Kursun ja Sallan kartta-alueiden kalliopera - arkisto.gsf.fi ...

SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA 1 : 100 000 

GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : 100 000 

KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYKSET LEHTI 3643 ja 4621 + 4623 

EXPLANATION TO THE MAPS OF SHEET 3643 and 4621 + 4623 

PRE-QUATERNARY ROCKS 

Raimo Lauernia 

Kursun ja Sallan kartta-alueiden 

kalliopera 

Summary : Pre-Quaternary rocks of the Kursu and Salla 

map-sheet area 

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 

GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND 

ESPOO 1995

SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA - GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 

1 : 100 000 

Kallioperakarttojen selitykset, Lehdet 3643 ja 4621 + 4623 

Explanation to the maps of Pre-Quaternary rocks, 

Sheets 3643 and 4621 + 4623 

Raimo Lauerma 

KURSUN JA SALLAN KARTTA-ALUEIDEN 

KALLIOPERA 

Summary : Pre-Quaternary rocks of the Kursu and Salla 

map-sheet areas 

Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland 

Espoo 1995

Lauerma, Raimo 1995 . Kursun ja Sallan kartta-alueiden kalliopera . Summary : 

Pre-Quaternary rocks of the Kursu and Salla map-sheet areas . Geological Map 

of Finland 1 : 100 000. Explanation to the maps of Pre-Quaternary rocks, 3643 

Kursu and 4621 + 4623 Salla . 40 pages, 15 figures and 5 tables . 

The Kursu and Salla map-sheets cover an area of about 1600 km2 in northeastern 

Finland, a few tens of kilometers north of the Arctic circle and next to 

the Russian border . In the greatest part of the Kursu map-sheet area and in the 

southwestern part of the Salla map-sheet area the bedrock is composed of various 

granitic and migmatitic rocks . The greatest part of the Salla maps-sheet area 

belongs to the Salla schist/greenstone complex composed of various metasedi- 

ments and metavolcanic rocks . 

In the western part of the Kursu map-sheet area the granitic and migmatitic 

rocks resemble the Archean granite gneisses of eastern Finland, but radiometric 

age determinations have given Proterozoic ages . Closer to the Salla schist area 

the granites are homogeneous . No basal conglomerates have been found . The 

metadiabases of the schist complex have been dated by U-Pb methods on zircons 

and titanites as 2210 Ma old . The granites intruded the metadiabases about 

1800-1810 Ma ago . The youngest rocks of the area are NW-SE trending differentiated 

diabase dykes intruded about 1122 Ma ago . 

The folding has been gentle and the mostly subhorizontal fold axes trend about 

N-S . Major fault lines trend N 40°-60° W . 

The text is in Finnish with figure and table captions and the summary in 

English . 

Key words (GeoRef Thesaurus, AGI) : areal geology, explanatory text, bedrock, 

diabase, Proterozoic, absolute age, Salla, Finland 

Raimo Lauerma 

Geological Survey of Finland 

F1N-02150 Espoo, Finland 

ISBN 951-690-591-9 

Vammalan kirjapaino Oy 1995 

Present address : 

Iltatie 10 C 8 

FIN-02210 Espoo

Lauerma, Raimo, 1995 . Kursunja Sallan kartta-alueiden kalliopera . Summary : 

Pre-Quaternary rocks of the Kursu and Salla map-sheet areas . Suomen geologinen 

kartta 1 : 100 000 . Kallioperikarttojen selitykset, 3643 Kursu ja 4621 + 

4623 Salla . 40 sivua, 15 kuvaa ja 5 taulukkoa . 

Suurin osa Sallan kartta-alueesta kuuluu erilaisista metavulkaniiteista, kvartsiiteista 

ja dolomiiteista koostuvaan Sallan (entisen Kuolajarven) vihreakivivyohykkeeseen 

. Sallan kartta-alueen luonaisosa ja valtaosa Kursun kartta-alueesta 

kuuluu Etela-Lapin laajaan graniitti-ja migmatiittikompleksiin . Kursun karttaalueen 

luoteisosan ortokvartsiitit kuuluvat Keski-Lapin liuskevyohykkeeseen . 

Sallan vihreakivivyohykkeen lansiosassa graniittien suhde metadiabaaseihin ja 

liuskeisiin on selvasti intrusiivinen . Kauempana liuskevyohykkeesta Kursun 

kartta-alueen lansiosassa graniitit ja migmatiitit muistuttavat ulkonaoltaan paikoin 

Ita-Suomen arkeeisia graniittigneisseja . Sallan kartta-alueen lansiosan metadiabaasit 

ovat intrudoituneet noin 2210 Ma sitten . Nom 1122 Ma sitten intrudoituneet 

differentioituneet diabaasijuonet ovat kummankin kartta-alueen nuorimmat 

kivilajit . 

Kartta-alueilla kivilajien poimutus on loivapiirteista, ja poimuakselien suunta 

on yleisimmin nom N-S . Seivapiirteisimpien ruhjevyohykkeiden suunta on 

suunnilleen N 40°-60° W . 

Suomenkielisen tekstin lisaksi on englanninkielinen tiivistelma ; kuva- ja tau- 

Iukkotekstit ovat kaksikielisia . 

Raimo Lauerma Nykyinen osoite : 

Geologian tutkimuskeskus It tatie 10 C 8 

02/50 Espoo, Finland 02210 Espoo

SISALTO - CONTENTS 

Tutkimusvaiheet 

5 

Morfologia ja kallioperan paljastuneisuus 

8 

Kallioperan yleispiirteet 9 

Kiillegneissit 

9 

Kvartsiitit 

10 

Sillimaniittigneissit 

1 0 

Kvartsimaasalpaliuskeet 12 

Dolomiitit ja karsikivet 

1 2 

Emaksiset ja intermediaariset kivet 

12 

Graniitit ja migmatiitit 

1 3 

Diabaasijuonet 

15 

Radiometriset ianmaaritykset 

20 

Metadiabaasit 

20 

Sallan diabaasit 

22 

Tektoniikka 

33 

Stratigrafia ja ikasuhteet 

34 

Taloudellisia aiheita 

35 

Ekskursiokohteita 

36 

Summary : Pre-Quaternary rocks of 

the Kursu and Salla map-sheet areas 

Viitteet - References 

3643 28°30 4621 4623 

03 06 09 06 09 1 12 11 VENAJA 

RUSSIA 

Kursun ja Sallan kartta-alueiden 1 : 20 000 mittakaavaisten karttojen lehtijaot, 

joita on kaytetty paikanmaarityksiin tekstissa, kuvissa ja taulukoissa . 

Division of the I .- 20 000 maps, used for location of observations in 

the text and in the figure and table captions . 

-T- . 

I SALLA .1 

02 05 08 05 1 + 08 1 1 02 

~} KURSU 

01 04 07 04 07 10 01 \ 

rt 

37 

39 

I

TUTKIMUSVAIHEET 

Varhaisimmat geologiset tutkimukset Kursun ja Sallan kartta-alueilla on tehty vuosina 

1899-1905 1 :400 000 mittakaavaisen kivilajikartoituksen yhteydessa (Hackman 1910, 

1918 ; Hackman & Wilkman 1925, 1929) . Noin puolet Kuolajarven kivilajikartan alueesta 

kuuluu nykyaan Venajan alueeseen . 

Naiden vanhojen kivilajikarttojen luotettavuus ja tarkkuus vaihtelee alueesta ja kartoittajasta 

riippuen . Kuolajarven kivilajikartan itaisimmissa ja etelaisimmissa osissa kenttatyot 

on tehnyt W . W . Wilkman, ja etenkin liuskealueiden kohdalta ne ovat erinomaista tyota . 

Kursun ja Sallan kartta-alueiden osalta kenttatyot ovat olleet tilapaisten kesaapulaisten 

varassa, ja revidointikin lienee jaanyt vahaiseksi tuolloin lahes tiettomilla vaikeakulkuisilla 

eramaa-alueilla . 

Kenttatyot Sallan kallioperakarttaa varten aloitettiin kesakuussa 1961 alueella malminetsintaa 

suorittaneen Rautaruukki Oy :n toivomuksesta . Kysymyksessa oli ensimmainen 

1 : 100 000 mittakaavainen kallioperakartta koko Pohjois-Suomesta . Jo ensimmaisen 

kenttatyokauden aikana ilmeni, etta kallioperan heikon paljastuneisuuden ja osittain myos 

kartta-alueen suhteellisen pienuuden vuoksi kallioperasta saatava kasitys tulisi muodostumaan 

hajanaiseksi ja puutteelliseksi . Idassa Sallan kartta-alue rajoittuu valtakunnan rajaan 

ja seka etelassa etta pohjoisessa laajoihin suoalueisiin . Vuonna 1963 kartoitettavaa aluetta 

laajennettiin lanteen kasittamaan myos Kursun kartta-alue . 

Vuosina 1961-62 kenttatyokarttoina oli ainoastaan ilmavalokuvia ja ilmakuvakarttoja . 

Myohemmin saatiin kaytettavaksi keskeneraisten 1 : 20 000 mittakaavaisten topografikarttojen 

valokopioita ja kenttatoiden loppuvaiheissa myos painettuja topografikarttoja . 

Aeromagneettiset korkealentokartat saatiin kayttoon vuonna 1962 muualta paitsi Sallan 

kartta-alueen itaisimmasta osasta, missy lentoja ei voitu suorittaa valtakunnanrajan laheisyyden 

vuoksi . Suuressa osassa Sallan kartta-aluetta lentolinjojen suunta (N-S) on lahes 

sama kuin kivilajivyohykkeitten kulku, mika vahentaa kyseisista kartoista saatavan 

geologisen informaation maaraa . Lentokorkeudesta (150 m) ja linjavalista (400 m) johtuen 

ainoastaan suurehkojen, vahintain 500-1000 m leveitten kivilajiyksikoitten ja 

aeromagneettisten anomalioiden muoto vastaavat likimain toisiaan . Tasty syysta joistakin 

anomalioista saatua rakennekuvaa tasmennettiin magneettisten maastornittausten avulla . 

Arvioitaessa vuonna 1965 siihenastisia tutkimustuloksia todettiin, etta saavutetun karttakuvan 

ylimalkaisuudesta huolimatta kallioperaosaston rajallisen tutkimuskapasiteetin 

kaytto juuri naiden karttojen tarkkuuden ja luotettavuuden parantamiseksi ei en" ollut

6 

tarkoituksenmukaista . Joitakin tarkistushavaintoja tehtiin kesina 1966-67, ja kartat 

painettiin vuoden 1967 lopulla . 

Kartoituksen aikana kertyneen aineiston jatkotutkimuksia on tehty paaasiassa GTK :n 

isotooppigeologian laboratoriossa . Graniittisten kivilajien MR ja osin myos alkuperaa 

koskevat tutkimustulokset on julkaistu alueellisesti laajemman tutkimuksen yhteydessa 

(Lauerma 1982) . Sallan differentioituneita diabaasijuonia koskevia tietoja on esitetty 

Suomen diabaasijuonia kasittelevAssa kokoomateoksessa (Lauerma 1987) . 

S004F0 0001000IFX IAR 'A 

RUNIC AL MAP OF F, 

Kuva 1 . lanmaaritysnaytteiden, kemiallisten analyysien ja valokuvien paikat . 

Fig . 1 . Location of samples for radiometric datings, chemical analyses and photographs . 

Kauppa- ja teollisuusministerion erillisrahoituksella toiminut Lapin vulkaniittiprojekti 

tutki vuosina 1987-88 yksitoista avainalueiksi valittua kohdetta Sallan vihreakivivyohykkeella 

. Naista kuusi, yhteensa noin 65 km 2 suuruista kohdetta sijaitsee Sallan karttaalueella 

(Manninen 1991, s . 11) . Tutkimusmenetelmina on kaytetty paijastumahavaintojen 

lisaksi geofysikaalisia maastomittauksia, tutkimusojien kaivattamista ja syvakairauksia . 

Yhdessa mikroskooppisten tutkimusten ja laajan kemiallisen analyysiaineiston kanssa ne 

ovat mahdollistaneet varsin perusteellisen kuvan saamisen naista aikaisemmin hyvin heikosti 

tunnetuista vulkaanisista muodostumista (Manninen 1989, 1991) . 

Kallioperakartoitukseen osallistuivat taman kirjoittajan lisaksi silloiset ylioppilaat Vilho 

Ohenoja kenttakausina 1961-62, Pauli Vaananen 1961-64, Johan Schmidt 1962-63, Ahti 

Silvennoinen 1962-63, Sakari Herrala 1964 ja Pekka Lestinen 1965 . Lisaksi koululainen 

Pertti Vaananen toimi paljastumien etsijana kesina 1964-65 . Tiettomien alueiden laajuuden 

ja maaston vaikeakulkuisuuden vuoksi suuri osa kenttatoista tehtiin kahden ja 

joskus kolmenkin kartoittajan ryhmissa . Tasty syysta ei ole mahdollista rajata erikseen 

kunkin yllamainitun kartoittamia alueita . 

Kenttatoiden alussa sain merkittavaa apua Sallassa Rautaruukki Oy :n malminetsijana 

tuolloin tyoskenneelta FM Vaino Makkoselta .

Kuva 2 . Sallan liuskevyohykkeen aeromagneettinen matalalentokartta Sallan karttalehdella . Sallan 

diabaasijuonet erottuvat luode-kaakkoisena nauhamaisena anomaliana . Prosessaus : M . Kurimo . 

Fig . 2. Low altitude flight aeromagnetic map of the Salla schist belt, Salla map sheet . The Salla 

diabase dykes appear as NW-SE trending linear anomalies . Processing : M. Kurimo . 

Magneettisissa tutkimuksissa ja tulkinnoissa sain varauksetonta tukea GTK :n geofy- 

siikan osastolta, etenkin insinoori Uljas Hamalaiselta . Yhteinen problematiikka johti myos 

kivilajien jarjestelmallisten suskeptibiliteettimittausten aloittamiseen GTK : ssa ja kentta- 

kelpoisten suskeptibiliteettimittareiden kehittamiseen . 

FK Heikki Lukkarinen on suorittanut kivilajien mikroskooppisia tutkimuksia, mm . 

taulukossa 3 esitetyt mineraalikoostumuksia koskevat maaritykset . 

Taulukossa 1 esitetyt granaattien kemialliset analyysit on tehnyt GTK : ssa vuonna 1966 

vierailevana tutkijana toiminut tsekkilainen kemisti Marie Smejkalova . Taulukossa 2 

esitetyt silikaattianalyysit on tehnyt Aulis Heikkinen ja hivenalkuainemaaritykset Arvo 

Lofgren ja Vaino Hoffren . 

