Mantykotilainen 2 - Oulun Seudun Mäntykoti ry

Recommendations

Info

6 MÄNTYKOTILAINEN Alzheimerin taudin taustalla on paikallinen vaurio älylliselle toimintakyvylle tärkeillä aivoalueille ja sen vaikutuksesta aivojen normaali toiminta häiriintyy, solujen väliset yhteydet vähenevät ja solut kuolevat. Ensimmäiset aivomuutokset havaitaan ohimolohkojen sisäosissa. Nämä alueet säätelevät uusien asioiden ja tapahtumien oppimista. Taudin edetessä vaurioita syntyy myös otsa- ja päälaenlohkoihin, jolloin muut oireet lisääntyvät (Aejmelaeus ym. 2007, 220.) Alzheimerin tauti eli AT on tyypillisin vaihein etenevä aivosairaus, jonka oireet aiheutuvat tiettyjen aivoalueiden vaurioista. Tauti etenee hitaasti ja tasaisesti. Alzheimerin voidaan jakaa viiteen eri vaiheeseen. Ne ovat oireeton eli prekliininen vaihe, varhainen AT, lievä AT:n dementia, keskivaikea ja vaikea AT:n dementia (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 126 – 127 ja 130.) Alzheimerin taudin oireet Alzheimerin tauti alkaa yleensä lievillä muistihäiriöillä kuten mieleen painamisen vaikeuksilla. Kun tauti etenee, niin potilaan lähimuisti heikkenee ja hän ei muista enää muutamaa minuuttia aiemmin tapahtuneita asioita. Ajantaju alkaa hävitä ja sen jälkeen paikantaju. Puheessa sanat alkavat olla hakusessa ja potilas käyttää kiertoilmaisuja. Monimutkaista motorista taitoa vaativat toiminnot kuten pukeutuminen ja ruoanlaitto alkavat vaikeutua. Potilaan sairaudentunto heikkenee tai häviää kokonaan (Sulkava & Eloniemi-Sulkava 2008, 86.) Potilas saattaa vakuuttaa olevansa kykenevä huolehtimaan kaikista asioistaan vaikka todellisuudessa hänellä on suuria vaikeuksia selviytyä käytännön elämästä. Jos läheisten antamia esitietoja ei ole käytettävissä lääkärillä saattaa lääkäri arvioida potilaan selviytymisen liian hyväksi, koska sosiaalisen keskustelun taidot säilyvät usein hyvin Alzheimerin tautia sairastavalla. Lääkärillä diagnostiikan tekoa helpottaa kognitiivisia kykyjä mittaavat testit, kuten MMSE (Sulkava & Eloniemi-Sulkava 2008, 86.) Taudin alkuvaiheessa useat potilaat saattavat laihtua riittävästä ravinnosta huolimatta. Syömisen unohtaminen on yksi syy tähän. Tehostetulla ravitsemuksella voidaan estää liiallista laihtumista ja aliravitsemuksen syntyä. Osalla potilasta ilmenee jäykkyyttä, hitautta ja etukumara asentoa 3 - 5 vuoden kulutta taudin alkamisesta. Motorisia oireita voidaan ehkäistä ja vähentää säännöllisellä liikunnalla ja fysioterapialla. Pakkoinkontinessia esiintyy ja vähitellen täydellinen virtsan pidätyskyvyttömyys ja myöhemmin ulosteen (Sulkava & Eloniemi-Sulkava 2008, 86 - 87.) Kävelykyky häviää keskimäärin noin 5 – 8 vuoden kuluttua oireiden alkamisesta ja potilas joutuu vuodepotilaaksi. Tätä voidaan kuitenkin ehkäistä huolehtimalla säännöllisestä kävelyttämisestä, venyttelystä ja liikeratojen ylläpitämisestä. (Sulkava & Eloniemi-Sulkava 2008, 87.) Naisilla tauti yleensä kestää pari vuotta pidempään kuin miehillä. Keskimäärin 10 – 12 vuoden sairastamisen jälkeen seuraa kuolema. Yleensä tavallisin kuolinsyy Alzheimerin tautia sairastavalla on aspiraatiosta johtuva keuhkokuume (Sulkava & Eloniemi-Sulkava 2008, 87.) Lähimenneisyyden asioiden palauttaminen mieleen on epävarmaa ja potilas eksyy helposti vieraassa ympäristössä. Tämä saattaa johtaa siihen, että potilaat eristäytyvät helposti, koska kotoa poistuminen on hankalaa. Oireiden ilmeneminen ja eteneminen on kuitenkin aina hyvin yksilöllistä (Aejmelaeus ym. 2007, 220.) Keskivaikeassa Alzheimerin taudissa oireet etenevät. Kyselytaipumus lisääntyy, potilas ei ole orientoitunut aikaan ja eksyy myös tutussa ympäristössä. Kyky käyttää tavallisia esineitä heikkenee sekä