pyhiinvaellus laista evankeliumiin jumalan voideltua seuraten

Vastaus: Mitä on synti Raamatussa?
Kun olemme näin käsitelleet otsikkomme sana sanalta, palaamme edellisellä kerralla esiin
tulleeseen kysymykseen: ”Mitä on synti Raamatussa?”
Kun luterilaiset esittelevät kantansa Schmalkaldenin opinkohdissa joka julkaistiin vuonna 1537
kymmenkunta vuotta ennen Martti Lutherin kuolemaa, siinä selitetään, mitä ovat synti, laki,
parannus ja niin edelleen. Samantapaisen käsittelytavan kohtaamme vuonna 1948 ilmestyneessä
Kristinopissamme, johon me ennen rippikoulu-uudistuksia konfirmoidut olemme tutustuneet
nuoruudessamme. Siinäkin on oma kappaleensa, jonka otsikkona on ”Synti”. Siinä määritellään,
että synti on sydämen luopumista Jumalasta Selityksessä lähdetään siis synnin käsitteestä, jota sitten
sovelletaan ihmisen elämään. Tällainen lähestymistapa vastaa kreikkalaisen filosofin Platonin
ajattelua. Hän eli niihin aikoihin, kun Vanhan testamentin kirjoitukset alkoivat jo olla valmiina, ja
hän hahmotteli kirjoituksissaan, millaista on esimerkiksi tosi hyvyys tai kauneus. Se ilmenee sitten
elinympäristössämme ja aistein havaittavassa maailmassamme erilaisissa yksilöissä. Vanhassa
testamentissa edetään päinvastaiseen suuntaan, kun puhutaan synnistä. Lähdetään aivan arkisista
tilanteista, ja näin tulee selväksi miten ihminen rikkoo eri tavoin Jumalaa vastaan. Tällaista
toimintaa voidaan sitten kutsua yhteisellä nimellä synniksi.
Suomalaisessa arkikielessä puhutaan erehdyksistä, vioista, vääryyksistä ja luopumisesta, kun
ihmisten väleissä on vikaa. Samaa puhetapaa voidaan sitten soveltaa ihmisen suhteeseen Jumalaan,
ja kaiken kattaa sana ”synti” joka puhuu ihmisen suhteesta Jumalaan silloin, kun tämä suhde kaipaa
sovitusta. Heprean kielessäkään ei alunperin ole puhtaasti uskonnollista sanaa ”synti”, mutta
erisävyisillä arkikielen sanoilla asia tulee selväksi, kun tuttuja sanoja käytetään ihmisen suhteesta
Jumalaan tai Jumalan tahdon rikkomisesta yleensä.
Hepreassa käytetään erityisesti kolmea sanaa, jotka ovat tosin tavallisempia muualla Vanhassa
testamentissa kuin Viidennessä Mooseksen kirjassa tai yleensä Laissa. Tässä seuraa esimerkkejä
tavalliseen elämään liittyvistä tapahtumista; samoja kolmea sanaa on käytetty myös uskonnollisessa
elämässä kuvaamaan syntiä.
1. Kysymyksessä on harha-askel, puute, häiriö keskinäisessä suhteessa tai jotakin on vialla.
Tästä on esimerkkejä:
(Sananl.19:2) ”kiirehtivän jalka astuu harhaan”(1938); ”hätikkö eksyy ja kompastuu” (1992).
(Job 5:24) ”kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa” (1938), ”näet, että mitään ei puutu”
(1992).
(1. Sam. 24:12) ”Minä en ole rikkonut sinua vastaan” (1992).
2. Kysymyksessä on vääristäminen tai vääristyminen.
(Valit. 9:3) ”hän on … mutkistanut minun polkuni (1938).
(Ps. 38:7) ”Olen painunut kumaraan” (1992).
3. Kysymyksessä on kahden tahon välisen suhteen rikkominen tai luopuminen liitosta.
(2. Kun. 8:20) ” edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta” (1938); ”Edom nousi kapinaan,
irrottautui Juudan alaisuudesta…” (1992).
Vanhan testamentin käsitys synnistä ankkuroituu Lakiin ja siihen, että kansa on luvannut noudattaa
Lakia. Lakia rikkova rikkoo samalla lupauksensa noudattaa lakia. Laki on siis opetettava kansalle,
ja siksi sitä on välttämättä luettava jatkuvasti kuten synagogissa edelleen tehdään joka viikko.
Jokaisen uuden sukupolven on opittava Laki ja opetuksen jälkeen sitouduttava sen noudattamiseen.
Laki ei koske pakanakansoja, jotka palvovat omia epäjumaliaan eivätkä tunne Jumalan kansan
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 19