Poikkeuksellisen vaikeiksi ja tyolaiksi osoittautuneet radiometriset ianmaaritykset on 

tehnyt Olavi Kouvo tyotovereineen . Han on myos tarkistanut naita koskevan luvun . 

Kasikirjoituksen toisena tarkastajana oli Tuomo Manninen . Kursun kallioperakartan on 

7

8 

piirtanyt puhtaaksi Lea Torssonen ja Sallan kallioperakartan Elsa Jarvimaki . Tekstissa 

olevat kartakkeet ja diagrammit on piirtanyt Liisa Siren . 

MORFOLOGIA JA KALLIOPERAN PALJASTUNEISUUS 

Kursun ja Sallan kartta-alueita luonnehtivat loivapiirteiset vaarat ja tunturit seka niiden 

valissa olevat laajat tasaiset suoalueet . Alavimmat alueet, noin 160-170 metric mpy, 

sijaitsevat Kursun kartta-alueen lansi- ja lounaisosassa . Idempana maasto on yleisesti 

200-300 metric mpy . Korkein kohta, 477 metric mpy, on Sallatuntureihin kuuluva Iso 

Pyhatunturi . Suurimmat paikalliset korkeuserot ovat 200-260 m . Selvaa korrelaatiota 

kivilajien ja morfologian valilla ei ole havaittavissa . Kvartsiitit, graniitit ja emaksiset 

kivet muodostavat seka vaaroja ja tuntureita etta laajoja melko tasaisia alueita . 

Parhaiten paljastuneita ovat eraitten yli 350 m korkeuteen nousevien tuntureitten ja 

vaarojen kuten Ison ja Pienen Pyhatunturin, Ruuhivaaran, Hatajavaaran, Petservaaran, 

Jaurutunturin ja Suvastunturin laet ja rinteet . Laajimmat yhtenaiset paljastumat ovat lahes 

neliokilometrin suuruisia . Suurin osa misty on pakkasrapautumisen sarkemia ja ne ovat 

muuttuneet Lapille tyypillisiksi rakoiksi . Toisaalta monet ymparistocan lahes sata metric 

korkeammalle nousevat vaarat ovat kokonaan irtomaakerrosten peitossa . Kartoitusalueelle 

luonteenomaisia ovat myos melko jyrkkiakin rinteita peittavat rinnesuot . 

Kallioperakartoissa esitetty kasitys kallioperan laadusta paljastumattomilla alueilla on 

perustunut aeromagneettisten karttojen ja ilmakuvatulkinnan ohella paaasiassa rakoista ja 

irtolohkareista tehtyihin havaintoihin . Kartoitetulla alueella on havaittavissa kaikki valimuodot 

rikkonaisista paljastumista sellaisiin lohkaretihentymiin, joiden paikallisuudesta 

ei enaa ole varmuutta . Lohkareet ovat saattaneet kulkeutua moreenin mukana pitkiakin 

matkoja ja routa on nostanut ne maan pinnalle yhtenaisiksi kivikoiksi . 

Muutamat yhtenaiset lohkareikot nayttavat olevan alueella jaakauden loppuvaiheissa 

sijainneen Sallan jaajarven rantakivikoita . Sallan kartta-alueella ne seuraavat korkeuskayraa 

240 m mpy . Tyypillinen esimerkki sijaitsee Jokinenassa (4621 05) Sallan kirkolta 

kolmisen kilometric lanteen . 

Sallan kartta-alueella joitakin kivilajihavaintoja on tehty kaivojen pohjista saaduista 

lohkareista . Paikallisten asukkaitten mukaan kyseiset kaivot on kaivettu peruskallioon asti, 

ja tahan on rajaytetty kuoppa veden keraantymista varten . Kallioperakarttaan ne on merkitty 

omalla merkillaan . 

Taman vuosisadan alussa havaittiin Lapin kultatutkimusten yhteydessa, etta kalliopera 

oli rapautunut usean kymmenen metrin syvyyteen asti (Fircks 1906, Sederholm 1913) . 

Myohemmin naita rapakallioksi kutsuttuja preglasiaalisia rapautumia on loydetty eri 

puolilta Lappia etenkin malmitutkimusten yhteydessa . Jarjestelmallista tutkimusta tasty 

etenkin geokemiallisten tulkintojen kannalta keskeisesta kysymyksesta ei ole tehty . Preglasiaalisia 

rapautumia esiintyy todennakoisesti myos Kursun ja Sallan kartta-alueilla, 

etenkin laajojen tasaisten soitten alla . Rautaruukki OY :n geologeilta saamieni suullisten 

tietojen mukaan Kursun kartta-alueen lansi- ja luoteispuolella rapautumiskerroksen 

paksuus on paikoitellen yli 70 m .

KALLIOPERAN YLEISPIIRTEET 

Sallan kartta alueen ita- ja pohjoisosa kuuluvat noin 100 km pitkaan ja 30-40 km 

leveaan, lahes N-S suuntaiseen Sallan vihreakivialueeseen . Suurin osa tasty paaasiassa 

vulkaanisista kivilajeista koostuvasta kompleksista kuuluu nykyaan Venajan alueeseen . 

Sallan kartta-alueen lounaisosa ja paaosa Kursun kartta-alueesta kuuluvat monihaaraiseen, 

koko Etela-Lapin poikki Pohjois-Ruotsiin asti ulottuvaan graniitti- ja migmatiittikompleksiin 

. Kursun kartta-alueen luoteisnurkka kuuluu Muoniosta Sallaan ulottuvaan Keski-Lapin 

liuskevyohykkeeseen . 

Sallan kartta-alueen pintasyntyiset kivilajit ovat paaasiassa erilaisia metavulkaniitteja, 

tuffiittisia liuskeita, dolomiitteja ja kvartsiitteja . Kursun kartta-alueen kalliopera koostuu 

sen luoteisosan ortokvartsiitteja ja kiillegneisseja seka muutamia metadiabaasialueita lukuun 

ottamatta paaasiassa graniiteista ja migmatiiteista . Homogeenisimmat graniitit sijaitsevat 

lahella Sallan liuskealuetta, missy niiden suhde liuskeisiin ja metadiabaaseihin on 

selvasti intrusiivinen . Kursun kartta-alueen lansiosan migmatiittiset kivilajit muistuttavat 

paikoitellen varsin paljon ltd-Suomen prekarjalaisia graniittigneisseja . 

Sallan ja Kursun kartta-alueiden nuorin kivilaji on niiden poikki kaakosta luoteeseen 

kulkeva diabaasijuoniparvi . 

Kursun ja Sallan kallioperakartoissa kaytetty varivalikoima on peraisin suurimmaksi 

osaksi ensimmaisesta GTK :n julkaisemasta 1 : 100 000 - mittakaavaisesta kallioperakartasta 

(Simonen 1949) . 1960-luvulla varivalikoimaa taydennettiin siten, etta karjalaisille 

kvartsiiteille ja dolomiiteille saatiin omat varit . Eri vulkaniittityyppeja on alettu merkita 

omilla vareillaan vasta 1980-luvulla ilmestyneissa kallioperakartoissa . 

Sallan ja Kursun kartta-alueiden kivilajien luokitteluun ja ryhmittelyyn vain muutamiin 

harvoihin paatyyppeihin vaikutti merkittavasti kaytettavissa olleen varivalikoiman ohella 

kallioperan niukka paljastuneisuus ja taysin paljastumattomien alueiden laajuus . 

Seuraavassa kivilajien kuvauksessa kaytetaan samaa ryhmittelya kuin kyseisten kallioperakarttojen 

merkkien selityksissa . Paikanmaarityksissa kaytetty karttalehtijako on esitetty 

sisallysluettelon jalkeen sivulla 4 . 

Kiillegneissit 

Laajin yhtenainen kiilleliuskeen sinisella varilla merkitty alue on Sallan kartta-alueen 

keskiosassa sijaitseva noin 17 km pitka ja 3-4 km levea vyohyke . Kyseinen kivilaji ei ole 

tyypillista kiilleliusketta, vaan lahinna sarvivalkepitoista tuffiittia, jossa pyroklastisen ja 

rapautuneen aineksen osuus vaihtelee . Kivilaji on usein selvasti kerroksellista . Yritykset 

sen mineraalikoostumuksen maarittamiseksi eivat johtaneet luotettaviin tuloksiin . Suurimpana 

hankaluutena mikroskooppisissa tutkimuksissa oli mineraalirakeita peittava ohut 

kalvomainen rautaoksidipigmentti . Manninen (1991, kuva 2) on merkinnyt kyseisen vyohykkeen 

pohjoisosan intermediaariseksi ja etelaosan happamaksi vulkaniitiksi . 

Kursun kartta-alueella ja Sallan kartta-alueen lounaisosassa sinisella varilla tai paallemerkinnoilla 

merkityt alueet ovat yleensa graniittiutuneita kiillegneisseja . Jaurutunturin 

9

10 

lansipuolella (3643 03) olevan kiillegneissiksi merkityn alueen laajuus on arvioitu aeromagneettisen 

kartan perusteella . Saman vyohykkeen pohjoispuolelle paljastumattomalle 

alueelle on merkitty kaksi kiillegneissilinssia, nekin aeromagneettisen kartan perusteella . 

Kartan painamisen jalkeen tehtyjen lohkarehavaintojen mukaan ainakin itaisempi, Harkinvaaran 

luoteispuolella oleva linssi on todennakoisesti metadiabaasia . 

Monet Kursun kartta-alueen kiillegneisseista ovat granaattipitoisia . Kahdesta kiillegneissinaytteesta 

on separoitu granaatti ja analysoitu kemiallisesti . Naytteiden paikat on esitetty 

kuvassa 1 ja anal yysitu lokset taulukossa 1 : 

Taulukko 1 . Kiillegneissin granaattien kemiallisia koostumuksia 

Table 1 . Chemical composition of garnets from mica gneiss 

Si0 2 TiO, AI,O, Fe,O, FeO MnO MgO CaO Na,O KO H20- Summa - Sum 

1 . 37 .56 0 .20 18 .91 3 .77 31 .68 1 .42 3 .17 3 .16 0.07 0.06 0 .03 100 .03 

2. 39 .66 0 .68 18 .61 9 .22 22 .24 0 .26 6 .63 2 .30 0 .02 99 .62 

1 . Palovaara, 3643 03C ; x=3547 .200, y=7422 .800 

2 . Niskala, 3643 06B ; x=3551 .200, y=7428 .800 

Kvartsiitit 

Sallan kallioperakartassa esitetty kasitys kvartsiittialueiden laajuudesta perustuu varsin 

harvoihin paljastumahavaintoihin . Jotkut karttaan merkityista kvartsiittipaljastumista ovat 

laajuudeltaan vain muutamia neliometreja . Suurin osa niista sisaltaa vaihtelevia maaria 

arkoosia, serisiittia, dolomiittia ja karsimineraaleja, ja vain osa on puhtaampia ortokvartsiitteja 

. 

Toisin kuin useimmat muut maamme kvartsiittiesiintymat Sallan kartta-alueen kvartsiitit 

eivat sanottavasti kohoa ymparistoaan ylemmaksi . Poikkeuksena on Puu-Matovaara (4621 

08) . Sen laelle ortokvartsiitti muodostaa loivan synkliinin, jonka poimuakseli kallistuu 

noin 20° koilliseen . 

Kursun kartta-alueen kvartsiitit ovat yleensa ortokvartsiitteja . Paikoin ne ovat graniittijuonien 

lavistamia, ja graniiteissa esiintyy kvartsiittisulkeumia . Suvastunturin ja Jaurutunturin 

kvartsiittiselanteet kohoavat yli 200 m ymparistoaan korkeammalle . 

Sillimaniittigneissit 

Kursun kartta-alueen lounaisosassa (3643 01 ja 3643 04) on kaksi noin 0,5 - 1 km 

levyista ja 6-8 km pituista sillimaniittipitoista vyohyketta . Kallioperakarttaan ne on merkitty 

kvartsiitin keltaisella varilla ja sillimaniitin merkeilla . Punertavassa arkosiittisessa 

perusmassassa on vaaleita muutaman cm levyisia ja 10-30 cm pituisia sillimaniittipitoisia 

kyhmyja ja raitoja (kuvat 3 ja 4) . Naennaisesti sillimaniittipitoisuus on melko korkea, 

mutta todellisuudessa suurin osa kyhmymaisista puikoista on kvartsia . Kivilajin koko-

naiskoostumuksen maarittaminen edellyttaisi melko suurien naytemaarien ottamista . 

Esiintyman taloudellisia kayttomahdollisuuksia koskeneita tutkimuksia on selostettu a .o . 

luvussa . 

Kuva 3 . Sillimaniittigneissia . Varpuvaara, 3643 04A . 

Fig . 3. Sillimanite gneiss. 

Kuva 4 . Sill imani ittigneissia, sama paikka kuin edella . 

Fig . 4. Sillimanite gneiss. Location as above . 

11

1 2 

Kvartsimaasalpaliuskeet 

Sallan kartta-alueelta on tavattu muutamia Iaajuudeltaan vahaisia esiintymia leptiittimaisia 

liuskeita, joista on kaytetty geneettisesti neutraalia nimitysta kvartsimaasalpaliuske . 

Kenttatoiden aikana niiden otaksuttiin olevan lahinna happamia vulkaniitteja . Kelloselassa 

(4621 12B) ja Pyhajarven kaakkoispuolella (4621 08B) olevat esiintymat on merkitty kallioperakarttaan 

kvartsiitin keltaisella varilla ja mustilla viivoilla . Jalkimmaisesta esiintymasta 

on tehty kemiallinen analyysi (taulukko 2, nro 9) . 

Dolomiitit ja karsikivet 

Sallan kallioperakartan itaosaan on merkitty muutamia dolomiittilinsseja . Kartassa 

esitetty kasitys niiden laajuudesta perustuu muutamiin harvoihin paljastumahavaintoihin . 

Mannisen (1991) mukaan ne kuuluvat N-S suuntaiseen Aatsinginhaudan muodostumaan, 

jonka pituus Sallan kartta-alueella on yli 20 km . Muodostumaan kuuluu dolomiitteja, 

karbonaattipitoisia metasedimentteja, sulfidipitoisia grafiittiliuskeita ja jaspiliitteja . 