hahmottamisvaikeudet vaikeuttavat esineiden ja ihmisten tunnistamista. Selviytyäkseen päivittäisistä toimista kuten pukeutumisesta potilas tarvitsee vähintäänkin sanallista ohjausta. Taudin edetessä toimintakyky heikkenee voimakkaasti ja avun tarve lisääntyy. Ensin tarvitaan apua pukeutumisessa, sitten peseytymisessä, sitten wc:ssä käynnissä ja lopuksi myös syömisessä. (Aejmelaeus ym. 2007, 220 - 221.) Lievässä Alzheimerin taudissa sanojen nimeäminen ja löytäminen vaikeutuvat, toiminnanohjaus ja prosessointi hidastuvat sekä sujuvuus ja aloitekyky heikkenevät. Kognitiivisten toimintojen muutokset vaikeuttavat suoriutumista monimutkaisissa toiminnoissa. Potilaalle tulee ongelmia taloudellisten asioiden hoidossa, rahankäytössä ja vieraassa ympäristössä liikkumisessa (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 132.) Keskivaikeassa ja vaikeassa AT:ssä selviytyminen arkielämässä heikkene, psyykkisten toimintojen säätely muuttuu sekä ilmaantuu käyttäytymisen muutoksia. Osalle potilaista kehittyy jähmeyttä, ilmeettömyyttä ja hidasta kävelyä. Vaikeassa dementiassa tulee myös esille turpa-, tarttumis- ja imemisheijasteita (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 132.)
Varhaisen AT:n tunnusomaisia oireita ovat asiakokonaisuuksien oppimisen vaikeutuminen, uusien nimien muistamisen työläys ja vieraan kielen hallitsemisen vaikeus. Oireina ovat myös hidastuminen ja epävarmuus työssä sekä vaikeudet erityisesti vaativissa ja uusissa tilanteissa. Harrastusten ja tapahtumien seuraaminen vähenee ja stressioireet lisääntyvät kuten uupumus ja alavire (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 134.) Lievässä AT:ssä kaupassa käydään monta kertaa, koska osa tavaroista unohtuu aina. Potilaalta ei onnistu uusien lääkeohjeiden opettelu, vastaanottoajat saattavat unohtua, puhelinkeskustelut ja sopimuksen omaisten kanssa pyyhkiytyvät mielestä. Samojen asioiden toistaminen ja kysely on päivittäistä. Asioiden aikajärjestys sekaantuu ja muistivihjeistä on vain vähän hyötyä mieleen palauttamisessa (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 136.) Lievässä AT:ssä tyypillisimpiä käytösoireita ovat masennus, lisääntynyt ärtyvyys, apatia ja tunne-elämän latistuminen. Osalla on käy-tösoireena myös lisääntyvää epäluuloisuutta ja paranoidista ajattelua. Hyvin tyypillisiä ovat varastamisepäluulot ja mustasukkaisuus. Toimintakyky on heikentynyt monimutkaisissa päivittäisissä toiminnoissa kuten ruoanvalmistuksessa, rahankäytössä ja lääkityksessä huolehtimisessa. Myös ajokyky ja oikeudellinen toimintakyky alkavat heiketä. Useat potilaat laihtuvat, vaikka ravitsemustila olisikin hyvä. Yleensä lievää Alzheimerin tautia sairastava tarvitsee jo päivittäistä ohjausta, mutta selviytyy yleensä vielä yksin kotona (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 136 - 137.) Keksivaikeassa AT:ssä sairaudentunto on heikentynyt ja potilas enää tunnista omia vaikeuksiaan. Tavarat ovat koko ajan hukassa, koska lähimuisti on jo heikko. Keskittymiskyky on heikkoa ja keskusteluun osallistuminen vaikeutuu. Orientaatiovaikeudet lisääntyvät huomattavasti sekä potilaalle tulee hahmottamisvaikeuksia, jolloin tutut kasvotkin on vaikea tunnistaa. Kätevyyden vaikeus lisääntyy ja kyky käyttää välineitä huononee, mikä vaikuttaa mm. pukeutumiseen ja ruoan valmistukseen. Oikeustoimi- ja testamenttikelpoisuus ovat myös rajoittuneet (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 138.) Keskivaikeassa AT:ssä käytösoireet lisääntyvät. Hahmotushäiriöistä johtuvat kasvojentunnistamisvaikeudet saattavat johtaa mm. siihen, että potilas seurustelee oman peilikuvan kanssa tai aviopuoliso onkin vieras ihminen. Potilaalla saattaa