pyhiinvaellus laista evankeliumiin jumalan voideltua seuraten
pyhiinvaellus laista evankeliumiin jumalan voideltua seuraten
pyhiinvaellus laista evankeliumiin jumalan voideltua seuraten
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Niin kauan kuin muistitieto pysyy elävänä, Laki voidaan säilyttää suullisena ja varmistaa jatkuvalla<br />
toistamisella, että se siirtyy uusille sukupolville. Kahdentoista heimon yhteisön hajoaminen ja<br />
Juudankin johtajien joutuminen pakkosiirtolaisuuteen luo uuden tilanteen. Uusissa oloissa<br />
kansallista elämää ei voida järjestää Lain mukaisesti, mutta Lakia luettaessa muistetaan vanhoja<br />
hyviä aikoja ja toivotaan niiden palautumista. Muuttuneissa oloissa tulee entistä tärkeämmäksi, että<br />
Laki on kirjoitettuna saatavissa.<br />
Laki liittyy yli kolmen tuhannen vuoden takaiseen elämään, mutta se ei siis suoraan kuvaa<br />
israelilaisten elämää. Eiväthän kymmenen käskyäkään esitä tarkoin, miten sekä juutalaiset että<br />
kristityt nykyisin elävät, eivätkä Lutherin antamat kymmenen käskyn selitykset piirrä havainnollista<br />
kuvaa luterilaisten elämästä. Vai olemmeko me kaikki luterilaiset sellaisia ihmisiä, että me<br />
esimerkiksi pelkäämme ja rakastamme Jumalaa niin, että emme puhu lähimmäisestämme<br />
perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan<br />
puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen.? Näinhän<br />
on Luther selittänyt kahdeksannen käskyn. Kun opiskelin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon<br />
kirkkolakia, havaitsin siinäkin paljon sellaisia kohtia, joissa edellytettiin kokonaan muun<strong>laista</strong><br />
elämää kuin tavallisen seurakuntalaisen pyhäpäivän tai arjen vietto.<br />
Laki kuvaa ihanteen. Mooseksen lain kuulijat ja lukijat saavat aiheen ajatella, miten kaukana siitä<br />
ollaan. Laki osoittaa Vanhassa testamentissa israelilaisille tien, jota näiden tulee kulkea, ja Edelliset<br />
profeetat näyttävät esimerkkejä siitä, miten Lain noudattaminen on tuonut siunauksen ja lain<br />
rikkominen onnettomuuden ja kirouksen. Ongelmaksi jää vielä se, että vastoinkäymiset ja<br />
kärsimykset kohtaavat myös ihmistä, joka toimii oikein.<br />
Yhtenäinen kansallinen historia<br />
Vaikka Edelliset profeetat muodostavat yhtenäisen sarjan, kullakin kirjalla on omat<br />
erityispiirteensä. Joosuan kirjassa maa valloitetaan ja jaetaan eli läänitetään heimoille. Tuomarien<br />
kirjassa kuvataan niitä kansan johtajia, jotka nousevat vaikeina hetkinä pelastamaan kansan, kun sen<br />
keskuuteen ei ole vielä perustettu pysyvää kuninkuutta. Sanalla ”tuomari” on tässä yhteydessä<br />
laajempi merkitys kuin tavallisesti suomen kielessä. Merkittävimmät näistä johtajista eivät toimi<br />
käräjätuomareina vaan sotapäällikköinä. Samuelin ja Kuninkaiden kirjoissa seurataan<br />
yhtäjaksoisesti kuninkuuden vaiheita alusta loppuun eli pakkosiirtolaisuuteen asti.<br />
Punaisena lankana näkyvät pyhäkköteltan vaiheet. Joosuan kirjassa kerrotaan, kuinka liitonarkku<br />
kannetaan ensin poikki Jordanin ja edelleen maan halki Sikemiin, missä Joosua rakentaa alttarin<br />
kaupungin lähellä kohoavalle Ebalinvuorelle. Tuomarien kirjassa israelilaiset kokoontuvat<br />
liitonarkun luo Beteliin, ja Samuelin kirjojen alussa pyhäkköteltta liitonarkkuineen sijaitsee Silossa.<br />
Välillä filistealaiset vievät arkun sotasaaliina omaan maahansa, mutta palauttavat sen jälleen<br />
Israelin puolelle ja se jää toistaiseksi Kirjat Jearimiin vähän yli kymmenen kilometriä Jerusalemista<br />
länteen Juudan alueen rajoille. Se päätyy Jerusalemiin, ja Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa<br />
kuvataan, kuinka se temppelin valmistuttua sijoitetaan kaikkeinpyhimpään, minne myös tuodaan<br />
Gibeonista pyhäkköteltta.<br />
Profeettojen kirjojen kertomuksissa näkökulma pysyy siinä määrin samantapaisena, että voidaan<br />
miettiä, mistä kulmasta tapahtumia mahdetaan tarkastella. Tuomarien kirja päättyy toteamukseen:<br />
”Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa; jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli<br />
oikein.” Tämän mukaan katsaus tuomareiden aikaankin juontuu siis kuningasvallan ajalta. Jokaisen<br />
kuninkaan toimia arvioidaan hänen kuolemansa jälkeen, siksi vaikuttaa siltä, että historiaa on<br />
täydennetty sukupolvi sukupolvelta. Koska kertomus jatkuu pakkosiirtolaisuuden aikaan asti, se on<br />
valmistunut vasta Juudan kuningaskunnan tuhon jälkeen aikaisintaan 500-luvulla eKr.<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 51
Change language