Karttaruutuun 4621 1OA muutaman sadan metrin paahan graniitin arvioidusta kontaktista 

merkitty dolomiittilinssi on lahinna karsikivea . Pyhajarven lansipuolelle (4621 08A) 

merkityt karbonaattipitoiset kvartsiitit ovat myos karsiutuneita . 

Kursun kartta-alueen kvartsiiteista, kiillegneisseista ja migmatiiteista on loytynyt muutamia 

karsiutuneita osueita . Pahkakummusta noin 3 km luoteeseen loytyi aivan Kursun 

ja Vuotostunturin kartta-alueiden rajalta tremoliittipitoisia (Hytonen ja Ojanpera 1976) 

dolomiittipaljastumia . Uudempien topografikarttojen mukaan ne sijaitsevat Kursun kartta-alueen 

rajasta noin 50-100 m pohjoiseen (3644 O1A), mutta morfologiasta paatellen 

eivat ulotu Kursun kartta-alueelle . 

Sallan kartta-alueen kalkkikivien hiili-isotooppisuhteita on julkaistu Fennoskandian 

sedimenttisia karbonaatteja koskevassa tutkimuksessa (Karhu 1993, s . 40-42) . 

Emaksiset ja intermediaariset kivet 

Kursun ja Sallan kallioperakarttojen merkkien selitysten mukaan karttoihin vihrealla 

merkittyihin kivilajeihin kuuluu metadiabaaseja, amfiboliitteja, emaksisia liuskeita, mantelikivia 

ja sarvivalkegneisseja . Kaytannossa ne kattavat kaikki kyseisten kartta-alueiden 

ultraemaksiset, emaksiset ja osin myos intermediaariset kivilajit nuoria diabaasijuonia 

lukuun ottamatta . Suurin osa niista sopisi varsin hyvin vanhoissa 1 : 400 000 mittakaavaisissa 

kivilajikartoissa kaytetyn metabasiittinimikkeen alle . 

Sallan kartta-alueen itaosa kuuluu laajaan vihreakivivyohykkeeseen . Lapin vulkaniittiprojektin 

tutkimusten mukaan se koostuu mm . komatiittisista, basalttisista, andesiittisista 

ja dasiittisista laavoista ja tuffeista seka ryoliittisista tuffeista (Manninen 1991) . 

Emaksisten ja intermediaaristen kivilajien tarkempi rajaaminen 1 : 100 000 mittakaavaisen 

kallioperakartoituksen yhteydessa osoittautui eparealistiseksi . Osa karttoihin

vihrealla merkityista alueista on rajattu paaasiassa tai kokonaan aeromagneettisten korkealentokarttojen 

avulla . Voimakkaimmin magneettisia ovat Paikanselan - Pirtinkehakukkuran-Jokinenan 

metadiabaasivyohykkeen kaltaiset kivilajit, mutta naidenkin magneettisuus 

vaihtelee jyrkasti . Pirtinkehakukkuran rataleikkauksesta suoraan kallion pinnasta tehtyjen 

mittausten mukaan metadiabaasin magneettinen suskeptibiliteetti - kaytannossa magnetiittipitoisuus 

- vaihtelee jo 1-2 metrin matkalla, ja erot voivat olla yli satakertaisia . Voimakkaimmin 

magneettisia olivat metadiabaasin vaaleat muunnokset, kun taas tummat muunnokset 

olivat jokseenkin epamagneettisia . 

Vaanasen (1965) mukaan kyseisen metadiabaasin mineraaleina ovat vihrea sarvivalke, 

plagioklaasi (An 45-23), monokliininen pyrokseeni ja skapoliitti . Lisaksi on mm . apatiittia, 

opaakkeja, leukokseenia, biotiittia, kvartsia ja karbonaattia . Pyrokseeni on uraliittiutunutta 

. 

Samasta rataleikkauksesta on analysoitu kemiallisesti seka tumma etta vaalea metadiabaasimuunnos 

(taulukko 2) ja otettu useita ianmaaritysnaytteita . 

Graniitit ja migmatiitit 

Sallan kartta-alueen lounaisosan graniitit ovat enimmakseen homogeenisia, punertavia 

mikrokliinigraniitteja, joissa on vain vahan tai ei ollenkaan liuskesulkeumia . Paikoitellen 

ne muodostavat tuntureita ja vaaroja (Iso ja Pieni Pyhatunturi, Ruuhitunturi, Hatajavaara, 

Hangasvaara ja Marjavaara), jotka ovat yleensa rakan peittamia . Parhaiten graniitin 

rakenne on nahtavissa Hatajavaaran pohjoisrinteella (4621 05), misty on louhittu vv . 

1940-41 lohkareita panssariesteisiin . Taalla on paikoin pegmatiittisia osueita, jotka 

ilmeisesti ovat kiteytyneet miaroliittisiin onkaloihin (kuvat 5 ja 6) . 

Kuvat 5-6 .Pegmatiitin tayttamia miaroliittisia onkaloita graniitissa . Hatajavaaran N-rinne . 4621 05C . 

Figs. 5-6. Miarolitic cavities in granite, filled with pegmatite . N slope of Hatajavaara . 4621 05C. 

1 3

14 

Kuva 7 . Graniittijuoni metadiabaasissa . Paikanselan SE rinne, 4621 05C . 

Fig . 7. Granite dyke in m etadiabase . SE slope of Paikanselka . 4621 05C . 

Ison Pyhatunturin laelta kolmiomittaustornin alapuolelta otetun graniittinaytteen kemiallinen 

analyysi on esitetty taulukossa 2 . 

Sallan kartta-alueella graniittien suhde metadiabaaseihin ja liuskeisiin on selvasti intrusiivinen 

. Paikanselan kaakkoisrinteella (4621 05) graniittia tyontyy 2-20 m levyisina juonina 

metadiabaasiin (kuva 7) . Kauempana kontaktista Pirtinkehakukkuran rataleikkauksessa 

graniittijuonien paksuus on vain muutamia cm (kuva 8) . Pienen Pyhatunturin etelapuolella 

Sallan ja Hautajarven valisen tien vieressa sarvivalkepitoinen kiilleliuske ja graniitti 

vuorottelevat loiva-asentoisina muutaman metrin paksuisina kerroksina . 

Pohjoisesta, esimerkiksi Sallan kirkonkylan ja Kelloselan valiselta maantielta katsottuna 

Pyhatunturit nayttavat muodostavan loivasti itaan kallistuvan graniittilaatan, joka painuu 

liuskeitten alle . Liuskeitten kaateet Ison Pyhatunturin itapuolella ovat hyvin loivia . Satunnaisia 

graniittiosueita ja kvartsi-maasalpajuonia on loydetty viela noin 0,5-1 km kontaktista 

itaan . 

Kursun kartta-alueella kasitys graniittien ja migmatiittien levinneisyydesta perustuu paaasiassa 

aeromagneettiseen korkealentokarttaan ja lohkarehavaintoihin . 

Kartta-alueen lansiosassa kivilajit ovat enimmakseen migmatiittisia, ja ulkonaoltaan ne 

muistuttavat etenkin Latavaarassa (3643 02) Ita-Suomen prekarjalaisia graniittigneisseja . 

Aeromagneettisella kartalla migmatiitit poikkeavat selvasti Sallan liuskealueen lahella 

olevista homogeenisista graniiteista, jotka ovat lahes epamagneettisia . Graniittien ja migmatiittien 

valinen raja on ilmeisesti asteittainen .

Kuva 8 . Graniittijuonia metadiabaasissa . Pirtinkehakukkuran rautatieleikkaus, 4621 05D . 

Fig . 8. Granite dykes in metadiabase . Railway cutting of Pirtinkehakukkura, 4621 05D . 

Diabaasijuonet 

Ensimmaiset havainnot Sallan nuorista diabaasijuonista tehtiin Jokinena-nimisen har- 

janteen lansirinteelta (4621 05) kesalla 1961 . Kartoituksen edistyessa niista saatiin lisaa 

havaintoja Sallan, Kursun ja Vuotostunturin kartta-alueilta (Lauerma 1967 a,b ; Rasanen 

1983) . Aeromagneettisen matalalentokartan mukaan juoni jatkuu edelleen luoteeseen lahes 

koko Pelkosenniemen kartta-alueen poikki (Mielikainen 1979) . Aikaisemmin samanlainen 

juoni on loydetty Tuutijarvelta nykyisen Venajan alueelta (Hackman 1914, Hackman & 

Wilkman 1925, 1929) . Juoniparven pituus on noin 130 km (Lauerma 1987) . Muutamista 

juonen paljastumista on tehty petrograafinen tutkimus (Vaananen 1965) . 

Sallan ja Kursun kallioperakartoissa esitetty kasitys juonien suunnasta, jatkuvuudesta 

ja en echelon-tyyppisesta esiintymistavasta on perustunut paaasiassa juonien raitaisuudesta 

ja rakoilusta tehtyihin havaintoihin . Muutamissa kohdissa, etenkin Sallan kirkonkylan 

kaakkoispuolella, juoni on paikannettu magneettisten maastomittausten avulla . Juonen 

reunaosat ovat magneettisempia kuin sen keskusta . Sallan kartta-alueella juoni nakyy 

varsin selvasti aeromagneettisessa matalalentokartassa (kuva 2) . Sen mukaan juoni on 

yhtenaisempi kuin mita on aikaisemmin arvioitu, mutta ei taysin suoraviivainen . Kursun 

kartta-alueelta vastaavaa aeromagneettista matalalentokarttaa ei viela ole kaytettavissa . 

Juonen leveys on useimmiten noin 80-100 m, paikoitellen vain noin 60 m . Hangasse- 

lassa Vuotostunturin kartta-alueen lounaisosassa (3644 O1C) se saattaa magneettisten 

maastomittausten mukaan olla huomattavasti leveampikin, mutta mittaustulokset eivat 

olleet taysin yksiselitteisia ja juonesta on taalla paljastuneena vain sen NE-reuna . 

1 5

1 6 

Kuva 9 . Sallan diabaasin ja metadiabaasin kontakti . Jokinenan lansirinne, 4621 05D . 

Fig . 9. Contact between Salla diabase and metadiabase . W slope of Jokinend, 4621 05D . 

Kuva 10 . OliviinibasalttisiajuoniaSallanjuonen 

tiiviissa reunavyohykkeessa . Juonien ja reunavyohykkeen 

kemiallinen koostumus on esitetty 

taulukossa 2 ja mineraalikoostumus taulukossa 

3 . Jokinenan W-rinne, 4621 05D . 

Fig . 10 . Olivine basaltic veins in aphanitic 

contact zone of Salla diabase . Chemical and 

mineralogical compositions are shown in tables 

2 and 3. W slope of Jokinent, 4621 05D . 

Kuva 11 . Sallan juonen reunavyohykkeen raitainen 

pyrokseenidiabaasi . Jokinenan W-rinne, 

4621 05D . 

Fig . 11 . Banded pyroxene diabase of the marginal 

part of the Salla dyke . W slope of Jokinene 

. 4621 05D .

Juonista on saatu paijastuma- tai rakkahavaintoja kaikkiaan paristakymmenesta paikasta . 

Parhaiten juoni on paljastunut Jokinenan lansirinteella (4621 05D) ja Haltiavaarassa (4621 

lOB) . Juonen eri muunnoksista on paijastuneena usein vain sen tiivis kontaktimuunnos 

ja raitainen pyrokseenidiabaasi . 

Juonen rakenne on symmetrinen . Kontaktit ovat veitsenteravia, ja Jokinenassa on sivukivena 

olevaan metadiabaasiin tyontyvia muutaman cm levyisia apofyyseja . Tiivis kontaktimuunnos 

on leveydeltaan 1-2 m ja se vaihtuu 5-10 m leveaksi raitaiseksi pyrokseenidiabaasiksi 

. Vuorottaisten tummempien ja vaaleampien raitojen leveys on muutamia 

millimetreja ja rapautumispinnaltaan kivilaji on vihertavan ruskehtavan harmaata . Raidat 

ovat samansuuntaisia juonen kontaktin kanssa . Juonen keskustaa kohti raidat vahitellen 

haviavat ja kivilaji muuttuu porfyyriseksi rapautumispinnaltaan vaalean ruskeaksi pyrokseenidiabaasiksi 

. Juonen keskusta on karkearakeista punertavaa, ruskean ja vihrean taplikasta 

kvartsidiabaasia . Tata ymparistoaan helpommin rapautuvaa muunnosta on tavattu 

paljastuneena toistaiseksi vain Jokinenan lansirinteelta . Lisaksi sita on tavattu syvakairauksissa 

Latvajarven itapuolella (4621 1OB ; Manninen 1991, kuva 19 ja s .71) . 

Taulukoissa 2 ja 3 esitetyt diabaasi- ja basalttijuoninaytteet 1-4 on otettu Jokinenan 

itarinteelta . Taulukon 2 naytteet 1, 2 ja 7 (numerot 1, 2 ja 5 taulukossa 3) on otettu 

kaikki samasta noin 1 .5 x 3 m suuruisesta paljastumaryhmasta . Viimeksimainittu nayte 

osoittautui myohemmin varsin ongelmalliseksi . Paljastumahavaintojen mukaan se naytti 

sijaitsevan karkearakeisena apofyysina juonen tiiviissa reunamuunnoksessa arviolta 2-5 

metric kontaktista juonen keskustaan pain . Juonen ja sen sivukiven kontakti ei ole 

paljastuneena . Kemiallisten analyysien, mikroskooppitutkimusten ja ianmaaritysten 

mukaan se kuuluu kuitenkin geneettisesti metadiabaaseihin eika nuoreen juoneen . Kivilajin 

tasmallinen suhde ymparistoonsa on edelleen avoin . Ongelman luotettava selvittaminen 

vaatisi kohteen paljastamisen melko laajalta alalta . Kivilajista otettiin vuonna 

1971 ianmaaritysnayte A379, jota on kuvattu seuraavassa luvussa . 

Tiivis oliviinibasalttinen kontaktimuunnos edustaa ilmeisesti magman alkuperaista 

koostumusta . Natrium, kalium ja vesi ovat rikastuneet juonen keskiosiin . Myos raudan 

hapetusaste nousee kontaktivyohykkeesta juonen keskustaan pain . 

Mikroskooppisesti on nahtavissa kaikki valimuodot reaktiosarjasta oliviini - ortopyrokseeni 

- klinopyrokseeni - vihrea sarvivalke - biotiitti/kloriitti . Mineraalikoostumukset on 

esitetty taulukossa 3 . 