ilmetä ajassa taaksepäin siirtymistä mikä johtaa siihen, että omaa asuntoa ei tunnisteta enää kodiksi vaan potilas pyrkii lähtemään ”omaan kotiin”. Hahmotushäiriöiden ja päättelykyvyn heikkouden vuoksi televisiossa esitettävä asian potilas voi tulkita tapatuvaksi omassa huoneessa. Harhaluuloisuus on yleisintä keskivaikeassa dementiassa, jolloin kadotetut tavarat on varastettu ja oma puoliso on vaihdettu. Lisääntynyt epävarmuus ja pelko yksinjäämisestä saattavat johtavat siihen, että potilas takertuu omaiseen ja kävelee jatkuvasti hänen perässään. Tätä käytösoireitta kutsutaan myös varjostukseksi. Hyvin yleisiä ovat myös masennus ja pelkotilat (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 138.) MÄNTYKOTILAINEN 7 Keskivaikeassa Alzheimerin taudissa lisäsairaudet, sopimaton lääkitys ja ympäristön muutokset aiheuttavat herkästi sekavuustiloja. Apatia lisääntyy herkästi, jolloin päivät kuluvat sängyssä maaten tai tuolissa istuen. Vaikean dementian lähestyessä psykomotorinen levottomuus lisääntyy sekä sisäinen uni-valve<strong>ry</strong>tmi häviää aiheuttaen päivätorkkuja ja yövalvomisia. Usein myös alkaa esiintyä auringonlaskuilmiötä eli illansuussa ilmaantuvaa levottomuutta (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 138.) Keskivaikeassa AT:ssä toimintakyky on selkeästi alentunut ja potilas tarvitsee päivittäistä valvontaa ja apua. Yksin asuminen ei ole enää mahdollista, koska potilas tarvitsee valvontaa keskimäärin saman verran kuin 5 – 7 – vuotias lapsi. Kävely ja tasapainoheijaste heikkenevät. Osalla potilasta esiintyy jähmeyttä, hitautta ja kasvojen ilmeettömyyttä. Paratonia yleistyy, mikä tarkoittaa raajan jähmeyttä ja liikkeen vastustusta (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 138.) Vaikeassa Alzheimerin taudissa muisti toimii enää satunnaisesti. Kielellisten vaikeuksien vuoksi puheen tuotto ja ymmärtäminen on vähäistä. Orientaatio ja keskittymiskyky ovat heikkoja ja hahmottaminen ja kätevyys ovat vaikeasti häiriintyneet. Lähes kaikilla esiintyy käytösoireita ja apatiaa. Vastustelu ja levoton vaeltelu ovat yleisiä. Masennusta esiintyy edelleen, mutta yleensä se ilmenee ahdistuneisuutena ja levottomana käyttäytymisenä (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 138.) Vaikeassa AT:ssä potilas on kaikissa perustoiminnoissa ohjattava tai konkreettisesti autettava. Avun tarve ja valvonta on samanlaista kuin 2 – 4 – vuotiaalla lapsella. Potilasta ei voi enää jättää yksin kotiin. Kävelyhäiriöt lisääntyvät jonka vuoksi lisääntyvät myös kaatuilutaipumukset. Primaariheijasteet tulevat esille, jonka vuoksi potilas saattaa esim. tarrata ovenkahvasta kiinni kykenemättä irrottamaan otettaan. Osalla potilaista esiintyy säpsähtelyä ja raajojen nytkähtelyä sekä epileptisiä kohtauksia (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 139.) Alzheimerin taudin loppuvaiheessa potilaalla on vain harvoja ilmaisuja ja hänen raajansa jäykistyvät. Potilas menettää kävelykykynsä, hänellä ei ole enää pidätyskykyä ja häntä pitää syöttää. Nielemiskyky on taito, mikä säilyy pitkään (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 139.)
Page 1 and 2: Mäntykotilainen 13. vuosikerta No.
Page 3 and 4: Mäntykotilaiset MÄNTYKOTILAINEN 3
Page 5: Muistioireiden tutkimukset Muistih
Page 9 and 10: syynä ovat erityyppiset aivoverenk
Page 11 and 12: Lewy - potilailla on usein näköha
Page 13 and 14: Lähdeluettelo Ajelmus, R., Kan, S.
Page 15 and 16: Saattohoitovaiheessa olevista potil
Page 17 and 18: Mettovaara Marja-Liisa vastaava hoi
Page 19 and 20: Olen Jonna Launonen Kempeleestä. O

Mantykotilainen 2 - Oulun Seudun Mäntykoti ry

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?