suomen geologinen kartta 1 - arkisto.gsf.fi

SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA 1: 100000
GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1: 100000
MAAPERÄKARTTOJEN SELITYKSET LEHTI 2024
EXPLANATION TO THE MAPS OF
QUATERNARY DEPOSITS SHEET 2024
Maija Haavisto, Tuulikki Grönlund,
Pertti Lahermo ja Carl-Göran Sten
Someron kartta-alueen maaperä
Summary: Quaternary deposits in the
Somero map-sheet area
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS
GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND
ESPOO 1980

SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA - GEOLOGICAL MAP OF FINLAND
1: 100000
Maaperäkarttojen selitykset, Lehti 2024
Explanation to the maps of Quaternary deposits, Sheet 2024
Maija Haavisto, Tuulikki Grönlund, Pertti Lahermo
ja
Carl-Göran Sten
SOMERON KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ
Summary: Quaternary deposits in the Somero map-sheet area
Geologinen tutkimuslaitos - Geological Survey of Finland
Espoo 1980

SISÄLTÖ - CONTENTS
Alkulause 5
Kartoitus- ja kuvausperiaatteet
5
Aluekuvaus
,.,j
, ..... 6
Alueen pinnanmuodoista
. . . . . . . . . . . . . . . . 6
Maalajien levinneisyydestä ja paksuussuhteista .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
Alueen kvartäärigeologisen kehityksen yleispiirteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
Kallioperän yleispiirteet
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12
Mannerjäätikön kulutus
15
Moreenikerrostumat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
Jäätikköjokikerrostumat 18
Harjut , , .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 18
Kolmas Salpausselkä 19
Rantakerrostumat ja muinaisrannat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
Lentohiekkakerrostumat 23
Jokimuodostumat 26
Raviinit
26
Seisovan veden kerrostumat
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29
Eloperäiset kerrostumat (C.-G. Sten) , , .. .. .. .. .. 31
Suotyypit
35
Soistuminen
35
Turvelajit
36
Turvekerrostumien fysikaalis-kemialliset ominaisuudet 39
Pohjavesi (P. Lahermo) 39
Pohjaveden esiintyminen 39
Pohjaveden laatu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 42
Maalajien tekninen käyttö . . . . . . . . . . . . . . . . 47
Sora- ja hiekkavarat 49
Savien teollinen käyttö. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
Soiden käyttömahdollisuudet (C.-G. Sten) , 50

4
Mikro- ja makrosubfossiilitutkimukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52
Seisovan veden kerrostumien mikrofossiilitutkimukset (T. Grönlund) . . . . . . 52
Eloperäisten kerrostumien mikro- ja makrosubfossiilitutkimukset (C.-G.
Sten) 57
Summary: Quaternary deposits in the Somero map-sheet area . . . . . . . . . . . . . . . . 60
Location, e1evations and general description of the region .. . . . . . . . . . . . . .. 60
Bedrock 60
Glacial erosion, deglaciation and soil deposits . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60
Organic deposits 62
Micro- and macrosubfossil investigations .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 63
Ground water 63
Kirjallisuutta - References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 64

ALKULAUSE
Someron karttalehtialue sijoittuu Hämeen, Uudenmaan sekä Turun ja Porin läänien
yhtymäkohtaan. Alueesta kuuluvat Hämeen lääniin Someron kunta, Tammelan
kunnan eteläinen osa sekä vähäisiä osia Jokioisten ja Ypäjän kunnista. Uudenmaan
lääniin kuuluvat Pusulan kunnan luoteisosa sekä pieni kulmaus Karkkilan kaupunkia
ja Turun ja Porin lääniin vähäisiä osia Kiikalan, Kuusjoen ja Perttelin kunnista. Kartta-alueen
pinta-ala on 1 200 km 2 , josta vesistöjen osuus on 4,7 %.
Ensimmäiset geologiset kartoitukset Someron alueelta on suoritettu yli sata vuotta
sitten. Töiden tuloksena syntyneet geologiset kartat on julkaistu mittakaavassa
1 : 200 000 ja niissä on esitetty kallio- ja maaperä yhdistettyinä (Vihti N:o 5, Moberg,
1882; Salo N:o 9, Moberg, 1885; Tammela N:o 18, Sederholm, 1890 ja Loimaa N:o
32, Wilkman, 1896).
Vuonna 1974 julkaistun 1 : 100000 -mittakaavaisen maaperäkartan kartoitus on
suoritettu vuosina 1965 ja 1970-1972. Kuvassa 1 esitetään alueen karttalehtijako,
kartoittajat ja kartoitusvuodet.
KARTOITUS- JA KUVAUSPERIAATTEET
Mittakaavassa 1 : 100000 julkaistu maaperäkartta on hieman yleistämällä koottu
1 : 20 000 -kaavaisista kenttäkartoista. Kahdestatoista peruskartasta on laadittu väritetty
maaperäkartta sekä havaintokartta, jossa on esitetty numeroituina pisteinä geologiset
havainto- ja näytteenottopaikat sekä kairauslinjat. Vastaavat havainnot on
koottu peruskarttalehdittäin rengaskansioihin. Kenttäkartat ja rengaskansiot on arkistoitu
Geologisen tutkimuslaitoksen maaperäosastossa.
Maaperäkartoituksessa on noudatettu maaperäosaston yleisesti käyttämiä värejä
ja merkkejä (Virkkala 1972). Julkaistu maaperäkartta esittää maaperää noin yhden
metrin syvyydessä. Kalliopaljastumat ja kalliomaa-alueet, joiden pinnalla on alle metrin
paksuinen maapeite, on merkitty kartalle punaisella. Ruskea on moreenia kuvaava
väri. Vaalean ruskealla on kuvattu kallioperän muotoja myötäilevät pohjamoreenialueet
ja tumman ruskealla moreeniselänteet ja -kummut. Tumman vihreä osoittaa
jäätikköjokikerrostumia, kun taas vaalean vihreä sisältää muut lajittuneet sora- ja
hiekkakerrostumat. Seisovan veden kerrostumista silttialueet on merkitty keltaisella
värillä ja savikot sinisellä. Turvekerrostumat on kuvattu harmaalla värillä. Puolesta

Kuva 2. Korkeussuhteet.
Fk. 2. Eleuo/innr.
sijaitsevalla Lovkullanmaella, ja taman lansipuolella oleva Karkolan kyla sijaitsee
myos 160 metrin korkeudella merenpinnasta. Muita korkeita paikkoja ovat Hyrkko-
Ian alueella Salmennummi (159 m mpy), Somerniemella Murjumaki (159 m mpy) ja
Portaan alueella Perhonmaki (157 m mpy). Yli 120 metria merenpinnan ylapuolella
sijaitsevat alueet jaivat mannerjaatikon peraytyessa vedenkoskemattomiksi. Vaikka
alueen absoluuttiset korkeuserot ovatkin yli sadan metrin luokkaa, niin suhteelliset
korkeuserot ovat vaihdellen vain 10-50 m.
Karttalehtialueen poikki kulkee itakaakosta lansiluoteeseen kallioperan pitka ruh-
jelaakso, jossa virtaa Painiosta Pitkajarveen jatkuva kapea vesisto. Ruhjelaaksoa reu-
nustaa katkeileva harjujakso. Somerniemen kohdalla se leviaa laajaksi Ayrasnum-
meksi, joka kuuluu Someron kartta-alueen kaakkoisosan poikki kulkevaan Kolman-
nen Salpausselan reunamuodostumaan. Merkittava maisematekija on myos Torron ja
Riihivalkaman peruskartta-alueilla sijaitseva 2 600 hehtaaria laaja Torronsuo. Se on
Etela-Suomen suurin lahes luonnontilainen kohosuo.

12
laisen veden pllr11n. Someron Pajulanjoen näyteprofiilissa (näytteenottokairaus Q,
kuvat 3 ja 4) lustot ovat pohjakerroksia lukuun ottamatta hyvin epämääräisiä ja osittain
puuttuvat kokonaan.
Kartta-alueen savet ovat lähes yksinomaan preboreaalisia yoldiasavia, sillä pääosa
alueesta nousi maankohoamisen vaikutuksesta kuivaksi maaksi jo ennen Ancylusjärvivaiheen
alkua (6800 eKr.). Ainoastaan alavimpien savikkojen (Hyypän, 1966, mukaan
AIon alle 90 m:n tasolla) pintakerrokset ovat A I-vaiheen aikana syntyneitä homogeenisia,
suolattoman veden savia. Aurolan (1938) mukaan Ancylusjärvi ulottui pitkänä,
kapeana lahtena Someronjokea myöten Painio-järveen saakka sekä kartta-alueen
eteläosassa lahtina Rekijoen laaksoalueelle sekä Halkjärven ja Oinasjärven ympärille.
Myös kartta-alueen luoteiskulmassa (näytteenottokairaus V, kuva 3) on yoldiasavien
päällä pari metriä Ancylusjärven sedimenttejä, joiden kerrosjärjestys vastaa Someron
ruhjelaakson sedimenttejä (näytteenottokairaus Z, kuva 3). Someron ruhjelaakson
savien siitepölystöä ja piilevästöä tutkittaessa on saviaineksen havaittu osittain kerrostuneen
uudelleen interglasiaalisista Eem-sedimenteistä (Donner ja Gardemeister
1971). Postglasiaalisten sedimenttien aines on taas osittain peräisin myöhäisglasiaalisista
kerrostumista.
Matalimmatkin alueet kohosivat kuivaksi maaksi boreaalikauden aikana, joten
alueen nuorempaa (atlanttisen, subboreaalisen ja subatlanttisen kauden) geologista
kehitystä voidaan seurata vain järvien pohjasedimenteistä (Arima, Pyhäjärvi) sekä
turvekerrostumista (Torronsuo). Soistuminen alkoi vedestä vapautuneilla alueilla jo
preboreaalikaudella. Nykyinen maankohoaminen Someron alueella on keskimäärin
47 cm sadassa vuodessa (Kääriäinen 1963).
KALLIOPERÄN YLEISPIIRTEET
Someron kallioperäkartta on ilmestynyt Simosen laatimana vuonna 1955 ja kallioperäkartan
selitys vuonna 1956. Someron alueen kallioperä kuuluu svekofennialaisen
vuorijonon syvälle kuluneeseen juurialueeseen, jossa graniittiset syväkivet lävistävät
liuskeita. Alueen kallioperä on hyvin vaihteleva. Kiteisten liuskeiden - pääasiassa
amfiboliittien - muodostama risainen liuskevyö ja laajat migmatiittialueet karttaleht1alueen
koillis- ja lounaisosissa ovat leimaa antavia piirteitä. Karttalehtialueen syväkivet
ovat pääasiassa graniitteja, granodioriitteja ja kvartsidioriitteja. Emäksisiä syväkiviä
- peridotiitteja, gabroja ja dioriitteja - on lukuisina pieninä esiintyminä.
Someron karttalehti-alueella on useita pieniä graniittilouhoksia, joista suurin osa
sijaitsee Someron kirkonkylästä pohjoiseen olevalla kvartsidioriittialueella. »Mustaa
graniittia» louhitaan gabropahkuista Tammelan Mustalammen itäpuolelta ja punaista
graniittia on otettu pääasiassa karttalehtialueen kaakkoisosasta. Torron alueen pegmatiiteista
on louhittu kvartsia Someron Avikiin v. 1748 perustetun lasitehtaan raakaaineeksi.
Louhintaa harjoitettiin noin 80 vuotta ja työt lopetettiin 1830-luvulla.

