>laista</strong> miestä, sillä he voivat edustaa koko<br />
kansaa. Kahdestatoista Luvattuun maahan lähetetystä vakoojasta kymmenen palaa kauhistuneena, ja<br />
pilaa koko kansan mahdollisuuden päästä suoraan perille. Näin kymmenen miehen epäusko tuottaa<br />
rangaistuksen koko yhteisölle. Samalla tavalla kymmenen lainkuuliaista voi tuoda siunauksen<br />
toisillekin. Joskus viitataan siihen, että kymmenen vanhurskasta olisi pelastanut Sodoman, kun<br />
Abraham tinki siitä, paljonko Jumala vaati säästääkseen kaupungin.<br />
Jeesus lupasi olla paikalla, kun kaksikin kokoontuu hänen nimeensä. Hän rohkaisi meitä<br />
rukoilemaan Taivaallista Isäämme aivan yksinäisyydessäkin. Hänet kohtaamme myös Raamattua<br />
lukiessamme, vaikka muita ei olisikaan mukana. Me saamme silloin tilaisuuden pyytää, että<br />
kirjoittaja itse avaa meille sanansa ja voimme kukin soveltaa sitä itseemme ja omaan elämäämme.<br />
Profeettojen kirjat ovatkin ruokkineet yksityistä lukijaa enemmän kuin koko kansalle osoitettu<br />
Mooseksen laki.<br />
Totuuden sanat kestävät iäti,<br />
valheen sanat vain tuokion. San. 12:19<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 86
(Jälkimmäiset profeettakirjat)<br />
46 15.11. 66 (Jeremia) 46-52 7-12<br />
47 22.11. 67 Hesekiel 1-10 13-19<br />
48 29.11. 68:1-20 11-20 20-25<br />
49 6.12. 68:21-36 21-28 14:1-7<br />
50 13.12. 69:1-19 29-39 8-14<br />
51 20.12. 69:20-37 40-48 15-21<br />
52 27.12. 70-71 Aamos<br />
1-9 22-28<br />
2011<br />
Joona<br />
1-4<br />
1 3.1. 72 Hoosea<br />
Yhdeksäs etappi 9.1.<br />
1-11 29-35<br />
2 10.1. 73 Hoosea<br />
12-14 15:1-6<br />
Miika<br />
1-7<br />
3 17.1. 74 Sefanja<br />
1-3 7-12<br />
Habakuk<br />
1-3<br />
Nahum<br />
Obadja<br />
1-3<br />
4 24.1. 75-76 Jesaja 40-47 13-19<br />
5 31.1. 77 48-55 20-26<br />
6 7.2. 78:1-16 56-66 27-33<br />
7 14.2. 78:17-37 Haggai<br />
1-2 16:1-6<br />
Joel<br />
1-4<br />
Malakia<br />
Kymmenes etappi 20.2.<br />
1-3<br />
8 21.2. 78:38-55 Sakarja 1-8 7-11<br />
9<br />
Juhlakääröt<br />
28.2. 78:56-72<br />
Kirjoitukset<br />
9-14 12-19<br />
10 7.3. 79 Laulujen laulu : Pääsiäinen 1-8 16:20-26<br />
11 14.3. 80 Ruut : Helluntai<br />
1-4 27-33<br />
Valitusvirret : Temppelin tuho 1-5<br />
12 21.3. 81-82 Saarnaaja : Lehtimajanjuhla 1-12 17:1-7<br />
13 28.3. 83 Ester : Purim<br />
Yhdestoista etappi 3.4.<br />
1-10 8-14<br />
Kärsimyksestä selviytyminen<br />
14 4.4. 84-85 Job 1-10 17:15-22<br />
15 11.4. 86-87 11-20 23-28<br />
16 18.4. 88 21-31 18:1-8<br />
17 25.4. 89:1-15 32-42 9-16<br />
Rinnakkainen historia<br />
18 2.5. 89:16-38 1. Aikakirja 1-9 18:17-24<br />
19 9.5. 89:39-53 10-29 19:1-7<br />
20 16.5. 90 2. Aikakirja<br />
Kahdestoista etappi 22.5.<br />
1-20 8-14<br />
21 23.5. 91 21-36 15-21<br />
