murroslinjavaaitus km - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND 

Ydinjätteiden sijoitustutkimukset Nuclear Waste Disposal Research 

Tiedonanto YST-84 Report Y ST-84 

Aarne Veriö, Aimo Kuivamaki ja Paavo Vuorela 

KALLIOPERÄN MURROSLINJO JEN 

NYKYLIIKUNNOISTA 

OSA 1 

Teksti ja kuvat 

Summary: 

Recent displacements within reactivated fracture systems in Finland; 

results and analysis of levelling measurements carried out by 

the National Land Survey of Finland in 1974-1992. 

Part 1, (Text) 

Raportti Kauppa- ja teolliiuusministeriön sekä Maanmittauslaitoksen rahoittamasta 

tutkimuksesta 

Espoo 1993

1 JOHDANTO 

2 MITTAUSLINJOJEN VALINTA 

3 MITTAUSMENETELMÄT 

3.1 Vaaitukset 

3.2 Horisontaalimittaukset 

4 RUHJETULKINNAT 

5 VAAITUSTULOKSET (vähintään kahdesti vaaitut linjat) 

5.1 Lahti - Porkkala -ruhjevyöhyke 

5.1.1 Kirkkonummi (linja 1) 

5.1.2 Hameenkyla (linja 2) 

5.1.3 MantsalZ (linja 3) 

5.2 Kuohijoki (linja 4) 

5.3 Vesijako (linja 5) 

5.4 Harmoinen (linja 6) 

5.5 Vehkajarvi (linja 7) 

5.6 

5.7 

5.8 

5.9 

5.10 

5.11 

5.12 

5.13 

5.14 

5.15 

5.16 

Sappee 

Pukala 

Langelmaki 

Ouninpoh j a 

Hassi 

Juokslahti 

Koivio 

Suluslahti 

Ruoveden Pihlajalahti 

Luomajärvi 

Syvinki 

(linja 8) 

(linja 9) 

(linja 10) 

(linja 11) 

(linja 12) 

(linja 13) 

(linja 14) 

(linja 15) 

(linja 16) 

[linja 17) 

(linja 18) 

5.17 

5.18 

5.19 

5.20 

Parkano 

Riiho 

Piili 

Kotala - Pihlajavesi 

(linja 19) 

(linja 20) 

(linja 21) 

(linja 22) 

5.2 1 Jahdyspoh j a (linja 23) 

5.22 Liedenpohja (linja 24) 

5.23 Lappajärven alue 

5.23.1 Alajarvi (linja 25) 

5.23.2 Lappajarvi (linja 26) 

5.23.3 Evijarvi (linja 27) 

5.24 Rutalahti (linja 28) 

5.25 Äänekoski (linja 29) 

5.26 Pihtipudas - Sulkavanj. (linja 30) 

5.27 Savia (linja 31) 

5.28 Vesanto (linja 32) 

5.29 Tervo (linja 33) 

5.30 suonenjoki - Karttula (linja 34) 

5.31 Varkaus - Leppävirta (linja 35) 

5.32 ~eppavirta - sorsakoski (linja 36) 

5.33 Leppävirta -Kannus (linja 37) 

5.34 Koria (linja 38) 

Sivu

Miehikkala (linja 39) 

Suuri Juka j arvi (linja 40) 

Särkilahti - Särkisalmi (linja 41) 

Sulkavan Pihlajanlahti (linja 42) 

Ker imaki (linja 43) 

Savonlinna - Heinävesi (linja 44) 

Karvio (linja 45) 

Villala (linja 46) 

Puhos - Kompakka (linja 47) 

Hammaslahti (linja 48) 

Mutalahti - Parsiainen (linja 49) 

Pamilo - Hiiskoski (linja 50) 

Kalliojarvi (linja 51) 

Ruukki - V aala (linja 52) 

Saraisniemi - Partala (linja 53) 

KERTAALLEEN VAAITUT LINJAT 

6.1 Kivetty (linja 54) 

6.2 Lavian alue (linja 55) 

(linja 56) 

6.3 Kolarin Pasmajarvi (linja 57) 

VAAITUSTULOSTEN TARKKUUSTARKASTELU 157 

HORISONTAALIMITTAUKSET 163 

8.1 Horisontaalimuutos verkkotasoitusten tuloksista 166 

8.2 Tarkkuustarkastelu 167 

TOPOGRAFIAN VAIKUTUS VAAITUSTULOKSIIN 168 

KALLIOPERÄLIIKKEIDEN YHTEYS TULKITTUIHIN 

RUHJEVYOHYKKEISIIN 

YHTEENVETO MURROSLINJAVAAITUSTEN TULOKSITA 176 

KIRJALLISUUSLUETTELO 183

Aarne Verio, Aimo Kuivamaki and Paavo Vuorela, 1993. Recent displace- 

ments within reactivated fracture systems in Finland; results and 

analysis of levelling measurements carried out by the National Land 

Survey of Finland between 1974-1992. Geological Survey of Finland, 

Nuclear Waste Disposal Research, report YST-84. Part 1: text, 189 

pages, 98 figures and 61 tables; Part II: 3 pages and 44 appendices. 

A block mosaic model of the bedrock of the Fennoscandian shield, as 

well observations of potential displacements associated with existing 

f racture zones, have been used in determining the most suitable sites 

for radioactive waste disposal in Finland. It is considered likely 

that movements related to isostatic readjustments following future 

deglaciations will take place preferentially along the same zones 

that are accommodating slow uplift at present. 

Estimations of the distribution and intensity of bedrock movements 

in the recent past have been made on the basis of observations from 

faults, fault scarps and land slides and associated deposits within 

and affecting Quaternary sediments. 

In 1974 Aarne Veriö commenced a program of remeasuring the old 

levelling network of the National Land Survey, in order to ascertain 

the location and magnitude of present day irregularities in uplift 

rate. This study revealed that instead of uniform plastic rebound, 

bedrock movements appear to be concentrated within discrete fracture 

zones separating more inert blocks. A series of new levelling 

profiles were constructed across such fracture zones, and the number 

of bench marks on selected old profiles was also increased. During 

the early stages of investigation, potential movement zones were 

identified using relatively generalized and small scale maps. Since 

the early 1970fs, the National Land Survey of Finland has been 

responsible for subsequent measurement of the newer levelling 

prof iles. 

This report presents results for a total of 53 levelling profiles, 

with a combined length of 1300 km, carried out by the National Land 

Survey between 1974 and 1992. The profiles were selected by the 

National Land Survey and represent measurements over intervals 

ranging from 4 to 81 years, with a mean of 23 years. Seventeen 

profiles have been measured on at least three occasions, which has 

permitted the continuity and directions and magnitudes of displace- 

ments to be evaluated. 

The report also contains background information and additional data, 

measured during one levelling survey, from the Lavia, Kivetty and 

Pasmajarvi sites. 

Of the 53 profiles presented here, 27 recorded significant local 

changes in elevation, while a further 7 showed variations that 

deviate substantially from predictions based on uniform elastic 

uplift. The 19 rernaining profiles either did not show any evidence 

of movement, or else displacements took place in accord with tilting 

estimates based on uniform uplift rates. Magnitudes of uplift rate, 

classified as significant to highly significant, varied from 0.24 

mrn/year to 1.52 mmlyear, with the highest individual cumulative

lewlkd Lines 

Tide Gauges 

Kuva 1. Kartta Suomen nykyisestä maankohoamisesta 2 Kuvassa 

olevat vaaituslinjat ovat yhteisiä 1 ja II tarkkavaaituk- 

sessa.

Maankohoaminen näyttää tapahtuvan alueellisesti tarkasteltuna 

plastisesti, mutta paikallisesti nousu tapahtuu lohkoliikuntoina. 

Lohkojen välisen liikkeen määrän arvioidaan olevan noin 10 % - 20 % 

maankohoamisen kokonaismäärästä (kuva 2). Laskelmien mukaan jäljellä 

olevan isostaattisen maankohoamisen suuruus on maankohoamisen 

maksimialueella 78 - 128 m 151. 

Kuva 2. Nykyinen maankohoaminen linjalla A - B. Paikalliset poik- 

keamat maankohoamisen plastisesta yleislinjasta tapahtuvat 

kuvaan rajatulla vaihtelualueella 3 Paikallisten 

poikkeamien uskotaan aiheutuvan kalliolohkojen kohoamisno- 

peuksien välisistä eroista. Kuva perustuu 1 ja II tarkkavaaituksen 

yhteisten kalliokiintopisteidenmaankohoamisarvoista 

laskettuun aineistoon /4/. 