Sallan diabaasijuonet ovat intrudoituneet napavaelluskayran - t .s . laattatektoniikan ja 

mannerliikuntojen selvittamisen kannalta kriittisena ajanjaksona 1200 - 1000 Ma sitten . 

Pesosen (1987) mukaan Sallan juonet ja Kalixin alueen ultraemaksiset juonet ovat ainoat 

tahan ajanjaksoon kuuluvat juonet koko Pohjois-Fennoskandian alueella . Neuvostoliittolaisilta 

geologeilta (V . S . Kulikov ja T . F . Negrutsa) syyskuussa 1975 saatujen suullisten 

tietojen mukaan myos Kantalahden alueelta on tavattu samaan ikaryhmaan kuuluvaa 

emaksista magmatismia . Sen iaksi on saatu K-Ar menetelmalla noin 1170 Ma . Sallan juonista 

ei lukuisista maarityksista huolimatta ole viela saatu luotettavia paleomagneettisia 

napamaarityksia naytteiden epastabilisuuden ja voimakkaan viskoosin magnetoitumisen 

takia . Haltiavaarasta (4621 10B) saatu ja APW-kayralle tulostettu paleonapa osoittaa 

kuitenkin sen magnetoituneen myohaisprekambrisena aikana (Mertanen & al . 1990) . 

1 7

1 8 

Taulukko 2 . Kivilajien kemiallisia koostumuksia - Table 2 . Chemical compositions of rocks 

1 . 2 . 3 . 4 . 5 . 6 . 7 . 8 . 9 . 

SiO, 49 .75 49 .1 48 .99 49 .88 49 .14 52 .06 55 .13 73 .64 66 .29 

TiO, 20 .91 0 .85 0 .94 1.13 1 .26 2 .22 1 .45 0 .21 0 .54 

A1,O, 13 .81 13 .58 16 .40 16 .06 6 .10 14 .00 13 .92 14 .45 15 .40 

Fe,O, 1.78 2 .10 2 .51 2.78 4 .80 8 .36 6 .05 1 .07 2 .68 

FeO 9 .07 8 .46 7 .60 7 .24 9 .40 5 .90 4 .45 0 .36 0 .52 

MnO 0 .18 0 .18 0 .16 0 .16 0 .10 0 .03 0 .07 0 .03 0 .02 

MgO 9 .87 10 .36 7 .00 6 .14 13 .60 3 .92 5 .13 0 .30 3 .29 

CaO 12 .25 12 .30 11 .95 10.65 11 .84 6 .13 6 .60 0 .78 1 .29 

Na,O 1 .24 1 .29 1 .80 2 .68 1 .87 6 .35 5 .75 3 .76 1 .70 

K,O 0 .12 0 .35 0 .95 0 .42 0 .46 0 .32 0 .40 4 .66 7 .05 

P,0 5 0 .08 0 .06 0 .05 0 .08 0 .09 0 .21 0 .10 0 .05 0 .10 

CO, 0 .00 0 .18 0 .00 0 .00 0 .00 0 .00 0 .00 0 .00 0 .00 

H,0 + 0 .37 0 .69 1 .35 1 .89 1 .12 0 .68 0 .37 0 .38 0 .58 

H,O- 0 .07 0 .11 0 .13 0 .17 0 .03 0 .03 0 .17 0 .06 0 .05 

Cl 0 .08 0 .08 0 .03 0 .03 0 .05 

SO, 0 .21 0 .21 0 .22 0 .22 0 .10 

Yht - tot . 99 .81 100 .00 100 .10 99 .55 99 .81 100 .21 99 .76 99 .75 99 .51 

Less 0 0 .02 0 .02 0,01 0 .01 0.01 

for C1 99 .79 99 .98 99 .54 100 .09 99 .54 99 .81 100 .21 99 .75 99 .51 

1 . Diabaasijuonen tiivis oliviinibasalttinen reunamuunnos . Jokinenan W-rinne, 4621 05D, x = 4438,60, 

y = 7416,40 . Mineraalikoostumus esitetty taulukossa 3, nro 1 . Dense olivine basaltic contact variety of 

diabase dyke . Mineralogical composition is given in table 3, No . 1 . 

2 . Oliviinibasalttinen juoni ylla mainitussa juonessa (kuva 10) . Mineraalikoostumus : taulukko 3, nro 2 . 

Olivine basaltic vein in the diabase dyke above . (Fig . 10) . Mineralogical composition : table 3, No . 2 . 

3 . Raitainen pyrokseenidiabaasi . Edellisesta noin 20m SW juonen keskustaan pain . Mineraalikoostumus 

taulukossa 3, nro 3 . Banded pyroxene diabase . About 20m SW from the outcrop described above towards 

the center of the dyke . Mineralogical composition is given in table 3, No . 3 . 

4 . Porfyyrinen pyrokseenidiabaasi, noin 40m em . juonen kontaktista lahella sen keskustaa . Mineraalikoostumus 

taulukossa 3, nro 4 . Porphyritic pyroxene diahase . Location as above, about 40m from the 

contact in proximity of the center of the dyke . Mineralogical composition is given in table 3, No . 4 . 

5 . Tumma metadiabaasi . Pirtinkehakukkuran rataleikkaus . 4621 05D, x = 4437,95, y = 7415,10 . Darkcoloured 

metadiabase . Railway cutting of Pirtinkehtikukkura . Location is shown in Fig 1 . 

6 . Vaalea metadiabaasi . Sama paikka kuin ylla . Light-coloured metadiabase . Same locality as above . 

7 . Metadiabaasisulkeuma diabaasijuonen (naytteet 1-2) reunaosassa . Mineraalikoostumus : taulukko 3, nro 

5 . Ianmaaritysnayte A 379 . Metadiabase inclusion within contact variety of diabase dyke . Same outcrop 

as for samples 1-2 . Mineralogical composition : table 3, No . 5. Age determination sample A 379 . 

8 . Graniitti . Granite . Iso Pyhatunturi . Kolmiomittaustornin alta . 4621 08C . x = 4447,30, y = 7410,70 

9 . Kvartsimaasalpaliuske . Quartz feldspar schist . Ponnovaaran S-rinne. 4621 08C, x = 4445,60, y = 

7412,00 .

Taulukko 3 . Daabaasijuonen ja metadiabaasin mineraalikoostumuksia - 

Table 3 . Mineral compositions of diahase and metadiabase 

Plagioklaasi 

Plagioclase 

Sarvivalke 

Hornblende 

Pyrokseeni 

Pyroxene 

Opaakki 

Opaque 

Oliviini 

Olivine 

Serisiitti 

Sericite 

Karbonaatti 

Carbonate 

Titaniitti 

Htanite 

Apatiitti 

Apatite 

Biotiitti/kloriitti 

Biotite/chlorite 

Serpentiini 

Serpentine 

2 . 3 . 5 . 

35,8 18,3 31,2 28,4 58,3 

27,6 44,8 6,2 16,7 22,5 

22,9 18,6 28,6 24,1 7,2 

5,3 4,6 2,2 1,3 10,1 

3,4 8,2 

5,3 27,0 21,8 

0,2 

0,2 1,3 

1 . Diabaasin tiivis oliviinibasalttinen reunamuunnos . Sama nayte kuin nro I taulukossa 2 . Dense olivine 

basaltic vein in diabase dyke . Same sample as No . 1 in table 2 . 

2 .Tiivis oliviinibasalttinenjuoni edella mainitussa paikassa . Sama nayte kuin nro 2 taulukossa 2 . Dense 

olivine basaltic vein in diabase dyke . Same sample as No . 2 in table 2 . 

3 . Raitainen pyrokseenidiabaasi . Sama nayte kuin nro 3 taulukossa 2 . Banded pyroxene diabase . Same 

sample as No. 3 in table 2 . 

4 . Porfyyrinen pyrokseenidiabaasi . Sama nayte kuin nro 4 taulukossa 2 . Porphyritic pyroxene diabase . 

Same sample as No. 4 in table 3 . 

5 . Metadiabaasisulkeuma diabaasijuonen reunaosassa . Sama nayte kuin nro 7 taulukossa 2 . Metadiabase 

inclusion within contact variety of diabase dyke . Same sample as No . 7 in Table 2 . 

1,0 

0,2 

4,8 5,0 0,4 

Yhteensa - Total 100 100 100 100 100 

1,2 

1 9

2 0 

RADIOMETRISET IANMAARITYKSET 

Ensimmaiset kivilajinaytteet radiometrisia ianmaarityksia varten otettiin Kursun ja 

Sallan kartta-alueilta jo 1960-luvun puolivalissa . Sallan diabaasijuonien ianmaaritysten 

kannalta ratkaisevat analyysit tehtiin vuonna 1990 . 

Hatajavaaran (4621 05C) homogeenisesta graniitista, Kolniloukkosen (4621 07D) 

sarvivalkepitoisten kiilleliuskekerrosten kanssavuorottelevasta ja niita leikkaavasta graniitista 

ja Latavaaran (3643 02C) migmatiittisesta gneissista tehdyt ianmaaritykset on jo 

julkaistu (Lauerma 1982) . Naytteiden ottopaikat on esitetty kuvassa 1 . Tulokset eivat ole 

yksiselitteisia . Keskeinen vaikeus on ollut kysymys eri zirkonipopulaatioitten, eli viime 

kadessa kyseisten kivilajien alkuperasta (Lauerma 1982, Huhma 1986), ts . zirkonipopulaatiot 

eivat ole kogeneettisia . Todennakoisesti metadiabaaseja ja liuskeita lavistavat 

graniitit ovat intrudoituneet 1800-1810 Ma sitten (Lauerma 1982, s . 93) . 

Naytteiden ottopaikat koordinaattitietoineen on esitetty taulukossa 4, s . 26 . 

Metadiabaasit 

Nayte A420 on otettu Pirtinkehakukkuran rataleikkauksesta (4621 05D) vaaleasta metadiabaasista 

ja nayte A860 samasta rataleikkauksesta pegmatoidisesta muunnoksesta, joka 

esiintyy 20-40 cm levyisina osueina harmaassa pienirakeisemmassa metadiabaasissa . 

Naytteen A379 ottopaikka sijaitsee edellisesta noin 1 .8 km koilliseen Jokinenan itarinteella 

. Naytetta ja sen suhdetta ymparistoonsa on kuvattu diabaasijuonia kasittelevassa 

luvussa . 

Sen titaniitista tehty maaritys antoi lahes konkordantin ian, silloisilla hajoamisvakioilla 

laskettuna 2150 Ma, ja se asettui Pirtinkehakukkuran naytteen A420 zirkonin ja kolmen 

Kemin alueen metadiabaasinaytteen zirkonien kanssa samalle pisteuralle (Sakko 1971) . 

Jatkotutkimuksia hankaloitti pitkaan se, etta zirkonien tulokset olivat diskordantteja ja 

ryhmittyivat konkordiadiagrammilla pienelle alueelle muodostamatta pisteuraa . Tilanne 

on selkiintynyt vasta pitkien ja tyolaitten lisatutkimusten avulla, kun erityyppisia zirkoneja 

on separoitu omiksi fraktioikseen ja puhdistettu niita mm . fluorivetyhapossa uuttamalla 

tai abraasion avulla . 

Naytteen A379 zirkonipopulaatio on epahomogeeninen . Joidenkin kiteiden pituuden ja 

poikkileikkauksen suhde (L/B) on jopa 8 . Eniten on kuitenkin lyhyita pintarikkaita 

zirkoneja, joiden L/B suhde on joskus vain 1-2 . Etenkin 111-pinta on usein hyvin kehittynyt 

. Luonteenomaisin piirre on kuitenkin se, etta kidepinnat ovat rosoisia ja sammat 

nayttavat liuenneen pois . Muutamat zirkonit nayttavat olevan vain riekale alkuperaisesta 

kiteesta . Ilmeisesti kyseessa on zirkonin liukeneminen takaisin silikaattisulaan . Joissakin 

tapauksissa zirkonin pituuskasvu on jatkunut toisenvarisena . Fraktiossa d > 4 .6 g/cm3 

tavataan myos edella kuvatuista poikkeavia taysin kirkkaita, sileapintaisia ja teravasannaisia 

kiteita . 

Naytteen A379 zirkonien ja titaniittien analyysitulokset ja radiometriset iat on esitetty 

taulukossa 5 (s . 27) ja konkordiadiagrammi kuvassa 12 . Yhdeksan zirkonifraktiota muodostavat 

pisteuran, jolta on vain yksi poikkeus : erikseen pikatut suuret sameat kiteet

(fraktio I) . U/Pb suhdepisteiden kautta piirretty regressiosuora leikkaa ylapaassaan 

konkordiakayran kohdassa 2209 ± 10 Ma (2xsigma) . Taysin konkordantti fraktio K antaa 

tulokseksi 2210 ± 4 Ma (virherajat on laskettu 207Pb/206Pb tuloksesta) . 

Konkordiakayran alaleikkaus on huomiota herattavan korkea, 1272 ± 63 Ma, mika 

viittaa episodiseen lyijynmenetykseen . Todennakoisesti zirkonikiteissa on tapahtunut voimakas 

hilan uudelleen jarjestaytyminen Sallan nuoren diabaasijuonen intruusion aikana . 

Naytteen kolme titaniittifraktiota muodostavat uran, joka leikkaa ylapaassaan konkordiakayran 

pisteessa 2155 ± 9 Ma . Alaleikkaus on 1454 ± 21 Ma . 

Paaosa Pirtinkehakukkuran naytteiden A420 ja A830 zirkoneista on kiteytynyt kookkaina 

kellertavan ruskeina kiteina . Ehjia kiteita ei juuri loydy . Eraan kiteen L/B suhde 

on jopa 5 . Kidepinnat ovat rosoisia mutta kiiltavia . Tutkittaessa niita mikroanalysaattorin 

avulla todettiin, etta kidepinnoilla nakyvat epahomogeenisuudet sisaltavat toriumia . Piita 

ei loydetty, joten kysymyksessa on todennakoisesti torianiitti . Muutamat zirkonit sisaltavat 

sulkeumina xenotiimia . 

Erikoisuutena mainittakoon, etta mikroanalysaattoritutkimuksissa havaittiin joidenkin 

zirkonien pinnoilta pienia voimakkaasti heijastavia pisteita, joiden todettiin olevan kultaa . 

Kultahitusia loydettiin naytteesta A830 II . 