Kuva 7. Drumliini Salkolan Kokkaresaaressa. WNW-SSE suuntainen drumliini, jonka vastasivulla,
kuvan vasemmassa laidassa, on mannerjaatikon hioma silokallio.
Fig. 7. A drumlin in Kokkaresaari, Salkola. On the proximal side there is a rock polished by glacial ice (on the
left of the figure).
Kuva - Photo M. Haavisto.
Kuva 8. Uurrehavainnot: Kahdella poikkiviivalla varustetut nuolet edustavat vanhempia suuntia.
Fig. 8. Striae observations: Arron~s with double cross lines refer to the older directions.

MANNER JAATIKON KULUTUS
Someron kartta-alueen subakvaattisella lantisella puoliskolla on aallokon huuhto-
va toiminta paljastanut kallioselanteet, jotka ovat mannerjaatikon hiomia ja sen vii-
meisen, lansiluoteisen liikkeen suuntaisia. Selanteiden vastasivut ovat usein silokal-
lioita, joissa on selvia uurteita ja kouruja, kun taas suojasivujen avokalliot ovat rikko-
naisia. Kallioselanteiden jatkeeksi on usein kerrostunut drumliini (kuva 7). Myos
valtaosa Someron alueella tehdyista uurrehavainnoista osoittaa mannerjaatikon liik-
kuneen viimeksi lansiluoteesta (290-310'). Kartta-alueen poikki ,kulkevan ruhje-
laakson pohjoispuolella naiden nuorimpien uurteiden keskimaarainen suunta on 300"
ja etelapuolella se on 310°. Tata vanhemmista jaanliikkeista ovat merkkina muutamat
Iantiset (270-280°) ja pohjoisluoteiset (320-340') uurteet (kuva 8).
MOREENIKERROSTUMAT
Moreenikerrostumat peittavat Someron alueesta 34 %. Niista suurin osa (30,6 %
maapinta-alasta) on kallioperaa verhoavaa pohjamoreenia (kuva 9). Rakeisuutensa
puolesta se sijoittuu hiekkamoreenin ja silttisen hiekkamoreenin luokkaan. Alueen
Kuva 9. Moreenileilikaus Torron Harjulassa
Fig. 9. Ti// at Harjula in Torro.
Kuva - Photo M. Haavisto.

Kuva 10. I

Itäiselle puoliskolle sijoittuva Tammelan-Somerniemen ylänkö sitä vastoin oli
mannerjäästä vapauduttuaan supra-akvaattista (vedenkoskematonta) aluetta, missä
moreeni ei ole joutunut rantavoimien käsiteltäväksi. Avokallioiden määrä on läntiseen
puoliskoon verrattuna vähäisempi ja moreenipeite muutaman metrin paksumpi.
Hyrkkölän alueelta tehty seisminen luotaus (linja 0-0', kuva 5) antoi moreenipeitteen
paksuudeksi 5 m. Tälle ylänköalueelle ovat ominaisia laajahkot pintamoreenista
muodostuneet kumpumoreenimaat (kuva 10).
Moreenikumpujen aines on pohjamoreenia karkeampaa ja sijoittuu rakeisuudeltaan
soraisen hiekkamoreenin luokkaan; samoin niiden kivisyys ja pintalohkareisuus on
runsaampaa kuin pohjamoreenin. Kivikoko on pienilohkareisen luokkaa (kivien 0
20-60 cm), ja moreeni on löyhästi pakkautunutta ja rakenteetonta (kuva 11). Pohjamoreenin
väriin verrattuna aines on ruskeampaa.
Kumpumoreenimaastoa luonnehtivat pienet, lähes pyöreät tai pitkänomaiset, noin
5 m ympäristöstään kohoavat kummut ja niiden väliset soistuneet notkelmat. Osa
kummuista on suuntautumattomia, kun taas osa niistä muodostaa viimeisen jäätikön
liikkeen suuntaisia kumpujonoja tai sitten ne ovat jäätikön reunan suuntaisia selänteitä.
Salkolan alueella Kärkölässä kumpumoreenia on muodostunut supra-akvaattisen
moreenimäen rinteille (kuva 12).
Someron alueen moreenimuodostumista on drumliinit mainittu jo mannerjäätikön
kulutuksen yhteydessä. Drumliineja esiintyy sekä alavalla länsipuoliskolla että Tammelan-Somerniemen
ylängöllä. Yhtenäisin drumliinialue on Pyhäjärven eteläpuolella
Riihivalkaman kylässä. Someron alueen drumliinit ovat pienikokoisia, niiden
pituus vaihtelee välillä 100-800 m ja selänteet kohoavat 5-10 m ympäristöstään.
Useimmissa drumliineissa on kalliosydän.
3
128001033K
Kuva 12. Karttakuva supra-akvaattisen moreenimäen rinteellä
olevasta kumpumoreenimaastosta Salkolan Kärkölässä. Nuoli osoittaa
mannerjäätikön viimeistä liikesuuntaa. Korkeuskäyrien väli 5 m.
Fig. 12. The ablation moraine area on the slope of a supra-aquatie moraine
hill at Kärkölä in Salkola. Arrow shows the last advanee of the eontinental
iee sheet. Contours at 5 m intervals.
17

Someron alueella I11 Salpausselan reunamuodostuma koostuu eriasteisista del-
toista seka paatemoreeneista (kuva 16). Nama moreeniselanteet ovat syntyneet paa-
asiassa supra-akvaattiselle alueelle. Ne ovat muodoltaan kapeita, 2-5 m korkeita ja
muutaman sadan metrin pituisia. Aines on rakeisuudeltaan hiekkamoreenia, ja pinta-
kivisyys on erittain runsasta. Reunamuodostumaan kuuluvan Ayrasnummen deltan ja
supra-akvaattisen Murjunmaen proksimaalipuolille ovat kerrostuneet paksut moreeni-
muodostumat. Moreeniselanteiden ja kumpujen osuus maapinta-alasta on yhteensa
3,4 %.
Jaatikkojokien kasaamien ns. glasifluviaalisten sora- ja hiekkakerrostumien osuus
maapinta-alasta on vajaat 3 %. Yhdessa rantakerrostumien kanssa hiekka- ja sora-
esiintymia on 9 % maapinta-alasta. Koska subakvaattisen alueen harjujen liepeille
syntyneiden rantakerrostumien alta loytyy useimmiten primaarista glasifluviaalista
materiaalia (kuva 18), niin harjuaineksen massamaarat kohoavat melko huomattaviksi
sen pinta-alaan verrattuna (vrt. s. 23).
Someron alueelle on kerrostunut jaatikkojokien kasaamina pitkittaisharjuja seka
reunamuodostumia, joista tarkein on osa Kolmatta Salpausselkaa.
Harjut
Paaosa Someron jaatikkojokikerrostumista on pitkittaisharjuja, jotka noudattavat
mannerjaatikon lansiluoteista kulkusuuntaa. Jaatikkojokisysteemit koostuvat yleensa
erillisista harjukummuista. Yhtenaisia, kapeita harjuselanteita tavataan vain karttaleh-
tialueen pohjois- ja koillisosissa. Alueen huomattavin harjujakso kulkee karttalehti-
alueen poikki reunustaen kallioperan ruhjelaaksoa (kuva 13). Toinen massamaaral-
Kuva 13. Ruhjelaaksoa reunustavan harjujalcson leikkaus. Taustalla savitasanlcoa. Rautelannummi,
Somero.
Fig. 13. Section of the eerker lining the fracture valley. Flat claj~ soil in the Itackgrottnd. Rautelannummi, Somero.
Kuva - Photo M. Haavisto.

Kuva 14. LiesjHrven poiklii liulkeva Kyynirinharju
Fig. 14. Kjynurunhnrju esker crosses the lake Liesjarvi.
Kuva - Phoin K. Kaariainen.
taan huomattava harjusysteemi on Portaan alueella sijaitseva Kaukolannummen kaak-
koispuolinen harjujakso. Maisemallisesti arvokkaita ovat jarvien poikki kulkevat har-
juselanteet, kuten Ruostejarven ja Leppilammen valinen harjanne Riihivalkaman
peruskartan alueella seka Kyynaraa ja Liesjarvea erottava Kyynaranharju (kuva 14)
Salkolan peruskartan alueella.
Harjuaineksen lioostumus vaihtelee kivista hienoon hiekkaan (kuva 15), ja harju-
jen rakenteelle on tyypillista pintamyotainen kerroksellisuus.
Kolmas Salpausselka
Peraantyvan mannerjaatikon satavuotisen (8100-8000 eKr.) pysahtymisen aikana
kerrostunut I11 Salpausselan reunamuodostuma koostuu Someron alueella glasiflu-
viaalisista deltoista, jaatikon reunan suuntaisiin railoihin syntyneista, ainekseltaan
lajittuneista reunamuodostumista seka moreeniselanteista (kuva 16). Paaasiassa supra-
akvaattiselle alueelle syntyneet moreeniselanteet on jo mainittu moreenimuodostu-
mien yhteydessa. Katkeileva reunamuodostuma sijaitsee useimmiten maaston painan-
teiden, kuten jarvien (Painio, Salkolanjarvi ja Liesjarvi) tai soiden kaakkoispuolella.

Kuva 15. Rakeisuudeltaan vaih-
televia kerroksia harjuaineksessa
Somerniemella. Muistikirjan
korkeus 18 crn.
Fig. 15. Glaciofivial laj~ers of
varying grain rize in Somerniemi
esker. He&bt of note book 18 cm.
Kuva - Photo M. Haavisto.
Jaatikkojokivirtojen kuljettamaa ainesta kerrostui jaatikon reunalle yleensa niin
runsaasti, etta deltat saavuttivat Yoldjameren ylimman vedenpinnan (Y I) tason. Osal-
la teravaharjaisista, ylimman vedenpinnan tason alapuolelle kerrostuneista reuna-
muodostumista ei ole syottoharjua, jolloin ne ovat todennakoisesti syntyneet jaatikon
reunan suuntaisiin railoihin. Deltatasanteiden korkeus on Somerniemella 120 m mpy
ja Tammelassa 125 m mpy. Suurin osa deltoista on Gliickertin (1975) kuvaamaa kapea-
lakista deltatyyppia, ja todella huomattavia deltatasanteita on vain Somerniemen Ay-
rasnummi.
Ayrasnummen pinta-ala on noin 5 km2. Proksimaaliosan korkeus on 122 m ja
distaaliosan 120 m mpy. Deltan proksimaaliosassa on runsaasti kuolleen jaan kuoppia,
joista kahdessa suurimmassa sijaitsevat Jyrkka- ja Likolammet. Naiden suppalampien
korkeusero deltatasanteeseen nahden on 35-40 m. Deltan keskiosasta tehty seismi-
nen mittaus antoi sorakerroksen paksuudeksi 33 m (kuvat 3 ja 5, linja N-N'). Deltan
keskiosassa kulkee katkeileva, mannerjaatikon reunan suuntainen kapea harjanne, joka