Ajatuksen maankohoamisen lohkoliikuntojen seuraamiseksi ja kartoitta- 

miseksi vaaitusten avulla esitti Aarne Veriö Kööpenhaminan kokoukses- 

sa 1974 (Nordiska Kommissionen för Geodesi) /7/. Tarkoilla mittauk- 

silla ja riittävän tiheällä havaintoverkostolla voidaan selvittää ne 

kallioperan alueet ja rakenteet, joihin kallioperän nykyiset ja 

ilmeisesti myös tulevaisuuden liikunnot keskittyvät. 

Suomen alueella on Geodeettisen laitoksen tarkkavaaitusverkoston 

lisäksi tiheämpi Maanmittauslaitoksen Ib ja II luokan vaaitusverkos- 

to, joka täydentää Geodeettisen laitoksen tarkkavaaituslenkkien 

sisään jäävät alueet (kuva 3). Lisäksi on käytettävissä myös vuosilta

1900 - 1937 olevia Tie- ja vesirakennusten ylihallituksen (TVYH) seka 

Hydrograf isen toimiston (HT) tarkkavaaituslinjoja (kuva 3) . Näiden 

verkostojen avulla ja niitä taydentamalla on mahdollista seurata 

kallioperan ruhjevyöhykkeissa tapahtuvia vertikaaliliikuntoja ja 

rajata eri nopeudella liikkuvia kalliolohkoja. 

,Toinen tarkkavaaitus Geodeenissn laitoksen suorittama 

- Andra precaionrawagningen. utlord av Geodetiska institutet 

2 - 

The second prscision levelling. carried out by the 

7- Geodetic Institute 

i.6: 

- 

----Geodeettisen bitoksen vaaitus kolrnana tarkkavaaitusta vanen 

Geodetiska institutets avvagning lor den tredje precisions- 

awagningen 

Lewlling carried out by the Geodeiic Insiitute lor the third 

-Maanmrnaushallituksen Ib luokan reaitus 

Lantmateristyrelsens awagning Ib ordningen 

Lewlling carried out by the National Board ol Suwey Ib order 

-- 

Tarkkuus parempi kuin 4 mm/G - - 

Noggrannhet banre an 4 mm16 

Accuracy bener than 4 mm16 

-Tie ja rssirakennusten ylihallnukssn tai hydrografisn toimiston va 

Awagning udord av wersryrelten lor vág- och 

vanenbyggnaderna aller hydrograliska bydn 

Lewlling carried out by !he Central Board of Publrc Roads and Waterways 

or the Hydrographic Bureau 

-Maanminaushallitukssn II luokan vaanus 

Lantmaterisiyrelsens awagning. II ordningen 

Levalling carried out by the National Board ol Suwey. II order 

(*iE_ -Imatran Voima Oy n vaaitus - 

Awagning utlord av aktiebolsget Imatran Voima Oy 

Levalling carried out by Imatran Voima OyfLtd - 

? 

, 

i 

4 hos Norjan tai Ruoum w rkk~n 

Konnektion nll Uorge sUer Swrigas nai 

., 

-, - i, -- ._- -_ \ 

tPL--- ?OO 22O 24* 26" 3* il'" 

Kuva 3. Suomen tarkkavaaitusverkostot 181. 

.-- 

.P 

N

Kuva 4. Suomen kallioperan paaruhjevyöhykkeet Vuorelan 1131 

tulkinnan mukaan.

SCALE i 

\ 

50 L-7 

O- . . . . . . . 

Kuva 5. Murroslinjavaaitusten sijainti. Linjan kohdalla oleva 

numero on sama kuin linjan käsittelyjärjestys tässä 

raportissa. 

i

3.1 Vaaitukset 

Tässä tutkimuksessa on mukana kahden tyyppistä vaaitusaineistoa: 

1) Vaaituskohteista 42 on siirrosten, ruhjevyöhykkeiden tai li- 

neamenttien poikki vartavasten mitattuja murroslinjavaaituksia. 

Murroslinjavaaitus on käsitteenä varsin yksinkertainen. Siirroksen, 

ruhjeen tai lineamentin poikki kulkevalle vaaituslinjan osalle 

rakennetaan pisteitä normaalia tiheämpään kalliopaljastumien 

esiintyminen ja muut paikalliset olosuhteet huomioonottaen. Riippu- 

matta vaaituslinjan luokituksesta murroksen kohta vaaitaan tarkinta 

mahdollista rutiinimenetelmää käyttäen. 

Maanmittauslaitoksen valtakunnallinen vaaitusverkosto on kansain- 

välisesti ottaen erittäin hyvä, mutta linjojen sijainti on paikoin 

sellainen, että tämän työn yhteydessä tehdyt linjojen täydennykset 

ovat olleet tarpeellisia tektonisten liikuntojen havaitsemiseksi. 

Vaaituslinjat kulkevat yleensä teitä myöten. Tiet puolestaan 

seuraavat usein jokilaaksoja ja harjuja, jotka sijaitsevat usein 

huomattavissa murrosvyöhykkeissä. Tällöin varsinaisen vaaituslinjan 

kapasiteetti antaa tietoa murrosvyöhykkeen eri puolien keskinäisistä 

liikkeistä on usein sattumanvarainen ja rajoitettu. Tällaisissa 

tilanteissa on vaaituslinjoihin pyritty tekemään sivuhaaroja ja 

pistokkeita, jotka kulkevat murrosvyöhykkeen yli reunalta toiselle. 

Murroslinjavaaituksen periaate on esitetty kuvassa 6. 

Merkinnät: 

................. 

--. 

\=::::.. 

:z:zI:I:I= s iirros tai ruhj e \..x.. 

\=:

mika viittaa siihen, että samassa vyöhykkeessa on tapahtunut 

liikuntoja eri aikoina eri suuntiin. Vanha siirros on elänyt 

toistuvasti. Porkkala - Lahti -murroslaakson merkitys maankohoamises- 

sa näkyy valuma-alueiden rajoittumisena murroslaakson kaakkoisreu- 

naan, mika viittaa siihen, että ruhjevyöhykkeen kaakkoispuoli olisi 

kohonnut jäätikön peraantymisvaiheen jälkeen luoteispuolta voimak- 

kaammin 1181; 

2) Viron rannikolla tapahtui 25.10.1976 Osmussaaren maanjäristys, 

jonka magnitudi oli 4,9 ja maksimi-intensiteetti VI-VII ja joka 

havaittiin selvästi myös kautta Suomenlahden pohjoisrannikon (kuva 

7). Siksi oli varsin mahdollista, että maanjäristys olisi aiheuttanut 

kallioperan liikettä myös Porkkala - Lahti -ruhjevyöhykkeessa; 

3) Murrosvyöhykkeen yli kulkee useita vanhoja vaaituslinjoja. 

Kuva 7. Osmussaaren maanjäristyksen intensiteettikartta 1191. 

Porkkala - Lahti -ruhjevyöhykkeen yli tehtiin murroslinjavaaitus kol- 

mesta kohtaa: Kirkkonummelta, Hameenkylästä ja Mantsalastä.

5.1.1 Kirkkonummi (1) 

Kirkkonummen kohdalla Porkkala - Lahti -ruhjevyöhyke kulkee aivan 

Obbnasin anorogeenisen graniitin lansireunaa pitkin 1201. Ruhjevyöhykkeen 

kohdalla esiintyy happamia gneisseja, amfiboliitteja ja 

useassa paikassa on tapahtunut myloniittiutumista. Vaaituslinja 

kulkee kalliokiintopisteita pitkin ruhjevyöhykkeen yli ja sen 

lansipuolella vielä yhden II ja II1 1k:n ruhjeen yli (piirustus 1). 

Idassa murrosvaaituslinja ulottuu Obbnasin graniitin alueelle, mutta 

linjaa tulisi jatkaa kauemmas, jolloin se ylittäisi useita Porkkala - 

Lahti -ruhjevyöhykkeen suuntaisia ja Obbnasin graniittia leikkaavia 

II ja II1 1k:n ruhjevyöhykkeita. Nykyisen murroslinjavaaituksen 

pituus on 4,7 km. Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 1 ja kuvassa 

8. 

Taulukko 1. Kirkkonummen murroslinjavaaituksen tulokset 1969 ja 1978.

Kirkkonummi 

murroslinjavaaitus km 

Kuva 8. Kirkkonummen murroslinjavaaituksen tulokset 1969-1978. 

Vaaitustulosten mukaan mittausten välisenä aikana ei Kirkkonummen 

vaaituslinjan kohdalla ole kalliossa tapahtunut virherajan ylittävää 

liikettä*. 

* Virherajan ylittavalla korkeuden muutoksella tai kallioperan 

liikkeellä tarkoitetaan merkitsevalle tai erittäin merkitsevalle 

tasolle kohoavaa muutosta.

