pyhiinvaellus laista evankeliumiin jumalan voideltua seuraten

juutalaisten keskuudessa käyttöön keskiajalla. Vuosiahan voidaan viettää ilman että laskettaisiin
järjestysnumeroa, kuten meillä tehdään kirkkovuosien seuratessa toisiaan.
Kolmannen Mooseksen kirjan mukaan uudenvuoden päivää seuraa seitsemännen kuun
kymmenentenä suuri sovituspäivä. Silloin tulee paastota, ja työnteko on aivan ehdottomasti
kielletty. Nykyaikana synagogat ovat silloin avoinna aamusta iltaan jatkuvaa yhteistä rukousta
varten.
Jo ennen Jeesuksen aikaa oli vakiintunut kaksi merkittävää vuotuista juhlaa, joita ei ole vielä Laissa
mainittu. Ne ovat purim, jonka viettämisen alusta kerrotaan Esterin kirjassa, ja hanukka, jonka
alkuun liittyvistä tapahtumista kerrotaan apokryfisissa Makkabilaiskirjoissa.
Sapatti
Suurten juhlien lisäksi yhden tärkeän päivän merkitystä korostetaan Laissa Ensimmäisen
Mooseksen kirjan alusta alkaen. Jatkuvasti teroitetaan nimittäin, että sapatti poikkeaa kaikista
muista viikonpäivistä. Suomessa poistettiin neljää yleistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää
koskevat rajoitukset jo monta kymmentä vuotta sitten. Väitettiin, että on ylivoimaista pitää
esimerkiksi yleiset huvipaikat suljettuina neljänä rukouslauantaina vuosittain. Jerusalemissa
lähetystyössä toimiva opettaja Heikki Nurminen sanoi minulle, että naapuriston juutalaiset jaksavat
viettää 52 rukouslauantaita vuodessa, tosin rajoitukset koskevat iltaa ennen lauantaipäivää eli
perjantai-iltaa eikä lauantai-iltaa kuten aikanaan Suomessa.
Perjantai-iltaisin todella kaikki elämä hiljeni Jerusalemissa auringon laskiessa, ja silloin jopa
kaupungin julkinen liikenne pysähtyi vuorokaudeksi. Koska Suomen Lähetysseuran keskus
Shalhevetja sijaitsee lähellä uskonnollisten juutalaisten kaupunginosaa Mea Shearimia, sillä
kulmalla havaitsin lepopäivän tulon erityisen selvästi. Joskus kiertelin sapatin tullessa lähikaduilla,
ja ulos asti kuului kauniita sapattilauluja. Ohikulkija saattoi aavistaa, miten perheenjäsenet olivat
kokoontuneet sapattiaterialle ja viettivät yhdessä iltaa kotona.
Ruoka erottavana ja yhdistävänä
Koska Lakiin ja sitä kautta juutalaiseen uskontoon ja elämään on sulautunut paljon aineksia
ulkopuolelta, myös erottavat tekijät ovat tärkeitä. Oman juhlakalenterin, sapatinvieton ja
ympärileikkauksen lisäksi esimerkiksi samojen ruokasääntöjen noudattaminen yhdistää juutalaisia
toisiinsa ja samalla erottaa tehokkaasti muista kansoista. Tosin juutalaisten samoin kuin muihin
uskontoihin kuuluvien ihmisten kesken vain pieni vähemmistö yrittää noudattaa määräyksiä tarkoin.
Useimmat joustavat enemmän tai vähemmän.
Ruokasäännöissä on keskeiseksi noussut pieni käsky, joka on ehkä alunperin kieltänyt
osallistumisen muiden kansojen uhrimenoihin. Uskonnolliset juutalaiset pitävät nimittäin tärkeänä
Laissa kolme kertaa esiintyvää kieltoa: ”Älä keitä karitsaa emänsä maidossa.” Tämä käsky nousee
yllättävän tärkeäksi, kun ratkaistaan, onko ruoka ”kosher” eli juutalaisittain syötäväksi kelpaavaa
vai ei. Käskyä tulkitaan siten, että on varminta pitää kaikki liha- ja maitoruoat erossa toisistaan.
Eihän voi varmasti tietää, mistä maito ja liha ovat peräisin.
Opiskelin Jerusalemissa eräässä vaiheessa samassa ryhmässä uskonnollisen juutalaisen miehen
kanssa. Hän oli juuri niitä mustapukuisia, lierihattuisia partaniekkoja, joiden pelottavia hahmoja
näkyy toisinaan kuvissa. Hän vei minut katsomaan kotiaan, ja se näytti tavalliselta nuoren perheen
asunnolta. Keittiö erosi kuitenkin suomalaisesta mallista. Siinä oli kahden rinnakkaisen tiskialtaan
molemmin puolin kaksi aivan symmetristä osaa. Hän selitti, että toinen puoli on tarkoitettu lihaastiastolle
ja toinen puoli maitoastiastolle. Pyyheliinoja myöten molemmille oli täydelliset sarjat
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 38