22 30.5. 92-93 Esra 1-10 22-29<br />
23 6.6. 94 Nehemia 1-13 20:1-6<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 87
Pelastus ahdistuksesta<br />
24 13.6. 95-96 Daniel 1-6 20:7-12<br />
25 20.6. 97 7-12 13-18<br />
Uusi testamentti<br />
Jeesuksen puheita<br />
26 27.6. 98-99 Vuorisaarna Matteuksen mukaan 5-7 20:19-24<br />
27 4.7. 100-101 Jäähyväispuhe<br />
Johanneksen mukaan<br />
15-17 25-30<br />
Samankaltaiset kertomukset<br />
28 11.7. 102 Markus 1-5 21:1-6<br />
29 18.7. 103 6-10 7-12<br />
30 25.7. 104:1-26 11-16 13-18<br />
31 1.8. 104:27-35 Matteus 1-4 19-24<br />
32 8.8. 105:1-15 8-13 25-31<br />
33 15.8. 105:16-45 14-17 22:1-7<br />
34 22.8. 106:1-33 18-23 8-16<br />
35 29.8. 106:34-48 24-28 17-23<br />
36 5.9. 107:1-22 Luukas 1-9 24-29<br />
37 12.9. 107:23-43 10-18 23:1-8<br />
38 19.9. 108 19-24 9-16<br />
Rakkaan opetuslapsen kertomus ja näky<br />
39 26.9. 109 Johannes 1-7 23:17-21<br />
40 3.10. 110-112 8-14 22-28<br />
41 10.10. 113-114 18-21 29-35<br />
42 17.10. 115 Ilmestys 1-5 24:1-7<br />
43 24.10. 116-117 6-11 8-14<br />
44 31.10. 118 12-16 15-22<br />
45 7.11. 119:1-16 17-22 23-29<br />
Apostolien toimintaa<br />
46 14.11. 119:17-32 Apostolien teot 1-7 24:30-34<br />
47 21.11. 119:33-48 8-14 25:1-8<br />
48 28.11. 119:49-64 15-19 9-14<br />
49 5.12. 119:65-80<br />
KIRJEITÄ<br />
20-28 15-20<br />
Jeesuksen perhe ja apostolit<br />
50 12.12. 119:81-96 Jaakob<br />
Juudas<br />
1-5 25:21-28<br />
51 19.12. 119:97-112 1 Pietari<br />
1-5 26:1-7<br />
2 Pietari<br />
1-3<br />
52 26.12. 119:113-<br />
1. Johannes<br />
1-5 8-14<br />
Paavali<br />
2012<br />
128<br />
2. Johannes<br />
3. Johannes<br />
1 2.1. 119:129-<br />
144<br />
1 Tessalonikaan 1-5 26:15-22<br />
2 9.1. 119:145-<br />
160<br />
2 Tessalonikaan 1-3 23-28<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 88
3 16.1. 119:161-<br />
Kolossaan.<br />
1-4 27:1-7<br />
176<br />
Filemonille<br />
4 23.1. 120-121 Filippiin 1-4 8-14<br />
5 30.1. 122-123 Efesoon 1-6 15-21<br />
6 6.2. 124-125 1 Timoteukselle 1-6 22-27<br />
7 13.2. 126-128 2 Timoteukselle<br />
1-4 28:1-7<br />
Tiitukselle<br />
1-3<br />
Nimettömän kirjoittajan kehotuksen sana Lakiin viitaten<br />
8 20.2. 129-131 Heprealaisille 1-5 28:8-14<br />
9 27.2. 132-134 6-9 15-21<br />
10 5.3. 135 10-13 22-28<br />
Paavalin opetuksia Lakiin viitaten<br />
11 12.3. 136 Galatiaan 1-6 29:1-7<br />
12 19.3. 137-138 1 Korinttiin 1-5 8-14<br />
13 26.3. 139 6-9 15-21<br />
14 2.4. 140 10-16 22-27<br />
15 9.4. 141-142 2 Korinttiin 1-4 30:1-6<br />
16 16.4. 143 5-8 7-14<br />
17 23.4. 144 9-13 15-23<br />
18 30.4. 145 Roomaan 1-4 24-28<br />
19 7.5. 146-147 5-8 29-33<br />
20 14.5. 148 9-12 31:1-9<br />
21 21.5. 149-150 13-16 10-31<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 89
Change language