Jokinenan naytteesta A379 poiketen naytteesta A420 on huomattavasti vahemman kirkkaita 

zirkonikiteita ja naytteesta A830 niita on loytynyt vain muutamia . 

Naytteesta A420 on analysoitu 15 ja naytteesta A830 kuusi zirkonifraktiota . Lisaksi 

naytteen A420 titaniitti on analysoitu kahdesti . Tulokset on esitetty taulukossa 5 ja 

konkordiadiagrammi kuvassa 13 . U/Pb suhdepisteet jakaantuvat kahteen ryhmaan, joista 

krkkaat kiteet ovat konkordanteimmat . Selvan koherentin pisteuran muodostavat krkkaat 

kiteet fraktioista A420 M ja N seka A830 C ja D . Naista A830C on koottu pitkista 

kiteista . Samaan ryhmaan kuuluu viela sekafraktio A420F . Alemman diskordantin pisteryhman 

aarirajaa vanhemmalla puolella edustaa sekafraktio A420C . Ylemman viiden pisteen 

ryhman kautta vedetty regressiosuora kulkee tarkalleen taman pisteen kautta . 

Konkordiadiagrammiin on merkitty kaksi toisistaan hiukan poikkeavaa U/Pb pisteiden 

yhdistelmaa : 

Kirkkaat kiteet (fraktiot N, C, M, D) + sekafraktio F antavat iaksi 2201 ± 19 Ma . 

Jos mukaan otetaan lisaksi fraktio A420C saadaan iaksi 2202 + 2 Ma 

Riippumatta siita, otetaanko fraktio A420C mukaan vai ei, regressiosuora kulkee joka 

tapauksessa kyseisen diskordantin pisteen kautta . Jos se otetaan mukaan ikatuloksen 

itseisarvo ei juuri muutu, mutta virherajat pienenevat merkittavasti . 

Samaan konkordiadiagrammiin on merkitty vertailun vuoksi myos naytteen A379 zirkoneista 

saatu regressiosuora . Virherajojen puitteissa Jokinenan ja Pirtinkehakukkuran 

naytteet antavat saman tuloksen . Jalkimmaisilla ei kuitenkaan ole tukenaan fraktion A379 

kaltaista taysin konkordanttia pistetta . 

Naytteiden A379, A420 ja A830 eri zirkonityyppien geologinen merkitys on toistaiseksi 

avoin . Samoin Paikanselan - Jokinenan kaarenmuotoisen metadiabaasin yksityiskohtaisempi 

rakenne ja sen kontaktisuhteet muihin kivilajeihin kuin Hatajavaaran graniittiin ja 

nuoreen diabaasijuoneen . Alueen kalliopera on hyvin heikosti paljastunutta, mutta aeromagneettisen 

matalalentokartan mukaan metadiabaasi nayttaa muodostuneen useista rin- 

2 1

2 2 

nakkaisista vyohykkeista . Ne edustavat ehkc perakkaisia intruusiovaiheita, joiden zirkonipopulaatiot 

saattavat poiketa toisistaan . 

Graniittisten kivilajien intrudoitumisen aiheuttama lampopulssi 1 .8-1 .9 Ga sitten on 

myos saattanut vaikuttaa Sallan juonen lisaksi metadiabaasien zirkonien isotooppisuhteisiin 

. Paikanselassa metadiabaasia leikkaavien graniittijuonien leveys on 5-20 m . 

Pirtinkehakukkuran rataleikkauksessa niiden leveys on muutamia tai muutamia kymmenia 

cm . Pari kilometric pohjoisempana Jokinencssa olevista metadiabaasipaljastumissa niita 

ei havaittu lainkaan . 

Sallan diabaasit 

Sallan differentioituneita diabaasijuonia on kuvattu edellisessa luvussa . Naytteiden 

ottopaikat ovat kuvassa 1 . 

Nayte A421 otettiin vuonna 1971 juonen vaaleasta keskiosasta Jokinenan lcnsirinteelta 

(4621 05D) . Kivilaji on rapautunutta ja rikkonaista . Myohemmin otettiin nayte A828 

lahes samasta paikasta, mutta rajchteitc kayttaen noin metrin syvyydesta . Liscksi otettiin 

rcjayttamclla nayte A829 edellisestc muutamia kymmenia metreja pohjoiseen juonen kontaktia 

kohti porfyyrisesta pyrokseenidiabaasista . Tamc kivilaji on lujaa ja sitkeaa . 

Ncyte A466a otettiin vuonna 1972 paljastumasta, joka sijaitsee Hangasselassa Scnkelcn 

talosta noin 70 m lcnteen, tiesta noin 15 m etelccn (myohemmin talo on palanut) . Paikka 

on hiukan Kursun kartta-alueesta pohjoiseen (3644 OIC ; x=7431 .320, y=245 .380) . 

Juonen kontakti ei ole paljastuneena, mutta naytteen ottopaikka on siita ilmeisesti noin 

20-25 m paassa . Myohemmin otettiin samasta paikasta lisanayte A466b . Naytteiden A421 

ja A466 ottopaikkojen vali on 28 km, mutta ne kuuluvat ilmeisesti samaan 130 km pituiseen 

juoniparveen (Lauerma 1987) . 

Enimmat naytteen A421 zirkoneista ovat sclomaisia, omamuotoisia, kellertavic ja 

lasimaisia . L/B suhde on 3-5 . Pyramidipinnat ovat heikosti kehittyneita ja tylppakulmaisia 

. Monissa kiteissa a ja b kideakselit ovat eripituisia, mutta varsinaisia levymaisic 

kiteita ei ole tavattu . Liscksi on jonkin verran jatuli-ikaisille metadiabaaseille tyypillisia 

Iyhyita, sameita ja vcriltaan punertavia tai harmaita zirkoneja . Raskasmineraalien joukossa 

on punaruskeaa rutiilia ja myos hiukan baddeleyiittia . 

Naytteiden A466, A828 ja A829 zirkonipopulaatiot ovat paapiirteissaan edellc kuvatun 

kaltaisia . Kahden viimeksi mainitun zirkonit ovat jossain maarin vielckin salomcisempia . 

L/B suhde on jopa 10 . Niiden kevyessa fraktiossa 3 .4 - 3 .6 g/cm 3 on jatulizirkoneja 

muistuttavia pienia punaruskeita ja kookkaampia harmaita kiteita . Nayte A466 siscltaa 

myos runsaasti apatiittia ja sen titaniitti on kirkasta . 

Naytteesta A421 analysoitiin vuonna 1971 booraksimenetelmcllc kaksi kidekokoon perustuvaa 

fraktiota kayttaen yli 300 mg zirkonia . Tulokset olivat diskordantteja ja Pb/U 

suhdepisteet lahella toisiaan . Ne antoivat kuitenkin zirkonien icsta hyvan likiarvon, 

nykyisia hajaantumisvakioita kayttaen noin 1130 Ma . Myohemmin samasta naytteesta on 

analysoitu lisafraktioita . 

Yli 50 kg painoisesta naytteesta A466 saatiin separoitua 9 mg zirkonia, joka riitti

silloisella analyysitekniikalla vain yhteen analyysiin . Lisaksi samasta naytteesta analysoitiin 

titaniitti . Ikatulos oli jokseenkin sama kuin ylla mainitulla naytteella A421, joskaan 

ne eivat ehka kuulu samalle pisteuralle, kun otetaan huomioon muut tulokset . Myohemmin 

otetusta lisanaytteesta A466b saatiin separoitua kaksi pienta zirkonifraktiota . Zirkonin 

vahaisesta maarasta huolimatta ne riittivat tasmentamaan ikatulokset . Fraktiot olivat 

kooltaan vain 1 .9 ja 3 .5 mg . 

Analyysitulokset on esitetty taulukossa 5 . Zirkonien uraanipitoisuudet ovat korkeita 

mafisille kivilajeille . Tama viittaa silikaattisulan primaarisuuteen samoin kuin korkeat 

208Pb/206Pb suhteet . 

Kuvassa 14 on samaan konkordiadiagrammiin yhdistetty naytteiden A421, A466a ja 

A466b Pb/U suhdepisteet . Riippuen siita, mita suhdepisteita otetaan mukaan regressiosuoraa 

laskettaessa saadaan ikatulokselle seuraavat toisistaan hiukan poikkeavat tulokset 

(alla alaleikkaus ; virhe 2xsigma) : 

1 . naytteen A421 viisi zirkonipistetta 1115 ± 8 Ma 

18 + 123 

2 . edelliseen lisatty naytteen A466b zirkonit 1122 ± 5 Ma 

93 + 94 

3 . edellisiin lisatty A466a titaniitti 1122 ± 5 Ma 

99 + 88 

4 . naytteiden A466a ja b zirkonit (3) 1128 ± 10 

364 + 311 

5 . edelliseen lisatty naytteen A466a titaniitti 1129 ± 9 Ma 

331 + 293 

6 . konkordanteimmat viisi pistetta 1127 ± 7 Ma 

Kaikki yllaolevat kuusi vaihtoehtoa pysyvat ikatuloksen 1122 ± 7 rajoissa . 

Jokinenan naytteiden A828 ja A829 Pb/U pisteet hajoavat konkordiadiagrammilla (kuva 

15), mutta antavat kuitenkin samaa suuruusluokkaa olevan ikatuloksen kuin naytteet A421 

ja A466 . Jotkin 217Pb/-"Pb suhteeseen perustuvat ikaarvot ovat selvasti korkeampia kuin 

mita on saatu naytteista A421 ja A466 . Uusinta-analyysit poikkesivat toisistaan selvasti 

tavanomaisia virherajoja enemman (esim . A,/A, ; B,/B, ; D,/D2) . Koska fraktioita ei ole 

jauhettu pulveriksi saman fraktion sisaiset eroavuudet paasevat esille, mika osoittaa etta 

kysymyksessa ovat sekafraktiot . Muista poikkeavien Men syyna voi esimerkiksi olla 

juoneen kuuluvat tai siihen assimiloituneet vanhemmat zirkonit, joko sulkeumina tai 

erillisina kiteina . 

Konkordiadiagrammiin (kuva 14) pilkkuviivalla piirretty regressiosuora osoittaa Pb/U 

suhdepisteiden likimaaraista asettumista konkordiakayran suhteen . Kun eniten poikkeavat 

suhdepisteet A828G ja A, jatetaan kasittelyn ulkopuolelle, ylaleikkaus antaa tulokseksi 

1173 + 25 Ma . Alaleikkaus on 314 + 88 Ma . 

Ilmeisesti naytteiden A421 ja A466 antama ika 1122 ± 7 Ma on lahimpana juonien 

todellista ikaa, koska sen perustana ovat melko konkordantit fraktiot ja niita tukeva 

titaniittitulos . 

2 3

24 

0,40 

CID 

CR N 

3] 

d 

0 

N 

0,30 

5,0 207Pb/ 235U 7,0 

Kuva 12 . Konkordiadiagrammi ja suhdepisteet zirkoni- ja titaniittifraktioille Jokinenan 

metadiabaasista Sallassa . 0 = kirkkaat kiteet ; V = sameat kiteet . Hypoteettinen 

suunta Sallan juonen purkautumisajankohtaan = 1122 Ma . 

Fig. 12 . Concordia plot for zircons and titanites from the Jokinenld metadiabase . 

Letters refer to fractions given in Table 5 . Open circle - transparent crystals ; triangle 

- turbid crystals . 

0,40 

D 

CID 

N 

Q 

0 

0 

0 

N 

0,30 

- PIRTINKEHAKUKKURA 

5,0 

2000 

REF A379 

i 

207Pb/235U 

o ∎ + A420 ZIRCON 

o • o A830 

o A420 TITANITE 

Kuva 13 . Konkordiadiagrammi zirkoni- ja titaniittifraktioille Pirtinkehakukkuran 

rataleikkauksen metadiabaasista Sallassa . ∎ ja • = kirkkaat kiteet ; 0 = sameat 

kiteet . 

Fig . 13 . Concordia diagram with data for metadiabase from the Pirtinkehkkukkura 

rail road cutting, Salla . Letters refer to fractions given in Table 5 . Full circle and 

square - transparent crystals; open triangle - turbid crystals . 

70

Kuva 14 . Konkordiadiagrammi ja suhdepisteet zirkoni- ja titan iittifraktioille Sallan 

diabaasijuonesta (A421 - Jokinena, Salla ; A466 - Hangasselka, Salla) . A = viisi 

konkordanteinta suhdepistetta; B = mukana myos suhdepisteet ABC/421 . Zirkonifraktio 

A/A466 ei mukana laskuissa . 

Fig . 14 . Concordia plot showing zircon and titanite U-Pb ratio points from diabase 

samples A421 - Jokinena, and A466 - Hangasselk . Line "A" is a chord through the 

five most concordant fractions (lower intercept 264 Ma) . Line "B" also includes the 

most discordant fractions ABC/A421 . Zircon fraction A from sample A466a excluded . 

019 

M 

N 

n 

0 

N 

015 

0,20 

D 

COM 

N 

a 

0 

0N 

0,15 

14 

1,6 

16 

207Pb/ 235U 

207 Pb/ 235U 

Kuva 15 . Konkordiadiagrammi zirkonifraktioille Sallan diabaasijuonesta Jokinenasta . 

Katkoviiva suhdepisteiden A828 ja A829 mukaan (paitsi A2 ja G/A828) . Vertailusuora 

lisatty kuvasta 13 . 

Fig . 15 . Concordia diagram for zircon fractions from samples A828 and A829, 

Jokinena, Salla . The dashed line is from regression of the data shown in Table 4 

(except fractions G and A) ; the solid line is a reference chord of data 

presented in Fig . 13 . 

20 

2,1 

22 

2 5

2 6 

Taulukko 4 . Ianmaaritysta varten otettujen naytteiden ottopaikat Sallassa 

Table 4. Sampling sites of the samples for dating at Salla . 

nro 

No . 