Kuva 16. Kolmannen Salpausselan reunamuodostuma Somcron alueella.
Fig. 16. The Third Safpausselka ice marginal formation in the Somero map-sheet area.
1 = Moreeniselanne - Moraine ridge, 2 = Moreenimuodostuma deltan proksimaalipuolella -
Moraine formation on proximal side of delta, 3 = Teravaharjainen ,ainekseltaan lajittunut reunamuodos-
tuma, joka ei ole saavuttanut Yoldiameren ylinta (YI) vedenpinnan tasoa - Sharp-crested ice marginal
formation of assorted material. The crest did not reach the highest water level of the Yoldia Sea (YI), 4 = Kapea
deltatasanne, joka on kerrostunut YI vedenpinnan tasoon - Narrow flat-topped delta, which deporited
up to the water level of YZ, 5 = Laakea deltatasanne, joka on kerrostunut YI vedenpinnan tasoon -
Fully developed delta; broadplain, which developed up to the water level of YZ, 6 = Supra-akvaattincn ainek-
seltaan lajittunut reunamuodostuma - Supra-aquatic ice marginal formation of assorted material, 7 =
Harju - Esker, 8 = Hiekkakerrostuma -Sand deposit, 9 = Jarvi - Lake.

kohoaa 2-5 m deltan tasosta. Harjanteen aines on huomattavasti kivisempaa kuin
deltan muu materiaali, joka on hiekkaista soraa ja proksimaalipuolella jonkin verran
kivisempaa kuin distaalipuolella. Distaaliosassa on lukuisia matalia (0,5-2 m syvia)
ja loivareunaisia uomia osoittamassa lyhytaikaista sandurvaihetta. Ayrasnummen del-
tassa, kuten muissakin I11 Salpausselan deltoissa, havaitaan deltojen rakenteelle tyy-
pillista diagonaalikerroksellisuutta.
Ayrasnummi jatkuu lounaaseen kapeana Syrjanummen deltana, joka on kerros-
tunut Vainossuon altaan kaakkoispuolelle. Syrjanummen lounaispuolella on kahdek-
san De Geer -moreenin parvi osoittamassa jaatikon reunan lyhyempiaikaisia pysah-
dyksia 111 Salpausselan reunamuodostuman kerrostumisaikana. Virkkala (1963) ja
Gliicltert (1975) ovat kuvanneet vastaavanlaisia moreeniselanteita I1 Salpausselan
alueelta.
Reunamuodostuman proksimaaliosan morfologiaan kuuluu myos kamesmaasto,
jota tavataan mm. Salkolanjarven etelapuolella sijaitsevan Lankkunummen deltan
proksimaaliosassa (kuva 17).
Deltojen ja moreeniselanteiden lisaksi reunamuodostumaan kuuluu myos supra-
akvaattinen Murjumaki (159 m mpy), joka todennakoisesti on syntynyt jaatikon reu-
nan suuntaiseen railoon. hfurjumaen rinteilla on lukuisia kuolleen jaan kuoppia. Va-
jaan metrin paksuinen moreenivaippa peittaa lajittuneen aineksen muodostaman, joka
Kuva 17. Kames-maastoa 111 Salpausselkaan kuuluvan Lankkunummen deltan proksimaaliosassa.
Fig. 17. Kanles topograpbj~ in proximal part of Lankkf4nnummi, a fully developed delta of Salpausselkii 111.
Kuva - PhoLo M. Haavisto.

on lisäksi 2 m:n syvyydelle saakka erittäin runsaslohkareista. Tämän alapuolella aines
on rakeisuudeltaan soraista hiekkaa. Murjumäen kasvillisuus on muuten niin mäntyvaltaiseen
reunamuodostumaan verrattuna sangen rehevää. Siellä esiintyvät mm.
kuusi, koivu, lehmus, pihlaja, pähkinäpensas, taikinanmarja sekä runsaslajinen ruohokasvillisuus.
RANTAKERROSTUMAT JA MUINA1SRANNAT
Someron alueen rantakerrostumat ovat pääasiassa glasifiuviaalisesta aineksesta
huuhtoutuneita ja sijaitsevat siten harjujen liepeillä. Vähäiset moreenista huuhtoutuneet
rantakerrostumat sijaitsevat moreenikohoumien rinteillä. Rantakerrostumien
osuus maapinta-alasta on 6,2 %.
Glasifiuviaalisesta materiaalista peräisin olevat rantakerrostumat ovat pitkälle
lajittunutta ainesta (kuva 18), kun sitä vastoin moreenista syntyneet rantakerrostumat
ovat useimmiten huonosti lajittuneita ja muistuttavat kivirikasta hiekkamoreenia.
Rantakerrostumat ovat yleensä vain 1-4 m paksuja, mutta glasifiuviaalisten muodostumien
liepeillä niiden paksuus saattaa olla toistakymmentäkin metriä (linja P4­
P 5' kuva 5). Laaja-alaisten rantakerrostumien rakenne on vaakakerroksellista, ja
rinnettä reunustavissa kapeissa rantamuodostumissa kerrokset ovat kaltevia.
Rantavoimien kuluttavasta työstä ovat merkkeinä muinaisrannat, jotka Someron
alueella ovat syntyneet pääasiassa Yoldiameren eri vaiheiden aikana. Ramsayn (1931)
mainitsemat rantahavainnot Oinasjärveltä (rannan korkeus 82-83 m mpy) ja Palikaisista
(rannan korkeus 87 m mpy) sekä maapefäkartoituksen yhteydessä tehty havainto
Halkjärveltä (rannan korkeus 81 m mpy) ovat merkkeinä Ancylusjärven ulottumisesta
näille alueille.
Yoldiameren eri vaiheita edustavat muinaisrannat sijoittuvat seuraaville korkeuksille:
95, 100, 105-107, 113-115 ja 120-125 m mpy. Valtaosa 45 havainnosta
on tehty kahdelta viimeksi mainitulta korkeudelta, jotka edustavat Y 1 ja Y II -vaiheita.
Y 1 esiintyy alueen korkeimpana rantana ja rajoittuu II1 Salpausselän vyöhykkeeseen
ja sen kaakkoispuolel1e. Reunamuodostuman deltat ovat kerrostuneet Y l:n
tasoon, ja supra-akvaattisten moreenimäkien rinteillä Y 1 vaiheesta ovat merkkeinä
pallekivikot. Y II -vaiheen rantamerkkejä esiintyy koko karttalehtialueella harjujen
rinteillä rantatörminä ja moreenialueilla kivikkovöinä. Nuorempia Yoldiameren rantoja
tavataan pääasiassa karttalehtialueen länsiosissa (kuva 19), koska itäpuoliskon
ylängöt olivat silloin jo kuivana maana.
LENTOHIEKKAKERROSTUMAT
Portaan luoteisosassa tavataan Someron alueen ainoat lentohiekkakerrostumat.
Maaperäkartasta ovat painatusvaiheessa jääneet pois lentohiekkaa osoittavat merkit.
Kolmen neliökilometrin alueella on yli 2 km pitkä kompleksinen parabolidyyni sekä
muutama poikittaisdyyni (kuva 20). Dyynit sijaitsevat yli 115 m merenpinnan ylä­
23

Kuva 18. Suhakraattiscn aluccn harjuleikkaus, jossa tumma savikerros
erottaa rantakerrostuman ja primaarisen harjuaineksen. Hirvelii, Terttila.
fig. 18. A n esker section in subaquatic area: a dark clay sediment between a
littoral deposit and glaciofiuial material. Hirvelu, Terttili.
Kuva - Photo H. Seppanen.
I

Kuva 22. Karttakuva Rekijoen Somerolla sijaitsevasta raviinialueesta. Korkeuskäyrien väli 10 m.
Merkkien selitys kuvassa 20.
Fig. 22. Rekijoki ravine area in the Somero map-sheet area. Contours at 10 m intervals. Explanations in Fig. 20.
tevuus jopa 25°_30°) uomia, joissa korkeuserot saattavat olla yli 20 metriä (kuva 23).
Rekijoki on kapea, kesällä vähävetinen joki, ja sen sivuhaarat ovat pieniä puroja, joissa
tavallisesti virtaa vettä vain keväällä lumen sulaessa. Irtomaakerrosten paksuus on yli
30 m (linjat K-K', L-L', M-M', kuvat 3-5). Seismistä luotausta apuna käyttäen
saatiin HäntäIän alueella savikerrosten suurimmaksi paksuudeksi 77 m. Maakerrosten
huomattavan paksuuden takia alueen kallioperällä on melko vähäinen vaikutus jokiverkon
muotoon. Kallioperän murrostektoniikka vaikuttaa kuitenkin uoman paik­
27

Nagte
.Sr,npb
1 .........
2 .........
3 .........
4 .........
5 .........
-
6 .........
I .........
8 .........
9 .........
10 .........
11 .........
12 .........
Taulukko 2. Rekijoen raviinialueelta otettujen naytteiden lajitekoostumus.
Table 2. Ilfecbonical composition of samples taken from Rekcgki ravine area.
hfaalaji
Kind of soif
Lisa
Lisa
Lisa
Lisa
Lisa
Lisa
Lisa
Lisa
hHk
Lisa
hHk
hHlc
Savespitoisuus
Clay conI~nI %
70
72
86
90
82
70
67
69
-
60
-
-
Nayte
Santple
LiSa = Lihava savi - Heauy clay, LaSa = Laiha savi - Sile clay, SiLjSa = Silttinen liejusavi -
Silf_ygytfja-clay (humuspitoisuus - humrrs content 5.95 %), hHk = Hieno hiekka - Fine sand, kkHk =
Keskikarkea hiekka - Medium sand, HkSr = Hiekkainen sora - Sandy gravel.
kaan ja virtaussuuntaan. Kairaustulosten ja seismisten luotausten perusteella on to-
dettu, etta Rekijoen paauoman luoteis-kaakkosuuntaisella osuudella on kallioperan
ruhjelaakso, jota reunustaa katkeileva ja osittain joen kuluttama harjujakso. Rekijoen
raviinit ovat syntyneet savikolle, vailzka ne haaraisten purouomiensa puolesta muis-
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
Maalaji
Kitrd of soif
Lisa
HkSr
Lisa
SiLjSa
Lisa
kkHk
hHk
Lisa
LaSa
hHk
Lisa
I

Kuva 24. LMaanvieremiin aiheuttamia hiiirioita savenalaisen hieltkakerrostuman pintaosissa Rekijokilaakson
rinteessa (piste 12, kuva 22).
F&. 24. Deforntations caltsed by o landslide in the ttppermort laj~ers of sand deposit overlain bj o clq~ Bed on //~e
slope of the Rekijoki valI9.
Kuva - Photo H. Seppanen.
tuttavat enemman silttialueiden raviineja kuin savikkojen jokilaaksoja. Taulukossa 2
on esitetty raviinialueelta otettujen naytteiden (Iruva 22) lajitekoostumukset ja saves-
pitoisuudet. Raviinialueen savet vastaavat ominaisuuksiltaan muita Someron alueen
savia.
Rekijoen raviinialueella tavataan runsaasti eri-ikaisia maanvieremia, jotka ovat
aiheuttaneet hairioita aineksen kerrosjarjestyksessa (kuva '24). Aartolahti (1975) on
Lounais-Suomen jokilaaksoja kasittelevassa tutkimuksessaan esittanyt kartakkeen
Rekijoen alueen maanvieremien sijaintipailtoista.
SEISOVAN VEDEN I

