pyhiinvaellus laista evankeliumiin jumalan voideltua seuraten

Kansojen sotia ja jumalien kamppailuja
Kun Israelin heimot valloittavat Luvattua maata, ne kukistavat julmasti maan aikaisemmat
asukkaat. Näin pyritään hävittämään vieraiden kansojen jumalat. Kunkin jumalan v-ööoimaa
osoittaa aina sen oman kansan menestys. Tämä laskutapa joutuu koetukselle, kun Israel ja Juuda
kohtaavat voimakkaampansa. Piirittäessään Jerusalemia assyrialaiset luettelevat rehennellen, kuin
monta kansaa he ovat kukistaneet, ilman että niiden jumalat ovat kyenneet pelastamaan omiaan.
Profeetta Jesajan rohkaisemana Juudan kuningas turvaa kuitenkin Herraan ja saa sillä kerralla avun.
Jeremian aikana taistelu käy toivottomaksi. Tappiot sodassa osoittavat, että Herra ei enää suosi
kansaansa. Tässä tilanteessa auttaa eteenpäin Viidennen Mooseksen kirjan eli Deuteronomiumin
sanoma: Jumalan tahtoa vastaan toiminut kansa on ansainnut rangaistuksensa. Siksi tulee tärkeäksi
taistelu syntiä vastaan oman kansan keskuudessa. Näin profeetat tarkastelevat aikansa elämää
varoittaen synnistä ylhäisiä ja alhaisia. He pyrkivät ohjaamaan kansan Jumalan käskyjen tielle, jotta
se saisi elää ja menestyä, vaikka kansallinen itsenäisyys ei jatkuisikaan.
Vaikka profeetat ottavat tiukasti kantaa Jumalasta luopumista ja siveellisyyden höltymistä vastaan,
he tarkkaavat myös avoimesti maailman tapahtumia. Heidän katseensa kantavat kauas yli oman
maan rajojen. He seuraavat kansainvälistä tilannetta arvostellen ja opastaen kuninkaitakin näiden
ratkaisuissa.
Kirjoitustaito kehittyy
Taistelujen lisäksi Laki ja Profeetat heijastelevat rauhanomaista kehitystä. Abraham lähtee pitkälle
vaellukselleen Urin kaupungista. Hänen synnyinseutunsa sumerilaisten kieli erosi selvästi
hepreasta, ja sumerin kieleen kehitetyn nuolenpääkirjoituksen merkit sopivat huonosti seemiläisiin
kieliin, joihin hepreakin kuuluu. Abrahamin uuden kotimaan Kanaanin asukkaat puhuivat useita
seemiläisiä kieliä ja näitä varten kehittyi uusi kirjoitustapa, jossa 600 nuolenpäämerkin asemesta
tultiin toimeen parillakymmenellä kirjainmerkillä. Tämä kirjoitus syrjäytti nuolenpääkirjoituksen
niihin aikoihin, kun Israelin heimot levittäytyivät Kanaaniin. Tällä aakkosiin perustuvalla tavalla on
kirjoitettu Vanhan testamentin kirjat hepreaksi ja osin arameaksi, Uuden testamentin kirjat kreikaksi
ja sen lisäksi paljon muutakin. Eri kansat kirjoittavat merkit vähän eri tavoin, mutta periaatteessa
samaa kirjoitusjärjestelmää käyttävät kaikki Euroopan kielet venäjä mukaan lukien ja esimerkiksi
Etiopian kielet ja arabia sen lisäksi. Heprean aakkoset alkavat alef, beet, gimel, daleth; näiden
myöhäisiä sukulaisia ovat kreikan alfa, beeta, gamma ja delta sekä myös meidän a, b, c ja d.
Laissa kerrotaan jo, että Mooses kaivertaa kiveen käskyjä, mutta varsinaisesti kirjoittamisesta
puhutaan Profeetoissa. Daavidin hovin virkamiehiin kuuluu kirjuri. Elialta tai Elisalta ei ole säilynyt
kirjoituksia. He olivat vähän vanhempia kuin Aamos ja Jesaja. Aikakirjoissa sanotaan, että kuningas
Ussian ajasta saa lisätietoja profeetta Jesajan kirjasta ja Jeremian kirjassa kuvataan
yksityiskohtaisesti, miten hänen sihteerinsä Baruk kirjoittaa profeetan sanelusta, vieläpä toiseen
kertaan, kun kuningas Jojakim on polttanut ensimmäisen käärön.
Vähitellen kirjoitettu sana tulee näin pyhän perinnön välittäjänä tärkeämmäksi kuin suullinen.
Monet ovat alkanet ajatella, että kaikki on alkanutkin siitä, että joku on istunut kirjoittamaan
Raamattua meitä varten. Näin on jäänyt huomaamatta se rikas uskonnollinen elämä, jonka keskellä
pyhä sanoma on elänyt jo ennen kuin se kirjattiin.
Jumala isänä
Usko Jumalaan isänä pilkahtelee jo Vanhassa testamentissa. Olemme vaelluksellamme Lain ja
Profeettojen läpi jo ohittaneet joitakin kohtia, joissa puhutaan Jumalasta isänä ja ihmisistä Jumalan
lapsina. Tämä suhde tuo tällöin esiin kolme näkökohtaa.
1) Jumala suhtautuu kansaansa kuin isä lapsiinsa.
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 68