ympäristövaikutusten arviointia täydentävät selvitykset

Turun Turun Turun seudun seudun tekopohjavesihanke
tekopohjavesihanke
YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIA ARVIOINTIA TÄYDENTÄVÄT TÄYDENTÄVÄT SELVITYKSET
SELVITYKSET
nöstelyllä, jolloin virtaama on pieni yöllä (joskus vettä ei lasketa lainkaan). Aamun huipputunteina
vettä juoksutetaan mahdollisimman paljon (Paavo Peltonen/Länsi-Suomen yhteiskäyttö
Oy, suullinen tiedonanto 31.5.2002).
Kokemäenjoen vesistöalueen pinta-ala on 27 046 km2 . Koko vesistöalueen järvisyys on 11,0 %,
mikä on lähellä maamme keskiarvoa. Järvet jakautuvat kuitenkin alueellisesti epätasaisesti
siten, että vesistön itäosa on runsasjärvistä ja länsiosa länsirannikon vähäjärvisten jokivesistöjen
aluetta. Peltojen osuus valuma-alueen pinta-alasta on 18 %, mikä on noin kaksinkertainen
maamme keskiarvoon verrattuna. (Marttunen ja Kaatra 1995). Tasaavien järvialtaiden
vähäisyys valuma-alueen länsiosassa ja peltojen suuri osuus lisäävät virtaaman ajallista
vaihtelua Kokemäenjoen keski- ja alaosalla.
Virtaamavaihteluiden voimakkuutta voidaan tarkastella virtaamien ääriarvojen suhteella. Tyrvään,
Äetsän ja Kolsin voimalaitoksilla MHQ/MNQ on 8,7…14,4 (taulukko 5-1). Muiden Etelä-
Suomen suurten valuma-alueiden Kymijoen ja Vuoksen vesistöalueen MHQ/MNQ on luokkaa
2…5, kun taas rannikon pienissä jokivesistöissä MHQ/MNQ voi olla yli 500 (Hyvärinen 1984,
ref. Mustonen 1986). Mitä suurempi suhdeluku on, sitä suuremmat ovat virtaaman vaihtelut.
Keskimäärin virtaamavaihtelu Kokemäenjoessa on näin ollen melko vähäistä. Kokemäenjoen
suurimmat virtaamat määräytyvät luonnollisen vesimäärän mukaan. Pieniin virtaamiin
sen sijaan vaikuttaa suuresti säännöstelykäytäntö, eikä niinkään veden vähyys. Pitkäaikaisaineiston
perusteella keskialivirtaaman alittavien virtaamien toistuvuus on ollut melko harva.
Raakaveden oton osuus Tyrvään ja Äetsän alimmista virtaamista on 4…5 %, joten se ei
aiheuta merkittävää vähenemää Kokemäenjoen virtaamaan. Veden vähyyteen Kolsin voimalaitoksen
alapuolella voidaan vaikuttaa muuttamalla veden juoksutuskäytäntöä. Turun Seudun
Vesi Oy on tehnyt sopimuksen raakaveden otosta Kokemäenjoessa vedenottokohdan
alapuolella toimivien voimalaitosyhtiöiden kanssa.
5.2 5.2 Vaikutus Vaikutus toutaimen toutaimen elinoloihin
elinoloihin
Toutaimen suojelussa tärkeimpänä tavoitteena on pidetty jäljellä olevien kutu- ja syönnösalueiden
suojelua. Toutain kutee huhti-toukokuussa kivikko- ja sorapohjaisissa virtapaikoissa.
Tärkeä kutupaikka on mm. välittömästi Äetsän voimalaitoksen alapuolella ja Villilänvuolteessa.
Kolsin ja Äetsän voimalaitosten väliset tärkeimmät kutupaikat sijaitsevat suunnitellun
raakavedenottamon yläpuolella. Varsinaiset poikasten kasvualueet ovat Villilänvuolteen alapuolella
Kyttälän- ja Kiettareenkosken vaiheille saakka (ks. kuvan 4/1 kartta) (Marttunen ja
Kaatra 1995). Kolsin voimalaitoksen alapuolella on oma toutainkantansa, jolla on kutualueita
mm. välittömästi voimalaitoksen alapuolella. Voimakkaan säännöstelyn vuoksi lisääntymistulos
on heikko. Alueelle on 1980-luvulta lähtien myös istutettu toutaimia.
Kalojen mäti tarvitsee kehittyessään korkeaa veden happipitoisuutta. Vastakuoriutuneiden
toutaimen poikasten hapenottokyky on heikosti kehittynyt verrattuna moniin muihin kalanpoikasiin.
Poikaset pysyttelevät muutaman vuorokauden kuoriutumispaikalla soran seassa ennen
siirtymistään vapaaseen veteen. Tuolloin alhainen happipitoisuus saattaa olla poikasille
kohtalokas. Noin kymmenen vuoden välein toistuvina kuivina keväinä juoksutuskatkojen aiheuttama
hapenpuute haittaa toutaimen mädin kehittymistä ja vastakuoriutuneiden poikasten
selviytymistä osalla kutualueista (J. Pennanen/ RKTL1 , suullinen tiedonanto 18.2.2002).
Raakaveden oton vaikutus joen vesimäärän on niin vähäinen, ettei se lisää hapenpuutteesta
johtuvaa uhkaa toutaimen mädille ja poikasten kehittymiselle vedenottokohdan alapuolella.
1 RKTL = Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
28 28
28