pyhiinvaellus laista evankeliumiin jumalan voideltua seuraten

temppelissä kävijöiden elämää. Profeetat tarkastelevat myös tapahtumia Juudan rajojen ulkopuolella
ja antavat hallitsijoille ohjeita siitä, miten heidän tulisi toimia suhteissaan ulkovaltoihin. Kaikessa
ilmenee Lakiin pohjautuva sanoma: Jumalan tahtoa noudattava hallitsija ja kansa saavat siunauksen,
mutta Jumalasta luopuvat saavat rangaistuksen.
Monet piirteet yhdistävät siis profeettojen kirjoja toisiinsa. Vielä lähempää yhteyttä osoittaa se, että
paikoin ne ovat sanasta sanaan samanlaisia. Esimerkiksi Miikan tunnettu rauhanlaulu sisältyy myös
Jesajan kirjaan. Suomeksi laulamme: ”Nouskaamme vuorelle korkeimmalle, kun päivä Herran
lähestyy…” Samantapaisia yhtäläisyyksiä on löydettävissä muitakin.
Profeetat kansan kohtalonaikoina Israelin kuuluisat profeetat Elia ja Elisa elivät jo 800-luvulla,
mutta vanhimmat säilyneet profeettakirjat ovat ajalta noin sata vuotta myöhemmin. Ainakin jotkut
profeetoista ovat todennäköisesti esittäneet sanomaansa lauluina, jotka on myöhemmin kirjoitettu
muistiin. Kirjoituksia on voitu vielä toimittaa, ennen kuin ne ovat saaneet lopullisen asunsa.
Profeettojen toiminta liittyy usein Israelin ja Juudan kohtalonaikoihin. Profeetat puhuvat paljon
oman aikansa tapahtumista ja osoittavat tarkkaa silmää niiden arvioinnissa ja kykyä kertoa, mitä on
tulossa. He ilmoittavat ihmeellisen osuvasti tulevia tapahtumia, mutta meidän on otettava yksi
seikka huomioon, kun usein ajatellaan, että profeetat ovat toimineet nimenomaan taitavina
ennustajina. Samaan aikaan liikkui paljon erilaisia profetioita, ja juuri ne tallennettiin, jotka olivat
osoittautuneet oikeiksi. Eihän väärien profeettojen sanoja kannattanut säästää tuleville polville.
Joissakin kertomuksissa mainitaan aivan nimeltä sellaisia profeettoja, jotka ennustivat väärin ja
joutuivat aikanaan häpeään.
Meille Vanhassa testamentissa säilytetyt profeettain kirjoitukset voidaan jakaa kolmeksi ryhmäksi
sen mukaan, mihin aikakauteen heidän kirjoituksensa kuuluvat. Profeettojen sijoittamisessa
aikajanalle voi ilmetä suurta väljyyttä. Vanhastaan on ollut tapana ajoittaa tapahtumat kuninkaiden
hallituskausien mukaan. Näin on monet profeettakirjatkin ajoitettu. Kaikkein tarkimmin on profetiat
päivätty Hesekielin kirjassa. Hänen kirjastaan selviää myös se, että profetioita ei ole tallennettu
käärölle tarkassa aikajärjestyksessä. Vuosien laskeminen Kristuksen syntymästä on alkanut kauan
Jeesuksen syntymän jälkeen, mutta koetamme soveltaa sitä profeettojenkin aikaan.
Profeettojen vuosisatoihin sisältyi suuria valtiollisia muutoksia. Israelin kuningaskunnan loppuaikoina
Assyria hallitsi Lähi-Itää. Uudeksi suurvallaksi nousi 600-luvun lopussa Uus-Babylonia.
Assyrian pääkaupunki Ninive tuhoutui vuonna 612. (Havainnollinen aikakartta on sivun 85 edellä.)
Juudan kuningaskunta säilytti Jesajan aikana itsenäisyytensä maksamalla veroa Assyrialle, mutta
voimistuva Uus-Babylonia valloitti Jerusalemin, niin kuin Jeremia varoitti etukäteen, ja Juudan
johtajat joutuivat pakkosiirtolaisuuteen. Persialaiset kukistivat vuorostaan Uus-Babylonian
valtakunnan 500-luvun loppupuolella ja Juudan pakkosiirtolaiset saivat vuonna 537 luvan palata
vanhaan kotimaahansa.
Monien kirjojen kohdalla on arvailtava niissä kuvatuista maailmantapahtumista, mihin kauteen ne
sijoittuvat, ja eri tutkijoiden käsitykset voivat erota paljon toisistaan. Esimerkiksi Joonan kirja
puhuu Assyrian suurvalta-ajasta, jolloin Jesaja vaikutti, mutta Joonan kirjan kielessä on piirteitä
monta sataa vuotta myöhemmältä ajalta. Joonan kiitoslauluun voikin yhtyä ahdistuksesta pelastunut
ihminen miltä vuosidadalta tahansa, myös meidän omalta ajaltamme. Jesajan kirjan alkuosa liittyy
aikaan ennen Israelin kuningaskunnan tuhoa, mutta loppuosassa puhutaan jälleenrakennuksen ajasta
Juudan pakkosiirtolaisuuden päätyttyä.
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 67