5.1.2 Hameenkylä (2 ) 

Hameenkylan kohdalla Bodomin anorogeeninen graniitti rajautuu 

Porkkala - Lahti -ruhjevyöhykkeeseen 2 1 Vaaituslinja ylittää 

Hameenkylan kohdalla leveän ja monihaaraisen Porkkala - Lahti - 

ruhjeen lisäksi II ja II1 luokan ruhjevyöhykkeita (piirustus 2). 

Vaaituslinjan kaakkoisosan kivilaji on kvartsi-maasalpagneissia ja 

luoteisosassa on Bodomin graniittia. Murroslinjavaaituksen pituus on 

5.23 km. Osa linjasta on vaaittu kolmesti. Vaaitustulokset on 

esitetty taulukoissa 2a ja 2b seka kuvassa 9. 

Taulukko 2a. Hameenkylan murroslinjavaaituksen tulokset 1954 ja 1969. 

Taulukko 2b. Hameenkylän murroslinjavaaituksen tulokset 1969 ja 1978.

+jo 

1 

Hameenkyla 1954-1 969 ja 1969-1 978 


Kuva 9. Hameenkylan murroslinjavaaitusten tulokset 1954-1969 ja 

1969 -1978. 

Vaaitustulosten mukaan Porkkala - Lahti -ruhjevyöhykkeessa ei 

Hameenkylan vaaituslinjan kohdalla ole tapahtunut virherajat 

ylittävää liikettä.

5.1.3 Mäntsälä (3) 

Mantsalan kohdalla Porkkala - Lahti -ruhjevyöhykkeessa on näkyvissä 

myloniittia, joka on tiivistä ja paikoin raitaista kiveä. Myloniitis- 

sa on karbonaatti- ja epidoottijuonia. Ruhjevyöhyke on Mantsalan 

kohdalla ainakin sata metriä leveä 1 7 Vaaituslinja ylittää 

Porkkala - Lahti -ruhjevyöhykkeen lisäksi samassa suunnassa olevan 

II1 1k:n ruhjevyöhykkeen (piirustus 3). Vaaituslinjan alueella 

kivilaji on kiillegneissiä ja amfiboliittia 1221. Murroslinjavaaituksen 

pituus on 3.71 km. Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 3 ja 

kuvassa 10. 

Taulukko 3. Mantsalan murroslinjavaaituksen tulokset 1974 ja 1978. 

+10 - 

E+5- E 

V> 

0 

C, 

3 

i O- 

C 

Q> 

u 

a 

Q> 

L-5 - 

0 

Y 

Mantsala 1974-1 978 

-10 - - 1 I 1 I 1 I I I 


Kuva 10. Mantsalan murroslinjavaaituksen tulokset 1974-1978.

Kuohijoen vaaituslinja sijaitsee Lammin karttalehtialueen (2134) luo- 

teisnurkassa. Alueen kallioperassa esiintyy regionaalisten ruhje- 

vyöhykkeiden ja paikallisten ruhjeiden ja rakojen muodostama 

mosaiikkirakenne (kuva 11). Ruhjeiden olemassaolo on voitu vahvistaa 

Paijannetunnelissa tehdyillä havainnoilla 1231. 

Kuohijoen murroslinjavaaitus kulkee NW - SE -suuntaisen II luokan 

ruhjevyöhykkeen yli, joka näkyy myös magneettisella matalalentokar- 

talla selvänä lineamenttina. Lisäksi vaaituslinja kulkee yhden NE - 

SE -suuntaisen II1 luokan ruhjevyöhykkeen yli ja linjalla esiintyy 

myös 2 mahdollisiksi II1 luokan ruhjevyöhykkeiksi luokiteltua 

ruhjetta (piirustus 4). 

Vaaituslinjan länsiosa on granodioriittia 1241. Keski- ja eteläosa 

ovat kiillegneissia, jonka liuskeisuuden kulku noudattaa Kuohijarven 

pituussuuntaa. Murroslinjavaaituksen pituus on 6,31 km ja sen 

kiintopisteet ovat poikkeuksellisesti maakivissa. Vaaitustulokset on 

esitetty taulukossa 4 ja kuvassa 12. 

Kuva 11. Lammin kartta-alueen siirrosvyöhykkcct satelliittikuvilta ja picnikaavaisilta topografisilta 

kartoilta tulkittuina seka paikallisten rakojen ja ruhjeiden muodostama mosaiikki ilmakuvilta ja 

suudkaavnisilta topograiisilta kartoilta tulkittuna. 

F&. II. Slcar xoncs in fh Lammi map-slcct nrca (uccorditrg fo safcllite picfurcs and small-scafc fopograplic 

maps) and flc mosaic af loculjoinfs ntid fracfurcs (accorditg fo aerialplofograpbs a ~d Iargc-rcafc 

fopograplic mups). 

Kuva 11. Lammin kartta-alueen (2134) siirrosvyöhykkeet ja paikallis- 

ten ruhjeiden ja rakojen muodostama mosaiikki 1231. 

Kuohijoen vaaituslinjan sijainti on merkitty mustalla 

pisteellä.

27 

Taulukko 4. Kuohijoen murroslinjavaaituksen tulokset 1975 ja 1985. 

Kuohijoki 1975-1 985 


Kuva 12. ~uohijoen murroslinjavaaitusten tulokset 1975-1985. 

Vaaituksen luotettavuutta vähentää se, että kiintopisteet ovat 

maakivissa ( vaikkakin vierekkaiset kiintopisteparit 752152 ja 533520 

seka toisaalta 752154 ja 752155 ovat pysyneet liikkumattomina). Siksi 

linjaa on täydennetty uusilla kalliokiintopisteilla, mutta niitä ei 

ole vielä uudelleenvaaittu. 

Kiintopisteiden 533520 ja 752154 välillä on tapahtunut erittäin 

merkitsevälle tasolle kohoava korkeuden muutos. Pisteiden välistä 

kulkee II luokan ruhje.

5.3 Vesijako (5) 

Vesijaon murroslinjavaaitus sijaitsee Padasjoen karttalehdellä 2143, 

jossa 1: 100 000 kallioperakartan ja 1: 100 000 magneettisen 

matalalentokartan mukaan esiintyy runsaasti diabaasijuonia suunnissa 

285O ja 305O 1251. Vaaituslinja sijaitsee pääosin kiilleliuskealu- 

eella, jossa liuskeisuuden vallitseva kulkusuunta on 50°. Samassa 

suunnassa on magneettisella matalalentokartalla viitteitä ruhjevyöhykkeista, 

mutta ne eivät nayta osuvan vaaituslinjan alueelle. 

Murroslinjavaaitus kulkee yhden NW - SE -suuntaisen II luokan ruhje- 

vyöhykkeen ja toisen mahdollisen II luokan ruhjevyöhykkeen yli 

(piirustus 5) . Linjan paissa esiintyy myös kaksi mahdollisesti II1 

luokkaan kuuluvaa ruhjetta. NW - SE -suuntaisessa II luokan ruhje- 

vyöhykkeessa sijaitseepostsvekofenninenoliviinidiabaasijuoni, jonka 

ikä on 1645 Ma /26/. Magneettisen matalalentokartan tulkinnan mukaan 

ruhjevyöhykkeessä on näkyvissä oikeakatinen siirros, jonka suuruus 

on noin 1 km. 

Murroslinjavaaituksen pituus on 3.71 km. Vaaitustulokset on esitetty 

taulukossa 5 ja kuvassa 13. 

Taulukko 5. Vesijaon murroslinjavaaituksen tulokset 1976 ja 1986.

29 

Vesijako 1976-1 986 


Kuva 13. Vesijaon murroslinjavaaituksen tulokset 1976-1986. 

Mittaustulokset osoittavat, että Vesijaon murroslinjavaaituksen 

kohdalla ei kalliossa ole tapahtunut virherajan ylittävää liikettä.

5.4 Harmoinen (Padasjoki - Kuhmoinen) (6) 

Harmoisten murroslinjavaaitus on kolmeen kertaan vaaittu osa 

Padasjoki - Kuhmoinen -vaaituslinjasta. Murroslinjavaaitus kulkee 

ruh j etulkinnan mukaan useiden II ja II1 luokan ruh jevyöhykkeiden yli 

(piirustus 5). Naista selvin ja voimakkain on Harmoisten kohdalla NW 

- SE -suunnassa kulkeva ruhjevyöhyke, johon liittyy magneettisen 

matalalentokartan tulkinnan mukaan noin kilometrin suuruinen oikean 

käden siirros. Harmoisten vaaituslinjan kohdalla on suunnissa 285O 

ja 305O olevien ruhjevyöhykkeiden ja diabaasien risteysalue. 

~adasjoki- Kuhmoinen vaaituslinjan pituus on kokonaisuudessaan 26.70 

km, josta kolmeen kertaan vaaitun Harmoisten murroslinjavaaituksen 

pituus on 5.87 km . Vaaitustulokset on taulukossa 6a ja 6b seka 

kuvassa 14. 