Naytteenottopaikka 

Sampling site 

Kivilajityyppi Karttalehti 

Rock type Map sheet 

Koordinaatit 

Grid coordinates 

A379 Jokinena, E-rinne Titaniittirikas metadiabaasin 

muunnos 

Titanite rich variety of 

4621 05B x = 7416 .26 y = 4438 .56 

A420 Pirtinkehakukkura 

A830 Pirtinkehakukkura 

A421 Jokinena, W-rinne 



A466 Hangasselka 

metadiabase 

Vaalea metadiabaasi 

Light-colored metadiabase 

4621 05B x = 7415 .05 y = 4437 .90 

Vaalea karkea 

metadiabaasi 

Light-colored coarsegrained 

metadiabase 

4621 05B x = 7415 .05 y = 4437 .90 

Diabaasijuonen vaalea 

keskiosa, Sallan diabaasi 

Light-colored central part 

of Salla dyke 

4621 05B x = 7416 .90 = 4438 .20 

Diabaasijuonen vaalea 

keskiosa, Sallan diabaasi 

Light-colored central part 

of Salla dyke 

4621 05B x = 7416 .90 y = 4438 .20 

Porfyriittinen pyrokseenidiabaasi, 

Sallan diabaasi 

4621 05B x = 7416 .90 y = 4438 .20 

Porphyritic pyroxene diabase, 

Salla dyke 

Karkearakeinen Sallan 

diabaasi 

Coarse-grained diabase, 

Salla dyke 

3644 O1C x = 7431 .32 v = 4545 .83

Taulukko 5 . - Table 5 . U-Pb analyysitulokset titaniitti- ja zirkonifraktioille - U-Pb analytical results 

for titanite and zircon fractions . Hajoamisvakiot - Decay constants : Jaffey et al . 1971 . 

Sample Fraction Concentration 206Pb Isotopic composition Atomic ratios and 

µg/g 204Pb of lead, 206 Pb=100 radiometric ages, Ma 

No . d=density,g/cm -- "Pb 

207 

Pb 

207 

Pb 

O =grain 

2 8U 'Pb measured 

238 U 235 U 206 Pb 

size, t4m 

radiog 204 207 208 

A379bA - Jokinena, Salla . Metadiabaasi - Metadiabase 

A379bA d>4 .2 289 .7 93 .94 2781 .01091 13 .389 72 .543 .3748 6 .844 .13245 

± 23 ± 61 ± 64 

2051 2091 2130 

bB T;0> 160 339 .9 108 .52 3044 .01802 13 .444 83 .734 .3690 6 .718 .13206 

borax fusion + 22 + 49 + 40 

2024 2074 2125 

bC 4 .0 160 1916 1957 2002 

E titanite 18 .5 5 .21 926 .9 .10013 13 .115 110 .17 .3251 5 .274 .11767 

0 > 160 + 19 + 37 + 34 

abr 1814 1864 1921 

bF d > 4 .6 179 .7 60 .20 3647 .02321 13 .819 66 .063 .3873 7 .22 .13514 

+ 71 + 13 + 16 

2110 2138 2165 

A379bG d > 4 .6 ;HF 182 .5 60 .99 21723 .000891713 .518 64 .935 .3863 7 .193 .13506 

+ 29 + 57 + 30 

2105 2135 2164 

bH d > 4 .6 ;abr 209 .7 70 .84 6431 .01298 13 .725 64 .763 .3905 7 .298 .13555 

± 35 ± 65 + 12 

2125 2148 2171 

27

2 8 

Sample Fraction Concentration '06 Pb Isotopic composition Atomic ratios and 

gg/g 2°Pb of lead,'-O'Ph=100 radiometric ages, Ma 

No, d=density,g/cm' 

0=grain 

,-INU 

?(`'Pb measured 

2 U5 Pb 

23NU 

207 Pb 

^_35U 

`07 Pb 

206Pb size, gm 

radiog 204 207 208 

bl T;0> 160 368 .4 119 .32 14267 .005350 13 .298 85 .925 .3743 6 .826 .13228 

abr + 23 + 43 + 9 

2049 2089 2128 

bJ d > 4 .6 ;abr 231 .1 75 .19 3630 .02307 13 .450 61 .657 .3760 6 .816 .13146 

turbid ± 22 + 42 + 18 

2057 2087 2117 

bK d > 4 .6 ;abr 187 .7 66 .45 12904 .003530 13 .910 77 .865 .4092 7 .821 .13864 

transparent ± 29 + 57 ± 14 

2211 2210 2210 

A420-Pirtinkehakukkura, Salla . Metadiabaasi - Metadiabase 

A420A d > 4 .2 369 .8 102 .29 449 .0 .18951 14 .729 21 .583 .3197 5 .379 .12204 

704 .2 359 .2 99 .48 782 .9 .09248 13 .303 18 .904 .3198 5 .321 .12066 

0 > 130 + 20 + 67 + 98 

1788 1872 1966 

C 4 .0130 555 .3 147 .00 2661 .02626 12 .714 21 .963 .3060 5 .216 .12364 

borax fusion + 19 + 38 + 30 

1720 1855 2009 

E titanite 77 .6 24 .66 502 .7 .16814 14 .993 34 .780 .3674 6 .466 .12766 

borax fusion + 22 + 70 + 85 

O> 160 2016 2041 2066 

E ntamte 78 .6 24 .91 916 .6 .10667 14 .172 32 .918 .3660 6 .437 .12756 

0 > 160 ;abr ± 24 ± 47 ± 36 

2010 2037 2064 

F d>4 .3 487 .8 152 .98 9112 .009737 13 .469 28 .144 .3624 6 .668 .13341 

+ 41 + 87 + 87 

1993 2068 2143 

G 4 .3

Sample Fraction 

A420H 4 .3 < d < 4 .6 

0 > 130;abr 

I 4 .0

30 

Sample Fraction Concentration '-`"Pb Isotopic composition Atomic ratios and 

gg/g 204 Pb of lead, 206Pb=100 radiometric ages, Ma 

No . d=density,g/cm3 

O =grain 

size, gm 

C D > 4.0 ;abr 

transparent 

long-prismatic 

D d > 4 .2 ;ahr 

transparent 

E 4 .0 160 

A421-Jokinena, Salla . Diabaasijuoni - Diabase dyke 

A421A T;0< 110 728 .1 102 .95 1144 .06649 8 .603 30 .184 

B T ;0>110 863 .5 123 .02 1412 .05467 8 .469 35 .142 

C 4.0

Sample Fraction Concentration "Pb Isotopic composition Atomic ratios and 

µg/g 2D4Pb of lead, 206Pb=100 radiometric ages, Ma 

No . d=density,g/cm' 206 Pb 207Pb 207Pb 0=grain 238U 206Pb measured 

238U 235U 206Pb size, µm radiog 204 207 208 

aB titanite 18 .99 3 .03 414 .6 .2121 10.735 143 .93 .1843 1 .960 .07716 

+ 10 + 32 + 89 

1090 1101 1125 

bC 4 .04 .6 502 .6 73 .12 2387 .03702 

+ 11 + 13 + 10 

1115 1118 1123 

8 .302 21 .830 .16813 1 .802 .07775 

± 87 ± 11 + 17 

1001 1046 1140 

A2 d>4 .6 506 .1 72 .10 1333 .07099 8 .539 22 .029 .16464 1 .709 .07527 

+ 86 + 14 + 42 

982 1011 1075 

B1 4 .2 < d < 4 .6 603 .5 79 .90 2211 .04070 8 .291 22 .585 .15302 1 .6271 .07712 

+ 80 + 94 + 13 

917 980 1124 

B2 4 .2 < d < 4 .6 610 .7 85 .84 3083 .02734 8 .079 21 .616 .16246 1 .722 .07600 

+ 84 + 10 + 16 

970 1016 1118 

C 4 .0 < d < 4 .2 864 .1 121 .06 3524 .02515 8 .009 32 .987 .16193 1 .7082 .07651 

+ 83 + 95 + 12 

967 1011 1108 

D1 3 .8 < d < 4 .0 1193 141 .62 3051 .02918 8 .000 34 .291 .13722 1 .4350 .07585 

+ 73 + 82 + 10 

828 903 1091 

D2 3 .8

32 

Sample Fraction Concentration 206 Pb Isotopic composition Atomic ratios and 

µg/g 20° Pb of lead, 206 Pb=100 radiometric ages, Ma 

No . d=density,g/cm' "Pb 207Pb 207 Pb 

i =grain 78 U 

206Pb measured 

238U 235U 206Pb size, µm 

radiog 

204 207 208 

F d > 4 .6 ;abr 455 .8 73 .48 18486 .03541 8 .388 22 .470 .1863 2 .026 .07885 

± 12 ± 23 ± 52 

1101 1124 1168 

A828G d>4 .6 470 .1 75 .38 3035 .02357 8 .075 21 .717 .1853 1 .978 .07740 

± 11 ± 15 ± 26 

1096 1107 1131 

H d>4 .2 640 .3 101 .29 2597 .03580 8 .349 26 .196 .1828 1 .976 .07841 

0 >70 ;abr 5h ± 10 ± 12 + 14 

1082 1107 1157 

I d>4 .2 585 .1 89 .82 1098 .08840 8 .991 22 .854 .1774 1 .892 .07734 

70>0>50 + 10 + 12 + 24 

abr 5 h 1052 1078 1130 

A829-Jokinena, Salla . Diabaasiiuoni - Diabase dyke 

A829A T 819 .3 131 .53 4272 .01805 

abr = pintapuhdistus abraasiossa - grains abraded . 

8 .124 39 .294 .1856 2 .013 .07868 

+ 10 + 12 + 16 

1097 1119 1164

TEKTONIIKKAA 

Paljastumien vahalukuisuudesta ja rikkonaisuudesta johtuen tektoniikan ja stratigrafian 

selvittaminen kallioperakartoituksen yhteydessa oli vaikeaa . Suurin osa kivilajihavainnoista 

on tehty irtolohkareista ja rakoista, ja lakes kaikki paljastumatkin ovat pakkasrapautumisen 

sarkemia . Paikoin rakennegeologisia mittauksia ei ole voitu tehda lainkaan . 

Parhaiten on arvioitavissa liuskeisuuden tai kerroksellisuuden kulku, mutta kaateen 

arviointi on epavarmaa . 

Luonteenomaisena piirteena molemmilla kartta-alueilla on varsin loiva-akselinen avoin 

poimutus . Kerroksellisuuden kaateet ovat yleensa alle 40° ja usein vain 5°- 20° . Sallan 

kartta-alueella poimuakselien suunta on likimain N-S . Aeromagneettiset matalalentokartat 

(kuva 2) antavat hyvan kaksiulotteisen kuvan Sallan kartta-alueen rakenteesta, mutta ne 

eivat ulotu valtakunnanrajaan asti . Lapin vulkaniittiprojektin tutkimusten mukaan myos 

taman alueen kivilajit ovat poimuttuneet lakes vaaka-asentoisen poimuakselin ympari 

(Manninen 1991, s . 8) . Samalta alueelta tehdyt kallioperakarttaan merkityt liuskeisuuden 

kaateet ovat enimmakseen jyrkkaasentoisia tai pystyja . 

Kursun kartta-alueella (3643 02) on morfologiasta selvasti ilmeneva, noin 3,5 km 

levyinen poirnu . Liuskeisuushavaintojen perusteella kysymyksessa on etelaan avautuva 

synformi, jonka akselikaade sen pohjoisosassa on noin 30° S . Kivilaji on paaasiassa graniittiutunutta 

kiillegneissia . 

Etenkin Kursun kartta-alueella kerroksellisuuden kaateet ovat paikoin niin loivia, etta 

50-200 m korkeuserot vaikuttavat kivilajiyksikoiden kallioperakartassa nakyvaan muotoon 

. Vaaka-asentoisen kerroksen kontaktit seuraavat tunturin tai vaaran rinteessa korkeuskayria 

ja kivilajikerros voi karttakuvassa nayttaa poimuttuneelta . Tyypillinen 

esimerkki on Talvinkovaarassa (3643 05D) sijaitseva kvartsiittikerros . 

Kursun ja Sallan kallioperakarttoja piirrettaessa pohjakartoissa ei ollut korkeuskayria, 

vaan ne lisattiin vasta painatuksen yhteydessa . Osittain tasty syysta kivilajikontaktien ja 

korkeuskayrien leikkaussuhteet eivat paikoin vastaa toisiaan . Nain etenkin Jaurutunturin 

ja Suvastunturin alueella . 

Sompiovaaralla (3643 06) ja Souruvaaralla (3643 08) emaksiset kivet nayttavat muodostavan 

loiva-asentoisen laatan vaaran laelle . Suurin osa Souruvaarasta on yhtenaista 

rakkaa, josta ei ole saatu ainuttakaan liuskeisuus- tai kontaktihavaintoa . Kontaktin paikka 

on arvioitu graniittisten ja emaksisten lohkareitten runsauden ja korkeusmittarin avulla . 

Ilmavalokuvista ja topografikartoista ilmenee etenkin graniitti- ja migmatiittialueilla 

muutamia selvapiirteisia ruhjevyohykkeita . Niiden suunta on suunnilleen sama kuin yleensa 

Etela- ja Keski-Lapissa, noin 300°-320° . Selvimmin ne ilmenevat jokien ja pitkien 

kapeitten jarvien muodossa . Paljastumahavaintojen ja johtohorisonttien puuttuessa niissa 

tapahtuneen liikkeen suuruudesta ja suunnasta ei ole saatu tietoja . 

Lapin vulkaniittiprojektin tutkimusten mukaan Sallan kartta-alueen itaosassa, Petservaaran 

ja Koutoivan valissa (4621 11) on yksi ja Haltiajarven lansipuolella (4621 10) 

kaksi vasenkatista siirrosta . Niiden suunta on noin 30°-40° ja horisontaalinen siirtyma 

useita satoja metreja (Manninen 1991, s .8) . 

3 3

34 

STRATIGRAFIA JA IKASUHTEET 

Sallan liuskevyohykkeen itaosassa, nykyisen Venajan alueella, suprakrustiset kivilajit 

ovat kerrostuneet prekarjalaisen, 2,6-2,8 Ga ikaisen graniittigneissikompleksin paalle . 

Liuskevyohykkeen lansipuolella ne rajautuvat homogeenisiin mikrokliinigraniitteihin, 

joiden suhde Iiuskeisiin ja metadiabaaseihin on selvasti intrusiivinen . Pohjakonglomeraat- 

teja tai liuskeitten kerrostumisalustaa ei Sallan kartta-alueelta ole loydetty . Kauempana 

lannessa Kursun kartta-alueen lansiosassa kivilajit ovat migmatiittisia ja muistuttavat 

paikoin prekarjalaisia graniittigneisseja . Latavaarasta (3643 02 ; kuva 1) vuonna 1965 

otetun ianmaaritysnaytteen kolme zirkonifraktiota antoivat kuitenkin suunnilleen saman 

graniiteille anomaalisen ian, noin 2200 Ma kuin jotkut homogeenisen Hatajavaaran gra- 

niitin zirkonifraktiot (Lauerma 1982) . Latavaaran migmatiittinayte sisalsi huomattavasti 

restiittista ainesta, eika ilmeisesti ollut paras mahdollinen etsittaessa viitteita migmatiittien 

mahdollisesta arkeeisesta alkuperasta . 

