pyhiinvaellus laista evankeliumiin jumalan voideltua seuraten

Kolmas etappi: Määräyksiä papeille
Olemme nyt vaeltaneet läpi Viidennen, Ensimmäisen ja Toisen Mooseksen kirjan ja aloitelleet
tutustumista Kolmanteen Mooseksen kirjaan. Maisemat ovat taas muuttuneet. Ensimmäisen
Mooseksen kirjan kertomuksia ovat seuranneet Toisen Mooseksen kirjan lakipykälät eli käskyt ja
kiellot. Ne ovat vaihtuneet papeille annettuihin yksityiskohtaisiin määräyksiin Kolmannen
Mooseksen kirjan eli Pappiskirjan (Leviticus) alkaessa.
Tällä kerralla tulevat esille Egyptistä vapautumisen merkitys sekä Lain eräät erityispiirteet ja miten
se heijastuu omaan aikaamme. Tällöin tulevat esille juutalainen juhlakalenteri, sapatti ja
ruokasäännöt sekä pyhäkköteltta, sen kalusto ja papit. Katsaukseen kuuluu myös kuva
pyhäkköteltasta (ks. s. 40) sekä kuvat pappien puvuista (ks. s. 43)ja ylipapista suitsutusalttarin
ääressä (ks. s. 44).
Vapautuminen Egyptistä
Kuten jo ennen vaellukselle lähtemistä sanoin, en yritäkään mitata, kuinka tarkoin kertomukset
vastaavat kuvattuja tapahtumia tai kuinka paljon on kulunut aikaa kuvatuista tapahtumista
kertomuksen kirjoittamiseen. Tärkeintä on se, että juuri lukemamme kertomukset ovat olleet
vuosituhansien ajan Jumalan kansan kalleinta omaisuutta. Vanhassa testamentissa palataan
jatkuvasti korostamaan Jumalan voimaa ja viitataan siihen, että hän on kerran vapauttanut kansansa
Egyptistä ja päästänyt sen kotimaahansa. Jumala kutsuu kansaansa edelleen kunnioittamaan ja
tottelemaan häntä, joka on näin johdattanut omiaan, ja Jumalalta pyydetään, että hän osoittaisi yhä
samaa huolenpitoa kansaansa kohtaan.
Juutalaiset ovat eläneet lukuisien sukupolvien ajan vieraissa maissa, ja heidän kotimaan kaipuutaan
on lääkinnyt Jumalan Sana. On sanottu, että heillä on ollut matkalaukkuunsa talletettuna kokoon
käärittävä isänmaa: Lakikääröt. Kun vähintään kymmenen juutalaisen miehen ryhmä on avannut
sapattina Toorakäärön, he ovat jaksaneet elää taas uuden viikon maahanmuuttajina missä maailman
kolkassa tahansa. Kun luemme Raamattua historiallis-kiitollisesti, me yhdymme Vanhan
testamentin aikana alkaneeseen ylistykseen psalmin sanoin: ”Herra, meidän Jumalamme, suuri on
sinun nimesi kautta koko maailman.” Uusi testamentti antaa meillekin mahdollisuuden liittyä tähän
kuoroon, eikä meidän tarvitse vaivaantua, vaikka emme pysty sanomaan, minä vuonna hepreaa
puhuvat heimot ylittivät Jordanvirran, minä vuonna käskyt kirjoitettiin kivitauluille ja minä vuonna
koko Laki oli tullut niin pyhäksi, että sitä ei enää muutettu eikä täydennetty.
Laki
Kun Raamattua tarkastellaan ihmisten näkökulmasta, huomaamme, että miehet ovat esillä
huomattavasti enemmän kuin naiset. Miehet ovat kirjoittaneet yksittäiset Raamatun kirjat, he
esiintyvät niissä yleensä päähenkilöinä, väkeä laskettaessa ei kiinnitetä huomiota naisten ja lasten
lukumäärään, pappispalvelus kuuluu Aaronin pojille, kielletään himoitsemasta lähimmäisen vaimoa
ja niin edelleen. Hepreassa tämä tulee selvemmin näkyviin kuin suomessa, koska siinä kielessäkin
käytetään eri taivutusmuotoa sen mukaan, onko kyse mies- vai naispuolisesta henkilöstä. Tarkkaan
ottaen kymmenen käskyäkin ovat kieliopillisesti miehille suunnattuja. Tästä ei kuitenkaan tarvitse
tehdä yksityiskohtaisia johtopäätöksiä ja väittää vaikkapa, että vain miehiä on kielletty
varastamasta. Näyttää siltä, että kansan ytimen muodostivat asevelvolliset miehet vaikka heidät
kutsuttiin palvelukseen vain tarvittaessa. Erityisesti heille oli kohdistettu käskyt ja kiellot, jotta
yhteiskunta menestyisi. Kuitenkin ilman naisia koko kansa olisi luhistunut parin sukupolven
kuluessa. Miesten aseman korostuminen ilmenee aivan samalla tavalla kuin Raamatussa samassa
ympäristössä myös Raamatun ulkopuolella esimerkiksi Talmudissa ja Koraanissa. Niissä kielissä,
joissa käytetään eri persoonapronominia miehistä kuin naisista, on jouduttu suurempien ongelmien
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 36