Taulukko 6a. Padasjoki - Kuhmoinen vaaituslinjan vaaitustulokset 1954 

ja 1975. Väli 542505 - 502503 muodostaa Harmoisten murroslinjavaai- 

tuksen.

31 

Taulukko 6b. Harmoisten murroslinjavaaituksen tulokset 1975 ja 1985. 

Vaaitustulosten mukaan Padasjoen ja Kuhmoisten valilla on korkeuden 

muutos ollut vuosina 1954-1975 selvästi suurempi, kuin mitä Suutari- 

sen /2/ maankohoamiskartan perusteella voisi ennakoida. Korkeuden 

muutos ei ole ollut tasaista. Välillä Padasjoki - KP 542508 kor- 

keusero on lievästi pienentynyt, valilla KP 542508 - KP 542504 kor- 

keusero on voimakkaasti kasvanut ja valilla KP 542504 - KP 542502 

korkeus on pysynyt muuttumattomana, vaikka välissä oleva kiintopiste 

542503 onkin laskenut. Kalliopkiintopisteiden 542510 ja 542504 

välinen kokonaismuutos kohoaa erittäin merkitsevälle tasolle. 

Havaitut korkeusmuutokset sopivat hyvin yhteen tehdyn ruhjetulkinnan 

kanssa (piirustus 5). NW- SE -suuntaiset II luokan ruhjeet näyttävät 

rajaavan liikkeiltään erilaisia kalliolohkoja: 

a) 1 lohko (KP 542513, KP 545512, KP 542511, KP 542509 ja KP 542508) 

kallistuu loivasti pohjoiseen (koilliseen); 

b) II lohko (KP 542510, 542507-542504) nousee voimakkaasti kallistuen 

etelään; 

c) II1 lohko (KP 542503) nousee viereisiä lohkoja (II ja IV) 

hitaammin ja 

d) IV lohko (KP 542502 on noussut yhtä nopeasti kuin II lohkon 

pohjoisosa (KP 542504).

+40 4 

J- 

Harmoinen 1954-1 975 ja 1975-1 985 

Harmoisen rnurroslinjavaaitus 1975-1985 

- fiK/ 

- 

- 

Padasjoki - 

;. 

Kuhrnoinen 1954- 1975 4 

I 

- \A~J 

K 

Suutarisen maankohoarniskartasta /2/ laskettu käyrä 

K 

l l l l ~ l l l l ~ l l l l l ~ ~ ~ l l ~ ~ l ~ 

0 5 10 15 20 25 


Kuva 14. Padasjoki - Kuhmoinen vaaituslinjan vaaitustulokset 1954 

ja 1975 sekä Harmoisten murroslinjavaaituksen tulokset 

1975-1985. Kuvaan on piirretty myös Suutarisen /2/kartasta 

laskettu kayra. 

Vuosien 1975-1985 vaaitustulosten mukaan ei korkeuseroissa olisi enää 

tapahtunut merkittäviä muutoksia, vaan liike näyttäisi lähes pysähty- 

neen. Vuoden 1985 vaaitus on tosin tehty varsin lyhyellä matkalla. 

5.5 Vehkajarvi (7) 

Tämä murroslinjavaaitus kulkee saman II luokan ruhjevyöhykkeen yli 

kuin linja 5 (Vesijaon linja). Vaaituslinjan luoteispuolella näkyy 

magneettisella matalalentokartalla selvästi ruhjevyöhykkeeseen 

liittyvä oikeakätinen siirros, jonka suuruus on 700 - 800 metriä. 

Magneettisen matalalentokartan perusteella vaaituspisteiden 761709 

ja 761710 välistä kulkee lisäksi 285O -suuntainen diabaasi, joka ei 

ole tullut esiin topografikartan ruhjetulkinnassa (piirustus 5). 


taulukossa 7 ja kuvassa 15.

33 

Taulukko 7. Vehkajarven murroslinjavaaituksen tulokset 1976 ja 1986. 

Vehkajarvi 1976-1 986 

murroslin javaaitus km 

Kuva 15. Vehkajärven murroslinjavaaituksen tulokset 1976-1986. 

Vaaitustulosten mukaan ei Vehkajärven kohdalla ole kalliossa 

tapahtunut virherajan ylittävää liikettä.

5.6 Sappee (8) 

Sappeen murrosvaaituslinja kulkee saman II luokan ruhjevyöhykkeen yli 

kuin vaaituslinja 6 (Harmoinen). Vaaituslinjan kohdalla esiintyy 

ruhjevyöhykkeessa kallioperakartan 1251 mukaan myloniittia, mutta 

diabaasin olemassaolosta ei ole havaintoa. Murroslinjavaaituksen 

pituus on 5.68 km. Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 8 ja 

kuvassa 16. 

Taulukko 8. Sappeen murroslinjavaaituksen tulokset 1976 ja 1986. 

Sappee 1976-1 986 


Kuva 16. Sappeen murroslinjavaaituksen tulokset 1976-1986.

Vaaitustulosten mukaan ei Vehkajarven kohdalla ole kalliossa tapahtu- 

nut virherajan ylittävää liikettä, joskin korkeusero on saannöl- 

lisesti koko matkalla kasvanut itään päin. Vaaituslinja kulkee 

Suutarisen kartan /2/ isobaasien suuntaisesti ja sen perusteella ei 

korkeuseroissa pitäisi tapahtua muutosta. Sappeen vaaituslinjan 

pisteet KP 613371, 613372 ja 761712 sijaitsevat samalla NW - SE - 

suuntaisten ruhjeiden rajaamalla lohkolla kuin Harmoisten linjan (6) 

lohko II, mutta Sappeen kohdalla ei voimakasta nousua tai kallistu- 

mista ole havaittavissa. Syynä voivat olla N - S -suuntaiset 

ruhjerakenteet, jotka jakavat em. lohkon pienempiin osalohkoihin. 

5.7 Pukala (9) 

Pukalan murroslinjavaaitus sijaitsee Oriveden 1: 100 000 kalliopera- 

kartan mukaan /27/ Tampereen liuskevyöhykkeessa kulkien osittain sen 

yli ja osittain liuskevyöhykkeen suuntaisesti. Liuskevyöhykkeen kivet 

ovat vaaituslinjan alueella koostumukseltaan erilaisia vulkaniitteja 

1281 ja rakenteellisesti liuskevyöhyke muodostaa synkliinin. Liuske- 

vyöhykkeen pohjoisosassa on W - E -suuntainen siirrosvyöhyke 1291. 

Peruskarttojen pienennökselta tehdyn tulkinnan mukaan vaaituslinja 

ylittää yhden II luokan ruhjevyöhykkeen (piirustus 6). Murroslinja- 

vaaituksen pituus on 3.84 km. Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 

9 ja kuvassa 17. 

Taulukko 9. Pukalan murroslinjavaaituksen tulokset 1971 ja 1985.

Pukala 1971-1985 


Kuva 17. Pukalan murroslinjavaaituksen tulokset 1971-1985. 

Vaaitustulosten mukaan Pukalan kohdalla ei kalliossa ole tapahtunut 

virherajan ylittävää liikettä.

5.12 Koivio (14) 

~allioperäkartan (1: 100 000) mukaan Vilppulan eteläpuolella 

sijaitsee muodoltaan soikea Suluslahden porfyyrinen granodioriittimassiivi, 

jota ympäröi kiilleliuskekehä 1321. ~ranodioriittimassiivia 

leikkaa 310° -suuntainen ~ammikoski - ~ihlaisto -murrosvyöhyke (kuva 

23). 

Kuva 23. Mäntän kartta-alueen (2231) tärkeimmät havaitut ja morfolo- 

gian perusteella oletetut tektoniset suunnat 1331. A = 

Tammikoski - Pihlaisto murrosvyöhyke, B = Suluslahden 

porfyyrinen granodioriitti, C = Lylyjärven graniitti- 

intruusio, M = myloniittia. Vaaituslinjat 13 ja 14 on 

lisätty kuvaan. 

Koivion murroslinjavaaitus kulkee lähes koko matkan N - S -suuntaista 

II1 luokan ruhjevyöhykettä pitkin (piirustus 10). Linja ylittää myös 

Tammikoski - Pihlaisto -murrosvyöhykkeen, joka tehdyn tulkinnan 

mukaan on II luokan ruhjevyöhyke. Samassa suunnassa on myös kaksi II1 

luokan ruhjevyöhykettä. Lisäksi linjan pohjoisosassa kulkee kiille- 

liuskevyöhykkeen pohjoiskontaktia rajaava W - E -suuntainen II luokan

uhjevyöhyke. 


taulukoissa 14a ja 14b seka kuvissa 24 ja 25. 