Paikanselan - Pirtinkehakukkuran - Jokinenan metadiabaasivyohykkeesta tehdyt U/Pb 

ianmaaritykset antoivat tyypillisen jatuli-ian, noin 2200-2210 Ma . Vyohyke on heikosti 

paljastunutta ja sen suhde muihin kivilajeihin kuin Hatajavaaran graniittiin ja nuoreen 

diabaasijuoneen on toistaiseksi avoin . Tahanastisten tutkimusten mukaan on ilmeista, etta 

graniitit ovat intrudoituneet metadiabaasiin ja liuskeisiin noin 1800-1810 Ma sitten 

(Lauerma 1982, s .93) . 

Kursun ja Sallan kartta-alueiden nuorin kivilaji on noin 1122 ± 7 Ma sitten intru- 

doitunut Sallan diabaasijuoniparvi . 

Kallioperakartoituksen yhteydessa Sallan liuskevyohykkeen stratigrafia jai suurimmaksi 

osaksi avoimeksi . Lapin vulkaniittiprojektin tutkimusten mukaan se koostuu neljasta 

vulkaanisesta ja kolmesta metasedimenttimuodostumasta . Nnista ylinta, ultramafisia ja 

mafisia pyroklastisia kivilajeja kasittavaa Tuohivaaran muodostumaa on tavattu vain 

pienella alueella Sallan kartta-alueen pohjoispuolella (Manninen 1991) . 

Liuskevyohykkeen alin, Salla muodostumaksi nimitetty yksikko koostuu intermediaa- 

risista ja felsisista laavoista ja tuffeista . Sen paalla on ohuen Al-rikkaan rapautumis- 

kerroksen erottamana Mantyvaaran muodostuma, jossa on korkean magnesiumpitoisuuden 

omaavia basaltteja seka komatiittisia basaltteja ja tuffeja . 

Seuraavana on siirroksen erottamana dolomiiteista, arkoosikvartsiiteista ja silttikivista 

koostuva Kelloselan muodostuma . Taman paalle on purkautunut tholeiittisista basalteista 

koostuva, noin 50-150 m paksu Tahkoselan muodostuma . 

Basalttien paalle on kerrostunut silttikivista, serisiittikvartsiiteista ja ortokvartsiiteista 

koostuva Matovaaran muodostuma . 

Ylimpana litostratigrafisena yksikkona Sallan kartta-alueella on dolomiiteista, karbo- 

naattipitoisista metasedimenteista, kiilleliuskeista, sulfidipitoisista grafiittiliuskeista ja 

jaspiliiteista koostuva Aatsinginhaudan muodostuma . 

Sallan liuske- ja vihreakivikompleksista on tutkittu toistaiseksi vain vahainen osa Lapin 

vulkaniittiprojektin menetelmia vastaavalla tarkkuudella . Lisatutkimukset seka Suomen 

etta Venajan alueella tulevat varmasti taydentamaan tietoja taman laajan kompleksin 

kehityksesta .

TALOUDELLISIA AIHEITA 

Rautaruukki Oy suoritti etenkin 1960-luvulla tutkimuksia Sallan kartta-alueella sielta 

loytyneiden rauta- ja mangaanimalmilohkareidenemakallion loytamiseksi . Yksityiskohtaisia 

tietoja naista tutkimuksia ei ole ollut kaytettavissa . Osa mangaanipitoisista lohkareista 

saattaa olla peraisin preglasiaaliseen rapautumiseen liittyvista rikastumista . 

Suomen Malmi Oy teki vuonna 1963 tutkimuksia Kursun kartta-alueen lansiosassa 

sielta kansannaytteina lahetettyjen pienikokoisten, mutta rikkaitten kuparimalmilohkareitten 

alkuperan selvittamiseksi . Poikkeuksellisen korkea kuparipitoisuus (lahes 70 %) 

ja mineraalikoostumus (mm . kuparihohde) viittaavat siihen, etta kysymyksessa saattavat 

olla rapakalliorikastumat . Lohkareita koskevat tiedot on saatu kyseisia tutkimuksia tehneelta 

FM Eero Nenoselta (k . 1975) . 

Kartoitustoiden yhteydessa loytyi Sallan ja Hautajarven valisen tien koillispuolelta 

(4621 07D) kahdesta kohdasta molybdeenimineralisaatioita (Lauerma 1962) . Niiden 

vahaisen koon vuoksi niilla ei ole merkitysta malmiaiheina . Geologisesti mielenkiintoista 

on kuitenkin niiden sijainti Etela-Lapin laajan graniittialueen ja liuskeitten kontaktivyohykkeessa 

. Vastaavasta ymparistosta on loydetty molybdenimineraalisaatioita esimerkiksi 

Kemijoen Seitakorvan voimalaitoksen konehuoneen monttua louhittaessa, Rovaniemen 

lentokentan rakennustoiden yhteydessa, Posiolta Kuusamon liuskevyohykkeen 

luoteispuolelta ja Kivilompolon alueelta Ylitorniolta . 

Suomen Malmi Oy tutki vuonna 1963 Kursun kartta-alueen lounaisosassa olevia sillimaniittipitoisia 

kivilajeja (s . 10-11) . Myohemmin yhtio teetti VTT :n vuorilaboratoriossa 

kokeita sillimaniitin rikastamiseksi, mutta ne eivat johtaneet myonteiseen tulokseen (Eero 

Nenonen, suullisia tietoja vuosina 1963-65) . 

Sallan kartta-alueelta Aatsinginhaudan etelaosasta on loydetty dolomiitteja ja karbonaattipitoisia 

metasedimentteja lahes 10 km pituiselta vyohykkeelta . Kasitys niiden laajuudesta 

perustuu melko harvoihin havaintoihin . Niiden taloudellista kayttokelpoisuutta ei ole 

tutkittu . 

Aivan Kursun ja Vuotostunturin kartta-alueiden rajan pohjoispuolelta (3644 01) 

loydetyt dolomiittiesiintymat (s . 12) eivat ilmeisesti ulotu Kursun kartta-alueelle . 

Kummaltakaan kartta-alueelta ei ole havaintoja tai tietoja rakennuskivien louhinnasta . 

Poikkeuksena ovat vv . 1940-41 suoritetut linnoitustyot, joiden yhteydessa Sallan ja 

Hautajarven valisen tien koillispuolelta (4621 07D) ja varsinkin Hatajavaarasta (4621 

05D) on louhittu graniittijarkaleita panssariesteita varten . 

Kummankin kartta-alueen kivilajit ovat yleensa pakkasrapautumisen ja mahdollisesti 

myos preglasiaalisen rapautumisen seurauksena varsin hauraita . Poikkeuksena ovat diabaasijuonet 

niiden keskiosaa lukuun ottamatta seka muutamat metadiabaasiesiintymat . 

Otettaessa diabaaseista suurehkoja naytemaaria ianmaarityksia varten seka geologivasaralla 

etta dynamiittia kayttaen todettiin niiden olevan erittain lujia ja sitkeita . Laboratoriokokeita 

niiden lujuusarvoista ei ole tehty . 

3 5

3 6 

EKSKURSIOKOHTEITA 

Kursun ja Sallan kartta-alueiden tiesto on edelleen melko harva ja maasto paikoin 

vaikeakulkuista . Seuraavassa on esitetty paaasiassa sellaisia kohteita, joihin paasee 

helposti tai suhteellisen pienella vaivalla . 

Mikrokliinigraniittia on nahtavissa lukuisissa paikoissa, mm . Ison ja Pienen Pyhatunturin 

rinteilla ja laella Sallan matkailukeskuksen lahettyvilla . Parhaat paljastumat ovat 

Hatajavaaran pohjoisrinteella (4621 05D) sijaitsevassa kivilouhoksessa . Sinne johtava tie 

on paikoin huonokuntoinen . 

Graniitin kanssa vuorottelevia sarvivalkepitoisia kiilleliuskekerroksia on nahtavissa 

Sallan ja Hautajarven valisen tien nro 950 vieressa Pienen Pyhatunturin etelapuolella . 

Kyseisesta paikasta on otettu Kolmiloukkosen nimella kulkeva ianmaaritysnayte A127 . 

Metadiabaasia leikkaavia graniittijuonia on mm . Paikanselan kaakkoisrinteella (4621 

05A) ja Salmivaarassa Sallan ja Kemijarven valisen tien etelapuolella rataleikkauksessa . 

Kuvassa 7 esitetty graniittijuoni sijaitsee Paikanselan kaakkoisrinteella Sallan kaytosta 

poistetusta kaatopaikasta noin sata metric lanteen . 

Parhaiten metadiabaasi ja sita leikkaavat graniittijuonet ovat nahtavissa Pirtinkehakukkuran 

rataleikkauksessa Sallan kirkonkylan keskustasta noin 3 km lanteen tien nro 82 

pohjoispuolella . Paikasta on otettu mm . ianmaaritysnaytteet A420 ja A830 . 

Sallan differentioituneet diabaasijuonet ovat osittain paijastuneena noin 20 paikassa . 

Lahes kokonaisuudessaan juonen rakenne on nahtavissa vain Jokinenan lansirinteella 

(4621 05D) ja Haltiavaarassa (4621 lOB) . Juonen ja sen sivukiven kontakti on loydetty 

vain ensin mainitussa paikassa . Sodan jalkeen alue on palanut tai kulotettu . Viela 

1960-luvulla juoni ja sen eri muunnokset olivat nakyvissa yksityiskohtia myoten sen 

rapautunutta ja rikkonaista keskiosaa lukuun ottamatta . Nykyaan paljastumat ovat osittain 

sammaloituneet ja koko harjanne on nuoren tihean mannikon peitossa . Parhaiten juoni 

on loydettavissa seuraamalla jaakauden loppuvaiheissa syntynytta, 240 m mpy sijaitsevaa 

rantakivikkoa . Myos Jokinenan itarinteen diabaasipaljastumat sijaitsevat samalla korkeuskayralla 

. 

Haltiavaarassa juoni erottuu selvasti ymparistostaan, mutta sen kontaktit ovat erodoituneet 

ymparistoaan syvemmalle . Hangasselassa (3644 01) juonen paalle paasee autolla, 

mutta juonesta on paijastuneena vain osa . 

Prekarjalaisia graniittigneisseja muistuttavia migmatiitteja on etenkin Latavaarassa 

(3643 02C) . 

Kuvien 3 ja 4 esittamia sillimaniittigneisseja on nahtavissa mm . Varpuvaarassa (3643 

01) laajalla alueella pienina paljastumina ja lohkareina . 

Siikaselassa ja Mantyvaarassa (4621 12) sijaitsevia vihreakivivyohykkeen ekskursiokohteita 

on kuvattu Lapin vulkaniittiprojektin oppaassa (Manninen 1989 . ss . 58-61) .

Summary : 

PRE-QUATERNARY ROCKS 

OF THE KURSU AND SALLA MAP-SHEET AREAS 

Introduction 

Kursu and Salla map-sheet areas are located in northeastern Finland, a few tens of 

kilometers north of the Arctic circle and next to the Russian border . Together they cover 

an area of about 1600 km 2 . Earlier mapping was made to scale of 1 :400 000 in the 

beginning of this century (Hackman 1910 . 1918 ; Hackman & Wilkman 1925, 1929) . 

About half of the Kuolajarvi map-sheet area (Hackman & Wilkman 1925) nowadays 

belongs to Russian territory . 

The terrain is charecterized by gentle felds and large peat bogs . The elevation is 165 

to 477 m above sea level, and the greatest local differences in altitude are 100 - 200 m . 

The bedrock is very poorly exposed except on higher fjelds . Almost all outcrops are 

broken by frost action and turned to block fields . 

The petrography and structure of the bedrock shown on the geological maps are also 

supported by aeromagnetic maps, aerial photos, local boulders and erratics . The aeromagnetic 

maps available during the fieldwork had been surveyed from the altitude of 150 

m above the ground and the flight line separation was 400 m . 

The new aeromagnetic maps, surveyed 30-60 m above the ground with 200 m flight 

line separation and shown with grey-tone maps were published in 1989, but they do not 

yet cover the Kursu map-sheet area . They give a rather detailed and perspicuous picture 

of the structure of of the Salla map-sheet area (Fig . 2) . 

Schist complex 

Greatest part of the Salla map-sheet area belongs to the early Proterozoic Salla schist 

belt . The schist belt is about 100 km long, 30 to 40 km wide and it trends NNW-SSE . 

It is mainly composed of various metavolcanic rocks, quartzites, siltstones and dolomites . 

Recently, a detailed investigation on the Finnish side of the schist belt has been 

published (Manninen 1989, 1991) . The supracrustal rocks are divided into four volcanic 

3 7

3 8 

formations and three metasediment sequences . 

The lowest, Salla formation, is composed of intermediate and felsic lavas and tuffs . 

The overlying Mantyvaara formation is separated from the Salla formation by an Al-rich 

weathering crust and a thin layer of sericite schist . Mantyvaara formation is composed 

of high-Mg basalts, and komatiitic lavas and tuffs . 

The metasediments of the Kelloselka formation are separated from the underlying volcanic 

formations by a fault . They consist of dolomites, arkose quartzites and siltstones . 

Tholeitic basalts of the about 50-150 m thick Tahkoselka formation rest on the 

metasediments of the Kelloselka formation . 

The overlying Matovaara formation is composed of carbonate-bearing siltstones, sericite 

quartzites and orthoquartzites . 

The uppermost formation in the Salla map-sheet area is the Aatsinginhauta formation . 

It consists of dolomites, carbonate-rich metasediments, mica schist sulfide-bearing 

graphite schists and jaspilites . 

The mineral and chemical composition of the metadiabases, located near the western 

border of the schist belt, are given in tables 2 and 3 . 

Granite and migmatite area 

Greatest part of the Kursu map-sheet area belongs to the large granitoid complex of 

the Southern Lapland . Near the Salla schist complex the granites are homogeneous and 

they penetrate the metadiabases and schists . Farther off the schist area the rocks are 

migmatitic, reminiscent of Archaean gneisses . All the radiometric age determinations 

made so far have given, however, Proterozoic ages (Lauerma 1982) . 

Diabase dykes 

The youngest rocks in the Kursu and Salla map-sheet areas are differentiated diabase 

dykes . They have been previously described by Hackman (1914), Vaananen (1965), 

Lauerma (1987) and Manninen (1991) . The length of the diabase swarm is about 130 km . 

