pyhiinvaellus laista evankeliumiin jumalan voideltua seuraten
pyhiinvaellus laista evankeliumiin jumalan voideltua seuraten
pyhiinvaellus laista evankeliumiin jumalan voideltua seuraten
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
vierailevat näillä paikoilla, joissa on ilmeisesti pappeja palvelemassa ja vaalimassa pyhiä muistoja.<br />
Heidän tehtävänään on välittää Jumalan siunausta paikalle saapuneille uhraajille. Täten kuningas<br />
Josian aikana tapahtunut <strong>jumalan</strong>palveluksen keskittäminen Juudan valtakunnassa Jerusalemiin,<br />
koski syvältä kansan uskonnollisuuteen. Uhrikukkuloiden hävittäminen tähän aikaan tähtäsi<br />
erityisesti niiden <strong>jumalan</strong>palveluspaikkojen lopettamiseen, joissa palveltiin muta jumalia, mutta<br />
samalla Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan palvelus loppui perinteisiltä paikoilta tai ainakin<br />
pyrittiin lopettamaan muualta kuin Jerusalemista.<br />
Ne paikat, joissa kerrotaan kantaisän saaneen siunauksen, mainitaan pyhinä paikkoina aikana ennen<br />
<strong>jumalan</strong>palvelustoiminnan keskittymistä vain yhteen temppeliin. Voimme helposti ajatella, että<br />
monet sukupolvet ovat suunnistaneet niihin viemään uhrinsa ja samaan siunauksen. Täten siunaus ei<br />
ole ollut vain kertomukseen tallennettu kirjoitettu sana vaan elävää siunaamista sukupolvesta<br />
toiseen, ja se on kohdistunut uhrin tuojaan. Tämä siunaaminen jatkuu ääneen lausuttuna edelleen<br />
meidän keskuudessamme, kun jokaisen <strong>jumalan</strong>palveluksen ja monen muunkin tilaisuuden<br />
päätteeksi nöyrrymme ottamaan vastaan Herran siunauksen. Mekin viittaamme meidän<br />
puolestamme annettuun uhriin, kun liitämme loppuun sanat: "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen<br />
nimeen”. Jumalan Poika on antanut itsensä täydelliseksi uhriksi meidän puolestamme, ja kaikille<br />
kansoille kauan sitten luvattu siunaus tulee meidänkin osaksemme.<br />
Jumalan nimi<br />
Kun luemme kertomuksia esimerkiksi luomisesta tai vedenpaisumuksesta, lukijaa saattaa aivan<br />
häiritä se, että samat asiat kerrotaan kahteenkin kertaan. Siinä edetään kuin Virpiniemen 10 km<br />
latua, jossa hiihdetään samoja rinteitä edestakaisin. Tilannetta ei paranna se, että kertomuksissa on<br />
pieniä eroja. Nykyaikaiselle lukijalle riittäisi se, että asia selitettäisiin kerran ja kohdalleen. Jos<br />
luemme tarkkaan näitä kertomuksia varsinkin alkukielellä hepreaksi, näemme sen eron, että<br />
Jumalasta käytetään eri nimiä. Edellisellä etapilla oli jo lyhyesti puhetta siitä, että suullista<br />
perinnettä on koottu kirjoitettuun kääröön eri tahoilta ja eri paikoista saaduissa kertomuksissa on<br />
ollut pieniä eroja senkin lisäksi, että Jumalasta on käytetty eri<strong>laista</strong> nimeä. Rinnakkaiset<br />
kertomukset on tallennettu eikä jääty kiistelemään, mikä on ainoa oikea tapa esittää kyseinen asia,<br />
esimerkiksi ihmisen luominen.<br />
Toinen erikoinen piirre Jumalan nimeä käytettäessä johtuu siitä, että juutalaiset välttävät Jumalan<br />
pyhän nimen lausumista ääneen. He käyttävät kiertoilmauksia, joista asian tietävä ymmärtää, ketä<br />
tarkoitetaan. Kristityiltä meni pitkä aika, ennen kuin varmistui, että sana Jehova on tekaistu<br />
kirjainyhdistelmä, jota käytetään vain oikean nimen välttämiseksi.<br />
Hepreassa kirjoitettiin aluksi vain konsonantit. Havainnollisuuden vuoksi kirjoitan tässä konsonantit<br />
isolla ja vokaalit pienellä. Merkintä a/e tarkoittaa, että kyseinen vokaali on a- ja e-vokaalin väliltä.<br />
Sanan lopussa H ei äänny, vaan tarkoittaa, että viimeinen vokaali on pitkä.<br />
Jumalan nimi kirjoitettiin vokaalittomana JHWH. Jumalan nimen suuren pyhyyden takia nimeä ei<br />
lausuttu ääneen. Kun sitten tekstiä luettiin ääneen, sen kohdalla luettiin toinen herraa tarkoittava sana<br />
ADNJ eli Aa/eDoNaJ. Kun hepreankieliseen tekstiin vähän toista tuhatta vuotta sitten lisättiin<br />
vokaaleja, Jumalan nimen kohdalle lisättiin ADNJ-sanan vokaalit. Valistunut lukija tiesi silloin, että<br />
tällä kohdalla luetaan vokaalien eikä konsonanttien mukainen sana. Kirjoitettuun tekstiin tuli näin<br />
sekamuoto Ja/eHoWaH, jossa oli Jumalan nimestä konsonantit ja herra-sanasta vokaalit. Kun<br />
Vanhaa testamenttia käännettiin esimerkiksi englantiin. kirjoitettiin Jumalan nimeksi Jehovah, jota ei<br />
siis ole koskaan hepreassa käytetty.<br />
Jos tehdään samalla tavalla, Suomesta eli SM tulee aivan uusi kirjainyhdistelmä, kun siihen lisätään<br />
samaa merkitsevän sanan FiNLaND vokaalit. SuoMi + FiNLaND > SiMa. Tällöin ymmärtäväinen<br />
Jaakko Lounela; PYHIINVAELLUS LAISTA EVANKELIUMIIN; 21.1.2011; 16:06 31
Change language