Kuva 26. Lustosavea Sorneron Kultelan leikkauksessa, syvyys 2,5 In.
Fig. 26. Varued clay in the section at Kulfela, Somero, depth 2.5 m.
Kuva - Photo M. Haavisto.
Kahdesta naytesarjasta (naytteenottokairaukset A ja I, kuva 3) suoritetut rontgen-
tutkimukset osoittavat Someron saviaineksen olevan mineralogisesti paaasiassa triok-
taedrista illiittia ja savikloriittia. Vermikuliittia, kvartsia ja maasalpia esiintyy vahai-
sessa maarin (Gardemeister 1968, 1975).
ELOPERAISET KERROSTUMAT
Someron karttalehtialueella on eloperaisia maalajeja (turvetta ja liejua) 10,6 %
maapinta-alasta (taulukko 1). Eniten soita (20-26 % maapinta-alasta) on karttalehti-
alueen ita- ja pohjoisosassa, kun taas lansiosassa niita on alle 10 %. Kaikkiaan soita on
470, joista 74 on yli 20 ha:n suuruisia. Naista yli 20 ha:n soista on tutkittu 14 (kuva 27).
Tutkittujen soiden kokonaispinta-ala on 4 296 ha eli noin 35 % karttalehtialueen suo-
alasta (taulukko 3). Torronsuo on alueen laajin (2 616 ha) ja samalla Suomen suurin
yhtenainen luonnontilainen kermikeidas eli kohosuo.

32
-.
Kuva 27. Eloperäisten maalajien levinneisyys sekä tutkittujen soiden (N:o 1-14) sijainti.
Fig. 27. The distribution %rganic deposits (peat and·gyttja) and the !ocation 0/ the mires investigated.
Turvetutkimukset on suoritettu joko linjaverkkoa käyttäen tai hajapistein (Lappalainen,
Sten & Häikiö 1978). Tutkimuslinjoja on noin 70 km ja tutkimuspisteitä
639. Pistetiheys on keskimäärin 15/100 ha.
Tutkittujen soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 4,7 m. Torronsuon
keskipaksuus on peräti 6 m, josta on heikosti maatunutta turvetta 4,7 m ja paremmin
maatunutta 1,3 m. Torronsuon ja samalla koko alueen suurin turvekerrostuman paksuus
on 12,1 m, jonka alla on vielä 0,5 m liejua ennen savista pohjamaata. Taulukossa
4 esitetään tutkittujen soiden keskisyvyydet, keskimääräiset maatumisasteet sekä
suurimmat turvekerrostumien paksuudet. Kuva 28 b esittää Reksuon turvekerrostuman
syvyyskarttaa, jossa suurin paksuus (7,3 m) sijoittuu suon allikkoiseen keskiosaan.
Someron suot kuuluvat Etelä-Suomen rannikon kermikeidasalueeseen (Eurola
1962). Tämän suoyhdistymätyypin edustavimmat ja parhaiten kehittyneet suot ovat
Torronsuo ja Reksuo. Reksuo on konsentrinen kilpi- ja laakiokeitaan välimuoto
(kuva 28 a). Torronsuo koostuu useasta kermikeitaasta, joille on kehittynyt oma keskusta.
Kermikeitaiden lisäksi alueella tavataan myös metsäisiä kohosoita, joissa ei ole
kuljuja eikä kermejä. Tällaisia ovat mm. Tammelan Rahamaansuo, Hevosojansuo ja
Honkalansuo (vrt. Aartolahti 1965 a, s. 28 ja 64).

Suotyypit
Tutkittujen soiden pinta-alasta on korpia 4 %, rämeitä 56 % ja nevoja 40 %. Näistä
luonnontilaisten soiden osuus on 85 %, joten ojitettuja soista on vain 15 %. Korvet
ovat eniten ojitettuja, sitten rämeet, kun taas nevoihin kohdistuva ojitustoiminta
on ollut vähäistä.
Avosoiden yleisimmät suotyypit ovat silmäkeneva, lyhytkortinen neva ja rahkaneva,
joita tavataan kermikeitaiden keskiosissa. Saranevat ovat alueella nykyisin huomattavasti
harvinaisempia, sillä niitä on otettu viljelykseen. Keidasräme, joka vuorottelee
silmäkenevan kanssa laajojen kermikeitaiden keskiosissa, on rämeistä laajaalaisin.
Isovarpuista rämettä ja rahkarämettä on eniten kohosoiden reunaluisuilla.
Tupasvilla- ja rahkarämettä on eniten kohosoiden reunaluisuilla. Tupasvilla- ja sararämeet
ovat alueella harvinaisempia. Soiden reunoilla on paikoin ohutturpeisia kangasrämeitä.
Korvista tavallisimpia ovat varsinainen korpi, ruoho- ja heinäkorpi, nevakorpi
ja kangaskorpi.
Soistuminen
Someron alueen soita ovat aikaisemmin tutkineet Aurola (1938), Sauramo (1958)
ja Aartolahti (1965 a, 1965 b) selvitellessään Lounais-Suomen postglasiaalista kehitystä.
Soistuminen on alkanut pian jäätikön peräydyttyä alueelta ja maan paljastuttua
merestä preboreaalikaudella, paikoin jo nuoremman dryaskauden lopulla. Soistuneimpia
alueita ovat yleensä heikosti vettä läpäisevät savi- ja moreenimaat. Someron
alueella on savi yleisin suoaltaiden pohjan mineraalimaalaji. Savipohjaiset suot sijaitsevat
120 m:n korkeustason alapuolella ja sijoittuvat alueen länsi- ja eteläosiin. Silttija
moreenivaltaiset suoaltaat ovat tyypillisiä alueen korkeammassa itäosassa. Hiekkaja
sorapohjaiset suot rajoittuvat harjujaksoihin ja reunamuodostumiin. Tutkittujen
soiden soistuminen on usein alkanut muinaisjärven umpeenkasvuna, jota osoittaa
suon pohjalle kerrostunut lieju. Järvien umpeenkasvun tuloksena syntyneiden soiden
pinta-alan osuus tutkituista soista on 20 %, joten mineraalimaan soistumisen osuus on
80 %. Järvien umpeenkasvua tapahtuu edelleen. Tästä ovat esimerkkeinä Koivansuon
Koivanlampi, Tervalamminsuon Tervalampi ja Hevosojansuon Pukilalampi.
Umpeenkasvualtaiden pohjalla on syvään veteen kerrostunutta vihertävää hienodetritusliejua
ja matalaan veteen kerrostunutta ruskeaa karkeadetritusliejua sekä järvimutaa.
Tämän päälle on muodostunut järviruokoa ja kortetta sisältävää saraturvetta.
Suon metsittymisen merkkinä tavataan puuta ja varpuja sisältävää turvetta. Metsämaan
soistumisessa tällainen puupitoinen kerros rajoittuu suoraan mineraalimaahan.
Näihin suon varhaisen kehitysvaiheen suotyyppeihin tuli kosteutta ja siihen liuenneita
ravinteita pääasiassa ympäristöstä valumalla. Suo kehittyi minerotrof1sena. Turpeen
korkeuskasvun seurauksena oli, että minerotrof1sten vesien yhteys kasvavaan suon
pintaan vähitellen katkesi ja kasvuympäristö muuttui happameksi sekä suosi rahkoittumista,
jolloin suo muuttui ombrotrof1seksi eli suokasvien tarvitsemat ravinteet
35

Turvekerrostumien fysikaalis-kemialliset ominaisuudet
Turvekerrostumien fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia selvitetään kuvassa 30.
Rahkavaltaisten pintakerrosten pH-arvot vaihtelevat välillä 3,1-3,5. Pohjaosien saravaltaisissa
kerrostumissa pH-arvot ovat välillä 4,0-5,7. Graniittialueella sijaitsevan
Tervalamminsuon kerrostumissa pH-arvot ovat selvästi näitä alhaisemmat.
Tuhkapitoisuus on yleensä pintakerroksessa alla olevaa kerrosta hiukan korkeampi.
Rahkaturpeissa tuhkaa on 0,6-2,0 % kuiva-aineksesta. Tuhkapitoisuus kasvaa
syvyyden myötä. Varsin selvästi näin tapahtuu saravaltaisissa kerrostumissa, joissa
tuhkapitoisuus on 2-6 % kuiva-aineksesta. Vähäsuossa, Reksuossa ja Heposuossa
pohjimmainen näyte sisältää myös liejua tai mineraaliainesta, jolloin tuhkapitoisuus
on huomattavan korkea.
Turvetuhkasta on määritetty spektrografisesti lyijyn (Pb), sinkin (Zn) ja kuparin
(eu) pitoisuudet, jotka on ilmoitettu ppmjkuiva-aineksesta. Turpeen hivenainepitoisuudet
ovat yleensä pieniä verrattuna alla olevan mineraalimaan pitoisuuksiin, mutta
kuvastavat kuitenkin hyvin niitä geologisia tekijöitä, joista suokasvit ovat saaneet
ravinteensa (Salmi 1963). Kuparin ja sinkin pitoisuuksilla on voimakas maksimi sekä
pinnassa että pohjassa. Viidessä tutkhussa suossa on ylimmän puolen metrin kerroksen
kuparipitoisuuden keskiarvo 8,4 ppm ja sinkin 27,3 ppm. Lyijypitoisuuden keskiarvo
on vastaavasti 16,0 ppm, vaikka se yleensä on vain 0,3-4,0 ppm. Lyijyn ja sinkin
rikastumiskerrokset sijoittuvat 20-30 cm:n syvyyteen (Pakarinen & Tolonen 1977)
tai aivan pintakerrokseen (Sillanpää 1972). Suurimmat pintakerroksen lyijypitoisuudet
on tavattu Vähäsuosta ja Naarasuosta, jotka sijaitsevat vilkasliikenteisten maanteiden
tuntumassa. Salmen (1969) mukaan lyijypitoisuudet ovat selvästi normaalia korkeammat
maanteiden varsilla. Liikenteen lisäksi osa lyijystä on kauempaa ilmavirtojen
mukana kulkeutunutta (Tyler 1972).
POHJAVESI
Pohjaveden esiintyminen
Someron karttalehden alue jakautuu myös pohjaveden esiintymisen kannalta
läntiseen ja itäiseen puoliskoon. Läntisellä alueella käyttökelpoinen pohjavesi esiintyy
etupäässä savenalaisissa moreenikerrostumissa sekä pienissä katkeilevissa harjuissa,
jotka suurelta osalta ovat niin ikään savien peittämiä. Harjujen liepeillä pohjavettä on
paikoin saatavissa saven alla olevista kerrostumista.
Someron ruhjelaaksoa reunustava harjujakso on paikoin savien ja pintavesistön
peittämä. Kun pohjaveden runsaan oton vuoksi pohjavedenpinta laskee, niin vettä
kerääntyy laajemmalta ympäristöstä savenalaisista kerroksista. Rantaimeytymistä
tapahtuu siellä, missä harju rajoittuu vesistöön. Toistaiseksi kyseisestä harjujaksosta
otetaan mainittavia pohjavesimääriä ainoastaan Kirkkojärven rannalla sijaitsevasta
Kuivamaito Oy:n vedenottamosta (kuva 31). Someron kunta saa samasta ottamosta
39

