Mantykotilainen 2 - Oulun Seudun Mäntykoti ry
Mantykotilainen 2 - Oulun Seudun Mäntykoti ry
Mantykotilainen 2 - Oulun Seudun Mäntykoti ry
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Varhaisen AT:n tunnusomaisia oireita ovat asiakokonaisuuksien<br />
oppimisen vaikeutuminen, uusien nimien muistamisen<br />
työläys ja vieraan kielen hallitsemisen vaikeus.<br />
Oireina ovat myös hidastuminen ja epävarmuus työssä<br />
sekä vaikeudet erityisesti vaativissa ja uusissa tilanteissa.<br />
Harrastusten ja tapahtumien seuraaminen vähenee ja<br />
stressioireet lisääntyvät kuten uupumus ja alavire (Pirttilä<br />
& Erkinjuntti 2006, 134.)<br />
Lievässä AT:ssä kaupassa käydään monta kertaa, koska<br />
osa tavaroista unohtuu aina. Potilaalta ei onnistu uusien<br />
lääkeohjeiden opettelu, vastaanottoajat saattavat unohtua,<br />
puhelinkeskustelut ja sopimuksen omaisten kanssa<br />
pyyhkiytyvät mielestä. Samojen asioiden toistaminen ja<br />
kysely on päivittäistä. Asioiden aikajärjestys sekaantuu<br />
ja muistivihjeistä on vain vähän hyötyä mieleen palauttamisessa<br />
(Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 136.)<br />
Lievässä AT:ssä tyypillisimpiä käytösoireita ovat masennus,<br />
lisääntynyt ärtyvyys, apatia ja tunne-elämän latistuminen.<br />
Osalla on käy-tösoireena myös lisääntyvää<br />
epäluuloisuutta ja paranoidista ajattelua. Hyvin tyypillisiä<br />
ovat varastamisepäluulot ja mustasukkaisuus. Toimintakyky<br />
on heikentynyt monimutkaisissa päivittäisissä<br />
toiminnoissa kuten ruoanvalmistuksessa, rahankäytössä<br />
ja lääkityksessä huolehtimisessa. Myös ajokyky ja oikeudellinen<br />
toimintakyky alkavat heiketä. Useat potilaat<br />
laihtuvat, vaikka ravitsemustila olisikin hyvä. Yleensä<br />
lievää Alzheimerin tautia sairastava tarvitsee jo päivittäistä<br />
ohjausta, mutta selviytyy yleensä vielä yksin kotona<br />
(Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 136 - 137.)<br />
Keksivaikeassa AT:ssä sairaudentunto on heikentynyt<br />
ja potilas enää tunnista omia vaikeuksiaan. Tavarat ovat<br />
koko ajan hukassa, koska lähimuisti on jo heikko. Keskittymiskyky<br />
on heikkoa ja keskusteluun osallistuminen<br />
vaikeutuu. Orientaatiovaikeudet lisääntyvät huomattavasti<br />
sekä potilaalle tulee hahmottamisvaikeuksia, jolloin<br />
tutut kasvotkin on vaikea tunnistaa. Kätevyyden vaikeus<br />
lisääntyy ja kyky käyttää välineitä huononee, mikä<br />
vaikuttaa mm. pukeutumiseen ja ruoan valmistukseen.<br />
Oikeustoimi- ja testamenttikelpoisuus ovat myös rajoittuneet<br />
(Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 138.)<br />
Keskivaikeassa AT:ssä käytösoireet lisääntyvät. Hahmotushäiriöistä<br />
johtuvat kasvojentunnistamisvaikeudet<br />
saattavat johtaa mm. siihen, että potilas seurustelee<br />
oman peilikuvan kanssa tai aviopuoliso onkin vieras<br />
ihminen. Potilaalla saattaa ilmetä ajassa taaksepäin siirtymistä<br />
mikä johtaa siihen, että omaa asuntoa ei tunnisteta<br />
enää kodiksi vaan potilas pyrkii lähtemään ”omaan<br />
kotiin”. Hahmotushäiriöiden ja päättelykyvyn heikkouden<br />
vuoksi televisiossa esitettävä asian potilas voi<br />