Taulukko l4a. Koivion m,urroslinjavaaituksen tulokset 1897 ja 1978. 

Taulukko l4b. Koivion murroslinjavaaituksen tulokset 1978 ja 1989.

Vaaitustulokset antavat viitteitä kallioperan edestakaisista 

liikkeistä. Korkeuserot nousevatrnerkitsevalle tasolle kuitenkin vain 

aikavalilla 1913-1971 seka 1971- 1978 kiintopisteiden 712226 ja 2926 

välillä. 

Aikavalilla 1913-1971 syntynyt korkeusero on hieman suurempi kuin 

Suutarisen kartasta /2/ laskettu korkeusero. Kun otetaan huomioon 

vuosien 1971-1987 aikana tapahtunut liike -6.9 mm, on kokonaisliike 

linjalla ollut aikavalillg 1913-1987 +1.2 mm, joka vastaa hyvin 

Suutarisen kartasta arvioitua korkeusmuutosta. 

Tammikoski - ~ihlaisto -ruhjevyöhyke n3yttU tarntinkin murroslinjavaaituksen 

mukaan pysyneen liikkumattomana. Suluslahden ja ~oivion 

alueiden vaaituksio tulisi jatkaa ja vaaituslinjoja tulisi tgydentaa 

siten, että ne muodostaisivat silmukan. 

5.14 Ruoveden Pihlajalahti (16) 

Ruovedelta Kurun suuntaan kulkevan Pihlajalahden vaaituslinjan 

kalliopera on pääosin grano- ja kvartsidioriittia /34, 35/. Alueen 

kallioperalle ovat ominaisia voimakkaat ruhjevyöhykkeet, jotka 

tulevat esille kapeina rotkomaisina jarvina ja laaksoina sekä 

pystyina kallioseinämina /35/. Ruhjevyöhykkeet näkyvät selvásti myös 

alueen 1: 100 000 magneettisella matalalentokartalla. Kenttahavain- 

tojen mukaan ruhjevyohykkeita pitkin on saattanut tapahtua verikaali- 

sia lohkoliikuntoja /35/. 

Pihlajalahden murroslinjavaaitus kulkee kolmen NW - SE -suuntaisen 

II luokan ruhjevyöhykkeen yli ja kolmen N - S -suuntaisen II1 luokan 

ruhjevyöhykkeen yli (piirustus 11). Voimakkain naista ruhjevyöhyk- 

keistä on Jäminkipohjasta Koverolle kulkeva ruhjevyöhyke, joka kulkee 

kiintopisteiden 771408 ja 771407 välistä. Myös kiintopisteiden 542123 

ja 542124 valista kulkeva II luokan ruhjevyöhyke näkyy magneettisella 

kartalla hyvin selvästi. Näiden ruhjeiden jatkeilla tavataan 

Koverojarven ympäristössä graniittiporfyyria, jonka esiintyminen 

rakojuonina on ilmeista /35/. Tähän viittaa mm. terävät tektoniset 

kontaktit ja paikoin liikuntojen aiheuttama myloniittiuturninen. 


taulukoissa 16a ja 16b sek3 kuvassa 28.

Taulukko 16a. pihlajalahden murroslinjavaaituksen tulokset 1954 ja 

1977. 

Taulukko 16b. Pihlajalahden murroslinjavaaituksen tulokset 1977 ja 

1988.

- Pihlajalahti 

- 

- 

1954-1 977 ja 1977-1 988 


Kuva 28. Pihlajalahden murroslinjavaaituksen tulokset 1954-1977 ja 

1977-1988. Havaintoihin on sovitettu regressiosuora ja 

lisäksi kuvaan on piirretty Suutarisen /2/ kartasta 

laskettu suora. 

Vaaitustulosten mukaan Pihlajalahden murroslinjavaaituksen alueella 

havaitutkorkeudenmuutoksetilmentävätmelkotasaista maankohoamista 

(havainnot lähellä regressiosuoraa), joka kuitenkin 1954-1977 on 

ollut selvästi voimakkaampaa kuin Suutarisen kartan mukaan voisi 

olettaa. Vuosien 1954-1977 korkeusmuutosten ja ruhjetulkinnan 

(piirustus 11) perusteella Pihlajalahden alueelta voi erottaa hieman 

poikkeavasti kohoavia lohkoja: 

1) Kiintopisteet 542123 ja 542122 sijaitsevat kahden NW-SE -suuntai- 

sen II luokan ruh j een ra jaamassa lohkossa, jonka halkaisee II1 luokan 

ruhje e.m. kiintopisteiden välistä. Varsinkin lohko, johon KP 542122 

kuuluu, näyttää kohonneen ympäröiviä lohkoja nopeammin. 

2) Kiintopisteet 542121 ja 542120 sijaitsevat II luokan ruhjeiden 

rajaamassa lohkossa, joka näyttäisi kohonneen hieman ympäristöään 

hitaammin. Molemmat kiintopisteet ovat maakivipisteitä, mutta niiden 

keskinäinen asema on säilynyt lähes muuttumattomana. 

Vuosien 1977 -1988 vaaitustulos viittaa (linja lyhyt) maankohoamisen 

yleistrendin jatkuneen muuttumattomana. 

/

Murroslinjavaaituksen pituus on 17.33 km. Linja on vaaittu kolmesti: 

1972, 1979 ja 1989. Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 25 ja 

kuvassa 38. 

Taulukko 25. Alajarven murroslinjavaaituksen tulokset 1972 ja 1979. 

+1° 

i 

Alajarvi 1972- 1979 

1 Suutarisen rnaankohoarniskartasta /2/ laskettu käyrä 


Kuva 38. Alajarven murroslinjavaaituksen tulokset 1972-1979. Kuvaan 

on piirretty myös Suutarisen /2/ kartasta laskettu kayra.

74 

Taulukko 26. Lappajarven murroslinjavaaituksen tulokset 1972 ja 1979. 

7 

- 

- 

- 

- 

Lappajarvi 1972- 1979 

Suutarisen kartasta /2/ laskettu kayra 

1 ~ 1 ~ 1 1 1 l ~ ' l 1i l ' ~ l i l 


Kuva 39. Lappajarven murroslinjavaaituksen tulokset 1972-1979. 

Kuvaan on piirretty myös Suutarisen maankohoamiskartasta 

/2/ laskettu kayra. 

Vaaitustulokset osoittavat, että järven keskellä oleva Kärnäsaaren 

lohko (kiintopisteet 722604 - 652749) on kohonnut lähes Suutarisen 

kartasta ennakoidulla nopeudella. Sen sijaan Kiintopisteiden 652749 

ja 668151 välistä kulkevan II luokan ruhjevyöhykkeen itapuoli on 

A

kohonnut voimakkaasti (muutos välillä 668151 -668152 erittäin 

merkitsevä), vaikka vaaituslinja kulkee lähes Suutarisen kartan 

isobaasien suuntaisesti. 

5.23.3 Evijärvi (27) 

Ruhjetulkinnan mukaan (piirustus 16) Lappajärveä pitkin kulkevat II 

luokan ruhjevyöhykkeet suuntautuvat Evijärven itäpuolelle, joten Evi- 

järven murroslinjavaaitus ei ulotu näiden II luokan ruhjevyöhykkeiden 

yli. Vaaituslinja ylittää ainoastaan neljä 320" - 330° -suuntaista 

II1 luokan ruhjevyöhykettä, joista osa näkyy myös magneettisella 

matalalentokartalla. 

Kivilajiltaan murroslinjavaaituksen alue on pääosin kiillegneissiä 

1451. Linjan länsiosassa kulkee magneettisesti voimakkaana vyöhykkee- 

nä erottuva kapea vulkaniittijakso. 

Vaaituslinjan pituus on 6.73 km. Linja on vaaittu 1972 ja 1979. 

Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 27 ja kuvassa 40. 

Taulukko 27. Evijärven murroslinjavaaituksen tulokset 1972 ja 1979. 

+10 - 

E +5- 

E 

UI 

0 

c. 

3 

3 

E 0 '. 

c 

Q> 

'0 

3 

a, 

Y 

L -5 - 

0 

Y 

-10 - 

Evijarvi 1972-1 979 

1 I I 


I I 

0 2 4 6 8 

Kuva 40. Evijärven murroslinjavaaituksen tulokset 1972-1979.