40
Kuva 31. Pohjavesinäytteiden ottopaikat (1), lähteet antoisuuksineen m 3 /d (2), pohjavedenottamot
(3), emäksiset kallioperäalueet (4) sekä glasifluviaaliset muodostumat (5).
Pig. 31. Locations of ground-water samples (1), springs with rate of discharge in cubic meters per day (2),
tvater supply plants (3), subsilieic bedrock areas (amftbolites, gabbros) (4) and glaciofluvial deposits (5).
kaiken verkkoonsa tarvittavan veden eli noin 200 m 3 /d, joka on viides osa koko otettavasta
vesimäärästä ja alle 30 % koepumppauksessa saadusta vesimäärästä.
Maa ja Vesi Oy on tehnyt vuonna 1974 pohjavesitutkimuksen koepumppauksineen
(kuva 32, taulukko 10) samalta harjujaksolta Rautelannummelta. Suurimmat
kerrospaksuudet olivat kairausten mukaan yli 20 metriä ja koepumppauspisteessä
(k 4) kairattiin 19,5 metrin syvyyteen aineksen ollessa karkeaa hiekkaa. Vaikka koepumppauksen
(5 imuputkea, joiden siiviläosa oli 8-12 metrin syvyydellä) tuotto oli
noin 1 150 m 3 /d yli 2 kuukauden ajan, niin pohjavedenpinta ei läheisissäkään kaivoissa
alentunut ollenkaan (kuva 33). Analyysitulokset eivät anna viitteitä rantaimeytymisestä,
jota lienee kuitenkin tapahtunut. Nykyisen vedenottamon ja Rautelannummen
väliseltä harjun osalta voitaneen arvioida saatavan pohjavettä enintään 1 500m 3 /d.
Reksuon eteläpuolella, pääosaksi karttalehden ulkopuolelle jäävästä harjusta on vesihallituksen
kokoaman »Yhdyskuntien vedenhankinnalle tärkeät pohjavesialueet»selvityksen
mukaan saatavissa vettä 2 500 m 3 /d (Vesihallitus 1976).

42
Savikoilta kohoavat mäet ovat osaksi moreenin peittämiä, osaksi paljaaksi huuhtoutuneita
kallioita. Niiden juurella olevista rantakerrostumista saadaan yleensä vain
pieniä vesimääriä paikalliseen kulutukseen.
Someron ruhjelaaksoa seuraava harju yhtyy itäisellä alueella III Salpausselkään
kuuluvaan suureen Äyräsnummen deltaan Somerniemellä. Äyräsnummelta harju
jatkuu kaakkoon laajentuen - pääosiltaan karttalehtialueen ulkopuolella - Viuvalannummen
deltaksi. Äyräsnummi on karttalehden tärkein pohjavesivara. Pohjavettä
purkautuu deltan NW-reunalta Painioon sekä rannalla olevista lähteistä ja tihkuvyöhykkeistä
että luultavasti myös järven pohjalta. III Salpausselkä jatkuu Äyräsnummelta
lounaaseen ja aivan karttalehtialueen eteläosassa reunamuodostuma laajenee
mahtavaksi]ohannislundin deltaksi. Pääosiltaan karttalehden ulkopuolella olevan
deltan kerrospaksuudet ylittävät paikoin 100 metriä, ja se on Lounais-Suomen merkittävimpiä
pohjavesialueita. Äyräsnummelta ja ]ohannislundin deltasta saatavat pohjavesimäärät
on arvioitu 2000 m 3 :n/d ja 8000 m 3 :n/d suuruisiksi (Vesihallitus 1976).
Saman arvion mukaan Äyräsnummelta Viuvalannummelle jatkuvalta harjulta saadaan
pohjavettä 1 000 m3/d, mutta suuresta Viuvalannummen deltasta ei ole olemassa
tietoja. Kyseisten kolmen deltan pohjavesivaroilla on alueellista laajempaa merkitystä,
kun otetaan huomioon pohjavesivarojen lisäämismahdollisuus tekopohjavettä
muodostamalla. Äyräsnummen koillispuolella reunamuodostuma koostuu erillisistä
pienistä deltoista, joista saatavat vesimäärät eivät voi olla suuria.
Karttalehtialueen koillisosassa olevan Portaanharjun eteläpuolella leviävät laajahkot
hienosta hiekasta ja siltistä koostuvat kerrostumat. Varsinainen harjun ydinosa
Kuivajärven eteläpuolella on osaksi vesistön reunustama tai ympäröimä. Tästä on
arvioitu saatavan pohjavettä 3 000 m3/d (Vesihallitus 1976), josta osa epäilemättä olisi
rantaimeyttämällä muodostunutta.
Itäisen alueen huomionarvoisena piirteenä on suurien glasifiuviaalisten muodostumien
ohella runsas moreeni- ja kumpumoreenipeite. Kumpumoreenit saattavat
tarjota pohjamoreeniin verrattuna paremmat pohjaveden saannin mahdollisuudet,
joskaan tästä ei ole tehty tutkimuksia. Kallioperän rikkonaisuus heijastuu suurehkoina
korkeuseroina ja järvien sekä soiden runsaslukuisuutena, joten pohjavesialtaat
ovat pieniä.
Pohjaveden laatu
Karttalehtialueelta on veden laatuselvitystä varten koottu vesinäytteitä mahdollisuuksien
mukaan siten, että näytteet edustavat tasaisesti erilaisia vedenottopaikkoja
ja geologisia muodostumia (kuva 31). Lähteistä, kuilukaivoista, maaputkikaivoista ja
porakaivoista koottujen vesinäytteiden pH- ja ominaisjohtokykyarvojen keskiarvot
kasvavat tässä järjestyksessä (kuva 34). Katetuista lähteistä ja lähdekaivoista otettujen
näytteiden veden laadussa ei ole mainittavia eroja. Kokonaiskovuus ja haponkulutus
(porakaivoja lukuun ottamatta) noudattavat tietenkin samoja piirteitä.

Kohde
Kuivamaito Oy, Somero
Koepumppaus 3. 11.­
1. 12. 1958 ... , ........
Kuivamaito Oy, vedenottamo
1969-1972 ......
Someronjärvi 3. 11. 1958 ..
Rautelannummi, Somero
Koepumppaus 24. 7. 1974
Lähde, Viuvalannummi,
1973 (67109/4921) ......
Lähde, Oinasjärvi, 1969
(67142/4863) ...........
Lähde, Keltiäinen, 1973
(67188/4873) ...........
pH
1
6,8--7,1
7,0-7,6 345-382
13 = Number of determinations, 14 = Bstimatedyield m3/day.
6,8
7,0
6,5
6,8
6,9
Taulukko 10. Pohjavedenottamoiden ja suurimpien lähteiden veden laatu.
Sähkönjohtokyky
p5jcm
-
Haponkulutus
mval
Kokonaiskovuus
dH'
KMnO.kulutus
mgjl
NO,mg/l
Cl­ 5°4- 2
2 3 4 5 6 7 8
130-188 1,1-1,8 3,5-4,9 2-6 1-4 7-14 4-9
7,1-7,6 3-7 2 22-24

akennuspohjan. Someron kirkonkylän keskusta muodostaa ainoan tiheästi rakennetun
alueen. Sinne perustettavat pienteollisuuden rakennelmat vaativat usein maaperän pohjatutkimuksia,
koska kirkonkylä sijaitsee ruhjelaaksojen risteyskohdassa ja savikerrostumat
ovat huomattavan paksuja. Gardemeister (1973) on kuvannut tältä alueelta
kairattujen kolmen näytesarjan geoteknisiä ominaisuuksia, joista ensisijaisesti on
kiinnitettävä huomiota savien ylikonsolidoitumiseen. Somerniemen ja Portaan kylien
sijoittuminen harjualueille takaa niiden asutukselle kantavan ja hyvän rakennuspohjan.
Ainoastaan harjualueiden reunaosissa on raskaita rakennelmia varten suoritettavissa
pohjatutkimuksissa kairattava rantakerrostuman ja mahdollisesti niiden alla olevien
savi- ja silttikerrostumien läpi kantavaan maaperään saakka.
Sora- ja hiekkavarat
Karttalehtialueen käyttökelpoisten sora- ja hiekkavarojen kokonaismäärä on
410 milj. m 3 • Tämä on huomattavasti yli alueen oman tarpeen, ja koska lähialueillakin
on riittävästi soravaroja, niin Someron seudulla olisi kiinnitettävä erityistä huomiota
keskitettyyn soranottoon ja varsinkin III Salpausselän muodostumien suojelemiseen.
Someron kartta-alueella sora- ja hiekkavarojen arviointi on suoritettu GTL:n ja
TVL:n yhteistyönä vuonna 1972 TVL:n Turun piirissä (Lindroos) ja Uudenmaan
piirissä (Niemelä ja Tynni) sekä 1974 TVL:n Hämeen piirissä (Kurkinen, Niemelä ja
Tikkanen). Karttalehdittäin arvioidut sora- ja hiekkamäärät ovat seuraavat:
Somero 2024 01 3,22 milj. m 3
02 16,66 })
03 2,91 })
04 22,12 })
05 11,78 })
06 6,50 })
07 184,37 })
08 17,16 })
09 12,05 })
10 51,49 })
11 29,54 })
12 52,80 })
Yhteensä 410,60 milj. m 3
Arvio käsittää pohjavedenpinnan yläpuoliset osuudet.
Neljä viidesosaa alueen sora- ja hiekkaesiintymistä sijaitsee itäisellä puoliskolla,
missä Äyräsnummen muodostuma yksistään käsittää lähes 100 milj. m 3 soraa ja hiekkaa.
Someron alueen sora- ja hiekkamuodostumista kolmanneksen ainesmäärä ylittää
1 milj. m 3 • Murskauskelpoista ainesta (kivien 0 yli 60 mm) on kaikkiaan vain
3,5 % koko määrästä, ja sitä tavataan enimmäkseen vain III Salpausselän deltojen
proksimaaliosissa. Soravaltaisen aineksen (kivien 0 2-60 mm) osuus on 36 % ja
pääosan (60,5 %) muodostaa hiekkavaltainen aines (rakeiden 0 0,2-2 mm).
49

