pyhiinvaellus laista evankeliumiin jumalan voideltua seuraten

Sunnuntaisin valmistaudumme käymään alttarin ääreen yhtymällä Jesajan kutsumusnäyn serafien
ylistyslauluun Jerusalemin temppelissä: ”Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Jumala Kaikkivaltias…”
Tämän vaelluksemme aikana minulla on vahvistunut mielikuva siitä, kuinka juuri papit ovat
säilyttäneet Jumalan sanan sukupolvesta toiseen. Vieläpä näyttää tulevan esiin, mitkä pappissuvut
ovat tahoillaan osallistuneet tähän Sanan palvelukseen.
Kun nyt luemme jälkimmäisiä profeettakirjoja aloittaen Jesajasta, kohtaamme saman jännitteen, jota
meidän aikanamme kuvataan korkeakirkollisuuden ja matalakirkollisuuden väliseksi. Vanhassa
testamentissa meidän pitäisi sanoa sitä korkeatemppelisyyden ja matalatemppelisyyden väliseksi.
Jesajakin herättää lukijansa ajattelemaan, mitä lukuisilla temppeliin liittyvillä käskyillä on tekemistä
elävän uskon ja Jumalan tahdon mukaisen siveellisen elämän kanssa. On hyvä, että tämä pohdiskelu
jatkuu edelleen. Jesaja kuuluu pikemminkin ”matalatemppelisiin” eli ”matalakirkollisiin”
meikäläisen luokittelun mukaan. Me kohtaamme kuitenkin Raamatussa myös ”korkeakirkollisia”.
Jos jaksamme lukea Raamatun läpi, näemme, miten jännite jatkuu sukupolvesta toiseen ja siirtyy
aikanaan nuoreen kirkkoon.
Jumalanpalvelus oli keskittynyt Vanhan testamentin kuvaamana aikana alttarin ympärille.
Historiallisissa kirjoissa kuvataan, miten pyhäkköteltta seurasi sotaretkille vahvistamaan
taistelijoita. Tarkka kuvaus pyhäkköteltan osasista tukee sitä käsitystä, että telttaa kuljetettiin
sotajoukon mukana ja se pystytettiin ja purettiin aina uudelleen, Silloin oli syytä tietää tarkoin, mitä
osia tarvittiin ja miten ne liittyivät toisiinsa. Kun temppeli oli rakennettu, siitä tuli siirrettävän
pyhäkköteltan tilalle kansallinen keskus ja lopulta linnoitus, jonka muurien suojasta etsittiin turvaa,
kun Jerusalemin puolustus oli murtunut. Kuvauksia temppelin rakenteesta tarvittiin, kun tuhon
jälkeen piti rakentaa temppeli uudelleen. Monet julistajat Uudesta testamentista alkaen ovat
esittäneet vertauskuvallisia merkityksiä monille pyhäkön yksityiskohdille. Niihin emme ole tässä
yhteydessä pysähtyneet. Jotkut tutkijat arvelevat, että pyhäkön rakenteiden kuvaukset on esitetty
ulkopuolisille vasta sitten, kun pyhäkköteltta ja Salomon temppeli kuuluivat jo menneisyyteen.
Tämä ei kuitenkaan muuta käsitystä siitä, miten tärkeinä näitä molempia jumalanpalveluksen
paikkoja aikoinaan pidettiin.
Vanhan liiton seurakunta piti siis temppeliä erittäin tärkeänä, ja tätä taustaa vastaan ymmärrämme
Uuden testamentin puolelta, miten vakavia olivat temppeliin liittyvät syytökset Jeesusta vastaan.
Puhdistaahan hän kaikkien neljän evankelistan mukaan Jerusalemin temppelin, ja syytetäänhän
häntä kuulustelussa siitä, että hän lupaa hävittää Herodeksen temppelin ja rakentaa tilalle uuden.
Evankelista tosin selvittää, että Jeesus tarkoittaa tällöin ylösnousemustaan. Uuden liiton
seurakunnasta tulee kuolleista nousseen Jumalan Pojan keho ja uuden liiton temppeli, ja jopa
jokaisen oma keho on tarkoitettu Jumalan pyhäköksi. Tässä erkanevat Jeesuksen seuraajat niistä,
jotka eivät tunnusta häntä Jumalan Voidelluksi. Tosin Uudessa testamentissa Jeesuksen seuraajatkin
kunnioittavat kivistä rakennettua temppeliä ja Paavalia myöten osallistuvat sen uhripalvelukseen
temppelin tuhoon asti.
Pyhä sota
Yksityiskohtaiset kuvaukset viholliskansojen hävityksestä kuvaavat karusti, miten Israelin heimot
taistelivat naapureitaan vastaan. Näiden valloitusten kuvauksista voitaneen päätellä jotakin kansan
hallinnosta ja yhteiskunnasta. Ne luovat myös hyvän taustan Uuden testamentin rauhan sanomalle,
joka ylittää kansallisuuden rajat.
Me pyrimme usein haihduttamaan mielestämme ikäviä asioita. Näin teemme yksilöinä ja
kansakuntana. Tätä kutsutaan aktiiviseksi unohtamiseksi. Sama ilmiö liittyy helposti uskonnolliseen
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 65