The width of the dykes is 60-100 m and they trend about N 60° W . The chemical and 

mineral composition of the dykes is given in tables 2 and 3 . 

Radiometric ages 

Analytical data for zircons and titanites extracted from metadiabases and Salla diabase 

dykes are given in table 5 and the concordia diagrams in Figs . 12-15 . According to them 

the metadiabases intruded c . 2201-2210 Ma ago and the Salla dykes c . 1122 Ma ago .

VIITTEET - REFERENCES 

Fircks, C ., 1906 . On the gold occurrences in Finnish Lapland . Fennia 25, 1, 1-35 . 

Hackman, V., 1910 . Vuorilajikartta . Lehti C 6 Rovaniemi . Suomen geologinen yleiskartta 1 : 400 000 . 

Hackman, V ., 1914 . Der gemischte Gang von Tuutijarvi im nordlichen Finland . Bull . Comm . gr ol . 

Finlande 39 . 41 S . 

Hackman, V ., 1918 . Vuorilajikartan selitys . Lehdet C 6 Rovaniemi B 5 Tornio ja B 6 Ylitornio . 

Suomen geologinen yleiskartta I : 400 000 . 80 s . 

Hackman, V . & Wilkman, W .W ., 1925 . Kivilajikartta, D 6, Kuolajarvi . Suomen geologinen yleiskartta 

1 : 400 000 . 

Hackman, V . & Wilkman, W.W ., 1929 . Kivilajikartan selitys, D 6, Kuolajarvi . Suomen geologinen 

yleiskartta, 1 : 400 000 . 142 s . 

Huhma, H ., 1986 . Sm-Nd, U-Pb and Pb-Pb isotopic evidence for the origin of the Early Proterozoic 

Svecokarelian crust in Finland . Geological Survey of Finland, Bulletin 337 . 48 p . 

Hytonen, K . & Ojanpera, P ., 1976 . Four tremolites from carbonate rocks of Finland . Bull . Geol . Soc . 

Finland 48, 63-69 . 

Jaffey, A .H ., Flynn, K .F., Glendenin, L .E., Bentley, W .C . & Essling, A .M ., 1971 . Precision 

measurement of half-lives and specific activities of "U and 738U . Phys . Rev . C4, 1889-1906 . 

Karhu, J .A ., 1993 . Paleoproterozoic evolution of the carbon isotope ratios of sedimentary carbonates 

in the Fennoscandian Shield . Geological Survey of Finland, Bulletin 371, 87 p . 

Lauerma, R ., 1962 . Molybdenimineralisatiota Sallan Pyhatunturin ymparistossa . Geologian tutkimuskeskuksen 

malmiosaston raportti M17/Sa-62/1 . 2 s . 

Lauerma, R ., 1967a . Kallioperakartta - Pre-Quaternary rocks . Lehti - Sheet 3643, Kursu . Suomen 

geologinen kartta - Geological Map of Finland I : 100 000 . 

Lauerma, R ., 1967b . Kallioperakartta - Pre-Quaternary rocks . Lehdet - Sheets 4621 + 4623 Salla . 

Suomen geologinen kartta - Geological Map of Finland I : 100 000 . 

Lauerma, R ., 1982 . On the ages of some granitoid and schists complexes in northern Finland . Bull . 

Geol . Soc . Finland 54, 1-2, 85-100 . 

Lauerma, R ., 1987 . Sallan diabaasijuonet . Abstract : The diabase dykes in Salla. Geologian tutkimuskeskus 

- Geological Survey of Finland . Tutkimusraportti - Report of Investigation 76, p . 185 . 

Manninen, T ., 1989 . Sallan vulkaniittitutkimukset . In : T . Manninen (ed .), Tulivuorenkivet Kolarista 

Kuusamoon : Lapin vulkaniittiprojektin ekskursio ja seminaari 5 .-10 .6 .1986 . Geologian tutkimuskeskus . 

Opas 23, p . 54-61 . 

39

4 0 

Manninen, T ., 1991 . Sallan alueen vulkaniitit : Lapin vulkaniittiprojektin raportti . Summary : Volcanic 

rocks in the Salla area, northeastern Finland . Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland, 

Tutkimusraportti - Report of Investigation 104, 97 p . 

Mertanen, S ., Pesonen, L .J . & Leino, M .,1990 . Uusia paleomagneettisia tuloksia Fennoskandian 

diabaaseista . Summary : New paleomagnetic results of diabase dykes in Fennoscandia . Geologi 42 (3), 

55-56 . 

Mielikainen, P ., 1979 . Kallioperakartta - Pre-Quaternary rocks . Lehti - Sheet 3642 Pelkosenniemi . 

Suomen geologinen kartta - Geological Map of Finland 1 : 100 000 . 

Pesonen, L . J ., 1987 . On the paleomagnetism of mafic dykes in Finland . Geologian tutkimuskeskus - 

Geological Survey of Finland, Tutkimusraportti - Report of Investigation 76, 205-220 . 

Rasanen, J ., 1983 . Kallioperakartta - Pre-Quaternary rocks . Lehti - Sheet 3644 Vuotostunturi . 


Sakko, M ., 1971 . Varhais-karjalaisten metadiabaasien radiometrisiazirkoni-ikia . Summary : Radiometric 

zircon ages on the Early-Karelian metadiabases . Geologi 23 (9-10), 117-119 . 

Sederholm, J .J ., 1913 . Weitere Mitteilungen fiber Bruchspalten mit besonderer Beziehung zur Geomorphologic 

von Fennoskandia . Bull . Comm . g&ol . Finlande 37, 66 S . 

Simonen, A ., 1949 . Kallioperakartta - Pre-Quaternary rocks . Lehti - Sheet 2131 Hameenlinna . 


Vaananen, P ., 1965 . Diabaasijuonesta Sallassa . Pro gradu-tutkielma . Helsingin Yliopisto, Geologian 

ja mineralogian laitos . 62 s .

Julkaistut kallioperakartat (1 :100 000) ja selitykset (*), Tilapaiskartta [ ] 

Published maps of pre-Quaternary rocks ( I : 100 000) and explanations C . 4), Temporary map [ j 

0034+0043 Signilskiir . 1978 . 

1011 L igskiur , 1978 . 

1012 Mariehamn .1979 . 

1013 K6kar . 1981 . 

1014 F6g16, 1980 . 

1021 Geta . 1978 . 

1022+1024Hullberga, 1992 . 

*1023 Kumlinge . 1978 . 

1031 Ut6 . 1983 . 

1032 Korppoo, 1987 . 

1033 N6t6, 1954 . 

1034 Nagu . (973 . 

1041 Int6, 1986 . 

1042 Vehmaa . 1992 . 

1043 Turku . 1994 . 

1131 Uusikaupunki, 1994 . 

1132 Rauma . 1993 . 

1133 Ylanc . 1994 . 

1134 Kokcmiiki . 1994 . 

1141 Luvia . 1994 . 

1143 Pori, 1994 . 

: 1242 Korsniis . 1960 . 

1343 Vexala, 1981 . 

1823 Kilpisjiirvi .1994 . 

1832 Ropi . 1988 . 

1841 Haiti, 1994 . 

2011 Hanko . 1970 . 

2012 Pernio . 1955 . 

2013 Jussarh .1973 . 

1 *2014 Taunmisaari, 1991 .1 

*2021 Salo, 1955 . 

: 2022 Marttila .1957 . 

2023 Suonursjiirvi . 1955 . 

*3024 Somcro .1955 . 

2031 Miikiluoto .1992 . 

'2032 Siuntio . 1960 . 

` 2 034 Helsinki, 1967 . 

2041 Lohja, 1994 . 

''- 2042 Karkkila, 1953 . 

2 043 Kerava . 1969 . 

`2044 Riihirndki, 1956 . 

*2111 Loimaa . 1953 . 

2112 Huittinen, 1976 . 

*2113 Forssa . 1954 . 

'2114 Toijala . 1973 . 

: 2121 Vammala, 1967 . 

'''2122 Ikaalinen . 1952 . 

21 2 2 Ikaalinen . 1993 . 

:2 123 Tampere . 1961 . 

''2124 Viljakkala-Teisko, 1953 . 

'2131 Harneenlinna .1949 . 

2132 Valkeakoski . 1970 . 

`2133 Kiirkolii . 1961 . 

"2134 Launmi . 1964 . 

"3141 Kangasala, 1964 . 

2142 Orivesi . 1986 . 

2143 Padasjoki, 1971 . 

2144 Kaipola . 1973 . 

: 2213 Kuru . 1960 . 

: 2214 Virrat . 1965 . 

2221 Jalasjiirvi, 1990 . 

31 .3 . 1993 

2 222 Seiniijoki . 1962 . 

*2222 Seinajoki, 1991 . 

2223 Alavus, 1970 . 

'''2 22 4 Kuortane . 1971 . 

: 2231 Miintta, 1976 . 

*2332 Kcuruu . 1963 . 

: 2241 Ahtiiri . 1970 . 

2313 Alajiirvi, 1979 . 

2314 Evijiirvi . 1992 . 

2321 Pietarsaari, 1981 . 

232 2 Kokkola . 1980 . 

2323 Kaustinen, 1971 . 

''2334 Kannus . 1961 . 

2332 Perho . 1976 . 

*2334 Kinnula . 1962 . 

: 2341 Lestijiirvi, 1964 . 

'2343 Sievi . 1962 . 

`2343 Reisjiirvi . 1963 . 

'2344 Nivala, 1962 . 

2413 Kalajoki . 1955 . 

'`2431 Ylivieska . 1955 . 

"'2432+2414 Pyhiijoki, 1957 . 

* 2 433 Haupavesi, 1958 . 

*2434 Vihanti, 1958 . 

`2441 Raahe . 1959 . 

: 2443 Paavola .1959 . 

= 2533 Haukipudas, 1986 . 

'2541 Kemi, 1971 . 

= 2542+2524 Karunki . 1972 . 

'''2543 Simo . 1975 . 

`''2_544 Runkaus . 1971 . 

2713 Kolari . 1984 . 

2714 Kihlanki, 1981 . 

2 723 Muonio . 1980 . 

2731 Kurtakko, 1992 . 

2732 Kittilii . 1984 . 

'3012 Pellinki . 1965 . 

'`3021 Porvoo . 1964 . 

'''3022 Lapinj irvi . 1962 . 

3023+3014 Kotka, 1970 . 

`3024 Karhula .1965 . 

`3041+3043 Haapasaari . 1972 . 

:: 3042 Hamina .1973 . 

*3044 Vaalimaa . 1979 . 

*3111 Lahti, 1964 . 

3112 Heinola . 1970 . 

': 3113 Kouvola . 1963 . 

*3114 Vuohijiirvi . 1969 . 

`3121 Sysmi, 1977 . 

*312 2 Joutsa, 1982 . 

*3123 M : ntyharlu . 1978 . 

3124 Hirvensalmi, 1988 . 

3131 Luumiiki, 1975 . 

*3132 Savitaipale, 1965 . 

*3133 Yliimaa, 1979 . 

'"3134 Lappeenranta . 1964 . 

"3141 Ristiina, 1990 . 

*3142 Mikkcli . 1980 . 

3144 Sulkava . 1966 . 

3224 Kartmla, 1991 . 

3231 Haukivuori, 1984 . 

Julkaisuja myy / Publications may he purchased at : 

Geologian tutkimuskeskus (GTK) 

Julkaisumyynti 

02150 Espoo 

Karttakeskus 

PL 85 

00521 Helsinki 

323 2 Pieksiimiiki, 1971 . 

3233 Rantasalmi, 1973 . 

': 3234 Varkaus, 1980 . 

: 3311 Viitasaari, 1966 . 

"'3312 Pihtipudas, 1969 . 

3313 Vesanto, 1985 . 

3314 Pielavesi_ 1977 . 

3321 Pyhajiirvi . 1992 . 

3322 Kiir .siimdki . 1992- 

:`3323 Kiuruvesi . 1977 . 

: 3332 Lapinlahti . 1987 . 

: 3334 Nilsid . 1980 . 

3341 lisalmi, 1990 . 

3422 Oulujoki . 1983 . 

3423 Utajiirvi . 1994 . 

3424 Sanginkylii . 1992 . 

3433 Sotkamo . 1981 . 

3434 Paltamo . 1993 . 

3442 Puolanka, 1990 . 

3443 Hyrynsalmi . 1989 . 

'3511 Kiiminki, 1984 . 

3531 Jonku . 1977 . 

3541 Rytinki . 1979 . 

3543 Loukusa . 1980 . 

3642 Pelkosenniemi, 1979 . 

3643 Kursu . 1967 . 

3644 Vuotostunturi . 1983 . 

3713 Sodankyla, 1979 . 

3714 Sattanen .1980 . 

3723 Peurasuvanto,1993 . 

3733+4711 Savukoski, 1986 . 

: 3934+4912+4914 Niditiimd, 1994 . 

*4112+4111 Imatra, 1966 . 

'°4121 Virmutjoki, 1987 . 

4122 Lohilahti, 1992 . 

*4123+41 14 Parikkala, 1982 . 

"4124+4142 Punkaharju .1980 . 

*4213 Kerimiiki . 1975 . 

4214 Raakkylii, 1985 . 

': 4721 Heiniivesi . 1993 . 

*4222 Outokumpu . 1971 . 

4223 Joensuu . 1985 . 

`42 2 4 Kontiolahti . 1971 . 

4231 Kitee, 1973 . 

"4232+4234 Tohmajiirvi . 1967 . 

4241 Kiihtclysvaara . 1971 . 

4242 Eno, 1983 . 

4243 Oskajiirvi . 1975 . 

4244+5222Ilomantsi, 1973 . 

"4311 Sivakkavaara . 1971 . 

4322 Puukari .1993 . 

'4411 Ontojoki, 1976 . 

: 4412 Hiisijiirvi . 1973 . 

*4413 Kuhmo, 1978 . 

4414+4432 Lentiira, 1993 . 

4431 Moisiovaara . 1986 . 

'4423+4441 Ala-Vuokki . 1987 . 

4522 Vasarapera, 1989 . 

"4524+4542 Kuusa110, 1973 . 

'4613 Rukatunturi . 1982 . 

*4621+4623 Salla, 1967 .

0 

0047 

67 

lr° 

te

Kursun ja Sallan kartta-alueiden kalliopera - arkisto.gsf.fi ...

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?