50
Kartta-alueen soraa ja hiekkaa käytetään lähinnä teiden rakentamiseen ja kunnossapitoon
sekä salaojitukseen. Materiaalia on eniten otettu Someron ruhjelaaksoa
reunustavasta harjujaksosta (vrt. kuva 13), jossa moni muodostuma on käytetty pohjavedenpintaan
asti.
Savien teollinen käyttö
Kartta-alueen savien tekninen käyttö rajoittuu pääasiassa salaojaputkien valmistukseen.
Vielä muutama vuosi sitten Somerolla toimi myös savenvalaja.
Tiiliteknisten ominaisuuksien selvittämiseksi otettiin viidestä kairauspisteestä
(Somero X, Y, Z ja Ypäjä U, V, kuva 3) näyteprofiilit koetiiliä varten. Kukin näyteprofiili
muokattiin savimassaksi, josta valmistettiin kaksi koetiiltä. Koetiilet poltettiin
sähköuunissa 960°C:n lämpötilassa, ja taulukossa 11 ilmoitetut luvut ovat näiden kahden
koetiilen ominaisuuksien keskiarvoprosentteja.
Näyte
SampI,
Taulukko 11. Savien tiiliteknisiä ominaisuuksia Someron alueella.
Table ". Brick-making properties 0/ clays in tbe Somero region.
Profiilin
syvyys
Depth 0/
proftlc
m
1
Muovauskosteus
Waler of
plasticity
%
Kuivauskutistuma
Drying
.rhrinkage
%
Polttokutistuma
Firing
shrinkage
%
Kokonaiskutistuma
Tolal
shrinkage
%
Polttohäviö
Loss of
jiring
lveight
%
Veden
imukyky
Rat, 0/
watcr
absorptio1l
X .......... , .. 0,6-3,0 33,4 9,4 10,2 18,7 5,9 1,6
Y ............. 0,4-2,4 35,9 10,4 10,9 20,4 6,2 1,4
Z ............. 0,6-2,1 35,4 9,8 9,5 18,4 6,2 0,5
U ............. 0,6-1,4 33,7 9,6 9,4 18,1 5,9 0,8
V ............. 0,6-2,0 33,9 9,4 8,7 17,3 5,7 1,3
Ana!. M. Romu
Tutkittujen savinäytteiden muovauskosteus sekä kuivaus- ja polttokutistuma ovat
suhteellisen suuria. Näihin verrattuna polttohäviö on keskinkertainen, mikä johtuu
saven vähäisestä humuspitoisuudesta. Koetiilien polttoväri on tasaisen punaruskea,
lyöntiääni on kirkas eikä niiden pinta ole tahraava. Kuivatuissa ja poltetuissa koetiileissä
tapahtui jonkin verran vääntymistä, mikä johtuu lähes 20 %:n suuruisesta
kokonaiskutistumasta. Koetiileissä ei havaittu vesiliukoisten suolojen aiheuttamaa valkoista
härmettä.
Tutkimukset osoittavat, että Someron ja Ypäjän alueiden savet ovat sellaisinaan
liian lihavia tiiliteollisuuden käyttöön, mutta lisäämällä näihin laihdutusaineeksi hiekkaa
saadaan tiiliteollisuudelle kelvollista raaka-ainetta.
Soiden käyttömahdollisuudet
Tutkituissa soissa on turvetta 225,1 milj. m 3 luonnontilaisena (taulukko 12). Tästä
on 172,3 milj. m 3 (77 %) heikommin maatunutta (H l - 4 ) pintaturvetta ja 52,8 milj. m 3
%

52
suossa (0,80 milj. m 3 ) ja Rahamaansuossa (0,40 milj. m 3 ). Näiden soiden polttoturvevarat
(2,40 milj. m 3 ) vastaavat luonnontilaisena noin 1 milj. m 3:ä jyrsinturvetta.
Yleensä kuitenkin polttoturpeeksi soveltuvan osan päällä on haitallisen paksulti heikommin
maatunutta turvetta.
Alueen soista on Torronsuolla huomattava merkitys myös arvokkaana suojelukohteena.
Se sisältyy kansainväliseen soidensuojeluohjelmaan Project Telmaan. Konsentrinen
kermikeidas Reksuo taas on tyypillinen Etelä-Suomen rannikkoalueen kermikeidaskompleksi,
jota on ehdotettu suojeltavaksi valtakunnallisesti merkittävänä
suona (Soidensuojelun perusohjelma 1977). Lisäksi Tervalamminsuon aarnialue olisi
tärkeä tutkimus- ja koulutuskohde ja pienialaiset Vaaraojansuo ja Likolamminsuo
puolestaan olisivat suokasvistollisesti merkittäviä suojelukohteita.
MIKRO- JA MAKROSUBFOSSIILITUTKIMUKSET
Seisovan veden kerrostumien mikrofossiilitutkimukset
Someron karttalehtialueelta on savikerrostumien ja järvien kehityshistorian selvittelyä
varten tehty aikaisemmin julkaistujen tutkimusten lisäksi piileväanalyysi
Pajulanjoen savikosta (piste Q, kuva 3) sekä siitepöly- ja piileväanalyysit III Salpausselän
etumaastossa sijaitsevasta Arimasta ja karttalehden pohjoisosassa sijaitsevasta,
osittain Forssan karttalehtialueelle ulottuvasta Pyhäjärvestä. Lisäksi Turun yliopiston
maaperägeologian laitos teki oppilastyönä M. Romun johdolla siitepöly- ja piileväanalyysit
Someron ruhjelaakson savikosta (piste Z, kuva 3) sekä Ypäjältä, karttalehden
luoteiskulmasta (piste V, kuva 3).
Someron savietl; piileväflooraa on aikaisemmin tutkinut Tynni (Gardemeister
1968, Donner ja Gardemeister 1971, pisteet A ja 1, kuva 3). Tällöin hän löysi savikerrostuman
pohjasta kohtalaisesti suolaisen veden piileviä (taulukko 13). Nämä
piilevät osoittaViat, että vesi, missä ne ovat eläneet, on ollut suolaisempaa kuin alueen
vedet jääkauden jälkeisenä aikana. Piilevästössä on myös lajeja, joita ei nykyisin tavata
Suomen rannikoilta. Tähän ryhmään kuuluvat Actinoptychus undulatus, Auliscus cae/atus,
Biddulphia rhombus, Dimerogramma minor, Grammatophora arcuata, Stephanopyxis
turris ja Tracl?Jneis aspera. Samoja piilevälajeja on aikaisemmin löydetty Rouhialan
interglasiaalisavesta sekä Mga-joen interglasiaalikerrostumista (Brander 1937 a,
1937 b, 1941). Tynnin mukaan on myös Someron savien piilevästö peräisin Eeminterglasiaaliajan
kerrostumista ja arktisten lajien Grammatophora arcuatan ja Tracl?Jneis
asperan mukanaolo tukee olettamusta, että piilevien kerrostumisajankohtana Itämeri
on ollut yhteydessä Vienanmereen. Edellä mainitut piilevät ovat Someron yoldiasavissa
uudelleen kerrostuneina.
Pajulanjoen laaksosta tutkittu saviprofiili on otettu 5-7 km edellä esitetyistä tutkimuskohteista
luoteeseen. Kairauspisteen absoluuttinen korkeus on 86,0 m. Profiili
tutkittiin 0,62-23,30 m:n syvyydelle. Kerrostuman pintaosat ovat lähes piilevättö­

mät 11 m:n syvyydelle asti. Tästä alaspäin tavataan suolaisen veden lajeja, mutta niukemmin
kuin Tynnin tutkimissa profiileissa. Lajit ovat kuitenkin melkein samat
(taulukko 13). Interglasiaaliaikaisia piileviä löytyi vain Dimerogramma minor, Stephanopyxis
sp (fragmentti) ja Tracryneis aspera.
Someron (absl. korko 86,5 m) ja Ypäjän (absl. korko 93,0 m) profiilit on tutkittu
vain runsaan kahden metrin syvyyteen. Molemmissa sarjoissa on tavattu erittäin
niukasti piileviä. Tavatuista lajeista on Nitzschia navicu!aris suolaisen tai murtoveden
piilevä ja Coscinodiscus !acustris murtoveden laji. Näitä voidaan pitää Yoldiameren lajeina.
Lisäksi löytyi heikkoja merkkejä Ancylusjärven lajistosta.
Arimasta kairattiin jään läpi 7 m:n pituinen näyteprofiili. Ariman absoluuttinen
korkeus on 89,5 m ja näytteenottokohdassa oli veden syvyys 15 m. Ariman kerrossarjan
ajoitus on tehty siitepölyanalyys in avulla (analysoinut Brita Eriksson). Puumaisten
kasvien siitepölydiagrammi (kuva 37) edustaa lounaissuomalaista tyyppisiitepölystratigrafiaa
(Sauramo 1958, Donner 1963). Kerrossarjan alimmassa osassa
(6,5-7,0 m) koivun (Betu!a) ja männyn (Pinus) siitepölyt edustavat preboreaaliajan
loppuvaihetta. Ne saattavat myös osaksi olla uudelleen kerrostuneita, kuten on laita
samanaikaisten lehmuksen (Tilia) ja jalavan (U1mus) siitepölyjen. Kerroksellisen saviliejun
keskiosassa (6,3 m) on boreaalikaudelle tyypillinen männyn maksimi. Boreaalikautinen
sedimentaatio jää kuitenkin vähäiseksi, sillä jo 6,0 m:n syvyydessä männyn
siitepölyt vähenevät ja leppä (A!nus) valtaa alaa, mikä osoittaa rantalepikkojen lisääntymistä
ja jääkauden jälkeisen lämpökauden alkamista. Atlanttisen kauden (n. 6000­
3000 eKr., siitepölyvyöhykkeet VI-VII) alkupuolella järven ympäristön metsät ovat
olleet lehtipuuvaltaisia (Betu!a-A!nus-U!mus), mutta mäntyä on myös vielä melko
runsaasti. Ruohovartisten kasvien osuus on pieni; ainoastaan heiniä ja saroja kasvoi
rantavyöhykkeessä kohtalaisesti. Lämpökauden jälkipuolisko (subboreaalikausi) on
selvästi koivuvaltainen. Mukana on myös lehtomaista kasvillisuutta, mitä ilmentävät
lehmuksen (Ti!ia), pähkinäpensaan (Cory!us) ja paatsaman (Rhamnus) siitepölyt. Yksittäisinä
löydetyt saamen (Fraxinus) ja valkopyökin (Carpinus) siitepölyt voidaan tulkita
kaukolennon tuotoksi. Kerrossarjassa vyöhykeraja VIII/IX eli subatlanttisen kauden
alku on vedetty 2,2 m:n syvyydelle. Tällöin kuusi (Picea) on yleistynyt alueella (vrt.
Aartolahti 1966) ja ns. jalojen lehtipuiden (Cory!us, Tilia ja U1mus) yhtäjaksoiset siitepölykäyrät
päättyvät. Myös mänty on alkanut uudelleen lisääntyä. Noin 1,0 m:n syvyydessä
ruohovartisten kasvien siitepölyjen osuus kasvaa. Viljakasvien siitepölyjä ei
ole löytynyt.
Kuvassa 37 on myös stratigrafinen esitys Ariman kerrossarjan piilevistä. Järvi on
ollut itsenäinen allas jo preboreaaliajan lopulla; kuroutuminen Yoldiamerestä on
tapahtunut pian jäätikön alueelta peräytymisen jälkeen (vrt. Sauramo 1958). Boreaalikaudella
Ariman altaassa vallitsi pH-vaatimuksiltaan alkalifiilis-indifferentti piilevästö.
Piilevien enemmistönä olivat Rhopa!odia gibba, joka viihtyy parhaiten oligotrofisissa
olosuhteissa, mutta jota tavataan myös eutrofisissa vesissä (Cholnoky 1968),
sekä Cyc!ote!!a bodanica, joka on myös oligotrofisten vesien piilevä. Muita boreaaliajan
piileviä olivat Me!osira ambiqua, Fragi!aria !apponica, F. construens ja Tabe!!aria fenestrata.
53