Mangerite intrusion 

Porphyriticleven-grained granite 

and porphyritic granodiorite 

Granodiorite.tonalite and 

Quartz diorite (often gneissic) 

Diorite.gabbro and / 

0 

ultrarnafic rock 

Majorfault 

Supracrustal rocks / lsograd I 

Archaean rocks / Block boundary 1'1 

Fig. 1. Metamorphic map of the Pielavesi area. Geological base map simplified from the map of Kuosmanen (1988). Some 

of the faults on the map are based on field observations, and some on the interpretation of geophysical data by Kuosmanen 

(op. cit.). The metamorphic blocks are: 1Vierema, II Lampaanjtiwi, II1 Pielavesi, IV Osmanki, V Korppinen and VI Pihtipudas 

Kuva 43. ~ielaveden alueen metamorfinen kartta 5 1 Karttaan on 

merkitty Pihtiputaan - Sulkavanjarven ja Savian vaaituslin- 

jat.

Taulukko 30. Pihtipudas - Sulkavanjarvi murroslinjavaaituksen 

tulokset 1957 ja 1988.

Kuva 52. Kuopion ympäristön lineamenttitulkinta Talvitien /60/ 

mukaan. Kuvaan on lisätty Varkaus - Leppävirta -vaaituslin- 

ja ja kuvan 53 tarkkavaaituslinjan sijainti. 

p~~~ 

MAHI IN BEOROCX BENC+I MARI IN BDULDFR 0 5 10 15 20km 

$ 

L 1 1 

NUMHEH Of THE BENCH M*RI 

FIG.19. Precise levclling line compiled from Kaariaincn's data (1966). Profilc A rcprcsents 

thc measured valucs and B shows thc areas of relativcly evcn uplift and of anomalous high 

uplift gradicnt (II, 111, IV). The part 11-111 corresponds to block 3 of Fig. 3 (cf., Fig. 23). 

Kuva 53. Tarkkavaaitustulokset /4/ Kuopion kautta kulkevalta 

linjalta (linjan sijainti kuvassa 52) ja Talvitien niistä 

tekemä lohkotulkinta 1601.

Taulukko 35a. Varkaus - Leppavirta -murroslinjavaaituksen tulokset 

1911 ja 1932 . 

Taulukko 35b. Varkaus - Leppävirta -murroslinjavaaituksen tulokset 

1932 ja 1987.

5.34 Koria (38) 

Korian ympäristössä tapahtui Keltin alueella maaliskuussa 1989 ja 

Napan alueella elokuussa 1990 kaksi pientä maanjäristystä 1611. 

Varsinkin Napan maanjäristys herätti huomiota, koska se tapahtui 

lähellä maanpintaa ja aiheutti kallioon useita 1 - 5 mm leveitä ja 

useita metrejä pitkiä halkeamia (kuva 58). 

Kuva 58. KorianNapanmaanjäristyksenaiheuttama halkeamakalliossa. 

Kuva: Aimo Kuivamäki 1990. 

Geodeettinen laitos perusti Napan maanjäristysalueelle 1990 yhteis- 

työssä Geologian tutkimuskeskuksen kanssa havaintoverkoston, jonka 

avulla seurataan Napan lähialueen kallioperässä tapahtuvia liikkeitä. 

Korian alueella sijaitseeMaanmittauslaitoksenvaaituslinja, joka oli 

vaaittu vuosina 1900 ja 1978. Napan maanjäristysten tapahduttua 

päätettiin linja vaaita uudestaan mahdollisten kallioperaliikuntojen 

(korkeusmuutosten) havaitsemiseksi. 

Korianmurroslinjavaaitus sijaitseekokonaisuudessaanrapakivialueel-

la 1621. Rapakivessä esiintyy Korian pohjoispuolella 60° -suuntainen, 

tummaa viborgiittia oleva rapakivimuunnos. Tämä suunta edustanee 

Simosen mukaan /63/ niitä murrossuuntia, joita pitkin rapakivimagrnan 

purkautumista on tapahtunut. Tehdyn ruhjetulkinnan mukaan (piirustus 

24) tumman viborgiitin kontaktissa kulkee 60° -suuntainen II luokan 

ruhjevyöhyke. Seismotektonisen tulkinnan /64/ ja mikromaanjäris- 

tyshavaintojen mukaan ruhjevyöhyke on seismisesti aktiivinen rakenne 

1651. Napan ja Keltin alueet näyttävät sijaitsevan em. ruhjeen ja 

kahden muun II luokan ruhjeen risteyskohdassa. 

Korian murroslinjavaaituksen pituus on 7.156 km. Vaaitustulokset on 

esitetty taulukoissa 38a ja 38b sekä kuvassa 59. 

Taulukko 38a. ~orian alueen murrosvaaitustulokset 1900 ja 1978.

103 

Taulukko 38b. Korian murroslinjavaaituksen tulokset 1978 ja 1990 

- 

- 

Koria 1900-1 978 ja 1978-1 990 

1 I I I 1 I 1 I I 1 1 I I I I 1 

0 2 4 6 8 


Kuva 59. Korian murroslinjavaaituksen tulokset 1960-1976 ja 1978- 

1990

5.38 Bulkavan Pihlajanlahti (42) 

Sulkavan Pihlajanlahdenmurroslinjavaaituksen alueella onvallitseva- 

na kivilajina kiillegneissi 171, 721. Kiillegneissin liuskeisuuden 

kulkusuunta on likimain vaaituslinjan NE - SW -suunnassa. 

Ruhjetulkinnan mukaan vaaituslinja kulkee Kolkonjarven 1 luokan 

ruhjevyöhykkeen yli (piirustus 28). Lisäksi alueella on lukuisia II 

ja II1 luokan ruhjevyöhykkeita, joista NW - SE -suuntainen, Sulkavan 

kirkonkylän kautta kulkeva linja on merkittävin. 

Kolkonjarven ruhjevyöhykkeenmerkitys alueen geologisessa kehitykses- 

sä on ollut suuri. Ruhjevyöhykkeessa esiintyy monin paikoin myloniit- 

tiutumista ja metasomaattisia muutoksia 1731. Kalimaasalpa - 

sillimanitti -isograadi leikkaa ruhjevyöhyketta, mutta andalusiitti - 

sillimaniitti -isograadi kääntyy ruhjevyöhykkeen laheisyydessa sen 

suuntaiseksi (kuva 64). 

Sulkavan Pihlajanlahden murroslinjavaaituksen pituus on 29.12 km. 

Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 42 ja kuvassa 65. 

ANDALUSITE O GARNET 

MUSCOVITE 0 HYPERSTHENE 

SILLIMANITE DIORITE AND GABBRO 

K-FELDSPAR loo] TONALITE 

BIDTITE r-1GRANITE 

CORDIERITE -- ISOGRAD 

Kuva 64. Rantasalmi - Sulkava -alueen metamorfinen kartta 1731. 

Sulkavan Pihlajalahden murroslinjavaaituksen sijainti 

lisätty kuvaan.

Taulukko 42. Sulkavan Pihlajalahden murroslinjavaaituksen tulokset 

1964 ja 1984.

5.36 Savonlinna - Heinävesi (44) 

Savonlinnan - Heinaveden murroslinjavaaitus kulkee Savonlinnasta 

Oravin ja Viljolahden kautta Heinävedelle. Vaaituslinja kulkee 

painovoimakartanmukaan Suomen suurimmanpositiivisenpainovoima-anomalian 

yli (kuva 68). Painovoima-anomalian aiheuttajaksi on tulkittu 

alueella olevien ultraemaksisten - intermediaaristen syvakivien 

runsaus /75/. 

~urroslinjavaaituksen pituus on 90.27 km ja siksi alueen ruhjetul- 

kinta on tehty kahdessa osassa (piirustukset 30 ja 31). Ruhjetulkinnan 

mukaan Savonlinnan - Heinaveden vaaituslinj a sij aitsee Kolkonj ar- 

ven ja Suvasveden 1 luokan ruhjevyöhykkeiden valissa. 

Kuva 68. Savonlinnan - Heinaveden alueen painovoimakartta (bouguer- 

anomaliakartta) /55/. Vaaituslinjan sijainti on merkitty 

paksulla yhtenaisella viivalla. 

Murroslinjavaaituksen alueella on runsaasti II ja II1 luokan ruhje- 

vyöhykkeitä. Vallitseva suunta on NW - SE. Ruhjeet näkyvät melko 

hyvin myös Varkauden kartta-alueen magneettisella matalalentokartal- 

la, mutta Savonrannan ja Heinaveden 1: 100 000 kartta-alueiden 

magneettisilta matalalentokartoilta ruhjeita on vaikea havaita 

alueiden magneettisen tasaisuuden vuoksi. Suvasveden siirros näkyy 

magneettisia jaksoja rajaavana vyöhykkeena.

~aaituslinjan alueella on vallitsevana kivilajina migmatiittinen 

kiillegneissi, jossa migmatoivana aineksena on trondhjemiitti tai 

kvartsidioriitti 1751. ~tratigrafisen kartan mukaan vaaituslinja 

kulkee Viljolahden lähellä Karjalaisen ja Svekofennialaisen superryh- 

män välisen rajan yli 1761. 