tulkita tapatuvaksi omassa huoneessa. Harhaluuloisuus<br />
on yleisintä keskivaikeassa dementiassa, jolloin kadotetut<br />
tavarat on varastettu ja oma puoliso on vaihdettu.<br />
Lisääntynyt epävarmuus ja pelko yksinjäämisestä saattavat<br />
johtavat siihen, että potilas takertuu omaiseen ja<br />
kävelee jatkuvasti hänen perässään. Tätä käytösoireitta<br />
kutsutaan myös varjostukseksi. Hyvin yleisiä ovat myös<br />
masennus ja pelkotilat (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 138.)<br />
MÄNTYKOTILAINEN 7<br />
Keskivaikeassa Alzheimerin taudissa lisäsairaudet, sopimaton<br />
lääkitys ja ympäristön muutokset aiheuttavat<br />
herkästi sekavuustiloja. Apatia lisääntyy herkästi, jolloin<br />
päivät kuluvat sängyssä maaten tai tuolissa istuen.<br />
Vaikean dementian lähestyessä psykomotorinen levottomuus<br />
lisääntyy sekä sisäinen uni-valve<strong>ry</strong>tmi häviää aiheuttaen<br />
päivätorkkuja ja yövalvomisia. Usein myös alkaa<br />
esiintyä auringonlaskuilmiötä eli illansuussa ilmaantuvaa<br />
levottomuutta (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 138.)<br />
Keskivaikeassa AT:ssä toimintakyky on selkeästi alentunut<br />
ja potilas tarvitsee päivittäistä valvontaa ja apua.<br />
Yksin asuminen ei ole enää mahdollista, koska potilas<br />
tarvitsee valvontaa keskimäärin saman verran kuin 5 – 7<br />
– vuotias lapsi. Kävely ja tasapainoheijaste heikkenevät.<br />
Osalla potilasta esiintyy jähmeyttä, hitautta ja kasvojen<br />
ilmeettömyyttä. Paratonia yleistyy, mikä tarkoittaa raajan<br />
jähmeyttä ja liikkeen vastustusta (Pirttilä & Erkinjuntti<br />
2006, 138.)<br />
Vaikeassa Alzheimerin taudissa muisti toimii enää satunnaisesti.<br />
Kielellisten vaikeuksien vuoksi puheen tuotto<br />
ja ymmärtäminen on vähäistä. Orientaatio ja keskittymiskyky<br />
ovat heikkoja ja hahmottaminen ja kätevyys<br />
ovat vaikeasti häiriintyneet. Lähes kaikilla esiintyy käytösoireita<br />
ja apatiaa. Vastustelu ja levoton vaeltelu ovat<br />
yleisiä. Masennusta esiintyy edelleen, mutta yleensä se<br />
ilmenee ahdistuneisuutena ja levottomana käyttäytymisenä<br />
(Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 138.)<br />
Vaikeassa AT:ssä potilas on kaikissa perustoiminnoissa<br />
ohjattava tai konkreettisesti autettava. Avun tarve ja<br />
valvonta on samanlaista kuin 2 – 4 – vuotiaalla lapsella.<br />
Potilasta ei voi enää jättää yksin kotiin. Kävelyhäiriöt<br />
lisääntyvät jonka vuoksi lisääntyvät myös kaatuilutaipumukset.<br />
Primaariheijasteet tulevat esille, jonka vuoksi<br />
potilas saattaa esim. tarrata ovenkahvasta kiinni kykenemättä<br />
irrottamaan otettaan. Osalla potilaista esiintyy<br />
säpsähtelyä ja raajojen nytkähtelyä sekä epileptisiä kohtauksia<br />
(Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 139.)<br />
Alzheimerin taudin loppuvaiheessa potilaalla on vain<br />
harvoja ilmaisuja ja hänen raajansa jäykistyvät. Potilas<br />
menettää kävelykykynsä, hänellä ei ole enää pidätyskykyä<br />
ja häntä pitää syöttää. Nielemiskyky on taito, mikä<br />
säilyy pitkään (Pirttilä & Erkinjuntti 2006, 139.)
Change language