Eloperäisten kerrostumien mikro- ja makrosubfossiilitutkimukset
Torronsuon kehityshistorian selvittämiseksi on laadittu siitepöly- (analysoinut
Ester Uussaari) ja piilevädiagrammi (analysoinut T. Grönlund). Lisäksi on tutkittu
suosta löydetyt, paljain silmin erottuvat kasvinjäännökset eli makrosubfossiilit (analysoinut
c.-G. Sten).
Torronsuon itäosasta kairatun kerrossarjan (kuva 38) alinta osaa, joka on tiivistä
kerrallista savea ja sisältää 160 vuosilustoa välillä 4,65-5,20 m, luonnehtii koivuvaltaisuus
ja ei-puumaisten siitepölyjen (NAP) runsaus. Orgaanisen aineksen kerrostuminen
on alkanut preboreaalikauden (vyöhyke IV) lopussa. Suon länsiosassa orgaanisen
aineksen kerrostuminen alkoi sitä vastoin mäntyvaltaisella boreaalikaudella (vyöhyke
V) (Aartolahti 1965), jolloin Torronsuon muinaisjärvet kasvoivat umpeen ja turpeen
muodostuminen alkoi. Varhaisimmat turvekerrostumat ovat järviruokoa ja kortetta
.sekä ruskosammalta sisältäviä saravaltaisia turpeita. Erityisen runsaasti tavataan
järviruo'on siitepölyjä turvekerrostuman alimmassa osassa.
Kerrallisessa savessa vallitsevat Yoldia-vaihetta kuvastavat murtovesi- ja halofiiliset
piilevät, kuten Diploneis smithii, Gyrosigma distortum v. parkeri ja Nitschia navi­
.cularis. Lisäksi tavataan makean suurjärven planktonpiilevä Melosira islandica ssp. helvetica
(19 %) sekä pienjärvi- että indifferenttipiilevästöä.
Viherlevälajiston (ilmoitettu 100 AP kohden) muodostavat Pediastrum boryanum,
P. angulosum, P. integrum ja P. duplex. Eniten näitä eutrofisia planktonleviä on syvään
veteen kerrostuneessa liejusavessa ja hienodetritusliejussa.
Vesikasvilajiston kehitystä voidaan seurata makrosubfossiilien avulla (taulukko
14). Ensimmäiset syvässä vedessä kasvaneet tulokkaat olivat vesileinikkeihin kuuluva
Batrachium sp., ahvenvita (Potamogeton per/oliatus) ja pikkuvita (P. berchtoldii) sekä
Taulukko 14. Tammelan Torronsuon itäosan makrosubfossiilit.
Table 14. Macrosubfossils from the eastern part of Torronsuo, Tammela.
N:o Syvyys, m Zooni
No. Depth in m Zone
1. 3,2-3,3 VII Andromeda polijolia, Vaccinium oxycoccos.
2. 3,3-3,5 VI Andromeda polijolia, Bmpetrum nigrum, Briophorum vaginatum,
Rubus chamaemorus.
3. 3,5-3,8 VI Betula pubescens, Carex lasiocarpa, Menyanthes trijoliata, Potentilla
palustris, Viola palustris.
4. 3,8-4,0 V Betula pubescens, B. verrucosa, Pinus silvestris, Carex canescens, C.
lasiocarpa, C. rostrata, Lycopus europaeus, Menyanthes trijoliata,
Potentilla palustris.
5. 4,0-4,2 V Betula pubescens, B. verrucosa, Pinus silvestris, Carex canescens, C.
diandra, C. lasiocarpa, C. rostrata, Cicuta virosa, I..,ycopus europaeus,
Peucedanum palustre, Potamogeton natans, Potentilla palustris,
Ranunculus sp., Scirpus lacustris, Stellaria sp.
6. 4,2-4,5 IV Betula pubescens, Chara sp., Myriophyllum spicatum, Najas flexilis,
Nitella flexilis, Nuphar luteum, Nymphaea alba, Potamogeton
natans, P. perfoliatus, P. berchtoldii, Stellaria sp.
7. 4,5-4,7 IV Arctostaphylos uva-ursi, Batrachium sp., Bmpetrum nigrum, Nitella
flexilis, Potamogeton perfoliatus, P. berchtoldii.
57

näkinpartaleviin kuuluva Nitella flexilis. Erityisesti kiinnittyy huomio vaateliaan
hennon näkinruohon (Najas flexilis) esiintymiseen Yoldiamerestä kuroutuneessa
muinaisjärvessä. Sen seuralaislajistoon kuuluvat vaateliaat lajit, kuten pikkuvita ja
tähkä-ärviä (Myriop!?Yllum spicatum). Harvinainen näkinruoho, joka nykyään kasvaa
enää vain muutamassa paikassa maassamme, ei kuitenkaan Lounais-Hämeessä (Backman
1948), hävisi ilmeisesti Torronsuon altaasta jo preboreaalikauden lopussa, jolloin
ulpukka (Nuphar luteum) ja uistinvita (Potamogeton natans) yleistyivät ja syrjäyttivät sen.
Yleisimmät turvetta muodostavat saralajit olivat jouhisara (Carex lasiocarpa) ja
pullosara (c. rostrata), joiden seassa kasvoi harmahtava sara (c. canescens) ja liereä sara
(c. diandra). Saraturvekerros on suhteellisen ohut. Saraturvevaihe päättyy jo atlanttisella
kaudella, jota luonnehtii siitepölydiagrammissa lepän ja jalojen lehtipuiden runsaus.
Rahkoittuminen on alkanut eri aikaan eri puolilla suota, mutta viimeistään
subboreaalikaudella. Tämän jälkeen on Torronsuon rahkapatjan korkeuskasvu ollut
erittäin nopeata.
59

62
depasits varies cansiderably (Fig. 15). Bstimates indieate that sand is the predaminant
(60.5 %) sediment, secanded by gravel (36 %). Only 3.5 % is suitable far crushing
(pebbles 0 > 60 mm). This material accurs mainly in the proximal parts af the deltas
af Salpausselkä III (Fig. 17). The tatal valume af gravel and sand depasits in the
Samero map-sheet area is 410 millian cubie meters.
There are very few ealian sediments in the Samera regian. The anly dune field is
in the Parras subarea and cansists af a parabalic dune and same transverse anes (Fig.
20). The material af the dunes is predaminantly af highly sarted fine sand (Fig. 21).
In the Kanunki and Pöyli subareas the rives Rekijaki has cut a ravine through a
clay plain. Fig. 22 shaws the upper caurse af the Rekijaki and its tributaries. The
valleys are V -shaped (Fig. 23), and their depth depends ta a great extent an the thickness,
aver 30 m af the clay depasits (Fig. 3-5, lines K-K', L-L', M-M'). Table
2 shaws the mechanieal campasitian af samples taken fram the Rekijaki ravine area.
The bedrack has little infiuence an the farm afthe valley slapes, but the fault tectanies
af the bedrock are af impartance in determing the general directian and lacatian af
the river. Aartalahti (1975) has described the variaus types af landslides and their
distributian in the Rekijaki valley. Fig. 24 shaws defarmatians in river depasits
caused by a landslide.
Organic deposits
The arganie depasits cansist af peat and gyttja and caver a tatal af 10.6 % af the
land area. The distributian af mires varies appreciably in the area (Fig. 27). The 14
mires investigated caver an area af 4300 hectares (Table 3).
The average thiekness af the mires investigated is 4.7 m, af which slightly humified
(H l - 4 in v. Past's scale) surface layer accaunts far 3.5 m. The maximum thiekness
af the peat layer usually varies fram 4 ta 6 m. The greatest thiekness af the peatlands
in the area, 12.1 m, is faund in Tarransua, the largest raised bag.
Accarding ta Burala (1962), the mires are lacated in the area af cancentrie raised
bags af sauthern Finland. These raised bags are characterized by hummacks, strings,
hallaws and even paals with a cancentrie disributian in the central part af the bag, as
in Reksua in Fig. 28. The profiles (Fig. 29) reveal that the surface af a raised bag is
usually several meters abave the enviranment. Pine-cavered bags withaut any hallaws
are alsa encauntered (Aartalahti 1965).
The main caver types af the mires investigated are pine bags (56 %), apen mires
(40 %) and spruce swamps (4 %). Mast af the mire areas (85 %) are in a natural state.
The average degree af humificatian far the peat is 3.7; the average far the surface
layer is 3.1 and far the battam layer 5.5 (Table 4).
The distributian af peat types is given in Table 5. Abaut 80 % af the peat is af
the Sphagnum variety shawing the daminant rale af raised bags in sauth-western
Finland. The share af the remaining waad and dwarf shrub is 6.2 % af the tatal peat.

The pH values of the ombrotrofic Sphagnum-peat surface layer is 3.1-3.5, increasing
slowly with depth. In the minerotrophic bottom layer of the mires the pH
values are 4.0-5.7 (Fig. 30).
The ash content is generally very low in the Sphagnum-peat layer (1-2 % of dry
weight) but somewhat higher in the Carex-peat one (2-6 %). The relatively high ash
content in the basallayer is due to the adjacent mineral soil.
The contents of the trace elements, lead (Pb), zinc (Zn) and copper (Cu), have been
analyzed for five raised bogs.
The total amount of peat in the 14 mires surveyed is 225 mill. m 3 (Table 12), of
which about 76 % is slightly humified peat. Even if the peatlands in the area, especially
the småll and forested mires, are used for afforestation, the peat industry is still
in a good position to increase production. The slightly humified Sphagnum peat can
be used as raw material for horticultural peat production and for combatting oil
pollution. Ten of the peatlands investigated are considered suitable with a reserve of
18.8 mill. m 3 •
Four of the peatlands are considered partly suitable for fuel peat production. The
fuel peat available amounts to 2.4 mill. m 3 wet peat (about 1 mill. m 3 with a moisture
content of 50 %).
Torronsuo the largest raised bog in nature condition in southern Finland has been
included in the international peatland conservation program Project Telma. Reksuo,
a concentric raised bog has been proposed for protection within the framework of
the Finnish peatland conservation program.
Miero- and macrosubfossil investigations
The geological evolutions of the lake Arima in Somerniemi (Fig. 37) and the
raised bog Torronsuo in Tammela (Fig. 38) are illustrated by the pollen and diatom
diagrams of the sediment sequences. Macrosubfossils from Torronsuo have also been
investigated (Table 14).
Ground water
The largest amounts of ground water derive from eskers in tectonic valleys and
from the deltas of the Salpausselkä III formation. The estimated yield of ground
water from the large Äyräsnummi delta is 2000 cubic meters per day, and from the
Porras esker, which is partly surrounded by lakes, 3000 cubic meters per day.
The content of dissolved solids in water samples collected from springs, captured
springs, dug wells, perforated wells and drilled wells in bedrock increases in this
order. Human activity is reflected particularly in the increasing N0 3 and Cl concentrations.
Texture, structure and lithology also affect the composition of ground
water. See Figs. 31-36 and Tables 6-10.
63