Murroslinjavaaituksen tulokset on esitetty taulukossa 44 ja kuvassa 

69. 

Taulukko 44. Savonlinna - Heinävesi -nurroslinjavaaituksen tulokset 

1965 ja 1988.

5 5 

Kuva 8. Paasiveden syvyyskartta. Kartta perustuu omien mittausten ohella Merenkulkuhallituksen ja &- 

mittaushallituksen aineistoon. 

Rg. 8. Balhymelry of Lake Paasives compiled from daiagathered during thepreseni study andfrom depth dala 

made available by Ihe Board of Navigation and Ihe National Board of Survey. 

Kuva 73. Paasiveden syvyyskartta /82/. 

Taulukko 46a. Villalan murroslinjavaaituksen tulokset 1936 ja 1978.

124 

Taulukko 46b. Villalan murroslinjavaaituksen tulokset 1978 ja 1988. 

+10 - 

Villala 1936-1 978 ja 1978-1 988 

E 1936 HT-1978 

w +5- 

0 

+ 

3 

z :;c 

0 

Q) 

'0 

3 

Q) 

& 1978- 1988 


Kuva 74. Villalan murroslinjavaaituksen tulokset 1936-1978 ja 1978- 

1988. 

Vaaitustulosten mukaan on kiintopisteiden 3677 ja 3678 välillä 

tapahtunut 1936-1978 erittäin merkitsevälle tasolle yltävä korkeus-

muutos. Sen sijaan aikavälillä 1978-1988 liikettä ei ole ollut. 

Kiintopisteiden välissä kulkee II1 luokan ruhjevyöhyke (piirustus 

32), joka on suoraan Paasiveden pohjassa olevan syvanteen jatkeella 

ja näkyy myös magneettisella matalalentokartalla. 

5.43 Puhos - Kompakka (47) 

Puhos - Kompakka - vaaituslinja kulkee koko matkan mustaliuskevali- 

kerroksia sisaltavalla kiilleliuskealueella 174, 83, 841. 

Ruhjetulkinnan mukaan (piirustus 33) Puhoksen - Kompakan -alueella 

vallitsevana ruhjesuuntana on NW - SE. Lisäksi esiintyy kolme NE - 

SW -suuntaista II1 luokan ruhjevyöhyketta. 

Vaaituslinja ylittää neljä (4) II luokan ruhjevyöhyketta ja ainakin 

neljätoista (14) II1 luokan ruhjevyöhyketta. Tolosenmaelta Rasivaa- 

ralle kulkevalla osuudella vaaituslinja kulkee pitkin II luokan 

ruhjevyöhyketta. 

Vaaituslinjan pituus on 69.077 km. Vaaituslinjan suunta vaihtelee 

paljon ja kulkee seka isobaasien /4/ suuntaisena että niitä vastaan 

kohtisuoraan. 

Vaaitustulokset on esitetty taulukossa 47 ja kuvassa 75. . 

1 Kääriäisen 

Puhos - Kompakka 1936-1978 

rnaankohoamiskartasta /4/ laskettu käyrä 


Kuva 75. Puhos - Kompakka -murroslinjavaaituksentulokset1936-1978. 

Kuvaan onmyös piirretty Kääriäisen /4/ maankohoamiskartas- 

ta laskettu kayra.

126 

Taulukko 47. Puhoksen murroslinjavaaituksen tulokset 1936 ja 1978. 

Puhos - Kompakka vaaituslinjan tuloksissa on havaittu seuraavat 

merkitsevälle tasolle kohoavat korkeusmuutokset: 

1936-1978 korkeusmuutos 3683 - 3685 on erittäin merkitsevä 

korkeusmuutos 3686 - 3687 on merkitseva 


korkeusmuutos 3687 - 3701 on erittäin mekitsevä 

Puhos - Kompakka -vaaituslinjan tulokset näyttävät aluksi ilmentavan

Kuva 7. Kcrrokscllisuuden (a) 1s Iiuskeisuuden (b) kulku Onkamojirvicri siirrosvyuhykkccn 

suhtccn. 

1 Kaakkylaii kartta-alue 

II Tohniajirvcn ja Kiihrclysvaarnn kartta-aluceii svekoksrjxl~isctIiuskcci 

Havainnot profiilin AA (kuva 1) airicistosta kooiinur K. Hukkancii. 

Kuva 76. Kerroksellisuuden ja liuskeisuuksien kulkusuunnat Onkamojärven 

siirrosvyöhykkeen (nuoli) suhteen Lavikaisen mukaan 

1791 

Taulukko 48a. Hammaslahden murroslinjavaaituksen tulokset 1936 ja 

1978. 

Taulukko 48b. Hammaslahden murroslinjavaaituksen tulokset 1978 ja 

1987

1 

Harnrnaslahti 1936- 1978 ja 1978-1 987 

+*O 


Kuva 77. Hammaslahden murroslinjavaaituksen tulokset 1936-1978 ja 

1978-1988. 

Vaaitustulosten mukaan kiintopisteiden 3712 ja 879 välillä on 

tapahtunut erittäin merkitsevä korkeusmuutos 1936-1978, mutta 

aikavälillä 1978-1987 korkeusero on pysynyt muuttumattomana. 

Kiintopiste 879 sijaitsee mahdollisessa II luokan ruhjevyöhykkeessä 

tai on ainakin hyvin lähellä sitä. Tulosten perusteella ei voida 

päätellä, mitä ruhjetta pitkin liike on tapahtunut. Alueen mittauksia 

tulisi jatkaa ja perustaa alueelle uusia kalliokiintopisteitä siten, 

eri lohkoilla olisi useampia kalliokiintopisteitä. 

5.45 Mutalahti - Parsiainen (49) 

Mutalahti - Parsiainen -murroslinjavaaitus on pitkä vaaituslinja, 

joka kulkee Mutalahdesta Ilomantsiin ja sieltä Lylyvaaran, Hiiskosken 

ja Riihivaaran kautta Parsiaisiin. Linja on käsitelty kahdessa 

osassa: eteläosa käsittää valin Mutalahti - Ilomantsi ja pohjoisosa 

valin Ilomantsi - Parsiainen. 

1) Eteläosa: Mutalahti - Ilomantsi 

Mutalahden ja Ilomantsin valilla kallioperä on arkeeista pohjagneis- 

sialuetta 186, 87 ja 881 ja vaaituslinja sijaitsee kahden suuren NW - 

SE -suuntaisen siirrosvyöhykkeen välisellä alueella (kuva 78). 

Alue muodostaa tektonisen yksikön, jossa eteläosan kivilajeina ovat 

jonkin verran metasedimenttejä ja - vulkaniitteja sisältävät leuko-

2) Kiintopisteet 3885 - 3882 sijaitsevat SW - NE -suuntaisten 

rajaamassa lohkossa, joka kohoaa pohjoisosasta ympäristöään voimak- 

kaammin. Raj aava ruh j e kulkee ilmeisesti ruh j etulkinnasta (piirustus 

35) poiketen kiintopisteen 3881 eteläpuolelta. Korkeusmuutos 

kiintopisteiden 3882 ja 3881 välillä on merkitsevällä tasolla. 

Taulukko 49. Mutalahti - Parsiainen -murroslinjavaaituksen tulokset 

1972 ja 1979.

+5o 7 Mutalahti - Parsiainen 1937-1 980 


Kuva 79. Mutalahti - Parsiainenmurroslinjavaaituksentulokset1937- 

1980. Kuvaan on piirretty myös Suutarisen /2/ maankohoamis- 

kartasta laskettu korkeusmuutoskayra. 

5.46 Pamilo - Hiiskoski (50) 

Pamilon - Hiiskosken murroslinjavaaitus muodostaa Mutalahti - 

Parsiainen vaaituslinjasta länteen Jasykseen asti ulottuvan pistok- 

keen. Vaaituslinjankallioperä on arkeeista gneissia. Murrostulkinnan 

mukaan linja ei ulotu lännessä Jasyksen 1 luokan ruhjevyöhykkeen yli 

(piirustus 36) . Linja ylittää yhden II luokan ruhjevyöhykkeen ja 

muutamia mahdollisia II1 luokan ruhjevyöhykkeita. 

Vaaituslinjan pituus on 16.62 km. Vaaitustulokset on esitetty taulu- 

kossa 50 ja kuvassa 80.

Taulukko 52a. Ruukki - Vaala -murroslinjavaaituksen tulokset väliltä 

Ruukki - Vorna 1937 ja 1969.

Taulukon 52a jatkoa ... 

140 


Kuva 82. Murroslinjavaaituksen tulokset vuosilta 1937-1969 väliltä 

Ruukki - Vorna. Kuvaan on lisäksi piirretty 3. asteen 

käyräsovitus.

