pyhiinvaellus laista evankeliumiin jumalan voideltua seuraten

käännöksen (1992) mukaan. Viime vuosisadalla on tullut tutkimuksissa esiin, miten hyvin tämä
nimitys vastaa kohdettaan. Jumalan ja hänen kansansa suhteessa on paljon piirteitä, jotka vastaavat
juuri liiton solmimista muuallakin esimerkiksi ihmisten tai kansojen kesken. Erityisesti se
muistuttaa liittoa kuninkaan ja hänelle kuuliaisuutta vannovien vasallien välillä.
Uusin Raamatun suomennos puhuu asiallisesti liitonarkun kannesta, mutta edellinen suomennos
käyttää samasta esineestä eli laintaulujen säilytyspaikan kannesta nimitystä ”armoistuin”. Juuri sen
päältä Jumala lupaa puhua Moosekselle. Sekä heprealainen alkuteksti että Jeesuksen aikaa
vanhempi kreikankielinen käännös Septuaginta antavat ymmärtää, että on kysymys tärkeämmästä
esineestä kuin vain arkun kannesta, joka peittää laintaulut. Heprealainen nimitys voidaan johtaa
peittämistä tarkoittavasta sanasta, mutta laintaulujen peittona olevasta kannesta käytetty sana
muistuttaa sitä saman sanan muotoa, jota käytetään erityisesti syntien peittämisestä eli
sovittamisesta. Sitä lähelle tulee juutalaisten vuotuista suurta sovituspäivää tarkoittava sana, ja
vanha kreikkalainen käännös on muodostettu sanasta, joka tarkoittaa armoa. Lutherin käännöksen
perustuvaa saksan sanaa ”armoistuin” (Gnadenstuhl) tai peräti ”armon valtaistuin” (Gnadenthron)
voidaan siksi hyvin perustella. Tämä paikka pyhäkköteltassa tehdään sitä varten, että Jumala puhuu
siitä Moosekselle, ja se liittyy läheisesti majan keskeiseen tarkoitukseen. Tätä paikkaa tarvitaan
toistuvasti Jumalan armon välittämiseen.
Sama kreikankielen sana, joka Vanhassa testamentissa viittaa liitonarkun kanteen, esiintyy kahdesti
Uudessa testamentissa. Heprealaiskirjeessä sitä käytetään, kun kuvataan yksityiskohtaisesti
ilmestysmajan rakennetta ja sisustusta. Paavalin Kirjeessä roomalaisille Paavali kirjoittaa Jeesuksen
merkityksestä: ”[hänet] Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä,
osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit” (1938).
Sama lause on suomennettu vuoden 1992 käännöksessä: ”Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi,
hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut
vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta.” Edellisessä
käännöksessä ilmenee havainnollisesti, että kohdatessaan Jumalan syntinen ihminen ei tule
tuomioistuimen eteen vaan armoistuimen eteen kuten ylipappi ilmestysmajassa.
Ilmestysmajan vaihtuminen pyhäkkötelttaan ja armoistuimen muuttuminen arkunkanneksi kuvaavat
sitä, miten uudessa käännöksessä on etsitty lähempänä arkikieltä olevia sanoja. Sama suuntaus
näkyy viime vuosisadalla tehdyissä englantilaisissa ja ruotsalaisissakin käännöksissä. Uudet
käännökset esittävät asian sujuvasti, mutta lukija ei huomaa tässä kohdassa yhtä selvästi kuin ennen
yhteyttä johonkin Vanhan testamentin kohtaan.
Liittoajatuksen mukaan osapuolet vahvistavat sopimuksensa liittokirjalla, jota vastaa kymmenen
käskyn laki. Tästä syystä laintauluista tulee perustavanlaatuinen tekijä Jumalan kansan elämässä.
Kultaisen sonnin palveleminen rikkoo Jumalan ja kansan välisen liiton, ja se tulee havainnolliseksi,
kun Mooses rikkoo laintaulut. Niiden murskaaminen ei siis osoita vain Mooseksen välitöntä kiukun
purkausta vaan liiton särkymistä. Liitto solmitaan uudelleen kirjoittamalla uudet laintaulut. Asiaan
kuuluu myös se, että kansa sitoutuu noudattamaan Jumalan lakia.
Sitoutuminen toistuu vieläkin, kun juutalaiset pojat tutustuvat 13-vuotiaina Lakiin ja lupaavat
noudattaa sitä. Siihen asti pojat ovat olleet vapaita Lain määräyksistä ja esimerkiksi isä on voinut
täyttää paastoamisen velvollisuuden poikansa puolesta. Nyt poika tulee täysi-ikäiseksi Jumalan ja
Lain edessä, hänestä tulee bar-mizva eli Lain poika. Hän näyttää taitonsa lukemalla synagogassa
lakikääröä, ja koko perhe ja suku juhlivat tapausta. Meidän rippikoulussamme ja
konfirmaatiossamme näkyy paljon samanlaisia piirteitä. Liittoajatukseen kuuluu se, että liiton
osapuoli tuntee liittonsa sisällön. Juutalaisen täytyy siis tuntea Lakinsa, ja sitä on välttämätöntä
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 41