KIRJALLISUUTTA - REFERENCES
Aartolahti, T., 1965 a. Oberflächenformen von Hochmooren und ihre Entwicklung in Siidwest­
Häme und Nord-Satakunta. Fennia 93 (1). 268 s.
-})-,1965 b. Torronsuo. Referat: Das grösste naturbedingte Hochmoor Finnlands. Terra 77 (2),
62-69.
-})-, 1966. Dber die Einwanderung und die Verhäufigung der Fichte in Finnland. Ann. Bot.
Fennici 3, 368-379.
-})-, 1967. Dber die Diinen von Urjala. Bull. Comm. geol. Finlande 229,105-121.
-})-, 1968. Die Geomorphologie des Gebiets von Tammela, Siidfinnland. Fennia 97 (7). 97 s.
-})-, 1975. The morphology and development of the river valleys in southwestern Finland. Ann.
Acad. Sci. Fennicae, AIlI, 116. 72 s.
Alhonen, P., 1967. Palaeolimnological investigations of three inland lakes in south-western Finland.
Acta bot. fennica 76. 59 s.
Aurola, E., 1938. Die postglaziale Entwicklung des siidwestlichen Finnlands. Bull. Comm. geol.
Finlande 121. 166 s.
Backman, A. L. 1948. Najas flexilis in Europa während der Quartärzeit. Acta bot. fennica 43,
44 s.
Brander, G., 1937, Ein Interglazialfund bei Rouhiala: in Siidostfinnland. Bull. Comm. geol. Finlande
118. 75 s.
-})-, 1937. Zur Deutung der intramoränen Tonablagerung an der Mga, unweit von Leningrad.
Bull. Comm. geol. Finlande, 119, 93-113.
Cholnoky, B. J., 1968. Die Ökologie der Diatomeen in Binnengewässern. Verlag von J. Cramer,
Weinheim. 699 s.
Donner, J. J., 1963. The zoning of the Post-glacial pollen diagrams in Finland and the main changes
in the forest composition. Acta bot. fennica 65. 40 s.
-})-, 1964. The Late-glacial and Post-glacial emergence ofsouth-western Finland. Soc. Sci. Fennica,
Comm. Phys. - Math., 30 (5). 47 s.
-})-, 1969. Landjsea level changes in southern Finland during the formation of the Salpausselkä
endmoraines. Bull. Geol. Soc. Finland 41,135-150.
Donner, J. J. & Gardemeister, R. 1971. Redeposited Eemian marine clay in Somero, south-western
Finland. Appendix by Risto Tynni. Bull. Geol. Soc. Finland 43, 73-88.
Eurola, S., 1962. tIber die regionale Einteilung der siidfinnischen Moore. Ann. Bot. Soc. Vanamo
33 (2), 1-243.
Foged, N., 1964. Freshwater diatoms from Spitsbergen. Tromsö Mus. Skrifter 11. 205 s.
-»-, 1970. The diatomaceous flora in a postglacial Kieselguhr deposit in southwestern Norway.
In Diatomaceae II Friedrich Hustedt Gedenkband, ed. by J. Gerloff and B. J. Cholnoky. Beih.
nova Hedwigia, H. 31, 169-202.
Gardemeister, R., 1968. Etelä-Suomen hienorakeisista sedimenteistä ja niiden ominaisuuksista.
Helsingin Yliopisto, lisensiaattitutkimus, julkaisematon. 147 s.
-})-, 1973. Hienorakeisten maalajien geologisia ja geoteknisiä tutkimustuloksia. Valtion teknillinen
tutkimuskeskus. Geotekniikan laboratorio, tiedonanto 8. 113 s.

Gardemeister, R., 1975. On engineering-geological properties of fine-grained sediments in Finland.
Technical research center of Finland, Building technology and community development,
publication 9, 91 s.
Gliickert, G., 1975. The Second Salpausselkä at Karkkila, southern Finland. Bull. Geol. Soc. Finland
47, 45-53.
Hustedt, Fr., 1930. Die Kieselalgen Deutschlands, Österreichs und der Schweiz. I. Teil. Rabenhorst:
Kryptogamen-Flora, VII, Leipzig.
Hyyppä, E., 1966. The late-Quaternary land uplift in the Baltic sphere and the relation diagram of
the raised and tilted shore levels. Ann. Acad. Sci. Fennicae, AIlI, 90, 152-168.
Härme, M., 1960. Kivilajikartan selitys. Lehti-Sheet B 1, Turku. English summary. Suomen geologinen
yleiskartta 1 : 400 00, 78 s.
Jauhiainen, E., 1970. tiber den Böden fossiler Diinen in Finnland. Fennia 100. 32 s.
Kurkinen,I., Niemelä, J. & Tikkanen, J., 1974. Soravarojen arviointi TVL:n Hämeen piirissä.
Geologinen tutkimuslaitos, Maaperäosaston arkisto, Raportti P 13.3.
Kääriäinen, E., 1963. Land uplift in Finland computed by the aid of precise levellings. Fennia 89
(1), 15-18.
Lappalainen, E., Sten, C-G. & Häikiö, J., 1978. Turvetutkimusten maasto-opas. Geologinen
tutkimuslaitos, Opas n:o 6. 46 s.
Lindroos, P., 1972. On the development of late-glacial and post-glacial dunes in North Karelia,
eastern Finland. Geol. Surv. Finland, Bull. 254. 85 s.
-»-, 1972. Soravarojen arviointi TVL:n Turun piirissä. Geologinen tutkimuslaitos, Maaperäosaston
arkisto, Raportti P 13.3.
Moberg, K. Ad., 1882. Beskrifning tili kartbladet n:o 5. Vihti. Finlands Geologiska Undersökning.
73 s.
-»-, 1885. Beskrifning tili kartbladet n:o 9. Salo. Finlands Geologiska Undersökning. 80 s.
Niemelä, J., 1971. Die quartäre Stratigraphie von Tonablagerungen und der Riickzug des Inlandeises
zwischen Helsinki und Hämeenlinna in Siidfinnland. Geol. Surv. Finnland, Bull. 253. 79 s.
Niemelä, J. & Tynni, R., 1972. Soravarojen arviointi TVL:n Uudenmaan piirissä. Geologinen
tutkimuslaitos, Maaperäosaston arkisto, Raportti P 13.3.
Pakarinen, P. & Tolonen, K., 1977. Pääravinteiden sekä sinkin ja lyijyn vertikaalijakautumisesta
rahkaturpeessa. Summary: Vertical distribution of N, P, K, Zn and Pb in Sphagnum peat. Suo
28, 95-102.
Ramsay, W., 1931. Material zur Kenntnis der spätglazialen Niveauverschiebungen in Finnland.
Fennia 54 (3), 145 s.
Salmi, M., 1963. On the inf1uence of geological factors upon plant nutrient content of peats. J. Sci.
Agr. Soc. Finland 35, 1-18.
-»-, 1969. Tienvarsien saastuminen Suomessa. Summary: Contamination of roadsides in Finland.
Terra 81 (3), 229-233.
Sauramo, M., 1923. Studies on the Quaternary varve sediments in southern Finland. Bull. Comm.
geol. Finlande 60; also Fennia 44 (1). 164 s.
-»-, 1958. Die Geschichte der Ostsee. Ann. Acad. Sci. Fennicae A III, 51. 522 s.
Sederholm, J. J., 1980. Beskrifning tili kartbladet n:o 18. Tammela. Finlands Geologiska Undersökning.
86 s.
Sillanpää, M., 1972. Distribution of trace elements in peat profiles. Proc. 4th Int. Peat Congr. Finland
1972, VoI. 5, 185-191.
Simonen, A., 1955. Kallioperäkartta, Lehti 2024, Somero. Suomen geologinen kartta, 1 : 100000.
-»-, 1956. Kallioperäkartan selitys, 2024 Somero. English summary: Explanation to the map of
rocks. Suomen geologinen kartta, 1 : 100000. 30 s.
Soidensuojelun perusohjelma, 1977. Maa- ja metsätalousministeriön soidensuojelutyöryhmä.
Komiteanmietintö 1977: 48. 47 s.
65

66
Syvänen, M., 1957. Kallioperän morfologia jokien kuvastamana. Geologi 9 (6), 48-49.
Tyler, G., 1972. Heavy metals pollute nature, may reduce productivity. Ambio 1 (2), 52-59.
Tynni, R., 1971. The diatoms in the Somero clay. Bull. Geol. Soc. Finland 43, 85-88.
Vesihallitus, 1976. Yhdyskuntien vedenhankinnalle tärkeät pohjavesiahieet. English summary:
Groundwater areas important for public water supply. Tiedotus 109. 94 s.
Wilkman, W. W., 1896. Beskrifning tili kartbladet n:o 32. Loimaa. Finlands Geologiska Undersökning.
72 s.
Virkkala, K., 1955. Saviemme alkuperästä. Geologi 7 (6), 41-42.
-»-, 1963. On the ice-marginal features in southwestern Finland. Bull. Comm. geol. Finlande 210.
76 s.
-"-, 1972. Maaperäkartoituksen maasto-opas. Geologinen tutkimuslaitos, Opas n:o 4. 37 s.

Julkaistut maaperäkartat (1: 100000) ja selitykset (*)
Published maps of Quaternary deposits (1: 100000) and explanations (*)
1043 Turku. 1970.
1044 Mynämäki. 1973.
1131 Uusikaupunki. 1975.
1132 Rauma. 1973.
1134 Kokemäki. 1974.
1141 Luvia. 1973.
1142 Mäntyluoto. 1976.
1143 Pori. 1978.
2011 Hanko. 1980.
2012 Perniö. 1980.
2014 Tammisaari. 1975.
2021 Salo. 1973.
*2024 Somero. 1974.
*2032 Espoo. 1969.
*2034 Helsinki. 1974.
2041 Lohja. 1964.
2042 Karkkila. 1967.
*2043 Kerava. 1956.
*2044 Riihimäki. 1963.
2111 Loimaa. 1978.
2113 Forssa. 1976.
2114 Toijala. 1976.
2121 Vammala. 1970.
*2123 Tampere. 1959.
*2131 Hämeenlinna. 1961.
1. 11. 1980
2132 Valkeakoski. 1980.
2133 Kärkölä. 1968.
2143 Padasjoki. 1976.
*3021 +3012 Porvoo. 1970.
*3022 Lapinjärvi. 1968.
*3023+3014 Kotka. 1963.
*3024 Karhula. 1965.
*3042 Hamina. 1958.
3111 Lahti. 1969.
3112 Heinola. 1975.
3113 Kouvola. 1970.
3131 Taavetti. 1960.
3113+4111 Ylämaa. 1978.
3134 Lappeenranta. 1962.
3212 Jyväskylä. 1973.
3242 Kuopio. 1980.
3612 Rovaniemi. 1975.
3742 Vuotso. 1969.
4112+4114 Imatla. 1980.
*4223 Joensuu. 1964.
*4421 Hyrynsalmi. 1954.
*4422 Suomussalmi. 1950.
*4423+4441 Vuokkijärvi. 1954.
*4424 Raate. 1954.
Julkaisuja myyJPublications may be purchased at:
Maanmittaushallituksen kartanmyynti
Eteläesplanadi 10, SF-00130 Helsinki 13