Taulukko 53. Vaaitustulokset linjalta Baraisniemi - Partala 1938 ja 

1969.

Saraisniemi Partala 


Kuva 85. Murroslinjavaaituksen tulokset 1938-1969 linjalta Säräis- 

niemi - Partala. Kuvaan on piirretty myös havaintoihin 

sovitetturegressiosuora ja Suutarisenmaankohoamiskartasta 

/2/ laskettu korkeuden muutoskäyrä. 

Kuvan 85 mukaan havaintoihin sovitettu regressiosuora ja Suutarisen 

maankohoamiskartasta /2/ laskettu korkeuden muutoskäyrä sopivat 

erittäin hyvin yhteen. Tulos todistaa, että regionaalisesti tarkas- 

teltuna maankohoaminen on ollut vaaitusalueella tarkasti Suutarisen 

maankohoamiskartan mukaista. 

Kun verrataan kuvassa 85 kiintopisteiden etäisyyttä regressiosuoras- 

ta, huomataan niiden olevan paikoin melko kaukana suorasta. Tämä 

voidaan tulkita siten, että linjan alueella on tapahtunut useita 

paikallisia lohkoliikuntoja, vaikka läheskään kaikkien kiintopistei- 

den korkeusmuutokset eivät yllä merkitsevälle tasolle. Merkitsevälle 

tasolle kohoavat seuraavat kiintopisteiden väliset korkeusmuutokset: 

1938-1969: korkeusmuutos 3832 - 3837 on erittäin merkitsevä 


korkeusmuutos 3866 - 3869 on merkitseva. 

Seuraavassa esitetään kuvan 85 pohjalta eräs lohkoliikuntovaihtoehto: 

1 lohko käsittää kalliokiintopisteet 3821 ja 3829; 

II lohko laskee erittäin voimakkaasti kohti etelään. Siihen kuuluvat 

kiintopisteet 3830 - 3837.; 

II1 lohko kallistuu pohjoiseen. Siihen kuuluvat kiintopisteet 3842 - 

3850; 

IV lohko nousee melko tasaisesti. Lohko voidaan tulkita ulottuvan

149 

Taulukko 54. Kivetyn murroslinjavaaituksen tulos 1988. 

6.2 Lavian alue (linjat 55 ja 56) 

Lavian alue on ollut ydinjätetutkimusten koereikäalueena 1980-luvun 

alussa. Tällöin koereiän ympäristöstä tehtiin myös kivilaji- ja 

rakokartoitus /100/. Ydinjätteiden sijoituspaikkojen geologisissa 

aluevalintatutkimuksissa, jotka tehtiin 1980-luvun puolivälissä, 

Lavian alueelta rajattiin 3 sijoitustutkimuksiin soveltuvaa kal- 

liolohkoa (kuva 86). Yksikään niistä ei kuitenkaan tullut valituksi 

niiden 5:n alueen joukkoon, joilla tehtiin alustavia sijoituspaikka- 

tutkimuksia 1987-1992. 

Lavian karttalehtialueelta on olemassa uusi kallioperäkartta /101/. 

Sen mukaan Lavian kohdealue on salmiakin muotoinen kalliolohko, jonka 

kivilajina on porfyyrinen graniitti ja granodioriitti. Emäksiset 

vulkaniitit ympäröivät lohkoa. 

Lavian kalliolohko erottuu satelliittikuvilta selvasti. Lohkoa 

ra jaava ruh j evyöhyke on erittäin selvä ja pitkä : ruhjevyöhyke ulottuu 

rannikolta Pikkalanlahden alueelta Korsnäsiin asti. Peruskartan 

pienennöksiltä tehdyssä ruhjetulkinnassa (piirustus 42) Lavian lohkoa 

rajaavat 1 luokan ruhj evyöhykkeet näkyvät selvasti ja lisäksi lohkon 

sisällä on II1 luokan ruhjeita, jotka jakavat suurlohkon pienempiin 

osalohkoihin.

Lavian alue soveltuu hyvin kallioperan liikkeiden havaitsemiseksi: 

alueen ruhjeet ovat selviä ja kalliopaljastumia on runsaasti. 

Maanmittauslaitos on perustanut alueelle vaaituslenkin ja yhden 

linjan. Alue sopisi erinomaisesti myös horisontaaliliikkeiden 

seurantaan. 

Lavian alueella on kaksimurroslinjavaaitusta. Pohjoisempimurroslin- 

javaaitus (55) muodostaa sulkeutuvan lenkin. Etelaisempi murroslinja- 

vaaitus (56) kulkee W - E -suuntaisena Lavian lohkon yli. vaaitus- 

tulokset on esitetty taulukoissa 55 ja 56. 

Kuva 86. Lavian kohdealueelta rajatut, ydinjätteiden sijoitustutki- 

muksiin soveltuvat kalliolohkot 1161.

Taulukko 55. Lavian alueen murroslinjavaaitusten 1 vaaitustulokset 

(1985) lenkin muodostavalta vaaituslinjalta Kourankulma - Vihteljarvi 

- Kiviniemenkulma - Kourankulma.

Taulukko 56. Lavian alueen eteläisen murroslinjavaaitusten (56) 1 

vaaitustulokset (1976) .

159 

Taulukko 58, jatkoa. Murroslinjavaaitusten tarkkuusluvut

Niiden tulkintatuloksissa korostuu usein mannerjäätikön liikkeen 

aiheuttama, NW - SE -suuntaisen morfologian merkitys. 

IV Ik, kalkkl 

N-176 

SKALA-10% 

N 

I I I Ik, kaikki 

N-329 

SKALA- 10% 

Kuva 94. Vaaituslinjoilla olleiden ruhjevyöhykkeiden suuntaruusut 

suuruusluokittain. a) 1 lk + II lk, b) 11-111 lk + II1 lk, 

c) 111-IV lk + IV lk ja d) kaikki ruhjeet. 

Vaaituslinjojen alueilta olevista ruhjevyöhykkeistä tutkittiin 

erikseen ne ruhjevyöhykkeet, jotka sijaisivat vaaituslinjojen 

kohdissa, joisssa oli havaittu merkitsevalle tai erittäin merkitse-

Kuva 95. Koko Suomen alueen kattavasta 1:l miljoonaan ruhjetulkin- 

nasta piirretty ruhjeiden suuntaruusu /13/. 

valle tasolle yltavia korkeuden muutoksia. Ruhjetulkinnoista 

etsittiin kunkin ruhjeen suuruusluokka ja mitattiin ruhjeen suunta. 

Havainnoista piirrettiin suuntaruusut ja suuruusjakaumat ja näitä 

verattiin liikkumattina pysyneiden alueiden ruhjeiden suuntaruusuihin 

ja suuruusjakaumiin (kuvat 96, 97 ja 98). 

Tulosten mukaan vaaituslinjojen alueilla olleista 652 ruhjeesta 179 

ruhjetta eli 27.5 % sijaitsi kohdissa, joissa oli tapahtunut mer- 

kisevalle tai erittäin merkitsevälle tasolle kohoavia korkeuden 

muutoksia. 

Kuvista 96, 97 ja 98 nähdään, että: 

1) Korkeuden muutosalueilla olleiden ruhjeiden suunnat ovat likimain 

samat kuin liikkumattomilla vaaituslinjojen alueilla olevien 

ruhjeiden yleissuunnat. Toisaalta on huomattava, että tässä tutkimuk- 

sessa mukana olleiden vaaituslinjojen ylittamat ruhjeet edustavat 

pääosin vain yhtä (maksimi 320") kallioperamme pääruhjesuunnista. 

Suuntaruusuissa kiinnittää huomiota myös se, että korkeuden muutos- 

alueiden ruhjeiden suuntaruusujen maksimit ovat hyvin teräviä. 

2) Korkeuden muutosalueilla olleiden ruhjeiden suuruusjakauma on 

hyvin samankaltainen kuin liikkumattomilla vaaituslinja-alueilla 

sijaitsevien ruhjeiden suuruusjakauma. Tämä viittaa siihen, että 

kallioperan liikkeillä ei ole selvää korrelaatiota ruhjeiden 

suuruusluokkien kanssa. On kuitenkin mahdollista, että kyseessä on 

tilastollinen harha. ~ilastollisen harhan aiheuttaa se, että 

korkeuden muutoalueilta ei ole voitu yksikäsitteisesti nimetä 

ruhjeita (ruhjetta) , joita pitkin liikunnot ovat tapahtuneet ja siksi 

tilastoon on otettu mukaan kaikki korkeuden muutosalueilla olevat

Taiiliikkn 61. Yhteenveto murrosliniavaaitusten tuloksista

Taiiliikkn 61. iatk on .

murroslinjavaaitus km - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?